Views
7 months ago

Ishtar 2/2017

Ishtar 2/2017. Suomalainen itämaisen tanssin julkaisu, 21. vuosikerta. Viimeinen painettuna julkaistu Ishtar.

Itämaisen tanssin

Itämaisen tanssin harrastaminen parantaa lantionpohjan lihasten aktivoitumista ja hallintaa Fysioterapeutti Pirkko Raivio Jyväskylästä on tutkinut lantionpohjan lihasten aktiviteettia. Tutkimuksessaan hän vertaili itämaisen tanssin harrastajien ja ei-harrastajien lantionpohjanlihasten toimintaeroja. Tämä tutkimus todistaa: tanssiminen parantaa lantionpohjan lihastoimintaa. Arkistojen kätköistä: Ishtar 2/2002 Monet itämaisen tanssin harrastajat ovat havainneet, että tanssilla on positiivisia vaikutuksia lantionpohjan toimintaan, mutta dokumentoitua tutkittua tietoa ei ole ollut saatavissa. Tutki mus tekniikat ja laitteet ovat kehittyneet, joten nyt on mahdollista testata lantionpohjan lihasten toimintaa. Tutkimuksessa selvitettiin naisten lantionpohjan lihasten tahdonalaista toiminnallista aktivoitumista. Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää: itämaisen tanssin harrastajat, jotka hallitsevat perusliikkeet, sekä vapaaehtoiset oireetto mat henkilöt, jotka eivät harrasta itämaista tanssia. Tanssijoilta tutkittiin myös spontaania lantionpohjan lihasten aktivoitumista viiden itämaisen tanssin perusliikkeen aikana. Lantionpohja Lantionpohja on dynaaminen yksikkö, jonka muodostavat lihakset, sidekudosrakenteet, verisuonet ja hermot. Lan tion luusto on tukikehikko, johon virt sa rakko, kohtu sekä peräsuoli kiinnittyvät lantionpohjan lihasten ja sidekudosrakenteiden avulla. Lantion elimiä ympäröi kolme vahvaa ”riippumaton” muodostavaa ligamenttia. Lantionpohjan lihakset ovat asentoa ylläpitäviä syviä lihaksia, joissa on aina aktiviteettia. Sen lisäksi ihmisellä on muitakin syviä lihaksia, jotka toimivat yhdessä lantionpohjan lihasten kanssa. Kaikki vatsalihakset toimivat maksi maalisen lantionpohjan lihassupis tuk sen aikana. Lantionpohjan tehtävänä on kantaa painovoiman, elinten painon ja muiden kuormittavien tekijöiden aiheuttama lisääntynyt vatsaontelon paine. Lantionpohjan lihaksia tarvitaan virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyssä sekä ulostamisessa tuomaan riittävästi voimaa ulostus ponnistukseen. Synnytyksessä lantionpohjan lihakset ohjaavat lapsen liikkumista synnytyskanavassa ja yhdynnässä ne tuottavat tyydytystä ja miellyttäviä tunnekokemuksia kummallekin osapuolelle. Lantion pohjan lihakset toimivat joka kerta, kun vatsaontelon paine nousee äkillisesti tai on pidempään koholla esimerkiksi nauraessa, yskiessä ja ylipäänsä ponnistuksen yhteydessä. Tahdonalaisesti toimivista lantionpohjan lihaksista tärkein on levator ani (peräaukon kohottaja). Lihas pystyy sekä supistumaan nopeasti että pitämään pitkäänkin supistusta yllä, koska siinä on noin 30 prosenttia nopeita ja noin 70 prosenttia hitaita lihassäikeitä. Näiden hitaiden lihassäikeiden ansiosta perusaktiivisuus on aina olemassa. Tavallisessa elämässä lantionpohjan lihaksia ei tarvitse tietoisesti supistaa, vaan tarvittaessa lihakset supistuvat refleksinomaisesti. Tämä riittää niin kauan kuin lantion tuki pystyy vastustamaan siihen kohdistuvaa rasitusta. Lantionpohjan toimintahäiriöt Pitkäaikainen ylirasittaminen, kuten raskaus, synnytys, raskas seisomatyö, pit kittynyt yskä ja rasittavat urheilu- ja liikuntaharrastukset, aiheuttaa häiriöitä lantionpohjan lihastoimintaan. Oireina saattavat olla virtsankarkailu (virtsainkontinenssi), ulosteen- ja ilmanpidätyskyvyn heikentyminen (ulosteinkontinenssi), virtsarakon, ‐putken ja kohdun laskeuma, ummetus ja ulostamisvaikeus sekä lantion alueen kiputilat ja seksuaalielämän ongelmat. Virtsainkontinenssi Virtsainkontinenssissa tahaton virtsan karkaaminen aiheuttaa sosiaalista ja hygieenistä haittaa ja on objektiivisesti osoitettavissa. Joka viidennellä suoma- Kuva 1. Luinen lantio ja sidekudosrakenteita Kuva 2. Coccygeus-lihas, levator ani ‐ryhmän lihakset sekä lihasten peitinkalvojen muodostama jännekaari Kuva 3. Lantionpohjan lihaksia hermottava pudendus-hermo, joka lähtee ristiluun alueelta 22 Ishtar 2/2017

