Laakson kehtolaulu
Syrjäisessä vuoristolaaksossa on kaksi erilaista kylää. Ne ovat eläneet keskenään rauhassa vuosisatojen ajan. Perheet ovat jakaneet keskenään yhteisiä iloja ja suruja, kunnes kylien välinen epäluulo valtaa alaa. Kylien elämä ei ole entisellään, kun nuoret miehet aloittavat kostoretkensä ja kylään jääneet vanhukset, naiset ja lapset alkavat pelätä. Viisas Kaina-mummo lähtee rohkealle matkalleen kylien välillä sijaitsevalle kaivolle. Vihanpitoon sortuneiden kylien rauhoittamiseksi tarvitaan isoäitien lempeä salainen ase.
Syrjäisessä vuoristolaaksossa on kaksi erilaista kylää. Ne ovat eläneet keskenään rauhassa vuosisatojen ajan. Perheet ovat jakaneet keskenään yhteisiä iloja ja suruja, kunnes kylien välinen epäluulo valtaa alaa.
Kylien elämä ei ole entisellään, kun nuoret miehet aloittavat kostoretkensä ja kylään jääneet vanhukset, naiset ja lapset alkavat pelätä.
Viisas Kaina-mummo lähtee rohkealle matkalleen kylien välillä sijaitsevalle kaivolle. Vihanpitoon sortuneiden kylien rauhoittamiseksi tarvitaan isoäitien lempeä salainen ase.
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Laakson</strong><br />
<strong>kehtolaulu</strong><br />
Tuula Pere<br />
Andrea Alemanno<br />
W<br />
ickWick
<strong>Laakson</strong> <strong>kehtolaulu</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />
Teksti Tuula Pere<br />
Kuvitus Andrea Alemanno<br />
Taitto ja ulkoasu Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-864-8 (sähköinen kirja)<br />
ISBN 978-952-325-364-3 (painettu kirja)<br />
Ensimmäinen painos<br />
Copyright © 2017 Wickwick Oy<br />
Kustantaja Wickwick Oy<br />
2017, Helsinki<br />
Painettu EU:ssa<br />
Lullaby of the Valley, original Finnish text<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Andrea Alemanno<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-864-8 (ePub)<br />
ISBN 978-952-325-364-3 (Print)<br />
First edition<br />
Copyright © 2017 Wickwick Ltd<br />
Published 2017 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in EU<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2017<br />
Finnish “<strong>Laakson</strong> <strong>kehtolaulu</strong>”, ISBN 978-952-325-364-3 (Print), ISBN 978-952-325-864-8 (ePub)<br />
English (US) “Lullaby of the Valley”, ISBN 978-952-325-365-0 (Print), ISBN 978-952-325-865-5 (ePub)<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Laakson</strong><br />
<strong>kehtolaulu</strong><br />
Tuula Pere • Andrea Alemanno<br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart
Vaatimattomassa talossa syrjäisessä vuorenlaaksossa<br />
oltiin menossa nukkumaan. Lasten<br />
isoäiti Kaina istui sängyn vieressä ja silitteli pienokaisia.<br />
Hän hyräili samalla hiljaa <strong>kehtolaulu</strong>a,<br />
jota hänen poikansakin oli lapsena kuunnellut.<br />
Karavaani laakson läpi taivaltaa.<br />
Kotka vapaa korkealle kohoaa.<br />
Lapsi pieni peiton alle uinahtaa.<br />
Äiti kohta lampun sammuttaa.<br />
Lasten äiti Amira katseli ikkunasta ulos. Pimeässä<br />
näkyi vain himmeitä valoja muiden talojen<br />
ikkunoista.<br />
– Kunpa hän tulisi pian kotiin, nuori äiti huokasi.<br />
Kaina-mummi tiesi, kenestä oli puhe.
Koko syrjäisen vuorenlaakson elämä oli<br />
muuttunut, kun sen ainoat kaksi kylää olivat<br />
ajautuneet toistensa vihollisiksi. Kylien nuoret<br />
miehet olivat kokoontuneet toisiaan vastaan<br />
taisteleviksi joukoiksi ja lähteneet vuorille ottamaan<br />
mittaa toisistaan. Myös Kainan aikuinen<br />
poika Karam oli lähtenyt sotilaiden mukaan.<br />
Toinen kylä sijaitsi korkeammalla rinteessä, jota<br />
pitkin kyläläisten vuohet vaelsivat syötävää<br />
etsien. Alakylä levittäytyi laakson pohjalle, missä<br />
karuilla pelloilla kasvatettiin leipäviljaa. Miesten<br />
lähdettyä matkaan äidit ja isovanhemmat yrittivät<br />
huolehtia perheistään parhaansa mukaan,<br />
mutta mikään ei ollut entisellään.<br />
– Tällaista en olisi ikinä uskonut näkeväni,<br />
Kaina-mummi huokasi. – Kylämme ovat eläneet<br />
sovussa iät ajat, mutta nyt joku onnistui kylvämään<br />
vihan siemenen ihmisten mieleen.
