Tapiolan Tennis 50 vuotta!

SISÄLLYSLUETTELO

Tervetuloa matkaan………………………………….5

Lyhyt tenniksen historia……………………………..7

Poimintoja vuosien varrelta………………………….9

Tapiolaan uusi tennisseura…………………………..17

TaTe:n logo…………………………………………..18

Pentti Sierilä…………………………………………19

Irja Rainto……………………………………………24

Yhdistämisajatuksia………………………………….26

Erkka Valkila………………………………………...30

Maisa Pirilä…………………………………………..31

Mirja Kenttälä………………………………………..32

Timo Pöntynen…………………………………….....33

Matkakuvien alku…………………………………....34

Aija Antola…………………………………………....38

Erkki Hallavo…………………………………….......39

Antti & Jussi Hästbacka…………………………......40

Jarmo Lesonen………………………………….........42

Ulla Niku-Koskinen…………………………….........43

Outi Kunttu……………………………………..........45

Eki Leikoski……………………………………..........46

Kaisa & Raimo Pitkänen………………………..........50

Pekka Valle……………………………………...........51

Sini Saukkonen…………………………………........52

Raimo “Rildo” Ojala…………………………............52

Jani Jankkila……………………………....…...........54

Ilmo Korpelainen…………………………….............55

Johan Wallin…………………………………............56

Esa Nieminen…………………………………...........57

Antero Pulkkinen…………………………….............58

Leena & Heikki Wilkman……………………............58

Pekka ”Pokka” Kilpiö…………………………..........60

Matti Laamanen………………………………...........62

Lisää matkakuvia yms………………………….........63

Vetoomus Tennispuiston puolesta……………...........69

Tietoa TaTe:sta………………………………….........70

Visio & Missio……………………………………......74

Puheenjohtajalista & hallituksia…………………......75

TaTe:n tulevaisuus........................................................77

Ainais- ja kunniajäsenet………………………….......78

Kiitokset………………………………………….......79

Tervetuloa Tapiolan Tennis ry:n matkaan

Espoon Kisa-Tennis ry (EKT) perustettiin vuonna 1971.

Tapiolan Tennisseura ry (TaTe) puolestaan

perustettiin vuonna 1988.

Kun nämä kaksi seuraa fuusioituivat vuonna 1995,

saatiin Espooseen perinteitä ja uusia toimintamalleja

yhdistävä Tapiolan Tennis ry - TaTe.

Tämä historiikkikirja on koottu

vuosikymmenten taipaleen menneisyyttä kunnioittaen

ja samalla myös tulevaisuuteen kurkistaen.

Seura on kulkenut melkoisen matkan tähän päivään mennessä

- matka jatkuu mukavissa merkeissä edelleen.

Tapiolan Tennis ry 50-vuotta

Kustantaja: Tapiolan Tennis ry (TaTe)

Painopaikka: Bookwell Oy 2019

Toimittanut & tuottanut: Eki Leikoski

Toimituskunta: Matti Laamanen, Tuulamarja Huisman,

Ville Kotiaho ja Pentti Sierilä

Taitto & ulkoasu: Eki Leikoski

ISBN 978-952-94-2286-9

Kuten yleensä, kansien väliin ei mahdu kuin

pieni osa tapahtumista ja ihmisistä.

Osa on jäänyt vuosien vieriessä kirjaamatta, eikä kaikkea

ja kaikkia ole saatu

tähänkään teokseen julkistettua.

Toivottavasti viihdyt vuosien varrella sattuneiden

tapahtumien ja niihin vaikuttamassa olleiden ihmisten

kertomusten ja kuvien parissa.

Espoo 2019

4 5

LYHYT TENNIKSEN HISTORIA

Sisäkentillä pelattu tennis on peräisin

yhdenneltätoista vuosisadalta, jolloin

sitä harrastettiin nimellä Jeu de

Paume joissakin ranskalaisissa

luostareissa. Tästä lähti kehittymään

Realitennis eli kuninkaan tennis, jota

nykyäänkin pelataan.

Tiedossa olevista tapauksista ensimmäisenä

jäntein varustettua mailaa

kokeili italialainen pappi Antonio da

Scalo, joka myös kirjoitti tutkielman

kaikista pallopeleistä, myös tenniksestä.

Tämä tapahtui jo viidennellätoista

vuosisadalla.

Ensimmäistä kertaa ulkokentillä

palattava tennis mainittiin Englantilaisessa

aikakausilehdessä “Sporting

Magazine” vuonna 1793 , jolloin

lajia kutsuttiin nimellä Field Tennis.

Ilmeisesti se oli sama peli, josta 80

vuotta myöhemmin toisessa julkaisussa

käytettiin nimeä Long Tennis.

Realitennis eli Royal Tennis oli

yläluokan harrastamaa peliä, mutta

nurmella pelatun tenniksenharrastajana

oli kuningatar Viktorian aikana

keskiluokka, joka oli muuttanut

Realitenniksen ulkokenttäpeliksi.

Englantilaiset kuitenkin melko pian

alkoivat käyttää siitä pelistä nimitystä

Lawn Tennis, joka tunnetaan Suomessakin.

Avoimet kisat tiedetään järjestetyn

Suomen Turussa Samppalinnan

urheilukentän vihkiäisissä 1.10.1893.

Seuratoiminta käynnistyi Viipurissa,

kun maaliskuussa 1898 perustettiin

Wiborgs lawntennisklubb.

Tennistä pelattiin Pikisaaressa

1902. Uuden vuosisadan puolella,

vuonna 1903 perustettiin Turussa

Åbo Lawn-tennis Klubb ja pari vuotta

myöhemmin pelattiin Hangossa jo

kansallisia kisoja. Molemmat seurat

ja Hangon kisat jatkavat toimintaansa

edelleenkin.

TENNIS SUOMESSA

Lontoossa pelattiin ensimmäisestä

Wimbledon-voitosta miesten kaksinpelissä

jo vuonna 1877. Suomeen peli

rantautui neljä vuotta myöhemmin,

vuonna 1881, joten lajia on pelattu

meillä jo 130 vuotta.

Ensimmäiset tenniksen säännöt

julkaistiin Porissa vuonna 1884.

6 7

TAPIOLAN TENNIS – POIMINTOJA VUOSIEN VARRELTA

1971

Ensimmäisiksi kansallisiksi kisoiksi

lasketaan Turussa syyskuussa 1906

järjestetty turnaus, jossa oli yksi

kilpailija Pietarista. 1908 Viipurin

kisoissa oli sitten jo brittejä ja

ruotsalaisiakin.

Turkulaiset ja viipurilaiset olivat

puuhaamassa yhteistä tennisliittoa, ja

perustavaan kokoukseen saatiin lisäksi

Helsingfors Lawn-tennis Klubb,

joka oli perustettu vuonna 1908, sekä

Hangon ja Tampereen tennisseurat.

Nämä viisi seuraa perustivat

Suomen Tennisliiton 22.4.1911. Perustavaa

kokousta johti viipurilainen

Johan Fredrik Hackman. Kokouksessa

hyväksyttiin säännöt ja valittiin

liiton puheenjohtajaksi Ernst Krogius

ja sihteeriksi Hackman.

Liitto liittyi heti kansainväliseen

tennisliittoon, jonka nimi oli tuolloin

Lawn-Tennis Association. Samaan aikaan

liittyivät siihen myös norjalaiset.

Ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut

järjestettiin Hangossa vuonna

1912. Mestaruus jaettiin vain miesten

kaksinpelissä ja sen voitti Boris

Schildt.

Espoon Kisa-Tennis ry eli EKT

perustettiin vuonna 1971. Perustajana

toimi Toivo ”Topi” Pohjalainen.

Seura on merkitty yhdistysrekisteriin

29.7.1971. Nimensä uusi seura sai

Kisa–kioskista, joka sijaitsi Espoon

Martinmäessä uneliaalla omakotialueella.

Kioski pistettiin pystyyn jo

vuonna 1967 eikä sille koskaan oltu

haettu varsinaista rakennuslupaa.

Topi oli aikaansaava mies, joka ei

aina muistanut kysellä papereiden

perään. Lähinaapurustolle kioski oli

kuitenkin tarpeellinen ja sillä oli laaja

asiakaskunta. Ensitien ja Purotien

välimaastoon Topi rakensi muutaman

vuoden aikana näyttävän tennis- ym.

peli- ja urheilukeskuksen. Keskus

koostui kahdelle omakotitontille ahdetusta

kaarihallista, kolmesta massakentästä

sekä kioskista. Vähäisestä

alusta, vuokratöllistä ja kioskipahasesta

Topi loi tunteja surematta aikamoisen

urheilukeskuksen. Naapurit

eivät aina olleet samaa mieltä rakentamisen

laajuudesta ja häiriöntuottamisesta

nopealiikkeisen Pohjalaisen

kanssa, mutta niin vain rakennukset

ja kentät pidettiin toiminnassa.

Kioski tosin jouduttiin sulkemaan

kaupankäynniltä 1980-luvun alussa.

Nykyään ei Länsiväylän ja Martinsillantien

välissä ole jälkeäkään siinä

sijainneesta massakentästä eikä muistakaan

alueella olleista rakennuksista

ja kentistä. Myöhemmin perustettu

Espoon Verkkopalloseura (EVS)

käyttää samoille kulmille noussutta

Aktia-Tennishallia kotihallinaan.

Kisa-Tenniksen asioihin Topi

Pohjalainen ei osallistunut sen jälkeen,

kun häntä ei enää valittu seuran

hallitukseen 1970-luvun lopussa.

Toiminnan miehenä hän kuitenkin

perusti uuden seuran nimeltä

Tennis-78 (EsTe-78), jossa tenniksen

ohella harrastettiin myös jousiammuntaa(!).

Varsin värikäs on siis Tapiolan Tenniksen

alkutaival, kun siihen otetaan

mukaan Martinmäen tapahtumat ja

sattumukset. Harmi että monet asiat

ja asiakirjat ovat ehtineet kuluneiden

vuosikymmenten aikana painua unholaan

tai muuten vain kadonneet.

Tässä kirjassa muistellaan kuitenkin

hyvällä mielellä menneitä ja luodaan

samalla katseita myös tulevaan.

8 9

Jo 1970-luvun lopulla

Espoon Kisa-Tenniksessä

alettiin haaveilla omista

kentistä. Lopulta kävi niin,

että kentät ja halli aikanaan

valmistuivat, mutta seura

ei enää ollut mukana

projektissa.

1986

Kisa-Tennis ry:lle vuosi 1986 oli

vireän toiminnan aikaa. Seuran jäsenmäärä

kasvoi noin neljänneksellä ja

oli vuoden vaihteessa 240 henkeä.

Kisa-Tennis ry:n 15-vuotistaipaletta

juhlistettiin kevään 1986 vuosikokouksessa

kutsumalla seuran

ensimmäiseksi kunniajäseneksi Yrjö

Pennanen tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta

ja ansiokkaasta toiminnastaan

seuran hyväksi.

Seuran vakiintuneiden toimintamuotojen

– valmennus- ja kilpailutoiminnan

sekä sisäisen liigan - lisäksi

Kisa-Tennis ry:n jäsenille järjestettiin

kaksi tilaisuutta tennistäyteisen

viikonlopun viettoon.

EDELLISILLÄ sivuilla pohjustettiin

ja edistettiin EKT:n suurta hanketta,

eli omia kenttiä.

Oli päätetty rakentaa omat kentät.

Auvo Räsänen, innokas pelaaja, oli

yksi touhuajista. Arkkitehti Koivula

teki piirustukset rakennattavista tenniskentistä

luvanhakuun Espoon

kuntaa varten.

Lopputulemahan oli se, että Kisa-

Tennis jäi nuolemaan näppejään, mutta

kentät ja lopulta komea - nykyinen

Esport Centerinä tunnettu halli -

rakennettiin valmiiksi vuonna 1981.

Silloinen Nesteen bitumijohtaja Färid

Ainetdin oli jo tarttunut hankkeeseen

ja saanut rahoituksen aikaan.

- Kun en saanut pelata tennistä päätin,

että jonain päivänä teen oman tennishallin,

paljastaa hän.

– Esport Centerin paikka oli aluksi

upposuota. Kun tenniskenttiä rakennettiin,

tavaroiden siirtämiseen tarvittiin

armeijan helikopteria, koska

pohja oli niin heikko, muistelee Esportin

isä, omistaja ja hallituksen

puheenjohtaja.

Alunperin neljän ulkotenniskentän

hankkeesta lähtenyt projekti käsittää

nykyään 55000 neliömetriä rakennusalaa.

Seuran jo kauan huolta aiheuttanut

heikko kenttätilanne parani merkittävästi,

kun Tapiolan Tennispuiston

tennishalli valmistui keväällä

1987. Seura oli ostanut hallista

15:een viikoittaiseen sisäpelivuoroon

oikeuttavat osakkeet. Osakkeiden

hankintahinta oli 300 000 markkaa.

Se rahoitettiin 90-prosenttisesti lainavaroin.

Seuran taloudellinen tilanne

oli kuitenkin vakaa ja lainan takaisinmaksusuunnitelma

realistinen.

Pääpaino seuran toiminnassa säilyi

entiseen tapaan jatkossakin Tennis-

Tapiolassa, eli nykyisessä Esport

Centerissä.

Se paransi entisestään seuran palvelutasoa.

Esport Center (alla) on kovin tuttu paikka

myös monelle tatelaiselle.

14 15

1988

Tapiolan Tennispuisto oli valmistunut

Espooseen1987. Keväällä 1988

syntyi hallissa pelaavien keskuudessa

ajatus uuden tennisseuran perustamisesta

hallin yhteyteen.

Toinen syy, joka puolsi seuran perustamista

oli se, että varsinaisesti

Tapiolan alueella ei ennestään ollut

tennisseuraa.

Seuran perustamista pohdittiin virallisemmin

alustavassa kokouksessa

huhtikuun 8. päivänä.

Varsinainen perustava kokous pidettiin

5.5.1988. Paikalla olivat

seuraavat 12 henkilöä: Pentti Sierilä,

Pekka Hintikka, Olavi Jokinen,

Tuula Laitinen, Pirkko Oittinen,

Kaarina Partinen, Martti

Partinen, Hillevi Petterson, Hannu

Saarinen, Markus Troberg, Irma

Varis ja Heikki Väisänen.

Kokoonkutsujana ja kokouksen

puheenjohtajana toimi Pentti Sierilä.

Kokouksessa päätettiin seuran

nimeksi Tapiolan tennisseura ry.,

lyhenteenä TaTe. Hallitukseen valittiin

Pentti Sierilä puheenjohtajaksi

sekä Olavi Jokinen, Tuula Laitinen,

Martti Partinen, Hillevi Petterson,

Hannu Saarinen, Markus Troberg ja

Irma Varis varsinaisiksi jäseniksi.

Jäsenmaksuksi päätettiin 130 mk

sekä liittymismaksuiksi 300 mk/henkilö,

700 mk/perhe ja 200 mk/juniorit.

Muita seuran käyntiin saattamiseen

liittyviä toimia oli rekisteröinti

Yhdistysrekisteriin ja liittyminen

Suomen Tennisliiton ja SVUL:n

Uudenmaan piirin jäseneksi.

Sisäisiä kilpailuja ja sarjatennisotteluita

varten hankittiin 7 kpl omia

osakevuoroja Tennispuistossa sisäkentiltä.

Kesäkaudelle uusi seura

vuokrasi Tennispuiston ulkokentiltä

parille päivälle iltatunteja jäsenten

käyttöön.

Osakkeiden hankkimiseksi neuvoteltiin

KOP:sta 110.000 mk:n

helibor-sidonnainen laina, korko 19

% (!). Korkeat korkomenot rasittivat

pitkän aikaa seuran taloutta ja

pakottivat pitämään jäsenmaksun

korkeana.

Länsiväylä-lehteen aikaansaatiin

kesäkuussa ilmestynyt uutisjuttu.

Heti perustamisen jälkeen

toteutettiin myös seuran oma logo.

16 17

TATE:N LOGO

Pentti Sierilä

Puheenjohtaja 1988-1991

Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen

TaTe:n logo on kestänyt ajan hammasta

hyvin. Logo on ollut käytössä

heti seuran perustamisesta lähtien.

