Ishtar 1/2017

ishtar

Ishtar 1/2017. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 21. vuosikerta.

2 Ishtar 1/2017


Helwa kutsuu Helsinkiin

Helwa Helsinki Oriental Dance Festival 2018 June 7.–10.2018

Helwa on arabiaa, ja tarkoittaa hyvää,

makeaa ja kaikkea ihanaa. Festivaali

tuo tätä tanssin keinoin. Kaivellaan esiin

monien arabimaiden tanssien juuria kylien

kansantansseista kaupunkien huumaan,

sekä niiden pohjalta kehittyneitä

tyylejä ryyditettynä nykyisin tavallisilla

kansainvälisillä vaikutteilla. Festivaalin

teema on juuret ja siivet.

Festivaalin järjestää Studio Henna yhteistyössä

Amina/Lumoavan Tanssin Keskuksen

ja Aleksanterin Teatterin kanssa

Huikeat iltanäytökset perjantaina

Helwa el dunya ja lauantaina Helwa

halawa Aleksanterin Teatterissa.

Kaikki kurssit, päivänäytökset, luennot,

videoluennot, ja iso basaari perinteisine

ja uusine myyjineen teatterin

treenisaleissa.

Festivaalin kotisivu opettajaesittelyineen

aukeaa lokakuussa, kurssitiedot ja

lukujärjestys tulevat marraskuun lopulla

sekä seuraavassa Ishtarissa, ja ilmoittautuminen

alkaa vuoden vaihteessa.

Näytösliput tulevat myyntiin joulukuussa,

vain teatterin kautta.

21 huippuopettajaa

Beata ja Horacio Cifuentes

(Saksa/Kolumbia)

Eman Zaki (Egypti)

Hosseny el Masri (Egypti/Suomi)

Yasmina of Cairo (Engl./Egypti)

Outi of Cairo (Suomi/Egypti)

Pille Roosi (Viro)

Sabriye Tekbilek (Ruotsi)

Johara (Australia)

Päivi Mielikäinen (Suomi/Australia)

Zahra Mujunen (Marokko/Suomi)

Amina

Inka Vilén

Laura Zaray

Mikaela Jokinen

Peppina Lindfors

Saara Lehto

Saara Soikkeli

Suvi Tuominen

Taikku Hyvönen

Tuija Rinne

7HT

tiedottaa

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

sääntömääräinen syyskokous

pidetään torstaina 16.11. yhdistyksen

tanssisalilla Jyväskylässä.

Kokouskutsu alla. Kaikki

jäsenet ovat lämpimästi tervetulleita!

Verkossa

Muista klikata itsesi mukaan

ensi kesän festivaaliin! Facebookista

löytyy Helwa Helsinki

Oriental Dance Festivalin

tapahtuma. Festivaalin verkkosivusto

aukeaa myös piakkoin.

Syyskokous

Kokouskutsu 25.10.2017

Ishtar nyt

Aika

torstaina 16.11.2017

Paikka

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

tanssisali

Pajatie 3, Jyväskylä

Asiat

esityslistan mukaan

sääntömääräiset asiat

Tervetuloa!

Hallitus

Syyskokouksen esityslista

1. Kokouksen avaus.

2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri,

kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.

5. Vahvistetaan jäsenmaksu vuodelle 2018.

6. Vahvistetaan hallituksen jäsenten palkkiot vuodelle

2018.

7. Vahvistetaan toimintasuunnitelma 2018.

8. Vahvistetaan talousarvio vuodelle 2018.

9. Valitaan yhdistykselle puheenjohtaja.

10. Valitaan yhdistykselle hallituksen jäsenet.

11. Valitaan toiminnantarkastajat.

12. Päätetään Ishtarin julkaisemisesta vuonna 2018.

13. Päätetään opettajakoulutuksen jatkamisesta.

14. Muut asiat.

15. Kokouksen päättäminen.

Ishtar 1/2017 3


Tanssijoiden, maiden ja maailmojen

kohtaamispaikalla

Yasminen shamadan-tanssi

a

Inka Vilén

kuvat Lotta Makkonen

Savonlinnan kesäfestivaalin perjantai-illassa

nähtiin loistava Oriental Cocktail

‐näytös, joka kokosi ammattilaisia ja

harrastajia eri puolilta Suomea tarjoilemaan

toinen toistaan huikeampia,

erityylisiä tanssinumeroita. Baarimestarit

olivat onnistuneet sekoittamaan

sellaiset cocktailit, että kaikenikäiset ja

kaikentaustaiset tanssin ystävät viihtyivät

katsomossa.

Oriental Cocktailin – ja tietysti myös

aiempien Savonlinnan festivaalien –

myötä odotukset olivat lauantai-iltana

korkealla. Savonlinna-sali ei ole esitystiloista

parhain: katsomo on valtava ja

yleisö on varsin kaukana näyttämöstä.

Niinpä tila ei kutsunut esittämään hienovaraista,

herkkää tulkintaa, vaan pikemminkin

suuria linjoja, värikästä räimettä

ja villiä menoa.

Ryhmätanssin iloa

Gaala Orientalin avasi oululaisen Yasminen

The Dance of Ancient Light, huikea

shamadan-teos, jossa leikiteltiin

taidokkaasti erilaisilla muodostelmilla

ja tiheällä tunnelmalla.

Pirjo Huuskon koreografia rakentui

yksinkertaisista elementeistä, jotka ison

ryhmän ja yhtenäisen puvustuksen myötä

kasvoivat sadunomaiseksi elämykseksi.

Tämän parempaa aloitusnumeroa juhlavalle

gaalalle on vaikea kuvitella: yleisö

oli jo myyty.

Muutkin Gaala Orientalin ryhmäesitykset

tarjoilivat silmänruokaa ja vaihtelevia

tunnelmia. Farrah – Fananat

el raks el Masri eli australialaisvieraat

Päivi Mielikäinen (kor.), Johara ja

Jessica Moreno tarjoilivat milayabaladin,

joka kuljetti katsojat Ison Valliriutan

korallirannoille. Erikoisuutena mainittakoon

kirkasväriset milayat, joita harvoin

näillä leveyksillä näkee.

Zaray Dancers esitti Laura Zarayn

(kor.) johdolla modernia saidia,

jossa kepit viuhuivat ja tyylikkäät kuviomuodostelmat

vaihtelivat. Tanssi oli

esiintymisen iloa ja riemua täynnä.

El Hosseny Dance puolestaan esitti

Mohamed El Hossenyn koreografian

Ma khaditsh bali. Prikulleen samanlaisiin

asuihin pukeutunut ryhmä samannäköisiä

tanssijoita, joilla oli samanlaiset

peruukit, tuntui aika ajoin jopa pelottavalta,

ikään kuin tanssijat olisi kloonattu

tanssimaan hurjatahtista, pikkutarkkoja

aksentteja täynnä olevaa koreografiaa.

Minulle katsojana tanssijoiden identtisyys

ei lisännyt katselunautintoa; innostun

yleensä enemmän ryhmäesityksistä,

4 Ishtar 1/2017


a

Oriental Dance Festival

Savonlinna

Gaala Oriental & Toiseen maailmaan

10.6.2017 Savonlinnasali

aa a

Oriental Dance Festival Savonlinna tarjoili kohokohtanaan

lauantai-illan Gaala Orientalin sekä Farah ry:n odotetun

uuden tanssiteatteriteoksen Toiseen maailmaan.

Kun estradille nousi itämaisen tanssin crème de la crème,

gaala itseoikeutetusti tarjosi ensimmäisen puoliajan

huikeaa tanssitykitystä.

Toisen puoliajan tanssiteatteriteos puolestaan

imaisi katsojat fantasiamaailmaan ja jätti näyttävyydellään

unohtumattomat kuvat verkkokalvoille.

a a

joissa myös tanssijoiden omat persoonat

pääsevät esille, kuten vaikkapa gaalan

australialaisvieraiden ilottelussa.

Vaihtelua illan itämaiseen tarjontaan

toi tanssiryhmä Hilpeät helmat, joka

esitti Anita Kurvisen mustalaistanssikoreografian.

Värikkäät tuplakellohameet

täyttivät ison estradin, ja melankolissävyinen

mustalaismusiikki toi kontrastia

itämaisiin säveliin.

Gaalan soolot

Gaala Orientalissa nähtiin kolme solistia,

itseoikeutetut festivaalin tähtiopettajat

Nesma Al Andalus, Mohamed El Hosseny

sekä Päivi Mielikäinen.

Päivi Mielikäistä katsellessani olen

luultavasti jäävi, sillä Päivi on ensimmäisiä

opettajiani parinkymmenen vuoden

takaa, ajalta ennen Päivin lähtöä Australiaan.

Rakastan Päivin kykyä välittää tanssin

tunnetilat ja taitoa olla

läsnä tanssissa – hänen tanssiaan

seuratessani uppou- dun täysin

tanssiin, ulkoiset tekijät unohtuvat.

Mohamed El Hosseny esitti kaksi

tanssikokonaisuutta, oman tulkintansa

Mahmoud Redan muwashshah-koreografioista

Ahin li qalbi ja Ya gharib al

dar sekä Halawit roh ‐tanssin. Nämä kaksi

kokonaisuutta valottivat hyvin Hossenyn

eri puolia tanssijana: toisaalta hän on

vahvasti tekninen, yksityiskohtia viljelevä

ja pienet aksentit hallitseva, toisaalta

hauska huvittelija, jonka perimmäisenä

tavoitteena on viihdyttää yleisöä. Saimme

esityksessä myös kuulla Hossenyn

soittotaitoja. Seurueeni teini-ikäinen jäsen

nimesi Hossenyn rempeän ilottelun

illan parhaaksi numeroksi – pahoittelut

kaikille naispuolisille esiintyjille.

Minulle gaalan kiistaton tähti oli Nesma

Al Andalus. Olen aiemmin nähnyt

a

Nesman Yalla!-festivaalissa Helsingissä

toistakymmentä vuotta sitten, ja silloin

Nesma teki minuun lähtemättömän vaikutuksen

baladillaan.

Festivaaligaalassa näimme Nesmalta

kaksi erityylistä tanssia, mutta suoraan

sanoen minulla ei ole mitään mielikuvaa

siitä, mitä Nesma tanssi – seurasin

hänen tanssiaan, läsnäoloaan, naisellista

herkkyyttään ja vahvaa liikekieltään niin

intensiivisesti, että kadotin kokonaan

ajan ja paikan tajun.

Erityisesti ihailin sitä, miten yksi jokseenkin

pieni nainen voi niin täydellisesti

hallita ja hyödyntää valtavan suurta

estradia, yhtä aikaa flirttailla yleisön

kanssa ja vaikuttaa silti kaikkea muuta

kuin päällekäyvältä. Nesman tanssi on

sisäistynyttä, läsnäolevaa ja tulkitsevaa,

sellaista, jolla on sanottavaa katsojalle.

Ishtar 1/2017 5


Tanssiteatterin taiturit

Näytöksen jälkimmäinen puoliaika oli

Farahin ja kumppaneiden uusi tanssiteatteriteos

Toiseen maailmaan. Farahin

aiemmat tanssiteatteriesitykset saivat

odottamaan jotain erityistä, erityisesti

kun tiedossa oli, että tämä produktio

yhdisti tanssijoita eri puolilta Suomea ja

jopa eri puolilta maailmaa. Savonlinnan

ja lähiseudun lisäksi estradilla nähtiin

Farahin luottonaiset Imatralta, festivaalin

toinen järjestäjäyhdistys eli Karkadeh

Turusta sekä australialaisvieraat.

Tällainen tanssiteatteriteos näin valtavalla

väkimäärällä ja tekijöiden etäisyyksillä

olisi voitu tehdä helposti siten, että

yksi porukka tekee yhden tanssin, toinen

toisen – mutta ei, kokenut tanssiteatterintekijäduo

Heli Turunen ja Uma

Pöllänen ei ollut tyytynyt yksinkertaisiin

ja helppoihin ratkaisuihin, vaan tansseihin

oli koottu tanssijoita eri puolilta.

