SISÄLLYSLUETTELO
Tervetuloa matkaan………………………………….5
Lyhyt tenniksen historia……………………………..7
Poimintoja vuosien varrelta………………………….9
Tapiolaan uusi tennisseura…………………………..17
TaTe:n logo…………………………………………..18
Pentti Sierilä…………………………………………19
Irja Rainto……………………………………………24
Yhdistämisajatuksia………………………………….26
Erkka Valkila………………………………………...30
Maisa Pirilä…………………………………………..31
Mirja Kenttälä………………………………………..32
Timo Pöntynen…………………………………….....33
Matkakuvien alku…………………………………....34
Aija Antola…………………………………………....38
Erkki Hallavo…………………………………….......39
Antti & Jussi Hästbacka…………………………......40
Jarmo Lesonen………………………………….........42
Ulla Niku-Koskinen…………………………….........43
Outi Kunttu……………………………………..........45
Eki Leikoski……………………………………..........46
Kaisa & Raimo Pitkänen………………………..........50
Pekka Valle……………………………………...........51
Sini Saukkonen…………………………………........52
Raimo “Rildo” Ojala…………………………............52
Jani Jankkila……………………………....…...........54
Ilmo Korpelainen…………………………….............55
Johan Wallin…………………………………............56
Esa Nieminen…………………………………...........57
Antero Pulkkinen…………………………….............58
Leena & Heikki Wilkman……………………............58
Pekka ”Pokka” Kilpiö…………………………..........60
Matti Laamanen………………………………...........62
Lisää matkakuvia yms………………………….........63
Vetoomus Tennispuiston puolesta……………...........69
Tietoa TaTe:sta………………………………….........70
Visio & Missio……………………………………......74
Puheenjohtajalista & hallituksia…………………......75
TaTe:n tulevaisuus........................................................77
Ainais- ja kunniajäsenet………………………….......78
Kiitokset………………………………………….......79
Tervetuloa Tapiolan Tennis ry:n matkaan
Espoon Kisa-Tennis ry (EKT) perustettiin vuonna 1971.
Tapiolan Tennisseura ry (TaTe) puolestaan
perustettiin vuonna 1988.
Kun nämä kaksi seuraa fuusioituivat vuonna 1995,
saatiin Espooseen perinteitä ja uusia toimintamalleja
yhdistävä Tapiolan Tennis ry - TaTe.
Tämä historiikkikirja on koottu
vuosikymmenten taipaleen menneisyyttä kunnioittaen
ja samalla myös tulevaisuuteen kurkistaen.
Seura on kulkenut melkoisen matkan tähän päivään mennessä
- matka jatkuu mukavissa merkeissä edelleen.
Tapiolan Tennis ry 50-vuotta
Kustantaja: Tapiolan Tennis ry (TaTe)
Painopaikka: Bookwell Oy 2019
Toimittanut & tuottanut: Eki Leikoski
Toimituskunta: Matti Laamanen, Tuulamarja Huisman,
Ville Kotiaho ja Pentti Sierilä
Taitto & ulkoasu: Eki Leikoski
ISBN 978-952-94-2286-9
Kuten yleensä, kansien väliin ei mahdu kuin
pieni osa tapahtumista ja ihmisistä.
Osa on jäänyt vuosien vieriessä kirjaamatta, eikä kaikkea
ja kaikkia ole saatu
tähänkään teokseen julkistettua.
Toivottavasti viihdyt vuosien varrella sattuneiden
tapahtumien ja niihin vaikuttamassa olleiden ihmisten
kertomusten ja kuvien parissa.
Espoo 2019
4 5
LYHYT TENNIKSEN HISTORIA
Sisäkentillä pelattu tennis on peräisin
yhdenneltätoista vuosisadalta, jolloin
sitä harrastettiin nimellä Jeu de
Paume joissakin ranskalaisissa
luostareissa. Tästä lähti kehittymään
Realitennis eli kuninkaan tennis, jota
nykyäänkin pelataan.
Tiedossa olevista tapauksista ensimmäisenä
jäntein varustettua mailaa
kokeili italialainen pappi Antonio da
Scalo, joka myös kirjoitti tutkielman
kaikista pallopeleistä, myös tenniksestä.
Tämä tapahtui jo viidennellätoista
vuosisadalla.
Ensimmäistä kertaa ulkokentillä
palattava tennis mainittiin Englantilaisessa
aikakausilehdessä “Sporting
Magazine” vuonna 1793 , jolloin
lajia kutsuttiin nimellä Field Tennis.
Ilmeisesti se oli sama peli, josta 80
vuotta myöhemmin toisessa julkaisussa
käytettiin nimeä Long Tennis.
Realitennis eli Royal Tennis oli
yläluokan harrastamaa peliä, mutta
nurmella pelatun tenniksenharrastajana
oli kuningatar Viktorian aikana
keskiluokka, joka oli muuttanut
Realitenniksen ulkokenttäpeliksi.
Englantilaiset kuitenkin melko pian
alkoivat käyttää siitä pelistä nimitystä
Lawn Tennis, joka tunnetaan Suomessakin.
Avoimet kisat tiedetään järjestetyn
Suomen Turussa Samppalinnan
urheilukentän vihkiäisissä 1.10.1893.
Seuratoiminta käynnistyi Viipurissa,
kun maaliskuussa 1898 perustettiin
Wiborgs lawntennisklubb.
Tennistä pelattiin Pikisaaressa
1902. Uuden vuosisadan puolella,
vuonna 1903 perustettiin Turussa
Åbo Lawn-tennis Klubb ja pari vuotta
myöhemmin pelattiin Hangossa jo
kansallisia kisoja. Molemmat seurat
ja Hangon kisat jatkavat toimintaansa
edelleenkin.
TENNIS SUOMESSA
Lontoossa pelattiin ensimmäisestä
Wimbledon-voitosta miesten kaksinpelissä
jo vuonna 1877. Suomeen peli
rantautui neljä vuotta myöhemmin,
vuonna 1881, joten lajia on pelattu
meillä jo 130 vuotta.
Ensimmäiset tenniksen säännöt
julkaistiin Porissa vuonna 1884.
6 7
TAPIOLAN TENNIS – POIMINTOJA VUOSIEN VARRELTA
1971
Ensimmäisiksi kansallisiksi kisoiksi
lasketaan Turussa syyskuussa 1906
järjestetty turnaus, jossa oli yksi
kilpailija Pietarista. 1908 Viipurin
kisoissa oli sitten jo brittejä ja
ruotsalaisiakin.
Turkulaiset ja viipurilaiset olivat
puuhaamassa yhteistä tennisliittoa, ja
perustavaan kokoukseen saatiin lisäksi
Helsingfors Lawn-tennis Klubb,
joka oli perustettu vuonna 1908, sekä
Hangon ja Tampereen tennisseurat.
Nämä viisi seuraa perustivat
Suomen Tennisliiton 22.4.1911. Perustavaa
kokousta johti viipurilainen
Johan Fredrik Hackman. Kokouksessa
hyväksyttiin säännöt ja valittiin
liiton puheenjohtajaksi Ernst Krogius
ja sihteeriksi Hackman.
Liitto liittyi heti kansainväliseen
tennisliittoon, jonka nimi oli tuolloin
Lawn-Tennis Association. Samaan aikaan
liittyivät siihen myös norjalaiset.
Ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut
järjestettiin Hangossa vuonna
1912. Mestaruus jaettiin vain miesten
kaksinpelissä ja sen voitti Boris
Schildt.
Espoon Kisa-Tennis ry eli EKT
perustettiin vuonna 1971. Perustajana
toimi Toivo ”Topi” Pohjalainen.
Seura on merkitty yhdistysrekisteriin
29.7.1971. Nimensä uusi seura sai
Kisa–kioskista, joka sijaitsi Espoon
Martinmäessä uneliaalla omakotialueella.
Kioski pistettiin pystyyn jo
vuonna 1967 eikä sille koskaan oltu
haettu varsinaista rakennuslupaa.
Topi oli aikaansaava mies, joka ei
aina muistanut kysellä papereiden
perään. Lähinaapurustolle kioski oli
kuitenkin tarpeellinen ja sillä oli laaja
asiakaskunta. Ensitien ja Purotien
välimaastoon Topi rakensi muutaman
vuoden aikana näyttävän tennis- ym.
peli- ja urheilukeskuksen. Keskus
koostui kahdelle omakotitontille ahdetusta
kaarihallista, kolmesta massakentästä
sekä kioskista. Vähäisestä
alusta, vuokratöllistä ja kioskipahasesta
Topi loi tunteja surematta aikamoisen
urheilukeskuksen. Naapurit
eivät aina olleet samaa mieltä rakentamisen
laajuudesta ja häiriöntuottamisesta
nopealiikkeisen Pohjalaisen
kanssa, mutta niin vain rakennukset
ja kentät pidettiin toiminnassa.
Kioski tosin jouduttiin sulkemaan
kaupankäynniltä 1980-luvun alussa.
Nykyään ei Länsiväylän ja Martinsillantien
välissä ole jälkeäkään siinä
sijainneesta massakentästä eikä muistakaan
alueella olleista rakennuksista
ja kentistä. Myöhemmin perustettu
Espoon Verkkopalloseura (EVS)
käyttää samoille kulmille noussutta
Aktia-Tennishallia kotihallinaan.
Kisa-Tenniksen asioihin Topi
Pohjalainen ei osallistunut sen jälkeen,
kun häntä ei enää valittu seuran
hallitukseen 1970-luvun lopussa.
Toiminnan miehenä hän kuitenkin
perusti uuden seuran nimeltä
Tennis-78 (EsTe-78), jossa tenniksen
ohella harrastettiin myös jousiammuntaa(!).
Varsin värikäs on siis Tapiolan Tenniksen
alkutaival, kun siihen otetaan
mukaan Martinmäen tapahtumat ja
sattumukset. Harmi että monet asiat
ja asiakirjat ovat ehtineet kuluneiden
vuosikymmenten aikana painua unholaan
tai muuten vain kadonneet.
Tässä kirjassa muistellaan kuitenkin
hyvällä mielellä menneitä ja luodaan
samalla katseita myös tulevaan.
8 9
Jo 1970-luvun lopulla
Espoon Kisa-Tenniksessä
alettiin haaveilla omista
kentistä. Lopulta kävi niin,
että kentät ja halli aikanaan
valmistuivat, mutta seura
ei enää ollut mukana
projektissa.
1986
Kisa-Tennis ry:lle vuosi 1986 oli
vireän toiminnan aikaa. Seuran jäsenmäärä
kasvoi noin neljänneksellä ja
oli vuoden vaihteessa 240 henkeä.
Kisa-Tennis ry:n 15-vuotistaipaletta
juhlistettiin kevään 1986 vuosikokouksessa
kutsumalla seuran
ensimmäiseksi kunniajäseneksi Yrjö
Pennanen tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta
ja ansiokkaasta toiminnastaan
seuran hyväksi.
Seuran vakiintuneiden toimintamuotojen
– valmennus- ja kilpailutoiminnan
sekä sisäisen liigan - lisäksi
Kisa-Tennis ry:n jäsenille järjestettiin
kaksi tilaisuutta tennistäyteisen
viikonlopun viettoon.
EDELLISILLÄ sivuilla pohjustettiin
ja edistettiin EKT:n suurta hanketta,
eli omia kenttiä.
Oli päätetty rakentaa omat kentät.
Auvo Räsänen, innokas pelaaja, oli
yksi touhuajista. Arkkitehti Koivula
teki piirustukset rakennattavista tenniskentistä
luvanhakuun Espoon
kuntaa varten.
Lopputulemahan oli se, että Kisa-
Tennis jäi nuolemaan näppejään, mutta
kentät ja lopulta komea - nykyinen
Esport Centerinä tunnettu halli -
rakennettiin valmiiksi vuonna 1981.
Silloinen Nesteen bitumijohtaja Färid
Ainetdin oli jo tarttunut hankkeeseen
ja saanut rahoituksen aikaan.
- Kun en saanut pelata tennistä päätin,
että jonain päivänä teen oman tennishallin,
paljastaa hän.
– Esport Centerin paikka oli aluksi
upposuota. Kun tenniskenttiä rakennettiin,
tavaroiden siirtämiseen tarvittiin
armeijan helikopteria, koska
pohja oli niin heikko, muistelee Esportin
isä, omistaja ja hallituksen
puheenjohtaja.
Alunperin neljän ulkotenniskentän
hankkeesta lähtenyt projekti käsittää
nykyään 55000 neliömetriä rakennusalaa.
Seuran jo kauan huolta aiheuttanut
heikko kenttätilanne parani merkittävästi,
kun Tapiolan Tennispuiston
tennishalli valmistui keväällä
1987. Seura oli ostanut hallista
15:een viikoittaiseen sisäpelivuoroon
oikeuttavat osakkeet. Osakkeiden
hankintahinta oli 300 000 markkaa.
Se rahoitettiin 90-prosenttisesti lainavaroin.
Seuran taloudellinen tilanne
oli kuitenkin vakaa ja lainan takaisinmaksusuunnitelma
realistinen.
Pääpaino seuran toiminnassa säilyi
entiseen tapaan jatkossakin Tennis-
Tapiolassa, eli nykyisessä Esport
Centerissä.
Se paransi entisestään seuran palvelutasoa.
Esport Center (alla) on kovin tuttu paikka
myös monelle tatelaiselle.
14 15
1988
Tapiolan Tennispuisto oli valmistunut
Espooseen1987. Keväällä 1988
syntyi hallissa pelaavien keskuudessa
ajatus uuden tennisseuran perustamisesta
hallin yhteyteen.
Toinen syy, joka puolsi seuran perustamista
oli se, että varsinaisesti
Tapiolan alueella ei ennestään ollut
tennisseuraa.
Seuran perustamista pohdittiin virallisemmin
alustavassa kokouksessa
huhtikuun 8. päivänä.
Varsinainen perustava kokous pidettiin
5.5.1988. Paikalla olivat
seuraavat 12 henkilöä: Pentti Sierilä,
Pekka Hintikka, Olavi Jokinen,
Tuula Laitinen, Pirkko Oittinen,
Kaarina Partinen, Martti
Partinen, Hillevi Petterson, Hannu
Saarinen, Markus Troberg, Irma
Varis ja Heikki Väisänen.
Kokoonkutsujana ja kokouksen
puheenjohtajana toimi Pentti Sierilä.
Kokouksessa päätettiin seuran
nimeksi Tapiolan tennisseura ry.,
lyhenteenä TaTe. Hallitukseen valittiin
Pentti Sierilä puheenjohtajaksi
sekä Olavi Jokinen, Tuula Laitinen,
Martti Partinen, Hillevi Petterson,
Hannu Saarinen, Markus Troberg ja
Irma Varis varsinaisiksi jäseniksi.
Jäsenmaksuksi päätettiin 130 mk
sekä liittymismaksuiksi 300 mk/henkilö,
700 mk/perhe ja 200 mk/juniorit.
Muita seuran käyntiin saattamiseen
liittyviä toimia oli rekisteröinti
Yhdistysrekisteriin ja liittyminen
Suomen Tennisliiton ja SVUL:n
Uudenmaan piirin jäseneksi.
Sisäisiä kilpailuja ja sarjatennisotteluita
varten hankittiin 7 kpl omia
osakevuoroja Tennispuistossa sisäkentiltä.
Kesäkaudelle uusi seura
vuokrasi Tennispuiston ulkokentiltä
parille päivälle iltatunteja jäsenten
käyttöön.
Osakkeiden hankkimiseksi neuvoteltiin
KOP:sta 110.000 mk:n
helibor-sidonnainen laina, korko 19
% (!). Korkeat korkomenot rasittivat
pitkän aikaa seuran taloutta ja
pakottivat pitämään jäsenmaksun
korkeana.
Länsiväylä-lehteen aikaansaatiin
kesäkuussa ilmestynyt uutisjuttu.
Heti perustamisen jälkeen
toteutettiin myös seuran oma logo.
16 17
TATE:N LOGO
Pentti Sierilä
Puheenjohtaja 1988-1991
Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
.
TaTe:n logo on kestänyt ajan hammasta
hyvin. Logo on ollut käytössä
heti seuran perustamisesta lähtien.
Pitkään vallalla ollut käsitys logon
tekijästä on kuitenkin osoittautunut
ns. Hevosmiesten tietotoimiston
näpräämäksi! Eeva Kalaja, jota on
yleisesti luultu tekijäksi, naurahtaa
iloisesti ja kiittää kunniasta, mutta
samalla kertoo, että hän ei ole logon
suunnittelun/piirtämisen takana.
