SUOMEN TURKU WEB 4-2020

Turun tekijät
Kortteli täynnä
elämää?
Tekstit: Iina Paasikivi, Sanna Saarto, Kati Leskinen Kuvat: Turun museokeskus
Vanha Suurtori on ollut kymmenien alueen kehittämistä koskevien
tutkimusten, kyselyjen, työpajojen ja keskustelutilaisuuksien teemana.
Niissä korostuu näkemys Suurtorista historiallisesti ainutlaatuisena
paikkana, mutta myös tyhjänä tilana, joka kaipaisi kipeästi
elävöittämistä. Miten alueelle on yritetty saada eloa vuosien aikana?
Kokosimme lyhyen oppimäärän Vanhasta Suurtorista – paikasta,
jossa historiallinen Hämeen Härkätie ja Aurajoki kohtaavat.
Turun kaupunginhallitus
asetti vuonna 1973 toimikunnan
selvittämään kaupungin
virastotarpeita, kun poliisilaitos
oli lähtemässä kaupungin
omistamista tiloista Vanhalla
Suurtorilla. Arkkitehdiksi valittiin
yllättäen nuori, nouseva tähti Benito
Casagrande. Hän oli saanut
julkisuudessa esille tekemänsä
diplomityön, jonka ideana oli kehittää
Suurtorin ja Vartiovuoren
miljööstä kansalaisille avoin kulttuurikeskus.
Toimikunnassa hän
pääsi esittelemään ajatustaan siitä,
ettei historiallista kaupunkikeskustaa
jätettäisi virastokortteliksi.
Ajan henki, lainsäädäntö ja poliittinen
todellisuus huomioon ottaen
on merkittävää, että 1970-luvun
lopussa kaupunginhallitus päätti
Vanhan Raatihuoneen ja alueen
rakennusten säilyttämisestä. Asetettiin
Suurtoritoimikunta, joka
koostui merkittävistä kunnallisista
vaikuttajista. Toimikunnan tavoitteena
oli selvittää, mihin käyttöön
kaupungin omistamat rakennukset
tulisivat.
Toimikunnan tavoitteet alueelle
olivat kirkkaina esillä sen loppuraportissa:
Suurtori haluttiin avoimeksi
paikaksi, jossa ihmiset saisivat
osallistua toimintaan. Myös
yhteyksiä ympäröiviin alueisiin ja
kaupungin keskustaan oli lisättävä
– turkulaiset haluttiin kulkemaan
alueen läpi.
Pennisillan nimellä tunnettu kulkuyhteys
Suurtorilta Vähätorille
olikin yksi arkkitehti Casagranden
alkuperäisistä ideoista Suurtorin
elävöittämiseksi. Silta-ajatusta
pidettiin pitkään mukana suunnitelmissa,
mutta lopulta, monien
vääntöjen jälkeen ajatuksesta luovuttiin.
Euroopan rakennerahaston
tuella päädyttiin rakentamaan
2013 valmistunut Kirjastosilta, jota
perusteltiin maisemallisesti ja liikenteen
jatkoyhteyksien kannalta
toimivana ratkaisuna.
Kulttuurikeskuksen synty
Vuonna 1984 kaupunginvaltuusto
päätti yksimielisesti, että Suurtorille
perustetaan harrastus- ja
kulttuuritoimintakeskus.
Brinkkalan talo tuli kulttuuritoimen
hallintaan. Ensimmäisenä
perustettiin Lasten kulttuurikeskus.
Muita toimijoita alueella olivat
Kirjakahvila, Naiskeskus ja
erilaiset ystävyyseurat eli erityisesti
Itä-Euroopan maiden kanssa
ylläpidetyt kansalaisjärjestöt.
Hülya ”Hissu” Kydön aloitteesta
vuonna 1989 alueelle perustettiin
myös Kansainvälinen kohtauspaikka,
jossa esiteltiin eri kulttuureja,
järjestettiin tapahtumia ja
tarjottiin ulkomaalaistaustaisille
ihmisille tukea ja neuvontaa.
Toimijoiden järjestämät kulttuuritapahtumat
innostivat uutta yleisöä
ja Suurtori oli vahvasti esillä
tiedotusvälineissä. Kulttuurikeskuksen
toiminta vakiintui.
Vuonna 2008 Kulttuurikeskuksen
toiminta lopetettiin organisaatiouudistuksen
seurauksena.
Vapaa-aikatoimiala on vastannut
kaupungin kulttuuri-, liikunta-, ja
museopalveluista vuodesta 2013.
Lasten kulttuuritoimintaa on Museokeskuksessa
ja nuorisopalveluiden
Seikkailupuistossa.
Nykyään Brinkkalan talon juhlatiloista
ja galleriasta vastaa Museokeskus.
Muut vuokratilat - esimerkiksi
Turkuseuran tilat - ovat
kaupungin tilahallinnossa.
Torin käyttö ja ilme
muuttuu
Vanha Suurtori oli poliisilaitoksen
jäljiltä aina 1990-luvulle vain
asfaltoitu katu. 90-luvulla alettiin
restauroida alueen rakennuksia,
joten myös tori päätettiin saattaa
historiallisen ympäristön asun
mukaiseksi. Vanhan Suurtorin
suojelusta ja restauroinnista päättäessään
kaupunginhallitus myös
linjasi, että autojen pysäköintiä ei
enää sallita torilla.
Asemakaavatoimiston maisemaarkkitehti,
Ritva Nummiora teki
suunnitelman alueen kiveämisestä.
Suurtorin vanha muoto, keskiaikainen
kortteliraja oli jäänyt
8
Suomen Turku N o 4/2020