Ryhmäkuviot oli laadittu siten, että muutamalla

yhteisharjoituksella kokonaisuus

oli saatu viimeisteltyä. Puvustuksetkin oli

mietitty viimeisen päälle – osin toki vanhoista

kierrätettyinä, mutta yhtä kaikki

jokaiseen roolitukseen sopivina. Pitkin

esitystä mietin, miten monta sataa tuntia

on kulunut ompelukoneen äärellä.

Kielletty rakkaus

Näytös alkoi upealla kavalkadilla, jossa

tanssijat kantoivat Kohtalottarelle

(Leena Simonen) hehkuvia palloja,

elämän eliksiiriä. Sitten näimme auringon

tyttäriä, joista yksi (Uma Pöllänen) pää-

a

Naamiohuveja

Toisessa maailmassa

6 Ishtar 1/2017


akokemus tanssiteatterin tekemisestä, ja

se näkyy lopputuloksessa. Maininnan arvoista

on sekin, että estradille nousevat

vuodesta toiseen myös miehet.

Savonlinnan festivaalin näytökset olivat

juuri sitä, mitä festivaalinäytöksiltä

on totuttu odottamaan: monipuolista ja

kiinnostavaa tanssia. On ilo nähdä, että

itämainen tanssi kehittyy ja kasvaa, ja

uudet tanssijapolvet jatkavat perinteitä

omalla tavallaan.

Oriental Dance Festival

Savonlinna

tyi rakastumaan ihan väärään ihmiseen,

tehtaan työläiseen (Sami Turunen).

Rakkaustarinan lisäksi nähtiin steampunk-henkisen

tehtaan toimintaa sekä

huikean intensiivinen Suon voima ‐kokonaisuus,

jossa Timo Simonen esitti

nimiroolin alkukantaisena shamaanina.

Koko teoksen päättivät Naamiohuvit,

joissa valtaisa esiintyjäkaarti ilotteli koko

näyttämön laajuudelta.

Tanssiteatteriteos oli kokonaisuutena

visuaalinen, näyttävä ja vaikuttava, paikoin

jopa ylitsevuotavan runsas. Tarina

kulki tanssin myötä ja muodosti kokonaisuuden,

joka ei pureskellut kaikkia

yksityiskohtia valmiiksi. Yksi katsomiskerta

ei riittänyt, olisin halunnut nähdä

teoksen vielä uudelleen.

Jotain esityksestä jäi puuttumaan

verrattuna aiempiin Farahin tanssiteatteriteoksiin.

Luulen, että jättimäinen

katsomo söi teatteriteoksen intiimiyttä

verrattuna esimerkiksi aiemmissa

produktioissa käytettyihin miljöihin:

Savonlinnan teatteriin, atmosfääriltään

huikeaan Retretin luolaan tai jylhän

juhlavaan Olavinlinnaan. Savonlinna-sali

ei ylipäänsä ole esitystiloista suosikkini,

josko bonukseksi on laskettava se, että

väkeä mahtuu valtaisasti ja näkyvyys pysyy

silti hyvänä.

Kokemus näkyy

Seurueessani ensimmäistä kertaa Farahin

tanssiteatteriesitystä nähnyt henkilö

oli Toiseen maailmaan ‐teoksesta haltioissaan

– ja niin oli syytäkin olla.

Tanssin kautta pitkän tarinan kertominen

koostuu pienistä palaista, joita

sommitellaan yhteen ja joista lopulta

rakentuu yksi kokonaisuus; tanssiteatterissa

tanssija on paitsi tanssija ja tulkitsija

myös näyttelijä. Farahilla on pitkä

Kirjoittaja on itämaisen tanssin opettaja

ja koreografi sekä Ishtarin päätoimittaja

Tuurista Etelä-Pohjanmaalta. Yli kahdenkymmenen

vuoden tanssiuran myötä kirjoittaja

tuntee valtaosan illan esiintyjistä ja

on nähnyt heidän aiempia esiintymisiään ja

teoksiaan festivaaleilla ja muissa näytöksissä

eikä siksi ole millään muotoa objektiivinen

tarkastelija.

Ishtar 1/2017 7


Kuunsillalla 4.2.2017

Anu Toivosen Moon Dance Studion näytös

Turun suomenkielisellä työväenopistolla

vas. Anu Toivonen

alla El Hosseny Dance ja Åbolly Dancers

viereisellä sivulla yllä Maija Rajala

alla Raqset Amar ja Al-Shaqqaar

8 Ishtar 1/2017


Kuunsilta kuljetti

itämaisesta

show burleskiin

teksti Tuija Härkönen

kuvat Merja Otronen

Olen aikoinani ollut onnekas ja saanut kutsun esiintymään

Anu Toivosen näytökseen Turkuun Kaskenkadulle:

ryhmän nimi ei tainnut vielä olla Bollywood Kamlees,

mutta tätä kautta löysin nämä ihanat näytökset, joissa

on aivan erityisen lämmin ja välitön tunnelma.

Kuunsillalla ei tietenkään poikennut tästä tunnelmasta.

Näytös oli tosi ihana ja lämminhenkinen, mutta aivan

liian nopeasti aika taas meni. Tuota tanssin iloa ja paloa

olisi mielellään katsonut pitempääkin. Näytös oli erittäin

hyvin toteutettu ja väliajan tarjoilut oli aivan huippua.

Kiitokset myös Anun äidille ja varakummille, joiden

seurana sain lipunmyynnissä hääriä.

Esityksien arvioinnit ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni

ja kaikille esiintyjille annan suoraan 10+. Jokainen

esitys oli pukua myöten loppuun asti mietitty ja upeaa

katseltavaa.

Anun valtava muuntautumiskyky tyylistä toiseen on

aivan ihailtavaa. Pystyisinpä tuohon joskus. Alun pirteä

Ishtar 1/2017 9


ja vauhdikas shaabi, maagisen vangitseva

fuusio, upean liikekielen improvisaatio ja

mahtavat burleskit.

Noora Anttalainen on aivan upea

ilmestys ja esiintyjä. Baladi-improa oli ilo

katsella ja lopetus varsinkin oli hauska.

Anun ja Nooran street-duossa ilmenee

kaikki se ammattitaito, joka saa

tanssin näyttämään helpolta, mitä se ei

tosiaan ole. Heistä näkee, että viihtyvät

hyvin yhdessä tanssilattialla.

Hosseny Dance Companyn tansseissa

näkyy ryhmän yhteistyö, monipuolisuus

ja osaaminen.

Anun ryhmissä näkyy rakkaus tanssiin.

Kauniista andalusialaisesta pirteään

discoiluun. Yhtenäinen puvustus tuo

tansseihin kyllä lisämaustetta ja on ilo

katsojalle.

Åbolly-Dancers-ryhmän esityksiä

on aina ihana seurata. Se Bollywoodin

energisyys ja ihanuus näkyi kyllä tekemises-

sä ja ryhmän yhteenhitsautuneisuus,

tanssijat ovat

kuin yhtä suurta perhettä.

Lavalla nähtiin myös ”miesenergiaa”,

jota oli hauskaa

katsoa

Maija Rajala j a

Amanda Nousiainen

eivät petä koskaan. Aina

on odotettavissa upeita

esityksiä ja jotain uutta. Maijan puku

sopi aivan täydellisesti Dark Fusion

-esitykseen. Amandaa on aina ilo katsoa.

Hän on upea ja taitava esiintyjä.

Riikka Lindbergin tanssi näytti niin

ihana keveältä ja oli kaunista katsottavaa.

Hän on sädehtivä esiintyjä ja pukuhan

oli aivan upea.

Sokerina pohjalla mun ehdottomat

suosikit eli showburleskin jatkoryhmä

ja Anna Backlund.

Annaa kannustan ehdottomasti jatkamaan

koreografioiden tekemistä. Anna

on todella taitava ja hänen esiintymistään

oli ilo katsoa.

Burleskiryhmä oli ihan huippu. Tuota

notkeutta ja kehonhallintaa voi vaan

ihailla, wow!

Kannatti taas Turkuun matkustaa

katsomaan upeaa Kuunsillalla-näytöstä.

Voisiko ihminen paremmin lauantaita

viettää?

ylinnä burleskiryhmä, vas. Amanda Nousiainen

yllä Raqset Amar

10 Ishtar 1/2017


Lankakerästä

lantiolle

perhe, mutta omaa rahaa on kiva saada.

Oma kännykkä ja rahaa käyttää sitä on

kaikilla toivelistalla, ja ehkäpä voi käydä

siskon luona kylässä Aleksandriassa ylimääräisillä

tienesteillä. Tai elättää perhettä

jos isäntä huitelee muualla. Omat

tulot tuovat vapautta.

Tekijöitä tapaamaan

Henna Malinen

Arabimaissa naiset ovat ikimuistoisesti

vyöttäneet itsensä ryhtyessään tanssimaan.

Lantiota korostetaan, löysä mekko

kiristetään näyttämään pienetkin liikkeet.

Vyö tahi huivi antaa myös paremman

tuntuman itselle. Pitkä kangassuikale

käy silloin kun ei muuta ole, mutta

säihkyvät helmet ja paljetit, heiluvat

hapsut ja kilisevät metallikolikot luovat

lisää tunnelmaa myös kun tanssitaan vain

huvikseen perheen parissa.

Ensimmäiset omat vyöni toin yli 25

vuotta sitten Kairosta, ja nykyään elätän

itseni pääasiassa niiden maahantuonnilla.

Minulla oli joskus Studio Hennassa

myynnissä muutama erä kansainvälisten

toimittajien kautta tulleita kiinalaishuiveja

– kivoja, kevyitä, paljettisia – mutta

tuontatopaikkoja mahdoton selvittää.

Niinpä palasin täysin egyptiläisiin lantiolla

käytettäviin katseenvangitsijoihin

(tähän voi joustavasti ajatellen laskea

myös jämäpaloista itse ompelemani

satunnaisvyöt). Tiedän missä ja miten

ne tehdään, ja voin itse myös vaikuttaa

malleihin ja tuotantoon.

Naisten kotityötä

Tuottamani huivit teetetään kotityönä.

Kairon kauppias hankkii materiaalit ja

kertoo mallit, ja naiset virkkaavat tai ompelevat

koristeita kukin omaa tahtiaan

kotonaan. Jollakulla tulee pari huivia

päivässä, joku tekee saman viikossa, jos

on pikkulapsia hoidettavana.

Usein isommat lapset auttavat esim.

pujottelemalla helmet/paljetit lankaan, ja

isommassa perheessä parhaat käsityöläiset

virkkaavat ja muut hoitavat kotitöitä.

Teetä kuluu, ja juttu luistaa.

Hyvien tekijöiden löytäminen voi viedä

vuosia, ja usein uusia tekijöitä tuleekin

luotettujen käsityöläisten perheistä ja

tuttavapiiristä. Satunnaiset tekijät eivät

yleensä yllä samaan laatuun (Egyptissäkin

on standardeja!), ja Kairon basaareilla

näkeekin myös huonoa työtä ja

materiaaleja.

Käsityöt ovat tekijöille riskitön tulonlähde:

materiaaleihin ei tarvitse sijoittaa

itse rahaa, ja palkkion saa heti

huivin valmistuttua, eikä tarvitse odottaa

huivien myyntiä tanssijoille. Riskin

ottaa kauppias.

Egyptissä monet varsinkin iäkkäämmät

ja alemmista sosiaaliryhmistä tulevat

naiset vierastavat työskentelyä kodin

ulkopuolella – jotkut eivät edes käy

ulkona kuin ehkä hunnutettuina moskeijassa.

Miehen velvollisuus on elättää

vasemmalta oikealle Umm Wagieh,

Henna, Zeinab, Suad ja Mounira

Järjestin viimeisimmällä Kairon reissullani

tapaamisen joidenkin huivintekijöiden

kanssa pääasiallisen tavarantoimittajani

Abdou Abd El Ghaffarin varastolla. Saatiin

juteltua, kun Abdu toimi tulkkina, ja

samalla rouvat hakivat materiaaleja ja

toivat valmiita töitä. Abdun toimistolla

ei ole isoja varastoja, koska hän toimii

lähinnä tukkumyyjänä, mutta kaikki ovat

tervetulleita käymään (sijatsee melko

keskustassa Mansour-kadulla lähellä

Saad Zaghloulin metroasemaa ja muistomerkkiä).

