Ishtar 2/2017

ishtar

Ishtar 2/2017. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 21. vuosikerta. Viimeinen painettuna julkaistu Ishtar.

2 Ishtar 2/2017


Arkistojen kätköistä

Tässä Ishtarissa julkaistaan muutamia vanhoja artikkeleita

Ishtarin alkutaipaleelta. Uudempia Ishtareita voi

lukea pdf-muodossa Ishtarin verkkosivustolla ishtar.fi.

ccccccc

HelwaHelsinki Oriental

Dance Festival

7.–10.6.2018

huikeat iltanäytökset

perjantaina Helwa el dunya

lauantaina Helwa halawa

Aleksanterin Teatterissa

studiohenna.fi/helwa

ccccccc

7HT

tiedottaa

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

sääntömääräinen vuosikokous

pidetään maanantaina

19.2.2018 yhdistyksen tanssisalilla

Jyväskylässä. Kokouskutsu

alla. Kaikki jäsenet ovat lämpimästi

tervetulleita!

Verkossa

Tämän Ishtarin numeron voi

lukea myös verkossa. Ishtarin

verkkoversio löytyy osoitteesta

ishtar.fi.

Kokouskutsu 27.12.2017

Kevätkokous

Aika

maanantaina 19.2.2018

kello 18.00

Paikka

Seitsemän Hunnun

Tanssi ry:n sali

Pajatie 3, Jyväskylä

Asiat

esityslistan mukaan

sääntömääräiset asiat

Tervetuloa!

Hallitus

Kevätkokouksen esityslista

1. Kokouksen avaus.

2. Valitaan puheenjohtaja, sih teeri,

kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja

kaksi ääntenlaskijaa.

3. Todetaan kokouksen laillisuus

ja päätösvaltaisuus.

4. Hyväksytään kokouksen

työjärjestys.

5. Esitetään tilinpäätös, toimintakertomus

sekä toiminnantarkastajien

lausunto.

6. Päätetään tilinpäätöksen

vahvistamisesta ja vastuuvapau den

myöntämisestä.

7. Hallituksen 2018 täydentäminen.

Valitaan kaksi (2) hallituksen jäsentä.

8. Käsitellään muut mahdolliset asiat.

9. Kokouksen päättäminen.

Ishtar nyt

Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

lopettaa Ishtarin julkaisemisen.

Tämä on Ishtarin viimeinen numero

7HT:n jäsenlehtenä.

Jatkossa on mahdollista, että

Ishtaria julkaistaan verkkolehtenä.

Tästä tiedotetaan Ishtarin

verkkosivustolla ishtar.fi.

Ishtar 2/2017 3


Henna Malinen

kuvat Harri Paavola

tällä sivulla Peppina Lindfors

viereisellä sivulla

yllä kavaasit

alla Yasminen

andalusialaistanssi

Miten juhlii tanssiyhdistys, jolla ei ole

omaa tanssiryhmää tai opetusta? Kutsuu

mukaan opettavien aktiiviensa ryhmiä ja

sooloja. Näin muotoutunut juhlanäytös

oli yhdistelmä edistyneiden ryhmien

oppilasnäytöstä ja ammattilaistasoisia

sooloja.

Tätä näytöstä ei aloitettu muistelemalla

menneitä, vaan lavan valtasi

nuoriso. Tanssitalo Juulian yhdistetyt

edustusryhmät energisoivat yleisöä

Taikku Hyvösen 7,5 minuutin kansantanssikimaralla.

Mainiosti meni myös

niillä tytöillä, jotka olivat ensimmäistä

kertaa tekemässä kansantansseja totutun

discorientalin sijaan.

Ryhmiltä oli nimenomaan toivottu

kansantansseja, joiden tuntemuksen levittäminen

ja syventäminen on yksi Masrahin

perustoimintoja. Peppina Lindforsin

kavaasit, Leena Kallion saidit,

Saara Soikkelin ryhmän aleksandrialainen

(Mahmoud Redan koreografia)

ja Jaana Åhlin kavaasit olivat hyvä

perusta myös muille ryhmätansseille.

Yasmine ry:n ryhmä oli vierailemassa

Oulusta liidellen tyylikkäästi Pirjo

Huuskon koreografoimaa andalusialaistanssia,

Etnican kvartetti loisti Mikaela

Jokisen koreografialla klassikkolaulun

modernissa versiossa, ja Tuija

Rinteen ryhmän Alli Sootak vei ajatukset

El Masir -elokuvan ahdistuksen ja riemun

vaihteluun.

Ryhmistä annan erityismaininnan Leenan,

Peppinan, Saaran ja Tuijan kvartetille,

joka koottiin viime vuodelle Pille Roosin

50-vuotisjuhliin Tallinnaan. Yousry

Sharifin moderni itämainen tanssi Tanyeli

sai tyylikkään tulkinnan.

4 Ishtar 2/2017


Masrah juhli

kansantansseilla

Masrah ry:n 25-vuotisjuhlanäytös Malmi-talolla Helsingissä 21.10.2017

Ishtar 2/2017 5


6 Ishtar 2/2017


Solisteina olivat kaikille tuttujen Anu Toivosen, Peppina Lindforsin,

Saara Soikkelin ja Tuija Rinteen lisäksi myös erittäin vahvat ja tyylikkäät,

mutta harvemmin sooloissa nähdyt Riitta Hintikka, Pia Bärlund ja

Sari Mäkinen. Nautin kaikista, mutta erityismaininta tulee Riitan luontevanräväkästä

baladista.

Sokerina pohjalla oli jatkot Shahrazad-ravintolassa. Alkoholia ei tarvittu

(eikä tarjottu) tässä arabiperheidenkin suosimassa paikassa. Ruoka oli

mainiota. Arabibändi, solistina aina yhtä ihana Meera, pystyi useimmiten

soittamaankin äänentoisto-ongelmien seassa, Outi of Cairo oli elementissään

lavalla ja yleisön parissa, ja lopulta kaikki pääsivät tanssimaan.

Kirjoittaja on itämaisen tanssin monitoimiveteraani

viereisellä sivulla Tanssitalo Juulian kansantanssikimara

yllä Tanyeli, oikealla Anu Toivonen

Ishtar 2/2017 7


8 Ishtar 2/2017

vas. Tuija Rinne, yllä Alli sootak ja kansantanssikimara


Festivaalivärinöitä

Mistä se ajatus tuli? Aivojeni tippaleipäkiemuroista

putkahtaa aina välillä

pintaan järkevästi ajatellen älyttömiä

ideoita. Yleensä onnistun ampumaan ne

upoksiin. Vaan ei nyt.

Edellinen isompi hurjuus taisi olla silloin,

kun jätin päivätyön ja kuukausipalkan

kaksikymmentäneljä vuotta sitten,

ja ryhdyin itämaisen tanssin yrittäjäksi.

Eihän festivaalin teko minulle uutta

ole, joten hälytyskellojen olisi pitänyt

soida kovaa. Noin kahdeksan festivaalin

ilmoittautumiset ja laskutukset talkoilla

hoitaneena tiesin, että edessä on satoja

tunteja valmistelutyötä, soutamista ja

huopaamista ja turhautumista, iso taloudellinen

riski, ja – mahdollisuus toteuttaa

sellainen tapahtuma, minkä itse haluaa.

Tätä pohdin vuoden 2017 alussa, kun

näytti siltä, ettei kukaan ole järjestämässä

vuodelle 2018 kesäfestivaalia. Silloin

vastuuttomat aivoni huomauttivat, että

tässähän on sopivasti puolitoista vuotta

aikaa valmisteluihin. Aikataulutus oli

joskus tehty Masrah r:n järjestämää Yalla-festivaalia

varten. Siis täysin perusteltua

ryhtyä toimeen!

Minähän tiesin mitä haluan: koota

yhteen vanhoja kavereitani vielä

kerran tosi isoon tapahtumaan, ja tarjota

syventäviä tietoja tansseista kaikille

kiinnostuneille. Siinä sivussa koittaa

saada loputkin harrastajat kiinnostumaan

Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan monimuotoisesta

tanssiperinteestä. Niitä

vanhoja kavereita olikin todella paljon,

kaikki mielestäni mahtavia opettajia ja

kiinnostavia tanssijoita. Puhumattakaan

uudemmista kavereista, jotka ansaitsevat

huomiota yli ikäpolvien. Tulipa mukaan

yksi minulle ennestään tuntematon

opettajakin, kun sai niin hyvän suosittelijan.

Nyt opettajamäärä on rajattu kahteenkymmeneenyhteen.

Myllypuron ala-asteella (juu, tämä

leipäjonostaan kuulu kaupunginosa Helsingissä),

joka jo aikoinaan lasteni siellä

ollessa oli varsin monikulttuurinen, oli

mottona, että kaikki tarvitsevat juuret

ja siivet. Minusta se on hieno ajatus, ja

putkahti mieleeni kun mietin mitä itämainen

tanssi tarvitsee - tietoa perinteistä,

ja sen pohjalta näkemystä viedä

tanssia eteenpäin.

