31.08.2018 Views

Muurien välissä

Pieni purjehtija Lauri saapuu matkallaan kivikkoiseen lahteen ja nousee riitaantuneiden kaupunkien yhteiselle, hylätylle satamalaiturille. Vihaiset kaupunginjohtajat eivät päästä matkalaista omien muuriensa sisälle. Onneksi niiden väliin jäävälle ei-kenenkään-maalle kuitenkin mahtuu Laurin sievä mökki ja puutarha. Siellä kukat kukkivat ja viulu soi kauniisti. Lämpiminä iltoina ihmiset kokoontuvat ylös omille muureilleen ihailemaan maisemaa ja kuuntelemaan musiikkia ja merta. – Olisiko kuitenkin parempi purkaa erottavat kivimuurit ja rakentaa uusi yhteinen laituri? kaupunkien asukkaat miettivät.

Pieni purjehtija Lauri saapuu matkallaan kivikkoiseen lahteen ja nousee riitaantuneiden kaupunkien yhteiselle, hylätylle satamalaiturille.

Vihaiset kaupunginjohtajat eivät päästä matkalaista omien muuriensa sisälle. Onneksi niiden väliin jäävälle ei-kenenkään-maalle kuitenkin mahtuu Laurin sievä mökki ja puutarha. Siellä kukat kukkivat ja viulu soi kauniisti.

Lämpiminä iltoina ihmiset kokoontuvat ylös omille muureilleen ihailemaan maisemaa ja kuuntelemaan musiikkia ja merta.

– Olisiko kuitenkin parempi purkaa erottavat kivimuurit ja rakentaa uusi yhteinen laituri? kaupunkien asukkaat miettivät.

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

FINNISH<br />

EDITION<br />

Tuula Pere<br />

Andrea Alemanno<br />

<strong>Muurien</strong><br />

<strong>välissä</strong><br />

W<br />

ickWick


<strong>Muurien</strong> <strong>välissä</strong>


<strong>Muurien</strong> <strong>välissä</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />

Teksti Tuula Pere<br />

Kuvitus Andrea Alemanno<br />

Taitto ja ulkoasu Peter Stone<br />

Copyright © 2018 Wickwick Oy<br />

Kustantaja Wickwick Oy<br />

2018, Helsinki<br />

Between the Walls, original Finnish text<br />

Story by Tuula Pere<br />

Illustrations by Andrea Alemanno<br />

Layout by Peter Stone<br />

Copyright © 2018 Wickwick Ltd<br />

Published 2018 by Wickwick Ltd<br />

Helsinki, Finland<br />

Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2018<br />

Finnish “<strong>Muurien</strong> <strong>välissä</strong>”, ISBN 978-952-325-404-6<br />

English “Between the Walls”, ISBN 978-952-325-405-3<br />

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />

in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />

written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />

reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.