Eeva oli kyllä käyttämässä piirrosta
moneen tarkoitukseen, kuten Tapiola
Senior Openin tarpeisiin yms. sovelluksiin.
Tästä varmaan väärät huhut ovat
lähteneet ja jääneet sitkeästi elämään.
Logon suunnittelun ja originaaliksi
piirtämisen takana on kuitenkin
todennäköisesti – todennäköisesti
siksi, että 100% varmistusta asialle ei
saatu – taiteilija nimeltä Osmo Walli.
Osmo toimi tuolloin Stockmannin
päägraafikkona ja hänen poikansa,
superkitaristi ja maailmanmusiikin
lähettiläs Hasse Walli, on todennut,
että luultavasti se oli hänen faijansa,
joka logon teki...
Pentti on pelannut tennistä tämän
kirjan tekovuonna jo 67 vuoden ajan!
Pena syntyi Rovaniemellä ja asui
siellä aina vuoteen 1953 saakka,
jolloin hän tuli Helsinkiin junan
matkassa opiskelemaan Polille.
Urheiluharrastuksena Penalla oli
poikasena vähän kaikkea: hiihto,
jääpallo, pikaluistelu ja erityisesti
seiväshyppy, josta irtosi Lapin piirin
nuorten alle 18-vuotiaiden mestaruus
tuloksella 305 cm. Ajan hengen mukaisesti
bambuseipäällä.
Ensimmäinen tutustuminen tennikseen
tapahtui 18-vuotiaana, urheilukaverin
houkuttelemana, Rovaniemen
kauppalan rakennuttamalla
Kemijoen tenniskentällä. Laji nappasi
nuoren Penan saman tien mukaansa.
”Se vain tuntui heti jotenkin mukavalta”,
myhäilee mies melkein seitsemänkymmentä
vuotta myöhemmin.
Penalle ei pelkkä pelaaminen kuitenkaan
riittänyt, vaan lähes alusta alkaen
hän on ollut enemmän tai vähemmän
tekemisissä tenniksen järjestötyössä.
Mutta palataanpa Polille. Pena
valmistui vuonna 1959 ja sai saman
tien työpaikan paperi-insinöörinä
Imatralta, missä hän sitten viettikin
seuraavat kymmenisen vuotta.
Stadin valot kutsuivat kuitenkin
nuorta miestä ja niinpä Enso Gutzeit
sai Katajanokan konttoriinsa uuden
insinöörin. Uuden jäsenen sai lähes
saman tien myös HVS, jossa Pena jatkoi
innokkaasti tennisharrastustaan
sekä järjestötyötään. Tulevien vuosien
aikana vanha keskustan Tennispalatsi
näki Penan mailakassin tosi useasti.
Myöhemmin Pena vaimoineen asusti
kuitenkin Espoossa, joten kun Tapiolan
uusi tennishalli nousi Tuulikujalle,
oli Pena ensimmäisten joukossa
siellä pelaamassa.
Kun sitten pidettiin Tapiolan Tennisseuran
perustamiskokous, niin
puheenjohtajana toimi Pena. Jatkoa
seurasi kun hänet valittiin TaTe:n
ensimmäiseksi puheenjohtajaksi samassa
kokouksessa. Pena viihtyikin
nuijan varressa kaikkiaan neljä kautta.
Kun toiminta oli saatu hyvään
vauhtiin ja vakautettua, oli Penan
helppo hypätä sivuun ja jatkaa rivipelaajana.
Eikä se siis ole ihan kokonaan loppunut
kuudenkymmenenseitsemän
vuoden jälkeen.
18
19
Pentti Sierilän edustusseurat ovat
olleet Lapin Lukko, Rovaniemen
Verkkopalloseura, Veitsiluodon Verkkopalloseura,
Imatran Tennis, HVStennis
ja nyt viimeisenä Tapiolan
Tennis.
Kilpailusaavutuksina useita seurojen
ja piirien mitaleja sekä 2 SM mitalia
HVS:n liigajoukkueessa (65-vt).
Joukkueessa olivat mukana myös
Raimo Lappalainen, Leo Lindblad ja
Erkki Leikas.
Muita Penan luottamustehtäviä ovat
olleet:
• hallituksen jäsen Imatran
Tenniksessä
• tilintarkastaja HVS:ssä
• Suomen tennisliiton veteraanivaliokunnan
varapuheenjohtaja 1991 ja
puheenjohtaja 1992.
• Suomen Tennisveteraanit
(sittemmin Suomen Seniori
tennis) perustaja ja
ensimmäinen puheenjohtaja
vv. 1993 – 98.
• Tapiolan Tennispuiston hallituksen
jäsen
• Myllypuron tenniskeskuksen
hallitusten jäsen
Pena on aina ollut vaimonsa kanssa
innokas penkkiurheilija. Yhdessä he
ovat käyneet seuraamassa useita tenniskisoja
Euroopassa ja USA:ssa Key
Biscaynessa, Miamissa sekä Australian
Openissa, French Open´issa että
Wimbledonissa - viimeksi mainitussa
jopa useamman kerran.
Jos tässä ei jonkun mielestä ole
tarpeeksi yhdelle miehelle, niin
mainittakoon, että Pena on väitellyt
tohtoriksi vuonna 1991. Keväällä
2019 on omaelämäkertakirja painossa
ja siis valmis tämän historiikin
ilmestyessä.
.
Pentti ja Maija maailmalla
Marraskuussa 1988 järjestettiin
jäsenilta ajatusten ja ideoiden
vaihtamiseksi seuran toiminnasta.
Vieraana oli Tennisliiton silloinen
toiminnanjohtaja Eero Kiuttu.
Jo ensimmäisenä vuonna viriteltiin
kilpailutoimintaa. Seura osallistui
Tennisliiton sarjatenniksen III divisioonan
I-lohkoon. Olarissa vaikuttavaa
EsTe- 78-seuraa vastaan pelattiin
seuraottelu, tulos 6-12. Tähän
seuraotteluun Pekka Vuorinen lahjoitti
kiertopalkinnon. Joulukuussa
järjestettiin jäsenille ns. kinkkukisat.
Naisten sarjan voitti Irja Rainto ja
miesten paras oli Robert Porko. Loppuvuodesta
pelattiin vielä seuran
sisäisen ranking-listan muodostamiseksi
haasteotteluita. Vuoden päättyessä
seuran jäsenmäärä oli 54 maksanutta
jäsentä, joista naisia 16,
miehiä 28, alle 16-vuotiaita juniorityttöjä
4 ja poikia 6.
1989
Seuran logolla varustettuja pelipaitoja
hankittiin kolmea eri väriä. Seuran
oman verryttelypuvun hankinnasta
luovuttiin, koska osoittautui lähes
ylivoimaiseksi löytää yksimielisyys
puvun mallista, väreistä ja materiaalista.
Sen sijaan kompromissina
hankittiin seuran irtologoja, joita
jäsenet voivat kiinnittää haluamaansa
paikkaan.
Virallisessa kilpailutoiminnassa
vuoden päätapahtumaksi muodostui
seuran järjestämä STL:n virallisesti
hyväksymä veteraanikilpailu Tapiola
Senior Open 29.9.-1.10.1989. Olavi
Jokinen toimi ansiokkaasti kilpailutoimikunnan
puheenjohtajana.
Kilpailujen järjestäminen oli tosi
voimankoitos pienelle seuralle.
Jäsenistön kiitettävän aktiivinen osallistuminen
toi tulokseksi onnistuneet
kisat. Kilpailuihin hankittiin kiertopalkinnot,
kaulaan ripustettavat mitalit
ja lukuisasti kunniapalkintoja.
Kilpailujen seuran logo-kuvituksella
varustettu ohjelmalehtinen herätti ansaittua
huomiota. Osanottajia oli eri
sarjoissa yli 100.
Tapiola Senior Open muodostui sittemmin
yhdeksäksi vuodeksi senioritenniksen
yhdeksi merkkitapahtumaksi.
Tapiola Senior Open jatkuu
edelleenkin, mutta ei ihan joka vuosi.
Sarjatennikseen seura osallistui
kolmella joukkueella. Seuran jäseniä
osallistui myös SM- ja kansallisiin
kilpaluihin. Merkittävin saavutus oli
Irja Rainnon kolme kultaa ja yksi
hopea SM-kilpailuissa. Loistavan
menestyksensä ansiosta Irja nimettiin
ensimmäiseksi TaTe:n vuoden pelaajaksi.
Harrastekilpailut, kesätapahtuma
ulkokentillä, kinkkukisa ja haasterankingottelut
saivat mukaansa joka
kerta runsaan joukon jäsenkuntaa.
Vuoden aikana seuran jäsenmäärä
kasvoi merkittävästi peräti 72:lla
uudella jäsenellä. Vuoden lopulla
maksaneita jäseniä oli 126. Tämä oli
osoitus siitä, että seuralla oli selkeästi
”sosiaalinen tilaus.”
20
21
.
IRJA RAINTO
Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
Irja on Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
– eikä syyttä. Irja on pelannut
tennistä yhteensä noin 65 vuotta!
Jo tämä on kunnioitusta herättävä
luku, mutta kun otetaan mukaan Irjan
kentillä saavuttamat tulokset, niin
kumarrus täytyy olla vielä syvempi.
Hänellä on nimittäin pelkkiä voittoja
noin 80:n Suomen Mestaruuden verran.
Kun tähän vielä lisätään kakkosja
kolmossijat, niin luku on lähempänä
sataa mitalia, prenikkaa, lautasta
ja muistokippoa.
Irjakaan ei tiedä tarkkaa lukua, mutta
oheisista kuvista voitte nähdä, että
niitä on - ja paljon.
Kaikki alkoi vuonna 1952, jolloin
parikymppinen nuori tyttö sai ensi
kerran tennismailan käteensä. Tämä
tapahtui Oulussa, jossa Irja löi alkulyönnit
Karhun Rysty-merkkisellä
puumailalla.
Pari vuotta myöhemmin hän muutti
töihin Kemiin, jossa pelaaminen
jatkui sairaalan lähellä sijainneilla
asfalttipinnoitteisilla ulkokentillä.
Leikkausalipäivystykset haittasivat
harrastusta, mutta pikkuhiljaa taidot
kehittyivät ja kolmessa vuodessa
Irjasta kehittyi ”ihan hyvä pelaaja”.
Sairaanhoito-opiskelut jatkuivat
Helsingissä ja tennismailallekin oli
käyttöä. Opiskelupaikan läheltä
Domus Academican vintiltä nimittäin
löytyi puulattiainen tenniskenttä.
Seuraavina vuosina pelaaminen
kuitenkin oli satunnaista, mutta kun
Irja aloitti työt pääkaupungissa vuonna
1975, alkoi tennisharrastus kukoistaa.
Pelejä pelattiin paljon Kauklahden
koulun nopealla puulattialla.
Pallotykin kanssa Irja tuli tutuksi ja
leireillä taidot paranivat koko ajan.
Espoonlahdessa, nykyisen uimahallin
läheisyydessä seissyt palloseinä
sai Irjasta uuden ystävän, joka kävi
ahkerasti hiomassa taitojaan tätä järkkymätöntä
vastustajaa vastaan.
Vielä noihin aikoihin Irja ei juuri
kilpaillut, mutta sitten monen vuoden
kuluttua Tapiolan Tennisseuran
Pentti Sierilä ja yhteinen kemiläinen
tuttava, Mikko Aalto-Setälä, kehottivat
Irjaa hakemaan seuran jäsenyyttä.
Siihen aikaan naispelaajia oli vielä
harvassa. Irja ja Tennispuistossa työskentelevä
Irma Varis alkoivat koota
naisporukkaa pelaamaan liigapelejä.
Anneli Nymanin parina Irja pelasi
lähes kymmenen vuotta. He olivatkin
kova pari – olipa vastassa kuka tahansa.
Anneli hoiti kämmenpuolen ja
Irjan vastuulla oli rystylyönnit. Hyvä
kumppanuus ja peli-ilo oli tärkeää.
Mitaleita alkoi kertyä. TaTe:n kanssa
Irja voitti lähes kaikki palkintonsa,
mutta kun hänen oman ikäluokkansa
pelejä ei enää pelaajien puutteessa
saatu aikaan, siirtyi hän 2000-luvun
alussa Helsingin Verkkopalloseuraan.
Sieltä löytyi samanikäistä, vanhempaa
peliseuraa ja kisavastustajia, kilpauran
kääntyessä loppua kohti.
Tapiolaan ja TaTe:en Irja palasi vielä
uudestaan pelailemaan rauhallisempia
matseja, mm. kinkkukisoja ja
osallistui myös Tallinnassa pelattuun
ystävyysotteluun. Vuoden 2017 jälkeen
Irja on lyönyt palloa enää koiralle,
koska kroppa alkaa pistää hanttiin
täysivauhtisille lyönneille.
Kuntoa Irja pitää kuitenkin yllä
esimerkiksi vesijuoksulla ja puutarhanhoidolla.
Myös ristikot ja käsityöt
pitävät mestarin päivät täynnä
tekemistä. Kesällä 2019 odotti matka
Roland Garrosiin katsomaan huipputennistä.
Urheilua se on penkkiurheilukin.
Irja ja Simo Näkki (oik.), Irja ja Tellervo
Ervasti sekä osa Irjan muhkeasta mitali- &
palkintokokoelmasta
24
25
1992
Mankkaan ja Tapiolan alueella
toimi jo 1971 perustettu Espoon Kisa-
Tennis. Sen jäsenet pelasivat pääasiassa
Esport Centerissä.
Syntyi ajatus seurojen yhdistämisestä.
Puheenjohtaja Sierilä aloitti
tunnustelut Kisa-Tenniksen johdon
kanssa. TaTe:n puolelta pidettiin
tärkeänä velkarasituksen pienentämistä,
tiedossa nimittäin oli, että
Kisa-Tennis toimi vakaalla pohjalla.
Ajateltiin myös, että uuden seuran
nimenä voisi olla Tapiolan Tennis
kuvaamaan seuran toiminta-aluetta.
Heti alkuun näissä alustavissa keskusteluissa
kävi kuitenkin selväksi,
että Kisa-Tennis edellytti mahdollisen
yhdistymisen tapahtuvan kokonaan
heidän ehdoillaan. TaTe olisi pitänyt
lakkauttaa ja jäsenten liittyä Kisa-
Tennikseen. Niin keskustelut jumiutuivat
useaksi vuodeksi – itse asiassa
peräti kolmeksi.
1995
Muutaman vuoden uinunut ajatus
EKT:n ja TaTe:n yhdistymisestä
herätettiin henkiin ja neuvottelut
käynnistettiin uudestaan. Hyvin pian
päästiinkin molempia osapuolia tyydyttävään
sopuun asioista. Käytännön
yhteistyö aloitettiin jo syksyllä
1995. Seurojen hallitusten jäsenille
järjestettiin tutustumisilta pelaamisen
ja iltapalan merkeissä. Molemmat
seurat myönsivät jäsenetunsa
toistensa jäsenistölle ja hallitukset
alkoivat pitää kokouksiaan yhdessä.
Yhteistyön hyödyt koettiin niin
selvinä, että molemmissa seuroissa
alettiin valmistella toimintojen yhdistämistä
tavoitteena yksi yhteinen
yhdistys. Vuoden huipentumana oli
tennisiltamat joulukuussa, johon oli
kutsuttu myös kaikki EKT:n jäsenet.
Näin päästiin mukavissa olosuhteissa
luomaan tuttavuutta molempien
seurojen pelaajiin.
26
27
1996
TaTe:n ensimmäisessä vuoden 1996
jäsenkirjeessä oli sitten hyviä uutisia.
”Kaksi espoolaista tennisseuraa, jotka
pitävät kotikenttänään Tapiolan Tennispuistoa,
ovat päättäneet yhdistää
toimintansa. Molemmat ovat keskittyneet
klubityyppiseen harrastetennikseen.
Käytännössä yhdistyminen tapahtuu
niin, että TaTe lopettaa kevään
kuluessa aktiivisen toimintansa ja
kaikki toimintamuodot siirtyvät
EKT:lle. Vuonna 1996 ovat kaikki
TaTe:n jäsenet kahden seuran jäseniä
ja vuonna 1997 on jäljellä vain EKT.