Kesti aikaa selvittää itselleni mitä EN

ole tekemässä. En järjestä paneelikeskustelua

aiheesta ”mitä on itämainen tanssi”.

Mieli on tehnyt, mutta nyt en ryhdy

tuottamaan tänne itselleni siltä saralta

mielenkiintoisimpia kansainvälisiä nimiä

(kaikki kunnia Sherinille Tsekkeihin, joka

tällaisen paneelin järjesti). Rajaan siis

genren omalla tavallani.

Ei tämä yksin onnistu. Onneksi mukana

on Amina (Leena Kallio), jolla

on kokemusta tapahtumajärjestäjänä.

Lukuisat tuttavani ilmoittautuivat

omatoimisesti auttamaan tarvittaessa

projektista kuullessaan, lämmin kiitos

kaikille! Suurin helpotus oli, kun Aleksanterin

teatteri pystyi tarjoamaan tilat

niin kursseille kuin näytöksille – kevät

kuluikin jännittäessä sitä, milloin heidän

remonttinsa alkaa.

Paljon värikkäitä kansantansseja, hauska

tehdä yhdessä.

Paljon jännittäviä koreografioita

omaan ohjelmistoon.

Paljon hauskoja juttuja, joita voi käyttää

tunneilla (Yasminan baladikurssilla

tehdään jopa näyttämösovitus ryhmälle,

sitä voi käyttää suoraan oppilaiden

kanssa).

Paljon tiukkaa tekniikkaa, monille tämä

on kaikkein antoisinta (Tuijan haitaribaladikurssikin

on tekniikkaa, mutta haitaribaladitekniikka

on tylsä kurssin nimi).

Paljon asiaa ilmaisluennoilla, päivisin

pyörivillä videoilla, ja vapaamuotoisissa

keskusteluissa.

Paljon värikkäitä basaareja, uskon kilpailuun

kollegiaalisessa hengessä.

Pakahduttavan paljon tyrmäävän hurmaavia

esiintyjiä.

Tätä kirjoittaessa on 168 päivää aikaa

festivaaliin. Värisyttää.

Tapaamisiin festareilla!

Henna Malinen

tällä kertaa festivaalijärjestäjä,

maalaamassa taivaanrantaa

jalat tiukasti savessa

HelwaHelsinki Oriental

Dance Festival

7.–10.6.2018

Ishtar 2/2017 9


Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n syyskokous 2017:

Ishtar ja opettajakoulutus loppuvat

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n yhdistyksen

syyskokous pidettiin 16.11.2017

tanssisalilla. Kokouksessa yhdistykselle

valittiin uusi hallitus vuodelle 2018 sekä

päätettiin toimintasuunnitelmasta ja

talousarviosta tulevalle kaudelle.

Jäsenmaksu 25 euroa

Yhdistyksen jäsenmaksuksi 2018 päätettiin

25 euroa/vuosi ja uusille kesken

vuoden liittyville jäsenille 17 euroa/

syyskausi.

Merkittävimpiä muutoksia vuonna

2018 tulevat olemaan Ishtar -jäsenlehden

lopettaminen sekä opettajakoulutuksen

alasajo vuoden 2018 aikana.

Näiden päätösten takana on jo vuosia

jatkunut jäsenten määrän väheneminen

sekä yhdistyksen tarve tasapainottaa taloutta

ja toimintaa vastaamaan nykyhetkeä.

Aktiivisten jäsenten määrä on myös

pienentynyt vuosien saatossa.

Opettajakoulutus ei vedä

Opettajakoulutukseen ei ole tullut

tarpeeksi uusia opiskelijoita ja tunteja

on jouduttu perumaan osallistujien

vähäisyyden takia. Kaikkiin Seitsemän

Hunnun Tanssi ry:n opettajakoulutusohjelman

opiskelijoihin tullaan olemaan

yhteydessä lähiaikoina.

Ishtarin painatus rasittaa suuresti

yhdistyksen taloutta. Lisäksi on tullut

vaikeammaksi saada Ishtariin kirjoittajia

ja aineistoa. Jäsenet tulevat jatkossa

saamaan Seitsemän Hunnun Tanssi ry:ltä

kahdesti vuodessa kutsun yhdistyksen

kokouksiin sekä samalla jäsenkirjeen.

Viikkotunnit jatkuvat

Tulevan vuoden aikana yhdistys keskittää

voimavarat oman tanssisalin viikkotuntien

ja lyhytkurssien järjestämiseen

sekä yhdistyksen talouden tasapainottamiseen.

Työn alla on myös yhdistyksen kotisivujen

uudistaminen.

Jäsenemme ovat tervetulleita mukaan

yhdistyksen toimintaan sekä tapahtumiin

jatkossakin.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

hallitus 2017

Kiitos Ishtarin

tekijöille ja ilmoittajille

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:llä on ollut ilo

julkaista Ishtar -jäsenlehteä jo 20 vuoden

ajan. Lehti on tuonut yhteen Suomen itämaisen

tanssin harrastajia, jakanut laajasti tietoa tanssista

ja kulttuurista, esitellyt alan merkkihenkilöitä

sekä tuonut kaikkien ulottuville tunnelmat

näytöksistä ja tapahtumista.

Valitettavasti painettua lehteä ei enää julkaista.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry päätti yhdistyksen

syyskokouksessa 16.11.2017 lopettaa

lehden ja antoi samalla Inka Vilénille oikeudet

Ishtar-nettisivuun, domainiin sekä vanhojen ja

mahdollisesti tulevien lehtien julkaisemiseen

netissä.

Tämä kädessäsi pitelemä lehti on viimeinen

Ishtar. Valitettavasti painetun lehden aika on

mennyt jo ohi. Taloudellisesti yhdistyksellä ei

ole varaa lehden painatukseen ja tietoa itämaisesta

tanssista on saatavissa suomenkielisenä

esimerkiksi netistä.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry haluaa lämpimästi

kiittää Inka Viléniä 20-vuotisesta urasta

lehden päätoimittajana ja taittajana. Inka on

tehnyt valtavasti töitä, jotta olemme saaneet

luettavaksemme tuoreen lehden monta kertaa

vuodessa. Inkan tekemä talkootyö on ollut yhdistykselle

mittaamattoman arvokasta.

Haluamme myös kiittää kaikkia teitä, jotka

olette vuosien varrella kirjoittaneet lehteen tai

toimittaneet kuvamateriaalia. Haluamme myös

kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitamme sekä

ilmoittajia menneistä vuosista.

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n

hallitus 2017

10 Ishtar 2/2017


Maila Ahonen

in memoriam

Maila Ahonen

1936–2017

Sain kuulla syksyllä suru-uutisen. Seitsemän

Hunnun Tanssi ry:n pitkäaikainen jäsen, entinen

puheenjohtaja ja rahastonhoitaja, oikea monitoiminainen

Maila Ahonen on kuollut.

Maila syntyi Juankoskella 23.6.1936 ja hän

kuoli rauhallisesti pitkäaikaisen sairauden jälkeen

8.9.2017. Mailan uurna on laskettu Mäntykankaan

uurnalehtoon läheisten kesken syksyllä.

Maila muutti Jyväskylään opiskelemaan vuonna

1954. Parin vuoden päästä pääsiäisenä hän tapasi

Hirvaskankaan tanssilavalla tulevan puolisonsa

Aimon, jonka kanssa sai kaksi lasta. Maila teki

työtä kirjanpitäjänä, mutta se ei suinkaan ollut

ainut työ mitä hän teki. Mailan sydäntä lähellä oli

vapaaehtoistyö ja hän osallistuikin monenlaiseen

toimintaan. Maila meni miehensä kanssa mukaan

Pelastakaa Lapset ry:n toimintaan vuonna 1956

ja toimi siellä lähes kuolemaansa saakka. Hän oli

mukana teatteriyhdistys Kulissin toiminnassa ja

Myllyjärven asukasyhdistyksessä. Tanssimusiikin

ystävänä Ahosten pariskunta osallistui Seinäjoen

tangomarkkinoille yli 20 vuotta.

Seitsemän Hunnun Tanssiin Maila tutustui

tanssiharrastuksen kautta, mutta pian hän jo

luonteensa mukaisesti oli mukana järjestämässä

tapahtumia Jyväskylän seudulla. Maila toimi

Seitsemän Hunnun Tanssi ry:n puheenjohtajana

1998–1999 ja 2001–2002. Lisäksi Maila toimi

pitkään yhdistyksen rahastonhoitajana.

Maila olikin tuttu näky festareilla toimistossa,

lipunmyyjänä, yleisjärjestelijänä ja puuhanaisena.