Pitkään vallalla ollut käsitys logon

tekijästä on kuitenkin osoittautunut

ns. Hevosmiesten tietotoimiston

näpräämäksi! Eeva Kalaja, jota on

yleisesti luultu tekijäksi, naurahtaa

iloisesti ja kiittää kunniasta, mutta

samalla kertoo, että hän ei ole logon

suunnittelun/piirtämisen takana.

Eeva oli kyllä käyttämässä piirrosta

moneen tarkoitukseen, kuten Tapiola

Senior Openin tarpeisiin yms. sovelluksiin.

Tästä varmaan väärät huhut ovat

lähteneet ja jääneet sitkeästi elämään.

Logon suunnittelun ja originaaliksi

piirtämisen takana on kuitenkin

todennäköisesti – todennäköisesti

siksi, että 100% varmistusta asialle ei

saatu – taiteilija nimeltä Osmo Walli.

Osmo toimi tuolloin Stockmannin

päägraafikkona ja hänen poikansa,

superkitaristi ja maailmanmusiikin

lähettiläs Hasse Walli, on todennut,

että luultavasti se oli hänen faijansa,

joka logon teki...

Pentti on pelannut tennistä tämän

kirjan tekovuonna jo 67 vuoden ajan!

Pena syntyi Rovaniemellä ja asui

siellä aina vuoteen 1953 saakka,

jolloin hän tuli Helsinkiin junan

matkassa opiskelemaan Polille.

Urheiluharrastuksena Penalla oli

poikasena vähän kaikkea: hiihto,

jääpallo, pikaluistelu ja erityisesti

seiväshyppy, josta irtosi Lapin piirin

nuorten alle 18-vuotiaiden mestaruus

tuloksella 305 cm. Ajan hengen mukaisesti

bambuseipäällä.

Ensimmäinen tutustuminen tennikseen

tapahtui 18-vuotiaana, urheilukaverin

houkuttelemana, Rovaniemen

kauppalan rakennuttamalla

Kemijoen tenniskentällä. Laji nappasi

nuoren Penan saman tien mukaansa.

”Se vain tuntui heti jotenkin mukavalta”,

myhäilee mies melkein seitsemänkymmentä

vuotta myöhemmin.

Penalle ei pelkkä pelaaminen kuitenkaan

riittänyt, vaan lähes alusta alkaen

hän on ollut enemmän tai vähemmän

tekemisissä tenniksen järjestötyössä.

Mutta palataanpa Polille. Pena

valmistui vuonna 1959 ja sai saman

tien työpaikan paperi-insinöörinä

Imatralta, missä hän sitten viettikin

seuraavat kymmenisen vuotta.

Stadin valot kutsuivat kuitenkin

nuorta miestä ja niinpä Enso Gutzeit

sai Katajanokan konttoriinsa uuden

insinöörin. Uuden jäsenen sai lähes

saman tien myös HVS, jossa Pena jatkoi

innokkaasti tennisharrastustaan

sekä järjestötyötään. Tulevien vuosien

aikana vanha keskustan Tennispalatsi

näki Penan mailakassin tosi useasti.

Myöhemmin Pena vaimoineen asusti

kuitenkin Espoossa, joten kun Tapiolan

uusi tennishalli nousi Tuulikujalle,

oli Pena ensimmäisten joukossa

siellä pelaamassa.

Kun sitten pidettiin Tapiolan Tennisseuran

perustamiskokous, niin

puheenjohtajana toimi Pena. Jatkoa

seurasi kun hänet valittiin TaTe:n

ensimmäiseksi puheenjohtajaksi samassa

kokouksessa. Pena viihtyikin

nuijan varressa kaikkiaan neljä kautta.

Kun toiminta oli saatu hyvään

vauhtiin ja vakautettua, oli Penan

helppo hypätä sivuun ja jatkaa rivipelaajana.

Eikä se siis ole ihan kokonaan loppunut

kuudenkymmenenseitsemän

vuoden jälkeen.

Pentti Sierilän edustusseurat ovat

olleet Lapin Lukko, Rovaniemen

Verkkopalloseura, Veitsiluodon Verkkopalloseura,

Imatran Tennis, HVStennis

ja nyt viimeisenä Tapiolan

Tennis.

Kilpailusaavutuksina useita seurojen

ja piirien mitaleja sekä 2 SM mitalia

HVS:n liigajoukkueessa (65-vt).

Joukkueessa olivat mukana myös

Raimo Lappalainen, Leo Lindblad ja

Erkki Leikas.

Muita Penan luottamustehtäviä ovat

olleet:

• hallituksen jäsen Imatran

Tenniksessä

• tilintarkastaja HVS:ssä

• Suomen tennisliiton veteraanivaliokunnan

varapuheenjohtaja 1991 ja

puheenjohtaja 1992.

• Suomen Tennisveteraanit

(sittemmin Suomen Seniori

tennis) perustaja ja

ensimmäinen puheenjohtaja

vv. 1993 – 98.

• Tapiolan Tennispuiston hallituksen

jäsen

• Myllypuron tenniskeskuksen

hallitusten jäsen

Pena on aina ollut vaimonsa kanssa

innokas penkkiurheilija. Yhdessä he

ovat käyneet seuraamassa useita tenniskisoja

Euroopassa ja USA:ssa Key

Biscaynessa, Miamissa sekä Australian

Openissa, French Open´issa että

Wimbledonissa - viimeksi mainitussa

jopa useamman kerran.

Jos tässä ei jonkun mielestä ole

tarpeeksi yhdelle miehelle, niin

mainittakoon, että Pena on väitellyt

tohtoriksi vuonna 1991. Keväällä

2019 on omaelämäkertakirja painossa

ja siis valmis tämän historiikin

ilmestyessä.

Pentti ja Maija maailmalla

Marraskuussa 1988 järjestettiin

jäsenilta ajatusten ja ideoiden

vaihtamiseksi seuran toiminnasta.

Vieraana oli Tennisliiton silloinen

toiminnanjohtaja Eero Kiuttu.

Jo ensimmäisenä vuonna viriteltiin

kilpailutoimintaa. Seura osallistui

Tennisliiton sarjatenniksen III divisioonan

I-lohkoon. Olarissa vaikuttavaa

EsTe- 78-seuraa vastaan pelattiin

seuraottelu, tulos 6-12. Tähän

seuraotteluun Pekka Vuorinen lahjoitti

kiertopalkinnon. Joulukuussa

järjestettiin jäsenille ns. kinkkukisat.

Naisten sarjan voitti Irja Rainto ja

miesten paras oli Robert Porko. Loppuvuodesta

pelattiin vielä seuran

sisäisen ranking-listan muodostamiseksi

haasteotteluita. Vuoden päättyessä

seuran jäsenmäärä oli 54 maksanutta

jäsentä, joista naisia 16,

miehiä 28, alle 16-vuotiaita juniorityttöjä

4 ja poikia 6.

1989

Seuran logolla varustettuja pelipaitoja

hankittiin kolmea eri väriä. Seuran

oman verryttelypuvun hankinnasta

luovuttiin, koska osoittautui lähes

ylivoimaiseksi löytää yksimielisyys

puvun mallista, väreistä ja materiaalista.

Sen sijaan kompromissina

hankittiin seuran irtologoja, joita

jäsenet voivat kiinnittää haluamaansa

paikkaan.

Virallisessa kilpailutoiminnassa

vuoden päätapahtumaksi muodostui

seuran järjestämä STL:n virallisesti

hyväksymä veteraanikilpailu Tapiola

Senior Open 29.9.-1.10.1989. Olavi

Jokinen toimi ansiokkaasti kilpailutoimikunnan

puheenjohtajana.

Kilpailujen järjestäminen oli tosi

voimankoitos pienelle seuralle.

Jäsenistön kiitettävän aktiivinen osallistuminen

toi tulokseksi onnistuneet

kisat. Kilpailuihin hankittiin kiertopalkinnot,

kaulaan ripustettavat mitalit

ja lukuisasti kunniapalkintoja.

Kilpailujen seuran logo-kuvituksella

varustettu ohjelmalehtinen herätti ansaittua

huomiota. Osanottajia oli eri

sarjoissa yli 100.

Tapiola Senior Open muodostui sittemmin

yhdeksäksi vuodeksi senioritenniksen

yhdeksi merkkitapahtumaksi.

Tapiola Senior Open jatkuu

edelleenkin, mutta ei ihan joka vuosi.

Sarjatennikseen seura osallistui

kolmella joukkueella. Seuran jäseniä

osallistui myös SM- ja kansallisiin

kilpaluihin. Merkittävin saavutus oli

Irja Rainnon kolme kultaa ja yksi

hopea SM-kilpailuissa. Loistavan

menestyksensä ansiosta Irja nimettiin

ensimmäiseksi TaTe:n vuoden pelaajaksi.

Harrastekilpailut, kesätapahtuma

ulkokentillä, kinkkukisa ja haasterankingottelut

saivat mukaansa joka

kerta runsaan joukon jäsenkuntaa.

Vuoden aikana seuran jäsenmäärä

kasvoi merkittävästi peräti 72:lla

uudella jäsenellä. Vuoden lopulla

maksaneita jäseniä oli 126. Tämä oli

osoitus siitä, että seuralla oli selkeästi

”sosiaalinen tilaus.”

IRJA RAINTO

Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen

Irja on Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen

– eikä syyttä. Irja on pelannut

tennistä yhteensä noin 65 vuotta!

Jo tämä on kunnioitusta herättävä

luku, mutta kun otetaan mukaan Irjan

kentillä saavuttamat tulokset, niin

kumarrus täytyy olla vielä syvempi.

Hänellä on nimittäin pelkkiä voittoja

noin 80:n Suomen Mestaruuden verran.

Kun tähän vielä lisätään kakkosja

kolmossijat, niin luku on lähempänä

sataa mitalia, prenikkaa, lautasta

ja muistokippoa.

Irjakaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta

oheisista kuvista voitte nähdä, että

niitä on - ja paljon.

Kaikki alkoi vuonna 1952, jolloin

parikymppinen nuori tyttö sai ensi

kerran tennismailan käteensä. Tämä

tapahtui Oulussa, jossa Irja löi alkulyönnit

Karhun Rysty-merkkisellä

puumailalla.

Pari vuotta myöhemmin hän muutti

töihin Kemiin, jossa pelaaminen

jatkui sairaalan lähellä sijainneilla

asfalttipinnoitteisilla ulkokentillä.

Leikkausalipäivystykset haittasivat

harrastusta, mutta pikkuhiljaa taidot

kehittyivät ja kolmessa vuodessa

Irjasta kehittyi ”ihan hyvä pelaaja”.

Sairaanhoito-opiskelut jatkuivat

Helsingissä ja tennismailallekin oli

käyttöä. Opiskelupaikan läheltä

Domus Academican vintiltä nimittäin

löytyi puulattiainen tenniskenttä.

Seuraavina vuosina pelaaminen

kuitenkin oli satunnaista, mutta kun

Irja aloitti työt pääkaupungissa vuonna

1975, alkoi tennisharrastus kukoistaa.

Pelejä pelattiin paljon Kauklahden

koulun nopealla puulattialla.

Pallotykin kanssa Irja tuli tutuksi ja

leireillä taidot paranivat koko ajan.

Espoonlahdessa, nykyisen uimahallin

läheisyydessä seissyt palloseinä

sai Irjasta uuden ystävän, joka kävi

ahkerasti hiomassa taitojaan tätä järkkymätöntä

vastustajaa vastaan.

Vielä noihin aikoihin Irja ei juuri

kilpaillut, mutta sitten monen vuoden

kuluttua Tapiolan Tennisseuran

Pentti Sierilä ja yhteinen kemiläinen

tuttava, Mikko Aalto-Setälä, kehottivat

Irjaa hakemaan seuran jäsenyyttä.

Siihen aikaan naispelaajia oli vielä

harvassa. Irja ja Tennispuistossa työskentelevä

Irma Varis alkoivat koota

naisporukkaa pelaamaan liigapelejä.

Anneli Nymanin parina Irja pelasi

lähes kymmenen vuotta. He olivatkin

kova pari – olipa vastassa kuka tahansa.

Anneli hoiti kämmenpuolen ja

Irjan vastuulla oli rystylyönnit. Hyvä

kumppanuus ja peli-ilo oli tärkeää.

Mitaleita alkoi kertyä. TaTe:n kanssa

Irja voitti lähes kaikki palkintonsa,

mutta kun hänen oman ikäluokkansa

pelejä ei enää pelaajien puutteessa

saatu aikaan, siirtyi hän 2000-luvun

alussa Helsingin Verkkopalloseuraan.

Sieltä löytyi samanikäistä, vanhempaa

peliseuraa ja kisavastustajia, kilpauran

kääntyessä loppua kohti.

Tapiolaan ja TaTe:en Irja palasi vielä

uudestaan pelailemaan rauhallisempia

matseja, mm. kinkkukisoja ja

osallistui myös Tallinnassa pelattuun

ystävyysotteluun. Vuoden 2017 jälkeen

Irja on lyönyt palloa enää koiralle,

koska kroppa alkaa pistää hanttiin

täysivauhtisille lyönneille.

Kuntoa Irja pitää kuitenkin yllä

esimerkiksi vesijuoksulla ja puutarhanhoidolla.

Myös ristikot ja käsityöt

pitävät mestarin päivät täynnä

tekemistä. Kesällä 2019 odotti matka

Roland Garrosiin katsomaan huipputennistä.

Urheilua se on penkkiurheilukin.

Irja ja Simo Näkki (oik.), Irja ja Tellervo

Ervasti sekä osa Irjan muhkeasta mitali- &

palkintokokoelmasta

1992

Mankkaan ja Tapiolan alueella

toimi jo 1971 perustettu Espoon Kisa-

Tennis. Sen jäsenet pelasivat pääasiassa

Esport Centerissä.

Syntyi ajatus seurojen yhdistämisestä.

Puheenjohtaja Sierilä aloitti

tunnustelut Kisa-Tenniksen johdon

kanssa. TaTe:n puolelta pidettiin

tärkeänä velkarasituksen pienentämistä,

tiedossa nimittäin oli, että

Kisa-Tennis toimi vakaalla pohjalla.

Ajateltiin myös, että uuden seuran

nimenä voisi olla Tapiolan Tennis

kuvaamaan seuran toiminta-aluetta.

Heti alkuun näissä alustavissa keskusteluissa

kävi kuitenkin selväksi,

että Kisa-Tennis edellytti mahdollisen

yhdistymisen tapahtuvan kokonaan

heidän ehdoillaan. TaTe olisi pitänyt

lakkauttaa ja jäsenten liittyä Kisa-

Tennikseen. Niin keskustelut jumiutuivat

useaksi vuodeksi – itse asiassa

peräti kolmeksi.

1995

Muutaman vuoden uinunut ajatus

EKT:n ja TaTe:n yhdistymisestä

herätettiin henkiin ja neuvottelut

käynnistettiin uudestaan. Hyvin pian

päästiinkin molempia osapuolia tyydyttävään

sopuun asioista. Käytännön

yhteistyö aloitettiin jo syksyllä

1995. Seurojen hallitusten jäsenille

järjestettiin tutustumisilta pelaamisen

ja iltapalan merkeissä. Molemmat

seurat myönsivät jäsenetunsa

toistensa jäsenistölle ja hallitukset

alkoivat pitää kokouksiaan yhdessä.

Yhteistyön hyödyt koettiin niin

selvinä, että molemmissa seuroissa

alettiin valmistella toimintojen yhdistämistä

tavoitteena yksi yhteinen

yhdistys. Vuoden huipentumana oli

tennisiltamat joulukuussa, johon oli

kutsuttu myös kaikki EKT:n jäsenet.

Näin päästiin mukavissa olosuhteissa

luomaan tuttavuutta molempien

seurojen pelaajiin.

1996

TaTe:n ensimmäisessä vuoden 1996

jäsenkirjeessä oli sitten hyviä uutisia.

”Kaksi espoolaista tennisseuraa, jotka

pitävät kotikenttänään Tapiolan Tennispuistoa,

ovat päättäneet yhdistää

toimintansa. Molemmat ovat keskittyneet

klubityyppiseen harrastetennikseen.

Käytännössä yhdistyminen tapahtuu

niin, että TaTe lopettaa kevään

kuluessa aktiivisen toimintansa ja

kaikki toimintamuodot siirtyvät

EKT:lle. Vuonna 1996 ovat kaikki

TaTe:n jäsenet kahden seuran jäseniä

ja vuonna 1997 on jäljellä vain EKT.