EKT muuttaa nimensä Tapiolan Tennis
ry:ksi ja alkaa käyttää lyhennettä
TaTe. EKT:n hallitus vuodelle 1996
koostuu neljästä entisestä EKTlaisesta
ja samoin neljästä entisestä tatelaisesta.”
Hallitukseen tulivat Sirkka Pöyry
puheenjohtajaksi, Timo Pöntynen
varapuheenjohtajaksi, Outi Kulmala,
Rauli Antola, Hannu Laaksonen,
Kari Lehtonen, Timo Saksela sekä
Erkki Hallavo varsinaisiksi jäseniksi,
joilla jokaisella oli oma, määritelty
”työnkuva”. Lisäksi sekanelinpeliliigaa
hoiti Maija Ojalehto ja jäsentapahtumien
järjestelyissä oli mukana
myös Mirja Kenttälä, Kirsti Kuusisto
sekä Martta Väisänen.
Siinähän se tuli selitettyä! Lisää
hyviä puolia yhdistymisestä: Jäsenmaksu
putosi ”uudessa” TaTe:ssa
100 markalla, ollen nyt 150 markkaa.
Seura omisti Esport Centerissa
ja Tennispuistossa yhteensä 37 omaa
osaketuntia.
Hallituksen kokous, jossa yhdistyminen
oli pääasiana, pidettiin 13.3.
1996 Tennispuistossa.
Hallituksen nuijittua liittymisen kannalta
suotuisan päätöksen, myös samassa
kuussa pidetyt molempien
seurojen vuosikokoukset siunasivat
yhdistämisen virallisesti.
Lopulta 17.11. 1996 yhdistysrekisteriin
merkittiin uusi Tapiolan Tennis
ry.
1997
Seuraavana vuonna TaTe jatkoi
toimintaansa suotuisissa merkeissä.
Hallitus oli vaihtunut niin, että nyt
puheenjohtajana toimi Rauli Antola
ja vpj:nä oli Erkki Hallavo. Muut
jäsenet olivat Liisa Jalanko, Mirja
Kenttälä, Outi Kunttu, Erkki Mansikkamäki,
Timo Pöntynen sekä Ulla
Niku.
Seuran talous oli vakaalla pohjalla.
Omat osaketunnit olivat hyvä pohja
monipuoliselle toiminnalle. Koska
enemmistö seuran jäsenistä oli aikuisia,
jotka eivät enää tähtää miksikään
tenniksen huippupelaajiksi, pyrki
seura tarjoamaan entistä enemmän
erilaisia senioritapahtumia, joissa pelaamisen
ohella kiinnitettiin huomiota
keskinäiseen viihtymiseen.
Mikä olisi paremmin sopinut, kun
tapahtumista vastaava seuran toimikunta
nimettiin juhlavasti Hobby- ja
jubileeraustoimikunnaksi! Nimikin jo
kertoi, että tästä jäsenistölle tärkeästä
alueesta vastaavien henkilöiden
päämääränä oli järjestää erilaisia
hauskoja tapahtumia, joissa toki myös
tennistä pelattiin. Toimikunta tiivisti
yhteistyötä Tennispuiston halliyhtiön
kanssa. Halliyhtiön ja TaTe:n yhteiset
peli-illat venyivät usein pitkälle yöhön
– muutenkin kuin vain Yö-tennis –tapahtuman
yhteydessä.
Hallituksessa olo oli
välillä aika jähmeätä
pönötystä - ainakin
tästä kuvasta päätellen
28
29
ERKKA VALKILA
EKT:n puheenjohtaja 1985-1995
Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
”Mustikkamaalla Helsingin kaupungin
järjestämällä alkeiskurssilla
vuonna 1978.” Vastaus kysymykseen
milloin Erkka aloitti tennisuransa
tulee kuin sieltä kuuluisalta apteekin
hyllyltä.
Innostus peliin tarttui heti ja jatkui
lähinnä kesäpeleinä mm. Lauttasaaren
asfalttipintaisella kentällä.
Talvisin Valkilat kävivät myös Lauttasaaren
Yhteiskoulun liukkaalla lattialla
ja tutuksi tuli myös Espoossa
nykyisen Esport Centerin vieressä
seissyt viileän hämärä kuplahalli.
Aika pian olot kuitenkin paranivat
kun Esport Center valmistui vuonna
1981. Olihan Erkalla jo aikaisessa
vaiheessa jaettu peliosake uudessa
hallissa. Siinä porukassa mukana olivat
Aija ja Rauli Antola, Eeva ja Risto
Kääpä ja Matti ja Pirkko Pulli.
Erkka mainitsee erityisesti valmentajana
toimineen Pekka Petersen-
Dyggven, jolta hän sai paljon hyvää
oppia. Erkka ei kuitenkaan suuremmin
varsinaisesta kilpatenniksestä ollut
kiinnostunut, mutta otti kuitenkin
ohjelmaansa liigatenniksen ja kävi
parhaimmillaan pelailemassa joitakin
C-luokan kisoja. Kevyemmät kisat ja
varsinkin nelinpelit innostivat kuitenkin
enemmän kuin hammasta purren
väännetyt kisapelit.
Erkan järjestötyö tennisseurassa
alkoi jo aikaisessa vaiheessa. Muutaman
pelikauden jälkeen hän totesi
olevansa Espoon Kisa-Tenniksen
puheenjohtaja. Tässä työssä vierähti
peräti kymmenen vuotta, eli kaudet
1985-95. Näkyvimpiä saavutuksia oli
esimerkiksi EKT:n ostamat 15 halliosaketta
sekä Esportista että
myöhemmin Tennispuistosta. Tai
nimenomaan niiden lainojen poismaksu,
joka saatiin hienosti hoidettua
Valkilan puheenjohtajakaudella.
Erkan puheenjohtajakauden loppupuolella
1990-luvun alussa, aloitettiin
yhdistymisneuvottelut Tennispuistossa
kotiaan pitävän Tapiolan Tennisseuran
kanssa. Prosessi oli alun kompastelun
jälkeen suhteellisen sujuva
tapaus ja eri näkemykset joistakin
asioista saatiin sovittua ajan kanssa.
Erkka solahti uuteen seuraan ilman
suurta draamaa ja jatkoi pelaamista
kuten ennenkin. Uusia nelinpelikavereita
löytyi nopeasti eivätkä
vanhatkaan kadonneet mihinkään.
Tämän kirjan kirjoittamisen aikoihin
Erkka pelaa enimmäkseen
Talissa, mutta aina silloin tällöin hänet
saattaa tavata mailanvarresta myös
Tennispuistossa tai Esportissa.
Erkka ehtii tenniskentiltä myös
golfkentille, hiihtämään pertsaa,
kuntosalille ja pilatekseen. Ei siis ole
ihme, että mies on kovassa kunnossa
edelleen. Erkka on Tapiola Tennis
ry:n kunniajäsen ja vaikuttaa myös
Tapiolan Tennispuisto Oy:n hallituksessa.
MAIJA LIISA “MAISA” PIRILÄ
Tapiolan Tennis ry:n kunniajäsen
Maisa aloitti tennisharrastuksensa
22-vuotiaana vuonna 1965 perheen
omalla kentällä Tuusulassa tulevan
aviomiehensä opastuksella. Miehen
isä ja siskokset kaikki pelasivat, joten
omasta porukasta löytyi heti riittävästi
hyvätasoisia vastustajia. Naimisiin
menon jälkeen kului muutama vuosi
pääasiassa lastenhoidossa, mutta rakas
tennisharrastus jatkui kuitenkin
- varsinkin kesäisin.
Vuonna -74 Pirilät muuttivat miehen
työn takia USA:han, Chicagoon,
jossa he viettivät parisen vuotta. Tenniskenttiä
oli vähän joka puolella,
joten harrastusta oli taas helppo jatkaa.
Suomeen paluun jälkeen Maisa
uskalsi jo mennä Hankoon ensimmäiselle
tenniskurssille saamaan lisäoppia.
Maisa saa TaTe:n kunniajäsenkirjan
Matti Laamaselta (oik. ylh.).
Maisa, John Newcombe ja Maisan
tytär Satu.
Espoon Kisa-Tennis sai uuden
jäsenen 1980-luvun alussa. Esport
Center oli juuri valmistunut ja EKT:n
pelitunnit vaihtuivat Martinmäen
vanhasta kuplasta paljon uudenaikaisempiin
tiloihin. Maisa sattui olemaan
noihin aikoihin töissä Orionilla, jonka
toimitilat sijaitsivat vain muutaman
sadanmetrin päässä Esportista. Seura
tarjosi myös Maisalle ”töitä” eli hän
toimi usean vuoden ajan sihteerinä ja
piti paperit ruodussa.
TaTe:n ja EKT:n yhdistymisen myötä
Maisan peliura jatkui liigajoukkueessa.
Menestystä tuli, kaksinpeleissä 5
Suomen mestaruutta ja nelinpeleissä
jopa parikymmentä.
Menestystä tuli aina USA:sta saakka,
jossa vuonna 1995 äiti-tytär
sarjassa Maisa ja tyttärensä Satu
kisasivat Texasissa John Newcomben
ranchilla kovia kansainvälisiä pelureita
vastaan. Upea muisto ja unohtumaton
matka.
Lisää muistoja Maisan pelikirjaan
kertyy edelleenkin, sillä hän on aktiivinen
osallistuja TaTe:n liigajoukkueissa.
Naisten 65-vuotiaat sekä
70-vuotiaat sarjoissa Maisan
pelikavereita ovat Riitta Korhonen,
Inga Skog ja Pirjo Myyryläinen.
Tässä vaiheessa Maisa on iloinen jo
pelkästään siitä, että pääsee kentälle,
tulokset ja mitalit tulevat siinä ohessa
jos ovat tullakseen. Tennisharrastuksen
lisäksi Maisa ehtii käydä kielikursseilla,
nyt on meneillään venäjän
ja italian opiskelu.
30
31
MIRJA KENTTÄLÄ
Mirja aloitti tenniksenpeluun vuonna
1982 Tapiola-yhtiöiden palveluksessa
ollessaan. Ensimmäiset lyönnit Mirja
löi Variston kentillä. Peli tuntui heti
mukavalta ja peliseuraa oli oman firman
puolesta valmiina. Mirja kävi oppia
saamassa myös Vierumäen kursseilla
ja hänet pestattiin hoitamaan
Tapiola-yhtiöiden tennisjaoston asioita
– tässä puuhassa vierähtikin peräti
kymmenen vuotta.
Tennis on siitä mukava laji, että
kun pelaa monessa paikassa on helppo
tutustua uusiin pelikavereihin.
Peliporukka laajenee pikku hiljaa
ja siirtymät paikasta toiseen ovat
helppoja. Mirja löysi tiensä Tapiolan
Tennikseen ja melkein saman
tien seuran hallitukseen, kun Jarmo
Lesonen – tuttu pelikaveri Varistosta
– sattui kyselemään Mirjan halukkuutta
tulla TaTe:n toimintaan mukaan.
Tämä tapahtui joskus 1994
tienoilla. Seurassa Mirja hoiti sihteerin
ja rahastonhoitajan tehtäviä useiden
vuosien ajan.
Aika pian Mirjalle muodostui erilaisia
peliporukoita TaTe:n piirissä. Jo
vuonna 1996 Mirja tuurasi ensi kertaa
nelinpeliporukassa, jonka nykyisinkin
vielä viikoittain pelaavaan
kokoonpanoon on pitkään kuulunut
Päivi Wickström, Raija Rautavalta,
Maarit Martela ja Heini Pietilä. Jo
muiden pelaajien tapaaminen on
Mirjalle mukava tapahtuma.
Ilman vammoja ei tenniksen peluu
ole sujunut. Jossain vaiheessa kierresyötön
turhan ahkera harjoittelu
kipeytti oikean käden pitkäksi aikaa.
Useat lääkärikäynnit ja fysioterapia
eivät kovasti auttaneet ja pelaamiseen
tuli lähes vuoden tauko.
Nykyisin tenniksen pelaamisen osaa
ottaa rennommin ja käsikin kestää
mukana.
Tenniksen lisäksi Mirja harrastaa
golfia (hcp 24.0), matkailua, jumppaa
ja mökkeilyä. Myös kielten opiskelu
(englanti ja ruotsi) sekä kulttuuririennot
ja ristikoiden ratkaiseminen kuuluvat
harrastuksiin.
TIMO PÖNTYNEN
Puheenjohtaja 1995
Timo aloitti tennisuransa noin 6-7 –
vuotiaana nassikkana Kuusankoskella
naapurin poikien kanssa.
Kaksi sairaalaan pihalla sijainnutta
massakenttää olivat ahkerassa
käytössä.
Oppikouluikään ehdittyä Timo pääsi
jo isän kanssa pelaamaan lähipaikkakuntien
nelurikisoja, pääosin koulujen
voimistelusaleissa.
Myöhemmin Timo muutti Helsinkiin
15-vuotiaana ja jatkoi tenniksen
pelaamista HVS:n riveissä Tennispalatsi
tukikohtanaan.
Polilla opiskeluaikoihin pelaamisen
määrä lisääntyi ja Timo pääsi kiertämään
kenttiä Hangosta Kuopioon.
C-luokassa oli sopivan hauskaa pelata
kun ei ottanut hommaa liian vakavasti.
Vuonna 1982 Timo löysi itsensä
Paraisilta ja saman tien paikallisen
Pargas Kalkberg Tennis Klubin
puheenjohtajan pallilta. Seurassa oli
vain tusinan verran aktiiveja pelaajia,
joten Timo päätti järjestää suuren
luokan avajaistilaisuuden ja kutsui
kaikki lehti-ilmoituksella ilmaiselle
tutustumiskurssille tennismaailman
salaisuuksiin. Paikalle saapuikin lähes
50 innokasta tulevaa tennistähteä!
Timon piti jakaa joukko kahteen
osaan sekä pyytää toista puolikasta
saapumaan seuraavana päivänä uudestaan.
Timon seuraava kohde oli Washington
DC, USA. Siellä hän osallistui
alueelliseen tennissarjaan, jossa pelaajia
oli kaikenikäisiä ja –kokoisia.
Neljän vuoden lähetystöpestin päätyttyä
Pöntynen siirtyi vielä pariksi
vuodeksi Brysseliin, jossa pelipaikkana
oli Wimbledon Tennis Club.
Tämän jälkeen hän palasi kotimaahan
1990-luvun alussa, juuri silloin
kun tenniksen suosio laski laman aikana.
Pian kävi ilmi että lama vähensi
myös vapaaehtoisia järjestötoimijoita.
TaTe:en piti saada uusi hallitus eikä
vapaaehtoisia tuntunut löytyvän.
Timo nosti kättään ja tuli saman tien
valituksi puheenjohtajaksi kaudelle
1995.
Timo ryhtyi elvyttämään EKT:n ja
TaTe:n yhdistymisneuvotteluja.
Timo toimi hallituksen jäsenenä muutaman
vuoden ja innostui varsinkin
Tapiola Senior Open –kisoista ja
oli järjestelytöissä mukana useasti.
Parhaimmillaan kisoissa oli yli sata
kisaajaa ja pelejä tahkottiin Tennispuistossa
kolme päivää aamusta
myöhään iltaan.
Timo oli 45-vuotias aloittaessaan liigapelit
TaTe:ssa. Tennistaiturit Timo
yhdesssä Manu Kalajan, Paavo Sollamon
ja Erkki Hallavon kanssa pelaavat
edelleen yhdessä 65-70-vuotiaiden
sarjassa. Vaikka rinnassa onkin
”kilpailunumero”, pyrkivät miehet
pitämään pelihuumorin korkealla ja
matsin jälkeen tietysti otetaan yhdet.
32
33
Tatelaiset ovat heti alusta
alkaen olleet hyviä
järjestämään kaikenlaista
kivaa tenniksen
pelaamisen ohessa.
On tehty matkoja,
on vietetty rapuillallisia,
on harrastettu naamiaistennistä,
lammastennistä,
glögitennistä...
Ja niin tehdään edelleenkin!
Kilpailu: Kuka tunnistaa eniten
henkilöitä näistä kuvista?
AIJA ANTOLA
Puheenjohtaja 2008-2013
Aija aloitti tennisuransa 70-luvun loppupuolella
Heikki Hedmanin tenniskursseilla
Otaniemen urheiluhallissa.
Innostusta lajiin oli helppo jatkaa
sujuvasti, sillä Aijan silloisen työpaikan,
Nesteen, monitoimihallissa
pystyi pelaamaan myös tennistä.