Varmaan me kaikki pitemmän linjan tanssijat

muistamme hänen rauhallisen, huumorintajuisen

olemuksensa eri tapahtumapaikoilla. Laskimme

Aimon kanssa, että Maila oli puuhanaisena

ainakin kuusissa festareissa ja yli kymmenessä

kevätnäytöksessä.

Ahosten ovet olivat aina auki, jos tarvittiin

talkoopaikkaa. Tanssinopettajat eri puolilta Suomea

viettivät lukuisia öitä Ahosten vieraana

tanssitapahtumien aikaan ja viihtyivät leppoisassa

ilmapiirissä.

Muistamme Mailaa sydämissämme.

Tuula Leinikka-Puttonen

7HT:n hallituksen varajäsen ja pitkän linjan

tanssija Jyväskylästä

Ishtar 2/2017 11


Suunnitelmat

selkenevät

torstaina 23.11.2017

klo 9.00

Herätyskello soi, mutta vartti kuluu

ennen kuin pääsen ylös lämpimästä

sängystä. Teen aamutoimet rutiinilla ja

valmistan aamupalaksi kaamoskaakaosmoothien

ja voileivän. Aamupalaa syödessä

selaan Instagramia.

Nappaan vielä kurkumashotin ja palan

raakaa inkivääriä, sillä uskon niiden

flunssaa ennaltaehkäisevään voimaan.

Tänään olen päivätöistä vapaalla, mutta

tanssihommia riittää.

klo 10.00

Annan lähtöpusun vielä nukkuvalle miehelle

ja lähden kävelemään studiolle. Sää

on tyypillinen marraskuun loskasää.

Tämä syksy on ollut tupaten täynnä

tekemistä ja arvasin, että marraskuun

puolella alkaa tuntua sekä päässä että

kropassa.

klo 10.30

Puolen tunnin

päästä olen perillä

ja valmis aloittamaan

oman tanssitreenin.

klo 12.00

Oikein hyvin kulkeneet

treenit takana.

Opettelin

koreografiaa Suhailan

L3-kurssia

varten, harjoittelin

tekniikkaa ja

venyttelin.

Pakkaan tavarat

ja vartin päästä

lähden kävelemään

TE-toimistoon.

vas. työpöydän lähtötilanne

yllä kotimatkalla

klo 12.45

Tapaan ammatinvalintapsykologin toista

kertaa. Edellisestä tapaamisesta on

yli kuukausi, jonka aikana olen yrittänyt

pohtia tulevaisuuttani. Varmaa on se,

että haluaisin tehdä tanssinopettajan

töitä, mutta täysipäiväiseksi yrittäjäksi

heittäytyminen vaatii rohkeutta.

Lähden tapaamisesta suunnitelmat

selkeinä, mutta niiden saavuttaminen

tuntuu lähes mahdottomalta.

12 Ishtar 2/2017


vas. Suhailan online-tunti

alla Kide-flyeri

alinna lämmittelyä treeniin

klo 13.30

Bussi lähtee kohti keskustaa, josta kävelen

vielä kotiin.

klo 13.55

Tulen kotiin ja mieskin on herännyt

yömyöhään venyneen työpäivän jäljiltä.

Syön myöhäiseksi lounaaksi soijarouheperunalaatikkoa.

Hoidan tiskit ja sähköpostit. Suunnittelen

joulukuun Kide-näytöstä, joka on

matalan kynnyksen avoin lava.

klo 15.15

Alan suunnitella illan tanssituntia. Tekniikkatuntien

opettaminen on ihan parasta

ja 60 minuutin tunti meneekin aina

liian nopeasti.

Ishtar 2/2017 13


klo 15.35

Keittiöstä huudetaan ruoanlaittoapuun,

joten tunnin suunnittelu keskeytyy.

Teemme päivälliseksi linssikeittoa. Samalla

jatkan tunnin suunnittelua välillä

padan ääressä heiluen.

klo 16.25

Ruoka on valmista ja syön jo päivällisen,

vaikka lounaasta on vain pari tuntia.

Ruoan jälkeen siivoan työpöydän,

järjestän papereita ja haahuilen ympäri

kotia.

klo 17.30

Lähden kävelemään studiolle, jota vuokraan

tanssitunteja varten jokirannassa.

Meiltä studiollekävelee noin vartissa.

Ensi vuonna olen asunut Turussa jo 10

vuotta ja yksi parhaista asioista täällä on

se, että joka paikkaan voi kävellä.

klo 18.00

Tekniikkatunti alkaa.

klo 19.00

Vaikka ennen opetusta olisi kuinka väsynyt

tahansa, niin tunnin jälkeen on aina

parempi fiilis. Kunpa saisin tehdä tätä

työtä joskus päätoimisesti!

Vaihdan vaatteet ja lähden kaupan

kautta kotiin.

klo 19.30

Käyn suihkussa, syön iltapalaa ja linnottaudun

sänkyyn katsomaan hömppäsarjoja.

En jaksa tehdä iltavenyttelyjä, vaikka

tiedän, että kannattaisi. Marraskuun pimeys

voittaa tällä kertaa.

klo 22.45

Käyn nukkumaan.

Opetuksen jälkeen on

helppo hymyillä

Mikaela Jokinen

Intiassa less is NOT more. Olen aina

ihaillut maan kulttuuria, värejä, taidetta,

musiikkia ja omanlaista sekasortoa. Aikaisemmilla

matkoilla minulta oli tosin

jäänyt näkemättä intialaiset häät, joista

olen saanut nyt nauttia lähes päivittäin.

Itämainen tanssija muuntuu moneksi

Intiassa. New Delhi on täynnä ohjelmatoimistoja

ja he tarjoavat asiakkailleen

mitä ihmeellisimpiä ohjelmanumeroita.

Itämainen tanssin on kuumaa ja eksoottista,

ja tanssijoita tilataan jatkuvasti

tapahtumiin!

On aivan normaalia, että tapahtumassa

on töissä samaan aikaan 20 tyttöä. Pari

heistä bellydancereita, pari gogo-tanssijoita,

tankotanssijoita, Martinilasi-tanssijoita,

akrobaatteja, bollywood-tanssijoita

ja loput ovat ”hostesseja” eli työskentelevät

baarimikkona, roikkuvat vaijerissa

baarin yläpuolella, ovat kaksimetrisiä

kukkakimppuja, seisovat sisäänkäynnillä

ihmissuihkulähteenä, soittavat rumpuja,

ovat seisovia pöytiä, istuskelevat merenneitoina

uima-altaan äärellä tai soittavat

joitain soittimia, usein äänettömiä.

Soittamisen hoitavat oikeat muusikot

tai youtube. Artistin täytyy vain

näytellä. Loput tytöt seisovat upeissa

puvuissa ympäri juhla-aluetta ja hymyilevät

kauniisti.

Kaiken tämän pröystäilyn tarkoitus

on näyttää, että järjestäjällä tai perheellä

on rahaa, kun kerran on varaa ulkomaalaisiin

artisteihin.

Megalomaaniset

juhlat

Olen esiintynyt lukuisissa häissä, ravintoloissa

ja muissa tapahtumissa. Suomalaiseen

luonteeseen ei yleensä kuulu liioittelu

ja asioden vääristäminen, ja välillä

tämä suuruudenhulluus ja megalomaanisuus

tuntuu järjettömälle.

Tämä on oma maailmansa, joka on

niin erilainen kuin koti. Voin vain ihastella

14 Ishtar 2/2017


Itämaisena tanssijana

New Delhissä

kuinka paljon täällä Aasiassa panostetaan

juhliin ja tapahtumiin. Ihmiset haluavat

glamouria ja sitä on yltäkylläisesti!

En tiedä tulenko koskaan saamaan

tarpeekseni upeista koristeista, värikkäistä

lavoista, värien ja glitterin loistosta.

Ei pelkkää

ruusuilla tanssimista

Työ on ajoittain hyvinkin raskasta. Esityksiä

saattaa sesonkiaikaan olla lähes

joka päivä; minä koen hieman haasteelliseksi

laittautua lavameikkeihin kuutena

päivänä viikossa. Omasta terveydestä,

unesta, syömingeistä ja kropan kunnosta

on pidettävä huolta. Se yksi vapaapäivä

viikossa on kullanarvoinen ja pyhitetty

nukkumiselle ja pyykeille.

Tanssipukuja on huollettava ihan eri

tavalla kuin Suomessa, sillä ilmasto on

kuuma ja kostea. Metallit ruostuvat (hakaneuloja

EI VOI jättää kiinni pukuihin),

timantit menettävät värinsä ja kankaita

täytyy pestä, sillä hikoilun määrä on ihan

omaa luokkaansa.

Matkat keikoille voivat olla helposti

6–8 tuntia, ja autossa istumisesta on tullut

päivittäinen päänsärky. Delhi on Pohjois-Intian

keskusta ja täältä lähetetään

artistit eri kaupunkeihin. Matkustaminen

tehdään usein öisin, sillä pääkaupungin

ruuhkat ovat välillä niin pahat, että kestää

kolme tuntia päästä maantielle. Pidemmät

matkat lennetään.

