90min 1/2019

omnipress

AVAUSPOTKU

monta kertaa sanonut, että nämä treenit

ovat todella kovia. Tasoero jenkkeihin on

iso sekä harjoittelussa että peleissä.

– Minulle tämä järjestys oli varmasti

hyvä. FSU oli kovempi kuin Naisten Liiga

ja nyt olen ottanut taas yhden askeleen

eteenpäin. Ja tietysti se, että sain tutkinnon

on todella tärkeä asia.

Niin, se tutkinto. Koivisto on jo tässä

vaiheessa elämäänsä ja uraansa suorittanut

yliopistotutkinnon. Nyt voi laittaa

kaikki panokset futikseen, eikä tarvitse ainakaan

koko ajan miettiä, että mitä uran

jälkeen?

Amerikasta SAPA-kasvatin matka jatkui

Ruotsin pääsarjaan kaudeksi 2018.

Seuraksi valikoitui Damallsvenskanin

huippuseura Kopparbergs/Göteborg FC.

Unelma ammattilaisuudesta kävi toteen.

Hymy taas huulilla

Koiviston aika Yhdysvalloissa ei ollut pelkästään

helppoa. Hän on vaatinut itseltään

aina paljon. Tästä luonteenpiirteestä

yhdessä määrätietoisuuden kanssa on ollut

uralla iso hyöty, mutta myös haittaa.

– Olin USA:ssa kaukana kotoa, asuin

ensimmäistä kertaa yksin, eikä kukaan

kontrolloinut minua. Siellä taisi tulla

kaikkea kerralla vähän liikaa - ympäristö,

kulttuuri, kieli, koulu ja jalkapallojoukkue.

Ei ollut vanhempia sanomassa, että

”Emma hellitä nyt vähän”. Opin lopulta,

että itselle pitää olla armollinen. Aina

ei tarvitse olla täydellinen ja treenata niin

kovaa, hän pohtii.

Koivisto harjoitteli Yhdysvalloissa paljon

myös omatoimisesti ja kontrolloi tekemisiään

tiukasti.

– Tajusin myöhemmin, etten nauti jalkapallosta

enää niin paljon. Muistan, kun

Jutta Rautiainen aina sanoi, että minun

pelaamistani on ihana katsoa, kun hymyilen

koko ajan. Se oli lähtenyt pois. Nyt

olen taas pitkästä aikaa löytänyt ilon pelaamiseen.

Nautin jalkapallosta, enkä välitä

virheistä niin paljon.

Paikan valtaaja. Niin voi Emma Koivistosta

sanoa. Hän on aina joukkueeseen

tullessaan napannut pelipaikan itselleen

nopeasti. Niin kävi aikoinaan HJK:n liigajoukkueessa,

tulokkaana yhdysvaltalaisessa

yliopistossa, naisten A-maajoukkueessa

ja viimeksi Ruotsin Damallsvenskanissa.

Hän pelasi debyyttikaudellaan Kopparbergs/Göteborgin

paidassa yhtä vaille

kaikki liigaottelut, ja se yksikin jäi uupumaan

pelikiellon vuoksi. Niin paljon

SAPA:n kasvatti ei ole kuitenkaan muuttunut,

että hän lähtisi hehkuttamaan suorituksiaan.

– En osaa sanoa oliko se elämäni paras

kausi, mutta ehkä paras hetkeen. Kropassa

ja mielessä tuntui paljon paremmalta.

SAPA-kasvatti

Koivisto pelaa

isossa roolissa

naisten A-maajoukkueessa.

Ensimmäinen vuoteni Jenkeissä oli hyvä,

ehkä pääsin nyt taas sille tasolle, hän

muotoilee.

Mutta paljon Koivisto on oppinut. Hän

treenaa kovaa, mutta osaa myös kuunnella

kehoaan.

– Joukkuetreenit Göteborgissa olivat

ensimmäisenä vuonna niin rankkoja, että

en todellakaan olisi edes jaksanut enää

harjoitella omatoimisesti lisäksi. Siinä

mielessä hyppy oli iso, vaikka olin treenannut

itse välillä liiankin kovaa Jenkeissä.

Ammattilaisuus

Suomen naisten maajoukkueesta suurin

osa pelaajista on nykyään ammattilaisia.

Sitä on myös Koivisto, mutta hän on lisäksi

jatkanut opintojaan. Yhdysvalloista

taskussa on kauppatieteiden kandidaatin

tutkinto. Nyt työn alla on maisterivaihe

etäopiskeluna Helsingin Hankenilla englanninkielisellä

linjalla.