Pelikavereista ei ollut puutetta sillä
talosta löytyi mm. Outi Kunttu ja
Rilla Koskenseppä, tulevia tatelaisia
molemmat.
Espoon Kisa-Tennikseen (EKT)
Aija liittyi 80-luvun alkupuolella.
Pelit jatkuivat Esport Centerin kuplahallissa,
jossa valmennusta pyöritti
silloin Hana Helminen. Halli oli kylmä
eikä mitenkään juhlava paikka,
mutta innostus oli kova. Sunnuntainakin
saattoi olla tunti jo kahdeksalta
aamulla, mutta se ei juuri tahtia
haitannut.
Kesäisin EKT:n porukka ajeli
pelailemassa ympäri Etelä-Suomea,
mm. Eerikkilässä käytiin useasti antamassa
keltaiselle karvapallolle kyytiä.
Seurassa vaikuttaneet Yrjö ja Jukka
Pennanen kunnostautuivat kehittämällä
toimivan, kuuden viikon
välein vaihtuvan lohkopelijärjestelmän,
jossa parhaimmillaan oli pitkälti
toistakymmentä 4 hengen kaksinpelilohkoa.
Pelilistojen laatiminen
käsin, kopiointi ja postitus ennen
sähköpostiaikaa vaati paljon fyysistä
näpertelyä ja postimerkkien liimaamista.
Talkootyö oli voimissaan!
Joskus 1980-luvun lopulla Esport
Centerin omalle ilmoitustaululle ilmestyi
samanlainen pelijärjestelmä ja
TaTe siirtyi pikkuhiljaa pyörittämään
sekanelinpeli- ja nelinpelilohkosarjoja.
Aija toimi Tapiola Tenniksen hallituksessa
tapahtumavastaavana
vuosina 2005 – 2014 ja oli myös
puheenjohtajana 2008 - 2014. Tänä
aikana mm. kirjanpito ulkoistettiin,
vastuualueita selkeytettiin ja seuran
kotisivut uudistettiin. Isompi linjamuutos
tehtiin niin, että toiminta
päätettiin suunnata pelkästään seniori-ikäisille
(35+).
Nykyään Aija on eläkkeellä hallitusvastuusta,
mutta osallistuu aktiivisesti
muiden järjestämiin pelitapahtumiin.
Nelinpelit ovat aina olleet Aijalle mieluisia
ja niitä hän on pelannut lähes
aina. Miehensä Eki Hallavon kanssa
toki otetaan viikoittain singelikisa,
jotta kunto pysyy terävänä.
Tenniksen ohella Aija pelaa nykyään
yhä enemmän ja enemmän golfia. Pelisilmän
lisäksi ristisanatehtävät ovat
Aijan bravuuri.
ERKKI HALLAVO
Eki tarttui tennismailaan ”ei tosissaan”
ensimmäisen kerran joskus
vuoden 1970-luvun puolivälissä. Hän
oli silloin 27-vuotias ja omasta mielestään
ansaitsi jo sen verran rahaa,
että pystyi aloittamaan uuden, kalliina
pidetyn harrastuksen. Eki liittyi
TaTe:een aika pian sen jälkeen, kun
Tennispuiston nimellä kulkeva halli
oli saatu pystyyn vuonna 1987. Innokas
mailamies osti nopealla aikataululla
uudesta hallista muutamia osakkeita,
jotta pelitunnit oli varmistettu.
Vasta myöhemmin yhdeksänkymmentä
luvun alussa 45 vuoden
kypsässä iässä Eki liittyi TaTe:n liigajoukkueseen.
Mainittava on, että
herrasmiehet Timo Pöntynen, Paavo
Sollamo ja Mauno Kalaja olivat jo silloin
samassa joukkueessa ja edelleen
koko porukka on kasassa! Vaihtelevalla
menestyksellä ja monesti joku
paikka kipeänä, mutta kaikki aina innolla
mukana.
Ekin tie johti myös kohti seuran
asioiden hoitoa ja vastuutehtäviä. Eki
valittiin TaTe:n hallitukseen vuonna
2008 valmennuksesta vastaavalle
postille. Aika nopeasti hän sai hoidettavakseen
myös viestinnän ja seuran
uudet kotisivut, jotka siihen aikaan
olivat suhteellisen uusi asia. Sivusto
saatiin toimimaan ja lähes samalta
pohjalta sivustoa päivitetään ja upgreidataan
edelleen. Myöhemmin
hallitusvastuut vaihtuivat eri tehtäviin
ja Eki eläköityi hallitustyöstä
vuoden 2016 jälkeen.
Peleistä mitaleitakin on satanut
laariin silloin tällöin, mm. sekanelurissa
Aijan kanssa. Eki toteaa lakoniseen
tyyliinsä, että ensimmäinen mitali
oli iso loikka Hallavolle, mutta pieni
askel yhteiskunnalle…
Moni ei vielä tiedä, että vikkelänä ja
sitkeänä pelikaverina tunnetun Ekin
taustalta löytyy aikamoinen nuorenmiehen
ura sekä jalkapallossa että
koripallossa. Ei ihme, että pallosilmää
löytyy.
Nykyään Ekin ja Aijan kesät kuluvat
mökkeilyn sekä golfin merkeissä
kesäpaikan lähellä Vääksyssä että
Vierumäellä.
39
ANTTI HÄSTBACKA
JUSSI HÄSTBACKA
Jussi Hästbacka on veljeään Anttia
viisi vuotta vanhempi ja aloitti tenniksen
jo 7 vuoden iässä isänsä opastuksella
mökkipaikkakunnan Kokkolan
massakentillä vuonna 1969.
Pian Helsinki kutsui perhettä ja
ensin Jussi liittyi Helsingin Verkkopalloseuraan
(HVS). Parin vuoden
päästä nuorempi Hästbacka seurasi
veljensä esimerkkiä.
Antti oli aloittanut pelaamisen kesällä
1975, jolloin vasta 8-vuotias nappula
pääsi kentälle isän ja isoveljen
kanssa. Paikkana oli Martinmäen
massakentät - tai Finnoosta silloin
puhuttiin. Hästbackan perheessä
edustettiin HVS:ää ja käytiin Tennispalatsissa
ja Taivallahdessa treenaamassa,
mutta tuo uusi tenniskeskuksen
poikanen Martinmäessä
oli kotia lähimpänä ja siellä pelattiin
perheen kesken. Martinmäen kenttien
rakentaminen oli muuten merkittävä
parannus silloisiin olosuhteisiin,
sillä 1970-luvun alussa Espoossa ei ollut
juuri ollenkaan yleisessä käytössä
olevia tenniskenttiä. Juuri Martinmäkeen
Espoon Kisa-Tenniksen perustaja
Toivo Pohjalainen rakennutti
kaksi massakenttää ja lisäksi kaarihallin,
jossa oli yksi Bolltex-pintainen
kenttä.
Antti ja Jussi liittyivät molemmat
myöhemmin EKT:hen. Antti pelasi
juniorivuodet 1976-1986 valtakunnan
mahtiseurassa HVS:ssä. Antin toiminta
Kisa-Tenniksessä alkoi kuitenkin
hieman ennen seuran vaihtoa,
syksyllä 1984, jolloin vasta 17-vuotiaana
junioripelaajana hän aloitti tennisvalmentajan
uransa EKT:ssa.
Hän oli juniorivuosiensa päättyessä
vähentänyt jo omaa harjoitteluaan ja
siirtymässä enemmän valmentajan
rooliin. Tunteja hänellä oli jonkin verran
jo kasvattiseurassaan HVS:ssä,
mutta ”päätoimena” opiskelun ohella
oli kuitenkin valmennustoiminnan
käynnistäminen kotipaikkakunnan
seurassa. Osa tunneista oli uudessa
Esport Centerissä ja toinen osa Tapiolan
Yhteiskoulun liikuntasalissa.
Jussin edettyä A-valmentajaksi hänet
kutsuttiin HVS:n vakituiseksi valmentajaksi.
Pian sen jälkeen hän oli
HVS-Tenniksen juniorivalmennuksen
päävalmentaja yhdessä Repe
Jokisen kanssa. Tähän muutokseen
liittyen Antti peri valmennustehtävät
EKT:ssa, syksyllä 1984.
Ollessaan armeijassa 1987-88 Antti
haki itselleen sijaisia. Nimekkäät tennismiehet
Mikko Horsma ja Hana
Helminen ottivat vastuulleen Esport
Centerin tunnit. Tapiolan koulun
tunteja hoiti puolestaan HVS:stä tuttu
kaveri Cary Maisala.
Antti kävi nopeasti tennisvalmentajan
C- ja B-valmentajan tutkinnot,
jotta sai valmentajan uraa eteenpäin.
Kursseilla oppi paljon, mutta suurin
käytännön hyöty tuntien vetämiseen
oli Jussilta saadut valmiit ”paketit”
erilaisista harjoitteista ja neuvot niin
seniori- kuin junioriryhmien valmentamiseen.
Kiitos vielä kerran veljelle!
Vuosina 1988-1990 valmennustoiminta
laajeni ja kehittyi nopeassa tahdissa.
Valmennustoiminta laajennettiin
Esport Centerin lisäksi uuteen
halliin Tapiolan Tennispuistoon. Samassa
yhteydessä luovuttiin Tapiolan
koulun liikuntasalin vuoroista. Antille
se oli mielenkiintoinen projekti, kun
sai vain parikymppisenä nuorena miehenä
olla päävastuussa. Tuntimäärä
kasvoi rutkasti ja enimmällään,
vuosina 1991-1993 tunteja oli jopa 25
tuntia viikossa. Koska se oli opiskelujen
ohessa jo turhan suuri tuntimäärä,
tarvittiin toinen valmentaja mukaan.
Vanha maajoukkuepelaaja Pekka
Petersen-Dyggve ilmoitti olevansa
kiinnostunut tulemaan mukaan.
Vuosina 1994-1995 päävastuu siirtyi
Pekalle, Antin vähentäessä osuuttaan
asteittain.
Mieleen jääneitä hetkiä olivat sunnuntaiaamun
juniorivalmennukset
Tapiolan koulun ultranopealla
puupintaisella kentällä. Osa tunneista
oli alle 10-vuotiaden alkeisopetusta,
mutta mukana oli myös 12-14 vuotiaita
pelaajia, joilla osaaminen oli jo
pitemmällä. Monet heistä kehittyivät
A-luokan pelaajiksi myöhemmin,
mm. Janne Viitala, Jaakko Ollila
ja Karlssonin veljekset. Näistä
viimeksi mainitut pysyivät uskollisina
Antin tyylinäyte
alkuajoilta...
seuralleen, ensin EKT:lle, sittemmin
TaTe:lle. Muutoin parhaat pelaajat
joutuivat vaihtamaan isompiin seuroihin
saadakseen enemmän harjoitusta.
Tästä asiasta käytiin seuran hallituksessa
neuvotteluja, sillä Antti halusi
siirtää painopistettä juniorivalmennuksen
suuntaan. Muut hallituksen
jäsenet vastustivat ajatusta, sillä katsoivat
yhden viikkotunnin suomisen
mahdollisimman monelle juniorille
tärkeämmäksi asiaksi, seniorivalmennusta
unohtamatta. Antti hyväksyi
perustelut, vaikka hieman turhautui
siihen, että parhaat pelaajat siirtyivät
muualle. Jälkikäteen ajatellen seuran
linjaus oli kuitenkin hyvä. Ennen
kaikkea tuolloin oli jo luotu pohjaa
aktiiviselle senioritenniksen klubille,
jollainen TaTe tänä päivänä edelleen
on.
Veljekset pelaavat edelleen aktiivisesti.
Neluripartnereina he eivät
useinkaan ole kentällä, mutta viihtyvät
muuten keskenään pikku kisailun
merkeissä.
Tenniksen lisäksi veljekset ilmoittavat
lähinnä harrastavansa ”hyötyliikuntaa”
lasten ja lastenlasten kanssa.
Lenkkeily ja mökkeily sekä fudiskentän
laidalla seisoskelu kuuluvat
myös kuvioon.
40
41
JARMO LESONEN
Jarmo aloitti tenniksenpeluun pari
kolme kertaa, mutta ei päässyt eri
syistä johtuen jatkuvan pelaamisen
rytmiin ennen kuin vasta joskus 35
ikävuoden paikkeilla.
Jarmon ensikosketus jaloon peliin
tapahtui siis jo 1950-luvun lopulla
Taivallahdessa. Pelikavereita ei
kuitenkaan montaa ollut ja harrastus
lopahti ennen kuin ehti kunnolla
alkaakaan.
Kymmenisen vuotta myöhemmin,
Jarmon opiskellessa Tampereella,
avautui mahdollisuus kaivaa vanha
luotettava Donnay kaapin pohjalta ja
aloittaa peliharrastus uudestaan.
Mutta niin vain kävi jälleen, että
opiskelujen päätyttyä Jarmo löytyi
Helsingistä, mutta ilman pelikavereita.
Taas jouti maila kaappiin pölyttymään.
Parina talvena oli mahdollisuus
pelailla Mäkelänrinteen
liukkaalla ja nopealla puulattialla,
mutta vasta 1970/80 –lukujen taitteessa
löytyi viimein Variston halli
ja vakaammat peliolosuhteet. Jarmo
liittyi saman tien Länsi-Vantaan Tennisseuraan
ja aloitti pelit, jotka jatkuvat
edelleen.
Variston hallissa toimi valmentajina
mm. Reijo Vuokko, jolta Jarmo sai
arvokasta oppia. Harrastus oli vahvasti
kääntymässä säännölliseksi.
Seuratoiminnasta Jarmo sai jo esimakua
Länsi-Vantaalla, kun hänet
valittiin ensin seuran puheenjohtajaksi
kausilla 1989-1991 ja lopuksi vielä
halliyhtiön puheenjohtajaksi.
Tapiolaan valmistunut hieno halli
oli jo kuitenkin imaissut miehen pelaamaan
eikä kestänyt kauan, kun
hän liittyi Tapiolan Tennikseen ja
valittiin lähes saman tien hallituksen
varapuheenjohtajaksi.
Länsi-Vantaa jäi taakse ja Jarmon
pelimäärät sen kuin kasvoivat. Niin
kävi taitojenkin.
Jarmon napakka kämmen ja nopeat
jalat olivat haluttua peliseuraa –
varsinkin samalla puolella nelurissa.
Tämän kirjan tekoaikaan iloisen pelurin
voi nähdä tositoimissa 75-vuotiaiden
liigajoukkueessa, jossa kisaavat
myös Tapani Nikkari, Jan Westerholm,
Veikko Pohjola sekä Juha
Riikonen.
Vaikka Jarmo pelaakin liigaa ja siis
”kilpailunumero” rinnassa, on hän
ehdottomasti ilon kautta pelaamiseen
suhtautumisen kannalla.
Kaiken pelaamisen ohella Jarmo on
myös huomannut, että iän karttuessa
paikat eivät pysy enää kunnossa.
Vastapainoksi hän harrastaa mm.
erilaisia jumppajuttuja ja myös äijäjoogaa
sekä välillä golfia.
ULLA NIKU-KOSKINEN
Puheenjohtaja 1998
Ullan tennisura alkoi vasta aikuisiällä
1990-luvun alkupuolella. Ulla oli
mennyt eläkevakuutusyhtiön palkkalistoille
ja sattui niin mukavasti, että
firmalla oli oma pleksipave-pintainen
tenniskenttä Annankadun toimitalon
pohjakerroksessa.
Siellä liukkaalla ja nopealla alustalla
Ullalle kehittyi aivan omintakeinen,
varsin ei-klassinen pelityyli, jolla
myöhemmin yllätettiin moni vastustaja.
Parhaana aseenaan Ulla pitää nimenomaan
rystylyöntiään. Miehensä
Markku Koskisen kanssa Ulla alkoi
pelata enemmän ja kävi kursseilla
Vierumäkeä ja Pajulahtea myöten.
Tapiolan Tennikseen Ulla liittyi
vakuutusalan tenniskisoissa tutuksi
tulleen Mirja Kenttälän suosituksesta.
Heti ensimmäisestä kerrasta
Ulla tykästyi porukan henkeen ja
pelikavereihin. Seurassa tarvittiin
toimijoita ja niinpä lakimieskoulutuksen
käynyt Ulla löysi itsensä pian hallituksen
sihteerin paikalta, josta eteni
sittemmin puheenjohtajaksi.
