2021-1 Suomen Turku
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
N o 1/2021
63. vuosikerta
7, 00 €
ÅBO VÅR STAD
TURUN
NAISIA
MATKAILU
TRENDIT
2021 –oppaana
pyhäpaha Olavi
TURUN LINNA
1500-LUVULLA:
Timjamia ummetukseen,
pupuja pasteijaan
Stenåldern
synas
Kräffeli
kleusotta!
Sisällysluettelo
4
22
14
32
3 Pääkirjoitus / Ledare
4 Turun tekijät
Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija
Palonheimo luottaa kotiseuturakkauden voimaan
8 Turkuseuran teot ja tekijät
Hallituksen uudet tekijät puhuvat suomea,
ruotsia ja turkua
9 Engagerad i Åbosamfundet
Folkloristen Gun Herranen berättar
10 Maijan murremöötti
Mukulat aim pränkkä rarion kans
11 Kadonneen Turun jäljillä
Frans Emil Ståhlbergin pajassa tinattiin
Börsin kahvipannut
12 Föripuarist föli!
Etäkonttorille Manu-juliste, lukulistalle lähiöt
ja pyövelit
13 Kurkistus kirjaan
13 pyöveliä - Päätöntä menoa 1600-luvun Turussa
14 Hovin herkut 1500-luvun Turussa
Turun linnassa syötiin tuntikausia ja juotiin
700 000 litraa olutta
18 Turkuseuran tapahtumia
22 Jäkärlä grävs fram
Nu med amatörers hjälp
25 Paikan nimi
Miten Jäkärlästä tuli Jäkärlä?
26 Vuorine
27 Laukkase murreristikko ja Turku-trivia
28 Turkuun uusi pyhiinvaelluskeskus
Pyhän Olavin merireitti houkuttelee pyhiin -
vaeltajia Turkuun ja saaristoon
32 Elämää Nummenpakalla
Vanha Hämeentie oli vilkas kauppapaikka
– kadun tarinat koottiin kirjaksi
34 Kettula
Uudessa juttusarjassa Kulttuuriturkulainen Kari
J. Kettula havainnoi Turkua ja turkulaisia eri
puolilla kaupunkia
35 Tapahtui kerran Turkuseurassa
Manun terkut turkulaisille
TURKU-AIHEISET KIRJAT, KASSIT JA KORTIT. TERVETULOA SHOPPAILEMAAN TURKU-ÖVERIT!
TURKUSEURAN FÖRIPUOTI
Föripuoti | Vanha Suurtori 3, Brinkkalan talon 1. kerros | Huom! Aukioloajat ma-pe klo 11–17
2
Suomen Turku N o 1/2021
Pääkirjoitus
ÅBO VÅR STAD
PÄÄTOIMITTAJA
Kati Leskinen
VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA
Maija Palonheimo
TOIMITUSSIHTEERIT
Kati Leskinen ja Laura Okko
REDAKTIONSSEKRETERARE
(SVENSKA INNEHÅLLET)
Jean Lindén
KANNEN KUVA
Ari Heinonen
ULKOASU
Teemu Kaitanen
TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET
info@turkuseura.fi, 040 6373 600
ILMOITUSMYYNTI
ilmoitukset@turkuseura.fi, 040 522 9063
PAINOS
ilmestyy neljä kertaa
vuodessa.
PAINOPAIKKA
Newprint Oy, Raisio
TURKUSEURAN FÖRIPUOTI
JA ASIAKASPALVELU
Brinkkalan talo,
Vanha Suurtori 3, 20500 Turku
Avoinna ma-pe klo 11―17.
LISÄTIEDOT
Toiminnanjohtaja: Kati Leskinen,
040 528 3073, kati.leskinen@turkuseura.fi
MIKÄ SUOMEN TURKU?
Suomen Turku - Åbo vår stad -lehti on
Turun kuumin paikallismedia ja turkulaisuuden
pää-äänenkannattaja. Lehdessä
kerrotaan Turun historiasta ja nykypäivästä
kiinnostavien ihmisten ja ilmiöiden kautta.
Lehti on ilmestynyt vuodesta 1959.
MIKÄ TURKUSEURA?
Turkuseura on kansalaisjärjestö, joka vaalii
Turun historiaa, murretta ja turkulaisuutta
ja on vahvasti mukana Turun kaupungin
nykyisyyden ja tulevaisuuden tekemisessä.
Vuonna 1957 perustettu yhdistys on kaksikielinen
ja puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Turkuseura järjestää Turun historiaan, kulttuuriperintöön
ja nykyilmiöihin liittyviä tapahtumia,
julkaisee Suomen Turku -lehteä
ja muita Turku-aiheisia teoksia sekä ottaa
kantaa Turun kaupungin kaavoitukseen ja
vetovoimatekijöihin. Yhdistys on turkulaisten
kaupunginosaseurojen aluejärjestö ja
mahdollistaa asukkaiden osallistumisen Turun
kehittämiseen. Turkuseuralla on myös
oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään
Turku-aiheisia tuotteita.
Seuran jäsenmäärä on noin 2 200 henkilöä.
Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa
Turkua ja turkulaisuutta rakastava. Jäsenet
saavat neljä kertaa vuodessa Suomen
Turku -lehden ja muita jäsenetuja. Myös
yritykset ja yhteisöt voivat liittyä seuran
kannatusjäseniksi. Yhdistyksen pj on Maija
Palonheimo. Lue lisää turkuseura.fi.
Ei hullumpi vuasi
Turkuseuran 2020 vuosikertomuksesta näkyy selvästi, että vuosi
oli – koronasta huolimatta – menestyksekäs ja tapahtumarikas.
Suomen Turku -lehti uudistui sisällöltään ja ulkoasultaan ja sai valtavasti
positiivista palautetta. Lehden murresisällöistä toteutettiin ääniartikkeleita,
julkaistiin uutiskatsaus Turun murteella ja järjestettiin
verkon välityksellä murrekurssi. Kaupunginosajaosto käsitteli 35 asemakaavaa
ja Turkuseura antoi lausunnon musiikkitalosta.
Livenä tarjoiltiin murrekurssi, Koti kaupungissa -luentosarja, upeat
teemakävelyt ja huutokauppa. Turun päivänä julkaistiin Turulle oma nimikkokukkakimppu,
Taiteiden yössä murrevisailtiin ja syyskuussa kaupunki
sai uuden upean Kulttuuriturkulaisen. Loppuvuodesta lanseerattiin
suureen suosioon noussut Manu-tuotesarja.
Yhdistys otti digiloikan: jäsenrekisteri muutettiin nykyaikaiseen
muotoon sähköisine laskutuksineen ja uutiskirjeineen, ja Föripuodin
kassajärjestelmä vaihdettiin. Ei siis mikään hullumpi vuasi! Kun vielä
hallintorutiinit saadaan sähköisiksi ja osittain automaattisiksi, resursseja
jää tärkeimpään eli jäsenille tarkoitettuun toimintaan.
Turkuseura on tehnyt työtä turkulaisuuden ja Turun historian vaalimisen
sekä kaupungin vetovoiman eteen nyt 63 vuotta. On selvää,
että hommia painetaan vielä eläkkeelläkin.
Inget dåligt år,
trots allt
Åbosamfundets årsberättelse för 2020 visar tydligt att året - trots
coronan - var framgångs- och händelserikt.
Tidningen Åbo vår stad förnyades innehålls- och utseendemässigt,
och fick väldigt god respons. Texterna om dialekt kompletterades
med ljudartiklar, en nyhetssändning på Åbodialekt samt en dialektkurs
på webben. Stadsdelssektionen granskade 35 detalj planer och
Åbosamfundet gav sitt utlåtande om musikhuset.
”Live” erbjöds en dialektkurs, föreläsningsserien Koti kaupungissa,
fina temavandringar och en auktion. På Åbodagen lanserades stadens
egen blombukett, på Konstens natt ordnades dialekt frågesport och i
september fick staden en ny Kulturåbobo. I slutet av året lanserades
den populära Manu-produktserien.
Vi tog också flera digitala kliv: medlemsregistret moderniserades
med elektronisk fakturering och nyhetsbrev, och Färjboden fick ett
nytt kassasystem. Inte så illa! När våra administrativa rutiner blir elektroniska
och delvis automatiserade skapas tid för det viktigaste: verksamheten
för medlemmarna.
I 63 år har Åbosamfundet värnat om Åboandan, stadens historia
och attraktionskraft. Det fortsätter vi naturligtvis med i pensionsåldern!
Översättning: Jean Lindén
Kati Leskinen
Kirjoittaja on Turkuseuran
toiminnan johtaja, joka rakastaa
juoksemista Aurajoen rannoilla
ja säveltämistä saaristossa.
Åbo vår stad N o 1/2021 3
Turun tekijät
Selvästi näkijä
Teksti: Laura Tikkanen Kuvat: Ari Heinonen
Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija Palonheimo on maalaistyttönä tottunut siihen,
että kun hommia tehdään, ne tehdään aina kunnolla.
4
Suomen Turku N o 1/2021
len hakenut yhtä työpaikkaa. Ja muut ovat ikään
kuin ilmaantuneet aina edellisen jatkoksi, sanoo
Maija Palonheimo, 67.
Tuo haettu ja saatu työpaikka oli opettajan pesti
Pohjois-Suomessa 1970-luvun lopulla. Luokanopettajana
ja sitten ”tarkkiksen” opena, kuten
tarkkailuluokkia aikanaan kutsuttiin, meni joitakin
vuosia, mutta ala ei tuntunut omalta.
– Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on mielestäni edelleenkin tärkeintä
maailmassa, mutta työurani alussa jollain tapaa turhauduin siihen,
etten pystynyt vaikuttamaan riittävästi.
Nykyisinkin halu vaikuttaa ja kyky nähdä, mistä mahdolliset solmut ja
kitkat syntyvät, on Maijan ydinosaamista, joka on ollut kysyttyä ympäri
Suomen.
Kaksi jää: sivistys ja koulutus
Opettajan työtä laajemman näköalan kaipuu johti Maijan Turun kaupungin
sivistystoimeen, jossa hän alkoi 1980-luvun lopussa suunnitella taiteen
perusopetusta ja uutta oppilaitosta taiteelle ja viestinnälle.
Maija kertoo suhanneensa autollaan pitkin kaupunkia etsimässä sopivia
tiloja oppilaitokselle, josta sittemmin valmistui kulttuurin eri aloilla työskenteleviä
ammattilaisia, kuten tanssiopettajia, nukketeatterintekijöitä,
valokuvaajia, sirkustaiteilijoita, teatteri-ilmaisunopettajia, tuottajia, kuvaajia
ja ohjaajia.
– Valmistuneet sijoittuivat laajalle kentälle työelämään, nuorisotoimesta
seurakuntiin, teattereihin ja kouluihin, media-alan toimistoihin, Yleisradioon,
tuotantoyhtiöihin, itsenäisiksi yrittäjiksi jne.
Vaikka tuolloin oltiin menossa yhä syvemmälle lamaan, se ei näkynyt
koulutuksen arvostuksessa.
– Sivistykseen ja koulutukseen riitti rahaa. Syntyivät esimerkiksi tanssin,
nukketeatterin ja sirkuksen koulutusohjelmat. Tuntui, että sain tehdä vapaasti
ja luoda mahdollisuuksia luovuudelle, Maija muistaa.
Aika oli erilainen kuin tänä päivänä, jona monet näistä koulutuksista on jo
lakkautettu. Se saa Maijan mietteliääksi.
– Pitäisi muistaa, että kaiken muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys
ja koulutus ovat pysyviä.
Perusteellinen oppija
Maija Palonheimo on ulkopuolelta tuleva näkijä. Hän on se, joka katsoo
kauempaa ja näkee siksi tarkimmin. Kun Maija ryhtyy töihin, olennaista ei
ole sisältöosaaminen.
Hän on toiminut paitsi erilaisissa opetusalan tehtävissä, myös toimitusjohtajana
teattereissa, kuten Turun Linnateatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa,
ja viimeisimpänä helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Kaikkiin
näihin hän päätyi tai ”ajautui”, kuten itse sanoo. ⊲⊲
Turkuseuran puheenjohtaja Maija Palonheimo kuvattiin
yli 200 vuotta vanhassa Turun Akatemiatalossa. "Kaiken
muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys ja koulutus
ovat pysyviä", Maija sanoo.
Åbo vår stad N o 1/2021 5
Toisin kuin voisi kuvitella, näyttelijäksi tai muuhun
perinteiseen ammattiin teatterialalle Maija ei ole
koskaan haikaillut. Sen hän kokee ainoastaan etuna.
– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut toimia organisaatioissa,
joissa on ollut monien alojen ammattilaisia.
Minun tehtäväni on ollut mahdollistaa
heidän taiteellinen toimintansa.
Tietynlainen ulkopuolisuus luo myös hyvän paineen
tehdä työtä hyvin, tutustua kunnolla ihmisiin
ja aineistoihin. Se on tutkimustyötä, jollaiseen Maija
ei epäröi ryhtyä edes kesken leppoisan kesänvieton,
kun lomapaikkakunnalle Ulvilaan ryhdyttiin
perustamaan jätevesiosuuskuntaa.
– Se oli kirjaimellisesti ”paskahommaa”, mutta
asioiden selvittäminen oli mielenkiintoista ja opin
valtavasti. Lopputuloksena oli toimiva ja nykyajan
vaatimukset täyttävä jätevedenkäsittely.
Lasten yliopiston äiti
Vuosituhannen alussa Maija Palonheimo oli jälleen
uusissa kuvioissa, nimittäin Helsingissä Art and
Design City Helsinki Oy:n toimitusjohtajana, kun
Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen otti yhteyttä:
yliopistoon oltiin perustamassa viestintäjohtajan
paikkaa ja Maijaa toivottiin hakijaksi. Turun yliopistosta
tulikin Maijan pitkäaikaisin työnantaja yli
kymmenen vuoden rupeamalla.
Hienoimpana saavutuksenaan hän pitää Lasten
yliopistoa, joka aloitettiin vuonna 2008. Lapsille
suunnatut luennot vetivät yliopiston suurimmat salit
täyteen
– Vanhempia piti joskus muistuttaa pysymään kauempana
ja luottamaan pientenkin lasten kiinnostuksen
voimaan, sillä eihän siinä ehdi kenelläkään
äitiä ikävä tulla, kun kuunnellaan luentoa bakteereista.
Lapset keräsivät luentopasseihinsa luennoitsijoiden
nimikirjoituksia ja osallistuivat myös tiedeleireille,
joita pidettiin esimerkiksi Seilissä, Liedon
Vanhalinnassa ja Yliopistonmäellä.
– Tieteen popularisointi sai vauhtia. Turun yliopistosta
nousi tunnettuja ja suosittuja tekijöitä, kuten
avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja
ja bakteeriopin professori Pentti Huovinen sekä
suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen.
Turkuseura asukkaiden
vaikuttamisväylänä
Turkuseuran jäsenenä Maija kertoo olleensa pitkään,
mutta lähinnä seurailleensa ja osallistuneensa
tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
– Yhdistystoiminnassa on ihan tavallista, että siihen
aktivoidutaan toden teolla vasta elämän muiden
kiireiden ja paineiden hellitettyä. Turkuseuralla
on kuitenkin mahdollisuus tavoittaa kaikenikäiset,
lapsiperheistä työikäisiin ja eläkkeellä oleviin.
– Erityisesti nyt, kun pysytellään kotosalla eikä
matkustella, oma kaupunki ja kaupunginosa kiinnostavat
yhä enemmän. Ne ikään kuin löydetään
uudestaan. Lähipuistot, ulkoilureitit ja matalan kynnyksen
tapahtumat, joihin voi tulla ex tempore piipahtamaan
koko perheen voimin.