Ryhmämme kokenein ja arvokkaimman

oloinen rouva oli Umm Wagieh

(tarkoittaa Wagiehin äiti, Egyptissä on

perinteinen tapa kutsua naista vanhimman

pojan nimellä), joka on tehnyt huiveja

jo yli 35 vuotta. Hänen tyttärensä

ovat myös mukana virkkaamassa huiveja,

kaikki taitavia tekijöitä.

Henna Malisen blogikirjoituksesta: www.

studiohenna.fi/blogi/. Kiitokset kirjoituksen

kommentoinnista ja vinkeistä Outi of

Cairolle!

Ishtar 1/2017 11


Maaginen aikamatka

tuhanteen ja yhteen yöhön

Yasmine ry:n ja Amanecerán kevätnäytös Tanssin salonki

27.5.2017 Teatterikuoppa, Haukipudas

teksti Kaisa Kakko

kuvat Juha Ristola

Oulun Itämaisen Tanssin yhdistys Yasmine

ry ja flamencoon suuntautunut

Amanecerá järjestivät kevätnäytöksen

Tanssin salonki – teemalla toukokuun

lopussa. Sain kunnian kirjoittaa näytöksestä

katsojan näkökulmasta. Mielenkiintoinen

ja mieluinen tehtävä, etenkin

kun minulla ei ole minkäänlaista kokemuspohjaa

tanssista.

Alkuun totean, että hattuni nousee

päästäni korkealle kaikille heille, jotka

ovat ottaneet itämaisen tanssin mukaan

elämäänsä. Jonkinlainen mielikuva minulla

on tästä taiteenlajista ollut, mutta

todellakin vain hyvin pinnallinen tietämys.

Siksi olikin upeaa tulla näytökseen

ja kokea jotain aivan uutta.

Taide-elämys imaisi mukaansa jo

ensimmäisestä tanssista lähtien. Saila

Kakko johdatteli yleisön suoraan

20-luvun tunnelmaan viehkeällä charleston-siivouksellaan.

Mieleeni nousi heti

tunnelmia tuon aikakauden musiikista

ja tavoista, muodista ja naisten kauneudesta.

Tanssiesitys oli taidokas, humoristinen

ja miellyttävä silmälle. Jos itsekin

ryhtyisi kotona siivoamaan samalla tyylillä,

löytyisi hommaan kokonaan uutta

hohdokkuutta!

Toisessa esityksessä, Matilda Ristolan

koreografiassa Dixieland Orientalissa

esiintyi nuorempia tanssijoita. Nautin

lasten taidoista. On upeaa, miten nuorena

tämän viehättävän tanssilajin voi löytää

ja aloittaa. Esitys oli hauska ja kepeä.

Pienten lasten äitinä myös tunsin ylpeyttä

esiintyjien puolesta. Onhan todella

rohkeaa tulla yleisön eteen esiintymään

jo nuorella iällä! Kaikista meistä ei siihen

ole vanhempanakaan. Sisimmässäni

huusin hurraata pikkutanssijoille koko

esityksen ajan!

Kolmas tanssi, Krista Saarasen koreografia

Pasion Mujeres toi mieleeni,

miten ilmaisukykyinen laitos tämä ihmiskehomme

onkaan. Sohvaperunana

kunnioitan suuresti liikunnallista elämäntapaa.

Ainahan on suunnitelmissa

itsekin aloittaa jotakin liikuntaa muistuttavaa.

Tanssia katsoessa pohdin, olisiko

minusta tuohon samaan. Aloittanen kävelylenkeillä

ja porraskiipeilyllä. Espanjalaismausteinen

tanssi miellytti silmää

ja ihailin jälleen tanssijoiden kauneutta.

Neljäs esitys, El Fostan El Abayad -huivitanssi,

vei minut suoraan basaaritunnelmaan.

En tunne itämaista kulttuuria

kovinkaan hyvin, ja tietämykseni on tullut

elokuvien ja tv-sarjojen perusteella.

Siksipä tanssiesityksen luoma tunnelma

teki suuren vaikutuksen. Anna Salmisen

koreografia toi mieleen jonkinlaisen

itämaisen torin täynnä tuoreita hedelmiä,

tuoksuja ja ihmisvilinää. Tanssijoiden

iloiset ilmeet ja huivien käyttö tanssissa

oli todella silmiä hivelevää. Pääsin hyvin

mukaan tunnelmaan ja mielikuvissani

basaarille.

Esitys on

kovan työn tulos

Huivitanssin tanssija, Yasminen Aino

Ketvel kertoi, että tanssiesityksiä valmistellaan

noin puolen vuoden ajan.

Kokemus, näkemys ja taito kyllä puhuvat

puolestaan. Yasmine ry:llä kevätnäytös

on jo perinne, mikä kyllä tulee ilmi

esitysten sujuvuudessa ja kauniissa kokonaisuudessa.

Saila Kakko Yasminelta

puolestaan kertoi, että on mukavaa kun

kova työ palkitaan. Hän kuvaili, että on

aina jännittävää nähdä, miten esityksen

kokonaisuus toimii. Ja kyllä – kokonaisuus

oli suurenmoinen, ainakin minun

mielestäni!

12 Ishtar 1/2017


Viides tanssi poikkesi tunnelmaltaan

edeltäjistä. Kaisa Holapan hieman

tummasävyisempi ja dramaattisempi

soolomiekkatanssi oli jollain lailla

unenomainen ja hevimäinen. Tanssi toi

mieleeni joutsenen: ylvään, yksinäisen

mutta juhlallisen. On mielenkiintoista

huomata, miten erilaisia ajatuksia tanssi

voikaan tuoda, jokaisen henkilökohtaisia

muistoja ja tunnelmia. Siksi tämäkin

taiteenlaji voi koskettaa niin monella eri

tavalla eri katsojia.

Kuudes tanssi, Saila Kakon koreografia

Tyärten toive, oli kunnianosoitus

100-vuotiaalle Suomelle. Tanssi ei mielestäni

muistuttanut perinteistä, meille

niin tuttua kunnioittavaa ja hiljaista veteraanitunnelmaa,

vaan oli elämäniloinen ja

erittäin positiivinen esitys. Tanssin aikana

pohdin sitä vapautta, mikä meillä kaikilla

toivottavasti on, eli vapaus olla oma

itsensä, hyväksyä itsensä sellaisena kuin

on. Suomalaisuus on ajoittain hiljaista,

perinteikästä ja joskus jäykkääkin, mutta

onneksi meissä ja tanssissa on monia

puolia. Niin saakin olla. Tanssinkaan ei

tarvitse jäädä jäykkien raamien sisään,

vaan voi tuoda iloa esiin uusilla tavoilla.

Aurora Ylisen koreografia, XO-

XO-tanssi toi lähemmäs nykyaikaa. Tanssijoiden

asujen pinkit paljetit ja mystiikka

saivat taas aistit viriteltyä. Musiikki toi

hetkeksi lähemmäs nykyisyyttä. Tämä

oli mukava askel hetkeksi historiasta

takaisinpäin.

Layalissa mykistyin jälleen kerran tanssijan,

Tuula Heikkilän taidokkaasta ja

ilmaisuvoimaisesta tanssista. Kun itse

en osaa tanssia, ei voi kuin ihailla lajille

omistautunutta työskentelyä. Esitys oli

kaunis ja taidokas, ja toi tunteen että

nyt ollaan jossain kaukana. Itämainen

kulttuuri on kiehtova, ja näitä tansseja

katsoessa harmittelin kun en normaalissa

arjessani oikein pääse tutustumaan

siihen paremmin. Mielessäni kävi myös,

että jos ihmiset vain tietäisivät toistensa

kulttuureista enemmän, tämä maailma

olisi paljon parempi paikka elää.

Ensimmäisen puoliskon lopuksi Krista

Saarasen koreografia Flamenco Burlesque

ennen väliaikaa oli oikein naisellisen aistikkuuden

riemujuhlaa! Itseäni on aina

viehättänyt burleski. Pidän sen tavasta

tuoda esiin naiskauneutta ja erilaisia

naisvartaloita, aina kauniilla tavalla. Esitys

toi mieleeni Moulin Rougen, tangon,

Argentiinan ja vanhan ajan kasinoshow’t

(joita olen nähnyt vain elokuvissa ja

tv-sarjoissa). Esitys oli hauska ja iloinen,

pidin erityisesti viuhkojen käytöstä.

Tanssista tuli mieleen naiseuden monet

puolet ja naisen vaihtelevat mielialat ja

erilaiset tunteet. Bravo!

Erilaisia

tanssilajeja

Tauon jälkeen aikamatka jatkui monen

tanssijan voimin toteutetulla Pirjo

Huuskon koreografioimalla ryhmätanssilla

La Tazebnilla. Viehätyin tanssijoiden

yhtäaikaisuudesta ja kyvystä olla ryhmän

mukana. Mieli vei taas mennessään ja

pohdin, miten hyvää yhdessä harrastaminen

ihmiselle tekee. Vai voiko tässä

tapauksessa enää edes harrastajista puhuakaan.

Tansseja katsoessa mielessä oli

enemmän ammattilaisuus.

11. tanssi, Pirjo Huuskon maaginen

tango, oli ilmaisultaan vahva ja inten-

Ishtar 1/2017 13


siivinen tanssi. Puku ja tunnelma toivat

mieleeni Lumikin ja Yön kuningattaren.

Naisellisuudessa on todella vahvaa ikiaikaista

voimaa, ja on mykistävää seurata

miten nämä tunnelmat saa välittymään

ihmiskehon ja tanssin keinoin. Paatosta

ja intohimoa, oli sitä missä tahansa asiassa,

on aina järisyttävää seurata.

Seuraava tanssi, Krista Saarasen teos

Fandangos de Huelva kuvasi Andalusiaa.

Espanjalaistyyliin tanssijoiden ilmeet olivat

vakavia ja keskittyneitä, kun muissa

tansseissa ilmeet ovat olleet hymyileviä

ja nauravaisia. Aikamatka toimi tässäkin

teoksessa. On ihanaa istua katsomossa

ja saada kokea ripaus eksotiikkaa. Kaukokaipuu

vahvistuu, ja mieli tekisikin

klikkailla itseni jonnekin matkatoimiston

sivuille.

Intiasta alun perin lähtöisin oleva Bollywood-tyylilaji

on ilmiönä viehättävä.

Aurora Ylisen koreografia Aaja Nachle

vei mieleni suoraan kaukaiseen Egyptiin,

faaraon hoviin, joka on muuten aiemminkin

käsitelty teema Yasminella. Mielessäni

vilisivät vanhat elokuvat, Kleopatra ja

kumppanit. Olen itse ollut aina historiallisten

elokuvien ystävä, joten tämä tyylilaji

oli itselleni mieluisa yllätys. Esitys oli

asuja myöten viehättävä ja jälleen kerran

kauneutta ylistävä kokemus. Ripaus Bollywoodia

arkeen tekisi jokaiselle hyvää.

Seuraavaksi tanssija Anna Niemistö

saatteli katsojat suoraan Havaijille Tablahiti-tanssillaan.

Turkoosit sävyt, kukat,

tanssiasu ja kaikki olivat täydellisessä

harmoniassa keskenään. Miltei tunsin

kuuman hiekan ja meren tuoksun! Jälleen

kerran upeaa huomata, miten monipuolisesta

taiteesta on kyse. Heti ei

odottaisi itämaisen tanssin soveltuvan

myös hiekkarantatunnelman luomiseen,

mutta niinpä tämä esitys sinne silti vei.

Silmäniloa kerrassaan.

Habibe-tanssin koreografina toimi

edellisen tanssin soolotanssija Anna

Niemistö. Taidokkaasti luotu esitys vei

ajatukset jälleen jonnekin hyvin kauas

historiaan. Muistiinpanoissani lukee tämän

tanssin kohdalla että mieli tyhjeni.

Käsiohjelma kuvaa tanssia dramaattiseksi

kahden huivin tanssiksi. Elämys oli

todella intensiivinen. Tästä kulttuurista

todella haluan oppia enemmän.