EKT muuttaa nimensä Tapiolan Tennis

ry:ksi ja alkaa käyttää lyhennettä

TaTe. EKT:n hallitus vuodelle 1996

koostuu neljästä entisestä EKTlaisesta

ja samoin neljästä entisestä tatelaisesta.”

Hallitukseen tulivat Sirkka Pöyry

puheenjohtajaksi, Timo Pöntynen

varapuheenjohtajaksi, Outi Kulmala,

Rauli Antola, Hannu Laaksonen,

Kari Lehtonen, Timo Saksela sekä

Erkki Hallavo varsinaisiksi jäseniksi,

joilla jokaisella oli oma, määritelty

”työnkuva”. Lisäksi sekanelinpeliliigaa

hoiti Maija Ojalehto ja jäsentapahtumien

järjestelyissä oli mukana

myös Mirja Kenttälä, Kirsti Kuusisto

sekä Martta Väisänen.

Siinähän se tuli selitettyä! Lisää

hyviä puolia yhdistymisestä: Jäsenmaksu

putosi ”uudessa” TaTe:ssa

100 markalla, ollen nyt 150 markkaa.

Seura omisti Esport Centerissa

ja Tennispuistossa yhteensä 37 omaa

osaketuntia.

Hallituksen kokous, jossa yhdistyminen

oli pääasiana, pidettiin 13.3.

1996 Tennispuistossa.

Hallituksen nuijittua liittymisen kannalta

suotuisan päätöksen, myös samassa

kuussa pidetyt molempien

seurojen vuosikokoukset siunasivat

yhdistämisen virallisesti.

Lopulta 17.11. 1996 yhdistysrekisteriin

merkittiin uusi Tapiolan Tennis

ry.

1997

Seuraavana vuonna TaTe jatkoi

toimintaansa suotuisissa merkeissä.

Hallitus oli vaihtunut niin, että nyt

puheenjohtajana toimi Rauli Antola

ja vpj:nä oli Erkki Hallavo. Muut

jäsenet olivat Liisa Jalanko, Mirja

Kenttälä, Outi Kunttu, Erkki Mansikkamäki,

Timo Pöntynen sekä Ulla

Niku.

Seuran talous oli vakaalla pohjalla.

Omat osaketunnit olivat hyvä pohja

monipuoliselle toiminnalle. Koska

enemmistö seuran jäsenistä oli aikuisia,

jotka eivät enää tähtää miksikään

tenniksen huippupelaajiksi, pyrki

seura tarjoamaan entistä enemmän

erilaisia senioritapahtumia, joissa pelaamisen

ohella kiinnitettiin huomiota

keskinäiseen viihtymiseen.

Mikä olisi paremmin sopinut, kun

tapahtumista vastaava seuran toimikunta

nimettiin juhlavasti Hobby- ja

jubileeraustoimikunnaksi! Nimikin jo

kertoi, että tästä jäsenistölle tärkeästä

alueesta vastaavien henkilöiden

päämääränä oli järjestää erilaisia

hauskoja tapahtumia, joissa toki myös

tennistä pelattiin. Toimikunta tiivisti

yhteistyötä Tennispuiston halliyhtiön

kanssa. Halliyhtiön ja TaTe:n yhteiset

peli-illat venyivät usein pitkälle yöhön

– muutenkin kuin vain Yö-tennis –tapahtuman

yhteydessä.

Hallituksessa olo oli

välillä aika jähmeätä

pönötystä - ainakin

tästä kuvasta päätellen

ERKKA VALKILA

EKT:n puheenjohtaja 1985-1995

Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen

”Mustikkamaalla Helsingin kaupungin

järjestämällä alkeiskurssilla

vuonna 1978.” Vastaus kysymykseen

milloin Erkka aloitti tennisuransa

tulee kuin sieltä kuuluisalta apteekin

hyllyltä.

Innostus peliin tarttui heti ja jatkui

lähinnä kesäpeleinä mm. Lauttasaaren

asfalttipintaisella kentällä.

Talvisin Valkilat kävivät myös Lauttasaaren

Yhteiskoulun liukkaalla lattialla

ja tutuksi tuli myös Espoossa

nykyisen Esport Centerin vieressä

seissyt viileän hämärä kuplahalli.

Aika pian olot kuitenkin paranivat

kun Esport Center valmistui vuonna

1981. Olihan Erkalla jo aikaisessa

vaiheessa jaettu peliosake uudessa

hallissa. Siinä porukassa mukana olivat

Aija ja Rauli Antola, Eeva ja Risto

Kääpä ja Matti ja Pirkko Pulli.

Erkka mainitsee erityisesti valmentajana

toimineen Pekka Petersen-

Dyggven, jolta hän sai paljon hyvää

oppia. Erkka ei kuitenkaan suuremmin

varsinaisesta kilpatenniksestä ollut

kiinnostunut, mutta otti kuitenkin

ohjelmaansa liigatenniksen ja kävi

parhaimmillaan pelailemassa joitakin

C-luokan kisoja. Kevyemmät kisat ja

varsinkin nelinpelit innostivat kuitenkin

enemmän kuin hammasta purren

väännetyt kisapelit.

Erkan järjestötyö tennisseurassa

alkoi jo aikaisessa vaiheessa. Muutaman

pelikauden jälkeen hän totesi

olevansa Espoon Kisa-Tenniksen

puheenjohtaja. Tässä työssä vierähti

peräti kymmenen vuotta, eli kaudet

1985-95. Näkyvimpiä saavutuksia oli

esimerkiksi EKT:n ostamat 15 halliosaketta

sekä Esportista että

myöhemmin Tennispuistosta. Tai

nimenomaan niiden lainojen poismaksu,

joka saatiin hienosti hoidettua

Valkilan puheenjohtajakaudella.

Erkan puheenjohtajakauden loppupuolella

1990-luvun alussa, aloitettiin

yhdistymisneuvottelut Tennispuistossa

kotiaan pitävän Tapiolan Tennisseuran

kanssa. Prosessi oli alun kompastelun

jälkeen suhteellisen sujuva

tapaus ja eri näkemykset joistakin

asioista saatiin sovittua ajan kanssa.

Erkka solahti uuteen seuraan ilman

suurta draamaa ja jatkoi pelaamista

kuten ennenkin. Uusia nelinpelikavereita

löytyi nopeasti eivätkä

vanhatkaan kadonneet mihinkään.

Tämän kirjan kirjoittamisen aikoihin

Erkka pelaa enimmäkseen

Talissa, mutta aina silloin tällöin hänet

saattaa tavata mailanvarresta myös

Tennispuistossa tai Esportissa.

Erkka ehtii tenniskentiltä myös

golfkentille, hiihtämään pertsaa,

kuntosalille ja pilatekseen. Ei siis ole

ihme, että mies on kovassa kunnossa

edelleen. Erkka on Tapiola Tennis

ry:n kunniajäsen ja vaikuttaa myös

Tapiolan Tennispuisto Oy:n hallituksessa.

MAIJA LIISA “MAISA” PIRILÄ

Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen

Maisa aloitti tennisharrastuksensa

22-vuotiaana vuonna 1965 perheen

omalla kentällä Tuusulassa tulevan

aviomiehensä opastuksella. Miehen

isä ja siskokset kaikki pelasivat, joten

omasta porukasta löytyi heti riittävästi

hyvätasoisia vastustajia. Naimisiin

menon jälkeen kului muutama vuosi

pääasiassa lastenhoidossa, mutta rakas

tennisharrastus jatkui kuitenkin

- varsinkin kesäisin.

Vuonna -74 Pirilät muuttivat miehen

työn takia USA:han, Chicagoon,

jossa he viettivät parisen vuotta. Tenniskenttiä

oli vähän joka puolella,

joten harrastusta oli taas helppo jatkaa.

Suomeen paluun jälkeen Maisa

uskalsi jo mennä Hankoon ensimmäiselle

tenniskurssille saamaan lisäoppia.

Maisa saa TaTe:n kunniajäsenkirjan

Matti Laamaselta (oik. ylh.).

Maisa, John Newcombe ja Maisan

tytär Satu.

Espoon Kisa-Tennis sai uuden

jäsenen 1980-luvun alussa. Esport

Center oli juuri valmistunut ja EKT:n

pelitunnit vaihtuivat Martinmäen

vanhasta kuplasta paljon uudenaikaisempiin

tiloihin. Maisa sattui olemaan

noihin aikoihin töissä Orionilla, jonka

toimitilat sijaitsivat vain muutaman

sadanmetrin päässä Esportista. Seura

tarjosi myös Maisalle ”töitä” eli hän

toimi usean vuoden ajan sihteerinä ja

piti paperit ruodussa.

TaTe:n ja EKT:n yhdistymisen myötä

Maisan peliura jatkui liigajoukkueessa.

Menestystä tuli, kaksinpeleissä 5

Suomen mestaruutta ja nelinpeleissä

jopa parikymmentä.

Menestystä tuli aina USA:sta saakka,

jossa vuonna 1995 äiti-tytär

sarjassa Maisa ja tyttärensä Satu

kisasivat Texasissa John Newcomben

ranchilla kovia kansainvälisiä pelureita

vastaan. Upea muisto ja unohtumaton

matka.

Lisää muistoja Maisan pelikirjaan

kertyy edelleenkin, sillä hän on aktiivinen

osallistuja TaTe:n liigajoukkueissa.

Naisten 65-vuotiaat sekä

70-vuotiaat sarjoissa Maisan

pelikavereita ovat Riitta Korhonen,

Inga Skog ja Pirjo Myyryläinen.

Tässä vaiheessa Maisa on iloinen jo

pelkästään siitä, että pääsee kentälle,

tulokset ja mitalit tulevat siinä ohessa

jos ovat tullakseen. Tennisharrastuksen

lisäksi Maisa ehtii käydä kielikursseilla,

nyt on meneillään venäjän

ja italian opiskelu.

MIRJA KENTTÄLÄ

Mirja aloitti tenniksenpeluun vuonna

1982 Tapiola-yhtiöiden palveluksessa

ollessaan. Ensimmäiset lyönnit Mirja

löi Variston kentillä. Peli tuntui heti

mukavalta ja peliseuraa oli oman firman

puolesta valmiina. Mirja kävi oppia

saamassa myös Vierumäen kursseilla

ja hänet pestattiin hoitamaan

Tapiola-yhtiöiden tennisjaoston asioita

– tässä puuhassa vierähtikin peräti

kymmenen vuotta.

Tennis on siitä mukava laji, että

kun pelaa monessa paikassa on helppo

tutustua uusiin pelikavereihin.

Peliporukka laajenee pikku hiljaa

ja siirtymät paikasta toiseen ovat

helppoja. Mirja löysi tiensä Tapiolan

Tennikseen ja melkein saman

tien seuran hallitukseen, kun Jarmo

Lesonen – tuttu pelikaveri Varistosta

– sattui kyselemään Mirjan halukkuutta

tulla TaTe:n toimintaan mukaan.

Tämä tapahtui joskus 1994

tienoilla. Seurassa Mirja hoiti sihteerin

ja rahastonhoitajan tehtäviä useiden

vuosien ajan.

Aika pian Mirjalle muodostui erilaisia

peliporukoita TaTe:n piirissä. Jo

vuonna 1996 Mirja tuurasi ensi kertaa

nelinpeliporukassa, jonka nykyisinkin

vielä viikoittain pelaavaan

kokoonpanoon on pitkään kuulunut

Päivi Wickström, Raija Rautavalta,

Maarit Martela ja Heini Pietilä. Jo

muiden pelaajien tapaaminen on

Mirjalle mukava tapahtuma.

Ilman vammoja ei tenniksen peluu

ole sujunut. Jossain vaiheessa kierresyötön

turhan ahkera harjoittelu

kipeytti oikean käden pitkäksi aikaa.

Useat lääkärikäynnit ja fysioterapia

eivät kovasti auttaneet ja pelaamiseen

tuli lähes vuoden tauko.

Nykyisin tenniksen pelaamisen osaa

ottaa rennommin ja käsikin kestää

mukana.

Tenniksen lisäksi Mirja harrastaa

golfia (hcp 24.0), matkailua, jumppaa

ja mökkeilyä. Myös kielten opiskelu

(englanti ja ruotsi) sekä kulttuuririennot

ja ristikoiden ratkaiseminen kuuluvat

harrastuksiin.

TIMO PÖNTYNEN

Puheenjohtaja 1995

Timo aloitti tennisuransa noin 6-7 –

vuotiaana nassikkana Kuusankoskella

naapurin poikien kanssa.

Kaksi sairaalaan pihalla sijainnutta

massakenttää olivat ahkerassa

käytössä.

Oppikouluikään ehdittyä Timo pääsi

jo isän kanssa pelaamaan lähipaikkakuntien

nelurikisoja, pääosin koulujen

voimistelusaleissa.

Myöhemmin Timo muutti Helsinkiin

15-vuotiaana ja jatkoi tenniksen

pelaamista HVS:n riveissä Tennispalatsi

tukikohtanaan.

Polilla opiskeluaikoihin pelaamisen

määrä lisääntyi ja Timo pääsi kiertämään

kenttiä Hangosta Kuopioon.

C-luokassa oli sopivan hauskaa pelata

kun ei ottanut hommaa liian vakavasti.

Vuonna 1982 Timo löysi itsensä

Paraisilta ja saman tien paikallisen

Pargas Kalkberg Tennis Klubin

puheenjohtajan pallilta. Seurassa oli

vain tusinan verran aktiiveja pelaajia,

joten Timo päätti järjestää suuren

luokan avajaistilaisuuden ja kutsui

kaikki lehti-ilmoituksella ilmaiselle

tutustumiskurssille tennismaailman

salaisuuksiin. Paikalle saapuikin lähes

50 innokasta tulevaa tennistähteä!

Timon piti jakaa joukko kahteen

osaan sekä pyytää toista puolikasta

saapumaan seuraavana päivänä uudestaan.

Timon seuraava kohde oli Washington

DC, USA. Siellä hän osallistui

alueelliseen tennissarjaan, jossa pelaajia

oli kaikenikäisiä ja –kokoisia.

Neljän vuoden lähetystöpestin päätyttyä

Pöntynen siirtyi vielä pariksi

vuodeksi Brysseliin, jossa pelipaikkana

oli Wimbledon Tennis Club.

Tämän jälkeen hän palasi kotimaahan

1990-luvun alussa, juuri silloin

kun tenniksen suosio laski laman aikana.

Pian kävi ilmi että lama vähensi

myös vapaaehtoisia järjestötoimijoita.

TaTe:en piti saada uusi hallitus eikä

vapaaehtoisia tuntunut löytyvän.

Timo nosti kättään ja tuli saman tien

valituksi puheenjohtajaksi kaudelle

1995.

Timo ryhtyi elvyttämään EKT:n ja

TaTe:n yhdistymisneuvotteluja.

Timo toimi hallituksen jäsenenä muutaman

vuoden ja innostui varsinkin

Tapiola Senior Open –kisoista ja

oli järjestelytöissä mukana useasti.

Parhaimmillaan kisoissa oli yli sata

kisaajaa ja pelejä tahkottiin Tennispuistossa

kolme päivää aamusta

myöhään iltaan.

Timo oli 45-vuotias aloittaessaan liigapelit

TaTe:ssa. Tennistaiturit Timo

yhdesssä Manu Kalajan, Paavo Sollamon

ja Erkki Hallavon kanssa pelaavat

edelleen yhdessä 65-70-vuotiaiden

sarjassa. Vaikka rinnassa onkin

”kilpailunumero”, pyrkivät miehet

pitämään pelihuumorin korkealla ja

matsin jälkeen tietysti otetaan yhdet.

Tatelaiset ovat heti alusta

alkaen olleet hyviä

järjestämään kaikenlaista

kivaa tenniksen

pelaamisen ohessa.

On tehty matkoja,

on vietetty rapuillallisia,

on harrastettu naamiaistennistä,

lammastennistä,

glögitennistä...

Ja niin tehdään edelleenkin!

Kilpailu: Kuka tunnistaa eniten

henkilöitä näistä kuvista?

AIJA ANTOLA

Puheenjohtaja 2008-2013

Aija aloitti tennisuransa 70-luvun loppupuolella

Heikki Hedmanin tenniskursseilla

Otaniemen urheiluhallissa.

Innostusta lajiin oli helppo jatkaa

sujuvasti, sillä Aijan silloisen työpaikan,

Nesteen, monitoimihallissa

pystyi pelaamaan myös tennistä.