Turussa on Maijan mukaan runsaasti eri toimijoiden
tarjontaa kaikenikäisille, mutta Turkuseurasta
ja kaupunginosayhdistyksistä voi löytää ihmisiä,
jotka toimivat kotiseuturakkaudesta, tekemisen
ilosta ja ilman suuria resursseja.
– Turkuseuran kautta pääsee myös vaikuttamaan
siihen, miltä kaupunki näyttää tulevaisuudessa.
Voisi kuvitella, että Turkuseura on Maija Palonheimon
uusin harrastus ja tuorein luottamustehtävä,
mutta näin ei ole. Tammikuussa hän aloitti Turun
Musiikkijuhlien toimitusjohtajan sijaisuuden. ●
Laura Tikkanen
Kirjoittaja on Turkuseuran
aktiivi ja kieltenopettaja,
joka nauttii päiväunista
ja -lenkeistä kahden
mäyriksensä kanssa.
TURKUSEURAN TEOT TOP 3:
1. Kaupunginosaseurat ja -jaosto – kaikkien
ääni kuullaan!
2. Turun historian tuntemus ja julkaisut.
Tulevaisuus rakentuu historialle.
3. Epäpoliittisuus. Turkuseura on hyvä yhteistyökumppani
kaikille tahoille Turussa ja
Turun ulkopuolella.
MAIJAN VISIOT TURULLE
JA TURKUSEURALLE TOP 3:
1. Satama-alueen kehitys ja laajentuminen kaupunkilaisten
käyttöön. Pääsemme lähemmäs merta.
2. Turun vanhakaupunki näkyy ja siellä viihtyvät
niin turkulaiset kuin matkailijatkin.
3. Turkuseura ilon generaattorina kaikille turkulaisille
ja ympäri vuoden. Lisää iloa ja yhdessä
olemista!
6
Suomen Turku N o 1/2021
31528769_Tall_Ships_Races_2021_muokkaus_20201113.indd 1 16.11.2020 8.28
Turun vanhankaupungin elävöittäminen on Maijalle tärkeä asia. Hän
toivoo, että ihmisiä virtaisi Tuomiokirkon alueen lisäksi myös Vanhan
Suurtorin puolelle, jossa sijaitsevat Turkuseuran tilat ja Föripuoti.
KUKA MAIJA PALONHEIMO?
Kotoisin Satakunnasta, Kullaalta,
joka on nykyään osa Ulvilaa.
67 vuotta, naimisissa, 4 lasta,
10 lastenlasta.
Rehtori Turun taiteen ja viestinnän
oppilaitoksessa 1991–1997.
Koulutusjohtaja, Turun AMK,
Taideakatemia 1997-2000.
Toimitusjohtaja, Art and Design
City Helsinki 2000-2001.
Turun yliopiston viestintäjohtaja
vuosina 2001–2012.
Ollut neljän teatterin toimitusjohtaja,
nyt Turun Musiikkijuhlien
toimitusjohtajan sijainen.
ERIK VON
BRUUNIN
JUHLAVUOSIJULISTE
ERIKOISTUOTE VAIN
TURUN PURJELAIVA-
TAPAHTUMALLE!
MYYNTIPAIKAT:
Turun linna | Käsityöläismuseo | Wäinö Aaltosen museo |
Kauppatorin Monitorin matkailuinfo | Turun pääkirjasto |
Forum Marinum | tsr.mastermark.fi
25 €
100 x 40 cm
Åbo vår stad N o 1/2021 7
Turkuseuran teot ja tekijät
Murretta, maalausta ja kaupunkisuunnittelua
– Turkuseuran
hallitukseen uusia osaajia
Turkuseuran hallituksen
puheenjohtaja ja
varapuheenjohtajat:
Turkuseuran hallitukseen valittiin syyskokouksessa
uusia jäseniä. Murreasiantuntija
ja suomen kielen opettaja Esa Laukkanen
on ollut jo pitkään mukana Turkuseuran toiminnassa,
mutta nyt ensimmäistä kertaa hallituksessa.
Suomen Turku –lehden toimittaja
Iina Paasikivi tunnetaan Turun kaupungin
entisenä kaavoitusarkkitehtinä. Jean Lindén
on puolestaan toimittaja ja maalari. Hän on
työskennellyt Suomen Turku –lehden ruotsinkielisenä
toimitussihteerinä.
Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa
Eveliina Tähti. Hän valmistuu keväällä oikeustieteen
maisteriksi Turun yliopistosta.
– Kun minut vuonna 2011 valittiin Turun Flikaksi,
en olisi voinut uskoa, että kymmenen
vuotta myöhemmin olen seuran varapuheenjohtaja.
Turkuseuran ihanat ihmiset ovat parasta.
Ja tietysti yhdistyksen tärkeä työ Turussa,
Tähti sanoo.
Toiseksi varapuheenjohtajaksi nousi Eva
Costiander-Huldén. Hän on filosofian maisteri
Åbo Akademista, pääaineenaan pohjoismainen
kansatiede.
Costiander-Huldén on työskennellyt 20 vuotta
Åbo Akademin kirjastossa eri tehtävissä.
Nykyään hän on palvelupäällikkö ja vastaa
muun muassa kirjaston arkistotoiminnasta ja
erikoiskokoelmista.
”Kun minut vuonna
2011 valittiin Turun
Flikaksi, en olisi voinut
uskoa, että kymmenen
vuotta myöhemmin
olen seuran varapuheenjohtaja.
Turkuseurassa on reilut 2 000 jäsentä. Noin
10 prosenttia jäsenistöstä on ruotsinkielisiä.
– Puhumme sujuvasti keskenämme yhdistyksen
kolmea virallista kieltä eli suomea, ruotsia
ja turkua, Costiander-Huldén naurahtaa.
Hallituksen
uudet jäsenet
Hallituksen pj.
Maija Palonheimo
Ensimmäinen
varapj.
Eveliina Tähti
Toinen varapj.
Eva
Costiander-Huldén
Iina
Paasikivi
Vuosi 2021: Kaupunginosia,
podcast ja Turku-tuotteita
Jean
Lindén
Syyskokouksessa hyväksyttiin Turkuseuran
vuoden 2021 toimintasuunnitelma ja talousarvio.
Vuoden aikana on tiedossa monia
mielenkiintoisia tapahtumia ja tekoja. Myös
seuran verkkosivut uudistuvat kevään aikana.
Jos koronatilanne paranee, keväällä järjestetään
Lähiö-luentosarja ja suositut kävelykierrokset.
Syksyllä vietetään Turun päivää
ja valitaan 16. Kulttuuriturkulainen. Suunnitelmissa
on myös konseptoida Turkuun
uusi kulttuuritapahtuma ja tuottaa Turun
murre -aiheinen podcast.
Kaupunginosajaosto jatkaa kaupunkisuunnittelun
parissa ottamalla kantaa kaavoihin. Jaoston
kokouksissa painotetaan entistä enemmän
kaupunginosaseurojen omaa toimintaa ja
sen kehittämistä.
Ruotsinkielisen toiminnan teemana on vuonna
2021 Kaupunginosien Turku. Vuoden aikana
tutustutaan Turun eri kaupunginosiin sekä
niiden historiaan ja erikoisuuksiin.
Turkuseura tekee Turkua tunnetuksi ja vahvistaa
turkulaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta
uusilla kekseliäillä Turku-tuotteillaan. Tavoitteena
on tuottaa vuoden aikana vähintään
yksi oma Turku-aiheinen tuote. Lisäksi voidaan
toteuttaa Manu-sarjaan uusia tuotteita.
Esa
Laukkanen
Hallituksessa jatkavat Nina Lepokorpi,
Sampo Ruoppila, Leena Suominen, Laura
Tikkanen, Pirkko Keskinen, Nico Rantanen,
Maarit Talamo-Kemiläinen, Tryggve
Forssell, Sirpa Kumlander, Joanna Kurth,
Sari Raunell ja Jari Rastas.
8
Suomen Turku N o 1/2021
EN TROTJÄNARE
i Åbosamfundet
Text & foto: Jean Lindén
Folkloristen Gun
Herranen har skrivit
många artiklar i den
här tidningen, om allt
från sjöhistoria och
krigsbrev till personliga
uppväxtminnen.
Foto: Jean Lindén
”Föreningen har gett mig innehåll
i livet”, säger Gun Herranen
som valdes till hedersmedlem
vid höstmötet.
Det var Meta Torvalds, tidigare
chefredaktör för Åbo
Underrättelser, som år
1997 lockade med Gun Herranen
i Åbosamfundet.
– Jag blev inkopplad i föreningen
via minnesträffarna för nedlagda
svenska Åboskolor, berättar Herranen.
Redan år 1998 blev hon ordförande
för svenska sektionen, en
post hon innehade ända till förra
hösten.
Lägg till det ett par perioder som
föreningens representant i Finlands
svenska hembygdsförening,
ett 50-tal skrivna artiklar i
denna tidning, två antologier som
hon var redaktör för tillsammans
med Yrsa Lindroos, samt att hon
fortfarande är svenskspråkig representant
i Åbosamfundets kultursektion.
Vad har Åbosamfundet gett dig?
– Innehåll i mitt liv, i synnerhet
efter att jag blev änka 2009.
Åbosamfundet fanns i hörnet Lasarettsgatan-Slottsgatan
då, nära
mitt hem. Jag var där hela tiden
även om jag inte fick lön, skrattar
Herranen. Man får en annan känsla
för staden då man blir bekant
med olika saker.
Vi bläddrar i mappar som vittnar
om program som Herranen varit
med och ordnat och ofta hållit
trådarna för - allt från besök vid
Waarniemi gård, synagogan och
Migrationsinstitutet till kvällar
med gästande antikexperter. I ett
brev ansöker Herranen om att en
grupp högstadieelever ska få gå
upp i domkyrkans torn. Det var
priset i en tävling där eleverna
skulle identifiera statyer i staden.
Växte upp i Sibeliusmuseet
Gun Herranen har bott hela sitt
liv i Åbo, på flera intressanta adresser.
En av dem är trähuset på
Biskopsgatan 15, nu känd som f.d.
restaurang Hus Lindman. Guns
mamma Alfhild Forslin var nämligen
amanuens på Sibeliusmuseum
som höll till i huset på 50- och
60-talen, och familjen bodde i några
av byggnadens rum. En lustig
detalj är att Herranen senare, under
studierna vid Åbo Akademi,
kom att avlägga muntlig tentamen
i engelska i sitt gamla flickrum!
Museet flyttade till sin nuvarande
betongbyggnad på granntomten
1968, och det föranleder frågan
hur Herranen ser på stadsbildens
utveckling.
– Nog känner man igen Åbo då
man varit med om alla förändringar.
De har ju inte skett på en
gång. Torgbygget är något förskräckligt,
men man får hoppas att
det blir fint när det är klart. Hela
hamnområdet, längs Slottsgatan,
är verkligen fint, och Förin tycker
jag om. Men området runt domkyrkan
är nog hjärtat av Åbo för
mig. ●
Vid höstmötet fick Sixten Westerby
och Lauri Palmunen också
diplom för sitt arbete för Åbosamfundet.
Åbo vår stad N o 1/2021 9
Flika
atte
oputtomalt Koton sanottavan marjanpoimjoit Käskytettävän
ontus
htisiva
unamilt
asälyne
mattava
Jollai
Menik
ehno
pimät
eskustas
Sanos
alvel
ssemp
kulaisel
arsinaine
omato
eppymät
mone
Viäläk
Vallato
uremmi
akrillei
uama
nastava
Väkke
ittumat
Millo Mimmottos Velkaantunu Hillakoritte luannikast Ollenkka
Poikkatte Föli Kui MEnos Perunittem Hullumaine Ket
Flatkuta Uumapaikast Mont Herrasväkkettem Kaikkest Noitten
Maijan murremöötti
Ruakoto
Rupes
Laitumel
Kauhia karra pääs!
Sarjassa Turkuseuran murreasiantuntija, professori emerita Maija Grönholm avaa Turun murteen historiaa ja
nykytilaa. Vuoden ensimmäisessä osassa tarkastellaan saariston ruotsalaismurteista lainattuja sanoja.
Erityisesti 1800-luvun lopulta
lähtien lisääntyi maaltapako
Turkuun ruotsinkielisestä saaristosta,
minkä jälkeen läheiset
kontaktit työväestössä eri
kieliryhmien välillä yleistyivät.
Turunmaan ruotsin murteista
lainatut arkiset sanat erosivat
usein myös ääntämykseltään tai
merkitykseltään Turun ruotsista
lainatuista ”hienoista” sanoista.
Saaristolaismurteisiksi ovat
tunnistettavissa esimerkiksi lukuisat
lainasanat, joiden ensitavun
ä(ä), lyhyt vokaali tai k/svaihtelu
juontuvat Turunmaan
ruotsin murteiden säilyttämistä
ikivanhoista äännepiirteistä,
esim. plääjätä 'kestitä', prällätä
’remuta juovuspäin’, präkätä
'käryttää, touhuta', tällinki
’telineet, laittautuminen’, fälly
– fella 'rotanloukku' (< r.murt.
fεllo, vrt. r. fälla [fella]). Myös
sanat pokat (vrt. r. båge), hole,
koli sekä kyltti – syltti -vaihtelu
tulevat saaristolaismurteista.
Präkättin tuahei ja ihmiset sanosiva
et älkkäm präkäkkä. / Mukulat
aim pränkkä rarion kans.
/ Taativaattet pääl...pisti ittes
tällinki. / Kihtak sum pluussis
punassem päi? / Tafti siftas liila
ja punasse (< r.murt. [skifta],
vrt.r. [šifta]).
Eniten ruotsalaismurteista lainattiin
tunneväritteisiä ilmauksia
kuvaamaan kieliyhteisössä
vallitsevia asenteita. Tähän
haukkumasanojen joukkoon
10 Suomen Turku N o 1/2021
Misä
Sääki Vähä
jollai
Venepaikal
kuuluu paljon ihmisen ulkomuotoon,
luonteeseen ja liikkumiseen
viittaavia sanoja. Naisia
on voitu metaforisesti kuvata
sanoilla haaso, us. vanha haaso
'raihnaasta naisesta' ja haasottaa:
Kulke haasottaa lyhkäsel
askelas ettispäi (< r.murt. ha:so
'hevosen t. ihmisen koivesta',
'kuluneista kengistä', r. hasa
'laahustaa'). Myös sekaista tukkaa
tai ulostyöntyvää takamusta
on nimitelty halventavasti:
Kauhia karra pääs. (< r.murt.
karra ’jst harottavasta, esim.
oksasta'). / Perseki oli tyyttelläs
ku potattisäkki. (<r. murt. ty:to, r.
tut 'torvi, nokka').
Heikkokuntoisia miehiä puolestaan
pilkattiin sanoilla honkki,
klenkkakontti, (äijän)knääkkä,
krallu(mperi) (< r.murt. skrallus
'voimaton mies'), kräffeli. Myös
epäsuotavasta käytöksestä ja
liikkumisesta sai kuulla moitteita:
Sill o vähän klopo käytös. /
Flaksa tual pojatten kans joka
ehto. / See flaasusti pisin kaupunkki.
/ Tryykäs ohitte nii et
takki vaa flekas. / Muijat meni
niin tröötisäs toril 'nokkavina;
tärkeilevinä' (< r.murt. try:t, tråtu,
troto 'nokka, kuono'). Vahvasti
tunneväritteisiä ovat olleet
myös huudahdukset: Pir holes
kii, piräk kleusu kii, sai päim
pläsi, tuli päim plötti, tinttasim
päim moto, veräm päi alventti!