Krista Saarasen Solea de Alcalá-flamencotanssi

vei yleisön Espanjaan härkätaisteluareenoille.

Tanssi tuki hyvin musiik-

14 Ishtar 1/2017


kia, kokemus oli eheä ja eksoottinen.

Ajatukseni lensivät jonnekin menetettyjen

rakkauksien kadonneille saarille,

unohdettuihin ja menneisiin aikoihin.

Vaikea aina etukäteen aavistaa, miten mikäkin

tanssi henkilökohtaisesti minuun

vaikuttaa, mutta nyt tunsin jälleen naiseuden

voiman surun jälkeen. Voimakas

tanssi, voimakkaat tunteet.

Toiseksi viimeinen esitys, Abdik Aleik,

Pirjo Huuskon koreografia, toi saliin

mielestäni kuninkaallisen tunnelman.

Esitys oli hienostunut ja miellyttävä silmälle.

On jälleen elämys saada kokea se,

miten erilaiseksi oman mielenkin tunnelman

saa muuttumaan nopeasti. Erittäin

kaunista tanssia.

Lopputanssi palasi koko monipuolisen

näytöksen jälkeen alun teemaan.

Saila Kakko johdatteli kaikki näytöksen

tanssijat vielä kerran lavalle 20-luvun

kabareetyylillä. Lopputanssi oli vapautunut,

riemuisa, musikaalityyppinen ilon

juhla. Mitä siinä voi katsojakaan muuta

kuin yrittää aplodeilla välittää sitä haltioitunutta

tunnetta, mikä koko kevätnäytöksestä

on jäänyt aisteihin. Upeaa

työtä Yasmine ry ja Amanecerá! Kyllä

saa jälleen kerran olla ylpeä oululaisesta

taidosta ja osaamisesta. Tavataan jälleen

ensi keväänä, nimittäin tätä en halua enää

jättää näkemättä!

Kirjoittaja on toimittaja, joka nauttii kaikesta

kauniista ja liikuttuu helposti.

Ishtar 1/2017 15


AgadirAkat seikkailee

Kevätmatka

Marokkoon

Salli Lahtinen

AgadirAkat matkustivat Zahra Mujusen

johdolla Marokkoon maaliskuussa

2017. Kauan odotettu matka alkoi lauantaiaamuna

4.3., jolloin suuntasimme

Oslon kautta kohti Agadiria.

Zahra oli valmistellut meille huolella

matkaohjelman ja me akat olimme

treenanneet koko talven tanssinumeroita

ja ommelleet pukuja sormet ruvella.

Matkaseurueeseen kuului Baladin

tanssijat ja tuttu huoltojoukko jo Kiinan

matkoilta, kaksi Zahran tuttua Joensuusta

sekä virolainen tanssija Kairi äitinsä

Ritan kanssa.

Helsinki–Oslo–

Marokko

Lähtöä edeltävänä iltana veimme matkalaukut

lentoasemalle ja tapasimme

samalla Zahran ja hänen joensuulaiset

ystävänsä. Tunnelmaa ja jännitystä meille

loi kenttähenkilöstön lakon uhka, joka

olisi pahimmassa tapauksessa voinut

peruuttaa koko matkan.

Onneksi kaikki meni suunnitelmien

mukaan ja Oslossa saatoimme jo ottaa

rennommin jatkolentoa odotellessamme.

Saavuimme Agadiriin iltapäivällä paikallista

aikaa. Lentokentällä meitä oli

vastassa Zahran veli ja bussikuljettaja,

joka vei meidät tuttuun Iberostar Founty

Beach -hotelliin. Hotellihuoneiden jako

sujui riidatta ja pian nautimme hotellin

herkkupöytien all inclusive -palveluista.

Aamuvirkkuna

tanssikursseille

Sunnuntaina kello 8 alkoivat Zahran

vetämät tanssikurssit. Aamupäivä menikin

tanssiessa, muun muassa ”Appelsii-

16 Ishtar 1/2017


nitanssia” sekä räväkkää rumpusooloa.

Appelsiinitanssin musiikki – Dounia

Batman esittämä Al Maghreb maghrena

– näytti olevan kova hitti Marokossa,

ja meitä pyydettiinkin esittämään se

heti seuraavana päivänä hotellin sisääntuloaulassa.

Maanantai

Marrakeshissa

Maanantaina lähdimme retkelle Marrakeshiin,

jonne ajomatka kestää parisen

tuntia. Lounastimme paikallisessa ravintolassa,

jossa söimme tajinea ja kävimme

upeassa Majorellen Art Deco -tunnelmaisessa

puutarhassa. Koboltinsininen

ja keltainen väri toistuivat vesialtaiden

mosaiikeissa, kukkaruukuissa ja rakennusten

seinillä.

Oli ihanaa istua penkillä ihastellen

paikan kauneutta ja eksoottista kasvillisuutta

kuunnellen lintujen laulua. Näin

keväällä turisteja oli vähän.

Majorellessa oli myös pieni berberimuseo,

jossa oli näytteillä koruja, asuja

ja soittimia sekä pieni galleria, jossa on

Yves Saint Laurentin grafiikkatöitä.

Opas vei meidät 1800-luvun lopulla

rakennettuun Bahia-palatsiin. Kuljimme

läpi upeiden huoneiden ja puutarhan,

joista saattoi aistia entisaikojen haaremin

eksotiikkaa. Palmujen, murattien ja

kukkivien jasmiinien varjoista päädyimme

avaralle haaremipihalle.

Zahran vastustelusta huolimatta opas

esitteli meille vielä läheisen yrttikaupan,

jossa saimme haistella eksoottisia tuoksuja

ja nauttia minttuteetä. Ja tarttuipas

yhdelle jos toisellekin mukaan rohtoja

vilustumiseen, päänsärkyyn, koiden torjuntaan

ynnä muuhun.

Menimme Marrakeshin valtavalle Djemaa

el Fna -torille ja sen takana oleville

sokkeloisille ostoskujille. Marokossa ei

tehdä mitään pikaostoksia, vaan ensin

katsellaan ja hypistellään. Kun jotain

löytyy, niin ryhdytään käymään kauppaa.

Osa meistä lähti Zahran johdolla

shoppailemaan marokkolaisia nahkapalleja

ja -tossuja, joita löytyi ihan jokaiseen

makuun. Kauppa toimi samoin

kuin aikoinaan Mustamäen torilla – jos ei

jotain kaupasta löydy, kauppias kipaisee

hakemaan sen jostain muualta. Asiakas

voi vain istua ja odottaa, kun tuotteet

kannetaan nenän eteen.

Tori oli täynnä ihmisiä ja kuhinaa,

katukeittiögrillien savu teki tunnelman

taianomaiseksi. Lähtiessä ihailimme vielä

Koutobian moskeijan siluettia auringon

värjäämää taivasta vasten.

Tiistaina

tanssittiin

Tiistaina tanssittiin taas. Jo edellisiltä

matkoilta tutut tanssijapojat, joukossa

Zahran serkku, pitivät meille perinteisen

gnawa-tanssikurssin. Tanssia säestettiin

isolla rummulla ja garagabeiksi kutsutuilla

isoilla metallikastanjeteilla.

Tanssi perustuu improvisaatioon,

jossa jokainen tanssija vuorollaan johtaa

ryhmää tasaisen nopeassa rytmissä.

Välillä tehdään nopeita pyörähdyksiä

ja hyppyjä. Tanssijat ovat pukeutuneet

valkoisiin asuihin jalassaan kannattomat

tossut.

Ishtar 1/2017 17


Tätäkin tanssia saimme esittää yhdessä

koko tanssiryhmän kanssa hotellilla

pidetyssä illanvietossa.

Matka jatkui kohti Zahran kotikatua.

Meitä odotti sydämellinen vastaanotto:

Zahran äiti ja iloinen sisarusparvi

johdatti meidät talon kattotasanteelle

koristeltuun juhlatilaan. Talo oli kolmikerroksinen

ja kapeat portaat johtivat

kerroksesta toiseen. Tarjottimet notkuen

meille kannettiin eri ruokalajeja:

harira-keittoa, leipää, salaatteja ja paistettuja

sardiinipihvejä.

Aina välillä tanssittiin vauhdikkaiden

marokkolaisrytmien tahdissa niin, että

hikipisarat helmeilivät. Zahran sisaret

osoittautuivat taitaviksi tanssijoiksi, ja

tanssivat kilpaa meidän kanssamme.

Nautimme litroittain minttuteetä ja

Zahran sisarusten leipomia herkullisia

leivonnaisia. Tarjottavaa oli niin paljon,

että saimme sitä vielä mukaammekin.

Zahra kertoi, miten juhlista yli jäänyt

ruoka on tapana jakaa aina naapureille,

niin ettei mitään hävitetä. Vierailun jälkeen

palasimme hotelliin kylläisinä ja

iloisina. Upea kokemus!

Naistenpäivän

hammam

Keskiviikkona 8.3. vietettiin kansainvälistä

naistenpäivää ja ohjelmassa oli

hammam-hemmottelu. Zahra oli jakanut

meille jo aiemmin pussukat, joissa

oli kaikki tarpeellinen: oliiviöljytanha,

pesukinnas ja arganöljysaippua.

Sisääntuloaulassa odotti rivi riuskoja

naisia valmiina käsittelemään meitä.

Ensin iholle siveltiin oliivitahnapesuaine

ja lämmiteltiin kunnolla saunan eukalyptushöyryissä,

jolloin iho pehmenee.

Sen jälkeen pesijät veivät jokaisen

vuorollaan pesuhuoneen puolelle ja

marmorilaatalla maattaessa suorittivat

pesukintaalla tehokkaan pesun ja ihon

kuorinnan. Iholle levitettiin muta-ruusuvesinaamio,

jonka Zahra oli meille erityisesti

valmistanut. Sitten lämmittelimme

taas saunassa ja peseydyimme, jonka jälkeen

oli vuorossa hieronta arganöljyllä.

Ulkoisen puhdistautumisen jälkeen

rentouduimme korituoleissa siemaillen

puhdistavaa yrttiteetä. Zahra kertoi, että

hammamin jälkeen ei saa rasittaa itseään,

joten hotelliin palattuamme keräsimme

voimia ennen meille järjestettyä iltaohjelmaa..

Illalla hotellin juhlasalissa Gnawa-tanssiryhmä

tarjosi meille tanssinäytöksen,

jossa mekin pääsimme kokeilemaan perinteisen

berberitanssin kuvioita. Zahran

äiti, siskot ja perheen pienet olivat mukana

yleisönä.

Illan kruunasi hotellin järjestämä naistenpäivän

yllätys: päivällisellä neljä tarjoilijaa

kantoi sisään ravintolasaliin valtavan

täytekakun tähtisateen loistaessa. Naisvieraille

tarjoiltiin lisäksi kuohuviiniä.

Torstaina Taroudantiin

Torstaina oli vuorossa kauan odotettu

retki Taroudantiin, jota varten olimme

keränneet tuliaisia toppavaatteineen.

Zahra kertoi, että Marokossakin tarvitaan

lämpimiä vaatteita talvella, joten

tuomamme vaatteet tulisivat hyvään

tarpeeseen.

Poikkesimme ensin Tioutissa Taitmatinen

naisten perustamassa osuuskunnan

argan-öljy tehtaalla. Tehdas on perustettu

vuonna 2002 ja sen tarkoituksena on

18 Ishtar 1/2017


kallisarvoisen argan-öljyn tuottaminen ja

markkinointi.

Argan-öljyä saadaan oliivipensaan sukulaisen

argan-pensaan pähkinöistä. Lattialla

istuen ja laulaen naiset murskaavat

käsin kivien avulla kovat pähkinät, joista

sitten koneellisesti puristetaan öljy. Öljyä

tuotetaan eri tarkoituksiin: ruoanvalmistukseen

ja kosmetiikkateollisuuden

raaka-aineeksi.

Rakennuksen toisessa päässä oli päiväkoti

työntekijöiden lapsille, joten äidit

voivat turvallisin mielin olla töissä. Työpäivän

pituus oli vain puoli päivää.

