JouluDonkki 2019

Donkki
tutkii Raamattua
TEEMA: TURVASSA
24 TEHTÄVÄÄ . HARRASTUS: KIRJOITTAMINEN
TARINAT: JÄNNITYSTÄ JA SYDÄMENTYKYTYKSIÄ - ja paljon muuta!
www.donkki.net

Donkki
TALVI/2019
Päätoimittaja
Petteri Rantamäki
Toimitussihteeri
Karoliina Kangas
Kuvittaja
Sini Kuparinen
Raamattuaukeamien kuvittaja
Henri Kähkönen
Tehtävät
Mikko Piiroinen
Henri Kähkönen
Heidi Tohmola
Maria Vuorma
Liisa Leppänen
Taittaja
Liisa Leppänen
Donkki on raamatunlukuja
harrastelehti
Jokaisessa Donkin numerossa on kuusi jaksoa,
joissa käsitellään lehden teemaa. Jakso koostuu
kolmesta osasta: tarina-aukeamasta, raamattuaukeamasta
ja tehtäväaukeamasta. Näiden
jaksojen lisäksi Donkissa on mielenkiintoisia
harrastepalstoja, haastatteluita ja sarjis.
Ruut, Saku ja Donkki
Donkki-lehden sivuilla seikkailee Donkki-aasi hyvien ystäviensä
Ruutin ja Sakun kanssa. Donkki on tunteellinen ja
huumorintajuinen aasi. Se rakastaa Raamattua, porkkanoita
ja oljissa piehtarointia. Ruut on menevä seikkailijatar,
jolla on mahtava mielikuvitus. Hänen luokkakaverinsa,
vauhdikas ja punatukkainen Saku, harrastaa skeittailua ja
soittaa kitaraa. Kaikki kolme ystävystä käyvät myös ahkerasti
Donkkis Big Night -illoissa.
www.donkki.net
Toimituksen osoite
SEKL/Donkki
Opistotie 1
12310 Ryttylä
(019) 779 2222
donkki@sekl.fi
Tämän lehden teema on turvassa. Iloisia lukuhetkiä ja
oikein hyvää joulua juuri sinulle!
Kustantaja
Kustannus Oy Uusi Tie
Julkaisijat
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Raamatunlukijain Liitto
Tämä teos on
tekijänoikeuslain
nojalla suojattu.
ISSN 1456-3118
2

Turvassa
Mitkä asiat tuovat sinulle turvallisen olon?
Turvallisuuden tunnetta voi tuoda oma perhe,
pyöräilykypärän käyttö tai vaikka paikallinen
kirkko. Myös monet vanhempien asettamat
säännöt tuovat arkeen turvallisuutta.
Elämässä on kuitenkin myös turvattomia
hetkiä. Ensimmäinen päivä uudella luokalla
tai käveleminen pimeällä kadulla voi tuntua
pelottavalta. Noina hetkinä Jumala voi kuitenkin
tuoda meille turvaa. Minua on monesti
helpottanut pelottavan asian äärellä, kun olen
rukouksessa kertonut Jumalalle asiasta. Silloin
tuntuu, ettei ole yksin vaikka vähän pelottaisikin.
Joulun alla monessa perheessä luetaan jouluevankeliumia.
Oletko koskaan miettinyt, että
tuo kertomus puhuu Jumalan huolenpidosta?
Joosef ja Maria etsivät majapaikkaa itselleen
ja Maria oli juuri synnyttämäisillään. Heitä
varmasti pelotti olla oudossa kaupungissa tuntematta
paikallisia. Jumala piti heistä kuitenkin
huolen ja he löysivät majapaikakseen tallin,
jossa Jeesus syntyi. Talli ei aluksi varmaankaan
tuntunut kovin turvalliselta, mutta se muuttui
turvalliseksi ja lämpimäksi paikaksi, kun Maria,
Joosef, eläimet, paimenet ja itämaan tietäjät
kokoontuivat katsomaan vastasyntynyttä
Jeesusta. Jumalan avulla moni pelottava asia
voi muuttua jopa todella kivaksi asiaksi. Naapurin
pelottava koira voikin olla maailman paras
kaveri, kun sitä on kerran päässyt silittämään.
SISÄLTÖ
Tarinaaukeama
2 Esittely
3 Gallup
4 Lukuohjeet
5 Pääkirjoitus
6 Donkin tallista
8 Möykky mielessä
10 Taivaallista turvallisuutta
14 Pipareita ja myrskytuulta
Raamattuaukeama
16 Pelkoa ja sydämen tykytyksiä
20 Piilosilla
22 Mielikuvitus laukkaa
26 Mielikuvitus tekee kepposet
28 Jeesus - turvallisuuden tuoja
32 Mikä auttaa, kun pelottaa?
34 Turvallinen luottamus
38 Missä Donkki luuraa?
40 Älkää pelätkö!
44 Harrastus
46 Kokki
47 Ystaväkirja
48 Donkki maailmalla
50 Hyvä kysymys!
52 Sarjis
53 Arvaa mitä!
54 Askartelu
56 Tehtävien ratkaisut
58 Värityskuvat
59 Donkki-klubi
60 Tyrskyrannan seikkailut
Siunattua joulun
odotusta!
Petteri Rantamäki
Donkin
päätoimittaja
LUE LISÄÄ JA KOMMENTOI
Donkin nettisivuilla
www.donkki.net

Donkin tallista
Turvallista Joulua!
Voi ei, olin eilen luistelemassa ja
kaaduin. Minulla ei ollut kypärää,
kun se on näiden isojen
korvien kanssa vähän hankala,
ja niinpä takaraivoon tuli iso
kuhmu. Onneksi ei kuitenkaan
käynyt pahemmin. Säikähdin
kaatumista ja nyt olen pitänyt
kypärää päässä ulkona kävellessäkin.
Tallin edusta on aika liukas,
enkä halua satuttaa itseäni
uudelleen.
Pian on joulu ja silloinkin on
kuulkaas hyvä kiinnittää huomiota
turvallisuuteen. Ajattelin
siis pitää kypärää myös jouluna,
ihan vaan varmuuden vuoksi.
Vaikka toisaalta, jos kuusi
kaatuu jalan päälle, niin siinä ei
kyllä kypärästä ole apua.
On vaikeaa varautua ihan kaikkeen.
Kypärä on hyvä luistellessa
ja pyöräillessä, mutta ei se
auta kaikissa tilanteissa. Vaan
eipä hätää, sillä nyt tiedän, mikä
auttaa! Minä löysin nimittäin
Raamatusta tällaisen kohdan:
“Älkää siis huolehtiko huomispäivästä,
se pitää kyllä itsestään
huolen. Kullekin päivälle
riittävät sen omat murheet.”
Se tarkoittaa sitä, että Jumala
pitää meistä huolen ihan joka
päivä. Silloinkin, kun kaatuu ja
käy kipeää, voi luottaa Jumalan
huolenpitoon.
Ajattelin kirjoittaa ylös muitakin
hyviä raamatunkohtia. Voisin
antaa niitä myös Sakulle ja Ruutille,
sillä joskus lapsillakin voi
olla tosi isoja murheita. Onneksi
me kaikki saamme olla turvassa
Taivaan Isän kämmenellä.
Donkki
6

Donkin turvahippa
Mikä näistä Raamatunjakeista on sinun
mielestäsi kaikkein paras?
Jos turvahippaa leikitään ulkona,
piirretään kengän kärjellä
tai kepillä maahan neliö, joka
toimii turvapaikkana. Sisällä
leikittäessä matto tai teipillä
merkitty neliö toimii turvapaikkana.
Yksi pelaaja on hippa, joka
yrittää saada muita pelaajia
kiinni. Pelaajat voivat paeta
turvaan neliön sisälle. Hankaluus
piilee siinä, että turvaan
mahtuu samaan aikaan korkeintaan
kaksi pelaajaa. Jos turvaan
tulee kolmas henkilö, pitää
yhden pelaajan juosta nopeasti
pois. Turvahippaa voi leikkiä
myös niin, että kaikki pelaajat
konttaavat tai hyppivät yhdellä
jalalla. Sepäs vasta haastavaa!
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.
Älkää siis pelätkö. Matteus 10:30
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä,
se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin
päivälle riittävät sen omat murheet.
Matteus 6:34
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä
olet minun kanssani. Psalmi 23:4
Herra on minun valoni ja apuni, ketä
minä pelkäisin? Herra on minun elämäni
turva, ketä siis säikkyisin? Psalmi 27:1
Me voimme turvallisin mielin sanoa:
Herra on minun auttajani, siksi en pelkää.
Mitä voisi ihminen minulle tehdä?
Kirje heprealaisille 13:6
7

Tarina
Möykky mielessä
Luukun reuna taittui hieman,
vaikka Ruut avasi
sen niin varovasti, kuin
ikinä osasi. Joulukalenterin
kahdeksannestatoista
luukusta paljastui kynttilän kuva
ja pieni suklaapala. Ruutin äiti tuli
ihastelemaan kuvaa, mutta huudahti
sitten: ”Ruut-rakas, tänäänhän
on vasta seitsemästoista päivä!”
”Niin onkin, mutta päätin avata
huomisen luukun jo nyt, kun en
ole huomenna kotona”, Ruut selitti
vakavalla ilmeellä, aivan kuin olisi
jäänyt kiinni suurestakin rikoksesta.
”No se on totta, vaikka olisithan
voinut ottaa kalenterin mukaan
Sakulle. Hänhän asuu samassa
talossa, joten se olisi ollut helppo
kuljettaa”, äiti hymyili. ”Ehkäpä suklaa
piristää, näytät niin surulliselta”,
hän jatkoi ja halasi Ruutia. ”Miksen
mä pääse mukaan sinne Lappiin?
Miksi teidän pitää lähteä? Mä haluaisin
vaan olla kotona yhdessä ja
polttaa niitä uusia kanelintuoksuisia
kynttilöitä ja…” Ruutilta meinasi
päästä itku, eikä hän pystynyt sanomaan
enempää. Äiti rutisti Ruutia
vielä lujemmin. ”Voi kultapieni,
onhan tästä jo puhuttu. Totta kai
me oltaisiin isän kanssa otettu sut
mukaan, mutta matkalahjakortti on
vain kahdelle”, hän selitti, ”teillä on
varmasti tosi kivaa Sakun kanssa!”
Tuuli paukautti raollaan olevan
ikkunan auki ja kylmä ilma puhisi
sisään. Ruut säpsähti. Hänen
ajatuksensa alkoivat sinkoilla kuin
puhurissa kiirehtivät lumihiutaleet.
Myrsky, lentokone, äiti ja isä.
Ajatusketju katkesi, kun Ruutin
mieleen alkoi kiertyä valtava möykky
ja hän parahti itkemään: ”Ei, ette
te voi lähteä!” Ruutin isä pakkasi
matkalaukkua makuuhuoneessa,
mutta huudon kuullessaan hänkin
kiirehti paikalle. ”Mikäs nyt on?”
isä kysyi ja tuli silittämään Ruutin
”Ruutin mieleen alkoi kiertyä valtava
möykky ja hän parahti itkemään.”
8
Silmu Räsänen