FINNISH<br />

EDITION<br />

Tuula Pere<br />

Andrea Alemanno<br />

<strong>Muurien</strong><br />

<strong>välissä</strong><br />

W<br />

ickWick<br />

Children’s Books from the Heart<br />

1


Jyrkkien vuoristorantojen kätkössä oli<br />

kaunis lahti. Sen pohjukassa, vastakkaisilla<br />

rannoilla kohosi kaksi kaupunkia. Aikoinaan<br />

ne olivat olleet vain pieniä kalastajakyliä,<br />

joiden väki oli usein lähtenyt yksissä<br />

tuumin pitkillekin kalastusmatkoille meren<br />

aalloille.<br />

Aikojen kuluessa kylät olivat kasvaneet kaupungeiksi<br />

ja pienet kalastajaveneet vaihtuneet<br />

suuremmiksi aluksiksi. Kaupungit laajenivat,<br />

ja niiden yhteisessä satamassa alkoi<br />

olla ahdasta.<br />

2


– Tarvitsemme enemmän laituripaikkoja,<br />

tuskailtiin itäisessä kaupungissa.<br />

– Naapureidemme on maksettava suurempi<br />

osa laiturin korjauksesta, läntiset laivanomistajat<br />

vaativat. – Sijaitseehan laituri lähempänä<br />

heidän kauppatoriaan.<br />

3


Riita kaupunkien yhteisen sataman käytöstä kiristyi. Entiset<br />

ystävykset alkoivat vihoitella keskenään. Verkoille ja pyydyksille<br />

sattui outoja vahinkoja. Kalastusalukset kolhivat toisiaan<br />

rantautuessaan.<br />

Vastakkaisten kaupunkien laivat ja veneet lähtivät vauhdilla rannasta<br />

ja yrittivät vallata parhaat kalapaikat ennen kilpailijoitaan.<br />

4


Riitaisuudet huipentuivat eräänä sumuisena iltana. Laituriin<br />

palaava laiva ajoi väärälle paikalle ja upotti toisen kaupungin<br />

kalastajan veneen.<br />

– Teitte sen tahallanne! raivostunut kalastaja huusi laiturilta.<br />

– Onneksi ehdimme miesten kanssa juuri pois veneestä.<br />

– Vahinko se oli, laivan kapteeni yritti puolustautua. – Tämä<br />

viheliäinen sumu!<br />

5


Veneen uppoamisen jälkeen välit kiristyivät<br />

kiristymistään. Lopulta kummassakin kaupungissa<br />

oltiin valmiita katkaisemaan suhteet<br />

naapureiden kanssa.<br />

– Me rakennamme kaupunkiemme välille<br />

muurin, läntisen kaupungin pormestari ilmoitti<br />

virkaveljelleen.<br />

6


– Me myös! itäisen kaupungin johtaja<br />

vastasi. – Ja siitä tulee paksumpi ja<br />

korkeampi kuin teidän muurinne.<br />

Osa asukkaista ei nähnyt suunnitelmassa<br />

mitään järkeä, mutta päätös<br />

mikä päätös. Kaikkien oli osallistuttava<br />

työhön.<br />

7


8


Aikansa muurien paikasta riideltyään rakentajat<br />

päättivät, että niiden väliin jäisi maakaista,<br />

joka ei kuuluisi kummallekaan kaupungille.<br />

Se oli laiha sovinto, sillä juuri sen<br />

maa-alueen kohdalla oli nykyinen laituri, jota<br />

kumpikaan kaupunki ei voinut enää käyttää.<br />

Kalastajat yrittivät päästä vesille ja harjoittaa<br />

ammattiaan kauempana sijaitsevilta kivikkoisilta<br />

rannoilta käsin. Monta alusta rikkoutui<br />

lahden reunamien kallioihin ja kareihin.<br />

Muurit muuttivat kaupunkien elämää. Entiset<br />

ystävät ja tuttavat eivät päässeet enää tapaamaan<br />

toisiaan. Vaikka asukkaita oli kielletty<br />

nousemasta muureille, he kiipesivät usein<br />

iltaisin ylös ja huutelivat toisen muurin takana<br />

asuville.<br />

9


Elämä muurien takana sai ihmiset epäluuloisiksi.<br />

Naapurikaupungit eivät olleet enää tekemisissä<br />

keskenään. Niiden pormestarit lähettivät toisilleen<br />