Teimme argan-majalla ostokset ja

jatkoimme matkaa kohti lounaspaikkaa,

joka oli Taroudantin keskustassa oleva el

Riad Myriam. Meidät otti vastaan Houara

– paikallinen tanssi- ja soitinyhmä,

joka viihdytti meitä ruokailun lomassa.

Ryhmän soolotanssija veti vuoron

perään jokaisen mukaan tanssilattialle.

Pöytä notkui herkullisista alkupaloista.

Pääruokana oli erilaisia tajine-patoja,

härkää ja kanaa. Kaiken kruunasi jälkiruokana

tarjoiltu suussa sulava hunaja-mantelikakku

minttuteen kera.

Isäntä itse toimi juomanlaskijana. Hän

oli hieman pettynyt, kun jouduimme kiirehtimään

eteenpäin. Oli vielä käytävä

keräämässä appelsiinit ennen Taroudantin

vierailua ja niitähän kerättiinkin kassit

täyteen ja tuliaisiksi kotiin. Appelsiinitilalla

meille tarjottiin kahvia ja vastapuristettua

appelsiinmehua.

Ishtar 1/2017 19


Vihdoin pääsimme lähtemään naistenyhdistyksen

vierailulle viettämään naisten

päivän juhlaa. Perillä meitä odottivat

hienot vastaanottoseremoniat: tarjolla

oli tuoreita taateleita ja vastassa oli valkopukuinen

ratsastaja hevosella. Zahra

kertoi, että juhla oli kuin pienimuotoinen

hääjuhla.

Meidät ohjattiin isoon telttaan, joka

oli täynnä juhlakansaa, naisia ja lapsia.

Kaikki olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.

Joukkoa johti Zahira, naisten yhdistyksen

johtaja, joka oli pukeutunut

kauniiseen siniseen marokkolaispukuun

päähineineen ja koruineen.

Teltan reunalla kolmen naisen ryhmä

lauloi ja soitti rumpuja koko juhlan ajan.

Meille puettiin vuoron perään erilaisia

hääasuja, joissa tanssimme yleisön kanssa

ja meitä kuvattiin. Marokossa hääjuhlissa

morsiamella pitää olla monta pukua,

joita vaihdellaan hääjuhlan kuluessa (eri

kylien perinteisiä hääpukuja). Tanssiamme

ikuistettiin kymmeniin älypuhelimiin

ja tabletteihin.

Valtavat kuskus-padat kannettiin juhlakulkueessa

pöytään, niissä oli eri viljalajeista

tehtyä kuskusia ja eksoottisia hedelmiä.

Ruokailun jälkeen esitimme Zahran

opettaman appelsiinitanssin, jossa

jouduimme vähän improvisoimaan, kun

tiskijukka innostui musiikista niin paljon,

että soitti kappalettamme nonstopina.

Jo aiemmalta matkaltamme tuttu toimittaja

oli mukana kuvaamassa. Nämä

kuvat ja juttu vierailustamme julkaistiin

sitten paikallislehden artikkelissa ja Zahra

kertoi, että meistä oli kerrottu myös

radio-ohjelmassa.

Ilta kului tanssin ja ruokailun merkeissä.

Oli mahtavaa kokea eri kulttuureista

lähtöisin olevien naiset välinen vahva

yhteenkuuluvuus.

Perjantaina shoppailtiin

Perjantaina – kuin sokerina pohjalla -–

pääsimme vihdoinkin shoppailemaan

Grand bazariin yhdessä Zahran kanssa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka on perinteisesti

koju, jossa myydään muun

muassa herkullista manteli-arganöljy-hu-

20 Ishtar 1/2017


najatahnaa, arganöljyä ja saippuoita. Toinen

pakollinen paikka on maustekauppias,

joka tekee erilaisia maustesekoituksia

kuten hariraa ja currya.

Jatkoimme vapaavalintaisia ostoksia,

joita olivat erilaiset nahkatavarat, kuten

tossut ja laukut sekä marokkolaismekot,

jotka hankimme appelsiinitanssia varten.

Palattuamme hotellille ehdimme vielä

pulahtaa meressä ennen iltaohjelmaa.

Itämaisen illan aluksi Baladin tanssijat

esittivät berberitanssin, jonka opimme

edellisellä Marokon reissulla. Sitten oli

vuorossa Magdy el Leisyn koreografiaan

perustuva khaligitanssi Al baal, jonka

jälkeen Kairi ja Riitta esittivät kumpikin

vuorollaan soolotanssinaan shaabin.

Baladi-ryhmä esitti lopuksi perinteisen

golden era -tyylisen Leila-tanssin.

Näytös päättyi Kairin esittämään upeaan

estraditanssiin.

Hotellin johtaja tuli katsomaan tanssiesityksiämme

ja toivoi, että esiintyisimme

vielä päivällisellä ruokasalissa. Niinpä

tanssimme siellä rumpusoolon. Kairi ja

Riitta esittivät omat shaabinsa. Palkaksi

hotelli tarjosi meille kuohuviiniä.

Vielä kerran mereen

Lauantaina ennen kotiinlähtöä ehdimme

vielä pulahtaa meressä ja kävelimme

rantabulevardilla. Vielä viimeinen lounas

Iberostarin herkkupöydässä, ja sitten

Zahra saattoi meidät lentokentälle. Saavuimme

kotiin väsyneinä, Tukholman läpi

lentäneinä, mutta monta hienoa kokemusta

rikkaampina.

Matka oli mielenkiintoinen, värikäs,

vauhdikas ja tapahtumarikas – se ylitti

kaikki ennakko-odotukset. Marokon

matkaa Zahran kanssa voi suositella

kaikille itämaisen kulttuurin, tanssin ja

hyvän ruoan ystäville. Zahran kanssa ei

tule ikävä eikä aika käy pitkäksi!

Iso kiitos Zahralle ja hänen koko perheelleen

tästä matkasta.

Ishtar 1/2017 21


Syyskausi

starttaa

maanantaina 21.8.2017

10.00

Huomenta! Sain nukkua tänään myöhään,

joka on nykyään ihan luksusta.

Olen iltavirkku ja aamutorkku, mutta

lapsen myötä en nykyään pysty kovinkaan

usein elämään luontaisen rytmini

mukaan. Siispä on hyödynnettävä myöhään

nukkuminen aina, kun se on mahdollista.

Tänään miehelläni Joukolla on

etäpäivä ja hän on lupautunut ottamaan

lapsenhoidossa aamuvuoron ja lähtenyt

tyttäremme Jaden (1v 8kk) kanssa

puistoon. Jade ei ole vielä päivähoidossa

paria viikoittaista puistotäti-aamupäivää

lukuun ottamatta, joten hoito- ja työvuorojen

suhteen sumplimme viikoittain,

kumpi hoitaa häntä milloinkin ja miten

työt ynnä muut sovitetaan.

10.10

Syön aamupalan, joka on tyypilliseen

tapaan kaurapuuroa ja mustikoita. Aamusta

asti on pieni jännitys päällä tänään

alkavien syyskauden tanssituntien

vuoksi. Tänään on luvassa vain yksi opetustunti,

mutta opetuspaikka ja ryhmä

ovat uusia ja on aina erityisen jännittävää

aloittaa uuden ryhmän kanssa. Muistelen

näissä tilanteissa omaa, ensimmäistä

tuntiani 21 vuotta(!) sitten. Ihana laji sai

paikan sydämessäni heti ja tuolloisella

opellani Taikku Hyvösellä oli tietysti

suuri merkitys siihen, että rakastuin

itämaiseen tanssiin. Nyt minä olen se

jonkun ”eka ope” ja suhtaudun pestiin

nöyränä ja kiitollisena toivoen tietysti,

että saan välitettyä lajin kiehtovuutta

uusille oppilailleni edes jossain määrin

heti ensimmäisestä tunnista alkaen.

10.30

Eteisestä kuuluu ”Äiti kotona!” kun

pirteät ulkoilijat saapuvat. Jade kertoo

touhukkaasti, mitä on tehnyt puistossa.

Vien hänet potalle ja käsipesulle.

Sitten otamme yhdessä

Bemer-hoidon nojatuolissa ja

luemme samalla pari satua.

Bemer-laitteen löysin nelisen

vuotta sitten ja sain siitä

valtavasti apua moniin terveyshaasteisiini,

liikunnasta

palautumiseen ym. Sittemmin

siitä on tullut myös osa liiketoimintaani.

Olen vuosien

varrella opiskellut mikroverenkiertoon

ja Bemer-terapiaan

liittyviä asioita ja pidän

aiheesta luentoja sekä vuokraan

ja myyn Bemer-laitteita.

Asiakaskokemukset ovat

olleet hyviä, joka on tietysti

palkitsevaa. Iloitsen suuresti

siitä, kun joku saa avullani

apua, oli sitten kyse pienistä

vaivoista tai suuremmin

elämänlaatuun vaikuttavasta

sairaudesta. Tänään täytyykin muistaa

lähettää eräälle Bemer-asiakkaalle pari

linkkiä aiheista, joista hän on tiedustellut

hoitokokemuksia. Kirjoitan asian to

do -listalleni päivän tietokonetuokiota

varten.

11.00

Tarjoilen Jadelle lounasta, jonka jälkeen

leikimme ja laulamme muutamia

lastenlauluja. Meillä lauletaan paljon,

jonka lisäksi Jade käy muskarissa, joka

alkaa taas ensi viikolla. Jouko katsoo paremmaksi

siirtyä parvekkeelle tekemään

omia töitään. Kaksiossa on välillä omat

haasteensa työrauhan suhteen.

11.50

On Jaden päiväuniaika ja samalla alkaa

minun toimistoaikani. Jaden päikkäreille

laitto käy helposti ja uni tulee nopeasti.

Laitan oveen ”Täällä nukutaan” -lapun

välttyäkseni häiriöiltä (aloitin käytännön

eräänä päivänä vauvavuoden aikana, kun

olin todella väsynyt ja onnistuin kerrankin

nukahtamaan päiväunille, mutta heräsin

hetken päästä ovikellon soittoon…)

Tartun heti töihini ja yritän olla

erityisen tehokas, sillä tekemistä

on paljon ja aikaa rajatusti.

Kokoan Exceliin tänään alkavalle kurssille

ilmoittautuneet ja heidän yhteystietonsa,

joita olen tähän asti kirjannut

vihkoon. Viikonlopun Facebook-mainos

on saanut pari kokeilijaa ilmoittautumaan

mukaan tämän illan tunnille. Hyvä!

Vastaan vielä viimeisimmälle ilmoittautuneelle

ja lähetän viime viikolla laatimani

infokirjeen käytännön asioihin liittyen.

Lähetän Bemer-viestini ja pari muuta

mailia. Lisäksi infoan esiintyvää tanssiryhmääni

Miragea huomisiin harjoituksiin

liittyen. Esiinnymme tulevana

lauantaina Kulttuurirundi kehäradalla

-tapahtumassa ja huomenna harjoitte-

22 Ishtar 1/2017


lemme viimeistä kertaa ennen keikkaa.

Vastauksista näkyy, että ryhmäläisiä vähän

jännittää. Niin minuakin, mutta on

tosi hauskaa päästä esiintymään yhdessä!

Soolokeikoilla jännitän usein turhankin

paljon ja se vaikuttaa suoritukseeni, vaikkei

ilmeeni kuulemma jännitystä yleensä

paljasta. Olen kuitenkin ehdottomasti

enemmän ryhmäesiintyjä sekä opettaja.

Minusta on ihana auttaa muita oppimaan

ja loistamaan. Jouko onkin antanut minulle

osuvan lisänimen ”Tähtientekijä”.

13.00

Pidän pienen tauon ja syön välipalaa.

Lounastakin olisi jo nälän puolesta

voinut syödä, mutta nyt ei ole

ruokaa valmiina eikä kummallakaan

meistä ole aikaa valmistaa sitä. (Ei sillä,

että yleensäkään juuri tekisin ruokaa.

Meillä se on Joukon hommia.)

Jatkan vielä toimistohommiani ja tulostan

yhteystieto- sekä läsnäololistat

ja kurkkaan Facebookiin. Julkaisin eilen

Tanssiva auringonpaiste -blogissani aika

henkilökohtaisen tekstin ja olen saanut

ihania tsemppi-viestejä siihen liittyen.

