IYOR 2018 CMAS FIN

envirocom

Tunne koralliriutat

Kansainvälinen

riuttojen vuosi 2018


Tunne koralliriutat

Kansainvälinen

riuttojen vuosi 2018

kirjoittajat

Franz Brümmer, Steffen Hengherr & Ralph O. Schill

valokuvat & piirrokset:

Herbert Bauder, Franz Brümmer, Herbert Frei,

Paul Munzinger, Ralph O. Schill, Stephanie Naglschmid,

Paul Selvaggio & Wolf Wichmann

Suomenkielisen version on toimittanut Sukeltajaliitto ry.

suomenkielinen käännös: Jorma Poikolainen

suomenkielisen termistön tarkistus: Jaakko Leppänen


Koralliriutat

ovat planeettamme kauneimpia ja

vaikuttavimpia elinympäristöjä. Ne

ovat biologisen monimuotoisuuden

keitaita; koralliriutoilla arvioidaan

elävän yli miljoona eri lajia.


Ensimmäiset riuttamaiset

rakenteet ovat noin 2 miljardin

vuoden ikäisiä. Ne rakentuivat

bakteerien ja sinilevien

muodostamista peitteistä,

joihin takertui sedimenttipartikkeleita.


Tuntemamme koralliriutat koostuvat erilaisista elävistä

organismeista. Elävien ja kuolleiden riuttojen runko

koostuu kalkista, simpukan kuorista, putkimadoista ja

kalkkipitoisista levistä. Nämä kiinteytyvät

muodostaen alla olevan riutan rungon.

Tämän voi helposti havaita fossiilisista riutoista.


lonkero

suuaukko

kalkista

koostuva

runko

sisempi solukerros

ulompi solukerros


Korallit ovat eläimiä, joilla on kaksi kalkkirungon peittävää

solukerrosta. Nematokystit sijaitsevat ulkoisessa solukerroksessa.

Yksisoluiset panssarilevät (zooxanthellae) elävät korallieläimen

kumppanina sen sisemmässä solukerroksessa (gastrodermissä).

korallisolu,

jossa on tuma

sisempi solukerros

(gastrodermis)

zooksantelli

(panssarilevä),

sen kloroplasti

(viherhiukkanen)

ja tuma

ulompi solukerros

(epidermis)

korallisolu,

jossa on tuma

nematokysti eli

poltinrakko


Koralliriutta kasvaa vain muutaman millimetrin

vuodessa. Tietyt kivikorallilajit voivat kuitenkin

kasvaa hyvinkin nopeasti, jotkut korallilajit

jopa 40 cm vuodessa.


Nopeimmin kasvavat kovat korallit elävät riutan yläosassa

matalassa vedessä, missä ne saavat paljon valoa.

Massiiviset korallit, kuten salaattikorallit,

kasvavat hyvin hitaasti.


Kovalle korallille

itselleen valo ei ole

tärkeää, mutta

zooksantellilevä

tarvitsee sitä

yhteyttämiseen.

Levä tuottaa varastoon

mm. sokereita, joita

korallit hyödyntävät.

Levä kuluttaa

prosessissa

hiilidioksidia, minkä

avulla koralli voi

rakentaa

kalkkirunkoaan

ja kasvaa.


Myös zooksantellilevä hyötyy

tästä symbioosista. Se saa

korallilta aineenvaihduntatuotteita,

jotka toimivat ”lannoitteina”.


Pedon lähestyessä koralli

suojelee itseään ja zooksantellileviä

nematokysteillä.

Polttiaissolut lähtevät näistä

liikkeelle sekunnin

murto-osassa – tämä liike on

yksi eläinkunnan nopeimpia.

Nematokystejä on erilaisia:

joissakin on myrkkyä, jotkut

pistävät hyökkääjää tai

kietoutuvat sen ympärille.


Nematokystejä koralli käyttää

myös ravinnon hankintaan.

Etenkin yöaikaan pienet

korallipolyypit kurottavat

veteen saadakseen ravintoa.


Kivikorallit rakentavat suuria riuttoja

vuosituhansia yhdessä muiden riuttoja

rakentavien eliöiden kanssa. Australian Suuri

Valliriutta on yli 2300 kilometriä pitkä.

Toiseksi suurin valliriutta on 200 km pitkä

ja sijaitsee Belizen edustalla.

Valliriutat sijaitsevat enimmäkseen avomerellä

ja kasvavat kohoavan merenpinnan mukana.


Reunusriutta muodostuu rantaan ja kasvaa

hitaasti avomeren suuntaan. Se voi muodostaa

korallihiekkaisen laguunin hajottamalla korallin

runkoja rannan ja korallirinteen väliin.


Yleisimpiä riuttatyyppejä ovat reunusriutat, joita esiintyy

etenkin Punaisellamerellä, Kaakkois-Aasiassa,

Intian valtamerellä ja Karibialla.


Atolli on korallirengas, joka on

muodostunut, kun reunusriutan

keskellä olevan saari on uponnut.

Saaren uppoaminen kestää

tuhansia vuosia, joten

keskelle muodostuu

hitaasti laguuni.

Tunnetuimpia

atolleja ovat

Malediivit.