Nalkuttamista, äksyilyä tai
turhaa lörpöttelyä ei Turussa
Koltiaissi
Uumanpaikast
Ollenkka
Onk
prohtama
Sukkelamp
Kaivamise
myöskään ole pidetty suotavana,
mistä annettakoon muutama
esimerkki: Jokkut on koht
prottelas, ku ei tarppeks värteerata.
/ Ei se puhu ikä asia, se
vääntä ja kääntä, se kleusotta.
/ See o vähäm proto suustas (<
r.murt. broto 'nalkuttaja', 'pellavaloukku').
Lörpöttelemiseen
liittyvissä lainoissa on usein pltai
fl- sanan alussa, minkä voi
kuvitella symboloivan vähän samantapaista
ääntä kuin veden
loiske: Se-o sit niim pal plato
ämmä 'suulas, juoruileva', tavalise
fleto. / Et noi muijat jaksa
pläpöttä tual kartanol aamust
ehtosse. ●
Maija Grönholm on Turkuseuran
murreasiantuntija,
joka kerää ja tutkii Turun
murretta toispualt ja tältpualt
jokke ja tykkää “kaikkest
enempi Turu murtte nuatist ja
hauskasist sanoist”.
Lyhenteet:
r. = ruotsin
r.murt. = ruotsin murteiden
Lähteet:
Grönholm, Maija, Ruotsalaislainojen
pejoroituminen Turun murteessa.
Eripainos Sananjalka 31-1989.
Rupes
Valla
Jokirannas
Järkke
Ainaki
On
Kalastam
Tommott
IAnkaik
Toispua
Hiano
Sillai
Ruokkimise
Rappus
Päältpäi
Pihalt
Sanos
Anneta
Tykäny
Sanosiv
Kääntän
Vihane
Huama
Jottai
Ollenkka
Häppem
Kippama
suurTori
Mihink
Sanosiva
kyt
Viäl
ä
Kadonneen Turun jäljillä
k
as
is
kine
l
Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlbergin väkeä
Ketarantien pajan pihalla arviolta 1930-luvulta.
Yrjö Ståhlberg on toinen oikealta.
Kuva: TMK/Attila
s
is
Seppänä katolla
Ståhlbergin paja Raunistulan Lonttisten 1. linjalla mainosti ”Sepäntöitä kohtuushinnoilla”.
Yli satavuotiaan pajan tarina päättyi viime vuonna.
a
y
ät
l
l
ä
täs
Seppä Frans Emil Ståhlberg perusti vuonna 1913
rauta- ja peltisepänliikkeen Raunistulan Lonttisten
1. linjalle. Kun hänen poikansa Yrjö siirtyi
yrittäjäksi 1920-luvun lopulla, liike sai nimen Rauta- ja
peltisepänliike Yrjö Ståhlberg. Tällä nimellä yritys toimi
Yrjön kuolemaan, vuoteen 1966, saakka. Tämän
jälkeen omistus siirtyi perikunnalle, puoliso Lyylille ja
tyttärille, ja nimeen tuli lisäys jälk. eli jälkeläiset. Työtä
tehtiin koko ajan samassa paikassa, vaikka katuosoite
vaihtui Ketarantie 27:ksi 1940-luvun lopulla.
Seppämestari Yrjö valmisti perinteisten saranoiden
lisäksi useita erilaisia työkaluja. Rakennusliikkeille
tehtiin purkurautoja, käsipiikkejä ja meisseleitä. Niitä
tuotiin myös säännöllisesti pajalle teroitettaviksi. Aikoinaan
tehtiin todella paljon hollihakoja, joilla yhdistettiin
puupalkkeja rakentamisessa.
Suurimpia muistoihin jääneitä töitä on ollut Raunistulan
koulua ympäröivän pitkän aidan valmistus 1930-luvulla.
Myös Ukkokotia ympäröivä aita tehtiin pajalla. Sodan
jälkeen paja valmisti kaikki Turun linnan korjauksessa
tarvitut saranat ja ovihelat. Se oli iso työ.
Taontatöiden lisäksi pajan toisessa päässä tehtiin
penkkipeltiseppätyötä eli valmistettiin lähes kaikkea
pellistä, kuten mitta-astioita, kannuja ja tuuliviirejä.
Yrjön veli Veikko toimi yrityksessä peltiseppänä, ja
muiden töiden lisäksi hän tinasi aina Hamburger Börsin
kupariset kahvipannut ja muut astiat. Turun Osuuskauppa
olikin aikoinaan yrityksen suuri asiakas.
Peltisepät tekivät myös peltikattoja ja korjasivat niitä.
Maarian kirkon katon korjaaminen on jäänyt Veikon
pojalle hyvin muistiin. Hän kiipesi kymmenvuotiaana
kirkon katolle viemään kahvia isälleen. Seurakunta tilasi
pajalta myös Martin kirkon ristin valmistuksen ja sen
paikalleen asennuksen. Valmiit työt kuljetettiin asiakkaille
käsikärryillä ja niillä kulkivat myös pellit kattotyömaille
— oli osoite sitten lähellä tai kaukana.
Yritys mainosti 1930-luvulla, että ”Kaikkea sepäntöitä
tehdään kohtuushinnoilla.” Lisäksi hyvä laatu oli yrityksen
tavaramerkki. Pajalla oli töissä parhaimmillaan yli
10 henkeä ja vielä 1960-luvulla se työllisti kaksi seppää.
Pajatoiminta Ketarantiellä loppui lokakuussa 2020. Silloin
ahjo lämpeni viimeisen kerran ja sen jälkeen pajan
rakennukset purettiin. Ståhlbergin paja oli viimeinen
lähes kaupungin keskustassa toiminut perinteinen sepänpaja.
●
Sanna Kupila
Kirjoittaja on Turun museokeskuksen
tutkija, joka on
kiinnostunut turkulaisesta
teollisuushistoriasta.
Åbo vår stad N o 1/2021 11
Turkuseura
suosittelee
Föripuarist föli!
Testissä Föripuodin kirjat ja tuotteet
Kuva Ari Heinonen
Turun lähiöt
Turun ensimmäinen lähiö ja lähiöostari
rakennettiin 50-luvulla
Patterihakaan. Sinne Koivistotkin
muuttivat, ja niin tekee moni
meistä edelleenkin, asuu jossakin
Turun lähiöistä. Historiikeissa
on usein kuitenkin keskitytty
keskustaan tai menty vain vähän
edemmäs. Tietokirjailijoiden
Petri Aallon ja Mikko Laaksosen
teos Turun lähiöt – Aluerakentaminen
Turun kaupunkiseudulla
(Sammakko, 2021) tuo esiin Turun
lähiöiden historiaa ja ainutlaatuisia
piirteitä. Luonto on aina
ollut vetovoimatekijä – esim.
70-luvun Uittamoa markkinoitiin
”luontokeskeisenä citykaupunkina”.
Upeasti kuvitettuun teokseen
on helppo uppoutua. Ehdoton
hankinta kodin etsijälle
ja sille, joka haluaa tuntea omat
kulmansa paremmin! Lisää on
luvassa syksyllä, kun Sammakko
alkaa järjestää lähiöbussikierroksiaan.
13 pyöveliä
Jos nykypäivän oikeuskäytännöt
ihmetyttävät rapakon ja rajan
takana, on meno ollut päätöntä
1600-luvun Turussakin. FT
Veli Pekka Toropaisen kirjoittamassa
13 pyöveliä - Päätöntä
menoa 1600-luvun Turussa (Turun
museokeskuksen julkaisuja
86, 2020) pyövelit ja muut kaupunkilaiset
pääsevät ääneen.
Minä-muotoisia tarinoita lukiessa
voi lähes kuulla partojen pärinän
ja haistaa kaupungin hajujen
kimaran. Teos perustuu
aitoihin oikeuspöytäkirjoihin, mikä
pistää hämmästelemään rikasta
kielenkäyttöä ja monipolvisia
selityksiä siitä, kuinka “en
se minä häntä haukkunut rumaksi
kuin simppu”. Rangaistukset
olivat kekseliäitä, kevyimmillään
sakkoja, kujanjuoksua,
puuhevosella istumista ja piiskaamista,
mutta pahimmillaan
lähti lopulta pää, niin syylliseltä
kuin jopa pyöveliltäkin. Hurjaa!
Turkuseuran Manu-sarja
Joko olet lähettänyt kaverille
”Kyllä se siitä” -postikortin ja koristaako
etätyöpistettäsi tämä juliste?
Presidentti Mauno Koiviston
vaalipuheesta poimittu lause
piristää ja kannustaa korona-aikanakin.
Turkuseuran toiminnanjohtajan
Kati Leskisen ideoima,
viime vuoden lopulla julkaistu
Manu-sarja on saavuttanut suuren
suosion ympäri maata. Graafikkona
eli Manun piirtäjänä työskenteli
Teemu Kaitanen, jonka
kädenjälkeä on myös Suomen
Turku -lehden taitto. Föripuodin
joulumyynnin hittituote olivat
Manu-mukit, ja niitä, trasuja,
keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja
ja julisteita on edelleen saatavilla.
Hae omasi ja kaverille kans!
Mukiin löytyy puodista täytettäkin,
kuten vaikka iloisen kuplivaa
kuusenkerkkäjuomaa!
Laura Tikkanen
12 Suomen Turku N o 1/2021
13 pyöveliä
Kurkistus kirjaan
"Piiskaamisen
ja ruoskimisen lisäksi meillä piiskureilla
oli myös muita tehtäviä, kuten
kujanjuoksuihin osallistuminen.
Kujanjuoksussa tietyn miesmäärän
muodostaman kujanteen läpi juoksevaa
rangaistavaa lyötiin vitsoilla
selkään.
-- Esimerkiksi ratsumies Wilhelm
Josefson tuomittiin helmikuussa
1688 edeltäjäni Erik Mårtenssonin
kymmenen kuparitaalarin arvoisen
viltin varastamisesta tämän reestä.
Hänen tuli palauttaa viltti ja maksaa
sen arvo kolminkertaisesti sakkoina.
Koska hänellä ei ollut varaa
maksaa sakkojaan, juoksi Wilhelm
27. helmikuuta kujanjuoksun kerran
edestakaisin 63 miehen välissä.
Yhtenä rangaistuskeinona miehiin
käytettiin puuhevosella istuttamista.
Siinä rangaistava istutettiin painot
jaloissaan puuhevosen tukin
päälle. Tämä tuntui munaskuissa,
sillä hevosen ruumiina toiminut
terävä tukkipuu hiersi nivusissa.
Nämä rangaistukset pantiin toimeen
torilla.
Syyskuun 24. päivä 1691 useat yövartiossa
olleet porvarit valittivat
kaupungin rummunlyöjän Jakob
Jöranssonin olleen kovassa humalassa
pari iltaa aiemmin vahdinvaihdon
aikaan. Kun porvarikaarti
oli marssinut päävartioon, oli Jakob
haukkunut heitä kelmeiksi ja
hunsvoteiksi ja lyönyt yhtä heistä.
Lisäksi hän oli haukkunut pormestaria,
jolle hänen käytöksestään oli
ilmoitettu.
Koska hän oli nuorukainen ja hänet
oli vasta otettu virkaansa, rangaistiin
häntä ainoastaan kolmena päivänä
kello kahdeksan ja kahdentoista
välisenä aikana puuhevosella
ratsastamisella. Seuraavalla kerralla
hänet luvattiin erottaa. (s. 95)
PYÖVELIN MONINAINEN TOIMENKUVA
Uudenmaantulli
Kupittaan peltoja
Pyövelin talo
Karjakatu
Hämeentulli
Mätäjärvi
Lyypekinmäki
Hämeenkatu
Raatihuone
Luostarikortteli
Katinhäntä
Tori
Ryssänmäki
Koulukatu
Kirkko
Kirkkokortteli
Kuningattarenkatu
Herrainkulma
Piispanpelto
Multavieru
Tiirikkalankatu
Hauenkuonontori
Aninkainen
Aninkaistenkatu
Peltoja
Kaupunkia
ympäröivä
tulliaita
Kartan kuva Turun museokeskus.
Kartta Riksarkivet, RA. Kartor
av mindre format utan känd
proven. nr 446. Kartta on
valmistunut noin vuonna 1638.
Suomenkieliset tekstilisäykset
Veli Pekka Toropainen.
Aninkaistenmäki
286 287
Åbo vår stad N o 1/2021 13
Riikinkukkoa
hoviväelle
Teksti: Nina Lepokorpi Kuvat: Ari Heinonen
Renessanssiajan ihmiset suhtautuivat ruokaan ja juomaan intohimoisesti.
Turun linnan juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat kestivät joskus tuntikausia,
kun yhden aterian aikana saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia.
Kun syksyllä 1562 kuningas Kustaa
Vaasan poika, perintöruhtinas
Juhana, solmi avioliiton
Puolan prinsessa Katariina Jagellonican
kanssa, saapui Turkuun uusi
eurooppalainen tuulahdus. Valtava
myötäjäisomaisuus ja suuri hoviväki
tekivät Turun linnasta renessanssin
edelläkävijän Suomessa.
Turun linnassa ruokaili Juhana-herttuan
aikaan (1556–1563) päivittäin noin
600 henkilöä. Osa heistä asui linnassa
tai sen alueella, osa oli työtään siellä
tekeviä kaupunkilaisia. Linnan voudintileistä
selviää, miten runsaaseen kestitykseen
kukin oli asemansa mukaan
oikeutettu. Paitsi määrän myös ruuan
laatuerot korostivat eriarvoisuutta.
14 Suomen Turku N o 1/2020
*Rouva Valpuri silmäilee tyytyväisenä ympärilleen.
Hänen pyöreille poskilleen on kohonnut
puna, ja hikipisarat kimaltavat hiusjuuressa.
Turun linnan herttuansalin takassa on poltettu
tulta kaiken päivää, ja avotakan hiillos hohkaa
kuumuutta rouvan turkisvuorisen verkaleningin
verhoamalle vartalolle. Rouvan huulille nousee
hymy. Kukapa olisi uskonut, että hän kerran saisi
istua herttua Juhanan kutsumana Turun linnassa,
vieressään linnan rouva, armollinen prinsessa
Katariina Jagellonica.
Hovin juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat
saattoivat kestää tuntikausia, kun ruoka toisensa
jälkeen kannettiin pöytään. Yhden aterian aikana
saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia. Kädet
pestiin ennen ja jälkeen ruokailun palvelijan
ojentamassa vadissa ja kuivattiin tämän kaulan
ympärillä riippuvaan käsiliinaan.
Juhana kohottaa lasiaan. "Saluta - terveydeksi!"
Rouva Valpurin puolison, kauppias ja laivanvarustaja
Henrik Innamaan omistama alus Ursus
Finlandicus – Suomen Karhu, on palannut taas
kerran vahingoittumattomana Danzigista Turkuun.
Sen lastina olleet kallisarvoiset kankaat,
viinit ja suola ovat turvallisesti säilössä linnan
fatabuureissa, ja suunnitelmat uusista kauppamatkoista
on lyöty lukkoon. Nyt on aika juhlia
onnistuneita kauppoja.
Joutsenta juhla-aterialla
Ravinto oli viljavaltaista. Lähes 90 prosenttia linnaan
tuodusta viljasta leivottiin leiviksi tai keitettiin
puuroiksi. Ruisjauhoista leivottiin herrainleipää
ja limppua hoviväelle sekä renkileiväksi kutsuttua
näkkileipää. Vehnäleipää kului vähemmän, mutta
leivottaessa jauhoja ei säästelty: yhteen vehnäkakkuun
niitä käytettiin reilut kaksi litraa ja sämpylään
puoli litraa.