päätä. Hätä loisti Ruutin silmistä, kun
hän sopersi: ”Siellä on tollainen kamala
myrsky. Jos se lentokone tippuu ja te
kuolette ja mä jään ihan yksin maailmaan
just ennen joulua. Mä en halua, että te
kuolette.” Ruut painoi kasvot käsiään vasten
ja mielen ahdistava möntti tulvahti
itkuna ulos.
Äiti ja isä halasivat Ruutia tiukasti. ”Rakas,
lentokoneet ei lennä, jos on liian
kova myrsky. Lento-onnettomuudet
ovat muutenkin todella harvinaisia”, isä
yritti rauhoitella. ”Ei meille käy kuinkaan,
Ruut-rakas. Me soitetaan sulle heti, kun
ollaan perillä. Kaikki menee hyvin!” äiti
jatkoi. Ruut niiskutti. ”Oli hyvä, että uskalsit
kertoa pelostasi ja näyttää tunteesi.
Se helpottaa oloa”, isä sanoi.
Kun laukut oli pakattu ja lähtökaakaot
juotu, isä tilasi taksin lentokentälle. Rappukäytävässä
äiti ja isä halasivat Ruutia.
”Hyvää viikonloppua kulta”, äiti sanoi
ja suikkasi suukon Ruutin poskelle. Isä
kutkutti Ruutia korvan takaa ja pieni hymynkare
hiipi tytön huulille. Vanhempien
kanssa juttelu oli auttanut, vaikka pelot
eivät olleetkaan kokonaan kaikonneet.
Sitten alaovelta alkoi kuulua kavioiden
kopinaa. Ääni kaikui hienosti tyhjässä
rappukäytävässä. Pian porraskaiteen
takaa pilkisti pitkät, siniset aasinkorvat.
Donkkikin oli tullut yökyläilemään Sakun
luokse. Aasiystävänsä turvin Ruut uskalsi
päästää vanhempansa lähtemään ja
kiivetä pari kerrosta ylemmäs Sakun
perheen luokse.
9

Raamattu
Taivaallista
turvallisuutta
Ennen lentokoneen lähtökiihdytystä kiinnitetään turvavyöt ja kuunnellaan
turvallisuusohjeet. Sitten lentokone rullaa kiitoradalle ja valmistautuu
lähtöön. Se voi nousta jopa 13 kilometrin korkeuteen ja lentää 1000 kilometriä
tunnissa. Tätä ajatellessa voi jännitys tuntua vatsanpohjassa asti.
Onneksi konetta ohjaa taitava lentokapteeni, jonka tehtävänä on huolehtia
siitä, että jokainen matkustaja pääsee turvallisesti perille.
10

Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa
maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen
hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te
arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Evankeliumi Matteuksen mukaan, luku 10, jakeet 29-31
(Lue lisää: Matt. 10:26-31; Ap.t. 27:27-44)
!
”Taivaan
Mitä sinä pelkäät? Ihan varmaa on, että jokainen
ihminen pelkää jotain. Monesti pelot ovat
hyödyllisiäkin, koska ne varoittavat vaarasta ja
ohjaavat turvallisuuteen. Milloinkaan pelkojen
kanssa ei kannata jäädä yksin. Kavereiden ja aikuisten
lisäksi voi aina turvautua Taivaan Isään,
joka on luonut taivaan ja maan sekä kaikki
eläimet ja ihmiset.
Olen kuullut tarinan koululaisista, jotka saivat
opettajalta tehtäväksi piirtää maailman vahvimman
asian. Yksi piirsi leijonan, toinen suuren
lentokoneen ja kolmas vahvan sotilaan. Yksi oppilaista
piirsi kuvan pienestä pojasta, joka rukoili
polvillaan sänkynsä edessä. Kuvan rukoileva
poika turvautui Taivaan Isään, jonka hän tiesi
olevan suurin ja vahvin koko maailmassa.
Jeesus tietää, että me pelkäämme erilaisia asioita.
Ehkä juuri tästä syystä hän puhuikin meille
paljon Taivaan Isästä, jolle jokainen ihminen
on äärettömän rakas. Taivaan Isä pitää huolta
jokaisesta lapsestaan. Tämä on hyvä painaa
visusti mieleen ja muistaa erityisesti silloin, kun
jokin asia pelottaa. Taivaan Isä on luvannut kulkea
vierellämme joka hetki. Hän on kuin meidän
oma lentokapteenimme, joka johdattaa lapsensa
turvallisesti perille Taivaan kotiin.
POHDI
Miksi Taivaan
Isä on maailman
vahvin ja
turvallisin?
Isä,
opeta minua
luottamaan ja
turvautumaan
sinuun. Aamen.”
Tuomo Talja
Lasten omassa virressä 397 lauletaan: ”Kun
on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa,
kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla.”
11

Tehtävät
1.
Jokaiselle numeroidulle lumihiutaleelle löytyy tismalleen
samanlainen pari. Yhdistä parit merkitsemällä oikea numero
tyhjään ruutuun.
Ruut on avannut joulukalenteristaan jo monta luukkua.
2. Kalenterin kuvassa onkin nyt aukkoja. Täydennä tyhjät
aukot oikeilla kuvilla. Merkitse numeroin.
12

3.
Raamatusta löytyy turvallisia lupauksia, joita voi lukea silloin,
kun pelottaa. Alla olevat sanat liittyvät turvallisuudentunteeseen
ja ne kaikki löytyvät Raamatusta. Etsi sanat ruudukosta!
4.
Ihan kaikki ihmiset pelkäävät jotain. Mitä sinä pelkäät?
Kirjoita alle pelkojasi ja näytä ne sitten jollekin turvalliselle
aikuiselle tai ystävälle. Pelko pienenee, kun siitä juttelee
jonkun kanssa. Voitte myös rukoilla helpotusta pelkoihisi.
13

Tarina
Pipareita ja
myrskytuulta
Sakun perheellä oli hurjan
monta piparimuottia. Oli
tähtiä, joulukuusia, possuja,
autoja ja jopa kirahvi.
”Eikä, kattokaa miten suloinen!”
Ruut ihasteli pientä sydämenmuotoista
muottia. ”Mä haluan
tehdä sillä!” huusi Sakun pikkusisko
Söpö vikkelästi. Ruut ei hennonut
sanoa vastaan, vaikka olisi itsekin
tahtonut juuri sen muotin. Jokainen
valitsi omat muotit, joilla sai painella
kuvioita äidin valmiiksi kaulimaan
piparitaikinaan.
Keittiössä oli kotoisa tunnelma.
Sakun äiti oli sytyttänyt kynttilöitä
ja taustalla soi rauhallinen joulumusiikki.
Sakun isä kertoi, että
levyllä lauloi kuoro, jossa hänkin oli
lapsena laulanut. Ruut katseli, miten
kynttilän valo heijastui keittiön
ikkunasta. Sitten hänen katseensa
kiinnittyi ikkunan takana kieppuviin
lumihiutaleisiin, joita myrskytuuli
riepotteli puiden latvojen lomassa.
Ruutin vatsassa muljahti. Hän ajatteli
vanhempiaan ja katsoi puhelintaan.
Vanhempien olisi pitänyt olla
jo perillä, mutta soittoa ei kuulunut.
Sakun tekemän piparikirahvin jalka
pääsi katkeamaan pellille siirrettäessä.
”Mä vähän paikkasin sitä.
Nyt sillä on kipsi!” Saku nauroi. ”Mä
haluan sitten maistaa yhden pienen
sydämen”, Ruut sanoi ja katseli
ihastellen Söpön tekemiä piparisydämiä.
”Mäki!” Saku sanoi. ”Ja minä!”
huikkasi Donkki. ”Minä syön ne itse!”
Söpö ilmoitti tuima ilme kasvoillaan.
Vaikka Söpö oli vasta viisivuotias,
hän osasi olla hurjan päättäväinen.
Äitiä nauratti. ”Muistakaa sitten, että
pelti on tosi kuuma, kun se tulee
uunista. Ei palaneita näppejä tänä
jouluna, kiitos!” hän sanoi sitten
vakavana.
Sakun isä sääti uutisia kovemmalle.
Uutistenlukijan matala ääni kertoi,
kuinka Raakeliksi nimetty talvimyrsky
oli kaatanut puita ja osa talouksista
oli ilman sähköä. ”Onko toi tavallista
pahempi myrsky?” Saku kysyi
isältään. Isä murahti jotakin miet-
”Vanhempien olisi pitänyt olla jo perillä,
mutta soittoa ei kuulunut.”
14
Silmu Räsänen

teliäänä ja sanoi sitten: ”Kyllä tämä
vaan on hurjaa, kun ilmastonmuutos
lisää myrskyjä. Tulee pienelle ihmiselle
ihan turvaton olo.” Sitten hän kysyi:
”Niin mitäs sä Saku kysyitkään?” Ruut
kuunteli keskustelua ja mietti äitiä
ja isää. Sitten hänen puhelimensa
pärähti soimaan. Ruut ponkaisi ylös
ja kaappasi kännykän sohvapöydältä.
Pian hänen kasvoilleen levisi helpottunut
hymy, kun äiti puhelimen
toisessa päässä kertoi, että lento oli
mennyt hyvin ja he olivat nyt turvallisesti
perillä Lapissa.
Piparit oli otettu uunista ja ne jäähtyivät
hellalla sillä aikaa, kun lapset
tekivät torttuja. Sakulta ja Ruutilta
tähtitorttujen taittelu sujui ongelmitta,
mutta Donkin oli hirveän vaikea
ymmärtää, miten sakarat kuului
kääntää. Sen tortut näyttivät kerrassaan
ainutlaatuisilta. ”Vau, toihan
näyttää ihan koiralta”, Saku nauroi ja
osoitti Donkin torttua. ”Piparit ovat
nyt jäähtyneet, tulkaahan maistamaan!”
äiti huikkasi hellan ääreltä ja
keskeytti Donkin epätoivoisen taittelun.
Lapset juoksivat kilpaa uunin
luokse, sillä jokainen halusi maistaa
Söpön tekemiä pieniä sydänpipareita.
Äitiä nauratti lasten into, mutta
pian hän alkoi ihmetellä: ”Missäs
ihmeessä Söpö muuten on?”
15