kiukkuisia kirjeitä. Valitettiin äänekkäistä karnevaaleista,<br />

paukkuvista ilotulituksista ja savuttavista<br />

uuneista.<br />

Ainoastaan lapset keksivät yhteistä tekemistä muureista<br />

huolimatta. He tekivät paperilennokkeja, jotka<br />

sujahtelivat seinämien yli ja välittivät terveisiä leikkikavereille<br />

toisella puolella. Tuulisina päivinä molemmista<br />

kaupungeista nousi yläilmoihin iloisten leijojen<br />

parvi. Värikkäät leijat kieppuivat riitaantuneiden kaupunkien<br />

yllä.<br />

10


– Kunpa joskus pääsisimme käymään naapurikaupungin<br />

lasten luona! Meillä olisi varmasti mukavaa<br />

yhdessä, lapset läntisellä reunalla miettivät.<br />

– Miten saisimme avattua salaisen portin? Eikö yksikään<br />

kivi anna periksi? itäpuolen lapset tutkivat<br />

muuria, joka ei kuitenkaan hievahtanutkaan.<br />

11


12


Kaupunkien entinen yhteinen satama oli hiljainen.<br />

Kalastusalukset olivat siirtyneet muualle. Vain<br />

lokit istuskelivat rapistuvalla laiturilla.<br />

Eräänä hiljaisena aamuna keveässä tuulenvireessä<br />

pieni purjevene lähestyi lahdenpoukamaa. Venettä<br />

ohjasi Lauri-poika, jolla oli mukanaan vain merimiessäkki.<br />

Hän halusi rakentaa oman mökin ja asettua<br />

asumaan kauniin lahden rannalle. Heti rantauduttuaan<br />

poika asteli päättäväisesti kohti läntisen kaupungin<br />

porttia.<br />

Lauri sai koputtaa pitkään, ennen kuin hänet päästettiin<br />

muurin sisäpuolelle. Vastaanotto pormestarin<br />

luona oli tyly.<br />

– Emme voi antaa sinulle lupaa asettua tänne.<br />

Emmehän tunne sinua ollenkaan, voit olla naapurikaupungin<br />

lähettämä vakooja! pormestari epäili.<br />

– Haluaisin vain pienen mökin ja puutarhan<br />

sekä laituripaikan purjeveneelleni,<br />

Lauri pyyteli turhaan.<br />

13


Lauri asteli pettyneenä toisen kaupungin portille. Vartija<br />

päästi hänet sisään ja neuvoi tien kaupungintalolle. Vastaanotto<br />

ei ollut yhtään ystävällisempi kuin edellisessä paikassa.<br />

– Vielä mitä! Ei tänne marssita noin vain! itäisen kaupungin<br />

pormestari tiuskaisi tulijalle.<br />

– Missä ihmeessä minä sitten asun, jos en ole tervetullut näidenkään<br />

muurien suojaan, Lauri ihmetteli.<br />

Pormestarin pieni tytär oli seurannut keskustelua isänsä vieressä.<br />

Hän ihmetteli, miksi kukaan ei halunnut auttaa kiltinnäköistä<br />

pikkupoikaa.<br />

– Onhan kaupungin muurien <strong>välissä</strong> maata, joka ei kuulu<br />

kenellekään, tyttö keksi. – Eikö Lauri voisi rakentaa kotinsa<br />

sinne? Kyllä siellä on tilaa pienelle mökille ja puutarhallekin.<br />

– Kuulostaa hyvältä, Lauri ilahtui. – Suostuttehan, jos toisen<br />

kaupungin johtajakin antaa luvan?<br />

14


– No, olkoon. Mutta muistatkin<br />

pysyä siellä, etkä häiritse kaupunkimme<br />

elämää, pormestari<br />

myöntyi.<br />

Lapset hymyilivät toisilleen.<br />

15


16<br />

Kun Lauri oli saanut toiseltakin pormestarilta luvan<br />

asettua muurien väliselle maalle, hän kävi heti<br />

toimeen. Molempien kaupunkien puolelta seurattiin,<br />

miten pieni rakentaja ahkeroi päivät pitkät. Aikuisten<br />

huomaamatta lapset kantoivat muurille laudanpätkiä,<br />

nauloja ja muita rakennustarvikkeita ja pudottelivat<br />

niitä alas Laurille. Pieni mökki kohosi ripeästi.


