SUOMEN TURKU WEB 4-2020

Flika
atte
oputtomalt Koton sanottavan marjanpoimjoit Käskytettävän
ontus
htisiva
unamilt
asälyne
mattava
Jollai
Menik
ehno
pimät
eskustas
Sanos
alvel
ssemp
kulaisel
arsinaine
omato
eppymät
mone
Viäläk
Vallato
uremmi
akrillei
uama
nastava
Väkke
ittumat
Millo Mimmottos Velkaantunu Hillakoritte luannikast Ollenkka
Poikkatte Föli Kui MEnos Perunittem Hullumaine Ket
Flatkuta Uumapaikast Mont Herrasväkkettem Kaikkest Noitten
Maijan murremöötti
Ruakoto
Rupes
Om mar fiinei sanoi!
Sarjassa Turkuseuran murreasiantuntija, professori emerita Maija Grönholm avaa Turun murteen historiaa ja
nykytilaa. Vuoden viimeisessä osassa tarkastellaan Turun murteen vanhoja ruotsalaisia lainasanoja.
Kristinuskoon käännyttämisen
ja luostarilaitoksen syntymisen
ajalta periytyviä keskiaikaisia
ruotsalaislainoja suomen kielessä
ovat muun muassa kirkko,
sielu, enkeli, saatana, munkki ja
vouti (Turussa fouri). Katolisista
kirkonmenoista on omaksuttu
myös Turun murteen totta
maar(en) < Maaren < r. Maria),
usein myös kyl mar tai om mar
(kielteisenä em mar, et mar, ei
mar). Näillä korostetaan, onko
puhuja tosissaan vai ei. Esimerkiksi:
Totta maar mää sai maroluvut
sauhuttelust. / Kyl mar
tääl saa tupakki poltta. / Ei mar,
kyl mar mun täyty lähtek kotti.
Monet jo vanhassa suomen
kirjakielessä 1500-luvulta lähtien
esiintyneet lainasanat ovat
edelleenkin käypää Turun murretta,
esimerkiksi fati, fiila, frouva,
färjäri, krinkelä, kruuti, lykky,
profeteerata, pruukata, pännä,
präntti, sipula ja vellinki. Hauska
esimerkki on myös Turun murteen
sana sinkku, joka tarkoittaa
kinkkua ja on lainattu sanan
skinka suhuäänteellä alkavasta
ääntämyksestä.
Yhteydet Ruotsiin jatkuivat vilkkaina
myös keskiajan jälkeen.
Ruotsista muuttaneet kauppiaat,
virkamiehet ja käsityöläiset
välittivät uusia muotivirtauksia,
sillä heillä oli runsaasti kontakteja
ja sukulaisuussuhteita emämaahan.
Hienoina ja arvostettuina
pidetyt lainasanat näkyivät
muun muassa pukeutumisessa
ja muodissa, esimerkiksi kam-
10 Suomen Turku N o 4/2020
Laitumel
Misä
Sääki Vähä
jollai
Venepaikal
kofta ’kampausviitta’, klänninki,
parasolli, patinat, ponksu(uni)
’musta miesten takki’, potforit ja
silkkistörmäri (oltiinhan yliopistokaupungissa!).
Lainasanoja
oli myös ruokakulttuurissa, kuten
ankkastokka, fleetta, lenkti,
linkonasyltti, karotti, löökki, opsäärninki
’leikkele’, prässyltty,
sallatti, setsuri, snoolsoppa.
Suomenkielinen palvelusväki
omaksui niin sanotusta kyökkiruotsista
runsaasti myös arkiseen
elämänmenoon liittyviä
sanoja, jotka tuntuivat tuoreemmilta
kuin omaperäiset. Näistä
esimerkkeinä förkkeli, huushollata,
moretteri, paaripunkka,
pranstakka, runteli ja trekoli.
Turun murteesta alkoi näin kehittyä
vahvasti ruotsivoittoinen:
Sää stryykkät pluussias. / Rinkeplummat
o ussen kans enkloi.
/ Muusitöytil voi pualamikin
töytätä. / Jauhoi pruunata
niin kaua et ne o iham pruunei.
/ Kyl täyty huame mukulat paarata.
/ Älä juat tommottos tassilt
kaffet. / Prännärim panttin
kaffekupil pööni sit.
Kaupunkimaiseen yhteiskuntaan
ja elämänmenoon liittyvä
lainasanasto on ollut erilaista
kuin ympäröivällä maaseudulla.
Tällaisista lainoista
mainittakoon muutama: kaaveli,
palkonki, paratitrappu, tiakonaalikäytävä,
trotvalli, poorvaunu,
piili, promssata, töötätä
töötil, viinapränni ’viinanpolttimo’,
föörmanni, panksuuni, petyki
ja tisputentti. Kaupungeissa
KUUNTELE JUTTU Turkuseuran Youtube-tilillä.
Koltiaissi
Uumanpaikast
Ollenkka
Onk
prohtama
Sukkelamp
Kaivamise
on voitu myös istuskella kaffeloissa
tai trahteereissa nauttimassa
kaffetta, kaffemplöröä ja
paakkelsseja: Siäl oli hyvä trahtamentti.
/ Se särveraja ...se ei
koskam pillannu. / Otti se vähän
troppiki ’viinaa’.
Turun kielen ominta ydintä
edustaa edelleenkin 1800-luvulta
periytyvä piispanmunkki,
jossa sanat piispa ja munkki
ovat vanhoja keskiaikaisia ruotsin
lainoja. Tätä sokerikuorrutteella
päällystettyä munkkia ei
parane Turussa nimittää ”berliininmunkiksi”.
●
Seuraavassa Suomen Turku
-lehdessä käsitellään ruotsinkieliseltä
työväestöltä lainattuja
sanoja.
Maija Grönholm on Turkuseuran
murreasiantuntija,
joka kerää ja tutkii Turun
murretta toispualt ja tältpualt
jokke ja tykkää "kaikkest
enempi Turu murtte nuatist ja
hauskasist sanoist".
Lähteet: Grönholm, Maija. Ruotsalaiset
lainasanat Turun murteessa.
Åbo Akademi 1988. Häkkinen, Kaisa.
Svenska lånord i finskan. Teoksessa
M. Tandefelt (toim.) Finländsk svenska
från medeltid till 1860, s. 385-398.
Helsingfors 2019.
Rupes
Valla
Jokirannas
Järkke
Ainaki
On
Kalastam
Tommott
IAnkaik
Toispua
Hiano
Sillai
Ruokkimise
Rappus
Päältpäi
Pihalt
Sanos
Anneta
Tykäny
Sanosiv
Kääntän
Vihane
Huama
Jottai
Ollenkka
Häppem
Kippama
suurTori
Mihink
Sanosiva
kyt
Viäl