SUOMEN TURKU WEB 4-2020

Joulu etelän taivaan alla
”Etelän tähtitaivas on kirkas ja ihmeellinen ja täynnä valokaaria”, kirjoittaa Kari J. Kettula.
Vuoden 2020 Kulttuuriturkulainen kutsuu pysähtymään ja aistimaan joulutunnelmaa matkakertomuksellaan,
joka sijoittuu Rhodoksen saarelle.
Monolithoksen kylä sijaitsee Rhodoksen
saaren tuulisella itärannalla.
Rhodoksen kaupungista lähtevä
bussi kiertelee kolmisen tuntia vuoristokyliä
ja jokilaaksoja ennen kuin se saapuu Monolithokseen.
Kylän suurin nähtävyys
on keskiaikainen linna,
jossa on Pyhän Panteleimoksen
kirkko. Näköala
linnasta alas Apolokian
lahdelle on
huimaava. Rantaan
vievä sypressien
reunustama tie on
autio. Saan kulkea
sen nyt joulun alla
yksin.
Käyn katsomassa
Fournin luolia.
Erään luolan takaseinällä
näin ristin ja kalan
kuvia ja luultavasti
1960-luvun lopulta olevia
hippien tekemiä kirjoituksia.
Pystyn hyvin aistimaan sen rauhan,
joka on kaikkina aikoina vetänyt ihmisiä
näille autioille rannoille kuuntelemaan veden
hiljaista Arvo Pärtin musiikkia muistuttavaa
solinaa.
Monolithoksen kylän tavernasta minut
ohjataan kylän laidalla olevaan valkoiseen
maalaistaloon. Siellä nuorehko hämillinen
italiaa osaava nainen päästää minut sisään
ja sijaa vuoteeni suureen kiviseinäiseen
saliin.
Parin tunnin kuluttua herään, kun jäinen
vuoristoilma työntyy seinien, ovien ja ikkunoiden
läpi saliin. Emäntä kuulee askeleeni
ja pyytää minut keittiöön juomaan lämmintä
teetä. Hän kertoo, että hänen kalastajamiehensä
hukkui pari vuotta sitten syysmyrskyssä
ja hänen poikansa olivat lähteneet
vasta äsken Saksan autotehtaisiin
töihin.
Nainen pyytää minut
ulos katsomaan tähtiä.
Etelän tähtitaivas on
kirkas ja ihmeellinen
ja täynnä valokaaria.
Kerron naiselle
vaillinaisella italian
kielelläni, että valo
kuljettaa meille
viestejä miljoonien
vuosien päästä.
Aamulla nainen herättää
minut ja tulee
saattamaan minua bussipysäkille.
Kun aamubussi
tulee, halaamme ja katsomme
toisiamme silmiin ja tiedämme, ettemme
koskaan enää tapaa.
Vuorolaiva Rhodokselta saapuu Samokselle
keskiyöllä. Joulu on tulossa ja hotellit
ja majatalot ovat täynnä. Sataman laidalla
pienessä majatalossa vietetään häitä.
Kysyn yösijaa ulkona tupakoivalta isännältä.
Isäntä sanoo, että talo on täynnä, mutta
karaistunut, reipas pohjoismaalainen voi
nukkua majatalon katolla ja hän voi tuoda
sinne pukkisängyn, tyynyn ja lammasnahkapeitteitä.
Yö on kirkas ja nyt erotan taivaalta
Etelän ristin ja Orionin. Ajattelen, että
aika kuluu käsittämättömän nopeasti, maa-
34 Suomen Turku N o 4/2020