– Täytyyhän minulla olla myös puutarha. Siitä saan<br />

vatsantäytettä ja silmänruokaa, Lauri päätti.<br />

Pian hänen mökkinsä viereen oli perustettu kasvimaa<br />

ja kukkapuutarha. Sievissä riveissä olivat itämässä<br />

porkkanat, herneet ja monet muut herkut. Kukantaimet<br />

kasvattivat ensimmäisiä nuppujaan. Syötävää<br />

satoa ja kukkaloistoa piti kuitenkin odottaa oma<br />

aikansa.<br />

17


Lauri istui pihallaan muurien <strong>välissä</strong> ja katseli korkeina<br />

kohoavia kiviseiniä molemmilla puolillaan.<br />

– Vaikka kukkapenkkini ovat vielä kovin vaatimattomia,<br />

voin tehdä jotain noille harmaille seinille, poika<br />

päätti ja avasi merimiessäkkinsä.<br />

<strong>Muurien</strong> päällä istuvat lapset katselivat kiinnostuneina<br />

Laurin puuhia. Mökin portaille ilmestyi monenlaisia<br />

piirustusvälineitä. Oli väriliituja, maalipurkkeja<br />

ja siveltimiä.<br />

18


– Miten kaikki nuo tavarat ovat voineet ikinä mahtua<br />

hänen säkkiinsä? lapset ihmettelivät. – Se taitaa olla<br />

taikasäkki.<br />

Lauri kuuli lasten puheet, mutta ei vastannut. Hän<br />

vain hymyili salaperäisesti, haki tikapuut ja aloitti<br />

maalaustyöt. Iltaan mennessä pieni taiteilija oli koristanut<br />

muurit runsailla kukkaköynnöksillä, puilla ja linnuilla.<br />

Oudointa oli se, että katsojat melkein kuulivat<br />

kuvien lintujen laulavan hämärtyvässä illassa.<br />

19


20<br />

Kun tieto Laurin ihmeellisistä seinämaalauksista<br />

kulkeutui aikuisten korviin, eivät hekään malttaneet<br />

pysyä poissa muureilta. Vähän hämillään he<br />

asettuivat iltaisin kuuntelemaan taikalintujen laulua<br />

ja katselemaan seinämiin maalattuja kuvia. Myös<br />

Laurin sievä mökki ja yhä rehevämmäksi muuttuva<br />

puutarha herättivät ihastusta.