Jos korallit ovat stressaantuneita, ne poistavat zooksantellilevää

kudoksistaan. Tämä voi olla reaktio liian lämpimään veteen,

voimakkaaseen UV-säteilyyn, saasteisiin tai tauteihin.

Elävä koralli on pitkälti väritöntä, ja huonosti voiva koralli

muuttuu valkoiseksi. Tätä kutsutaan korallin vaalenemiseksi.


Nämä korallit eivät

kuitenkaan ole vielä

kuolleita. Ne jatkavat

ravinnon saalistamista

pienten polyyppien avulla.

Tämä ei kuitenkaan riitä,

ja ajan mittaan korallit

heikkenevät.


Kun ympäristön

tila paranee, koralli

voi ottaa uutta

zooksantellilevää

ympäristöstä

kudoksiinsa.

On siis tärkeää,

että leviä on

edelleen

saatavilla.


Zooksantellileviä on erilaisia, ja kullakin lajilla on

omat ominaisuutensa. Jotkut sietävät paljon valoa,

jotkut pitävät hämärämmästä ympäristöstä ja jotkut

ovat sopeutuneet lämpimämpään veteen.

Kovat korallit voivat olosuhteista riippuen poistaa,

ottaa tai vaihtaa zooksantellileviä.


Zooksantellilevät voivat uida vedessä itsekin, mutta

useimmiten uuteen kotikoralliin ne kuljettaa perhokala.

Perhokalat syövät korallipolyyppejä. Kaikki levät eivät sula

kalan elimistössä, vaan perhokalan uidessa korallin yli

zooksantellit laskeutuvat alas ulosteiden mukana ja

ne voidaan ottaa käyttöön.


Jos ympäristön tila ei parane, levät peittävät korallin

kuin tiheä matto ja koralli kuolee.


Levää syövät kalat,

kuten papukaijakala

tai merisiili, uivat levää

kasvavan korallin yli.

Kun ne järsivät levää,

korallirunko murentuu.


Tietyt simpukat ja sienieläimet poraavat korallia.

Kun rei’itetty koralli romahtaa, jää jäljelle pieniä

rungon kappaleita. Yhdessä simpukankuorten

kanssa ne sekoittuvat hienoksi, valkoiseksi hiekaksi.


Viime vuosikymmenten aikana

piikkikruunumeritähti on muodostunut

suureksi vaaraksi koville koralleille.

Kun meritähtiä esiintyy massoittain,

tuhannet eläimet syövät kaiken

elävän korallista jättäen lopulta

jäljelle korallirungon.


Korallitoukat pystyvät asuttamaan uuden elinympäristön

nopeastikin, jos alueella on tervettä korallia.

Joka tapauksessa menee vuosikymmeniä, ennen

kuin uusi koralliyhdyskunta on kasvanut.


On erilaisia tapoja

saada uutta korallia

tuhoutuneelle

alueelle. Esimerkiksi

tutkijat voivat kerätä

hedelmöitettyjä korallin

munia ja toukkia.


Toukat asetetaan pienille

keraamisille laatoille.

Ne kasvavat akvaariossa

ja voidaan myöhemmin

siirtää riutalle.


Kivikoralleja voidaan kasvattaa myös siirrännäisistä.

Ne ovat pieniä korallista murrettuja paloja,

jotka liimataan uudelle kasvualustalle.


Keinoriuttojen rakentamiseen voidaan

käyttää erilaisia materiaaleja

ja muotoja.


Tänä päivänä riuttamme ovat

kauniita, mutta vakavasti uhattuna

etenkin ihmisen toiminnan

seurauksena. Vaaraa on lisännyt

maailmanlaajuinen ilmastonmuutos.

Ilmastomuutos johtaa merten

lämpenemiseen, merenpinnan

nousemiseen ja merten

happamoitumiseen. Tästä syystä

korallien on vaikea kasvaa

tarpeeksi nopeasti ja kasvattaa

vakaa kalkkirunko.


Merten saastuminen ja

niiden resurssien liikakäyttö

ovat johtaneet siihen,

että koralliriutat ovat eniten

uhanalaisena oleva

ekosysteemi maapallolla.


Jotta voisimme kokea kiehtovan vedenalaisen

maailman myös tulevaisuudessa, pitää jokaisen

ottaa hieman vastuuta siitä.

The World Underwater Federation (CMAS)

osallistuu

Kansainväliseen riuttojen vuoteen 2018.


Lisätietoa Kansainvälisestä

riuttojen

vuodesta 2018:

www.iyor2018.org


© 2018, envirocom, Tübingen

Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun

tai sen osien kopioiminen, tallentaminen tai

jakaminen ilman Envirocomin kirjallista

lupaa on kielletty.

Kuvat: Herbert Bauder: sivut 28-29, 31, 46-47;

Franz Brümmer: sivut 6-7; Herbert Frei: etuja

takakansi 2, 4-5, 14-15, 22-23, 24-25, 26-27;

Paul Munzinger: sivut 8-9, 10-11, 12-13, 18-19,

20-21, 41, 44-45; Stephanie Naglschmid: piirros

sivuilla 8-9; Ralph O. Schill: sivut 30, 32-33, 34-35,

36-37, 40; SECORE International / Paul Selvaggio:

sivut 38, 39; Wolf Wichmann: sivut 42-43; Pixabay.

com: sivut 16-17.

More magazines by this user