Ne lämmittävät. Blogin kirjoittaminen

on pidempiaikainen haaveeni, jonka sain

vihdoin alulle kesällä.

13.40

Jade heräilee päiväunilta. Käytän hänet

potalla, jonka jälkeen Jade touhuaa

hetken itsekseen. Käytän hetken hyväkseni

ja teen pikameikin sekä laitan tukkaani

sen verran, että sitä ei loppupäivänä

tarvitse miettiä. Pientä kohotusta,

pinniä ja lähes tavaramerkikseni muodostunut

kukka tuomaan väriä. Etenkin

syksyn tullen tykkään tehdä ”vastaiskun”

vähitellen koittavaa pimeämpää

vuodenaikaa vastaan ja käytän mielelläni

värejä piristyksenä. Tykkään myös sävyttää

tanssivaatteita, huiveja ja kukkia toisiinsa

ja oppilaideni taholta saatan kuulla

aiheesta myös pientä vitsailua. Jos joskus

tulee valittua ”väärän värinen” huivi, se

on eräänlainen katastrofi!

14.10

Jouko alkaa laittaa ruokaa ja käymme

samalla läpi viikon aikatauluja. Yritämme

saada huomisillalle lastenhoitajaa pariksi

tunniksi, mutta emme onnistu. Jouko

tinkii tällä kertaa omasta menostaan,

sillä minä en voi jättää Miragen treenejä

väliin. Tällä kertaa en uskalla myöskään

ottaa Jadea mukaan, kun on näin tärkeästä

harjoituksesta kyse. Jade katsoo

hetken Pikkukakkosta boxilta. On aika

liikuttavaa, kun ohjelman alkaessa soi

sama tunnussävel, joka on niin tuttu

omasta lapsuudesta.

14.30

Minä ja Jouko syömme lounasta ja

Jade välipalaa, jonka jälkeen pakkaan

tanssikamat valmiiksi. Jade rakastaa

tanssihuivejani ja valitsee mielellään

aarrearkusta erivärisiä huiveja itselleen

ja minulle. ”Äiti laittaa punaisen huivin”,

kuuluu käsky. Laitan huivin hetkeksi

lanteille. Kassiini päädyn laittamaan lilaa.

Tuntuu, että se on päivän väri – se

ja turkoosi ovat lemppareitani. Kirjaan

vielä nopeasti pari mieleen tullutta ajatusta

illan tuntia varten vihkooni. Varsinaisen

tuntisuunnitelman olen tehnyt jo

edellisviikolla.

15.15

Lähden Jaden kanssa puistoon. Teemme

hiekkakakkuja ja keinumme. Puistoon

tulee myös toinen tyttö, jonka

kanssa Jade touhuaa hetken.

16.00

Nyt on palattava kotiin, jotta ehdin

vielä orientoitua illan opetuksiin. Jouko

on onneksi saanut omat työnsä hoidettua

ja ottaa Jaden haltuunsa. Minä tarkistan

vielä sähköpostin, jonne onkin tullut

vielä yksi viime hetken ilmoittautuminen

tunnin päästä alkavalle tunnille. Vastaan

tervetuloa-viestillä ja lisään nimen listaan.

Hoidan to do -listaltani myös yhden

odottavan työn ja luon Facebookissa

Syysstartti-tapahtuman luonnoksen

yhteistyökumppanini sivuille. Lähetän

tapahtuman linkin tarkastettavaksi ennen

julkaisua. Teen yritykselle markkinointitöitä

sen mukaan, mitä ehdin ja

mikä on yrityksen tarve. Ohjaan heille

myös ladyjumppaa, jonka on määrä alkaa

parin viikon päästä. Starttipäivänä

Ishtar 1/2017 23


on tarkoitus pitää pieni näytetunti lajista

kiinnostuneille.

16.20

Tyhjennän tiskikoneen, mutta täytön

jätän Joukolle, sillä nyt alkaa olla aika

vaihtaa vaatteita ja valmistautua tanssitunnille

lähtöön. Opetuspaikkani on vain

muutaman sadan metrin päässä, joka on

ihan mahtava juttu! Löysin todella kivan,

valoisan vuokrasalin Leppävaaran uudesta

Elä ja asu -seniorikeskuksesta. Siellä

pidettävän kurssin järjestän itse. Lisäksi

opetan Liikuntastudio Luhtavillassa, joka

sekin on kävelymatkan päässä. Luhtavillan

tunnit, keski- ja jatkotason kurssini,

alkavat keskiviikkona. Tanssintäyteinen

viikko siis, kun tuntien lisäksi on treenit

sekä esiintyminen.

16.35

Heipat ja pusut ja eikun matkaan! Aurinko

paistaa ja fiilikseni on hyvä. Ihastelen

matkan varrella kukkia ja perille

saapuessani Elä ja asu -seniorikeskuksen

aitauksen upeita villiviiniköynnöksiä.

16.42

Perillä! Pari tanssitunnille tulijaa odotteleekin

jo oven takana. Päästän heidät

sisälle ja avaan pukuhuoneen sekä esittelen

nopeasti tilat. Sitten aulaan muita

tunnille tulijoita vastaan. Vaihdan pikaisesti

trikoot tanssihousuihin. Hame saa

nyt ajaa ”pukuhuoneen” virkaa. Yläosan

puolesta treenivaatteet ovatkin jo valmiina

päällä.

16.50

Käväisen salissa laittaakseni nopeasti

iPodiltani musiikkia soimaan hiljaa, jotta

saliin saapuvat pääsisivät heti tunnelmaan.

Olen jo viime viikolla käynyt testaamassa

musiikkilaitteet ja ne toimivat

moitteettomasti. Mutta nyt… Soittimeni

on piuhoilla kiinni laitteissa, virtanappi

päällä ja volyymit kunnossa,

mutta mitään ei kuulu! Vääntelen

nappeja enkä keksi, missä

on vikaa. Yksi ihana oppilaani

tarjoutuu menemään aulaan

vastaan tunnille tulevia ja olen

kiitollinen avusta. Saliin alkaa

valua porukkaa, joista muutama

yrittää auttaa musiikkilaitteiden

kanssa. Minuuttien kuluessa

alan jo vähän panikoida. En mitenkään

haluaisi opettaa ensimmäistä

tuntia ilman musiikkia!

Voi miksi en ottanut omaa kajariani

mukaan? Soitan Joukolle

ja pyydän häntä tuomaan oman

kaiuttimeni, jonka saan synkattua

kännykkääni (jossa on musiikkia

varalta tällaisia tilanteita

varten). Voisimme aloittaa

tunnin ilman musiikkia. Tällaista en suunnitellut

ja olen jo aika kierroksilla. Uuden

kurssin alkaessa on ihan riittävästi

jännitystä ilman teknisiä ongelmiakin.

Mutta yhtäkkiä, kiitos erään tutun ihanan

oppilaani, salissa kajahtaa iloinen arabipoppi!

Pieni aux-nappula oli ollut väärässä

asennossa ja oppilaani keksi tämän.

Kiitos, kiitos! Nopea soitto Joukolle,

ettei tarvitsekaan tulla ja vielä pikainen

piipahdus aulaan katsomaan tilannetta.

Samalla yksi oppilas soittaa olevansa eksyksissä.

Ohjeistan häntä parhaani mukaan

ja kehotan soittamaan, kun hän on

löytänyt paikalle. Ja sitten tunti käyntiin,

onneksi vain muutaman minuutin myöhässä,

jonka lupaan korvata venyttämällä

tuntia hieman.

17.03

Tanssitunti – kierrokset laskevat sopivasti

ja nousevat taas loppua kohden,

mutta tällä kertaa ilosta ja innostuksesta.

Tunti sujuu mukavasti ja salissa on viihtyisää

tanssia niin puitteiden, kuin mukavien

oppilaidenkin ansiosta.

18.15

Tunnin päätteeksi kokeilijat tulevat

kertomaan halukkuudestaan

jatkaa kurssilla. Olen todella

iloinen, että he ovat tyytyväisiä!

Muutama tulee myös tarkentamaan maksuasioita

eli kertomaan tuovansa Smartum-seteleitä

tai maksavansa SporttiPassilla

ensi kerralla. Muutoin olen

luvannut lähettää laskut viikon aikana.

Nappaamme vielä yhteiskuvan

ekan tunnin kunniaksi.

Muutama

oppi-

24 Ishtar 1/2017


las ehti jo lähteä ja yksi ei välitä tulla

kuvaan, joten hän suostuu kuvaajaksi.

Salista poistuu hymyileviä ihmisiä ja mietin

taas kerran sitä, kuinka etuoikeutettu

olen saadessani tehdä näin ihanaa työtä.

18.30

Syyskausi on virallisesti käynnistynyt!

Askel tuntuu keveältä kotiin kävellessä,

melkein voisin tanssahdella. Aurinkokin

paistaa vielä. Alkuillan tunnit ovat kyllä

siitä ihania, että tunnin jälkeen on vielä

iltaa, ja tällä hetkellä vielä valoakin, jäljellä.

Kotitalolle saapuessani huomaan

naapurin vanhan rouvan yrittävän päästä

roskahuoneeseen rollaattorillaan.

Menen avuksi ja vien hänen roskansa

roskikseen. Jäämme juttelemaan joksikin

aikaa, kun huomaan Joukon ja Jaden

saapuvan puistosta. Juttelemme hetken

vielä yhdessä ja rouva muistelee omia

lapsenlapsiaan heidän ollessaan pieniä.

Jade vaikuttaa hieman väsyneeltä ja

nappaankin hänet mukaani kotiin, kun

Jouko jatkaa matkaa kauppaan.

18.50

Jade syö herneitä ja minä postaan

Instagramiin kuvan tämän illan oppilasryhmästä.

Luvan julkaisuun kysyin jo kuvaa

otettaessa. Laitan myös Facebookin

Marinka Mirage -yrityssivuilleni ryhmäkuvan

vähän eri asetelmasta. Kiva, että

sain julkaistua kahdessa paikassa pari

erilaista kuvaa, koska olisi ollut hankala

päättää niiden välillä.

19.15

Puran tanssikamojani ja Jade innostuu

jälleen tanssihuiveistani. Hän vaatii

saada kaksi huivia päällensä ja musiikkia

soimaan. Siispä tanssit jatkuvat! Tanssimme

yhdessä, kunnes meno alkaa olla jo

vähän turhan riehakasta ja on aika alkaa

rauhoittua.

19.40

Käyn Jaden kanssa suihkussa ja tarjoan

hänelle vielä iltapalaa. Sen jälkeen

Jouko lukee Jadelle iltasadun ja hoitaa

hampaiden pesun. Minä lähetän vielä yhden

sähköpostin yhteistyökumppanilleni

alkavaan ladyjumppa-kurssiin liittyen ja

syön iltaruoan. Nyt onkin jo nälkä!

21.00

Rauhallisten iltaleikkien jälkeen on

aika laittaa väsynyt taapero nukkumaan.

Jaden juotua unimaidon laulan tuutulauluna

”Lennä, lennä leppäkerttu” ja Jouko

käy laulamassa bravuurinsa ”Sinisen

unen”. Hyvänyön toivotusten jälkeen

Jade jää itsekseen sänkyyn, josta kuuluu

vielä jonkin aikaa lauleskelua, sitten

tuhinaa.

22.10

Myös Jouko on mennyt nukkumaan ja

minä saan viettää omaa aikaa itsekseni.

Myöhäisestä iltaruoasta huolimatta olen

vielä vähän nälkäinen ja teen itselleni

pari kananmuna-kauraleipää ja teetä.

Katson telkkarista jotakin hömppää ja

nautin iltapalaa. Venyttelen samalla vähän.

Olen virkeä, kuten aika usein tähän

aikaan riippumatta siitä, kuinka aikaisin

olen herännyt. Huomenna on kuitenkin

luvassa huomattavasti tämänaamuista

aikaisempi herätys Jaden kanssa, joten

sammutan klo 23 telkkarin ja pyrin rauhoittumaan

kirjaa lukien.

23.40

Pohdiskelen tämänhetkistä elämääni

ja työtäni. Vaikka välillä on väsyttävää olla

sekä pienen lapsen äiti että yrittäjä, rakastan

työtäni. Olen iloinen syyskauden

alkamisesta, mutta samalla vähän haikea,

sillä tämä on todennäköisesti viimeinen

opetuskauteni Suomessa toistaiseksi.