NYT OLEN TAAS

PITKÄSTÄ AIKAA

LÖYTÄNYT ILON

PELAAMISEEN.

– Uskon, että urheilija voi kehittyä huipulle

käymällä samalla koulussa tai töissä.

Silloin täytyy löytää oikea balanssi ja oikea

tapa suhtautua esimerkiksi töihin. Ei

voi ajatella, että siinäkin pitää olla täydellinen.

Urheilu kärsii jos vetää itsensä päivän

aikana jo ihan loppuun.

– Minulla tiukka koulujakso vaikutti

treenaamisen laatuun. Esimerkiksi tänä

keväänä suoritan koulua paljon vähemmän

ja se näkyy. Jaksan harjoituksissa selvästi

enemmän. Henkinen väsymys vaikuttaa

paljon fyysiseen jaksamiseen. Mutta

tietysti se riippuu todella paljon ihmisestä,

että kuinka osaa rytmittää eri asiat.

Koivisto tuli Ruotsiin vuoden sopimuksella,

mutta kirjoitti jo syyskuussa kahden

vuoden jatkon. Potentiaalia ja työmoraalia

hänellä varmasti riittäisi suurempiinkin

sarjoihin. Kolme ja puoli vuotta Göteborgissa

pelannut naisten A-maajoukkueen

Adelina Engman siirtyi viime kesänä

Englantiin hallitsevan mestarin Chelsean

vahvuuteen.

Ruotsin pääsarja ja tietysti Suomen A-

maajoukkue ovat hyviä näyteikkunoita

tulevaa silmällä pitäen.

– En ajattele tällä hetkellä mitään muuta

kuin tätä alkavaa kautta. Saa nähdä sitten,

puolustaja kuittaa.

Ja kiire hänellä ei missään nimessä olekaan.

Göteborg voitti viime vuonna hopeaa

jääden mestaruuden pokanneesta Piteåsta

pisteen. Ruotsista pääsee kaksi parasta

Mestarien liigaan, joten Koivistolla

ja Kuikalla on edessään liigan lisäksi europelejä.

Eli toisin sanoen myös kolmas

erinomainen ikkuna näyttää osaamistaan

eurooppalaisille suurseuroille.

– Kyllä tavoitteemme liigassa on mestaruus,

olisi tyhmää alkaa tässä tilanteessa

miettimään jotain kolmossijaa. Roolini

on ainakin talven perusteella samanlainen

kuin viime vuonna. Toivottavasti saan

paljon peliaikaa ja vastuuta.

Tähtäimessä aikuisten arvokisat

Vuonna 1994 syntynyt Emma Koivisto on

pelannut 37 tyttöjen ja 46 A-maaottelua.

Hän oli isossa roolissa kun U19-tytöt etenivät

vuonna 2013 ikäluokan EM-välieriin

ja pelasivat seuraavana vuonna Kanadan

U20 MM-kisoissa.

– Minulla ei ole oikein koskaan ollut

mitään varsinaisia tavoitteita tai unelmia.

Tällä hetkellä suuri unelmani on kuitenkin

päästä naisten arvoturnaukseen.

Ranskassa pelataan kesäkuussa maailman

mestaruudesta. Suomi ei niihin karkeloihin

karsinnoista selvinnyt, mutta luvassa

on suuri jalkapallojuhla.

– Aion todellakin katsoa niitä telkkarista

niin paljon kuin mahdollista. Siitä tulee

mielenkiintoista. Naisten futis on ottanut

monta askelta eteenpäin vaikka siitä

ajasta kun minä aloitin pelaamisen. Silloin

kaikki olivat aina yllättyneitä, kun sanoin,

että pelaan jalkapalloa.

– Tyttöjen pelaaminen oli silloin niin

ihmeellistä, nyt se on ihan normaalia.

Naisjalkapallon nousu näkyy monissa pienissä

asioissa.

– Naisten maajoukkueen Essi Sainio

on jäänyt mieleen lapsuudestani. Hänen


TASA-ARVO

JALKAPALLOSSA ON

MENNYT ETEENPÄIN,

MUTTA ON VIELÄKIN

KAUKANA.

pelitapansa oli niin hauska, hän juoksi

paljon ja oli nopea ja ketterä. Muuten minulla

ei ole oikein koskaan ollut esikuvia,

ei naisia eikä miehiä. Minulla ei ollut huoneen

seinällä edes yhtään bändijulistetta,

Koivisto nauraa.

Tasa-arvon kanssa tekemistä

Emma

Koivisto on

aloittanut

hyvin ammattilaisuransa

Ruotsissa.