Lasten nukahdettua Kaina istui ikkunan ääreen teemukinsa<br />
kanssa. Hän lämmitti sen ympärillä kylmiä sormiaan. Polttopuita<br />
oli niukasti, sillä kukaan ei mielellään poistunut kylästä niitä<br />
hakemaan.<br />
Isoäiti mietti, mistä kaikki paha oli saanut alkunsa. Kylissä ei oltu<br />
yksimielisiä siitäkään, vaan osapuolet syyttelivät toinen toisiaan.<br />
– Olette vieneet meiltä karjaa, yläkyläläiset väittivät.<br />
– Mutta te olette syöttäneet vuohillenne viljaa meidän pellostamme,<br />
alakylästä vastattiin.<br />
Kiista oli yltynyt päivä päivältä ja muuttunut yhä pahemmaksi.<br />
Miesväki oli alkanut tapella keskenään yhteisillä markkinoilla, ja<br />
äidit ja lapset olivat vetäytyneet suojaan taloihin.
Kaina oli asunut alakylässä koko ikänsä niin<br />
kuin kaikki hänen sukulaisensakin sukupolvesta<br />
toiseen. Hänellä oli paljon hyviä ystäviä<br />
myös toisessa kylässä. Nyt he eivät voineet<br />
tavata.<br />
– Näin syrjäisessä vuorenlaaksossa ei kannattaisi<br />
lietsoa vihaa ketään vastaan, Kaina sanoi<br />
Amiralle, joka puuhaili vielä keittiönurkassa.<br />
– Ei varmaan missään muuallakaan, nuori äiti<br />
myötäili. – Lapsilla pitäisi olla turvallinen koti.<br />
Kaina nyökkäsi hiljaa ja mietti kylien elämää.<br />
Aikaisemmin ketään ei haitannut, vaikka kummassakin<br />
kylässä oli omat tapansa ja oma kielensä.<br />
Kyläläiset ymmärsivät hyvin naapurikylänsä<br />
asukkaita. Suurten perheiden ilot ja surut<br />
olivat kovin samanlaisia yhteisessä laaksossa.<br />
– Tärkeintä on, että kaikki lapset saavat ruokaa<br />
syödäkseen ja lämmintä ylleen, Kaina-mummi<br />
sanoi. – Siinä on elämänohjetta tarpeeksi.
Kylät sijaitsivat kaukana suurista kaupungeista,<br />
muinaisen karavaanireitin varrella. Vähitellen<br />
reitin kulkijat olivat löytäneet parempia teitä ja<br />
matkanneet muualle. <strong>Laakson</strong> pohjalla virrannut<br />
joki oli kuivunut. Jäljellä oli vain jokiuoma täynnä<br />
kuivaa hiekkaa ja kivenlohkareita.<br />
Syrjäisessä paikassaan kylät olivat jatkaneet<br />
niukkaa mutta rauhallista elämäänsä jo vuosisatoja.<br />
Mutta nyt pahuus oli levinnyt kyliin kuin<br />
myrkky. Riidat saivat ihmiset unohtamaan yhteiset<br />
ilonaiheet. Epäluulo valtasi mielet.<br />
Kun yläkylässä myrsky kaatoi aidan, sen ajateltiin<br />
olevat alakylän väen tekosia. Kun alakylän kaivo<br />
hajosi, siellä oltiin varmoja, että joku toisesta<br />
kylästä oli sen salaa rikkonut.
Kylissä alettiin pelätä. Lapsia ei päästetty yksin<br />
leikkimään kauemmas kotoa. Auringon laskettua<br />
ihmiset lukitsivat ovet ja peittivät ikkunansa<br />
paksuilla kankailla.<br />
– Miten tämä on mahdollista? Kaina-mummi<br />
pohti eräänä iltana. – Tänäänkin olemme olleet<br />
sisällä koko päivän.
– Milloin päästään taas yläkylän markkinoille?<br />
Entä lähteelle hakemaan raikasta vettä? lapset<br />
kyselivät kärsimättöminä.<br />
– Eihän teitä kohta uskalla päästää pihallekaan,<br />
lasten äiti huokasi. – Kunpa isänne olisi kotona!
