TT 1-2020

Koulukuva
syksyllä 2019.
Kansikuvantekijän profiili
Olen Laura Autio ja opiskelen Kauhajoen opistossa
Art-line puolella. Täällä opiskellessa aika on kulunut
todella nopeasti mukavien koulukavereiden ja ihanien
opettajien kanssa. Joka viikko on opittu erilaisia
taidetyylejä ja töitä on saanut tehdä hyvin itsenäisesti.
Eräällä viikolla saimme tehtäväksi kääntää jokin
kuuluisa maalaus toiseen taidesuuntaan. Valitsin espanjalaisen
taidemaalari Dalin, "Muiston pysyvyys".
Käänsin kuvan pointillismiin, sillä muistothan ovat
vähän kuin pisteitä menneisyyden usvassa, jonka takia
nimesinkin työn "Muiston pisteellisyys". Taulusta
tuli lehden kansikuva.
TÄYTTYNEET TOIVEET
Päätoimittaja,
suunnittelu ja taitto: Jussi Luoma.
Kannet: Laura Autio, Taidekoulu Art-Line: Muiston pisteellisyys.
Julkaisija:
Kauhajoen evankelisen opiston opistoystävät
Järvikyläntie 92, 61850 Kauhajoki as. Puh. 020 765 9230.
Painopaikka: I-print ISSN 1456-3967
Lehti ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Tilausmaksu 20 €
OPISTON
KURSSITARJONTAA
Lyhytkurssit
Intialainen pää- ja kasvohierontakurssi ..........24.-26.4.
Kuumakivihieronnan kurssi ...............................4.-6.9.
Maalauskurssi ......................................................syksy
Metalligrafiikkakurssi ...........................................syksy
Puugrafiikkakurssi ...............................................syksy
Kuvanveistokurssi ................................................syksy
Valokuvaamisen perusteet ja filmivalokuvaus ......syksy
Korujen hiekkavalukurssi .....................................syksy
Pitkät kurssisarjat
* Yrttihoitajakoulutus (fytoterapian perusopinnot)
* Fytoterapian syventävät opinnot
* Luontaisterapia ammattina
* Kalevalainen jäsenkorjaajakoulutus:
perus-, jatko- ja seurantakurssit
* Hevoshierontakoulutus
* Koirahierontakoulutus
* Koirien jäsenkorjauskoulutus
Ajantasainen kurssikalenteri ja
lisätiedot löytyvät kotisivuiltamme
www.keo.fi
VUOSIMAKSU JA TT-LEHTI
Tämän lehden välissä on tilisiirtolomake, jolla voit maksaa
Opistoystävien vuosimaksun ja siten varmistaa myös
TT-lehden loppuvuoden numeron saamisen. Jos lomaketta
ei jostakin syystä ole lehden välissä, ole yhteydessä opistolle
puh. 020 765 9230, niin lähetämme sinulle uuden
lomakkeen. Voit maksaa maksun myös opiston toimistoon.

P Ä Ä K I R J O I T U S
Hallituksen
puheenjohtajan
kuulumisia
Tänään maa on kaunis ja valkoinen, vaikka muuten tammikuu on
kulunut pääasiassa pakkasmittarit lämpöasteiden puolella vesisateen
litinässä. Talviset myrskytuulet ovat usein riepotelleet puita ja
rankat sadekuurot metelöineet kattoja rummuttaen. Tämä tammikuun
toiseksi viimeisen päivän lumisade ei pidä meteliä itsestään.
Tyynessä säässä hiutaleet hiljalleen putoavat pihamaahan. Metsässä
hiutaleet koristelevat puiden oksat valkealla kuorrutuksella. Koti-ikkunastani
katsoen kirjoitushetkellä tilanne on tällainen.
Tiedostan sen, että silloin kun
Te, arvoisat lukijat kirjoitustani
luette, loistaa kevätaurinko
jo korkealta lämpimästi ja
kirkkaasti.
Opiston hallitus on kokoustanut
syksyllä muutamia
kertoa miettien kuluvan
vuoden talousarviota
sekä kiinteistöjen tilannetta
ja korjaustarpeita. Haastetta
tulevaisuudessa riittää.
Rakennuksilla on jo ikää,
joten vaihtoehtoisia ratkaisuja
peruskorjaukseen tultaneen
lähivuosina miettimään niin
rahoituksen, korjausaikataulujen
kuin myös korjausten
toteutustavankin osalta.
Pääasiallinen tulorahoitus
opiston toimintaan saadaan
valtionavustuksista. Sen lisäksi
kannatusyhdistyksen
jäsenet, Opistoystävät sekä
avustusten lahjoittajat ovat
aina olleet ja ovat tulevaisuudessakin
tärkeässä roolissa
Kauhajoen evankelisen opiston
toiminnan tukijoina.
Vuosikymmenten mittaan
kansanopiston perinteinen
opetus on antanut kristillisen
pohjan sadoille jopa tuhansille
opistossa opiskelleille.
Samanlaisen pohjan elämälleen
opistolta saa tämän päivän
opiskelijatkin, vaikka
yhteiskunta muuttuu koko
ajan. Talouden haasteissa
selviytymisen ehdoton edellytys
on, että opintolinjoja
kehitetään. Opiskelijamäärät
vaihtelevat vuosittain ja joka
vuosi opetustarjonta määrittää
sen, saadaanko linjoille
opiskelijoita riittävästi.
On siis jatkuvasti seurattava
aikaa ja kehitettävä uuttakin.
Ja niinhän Kauhajoen opistolla
tehdäänkin.
Hallitus on ilolla todennut
sen innostuneen otteen sekä
hyvän meiningin, jolla opiston
henkilöstö suunnittelee
opetustyönsä ohella seuraavaa
lukuvuotta. Opiston
nettisivulle tuleekin kevään
mittaan näkyviin ilmoittautumismahdollisuus
uusiin ja
mielenkiintoisiin opintokokonaisuuksiin.
Aurinkoa teidän jokaisen
kevääseen, Marianpäivänä
tavataan!
Tervetuloa Toveripäiville.