Viikot jakaantuivat keskiajalta periytyneen tavan
mukaan kala- ja lihapäiviin. Yleensä sunnuntai,
tiistai ja torstai olivat lihapäiviä. Muina päivinä syötiin
ainoastaan kalaa, jota kului linnassa runsaasti.
Juhlien yhteydessä lihat ja kalat saattoivat mennä
sekaisin.
Miltei kaikki kala kelpasi ravinnoksi. Suolasilakkaa,
-turskaa ja -lohta syötiin paljon. Kuivatuista kaloista
suosituinta oli hauki. Parhaat herkut olivat samoja
kuin nykyään. Savusiika, savulohi, savustettu
kampela ja ankerias maistuivat hoviväelle. Juhana-herttua
saattoi tarjota arvovierailleen myös taikinakuoreen
leivottua taimenta.
⊳ Kauppias ja laivanvarustaja Henrik
Innamaan puoliso Valpuri peri miehensä
kuoleman jälkeen tämän kauppaoikeudet.
”Vain harvoilla oli
1500-luvulla varaa
Kanarian saarilta
tuotavaan ruokosokeriin.
Pöytään on katettu kullatut lautaset, veitset ja
haarukat. Valpuri tarttuu kaksipiikkiseen ruokailuvälineeseen.
Tässäkö nyt on se merkillinen kapistus,
jolla Euroopan hovien väki pistelee ruokaa
suuhunsa? Paholaisen talikoksikin tätä joku
on kutsunut.
Tuoretta lihaa hoviväelle oli tarjolla ympäri vuoden.
Arvokkainta oli vasikanliha. Sitä tarjottiin ainoastaan
herttualle ja hoviväelle. Naudanlihaa
saivat kaikki, palkolliset tosin vain suolattuna ja
kuivattuna. Isot linnut vakiinnuttivat asemansa
ruokapöydissä, ja juhla-aterian pääruokana olikin
usein joutsen, riikinkukko, haikara tai kalkkuna.
Mausteiden maailmanvalloitus
Suola oli vielä 1500-luvulla arvotavaraa, jota varakas
väki käytti runsaasti. Suolatussa lihassa sen
osuus oli kolmasosa lihan painosta, voissa noin
kymmenys. Ruokapöydässä oli suolakko joka toisen
tai joka kolmannen vieraan edessä. Astiasta
otettiin kolmella sormella hyppysellinen.
Meritie Intiaan löydettiin 1500-luvun vaihteessa.
Sen myötä mausteiden hinta halpeni ja niiden
tuonti Eurooppaan lisääntyi. Näitä kiihottavia makuaineita
käytettiin tuhlailevasti ja niitä sekoitettiin
keskenään. Ruokaa maustettiin myös Ruissalossa
ja linnan eteläpuolisessa keittiöpuutarhassa kasvatetuilla
yrteillä.
Mausteiden terveysvaikutuksia on kenenkään
turha vähätellä. Valpurin korviin on kulkeutunut
tieto siitä, miten yksi Katariinan hovineidoista
saatiin parannettua vakavasta taudista sahramin,
kanelin ja viikunan avulla. Mausteet voi
myös liottaa viinaan tai viiniin ja kastella sillä
kangas, joka sitten kiedotaan pään ympärille.
Rouvalta pääsee tirskahdus, kun hän muistaa
oivan reseptin: alakuloisuus tai ummetus paranee
timjamilla, ja korianteri vapauttaa aivot ilmavaivojen
aiheuttamilta haitoilta!
Vain harvoilla oli 1500-luvulla varaa Kanariansaarilta
tuotavaan ruokosokeriin. Vohvelit, omenamunkit,
piparkakut, marsipaani ja joskus jopa
lehtikullalla päällystetyt konvehdit olivat hovin
herkkuja. Niitä tarjottiin tuntikausia kestävillä aterioilla
suolaisten ruokalajien välillä. Herkkusuiden
pöytiin löysivät tiensä myös monenlaiset etelän
hedelmät. ⊲⊲
Åbo vår stad N o 1/2021 15
Suuret kuviomuoteissa leivotut piparkakut
olivat oman aikansa statussymboleita.
Piparkakku-nimitys
viittaa pippuriin, jota käytettiin
näiden pienten leipien mausteena.
Sen lisäksi niihin leivottiin terveyttä
edistävää hunajaa, sokeria ja
muita mausteita. Kivikovia piparkakkuja
pehmitettiin vaikkapa viiniin
kastamalla.
Syötävien herkkujen rinnalla renessanssihovien
pöydissä nähtiin myös
koristeellisia illuusioruokia, marsipaanista,
sokerista tai vahasta muotoiltuja
lintuja, mytologisia eläimiä ja
kokonaisia maisemia eläimineen ja
kasveineen. Nykyajan piparkakkutalot
jatkavat tätä perinnettä.
Kuninkaan seurueelle viiniä,
venäläisille viinaa
Pöytiin tarjoilusta vastasivat hoveissa
yleensä nuoret aatelispojat,
joita kutsuttiin paasipojiksi. He
saattoivat myös maistaa tarjottavan
ruuan ja juoman myrkytysten
varalta, mutta usein esimaistajat
olivat erikseen.
Linnan viininlaskija Herman kiertää
pöydän ympäri ja täyttää
vieraiden pikarit hehkuvanpunaisella
mausteisella viinillä. Valpuri
vilkuilee mieheensä, joka on syventynyt
lasinsa tyhjentämiseen.
Ohrasta saatiin maltaat oluenpanoa
varten. Olutta kului linnassa
vuosittain 700 000 litraa. Hovin
pöydässä sitä juotiin päivittäin 4,6
litraa, voudin ja aseväen pöydässä
3,3 litraa ja palvelusväen pöydässä
2,2 litraa henkilöä kohti. Herrainolut
oli hieman nykyistä keskiolutta
vahvempaa ja voudinolut, laivaolut
ja renkiolut laimeampaa. Olut nautittiin
usein lämmitettynä, ja siitä
valmistettiin keittoja ja vellejä.
Sima on vanha suomalainen juhlajuoma.
Sitä suosivat erityisesti miehet
– ehkä siksi, että sitä kutsuttiin
jumalten ja viisasten juomaksi. Itämeren
maista tuodulla villihunajalla
maustetun siman alkoholipitoisuus
saattoi nousta jopa 17 prosenttiin.
Viinipikareiden seuraksi pöytään
on ilmestynyt tinaisia oluttuoppeja,
jotka täyttyvät kuin itsekseen
kuohuvasta herrainoluesta. Valpuri
maistaa kielellään humalan
maun ja muistaa vanhan sanonnan:
"Olut tekee naiset hedelmällisiksi
ja miehet itkuisiksi."
Viinien kulutus nousi Turun linnassa
huippuunsa 1550-luvun lopulla
Juhana-herttuan monien juhlien
ansiosta. Mikäpä siinä oli maljoja
kohotellessa, kun Euroopan viinialueet
tuottivat runsaita satoja. Viiniä
tarjottiin emämaasta tuleville
kuninkaan läheteille. Venäläisille oli
sopivaa tarjota viinaa. Viini nautittiin
lämmitettynä ja makeutettiin hunajalla,
sokerilla ja erilaisilla mausteilla.
Samanlaista sisäistä lämmikettä
etsitään nykyään keskitalven aikaan
nautittavasta glögistä.
Hoviväen ravinto 1500-luvulla oli
erittäin energiapitoista. Syynä oli
se, että ruoka suurimmaksi osaksi
oli hyvin suolaista, kuivattua, hapatettua
tai savustettua ja sitä nautittiin
paljon. Tästä johtui myös juomien,
etenkin oluen, runsas kulutus.
On sanottu, että vielä satoja vuosia
myöhemmin renessanssin ajasta
nousee muistona hyvän ruuan ja
juoman tuoksu.
Valpuri kurottautuu ottamaan
hopeamaljasta sokerilla päällystetyn
hedelmäpalan ja maistaa
pikaristaan makeaa mantelinmakuista
juomaa. Amaretto, lempeä
nostattava likööri. Valpuri kääntyy
hymyillen miehensä puoleen.
Tämän juomisessa onkin pidettävä
varansa. ●
*Juttu pohjautuu Nina Lepokorven Parasta
pöytään - suomalaisen gastronomian
historia (Kari Martiala ja Helena Lylysaari,
Gummerus 2017) -kirjan artikkeliin. Sitaatit
ovat artikkelin fiktiivisestä tarinasta, jossa
kerrotaan Valpuri Innamaasta, turkulaisesta
kauppiaan ja laivanvarustajan
vaimosta, joka pääsee vierailulle Turun
linnan pitoihin. Valpuri ja Henrik Innamaa
olivat todellisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat
1500-luvun Turussa.
⊳ Turun linnan esilinnassa
on pysyvä näyttely Turun
linnan historiasta. Sen keskiössä
on Juhana-herttuan
hovin juhlapöytä.
Suomen herttua Juhana vietti Turussa komeaa
hovielämää ensin jalkavaimonsa Kaarina
Hannuntyttären ja myöhemmin puolisonsa
Katariina Jagellonican kanssa. ⊲
RUOKAA TURUSSA 1500-LUVULLA
Juhana-herttuan hoviväen ravinto oli erittäin
energiapitoista. Ruoka oli suolaista, kuivattua,
hapatettua tai savustettua ja sitä nautittiin paljon.
Viikot jakaantuivat kala- ja lihapäiviin.
Juhlat kestivät tuntikausia. Yhden aterian
aikana saatettiin tarjoilla 50 eri ruokalajia.
Juhlapöytiin saatiin uutuuksia: suuria lintuja,
pasteijoita (joiden sisään piilotettiin joskus jopa
elävä pupujussi), sokeria, uusia mausteita.
Olutta juotiin linnassa vuosittain 700 000 litraa.
Nina Lepokorpi
Kirjoittaja on Turkuseuran
hallituksen jäsen, joka teki
elämäntyönsä Turun linnan
tutkijana.
Olisitpa
sinäkin täällä!
Viihtyisä ja yhteisöllinen
Jyrkkälä odottaa sinua.
Tutustu vapaisiin vuokrakoteihin
ja hae asumaan meille!
jyrkkälä.fi
Åbo vår stad N o 1/2021 17
Turkuseuran tapahtumia
Föripuoti ja maaliskuun jäsenedut
Föripuoti on avoinna ma–pe klo 11–17. Uutuustuotteina
Turun lähiöt -kirja sekä Turku-fudget,
nam! Maaliskuun jäsenetuina tarjoamme kaikki
Turkuseuran omat kirjat -70%. Lisäksi murretuotteiden
kassit, pussukat ja trasut -20%.
Turun lähiöt -luentosarja siirtyy
Luentosarja oli tarkoitus aloittaa helmikuussa,
mutta ajankohtaa siirretään kokoontumisrajoitusten
takia. Uuden aikataulun mukaan luennot
starttaavat huhtikuussa, muutokset mahdollisia:
6. huhtikuuta klo 17.30–19 luento keskittyy
lähiöaatteeseen, sotien jälkeiseen asuntopolitiikkaan
ja lähiötalojen rakennustekniikkaan
Luennoitsijat: Petri Aalto ja Mikko Laaksonen.
13. huhtikuuta klo 17.30–19 käsiteltävänä
ovat Turun varhaiset lähiöt Iso-Heikkilä, Patterinhaka
ja Vasaramäki. Luennoitsija: Petri Aalto.
20. huhtikuuta klo 17.30–19 aiheina ovat
aluerakentamissopimukset ja lähiöistä Suikkila,
Jyrkkälä ja Turun suurlähiöt Runosmäki ja
Varissuo. Luennoitsija Mikko Laaksonen.
27. huhtikuuta klo 17.30–19 kerrotaan kaavoituksen
monista vaiheista ja lähiöistä esittelyssä
ovat Kurala, Uittamo ja Ilpoinen. Luennoitsija:
Petri Aalto.
4. toukokuuta klo 17.30–19 puhutaan lähiörakentamisesta
Turun naapurikunnissa Raisiossa,
Naantalissa, Kaarinassa ja Liedossa.
Luennoitsija: Mikko Laaksonen.
Murrekerhot tauolla
Murrekerhot ovat tauolla koronan takia. Ilmoitamme
heti, kun murrekerhon voi taas järjestää.
SVENSKT PROGRAM
Temat för i år är Stadsdelarna i Åbo, med särskilt
tonvikt på hur de olika stadsdelsföreningarna
fungerar och vad som är aktuellt just nu.
Onsdagen den 10.3. handlar programmet om
stadsdelen Jäkärlä, och vi gräver oss verkligt
långt tillbaka i tiden rubriken ”Stenåldersmysteriet
i Jäkärlä”. Arkeologen Jan Fast berättar
om områdets särdrag och historia och det man
vet om de unika fynd man hittills hittat. Detta
erbjuder vi i samarbete med Åbo svenska arbetarinstitut.
Webbföreläsningen börjar kl.
18.15. Den är gratis för Åbosamfundets medlemmar
om de förhandsanmält sig på normalt
sätt (aboarbis.fi). Medlemsförmånen gäller endast
vid förhandsanmälning före 10.3. kl 12.
I april - onsdagen den 7.4. kl. 18 med samling
i Brinkkalahusets Möötti - hoppas vi få kunna
lyssna till Stefan Norrgård i en föreläsning som
behandlar klimatförändring och hans forskning
kring islossningen i Aura å. Anmälan som ovan!
Onsdagen den 5.5.2021 kl. 17 fortsätter vi
med besök i Gertruds stadsdel. Vi träffas på
Gertrudsbacken (hörnet av Gertrus- och Karinsgatorna)
och blir sedan guidade av Henrik
Halonen, ordförande i Asukasyhdistys Kerttuli.
Henrik kommer att berätta om de många
husen från 1920-talet och så vandrar vi vidare
till det nyaste inom stadsdelen, nämligen husen
mellan Österlånggatan och Kuppisparken.
Promenaden avslutas med en kopp kaffe, där
vi får höra mera om verksamheten inom denna
stadsdelsförening. Anmälan som ovan!
Tisdagen den 8.6. kl. 17 flyttar vi oss längre
ned längs ån till Martins stadsdel. Preliminärt
samlas vi vid den gamla gasklockan och fortsätter
sedan till Manilla fastigheten. Mera info i
följande nummer.
OBS! Om du inte fått nyhetsbreven på svenska,
skicka ett mail till info@turkuseura.fi och bekräfta
att du vill ha nyhetsbrevet på svenska!
HUOM, JÄSEN! Tietoa
jäsenmaksuista ja -korteista
Turkuseura otti viime vuonna käyttöön uuden
jäsenrekisteriohjelman. Samalla myös
jäsenkorttimme uudistui. Suosittelemme jäsentemme
ottavan käyttöönsä sähköisen
mobiilikortin, joka lähetetään automaattisesti
sähköpostiin muutaman päivän kuluttua siitä,
kun jäsenmaksu on maksettu.
Jäsentemme joukossa on vielä useita satoja,
joiden sähköpostia ei ole rekisterissämme.
Jos käytössäsi on sähköposti, ilmoitathan
siitä meille osoitteeseen info@turkuseura.
fi tai puhelimitse 0406373600. Näin saat
jäsenkortin lisäksi tulevina vuosina jäsenmaksulaskut
sähköisesti.
Sähköinen jäsenkortti on mobiilikortti, joka
vaatii verkkoyhteydellä varustetun kännykän
toimiakseen. Jäsenkortti saapuu sähköpostiviestillä,
joka sisältää linkin. Kun linkin avaa
mobiililaitteella, kortti avautuu verkkoselaimeen.
Kortin voi halutessaan tallentaa puhelimen
aloitusnäytölle. Tarkistathan varmuuden
vuoksi myös sähköpostisi roskapostikansion,
jos viesti on vahingossa päätynyt sinne.