Raamattu
Pelkoa ja sydämentykytyksiä
Kuului räsähdys ja sirpaleet levisivät pitkin maata. Pallo oli lentänyt kellarin
ikkunaan ja kävi juuri se, mistä isä oli minua varoittanut. Hän oli sanonut, että
palloa ei kannata pelata siellä, missä se voisi lentää ikkunaan. Minua nolotti ja
hävetti, etten ollut ottanut annettuja ohjeita vakavasti.
Sydän tykytti ja pelotti, kun menin kertomaan vahingosta. Isän naamasta
näki, että häntä harmitti. Hän arvosti kuitenkin sitä, että tunnustin asian. Lasi
saatiin onneksi pian korjattua ja pallopelit jatkuivat toisaalla. Tapaus opetti
minulle, että ohjeita kannattaa noudattaa. Ja tietysti myös sen, että kaikki teot
kannattaa tunnustaa, vaikka pelottaisi kuinka paljon.
16

Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että
pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte
häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne
ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka
minä teille annan.
Viides Mooseksen kirja, luku 10, jakeet 12-13 (Lue lisää: Sananl. 8:13;
1.Piet.1:17; Hepr. 12:28-29)
!
Taivaan Isä antaa elämäämme ohjeita
Raamatussa. Niitä ovat esimerkiksi
kymmenen käskyä, jotka osoittavat meille,
mikä on oikein ja mikä väärin. Näitä ohjeita
kannattaa kuunnella, koska ne opastavat
toimimaan oikein; itsemme ja muiden
parhaaksi. Esimerkiksi neljännessä käskyssä
Taivaan Isä opastaa meitä kunnioittamaan
isää ja äitiä. Vanhempien tahdon
noudattaminen on siis samalla myös Jumalan
tahdon kunnioittamista.
Jokaisella Raamatun ohjeella on oma viisas
tarkoituksensa. Ne ohjaavat rakastamaan ja
kunnioittamaan muita ihmisiä sekä Jumalaa.
Niiden noudattamisesta seuraa hyviä asioita.
Jokainen tekee kuitenkin virheitä ja toimii
joskus annettuja ohjeita vastaan. Pallo voi
rikkoa ikkunan ja tunnustamaton teko voi
vaivata mieltä pitkään. Jumalan pelkääminen
tarkoittaa sitä, että haluamme ottaa
Jumalan antamat ohjeet tosissamme ja
tunnemme murhetta, kun rikomme niitä.
Kuitenkin samalla muistamme, että Jumala
on taivaallinen Isämme, joka armahtaa ja
rakastaa meitä lapsiaan mokailuistamme
huolimatta.
POHDI
Mitä hyviä ja
huonoja puolia
käskyissä ja
ohjeissa on?
”Jumala, opeta
minua elämään
tahtosi mukaan.
Aamen”
Jumalanpelko ohjaa rakastamaan ja
kunnioittamaan Jumalaa ja hänen tahtoaan.
Se on turvallista ja hyvää pelkoa, joka koituu
meidän parhaaksemme.
Tuomo Talja
17

Tehtävät
5.
Sakun perheellä on paljon erilaisia piparimuotteja. Yhdistä
numerot järjestyksessä, niin saat selville, minkälaisia piparimuotteja
Donkki käytti.
6.
Etsi pipareista kymmenen eroavaisuutta.
18

7.
Täydennä raamatunkohdan puuttuvat sanat. Apua löydät
edelliseltä sivulta.
8.
Säännöt ovat hyödyllisiä, sillä ne ohjaavat toimimaan oikein ja
suojaavat vaaroilta. Yhdessä sovitut säännöt tekevät elämän
helpommaksi. Minkälaiset säännöt suunnittelisit kotisi keittiöön,
jotta perheesi arki olisi sujuvaa ja turvallista? Voit tehdä säännöt
myös erilliselle paperille ja laittaa ne keittiönne seinälle.
19

Tarina
Piilosilla
Keittiössä leijaili ihana jouluinen
tuoksu. Tuoreet piparit
odottivat pellillä. ”Söpö, tule!
Nyt saat maistaa pipareita!”
äiti huhuili. Söpöstä ei kuitenkaan
näkynyt jälkeäkään. Saku tuijotti
tyhjää aukkoa piparipellillä. ”Olisihan
se pitänyt arvata! Sydänpiparit on
kadonneet. Taatusti Söpön suuhun”,
Saku sanoi harmistuneena.
Söpö istui vaatehuoneen hämärässä
kyyneleet silmissään. Hän tunnusteli
varovasti oikeaa kättään. Sormet olivat
tulipunaiset ja käteen sattui niin,
että olisi tehnyt mieli huutaa. Mutta
Söpö ei huutanut. Hän istui hiljaa ja
puri huultaan. Äidin huhuilu kuului
oven läpi, mutta Söpö ei uskaltanut
vastata. Äiti suuttuisi varmasti kuullessaan
Söpön ottaneen pipareita
ilman lupaa ja polttaneensa sormensa.
Söpö päätti, ettei hievahtaisikaan
paikaltaan.
Saku nappasi kirahvipiparin suuhunsa
ja päätti etsiä Söpön. He olivat
usein leikkineet piilosta ja Saku kyllä
tiesi Söpön parhaimmat lempipiilot.
Jos Söpö ei ollut makuuhuoneen
verhon takana, hän olisi taatusti vaatehuoneessa.
Kurkattuaan verhojen
taakse, Saku raotti vaatehuoneen
ovea. Hämärän komeron perimmäisessä
nurkassa erottui Söpön
kumara hahmo. Saku oli aikeissa
moittia Söpöä sydänpipareiden syömisestä,
mutta huomattuaan siskon
kyyneleiset kasvot, hän unohti oman
harmistuksensa ja kyykistyi lattialle.
Itkunsekaisin sanoin Söpö kertoi
isoveljelleen, mitä oli tapahtunut.
Hän oli ottanut piparit ilman lupaa ja
tässä oli nyt tulos: palaneet sormet.
Saku katsoi Söpön palovammoja.
”Miksi et mennyt heti äidin luokse?”
hän kysyi. ”En uskaltanut, koska
äiti kielsi ottamasta pipareita ilman
lupaa”, Söpö nyyhkytti. ”Mä tuun sun
kanssa”, Saku sanoi, ”palovammaan
täytyy saada nopeasti apua.” Yhdessä
he menivät äidin luokse ja Söpö
sopersi, mitä oli tapahtunut. Äiti halasi
pientä tyttöään ja laittoi hoitavaa
rasvaa palovamman päälle.
” Söpö istui vaatehuoneen hämärässä
kyyneleet silmissään. ”
20
Hanna Londo

Saku meni huoneeseensa Ruutin ja Donkin
luo. ”Mennäänkö ulos leikkimään pimeänpiiloa?”
hän ehdotti. Ruut ja Donkki innostuivat
ajatuksesta ja kohta kolmikko jo astui
hyiselle pihalle. Donkki ja Ruut piiloutuivat
ensin. Sakun tehtävä oli etsiä. Tuuli ujelsi
puiden latvoissa, kun hän kiersi pihaa ja
yritti löytää kaverinsa. Aikaa kului, eikä
kummastakaan näkynyt jälkeäkään. Ensin
leikki tuntui mukavan jännältä, mutta pian
Sakua alkoi tosissaan pelottaa autio piha
ja myrskyinen ilma. Pimeässä kaikki näytti
erilaiselta.
Yhtäkkiä roskakatoksen ovi kolahti auki.
Saku juoksi pelästyneenä kauemmaksi,
mutta samassa viereisen pihakuusen takaa
kuului murinaa. Saku säntäsi kauhistuneena
juoksuun. Saavuttaessaan ulko-oven,
hänen takaansa kuului askeleita. Joku
seurasi häntä! Sakun sydän tuntui kiepsahtavan
kauhusta ympäri. Samassa takaa
kuului Donkin ja Ruutin huudot: ”Hei Saku,
me täällä, etkö sä löytänyt meitä?”
Donkki ja Ruut naureskelivat Sakulle tämän
pelokkuutta. Saku seisoi ulko-oveen
nojautuneena ja tuijotti nolona kenkiään.
Donkki huomasi Sakun kurjan olon ja tuli
tämän viereen. ”Hei anteeksi, ei ollut reilua
pelotella”, se sanoi ja huiskaisi Sakua hännällään.
”Joo anteeksi, se oli ikävästi tehty”,
Ruutkin sanoi, ”mennäänkö katsomaan,
olisko siellä vielä pipareita maisteltavaksi.”
Kaverukset rymysivät yhdessä sisään rappukäytävään.
21

Raamattu
Mielikuvitus laukkaa
Me ihmiset olemme niin hyviä pelkäämisessä, että toisinaan pelkäämme
sellaisiakin asioita, joita ei ole edes olemassa. Onneksi Jumala
tietää kaikki meidän pelkomme. Siksi Raamatussa kerrotaankin monen
monta kertaa, että Jumala varjelee ja suojelee meitä kaikelta pahalta.
22

Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää
yön kauhuja, etkä päivällä lentävää nuolta.
Psalmit, luku 91, jakeet 4-5 (Lue lisää Ps. 91)
!
Joku voi pelätä jännittävän elokuvan pahista, toinen
sängyn alla asuvia susia ja kolmas jättikotkaa, joka
nappaa koululaisia aamupalaksi. Vaikka tiedämmekin,
että jokin pelkäämämme asia on pelkkää kuvittelua,
voi pelko silti tuntua ihan yhtä pahalta kuin jokin
todellinen asia.
Pelolle voi kuitenkin tehdä jotain. Liian jännittävät
elokuvat kannattaa jättää katsomatta, jos ne vievät
yöunet. Joskus voi myös pysähtyä miettimään, kuinka
hupsu oma pelko onkaan. Järkeilemällä voi perustella
itselleen, miksi sängyn alla ei vain voi asua susia.
Peloista kannattaa myös kertoa jollekin aikuiselle
tai kavereille. Usein ystävien ja turvallisten aikuisten
kanssa jutellessa pelot kutistuvat ja menettävät
voimansa.
Suurin ja paras apu tulee kuitenkin Jumalalta. Yllä
olevassa raamatunkohdassa Jumala lupaa, että
meidän ei tarvitse pelätä yöllä, eikä päivällä. Jumalan
kanssa meidän ei tarvitse pelätä mielikuvituksemme
hirviöitä, eikä elokuvien hahmoja. Jumalalla on valta
jopa meidän ajatustemme yli ja hän voi rauhoittaa
mielemme. Kun sinua seuraavan kerran pelottaa,
kannattaa laittaa kädet ristiin ja rukoilla. Voit kiittää
siitä, että saat olla turvassa Jumalan kämmenellä
silloinkin, kun et sitä itse huomaa.
POHDI
Oletko joskus
rukoillut, kun sinua
on pelottanut?
Auttoiko se?
”Taivaan Isä,
päästä meidät
pahasta.
Sillä sinun on
valtakunta,
voima ja kunnia.
Aamen.”
Jumalan uskollisuus tarkoittaa sitä, että
hän ei koskaan peru lupauksiaan.
Emilia Mäkelä
23