Kulttuurieroja

Muuta huvittavaa: Intiassa yleisö harvoin

taputtaa esityksesi jälkeen, se ei kuulu

tapoihin.

Jotkut luulevat bellydancen tulevan

Venäjältä, sillä suurin osa tanssijoista

ovat kotisin Venäjältä tai Ukrainasta.

Lauletut arabiankielisen kappaleet eivät

ehkä ole paras mahdollinen valinta

Ishtar 2/2017 15


esityksiin, sillä yleisö haluaa laulaa mukana

ja olla osana esitystä jollakin tapaa.

Esityksiä on normaalisti 4 tai 5, ja

usein käy niin että, valitsemani itämaiset

kappaleet vaihdetaan hindinkielisiin Bollywood-kappaleisiin,

joissa on hieman

itämaisia vaikutteita. Näitä kappaleita

on kourallinen ja niinpä niitä on tullut

esitettyä aivan liian monta kertaa.

Täyttä vuoristorataa

Vuosi on pitkä aika, joka kuitenkin on

mennyt hyvin nopeasti. Huvittavia tarinoita

riittää, ja lapsenlapsenikin saavat

varmasti kuulla kaikki mehukkaat yksityiskohdat.

Elämä suurkaupungissa on ollut täyttä

vuoristorataa. Välillä tuntuu kuin eläisin

paratiisissa, maukkaan ruoan, käsitöiden,

musiikin ja tanssin keskustassa, ja toisinaan

on päiviä, jolloin kaikki ärsyttää.

Ihanat kollegat, tanssijat Itä-Euroopasta

ja Amerikasta, ovat piristäneet

päiviäni, ja olen tutustunut valtavaan

tanssijaverkostoon. Meidän päivittäinen

elämämme ei ole samanlaista kuin muilla,

eikä sen tarvitse ollakaan.

Kaiken kaikkiaan tämä vuosi on ollut

mieletön kokemus, ja aikaa on löytynyt

myös matkustamiselle ympäri Intiaa ja

Sri Lankaa. Olen myös päässyt opiskelemaan

klassisia intialaisia ja folkloretansseja,

joka oli tärkein syy sille, että

jäin vuodeksi.

16 Ishtar 2/2017


Ishtar 2/2017 17


Egyptiläisessä yhteiskunnassa

Tanssijatar on

leimattu nainen

Arkistojen

kätköistä:

Ishtar

1/1999

Karin van Nieuwkerk:

”A Trade like Any Other”

Female Singers and

Dancers in Egypt.

University of

Texas Press 1995.

226 sivua, 103 mk.

Itämaista tanssia käsittelevää kirjallisuutta

ei varsinaisesti pursua kirjakauppojen

hyllyiltä. Siksi oli ilo tutustua Karin van

Nieuwkerkin Yhdysvalloissa julkaistuun

tutkimukseen egyptiläisistä naislaulajista

ja -tanssijoista. Vaikka van Niuwkerkin

kirjan lähtökohdat ovat antropologisessa

tutkimustraditiossa tarjoaa kirja

tieteenalaan vihkiytymättömällekin kiintoisaa

luettavaa.

Tanssijalle mielenkiintoisimpia olivat

kirjan vatsatanssin historiaa ja tanssijoiden

nykypäivän arkea kuvaavat luvut,

mutta myös muut osiot, jotka käsittelivät

mm. kunnian ja häpeän käsitteitä ja

sukupuolta antoivat eväitä egyptiläisen

yhteiskunnan ja ajattelutavan ymmärtämiseen.

Länsi muokkaa

Orienttia

Kirjan historiaa käsittelevässä osassa van

Nieuwkerk on käyttänyt pääasiallisena

lähteinään länsimaisten matkailijoiden

ja valloittajien Egyptistä kirjoittamia

kuvauksia. Siksi historiaosuudessa korostuu

länsimaisten ihmisten (miesten)

osuus egyptiläisen tanssi- ja viihdekulttuurin

muutoksessa.

Eurooppalaiset kuvittelivat Orientin

olevan vastakohta Lännen edistykselle,

muutokselle, aktiivisuudelle ja rationaalisuudelle.

Orientti oli siis pysähtynyt,

passiivinen, epä-älyllinen ja aistillinen,

monenlaisten eksoottisten ja romanttisten

kuvitelmien kohde. Eksotiikan

keskeinen osa-alue oli erotiikka, jota

nähtiin ja haluttiin nähdä etenkin egyptiläisissä

tanssijattarissa, joiden ruokkivat

länsimaisten miesten fantasioita

ja tanssista tuli 1800-luvulla syntyneen

turismin myötä yhtä suosittua nähtävää

kuin esimerkiksi pyramidit.

Turismi ja ensin ranskalaisten ja sitten

englantilaisten valloittaja-armeijoiden

läsnäolo Egyptissä myös muutti tanssia

fantasioiden suuntaan ja siihen alkoi

usein liittyä myös prostituutiota. Tanssijoiden

asut muuttuivat paljastavimmiksi,

liikkeet eroottisem miksi ja länsimaiset

toiveet johtivat jopa ”ampiaistanssiin”,

vatsatanssin ja strip-teasen sekoituksen

syntyyn.

Van Nieuwkerk ei onneksi rajoitu

vain siihen tanssiin, jonka eurooppalaiset

Egyptissä näkivät. Hän kuvaa pyhäpäivien

juhlamenoja (mawâlid), häitä

ja muita perinteisiä juhlia, joihin tanssi

kuului erottamattomana osana. Samalla

hän kuvaa tanssijoiden aseman muutosta

eri hallitsijoiden kausilla, heidän

taloudellista asemaansa ja asemaansa

yhteisön jäsenenä.

Politiikan eri murrosvaiheet näkyivät

myös tanssijoiden mahdollisuuk sissa

harjoittaa ammattiaan. Kirjoittaja kuvaa

Egyptissä 1950-luvulta lähtien vallalla

ollutta viihteen ja taiteen ammatillistumista

ja koulutuksen lisääntymistä ja

siihen liittynyttä perinteisten viihdyttäjäammattien

arvostuksen laskua.

Tanssivan ja

laulavan naisen osa

Van Nieuwkerkin tutkimuksen yhtenä

lähtökohtana on selvittää egyp tiläisten

suhtautumista viihteen alan ammatteihin

sekä viihdyttäjien omaa käsitystä ammatistaan

ja asemastaan yhteiskunnassa.

Tulokset olivat ainakin minusta melko

hätkähdyttäviä: tanssijoissa istuu

sitkeässä vanha prostituoidun leima ja

etenkin egyptiläinen yläluokka suhtautuu

erittäin kielteisesti itsensä tanssilla

tai laululla elättäviin naisiin. Kuvaavaa on

että ”tanssijan poika” on huoranpenikka-tasoa

oleva loukkaus Egyptissä, tai

että yläluokkainen egyptiläinen tuntee

tulleensa saastutetuksi, jos tanssija koskettaa

häntä.

Keskiluokka ja alempi keskiluokka

suhtautuu tanssijoihin ymmärtäväisemmin.

Tästä tulee kirjan nimikin, tanssijat

kuvailevat ammattiaan ”a trade like

any other”, työ siinä missä muutkin.

Heikommista taloudellisista oloista

tulevat ihmiset, vaikka periaatteessa

ovatkin naisen julkista esiintymistä vastaan,

ymmärtävät realiteetit, jotka ovat

saaneet jotkut naiset valitsemaan ammatin

viihdealalta. Kaikki esiintyminen

ei ole niin pahasta, esimerkiksi teatterissa

tai televisiossa esiintyvät naiset

ovat arvostetumpia kuin häissä ja juhlissa

tanssivat.

Pohjasakkaa ihmisten mielissä ovat

yökerhoissa tanssivat tai laulavat esiintyjättäret,

sillä vain harvalla egypti läisellä

on varaa vierailla hienoissa yökerhoissa.

Siksi mielikuvia leimaavat vanhat käsitykset

yökerhoista kaikenlaisen synnin pesinä.

Kuvaavaa egyptiläiselle ajattelulle on,

että miehet, jotka esiintyvät yökerhoissa

tai häissä eivät menetä kunniaansa samalla

tavalla kuin naiset – mies on mies

ja siksi häntä ei voi mikään teko tahria.

Työtä lasten

ja rahan eteen

Tanssijat kuvaavat ammattinsa raskaana

ja pakon sanelemana vaihtoehtona.

Monet työskentelevät vain lyhyen aikaa,

jolloin he keräävät rahaa eläkepäivikseen

ja lastensa koulutukseen.

Suurin osa van Nieuwkerkin haastattelemista

tanssijoista oli naimisissa,

ja muiden egyptiläisnaisten tavoin he

olettivat, että aviomies huolehtii elämisen

peruskustannuksista. Tanssimalla

ansaitut rahat olivat ”ekstraa”, jotka käy-

18 Ishtar 2/2017


tettiin useimmiten lasten koulutukseen.