– Taitava poika, tämä pieni vaeltaja. Täytyy myöntää, sanoi<br />

läntisen kaupungin pormestari, joka oli myös uskaltautunut<br />

omalle muurilleen.<br />

– Eipä tästä kai haittaakaan ole kenellekään, myötäili<br />

toinen pormestari itämuurilta.<br />

Ilta illan jälkeen väkeä oli enemmän. He tulivat huopineen<br />

ja eväineen ja huutelivat entisille ystävilleen vastakkaisella<br />

puolella.<br />

21


22


Kesän ollessa kauneimmillaan ja öiden lämpimimmillään<br />

kahden kaupungin väki vietti tuntikausia<br />

muureilla. Ihmiset ihailivat tähtitaivasta<br />

yllään ja kuuntelivat meren hiljaista hengitystä.<br />

Eräänä myöhäisenä iltana paikalle kokoontuneet<br />

ihmiset eivät nähneet Lauria missään. He alkoivat<br />

jo huolestua.<br />

– Ei kai vaeltajapoika ole lähtenyt? aikuisetkin<br />

kyselivät.<br />

– Tuolla Lauri on! Kuunnelkaa! lapset hihkuivat<br />

innoissaan ja osoittivat vanhalle laiturille päin.<br />

– Lähdetään sinne!<br />

Lapset juoksivat muureja pitkin rantaa kohti, ja<br />

aikuiset seurasivat perässä. Hylätyn satamalaiturin<br />

suunnasta kantautui viulun ääni.<br />

23


Väkijoukko asettui muureille aivan laiturin lähelle.<br />

Lapset eivät malttaneet pysyä ylhäällä, vaan he<br />

kipusivat alas rosoisia seinämiä pitkin.<br />

– Varokaa lapset, satutatte itsenne! vanhemmat huutelivat<br />

huolissaan.<br />

Huudot olivat turhia, sillä lapset ryntäsivät rantaan<br />

ja räiskivät matalassa vedessä. Aikuisten oli pakko<br />

seurata ja mennä huolehtimaan pienimmistä. Osa<br />

ihmisistä käveli laiturille kuuntelemaan Laurin<br />

viulunsoittoa.<br />

– Pois sieltä! Se on ei-kenenkään-maata! molemmat<br />

pormestarit huusivat kiukustuneina muureiltaan,<br />

mutta ihmiset eivät totelleet.<br />

24


25


Rannalla väki kerääntyi yhä tiiviimmäksi<br />

ryhmäksi viulua soittavan<br />

Laurin ympärille. Soitto oli niin kaunista,<br />

että puheenporina hiljeni vähitellen.<br />

Kun Lauri laski viulunsa alas, kukaan ei<br />

puhunut. Ympärillä kuului vain nukkumaan<br />

käyvän meren hiljainen kohina.<br />

– Milloin olette ajatelleet ottaa<br />

tämän laiturin uudelleen käyttöön,<br />

Lauri kysyi.<br />

26


– Emme voi tehdä sitä! Pormestarit ja kaupunginhallitukset<br />

ovat niin päättäneet,<br />

asukkaat valittivat.<br />

– En ymmärrä, Lauri ihmetteli.<br />

– Molempien kaupunkien kalastajat<br />

tarvitsevat kunnollisen laiturin keskellä<br />

lahtea. Tämä vanha laituri on<br />

hyvällä paikalla!<br />

27


Keskustelu Laurin ympärillä kiihtyi. Myös molemmat<br />

pormestarit olivat laskeutuneet alas muureiltaan<br />

ja liittyneet vaivihkaa muiden joukkoon. Kuunneltuaan<br />

vähän aikaa kaupunkilaisten mielipiteitä, he<br />

halusivat itse sanoa painavan sanansa.<br />

– Emme voi ottaa vanhaa laituria käyttöön, vaikka<br />

haluaisimme. Se on aivan liian huonossa kunnossa,<br />

itäisen kaupungin pormestari keksi verukkeeksi.<br />

– Kunnostukseen tarvittaisiin paljon kivenlohkareita,<br />

toinen pormestari myötäili. – Se tulee kalliiksi!<br />

28


Lauri astui seisomaan suoraan pormestareiden<br />

eteen. Hänellä oli ratkaisu ongelmaan, ja hän tiesi,<br />

että kaikki asukkaat molemmissa kaupungeissa kannattaisivat<br />

ajatusta.<br />

– Onhan meillä kiviä, Lauri vastasi innokkaasti ja viittasi<br />

muureihin päin. – Ja rakentajiakin löytyy!<br />

Kaupunkilaiset alkoivat taputtaa ja liittyivät rytmikkääseen<br />

kannustushuutoon.<br />

– Muurit alas ja laituri ylös! Muurit alas ja laituri ylös!<br />

29


Seuraavina viikkoina kaupunkien väliin rakennetut<br />

muurit alentuivat vähitellen. Kerros kerrokselta kivet<br />

irrotettiin ja siirrettiin rantaan yhteisen laiturin ja uuden<br />

aallonmurtajan rakennusaineeksi.<br />

Molempien kaupunkien asukkaat osallistuivat yhteisiin talkoisiin<br />

kukin voimiensa ja taitojensa mukaan. Lauri kantoi<br />

puutarhastaan porkkanoita<br />

ja herneitä ahertajille ja soitteli<br />

lepotauon virkistykseksi<br />

viuluaan.<br />

30


– Hyvin menee, Lauri kannusti ihmisiä työssään ja<br />

uurasti itsekin mukana.<br />

Muurit kutistuivat sitä mukaa, kun laituri vahvistui.<br />

Lopulta muureista oli muistona enää muutama kivi<br />

siellä täällä. Ei-kenenkään-maa oli muuttunut yhteiseksi<br />

kaupunginpuistoksi, jonka keskellä nökötti<br />

Laurin pieni mökki.<br />

31


Ennen syysmyrskyjen tuloa yhteinen satamalaituri<br />

oli valmis. Molempien kaupunkien kalastusalukset<br />

pääsivät palaamaan yhteisen aallonmurtajan suojaan.<br />

Melkein huomaamatta kirpeänä syysaamuna, suurten<br />

laivojen välistä, lähti vaatimaton purjevene kohti<br />

ulappaa. Sen kyydissä oli vain pieni poika ja tämän<br />

merimiessäkki.<br />

– Lauri on lähdössä! joku lapsista huomasi. Pian ranta<br />

oli täynnä uteliaita katsojia. – Tulethan sinä takaisin?<br />

– Totta kai! Mutta minua tarvitaan välillä muualla, Lauri<br />

vastasi ja heilutti kättään hyvästiksi. – Pitäkää huolta<br />

mökistäni ja kasvimaastani! Ja muistakaa lennättää<br />

leijoja!<br />

– Muistetaan kyllä, rannalta vastattiin. – Hyviä tuulia<br />

sinulle, Lauri!<br />

32


33


Pieni purjehtija Lauri saapuu matkallaan kivikkoiseen lahteen ja nousee<br />

riitaantuneiden kaupunkien yhteiselle, hylätylle satamalaiturille.<br />

Vihaiset kaupunginjohtajat eivät päästä matkalaista omien muuriensa<br />

sisälle. Onneksi niiden väliin jäävälle ei-kenenkään-maalle kuitenkin<br />

mahtuu Laurin sievä mökki ja puutarha. Siellä kukat kukkivat ja viulu<br />

soi kauniisti.<br />

Lämpiminä iltoina ihmiset kokoontuvat ylös omille muureilleen<br />

ihailemaan maisemaa ja kuuntelemaan musiikkia ja merta.<br />

– Olisiko kuitenkin parempi purkaa erottavat kivimuurit ja rakentaa uusi<br />

yhteinen laituri? kaupunkien asukkaat miettivät.<br />

wickwick.fi

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!