laisella naisella on virtsankarkailua, eläkeikäisistä joka toisella. Jopa yli puolet salaa vaivansa. Oireenmukaisen jaottelun päätyypit ovat ponnistus inkon ti nenssi (stress), pakkoinkontinenssi (urge) sekä edellisten yhdistelmä, sekatyyppinen (mixed) inkon ti nenssi. Neurolo gisessa sairaudessa puhutaan neurogee nisestä rakosta. Ponnistusinkontinenssin tyyppinen virtsankarkaaminen liittyy tilanteeseen, jossa vatsaontelon paine äkillisesti kohoaa tai on pitkään koholla. Paine kohdistuu pelkästään virtsarakkoon, ja koska lihakset ovat heikentyneet, seurauksena on lirahdus. Pakko-oireiseen virtsankarkaamiseen liittyy voimakas pissahätä, ja jos ei heti pääse WC:hen, rakko tyhjenee kokonaan. Naisella on jo sukupuolensa perusteella 3–8-kertainen altistus virtsainkontinenssiin mieheen verrattuna. Muita riskitekijöitä ovat perimä, lapsuusajan virtsaamishäiriöt, synnynnäiset rakon ja lantionpohjan hermotuksen häiriöt, raskaus, synnytys, cauda equina, ylipaino, ummetus, fyysisesti raskas työ, urheilu- ja liikuntaharrastukset, kirurgia, pitkittynyt keuhkosairaus, tupakointi, hormonaaliset tekijät, virtsatieinfektiot, lääkitys, wc-tavat, ikääntyminen ja dementia. Ulosteinkontinenssi Ulosteinkontinenssissa ilma tai uloste karkaa tahattomasti. Ulosteenkarkailua on noin 2–11 prosentilla, laitoshoidossa olevista 25–33 prosentilla. Ulosteen pidätyskyky on riippuvainen monista tekijöistä: ulosteen koostumuksesta, suolen liikkeestä, peräaukon sulkijalihaksista ja lantionpohjasta, peräsuolen tunnosta sekä peräsuolen venyvyydestä. Ulosteinkontinenssin riskitekijöitä ovat raskaus, synnytys, hermovauriot ja lihaspuutos. Laskeumat ja ummetus Gynekologiset laskeumat ovat synnytyskanavaan ja siitä ulos pullistuvia muutoksia kohdussa, virtsarakossa, virtsaputkessa ja peräsuolessa. Suomessa joka viides gynekologinen leikkaus liittyy laskeumamuutosten korjaamiseen. Ummetus ja ulostamisvaikeus on tila, jossa suolen toiminta on hidastunut tai ulostaminen vaatii kovaa ponnistelua. Muita oireita ovat kovat ulosteet, kivut alamahalla, ilmavaivat ja tuntemus suolen epätäydellisestä tyhjenemisestä. Toimintahäiriöiden hoito ja ehkäisy Erilaisilla konservatiivisilla hoitomuodoilla on mahdollista parantaa elämänlaatua, joskus poistaa leikkauksen tarve, täydentää leikkaustulosta sekä parantaa seksuaalielämää. Tutkimuksia ei ole tehty siitä, millaisia vaikutuksia lantionpohjan lihasten toimintahäiriöiden ennaltaehkäisyllä on. Mahdollisesti synnytysikäisten naisten opastamisella voidaan ehkäistä virtsan ja ulosteen karkailua, ummetusta sekä erilaisia laskeumia myöhempinä vuosina. Tutkimuksen aineisto ja menetelmät Tutkittavat Tutkittavina on 37 Keski-Suomessa asuvaa