Tapahtumia ja matkoja järjestettiin
TaTe:ssa aktiivisesti jo 1990-luvun
alusta alkaen. Perjantaitenniksen paikan
Ulla peri ulkomaille siirtyneeltä
Sirkka Pöyryltä, ja tähän naisten
nelinpeliryhmään kuuluivat alun perin
myös Liisa Jalanko, Pirjo Kemppinen
ja Päivi Wikström. Miehensä
Markun kanssa Ulla osallistui myös
TaTe:n sekanelinpelisarjaan. Olipa
aktiivinaisilla useina kesinä vielä ns.
kesätenniksetkin, joissa kerran viikossa
pelattiin vauhdikkaat ja leikkimieliset
nelinpelit.
Kilpailutoiminnassa Ulla pelasi sarjatennistä
ja oli suhteellisen korkealla
koko Suomen rankingissä varsinkin
ikäistensä sarjassa. Pelikavereina olivat
mm. Kaisa Pitkänen, Sini Saukkonen
ja Leila Salkala. Rauli Antolan
kanssa tuli seniorien SM-pronssimitali
ja Leilan kanssa useitakin kansallisten
kilpailujen palkintosijoja.
Ulla piti tenniksessä kaikkein eniten
sen älyä ja hyviä hermoja vaativasta
asenteesta.
Ulla muistelee lämmöllä noita
TaTe:n kivoja “kulta-aikoja”. Hallilla
ei murjotettu, vaan tehtiin hommia
yhdessä talkoohengessä. Klubimainen
”oman perheen” tunnelma kantoi
pitkälle. Rapu-, yö-, kinkku-, vappuja
naamiaistenniskisat loivat mukavan
pohjan yhteishengelle. Mirja, Leila,
Maija, Kaisa, Outi, Aila, Aija, Rauli,
Kari, Erkka, Eero, Raimo ja Timo
ovat jääneet Ullan mieleen henkilöinä,
jotka olivat mukana useissa mukavissa
tapahtumissa vuosien aikana.
Ulla on pitänyt taukoa aktiivipelaamisesta
muutaman vuoden, mutta
ajatuksissa on vielä palata kentille.
Golfin pelailu, matkustelu, kielet ja
kulttuurimenot sekä mökkeily pitävät
vielä täysillä työelämässä kiinni olevan
Ullan kiireisenä.
42
43
Jos kentällä ei
muuten aina
ollut hauskaa,
niin takuuvarmasti
iloista
peliä saatiin
aikaan naamiaistenniksessä!
OUTI KUNTTU
Puheenjohtaja 1999
Outi, silloinen Kulmala sukunimeltään,
tutustui tenniksen ihmeelliseen
maailmaan ensi kerran 1980-luvun
alussa ollessaan töissä Neste Oy:ssä.
Keilaniemen kylmänhämärässä hallissa
pelasivat samoihin aikoihin Aija
Antola ja Rilla Koskenseppä. Nesteen
porukan kanssa pääsi pelailemaan
myös Porvoon jalostamolla, joten työpaikan
edut olivat aika kivat.
Aijan kanssa Outi pelasikin monta
vuotta aina omaan tenniksestä
luopumiseensa saakka. Vuoden 2017
jälkeen Outi ei ole enää mennyt tenniskentälle,
mutta golfia sen sijaan
hän pelaa ympärivuotisesti. Paluu
tennikseen odottaa…
Espoon Kisa-Tennikseen Outi liittyi
joskus 1980-luvun lopulla ja huomasi
myös pian olevansa seuran rahastonhoitaja.
Siinä puuhassa vierähti
pelaamisen ohella lähes kymmenen
vuotta.
Ajanjakson aikana EKT laajeni
voimakkaasti ja osti peliosakkeita
sekä Esport Centeristä että Tennispuistosta.
Velkaa oli alussa reippaasti,
mutta muutamassa vuodessa lainat oli
maksettu ja seuralle oli kertynyt ihan
mukava pääoma osaketuntien muodossa.
Vuonna 1997 Outi siirtyi seurafuusion
jälkeen Tennispuistoon töihin ja
alkoi toimitusjohtajan ominaisuudessa
järjestää Tennispuiston asioita.
Siinä ohessa TaTe:n teemapeli-illat ja
muut yhteisölliset tapahtumat lisääntyivät
reilusti. Matkoja alettiin tehdä
mm. Viroon ja Espanjaan. Kiva yhdessäolo,
nelurit ja sekisnelurit olivat
aina ykkösasiana Outin pelaamisessa.
Outi ehti toimia TaTe:n puheenjohtajana
yhden kauden, jonka jälkeen
1999 hänet kutsuttiin Pickala
Golfin toimitusjohtajaksi. Tennispuiston
hallituksessa Outi jatkoi
kuitenkin vuoteen 2006 saakka.
Pickala Golfin jälkeen Outi teki
pitkän työuran Suomen Golfliitossa.
Vuoden 2019 lopulla koittaa ”vapaus”,
eli iloiset eläkepäivät kutsuvat.
Sen jälkeen on Outilla aikaa harrastaa
golfia mielin määrin, vaikka vähän
taitaa kuitenkin vielä tehdä mieli tenniskentälle.
45
EKI LEIKOSKI
Puheenjohtaja 2000-2001
Aloittelin tenniksen peluuta melko
ikääntyneenä gubbena, joskus 1980
luvun lopulla. Koripallo oli ollut
ykköslaji monet vuodet, kunnes ikä,
selkä- ja polvivaivat saivat lopulta
siirtymään huomattavasti pienemmän
pallon pariin.
Kävin läpsimässä tennistä siellä
täällä, enimmäkseen poikani kanssa
Tapiolan Tennispuistossa.
Käänne tapahtui vuonna 1991 huhtikuun
lopulla. Huomasin Tennispuiston
ilmoitustaululla esitteen Timo
Nakarin ja Leo Palinin tarjoamasta
opetusreissusta Garda -järvelle
Italiaan.
No sehän sopi.
Reissu oli kaikin puolin mainio, syötiin
ja juotiin hyvin ja aurinko paistoi.
Opin ehkä vähän tennistäkin siinä
ohessa. Jostain syystä sain kurssin
”tsemppipalkinnon” – paketin kahvia
valmentajalegenda Pentti ”Pöntsä”
Rannan kädestä. Vähän hävetti,
mutta ajattelin, että miksi en joskus
voisi saada kurssin parhaan pelaajan
palkintoa.
Turha kuvitelma, mutta seuraavina
vuosina pelasin tennistä ympäri vuoden.
Kesät pyörähtivät Hangossa
punaisilla murskakentillä. Hoitelin
välillä Nakari/Palinin MTI-tenniksen
mainoshommia ja pummasin sillä tavalla
itselleni ilmaisia kursseja monta
kertaa kesässä. Vähitellen opin
osumaan karvapalloon pikkaisen
paremmin. Rildokin saattoi puolivahingossa
kehaista jotain hyvin mennyttä
drilliä. Kävi myös niin, että
yhden viikonloppukurssin päätteeksi
pelattiin nelurikisa, jonka kaikkien
yllätykseksi minä ja kaimani Wirran
Eki mentiin voittamaan. Legendaariseksi
lauseeksi kisan palkintojenjaossa
jäi Rildon heittämään
”miten te laiskat Ekit oikein voititte?”
meidän vastaus:” Dieselit lämpenee
kato hitaasti!”
Huomasin aika nopeasti, että vanha
korisjermu viihtyi paremmin nelurissa
kuin singelissä ja niinpä aloin pelata
lähes yksinomaan nelinpelejä.
Tapiolassa meni sisäpelit talvella
kavereiden kanssa vääntäessä. Kivaa
oli!
Olin myös jossain vaiheessa liittynyt
TaTe:en ja touhusin heti mukana kisoja
sekä reissuja järjestämässä.
Vuosituhannen vaihteessa huomasin
heiluttavani puheenjohtajan nuijaa,
vaikka itse olin joskus pelikentällä
sellainen. Pistin vähän vipinää toimintaan
sekä jäsenhankintaan. Muutama
uusi jäsen taidettiin saadakin
ja onnistuin myös hankkimaan pari
uutta sponsoria kisoille (kiitos Pekka/
Adidas ja Kim/Tiimari).
Seuran hallituksen kokoukset sujuivat
vauhdilla, samoin yleiskokous,
jossa ei montaa aktiivia koskaan paikalla
ollutkaan. Samat tutut naamat
tulivat pullakahveista nauttimaan ja
päätökset nyökättiin läpi helposti.
Pelitkin sujuivat monella taholla sekä
itseltä että TaTe:lta. Meillä oli jo silloin
hyvä edustus sekä seniorimiehissä
että –naisissa.
Matkailua harrastettiin myös. Kisapelejä
vedettiin myös mm. Virossa ja
Espanjassa.
Hauskaa oli. Hessu Malmion johdolla
hoidettiin uskomaton lauludinner
eräässä Espanjan ravintolassa,
jossa lopuksi laulettiin kilpaa paikalla
olleiden engelsmannien kanssa.
Kansainvälistä ystävyyttä parhaimmillaan.
Parin puheenjohtajuuskauden päätös
tuli, kun kokouksessa naisenergia otti
vallan. Niinpä meikäläisestä tuli taas
rivikansanedustaja. Ei mennyt kauaa
kun vaihdoin pallon vielä pienenpään.
Nykyään huomaan, että golfharrastus
on vienyt ja tennis jäi
käytännössä kokonaan jo muutama
vuosi sitten. Ehkäpä vielä joskus massalla
neluria…
Harmi, mutta on kuitenkin tunnustettava,
että pelaan mieluummin
talvella kaukomailla shortseissa golfia
kuin sisällä Suomessa tennistä.
Tennis on
iloinen peli
- ainakin
TaTe:ssa
46 47
48
49
KAISA PITKÄNEN
Puheenjohtaja 2002-2003
Kaisa nappasi tennismailan käteensä
vuonna 1973, kun Raimo vei hänet
Tennispalatsiin kokeilemaan lajia.
Alku-uran huippu oli, kun Kaisa
voitti kalapuntarin Heikki Hedmanin
kuuluisilla santapensselikursseilla
Kuortaneella.
Myöhemmin Kaisa oli parhaimmillaan
Suomen seniorirankingissa
45-vuotiaiden sarjassa peräti sijalla
11, joten Heikin ja vähän Raimonkin
valmennusopit eivät olleet menneet
hukkaan.
Vierumäellä käyty tennispelaajille
kohdennettu johtamiskurssi johti
myös Kaisan osallistumiseen 2003
tehtyyn TaTe:n strategiasuunnitelmaan.
Liigajoukkuepelit ovat nykyään
väistyneet Kaisankin kohdalla leppoisampiin
peleihin, lähinnä nelureihin
sopivissa porukoissa. Niitähän
TaTe:ssa onneksi löytyy.
TaTe:n järjestämillä pelimatkoilla
ovat Pitkäset usein nähty mukana ja
suunnitelmissa on edelleenkin osallistua
eri tapahtumiin.
Bridgen peluu, uinti, käsityöt, öljyvärimaalaus,
grafiikka, piirustus ja
LC-Espoo Aurorat Lions-kerhon
presidenttiys pitävät Kaisan kiireisenä
aina kun tennikseltä ehtii.
RAIMO PITKÄNEN
Raimo aloitti tennisharrastuksensa
jo vuonna 1971, jolloin hän osallistui
Tennispalatsissa Pekka Immelin
vetämälle kurssille. Pelit jatkuivat
Lauttasaaren ulkokentillä ruokatuntisin.
Siellä hakattiin huonoja palloja
puumailalla, mutta hauskaa kuitenkin
oli. Aika moni silloisesta peliporukasta
kävi lisäoppia saamassa Kuortaneella
Heikki Hedmanin santapensselikursseilla.
Vuonna 1973 Raimo tapasi tulevan
vaimonsa Kaisan ja houkutteli hänet
saman tien valkoisen pallon lumoihin.
Molemmat pelasivat silloin jo
Espoon Kisa-Tenniksen riveissä.
Nykyisen Esportin tontilla oli ensi
alkuun punaisia murskakenttiä, joilla
EKT järjesti kilpailuja, joskus jopa
kansallisia C-luokan kisojakin, sekä
alkeiskursseja ulkopuolisille rahan- ja
jäsenhankintamielessä.
Hallia ei vielä ollut, kentät olivat
aukealla paikalla entisellä pellolla ja
siksi aika tuuliset. Kerran kilpailuissa
sattui hauska ja harvinainen tapaus.
Vastustajan lyönti epäonnistui pahasti
ja pallo lähti hakoteille ulos kentältä
tornissaan istuvan tuomarin selän
taakse, jolloin tuomari huusi pallon
ulos. Pelaajat kuitenkin jatkoivat pelaamista,
sillä kova sivutuuli toi pallon
yli kymmenen metrin päästä takaisin
kentälle!
Työelämässä Raimo pelasi firmatennistä
ensin Posti-Telen ja myöhemmin
Ericssonin väreissä. Mitä enemmän
pelasi, sitä paremmaksi kehittyi.
Raimo kiittelee erityisesti vakituista
pelikaveriaan Pauli Huuhkaa, jonka
kanssa tuli yksi jos toinen piste ja
geimi väännettyä.
Ericssonin mukana Raimo kävi
Ruotsia myöten kisaamassa ja osallistui
muutaman kerran C-luokan
kisoihin, mutta pikku hiljaa kevyempi
puulakipelaaminen ja nelurit sekä
sekisnelurit alkoivat viedä miestä mukanaan.
Tosin on Raimolla yksi mestaruusmitali
uraltaan: Se tuli Kaisan
kanssa Posti-Telen sekiskisoista.
TaTe:ssa Raimo ja Kaisa olivat mukana
2003 tehdyssä tulevaisuuden
strategiamietinnössä. Silloin seura
otti selvän askeleen eteenpäin kohti
jäsentyneempää ja organisoidumpaa
toimintaa.
Nykyään Raimo ehtii tenniksen
ohella harrastamaan melontaa,
pyöräilyä ja pertsahiihtoa. Myös
etelänmailla, mutta vain Playa des
Inglesissä, tapahtuva rantakävely
kuuluu vakiona Raimon lomailurutiineihin.
Pekka Valle
Tapiola Tennis ry:n ainaisjäsen
“Aloitin tenniksen 1987 ja pelasin pari
kertaa viikossa Tapiolan Tennispuistossa.
Liityin TaTe:en joskus 1990-
luvun alkupuolella.
Pentti Sierilä houkutteli minut hallitukseen,
jossa olin jonkin aikaa Pentin
ja Olli Jokisen puheenjohtajakausilla.
Olin nimellisellä vpj-vakanssilla ja
hoidin jäsenrekisteriä muutaman
vuoden. Silloin taisi jäseniä olla noin
sataviisikymmentä.
Pariinkymmeneen vuoteen en ole
enää TaTe:n tilaisuuksissa käynyt
lukuunottamatta vuoden 2018 neluritapahtumaa
Luottamustennis. Se oli
todella mukava tilaisuus ja tapasin
vanhoja tuttuja pitkästä aikaa.
Pelaan kuitenkin edelleen tiistaiaamuisin
tennispuistossa Hannu
Saarisen ryhmässä.”
50
51
SINI SAUKKONEN
Sini aloitti tennisharrastuksensa
melko myöhään, eli noin 40-vuotiaana
Vierumäen kurssilla. Hän oli hieman
läpsytellyt karvapalloa perheen
parissa joskus aikaisemmin, mutta
satunnaista pelailua Sini ei laske
oikeaksi harrastukseksi.
Vasta kunnon opit kurssituksen
myötä avasivat ovet pelin saloihin.
Into oikeaan pelaamiseen syttyi siitä.
Pikku hiljaa kavereita alkoi muodostua
yhä enemmän tennisporukoista.
Tennisseuran puitteissa oli
mukava pelata niin kilpailuissa kuin
seuran järjestämissä kevyemmissä
pelitapahtumissa. Sinillä on myös
plakkarissa mitali esimerkiksi ulkokenttien
SM-kisoista sekä tuore 65-v
sarjan SM-kisojen voitto, joten kovan
luokan harrastajasta on kyse.
Tapiolassa Sini sai hyvien peliesitysten
lisäksi vastuuta TaTe:n seuratoiminnassa.