Kauhajoen
evankelisen opiston
Kannatusyhdistys ry
Päivi Nummijoki
Tervetuloa Toveripäiville
MARIAN ILMESTYSPÄIVÄNÄ 22.3.2020
Kutsumme kaikkia opiston ystäviä viettämään perinteistä toveripäivää
Marianpäivän sunnuntaina 22.3.2020 Kauhajoen
evankeliselle opistolle.
Erityiskutsun saavat tänä vuonna vuosikurssien 1939-40,
49-50, 59-60, 69-70, 79-80, 89-90, 99-2000, 2009-10 sekä
viime vuosina 2018 ja 2019 opistossa opiskelleet.
Kymmenvuotiskurssijuhliansa viettäville varataan omat
kokoustilat opiston luokista ja kokoustiloista. Jos haluatte erityisjärjestelyjä,
ottakaa yhteys opistoon. Tulkaa mukaan, näkemään,
kuulemaan, muistelemaan, laulamaan ja virkistymään!
Opistoystävien ja opiston puolesta
Jorma Ketola Päivi Nummijoki Jussi Luoma
OHJELMA SUNNUNTAINA 22.3.2020
klo 10.00 Messu Kauhajoen kirkossa,
kirkossa kannetaan kolehti opistolle.
Lounas opistolla (omakustanteinen).
Lounaan jälkeen vuosikurssikokoukset.
klo 13.00 Laulajaiset sekä lähetys- ja päätösjuhla,
puheen pitävät Opistoystävien johtokunnan uusin
jäsen Eila Rintamäki sekä rovasti Kosti Kallio.
Yhteislaulut säestää Jaakko Salminen, juontajana
Jussi Luoma. Kolehti Opistoystäville.
klo 14.30 Päiväkahvi.
klo 15.30 Kannatusyhdistyksen vuosikokous
opiston juhlasalissa.
3

PUHEENVUORO OPISTOLLA
MARIANPÄIVÄNÄ 2019.
Olen suorastaan ihaillen
kuunnellut aamuisin ohjelmaa
kuusi kuvaa. Ohjelmassa
on mukana viisi kuvaa
haastateltavasta henkilöstä.
Kuudes kuva on sellainen,
jota ei ole vielä otettu, mutta
jonka haastateltava kuvittelee
sen olevan. Ohjelma kuvaa
mielestäni hyvin ihmisten
erilaista elämää ja yllättävää
erityislahjakkuutta
Opistomme toiminnassa
on vuosien aikana ollut mukana
monta henkilöä, jotka
ovat ansainneet elämässään
omat kuusi kuvaansa.
USKOLLISUUTTA omaan
työtehtävään. Agrologi Samuel
Mäntykoski oli aikanaan
ns. vanhan kansan opettaja,
maa- ja metsätalousmies ja
opiston peltojen viljelyksistä
vastaava. Hänen traktorinsa
oli opistomme käytössä, mm.
4
lämmitykseen tarvittavat halot
kuljetettin hänen traktorillaan
eri puolilta pitäjää opistolle.
Mäntykoski oli syntynyt
Jalasjärvellä, Mäntykosken
kylässä, jossa harjoitettiin jo
silloin voimakkaasti maataloutta.
Lähes koko työuransa
ajan hän toimi opettajana
tässä oppilaitoksessa. Hän
hoiti mm talon kirjanpitoa ja
huolehti osaltaan talon maksuvalmiudesta.
Nuorempana Kauhajoella
ollessaan hän oli mukana
osakkaana myös paikallisessa
yritystoiminnassa ja omisti
mm. maaomaisuutta kotipitäjässään
Jalasjärvellä. Myös siihen
aikaan opistomme talous
oli monasti tiukalla ja Mäntykosken
talousmiestaidot
auttoivat selviytymään näistä
tilanteista, joskus saattoi tulla
kysymykseen henkilökohtainen
laina, jopa lahjoitus.
Samuel
Mäntykoskelle
uskon asia
oli tärkeä elämän
perusta
ja tästä asiasta
hän myös
puhui eri tilaisuuksissa.
Muistamme
häntä kaikella
kunnioituksella.
R O H -
KEUTTA toimiaikanaan
opistomme
rehtorina
osoitti Kari
Lähdesmäki.
Hän oli asioihin
aktiivisesti
tarttuva ja
lahjakas puhuja.
Erilaisia
uusia mahdollisuuksia
pyrittiin kehittämään,
mm. aktiivista
yhteydenpitoa
opistomme entisiin oppilaisiin.
Toimimme yhdessä Kauhajoen
Reserviläisten johtokunnassa.
Päätimme järjestää
linja-automatkan Pääesikuntaan
Helsinkiin. Karilla oli
tuttu kenraali siellä vielä
töissä, joten ajatuksemme
toteutui Karin järjestämänä.
Toimintamme aikana Kauhajoen
Reserviläiset täyttivät
tasavuosia, joten päätimme
järjestää juhlat, jonne kutsuttiin
myös kutsuvieraita.
Suomen Reserviläisten puheenjohtajana
toimi silloin
kansanedustaja Aapo Saari,
Kari soitti kokouksesta Aapo
Saarelle ja sopi asiasta. Aapo
Saari saapui tilaisuuteemme
juhlapuhujaksi sovitun mukaisesti.
Karin ehdotuksesta
pidimme myös johtokunnan
kokouksen hänen mökillään,
joka oli kohtuullisen kaukana
Itä-Suomessa, Pohjois-Karjalan
yläpuolella.
Kari Lähdesmäki teki vielä
opistoajan jälkeen mittavan
elämäntyön Tampereen
Seurakuntien yhtymäalueen
nuorisojohtajana, alaisia oli
muistini mukaan parhaimmillaan
48 henkilöä.
SINNIKKYYTTÄ edustaa
mielestäni Martti Filppula
Teuvalta. Saman vuosikurssin
oppilas kuin itse olin, eli vv.
6l-62. Martti menetti vasemman
kätensä työtapaturmassa
pian opistoaikamme jälkeen.
Hän jatkoi opiskeluaan mm.
kansankorkeakoulussa Helsingissä
ja päätyi opinnoissaan
siihen, että voi toimia
seurakunnan nuoriso ohjaajana.