Tehtävät
9.
Alla on sana turva seitsemällä eri kielellä. Yhdistä oikea sana
oikeaan kieleen.
10.
Opasta Saku roskakatokselta ulko-ovelle niin, että hän
löytää matkan varrella piileskelevät Ruutin ja Donkin. Kulje
matkalla kirjainten kautta ja selvitä, löytääkö Saku ensin
Ruutin vai Donkin, eli kumman nimen kaikki kirjaimet löytyvät
ensimmäisenä. Kirjaimet eivät ole järjestyksessä.
24

11.
Psalmin 91 jakeesta puuttuu yksi sana. Selvitä se vihjeiden avulla.
Ratkaise ensin vihjesana ja kirjoita sitten vastausriville ohjeen
ilmoittama kirjain tuosta sanasta (esim. kolmas kirjain). Löydätkö
muuten Raamatusta, monesko jae tämä on psalmista 91?
12.
Meidän kannattaa ladata itsemme rukouksella ja raamatunluvulla
aivan yhtä usein, kuin lataamme kännykkämmekin. Etsi oikea
latausjohto tytön luota Raamattuun!
25

Tarina
Mielikuvitus tekee
kepposet
Iltapesut oli suoritettu ja lapset
olivat valmiita yöunille. Saku köllötteli
omassa sängyssään. Donkille
ja Ruutille oli pedattu patjat
lattialle. Oli mahtavaa saada
nukkua yhdessä. Sakun äiti kurkisti
huoneeseen: ”Oletteko harjanneet
hampaanne?” ”Ollaan, ollaan”, Saku
vastasi. ”Ja kaviot kans. Ne on nääs
aaseilla tärkeämmät harjattavat,
kuin hampaat konsanaan!” Donkki
hirnahti omalta patjaltaan. ”No
hyvä sitten”, äiti naurahti. Hän pyysi
lapsia rukoilemaan iltarukouksen.
Jokainen sanoi oman rukousaiheensa.
Saku rukoili mummon puolesta,
Ruut vanhempiensa matkan puolesta
ja Donkki pyysi ensi kesäksi hyvää
porkkanasatoa. Äiti toivotti kaikille
hyvää yötä, sammutti valot ja meni
sitten itsekin nukkumaan.
Hiljaisuus laskeutui Sakun perheen
kotiin. Lapset köllöttelivät pedeissään
ja kuiskailivat keskenään. Saku
kertoi vitsin kärpäsestä, jonka aasi
oli napannut suuhunsa. ”Kärpänen
istui aasin kielellä ja tokaisi, että nythän
mä olen turvassa”, Saku sanoi
ja meinasi tikahtua nauruun. Donkki
ja Ruut tirskahtelivat painaen
kasvojaan tyynyä vasten, ettei ääni
kuuluisi huoneen ulkopuolelle. ”Ai
turvassa, niin kuin aasin suussa vai?”
Donkki sanoi ja yritti kaikin keinoin
estellä hirnahduksia.
Lopulta lapset rauhoittuivat ja tuli
hetkeksi hiljaista. Huone oli aivan
pimeä. Ulkoa kuului tuulen ulvontaa.
Myrsky tuntui yltyneen. Donkki
alkoi kertoa tarinaa, jonka oli kuulut
serkultaan. Tarina kertoi aasista,
joka matkusti kaukaiseen paikkaan.
Se yöpyi hylätyssä tallissa, jossa sitä
pelotti aivan kamalasti. Donkin ääni
kumisi matalana ja jännittyneenä.
Saku ja Ruut kuuntelivat vakavina
vuoteillaan. Kun Donkki sai tarinansa
päätökseen, se jäi tuijottamaan
Sakun huoneen ikkunaa. Sen takana
näkyi aivan varmasti jotain liikettä.
Donkki supatti Ruutille, näkikö tämäkin
saman. Ruut tuijotti ikkunaa
”Apua!” lapset huusivat
yhteen ääneen.
26
Hanna Londo

ja huomasi hänkin mielestään jotain. Hän
työnsi äkkiä päänsä peiton alle. ”Saku, käy
katsomassa, mitä tuolla ulkona on”, Ruut
kuiskasi. Saku nousi huokaisten istumaan,
mutta kävi hetken epäröityään takaisin
peiton alle. ”Donkki, mene sinä, kun kerran
siellä jotain ekana näit”, Saku sanoi. ”En
minä uskalla. Mitä jos siellä oikeasti onkin
jotain?” Donkki kuiskutti melkein ääneen.
Se vapisi niin, että kaviot kolisivat toisiaan
vasten. Ääni kuulosti karmivalta pimeässä
huoneessa.
Tuuli humisi ilmastointiputkessa ja sitten
puusta irronnut oksa lennähti mäiskähtäen
ikkunaa vasten. Donkki säpsähti ja
hirnahti ääneen. Se pompahti istumaan
tönäisten samalla patjan vieressä olevaa
juomapulloaan. Pullo muksahti kolahtaen
lattialle kaataen Sakun legorakennelmat.
Palaset irtosivat toisistaan ja levisivät helisten
pitkin poikin. Pimeässä ääni kuulosti
hirvittävältä. ”Nyt mä en enää kestä. Mä
käyn hakemassa äitin”, Saku sihahti peloissaan
ja nousi ylös. Hän hiipi jännittyneenä
ovea kohti. Avaimen reiästä kajasti valoa
ja sitten näkyi, kuinka joku painoi ovenkahvaa
alas. Ruut tarttui hädissään Sakun
jalkaan. Saku piteli Donkkia korvasta ja
aasi-paran hampaat löivät loukkua niin,
että kolisi. ”Apua!” lapset huusivat yhteen
ääneen. Samassa ovi aukesi ja äiti astui
sisään. ”Mitäs täällä oikein tapahtuu?”
hän kysyi ja laittoi valot päälle. 27

Raamattu
Jeesus - turvallisuuden tuoja
Olin kerran laivassa matkalla Ruotsiin. Merellä oli myrsky ja laiva keikkui kamalasti.
Pelkäsin ihan tosissani, että uppoaisin laivan mukana meren pohjaan.
Hädissäni rukoilin apua Jeesukselta.
Raamattu kertoo, että myrsky yllätti opetuslapsetkin kerran vähän samanlaisessa
tilanteessa. He tosin seilasivat Pohjanlahden sijaan Genesaretin järvellä.
28

Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin
että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen
perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja
sanoivat:
- Opettaja, etkö näe, me hukumme!
Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta:
- Vaikene, ole hiljaa!
Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille:
- Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?
Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan:
- Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja
aallotkin.
Evankeliumi Markuksen mukaan, luku 4, jakeet 37-41 (Lue lisää: Mark. 4:35-41)
!
Opetuslapsista moni oli ammatiltaan kalastaja ja siksi
tottuneita myrskyisään Genesaretin järveen. Silti he
pelkäsivät kuolevansa myrskyssä. Pelon keskellä opetuslapset
pyysivät apua Jeesukselta, ja Jeesus auttoi.
Kun sinua pelottaa, pyydä sinäkin apua Jeesukselta! Voi
olla, ettei pelko tai pelottava asia heti häviä, mutta siitä
huolimatta Jeesus on varmasti kanssasi. Hän on luvannut
niin Raamatussa.
Pelottavissa tilanteissa voi olla vaikea muistaa Jumalan
lupaukset. Siksi on tärkeää lukea Raamattua usein.
Näin Jumalan sanat muistuvat helpommin mieleen tiukoissa
paikoissa. Raamatussa Jumala sanoo esimerkiksi
”Älä pelkää” (Jes. 41:10) ja ”Minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20).
Minä rukoilin myrskyssä, että Jeesus tyynnyttäisi aallot
ja tuulen. Niin ei käynyt, vaan myrsky jatkui koko matkan.
Laiva ei kuitenkaan uponnut ja pääsimme turvallisesti
Ruotsiin. Myrskyn keskellä, vaikkakin peloissani,
olin Jumalan kämmenellä. Niin olet sinäkin, ihan kaikissa
tilanteissa!
”Kiitos Jeesus,
että sinä
pidät minusta
huolta ja
olet kanssani
myös silloin,
kun minua
pelottaa.”
Joskus mielikuvat voivat helpottaa
turvattomuuttamme. Voit vaikkapa kuvitella
itsesi Taivaan Isän taskuun.
Laura Järvinen
29

Tehtävät
13.
Selvitä salakirjoitus koodin avulla. Avain koodiin: T = R, C = A jne.
14.
Selvitä Raamatusta Jesajan kirjan kohdan 41:10 ensimmäinen
lause. Kulje sitten sokkelon läpi niin, että reitillesi muodostuu
tuo sama lause. Aloita vasemman yläkulman Ä-kirjaimesta.
30

15.
Lue edellisen aukeaman raamatunkohta. Tottelivatko
tuuli ja aallot Jeesusta?
Numeroi tapahtumat oikeaan järjestykseen. Apua löydät
16. edellisen sivun raamatunkohdasta.
31

Tarina
Mikä auttaa,
kun pelottaa?
Äiti purskahti hyväntahtoiseen
nauruun nähdessään
toisiinsa tarrautuneet
lapset keskellä Sakun huoneen
lattiaa. ”Voi rakkaat
lapset, pelottaako teitä?” hän sanoi
rauhallisella äänellä, ”ei ole mitään
hätää.” Äiti neuvoi lapsia hengittämään
hitaasti sisään ja ulos, ja pian
Saku, Ruut ja Donkki uskaltautuivat
takaisin vuoteisiinsa.
”Mä kyllä tiesin, ettei kummituksia
ole olemassa. Enkä mä oikeasti
pelännyt”, aloitti Saku, mutta jatkoi
sitten vähän nolona, ”tai pelkäsin
mä, mutten tiedä, miksi.” Äiti selitti
kummitusjuttujen alkavan helposti
pelottamaan, kun niihin eläytyy.
Hän lisäsi, että pelot saavat erityisen
helposti vallan, kun on yksin tai
pimeässä. Varsinkin, jos on nähnyt
sellaisia elokuvia tai pelejä, joista
on jäänyt mieleen pelottavia kuvia.
”Sellaisia ei kannata katsoa tai pelata”,
äiti sanoi, ”ei vaikka ikärajat sen
sallisivatkin. En minäkään katsele
mitä tahansa, vaikka iän puolesta
saisinkin.”
Äiti oli hetken hiljaa ja alkoi sitten
muistella: ”Kun minä olin pieni
tyttö, pelkäsin iltaisin pimeässä
huoneessani Karhukoplaa.” ”Ai niitä
Aku Ankan rosvoja?” kysyi Saku
huvittuneena. ”Niin, luulin, että ne
asui huoneeni nurkassa. Kun menin
yöllä vessaan, juoksin täyttä vauhtia
ovelle ja laitoin valot päälle. Silloin
mielikuva katosi.” Lapsia nauratti
äidin muisto.
”Mutta valojen sytyttäminen taitaa
kyllä poistaa pelot”, Saku totesi
sitten. ”Ainakin pimeän ja mörköjen
pelon”, äiti sanoi ”mutta kyllä me ihmiset
valoisallakin pelkäämme monenlaisia
asioita”, hän jatkoi. ”Niin,
voi pelottaa vaikka se, että vanhemmille
tapahtuu jotain”, Ruut sanoi
mietteliäänä. ”Tai se, että toiset
nauraa, on vihaisia tai nolaa sut”,
”Me voisimmekin nyt kertoa
pelkomme Jumalalle.”
32
Sari Paavola