vapaaehtoista naista, joista 19 on itämaisen tanssin harrastajaa, 18 oireetonta ei-tanssijaa. Tutkittavien keski-ikä on 43,4 vuotta (tanssijoiden 43 ja ei-tanssijoiden 44 vuotta). Mittausmenetelmät Lantionpohjan aktivoitumista arvioitiin elektromyografialla (EMG). Lihasten sähköistä toimintaa mitattiin emättimen sisäisellä (intravaginaalinen) elektrodilla, joka kuuluu pintaelek tro deihin. Elektrodi pysyi Näkymätön mutta tärkeä Toimiva lantionpohja edellyttää kykyä supistaa lantionpohjan lihakset tahdonalaisesti ja kykyä pitää supistusta yllä riittävän kauan. Käytön puutetta Eurooppalaiset työskentelevät harvoin, tuskin ollenkaan kyykyssä, vaan istuvat tuolilla. Lapset opetetaan pienestä pitäen käymään ”kaiken varalta” pissalla, ja tätä jatketaan aikuisina. Niinpä lantionpohjan lihakset kärsivät käytön puutetta. Naiset synnyttävät usein perinteisesti puoli-istuvassa asennossa, vaikka suunnittelisivat kin synnyttävänsä kyykyssä tai polvillaan. Lihassupistuksen opetteleminen Kuvittelemalla on lähes mahdotonta opetella lantionpohjan lihassupistusta, koska lihakset eivät näy ja niin harvoin niitä tietoisesti käytetään. Konkreettisen lihastoiminnan tunnistaminen käy helposti esimerkiksi sormien, emätinkuulan tai painemittarin avulla. Etu- ja keskisormen avulla voi tunnistaa emättimessä lantionpohjan lihasten lihassupis tuksen aiheuttaman paineen sekä liikkeen ylöspäin. Harjoituskuula laitetaan emättimeen. Kuulan ulosvetämistä voi itse vastustaa supistamalla lantionpohjan lihaksia. Painemittarilla eli perineometrilla mitataan lantionpohjan lihassupistuksen aiheuttamia painevaihteluita emättimessä. Mittarista näkee välittömästi lihastoiminnan määrän. Tanssissa lantionpohja työskentelee Kaikkien liikkeiden lähtökohtana itämaisessa tanssissa on perusasento, jossa lantio on kallistumassa eteen, vatsalihaksissa pieni koonto ja lantionpohjan lihakset supistuneena. Lantion pohjan lihasten aktiivisella käytöllä voidaan estää toimintahäiriöiden syntymistä ja korjata jo syntyneitä häiriöitä. Edellytyksenä kuitenkin on, että itämaisen tanssin liikkeet ja liikesarjat tehdään oikeasta perusasennosta. Otteita Pirkko Raivion artikkelista Ishtarissa 2/1997. Ishtar 2/2017 23

Kuntavaalit-2017-selkoesite-FI-2
Ut Peuleschilleke van 2017
Lapin maahanmuuttostrategia 2017 - Doria
Länsi-Pohjoinen | AU 11-2017
Valasrannan Tanssileiri 2017 Ohjelma
Tallinn-Helsinki Shuttle September-October 2017 Tallink catalogue - light version
Helsinki-Stockholm March-April 2017 Silja Line Shopping catalogue – light version
Itä-Pohjoinen | AU 10-2017
Länsi-etelä | AU 10-2017
Pääkaupunkiseudun Koti & Auto 01-2017, Itä-etelä Painos
Itä-Etelä | AU 10-2017
Gyptone Quattro 22 - Inlook