SUOMEN TURKU WEB 4-2020

Port Arthur
Virkeän puutaloalueen erityisyys on huomattu myös kotinurkkia
laajemmalti, ja Suomen Kotiseutuliiton asiantuntijaraati
valitsikin Port Arthurin vuoden kaupunginosaksi
vuonna 2001, kun tunnustus jaettiin historiassaan
ensimmäisen kerran. Tunnustuksen valintaperusteena
olivat kaupunginosan aktiivisuus ja kansalaistoiminta.
Vaikka meriitistä on aikaa toistakymmentä vuotta, Portsan
sosiaalinen toiminta kukoistaa ja voi hyvin edelleen:
naapureita tervehditään heleästi, oman pihan lapset
tunnetaan nimeltä ja kulmakunnan mukulat kasvoilta,
pihaparlamentit kokoontuvat ja talkoihinkin riittää väkeä.
Portsalaisuudelle ominaista on yhteisöllisyys eli
yhdessä tekeminen, toisista välittäminen ja arjen kokeminen.
– Portsassa olet osa yhteisöä, joka koostuu ystävistä eli
omalla pihalla ja aidan takana asuvista naapureista. Mehenki
on vahvana Portsassa läsnä. Täällä on hyvä asua,
Sari kehuu.
Jaetut vessanpöntöt
Port Arthurin puutaloalue ei suinkaan ole ollut aina trendikäs.
Puutalot rakennettiin alun perin vähävaraisen
työväestön kodeiksi, niinpä portsalaisista talonkirjoista
voi löytää merkintöjä monenkirjavista ammattinimikkeistä
sadan vuoden takaa.
” Portsassa
olet osa
yhteisöä, joka
koostuu ystävistä eli
omalla pihalla ja
aidan takana
asuvista naapureista.
⊳ Portsan ytimessä ollaan, kun sileä asfaltti
muuttuu jytyyttäväksi mukulakiveksi.
▼ Portsa ry:n puheenjohtaja Sari Raunell
nauttii aktiivisen kaupunginosan pöhinästä.
Ensimmäisiä Turun Työväen Rakennus- ja Asunto-osakeyhtiö
Puistorinteen asukkaita ovat olleet esimerkiksi
salvumies, vaununvoitelija, lautapihan työmies, tynnyrintekijä
ja palvelijatar. Alueella asui ammattimiehiä,
teollisuuden työväkeä ja käsityöläisiä perheineen. Tilat
olivat ahtaat. Parinkymmenen neliön hellahuoneessa
saattoi helposti asua nelihenkinen perhe.
Asuntojen peruskorjaaminen ja laajentaminen yleistyi
toden teolla vasta 1970-luvun lopulla ja 80-luvulla, kun
Portsan alueelle vahvistettiin vuonna 1982 rakennusten
purkamisen estävä suojelukaava. Siihen saakka asuntoja
ei oltu koettu järkeväksi alkaa uudistaa, kun varsin
todennäköisenä vaihtoehtona oli Portsan tonttimaiden
jääminen grynderien havittelemien kerrostalokolossien
alle.
– Sisävessat saatiin vuonna 1979, siihen saakka sinniteltiin
takapihan ulkovessalla, kertoo paljasjalkainen portsalainen
Anne-Maija Pulkkinen, jonka perhe on asunut
vuodesta 1956 Puistorinteen asunto-osakeyhtiössä.
– Vessaan noustiin korkeita portaita, eikä kaikille perheille
ollut omaa pönttöä, vaan useampi perhe jakoi
saman luukun. Vessapaperi oli ohutta silkkipaperintapaista,
niitä oli pienissä arkeissa rautalangan päässä.
Pikkulapsena suurta huvia oli tuon rautalangan heiluttelu.
Siitä ne silkkipaperit lähtivät kivasti leviämään, kun
vähän heilutti, Anne-Maija kertoo. ⊲⊲
Åbo vår stad N o 4/2020 15