Pelikavereista ei ollut puutetta sillä

talosta löytyi mm. Outi Kunttu ja

Rilla Koskenseppä, tulevia tatelaisia

molemmat.

Espoon Kisa-Tennikseen (EKT)

Aija liittyi 80-luvun alkupuolella.

Pelit jatkuivat Esport Centerin kuplahallissa,

jossa valmennusta pyöritti

silloin Hana Helminen. Halli oli kylmä

eikä mitenkään juhlava paikka,

mutta innostus oli kova. Sunnuntainakin

saattoi olla tunti jo kahdeksalta

aamulla, mutta se ei juuri tahtia

haitannut.

Kesäisin EKT:n porukka ajeli

pelailemassa ympäri Etelä-Suomea,

mm. Eerikkilässä käytiin useasti antamassa

keltaiselle karvapallolle kyytiä.

Seurassa vaikuttaneet Yrjö ja Jukka

Pennanen kunnostautuivat kehittämällä

toimivan, kuuden viikon

välein vaihtuvan lohkopelijärjestelmän,

jossa parhaimmillaan oli pitkälti

toistakymmentä 4 hengen kaksinpelilohkoa.

Pelilistojen laatiminen

käsin, kopiointi ja postitus ennen

sähköpostiaikaa vaati paljon fyysistä

näpertelyä ja postimerkkien liimaamista.

Talkootyö oli voimissaan!

Joskus 1980-luvun lopulla Esport

Centerin omalle ilmoitustaululle ilmestyi

samanlainen pelijärjestelmä ja

TaTe siirtyi pikkuhiljaa pyörittämään

sekanelinpeli- ja nelinpelilohkosarjoja.

Aija toimi Tapiola Tenniksen hallituksessa

tapahtumavastaavana

vuosina 2005 – 2014 ja oli myös

puheenjohtajana 2008 - 2014. Tänä

aikana mm. kirjanpito ulkoistettiin,

vastuualueita selkeytettiin ja seuran

kotisivut uudistettiin. Isompi linjamuutos

tehtiin niin, että toiminta

päätettiin suunnata pelkästään seniori-ikäisille

(35+).

Nykyään Aija on eläkkeellä hallitusvastuusta,

mutta osallistuu aktiivisesti

muiden järjestämiin pelitapahtumiin.

Nelinpelit ovat aina olleet Aijalle mieluisia

ja niitä hän on pelannut lähes

aina. Miehensä Eki Hallavon kanssa

toki otetaan viikoittain singelikisa,

jotta kunto pysyy terävänä.

Tenniksen ohella Aija pelaa nykyään

yhä enemmän ja enemmän golfia. Pelisilmän

lisäksi ristisanatehtävät ovat

Aijan bravuuri.

ERKKI HALLAVO

Eki tarttui tennismailaan ”ei tosissaan”

ensimmäisen kerran joskus

vuoden 1970-luvun puolivälissä. Hän

oli silloin 27-vuotias ja omasta mielestään

ansaitsi jo sen verran rahaa,

että pystyi aloittamaan uuden, kalliina

pidetyn harrastuksen. Eki liittyi

TaTe:een aika pian sen jälkeen, kun

Tennispuiston nimellä kulkeva halli

oli saatu pystyyn vuonna 1987. Innokas

mailamies osti nopealla aikataululla

uudesta hallista muutamia osakkeita,

jotta pelitunnit oli varmistettu.

Vasta myöhemmin yhdeksänkymmentä

luvun alussa 45 vuoden

kypsässä iässä Eki liittyi TaTe:n liigajoukkueseen.

Mainittava on, että

herrasmiehet Timo Pöntynen, Paavo

Sollamo ja Mauno Kalaja olivat jo silloin

samassa joukkueessa ja edelleen

koko porukka on kasassa! Vaihtelevalla

menestyksellä ja monesti joku

paikka kipeänä, mutta kaikki aina innolla

mukana.

Ekin tie johti myös kohti seuran

asioiden hoitoa ja vastuutehtäviä. Eki

valittiin TaTe:n hallitukseen vuonna

2008 valmennuksesta vastaavalle

postille. Aika nopeasti hän sai hoidettavakseen

myös viestinnän ja seuran

uudet kotisivut, jotka siihen aikaan

olivat suhteellisen uusi asia. Sivusto

saatiin toimimaan ja lähes samalta

pohjalta sivustoa päivitetään ja upgreidataan

edelleen. Myöhemmin

hallitusvastuut vaihtuivat eri tehtäviin

ja Eki eläköityi hallitustyöstä

vuoden 2016 jälkeen.

Peleistä mitaleitakin on satanut

laariin silloin tällöin, mm. sekanelurissa

Aijan kanssa. Eki toteaa lakoniseen

tyyliinsä, että ensimmäinen mitali

oli iso loikka Hallavolle, mutta pieni

askel yhteiskunnalle…

Moni ei vielä tiedä, että vikkelänä ja

sitkeänä pelikaverina tunnetun Ekin

taustalta löytyy aikamoinen nuorenmiehen

ura sekä jalkapallossa että

koripallossa. Ei ihme, että pallosilmää

löytyy.

Nykyään Ekin ja Aijan kesät kuluvat

mökkeilyn sekä golfin merkeissä

kesäpaikan lähellä Vääksyssä että

Vierumäellä.

ANTTI HÄSTBACKA

JUSSI HÄSTBACKA

Jussi Hästbacka on veljeään Anttia

viisi vuotta vanhempi ja aloitti tenniksen

jo 7 vuoden iässä isänsä opastuksella

mökkipaikkakunnan Kokkolan

massakentillä vuonna 1969.

Pian Helsinki kutsui perhettä ja

ensin Jussi liittyi Helsingin Verkkopalloseuraan

(HVS). Parin vuoden

päästä nuorempi Hästbacka seurasi

veljensä esimerkkiä.

Antti oli aloittanut pelaamisen kesällä

1975, jolloin vasta 8-vuotias nappula

pääsi kentälle isän ja isoveljen

kanssa. Paikkana oli Martinmäen

massakentät - tai Finnoosta silloin

puhuttiin. Hästbackan perheessä

edustettiin HVS:ää ja käytiin Tennispalatsissa

ja Taivallahdessa treenaamassa,

mutta tuo uusi tenniskeskuksen

poikanen Martinmäessä

oli kotia lähimpänä ja siellä pelattiin

perheen kesken. Martinmäen kenttien

rakentaminen oli muuten merkittävä

parannus silloisiin olosuhteisiin,

sillä 1970-luvun alussa Espoossa ei ollut

juuri ollenkaan yleisessä käytössä

olevia tenniskenttiä. Juuri Martinmäkeen

Espoon Kisa-Tenniksen perustaja

Toivo Pohjalainen rakennutti

kaksi massakenttää ja lisäksi kaarihallin,

jossa oli yksi Bolltex-pintainen

kenttä.

Antti ja Jussi liittyivät molemmat

myöhemmin EKT:hen. Antti pelasi

juniorivuodet 1976-1986 valtakunnan

mahtiseurassa HVS:ssä. Antin toiminta

Kisa-Tenniksessä alkoi kuitenkin

hieman ennen seuran vaihtoa,

syksyllä 1984, jolloin vasta 17-vuotiaana

junioripelaajana hän aloitti tennisvalmentajan

uransa EKT:ssa.

Hän oli juniorivuosiensa päättyessä

vähentänyt jo omaa harjoitteluaan ja

siirtymässä enemmän valmentajan

rooliin. Tunteja hänellä oli jonkin verran

jo kasvattiseurassaan HVS:ssä,

mutta ”päätoimena” opiskelun ohella

oli kuitenkin valmennustoiminnan

käynnistäminen kotipaikkakunnan

seurassa. Osa tunneista oli uudessa

Esport Centerissä ja toinen osa Tapiolan

Yhteiskoulun liikuntasalissa.

Jussin edettyä A-valmentajaksi hänet

kutsuttiin HVS:n vakituiseksi valmentajaksi.

Pian sen jälkeen hän oli

HVS-Tenniksen juniorivalmennuksen

päävalmentaja yhdessä Repe

Jokisen kanssa. Tähän muutokseen

liittyen Antti peri valmennustehtävät

EKT:ssa, syksyllä 1984.

Ollessaan armeijassa 1987-88 Antti

haki itselleen sijaisia. Nimekkäät tennismiehet

Mikko Horsma ja Hana

Helminen ottivat vastuulleen Esport

Centerin tunnit. Tapiolan koulun

tunteja hoiti puolestaan HVS:stä tuttu

kaveri Cary Maisala.

Antti kävi nopeasti tennisvalmentajan

C- ja B-valmentajan tutkinnot,

jotta sai valmentajan uraa eteenpäin.

Kursseilla oppi paljon, mutta suurin

käytännön hyöty tuntien vetämiseen

oli Jussilta saadut valmiit ”paketit”

erilaisista harjoitteista ja neuvot niin

seniori- kuin junioriryhmien valmentamiseen.

Kiitos vielä kerran veljelle!

Vuosina 1988-1990 valmennustoiminta

laajeni ja kehittyi nopeassa tahdissa.

Valmennustoiminta laajennettiin

Esport Centerin lisäksi uuteen

halliin Tapiolan Tennispuistoon. Samassa

yhteydessä luovuttiin Tapiolan

koulun liikuntasalin vuoroista. Antille

se oli mielenkiintoinen projekti, kun

sai vain parikymppisenä nuorena miehenä

olla päävastuussa. Tuntimäärä

kasvoi rutkasti ja enimmällään,

vuosina 1991-1993 tunteja oli jopa 25

tuntia viikossa. Koska se oli opiskelujen

ohessa jo turhan suuri tuntimäärä,

tarvittiin toinen valmentaja mukaan.

Vanha maajoukkuepelaaja Pekka

Petersen-Dyggve ilmoitti olevansa

kiinnostunut tulemaan mukaan.

Vuosina 1994-1995 päävastuu siirtyi

Pekalle, Antin vähentäessä osuuttaan

asteittain.

Mieleen jääneitä hetkiä olivat sunnuntaiaamun

juniorivalmennukset

Tapiolan koulun ultranopealla

puupintaisella kentällä. Osa tunneista

oli alle 10-vuotiaden alkeisopetusta,

mutta mukana oli myös 12-14 vuotiaita

pelaajia, joilla osaaminen oli jo

pitemmällä. Monet heistä kehittyivät

A-luokan pelaajiksi myöhemmin,

mm. Janne Viitala, Jaakko Ollila

ja Karlssonin veljekset. Näistä

viimeksi mainitut pysyivät uskollisina

Antin tyylinäyte

alkuajoilta...

seuralleen, ensin EKT:lle, sittemmin

TaTe:lle. Muutoin parhaat pelaajat

joutuivat vaihtamaan isompiin seuroihin

saadakseen enemmän harjoitusta.

Tästä asiasta käytiin seuran hallituksessa

neuvotteluja, sillä Antti halusi

siirtää painopistettä juniorivalmennuksen

suuntaan. Muut hallituksen

jäsenet vastustivat ajatusta, sillä katsoivat

yhden viikkotunnin suomisen

mahdollisimman monelle juniorille

tärkeämmäksi asiaksi, seniorivalmennusta

unohtamatta. Antti hyväksyi

perustelut, vaikka hieman turhautui

siihen, että parhaat pelaajat siirtyivät

muualle. Jälkikäteen ajatellen seuran

linjaus oli kuitenkin hyvä. Ennen

kaikkea tuolloin oli jo luotu pohjaa

aktiiviselle senioritenniksen klubille,

jollainen TaTe tänä päivänä edelleen

on.

Veljekset pelaavat edelleen aktiivisesti.

Neluripartnereina he eivät

useinkaan ole kentällä, mutta viihtyvät

muuten keskenään pikku kisailun

merkeissä.

Tenniksen lisäksi veljekset ilmoittavat

lähinnä harrastavansa ”hyötyliikuntaa”

lasten ja lastenlasten kanssa.

Lenkkeily ja mökkeily sekä fudiskentän

laidalla seisoskelu kuuluvat

myös kuvioon.

JARMO LESONEN

Jarmo aloitti tenniksenpeluun pari

kolme kertaa, mutta ei päässyt eri

syistä johtuen jatkuvan pelaamisen

rytmiin ennen kuin vasta joskus 35

ikävuoden paikkeilla.

Jarmon ensikosketus jaloon peliin

tapahtui siis jo 1950-luvun lopulla

Taivallahdessa. Pelikavereita ei

kuitenkaan montaa ollut ja harrastus

lopahti ennen kuin ehti kunnolla

alkaakaan.

Kymmenisen vuotta myöhemmin,

Jarmon opiskellessa Tampereella,

avautui mahdollisuus kaivaa vanha

luotettava Donnay kaapin pohjalta ja

aloittaa peliharrastus uudestaan.

Mutta niin vain kävi jälleen, että

opiskelujen päätyttyä Jarmo löytyi

Helsingistä, mutta ilman pelikavereita.

Taas jouti maila kaappiin pölyttymään.

Parina talvena oli mahdollisuus

pelailla Mäkelänrinteen

liukkaalla ja nopealla puulattialla,

mutta vasta 1970/80 –lukujen taitteessa

löytyi viimein Variston halli

ja vakaammat peliolosuhteet. Jarmo

liittyi saman tien Länsi-Vantaan Tennisseuraan

ja aloitti pelit, jotka jatkuvat

edelleen.

Variston hallissa toimi valmentajina

mm. Reijo Vuokko, jolta Jarmo sai

arvokasta oppia. Harrastus oli vahvasti

kääntymässä säännölliseksi.

Seuratoiminnasta Jarmo sai jo esimakua

Länsi-Vantaalla, kun hänet

valittiin ensin seuran puheenjohtajaksi

kausilla 1989-1991 ja lopuksi vielä

halliyhtiön puheenjohtajaksi.

Tapiolaan valmistunut hieno halli

oli jo kuitenkin imaissut miehen pelaamaan

eikä kestänyt kauan, kun

hän liittyi Tapiolan Tennikseen ja

valittiin lähes saman tien hallituksen

varapuheenjohtajaksi.

Länsi-Vantaa jäi taakse ja Jarmon

pelimäärät sen kuin kasvoivat. Niin

kävi taitojenkin.

Jarmon napakka kämmen ja nopeat

jalat olivat haluttua peliseuraa –

varsinkin samalla puolella nelurissa.

Tämän kirjan tekoaikaan iloisen pelurin

voi nähdä tositoimissa 75-vuotiaiden

liigajoukkueessa, jossa kisaavat

myös Tapani Nikkari, Jan Westerholm,

Veikko Pohjola sekä Juha

Riikonen.

Vaikka Jarmo pelaakin liigaa ja siis

”kilpailunumero” rinnassa, on hän

ehdottomasti ilon kautta pelaamiseen

suhtautumisen kannalla.

Kaiken pelaamisen ohella Jarmo on

myös huomannut, että iän karttuessa

paikat eivät pysy enää kunnossa.

Vastapainoksi hän harrastaa mm.

erilaisia jumppajuttuja ja myös äijäjoogaa

sekä välillä golfia.

ULLA NIKU-KOSKINEN

Puheenjohtaja 1998

Ullan tennisura alkoi vasta aikuisiällä

1990-luvun alkupuolella. Ulla oli

mennyt eläkevakuutusyhtiön palkkalistoille

ja sattui niin mukavasti, että

firmalla oli oma pleksipave-pintainen

tenniskenttä Annankadun toimitalon

pohjakerroksessa.

Siellä liukkaalla ja nopealla alustalla

Ullalle kehittyi aivan omintakeinen,

varsin ei-klassinen pelityyli, jolla

myöhemmin yllätettiin moni vastustaja.

Parhaana aseenaan Ulla pitää nimenomaan

rystylyöntiään. Miehensä

Markku Koskisen kanssa Ulla alkoi

pelata enemmän ja kävi kursseilla

Vierumäkeä ja Pajulahtea myöten.

Tapiolan Tennikseen Ulla liittyi

vakuutusalan tenniskisoissa tutuksi

tulleen Mirja Kenttälän suosituksesta.

Heti ensimmäisestä kerrasta

Ulla tykästyi porukan henkeen ja

pelikavereihin. Seurassa tarvittiin

toimijoita ja niinpä lakimieskoulutuksen

käynyt Ulla löysi itsensä pian hallituksen

sihteerin paikalta, josta eteni

sittemmin puheenjohtajaksi.