Martti on toiminut useassa
seurakunnassa nuorisosta
vastaavana työntekijänä, mm.
Urjalassa samoihin aikoihin,
kun itse toimin maatalousviranomaisena
naapurikunnassa
Forssassa. Me emme silloin
tienneet toistemme töistä.
Varsinaisen elämäntyönsä
Martti on tehnyt syntymäpitäjänsä
Teuvan seurakunnan
nuorisotyön vastuuhenkilönä.
Hän harrastaa mm. musiikkia,
soittaa pianoa, ja on n. 50
v:n ajan toiminut aktiivisesti
mukana puhallinorkesterissa
soittaen trumpettia. Viimeisessä
Täyttyneet Toiveet lehdessä
Martilla oli ansiokas
kirjoitus omasta poisnukkuneesta
veljestään. Martti toimii
nykyisin myös Opistoystävien
johtokunnassa. Parhainta
jatkoa myös edelleen Martin
elämään ja kaikkea siunausta
eteenpäin.
Oman paikan löytäminen
elämässä ei ole aina itsestään
selvää ja välillä on ponnisteltava
kovasti. Mainitsemani
asiat: Uskollisuus työlle, sopiva
rohkeus ja sinnikkyys
omassa tehtävässään auttaa
meitä yksilöitä selviytymään,

kuten myös tätä Kauhajoen
evankelista opistoamme.
Korkeimman Johdatukseen
turvautuminen auttaa meitä
yksilöinä ja perheinä, viisautta
me tarvitsemme koko
kansana.
Luin hiljakkoin esimerkin
sotilaasta, jolla ei ole
taistelukokemusta, tosipaikan
tullen hän saattaa
olla heikoilla kokemattomuutensa
ansiosta. Taisteluita
kokeneet ja useampi
sellainen yhdessä antavat
todellisen vastuksen.
Opistomme rehtori ja
muu henkilökunta yhdessä
suhtautuvat toiveikkaasti
selviytymiseen jatkossakin
muuttuvassa maailmassa.
Näin ikääntyneenä ajattelen,
että hoiva- ja kuntoutustyö
tulee jatkossakin
tarvitsemaan uusia käsiä ja
alan koulutusta. Olin aikaisemmin
mukana Opistoystävien
toiminnassa ja panin
merkille, kuinka fiksuja
oppilaita täällä oli viimeisinäkin
vuosina. Ikärakenne
oli muuttunut, oli nuoria
ja ns. aikuisikään ehtineitä
oppilaita. Kun jaoimme
päätöstilaisuuksissa opistomme
toverimerkkejä, monet
ottivat sen vastaan, josta
olin iloinen.
Kuulemassani aamuhartaudessa
Isonkyrön srk:n
pastori - oltuaan 4 vuotta
Amerikassa - oivaltaneensa
onnellisuudesta,
että vastuun kantaminen
ja uskollisuus Jumalalle ja
lähimmäisille antaa siihen
parhaat edellytykset.
Nuori srk:n naispappi
kertoi vaikeuksien kautta
saaneesta pikku pojastaan,
jolle he miehensä kanssa
päättivät antaa kaikkein
kauneimman osaamansa nimen.
Hän päätyi kuitenkin
siihen, että ihmisen kannalta
kaikkein kaunein ja
tärkein nimi on JEESUKSEN/
JESHUUAN nimi. Kolmas
hartaudenpitäjä piti tärkeänä
lähimmäisen huomioimista
ja kuulemista; mitä
sinulle kuuluu, haluamme
tulla kuulluksi.
Matti Kangas
Eila Rintamäki valittiin marraskuussa
Opistoystävien
vuosikokouksessa uudeksi
johtokunnan jäseneksi.
Kyselemme kuulumiset.
Kerrohan itsestäsi, kuka
olet, mitä teet?
- Olen 60-vuotias Eila Rintamäki
Ilmajoen Huissilta.
Työskentelen puistotyöntekijänä
Ilmajoen kunnassa.
Sinut valittiin Kauhajoen
evankelisen opiston
Opistoystävien johtokunnan
jäseneksi.
Millainen jäsen ajattelet
olevasi?
- Olen evankelisen kodin
kasvatti, olen saanut sieltä
sellainen pohjan, että ajattelen
olevani hyvin sopiva
jäsen yhteisöön.
Mitä kristilliset arvot
merkitsevät sinulle?
- Kristilliset arvot merkitsevät
minulle elämän jokapäiväistä
turvaa, tietoisuutta siitä
mihin olemme matkalla ja
mihin kerran matka päättyy.
Niin se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Onko sinulla harrastuksia?
- Aikoinani olin urheilija, kilpahiihtäjä,
ja toimin hyvinkin
fanaattisesti urheiluelämässä,
kuorossa toimin myös aikoinaan,
tänään harrastuksiin
kuuluu hengellisessä ja vapaaehtoistyössä
toimiminen
sekä kirkon luottamustoimet.
Onko opisto sinulle aiemmin
tuttu?
- Opisto on minulle hyvinkin
tuttu jo omalta vuosikurssiltani
-77-78. Vuosittain olen
myös käynyt Toveripäivillä,
joten tuttuhan se on.
Mitä opisto sinulle tänään
merkitsee?
- On pientä huolenaihetta
siitä, miten me säilytämme
sen hyvän opistokodin, jonka
helmoissa itsekin olen saanut
olla. Kunhan mahdollisimman
moni - äiti, isä tai nuori
- kävisi opistovuoden läpi. Se
on niin iso koko loppuelämää
koskettava asia. Siihen
meidän tulisi kannustaa,
opisto on sitä tänä päivänä,
hyvä kasvun paikka.
Mikä on oma näkemyksesi
opistomme lähitulevaisuudesta?
- Opisto on käynyt historiansa
aikana isot muutokset
läpi, on ollut pakko jalostaa
koulutusta ja kurssitusta niin,
että opisto vastaa nykyajan
tarpeisiin. Uskon, että kun
hengelliselle arvopohjalle
rakennetaan ja jalostetaan
opistoa edelleenkin, niin
opistolla on siunausta ja tulevaisuus
myös muuttuvassa
maailmassa.