Sini toimi kisoissa
useasti puuhanaisena muiden kanssa,
osallistuen mm. Tapiola Senior
Openin järjestämiseen. Myöhemmin
hänet valittiin virallisemmin mukaan
seuran toimintaan rahastonhoitajan
pestillä, jossa vierähtikin useampi
vuosi. Sarjatennis ja myös matkailu
mm. Viroon suuntautuneilla pelireissuilla
on kuulunut olennaisena osana
Sinin tennisharrastukseen.
Kuten niin monet muutkin tatelaiset,
Sini tykkää kovasti pelata nelureita,
sekä nais- että sekisnelinpelejä. Seniori-iässä
viimeistään moni huomaa,
että on todella kivaa kun kentällä ei
tarvitse joka pallon perään sännätä
itse, vaan aina voi luottaa kaveriin.
Sini on tätä kirjaa tehdessä asustanut
jo useamman vuoden Hämeenlinnassa,
joten häntä näkee Tennispuistossa
ja TaTe:n järjestämissä riennoissa
enää satunnaisesti.
Hämeessä elo sujuu kuitenkin mukavasti.
Tenniksen ohella Sini ehtii
harrastaa myös hiihtoa sekä pyöräilyä,
joten kaikki tulevat pelivastustajat
saavat vastaansa hyvässä kunnossa
olevan Sinin!
RAIMO ”RILDO” OJALA
TaTe:n valmentaja 2001 -
Rildo, jonka oikeasta etunimestä ei
kovinkaan moni ole tietoinen, iskee
pöytään varmasti aikaisimmin aloitetun
tennisharrastuksen kuin kukaan
muu: 4-vuotiaana! Tämä tapahtui
Kulosaaren massakentillä vuonna
1963. Syy myös löytyy läheltä: Rildon
vanhemmat pelasivat.
Vielä nappulaikäiselle pallotaiturille
napsahti GVLK:n kisoissa mestaruusmitali
ja se viimeistään sinetöi
tulevien vuosien suunnan. Tennisliiton
valmennusrinkiin hänet otettiin
mukaan 13-vuoden iässä. Ensimmäinen
noin paristakymmenestä
SM-mitalista ripustettiin kaulaan
14-vuotiaana. Maajoukkueessa vierähti
neljän vuoden putki, jonka jälkeen
Rildo oli valmis siirtymään ison
veden taakse USA:an. Edwardsvillen
yliopisto sai vaaleasta suomalaisesta
oivan vahvistuksen jo ennestään
kovien pelureiden joukkoon nelivuotiskaudeksi.
Porukassa oli mukana esimerkiksi
Ken Flach ja Robert Seguso. Joukkue
kokosikin peräti neljä yliopistomestaruutta.
Rildon opiskelu
loppui aikanaan, mutta hän ei vielä
silloin palannut kotimaahan, vaan
jäi vielä vuodeksi tekemään coachin
hommia vanhaan opinahjoonsa. Kun
Rildo laskeutui Suomen maankamaralle
1980-luvun puolivälissä, moni
asia muuttui nopeasti. Tenniksenpeluu
ja valmentajan hommat loppuivat
saman tien. Rildo siirtyi konsulttitöihin
Torwall-nimiseen firmaan.
Niin vain kävi, että tennismaila siirtyi
kaapin perukoille peräti kymmeneksi
vuodeksi.
Vaiherikkaiden muutosten jälkeen
– niin kuin businessmaailmassa usein
käy – Rildokin huomasi, että firma oli
myyty hänen altaan ja työt loppuivat
siihen.
Oli hyvä hetki palata ajassa taaksepäin
ja aloittaa rakkaan harrastuksen
kanssa uusi aika elämässä.
Maila löytyi kaapinnurkasta ja mies
oli valmis pyyhkimään pölyt sekä
mailasta että omasta kropasta.
Esport Center oli noussut Orionin
naapuriin ja sieltä tarjoutui vapaa
paikka tennisvalmentajalle.
Elettiin vuotta 1994. Tulevaisuutta
ajatellen Esportissa oli jo silloin
toimessa Pekka Kilpiö, niinpä muutamaa
vuotta myöhemmin Rildo seurasi
Pokan perässä Tapiolan Tennispuistoon.
Rildon omaksuma ”The Inner Game
of Tennis” opetusfilosofia oli alkanut
tuottaa hedelmää ja mieheen luottavia
”opetuslapsia” oli muutamassa vuodessa
tullut reilusti lisää.
Jokusen kerran vuodessa Rildo
vaihtaa tennismailan golfmailaan,
mutta tätä ei kuulemma tapahdu kovin
usein. Moni ei tiedä, että coach
Ojalan sydämessä sykkii vahvasti
1970-1980-lukujen rokkipumppu.
Pink Floydin nimen kun mainitsee,
niin Rildon silmiin syttyy hymy ja
progejalka alkaa jumputtamaan
tahtia.
Ps. Kuka tietää mistä RILDON
kutsumanimi on peräisin?
”Mun äiti oli silmälääkäri ja sain ekat
rillit jo n. 4-vuotiaana. Siihen aikaan
ennen 60-luvun puoliväliä ei ollut
kuin niitä urkkipokia ja jengi rupesi
haukkumaan mua nimellä “ RILLI”.
Jonkun vuoden päästä kyllästyin ja
nimesin itseni Rildoksi”.
52
53
JANI JANKKILA
TaTe:n valmentaja 2015-
Jani lyö tenniksen aloittamisiässä
muut haastatellut paitsi Rildon. Jani
aloitti isänsä kanssa pelaamisen Lahdessa
n. 6-vuotiaana.
Nappulaikäinen Jani innostui lajista
heti ja alkoi pelata Lahden Tenniskerhon
kurssien avulla jo pari kertaa
viikossa. Kymmenisen vuotta vierähti
nopeasti ja taidot kehittyivät. Jani
kiittelee mm. Pertti Heikkistä, joka
toimi Lahden Verkkopalloseurassa
Janin valmentajana usean vuoden
ajan.
Kisapuiston halli talvisin ja massakentät
kesäisin tulivat kovin tutuiksi.
Ahkera harjoittelu tuotti myös tulosta,
esimerkiksi Jens Juvakosken kanssa
tuli B-luokassa SM nelurimestaruus
Myllypuron kisoissa. Aivan 1990-luvun
lopussa Jani oli jo noussut A-
luokkaan ja pelit kävivät kovemmiksi.
Lupaava pelimenestys sai kuitenkin
lähes vuoden mittaisen tauon kun
armeijan harmaat kutsuivat ja koko
vuosi 2000 meni perunoita kuoriessa
Hennalan kasarmeilla.
Eteenpäin on kulkevaisen mieli.
Jani muutti töiden perässä Helsinkiin
syksyllä vuonna 2010 ja liittyi
saman tien TCT:n (Tennis Club
Tapiola) jäseneksi.
Esport Centerissä TaTe:n käyttämällä
naapurikentällä sattui
tekemään valmentajan hommia Tomi
Kalermo, joka alkoi kysellä Janin
ajatuksia tulevasta. Kyllähän valmentaminen
kiinnosti ja niin alkoi Janin
ja Tapiolan Tenniksen yhteistyö. Elettiin
vuotta 2015 ja siitä lähtien Jani
on ollut TaTe:n valmentajana muiden
ohella.
Oma peliura jatkuu siinä ohessa.
Viimeisimpiä saavutuksia on voitto
35-vuotiaiden seniori SM-kisojen nelurissa
Jukka Kohtamäen kanssa.
ILMO KORPELAINEN
Ilmo tarttui tennismailaan ensi kerran
jo 7-vuotiaana. Tämä tapahtui
1960-luvun lopulla Porissa. Isä pelasi,
joten pojalle oli helppo aloittaa harvojen
harrastus.
Pääsiassa pelattiin ulkokentillä,
koska sisäkenttiä ei ollut tai niihin
oli hankala päästä. Kaikki oli silloin
puuta, maila ja pelialustat kouluissa,
missä talvipelejä sai pelata silloin kun
peliajan onnistui saamaan.
Kävi kuitenkin niin, että murrosiässä
alkoivat muut asiat kiinnostamaan
keskinkertaista pelimenestystä
enemmän ja hän ripusti mailan
naulaan lähes kymmeneksi vuodeksi.
Opiskelut ja työelämä veivät Ilmon
Turun kautta pääkaupunkiseudulle
– aluksi Kauniaisiin ja myöhemmin
Helsinkiin.
Tennis alkoi kiinnostaa uudestaan
ja puumaila vaihtui uuteen malliin.
Tapiolan Tennisseura ja varsinkin
Tennispuiston hyväkuntoiset massakentät
vetivät puoleensa ja niin
seura sai naapurikaupungin miehestä
uuden jäsenen.
Juristin ominaisuudessa Ilmo löysi
itsensä nopeasti myös TaTe:n hallituksesta
ja silloisen puheenjohtajan Timo
Pöntysen pyynnöstä hän osallistui Espoon
Kisa-Tenniksen ja Tapiolan Tennisseuran
yhdistymisneuvotteluihin,
tuoden niihin mukaan lakiasioiden
osaamista ja näkökulmaa. Ilmo luonnosteli
ja kirjoitti varsinaiset yhdistämispaperit.
Seuran hallituksessa Ilmo toimi
tämän jälkeen muutaman vuoden,
mutta jäi sittemmin pois aktiivitoiminnasta.
Pelit toki jatkuivat koko ajan
mm. liigajoukkueessa, jossa Ilmo on
edelleenkin mukana.
54
55
JOHAN WALLIN
Johan aloitteli tennispelaamista
Pietarsaaressa jo pikkupoikana.
Pelaamista tosin haittasi oikean tenniskentän
puute ja niinpä Johanin
päävastustaja oli autotallin seinä.
Kipinä kuitenkin syttyi ja Johan
kulutti Otaniemen asfalttikenttiä
1970-luvun loppupuolella, jolloin hän
oli muuttanut Helsinkiin opiskelemaan.
Myöhemmin opiskelut ohitettuaan
Johan pestautui Turkistuottajat
Oy:n palvelukseen. Se olikin
onnekas päätös pelaamisen kannalta,
sillä firmassa vaikutti innokas tennismies
Orvo Viitanen, joka vei nuoren
Johanin HVS:n seuratoimintaan mukaan.
Pelimäärät kasvoivat tasaisesti ja
Johan pelasi firmatennistä, C-luokan
kisoja sekä viihtyi Esportissa
valmennuksessa. Jossain vaiheessa
hän hankki myös oman osaketunnin,
joka takasi varman peliajan. Käyttöä
tälle vakiovuorolle tulikin saman pelikaverin,
eli Kimmo Pennasen kanssa
aina vuoteen 2016 saakka. Johan
toimi myös pelaamisen ohella Kisa-
Tenniksen hallituksessa usean vuoden
ajan. 1990-luvun alusta lähtien on Johan
kuitenkin jäänyt pois järjestöhommista
ja keskittynyt vain pelaamiseen.
Tennis on vain yksi sporttihenkisen
miehen harrastuksista. Nuorempana
Johan juoksi kilpaa, päämatkanaan
800 m. Nykyään on vauhti hidastunut,
mutta toisaalta juostava matka
myös pidentynyt huomattavasti. Eikä
siinä kaikki, golf vie yhä enemmän
aikaa ja tennis on jäämässä enemmän
talviharrastukseksi. Aika usein
on Johan käynyt golfaamassa, koska
händäriksi ilmoitetaan 11.1.
ESA NIEMINEN
Esa oli nuorempana innokas lentopallon
harrastaja. Esa pelasi
opiskeluaikana kavereiden kanssa
IV-divisioonan pelejä 70-luvun puoliväliin
saakka. Porukka nimesi itsensä
Waho:ksi (Wanhat opiskelijat).
Jossain vaiheessa kaverit kokeilivat
myös tenniksen pelaamista ja Esa sai
kipinää tästä ja pelaili silloin tällöin.
Sibelius-Akatemian ja intin jälkeen
Esa löysi paikkansa Finnlevy Oy:stä
tuottajaharjoittelijana.
Tuottajakollega Timo Lindström
myi Esalle vanhan mailansa. Maila
istui musiikkimiehen käteen ja pelaaminen
alkoi kiinnostaa koko ajan
enemmän. Verkon toisella
puolella oli usein Markku Aro, Frederik
tai joku muu tennistä harrastava
muusikko. Aika pian kaverit hankkivat
itselleen vakiovuoron Talista. Peliporukassa
olivat mukana myös
Jaakko Salo ja Jukka Teittinen.
Koska lähes kaikki porukan jäsenet
asuivat Espoossa, Tali vaihtui Esport
Centeriksi joskus 1980-luvun loppupuolella.
Erkki Alestalon liityttyä mukaan
tehtiin lyhyempi siirtymä Esportista
Tennispuistoon, jossa pelattiin jo pari
kertaa viikossa muusikkonelureita.
Kari Kuusela, Kim Kuusi, Hannu Siikamäki
ja moni muu olivat mukana
kierrossa.
Saman jengin pelit jatkuvat edelleen
Tennispuistossa. Ainakin niiden
kohdalla, jotka vielä pelaavat. Esa
ottaa pelaamisen sen verran tosissaan,
että käy vielä joka toinen tiistai
Rildon höykytettävänä ja hankkimassa
uusia vinkkejä peliin. Muusikkojen
SM-kisoista on Esalla aikaisemmilta
vuosilta pari nelurimestaruutta Leri
Leskisen kanssa, joten ei ole treenit
menneet hukkaan.
Tähän mennessä noin 35 vuotta jatkunut
tennisharrastus jatkuu edelleen
mukavissa merkeissä. Esa tunnustaa
auliisti pelin olevan aina vaan samaa
vuoristorataa, jossa hyvät ja heikommat
pelipäivät seuraavat toisiaan ilman
mitään järkeenkäypää selitystä.
Hanko on Esalle tärkeä paikka,
jossa tietysti kesätenniksellä on iso
osa. Oma talo mahdollistaa pitkät olot
ja syvemmän tutustumisen Suomen
ykköskesäkaupungin ympäristöön.
Hangon kulttuurielämä -hankoilukiinnostaa
myös ja onpa Esa tehnyt
muutaman musakeikan kaikkien
hankolaisten iloksi. Nyt virallisesti
eläkkeellä ollessaan Esa voi vapaasti
valita työkeikat ja tehdä juuri niitä
asioita mitkä tuntuvat itsestä mukavilta
ja hauskoilta.
Eräs niistä on tennis ja esimerkiksi
TaTe:n järjestämät matkat – viimeksi
Esa ja vaimo Pirre olivat mukana
Splitissä keväällä 2019.
56
57
ANTERO PULKKINEN
Antero nappasi ensimmäisen kerran
tennismailan käteensä lähes 50 vuotta
sitten, 12-13-vuotiaana Kotkassa. Siihen
aikaan Dunlop Maxply puumaila
taisi olla yleisin työkalu ja sellainen
oli Anterollakin. Pelejä pelattiin pääosin
asfalttipintaisella ulkokentällä,
mutta pelejä käytiin pelailemassa
myös kaupungin kuplahallissa sekä
lähialueiden koulujen voimistelusaleissa.
Kotkasta Anteron matka vei
ensin Lahteen ja Lahden Verkkopalloseuraan.
1976 Antero sai passiinsa uuden leiman.
Hän oli USA:ssa Mercyhurst
Collegessa, Pennsylvaniassa tennisstipendiaattina
yhden kauden ja palasi
Suomeen mennäkseen armeijan
leipiin. Ei se huono pesti ollut sekään,
sillä Antero kulutti inttiaikansa tennispelaajana
armeijan urheilujoukoissa
1978-1979. Intin jälkeen Antero
aloitti opiskelut Helsingissä ja pelit
HLK:ssa. Matsit jatkuivat aina 1980
luvun puoleen väliin saakka. Kolme
seuraavaa vuotta kuluivat Sveitsissä,
missä Anteron seura oli TC Valsana,
Zürich.
Suomeen palattuaan Pulkkisen tie
vei Esport Centeriin ja Tennis Club
Tapiolaan. Sitten joskus vuoden 2012
tienoilla TaTe:n Matti Laamanen
kysyi Anteroa mukaan. Antero nappasi
koukkuun kiinni ja niin hänestä
tuli tatelainen sarjajyrä. Matti Virtanen,
Hannu Niemistö ja Henrikki
Brummer täydensivät Matin ja Anteron
neluriporukan, joka voitti SMkultaa
talvikauden M55-sarjassa
vuonna 2015.