Tanssijat perustelivat tanssimistaan sillä,

että näin he pelastavat lapsensa samalta

kohtalolta.

Toisaalta monet tanssijat pitivät työtovereistaan,

mahdollisuudestaan tavata

ihmisiä vapaammin kuin muuten olisi

mahdollista ja jopa tupakoin nista ja

alkoholista, joista nauttiminen työn lomassa

oli yleistä. Eräskin tanssija mietti

surullisena aikaa, jolloin hän ei enää

kiertäisi häissä ilonpidossa vaan joutuisi

elämään neljän seinän sisällä.

Eläminen egyptiläisen yhteiskunnan

normien vastaisesti antoi tanssiville naisille

joitakin vapauksia. Toisaalta kukaan

ei ollut valinnut tanssijan uraa kapinoidakseen,

vaan taloudelliset syyt olivat

olleet kaikista painavimpia tanssijaksi

ryhtymisessä.

Suosittelen van Nieuwkerkin kirjaa

kaikille egyptiläisestä yhteiskunnasta ja

elämänmenosta kiinnostuneille. Se ei

romantisoi tai esitä tanssia ja tanssijoita

ylistävään sävyyn vaan kertoo arjen

elämästä, hankaluuksista ja pienistä ilonaiheista.

Välillä kirjoittaja äityy teoretisoimaan

esimerkiksi sukupuolen käsitteestä

sivukaupalla, mutta tieteelliseksi

tutkimukseksi kirja on sujuvaa luettavaa.

Parasta mielestäni kirjassa olivat

tanssijoiden haastattelut ja pienoiselämäkerrat.

Van Nieuwkerk antoi

haastattelemiensa ihmisten itse kertoa

elämästään ja ajatuksistaan ja tällä tavalla

lukija pääsi lähelle heidän kokemusmaailmaansa.

Liisa Immonen

Ishtar 5/2001

Tanssitauon tuskaa

Tiedätkö, montako lihasta ihmisessä

on? Minäpä kerron: 589. Luku voi olla

jonkin verran alakanttiin, mutta tuskin

paljon.

Tulin perehtyneeksi asiaan kantapään

(4 lihasta) kautta eräänä syksyisenä

aamuna. Edellisenä iltana olin ollut

ensimmäisellä tanssitunnilla hyvin hyvin

pitkään aikaan. Koska ihminen tuntee

rajansa vasta kun on ylittänyt ne, minäkin

innostuin kokeilemaan kaikkia niitä

liikkeitä, jotka muistelen osanneeni ennen

tanssitaukoani, ja lisäksi hulluuden

hurmassa vielä koko joukkoa sellaisia,

jotka eivät koskaan ole reper tu aariini

kuuluneet.

Kuten tavallista, seuraukset paljastuivat

vasta jälkikäteen.

Seuraavana aamuna makasin sängyssä,

tuijottelin kattoon ja koetin

liikaut taa eri ruumiinosiani, varovasti,

yksi kerrallaan. Edellisillan muistot

mouka roivat lujaa. Tuossa tuntuivat

pysty kahdeksikot, tuossa ylävartalon

ympyrät ja tuossa – aih! – kaikki se,

mitä reisillä olin koko iltana tullut

tehneeksi.

Siinä maatessani ja kipeitä lihaksia

laskiessani minulla oli hyvää aikaa miettiä

edellisillan nöyryytyksiä. Karmaiseva

totuus oli paljastunut peilin edessä!

Unoh detaan nyt ulkonäkö, vaikka se

tans sisalin suuresta peilistä katsottuna

oli vieläkin masentavampi kuin kodin

armeliaista palapeileistä. Jos kropan

näössä ei ollut hurraamista, niin totisesti

sitä ei ollut sen työskentelyssäkään.

Joskus muinoin sitä luuli osaavansa

liikehtiä kauniisti, pyörittää lantiota

ja pitää koonnon vatsanpohjassa, puhumattakaan

noista kirotuista polvista.

Se vähä, mitä joskus lienen oppinut,

oli kadonnut. Minua vaivasi lihasmuistidementia.

Selkäni naksui kilpaa lonkkieni kanssa.

Kylkiä kiristi, mutta valitettavasti

ei sisäänpäin, jotta kadonnut vyötärö

osoittaisi edes orastavia paluun merkkejä.

Likipitäen jokainen keskivartalon

liike tuntui mahdottomalta, näöstä puhumattakaan.

Jalat kieltäytyvät osallistumasta liikkumiseen.

Ne töpöttivät lattiaa vasten

kuin pulteilla ruuvattuina, nilkat

sanovat niks jos niitä pyöritti, polvet

vat kasivat sivulta sivulle. Värinää kesti

keskimäärin kymmenesosasekunnin,

paitsi silloin, kun sitä ei olisi tarvittu.

Käsistä on turha edes puhua, sillä suurin

osa nivelistä näyttää jumittuneen

konekirjoitusasentoon.

Sulottoman lopputuloksen viimeistelee

otsalle valettu rypistys, suun

mut ru sekä silmien siristys. Sentään

korvat eivät heilu.

Pienen venyttelytuokion myötä

vakuu tun siitä, että ruumiini on tanssitauon

aikana vaihtunut muukalaisen

ruumiiseen. Vaikken koskaan mikään

käärmenainen ole ollutkaan, tämänhetkinen

lihasjäykkyys on pohjanoteeraus

kautta aikain. Takareidet kiristävät

niin, että sormenpääni yltävät melkein

polviin asti (kohteliaimmat välttyvät

huomauttamasta, että ne normaalioloissakin

lähentelevät polvia). Sisäreidet

kieltävät päättäväisesti raottamasta

jalkoja, lonkankoukistajat vastustavat

suoristumista viimeiseen asti.

Turha kai edes mainita, että ne lihakset,

joita luulin joskus löytäneeni,

ovat hävinneet samaan paikkaan kuin

lihasmuistini. Eritoten vatsasta ei löydy

ensim mäistäkään.

Kun olin päässyt 367:ään kivistävään

lihakseen, päätin uhkarohkeasti nousta

sängystä ylös. Jo suunnitellessani tiesin,

että se on virhe, mutta vasta teko

osoitti, miten suuri.

Suurin piirtein tuntia ja paria melkoista

särkylääkeannosta myöhemmin

ryhdyin kasaamaan listaa vältettävistä

asioista. Se näyttää tällaiselta:

Älä kävele portaita, ainakaan ylöspäin.

Älä naura, se sattuu. Älä nouse

istu mas ta, älä ainakaan yritä tehdä sitä

ilman aputukea. Älä missään nimessä

kyykisty, jos haluat päästä ylös. Ja älä

kuvittele kaan meneväsi vain pieneksi

hetkeksi mukavaan lepoasentoon, koska

siinä asennossa joutuu odottamaan,

että talonväki saapuu takaisin kotiin.

Aika kultaa muistot. Viikkoa myöhemmin

löysin itseni jälleen tanssisalin

peilin edestä.

Ishtar 2/2017 19


Naiseus

on luonnollinen osa itämaista tanssia

Itämaista tanssia voidaan pitää myös

vapauttavana, emansipatori sena. Tässä

tanssissa mies ei ole normi, eikä naisellisina

pidettyjä piirteitä tarvitse hävetä.

Erityisesti niille naisille, joille itämainen

tanssi on ”vain” harrastus, se on tuonut

elämään usein uuden ulottuvuuden:

oman ruumiin, jossa eletty elämä näkyy

ja josta voi nauttia. Myös naisten keskeinen

yhdessäolo on monille tärkeää.

Tanssijan arkipäivässä naisellisuus ja

naiseus eivät tule mitenkään korostetusti

esiin, vaan ne ovat ikäänkuin sisäänrakennettu,

luonnollinen osa itämaista

tanssia. Naisellisuudesta ei juuri puhuta,

vaan se otetaan annettuna: tällainen

on itämaisen tanssin nainen. Tätä naista

olen kuitenkin lähtenyt purkamaan, sillä

käsitän sukupuolen sosiaalisesti tuotettuna

raken nelmana. Sukupuolta ei voida

paikantaa anatomis-biologiseen ruumiseen,

sillä emme pääse koskaan käsiksi

”puhtaaseen” biologiaan.

Sukupuoli on esitys

Perinteisesti sukupuoli on käsitetty jakautuneena

sosiaaliseen sukupuoleen

(on puhuttu esim. sukupuolirooleista)

ja biologiseen sukupuoleen (ruumis,

anatomia). Näiden välille on ajateltu syyseuraussuhde:

tietynlaisesta ruumiista

seuraa aina tietynlaista käyttäytymistä.

On kuitenkin huomattu, ettei tämä pidä

aina paikkaansa: munasarjoista ei välttämättä

seuraa hoivaavaa käytöstä, eikä

kiveksistä johtajan kykyjä.