Entä mitä ajattelet nykypäivän
opiskelijan saavan
kansanopistosta?
- Joka tekee sen päätöksen,
että lähtee kansanopistoon
tänä päivänä, saa opistossa
elämälleen sisältöä kaikella
tavalla, valmiuksia tulevaan
elämään. Kansanopistossa
luodaan eväät tulevaan elämään,
niihin myrskyihin ja
tyveneen, mitä elämä tullessaan
tuo.
Miten kehittäisit opistoa ja
opiston opetustarjontaa?
- Uutena jäsenenä ajattelen
niin, että olen kannustamassa
ja tukemassa opiskelijoita
kaikkeen uuteenkin niin, että
opisto olisi ajassa mukana
kannustavasti, kannustetaan
nuorta kaikkeen tulevaan,
he elävät hyvin haastavassa
maailmassa tänään, hyvin
erilaisessa maailmassa kuin
aiemmat sukupolvet. Meidän
on ymmärrettävä heidän
tilanteensa muuttuneessa ja
edelleen muuttuvassa maailmassa.
Mitä neuvoja antaisit matkaevääksi
opiston nuorille
opiskelijoille?
- Katsokaa valoisin ja toivorikkain
mielin eteenpäin,
luottakaa itseenne ja Jumalaan.
Katsokaa valoisin
mielin tulevaisuuteen.
Terveisesi lukijoille
- Pitäkää hengellinen opistokoti
rakkaana mielissänne,
vaalikaa suvaitsevaisuutta,
viekää yhdessä hyvää eteenpäin.
- toimitus kiittää -
5

Jouluakin vietettiin
aina niin maistuvien
jouluruokien
ääressä.
KUVAK
6
On opistossa aiemminkin harrastettu liikuntaa.
Häivähdys menneisyyttä sekoittuu nykyisyyteen.

Kuvataidelinjan
Matilda Aaltonen
maalaa.
Kuvaaja
Heikki Alkula
tehtävissään.
Opisto iltavalaistuksessa.
Lumi maassa, omput puussa.
Kuva: Taina Vähäaho,
Radiotoimittajalinja.
Hyvinvointi- ja
liikunta-alojen
opiskelijat
Heidi Haavisto,
Annika Peltola
ja Toni Malkki
linjanjohtaja
Rolf Lähteenmäen
kanssa
tutustumassa
Kuortaneen
valmennuskeskukseen.
7

Toveripäivät
24.3.2019
Jorma Mäki-Jussila muistelee
ELÄMÄNI KEVÄITÄ
JA OPISTOAIKAaNI
Lyhennelmä
Jorma Mäki-Jussilan
muisteluista
Toveripäivillä 2019
Minun vuosikurssini oli
viimeisiä, sanoisinko vanhan
kaavan mukaan toimineita.
Kauhajoen Evankelinen
Kansanopisto on sen jälkeen
voimakkaasti muuntunut, säilyäkseen
on ollut pakko vastata
yleisen kehityksen käänteisiin!
Vuosikurssin päättäjäisissä
keväällä 1961 Paavo Tamminen
pisti minut puhumaan
ISÄNMAALLE. Itse ajattelin,
että se oli jonkinlainen rangaistus
”alisuoriutujalle”, joksi
johtaja Paavo minua erään
kerran kahden kesken nimitti.
Ilmajoen Lehtimäenkylästä,
Ojajärveltä ja rajan pinnasta
Peräseinäjoen puolelta; periaatteessa
samasta kyläkunnasta
tuli pikkubussilla eli koulutaksilla
Turjanlinnaan kuusi
nuorta, kolme tyttöä ja kolme
poikaa syksyllä 1960. Kaikki
olivat saaneet lähtökohtaisesti
varsin tiukan kristillis-evankelisen
alkukasvatuksen, mutta
muutamat meistä olivat tietysti
omaksuneet hiukan laajanäkemyksellisiäkin
tapoja,
sivupolkuja, ja ruvenneet käymään
yleisen tavan mukaan
rippikoulun jälkeen esimerkiksi
tansseissa. Pahimmat
synnit silloin olivat samat kuin
nykyisinkin, mutta joidenkin
mielestä myös tanssi, urheilu ja
onkiminen olivat tuomittavien
harrastusten listalla.
8
Rippikoulun jälkeen niin
sanotuilla tavallisilla nuorilla
oli lupa käydä myös tansseissa.
Vanhempani eivät hyväksyneet
tansseissa käyntiä. Tiesin hyvin
sen, mutta kuitenkin omin
luvin lähdin muiden mukana
keskikesän juhlaan juhannusvalvojaisiin
Kalajärvelle. Kun
palailin aamuyöllä kotiin, isä
katsoi tarpeelliseksi siivota
minusta enimmät synnit pois
antamalla kunnollisen keppiselkäsaunan!
Keppipuhdistukset
jäivät siihen, mutta samassa
yhteydessä ”henkemästynyt”
isäni purki mieltään äidilleni
ja antoi karhean lausunnon sanomalla:”Poijastaki
näköjään
yrittää tulla miehentapaanen!
Nyt on tultu siihen pisteehin,
jotta kasvatushommat täytyy
antaa parempihin käsihin!”
Heti, kun saatiin lehdistä
lukea, että uudelle vuosikurssille
Kauhajoen Evankeliseen
Kansanopistoon sai hakemuspaperit
lähettää, niin vanhempieni
toimesta asia hoidettiin ja
pian tuli tieto siitä, että poika
sai mennä ohjattavaksi oikealle
tielle.
Päärakennus teki ensikertalaiseen
valtavan vaikutuksen!
Todellinen kartanolinna, tyylipuhdas,
jykevä rati toi mieleen
Engelin suunnittelemat
arvorakennukset pääkaupunkiseudulla.
Minulla oli arkikamppeet
päällä, rippipuku
putsatussa väkilantasäkissä,
jonka sivulla luki: Booripitoinen
Y-lannos 20-20-20, numerot
ilmaisivat pääravinteiden
prosenttilukuja.