jatkoi Saku ajatellen Söpöä, joka ei
uskaltanut kertoa palovammastaan.
”Myrskyä tai ilmastonmuutostakin voi
pelätä”, lisäsi Donkki. ”Tiedättekö, jos
minä en uskoisi Jumalaan, pelkäisin
varmasti koko ajan, että Sakulle tai
Söpölle tapahtuu jotain ikävää”, äiti
sanoi. ”Eikö meille sitten voi tapahtua
mitään, kun me uskotaan Jumalaan?”
Saku ihmetteli. ”Tietysti voi, mutta
tiedämme, että mitään ei tapahdu
ilman, että Jumala sallii sen. Lisäksi
voimme kertoa kaikki huolemme
Jumalalle”, äiti vastasi. Sitten hän
ehdotti: ”Me voisimmekin nyt kertoa
pelkomme Jumalalle. Pyydetään, että
hän pitää huolta meistä ja läheisistämme,
ja poistaa turhat pelot.”
Rukouksen jälkeen äiti sammutti
kattovalon ja sytytti pöydällä olevan
sähkökynttelikön. Se loi huoneeseen
mukavan tunnelman. Sitten äiti käväisi
työhuoneessa ja palasi pian pieni
rasia kädessään. Rasiassa oli raamatunlausekortteja,
joita äiti oli pienenä
saanut pyhäkoulusta. ”Minä luin näitä
aina, kun minua pelotti. Suosikkini oli
tämä, jossa Jumala sanoo: ’Älä pelkää,
minä olen sinun kanssasi! Älä arkana
pälyile ympärillesi – minä olen sinun
Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä
autan sinua, minä tuen sinua vakaalla,
lujalla kädelläni. (Raamatunkohta:
Jes. 41:10)’”
Äiti lupasi laulella vielä hetken
joululauluja unilauluiksi. Päästyään
Heinillä härkien kaukalon ensimmäisen
säkeistön loppuun, hän huomasi
lasten olevan jo täydessä unessa.
33

Raamattu
Turvallinen
luottamus
Mitä sinä odotat kaikkein eniten joulussa? Maria sai tehtäväkseen odottaa
Jumalan Poikaa, joka kasvaisi hänen mahassaan ja syntyisi ensimmäisenä
jouluna. Se oli todella erikoinen tehtävä, eikä olekaan ihme, ettei Maria heti
ymmärtänyt, mitä enkelin sanat oikein tarkoittivat.
34

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi:
- Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!
Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä
sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi:
- Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet
raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.
Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 1, jakeet 28-31 (Lue lisää: Luuk 1:26-38)
!
Marian elämässä oli monia tilanteita, joita
hän ei voinut ymmärtää ja joissa häntä ihan
varmasti pelotti. Hän sai kuulla odottavansa
vauvaa, vaikka oli itse vasta nuori tyttö. Se oli
melkoinen tapaus ja Mariaa varmasti pelotti,
että Joosef hylkäisi hänet. Myöhemmin hän
joutui pelkäämään pienokaisensa puolesta,
kun kuuli Herodeksen aikovan tehdä pahaa
kaikille vauvoille. Kun Jeesus oli 12-vuotias,
tämä katosi perheen yhteisellä matkalla. Sekin
sai Marian varmasti huolesta ja pelosta
suunniltaan. Kun Jeesus kasvoi aikuiseksi,
Maria joutui seuraamaan vierestä kaikkia
niitä pelottavia asioita, joita hänen pojalleen
tapahtui.
Maria joutui Jeesuksen äitinä käymään läpi
monta murhetta ja pelkoa. Maria selvisi
kuitenkin kaikista näistä vaikeista tilanteista,
koska hän luotti Jumalaan. Vaikka Maria ei
itse aina ymmärtänyt mitä tapahtui, hän
uskoi Jumalan ymmärtävän. Maria luotti
siihen, että Jumala johdattaisi ja auttaisi
heitä vaikeuksien keskellä. Marian suuresta
luottamuksesta kertoo hänen vastauksensa
enkelille: ”Minä olen Herran palvelijatar.
Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit”
(Luuk.1:38).
POHDI
Oliko Maria sinun
mielestäsi rohkea?
Millaisissa asioissa me
voisimme ottaa mallia
hänestä?
”Rakas Jumala,
kiitos, että olet
kanssani silloinkin,
kun en ymmärrä
mitä tapahtuu.
Aamen.”
Jos sinua jännittää jokin uusi tai outo
tilanne, rukoile hiljaa mielessäsi.
Jumala voi antaa sinulle rohkeutta ja
rauhallista mieltä.
Minttumaria Ukkonen
35

Tehtävät
17.
Kuvassa on kahdeksan samannäköistä joulukynttelikköä.
Kuitenkin vain kaksi niistä on tismalleen samanlaiset.
Löydätkö ne?
18.
Sakun äiti pelkäsi pienenä Karhukoplan rosvoja. Se on aika
höpsöä, sillä Karhukoplan pojathan ovat vain keksittyjä piirroshahmoja.
Kysy vanhemmiltasi tai muilta aikuisilta, mitä hassuja
pelkoja heillä oli lapsena ja kirjoita vastaukset alle. Tutkikaa
sitten listaa yhdessä ja miettikää, oliko peloissa mitään järkeä?
36

19.
Marian hämmästys oli valtava, kun hän sai kuulla odottavansa
vauvaa. Enkeli neuvoi Mariaa antamaan vauvalle nimeksi Jeesus.
Pian Marialle selvisi, että Jeesus olisi aivan erityinen lapsi.
Ratkaise ristikko ja selvitä, kuka Jeesus on?
20.
Uutinen Jeesuksen syntymästä aiheutti pelkoa ja hämmennystä
Marialle ja Joosefille. He kuitenkin ymmärsivät, että
heidän tehtävänsä vanhempina tulisi olemaan aivan erityinen.
Johdata Maria ja Joosef sokkelon läpi Jeesus-lapsen luo.
37

Tarina
Missä Donkki
luuraa?
”
Onkohan
Donkki nukkunut
pommiin?” Ruut sanoi
ja vilkuili ympärilleen
täpötäydessä joulukirkossa.
Donkki oli aikonut
olla ajoissa paikalla, jotta saisi hyvän
istumapaikan, mutta nyt sitä ei näkynytkään
missään. ”Ehkä Donkki on
mennyt ylös lehterille”, Ruut päätteli.
Samassa urut kajahtivat soimaan.
Ruut yhtyi innoissaan tuttuun Enkeli
taivaan -virteen ja unohti pian aasiystävänsä.
Tuntui ihanalta istua vanhan
kirkon puisella penkillä äidin ja isän
välissä. Ruut oli onnellinen, että
vanhemmat olivat päässeet turvallisesti
kotiin matkalta ja että he saivat
viettää joulua yhdessä. Erityisen
onnellinen Ruut oli siitä, että jouluna
äiti ja isäkin halusivat tulla kirkkoon.
Papin ääni kaikui vanhan kivikirkon
holveissa hänen lukiessaan Raamatusta:
”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan
teille ilosanoman, suuren ilon koko
kansalle. Tänään on teille Daavidin
kaupungissa syntynyt Vapahtaja.”
Ruutia hymyilytti. Paimenten pelko
palautti mieleen viikon takaisen
yökyläilyn Sakun luona. Pelästyivätköhän
paimenet enkelin nähdessään
yhtä paljon, kuin he olivat pelänneet
olemattomia mörköjä? Ruut keskittyi
kuuntelemaan papin puhetta: ”Joulun
ilosanoma on mullistava. Jumala
syntyi ihmiseksi viedäkseen meidät
turvaan. Jeesuksen tähden meidän ei
tarvitse pelätä mitään - ei edes kuolemaa,
sillä Jeesus voitti kuoleman.
Hän antaa ikuisen elämän jokaiselle,
joka uskoo ja turvautuu häneen. Hän
on aina kanssasi ja ottaa sinut syliinsä…”
Ruut kuvitteli itsensä istumassa
Jeesuksen sylissä. Miten turvallista
siinä olikaan. ”Kiitos, Jeesus”, Ruut
kuiskasi hiljaa mielessään.
Jumalanpalvelus oli loppumaisillaan.
Sakun perhe istui Ruutin ja hänen
vanhempiensa takana. ”Mä näin, kun
ton aasin korvat liikkui! Se on elävä”,
hihkaisi Söpö kuuluvalla äänellä.
Vasta silloin Ruutin huomio kiinnittyi
kirkon edessä olevaan jouluasetelmaan,
jossa oli suuret Mariaa ja Joosefia
esittävät nuket, seimi, lampaita
ja aasi. Pörröisellä kankaalla päällystetyt
lampaat seisoivat seimessä
”Hyvää joulua, Donkki!”
38
Sari Paavola

makaavan Jeesus-lapsen vieressä. Aasi
köllötti nukkumassa Joosefin jalkojen juuressa.
Ruut hieraisi silmiään. Näkikö hän
oikein? Oliko nukkuva aasi Donkki? Miksi
ihmeessä Donkki nukkui kirkon jouluasetelmassa?
Loppusoitto oli juuri alkamassa, kun
koko kirkkokansan katseet suuntautuivat
seimiasetelmaan, jossa unestaan havahtunut
Donkki kömpi pystyyn. Kaikki
purskahtivat nauramaan. Kirkkoherra
otti tilanteen sujuvasti haltuun ja viittilöi
Donkin mukaan ristikulkueeseen. Moni
taisi luulla, että kaikki meni aivan suunnitelmien
mukaan.
Ulkona Donkki selitti Sakun ja Ruutin
perheille tulleensa kirkkoon niin hyvissä
ajoin, ettei siellä ollutkaan vielä ketään.
Se oli päättänyt makoilla hetken jouluasetelman
pehmoisella taljalla, mutta olikin
nukahtanut siihen. Donkki ojensi Sakulle,
Ruutille ja Söpölle pienet, jouluiset rasiat.
”Ne on pelonkarkottimia”, se sanoi virnistäen.
”Mitä ne sellaiset ovat?” kummasteli
Ruut, mutta kiljahti ihastuksesta avatessaan
rasiansa. Se oli täynnä kortteja,
joihin Donkki oli kirjoittanut rohkaisevia
raamatunjakeita. ”Hyvää joulua, Donkki!”
Saku, Ruut ja Söpö huudahtivat yhteen
ääneen.
39