Jäsenkortti avautuu hieman eri tavoin eri puhelimissa
ja sähköposteissa. Jos sinulla on
kysyttävää, ole yhteydessä asiakaspalveluumme.
Jos haluat paperisen jäsenkortin, voit noutaa
sen Föripuodista ma-pe klo 11–17.
Lähetimme vuoden 2021 jäsenmaksulaskut
tammikuussa. Jos sinulla on ollut ongelmia
jäsenmaksulaskun maksamisessa,
muistathan tarkistaa, että käyttämäsi tilinumero
ja viitenumero ovat samat kuin
laskussasi olevat. Maksu rekisteröityy järjestelmäämme
vain, jos se on maksettu laskussa
olevilla tiedoilla.
Jotta voimme parhaiten palvella sinua, muistathan
myös ilmoittaa Turkuseuralle, jos postiosoitteesi
tai sähköpostiosoitteesi muuttuvat.
Turun Flikka ja Poika –kisa
tulee taas!
Turkuseura valitsee Turulle vuosittain Turun Flikan
ja Pojan. Valitut nuoret toteuttavat vuoden
aikana erilaisia juonto- ja edustustehtäviä. Nuoret
pääsevät esimerkiksi juontamaan suureen
purjelaivatapahtumaan Tall Ships Racesiin heinäkuussa
2021 ja onnittelemaan ensimmäistä
Turun päivänä syntynyttä uutta turkulaista ja
hänen vanhempiaan Tyksiin.
Kilpailuun voi osallistua 16–24-vuotias turkulaisnuori.
Aktiivisuus kulttuurin, musiikin,
liikunnan tai järjestötoiminnan alalla katsotaan
eduksi. Ehdotuksia uusiksi edustusnuoriksi
voivat tehdä koulut, erilaiset harrastus- ja muut
yhteisöt sekä yksityiset henkilöt. Ehdokas voi
myös itse ilmoittaa itsensä kisaan.
Vuoden 2021 kilpailun hakuaika on 7. huhtikuuta
– 17. toukokuuta. Hakukaavake julkaistaan
Turkuseuran verkkosivuilla. Vinkkaathan
kisasta eteenpäin!
Koonneet Kati Leskinen & Tuija Hellén
18 Suomen Turku N o 1/2021
Kevätkokous, Vårmöte 25.3.
Turkuseura-Åbosamfundet
ry:n kevätkokous 25.3.
Tervetuloa Turkuseura – Åbosamfundet
ry:n kevätkokoukseen torstaina 25. maaliskuuta
2021 klo 18. Suosittelemme
osallistumaan kokoukseen verkkovälitteisesti
vallitsevan pandemiatilanteen takia.
Ilmoita osallistumisestasi osoitteeseen
info@turkuseura.fi 19.3. mennessä, kokouslinkki
tulee tapahtumapäivänä.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta osallistua
etänä ja haluat tulla paikan päälle Brinkkalan
talon 1. kerroksen Turkuseuran tiloihin
(Vanha Suurtori 3), on se mahdollista vallitsevien
kokoontumisrajoitusten puitteissa.
Ilmoita osallistumisestasi 19. maaliskuuta
mennessä 2021 info@turkuseura.fi /
040 6373 600.
Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset
asiat. Tervetuloa!
Turkuseura-Åbosamfundet
rf:s vårmöte 25.3.
Välkommen på Turkuseura – Åbosamfundet
rf:s vårmöte torsdagen den 25 mars
2021 kl. 18. Vi rekommenderar att man
deltar på distans via nätet p.g.a. det rådande
pandemiläget. Anmäl dig senast
den 19 mars 2021 per mejl till info@turkuseura.fi.
Länken till mötet sänds till de
förhandsanmälda på mötesdagen.
Om du inte har möjlighet att delta på distans
kan du delta på ort och ställe i Brinkkalahusets
Möötti vid Gamla Stortorget i
Åbo. Anmäl dig iså fall senast den 19 mars
per mejl till info@turkuseura.fi eller per tel.
040 637 3600.
Under mötet behandlas stadgeenliga
ärenden. Välkommen!
Infrapunainen Turku esillä Föripuodissa
Föripuodissa on 30. maaliskuuta asti esillä
turkulaisen Markku Salosen valokuvanäyttely.
Infrapunainen Turku - kaupunki näkymättömässä
valossa koronavuonna 2020
-näyttely koostuu infrapunakuvauksella toteutetuista
Turku-kuvista. Teokset on kuvattu
aikana, jolloin koronaviruspandemia levisi
Suomeen ja Turun katukuva oli tavanomaista
autiompi.
Kuvissa on tuttuja kohteita sekä kiinnostavia
yksityiskohtia kotikaupungistamme kuvattuna
valon aallonpituuksilla, joita ihmisen silmä
ei havaitse.
– Näyttely pyrkii herättämään katsojassa
ajatuksia siitä, että kaiken aikaa on olemassa
myös meille näkymätön maailma, Salonen
kertoo.
Infrapunavalokuvaus on vanha tekniikka -
kehitetty yli 100 vuotta sitten. Nykyisen se
toteutetaan usein digitaalisesti. Kuville on
tyypillistä omanlaisensa sävyntoisto ja terävyys.
Terveydenhuollon parissa elämäntyönsä
tehnyt Salonen innostui kuvaamisesta
jo 1960-luvun alussa.
– Hammaslääkäri-isäni pimiössä kehittämät
röntgenfilmit alkoivat kiinnostaa nuorta
miestä. Oma kamerakin piti väsätä, totta kai.
Perusasiat muistan oppineeni kouluni kamerakerho
”Linssissä”, Salonen sanoo.
Hänen näyttelyjään on ollut aiemmin esillä
muun muassa Turun Yliopiston kasvitieteellisessä
puutarhassa, Kirjakahvilassa, Kuusiston
taidekartanossa ja Helsingin Laterna
Magicassa.
Kuva Leena Suominen
Varmista turvallinen ja
luotettava Taksi.
Tilaa taksi numerosta 02-10041
Tai käytä Book a Taxi -sovellusta
www.taxidata.fi
Åbo vår stad N o 1/2021 19
Jos koronatilanne sallii, turkulaiset
saavat jälleen keväällä nauttia
Turkuseuran järjestämistä kävelyistä
eli turkulaisittain paseruista.
Tapahtumien suuren kysynnän
vuoksi kävelyitä on tarkoitus järjestää
myös syksyllä.
Linnanniemi valikoitui kävelyteemaksi
ajankohtaisuutensa vuoksi.
Viime syksynä päättyi aluetta koskeva
kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu,
jossa etsittiin ehdotuksia
Linnanniemen kehittämiseen.
Kierroksella kuullaan alueen
tulevaisuuden suunnitelmista ja
historiasta.
– Kävely päättyy terminaalialueelle,
jossa sukelletaan laivamatkustamisen
historiaan. Kierroksella
oppii varmasti uutta. Harva turkulainen
esimerkiksi tietää, että
Linnanniemestä on kulkenut silta
Ruissaloon, kertoo kierroksen
opas Anja Pietikäinen.
Nummenmäki-Kuuvuori -kävelyllä
kuullaan alueesta, jossa 1900-luvun
alussa elettiin kovinkin levottomasti.
Osallistujat pääsevät
myös vierailemaan erään kuuvuorelaisen
pihapiirissä.
Turkulaisen työläiskodin lapseksi
!
Syksyllä baariin?
Paseruilla Linnanniemeä, Nummenmäkeä ja Manua
vuonna 1923 syntyneen presidentti
Mauno Koiviston nuoruusvuodet
tulevat puolestaan
tutuiksi Meidän Manu -kävelyllä.
Koivisto työskenteli monenlaisissa
tehtävissä Turussa ennen kuin
lähti mukaan valtakunnan politiikkaan.
Syksyksi on suunniteltu kaksi
kierrosta. Lapsiperheille suunnatulla
kävelyllä kuullaan Vanhan
Suurtorin historiasta ja tutustutaan
alueen rakennuksiin. Toinen
syyskävely johdattaa muutaman
turkulaiskapakan liepeille ja ehkä
sisäpuolellekin. Samalla kuullaan,
mitä baarien nimien taakse kätkeytyy.
Vuoden aikana pyritään
järjestämään myös yksi ruotsinkielinen
kävely.
– Turkuseuran kävelykierrokset
ovat huippusuosittuja ja keräävät
aina useampia kymmeniä osallistujia,
Turkuseuran retkijaoston
puheenjohtaja Nina Lepokorpi
sanoo.
Puolitoistatuntisten kierrosten
kaikki oppaat ovat Turun matkailuoppaiden
jäseniä.
Turkuseuran kevään kävelyt eli paserut
Otkantist Linnafältil
Kanavaniäme ja Linnaniämen kaavotust hahmotettin
kilpalus, ku järjestetti arkkitehreil
viime vua. Täl paserukiaroksel tutustutta Otkanti
historia ja kuvitella, mimmoseks linna
ympäristö voi muuttu seuravatte vuaskymmenette
aikka.
Linna pysy kyl paikalas, mut sen liki nouse
uus Historia museo. Jotta vanhoi pytinkei
säilytettä, mut purettujen tilal rakenetta uussi.
Ruattilaivoil suunitella uutta terminaali.
Nykysel plaanil saara uutta käyttö. Sitä rakenettam
pala palalt.
Treffata Forum Marinumi ”valkosen talo”
(Linnankatu 72) eres joem pualel torsta toukokuun
20. päivä kello 18. Oppat Airi
Forssell ja Anja Pietikäinen.
Kuuvuari – Nummempakka
Nummempakal tontit 1500-luvul oli kallioil
siki sokin kui sattus. Niit oli kyl sillo vaan
kuus. Ku tonttikokko Turum palo jälkkem
piänenetti, asutus tihentys. Olot Pakal oli
1900-luvu alus aika levottomi, mut nyt tarjota
rauhalist asumist likelt keskikaupunkki.
Tul kuulemam Paka historiast lissä. Voit kurkata
yhtem pihanki Kuuvuares.
Treffata Hämentiä ja Vanha Hämentiän kulmas
Kissa-Kallum pystin tykö torsta toukokuun
27. päivä kello 18. Oppat Liisa Ruonti
ja Airi Forssell.
Meijä Manu
Presitentti Mauno Koivisto eli Manu tai
Maukka, niin ku vanhat turkulaiset sano, oli
syntyperässi turkulaissi. Hän syntys Heirekenil
ja asus lapsutes ja nuarutes Turus.
Manu teki tääl monelaissi hommi, oli töis
kirjakaupas, leipomos, telakal ja satamas.
Väitteli jopa satama oloist tohtoriks Turu yliopistos.
Sota katkasi nuarure.
Paserukiaroksel seurata Manu jalajälkki Turus.
Paseramise jälkke voi osta Turkuseura
Manu-tuattei.
Treffata Vanhal Suurtoril torsta kesäkuun 3.
päivä kello 18. Paserukiaros päätty jokirantta
Aurasillam piäles. Oppat Tuula Nevala ja
Tiina Gustafsson.
Kuva: Tuija Hellén
*Turun murteelle
tekstit käänsi
murrejaoston pj
Risto Vuorinen.
Retkie
hinnat:
Miksi Linnanpuistossa on hirsiaitta?
Anja Pietikäisen mukaan harva
turkulainen tietää vastauksen.
Se selviää Linnanniemen kävelyllä
toukokuussa.
Turkuseura jäsenelt 5 €
Ei-jäsenelt .........8 €
Lapselt ............2 €
20 Suomen Turku N o 1/2021
www.aurarakennus.fi
Tyylikäs ja viihtyisä hoitokoti muistisairaille
Turun Hirvensalossa.
Josefiina Koti
Seiskarinkatu 2-4, 20900 Turku
Palveluvastaava puh. 044 5733 110
www.josefiinakoti.fi
Meillä käy myös
Palveluseteli.
Tervetuloa Turun Hopean uuteen osoitteeseen!
Turun Hopea finns nu på en ny adress – välkommen!
Uusi myymälä - hyviä lahjaideoita, edulliset hinnat.
Korona-aikanakin turvallinen ostospaikka.
I vår nya butik hittar du presenter till fördelaktiga priser.
Trygg och luftig miljö – säker shopping även i coronatider!
Avoinna: ma-pe 10-17, la 10-14 | Öppet: må-fre 10-17, lö 10-14
Rätiälänkatu 24, Turku | Rätiälägatan 24, Åbo
0400 530 830 | reijo.hannula@turunhopea.fi | turunhopea.fi |
Yrittäjien eläkevakuuttaja,
inhimillisellä otteella.
Kun ajat ovat vaikeat, meillä kohtaat ihmisen.
Åbo vår stad N o 1/2021 21
Jäkärläs stenålder grävs fram
av amatörer
Text & foto: Jean Lindén
En Arbiskurs ska hjälpa till att skapa en helhetsbild av historien.
Man vet inte exakt hur stenåldersboplatsen
i Jäkärlä,
15 kilometer norr om Åbo
centrum, hittades. Men den första
som gjorde något slags arkeologiska
upptäckter där var troligen Jenny
Maria Montin-Tallgren, hustru till
kyrkoherden i S:t Marie, som då var
en självständig kommun.
– Hon var väldigt intresserad av arkeologi
och bevakade stället, säger
arkeologen Jan Fast. Då det planerades
en stor sandtäkt anmälde hon
det till Nationalmuseet. Det ledde till
de stora utgrävningarna 1912, på vilka
Jäkärläs rykte som en av de mest
kända stenåldersboplatserna i södra
Finland till stor del bygger.
Visserligen hade arkeologen Björn
Cederhvarf grävt där redan 1907,
men av det finns bara några bilder
kvar.
– Han var väldigt aktiv in på 1920-talet,
inte minst på Åland. Sedan blev
han något av en bohem och lämnade
arkeologin. När han fick höra att
en ung student tittat på hans utgrävningsrapporter
i Nationalmuseet bar
han i väg med mapparna och uppgav
för polisen att han förstört allt.
Visst kan arkeologer ibland vakta
sitt material, men det här var lite i
överkant!
När Jäkärlä började utforskas var
det uppseendeväckande med en
så stor yta med stenåldersfynd från
olika tidsperioder. En del av de kamkeramiska
fynden var av en typ man
inte hittat tidigare i Finland, och man
började tala om ”Jäkärlägruppen”
eller ”Jäkärläkulturen”.
Senare gjordes liknande fynd även
på andra håll, men delar av boplatserna
i Jäkärlä är alltså eponyma - de
har gett namn åt en stenålderskultur.
Lång paus
Efter första världskriget tog det
ända till 1970 innan man grävde där
på nytt. Då startade arkeologernas
ämnesförening vid Åbo universitet
en tradition som pågick till 1994. Det
var i den vevan, år 1983, som Jan
Fast som studerande vid Åbo Akademi
besökte Jäkärlä första gången.
– Det var där jag ”snaja” det här med
22 Suomen Turku N o 1/2021
Onsdag 10.3 klockan 18.15-19.45 föreläser
Jan Fast om Jäkärlä i Arbis regi. Webbföreläsningen
är gratis för Åbosamfundets
medlemmar om de förhandsanmält sig på
normalt sätt (aboarbis.fi).
⊳ De första arkeologiska utgrävningarna
i Jäkärlä 1907. Bild: Björn Cederhvarf/
Åbo museicentral
Arkeologen Jan Fast återvänder i sommar
till Jäkärlä i Åbo.
Foto: Romi Rancken. ▼
Fältkursen i utgrävningsteknik ordnas
16-20.6 vid Karhunoja vägen 182-198. Den
är fullsatt, men kan alltså besökas. Den
pågår kl. 10-16 varje dag.