Ensimmäinen työ oli asettua
taloksi uuteen asuntolarakennukseen
kolmen hengen
huoneeseen. Seuraavaksi mentiin
päärakennuksen taakse
vanhaan ulkorakennukseen
täyttämään koltinkuoria pitkillä
ruisoljilla. Siinä sai tehdä niin
hyvän olkipolsterin itselleen
kuin halusi. Vuosikurssilla oli
aloitusvaiheessa viisitoista poikaa
ja likimain seitsemänkymmentä
tyttöä, viehättäviä ja
viattoman oloisia; nuoria naisia
parhaimmasta päästä! Äitee oli
valistanut minua lähtiessäni,
että ”Pirä korvas auki, jotta saat
jotaki pysyvää sielulles, mutta
kattele samalla ympärilles sillä
silimällä, notta löyrät ittelles
pystyvän huushollin hoitajan;
kyllä sielä niitä nyt on!”
Vaikka opisto oli suljettu
sisäoppilaitos ja ohjelmaa jokaiselle
viikonpäivälle aamusta
iltamyöhälle saakka, en kokenut
sitä ollenkaan rasittavaksi,
päinvastoin! Hyviä kavereita
oli ja iloisia tyttösiä, vakavamielisen
äireen mainitsemia
ehdokkaita, pyöri ympärillä
sankoin joukoin!
Opiskeluaineet olivat tavanomaisia,
lähestulkoon samoja
kuin kansakouluaikoina,
pääpaino kuitenkin niin sanotulla
käytännöllisellä puolella;
tytöillä kotitalous, ompelu ja
kudonta, pojilla maatalous ja
puukäsityöt.
Opettajista ensimmäiseksi
mainitsen johtajatar Terttu
Tammisen, joka oli laaja-alainen,
osaava, taitava ja kannustava;
musiikillisesti erittäin
pätevä, kuoronjohtajana arvostettu.
Hän osasi oikealla
tavalla lähestyä oppilastaan,
minuakin, joka lähdin erittäin
ennakkoluuloisesti tähän
evankeliseen internaattiin.
Opistolaisista oli muodostettu
niin sanottu pikkukuoro, jossa
naisäänten lisäksi yritteli laulaa
bassoa kaksi Artoa ja minä.
Pikkukuorossa oli myös enkeliääninen
sopraano, hauras ja
hento Heli, jota tuli oheisena
toisella korvalla kuunneltua
niin, että tämän mainitun bassoäänen
niin sanottu ”väärinlaulaminen”
ei ollut aina
helppoa varsinkaan, kun en
tykännyt mainitun kaltaisesta
möräjämisestä ollenkaan! Ulkoilutunnilla
tuli joskus käveltyä
käsikynkkää Järvikyläntiellä
tämän jalasjärveläistytön kanssa
ja silloin sai kyllä tuntumaa
siihen, että kenties ”sydämet
lyövät samaan tahtiin”, maallisen
laulun sanoja siteeratakseni.
Lopulliseen ratkaisuun
tuo ystävyys ei kuitenkaan
johtanut!
Opistoaikana alkaneista
ihastuksista syntyi monia
aviopareja, kotiseuduillanikin
on siitä useita esimerkkejä,
mutta kurssilta 35 ainoastaan
kaksi paria polvistui vihkialttarin
äärelle. Mahdollisuuksia
ainakin pojilla oli tehdä hyviä
valintoja, mutta niinhän se on,
etteivät kemiat aina kohtaa!
Johtaja Paavo Tamminen jäi
minulle varsin etäiseksi, oikeastaan
vasta viimeisinä päivinä
keväällä käytiin perimmäisistä
kysymyksistä varsin läheistä,
arvomaailmat paljastavaa keskustelua,
joka varmasti jäi molempien
mieliin! Paavo jostain
syystä pisti minut päätösjuhlassa
Puhumaan Isänmaalle.
Kaipa puheesta lopulta
kelvollinen tuli, kun minun piti
sitten lukea se jopa maakuntaradioonkin!
Kunnioitin ja ihailin Paavo
Tammista hänen sujuvasta,
oikeastaan loistavasta puheenpitotyylistään
ja täydellisestä
Suomen kielen taidostaan. Sukuvikaa
oli tietenkin runsaasti
takana, olihan hänen isänsä
tunnettu Siionin Kanteleen ja
Virsikirjan runoilija.
Muutamilla meistä, minullakin,
oli päässä runsaat, suorastaan
komeat hiukset, jotka
kammattiin Elvis- tai James-tyy-

lisesti. Se ilmeisesti ei oikein
natsannut evankelisuuteen,
koska Paavo siitä joskus huomautteli,
vai oliko takana niin
sanottu kaljupäisen kateus?
Kerran eräällä pitkästyttävällä
tunnilla piirtelin työvihkooni
johtaja Paavon päänkuvat,
vasemmalle sivulle kaljun, eli
niin kuin asia oli ja oikealle
sellaisen, jossa hän oli näköisenään,
mutta päähän oli istutettu
Elvis-tyylin hiukset. Rintakuvista
tuli niin mainiot, että
teippasin ne asuinkämppämme
seinustalle vierekkäin. Käsityönopettaja
Paavo Kivimäki
opettajien valvontavuorolaisena
kerran havaitsi muotokuvat,
jotka poikkeuksetta aiheuttivat
positiivista suhtautumista
ja iloluonteisia kommentteja
huoneessa kävijöissä! Tämä
arvonimeltään Paavo Nuorempi
katseli ensin hölmistyneenä
kuvia aikansa ja puhkesi sitten
riemukkaaseen nauruun, niin
että vesi silmistä tippui! Totesi
kuitenkin tuokion kuluttua minulle:
”Pistä heti kuvat piiloon,
ettet joudu erotettavaksi koko
opistosta!”
Paavo Kivimäki oli nuori,
mainio opettaja, urheilumies,
kansallisen tason ampuja. Hänen
kanssaan pystyi keskustelemaan,
vaikka mistä!
S. l. Mäntykoski opetti erityisesti
maatalousaineita, oli
opiston pitkäaikaisin opettaja
ja varmasti kutsumusammatissaan.
Hän piti harvasanaiseen
tyyliinsä myös hartauspuheita
ja ikään kuin maisteli sanojaan.
Meidän huonekuntamme antoi
hänelle lempinimen Mänty-
Samppa!