Vaikka sukupuolta ja sitä merkitsevää

eroa on vaikea paikantaa mihinkään, on

kuitenkin haluttu pysyä kaksinapaisessa

jaossa ja erottaa kaksi sukupuolta

toisistaan. Judith Butler kääntää tämän

kuvion nurinpäin, ja sanoo, että nähtävä,

ilmaistu sukupuoli ei ole seurausta jostakin

sukupuoli-identiteetistä, vaan nuo

ilmaukset tuottavat vaikutelman identiteetistä,

aidosta, oikeasta sukupuolesta

kaiken takana. Sukupuoli on sosiaalisten

teknologioiden tuote, ei ruumiiden ominaisuus

tai jotain alkuperäistä.

Miksi sukupuoli on sitten kuitenkin

niin vaikuttava asia elämässämme?

Butlerin mukaan sukupuolta esitetään

toistaen niin tarmokkaasti, että se alkaa

näyttää oikealta ja aidolta. Meillä on

mielissämme jonkinlainen kuva naisesta

ja miehestä, mitä niihin kuuluu ja mitä

ei. Vaikka maailma on muuttunut ja monenlaiset

naisen esitykset ovat tulleet

mahdollisiksi nykyään, ei mikä tahansa

ole kuitenkaan mahdollista. Naista ja

miestä tuotetaan jatkuvasti puheessa,

liikkeillä, eleillä, ilmeillä, pukeutumisella

ja koristau tumisella.

Aina sukupuolen esitys ei kuitenkaan

onnistu, ja silloin sen keinotekoinen

luonne paljastuu. Aitoa, alkuperäistä

naista ei ole olemassa, vaan sitä pyritään

koko ajan kopioimaan, joskus hyvällä,

joskus huonommalla menestyksellä.

Olenkin kiinnostunut siitä, miten itämaisessa

tanssissa tuotetaan sukupuolta

esim. puheen, liikkeiden, asentojen ja

pukeutumisen avulla.

Haastateltavina

tanssinopettajat

Lähestyn aihetta analysoimalla tekemiäni

haastatteluja, joissa keskustelen tanssista

seitsemän turkulaisen itämaisen tanssin

opettajan ja esittäjän kanssa. Mukana

ei ole yhtään vain huvikseen tanssia

harrastavaa, tanssia voisi sanoa melkein

kaikkien haastateltavien kohdalla

elämäntavak si. Kaikki saavat tanssinopetuksesta

ainakin osan elannostaan.

Halusin rajata harrastajat ulkopuolelle,

sillä tanssinopettajat ja esittäjät ovat

avainasemassa tanssiin liittyvien merkitysten

luojina ja välittäjinä.

Anu Laukkasen pro gradu -työ ”Monenlaiset

naiset voi olla kauniit,

mut sit taas kuitenki täytyy olla

vähän kaunis” – Sukupuolen

tuottaminen ja naisen representaatiot

itämaisessa tanssissa

valmistui kesäkuussa 1999 Turun yliopiston

folkloristii kan oppiaineeseen.

Omat kokemukseni ja havaintoni

kahdeksan tanssivuoden varrelta ovat

myös tärkeää aineistoa. Täydentävänä

ja ajatuksia herättävänä aineistona on

ollut mm. itämaisen tanssin sähköinen

keskustelufoorumi, ”Middle Eastern

Dance -list” sekä populaarit itämaisen

tanssin julkaisut.

Luonnollisia ja

epäsopivia liikkeitä

Olen etsinyt haastatteluaineistosta kohtia,

joissa puhutaan jollakin tavalla sukupuolesta.

Käsittelen tässä yhtä työni

alalukua, missä puhutaan luonnollisista

ja epäsopivista liikkeistä ja asennoista.

Luontevuus ja luonnollisuus tulee

esiin itämaisen tanssin liikekielestä puhuttaessa.

Ensinnäkin puhutaan alkuperäkulttuurien

edustajien luon tevasta

tanssista: heidän ei tarvitse ajatella tanssiessaan,

liikkeet tulevat luonnostaan.

Toiseksi liikkeiden luon tevuus liitetään

myös sukupuoleen: itämaisen tanssin

liikkeet sopivat erityisesti naisille. Näiden

kahden seikan välille muodostetaan

kausaliteetti: koska egyptiläiset naiset

ovat luonnostaan naisellisempia kuin

me tasa-arvon turmelemat länsisisaret,

on heidän tanssinsakin luontevamman

näköistä.

Naiselliseen liikekieleen kuuluu pehmeys,

ja liikkeet korostavat naisellisia

ruumiinosia. Näitä ovat erityisesti lantio,

rintakehä, olkapäät ja kädet. Kuitenkin

20 Ishtar 2/2017


Itämaista tanssia pidetään nimenomaan naisten tanssina.

Kimaltelevat ja paljastavat puvut korostavat tanssijan

sukupuolta, samoin liikekieli näyttää tuovan esille erityisesti

naisellisena pidettyjä ruumiinosia, rintoja ja lantiota.

Tunneilmaisu palautuu usein heteroseksuaalisen

rakkaussuhteen naisen osan tulkitsemiseen.

Arkistojen

kätköistä:

Ishtar

5/1999

naiseus tulee esiin kaikissa liikkeissä, oli

se sitten kävelyä tai pään liikuttelua. Paitsi

että liikkeiden ajatellaan heijastavan

naiseutta, huomataan myös että liikkeitä

tekemällä voi tulla naiselliseksi. Naisellisuus

ei olekaan valmiina kaikilla naisilla,

vaan sitä tehdään koko ajan naisellisen

liikekielen kautta.

Tanssin liikekieli koetaan hyvin sukupuolittuneeksi.

Lantiota voidaan pitää

naisen vartalon tärkeimpänä paikkana

uuden elämän synnyttämisen vuoksi.

Siksi se on keskeinen myös naisellisessa

liikekielessä. Näin liikkeelle luodaan

”luonnollinen”, biologinen perusta, jota

miehillä ei ole.

Toisaalta vaikka mies pystyisikin liikkumaan

naisellisesti, hänen on parempi

pysytellä maskuliinisessa liikekielessä,

jottei joudu naurunalaiseksi tai inhon

kohteeksi. Naisellisesti liikkuva mies saa

usein homon leiman otsaansa. Vain maskuliinisesti

liikkuva mies on ”oikea” mies.

Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää

kolum bialaisen Horacio Cifuen tesin

ympärillä käytyä keskustelua. Tämän

syksyn Suomen esityksen väliajalla saattoi

kuulla ankaraa pohdintaa Horacion

miehisyydestä, jonka merkkeinä pidetään

voimakkaita liikkeitä ja itsevarman

ylpeää asennetta lavalla. Jotkut ovat sitä

mieltä, että aikaisemmin Horacio on

ollut ällöttävän naisellinen, mutta nyt

hän on löytänyt ”aidon” mieheytensä ja

täyttää hyvin hänelle asetetut odotukset

miehen paikan ottamisesta. Tässäkin korostuu

sukupuolen esityksellinen luonne:

sitä on mahdollista muokata esim.

liikkeiden avulla.

Itämaisen tanssin tunneilla kiinnitetään

paljon huomiota oikeaan asentoon

sekä terveydellisistä että ns. esteettisistä

syistä. Tanssissa pyritään kauneuteen, johon

jalkojen aukinainen asento ei kuulu

(vrt. baletti). Myös polvet koukussa

tanssiminen on haastateltavien mielestä

ruman näköistä. Väärää asentoa voidaan

kutsua rivoksi.

Itämaisen tanssin epäsopivissa liikkeissä

kuvastuu mielestäni nais ruumiin

käsittäminen objektiksi. Liian suuret liikkeet

ja liian avonainen asento altistavat

ruumiin objekti voivalle ja seksualisoivalle

katseelle, ja siksi tällaisia liikkeitä vältetään.

Toisaalta itämainen tanssi myös

ylittää näitä sopivuuden rajoja suhteessa

normaaliin arkipäivän liikkumiseen,

mutta liikkeiden kirjo ei ole kuitenkaan

rajaton.

Jalat yhdessä ja suorina tanssiminen

on opittu juttu, eikä Suomessakaan ole

aina niin tehty. Olen itse aloittanut tanssin

opiskelun opettajalla, joka korosti

polvien koukussa pitämistä. Vuosien

varrella on siirrytty yhä enemmän korostamaan

ojennuksia, ja tekniikkaan on

yhdistelty mm. baletin elementtejä. Näiden

haastattelujen perusteella on melko

hankalaa sanoa, mistä muutos johtuu.

Tanssin merkitys kuitenkin muuttuu

aina siirtyessään kulttuurista toiseen. On

huomattu, että deseksuali sointi on aika

yleistä, esim. kun tanssi siirtyy luokka- tai

etnisten rajojen yli. Tanssipartnereiden

etäisyys saattaa lisääntyä, lantion käyttö

vähentyä tai jalkojen aukinainen asento

sulkeutua. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisista

tansseista tangosta, rumbasta

ja sam basta on kehitelty tyylitellyt versiot

kilpatanssia varten, seksuaalisesta

on tullut sensuaalista.