Tapahtumia ja matkoja järjestettiin

TaTe:ssa aktiivisesti jo 1990-luvun

alusta alkaen. Perjantaitenniksen paikan

Ulla peri ulkomaille siirtyneeltä

Sirkka Pöyryltä, ja tähän naisten

nelinpeliryhmään kuuluivat alun perin

myös Liisa Jalanko, Pirjo Kemppinen

ja Päivi Wikström. Miehensä

Markun kanssa Ulla osallistui myös

TaTe:n sekanelinpelisarjaan. Olipa

aktiivinaisilla useina kesinä vielä ns.

kesätenniksetkin, joissa kerran viikossa

pelattiin vauhdikkaat ja leikkimieliset

nelinpelit.

Kilpailutoiminnassa Ulla pelasi sarjatennistä

ja oli suhteellisen korkealla

koko Suomen rankingissä varsinkin

ikäistensä sarjassa. Pelikavereina olivat

mm. Kaisa Pitkänen, Sini Saukkonen

ja Leila Salkala. Rauli Antolan

kanssa tuli seniorien SM-pronssimitali

ja Leilan kanssa useitakin kansallisten

kilpailujen palkintosijoja.

Ulla piti tenniksessä kaikkein eniten

sen älyä ja hyviä hermoja vaativasta

asenteesta.

Ulla muistelee lämmöllä noita

TaTe:n kivoja “kulta-aikoja”. Hallilla

ei murjotettu, vaan tehtiin hommia

yhdessä talkoohengessä. Klubimainen

”oman perheen” tunnelma kantoi

pitkälle. Rapu-, yö-, kinkku-, vappuja

naamiaistenniskisat loivat mukavan

pohjan yhteishengelle. Mirja, Leila,

Maija, Kaisa, Outi, Aila, Aija, Rauli,

Kari, Erkka, Eero, Raimo ja Timo

ovat jääneet Ullan mieleen henkilöinä,

jotka olivat mukana useissa mukavissa

tapahtumissa vuosien aikana.

Ulla on pitänyt taukoa aktiivipelaamisesta

muutaman vuoden, mutta

ajatuksissa on vielä palata kentille.

Golfin pelailu, matkustelu, kielet ja

kulttuurimenot sekä mökkeily pitävät

vielä täysillä työelämässä kiinni olevan

Ullan kiireisenä.

Jos kentällä ei

muuten aina

ollut hauskaa,

niin takuuvarmasti

iloista

peliä saatiin

aikaan naamiaistenniksessä!

OUTI KUNTTU

Puheenjohtaja 1999

Outi, silloinen Kulmala sukunimeltään,

tutustui tenniksen ihmeelliseen

maailmaan ensi kerran 1980-luvun

alussa ollessaan töissä Neste Oy:ssä.

Keilaniemen kylmänhämärässä hallissa

pelasivat samoihin aikoihin Aija

Antola ja Rilla Koskenseppä. Nesteen

porukan kanssa pääsi pelailemaan

myös Porvoon jalostamolla, joten työpaikan

edut olivat aika kivat.

Aijan kanssa Outi pelasikin monta

vuotta aina omaan tenniksestä

luopumiseensa saakka. Vuoden 2017

jälkeen Outi ei ole enää mennyt tenniskentälle,

mutta golfia sen sijaan

hän pelaa ympärivuotisesti. Paluu

tennikseen odottaa…

Espoon Kisa-Tennikseen Outi liittyi

joskus 1980-luvun lopulla ja huomasi

myös pian olevansa seuran rahastonhoitaja.

Siinä puuhassa vierähti

pelaamisen ohella lähes kymmenen

vuotta.

Ajanjakson aikana EKT laajeni

voimakkaasti ja osti peliosakkeita

sekä Esport Centeristä että Tennispuistosta.

Velkaa oli alussa reippaasti,

mutta muutamassa vuodessa lainat oli

maksettu ja seuralle oli kertynyt ihan

mukava pääoma osaketuntien muodossa.

Vuonna 1997 Outi siirtyi seurafuusion

jälkeen Tennispuistoon töihin ja

alkoi toimitusjohtajan ominaisuudessa

järjestää Tennispuiston asioita.

Siinä ohessa TaTe:n teemapeli-illat ja

muut yhteisölliset tapahtumat lisääntyivät

reilusti. Matkoja alettiin tehdä

mm. Viroon ja Espanjaan. Kiva yhdessäolo,

nelurit ja sekisnelurit olivat

aina ykkösasiana Outin pelaamisessa.

Outi ehti toimia TaTe:n puheenjohtajana

yhden kauden, jonka jälkeen

1999 hänet kutsuttiin Pickala

Golfin toimitusjohtajaksi. Tennispuiston

hallituksessa Outi jatkoi

kuitenkin vuoteen 2006 saakka.

Pickala Golfin jälkeen Outi teki

pitkän työuran Suomen Golfliitossa.

Vuoden 2019 lopulla koittaa ”vapaus”,

eli iloiset eläkepäivät kutsuvat.

Sen jälkeen on Outilla aikaa harrastaa

golfia mielin määrin, vaikka vähän

taitaa kuitenkin vielä tehdä mieli tenniskentälle.

EKI LEIKOSKI

Puheenjohtaja 2000-2001

Aloittelin tenniksen peluuta melko

ikääntyneenä gubbena, joskus 1980

luvun lopulla. Koripallo oli ollut

ykköslaji monet vuodet, kunnes ikä,

selkä- ja polvivaivat saivat lopulta

siirtymään huomattavasti pienemmän

pallon pariin.

Kävin läpsimässä tennistä siellä

täällä, enimmäkseen poikani kanssa

Tapiolan Tennispuistossa.

Käänne tapahtui vuonna 1991 huhtikuun

lopulla. Huomasin Tennispuiston

ilmoitustaululla esitteen Timo

Nakarin ja Leo Palinin tarjoamasta

opetusreissusta Garda -järvelle

Italiaan.

No sehän sopi.

Reissu oli kaikin puolin mainio, syötiin

ja juotiin hyvin ja aurinko paistoi.

Opin ehkä vähän tennistäkin siinä

ohessa. Jostain syystä sain kurssin

”tsemppipalkinnon” – paketin kahvia

valmentajalegenda Pentti ”Pöntsä”

Rannan kädestä. Vähän hävetti,

mutta ajattelin, että miksi en joskus

voisi saada kurssin parhaan pelaajan

palkintoa.

Turha kuvitelma, mutta seuraavina

vuosina pelasin tennistä ympäri vuoden.

Kesät pyörähtivät Hangossa

punaisilla murskakentillä. Hoitelin

välillä Nakari/Palinin MTI-tenniksen

mainoshommia ja pummasin sillä tavalla

itselleni ilmaisia kursseja monta

kertaa kesässä. Vähitellen opin

osumaan karvapalloon pikkaisen

paremmin. Rildokin saattoi puolivahingossa

kehaista jotain hyvin mennyttä

drilliä. Kävi myös niin, että

yhden viikonloppukurssin päätteeksi

pelattiin nelurikisa, jonka kaikkien

yllätykseksi minä ja kaimani Wirran

Eki mentiin voittamaan. Legendaariseksi

lauseeksi kisan palkintojenjaossa

jäi Rildon heittämään

”miten te laiskat Ekit oikein voititte?”

meidän vastaus:” Dieselit lämpenee

kato hitaasti!”

Huomasin aika nopeasti, että vanha

korisjermu viihtyi paremmin nelurissa

kuin singelissä ja niinpä aloin pelata

lähes yksinomaan nelinpelejä.

Tapiolassa meni sisäpelit talvella

kavereiden kanssa vääntäessä. Kivaa

oli!

Olin myös jossain vaiheessa liittynyt

TaTe:en ja touhusin heti mukana kisoja

sekä reissuja järjestämässä.

Vuosituhannen vaihteessa huomasin

heiluttavani puheenjohtajan nuijaa,

vaikka itse olin joskus pelikentällä

sellainen. Pistin vähän vipinää toimintaan

sekä jäsenhankintaan. Muutama

uusi jäsen taidettiin saadakin

ja onnistuin myös hankkimaan pari

uutta sponsoria kisoille (kiitos Pekka/

Adidas ja Kim/Tiimari).

Seuran hallituksen kokoukset sujuivat

vauhdilla, samoin yleiskokous,

jossa ei montaa aktiivia koskaan paikalla

ollutkaan. Samat tutut naamat

tulivat pullakahveista nauttimaan ja

päätökset nyökättiin läpi helposti.

Pelitkin sujuivat monella taholla sekä

itseltä että TaTe:lta. Meillä oli jo silloin

hyvä edustus sekä seniorimiehissä

että –naisissa.

Matkailua harrastettiin myös. Kisapelejä

vedettiin myös mm. Virossa ja

Espanjassa.

Hauskaa oli. Hessu Malmion johdolla

hoidettiin uskomaton lauludinner

eräässä Espanjan ravintolassa,

jossa lopuksi laulettiin kilpaa paikalla

olleiden engelsmannien kanssa.

Kansainvälistä ystävyyttä parhaimmillaan.

Parin puheenjohtajuuskauden päätös

tuli, kun kokouksessa naisenergia otti

vallan. Niinpä meikäläisestä tuli taas

rivikansanedustaja. Ei mennyt kauaa

kun vaihdoin pallon vielä pienenpään.

Nykyään huomaan, että golfharrastus

on vienyt ja tennis jäi

käytännössä kokonaan jo muutama

vuosi sitten. Ehkäpä vielä joskus massalla

neluria…

Harmi, mutta on kuitenkin tunnustettava,

että pelaan mieluummin

talvella kaukomailla shortseissa golfia

kuin sisällä Suomessa tennistä.

Tennis on

iloinen peli

- ainakin

TaTe:ssa

46 47

KAISA PITKÄNEN

Puheenjohtaja 2002-2003

Kaisa nappasi tennismailan käteensä

vuonna 1973, kun Raimo vei hänet

Tennispalatsiin kokeilemaan lajia.

Alku-uran huippu oli, kun Kaisa

voitti kalapuntarin Heikki Hedmanin

kuuluisilla santapensselikursseilla

Kuortaneella.

Myöhemmin Kaisa oli parhaimmillaan

Suomen seniorirankingissa

45-vuotiaiden sarjassa peräti sijalla

11, joten Heikin ja vähän Raimonkin

valmennusopit eivät olleet menneet

hukkaan.

Vierumäellä käyty tennispelaajille

kohdennettu johtamiskurssi johti

myös Kaisan osallistumiseen 2003

tehtyyn TaTe:n strategiasuunnitelmaan.

Liigajoukkuepelit ovat nykyään

väistyneet Kaisankin kohdalla leppoisampiin

peleihin, lähinnä nelureihin

sopivissa porukoissa. Niitähän

TaTe:ssa onneksi löytyy.

TaTe:n järjestämillä pelimatkoilla

ovat Pitkäset usein nähty mukana ja

suunnitelmissa on edelleenkin osallistua

eri tapahtumiin.

Bridgen peluu, uinti, käsityöt, öljyvärimaalaus,

grafiikka, piirustus ja

LC-Espoo Aurorat Lions-kerhon

presidenttiys pitävät Kaisan kiireisenä

aina kun tennikseltä ehtii.

RAIMO PITKÄNEN

Raimo aloitti tennisharrastuksensa

jo vuonna 1971, jolloin hän osallistui

Tennispalatsissa Pekka Immelin

vetämälle kurssille. Pelit jatkuivat

Lauttasaaren ulkokentillä ruokatuntisin.

Siellä hakattiin huonoja palloja

puumailalla, mutta hauskaa kuitenkin

oli. Aika moni silloisesta peliporukasta

kävi lisäoppia saamassa Kuortaneella

Heikki Hedmanin santapensselikursseilla.

Vuonna 1973 Raimo tapasi tulevan

vaimonsa Kaisan ja houkutteli hänet

saman tien valkoisen pallon lumoihin.

Molemmat pelasivat silloin jo

Espoon Kisa-Tenniksen riveissä.

Nykyisen Esportin tontilla oli ensi

alkuun punaisia murskakenttiä, joilla

EKT järjesti kilpailuja, joskus jopa

kansallisia C-luokan kisojakin, sekä

alkeiskursseja ulkopuolisille rahan- ja

jäsenhankintamielessä.

Hallia ei vielä ollut, kentät olivat

aukealla paikalla entisellä pellolla ja

siksi aika tuuliset. Kerran kilpailuissa

sattui hauska ja harvinainen tapaus.

Vastustajan lyönti epäonnistui pahasti

ja pallo lähti hakoteille ulos kentältä

tornissaan istuvan tuomarin selän

taakse, jolloin tuomari huusi pallon

ulos. Pelaajat kuitenkin jatkoivat pelaamista,

sillä kova sivutuuli toi pallon

yli kymmenen metrin päästä takaisin

kentälle!

Työelämässä Raimo pelasi firmatennistä

ensin Posti-Telen ja myöhemmin

Ericssonin väreissä. Mitä enemmän

pelasi, sitä paremmaksi kehittyi.

Raimo kiittelee erityisesti vakituista

pelikaveriaan Pauli Huuhkaa, jonka

kanssa tuli yksi jos toinen piste ja

geimi väännettyä.

Ericssonin mukana Raimo kävi

Ruotsia myöten kisaamassa ja osallistui

muutaman kerran C-luokan

kisoihin, mutta pikku hiljaa kevyempi

puulakipelaaminen ja nelurit sekä

sekisnelurit alkoivat viedä miestä mukanaan.

Tosin on Raimolla yksi mestaruusmitali

uraltaan: Se tuli Kaisan

kanssa Posti-Telen sekiskisoista.

TaTe:ssa Raimo ja Kaisa olivat mukana

2003 tehdyssä tulevaisuuden

strategiamietinnössä. Silloin seura

otti selvän askeleen eteenpäin kohti

jäsentyneempää ja organisoidumpaa

toimintaa.

Nykyään Raimo ehtii tenniksen

ohella harrastamaan melontaa,

pyöräilyä ja pertsahiihtoa. Myös

etelänmailla, mutta vain Playa des

Inglesissä, tapahtuva rantakävely

kuuluu vakiona Raimon lomailurutiineihin.

Pekka Valle

Tapiola Tennis ry:n ainaisjäsen

“Aloitin tenniksen 1987 ja pelasin pari

kertaa viikossa Tapiolan Tennispuistossa.

Liityin TaTe:en joskus 1990-

luvun alkupuolella.

Pentti Sierilä houkutteli minut hallitukseen,

jossa olin jonkin aikaa Pentin

ja Olli Jokisen puheenjohtajakausilla.

Olin nimellisellä vpj-vakanssilla ja

hoidin jäsenrekisteriä muutaman

vuoden. Silloin taisi jäseniä olla noin

sataviisikymmentä.

Pariinkymmeneen vuoteen en ole

enää TaTe:n tilaisuuksissa käynyt

lukuunottamatta vuoden 2018 neluritapahtumaa

Luottamustennis. Se oli

todella mukava tilaisuus ja tapasin

vanhoja tuttuja pitkästä aikaa.

Pelaan kuitenkin edelleen tiistaiaamuisin

tennispuistossa Hannu

Saarisen ryhmässä.”

SINI SAUKKONEN

Sini aloitti tennisharrastuksensa

melko myöhään, eli noin 40-vuotiaana

Vierumäen kurssilla. Hän oli hieman

läpsytellyt karvapalloa perheen

parissa joskus aikaisemmin, mutta

satunnaista pelailua Sini ei laske

oikeaksi harrastukseksi.

Vasta kunnon opit kurssituksen

myötä avasivat ovet pelin saloihin.

Into oikeaan pelaamiseen syttyi siitä.

Pikku hiljaa kavereita alkoi muodostua

yhä enemmän tennisporukoista.

Tennisseuran puitteissa oli

mukava pelata niin kilpailuissa kuin

seuran järjestämissä kevyemmissä

pelitapahtumissa. Sinillä on myös

plakkarissa mitali esimerkiksi ulkokenttien

SM-kisoista sekä tuore 65-v

sarjan SM-kisojen voitto, joten kovan

luokan harrastajasta on kyse.

Tapiolassa Sini sai hyvien peliesitysten

lisäksi vastuuta TaTe:n seuratoiminnassa.

Sini toimi kisoissa

useasti puuhanaisena muiden kanssa,

osallistuen mm. Tapiola Senior

Openin järjestämiseen. Myöhemmin

hänet valittiin virallisemmin mukaan

seuran toimintaan rahastonhoitajan

pestillä, jossa vierähtikin useampi

vuosi. Sarjatennis ja myös matkailu

mm. Viroon suuntautuneilla pelireissuilla

on kuulunut olennaisena osana

Sinin tennisharrastukseen.