Varsinaiset tyttöaineiden
opettajat jäivät vieraammiksi
kuin edellä mainitut. ”Lankasuora”
Hanna Jokela oli Paavo
Kivimäen kanssa joukkueenjohtajana
evankelisten opistojen
talvipäivillä Karstulassa,
jossa sattumalta voitin evankelisten
opistojen poikien sarjan
kymmenen kilometrin maastohiihdon
melko selkeällä, minuutin
erolla seuraavaan.
Omistamassani valokuvassa
poseeraamme Hanna Jokelan
kanssa kaksistaan ja naureskelemme
tyytyväisenä onnistuneen
hiihdon jälkeen.
Mieleeni on jäänyt jännä
muistikuva kudonnanopettaja
Klaara Lepistöstä, kun hän niin
sanotuilla esiintymisharjoitustunneilla
istui salin perällä ja
piti avattuja oppikirjoja korviensa
takana niin, että vastaanottava
ääniala oli suhteessa
vähintään samaa luokkaa kuin
lepakolla; siitä tiesi, ettei oppilasriepu
käyttänyt ääntänsä
riittävällä volyymillä!
Erityismuistamisen ansaitsee
myös opiston talonmies
Aatto Väli-Torala, jonka elämäntyö
takasi sen, että paikat
pysyivät kunnossa ja toiminnot
pelasivat; tehtäväkenttä oli laaja
ja vastuullinen!
Hyvin monesta opistotalven
päivästä yksistään saisi kertomuksen
aikaiseksi. Muistelen
vielä viimeistä, eli toukokuista
päätösjuhlan päivää, jossa
ohjelmassa oli myös tyttöjen
ja poikien käsityönäyttely. Äitimuorikin,
innokas käsityöihminen,
oli saapunut paikalle
ja ennen kaikkea hän tuli katsastamaan
tyttöjen käsityönäyttelyn.
Meillä kotona oli tuvassa
kangaspuut latingissa lähes
ympärivuotisesti. Hänen oman
opistokautensa (Karhumäki)
käsitöitä oli meillä käytössä
vielä useita, esimerkiksi niin
sanotun vieraskamarin suuri
lattiamatto.
Sirpalla, tyttöjen käytännöllisten
aineiden parhaana
palkitulla, oli käsityönäyttelyssä
valtava määrä huippuluokan
töitä. Sirpa oli suorastaan asunut
Klaaran kudontasalissa
kaikki vapaahetkensäkin! Äitee
piti tiukan kuulustelun minulle
siitä, olinko huomannut tämän
aikaansaavan tyttösen saavutuksia
ja tutustunut niiden tekijään
lähemmin. ”No en sillä
lailla”, oli minun tunnustettava!
”No mihinä sun silimäs on ollu
koko talaven”, tiukka luetus
jatkui. ”Pääs tietenkin, ei sun
tarvitte jurnuttaa tästä asiasta,
osaan hoitaa jo nämä jutut
ittekki”, yritin puolustautua.
Asiakokonaisuus hipaisi
minua kuitenkin läheltä! Oli
nimittäin niin, että sattumalta,
joku sanoisi, jotta johdatuksesta,
mainitulla Sirpalla oli
rippikouluikäinen nuorempi
sisar Seija, joka vieraili usein
opistolla. Minulla oli silloin
vaistomainen tuntemus päällä,
että hänen täytyy olla monessa
asiassa sisarensa kaltainen, eli
”tosihyvä”, hymykin oli aivan
identtinen, kun hän silmät
sirrillään sattui katsahtamaan
minuun! Täysin ”myyty” poika
silloin olin ja päätin, että vielä
etsin tämän tyttösen käsiini,
vaikka mistä!
Parin vuoden kuluttua tulin
jälleen Kauhajoelle, nyt maamieskouluun,
HALUKKAASTI,
saamaan ammattikoulutusta
ja myös suurin toivein niin
sanotulle ”sydämen asialle”.
Kumpikin tavoite täyttyi. SMK
antoi hyvän maahenkisen koulutuksen
ja samaan aikaan tulin
vakuuttuneeksi siitä, että tämä
opistolla muutaman kerran
tapaamani kauhajokelainen
neitokainen oli Hän, jonka halusin
elämänkumppanikseni.
Monet seikat osoittivat sen, että
Seija olisi pystyvä ja kestävä
hoitamaan maatalon emännän
vaativaa tehtävää! Havainnointi
piti täysin paikkansa!
Seijan kanssa olemme saaneet
elää hyvän elämän kotiseudulla
Seinäjokivarressa.
Meille syntyi onnekkaasti kuusi
lasta; kolme tyttöä ja kolme
poikaa, jotka ovat kelvollisesti
löytäneet paikkansa yhteiskunnassa
ja joilta saamme
turvallista läheisyyttä tähän jo
iltapuolelle kallistuneeseen
elämään.
Kauhajoen evankelisen
opiston toimintatavat ja opiskeluohjelmat
ovat muuttuneet
tuntuvasti siitä talvesta 1960-
61, kun olin täällä oppilaana.
Ihmetellä täytyy sitä, että Kauhajoen
opiston johtoryhmä ja
rehtori ovat pystyneet säilyttämään
Turjanlinnan kehityksen
kuohujen keskellä Majakkana
Peltomeressä ja saaneet loistamaan
sen edelleen hyvin
laajalle alueelle!
Monipuolinen opiskelutarjonta,
kurssitoiminta, käsittää
nyt noin viisitoista koulutuslinjaa
ja kansainvälisyys on myös
huomionarvoista, parhaillaankin
opiskelijoita on kahdestatoista
kansallisuudesta!
Olemme kristittyjä ja täälläkin
meitä opetettiin elämään
ylösnousemususkossa. Tämä
teema oli joka päivä päällimmäisenä
esillä. Armo, lunastus,
elämämme kallein asia,
iankaikkinen elämä, Taivaan
ihanuus; tulivat jokaiselle oppilaalle
perusteellisesti selvitetyiksi!
Jeesus Kristus itse sanoi:
”Minä olen ylösnousemus ja
elämä, joka uskoo minuun, ei
ikinä kuole!” Apostoli Paavali
Jeesuksen jälkeen oli Hän,
joka ehkä selkeimmin opetti ja
selvitti tätä uskoa ja pelastusta.