Raamattu
Älkää pelätkö!
Oletko joskus kuullut aikuisten sanovan, että pitäisi olla kiltti, jotta saa joululahjoja?
Kilttinä oleminen on kuitenkin välillä tosi vaikeaa ja ihan tahtomattaankin
tulee tehtyä hölmöyksiä. Tiesitkö, että Jeesus syntyi juuri siksi, että
me emme aina osaa olla kilttejä? Jeesus onkin Jumalan lahja meille ihmisille.
40

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa
laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
mutta enkeli sanoi heille:
- Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren
ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä
teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.
Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 2, jakeet 8-12 (Lue lisää: Luuk. 2:1-20)
POHDI
!
Kuvittele, että Jeesus olisikin syntynyt kuninkaan
linnaan ja rikkaaseen perheeseen.
Mitähän siitä olisi mahtanut seurata? Olisivatko
ihan tavalliset ihmiset saaneet kuulla
Jeesuksesta? Jumala kuitenkin halusi, että
Jeesus syntyisi talliin, köyhiin oloihin ja aivan
tavallisten ihmisten keskelle. Tästä ihmeestä
kerrottiin ensimmäisenä paimenille, jotka
eivät tuohon aikaan olleet kovinkaan arvostettuja
ihmisiä. Jumalalle he olivat silti yhtä
tärkeitä kuin kaikki muutkin.
Paimenet olivat varmasti tehneet elämässään
paljon vääriä asioita. Ehkä heitä
huolestutti se, mitä Jumala heistä ajatteli.
Mutta enkeli kertoi, ettei heidän tarvinnut
pelätä, sillä Jeesus oli syntynyt. Uskomalla
Jeesukseen, saa kaikki pahat teot anteeksi.
Tuo enkelin uutinen on tarkoitettu myös
meille. Jeesus on Vapahtaja ja se tarkoittaa,
että hän on vapauttanut meidät synnistä ja
turvattomuudesta. Me olemme siis turvassa!
Niin hyvässä turvassa, että se turva jatkuu
kuolemankin yli. Siksi Jumalan lapsen ei
tarvitse pelätä edes kuolemaa.
Olisitko sinä
halunnut olla
paimenten joukossa,
kun enkeli tuli
kertomaan Jeesuksen
syntymästä? Mitä
ajattelet enkelin
viestistä? Kenelle se
pitäisi kertoa?
”Rakas Jeesus,
minä haluan uskoa
sinuun. Kiitos, että
olen sinulle rakas.
Aamen.”
Oletko joskus kokenut olevasi huonompi kuin muut?
Jumalan mielestä kukaan ei ole toista huonompi.
Hänelle ihan jokainen on tosi rakas ja tärkeä.
Minttumaria Ukkonen
41

Tehtävät
21.
Väritä kuva joulukirkon seimiasetelmasta ohjeiden mukaan. Numero
1 = punainen, 2 = ruskea, 3 = oranssi, 4 = vihreä, 5 = sininen,
6 = harmaa ja 7 = valkoinen. Löydätkö muuten kuvasta eräät tutut
pitkät korvat?
22.
Donkki antoi Sakulle ja Ruutille yhden turvallisen raamatunkohdan
salakirjoitettuna. Auta lapsia selvittämään kirjoitus.
42

23.
Etsi kuvista kuusi eroavaisuutta.
Testaa tietosi raamattuvisassa! Apua vastauksiin
24. löydät tämän lehden raamattuaukeamista.
1. TÄYDENNÄ RAAMATUNJAKEEN PUUTTUVA SANA:
”TEIDÄN JOKAINEN __________ON LASKETTU. ÄLKÄÄ SIIS PELÄTKÖ.”
A) JOULULAHJANNEKIN.
B) HIUSKARVANNEKIN.
C) VARPAANNEKIN.
2. JÄNNITTÄVISSÄ TAI PELOTTAVISSA TILANTEISSA
KANNATTAA:
A) RUKOILLA.
B) HYPPIÄ YHDELLÄ JALALLA.
C) LAULAA TUIKI, TUIKI TÄHTÖNEN.
3. MITÄ JOULUEVANKELIUMIN ENKELI SANOI PAIMENILLE
KEDOLLA?
A) ARVAA MITÄ?
B) ONPA PALJON LAMPAITA!
C) ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!
43

KOKKI KOLMIOLEIVÄT
Teksti ja kuvat:
Silmu Räsänen
Donkin hedelmävälipalat
Passion-myslipurkki
2 dl kreikkalaista jogurttia
1 dl rapeaa mysliä
1 passionhedelmä
1 tl juoksevaa hunajaa
Banaani-kiivipurkki
2 dl kreikkalaista jogurttia
½ banaani
½ kiivi
Lusikoi jogurtti lasipurkin pohjalle ja
lisää sitten muut ainekset kerroksittain.
Tarjoile heti.
46

DONKKI
MAAILMALLA
JOULUMUISTOJA ETIOPIASTA
48
Me olemme Lehtisen perhe. Palasimme
viime kesänä Suomeen Etiopiasta,
jossa olimme lähetystyössä kymmenen
vuoden ajan. Lähetystyötä voi tehdä
tosi monella tavalla. Me teimme muun
muassa kummilapsityötä, HIV-työtä sekä
pidimme erilaisia koulutuksia pastoreille,
evankelistoille ja seurakuntien
vapaaehtoisille.
HELTEINEN JOULU
Meidän joulumme Etiopiassa koostuivat
monenlaisista perinteistä, sillä perheemme
on suomalais-ranskalainen ja
lisäksi otimme joulunviettoomme myös
etiopialaisia tapoja. Etiopialaiset käyttävät
juliaanista kalenteria ja siksi he juhlivat
joulua vasta kaksi viikkoa myöhemmin
kuin suomalaiset. Me vietimme jouluaattoa
kuitenkin totuttuun tapaan 24.
joulukuuta.
Ulkoisilta olosuhteiltaan etiopialainen
joulumme oli hyvin erilainen kuin Suomessa.
Etiopiassa sää on joulunakin kesäisen
helteistä, eikä lunta näy missään.
Sähkön toimivuus on Etiopiassa usein
epävarmaa ja se tuo lisäjännitystä jouluvalmisteluihin.
Päivän mittaan sähköt
saattavat katketa useaan otteeseen ja
pahimmillaan olimme välillä monta päivää
ilman sähköä. Joulun alla jännitimmekin
aina kovasti, saisimmeko tehtyä
jouluruuat vaivattomasti valmiiksi.
Vaikka olosuhteet Etiopiassa olivat kovin
erilaiset, oli joulumme sisältö kuitenkin
samanlainen kuin Suomessa. Tärkeintä
on viettää aikaa perheen kesken, syödä
hyvää ruokaa, avata lahjoja, käydä joulukirkossa
ja pitää perheen hartaushetki.
Tyypillinen etiopialainen
ruoka, jota syödään käsin.

Etiopialaista maisemaa.
Teksti: Lehtisen perhe
Kuvat: Lehtisten albumi, maisemakuva Jarkko Viljanen
Mika, Tania, Noah, Mateo, Natanael,
Naomi ja Eden asuivat Etiopiassa
kymmenen vuotta.
JOULUVIERAITA
Kahta joulua lukuun ottamatta meillä
oli Etiopiassa aina jouluvieraita kotimaistamme.
Oli kiva saada läheisiä
seuraksemme suureen juhlaan. Oli
myös mukavaa, kun he toivat mukanaan
jouluherkkuja ja lahjoja, joita
Etiopiasta oli tosi vaikea saada.
Kun etiopialaiset viettivät joulua kaksi
viikkoa meidän jälkeemme, saimme
välillä kutsun paikalliseen kotiin, jossa
söimme yhdessä heidän herkkujaan
inzeraa ja kanawottia. Kanawotti
on etiopialainen kanasta tehty juhlaruoka,
jota syödään hapatetun inzera-lätyn
kanssa. Inzerasta otetaan palanen
sormiin ja sen avulla kauhaistaan
kastiketta. Jos vierailimme kristityssä
kodissa, liittyi yhdessäoloon aina
myös yhteinen rukous.
HAIKEAT HYVÄSTIT
Kymmenen vuotta vieraassa maassa
olivat monella tapaa jännittävää ja ikimuistoista
aikaa. Viidellä lapsellamme
oli Etiopian pääkaupungissa
Addis Abebassa mukava
kansainvälinen koulu ja
kivoja kavereita. Suomeen
palaaminen oli haikeaa. Lapsien oli
vaikeaa jättää hyvästit kavereille ja
meidän aikuisten omille ystävillemme
ja työtovereillemme.
Olemme iloisia, että saimme jakaa elämää
etiopialaisten kristittyjen kanssa
ja huomata, että olemmepa missä
vain, saamme rukoilla samaa Vapahtajaa,
joka rakastaa jokaista luotuaan
yhtä paljon.
Terveisin,
Mika, Tania, Noah,
Mateo, Natanael,
Naomi ja Eden Natanael, Eden ja
Naomi leipovat
pipareita etiopialaisen
ystävänsä kanssa.

HYVÄ KYSYMYS!
Minkälainen perhe Jeesuksella oli?
Jeesuksen oikea isä on taivaallinen Isämme ja siksi hän
kutsuu veljikseen ja sisarikseen kaikkia niitä, jotka uskovat
Häneen. Sinäkin siis kuulut Jeesuksen perheeseen,
kun luotat ja turvaat Häneen.
Jeesuksella oli myös kasvatusisä Joosef, joka oli puuseppä.
Niinpä Jeesuskin oppi jo lapsena tekemään
puusepän töitä. Jeesuksen äidin nimi oli Maria. Joosefilla
ja Marialla oli myös muita Jeesusta nuorempia lapsia.
Pojat Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas olivat siis Jeesuksen
velipuolia. Heillä oli myös kaksi tyttöä, joiden nimiä
Raamattu ei kerro. He olivat Jeesuksen sisarpuolia. Jeesuksella
oli siis kodissaan kahdeksan perheenjäsentä.
Jorma
Kysymyksiin vastasi:
50
Jorma Pihkala
lähetystyöntekijä evp
Laura Järvinen
nuorisotyölinjan
linjavastaava
Heini Soppi
opettaja