Olemme aikeissa toteuttaa unelmamme

Espanjaan muutosta ja tavoitteena

olisi lähteä vuodenvaihteessa ja viipyä

ainakin vuosi. Pieniä haasteita on vielä

selätettävänä, mutta uskon kyllä, että

pääsemme lopulta lähtemään. Nyt kun

tämä ”viimeinen kausi” on käynnissä,

se tuntuu erityisen merkitykselliseltä.

Vähitellen onnistun keskittymään kirjaan,

joka on sopivan tylsä hoitaakseen

tehtävänsä ja väsyttääkseen. Laitan sen

pois ja sammutan valot.

23.50

Muistan, että unohdin ottaa illan Bemer-hoidon.

Jaloissa tuntuu illan tanssimiset,

joten asetan pienen hoitoyksikön

”padin” jaloilleni ja laitan sopivan hoidon

päälle. Siihen onkin hyvä nukahtaa. Buenas

noches.

Ishtar 1/2017 25


Muistoja

2003–2014

Alussa oli minä ja Iris Frolov – paras

kumppani ja itämaiselle tanssille täysin

omistautunut kollega. Olimme molemmat

sairastuneet vatsatanssikuumeeseen

jo silloin kun matkustimme Turun

itämaisen tanssin festivaaleille vuonna

1999 ensimmäistä kertaa. Siellä saimme

kipinän tehdä jotain samankaltaista

myös kotona Virossa.

Kului monta vuotta ennen kuin pystyimme

järjestämään ison festivaalin,

mutta olimme innoissamme ja järjestimme

pikkutapahtumaa nimeltään

Vatsatanssipäivä: pari kurssia, bazaari

ja illalla mahdollisuus esiintyä.

2003

Keräsimme kokemuksia. Ensimmäinen

festivaalimme toteutui kesällä 2003, Suomen

festivaalien mallin mukaan. Suuria

näytöksiä oli kolme.

Ensimmäinen oli harrastajaryhmille ja

toinen oli tähtivieraiden gaalailta. Viimeisenä

festaripäivänä oli päivälla live-musiikkiesitys,

pääesiintyjänä egyptiläinen

Aladin Abbas, ja ranskalainen laulajatar

Cecile Elziere lauloi kaikkien sydämiin

kauniin kappaleen Aicha. Heidän

kanssaan olimme tehneet yhteistyötä

Asmahan (oik.), Khaled Mahmoud, Juliana, Iris, Irina Lisovskaja, Aida Nour ja Pille

festivaaleilla vuonna 2008.

jo aikaisemmin, mutta tuo yhdistelmä,

Aladinin oud ja Cecilin laulu, oli jotain

ihmeellistä. Mukana olivat myös hienot

virolaiset rumpalit Arno ja Kill.

Opettajina meillä oli Turussa tapaamiamme

tanssijoita: syyrialainen Maral

Saksasta, Zahra Mujunen ja Hannele

Lindgren Suomesta. He tekivät suuren

vaikutuksen sekä opettajina että esiintyjinä

ja he ovat jättäneet jälkensä virolaisten

sydämiin. Maralin opettama pikku

rumpusoolo on erään ryhmän ohjelmistossa

vielä tänä päivänä. Tärkeä vieras

Vuoden 2003 festivaalissa

Aladin Abbas (oik.), Ahmed

Khalil, Cecile, Maral, Pille, Liina.

oli myös egyptiläinen kauppias Ahmed

Khalil, joka oli ensimmäinen bazaarinpitäjä

Vatsatanssipäivillä ja festivaalilla.

2006

Vatsatanssipäivien ja ensimmäisen festivaalin

järjestäjä oli oma Tanssistudioni

Amrita, mutta vuonna 2006 perustimme

kultuuriseuran nimeltä Kultuuriühing

Nordic Sun. Välillä kävimme Iriksen

kanssa myös Ruotsissa, missä festivaalien

mittasuhteet on aivan toiset: monta

täyttä päivää kaikenlaista ohjelmaa ja

opettajia uskomaton pitkä lista maailmannimiä.

Emme onnistuneet vielä silloin saamaan

Tukholmasta ketään egyptiläisistä

tähdistä vierailemaan Viroon, mutta

löysimme internetin kautta kohtuullisen

hintaisen opettajan. Hän suostui ilomielin

vetämään lukuisia kursseja ja sanoi

olevansa kuin kotonaan kaikissa niissä

itämaisen tanssin tyyleissä, joita suinkin

osasimme häneltä pyytää. Jätän nyt hä-

26 Ishtar 1/2017


kansainvälisistä

itämaisen tanssin

festivaaleista

Tallinnassa

nen nimensä mainitsematta. Lupasimme

Iriksen kanssa toisillemme, että emme

enää tuo festivaalillemme opettajaa, jonka

tunneilla emme ole itse olleet. Joka

tapauksessa vuoden 2006 festivaalillamme

oli paljon hyviä kursseja – koska

opettamassa oli monta huippuopettajaa

Suomesta.

Yhteistyö Aladin Abbasin kanssa oli

minulle iso asia. Gaala-show'n lisäksi festivaalin

ohjelmassa oli erikoisilta, jolloin

lavalla nähtiin kaksi elävän musiikin säestämää

näytelmää. Luomani tanssinäytelmä

My life. Moods oli abstrakti taideteos,

jota säesti Aladin itse bändinsä kanssa.

Musiikki oli hänen kirjoittamansa. Toinen

näytelmä oli suomalaisen Heli Turusen

ihmeellinen tanssisatu Aavikon prinsessa,

jonka pyysin vierailulle nähtyäni sen aikaisemmin

Suomessa.

Pille Roosi ja Magdy El Leisy

Evolution Müstika Maagiline Teater 2007

Ishtar 1/2017 27


Ahmed ja Nastja

vuonna 2010

vuonna 2013 vierailijana

Yousry Sharif

2007

Seuraavana vuonna festivaalin ohjelmaan

lisättiin kilpailu. Naapurimaissa kilpailu

oli ollut suosittua ja mekin päätimme

kokeilla. Puhuin tanssiopettajien kanssa,

että tuovat ryhmänsä mukanaan festareille

ja että kannustaisivat oppilaitaan

osallistumaan soolokilpailuun. Kiinnostus

oli ensimmäisellä kerralla vähäistä,

mutta nousi vuosien mittaan.

Yhtä suosittua kilpailusta ei tullut kuin

Latviassa eikä meillä ole ollut sellaista

armotonta tappelua kuin Venäjällä. Kilpailun

nimeksi tuli “Vatsatanssitähdet” ja

sen tunnuslauseena oli, että jokainen voi

loistaa tähtenä. Vuodesta 2007 festivaali

ja kilpailu on järjestetty Salme Kultuurikeskuksessa

Tallinnassa, jossa on iso lava,

parhaat ääni- ja valoteknikot ja -laitteet.

Ja kyllä, siten kilpailussa myös harrastajilla

on mahdollisuus loistaa isolla lavalla

kuin tähti.

Loistohetkiä

Jokainen festarivuosi on ollut omalla

tavallaan erinomainen, mutta itselleni

mieleenpainuvimpia oli vuosi 2008, jolloin

vieraana olivat huipputanssijat Aida

Nour, Asmahan ja Khaled Mahmoud.

Toinen suuri elämys oli vuosi

2013, jolloin meillä oli kunnia vastaanottaa

mielestäni nerokkain koreografi itämaisen

tanssin piirissä – Yousry Sharif.

Vuodesta 2012 on muistissa henkilökohtainen

huippuhetki, espanjalaistyylinen

duetto Magdy el Leisyn kanssa,

josta olin unelmoinut. Toinen ilahduttava

tanssi oli Iriksen ja Maarikan kanssa, saidikappale,

jossa Salme Kultuurikeskuksen

lavalla hopsahteli myös riemukas

saidi-hevonen. Sivumennen sanoen... Iris

toi hevosen matkalaukussa Egyptistä.

Vuosien takaa muistan vielä yhden

näytelmän nimeltä Evolution, joka kertoi

itämaisen tanssin historiasta. Sitä

varten esiintyjät tekivät perusteellista

tutkimusta. Esiintyjinä oli Mystika Maagiline

Teater eli Kaidi Udris, Eeben

ja Aicha, jotka olivat myös tehneet koreografian.

Unelma

Unelmani on ollut lisätä festivaalien

ohjelmaan illanvietto,

jossa olisi paitsi tanssinautintoja,

myös pöydässä itämaisia

herkkuja ja tietysti elävää musiikkia.

Toivoin että myös yleisöllä

olisi mahdollisuus tanssia

live-musiikin säestyksellä.

Osittain unelma toteutui

vuonna 2010, kun avajaisissa

esiintyi nuori laulaja Egyptistä,

Ahmed Elkhatip. Hän oli

Virossa Zahira-ryhmän jäsenen,

Nastjan vieraana. He

esittivät kauniin laulu-tanssidueton

ja yleisö pääsi myös

tanssilattialle.

Tekijät

Vuosina 2003–2014 Tallinnassa järjestettiin

kymmenen Kansainvälistä Itämaisen

Tanssin Festivaalia. Aivan alussa

festivaaleja oli kanssani järjestämässä Iris

Frolov ja toisesta lähtien myös Maarika

Merirand, joka aloitti vapaaehtoisena,

vastaanottopöydän takana. Festivaalien

kasvaessa hän otti enemmän ja enemmän

tehtaviä vastuulleen. Tanssiura vei

Iriksen ja Maarikan välillä ulkomaille,

mutta nyt he ovat palanneet järjestelyhommiin.

Iiris ja miehet

28 Ishtar 1/2017


Maarika backstagella

vuonna 2013

alla Iris 2017

Viime syksynä juhlittiin sitä, että Virossa

on ollut itämaista tanssia 20 vuotta.

Olen ollut sen kaiken alkuunpanija,

maahantuoja ja edistäjä, mutta nyt tein

päätöksen antaa festivaalin järjestelyvastuun

uudelle yhdistykselle, Eesti Idamaise

Tantsu Koda (Viron Itämaisen Tanssin

Kamari), jossa myös Iris ja Maarika ovat

jäseninä. Yhdeksän lahjakasta tanssijaa ja

opettajaa edistää nyt itämaista tanssia

ja he järjestävät tämän syksyn festarit

13.–15. lokakuuta 2017.

Miksi osallistua

Käydessämme festivaaleilla ja tavatessamme

erilaisia opettajia koimme aina

sen erityisen tunnelman, kun lahjakkuus,

luovuus ja ammattitaito kohtaavat. Järjestäessämme

festareita Tallinnassa halusimme

tuoda kotiyleisön eteen maailmaan

parhaita opettajia, jotta hekin, jotka

eivät pääse ulkomaille, voivat kokea

saman. Kun näen harrastajien silmien

loisteen ja kun kuulen palautteen, uskon,

että olemme onnistuneet.

Festivaali oli ja on paikka, jossa saa

aamusta iltaan olla tanssin parissa kaikkineen.

Vuoroin kursseja, bazaarin kalabaliikkia

ja näytöksiä. Erinomaisia opettajia

ja paljon uusia kokemuksia. Runsas tarjonta

kaikkea mitä ikinä olemme ihailleet,

kaikki nuo puvut, koristeet, musiikki.

Ja harrastajien esitykset kurssien väleissä,

paljon aitoja tunteita ja tanssin iloa.

Sen kaiken kruununa on gaalailta, näytös,

jossa lavalla on idoleita, huippuartisteja

ja festivaalin opettajia, ammattimaisesti

tehtyjä tansseja ja improvisointia,

kun tanssi syntyy tässä ja nyt.

Onnellinen

Olen onnellinen muistellessani

festivaaleja ja katsoessani

niiden ohjelmia.

Olen iloinen, että nyt

vuosien myötä voin nähdä

opettajien listan, jossa

enemmistö virolaisista itämaisen

tanssin opettajista

on ollut mukana. Että mukana

ovat Latvian, Liettuan

ja Suomen parhaat ja

tunnetuimmat koreografit

ja opettajat myös muualta

Euroopasta ja tietysti tähdet

USA:sta ja Egyptistä!