Utgrävningarna kan även följas via Facebooksidan
”Archaeology in Turku - The
Jäkärlä Excavations”. Jan Fasts blogg har
adressen janfast.blogspot.com
stenåldern. När man var ung var det
nog en stor upplevelse att se krukbitar
och annat vid vägkanten.
Den känslan hoppas Fast och kollegan
Janne Soisalo dela med sig av
juni, då de leder en Arbiskurs i arkeologisk
utgrävningsteknik i Jäkärlä.
Tanken är att ta vid där Åbo universitet
slutade gräva 1994.
– Trots att det grävts där 18 gånger
så finns massor kvar. Jag tror vi kan
bidra med lite nya synvinklar på stället,
och det är fantastiskt att vi kan
göra det med amatörer. De som anmäler
sig brukar vara väldigt motiverade
och noggranna.
Naturvetenskapen har dessutom
gått framåt mycket på 25 år.
– Nu kan vi exempelvis datera krukbitar
om det finns en liten sotskorpa
på insidan, och analysera jorden på
alla möjliga sätt. Alla vill förstås hitta
sin första pilspets eller skärva, och
vi kommer nog att hitta mängder av
typiska stenåldersboplatsfynd. Men
vi tittar också på hur miljön och naturen
såg ut. Allra mest hoppas jag
vi hittar välbevarade delar av något
av de många bosättningsskedena,
eldstäder och annat, som vi kan
koppla fynden till. Det är inte säkert
att vi kommer just Jäkärläkeramiken
på spåren, men kanske andra kulturskeden.
Det är som att fiska, man
vet aldrig riktigt vad man får.
Tanken är att liknande utgrävningar
ska ordnas de kommande åren,
och att sammanställa de tidigare
och kommande utgrävningarna till
en helhetsbild, vilket inte gjorts förr.
Fynden ska nog också ställas ut i
framtiden, säger Fast.
– Sommarens kursplatser gick åt
genast, men andra får gärna komma
och titta på. Dessutom kommer vi att
uppdatera vår Facebooksida med
färska fynd, så att man nästan kan
följa med i realtid. ●
Jean Lindén är journalist och
byggnadsmålare som gillar att se
fotboll på krogen Hugos tv.
Åbo vår stad N o 1/2021 23
Jäkärlä på finska
Faktaa:
Ke 10.3 klo 18.15-19.45 Jan Fast
luennoi Jäkärlästä. Verkkoluennon
järjestää työväenopisto
Arbis. Luento on ruotsiksi, ja
ilmainen Turkuseuran jäsenille,
jos ilmoittautuu etukäteen
(aboarbis.fi).
Maastossa toteutettava
kaivaus kurssi järjestetään
16.-20.6. päivittäin klo 10-16
osoitteessa Karhunojantie
182-198. Kurssi on täynnä,
mutta paikalle voi tulla
katsomaan.
Kaivauksia voi myös
seurata Facebookin
välityksellä sivulla
”Archaeology in Turku -
The Jäkärlä Excavations”.
Jan Fastin blogi löytyy
osoitteessa
janfast.blogspot.com.
Hietanummen kivikautisen
asuinpaikan tutkimusta
Jäkärlässä 1908.
Kuva: A. M. Tallgren/
Turun museokeskus.
Jäkärlässä kaivetaan harrastelijoiden avulla
Teksti: Jean Lindén
Pyrkimys on saada parempi kokonaiskuva
kivikausiasutuksesta.
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten
Jäkärlän kivikautinen asutus
noin 15 kilometriä Turun
keskustasta, löydettiin. Maarian
kirkkoherran vaimo, Jenny Maria
Montin-Tallgren, kuuluu kuitenkin
niihin, jotka tekivät alueella aikaisimpia
arkeologisia löydöksiä.
– Hän oli erittäin kiinnostunut arkeologiasta
ja piti silmällä aluetta,
kertoo arkeologi Jan Fast. Kun
alueelle suunniteltiin isoa hiekkakaivosta,
hän ilmoitti asiasta Kansallismuseolle.
Tämä johti suuriin
kaivauksiin vuonna 1912, johon
perustuu Jäkärlän maine yhtenä
eteläisen Suomen tunnetuimpina
kivikausiasutuspaikkoina.
Björn Cederhvarf oli kuitenkin jo
vuonna 1907 toteuttanut kaivauksia
alueella, mutta näistä kaivauksista
löytyy ainoastaan muutama kuva.
Huomionarvoista Jäkärlässa oli,
että kivikausilöydöksiä tehtiin niin
suurelta alueelta sekä eri ikäkausilta.
Osa kampakeraamisista löydöksistä
olivat sellaisia, joita Suomesta
ei aikaisemmin oltu löydetty, ja
alettiin puhua ”Jäkärlän ryhmästä”
tai ”Jäkärlän kulttuurista”. Myöhemmin
vastaavia löydöksiä on tehty
myös muualla, mutta osa Jäkärlän
löydöksistä ovat siis eponyymejä
eli ne ovat antaneet nimen kivikautiselle
yhteisölle.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
kesti 1970-luvulle asti ennen
kuin alueella tehtiin uusia kaivauksia.
Silloin Turun yliopiston arkeologian
ainejärjestö käynnisti perinteen,
joka jatkui vuoteen 1994
asti. Tässä yhteydessä Jan Fast,
joka opiskeli Åbo Akademissa, tutustui
Jäkärlän kaivauksiin ensimmäistä
kertaa vuonna 1983.
– Silloin oivalsin, mistä kivikaudessa
on kyse. Ruukunpalaset ja muut
löydökset tien varrella tekivät kyllä
nuoreen mieheen suuren vaikutuksen.
Tämän tunteen Fast ja hänen kollegansa
Janne Soisalo haluavat välittää
kesäkuussa, kun he vetävät
ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen
arkeologista kaivauskurssia
Jäkärlässä. Ajatuksena on jatkaa
kaivauksia siitä, mistä Turun yliopisto
lopetti.
– Vaikka alueella on jo tehty kaivauksia
18 kertaa, uusia löydöksiä
tehdään vieläkin. Uskon, että voimme
valottaa alueen historiaa uusilla
näkökulmilla, ja on upeaa, että
voimme tehdä tämän harrastelijoiden
kanssa.
Ajatuksena on, että tämän tyyppisiä
kaivauksia tehtäisiin myös
tulevia vuosina. ●
24 Suomen Turku N o 1/2021
Paikan nimi
Jäkärlän nimelle
nyrpisteltiin
Miksi Jäkärlästä tuli Jäkärlä, vaikka alue on Maariassa
ja kadunnimet viittaavat esihistoriallisiin aikoihin?
Kun iso osa Maariaa oli liitetty Turkuun vuonna
1944, jäi jäljelle tynkä-Maaria ja asemanseudusta
tuli kuntakeskus. Loput kunnasta
liitettiin Turkuun vuonna 1967 ja yleiskaavan mukaisesti
aseman alueella alkoi kaupunkimaisen
kaupunginosan rakentaminen. Aluetta pidettiin
luonnollisesti Maariana. Kaupunginosasta tuli
kuitenkin nimeltään Jäkärlä sen alkuperäisen kylännimen
mukaisesti, sillä näin Turussa kaupunginosia
nimetään.
Jäkärlä on kylänä asutettu ilmeisesti 1200-luvulla
Paimalasta käsin. Se tunnettiin nimellä Talola.
Filosofian lisensiaatti Raija Alitalo on hakenut
kielellistä selitystä Jäkärlä-nimelle. Rinnakkaismuotona
historiallisissa lähteissä on nimi Jäkärä.
Sana esiintyy läntisessä Suomessa harvakseltaan
asutuksen paikannimissä ja se liitetään seuraaviin
merkityksiin: kieroon kasvanut puu, sarvipää, itsepäinen
pässi, itsepäinen tai lujatahtoinen henkilö.
Alitalo on päätynyt selitykseen, että kylä olisi
saanut nimen henkilön liikanimen perusteella.
Ehkä Talolan isännistä joku oli erityisen lujatahtoinen
ja kyvykäs – jäkärä. Asutusnimeksi se tulee,
kun siihen lisätään lä-pääte, Jäkärälä. Sitten vähän
tiivistetään ja jätetään vokaali välistä, Jäkärlä.
Näitähän meillä on!
Alueella tehtiin aikanaan aloitteita Maaria-nimen
palauttamiseksi. Miksi Jäkärlä ei nimenä oikein
meinannut kelvata? Asiahan on selvä: kun sanassa
on paljon äätä ja ärrää, niin eihän se kuulosta
kauniilta.
Jäkärlän muinainen asutus ja sen arkeologiset
löydöt olivat hyvin tiedossa kaupunginosaa suunniteltaessa.
Kadunnimet Arkeologinkatu, Merovinkikatu,
Viikinkikatu, Kivikaudenpolku, Pronssikaudenpolku,
Rautakaudenpolku ja nimet Fibula
ja Lunula sekä Riipuspolku antavat ymmärtää,
että paikalta on löytynyt todisteita paljon varhaisemmasta
asutuksesta kuin Talolan eli Jäkärlän
kylän ensimmäiset kirjalliset tiedot todistavat.
PS. Yli-Maarian kaupunginosan nimi luotiin myöhemmin
yhdistämällä Maarian nimi Ylijoen kylän
nimeen. Yli-Maaria – Övre S:t Marie. ●
Jäkärlä
Iina Paasikivi
Kirjoittaja on Turkuseuran
jäsen ja Turun kaupungin
entinen kaa voitusarkki tehti.
Hän työskenteli nimistötoimikunnan
esittelijänä vuosina
1989–2016.
Räntämäki tunnettiin Maarian pitäjän toisena nimenä
vielä 1900-luvun alussa. Maarian kirkko on
Räntämäessä ja Maarian kunnan asutuksen ja hallinnon
keskus olivat vuoteen 1944 asti Raunistulassa.
Maaria-Paattinen on suuralueen nimi.
Åbo vår stad N o 1/2021 25
Vuarine
Ei tartte soittakka
Mari pirras Annu ovikello. Pirras viäl
toise ja kolmanenki kerra, mut kettä
ei aukassu ove. Mari meinas jo kääntty
pois, ku Annu ilmestys ove suuhu.
Mari kysys:
– Kunnes sää ove avanu? Oliks nukkumas?
– En, ku mul tuli kaks puhelu perätyste.
Toises tarjotti lastevaattei ja toises
maalausurakka. Molemis toivotetti
hyvä päiväjatko.
– Mitä sää niil sanosit?
– Et lastentaminet ei enä mahru mum
pääl. Ja maalaril, et mää maala itte, ei
kyl muuta ku punast färi vähäm poski.
Nyt ei sitäkä, ku naama on koronan
tähre melkken kokonas maskim peitos.
Mut kiva, ku tulit. Tuls sisäl!
– No, nyt sum puhelimes soitta taas.
– Nii ai, kamala, ku koko aja häiritä.
– Puhu vaan kaikes rauhas!
Ku puhelu loppus lyhkässe, Annu sanos:
– Mää ruppe hermostuma noihi.
– Mitä siäl taas tarjotti?
– Kiva kaveri nimist lehte huippuhalval,
niin ku sanotti. Lehti ilmesty
kerran kuus.
– Et sunkka vaan tilanu?
– En tiätenkä. Sanosi, et mää en tartte.
Mul ilmesty joka viikko tänne kiva
kaveri. Yks herra Söölunti. Mää em
muutonka puhelimes pruukka mittän
tilata. Huippuhalval ei ainaka saa
kunnon tavara.
– Mää e yhtä ihmettele, jos tommone
soittamine ja tavaratten tyrkyttäminen
tuppa harmittama. Oleks kuulu,
mitä Reiskan kaveri Suhose Santtu
teki, ku häntki rupes kiukuttama?
– Eh, kerro!
– Yks Aalruusi Aksu soitti Santul ja puhus
sopimattomi. Santu oli helppo vastata
samal mital. Häm piäris tömäkäste
luuri ja suara Aksun korva. Etäyhteys
oli hyväks. Piti puhujat irti toisistas.
Reiska kertos toisenki jutu omalt onkireissultas
Saaroniäme. Kännykkä sois
kesken kaike. Hän hermostus kovi ja
huusi sorsil, et puhelu o heil, ja heitti
koko vehke vesilinnun korvil.
– Toi kännykkä on kyl aika sukkela.
Mul om puhelut täl viikol katkenu ussemppan
kertta iha omi aikojas. Mist
see mahta johtu?
– Enne vanha oli sentraalisantroi, ku
kuunteli puhelui. Jos nyt o joku donna,
ku kuuntele ja katkase, ku puhelu
mene tyhjämpäiväseks höpötykseks.
– Ei kai nii voi tehrä?
– Ku teke vaa.
– Ymmäräk sää sit simmost, ku joku
soitta, eikä san muuta ku halo, halo.
Ku mää kysy, et ketä siäl o ja mitä
assia, soittaja sano, et assia o salane.
Sitä o laivastast kellän kertto.
– Mikä simmone soitto o?
– Em mää tiärä. Mää lopetim puhelu
ja sanosi, et jollei assia voi sanno, ei
tartte soittakka.
Risto Vuorinen
Sentraalisantra
Keskusneiti
(Ruvetas prohtamamurresanakirja)
26 Suomen Turku N o 1/2021
Laukkase murreristikko
OIKKIAL
3. piffi
4. pykätä
5. penteli
10. poka
11. piisata
14. planketti
15. pysti
16. pännä
17. paseru
18. pumpula
ALESKÄSSI
1. prinikka
2. pirssi
3. pesta
6. permanto
7. päälkirjoitus
8. preivi
9. pillata
10. perklata
12. petali
13. plankata
Katso vastaukset sivulta 31.
Esa Laukkanen on
Turku seuran murreguru, joka
ärsyyntyy nähdessään väärin
kirjoitettua Turun murretta mainoksissa
ja ilmoituksissa.
Tule museoon!
Turun linna | Biologinen museo
Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
WAM
Varaa lippusi
ennakkoon
turku.fi/
vierailemuseoissa
Turku-trivia
1. Mitkä ovat maksaneiden kävijöiden perusteella
Turun kolme suosituinta museota?
2. Kuka valittiin yleisöäänestyksessä vuoden 2020
turkulaiseksi?
3. Missä juhlitaan, kun juhlitaan ”Prankul”?
4. Missä tehtävässä Aulikki Mäkinen aloittaa
1.4.2021?
5. Turussa on kymmenen Alkon myymälää. Mikä niistä
on valikoimaltaan ja myynniltään pienin?
6. Hesburgerilla on runsaasti hampurilaispaikkoja Baltian
maissa. Missä Baltian maassa niitä on eniten?
7. Kenen kunniaksi tehty muistomerkki Muusat (1987)
on Yliopistonmäelle johtavan kävelykadun varrella?
Kyseisen patsaan alkuperäisversio on Oulussa.
8. Minkä kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen
ensimmäinen nimi oli Typhoon?
9. Millä nimellä tunnetaan paremmin vuonna 1961
syntynyt Esa Mäkelä?
10. Kuka kirjoitti Aku Ankka –lehden Kui, sanos Aku
(1999) Turun murteella?
Kysymykset laati Turkuseuran aktiivi
Lauri Palmunen (lauri.palmunen@gmail.com).
Katso vastaukset sivulta 31.
Åbo vår stad N o 1/2021 27
Teksti: Pirjo Peltoniemi Kuvat: Ari Heinonen
Pyhiinvaeltajat ryntäsivät Turkuun viimeksi keskiajalla – nyt koronapandemia muutti
suunnan. Turkuun luodaan parhaillaan pyhiinvaelluskeskusta.
Suomen ensimmäinen virallinen
Euroopan neuvoston kulttuurireitti
Pyhän Olavin merireitti – St.