Kuten niin monet muutkin tatelaiset,

Sini tykkää kovasti pelata nelureita,

sekä nais- että sekisnelinpelejä. Seniori-iässä

viimeistään moni huomaa,

että on todella kivaa kun kentällä ei

tarvitse joka pallon perään sännätä

itse, vaan aina voi luottaa kaveriin.

Sini on tätä kirjaa tehdessä asustanut

jo useamman vuoden Hämeenlinnassa,

joten häntä näkee Tennispuistossa

ja TaTe:n järjestämissä riennoissa

enää satunnaisesti.

Hämeessä elo sujuu kuitenkin mukavasti.

Tenniksen ohella Sini ehtii

harrastaa myös hiihtoa sekä pyöräilyä,

joten kaikki tulevat pelivastustajat

saavat vastaansa hyvässä kunnossa

olevan Sinin!

RAIMO ”RILDO” OJALA

TaTe:n valmentaja 2001 -

Rildo, jonka oikeasta etunimestä ei

kovinkaan moni ole tietoinen, iskee

pöytään varmasti aikaisimmin aloitetun

tennisharrastuksen kuin kukaan

muu: 4-vuotiaana! Tämä tapahtui

Kulosaaren massakentillä vuonna

1963. Syy myös löytyy läheltä: Rildon

vanhemmat pelasivat.

Vielä nappulaikäiselle pallotaiturille

napsahti GVLK:n kisoissa mestaruusmitali

ja se viimeistään sinetöi

tulevien vuosien suunnan. Tennisliiton

valmennusrinkiin hänet otettiin

mukaan 13-vuoden iässä. Ensimmäinen

noin paristakymmenestä

SM-mitalista ripustettiin kaulaan

14-vuotiaana. Maajoukkueessa vierähti

neljän vuoden putki, jonka jälkeen

Rildo oli valmis siirtymään ison

veden taakse USA:an. Edwardsvillen

yliopisto sai vaaleasta suomalaisesta

oivan vahvistuksen jo ennestään

kovien pelureiden joukkoon nelivuotiskaudeksi.

Porukassa oli mukana esimerkiksi

Ken Flach ja Robert Seguso. Joukkue

kokosikin peräti neljä yliopistomestaruutta.

Rildon opiskelu

loppui aikanaan, mutta hän ei vielä

silloin palannut kotimaahan, vaan

jäi vielä vuodeksi tekemään coachin

hommia vanhaan opinahjoonsa. Kun

Rildo laskeutui Suomen maankamaralle

1980-luvun puolivälissä, moni

asia muuttui nopeasti. Tenniksenpeluu

ja valmentajan hommat loppuivat

saman tien. Rildo siirtyi konsulttitöihin

Torwall-nimiseen firmaan.

Niin vain kävi, että tennismaila siirtyi

kaapin perukoille peräti kymmeneksi

vuodeksi.

Vaiherikkaiden muutosten jälkeen

– niin kuin businessmaailmassa usein

käy – Rildokin huomasi, että firma oli

myyty hänen altaan ja työt loppuivat

siihen.

Oli hyvä hetki palata ajassa taaksepäin

ja aloittaa rakkaan harrastuksen

kanssa uusi aika elämässä.

Maila löytyi kaapinnurkasta ja mies

oli valmis pyyhkimään pölyt sekä

mailasta että omasta kropasta.

Esport Center oli noussut Orionin

naapuriin ja sieltä tarjoutui vapaa

paikka tennisvalmentajalle.

Elettiin vuotta 1994. Tulevaisuutta

ajatellen Esportissa oli jo silloin

toimessa Pekka Kilpiö, niinpä muutamaa

vuotta myöhemmin Rildo seurasi

Pokan perässä Tapiolan Tennispuistoon.

Rildon omaksuma ”The Inner Game

of Tennis” opetusfilosofia oli alkanut

tuottaa hedelmää ja mieheen luottavia

”opetuslapsia” oli muutamassa vuodessa

tullut reilusti lisää.

Jokusen kerran vuodessa Rildo

vaihtaa tennismailan golfmailaan,

mutta tätä ei kuulemma tapahdu kovin

usein. Moni ei tiedä, että coach

Ojalan sydämessä sykkii vahvasti

1970-1980-lukujen rokkipumppu.

Pink Floydin nimen kun mainitsee,

niin Rildon silmiin syttyy hymy ja

progejalka alkaa jumputtamaan

tahtia.

Ps. Kuka tietää mistä RILDON

kutsumanimi on peräisin?

”Mun äiti oli silmälääkäri ja sain ekat

rillit jo n. 4-vuotiaana. Siihen aikaan

ennen 60-luvun puoliväliä ei ollut

kuin niitä urkkipokia ja jengi rupesi

haukkumaan mua nimellä “ RILLI”.

Jonkun vuoden päästä kyllästyin ja

nimesin itseni Rildoksi”.

JANI JANKKILA

TaTe:n valmentaja 2015-

Jani lyö tenniksen aloittamisiässä

muut haastatellut paitsi Rildon. Jani

aloitti isänsä kanssa pelaamisen Lahdessa

n. 6-vuotiaana.

Nappulaikäinen Jani innostui lajista

heti ja alkoi pelata Lahden Tenniskerhon

kurssien avulla jo pari kertaa

viikossa. Kymmenisen vuotta vierähti

nopeasti ja taidot kehittyivät. Jani

kiittelee mm. Pertti Heikkistä, joka

toimi Lahden Verkkopalloseurassa

Janin valmentajana usean vuoden

ajan.

Kisapuiston halli talvisin ja massakentät

kesäisin tulivat kovin tutuiksi.

Ahkera harjoittelu tuotti myös tulosta,

esimerkiksi Jens Juvakosken kanssa

tuli B-luokassa SM nelurimestaruus

Myllypuron kisoissa. Aivan 1990-luvun

lopussa Jani oli jo noussut A-

luokkaan ja pelit kävivät kovemmiksi.

Lupaava pelimenestys sai kuitenkin

lähes vuoden mittaisen tauon kun

armeijan harmaat kutsuivat ja koko

vuosi 2000 meni perunoita kuoriessa

Hennalan kasarmeilla.

Eteenpäin on kulkevaisen mieli.

Jani muutti töiden perässä Helsinkiin

syksyllä vuonna 2010 ja liittyi

saman tien TCT:n (Tennis Club

Tapiola) jäseneksi.

Esport Centerissä TaTe:n käyttämällä

naapurikentällä sattui

tekemään valmentajan hommia Tomi

Kalermo, joka alkoi kysellä Janin

ajatuksia tulevasta. Kyllähän valmentaminen

kiinnosti ja niin alkoi Janin

ja Tapiolan Tenniksen yhteistyö. Elettiin

vuotta 2015 ja siitä lähtien Jani

on ollut TaTe:n valmentajana muiden

ohella.

Oma peliura jatkuu siinä ohessa.

Viimeisimpiä saavutuksia on voitto

35-vuotiaiden seniori SM-kisojen nelurissa

Jukka Kohtamäen kanssa.

ILMO KORPELAINEN

Ilmo tarttui tennismailaan ensi kerran

jo 7-vuotiaana. Tämä tapahtui

1960-luvun lopulla Porissa. Isä pelasi,

joten pojalle oli helppo aloittaa harvojen

harrastus.

Pääsiassa pelattiin ulkokentillä,

koska sisäkenttiä ei ollut tai niihin

oli hankala päästä. Kaikki oli silloin

puuta, maila ja pelialustat kouluissa,

missä talvipelejä sai pelata silloin kun

peliajan onnistui saamaan.

Kävi kuitenkin niin, että murrosiässä

alkoivat muut asiat kiinnostamaan

keskinkertaista pelimenestystä

enemmän ja hän ripusti mailan

naulaan lähes kymmeneksi vuodeksi.

Opiskelut ja työelämä veivät Ilmon

Turun kautta pääkaupunkiseudulle

– aluksi Kauniaisiin ja myöhemmin

Helsinkiin.

Tennis alkoi kiinnostaa uudestaan

ja puumaila vaihtui uuteen malliin.

Tapiolan Tennisseura ja varsinkin

Tennispuiston hyväkuntoiset massakentät

vetivät puoleensa ja niin

seura sai naapurikaupungin miehestä

uuden jäsenen.

Juristin ominaisuudessa Ilmo löysi

itsensä nopeasti myös TaTe:n hallituksesta

ja silloisen puheenjohtajan Timo

Pöntysen pyynnöstä hän osallistui Espoon

Kisa-Tenniksen ja Tapiolan Tennisseuran

yhdistymisneuvotteluihin,

tuoden niihin mukaan lakiasioiden

osaamista ja näkökulmaa. Ilmo luonnosteli

ja kirjoitti varsinaiset yhdistämispaperit.

Seuran hallituksessa Ilmo toimi

tämän jälkeen muutaman vuoden,

mutta jäi sittemmin pois aktiivitoiminnasta.

Pelit toki jatkuivat koko ajan

mm. liigajoukkueessa, jossa Ilmo on

edelleenkin mukana.

JOHAN WALLIN

Johan aloitteli tennispelaamista

Pietarsaaressa jo pikkupoikana.

Pelaamista tosin haittasi oikean tenniskentän

puute ja niinpä Johanin

päävastustaja oli autotallin seinä.

Kipinä kuitenkin syttyi ja Johan

kulutti Otaniemen asfalttikenttiä

1970-luvun loppupuolella, jolloin hän

oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan.

Myöhemmin opiskelut ohitettuaan

Johan pestautui Turkistuottajat

Oy:n palvelukseen. Se olikin

onnekas päätös pelaamisen kannalta,

sillä firmassa vaikutti innokas tennismies

Orvo Viitanen, joka vei nuoren

Johanin HVS:n seuratoimintaan mukaan.

Pelimäärät kasvoivat tasaisesti ja

Johan pelasi firmatennistä, C-luokan

kisoja sekä viihtyi Esportissa

valmennuksessa. Jossain vaiheessa

hän hankki myös oman osaketunnin,

joka takasi varman peliajan. Käyttöä

tälle vakiovuorolle tulikin saman pelikaverin,

eli Kimmo Pennasen kanssa

aina vuoteen 2016 saakka. Johan

toimi myös pelaamisen ohella Kisa-

Tenniksen hallituksessa usean vuoden

ajan. 1990-luvun alusta lähtien on Johan

kuitenkin jäänyt pois järjestöhommista

ja keskittynyt vain pelaamiseen.

Tennis on vain yksi sporttihenkisen

miehen harrastuksista. Nuorempana

Johan juoksi kilpaa, päämatkanaan

800 m. Nykyään on vauhti hidastunut,

mutta toisaalta juostava matka

myös pidentynyt huomattavasti. Eikä

siinä kaikki, golf vie yhä enemmän

aikaa ja tennis on jäämässä enemmän

talviharrastukseksi. Aika usein

on Johan käynyt golfaamassa, koska

händäriksi ilmoitetaan 11.1.

ESA NIEMINEN

Esa oli nuorempana innokas lentopallon

harrastaja. Esa pelasi

opiskeluaikana kavereiden kanssa

IV-divisioonan pelejä 70-luvun puoliväliin

saakka. Porukka nimesi itsensä

Waho:ksi (Wanhat opiskelijat).

Jossain vaiheessa kaverit kokeilivat

myös tenniksen pelaamista ja Esa sai

kipinää tästä ja pelaili silloin tällöin.

Sibelius-Akatemian ja intin jälkeen

Esa löysi paikkansa Finnlevy Oy:stä

tuottajaharjoittelijana.

Tuottajakollega Timo Lindström

myi Esalle vanhan mailansa. Maila

istui musiikkimiehen käteen ja pelaaminen

alkoi kiinnostaa koko ajan

enemmän. Verkon toisella

puolella oli usein Markku Aro, Frederik

tai joku muu tennistä harrastava

muusikko. Aika pian kaverit hankkivat

itselleen vakiovuoron Talista. Peliporukassa

olivat mukana myös

Jaakko Salo ja Jukka Teittinen.

Koska lähes kaikki porukan jäsenet

asuivat Espoossa, Tali vaihtui Esport

Centeriksi joskus 1980-luvun loppupuolella.

Erkki Alestalon liityttyä mukaan

tehtiin lyhyempi siirtymä Esportista

Tennispuistoon, jossa pelattiin jo pari

kertaa viikossa muusikkonelureita.

Kari Kuusela, Kim Kuusi, Hannu Siikamäki

ja moni muu olivat mukana

kierrossa.

Saman jengin pelit jatkuvat edelleen

Tennispuistossa. Ainakin niiden

kohdalla, jotka vielä pelaavat. Esa

ottaa pelaamisen sen verran tosissaan,

että käy vielä joka toinen tiistai

Rildon höykytettävänä ja hankkimassa

uusia vinkkejä peliin. Muusikkojen

SM-kisoista on Esalla aikaisemmilta

vuosilta pari nelurimestaruutta Leri

Leskisen kanssa, joten ei ole treenit

menneet hukkaan.

Tähän mennessä noin 35 vuotta jatkunut

tennisharrastus jatkuu edelleen

mukavissa merkeissä. Esa tunnustaa

auliisti pelin olevan aina vaan samaa

vuoristorataa, jossa hyvät ja heikommat

pelipäivät seuraavat toisiaan ilman

mitään järkeenkäypää selitystä.

Hanko on Esalle tärkeä paikka,

jossa tietysti kesätenniksellä on iso

osa. Oma talo mahdollistaa pitkät olot

ja syvemmän tutustumisen Suomen

ykköskesäkaupungin ympäristöön.

Hangon kulttuurielämä -hankoilukiinnostaa

myös ja onpa Esa tehnyt

muutaman musakeikan kaikkien

hankolaisten iloksi. Nyt virallisesti

eläkkeellä ollessaan Esa voi vapaasti

valita työkeikat ja tehdä juuri niitä

asioita mitkä tuntuvat itsestä mukavilta

ja hauskoilta.

Eräs niistä on tennis ja esimerkiksi

TaTe:n järjestämät matkat – viimeksi

Esa ja vaimo Pirre olivat mukana

Splitissä keväällä 2019.

ANTERO PULKKINEN

Antero nappasi ensimmäisen kerran

tennismailan käteensä lähes 50 vuotta

sitten, 12-13-vuotiaana Kotkassa. Siihen

aikaan Dunlop Maxply puumaila

taisi olla yleisin työkalu ja sellainen

oli Anterollakin. Pelejä pelattiin pääosin

asfalttipintaisella ulkokentällä,

mutta pelejä käytiin pelailemassa

myös kaupungin kuplahallissa sekä

lähialueiden koulujen voimistelusaleissa.

Kotkasta Anteron matka vei

ensin Lahteen ja Lahden Verkkopalloseuraan.

1976 Antero sai passiinsa uuden leiman.

Hän oli USA:ssa Mercyhurst

Collegessa, Pennsylvaniassa tennisstipendiaattina

yhden kauden ja palasi

Suomeen mennäkseen armeijan

leipiin. Ei se huono pesti ollut sekään,

sillä Antero kulutti inttiaikansa tennispelaajana

armeijan urheilujoukoissa

1978-1979. Intin jälkeen Antero

aloitti opiskelut Helsingissä ja pelit

HLK:ssa. Matsit jatkuivat aina 1980

luvun puoleen väliin saakka. Kolme

seuraavaa vuotta kuluivat Sveitsissä,

missä Anteron seura oli TC Valsana,

Zürich.

Suomeen palattuaan Pulkkisen tie

vei Esport Centeriin ja Tennis Club

Tapiolaan. Sitten joskus vuoden 2012

tienoilla TaTe:n Matti Laamanen

kysyi Anteroa mukaan. Antero nappasi

koukkuun kiinni ja niin hänestä

tuli tatelainen sarjajyrä. Matti Virtanen,

Hannu Niemistö ja Henrikki

Brummer täydensivät Matin ja Anteron

neluriporukan, joka voitti SMkultaa

talvikauden M55-sarjassa

vuonna 2015.

Antero ehti pelien ohessa suorittaa

Tennisliiton II-tason valmentajakoulutuksen

Pajulahdessa.

Selkäkivut ovat haitanneet silloin

tällöin Anteron pelaamista, mutta

kevyt kuntourheilu, salilla käynti

sekä golfin peluu sujuvat kyllä kun ei

revi liikoja.