Kaina-mummi oli elänyt jo pitkän elämän. Sen<br />
aikana hänellä oli ollut paljon aikaa miettiä.<br />
Hän tiesi kyllä, mikä elämässä oli tärkeää, ja oli<br />
yrittänyt opettaa sitä omalle pojalleenkin.<br />
– Tuntuu, kuin rakas poikani Karam olisi unohtanut<br />
kaikkein tärkeimmät opetukset, Kaina<br />
totesi surullisena. – Tuolla hän kulkee muiden<br />
vihaisten nuorten miesten kanssa ja taistelee<br />
naapurikyläämme vastaan.<br />
– Mutta hänhän haluaa huolehtia meistä, pojan<br />
vaimo puolusti miestään.<br />
– On vaikeaa tehdä hyvää pyssy kädessä, Kaina<br />
jatkoi sinnikkäästi. – Siihen on paljon parempiakin<br />
työkaluja.<br />
Amira jatkoi töitään, ja lapset leikkivät hänen<br />
lähellään sisällä. Vaikka ilta oli jo pimentynyt,<br />
Kaina-mummi halusi ulos.
Lyhty kädessään isoäiti lähti kulkemaan tuttua polkua pitkin<br />
pois kylästä. Hän halusi pitkästä aikaa käydä lähteellä, joka<br />
sijaitsi notkossa kylien puolivälissä. Aurinko oli laskenut jo aikaa<br />
sitten ja ilma kylmennyt.<br />
Pimeys ympäröi vuoria, ja vain niiden huiput erottuivat tähtitaivasta<br />
vasten. Tuolla jossakin oli Kainan rakas poika Karam. Raskain<br />
askelin vanhus vaelsi lähteelle ja istui reunakivelle astioineen.<br />
Hän laski lamppunsa maahan tuulen suojaan ja kääri hartiahuivin<br />
tiukemmin ympärilleen.<br />
– Olisipa Karam tässä, hän sanoi hiljaa itsekseen ja silitti huivin<br />
reunaa polvellaan. – Olisi samalla lailla, kuin oli pienenä poikana<br />
joka ilta.<br />
Kaina alkoi hyräillä hiljaa ja keinutti samalla itseään puolelta toiselle.<br />
Hän lauloi ääni väristen.<br />
Hiljaa, hiljaa kuiskii kylän yllä yö,<br />
päättynyt on ihmisillä päivän työ.<br />
Tuuli lapsen unten maille kuljettaa,<br />
kohta myöskin äiti levon saa.
Yläkylän suunnasta kuului lähestyvien<br />
askelten ääniä. Kaina kääntyi tulijaan päin.<br />
Hän ei jaksanut enää pelätä, vaan jatkoi lauluaan.<br />
– Minä täällä vain, ystäväsi Siran, vanhan naisen<br />
ääni kuului pimeydestä.<br />
– Istu viereeni, Kaina ilahtui. – Siitä onkin aivan<br />
liian kauan, kun olemme viimeksi tavanneet.
– Tuo on tuttu sävel, Siran pohti. – Meidän kylässämme<br />
siihen on hieman erilaiset sanat.<br />
Pian vanhat naiset istuivat vierekkäin lähteen<br />
reunalla laulamassa samaa <strong>kehtolaulu</strong>a eri<br />
sanoin. Ensin he lauloivat hiljaa ja varovasti,<br />
mutta vähitellen heidän äänensä vahvistuivat.<br />
Kehtolaulun säkeistöt kaikuivat yössä kahdella<br />
kielellä vuoron perään. Yhdessä vanhojen äitien<br />
väsynyt laulu sai uutta voimaa, ja vuoren kaiku<br />
kantoi sitä ylemmäs ja ylemmäs.
Kehtolaulu kaikui vuorille lähteneiden<br />
vihaisten nuorten miesten leireihin asti.<br />
Osa miehistä oli jo unessa, mutta moni vielä<br />
kääntyili levottomana kovilla alustoilla kallioiden<br />
suojassa.<br />
– Onpa siellä rohkea laulaja! väsynyt nuori mies<br />
ihmetteli. – Taitaa olla kotikylästä.<br />
– Kuunnelkaa tarkasti, laulajia taitaa olla kaksi,<br />
toinen sotilas huomasi. – Osa säkeistöistä lauletaan<br />
yläkylän kielellä.<br />
Myös Karam alkoi kuunnella <strong>kehtolaulu</strong>a, joka<br />
oli hänelle kovin tuttu. Kyyneleet kihosivat<br />
hänen silmiinsä, ja hänen oli pakko nousta ylös.<br />
– Taidan käydä katsomassa tarkemmin, Karam<br />
sanoi. – Ei tarvitse tulla mukaan, selviän kyllä.<br />
Siellä on vain kaksi vanhaa harmitonta naista.