Olofs sjöled – St. Olav Waterway avattiin
keväällä 2019. Reitti alkaa Turun tuomiokirkolta,
jatkuu Turun ja Ahvenanmaan
saaristoon ja päättyy Keski-Ruotsin Hudiksvalliin.
Useat muut Olavinreitit jatkavat
Norjan Trondheimiin Pyhän Olavin
hautapaikalle.
– Pyhä Olavi oli Pohjolan ensimmäinen
oma pyhimys ja vihoviimeinen mies, jota
osaisi kuvitella pyhimykseksi, kertoo Suomen
Olavinreitit hallituksen jäsen Aaro
Söderlund.
Aaro Söderlund on Pyhään Olaviin perehtynyt
nauvolainen arkkitehti, joka polkaisi
käyntiin Olavin pyhiinvaellusprojektin.
Historia on merkillinen. Olavi (995–1030)
oli viikinki, teininä pakanallinen palkkasotilas,
ryöstäjä ja ihmiskauppias, joka
kohosi 20-vuotiaana Norjan kristityksi
kuninkaaksi.
– Olavin suosio Suomessa ja Skandinaviassa
oli keskiajalla ainutlaatuinen ilmiö.
Hän toimi sillanrakentajana pakanallisen
viikinkiajan ja kristillisen varhaiskeskiajan
välillä, Söderlund kertoo.
Pandemialla vaikutusta
Pyhän Olavin Merireitin toteuttaminen
on ollut mittava yhteistyöhanke. Mukana
projektissa on ollut iso joukko toimijoita:
Åbo Akademi, Novia ja Paraisten kaupunki
sekä kuntia Ahvenanmaalta ja Ruotsista.
Turun arkkihiippakunnan piispan
Mari Leppäsen rooli on ollut merkittävä
ja hänen ansiostaan reitti pääsi kirkon
piireihin. Päärahoittajana on ollut Central
Baltic program 1,6 miljoonalla eurolla.
– Innostus oli valtava heti alusta alkaen.
Olavi oli uusi ja jännittävä pyhimys, sanoo
projektin pääkoordinaattori Nina Söderlund
Åbo Akademista.
Turussa kulkee vajaa kymmenen eripituista
pyhiinvaellusreittiä. Uusimmat ovat
Turun tuomiokirkolta alkavat ja Aurajokea
myötäilevät Helenan ja Pietarin polut. Ne
avattiin kesällä 2020. Helenan polku johdattaa
kolmelle keskiaikaiselle kivikirkolle
ja entiselle piispanistuimen paikalle. Pietarin
polulla määränpää on Liedon kirkko.
Parhaillaan Turun tuomiokirkon läheisyyteen
luodaan pyhiinvaeltajille palvelukeskusta.
Hankkeessa ovat mukana Turun
kaupunki, evankelisluterilainen kirkko ja
korkeakouluja. ⊲⊲
28 Suomen Turku N o 1/2021
Pyhän Olavin merireitillä
Turun Rauvolanlahden
pitkospuupolulla on ollut
Turun uusi pyhiinvaelluskeskus on
”toiveiden täyttymys
vilskettä. Koronaepidemian
aikana vaeltamisen ja
retkeilyn suosio on
huimasti kasvanut.
Åbo vår stad N o 1/2021 29
” Turun uusi
pyhiinvaelluskeskus
on
toiveiden
täyttymys.
– Pyhiinvaelluskeskuksesta tulee
monitoimijakeskus ja kohtaamispaikka
erilaisille ryhmille, kertoo
pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö
Annastiina Papinaho.
Euroopan kulttuurireittiin mukaan
liittyminen edellyttää, että reitillä
on tarjolla riittävästi palveluja. Muissa
Pohjoismaissa on useita pyhiinvaelluskeskuksia
ja joissakin jopa
oma hostelli.
– Turun uusi pyhiinvaelluskeskus
on toiveiden täyttymys, Nina Söderlund
sanoo.
– Keskus voi toteuttaa asiantuntijaluentoja
ja seminaareja yhteistyössä.
Kahvila pitää olla. Uusiin tiloihin
on toive päästä tämän vuoden keväällä.
Keskuksen konsepti kehittyy
jatkuvasti, ja oletettavaa on, että kesäksi
avataan pop up -keskus, joka
löytää pysyvämmät tilat kesän kokemusten
jälkeen, Papinaho sanoo.
Koronapandemia on tuonut Turun
saaristoon paljon etätyöläisiä,
matkailijoita ja uusia vakituisia
asukkaita.
Aaro Söderlund, Nina
Söderlund, Annastiina
Papinaho ja Mia Aitokari
kehittävät uusia vaellusreittejä
ja palveluja
niiden varrelle.
– Korona on ollut meille hyödyksi.
Kun palvelujen kysyntä on kasvanut,
uusia yrityksiä ja palveluja on
syntynyt myös pyhiinvaeltajille, Söderlund
kertoo.
– Pyhiinvaellus kiinnostaa ihmisiä
todella paljon. Nyt on meneillään
pyhiinvaelluksen toinen aalto –
edellinen oli keskiajalla, Papinaho
sanoo.
Turku – Pohjolan Santiago
de Compostela?
Keskiajalla Turun tuomiokirkko oli
paitsi Suomen hengellinen keskus
myös itäisen Ruotsin tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita.
Silloin tuomiokirkossa
oli noin 40 eri pyhimyksille
omistettua sivualttaria.
– Meillä on runsaasti upeaa kulttuurihistoriaa
Turussa ja Turun ympäristössä,
Papinaho sanoo.
Euroopan tunnetuimman pyhiinvaellusreitin
Espanjan Santiago
de Compostelan kaukaisin häntä,
Jaakontie, kulkee pohjolassa: Rengon
Pyhän Jaakon kirkolta Hämeen
Härkätietä Turkuun, josta Rymättylän
kautta kohti Santiagoa.
Keskiajalla pyhiinvaelluksella oli
sekä uskonnollinen että maallinen
tarkoitus. Tuomioistuimen päätös
rikoksen sovittamiseksi saattoi olla
syy pyhiinvaellukselle tai kun sairaaloita
ei ollut, Olavinkirkkojen
siunatusta lähdevedestä haettiin
terveyttä.
Nyt Santiago de Compostela on Espanjassa
miljoonien turistien suosima
ja sen luonne on maallistunut.
– Ilmastonmuutos, kuumuus ja valtavat
turistivirrat Etelä-Euroopan
pyhiinvaellusreiteillä eivät enää
vastaa kaikkien pyhiinvaeltajien
toiveita. Pyhiinvaeltajat kaipaavat
hiljaisuutta, luontoa ja rauhaa, mahdollisuutta
pohtia omaa elämää, Papinaho
toteaa.
– Ja lähiruokaa, lisää Nina Söderlund.
Hänen mukaansa monia kiehtoo
myös ajatus siitä, että voi vaeltaa
samoja reittejä ja samoista syistä
kuin 500 tai 1000 vuotta sitten.
Turun kautta saaristoon tulevat ulkomaalaiset
ovat tärkeä kohderyhmä.
He käyttävät alueella rahaa ja
palveluita. Instagramissa suurin
seuraajaryhmä ovat italialaiset.
Moni ulkomaalainen kaipaa kuitenkin
järjestettyjä pyhiinvaellusmatkoja.
Järjestäjistä on puute.
– Saaristoon ei ole helppo tulla
vaeltamaan. On saaria, lauttoja, yhteysaluksia,
monimutkaisia aikatauluja.
Moni kaipaa järjestettyjä ryhmämatkoja,
Söderlund sanoo.
Silti riittää heitäkin, joille kelpaa ajatus
kulkemisesta rinkka selässä vapaana
kohti tuntematonta.
Jatkoreitti Novgorodiin
Uusia Turun kautta kulkevia pyhiinvaellusreittejä
suunnitellaan parhaillaan.
Olavinreittejä on tekeillä
Suomeen kymmenkunta.
– Kuninkaantien hankkeen yhteydessä
selvitetään, voiko Olavinreitistöä
jatkaa Venäjälle. Olavi oli
suosittu myös Novgorodissa, jossa
eli maanpaossa. Hän on idän ja lännen
kirkkojen viimeinen, yhteinen,
kirkkokuntia yhdistävä ekumeeninen
pyhimys. Nyt olemme neuvotelleet
ministeritasolla pyhiinvaelluksen
alkupisteen perustamisesta
Novgorodiin. Reitti on jo koematkustettukin
vuonna 2014, Aaro Söderlund
paljastaa.
Pyhälle Olaville on Suomessakin
pyhitetty yhteensä 20 kirkkoa. Miten
ihmeessä roisto Olav Haraldssonista
saattoi tulla näin suosittu
pyhimys?
– Olavista roiskunut veri paransi
niin vihollisten kuin omienkin haavat.
Olavi kuoli taistelussa ja hänet
haudattiin nykyiseen Trondheimiin.
Kun vuotta myöhemmin hauta avattiin,
Olavin kerrottiin löytyneen sieltä
hyväntuoksuisena. Siitä asti häntä
on pidetty pyhimyksenä. ●
30 Suomen Turku N o 1/2021
Pyhän Olavin meritie kulkee Turun saariston
poikki. Suomen reitit ry:n sihteeri Mia Aitokari
kiipeää Vaarniemen näkötorniin, josta avautuu
maisema saaristoon ja Turun tuomiokirkolle. ⊲
PYHIINVAELLUKSET
Pyhiinvaeltamisen suosio on kasvussa.
Turkuun on tulossa palvelukeskus pyhiinvaeltajille.
Turun kautta kulkee liki kymmenen pyhiinvaellusreittiä.
Myös uusia reittejä on tekeillä.
Tarkempaa tietoa: pyhiinvaellus.fi, stolavwaterway.com/fi/
ja visitpargas.fi/outdoor
Tulossa olevia tapahtumia: pyhiinvaellus Turun
tuomiokirkosta Kuusistoon 15.5., Pyhän Olavin
ruokavaellus (food walk) Paraisilla 29.7., pyhiinvaellusnäyttely
ja taidetta Korpoströmissä
kesällä.
Pirjo Peltoniemi
Kirjoittaja on entinen Ylen
tv-uutisten toimittaja. Eläkepäivinä
hän jatkaa dekkareiden
kirjoittamista.
Turku-trivia, vastaukset:
1. Turun linna (kävijöitä v. 2019, 118 000), Forum
Marinum (68 000), 3. Abo Vetus Ars Nova (51 000)
2. Ressu Redford
3. Turun VPK:n talolla
4. Turun tuomiorovastin eli tuomiokirkkoseurakunnan
kirkkoherran virassa
5. Kauppahallin myymälä
6. Liettuassa (56 toimipaikkaa)
7. V.A. Koskenniemi
8. Turkuhallin
9. Ressu Redford
10. VeePee Lehto
Laukkase
murreristikon
ratkaisu:
Åbo vår stad N o 1/2021 31
Teksti: Marita Kantola, Markku ja Seija Luoto
Vahva tunneside asuinympäristöön ja omanlainen innostus voivat johtaa paikallisen
kulttuurihistorian keräämiseen – aina kirjaksi asti. Näin tapahtui Nummenpakalla.
Pääväylä Turusta Hämeeseen keräsi varrelleen
asutusta, ja kaupankäynti oli Vanhalla Hämeentiellä
Nummenpakalla vilkasta 1910-luvulta
lähtien. Ammatinharjoittajana talon kruntissa
eli kivijalkaan sijoitetussa tilassa toimivat usein käsityöläiset,
kuten räätäli, suutari ja ompelija.
Vanhan Hämeentien varren taloissa toimi lukuisia
kauppoja ja pikkuputiikkeja. Isoimmissa ruokakaupoissa
liha-, maito- ja kuivatuotteet olivat eri osastoilla,
ja jokaiseen osastoon käytiin omasta ulkoovesta.
Nyt Nummenpakan historiaa voi lukea tuoreesta
kirjasta Hämeentullista Härkätielle – läpi Nummenpakan.
Kotiseutuyhdistys Nummenpakanseura ry on kerännyt
ja tallentanut tietoja Vanhan Hämeentien varrella
toimineista elinkeinonharjoittajista, yrityksistä ja
liikkeistä sekä niiden ympärillä eletystä arjesta.
Avoautolla ympäri Pakkaa
Nummenpakanseuran johtokunnassa virisi halu julkaista
kirja Vanhasta Hämeentiestä. 2000-luvulla
ei enää tuntunut olevan tapana kertoa vanhoista
arkisista asioista jälkipolville. Tuoreen 142-sivuisen
kirjan avulla vanhemmat voivat muistella menneitä
aikoja Nummenpakalla ja nuoremmat tutustua alueen
historiaan.
Kirjassa nyt jo edesmennyt Veikko Koskinen muistelee
tarinaa Vanha Hämeentie 31:ssä asuneesta
Otto V. Nyströmistä.
Vuonna 1938 saapui Nummenpakalle outo mies.
Tämä, jo parhaat päivänsä nähnyt, ajeli nuoren
32 Suomen Turku N o 1/2021
Nummenpakanseura pystytti
vuonna 1989 Kissa-Kallun patsaan
vaatimattomasti eläneen
Karl Georg Lembergin muistolle.
Sen on veistänyt taiteilija Simo
Helenius. Kuva: M. Luoto ⊲
Katunäkymä Vanhalta Hämeentieltä
1930-luvun puolivälissä.
Jouko Wiikin kuva (Nummenpakanseura
ry) ⊲⊲
⊳ Asioitko joskus Ida Schüttellä?
Matkustitko raitiovaunussa? Se
kaikki oli arkipäivää Pakalla! Kuvaaja:
H. Attila (Auli Väreen kuva)
Nummenpakanseuran tuore kirja
Hämeentullista Härkätielle – läpi
Nummenpakan on myynnissä
Turkuseuran Föripuodissa.
Kuva: M. Kantola ⊲
Grönforsin talo osoitteessa Vanha
Hämeentie 39 on rakennettu
Amerikan malliin. Kuvaaja: H. Attila
(Eeva Mäntymäen kuva) ⊲⊲
morsiamensa kanssa punaisella
avoautollaan ympäri Pakkaa.
Pian joku tiesi; ”Se on Nyströmmi.
Se on tullut Ameriikast”. Hän osti
talon Hämeentien ja Karjakujan
kulmasta. Eikä aikaakaan, kun
oven päälle ilmestyi kyltti ”Mission”.
Hengelliset kokoukset alkoivat
tuota pikaa. Huhut kertoivat,
että siellä jaetaan lapsille namusia.
Niinpä menimme kerran, melkoinen
poikasakki, kokoukseen.
Nyströmmi seisoi peltisessä ”kuhneammeessa”
iäkkäänpuoleisen
naishenkilön kanssa. Oli menossa
kastetoimitus. Kun asia oli saatu
päätökseen, hän innostui kaatamaan
vettä sanankuulijoidenkin
niskaan. Silloin meitä vietiin.
Kirjassa kerrotaan laajasti Nummenpakan
kehityksestä, asumisesta,
kulkemisesta ja kaupassakäynneistä.
Kun kirjan tietoja koottiin,
löytyi hämmästyttävän suuri määrä
eri alojen yrityksiä ja yrittäjiä. Pienimmillään
yritys oli yhden miehen
verstas. Toisena ääripäänä olivat
useita kymmeniä henkilöitä työllistäneet
tehtaat. Kohteita kirjan hakemistoon
kertyi noin 350.
– Kun aloimme kerätä aineistoa,
meillä ei ollut tiedossa, kuinka
suuria muutoksia asemakaavaan
ollaan tekemässä tulevina
vuosina, esimerkiksi Tammitien
kulmaan, kirjatyöryhmän puheenjohtaja
Markku Luoto sanoo.
Kissa-Kallun tarina
Vanhan Hämeentien ja Hämeentien
risteyksessä seisoo komea
patsas, joka kuvaa miestä säkki
selässään ja kissa jaloissaan.