LEENA WILKMAN

Leena aloitti tenniksen pelaamisen

vuonna 1969 Kuortaneella Heikki

Hedmanin järjestämillä kursseilla.

Näistä Santapensselin kesäkursseista

tuli Leenalle kesäksi vakio-ohjelma.

Peräseinäjoki-taustainen Leena

oli 1969 kesällä aivan noviisi lajin

suhteen, mutta innostus syttyi saman

tien.

Pankkivirkailija Leenan muutto

Helsinkiin töihin tarjosi hänelle hyvät

mahdollisuudet jatkaa pelaamista.

Kansallispankin porukka pelasi kesäisin

Otaniemen ulkokentillä ja talvisin

Tennispalatsissa. Aluksi ei Leenan

taitoihin paljoakaan uskottu, koska

hän kertoo eräänkin kerran sekismatsissa

kuulleensa, että ”seiso siinä ja

näytä hyvältä!” KOP:in urheiluseura

Pankkiveikkojen joukoissa pelit jatkuivat

myös pankin Inkoossa sijainneen

koulutuskeskuksen ulkokentillä.

KOP:in tennisporukan myötä pääsi

Leena mukaan eri yritysten, kuten

Pohjola-Vakuutuksen tai Suomen

Pankin, välisiin ystävyysotteluihin.

Helsingissä oli vaikea pelitilanne,

lähinnä Tennispalatsista yritettiin

saada peliaikoja. Tilanne parani kun

Talin Tenniskeskuksen ensimmäinen

rakennusvaihe valmistui. Kahdeksan

tenniskenttää ja kaksi sulkapallokenttää

sisältävä halli avasi ovensa

pelaajille 13.11.1976.

Leenan tennisharrastus sai uutta

puhtia, kun hän jäi eläkkeelle 44

pankkivuoden jälkeen vuonna 2006.

Nyt oli aikaa kivalle, sosiaaliselle harrastukselle.

Pelejä on saattanut olla

joskus jopa kolmekin kertaa viikossa.

Useimmiten Leena pelaa naisten nelureita,

mutta sekismatsit käyvät

aivan yhtä hyvin. Pääasia on, että

kentällä pelaajilla on hyvä mieli.

TaTe:n järjestämissä jäsenilloissa

ovat Wilkmanit olleet tuttu näky,

joista erityisesti syksyiset rapuillalliset

ovat jääneet mieleen. TaTe:n

järjestämää valmennusta on käyty

saamassa mm. Roope Kalajon ja

Rildon tunneilla. Leena pelaa useimmiten

saman naisenergiaporukan

kanssa, joihin tutustui Rildon valmennuksessa.

Tähän kuuluvat Arja

Laulumaa, Leena Skurnik ja Hanna

Aatola.

Tenniksen ohella Leena ehtii harrastaa

kotoilua, kulttuuria (teatteri,

elokuvat, kirjat) ja mainoksissa esiintymistä.

HEIKKI WILKMAN

Heikki otti ensikerran tennismailan

käteensä vasta aikuisiällä, 46-vuotiaana.

Tuttavaperheen mies ehdotti

neluria ja lupasi opettaa Heikkiä

alkuun. Otahallin puulattialla otettiin

ensimmäiset treenit. Siitä se lähti.

TaTe:n järjestämät pelit ovat erityisesti

olleet kivoja pelejä myös Heikin

mielestä. Aina on saanut pelata hyvien

partnereiden kanssa ja illanvietoissa

tutustuttu porukalla toisiinsa.

Viimeiset pari kolme vuotta ovat olleet

Heikille hieman hankalia vasempaan

silmään tulleen näköhäiriön

vuoksi, mutta sitkeästi, vähintään

kerran viikossa on tossut solmittu ja

kentälle tultu pelaamaan muiden vanhojen

herrojen kanssa.

Tenniksen pelaamisen ohella Heikki

ehtii harrastaa myös ACC-klubiiltoja,

mikä tarkoittaa ranskalaisten

Citroen-autojen harrastusta. Klubilaiset

tapaavat myös kokoontumisajojen

merkeissä joka kesä jossain päin

Suomea. Pariisissakin on käyty Sitikan

tehtailla. Wilkmaneilla on jo

viides Sitikka käyttöautona.

Kerran kuussa Heikki käy miesten

piirissä Olarin seurakunnassa. Keskusteluissa

käydään vapaassa ilmapiirissä

elämää läpi joka kantilta.

Talvikautena viikko-ohjelmaan kuuluu

myös työviksen Äijä-jooga, jossa

ryhmässä pysyminen on tärkeä juttu.

Wilkmanit suhtautuvat pelaamiseen

enemmän seurallisena, virkistävänä

tapahtumana kuin kilpailuna.

PEKKA “POKKA” KILPIÖ

Pekka tarttui tennismailaan jo 7-vuotiaana.

Ote on pitänyt kaikki nämä

vuodet. Kaulaan on tullut jalometalliakin,

mm. SM-kulta 16-vuotiaana

Kulosaaren massakentillä. Nelureissa

esiintyi tuolloin tuttuja nimiä kuten

Rildo Ojala, Sami Närhi ja Pelle

Bützov. A-luokan pelurina Pokka kisaili

kuusi kertaa Suomen Mestaruustasolla

ja vielä 35-vuotiaana napsahti

pari hopeamitalia.

Sitä ennen Pokka ehti tehdä laajan

opiskelu- ja työrupeaman Yhdysvalloissa

ja Itävallassa. Pokka sai

Guilfordin yliopistoon Pohjois-

Carolinaan täyden stipendin vuosiksi

1977-1981. Tenniksen peluuta ja siinä

ohessa opiskelua USA:ssa asti – ei

hassumpi homma 19-vuotiaalle junnulle

noihin aikoihin. Hampurilainen

oli vielä silloin tuiki harvinainen ruoka

Suomessa.

Opiskelujen päätyttyä Pokka jäi

vielä vuodeksi opinahjonsa tennisvalmentajaksi

ja palasi kotimaahan vain

kääntymään. Pokan seuraava osoite

oli nimittäin Itävalta ja aika monelle

mutkamäenlaskijalle tuttu Zell am

Seen kaupunki. Tennis oli kuitenkin

edelleen se laji, joka toi valmentajana

toimineelle Kilpiölle varat sekä

vuokraan että bratwurstiin. Toki

lähirinteet ja monotanssit tulivat

nekin parin vuoden pestin aikana

tutuiksi.

Kotimaa kuitenkin kutsui ja vuonna

1984 Pokka löysi itsensä Esport

Centeristä sekä toimistohommista,

että myös aina tarpeen tullen kentältä

opastamassa pelaajia. Mukaan matkan

varrella oli putkahtanut myös

golf, joka talven hallissa sisällä vietetyn

ajan jälkeen tuntui keväisin aina

hyvältä vaihtoehdolta. Ei aikaakaan

kun hcp oli pudonnut 7.0 tasolle.

Tennispuistoon Pokka nimitettiin

toimitusjohtajaksi vuonna 1999.

Samalla tiellä mies on edelleen.

Yksityisenä yhtiönä toimiva tenniskeskus

on rakennettu 1986 ja se otettiin

käyttöön keväällä 1987. Massapintaiset

ulkokentät saatiin valmiiksi

seuraavan vuoden kesällä. Osakkaita

on 380, joista suurimmat ovat kaksi

tennisseuraa, Helsingin Lawn-Tennis

Klubi ja Tapiolan Tennis ry. Loput

ovat yksityishenkilöitä ja yrityksiä.

Kaikki hallissa aikaa viettävät

tietävät, että halli on ollut purku-uhan

alainen jo monta vuotta. Tätä kirjaa

tehdessä näyttää siltä, että tennispallo

pomppii Tuulikujalla vielä muutaman

vuoden, mutta koko ajan saadaan olla

varpaillaan milloin lopullinen lähtö

tulee.

Espoon kaupungin tonttipäällikkö

jatkoi Tapiolan Tennispuisto Oy:n

vuokrasopimusta niin, että se ulottuu

vielä vuoden 2021 loppuun. Sitten

ollaan taas uuden äärellä.

Yli puolentoista hehtaarin suuruisella

alueella Etelätuulentien ja Tuulikujan

kulmauksessa sijaitseva tenniskeskus

houkuttelee sijainnillaan.

Ei ole ihme, että hallin ja ulkokenttien

tilalle Espoo haluaa asuntoja – ja paljon.

Tavallisia peltihalleja jämäkämpi

Tennispuisto on rakennettu betoniseinistä

ja liimapuukaarista. Kilpiö

katsookin, että kolmekymmentä vuotta

on kovin lyhyt käyttöikä hyvin

tehdylle rakennukselle.

- Tenniksellä on pitkät perinteet

Tapiolassa, muistuttaa Kilpiö.

– Pelaajien on sitten haettava vuoroja

Helsingistä tai kenties mistä. Kaikkialla

on kentät täynnä ja peliajoista on

pulaa pääkaupunkiseudulla.

Uuden tenniskeskuksen rakentamista

Kilpiö pitää liki mahdottomana.

– Tennispuiston rakentaminen maksoi

aikanaan noin viisi miljoonaa

euroa. Nyt hinta olisi ainakin kaksitoista

miljoonaa euroa. Eihän sellaisia

rahoja taida mistään irrota.

Tennispuistossa käy viikoittain

lähemmäs parituhatta pelaajaa. Käyttöaste

on yli 90 prosenttia ja pelaajien

kirjo ulottuu lapsista yli 80-vuotiaisiin.

Aikojen muuttumista odotellessa

Pokka ja pari hyvää kaveriansa tekevät

vuosittain Lappiin Näätämöjoelle

kalamatkan, jossa kimppamökki

tarjoaa rauhaa ja etäisyyttä kaiken

maailman politikoinnin ja purkuuhkien

keskellä.

Ensin otetaan muutama kuva

ennen pelejä. Kisan ja suihkun

jälkeen siirrytään sitten ruokapöytään...

MATTI LAAMANEN

Puheenjohtaja 2014 -

Matilla on useita senioreiden sekanelinpelin

Suomen mestaruuksia sekä Lisbeth

Södermanin että Silja Johanssonin kanssa

ja M55-sarjatenniksen Suomen mestaruus

TaTe:n joukkueessa.

Matti on Aija Antolan ohella kauimmin

Tapiolan Tennis ry:n puheenjohtajana

viihtynyt henkilö. Tätä kirjaa

kirjoittaessa on Matilla menossa jo

kuudes kausi.

Tennistä Matti sen sijaan on pelannut

huomattavasti kauemmin, vaikka

urheilu-ura alkoikin Juvalla, Mikkelissä,

vahvasti jalkapalloilun parissa.

Nappulafutis tuli nappulaikäiselle

Matille tutuksi, mutta noin 14-vuotiaana

hän kokeili ensi kerran miltä

tennispalloon tuntui osua. Muutama

vuosi vierähti kuitenkin vielä ennen

kuin karvapallo vei Matin mukanaan.

Mainittakoon, että juuri jalkapalloilusta

johtui Matin vasemman polven

vammautuminen - siksi hän pelaa tennistä

vahva tukiside jalassaan.

Matti muutti Vaasaan opiskelemaan

ja jatkoi tennisharrastusta lähinnä talvikaudet,

mutta kun hän vuonna 1993

lähti Tallinnaan töihin, alkoivat pelit

myös kesäisin ja pelimäärät lisääntyivät.

Yksi Viron tunnetuimpia tennistähtiä

oli tuohon aikaan Andres

Vysand, joka oman peliuransa ohella

hoiteli monia tennisasioita mm.

Suomen Tennisliiton kanssa. Matillekin

järjestyi Tallinnassa Sven Ewing

–niminen valmentaja, jonka hellässä

huomassa Matista alkoi tulla entistä

parempi pallonlyöjä.

Vietettyään vuoden verran Virossa,

lähti Matti jatkamaan työ- ja

tennisuraansa Moskovaan. Sieltä

löytyi Svenin avustuksella seuraavat

coachit: Yuriy Hahlov ja Paul Lepik.

Moskovan valot pitivät Matin vallassaan

nelisen vuotta, sen jälkeen

oli aika palata Suomeen. Ei mennyt

kauaakaan kun hän löysi tiensä Tennispuistoon.

Kerran pelien jälkeen

osui ilmoitustaululla silmään lappu

missä Tapiolan Tennis houkutteli

jäseniä riveihinsä. Matti soitti saman

tien Timo Pöntyselle ja niin hänestä

tuli tatelainen.

Pelimäärät kasvoivat entisestään ja

valmentajaksi löytyi Pasi Montonen.

Järjestöpuoli alkoi myös kiinnostaa

ja Matti hoiteli mm. sarjatennisasioita

Aija Antolan toimiessa puheenjohtajana.

Parin vuoden sisällä Matti nousi

mukaan TaTe:n hallitukseen ja näin

asema virallistui. Noihin aikoihin

TaTe:ssa elettiin reipasta kasvun ja

tekemisen aikaa. Jäsenmäärä kasvoi

vuosi vuodelta, seura järjesti ja hoiti

useita pelitapahtumia ja –matkoja.

Vuosien aikana Matti ja polviside

on varmasti tullut tutuksi aika monelle

tatelaiselle. Sen verran monessa

kisassa ja reissussa on mies ollut mukana.

Ja on vahvasti yhä edelleen.

Pitkäaikaisena TaTe:n laivan kapteenina

Matti on nähnyt ja kokenut

paljon. Suurimpana haasteena tänä

päivänä on Tennispuiston tulevaisuus.

Koko hallin katoaminen tenniskartalta

olisi erittäin ikävä ja hankala tilanne

kaikille, jotka hallia käyttävät. Yksi

keskeisistä käyttäjistä on Tapiolan

Tennis ry. jonka jäsenet joutuisivat

etsimään uuden kotipesän itselleen

kaikkien näiden mukavien vuosien

jälkeen.

Toivotaan parasta!

Joskus otetaan

kaapista vanha

puumaila ja

yritetään sillä

osua palloon.

Tässä vuonna

2018.

Ystävyyttä harrastetaan TaTe:ssa

esimerkiksi HVS:n kanssa.

Ja kun pelaa hyvin, saattaa saada

pokaalin käteen tai mitalin kaulaan.

Ja aina saa juoda ja syödä!

64 65

Ei pidä unohtaa, että

pelaamisen ja hauskanpidon

ohella täytyy

välillä pitää kokouksia,

jotta saadaan taas

pelata ja pitää lisää

hauskaa...

Puumailakisan eleitä ja peliilmeitä

vuodelta 2019.

Tyyli on tärkeää!

66 67

Ilahduttavan monta osallistujaa oli paikalla

Kick-off 2019 tapahtumassa

Suomen N75-joukkue lähti

syyskuussa 2019 MM-kisoihin

Umagiin, Kroatiaaan. Hyvää

harjoitusta leidit saivat seniorien

SM-nelinpelifinaalissa Talissa,

hopeaa Aune Tuomaiselle (vas) ja

Ritva Kunnakselle, kultaa Maisa

Pirilälle ja Riitta Korhoselle.

Kroatiassa, Splitissä,

käytiin myös leppoisimmissa

merkeissä.

(ylh. 2 kuvaa)

68 69

2018

Seuran jäsenmäärä vuoden lopussa

oli 279, joista naisia 96 (34,4 %) ja

miehiä 183 (65,6 %). Nettokasvua

edellisvuoteen oli +12 jäsentä (4,5 %),

mikä on enemmän kuin edellisen

vuoden kasvu 1,5 %.

Sekanelinpeli- ja nelinpelisarjat

Esport Centerissä

Esport Centerin lauantain seitsemällä

osaketunnilla pelattiin lohkomuotoisia

nelinpelejä; sekanelinpeleissä 2018

pelasi 16 paria ja nelinpeleissä 14

paria; jotkut jäsenemme olivat useammassakin

sarjassa. Sarjat ovat saaneet

hyvän suosion ja niissä pelasi kauden

aikana 56 nimettyä henkilöä.

Sarjatennis

Tapiolan Tennis on aktiivinen seura

senioreiden sarjatenniksessä ja meillä

on ollut viime vuodet eniten joukkueita

seniorien sarjatenniksessä Suomessa.

Sarjakaudella 2018-2019 TaTe:lla

oli eri ikäluokissa 10 naisjoukkuetta ja

26 miesjoukkuetta. Pelaajia niissä on

yhteensä 123 kpl.