Antero ehti pelien ohessa suorittaa
Tennisliiton II-tason valmentajakoulutuksen
Pajulahdessa.
Selkäkivut ovat haitanneet silloin
tällöin Anteron pelaamista, mutta
kevyt kuntourheilu, salilla käynti
sekä golfin peluu sujuvat kyllä kun ei
revi liikoja.
LEENA WILKMAN
Leena aloitti tenniksen pelaamisen
vuonna 1969 Kuortaneella Heikki
Hedmanin järjestämillä kursseilla.
Näistä Santapensselin kesäkursseista
tuli Leenalle kesäksi vakio-ohjelma.
Peräseinäjoki-taustainen Leena
oli 1969 kesällä aivan noviisi lajin
suhteen, mutta innostus syttyi saman
tien.
Pankkivirkailija Leenan muutto
Helsinkiin töihin tarjosi hänelle hyvät
mahdollisuudet jatkaa pelaamista.
Kansallispankin porukka pelasi kesäisin
Otaniemen ulkokentillä ja talvisin
Tennispalatsissa. Aluksi ei Leenan
taitoihin paljoakaan uskottu, koska
hän kertoo eräänkin kerran sekismatsissa
kuulleensa, että ”seiso siinä ja
näytä hyvältä!” KOP:in urheiluseura
Pankkiveikkojen joukoissa pelit jatkuivat
myös pankin Inkoossa sijainneen
koulutuskeskuksen ulkokentillä.
KOP:in tennisporukan myötä pääsi
Leena mukaan eri yritysten, kuten
Pohjola-Vakuutuksen tai Suomen
Pankin, välisiin ystävyysotteluihin.
Helsingissä oli vaikea pelitilanne,
lähinnä Tennispalatsista yritettiin
saada peliaikoja. Tilanne parani kun
Talin Tenniskeskuksen ensimmäinen
rakennusvaihe valmistui. Kahdeksan
tenniskenttää ja kaksi sulkapallokenttää
sisältävä halli avasi ovensa
pelaajille 13.11.1976.
Leenan tennisharrastus sai uutta
puhtia, kun hän jäi eläkkeelle 44
pankkivuoden jälkeen vuonna 2006.
Nyt oli aikaa kivalle, sosiaaliselle harrastukselle.
Pelejä on saattanut olla
joskus jopa kolmekin kertaa viikossa.
Useimmiten Leena pelaa naisten nelureita,
mutta sekismatsit käyvät
aivan yhtä hyvin. Pääasia on, että
kentällä pelaajilla on hyvä mieli.
TaTe:n järjestämissä jäsenilloissa
ovat Wilkmanit olleet tuttu näky,
joista erityisesti syksyiset rapuillalliset
ovat jääneet mieleen. TaTe:n
järjestämää valmennusta on käyty
saamassa mm. Roope Kalajon ja
Rildon tunneilla. Leena pelaa useimmiten
saman naisenergiaporukan
kanssa, joihin tutustui Rildon valmennuksessa.
Tähän kuuluvat Arja
Laulumaa, Leena Skurnik ja Hanna
Aatola.
Tenniksen ohella Leena ehtii harrastaa
kotoilua, kulttuuria (teatteri,
elokuvat, kirjat) ja mainoksissa esiintymistä.
HEIKKI WILKMAN
Heikki otti ensikerran tennismailan
käteensä vasta aikuisiällä, 46-vuotiaana.
Tuttavaperheen mies ehdotti
neluria ja lupasi opettaa Heikkiä
alkuun. Otahallin puulattialla otettiin
ensimmäiset treenit. Siitä se lähti.
TaTe:n järjestämät pelit ovat erityisesti
olleet kivoja pelejä myös Heikin
mielestä. Aina on saanut pelata hyvien
partnereiden kanssa ja illanvietoissa
tutustuttu porukalla toisiinsa.
Viimeiset pari kolme vuotta ovat olleet
Heikille hieman hankalia vasempaan
silmään tulleen näköhäiriön
vuoksi, mutta sitkeästi, vähintään
kerran viikossa on tossut solmittu ja
kentälle tultu pelaamaan muiden vanhojen
herrojen kanssa.
Tenniksen pelaamisen ohella Heikki
ehtii harrastaa myös ACC-klubiiltoja,
mikä tarkoittaa ranskalaisten
Citroen-autojen harrastusta. Klubilaiset
tapaavat myös kokoontumisajojen
merkeissä joka kesä jossain päin
Suomea. Pariisissakin on käyty Sitikan
tehtailla. Wilkmaneilla on jo
viides Sitikka käyttöautona.
Kerran kuussa Heikki käy miesten
piirissä Olarin seurakunnassa. Keskusteluissa
käydään vapaassa ilmapiirissä
elämää läpi joka kantilta.
Talvikautena viikko-ohjelmaan kuuluu
myös työviksen Äijä-jooga, jossa
ryhmässä pysyminen on tärkeä juttu.
Wilkmanit suhtautuvat pelaamiseen
enemmän seurallisena, virkistävänä
tapahtumana kuin kilpailuna.
58
59
PEKKA “POKKA” KILPIÖ
Pekka tarttui tennismailaan jo 7-vuotiaana.
Ote on pitänyt kaikki nämä
vuodet. Kaulaan on tullut jalometalliakin,
mm. SM-kulta 16-vuotiaana
Kulosaaren massakentillä. Nelureissa
esiintyi tuolloin tuttuja nimiä kuten
Rildo Ojala, Sami Närhi ja Pelle
Bützov. A-luokan pelurina Pokka kisaili
kuusi kertaa Suomen Mestaruustasolla
ja vielä 35-vuotiaana napsahti
pari hopeamitalia.
Sitä ennen Pokka ehti tehdä laajan
opiskelu- ja työrupeaman Yhdysvalloissa
ja Itävallassa. Pokka sai
Guilfordin yliopistoon Pohjois-
Carolinaan täyden stipendin vuosiksi
1977-1981. Tenniksen peluuta ja siinä
ohessa opiskelua USA:ssa asti – ei
hassumpi homma 19-vuotiaalle junnulle
noihin aikoihin. Hampurilainen
oli vielä silloin tuiki harvinainen ruoka
Suomessa.
Opiskelujen päätyttyä Pokka jäi
vielä vuodeksi opinahjonsa tennisvalmentajaksi
ja palasi kotimaahan vain
kääntymään. Pokan seuraava osoite
oli nimittäin Itävalta ja aika monelle
mutkamäenlaskijalle tuttu Zell am
Seen kaupunki. Tennis oli kuitenkin
edelleen se laji, joka toi valmentajana
toimineelle Kilpiölle varat sekä
vuokraan että bratwurstiin. Toki
lähirinteet ja monotanssit tulivat
nekin parin vuoden pestin aikana
tutuiksi.
Kotimaa kuitenkin kutsui ja vuonna
1984 Pokka löysi itsensä Esport
Centeristä sekä toimistohommista,
että myös aina tarpeen tullen kentältä
opastamassa pelaajia. Mukaan matkan
varrella oli putkahtanut myös
golf, joka talven hallissa sisällä vietetyn
ajan jälkeen tuntui keväisin aina
hyvältä vaihtoehdolta. Ei aikaakaan
kun hcp oli pudonnut 7.0 tasolle.
Tennispuistoon Pokka nimitettiin
toimitusjohtajaksi vuonna 1999.
Samalla tiellä mies on edelleen.
Yksityisenä yhtiönä toimiva tenniskeskus
on rakennettu 1986 ja se otettiin
käyttöön keväällä 1987. Massapintaiset
ulkokentät saatiin valmiiksi
seuraavan vuoden kesällä. Osakkaita
on 380, joista suurimmat ovat kaksi
tennisseuraa, Helsingin Lawn-Tennis
Klubi ja Tapiolan Tennis ry. Loput
ovat yksityishenkilöitä ja yrityksiä.
Kaikki hallissa aikaa viettävät
tietävät, että halli on ollut purku-uhan
alainen jo monta vuotta. Tätä kirjaa
tehdessä näyttää siltä, että tennispallo
pomppii Tuulikujalla vielä muutaman
vuoden, mutta koko ajan saadaan olla
varpaillaan milloin lopullinen lähtö
tulee.
Espoon kaupungin tonttipäällikkö
jatkoi Tapiolan Tennispuisto Oy:n
vuokrasopimusta niin, että se ulottuu
vielä vuoden 2021 loppuun. Sitten
ollaan taas uuden äärellä.
Yli puolentoista hehtaarin suuruisella
alueella Etelätuulentien ja Tuulikujan
kulmauksessa sijaitseva tenniskeskus
houkuttelee sijainnillaan.
Ei ole ihme, että hallin ja ulkokenttien
tilalle Espoo haluaa asuntoja – ja paljon.
Tavallisia peltihalleja jämäkämpi
Tennispuisto on rakennettu betoniseinistä
ja liimapuukaarista. Kilpiö
katsookin, että kolmekymmentä vuotta
on kovin lyhyt käyttöikä hyvin
tehdylle rakennukselle.
- Tenniksellä on pitkät perinteet
Tapiolassa, muistuttaa Kilpiö.
– Pelaajien on sitten haettava vuoroja
Helsingistä tai kenties mistä. Kaikkialla
on kentät täynnä ja peliajoista on
pulaa pääkaupunkiseudulla.
Uuden tenniskeskuksen rakentamista
Kilpiö pitää liki mahdottomana.
– Tennispuiston rakentaminen maksoi
aikanaan noin viisi miljoonaa
euroa. Nyt hinta olisi ainakin kaksitoista
miljoonaa euroa. Eihän sellaisia
rahoja taida mistään irrota.
Tennispuistossa käy viikoittain
lähemmäs parituhatta pelaajaa. Käyttöaste
on yli 90 prosenttia ja pelaajien
kirjo ulottuu lapsista yli 80-vuotiaisiin.
Aikojen muuttumista odotellessa
Pokka ja pari hyvää kaveriansa tekevät
vuosittain Lappiin Näätämöjoelle
kalamatkan, jossa kimppamökki
tarjoaa rauhaa ja etäisyyttä kaiken
maailman politikoinnin ja purkuuhkien
keskellä.
Ensin otetaan muutama kuva
ennen pelejä. Kisan ja suihkun
jälkeen siirrytään sitten ruokapöytään...
60
61
MATTI LAAMANEN
Puheenjohtaja 2014 -
Matilla on useita senioreiden sekanelinpelin
Suomen mestaruuksia sekä Lisbeth
Södermanin että Silja Johanssonin kanssa
ja M55-sarjatenniksen Suomen mestaruus
TaTe:n joukkueessa.
Matti on Aija Antolan ohella kauimmin
Tapiolan Tennis ry:n puheenjohtajana
viihtynyt henkilö. Tätä kirjaa
kirjoittaessa on Matilla menossa jo
kuudes kausi.
Tennistä Matti sen sijaan on pelannut
huomattavasti kauemmin, vaikka
urheilu-ura alkoikin Juvalla, Mikkelissä,
vahvasti jalkapalloilun parissa.
Nappulafutis tuli nappulaikäiselle
Matille tutuksi, mutta noin 14-vuotiaana
hän kokeili ensi kerran miltä
tennispalloon tuntui osua. Muutama
vuosi vierähti kuitenkin vielä ennen
kuin karvapallo vei Matin mukanaan.
Mainittakoon, että juuri jalkapalloilusta
johtui Matin vasemman polven
vammautuminen - siksi hän pelaa tennistä
vahva tukiside jalassaan.
Matti muutti Vaasaan opiskelemaan
ja jatkoi tennisharrastusta lähinnä talvikaudet,
mutta kun hän vuonna 1993
lähti Tallinnaan töihin, alkoivat pelit
myös kesäisin ja pelimäärät lisääntyivät.
Yksi Viron tunnetuimpia tennistähtiä
oli tuohon aikaan Andres
Vysand, joka oman peliuransa ohella
hoiteli monia tennisasioita mm.
Suomen Tennisliiton kanssa. Matillekin
järjestyi Tallinnassa Sven Ewing
–niminen valmentaja, jonka hellässä
huomassa Matista alkoi tulla entistä
parempi pallonlyöjä.
Vietettyään vuoden verran Virossa,
lähti Matti jatkamaan työ- ja
tennisuraansa Moskovaan. Sieltä
löytyi Svenin avustuksella seuraavat
coachit: Yuriy Hahlov ja Paul Lepik.
Moskovan valot pitivät Matin vallassaan
nelisen vuotta, sen jälkeen
oli aika palata Suomeen. Ei mennyt
kauaakaan kun hän löysi tiensä Tennispuistoon.
Kerran pelien jälkeen
osui ilmoitustaululla silmään lappu
missä Tapiolan Tennis houkutteli
jäseniä riveihinsä. Matti soitti saman
tien Timo Pöntyselle ja niin hänestä
tuli tatelainen.
Pelimäärät kasvoivat entisestään ja
valmentajaksi löytyi Pasi Montonen.
Järjestöpuoli alkoi myös kiinnostaa
ja Matti hoiteli mm. sarjatennisasioita
Aija Antolan toimiessa puheenjohtajana.
Parin vuoden sisällä Matti nousi
mukaan TaTe:n hallitukseen ja näin
asema virallistui. Noihin aikoihin
TaTe:ssa elettiin reipasta kasvun ja
tekemisen aikaa. Jäsenmäärä kasvoi
vuosi vuodelta, seura järjesti ja hoiti
useita pelitapahtumia ja –matkoja.
Vuosien aikana Matti ja polviside
on varmasti tullut tutuksi aika monelle
tatelaiselle. Sen verran monessa
kisassa ja reissussa on mies ollut mukana.
Ja on vahvasti yhä edelleen.
Pitkäaikaisena TaTe:n laivan kapteenina
Matti on nähnyt ja kokenut
paljon. Suurimpana haasteena tänä
päivänä on Tennispuiston tulevaisuus.
Koko hallin katoaminen tenniskartalta
olisi erittäin ikävä ja hankala tilanne
kaikille, jotka hallia käyttävät. Yksi
keskeisistä käyttäjistä on Tapiolan
Tennis ry. jonka jäsenet joutuisivat
etsimään uuden kotipesän itselleen
kaikkien näiden mukavien vuosien
jälkeen.
Toivotaan parasta!
Joskus otetaan
kaapista vanha
puumaila ja
yritetään sillä
osua palloon.
Tässä vuonna
2018.
62
63
Ystävyyttä harrastetaan TaTe:ssa
esimerkiksi HVS:n kanssa.
Ja kun pelaa hyvin, saattaa saada
pokaalin käteen tai mitalin kaulaan.
Ja aina saa juoda ja syödä!
64 65
Ei pidä unohtaa, että
pelaamisen ja hauskanpidon
ohella täytyy
välillä pitää kokouksia,
jotta saadaan taas
pelata ja pitää lisää
hauskaa...
Puumailakisan eleitä ja peliilmeitä
vuodelta 2019.
Tyyli on tärkeää!
66 67
Ilahduttavan monta osallistujaa oli paikalla
Kick-off 2019 tapahtumassa
Suomen N75-joukkue lähti
syyskuussa 2019 MM-kisoihin
Umagiin, Kroatiaaan. Hyvää
harjoitusta leidit saivat seniorien
SM-nelinpelifinaalissa Talissa,
hopeaa Aune Tuomaiselle (vas) ja
Ritva Kunnakselle, kultaa Maisa
Pirilälle ja Riitta Korhoselle.
Kroatiassa, Splitissä,
käytiin myös leppoisimmissa
merkeissä.
(ylh. 2 kuvaa)
68 69
2018
Seuran jäsenmäärä vuoden lopussa
oli 279, joista naisia 96 (34,4 %) ja
miehiä 183 (65,6 %). Nettokasvua
edellisvuoteen oli +12 jäsentä (4,5 %),
mikä on enemmän kuin edellisen
vuoden kasvu 1,5 %.
Sekanelinpeli- ja nelinpelisarjat
Esport Centerissä
Esport Centerin lauantain seitsemällä
osaketunnilla pelattiin lohkomuotoisia
nelinpelejä; sekanelinpeleissä 2018
pelasi 16 paria ja nelinpeleissä 14
paria; jotkut jäsenemme olivat useammassakin
sarjassa. Sarjat ovat saaneet
hyvän suosion ja niissä pelasi kauden
aikana 56 nimettyä henkilöä.
Sarjatennis
Tapiolan Tennis on aktiivinen seura
senioreiden sarjatenniksessä ja meillä
on ollut viime vuodet eniten joukkueita
seniorien sarjatenniksessä Suomessa.