Mitä tarkoittaa, että maksaa
kymmenykset? Pitääkö
lastenkin maksaa ne?
Vanhassa testamentissa kerrotaan,
että Jumala käski kansaansa tuomaan
kymmenesosan viljasadostaan,
lampaistansa ja niin edelleen
Jerusalemin temppeliin. Nuo ”kymmenykset”
annettiin papeille, jotka
tekivät työtä temppelissä eivätkä
voineet sen takia viljellä maata
saadakseen ruokaa.
Jotta ihmiset kuulisivat Jeesuksesta,
tarvitaan edelleen pappeja ja muita
hengellisen työn tekijöitä. Yleensä
he eivät voi tehdä toista työtä,
josta saisivat rahaa elämiseen. Siksi
tarvitaan niitä, jotka lahjoittavat
osan omasta palkastaan, jotta hengellistä
työtä tekevät voivat saada
palkkaa.
Lapsikin saa antaa vaikkapa osan
viikkorahastaan kolehtiin, jos
haluaa, mutta kenenkään ei ole
pakko, ei edes aikuisten!
Miksi lasten on pakko käydä
koulua?
Lapset käyvät koulua siksi, että he
saisivat mahdollisimman hyvät eväät
kasvaa aikuisiksi ja pärjätä elämässä.
Osa koulussa opittavista asioista ovat
välttämättömiä osata, jotta selviytyy
yhteiskunnassa. Tällaisia ovat esimerkiksi
lukeminen ja laskeminen. Jotkut
asiat ovat vähemmän välttämättömiä,
mutta silti hyödyllisiä ja mukavia osata.
Sellaisia ovat esimerkiksi ruuanlaitto,
toisten ihmisten kanssa oleminen,
liikunta, musiikki tai juuri se sinun oma
lempiaineesi.
Kaikkea koulussa oppimaasi et ehkä
tarvitse elämässä, mutta monenlaisista
asioista tietäminen auttaa sinua
ymmärtämään ympäröivää maailmaa
ja löytämään oman toiveammattisi tai
kiinnostuksen kohteesi.
Heini
Laura
Mikä askarruttaa mieltäsi?
Lähetä kysymyksesi osoitteeseen
donkki@sekl.fi tai kirjoita se osoitteessa
www.donkki.net.
Ihan kaikki kysymykset
ovat hyviä!
51

Täytyy etsiä
turvapaikka
ukkoselta!
Hmm, ei
tämä.
Ehkä tämä...
TUONNE!
Hiukan
ahdas.
Hei! Vanha
tyynyni!
Nyt on hyvä.
52
Salla Santapukki

ARVAA
MITÄ!
Tiesitkö?
Teksti: Emilia Mäkelä
Lähteet: historianet.fi ja is.fi
Joulukuusia on koristeltu elävin kynttilöin jo 1600-luvulta
lähtien. Sähkökynttilät tulivat myyntiin 1800-luvun lopulla.
Ensin niitä pidettiin ihan pöhkönä juttuna, mutta
pian sähkökynttilöistä tuli kuitenkin rikkaiden muotivillitys.
1900-luvun alussa yhden kuusen koristeleminen
sähkökynttilöillä maksoi nykyrahaan muutettuna jopa
2000 euroa!
Nam!
Fazerin Lappeenrannan
tehtaalla
valmistetaan
joka vuosi joulun
herkkupöytiin n.
17 miljoonaa Vihreää
kuulaa!
No hui!
Eikä!
Ukrainassa joulukuusi on
tapana koristella hämähäkeillä
ja hämähäkin seitillä.
Aikamoista! Tapa on peräisin
vanhasta tarinasta, jossa hämähäkit
koristelevat köyhän
naisen joulukuusen kauniilla
kimaltelevilla seiteillä.
Ensimmäiset tekokuuset valmistettiin hanhien
höyhenistä! Sulat värjättiin vihreiksi ja
kiinnitettiin kuusen runkoon rautalangalla.
Myöhemmin tekokuusissa käytettiin myös
esimerkiksi strutsin ja joutsenen höyheniä.
Vasta 1950-luvulla tekokuusia keksittiin
valmistaa muovista.
53

A AR T
S K
E L U
Jouluinen seimiaskartelu
Tarvikkeet:
Sakset
Liimapuikko
1. Leikkaa askartelun osat
irti Donkki-lehdestä tai
tulosta ne Donkin nettisivulta.
2. Taita keltaisella merkityt
kohdat 1, 2 ja 3 mallin
mukaan. Leikkaa punaisella
merkitty viiva numero
4 ja taita sen jälkeen
keltainen viiva numero 5.
Mustat siivekkeet taittuvat
sisäänpäin maata vasten,
jotta seimiasetelma pysyisi
paremmin pystyssä.
3. Taita viivat 5a ja 5b
yhteen viivan 4 kanssa,
jotta niiden väliin tulee taitokset
oranssien nuolien
kohdalle. Näin muodostuu
haitaritaitos.
4. Liimaa lopuksi kuvaaiheet
oikeille kohdilleen.
Aasi etualalle, seimi ja
tähti haitarin toiseen harjanteeseen
sekä itämaantietäjät
ja enkeli taaimmaiseen
harjanteeseen.
54

Maria Vuorma
Vinkki: Voit tulostaa Donkin
netistä materiaaleja niin
paljon kuin haluat ja askarrella
useamman seimiasetelman
joulutervehdykseksi!
Taitteluohjeet videona sekä
tulostettavat askartelupohjat
löydät Donkin nettisivuilta
osoitteesta donkki.net.
55

Tehtävien ratkaisut
Tehtävä 1.
Tehtävä 2.
Tehtävä 3.
Tehtävä 5.
Tehtävä 6.
Tehtävä 7.
Kuulkaa siis, israelilaiset! Herra, teidän
Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin
sen, että pelkäätte häntä, että aina
vaellatte hänen teitään, että rakastatte
häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne
ja koko sielustanne ja että
tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja
säädöksiään, jotka minä teille annan.
Kun tämän teette, te menestytte.
Tehtävä 9.
Tehtävä 10.
Tehtävä 11.
Psalmista puuttuu sana: muuri. Vihjesanat:
Manteli, lUistimet, kuUsi, ateRia ja
seimI.
Tehtävä 12.
Oikea johto on numero viisi.
Tehtävä 13.
Rakkaus poistaa pelon.
56

Tehtävä 14.
Älä pelkää minä olen sinun
kanssasi.
Tehtävä 15.
Tottelivat.
Tehtävä 16.
Oikea järjestys: D, B, A, C.
Tehtävä 17.
Tehtävä 19.
Tehtävä 20.
Tehtävä 21.
Tehtävä 22.
Sinun turvanasi on Herra!
(Psalmi 91:9)
Tehtävä 23.
Tehtävä 24.
B, A ja C.
57

Värityskuva
Heidi Tohmola
Väritä alla oleva
kuva mieleiseksesi.
Tai leikkaa ja
askartele kortiksi,
jolla voit ilahduttaa
ystävääsi.
Kuvaa värityskuvat
kännykällä ja
jaa vaikka viestinä
kavereillesi.
58
Lähetä värittämäsi kuva meille ja voit voittaa Donkin tuubihuivin! Postita kuva osoitteeseen:
SEKL/Donkki, Opistotie 1, 12310 Ryttylä tai lähetä se sähköisesti joko viestillä
numeroon 044 059 7597 tai sähköpostilla osoitteeseen donkki@sekl.fi. Väritysiloa!

Lääkäri paljastaa
salaisuuden
Urho ja Eino näkevät tutun hahmon: tummaan pukeutuneen
varkaan, joka on vienyt heidän vanhan
koulunsa keräämät hyväntekeväisyysrahat. Rohkeasti
he varastavat varkaalta, mutta juuri, kun he saavat
rahat viedyksi sinne, minne ne kuuluvat, poliisit astuvat
heidän perässään huoneeseen.
60
- Kiinni jäitte! sanoi siniseen virka-asuun
pukeutunut poliisi astuessaan sisälle ylilääkärin
huoneeseen. Huoneen lattialla
oli pieni kori, joka oli täynnä arvokkaita
rahakirjeitä. Korin vieressä seisoi kaksi
koulupoikaa, Urho ja hänen kaverinsa
Eino. Heidän takanaan oli valkoiseen takkiin
pukeutunut ylilääkäri, joka pudisteli
päätään. Ylilääkäri avasi suunsa:
- Mitä merkillistä tämä oikein on? Yhtäkkiä
minun huoneeseeni ryntää kaksi
poikaa tuoden korin, jonka sanovat kuuluvan
tänne. Ja heti perään virkavalta.
Minä vaadin selitystä!
Ylilääkäri loi vihaisen katseen alaiseensa,
sairaalan vahtimestariin, joka oli vähintään
yhtä ymmällä eikä osannut selittää
mitään. Poliisien seurassa seisoi poikien
entisen koulun rehtori, kaljupäinen
mies, mutta hän puuskutti kuin höyryveturi,
eikä pystynyt muuta kuin viittilöimään
käsillään kohti Urhoa ja Einoa ja
välillä pullauttamaan suustaan yhden
tai pari sanaa:
- Nämä… pojat… heillä…
Urho päätteli salamannopeasti, että
hänellä olisi tilaisuus selittää juuri nyt
tai muuten asiat kääntyisivät vaikeaksi.
Reippaasti hän aloitti:
- Tämä kori tässä sisältää varastettuja
rahoja. Ne on alun perin kerätty meidän
vanhassa koulussamme järjestetyssä
hyväntekeväisyystapahtumassa.
Minä ja kaverini Eino olimme katsomassa
tapahtumaa ja huomasimme,
kuinka tummaan huppariin pukeutunut
varas vei keräysrahat, jotka ovat tässä
korissa olevissa kirjekuorissa. Tänään
me yllättäen törmäsimme rosvoon ja
varastimme rahat takaisin, mutta emme
itsellemme vaan tuodaksemme ne lastensairaalan
syöpälapsille, kuten oli tarkoitettukin.
Sellainen ei kai ole kovin
vakava rikos?
Rehtori oli saanut hengityksensä tasaantumaan
ja vahvisti Urhon kertomuksen:
- Tuo on totta. Minä olen kuulustellut
asiaan liittyviä oppilaita ja voin vahvistaa,
että nämä pojat eivät ole varkaita!
Ja nuo rahat, ne todellakin on kerätty
tälle sairaalalle ja ovat nyt näköjään tulleet
perille.