Kenttätilanne/osakkeet

Pelikauden aikana seuralla oli yhteensä

41 osaketuntia Tennispuistossa

(26) ja Esport Centerissä (15).

Tapahtumat ja pelimatkat

Vuoden 2018 tapahtumat, joissa

oli mukana 27 naista ja 36 miestä

(yhteensä 63 henkilöä):

* Lammastennis pelattiin 3.3.

Osallistujia oli 16.

* Ystäväntennis HVS-TaTe järjestettiin

24.3. Osallistujia oli 16 .

* PuuMailanPäivä järjestettiin 17.5

Tennispuiston ulkokentillä ja osallistujia

oli 12 henkilöä.

* Ensimmäinen TaTe Circuit-

Tammisaari 2018 järjestettiin 16.-17.6.

ja peleihin osallistui 22 pelaajaamme.

* Viikonlopun pelimatka Tallinnaan

oli 24.-26.8. Iloisella pelimatkalla oli

yhteensä 20 seuran jäsentä.

* Luottamus-Tennis järjestettiin kutsutapahtumana

ensimmäistä kertaa

9.9. Esportin ulkokentillä seuramme

vapaalipuilla. Mukana oli 13

jäsentämme ainais- ja kunniajäsenten

sekä seuran luottamustehtäviä

hoitavien keskuudesta.

* Oktoberfest vietettiin 6.10. Mukana

oli 20 tatelaista.

* Glögitennis -tilaisuus pelattiin 1.12.

24 osallistujan voimin.

Kaikkiaan TaTe:n tapahtumiin ja pelimatkoihin

osallistui 100 jäsentämme.

Järjestetyt kilpailut

Senioreiden SM sekanelinpelikilpailut

järjestettiin Tapiolan Tennispuistossa

26.-28.1.2018. Kilpailuissa oli 9

ikäluokassa yhteensä 64 osallistujaa.

Ikäluokat olivat 35v, 40v, 45v, 50v,

55v, 60v, 65v, 70v ja 75v.

Tatelaisista mitaleille pääsivät:

• M55: Juha Usva pronssia

• N75: Maija-Liisa Pirilä

pronssia

TaTe:n mestaruuskilpailut järjestettiin

Tapiolan Tennispuiston kentillä

11.-12.8.2018. Osallistujia oli 24

henkilöä.

TaTe:n mestarit vuonna 2018:

- naisten kaksinpeli:

Meri Löyttyniemi

- naisten nelinpeli: Paula Sailas ja

Meri Löyttyniemi

- miesten kaksinpeli: alle 55v: Steen

Sörensen

- miesten kaksinpeli 55v ja yli: Ilmo

Korpelainen

2019

Kesäkuussa oli Etelä-Suomen tenniskohteita

kiertävä Tate Circuitmatka

Hämeenlinnaan. Aulangolla

14.6.-16.6. tatelaiset pelasivat tennistä

ja jotkut myös golfia hienoissa

järvimaisemissa. Nelinpelejä ja sekanelinpelejä

pelattiin vaihtelevassa

säässä. Pelien jälkeen rentouduttiin

kylpylässä ja hotellin illallisella.

Tate:n syksyn Kick Off järjestettiin

jälleen elokuun alussa Tennispuistossa.

Ilta aloitettiin personal trainerin

vetämällä alkulämmittelyllä ja venyttelyllä.

Sen jälkeen sisäkentillä oli valmentajien

vetämänä syöttö- ja lentolyöntiharjoituksia

sekä vapaata peliä.

Illan päätteeksi tarjolla oli iltapalaksi

salaatteja ja juomia. Tapahtuma sai

jälleen paljon kiitosta!

Seuramme mestaruuksista kisattiin

Tennispuistossa. Kisat sujuivat

hyvin, vaikka osallistujia ei tällä kertaa

ollut kovin monta.

Onnittelut voittajille:

• Naisten singeli: Heidi Blanz

• Naisten dubbeli: Yvonne

Catani/Heidi Blanz

• Sekanelipeli:Leena

Kainomaa/Teuvo Tuominen,

• Miesten singeli: Tuomas Sun

dell (alle 55v) ja Ilmo Korpelainen

(yli 55v)

• Miesten dubbeli: Erno

Siltaniemi/Steen Sörensen.

Kalastajatorpalla kisattiin Seniorien

Suomen mestaruuksista (35-85v) ja

tatelaisia oli jälleen hyvin mukana.

Mitaleille pääsivät muun muassa

Riitta Korhonen, Maisa Pirilä, Lisbeth

Söderman, Tanja Korpisalo ja

Jani Jankkila. Onnea menestyneille

ja kiitos kaikille jotka olivat mukana

pitämässä TaTe:n lippua korkealla!

Elokuisen tennismatkamme kohteena

oli tällä kertaa Viron “romanttisin

kaupunki“ Viljandi, jossa tatelaiset

olivat viimeksi vuonna 2011. Majoitus

oli paitsi kaupungin tuorein ja paras,

myös lähimpänä järven rannassa

olevia uudenkarheita massakenttiä.

Pelasimme kaavioiden mukaisesti

nelureita ja sekistä neljä tuntia kumpanakin

päivänä. Olosuhteet olivat

erinomaiset ja sää hyvin kesäinen.

Sunnuntaina pelien jälkeen ehti vielä

saunomaan tenniskentän kupeessa ja

pulahtamaan raikkaaseen järviveteen

ennen lounasta ja kotimatkaa.

…ja eteenpäin

* Suomen Senioritenniksen sarjatennikseen

osallistuu ennätysmäärä

TaTen joukkueita (8 N ja 29 M)

* Järjestetään 1-2 avointa kilpailua

vuodessa ja seuran sisäisiä kilpailuja

* sisäiset nelinpeli- ja sekanelinpelisarjat

* nelinpeli- ja sekanelinpeli-illat

* kesäkauden ja syyskauden aloitus

tapahtumat

* ystävyysotteluita eri seurojen

kanssa

* vuosittainen tennismatka

* muita yhteisiä pelitapahtumia

Valmennus

TaTe järjestää valmennusta seuran

jäsenille, aloittelijoista aina kilpatason

pelaajiin saakka. Valmennus tapahtuu

viikoittain Tapiolan Tennispuistossa

ja Esport Centerissä ammattitennisvalmentajan

johdolla neljän hengen

valmennusryhmissä. Ryhmät muodostetaan

samantasoisista pelaajista.

Ryhmään sitoudutaan aina lukuvuodeksi

kerrallaan. Syyslukukausi alkaa

elokuun puolivälissä ja jatkuu jouluun.

Kevätlukukausi alkaa tammikuun

alusta ja päättyy toukokuun

loppuun.

Valmennuksessa käytetään viikkoohjelmaa.

Valmennuslukukauden aikana

käydään läpi kaikki tenniksen

lyönnit, unohtamatta pelitilanneharjoittelua

ja loppupelejä.

Kilpailutoiminta

Kilpailutoiminnan rungon muodostaa

aktiivinen osallistuminen Suomen

Senioritenniksen järjestämään sarjatennikseen

(SST), jossa TaTe:lla on

ollut suurin määrä joukkueita kaikista

Suomen tennisseuroista. Lisäksi TaTe

on osallistunut Suomen Tennisliiton

avoimeen ulkokauden sarjatennikseen.

TaTe järjestää vuosittain Senioreiden

Sekanelinpelin SM-kilpailut Tapiolan

Tennispuistossa tammikuun lopulla.

Seuran mestaruuskilpailut järjestetään

elokuussa ja pelataan pääasiassa

ulkokentillä. Sisäkaudella seurassa

pelataan sisäiset nelinpeli- ja

sekanelinpelisarjat.

TaTe:n pelitoiminta on sosiaalista pelaamista.

Tutustutaan ja pelataan samalla

tosissaan, mutta ei vakavasti!

Kalenterivuoden aikana järjestetään

useita suosittuja peli-iltoja. Useimmiten

pelataan nelinpelejä ja/tai

sekanelinpelejä.

Seuran sisäiset nelinpeli- ja sekanelinpelisarjat

pelataan kaikki-kaikkia

vastaan sekä syys- että kevätkauden

aikana. Otteluita tulee keskimäärin

yksi kuukaudessa ja ne pelataan

lauantaisin Esport Centerissä.

Peli-illat

TaTe:lla on useita jo perinteisiksi

muodostuneita jäsenistölle suunnattuja

vapaamuotoisia peli-iltoja, joissa

yhdistetään tenniksen pelaaminen

ja vapaa-ajan vietto. Tavoitteena on

luoda mukavia yhteisiä pelihetkiä hyvässä

hengessä ja tutustua toisiimme

hieman pelikentän ulkopuolellakin.

Vuosikalenterissa on seuraavat

tapahtumat:

* Lammastennis (sekanelinpeliä tai

nelinpeliä)

Pääsiäisen alla pelataan perinteinen

lammastennis nelinpelinä tai sekanelinpeleinä.

Yleensä kenttäaikoja

on 2,5 tuntia, jonka jälkeen on yhteinen

iltapala juomineen.

* Mailan päivä

(kesän startti puumailoin)

Tässä pelitapahtumassa aloitetaan

kesän pelit perinteisissä asuissa ja

puisin mailoin. Säiden suinkin vain

salliessa pelaamme ulkona massakentillä.

Sille joka parhaiten tuo kentälle

Wimbledonin henkeä aikana ennen

McEnroeta, jaetaan palkinto parhaasta

asusta.

* Kick-off (vapaata peliä yhtenä

elokuun arki-iltana)

Uuden valmennuskauden kynnyksellä

järjestetään varsinkin uusia

jäseniä silmälläpitäen, mutta kaikille

tarkoitettu, kauden kick-off, jossa

pelataan parin tunnin ajan vaihtuvin

parein mahdollisimman monta ottelua.

* Oktoberfest (nelinpeliä/sekanelinpeliä)

Syksyllä järjestetään perinteinen

Oktoberfest, jossa pelataan sekanelinpeliotteluita

vaihtuvin parein, ja nautitaan

saksalaistyyppinen iltapala

pelien jälkeen.

* Glögitennis (sekanelinpeliä)

Joulun alla on vuorossa glögitennis,

jossa pelit aloitetaan pikkujouluglögeillä.

Glögien jälkeen

Glögitenniksen osallistujat pelaavat

puolen tunnin sekanelinpeliotteluita

vaihtuvin parein. Pelien jälkeen nautitaan

jouluinen iltapala.

Varautuminen Tapiolan

Tennispuiston purkamiseen

Tämän hetken virallisen tiedon mukaan

Tapiolan Tennispuisto puretaan

2021 vuoden loppuun mennessä.

Tapiolan Tennis ry pyrkii huomioimaan

tämän ja varautumaan taloudellisesti

todennäköisiin muutoksiin

Espoon tenniskenttätilanteessa sekä

varmistamaan Espoon kaupungin

kanssa, että he ovat tietoisia halustamme

löytää korvaavat kentät tulevaisuudessa

Tapiolan Tennispuiston olemassaolo

on ollut jo pitkään uhattuna.

Lähes 10 vuotta sitten kirjoitettiin

asiasta Länsiväylä-lehdessä.

72 73

TaPIOLAN TENNIS RY

Suomen suosituin ja aktiivisin aikuisten tennisseura.

Missio

TaTe on pääkaupunkiseudulla toimiva yksi johtavista

aikuisten tennisseuroista Suomessa. TaTe on

taloudellisesti vakaa ja aktiivinen, joka tarjoaa jäsenilleen tennisharrastusta

tukevia aktiviteettejä ja palveluita.

Järjestää edullisesti sekä harrastaja- että

kilpapelaajilleen mahdollisuuksia ylläpitää ja

kehittää tennistaitojaan.

Osallistua kilpa- ja sarjatennistoimintaan sekä

viihtyä yhdessä tenniksen ympärille järjestetyissä

tapahtumissa.

aktivoida jäsenistö mukaan toimintaan ja kehittää sitä

jäsenistön haluamaan suuntaan.

Pyrkiä toiminnassa jatkuvuuteen, jossa johtoajatuksina

ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rentous,

ystävällisyys ja yhdessä tekeminen sekä verkostoituminen.

Visio

Jäsenmäärän vuotuinen kasvu noin 10 %.

Uusjäsenhankinta fokuksessa: erityisesti naiset ja

nuoremmat aikuiset miehet.

asema arvostettuna senioritenniksen erikoisseurana.

aktiivinen ja avoin tiedotus TaTe:n aktiviteeteistä.

Innovatiivisuus palveluportfolion kehittämisessä.

70 % jäsenistöstä aktiivisia toimintavuoden aikana.

Toimiva yhteistyö Suomen Tennisliiton ja

Suomen Senioritenniksen kanssa.

74 75

TaTe tulevaisuudessa

Seuramme jatkaa aktiivista, innovatiivista tennis- ja

liikuntatoimintaa jäsenistömme hyvinvoinnin tukemiseksi.

Keskitymme edelleen aikuistennikseen ja tarjoamme kiinnostavia

palveluita jäsenistöllemme, aktivoiden heitä tennikseen ja muuhun

liikunnallisuuteen – sosiaalista yhdessäoloa

ja viihtyvyyttä unohtamatta.

Tulevina tavoitteina ja mahdollisuuksina pidämme sitä, että

jäsenmäärämme kasvaa vuosittain. Toinen keskeinen asia on

varmistaa, että Tapiolan tai sen lähialueella on tarjolla

tenniskenttäkapasiteettia sen jälkeen, kun Tapiolan

Tennispuiston toiminta loppuu.

Seuramme on taloudellisesti vahva ja uskottava toimija,

joten emme pidä mahdottomana, että olisimme yksi ’play maker’

tuon tavoitteen ja mahdollisuuden toteuttajana.

Tämä hieman etuajassa julkaistu 50-vuotishistoriikki kuvatkoon

toimintaamme: emme odottele, että vuodet tulevat täyteen

- vierivä kivi ei sammaloidu.

Tämä kirja on tarina meistä, historiastamme ja osasta sen

tapahtumia - eikä tarina pääty tähän. Tapiolan Tennis ry toimii ja

vie tenniksen viestiä eteenpäin. Historiikkimme jatkuu vuosittain

sähköisessä muodossa osoitteessa www.tate.fi.

Jatko-osat tälle kirjalle tulevat sinne. Seuraa meitä ja tule

mukaan! Tämä on terveellistä, miellyttävää ja aikuisille oiva

sosiaalinen ympäristö tutustua uusiin, mukaviin ihmisiin sekä

pitää oma kunto hyvänä. Tennistasosta riippumatta.

TaTe:n ainais- & kunniajäsenet

Jokinen Olavi 1941 AINAISJÄSEN

Pennanen Yrjö 1935 KUNNIAJÄSEN N:O 2

Petterson Martti 1937 AINAISJÄSEN

Pirilä Maija-Liisa 1943 KUNNIAJÄSEN N:O 5

Rainto Irja 1932 KUNNIAJÄSEN N:O 4

Sierilä Pentti 1934 KUNNIAJÄSEN N:O 3

Valkila Erkka 1953 KUNNIAJÄSEN N:O 1

Valle Pekka 1948 AINAISJÄSEN

Tekstejä on lainattu mm. seuraavilta:

Pentti Sierilä

Tapiolan Tennis ry:n kotisivut

Suomen Tennisliitto ry:n kotisivut

Antti Hästbacka

Espoon Kisa-Tennis ry:n kokouspöytäkirjoja

Tapiolan Tennis ry:n kokouspöytäkirjoja &

muuta materiaalia

Länsiväylä-lehti

Kuvia:

Scandinavian Stock Photo

Istock

Pentti Sierilä

Irja Rainto

Kaisa Pitkänen

Helena Malmio

Maisa Pirilä

Mirja Kenttälä

Eki Leikoski

Matti Laamanen

Monet muut

Erityiskiitokset:

Matti Laamanen, Pentti Sierilä,

Ville Kotiaho, Tuulamarja Huisman ja Nippe

Kaikki haastatellut tatelaiset

Markus Ruohonen/Bookwell Oy

Vesa Välimaa/Pyroll Oy

Älä ota sitä niin

vakavasti -

se on vain tennistä!

Tapiolan Tennis 50 vuotta!

products

Features

Resources

Developer

Company

Pro Features

Help & Support

Integrations

Plans & Pricing

Company

Tapiolan Tennis 50 vuotta!

Delete template?

Save as template?

products

Features

Resources

Developer

Company

Pro Features

Help & Support

Integrations

Plans & Pricing

Company