arseeni järvisedimenteissä - arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

Arseeni Suomen luonnossa, ympäristövaikutukset ja riskit
Pasi Eilu ja Raimo Lahtinen
As-pitoisista mineraaleista. Myös Seinäjoen
Eskoonmäen–Haukkalanmäen mahdollisesti porfyyrityypin
W-esiintymät sisältävät arseenia vain
3–9 mg/kg (Kärkkäinen 1988).
Granitoideihin todennäköisesti liittyvissä breksiamalmeissa,
kuten Ylöjärven Paroisessa, on usein
runsaasti arseenia. Paroisessa eniten arseenia sisältävän
IV-malmion As-pitoisuus oli 0,6–0,8 %
(Clark 1965). Paroinen onkin ainoa suomalainen
kaivos, josta arseenia on hyödynnetty. Kaivoksen
toimiessa vuosina 1942–1966 se tuotti 567 tonnia
arseenia (Himmi et al. 1979). Paroisessa lähes kaikki
arseeni on arseenikiisussa (Himmi et al. 1979).
Karsimalmit liittyvät yleensä felsisiin tai intermediäärisiin
intruusioihin. Puhtaissa rautakarsissa ei
arseenia yleensä ole, mutta Cu-, Th-REE-, Wpitoisissa
karsissa ja varsinkin kultakarsissa arseenikiisu
voi olla tavallinen mineraali (Einaudi et
al.1981). Suomen pienissä Cu- ja Th-REE-pitoisissa
karsissa ei arseenimineraaleja ole havaittu,
joten niiden As-pitoisuudet lienevät vain muutaman
mg/kg:n luokkaa (Lyytikäinen 1967, Äikäs
1988a). Wolframikarsissa sen sijaan As-pitoisuudet
vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi Hämeenlinnan
ja Ylikiimingin esiintymistä osassa on arseenikiisua
tasaisena pirotteena ja osassa ei ole havaittu lainkaan
As-mineraaleja, joten niiden As-pitoisuuden
voi arvioida vaihtelevan