31.01.2019 Views

Ruutiset 4-2018

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Joulun sana vuonna <strong>2018</strong><br />

Jouluevankeliumista luemme, miten Maria, hyvin nuori, tavallinen nainen, suostuu toimimaan<br />

”jumalallisena sijaisäitinä”. Tarkasti tekstiä lukiessa havaitsemme, että eihän Marialta edes kysytty.<br />

Olisiko ollut mahdollista kieltäytyä Jumalan antamasta tehtävästä? Mitä olisi tapahtunut, jos<br />

Maria olisi sanonut enkeli Gabrielille: ”Kiitos, mutta, ei kiitos! Minulla on kuule ihan toisenlaiset<br />

suunnitelmat tulevaisuuteni varalle!”<br />

Näin ei tapahtunut. Maria ottaa vastaan sen, mitä hänelle<br />

annetaan. Osasiko hän lainkaan aavistaa, mihin<br />

suuntaan hänen elämänsä oli kulkemassa? Entäpä<br />

me? Olemmeko me osanneet aavistaa, kun teemme<br />

päätöksiä omassa elämässämme, mitä kaikkea siitä<br />

seuraa? Olemmeko aavistaneet, mihin minkäkin oven<br />

avaaminen elämässämme johtaa? Eiköhän moni asia<br />

näyttäydy kauempaa katsellessa erilaiselta, kuin juuri<br />

silloin, kun on tehtävä päätös. On suurta elämänviisautta<br />

ja – taitoa armahtaa itseään siten, ettei jää<br />

katkeruuden siteisiin harmittelemaan tehtyjä ratkaisuja. Vaan, että Marian tavoin kulkee rohkeasti<br />

eteenpäin; ja myös kantaa vastuun niistä tehtävistä, joita elämässä kannettavaksi annetaan.<br />

Raamatun kuvaamasta Mariasta löytyy pinnan alta inhimillinen, haavoittuva, tavallinen äiti, jonka<br />

tunteiden myrskyä, voimme vain aavistella. Pinnan alta löydämme myös rohkean ja periksi antamattoman<br />

nuoren naisen. Hän ei pelkää tuntematonta. Maria on selviytyjä, joka kantaa raskautensa<br />

sen aiheuttamasta yhteisöllisestä häpeästä huolimatta. Tuekseen hän saa Joosefin, joka kaikesta<br />

huolimatta ottaa Marian puolisokseen ja kasvattaa lasta kuin omaansa.<br />

Maria on sinnikkään ihmisen esikuva. Hän tekee raskaana ollessaan pitkän ja vaikean matkan Juudean<br />

vuoriseudun halki. Hän lähtee etsimään vertaistukea ja neuvoa vanhemmalta sukulaisnaiselta<br />

Elisabethilta. Miten hyvä mallin Maria tässä tuleekaan antaneeksi! Ei tarvitse selvitä yksin! Mekin<br />

voimme mennä rohkeasti kysymään apua ja neuvoa heiltä, jotka tietävät paremmin. Ei jäädä yksin<br />

– etsitään tukea, jaetaan yhdessä: niin elämän kivut kuin ilot!<br />

Kun lapsen synnyttämisen aika tulee – Maria ei ole kotona. Jouluevankeliumista tiedämme; keisarillista<br />

määräystä totellakseen Joosefin ja Marian on mentävä Betlehemiin. Ja siellä viimeisillään<br />

raskaana olevalle naiselle ei löydy majapaikkaa. Tästäkin harmista Maria selviää: alkeellisissa<br />

olosuhteissa, ilman kotikylän tuttuja naisia, Maria synnyttää esikoisensa.<br />

Ajattelen, että Marian mielessä liikkuu ehkä niitä ajatuksia, mitä tässä joululaulussa<br />

on: ”Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko lapseni, nyt<br />

toivon maailmaan? Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani<br />

kantaa itse taivastako saan?”<br />

Marian elämässä oli tarvetta rohkeudelle, kestävyydelle ja sitkeydelle. Kahdentuhannen<br />

vuoden takaa hän sanoo meille: Hyvät ystävät, älkää antako<br />

periksi! Asiat kyllä järjestyvät! Luottakaa Jumalaan ja hänen johdatukseensa!<br />

Rauhaisaa joulua ja Jumalan siunausta!<br />

toivottaa kirkkoherra, rovasti<br />

Katri Rinne<br />

9

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!