Martin Luther, uskonpuhdistaja,
korosti myös työn merkitystä
ihmisen elämässä. Hän
sanoi: ”Vaikka tietäisin, että
huomenna kuolisin, tänään
istuttaisin omenapuun!”
Vuorisaarnan jälkeen Jeesus
sanoi eräälle epätietoiselle
rikkaalle nuorukaiselle, jolla oli
pyrkimyksiä ja tarpeita, täydellisyydestä:
”Jos tahdot olla
täydellinen, mene ja myy kaikki,
mitä sinulla on, anna rahat
köyhille ja seuraa minua!” Rikas
joutui lähtemään itkien
pois! Yleisesti ottaen tämä asia
on aina toteutunut huonosti,
niin silloin, kuin nykyäänkin!
Ei kukaan sananmukaisesti
pysty elämään täydellisesti, tai
noudattamaan Vuorisaarnan
opetuksia; on turvauduttava
armoon ja anteeksiantamukseen!
Minulle on jo varhain lapsuudessa
muodostunut kotoa ja
kotiseudulta varma vakaumus
kristillisestä uskosta, joka on
perussisällöltään hyvin yksinkertainen
ja nimittäisin sitä
ARMONUSKOKSI.
Elämässä teemme virheitä
ja syntiä, olemme kristittyinä
kelvottomiakin, mutta Raamatun
ilmoituksen mukaan
ARMOSTA OLEMME PELAS-
TETUT USKON KAUTTA ja
”Meillä on lunastus Hänen
verensä kautta, rikkomuksiemme
anteeksisaaminen Hänen
armonsa rikkauden mukaan!”
Näin sanotaan apostoli Paavalin
kirjeessä efesolaisille 1/7.
TOIVOTAN Kauhajoen
evankeliselle opistolle Taivaan
Isän siunausta!
Jorma Mäki-Jussila
Opistonystävien
johtokunnan
varapuheenjohtaja
9

OPISTOYSTÄVIEN
VUOSIKOKOUKSEN KUULUMISIA
Kauhajoen evankelisen
opiston Opistoystävien
vuosikokouksessa opistolla
5.11.2019 kokouksen puheenjohtajaksi
valittiin Lea
Salin. Toimintakertomuksessa
todettiin mm. monet
tapahtumat ja tilaisuudet,
joita on järjestetty sekä
opistolla että maakunassa.
Toveripäiväjuhlissa oli
runsaasti vieraita, opiston
ystäviä.
Opistoystävät ovat toimittaneet
Täyttyneet Toiveet
-lehteä, jonka ykkösnumero
on postitettu kaikille
Opistoystäville, viime
vuoden alusta lähtien lehti
ollut luettavissa myös
sähköisenä näköislehtenä
opiston kotisivuilla.
Lehden kakkosnumero
postitetaan lehden tilaajille.
Opistoystävät ovat
myös myyneet opiston
historiikkejä ja adresseja,
sekä jakaneet opiskelijoille
stipendejä.
Vuosikokouksessa päätettiin
säätömuutoksesta
seuraavasti: Yhdistyksen
toimintaa johtaa johtokunta,
jossa on yhdeksän
vakinaista ja yksi varajäsen.
Jäsenten toimikausi
on kolme (3) vuotta, paitsi
opiskelijajäsenillä ja varajäsenellä
yksi (1) lukukausi
tai lukuvuosi. Johtokunnan
jäsenistä kuusi on opiston
käynyttä tai muuten ansioitunutta
opiston ystävää
ja kolme parhaillaan opistossa
opiskelevaa. Varajäsen
on myös opistoystävä.
Johtokunnan jäsenten toimikausi
voi jatkua yhtäjaksoisesti
enintään kolme
(3) kautta. Vuosikokous valitsee
muut jäsenet, paitsi
opistossa parhaillaan opiskelevien
edustajat. Opiskelijajäsenet
ja varajäsen
valitaan mahdollisimman
pian opiskelun alettua niin,
että heidän toimikaudekseen
tulee se lukukausi tai
lukuvuosi milloin he ovat
opiskelemassa, varajäsen
valitaan opiskelijoiden
joukosta opiskelijajäsenten
valitsemana siksi lukukaudeksi
tai lukuvuodeksi,
jolloin hän on opistossa
opiskelemassa. Rehtori
hoitaa opiskelijajäsenten
valinnan parhaaksi katsomallaan
tavalla. Yhdistyksen
johtokunta valitsee
keskuudestaan puheenjohtajan,
varapuheenjohtajan
ja sihteerin ja ottaa joko
keskuudestaan tai johtokunnan
ulkopuolelta rahastonhoitajan.
Johtokunta
kokoontuu puheenjohtajan
tai varapuheenjohtajan
kutsusta tai kun kaksi
jäsentä sitä kirjallisesti
pyytää. Kauhajoen evankelisen
opiston rehtorilla
on puhevalta johtokunnan
kokouksissa ja niistä on
hänelle ilmoitettava.
Vuosikokous päätti säilyttää
vanhempien adressien
hinnat entisinä eli 7
€ ja 10 €. Lisäksi uusien
tilattavien adressien hinnaksi
päätettiin 12 €/kpl.
Myös jäsenmaksu päätettiin
pitää entisellään 20
€, joka on myös samalla
lehden tilausmaksu. Erovuoroisena
johtokunnan
jäsenenä olivat Seija Ollila
ja Heikki Lintala, Ollila
voitiin valita ja hänet valittiinkin
tehtävään uudelleen,
Lintalalle sääntöjen
mukainen enimmäismäärä
kolme kolmivuotiskautta
johtokunnassa tuli täyteen,
hänen tilalleen valittiin Eila
Rintamäki Ilmajoelta.
Varsinaisiksi toiminnan
tarkastajiksi valittiin Reima
Mäki-Äijälä ja Raimo
Ollila. Varatoiminnantarkastajaksi
valittiin Tuomo
Havunen.
opiston
ADRESSEJA
Suruun osaa ottamisen tarve tulee yllättäen ja odottamatta.