Teksti: Jouni Hörkkö
Kuvitus: Teijo Kemppainen
SELITYKSIÄ
Kun asiat oli selvitetty, poliisit ja sairaalan
vahtimestari poistuivat. Pojat ja rehtori jäivät
vielä ylilääkärin huoneeseen. Rehtori
täydensi poikien kertomusta ylilääkärille:
- Minä päätin, että pienet potilaat tarvitsevat
iloa. Rahoilla voidaan ostaa leluja
ja pelejä. Sain ajatuksen, kun olin itse hiljattain
hyvässä hoidossa tämän sairaalan
aikuisten osastolla.
- Se hupparivaras kyllä väitti meille, että
me viemme näitä rahoja väärään paikkaan,
kun olimme tuomassa niitä tänne
sairaalaan, sanoi Urho.
- Varas sanoi, että rahoja ei kannata tuhlata
sairaille lapsille, jotka kuitenkin kohta
kuolevat. Varkaan mielestä rahat pitää
antaa terveille ja älykkäille, jotka sitten
voivat kehittää niiden avulla yhteiskuntaa,
täydensi Eino.
- Tästä maailmasta tulee sietämättömän
kova, jos me ajattelemme, että vain terveillä
ja vahvoilla on oikeus olla ja elää, ja
jätämme sairaat ja heikot oman onnensa
varaan, ylilääkäri sanoi.
- Minä olen samaa mieltä, sanoi rehtori. -
Kun oman sairauteni aikana luulin jo kuolevani
ja aloin vaipua epätoivoon, kuulin
”Mitä merkillistä tämä oikein on?
Yhtäkkiä minun huoneeseeni ryntää kaksi
poikaa tuoden korin, jonka sanovat kuuluvan
tänne. Ja heti perään virkavalta.
Minä vaadin selitystä!”
rohkaisevat sanat sänkyni vierestä. En
jaksanut avata silmiäkään, mutta kuulin,
kuinka ääni sanoi selvästi: ”Tämä on nyt
taistelun hetki, mutta sinä et ole yksin.
Taistele, me voitamme tämän yhdessä.”
Minä olen jälkeen päin miettinyt, näinkö
unta vai olivatko nuo sanat todelliset. Ja
jos olivat, kuka ne sanoi? Joka tapauksessa
ne sanat piristivät ja antoivat toivoa. Silloin
ajattelin, että elämä ei ole arvokasta
ainoastaan niinä päivinä, kun olen terve.
Elämän jokainen päivä ja hetki on tärkeä.
Niin tärkeä, että sen edestä kannattaa
taistella. Ja niin minä jossakin syvällä mielessäni
päätin, että minä en anna periksi
vaan taistelen elämäni puolesta.
- Oliko se enkeli? kuiskasi Urho jännittyneen
arvauksen.
- Sanoitteko te olevanne Jari Korpela, kun
tullessanne esittäydyitte? kysyi ylilääkäri
rehtorilta.
- Kyllä, se on nimeni. Miksi kysytte? vastasi
61

62
rehtori.
- Olin jäsenenä hoitotiimissänne. Nimenne
on tuttu, vaikka emme ole koskaan varsinaisesti
tavanneetkaan, selitti ylilääkäri.
Sitten hän piti pienen tauon, katsoi
Urhoa ja jatkoi arvoituksellisesti hymyillen:
- Enkeleitä on monenlaisia. Joskus ne varmaan
tulevat suoraan taivaasta, mutta
minä luulen, että joskus Jumala käyttää
meitä ihmisiä viestin tuojina toisillemme.
Minä kävin sinun rehtorisi, tämän Jari Korpelan
vuoteen vieressä. Minä koin, että
minun pitää sanoa hänelle rohkaisuksi
jotakin. Vaikka en voinut olla varma, kuuliko
hän minua, sanoin juuri nuo sanat.
Ylilääkäri käänsi katseensa rehtoriin ja
sanoi hänelle:
- Kun sanoin, että et ole yksin, en tarkoittanut
ainoastaan sitä, että me lääkärit taistelemme
sinun kanssasi. Tarkoitin paljon
enemmän.
- Tarkoititko Jumalaa? Uskotko sinäkin
häneen?
Ylilääkäri nyökkäsi. Miehet alkoivat jakaa
kokemuksiaan sairaalasta, elämästä,
varastetuista rahoista ja sen sellaisista.
Pojat livahtivat ulos ja takaisin maanalaisen
asemalle.
Metrojuna tuli ja pojat hyppäsivät sen viimeiseen
vaunuun. Juna oli uutta mallia
ja sisällä näki junan ensimmäiseen vaunuun
asti.
- Minä luulen, että näen näkyjä! Se meidän
hiipparimme seisoo tuolla toisessa
päässä, hämmästyi Eino.
Urho pinnisti katsettaan ja näki. Kaukana,
aivan junan etummaisessa vaunussa seisoi
todellakin rosvo. Hän vastasi Einolle:
- Ei kai pieni lisäseikkailu meitä tapa? Vakoillaan
sitä ja katsotaan, missä se jää pois. Sitten
seurataan salaa, niin nähdään, missä
se asuu. Ja sitten kerrotaan poliisille!
Tuumasta toimeen: joka asemalla he vahtivat
tarkasti, jäisikö rosvo kyydistä. Lopulta
Urho kuiskasi:
- Se menee päättärille asti.
Samassa kajahti kuulutus, että juna saapuisi
viimeiselle asemalle ja jatkaisi kääntöraiteelle.
Kaikkia matkustajia kehotettiin
poistumaan kyydistä. Juna jarrutti ja
pysähtyi. Eino nousi ylös, mutta Urho veti
hänet takaisin istumaan. Voro ei ollut vielä
liikahtanut mihinkään vaan istui edelleen.
Juna tyhjeni lopulta kokonaan matkustajista,
vain voro istui edelleen penkissään.
Eino ja Urho hämmästyivät:
- Jos se on nukahtanut? Meidän pitää nyt
kuitenkin poistua, kuiskasi Eino.
- Ei minnekään, sihahti Urho vastaukseksi.
Samalla hetkellä merkkiääni ilmoitti ovien
sulkeutuvan. Juna sukelsi viimeiseltä asemalta
tunneliin, kohti kääntöraidetta. Eino
hätääntyi:
- Nyt me joudutaan taas vaikeuksiin!
- Istu rauhassa. Se nyt jostain syystä haluaa
istua kyydissä koko kääntämisen ajan. Sitten
tämä lähtee toiseen suuntaan. Katsotaan,
mille asemalle se lopulta jää.
Juna jarrutti. Vaunun valot alkoivat himmetä
ja lopulta ne sammuivat kokonaan.
Tuli melkein täysin pimeää, mutta ikkunoista
kajasti hämärä valo. Pojat kurkkivat
pimeydessä varovasti penkkien selkänojien
yli. Kun juna pysähtyi kääntöraiteen
päähän, heidän silmänsä laajenivat
hämmästyksestä. Voro nousi seisomaan
ja astui pois junasta. Minne se yritti
mennä pimeässä tunnelissa, jossa vain
muutama merkkivalo loi heikon kajastuksen?
He näkivät tunnelin seinässä oven,

jonka voro avasi. Urho viittoi Einoa seuraamaan.
Nopeasti he hyppäsivät ulos
oranssista metrojunasta ja harppoivat
samalle ovelle. Urho tarttui ovenkahvaan.
- Oletko nyt ihan varma, että me seurataan
sitä tuonne tuntemattomaan? kuiskasi
Eino jännittyneenä.
- Tämä on varmaan poistumistie. Joku
hätätilannetta varten tehty uloskäynti.
Seurataan sitä, haluan nähdä, missä se
asuu!
”Urho avasi oven. He näkivät portaat, mutta ne
eivät suinkaan vieneet kohti maan pintaa vaan
suoraan alas ja pimeään!”
Urho avasi oven. He näkivät portaat,
mutta ne eivät suinkaan vieneet kohti
maan pintaa vaan suoraan alas ja
pimeään! Urho otti Einoa kädestä, etteivät
he eksyisi toisistaan ja valaisi kännykän
näytöllä jalkoihinsa. Hän näki, että
alla oli uutuuttaan kiiltävät liukuportaat,
mutta ne eivät olleet toiminnassa. Hän
kuiskasi Einolle:
- Voro ei ole voinut mennä minnekään
muualle. Mennään perässä, kävellään
alas ja katsotaan, mihin nämä johtavat.
Pysy ihan perässä, minä valaisen kännykällä
jalkoihin, että nähdään.
Eino tarttui Urhoa olkapäästä ja niin kaksikko
lähti laskeutumaan pimeydessä yhä
syvemmälle maan uumeniin. Matka alas
tuntui jatkuvan ikuisesti. Eino puristi
Urhoa ja kuiskasi:
- Mun korvat menee lukkoon.
- Sama täällä! Se johtuu ilmanpaineesta.
Me laskeudutaan todella syvälle!
Loputtomalta tuntuvan laskeutumisen
jälkeen liukuportaat päättyivät. Edessä
oli ovi. Urho painoi sen kahvan alas ja
veti ovesta. Yllätys oli suuri, kun kirkas
valo tulvahti heidän silmiinsä. He olivat
astuneet kirkkaasti valaistuun ja suuren
asemahalliin, jonka raiteilla seisoi
sinivalkoinen, mustalla vaakaraidalla
väritetty, uutuuttaan kiiltävä suurnopeusjuna.
Junan kyydissä oli yksi matkustaja:
voro! Hän istui selin heihin päin ja
näytti näpräävän kännykkäänsä. Junan
ovet olivat auki, joten Urho ja Eino hiipivät
toiseen vaunuun. Tämä oli erilainen
juna, ei pitkä putki, jossa olisi nähnyt
päästä päähän, vaan vaunut oli erotettu
toisistaan seinillä. Voro ei voinut nähdä
heitä tähän vaunuun, joten he saattoivat
kävellä käytävällä ihmeissään. He istuivat
pehmeälle, nojatuolimaiselle penkille,
jossa oli turvavyöt jokaiselle matkustajalle.
Ja samassa, aivan yllättäen kuului
merkkiääni, ovet sulkeutuivat ja juna
lähti liikkeelle.
- Mitä tämä oikein on, ihmetteli Eino. -
Täällä on toinen asema louhittu metron
alapuolelle. Ja asemalla suuriin nopeuksiin
tehty juna! Minä en käsitä!
He kiinnittivät turvavyönsä. Aseman valot
jäivät taakse, ikkunoista näkyi pelkkää
mustaa. He tunsivat vauhdin kiihtyvän
yhä suuremmaksi ja samassa he tajusivat
korvissaan tuntuvan kovan kivun ja
tiesivät, mitä se merkitsi: he kiitivät yhä
nopeammin alas, todella syvälle.
- Pieni lisäseikkailu, kuiskasi Urho Einolle
rohkaisuksi. Mielessään hän ei ollut lainkaan
yhtä varma, sillä hän tunsi junan yhä
kiihdyttävän ja sukeltavan syvemmälle.
Mihin he olivat joutuneet?
Jatkuu
seuraavassa
numerossa.
63

Donkki
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa!
Seuraava numero 13.2.2020
Teema: Opetuslapset
donkilla on myös omat nettisivut
www.donkki.net
NETTISIVUILLA VOIT MM.
• osallistua kilpailuihin ja jättää kysymyksesi Hyvä kysymys! –palstalle.
• katsoa, missä on lähin Donkin jakelupiste, josta voit hakea
lehden ilmaiseksi.
• etsiä sinua lähimmän Donkkis Big Night -tapahtuman.
Kyllä!
HALUAN TILATA DONKKI-LEHDEN!
Kestotilaus: 20 €
Vuosikerta: 20 €
Kustannus Oy
Uusi Tie
maksaa
postimaksun
Maksajan nimi:
Osoite:
Puhelin:
Sähköposti:
Lehden saaja:
Osoite:
Kustannus Oy Uusi Tie
Tunnus 5011123
12003
VASTAUSLÄHETYS
Ikä:
Voit tilata useampia lahjatilauksia osoitteessa: www.donkki.net!
Puh. (019) 779 2307 Sähköposti: tilauspalvelu@uusitie.com