Kissa-Kallun patsaan ovat monet
nähneet, mutta tarina lienee tuntemattomampi.
Karl Georg Lemberg (1863-1945)
asui Santakuopantien varrella
sisarensa Fannyn kanssa. Hän
oli harvapuheinen ja sulkeutunut
henkilö. Kallun kerrotaan olleen
puhumatta yhtäjaksoisesti yhden
vuoden ajan. Hän eli keräilemällä,
kulki säkki olalla ja maitokannu
kädessä. Tarina kertoo, että hän
haki Turku Itäiseltä (Kupittaan rautatieasema)
tyhjinä palautetuista
maitotonkista viimeiset maitotilkat
kannuunsa itselleen ja kissoilleen.
Kirjan aloitusaineistona oli tietoja
yhdistyksen ensimmäisistä paseruksista
Vanhalla Hämeentiellä
2000-luvun alkuvuosina. Niiden
ympärille työryhmä keräsi aktiivisesti
tietoja alueella asuneilta ja
toimineilta henkilöiltä.
Yksityishenkilöiden arkistot avasivat
elämisen arkea: mainoksia
tulitikkurasian etiketeissä, ostokortteja,
kuvia Hannunniitun hiihtokilpailuista
1950-luvulla ja koululaislippu
raitsikkaan.
Pojanviikareilla oli tapana matkustaa
ilmaiseksi. Talvisin otettiin
vaunun takaa olevista kiinnitysraudoista
kiinni ja ”korruttiin” eli
liu’uttiin kyykyssä jäistä tietä pitkin.
Kirja tehtiin pääosin harrastajavoimin
ja kirjatyöryhmä kirjoitti
suurimman osan teksteistä itse.
Viimeisen osion Hämeen Härkätieltä
Somerolle kirjoitti kotiseutuneuvos
Kalervo Mäkinen Tarvasjoelta.
Tuore kirja on yhdistyksen
toinen julkaisu. Ensimmäinen kirja
Muistojen kultaama Nummenpakka
julkaistiin vuonna 2014. ●
Åbo vår stad N o 1/2021 33
Kettula
Kärsämäen
kivikautiset ja
kahvit viinerillä
Istun Tampereentien Prismassa
kassojen edessä olevilla penkeillä
eläkeläistovereideni kanssa.
Suurella hellyydellä katselen
näitä ihmisiä, joiden kasvoilta näkee,
ettei elämä ole aina ollut sellaista,
mitä he olivat toivoneet.
Juon mustaa kahvia ja vieressäni
istuva rouva katsoo minua ja sanoo,
että kyllä kahvin kanssa täytyy
pullaa olla. Hän kaivaa laukustaan
minulle lakkaviinerin.
Kärsämäen vanha asuma-alue
sijaitsee neljä kilometriä pohjoiseen
Turun keskustasta Vähäjoen
varrella.
Kaikki penkeillä istuvat ihmiset
näyttävät tuntevan toisensa ja
kuulen sellaisia sanoja kuin Paltta,
Orjasmäki ja Hiidenvartti. Minun
täytyy kysyä rouvalta mitä nämä
sanat merkitsevät. Hän sanoo,
että Orjasmäki on mäntymetsäinen
mäki, jossa on vanhaa merenpohjakivikkoa
ja suuria siirtolohkareita.
Paltta taas on uudehko
kerrostaloalue ja Hiiden alue entistä
kasarmialuetta. Kärsämäkeen
perustettiin jo tsaarin aikana kasarmialue,
hän kertoo.
Minulla on vaalea villapaita, johon
putosi aamulla Turun kristillisellä
opistolla puuroa syödessäni mustikkahilloa.
Kerron, että olen opistolla
julkisivuremonttipakolaisena.
Vieressäni istuvat rouvat antavat
minulle hyviä pesuohjeita ja kertovat,
että he ovat olleet makeistehdas
Hellaksella töissä.
Kerron, että olen ollut täällä viimeksi
Yhteisvastuukeräyksen
asialla ja sain silloin eräältä mieheltä
hyviä ohjeita, jotka ovat jääneet
mieleeni. Mies sanoi, että
kannattaa mennä lippaan kanssa
seisomaan käytävälle kassojen
eteen niin, että saa katsekontaktin
asiak kaisiin juuri kun he ottavat
lompakkonsa esiin maksaakseen
kassalla. Missään tapauksessa ei
saa ravistella lipasta ja on seisottava
suorana kuin prinssi Philip ja
lipas on pidettävä sydämen päällä.
Kerron rouville, että neuvot olivat
hyviä ja rahaa tuli.
Joskus kauan sitten, kun jää alkoi
vetäytyä pohjoiseen, näille seuduille
joen varrelle saapui ensimmäisiä
asukkaita, hylkeenpyytäjiä
ja metsästäjiä. Olivatkohan he
saamelaisten esiäitejä ja esi-isiä
vai muinaisgermaaneja, joiden arvellaan
asuneen rannikoilla ennen
suomalaisten tuloa? Kärsämäestä
vanhan kasarmin ja hautausmaan
tienoilta on löydetty kivikautista
esineistöä ja roomalaisajalta peräisin
olevia poltettuja luita koristeineen.
Kärsämäen itäisen viljavaan jokilaaksoon
syntyi jo varhain pysyviä
maanviljelystaajamia ja alue oli
Maarian pitäjän suurimpia kyliä.
Vanhimmat nimeltä tunnetut talot
ovat jo keskiajalta. Sanon rouville,
että ensi kesänä tänne täytyy tulla
eväiden kera pyöräilemään, jotta
olisi aikaa rauhassa tutkia asioita.
Käyn ostamassa itselleni toisen
mustan kahvin ja huonojalkaisellle
vanhalle rouvalle kahvin kermalla
ja sokerilla. Kärsämäki on vanhaa
työväestön asuma-aluetta. Ehkä
vieressäni istuvat siistit ja rauhalliset
eläkeläistoverini ovat suoraan
vanhojen hylkeenpyytäjien, lampuotien,
maalaistalojen renkien ja
piikojen tai Kärsämäen kartanon
palkollisten jälkeläisiä.
Nousen ylös ja kiitän hauskoja
rouvia hyvästä seurasta. Kun astun
ovesta ulos, Vähäjoen toisella
puolella aurinko kultaa Maarian
kirkon katon ja ajattelen, että elämä
on joskus kaunista. ●
Kari J. Kettula
Kirjoittaja on Vuoden kulttuuriturkulainen,
joka havainnoi Turkua ja
turkulaisia eri puolilla kaupunkia.
34 Suomen Turku N o 1/2021
Tapahtui kerran Turkuseurassa
Turkuseura perustettiin innon vallassa
Suomen Turku julkaisi numerossa 4/1994 silloisen Turkuseuran puheenjohtajan Kirsti Saksan puhelimitse tekemän
haastattelun presidentti Mauno Koivistosta. Koostimme lyhennetyn version rupatteluhetkestä.
Kirsti Saksa Turusta ja Suomen Turku
-lehdestä, huomenta.
Mauno Koivisto: Huomenta.
KS: Tämä Turkuseurahan on perustettu
vuonna 1957, 24. päivänä lokakuuta.
Ja tehän olette yksi näistä perustajajäsenistä.
MK: Joo-o!
KS: Seuran perustamistahan puuhattiin
jo aika paljon aikaisemminkin.
Muistatteko ollenkaan millaisia puheita
mahtoi silloin vuonna 1957 olla,
kun vihdoin sitten päästiin asian
ytimeen?
MK: Ei mulla ole mitään erityisiä muistikuvia,
muuta kuin, että jonkunmoisen
innostuksen vallassa sitä silloin
puuhattiin ja oltiin ilmeisesti ilahtuneita
siitä, ettei kukaan aikaisemmin
ollut simmosta perustanut.
KS: Mitä arvoa te annatte kotiseututyölle?
Mlnkälainen merkitys sillä
on esimerkiksi tällä hetkellä?
MK: Se kotiseutuhan on tämmöstä
laajennettua, että jos on perhe
ja suku ja ystävät, niin se on sitä,
etteivät ihmiset nyt olis aivan
vaan atomeja maailmankaikkeudessa.
On iso asia, että on yhteisyyttä,
joka on tämmöstä läheisyyttä ja inhimillisyyttä,
joka ei rakennu millekään
etulaskelmille eikä ole ketään
vastaan. Usein on sillä tavalla, että
on sellaista jaloa kilpailua oman kotiseudun
kiittämisessä ja siinä yhteydessä
muitten lempeässä arvostelussa.
Niin, että kyllä se kotiseutu tukee.
Ja se ajatus ja sen olemassaolo tukee
ihmisiä erityisesti nykyisenä aikana,
kun vaikutteet ovat niin moninaiset
ja ristiriitaiset.
KS: No, mennään sitten Turun murteeseen.
Murrehan on sellainen katoava
luonnonvara. Te viljelette sitä varsin
sutjakkaasti ja mukavasti. Onko
se tahallista vai onko se vaan niin
kuin jäänyt mukaan?
MK: Kyllä kai se joskus on tahallista,
mut useimmiten se ei ole tahallista.
Ja epäilen, että se on vähän kärsinyt,
se murre. Mun murteestani ihmisten
kanssa seurustellessani sen huomaa.
Kun kuulee turkulaisten puhuvan,
siis Turussa asuvien, ja erityisesti,
kun ne puhuvat keskenään, niin heristää
korviaan. Eli siis kun kuulee pääasiassa
muuta puhetta, kun omaa perittyä
murretta, niin sen helposti noteeraa.
Ilmeisesti sitä on siitä itse johonkin
mittaan irtaantunut. Mutta kyl, kyl,
et jos mää puhun tilantees kun tilantees,
joka ei ole kovin virallinen,
ja erityisesti jos haluaa käyttää kansanomaisempia
ilmaisuja, niin kyllähän
se sitten. Silloin se menee muukin
puhe tämmöseks varsin murrevoittoiseks.
KS: Mitä sitten turkulaisuus noin muuten,
onko se ollut ylpeydenaihe vai jonkunnäköinen
kompleksi, että on turkulainen?
MK: Mulla on semmonen käsitys, että
turkulaiset on tossa politiikan teossa
olleet varsin luotetuilla paikoilla.
MK: Esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa
on aina ollut hyvin vahva
turkulainen edustus. Että kyllä
kai se sitä myös heijastelee, että
odotetaan ja oletetaan, että turkulaiset
ovat keskimääräistä enemmän
huolissaan valtakunnan asioista
yleisemmin. Ja tietysti turkulaiset
edustajat tavan takaa saavat kai myös
sitten moitteita, ettei olla samalla tavalla
ajamassa kaikkia erityishankkeita.
Että pelkästään oman kulma -
kunnan asioista ei pidetä huolta
tarpeeksi.
KS: Minkälainen tulevaisuus
Turulla nyt sitten on, kun lähdetään
siitä, että Turku on tällainen akselitie
eli Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari,
vai meneekö kaikki kansat tuolta
Tallinnan kautta esimerkiksi Venäjälle.
Niin, että minkälaiset Turun näkymät
mahtaa olla sieltä ylhäältäpäin
katsottuna?
MK: Turun kehityshän ei ole ollut kovin
hyvä. Ja kyllä kai se on tekemisissä
elinkeinorakenteen kanssa. Yhteen
aikaan oli toinen puoli valtakunnan
rakennusliikkeistä Turusta tai Turusta
lähtöisin, ja sillä alalla on kaikilla
mennyt huonosti. Turussa ilmeisesti
teollisuustuotanto on kehittynyt
huonosti ja Turku on kovasti
palvelujen varassa ja palvelukset
taas ovat kriisissä. Ja ilmeisesti tulevat
pysymään. Jotta Turku voisi kehittyä,
pitäisi tällaisten palvelusten kilpailukyvyn
lisääntyä koko valtakunnassa
ja lisääntyä kovasti. Meidän pitäis
pystyä kilpailemaan niiden tuonnin
kanssa. Mutta ei ole oikein mitään
merkkiä näkyvissä siitä, että Turku
tässä suhteessa edustaisi jotakin
kehityksen kärkeä.
KS: Haluatteko sanoa jonkun tervehdyksen
turkulaisille?
MK: No, terveisiä turkulaisille.
Kirsti Saksan tekstistä lyhentänyt
Tuija Hellén. ●
Åbo vår stad N o 1/2021 35
LA TURKULAINE
ONNI OLLA TUR
9 770780 510006
ISSN 0780-5101
RKULAINEN.
MANUKIN OLI TURKUSEURAN
ON
JÄSEN. OLISITKO SINÄKIN?
OLLA
Presidentti Mauno Koivisto oli mukana
TURKULA
perustamassa Turkuseuraa 1950-luvun lopulla.
”Ilokseni totean, että neljännesvuosisata sitten
LAINEN.
perustettu Turku-seura toimii
ONNI
vielä vireänä.
Vuonna 1982, Turkuseuran viettäessä 25-vuotisjuhliaan, presidentiksi noussut Koivisto
lähetti henkilökohtaisen tervehdyksen yhdistykselle.
Lähetän sydämellisen tervehdykseni Turku-seuran
jäsenille ja kaikille turkulaisille. Te tiedätte
lämpimän kiintymykseni turkulaisiin ja myönteisen
mielenkiintoni Turkua koskeviin kysymyksiin.
NI OLLA LIITY MUKAAN TURKUSEURAAN, JOKAISEN TURKULAISEN JA
Olenhan yksi Teistä.”
TURUN YSTÄVÄN YHDISTYKSEEN.
Vuosijäsenyys 30 €, perheenjäsen mukaan +5 €. Ainaisjäsenyys 350 €
LAITA VIESTIÄ INFO@TURKUSEURA.FI / SOITA 040 6373 600
OLLA TURKULA
JÄSENEDUT:
Suomen Turku – Åbo vår stad -lehden vuosikerta (sis. 4 lehteä). | Turkuseuran Föripuoti, Vanha Suurtori 3. Vaihtu-
ULAINEN. ONN
vat edut joka kuukausi. Maaliskuu: kaikki Turkuseuran omat kirjat –70%. Lisäksi murretuotteiden kassit, pussukat ja trasut
–20%. | Turkuseuran kävelykierrokset. 5€/hlö, ei-jäsenet 8€. | Lähiö-luentosarja. Maksuton, ei-jäsenet 8€. | Hovikulta,
Hämeenkatu 14. Kotimaiset pöytähopeat -30%, kultakorut 30-40%, Lumoava-korut -10%, Citizen- ja Hilfiger-kellot -20%. |
Optikko Ukkonen, Hämeenkatu 1, Turun optiikka, Humalistonkatu 5. Normaalihintaiset tuotteet -20%. | Aboa Vetus &
Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6. Normaalihintaiset pääsymaksut -10%. | Brinkkalan pihan käsityöläispuodit Outolintu,
Anne Lundén, Vanha Suurtori 3. Kaikki tuotteet -10 %. | Johanna Kaihdin, Eerikinkatu 38. Normaalihintaiset säle- ja
rullakaihtimet -15% | Merikeskus Forum Marinum, Linnankatu 72. Normaalihintaiset pääsyliput -15 % | Sibelius-museo,
Piispankatu 7. Museokaupan tuotteet -10%. | Turun linnan, Luostarinmäen käsityöläismuseon, Apteekkimuseon ja
Qwenselin talon sekä Biologisen museon museokauppojen ja myyntipisteiden tuotteet -10%. | Turun Nuori Teatteri,
Ursininkatu 4. 1 €:n alennus lipun hinnasta. | Wanha Turku kauppa, Turun Kauppahalli. Kaikki tuotteet -5% (ei postimerkit).
ONNI OLLA TUR
KYLLÄ SE SIITÄ.