Silloin osanottoa voidaan ilmaista monin eri
tavoin. Yleensä haluamme ilmaista osanottomme adressin
avulla, mutta onko meillä niitä silloin saatavilla?
Opiston adresseja on myytävänä
opiston toimistossa hintaan 7€,
10€ ja nyt myös kaikkein uusin
adressi 12€. Niitä voi ostaa yksitellen
tai isommissa erissä joko
omaan käyttöön tai edelleen
myytäviksi. Postitse lähetämme
vähintään 10 kpl:n eriä.
Opiston ystävät ja toveriliittolaiset
ympäri Suomea, käyttämällä
oman opistomme adresseja,
tuemme opiston työtä.
Adresseista osa on opiston
opiskelijoiden suunnittelemia.
Uusin adressi ajattomin tekstivaihtoehdoin
tai ilman tekstejä on
myös nyt saatavilla. Adressit ovat
aitoja ja ajattomia, niissä välittyy
lämpimästi osaa ottava
tunne. Myös vanhempia
adresseja on vielä jonkin verran
jäljellä. Kysy lisää ja tilaa puh.
020 765 9230 tai opiston
kotisivuilta www.keo.fi.
10

Taivaan kotiin kutsuttuja
KARILUOMA Sami Petteri
s. 19.11.1975 Kauhajoki
k. 19.02.2019 Helsinki
LUOMA Terttu Esteri
o.s. Ilomäki
s. 16.09.1936 Jalasjärvi
k. 21.02.2019 Jalasjärvi
vsk. 1953-54
SAIRO-LAMPINEN Ritva
s. 07.11.1939 Ilmajoki
k. 21.02.2019 Lahti
vsk. 1956-57
ÄIJÄLÄ Lyyli Elina
s. 01.03.1932 Alavus
k. 11.03.2019 Alavus
vsk. 1954-55
HARJU Tuovi Aallotar
s. 03.08.1935 Peräseinäjoki
k. 30.03.2019 Seinäjoki
vsk. 1958-59
KUUSISTO Pentti Mauno Ensio
s. 09.06.1940 Ilmajoki
k. 24.04.2019 Ilmajoki
vsk. 1956-57
KUUSELA Kaisu Helena
o.s. Väli-Torala
s. 17.10.1932 Ilmajoki
k. 28.04.2019 Tuusniemi
NUKARINEN Kerttu Aliisa
o.s. Kauppila
s. 25.10.1931 Kurikka
k. 06.06.2019 Jalasjärvi
vsk. 1949-50
HIRVELÄ Sinikka Kaarina
o.s. Mäki-Äijälä
s. 10.10.1942 Kurikka
k. 14.07.2019 Kurikka
vsk. 1959-60
OLLILA Ulla Katariina
o.s. Mukkala
s. 10.06.1944 Ilmajoki
k. 21.10.2019 Kurikka
Opiston siivooja/kiinteistönhuoltaja
1988-2004 (tai 2005)
ORRENMAA Tuomo ”Tuppu”
s. 21.12.1960 Kauhava
k. 24.10.2019 Helsinki
Pop-Jazz -linjan linjanjohtaja
1993-1995
HAUTALA Mirjam
s. 21.03.1925 Ylistaro
k. 28.10.2019 Kauhajoki
VARAMÄKI Ilmari
s. 10.06.1927 Kauhajoki
k. 27.11.2019 Kauhajoki
Opiston entinen tilintarkastaja
EERTONEN Eine-Liisa
o.s. Huhta
s. 29.04.1929 Ilmajoki
k. 29.12.2019 Pori
vsk. 1948-49
JULMALA Raili Maria
o.s. Koivula
s. 10.08.1934 Peräseinäjoki
k. 29.12.2019 Peräseinäjoki
vsk. 1952-53
Martti Sakari Hanhikoski
s. 1.1.1951 Ylistaro
k. 25.1.2020 Vaasa
vsk. 1958-59

KOKOUSKUTSU
Kauhajoen evankelisen opiston kannatusyhdistys ry:n
vuosikokous
pidetään opistolla 22.3.2020 klo 15.30.
Järvikyläntie 92.
Esillä sääntömääräiset asiat.
Tervetuloa
Hallitus
Kutsu
Kauhajoen evankelisen opiston vuosikurssin
1954-1955 oppilaat, vietämme 65-vuotis Toveripäivää
22.3.2020
Kokoonnutaan opistolle. Toivotamme Sinut
tervetulleeksi puolisosi tai ystäväsi kanssa.
Irja Lohjansalo, os. Ylikortes
Kauhajoen
evankelisen opiston
kannatusyhdistys ry:n
Henkilöjäsenmaksu
on 15 €/vuosi.
Ainaisjäsenmaksu
on 150 €.
Yhteisöjäsenmaksu
on 100 €/vuosi.
TIEDOTUSTA
Kannatusyhdistyksen jäsenmaksun
maksaneella
on äänioikeus yhdistyksen
varsinaisessa kokouksessa
eli vuosikokouksessa. Yhteisöjäsenillä
on oikeus
lähettää kokoukseen yksi
edustaja.
Kauhajoen evankelisen
opiston kannatusyhdistys
ry:n jäsenmaksu maksetaan
yhdistyksen tilille
FI 27 5154 3020 0142 51.
Kauhajoen evankelisen
opiston Opistoystävät
julkaisee Täyttyneet Toiveet-lehteä,
joka lähetetään
Opistoystävien jäsenmaksun
maksaneille.
Opistoystävien jäsenmaksu
on 20 € ja jäsenmaksut
kootaan Täyttyneet Toiveet-lehden
kunkin vuoden
ensimmäisen numeron
mukana lähetettävillä tilillepanokorteilla.
Opistoystävien tarkoituksena
on tukea kaikin tavoin
opiston henkilökuntaa
opiston tarkoituksen
toteuttamisessa evankelisen
liikkeen hengellisenä
toimintakeskuksena
Etelä-Pohjanmaalla ja ylläpitää
yhteyttä entisten
opettajien ja opiskelijoiden
välillä sekä tehdä työtä
Kauhajoen evankelisen
opiston toiminnan tukemiseksi.