Karam lähestyi hiljaa laulajia. Jonkin matkaa kuljettuaan hän<br />
tajusi, että toinen ääni oli hänen oman äitinsä ääni. Tuota<br />
ääntä hän oli kuunnellut lapsena joka ilta ja saanut olla turvassa<br />
äidin sylissä. Siitä oli aivan liian kauan aikaa.<br />
Nyt Karam oli sotilas ja kantoi asetta mukanaan. Laulu sai hänet<br />
laskemaan sen kivenkoloon polun viereen. Hän ei halunnut<br />
kohdata äitiään ja toista laulajaa ase kädessä. Karam kiirehti<br />
askeliaan.<br />
– Äiti, äiti, sinäkö se olet? nuori mies varmisti vielä lähestyessään<br />
lähdettä.<br />
– Poikani, missä olet viipynyt? Kaina kysyi ja otti poikansa kasvot<br />
käsiinsä ja suuteli hänen poskiaan. – Mikä sinusta on tullut?
Vanha äiti tarkasteli poikaansa<br />
lamppunsa valossa ja<br />
huolestui näkemästään. Karam<br />
näytti uupuneelta, ja vihaiset<br />
juonteet olivat syöpyneet<br />
hänen otsalleen.<br />
– Anna, kun silitän sinulta pois<br />
tuon äkäisen ilmeen, Kaina maanitteli.<br />
– Istu tähän viereeni, ei meillä<br />
ole kiirettä minnekään.
Väsynyt mies istui<br />
äitinsä viereen ja<br />
nojasi tämän olkapäähän.<br />
Kaina kietoi kätensä päättäväisesti<br />
poikansa hartioiden<br />
ympäri ja käänsi miehen lepäämään<br />
pää äidin polvella.<br />
Rakkaus sydämessään äiti lauloi<br />
tuttua <strong>kehtolaulu</strong>a aikuiselle pojalleen<br />
samalla lailla kuin kauan sitten.<br />
Karam alkoi hengittää rauhallisemmin<br />
ja nukahti lopulta.
Kaina ja Siran lauloivat yhteistä<br />
<strong>kehtolaulu</strong>a auringon nousuun<br />
asti. Lopulta heidän äänensä<br />
hiljenivät kuiskaukseksi kylmässä<br />
ilmassa. Silloin Siran hyvästeli<br />
ystävänsä ja lähti takaisin omaa<br />
kyläänsä kohti.
Mutta <strong>kehtolaulu</strong> jatkoi sointiaan vuorenrinteitä pitkin. Kaiku lennätti sitä<br />
ympäriinsä, ja se kantautui kaikkien vihaisten nuorten miesten korviin.<br />
Eikä se ollutkaan mikä tahansa laulu. Se oli vanhojen äitien sydämestään laulama<br />
laulu, joka tunkeutui kuulijoiden sydämiin asti.<br />
Laulu muistutti molempien kylien sotilaita omasta kodista ja perheestä.
Kun Karam lopulta heräsi äitinsä viereltä, viha<br />
hänen sydämessään oli sulanut. Nuori mies<br />
katseli hämmästyneenä ympärilleen. Oli kuin<br />
painajainen olisi päättynyt.<br />
– Minulla on paljon tehtävää, Karam sanoi äidilleen.<br />
– Palaan ystävieni luo sotilasleiriin. Meillä<br />
on tärkeää puhuttavaa.<br />
– Tulethan pian kotiin? Kaina kysyi hätääntyneenä.<br />
– Lapsilla ja Amira-vaimollasi on kova<br />
ikävä.<br />
– Tulen. Mutta ensin minun täytyy saada muutkin<br />
miehet ymmärtämään, että paikkamme on<br />
kylässä perheidemme luona.<br />
Kylien <strong>kehtolaulu</strong> ei vaiennut koskaan. Välillä se<br />
soi hiljemmin, välillä voimakkaammin. Kun vanhojen<br />
äitien äänet vaikenivat, uudet äidit ja isät<br />
jatkoivat sen laulamista omille lapsilleen rauhallisessa<br />
laaksossa.
Syrjäisessä vuoristolaaksossa on kaksi erilaista kylää. Ne ovat<br />
eläneet keskenään rauhassa vuosisatojen ajan. Perheet ovat<br />
jakaneet keskenään yhteisiä iloja ja suruja, kunnes kylien<br />
välinen epäluulo valtaa alaa.<br />
Kylien elämä ei ole entisellään, kun nuoret miehet<br />
aloittavat kostoretkensä ja kylään jääneet vanhukset,<br />
naiset ja lapset alkavat pelätä.<br />
Viisas Kaina-mummo lähtee rohkealle matkalleen<br />
kylien välillä sijaitsevalle kaivolle. Vihanpitoon<br />
sortuneiden kylien rauhoittamiseksi tarvitaan<br />
isoäitien lempeä salainen ase.<br />
wickwick.fi
Change language