Toki balettitekniikka – ja monet muut

länsimaisen kulttuurin piirteet – ovat

vaikuttanut itämaiseen tanssiin jo tanssin

alkuperämaissa. Tällaisen kulttuurista

toiseen siirtyvän tanssin muutosten

tutkimuksessa olisikin tehtävä vertailua,

jonka kohteena olisi itse tanssi liikkeineen

niihin liitettyjen merkitysten lisäksi.

Moninaiset mutta

kuitenkin naiset

Haastatteluaineistosta käy ilmi, minkälaista

naista itämaisessa tanssissa halutaan

esittää. Vaikka haastateltavat korostavat

moninaisuutta ja monenlaisia naisia,

on taustalla kuitenkin kaksinapainen sukupuolikäsitys.

Nainen on nainen ja mies

on mies, ja kummankin on parempi pysyä

omassa lestissään.

Eroa tehdään mm. erottamalla naiselliset

ja miehekkäät liikkeet ja asennot.

Naisellisuuden esityksellinen luonne

tulee esiin myös meikkaami sessa ja pukeutumisessa,

jossa korostetaan naisellisena

pidettyjä ruumiinosia (vaikkei

niitä omasta takaa olisi) ja häivytetään

miehekkäitä piirteitä (esim. karvoitus,

lihakset). Nainen pyritään pitämään puhtaana

miehen merkeistä.

Kirjallisuutta

Anu Laukkanen

Butler, Judith 1990. Gender Trouble. Feminism

and the Subversion of Identity. Routledge,

New York & London.

Butler, Judith 1993. Bodies That Matter. On

the Discursive Limits of the “Sex”. Routledge,

New York.

Desmond, Jane C. 1997. Embodying Difference:

Issues in Dance and Cultural Studies,

teoksessa Meaning in Motion. New

Cultural Studies of Dance. Toim. Jane C.

Desmond. Duke University Press, Durham

& London.

Ishtar 2/2017 21


Itämaisen tanssin harrastaminen

parantaa lantionpohjan lihasten

aktivoitumista ja hallintaa

Fysioterapeutti Pirkko Raivio Jyväskylästä on tutkinut

lantionpohjan lihasten aktiviteettia. Tutkimuksessaan

hän vertaili itämaisen tanssin harrastajien ja ei-harrastajien

lantionpohjanlihasten toimintaeroja. Tämä

tutkimus todistaa: tanssiminen parantaa lantionpohjan

lihastoimintaa.

Arkistojen

kätköistä:

Ishtar

2/2002

Monet itämaisen tanssin harrastajat ovat

havainneet, että tanssilla on positiivisia

vaikutuksia lantionpohjan toimintaan,

mutta dokumentoitua tutkittua tietoa

ei ole ollut saatavissa. Tutki mus tekniikat

ja laitteet ovat kehittyneet, joten nyt on

mahdollista testata lantionpohjan lihasten

toimintaa.

Tutkimuksessa selvitettiin naisten

lantionpohjan lihasten tahdonalaista

toiminnallista aktivoitumista. Tutkimuksessa

oli kaksi ryhmää: itämaisen tanssin

harrastajat, jotka hallitsevat perusliikkeet,

sekä vapaaehtoiset oireetto mat

henkilöt, jotka eivät harrasta itämaista

tanssia. Tanssijoilta tutkittiin myös spontaania

lantionpohjan lihasten aktivoitumista

viiden itämaisen tanssin perusliikkeen

aikana.

Lantionpohja

Lantionpohja on dynaaminen yksikkö,

jonka muodostavat lihakset, sidekudosrakenteet,

verisuonet ja hermot.

Lan tion luusto on tukikehikko, johon

virt sa rakko, kohtu sekä peräsuoli kiinnittyvät

lantionpohjan lihasten ja sidekudosrakenteiden

avulla. Lantion elimiä

ympäröi kolme vahvaa ”riippumaton”

muodostavaa ligamenttia.

Lantionpohjan lihakset ovat asentoa

ylläpitäviä syviä lihaksia, joissa on aina

aktiviteettia. Sen lisäksi ihmisellä on muitakin

syviä lihaksia, jotka toimivat yhdessä

lantionpohjan lihasten kanssa. Kaikki

vatsalihakset toimivat maksi maalisen

lantionpohjan lihassupis tuk sen aikana.

Lantionpohjan tehtävänä on kantaa

painovoiman, elinten painon ja muiden

kuormittavien tekijöiden aiheuttama

lisääntynyt vatsaontelon paine. Lantionpohjan

lihaksia tarvitaan virtsan- ja

ulosteenpidätyskyvyssä sekä ulostamisessa

tuomaan riittävästi voimaa ulostus

ponnistukseen.

Synnytyksessä lantionpohjan lihakset

ohjaavat lapsen liikkumista synnytyskanavassa

ja yhdynnässä ne tuottavat

tyydytystä ja miellyttäviä tunnekokemuksia

kummallekin osapuolelle. Lantion

pohjan lihakset toimivat joka kerta,

kun vatsaontelon paine nousee äkillisesti

tai on pidempään koholla esimerkiksi

nauraessa, yskiessä ja ylipäänsä ponnistuksen

yhteydessä.

Tahdonalaisesti toimivista lantionpohjan

lihaksista tärkein on levator ani

(peräaukon kohottaja). Lihas pystyy sekä

supistumaan nopeasti että pitämään

pitkäänkin supistusta yllä, koska siinä on

noin 30 prosenttia nopeita ja noin 70

prosenttia hitaita lihassäikeitä.

Näiden hitaiden lihassäikeiden ansiosta

perusaktiivisuus on aina olemassa.

Tavallisessa elämässä lantionpohjan

lihaksia ei tarvitse tietoisesti supistaa,

vaan tarvittaessa lihakset supistuvat refleksinomaisesti.

Tämä riittää niin kauan

kuin lantion tuki pystyy vastustamaan

siihen kohdistuvaa rasitusta.

Lantionpohjan toimintahäiriöt

Pitkäaikainen ylirasittaminen, kuten

raskaus, synnytys, raskas seisomatyö,

pit kittynyt yskä ja rasittavat urheilu- ja

liikuntaharrastukset, aiheuttaa häiriöitä

lantionpohjan lihastoimintaan. Oireina

saattavat olla virtsankarkailu (virtsainkontinenssi),

ulosteen- ja ilmanpidätyskyvyn

heikentyminen (ulosteinkontinenssi),

virtsarakon, ‐putken ja kohdun

laskeuma, ummetus ja ulostamisvaikeus

sekä lantion alueen kiputilat ja seksuaalielämän

ongelmat.

Virtsainkontinenssi

Virtsainkontinenssissa tahaton virtsan

karkaaminen aiheuttaa sosiaalista ja

hygieenistä haittaa ja on objektiivisesti

osoitettavissa. Joka viidennellä suoma-

Kuva 1. Luinen lantio ja sidekudosrakenteita

Kuva 2. Coccygeus-lihas, levator ani ‐ryhmän

lihakset sekä lihasten peitinkalvojen

muodostama jännekaari

Kuva 3. Lantionpohjan lihaksia hermottava

pudendus-hermo, joka lähtee ristiluun

alueelta

22 Ishtar 2/2017


laisella naisella on virtsankarkailua, eläkeikäisistä joka toisella. Jopa yli

puolet salaa vaivansa.

Oireenmukaisen jaottelun päätyypit ovat ponnistus inkon ti nenssi

(stress), pakkoinkontinenssi (urge) sekä edellisten yhdistelmä, sekatyyppinen

(mixed) inkon ti nenssi. Neurolo gisessa sairaudessa puhutaan

neurogee nisestä rakosta.

Ponnistusinkontinenssin tyyppinen virtsankarkaaminen liittyy tilanteeseen,

jossa vatsaontelon paine äkillisesti kohoaa tai on pitkään

koholla. Paine kohdistuu pelkästään virtsarakkoon, ja koska lihakset

ovat heikentyneet, seurauksena on lirahdus.

Pakko-oireiseen virtsankarkaamiseen liittyy voimakas pissahätä, ja

jos ei heti pääse WC:hen, rakko tyhjenee kokonaan.

Naisella on jo sukupuolensa perusteella 3–8-kertainen altistus virtsainkontinenssiin

mieheen verrattuna. Muita riskitekijöitä ovat perimä,

lapsuusajan virtsaamishäiriöt, synnynnäiset rakon ja lantionpohjan hermotuksen

häiriöt, raskaus, synnytys, cauda equina, ylipaino, ummetus,

fyysisesti raskas työ, urheilu- ja liikuntaharrastukset, kirurgia, pitkittynyt

keuhkosairaus, tupakointi, hormonaaliset tekijät, virtsatieinfektiot,

lääkitys, wc-tavat, ikääntyminen ja dementia.