Jos yhdeksänvuotias tyttö kysyisi häneltä

nyt, että voiko minusta tulla ammattilaisjalkapalloilija.

Mitä Koivisto vastaisi?

– Ehdottomasti voi. Haluan, että kaikki

ajattelevat niin, tytöt ja pojat.

– Tasa-arvo jalkapallossa on mennyt

eteenpäin, mutta on vieläkin kaukana.

Tehtävää on paljon, hän kuitenkin lisää.

Monet Euroopan maat ovat panostaneet

viime vuosina naisten jalkapalloon

ja tästä konkreettisimpia esimerkkejä

ovat muun muuassa Italia ja Englanti.

Juventuksessa toista kauttaan pelaava

Tuija Hyyrynen sai olla aitopaikalla seuraamassa,

kun suurseura perusti naisten

joukkueen kaudeksi 2017–2018 ja voitti

heti mestaruuden. Nora Heroum pelaa

tällä kaudella AC Milanin historian ensimmäisessä

naisten Serie A-joukkueessa.

Muun muassa nämä kaksi seuraa ovat

nostaneet naiset hyvin esille myös markkinoinnissaan.

Koivisto vertaa Suomea ja

Ruotsia ja toteaa, että naapureidenkin välillä

on suuri ero. Kosovare Asllani, Caroline

Seger ja juuri uransa lopettanut

Lotta Schelin ovat maassa supertähtiä.

– Mitä voimme tehdä, että asiat kehittyisivät?

Se on hyvä kysymys. Näkyvyys on

yksi selkeä kohta. Jos pyytäisit Ruotsissa

kaupungilla satunnaista ohikulkijaa nimeämään

yhden naisten maajoukkuepelaajan,

niin hän todennäköisesti pystyisi

siihen. Suomessa pitäisi pysäyttää aika

monta ihmistä ennen kuin joku keksisi

yhden nimen.

– Ehkä suomalaiset osaisivat nimetä

Laura Kalmarin tai Anne Mäkisen. Arvokisapaikka

on varmasti tärkeä tekijä.

Koivisto lienee arvioissaan oikeilla jäljillä.

Suomi pääsi vuoden 2013 EM-kisoihin,

Kalmarin ja Mäkisen jo lopetettua

uransa, mutta jäi lohkovaiheeseen. Mainitun

kaksikon johdolla pelannut Suomi oli

vuonna 2005 Englannin EM-lopputurnauksen

välierissä ja tuli Urheilugaalassa valituksi

vuoden joukkueeksi ja päävalmentaja

Michael Käld vuoden valmentajaksi.

Kesän 2009 EM-kotikisat toivat valtavasti

positiivista näkyvyyttä ja joukkue

eteni lohkosta jatkoon. Suomi tippui puolivälierissä

lopulta finaaliin edenneelle

Englannille. MM-kisoihin Suomen naiset

eivät ole koskaan päässeet.

EM-kisat Englannissa 2021

MM-kisat pelataan muutaman kuukauden

päästä Ranskassa, mutta valmistautuminen

seuraavaan EM-karsintaurakkaan

on jo täydessä vauhdissa. Suomen lohkoon

arvottiin Skotlanti, Portugali, Albania

ja Kypros.

Skotlanti on Helmareille erityisen mielenkiintoinen

vastus, sillä päävalmentaja

Anna Signeul valmensi skotteja peräti 12

vuotta ennen Suomen pestiään. Portugali

oli kolmannesta arvontakorista kovin vastus.

Joukkueet kohtasivat viime EM-karsinnoissa

ja tuolloin tuloksena oli 0-0-tasapeli

ja 3-2 Portugalin voitto. Albaniaa ja

Kyprosta Suomi ei ole koskaan kohdannut.

Viimeksi mainittu osallistuu karsintoihin

ensimmäistä kertaa.

– Olin arpaonneemme suht tyytyväinen.

Portugali vähän harmittaa, siitä korista

olisi voinut tulla paljon helpompikin

vastus. Kokonaisuutena se on ihan hyvä.

On kiva ja mielenkiintoista pelata Skotlantia

vastaan. Ja oli ihanaa, että pystyimme

välttämään muun muassa Espanjan,

Koivisto heittää.

Naisten maajoukkue avaa EM-karsinnat

vierasottelulla Albaniaa vastaan toinen

syyskuuta. Ensimmäinen kotiottelu

on lokakuun kahdeksas niin ikään Albaniaa

vastaan.

Peleissä on varmasti mukana myös Emma

Koivisto, ammattilaisjalkapalloilija. 5

8 | 90MIN 1/2019

1/2019 90MIN | 9

More magazines by this user
Similar magazines