Sarjakaudella 2018-2019 TaTe:lla
oli eri ikäluokissa 10 naisjoukkuetta ja
26 miesjoukkuetta. Pelaajia niissä on
yhteensä 123 kpl.
Kenttätilanne/osakkeet
Pelikauden aikana seuralla oli yhteensä
41 osaketuntia Tennispuistossa
(26) ja Esport Centerissä (15).
Tapahtumat ja pelimatkat
Vuoden 2018 tapahtumat, joissa
oli mukana 27 naista ja 36 miestä
(yhteensä 63 henkilöä):
* Lammastennis pelattiin 3.3.
Osallistujia oli 16.
* Ystäväntennis HVS-TaTe järjestettiin
24.3. Osallistujia oli 16 .
* PuuMailanPäivä järjestettiin 17.5
Tennispuiston ulkokentillä ja osallistujia
oli 12 henkilöä.
* Ensimmäinen TaTe Circuit-
Tammisaari 2018 järjestettiin 16.-17.6.
ja peleihin osallistui 22 pelaajaamme.
* Viikonlopun pelimatka Tallinnaan
oli 24.-26.8. Iloisella pelimatkalla oli
yhteensä 20 seuran jäsentä.
* Luottamus-Tennis järjestettiin kutsutapahtumana
ensimmäistä kertaa
9.9. Esportin ulkokentillä seuramme
vapaalipuilla. Mukana oli 13
jäsentämme ainais- ja kunniajäsenten
sekä seuran luottamustehtäviä
hoitavien keskuudesta.
* Oktoberfest vietettiin 6.10. Mukana
oli 20 tatelaista.
* Glögitennis -tilaisuus pelattiin 1.12.
24 osallistujan voimin.
Kaikkiaan TaTe:n tapahtumiin ja pelimatkoihin
osallistui 100 jäsentämme.
Järjestetyt kilpailut
Senioreiden SM sekanelinpelikilpailut
järjestettiin Tapiolan Tennispuistossa
26.-28.1.2018. Kilpailuissa oli 9
ikäluokassa yhteensä 64 osallistujaa.
Ikäluokat olivat 35v, 40v, 45v, 50v,
55v, 60v, 65v, 70v ja 75v.
Tatelaisista mitaleille pääsivät:
• M55: Juha Usva pronssia
• N75: Maija-Liisa Pirilä
pronssia
TaTe:n mestaruuskilpailut järjestettiin
Tapiolan Tennispuiston kentillä
11.-12.8.2018. Osallistujia oli 24
henkilöä.
TaTe:n mestarit vuonna 2018:
- naisten kaksinpeli:
Meri Löyttyniemi
- naisten nelinpeli: Paula Sailas ja
Meri Löyttyniemi
- miesten kaksinpeli: alle 55v: Steen
Sörensen
- miesten kaksinpeli 55v ja yli: Ilmo
Korpelainen
2019
Kesäkuussa oli Etelä-Suomen tenniskohteita
kiertävä Tate Circuitmatka
Hämeenlinnaan. Aulangolla
14.6.-16.6. tatelaiset pelasivat tennistä
ja jotkut myös golfia hienoissa
järvimaisemissa. Nelinpelejä ja sekanelinpelejä
pelattiin vaihtelevassa
säässä. Pelien jälkeen rentouduttiin
kylpylässä ja hotellin illallisella.
Tate:n syksyn Kick Off järjestettiin
jälleen elokuun alussa Tennispuistossa.
Ilta aloitettiin personal trainerin
vetämällä alkulämmittelyllä ja venyttelyllä.
Sen jälkeen sisäkentillä oli valmentajien
vetämänä syöttö- ja lentolyöntiharjoituksia
sekä vapaata peliä.
Illan päätteeksi tarjolla oli iltapalaksi
salaatteja ja juomia. Tapahtuma sai
jälleen paljon kiitosta!
Seuramme mestaruuksista kisattiin
Tennispuistossa. Kisat sujuivat
hyvin, vaikka osallistujia ei tällä kertaa
ollut kovin monta.
Onnittelut voittajille:
• Naisten singeli: Heidi Blanz
• Naisten dubbeli: Yvonne
Catani/Heidi Blanz
• Sekanelipeli:Leena
Kainomaa/Teuvo Tuominen,
• Miesten singeli: Tuomas Sun
dell (alle 55v) ja Ilmo Korpelainen
(yli 55v)
• Miesten dubbeli: Erno
Siltaniemi/Steen Sörensen.
Kalastajatorpalla kisattiin Seniorien
Suomen mestaruuksista (35-85v) ja
tatelaisia oli jälleen hyvin mukana.
Mitaleille pääsivät muun muassa
Riitta Korhonen, Maisa Pirilä, Lisbeth
Söderman, Tanja Korpisalo ja
Jani Jankkila. Onnea menestyneille
ja kiitos kaikille jotka olivat mukana
pitämässä TaTe:n lippua korkealla!
Elokuisen tennismatkamme kohteena
oli tällä kertaa Viron “romanttisin
kaupunki“ Viljandi, jossa tatelaiset
olivat viimeksi vuonna 2011. Majoitus
oli paitsi kaupungin tuorein ja paras,
myös lähimpänä järven rannassa
olevia uudenkarheita massakenttiä.
Pelasimme kaavioiden mukaisesti
nelureita ja sekistä neljä tuntia kumpanakin
päivänä. Olosuhteet olivat
erinomaiset ja sää hyvin kesäinen.
Sunnuntaina pelien jälkeen ehti vielä
saunomaan tenniskentän kupeessa ja
pulahtamaan raikkaaseen järviveteen
ennen lounasta ja kotimatkaa.
…ja eteenpäin
* Suomen Senioritenniksen sarjatennikseen
osallistuu ennätysmäärä
TaTen joukkueita (8 N ja 29 M)
* Järjestetään 1-2 avointa kilpailua
vuodessa ja seuran sisäisiä kilpailuja
* sisäiset nelinpeli- ja sekanelinpelisarjat
* nelinpeli- ja sekanelinpeli-illat
* kesäkauden ja syyskauden aloitus
tapahtumat
* ystävyysotteluita eri seurojen
kanssa
* vuosittainen tennismatka
* muita yhteisiä pelitapahtumia
70
71
Valmennus
TaTe järjestää valmennusta seuran
jäsenille, aloittelijoista aina kilpatason
pelaajiin saakka. Valmennus tapahtuu
viikoittain Tapiolan Tennispuistossa
ja Esport Centerissä ammattitennisvalmentajan
johdolla neljän hengen
valmennusryhmissä. Ryhmät muodostetaan
samantasoisista pelaajista.
Ryhmään sitoudutaan aina lukuvuodeksi
kerrallaan. Syyslukukausi alkaa
elokuun puolivälissä ja jatkuu jouluun.
Kevätlukukausi alkaa tammikuun
alusta ja päättyy toukokuun
loppuun.
Valmennuksessa käytetään viikkoohjelmaa.
Valmennuslukukauden aikana
käydään läpi kaikki tenniksen
lyönnit, unohtamatta pelitilanneharjoittelua
ja loppupelejä.
Kilpailutoiminta
Kilpailutoiminnan rungon muodostaa
aktiivinen osallistuminen Suomen
Senioritenniksen järjestämään sarjatennikseen
(SST), jossa TaTe:lla on
ollut suurin määrä joukkueita kaikista
Suomen tennisseuroista. Lisäksi TaTe
on osallistunut Suomen Tennisliiton
avoimeen ulkokauden sarjatennikseen.
TaTe järjestää vuosittain Senioreiden
Sekanelinpelin SM-kilpailut Tapiolan
Tennispuistossa tammikuun lopulla.
Seuran mestaruuskilpailut järjestetään
elokuussa ja pelataan pääasiassa
ulkokentillä. Sisäkaudella seurassa
pelataan sisäiset nelinpeli- ja
sekanelinpelisarjat.
TaTe:n pelitoiminta on sosiaalista pelaamista.
Tutustutaan ja pelataan samalla
tosissaan, mutta ei vakavasti!
Kalenterivuoden aikana järjestetään
useita suosittuja peli-iltoja. Useimmiten
pelataan nelinpelejä ja/tai
sekanelinpelejä.
Seuran sisäiset nelinpeli- ja sekanelinpelisarjat
pelataan kaikki-kaikkia
vastaan sekä syys- että kevätkauden
aikana. Otteluita tulee keskimäärin
yksi kuukaudessa ja ne pelataan
lauantaisin Esport Centerissä.
Peli-illat
TaTe:lla on useita jo perinteisiksi
muodostuneita jäsenistölle suunnattuja
vapaamuotoisia peli-iltoja, joissa
yhdistetään tenniksen pelaaminen
ja vapaa-ajan vietto. Tavoitteena on
luoda mukavia yhteisiä pelihetkiä hyvässä
hengessä ja tutustua toisiimme
hieman pelikentän ulkopuolellakin.
Vuosikalenterissa on seuraavat
tapahtumat:
* Lammastennis (sekanelinpeliä tai
nelinpeliä)
Pääsiäisen alla pelataan perinteinen
lammastennis nelinpelinä tai sekanelinpeleinä.
Yleensä kenttäaikoja
on 2,5 tuntia, jonka jälkeen on yhteinen
iltapala juomineen.
* Mailan päivä
(kesän startti puumailoin)
Tässä pelitapahtumassa aloitetaan
kesän pelit perinteisissä asuissa ja
puisin mailoin. Säiden suinkin vain
salliessa pelaamme ulkona massakentillä.
Sille joka parhaiten tuo kentälle
Wimbledonin henkeä aikana ennen
McEnroeta, jaetaan palkinto parhaasta
asusta.
* Kick-off (vapaata peliä yhtenä
elokuun arki-iltana)
Uuden valmennuskauden kynnyksellä
järjestetään varsinkin uusia
jäseniä silmälläpitäen, mutta kaikille
tarkoitettu, kauden kick-off, jossa
pelataan parin tunnin ajan vaihtuvin
parein mahdollisimman monta ottelua.
* Oktoberfest (nelinpeliä/sekanelinpeliä)
Syksyllä järjestetään perinteinen
Oktoberfest, jossa pelataan sekanelinpeliotteluita
vaihtuvin parein, ja nautitaan
saksalaistyyppinen iltapala
pelien jälkeen.
* Glögitennis (sekanelinpeliä)
Joulun alla on vuorossa glögitennis,
jossa pelit aloitetaan pikkujouluglögeillä.
Glögien jälkeen
Glögitenniksen osallistujat pelaavat
puolen tunnin sekanelinpeliotteluita
vaihtuvin parein. Pelien jälkeen nautitaan
jouluinen iltapala.
Varautuminen Tapiolan
Tennispuiston purkamiseen
Tämän hetken virallisen tiedon mukaan
Tapiolan Tennispuisto puretaan
2021 vuoden loppuun mennessä.
Tapiolan Tennis ry pyrkii huomioimaan
tämän ja varautumaan taloudellisesti
todennäköisiin muutoksiin
Espoon tenniskenttätilanteessa sekä
varmistamaan Espoon kaupungin
kanssa, että he ovat tietoisia halustamme
löytää korvaavat kentät tulevaisuudessa
Tapiolan Tennispuiston olemassaolo
on ollut jo pitkään uhattuna.
Lähes 10 vuotta sitten kirjoitettiin
asiasta Länsiväylä-lehdessä.
72 73
TaPIOLAN TENNIS RY
Suomen suosituin ja aktiivisin aikuisten tennisseura.
Missio
TaTe on pääkaupunkiseudulla toimiva yksi johtavista
aikuisten tennisseuroista Suomessa. TaTe on
taloudellisesti vakaa ja aktiivinen, joka tarjoaa jäsenilleen tennisharrastusta
tukevia aktiviteettejä ja palveluita.
Järjestää edullisesti sekä harrastaja- että
kilpapelaajilleen mahdollisuuksia ylläpitää ja
kehittää tennistaitojaan.
Osallistua kilpa- ja sarjatennistoimintaan sekä
viihtyä yhdessä tenniksen ympärille järjestetyissä
tapahtumissa.
aktivoida jäsenistö mukaan toimintaan ja kehittää sitä
jäsenistön haluamaan suuntaan.
Pyrkiä toiminnassa jatkuvuuteen, jossa johtoajatuksina
ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, rentous,
ystävällisyys ja yhdessä tekeminen sekä verkostoituminen.
Visio
Jäsenmäärän vuotuinen kasvu noin 10 %.
Uusjäsenhankinta fokuksessa: erityisesti naiset ja
nuoremmat aikuiset miehet.
asema arvostettuna senioritenniksen erikoisseurana.
aktiivinen ja avoin tiedotus TaTe:n aktiviteeteistä.
Innovatiivisuus palveluportfolion kehittämisessä.
70 % jäsenistöstä aktiivisia toimintavuoden aikana.
Toimiva yhteistyö Suomen Tennisliiton ja
Suomen Senioritenniksen kanssa.
74 75
TaTe tulevaisuudessa
Seuramme jatkaa aktiivista, innovatiivista tennis- ja
liikuntatoimintaa jäsenistömme hyvinvoinnin tukemiseksi.
Keskitymme edelleen aikuistennikseen ja tarjoamme kiinnostavia
palveluita jäsenistöllemme, aktivoiden heitä tennikseen ja muuhun
liikunnallisuuteen – sosiaalista yhdessäoloa
ja viihtyvyyttä unohtamatta.
Tulevina tavoitteina ja mahdollisuuksina pidämme sitä, että
jäsenmäärämme kasvaa vuosittain. Toinen keskeinen asia on
varmistaa, että Tapiolan tai sen lähialueella on tarjolla
tenniskenttäkapasiteettia sen jälkeen, kun Tapiolan
Tennispuiston toiminta loppuu.
Seuramme on taloudellisesti vahva ja uskottava toimija,
joten emme pidä mahdottomana, että olisimme yksi ’play maker’
tuon tavoitteen ja mahdollisuuden toteuttajana.
Tämä hieman etuajassa julkaistu 50-vuotishistoriikki kuvatkoon
toimintaamme: emme odottele, että vuodet tulevat täyteen
- vierivä kivi ei sammaloidu.
Tämä kirja on tarina meistä, historiastamme ja osasta sen
tapahtumia - eikä tarina pääty tähän. Tapiolan Tennis ry toimii ja
vie tenniksen viestiä eteenpäin. Historiikkimme jatkuu vuosittain
sähköisessä muodossa osoitteessa www.tate.fi.
Jatko-osat tälle kirjalle tulevat sinne. Seuraa meitä ja tule
mukaan! Tämä on terveellistä, miellyttävää ja aikuisille oiva
sosiaalinen ympäristö tutustua uusiin, mukaviin ihmisiin sekä
pitää oma kunto hyvänä. Tennistasosta riippumatta.
76
TaTe:n ainais- & kunniajäsenet
Jokinen Olavi 1941 AINAISJÄSEN
Pennanen Yrjö 1935 KUNNIAJÄSEN N:O 2
Petterson Martti 1937 AINAISJÄSEN
Pirilä Maija-Liisa 1943 KUNNIAJÄSEN N:O 5
Rainto Irja 1932 KUNNIAJÄSEN N:O 4
Sierilä Pentti 1934 KUNNIAJÄSEN N:O 3
Valkila Erkka 1953 KUNNIAJÄSEN N:O 1
Valle Pekka 1948 AINAISJÄSEN
Tekstejä on lainattu mm. seuraavilta:
Pentti Sierilä
Tapiolan Tennis ry:n kotisivut
Suomen Tennisliitto ry:n kotisivut
Antti Hästbacka
Espoon Kisa-Tennis ry:n kokouspöytäkirjoja
Tapiolan Tennis ry:n kokouspöytäkirjoja &
muuta materiaalia
Länsiväylä-lehti
Kuvia:
Scandinavian Stock Photo
Istock
Pentti Sierilä
Irja Rainto
Kaisa Pitkänen
Helena Malmio
Maisa Pirilä
Mirja Kenttälä
Eki Leikoski
Matti Laamanen
Monet muut
Erityiskiitokset:
Matti Laamanen, Pentti Sierilä,
Ville Kotiaho, Tuulamarja Huisman ja Nippe
Kaikki haastatellut tatelaiset
Markus Ruohonen/Bookwell Oy
Vesa Välimaa/Pyroll Oy
78
79
Älä ota sitä niin
vakavasti -
se on vain tennistä!