Ulosteinkontinenssi

Ulosteinkontinenssissa ilma tai uloste karkaa tahattomasti. Ulosteenkarkailua

on noin 2–11 prosentilla, laitoshoidossa olevista 25–33

prosentilla.

Ulosteen pidätyskyky on riippuvainen monista tekijöistä: ulosteen

koostumuksesta, suolen liikkeestä, peräaukon sulkijalihaksista ja lantionpohjasta,

peräsuolen tunnosta sekä peräsuolen venyvyydestä.

Ulosteinkontinenssin riskitekijöitä ovat raskaus, synnytys, hermovauriot

ja lihaspuutos.

Laskeumat ja ummetus

Gynekologiset laskeumat ovat synnytyskanavaan ja siitä ulos pullistuvia

muutoksia kohdussa, virtsarakossa, virtsaputkessa ja peräsuolessa.

Suomessa joka viides gynekologinen leikkaus liittyy laskeumamuutosten

korjaamiseen.

Ummetus ja ulostamisvaikeus on tila, jossa suolen toiminta on hidastunut

tai ulostaminen vaatii kovaa ponnistelua. Muita oireita ovat

kovat ulosteet, kivut alamahalla, ilmavaivat ja tuntemus suolen epätäydellisestä

tyhjenemisestä.

Toimintahäiriöiden hoito ja ehkäisy

Erilaisilla konservatiivisilla hoitomuodoilla on mahdollista parantaa elämänlaatua,

joskus poistaa leikkauksen tarve, täydentää leikkaustulosta

sekä parantaa seksuaalielämää.

Tutkimuksia ei ole tehty siitä, millaisia vaikutuksia lantionpohjan

lihasten toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyllä on. Mahdollisesti synnytysikäisten

naisten opastamisella voidaan ehkäistä virtsan ja ulosteen

karkailua, ummetusta sekä erilaisia laskeumia myöhempinä vuosina.

Tutkimuksen aineisto ja menetelmät

Tutkittavat

Tutkittavina on 37 Keski-Suomessa asuvaa vapaaehtoista naista, joista

19 on itämaisen tanssin harrastajaa, 18 oireetonta ei-tanssijaa. Tutkittavien

keski-ikä on 43,4 vuotta (tanssijoiden 43 ja ei-tanssijoiden 44

vuotta).

Mittausmenetelmät

Lantionpohjan aktivoitumista arvioitiin elektromyografialla (EMG).

Lihasten sähköistä toimintaa mitattiin emättimen sisäisellä (intravaginaalinen)

elektrodilla, joka kuuluu pintaelek tro deihin. Elektrodi pysyi

Näkymätön

mutta tärkeä

Toimiva lantionpohja edellyttää kykyä supistaa

lantionpohjan lihakset tahdonalaisesti ja

kykyä pitää supistusta yllä riittävän kauan.

Käytön puutetta

Eurooppalaiset työskentelevät harvoin, tuskin

ollenkaan kyykyssä, vaan istuvat tuolilla. Lapset

opetetaan pienestä pitäen käymään ”kaiken

varalta” pissalla, ja tätä jatketaan aikuisina.

Niinpä lantionpohjan lihakset kärsivät

käytön puutetta.

Naiset synnyttävät usein perinteisesti

puoli-istuvassa asennossa, vaikka suunnittelisivat

kin synnyttävänsä kyykyssä tai polvillaan.

Lihassupistuksen

opetteleminen

Kuvittelemalla on lähes mahdotonta opetella

lantionpohjan lihassupistusta, koska lihakset

eivät näy ja niin harvoin niitä tietoisesti käytetään.

Konkreettisen lihastoiminnan tunnistaminen

käy helposti esimerkiksi sormien,

emätinkuulan tai painemittarin avulla.

Etu- ja keskisormen avulla voi tunnistaa

emättimessä lantionpohjan lihasten

lihassupis tuksen aiheuttaman paineen sekä

liikkeen ylöspäin.

Harjoituskuula laitetaan emättimeen. Kuulan

ulosvetämistä voi itse vastustaa supistamalla

lantionpohjan lihaksia.

Painemittarilla eli perineometrilla mitataan

lantionpohjan lihassupistuksen aiheuttamia

painevaihteluita emättimessä. Mittarista näkee

välittömästi lihastoiminnan määrän.

Tanssissa lantionpohja

työskentelee

Kaikkien liikkeiden lähtökohtana itämaisessa

tanssissa on perusasento, jossa lantio on kallistumassa

eteen, vatsalihaksissa pieni koonto

ja lantionpohjan lihakset supistuneena. Lantion

pohjan lihasten aktiivisella käytöllä voidaan

estää toimintahäiriöiden syntymistä ja

korjata jo syntyneitä häiriöitä. Edellytyksenä

kuitenkin on, että itämaisen tanssin liikkeet ja

liikesarjat tehdään oikeasta perusasennosta.

Otteita Pirkko Raivion artikkelista

Ishtarissa 2/1997.

Ishtar 2/2017 23


Kuva 4. Lantionpohjan lihasten aktiviteetin toiminnallinen

testi: kestävyys.

muotonsa ansioista hyvin paikallaan lihasten hermotuslinjan ja jänteen

puolivälissä.

Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta tutkittiin lantionpohjan lihasten

jatkuva perusaktiviteetti levossa. Jokaiselle tutkittavalle tehtiin samat

viisi toiminnallista testiä, joista jokaiseen kuului 5 sekunnin submaksimaalinen

supistus ja 10 sekunnin lepo. Asennot ja liikkeet olivat seuraavat:

1) istuen terapiapallon päällä, 2) istumasta seisomaan ja päinvastoin,

3) seisten, 4) kävellen eteen/taakse sekä 5) askeltaen steppijakkaralle.

Tietokoneen analyysin perusteella kirjattiin viiden supistuksen keskiarvo,

huippuarvo, lepotila sekä lepoaktiivisuuden ja supistusaktiivisuuden

vaihtelu.

Tanssijoilta tutkittiin lisäksi lantionpohjan spontaania aktivoitumista

viidessä itämaisen tanssin perusliikkeessä: perusasen nossa, undulaatiossa

(kamelissa), lantionympyrässä, lantion sivuiskuissa sekä värinässä.

Jokaista liikettä tehtiin 10 sekunnin ajan, jonka jälkeen oli 10 sekunnin

lepo. Tietokoneanalyysistä kirjattiin aktiivisuuden ala- ja ylärajat sekä

jokaisen liikkeen aktiivisuustasot.

Tulokset

Lantionpohjan lihasten perusaktiivisuus levossa oli noin neljä mikrovolttia

kummassakin ryhmässä.

Viidessä eri toiminnallisessa testissä oli istuen mitattu submaksimaalinen

kestävyys ryhmien välillä tilastollisesti melkein merkitsevä

Kuva 5. Lantionpohjan lihasten aktiviteetin

toiminnallinen testi: huippuarvot.

Kirjallisuutta

Kuva 6. Lantionpohjan lihasten toiminta

itämaisen tanssin perusliikkeissä synnyttäneillä

ja ei-synnyttäneillä.

Peschers U et al. Pelvic Muscle Activity in Nulliparous Voluteers.

Neurourology and Urodynamics. Volume 20, Number

3, 2001

Sapsford R. The pelvic floor A clinical model for function and

rehabilitation. Physiotherapy Volume 87, No 12 December

2001

Sapsford Rr, Hodges PW, Richardson ca et al. Co-activation

of the abdominal and pelvic floor muscles during voluntary

exercises. Neurourology and urodynamics Volume 20,

Number 1, 2001

Kuva 7. Esimerkki tanssijan spontaanista lantionpohjan lihasten aktivoitumisesta perusliikkeissä: perusasento

(vas.), undulaatio, lantionympyrä, sivuiskut, värinä..

24 Ishtar 2/2017


p


Tanssiteos hetkellisyyden ja siirtymän tunnoista.

cccccccccccc

Koreografia, tanssi, laulu Amina

Sävellys, musiikki, laulu Saija Teirikangas

Valot ja lavastus Janne Teivainen

Coaching Jukka Tarvainen

cccccccccccc

Torstai 7.6.2018 klo 19

Aleksanterin teatteri, Helsinki

Liput 25 €/15 €

Aleksanterin teatterin lipunmyynnistä

sekä Ticketmaster-toimipisteistä

HelwaHelsinki Oriental

Dance Festival

7.–10.6.2018

26 Ishtar 2/2017


kuva Inka Vilén

Ishtar 2/2017 27


Seitsemän Hunnun Tanssi ry.

Pajatie 3

40630 JYVÄSKYLÄ

HelwaHelsinki Oriental

Dance Festival

7.–10.6.2018

ccccccccccccc

cccccccccccccc

More magazines by this user
Similar magazines