Isot kiitokset kaikille niille,

myös harrastajille – kaikille

osallistujille!

Tapamisiin Virossa!

Pille Roosi

Suomenkielinen editointi

Taina Saarinen

yllä Pille Roosi

Ishtar 1/2017 29


Kohtaamisen

Koreografia

teksti Suvi Tuominen

kuvat Matti Sten

Lavan reunalla seisoo huivipäisiä naisia,

jotka ohjaavat yleisöä tarvittaessa

paikoilleen. Taustalla kuuluu Ultra Bran

kappale ’’Hei kuule Suomi’’.

Täysi yleisö valmistautuu Kohtaamisen

Koreografiaan ja yleisön valot

sammuvat. Taustalla kuuluu Suomen itsenäisyyteen

viittaavaa puhetta ja ollaan

vuodessa 1917. Lavalla seisovat tummat

hahmot vievät mieleni ajankohtaisiin

uutisotsikoihin ja maihin, jotka edelleen

sotivat ja kansoihin, jotka edelleen

taistelevat vapauksistaan. On ensimmäisen

kohtaamisen aika: miehen ja naisen

30 Ishtar 1/2017


20

Tanssistudio

vuotta

Sahrami

Kohtaamisen Koreografia oli Sirke Seppäsen

ohjaama kokonaisuus, jossa näkyi Tanssistudio

Sahramin 20-vuotinen taival suhteessa

100 vuoden Suomen itsenäisyyteen.

Ohjelmanumeroita olivat koreografioineet Sirken

lisäksi Tanssistudio Sahramin opettajat

Sari Havukainen, Laura Halttunen, Mikaela Jokinen,

Maria Särkivuori, Elise Mikkonen,

Peppina Lindfors, José Mesa ja Rumpa Saha.

Tarinan keskushahmoina näyttelivät

Noora Nyyssönen ja Mika Perälä.

välillä. Ilmassa on ihastusta ja kaihoa.

Pysähtynyt kuva. Dialogi vaihtuu ihmismassaan,

tanssijoihin, joilla on punaiset

ja valkoiset huivit. Ollaan sisällissodan

äärellä ja kellot tikittävät. Taas mieleeni

tulee nykyinen maailmanjärjestys. Elämme

aikapommin päällä.

Kohtaamisen Koreografia etenee

100-vuoden takaisista historiallisista

kuvista kohti 50-lukua Charleston-tanssin

siivittämänä. Iloinen ja värikäs tanssi

Sateenkaaren tuolla puolen ‐musiikin

tahdissa tuo mieleen lapsuuden Disneyn

ja upea Jailhouse Rock, Mika Perälän laulamana,

muistuttaa isoäitini nuoruuden

ajoista, joista olen vain kuullut.

70-luvulle tultaessa sota-aikojen murheet

väistyivät ja uudeksi huoleksi nousi

(edelleen myös ajankohtainen) itämeren

tilanne. Myrskyluodon Maija on visuaalisesti

vahva kuvaus kahden kamppailusta,

jossa muoviroskiin kietoutuneet tanssijat

kohtaavat vaaleat merenneidot. Merenneitojen

kuolema johtaa mielenosoitukseen,

jossa hipit osoittavat mieltään

’’Kalat kuolevat’’!

Taas on yhden kohtaamisen aika. Autokorjaamoduunari

ja hippimielenosoittaja

kohtaavat ja keskustelevat arvovalinnoistaan

ja korjaaja näyttää tallinsa

mielenosoittajille. Siellä työskenteleekin

ihania pieniä vauvoja äitiensä kanssa ja

mukana on onneksi yksi isäkin. Taaperotanssijoiden

ja tanssimuskarilaisten jälkeen

tunnelma lavalla vaihtuu taas täysin,

scifi-kulttuuri valtaa Suomen Star Wars

‐elokuvan myötä.

1997-vuosi alkaa intohimoisesta sauvakävelykohtauksesta,

jossa kaksi

matkalaista kohtaavat jälleen. Tällä kertaa

kohtaajat ovat, ainakin Tanssistudio

Sahramin kansalle, tuttu pari ja tästä

toinen puolisko on Sirke Seppänen (tai

oikeastaan Sirkeä näyttelevä Noora

Nyyssönen).

Tässä vaiheessa kokonaisuus alkaa limittymään

henkilökohtaiseen tarinaan

ja historiallisiin kerrostumiin. Kenties

Eskarissa koreografia kertoi ensimmäisen

lapsen koulutaipaleen aloituksesta?

Kyseinen taso on äärimmäisen tyydyttävä

ja syventää Kohtaamisen Koreografian

kokonaiskuljetusta raikkaalla tavalla.

Aloin myös tunnustelemaan lavalla jo

nähtyjä tapahtumia suhteessa siihen, että

Tanssistudio Sahrami syntyy ja miksi

juuri itämainen tanssi rantautui sinne

niin voimakkaana.

Yhtäkkiä lenkkipoluilla olevat naiset

kaikki tanssivat: ’’naapurin Marjattakin

tanssii’’. Tästä seuraa Ehta Ya Amar

kappaleeseen tehty yhteiskoreografia,

jossa mukana mm. egyptiläistä baladia,

khaleejia, modernimpaa estradityyliä ja

voimakkaita naisia. Kyseinen kappale sai

minut kyyneliin ja myös muistamaan itämaisen

tanssin merkityksellisyyttä osana

omaa liikkeellistä kulttuurihistoriallista

kasaumaani.

Ishtar 1/2017 31


Onneksi pian ollaan jo pirteällä bussimatkalla

kohti Marokkoa, jonka kyydistä

näkyy myös itämaisen tanssin harrastajille

iki-ihana tuttu hevonen. Tämä saa

kyyneleet hetkeksi kuivumaan.

Inhimillisistä kohtaamisista ja kulttuurivaihdosta

siirrytään sosiaalisen median

aikakauteen, vuoteen 2017. Lava täyttyy

nuorisosta, joilla on kaikilla älylaitteet.

Myös tarinan aikamatkaajien kohtaaminen

käydään tässä vaiheessa whats

upissa.

Mobiililaitteiden näyttöjä tuijottavat

nuoret ovat osaltaan karmaiseva näky

ja tätä vahvistaa taustalla toistuva

lausahdus ’’so comfortable we live in a

bubble so comfortable we can not see

the trouble’’. Tässä kohtaa menevästä

musiikista ja taidokkaasta koreografiasta

huolimatta toivon syvästi, että yleisössä

istuvat vanhemmat ottavat myös ehdotetun

näyn totena. Aidot kohtaamiset

ovat hävinneet hetkellisesti. Tarvitsemme

nyt entistä enemmän tanssia, liikettä

ja inhimillisyyttä elämäämme.

Some-näkymät onneksi vaihtuvat pian

vauhdikkaaseen Koko Kansan Karnevaaliin

ja mieletön Latin Mix ryhmä tanssi

yhdessä opettajansa kanssa. Tästä oli

helppo jatkaa Valo- ja Värisalien tunneille

(Silkkitehtaan tilojen kaksi salia).

Tunneilla oli käynnissä Reggaeton ja

Bollywood-tyylit. Tässä kohtaa mietin

sitä, että kuinka etuoikeutettuja tanssisalit

ovat. Niiden sisällä lajit kohtaavat.

Tilaan tulee eri tunnelmia ja tuoksuja

lähes koko ajan. Tanssisalit ovat nähneet

vaikka mitä ja todistaneet monenlaisia

kohtaamisia matkan varrella.

Lopuksi vielä koko tanssikoulu tanssii

yhdessä alussakin kuultuun kappaleeseen

’’Hei Kuule Suomi’’. Loppu on

sykettä nostattava spektaakkeli, joka saa

taas jälleen kyyneleet silmiini. Erityisesti

pohdin sitä valtavaa rikkautta, jota tanssin

opettajat ja heidän muodostamansa

yhteistyö välittää edelleen tanssin harrastajille

ja sitä kautta maailmaan. Lisäksi

lavalla oleva massiivinen joukko tanssivia

vauvoja, lapsia, nuoria ja aikuisia toi mieleeni

2017 vuoden moninaiset ’’Suomen

tyypit’’, sateenkaariperheet ja monikulttuuriset

perheet.

Näitä ja lukuisia muita olemisentapoja

maailmassa tanssi ja tanssiharrastus tukee.

Se voima voisi lopettaa kaikki sodat.

Kirjoittaja on freelancer-tanssitaiteilija, joka

työskentelee nykytanssin ja itämaisen

tanssin kentillä

ISHTAR

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.:n jäsenlehti

Ishtarissa tavoitat itämaisen tanssin

opettajat ja harrastajat ympäri

Suomen! Ajankohtaista ja ajatonta

tietoa itämaisesta tanssista.

Ishtar postitetaan Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

jäsenille jäsenrekisterissä olevaan osoitteeseen.

32 Ishtar 1/2017


Itämaista

tanssia

Jyväskylässä

Syyskauden alkeiskurssit

Itämaisen tanssin nuorten ryhmä

keskiviikkoisin klo 18.15–19.15

Leppoisat leidit

sunnuntaisin klo 15.15–16.15

Kaikki viikkotunnit

verkkosivuilla

www.7ht.fi

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

tanssisali Pajatie 3, 40630 JYVÄSKYLÄ

puh. 040 845 9771, 7ht@7ht.fi

www.7ht.fi www.itamainentanssi.fi

Lumoavan

tanssin keskus

Aleksanterin teatterissa itämainen,

baletit, nykytanssi, jooga jne.

Käy

tykkäämässä

Facebooksivustamme!

Tervetuloa!

www.amina.fi

www.facebook.com/lumoavantanssin.amina

leena@amina.fi puh. 050 327 6454

studio

Henna

Itämaisen tanssin tarvikkeet

Postimyynti ja basaaripaketit tilaisuuksiinne

huivit

hunnut

puvut

tossut

kepit

soittimet

CD:t

DVD:t

postimyynti

tukkumyynti

ryhmille ja

jälleenmyyjille

basaarit

tilaisuuksiinne

varasto Studio

Shamsinan

yhteydessä

(Hämeentie 105 C)

Tuotteita myyntiin

ryhmille ja opettajille

edullisin ehdoin,

kysy Hennalta

Hulvattomat

Hennanpäivät

la 20.1.2018

– seuraa ilmoittelua!

www.studiohenna.fi/

blogi

Hennan blogissa tulossa

tunnelmia, tietoja, reseptejä,

muistelmia, vinkkejä

– käy katsomassa!

www.studiohenna.fi

p. 0400 464 426 studio.henna@pp.inet.fi

Ishtar 1/2017 33


Feel Dance

www.feeldance.fi

Suositut workshopit tilattavissa!

KokoNainen tanssija – eleitä, ilmeitä ja vartalon

hallintaa niin tanssijoille kuin muihinkin esiintymisiin.

Vinkkejä ja ideoita eleiden traanaamiseen

sekä improvisaatioharjoittelua!

Hyvän mielen teema-aiheisia koreoita,

jotka sopivat ihan alkeisista jatkoryhmiin.

Opetus on iloista eikä niin vakavahenkistä.

Viikkotunteja Porissa ja Raumalla

sekä workshoppeja ympäri Suomea.

Tanssillista liikuntaa

JUURI SINULLE!

tanssillista.liikuntaa@gmail.com

Titta, p. 0400 784 840

Porissa

Porin kuntokeskus

Sampsantie 8

Raumalla

Rauman kansalaisopisto

Aittakarinkatu 10

Liikkuvia esiintyjiä palveleva puoti –

verkossa, kivijalassa ja reissussa.

Muista uusi sijaintimme

Keskustie 21

40100 Jyväskylä

044 298 0814

Muista myös verkkokauppamme

www.tanssiina.fi.

Tervetuloa Tanssiinaan!

www.tanssiina.fi

34 Ishtar 1/2017


Ishtar 1/2017 35


Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Pajatie 3

40630 JYVÄSKYLÄ

HelwaHelsinki Oriental

Dance Festival

7.–10.6.2018

ccccccccccccc

cccccccccccccc

More magazines by this user
Similar magazines