2021-1 Suomen Turku

turkuseura

N o 1/2021

63. vuosikerta

7, 00 €

ÅBO VÅR STAD

TURUN

NAISIA

MATKAILU­

TRENDIT

2021 –oppaana

pyhäpaha Olavi

TURUN LINNA

1500-LUVULLA:

Timjamia ummetukseen,

pupuja pasteijaan

Stenåldern

synas

Kräffeli

kleusotta!


Sisällysluettelo

4

22

14

32

3 Pääkirjoitus / Ledare

4 Turun tekijät

Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija

Palonheimo luottaa kotiseuturakkauden voimaan

8 Turkuseuran teot ja tekijät

Hallituksen uudet tekijät puhuvat suomea,

ruotsia ja turkua

9 Engagerad i Åbosamfundet

Folkloristen Gun Herranen berättar

10 Maijan murremöötti

Mukulat aim pränkkä rarion kans

11 Kadonneen Turun jäljillä

Frans Emil Ståhlbergin pajassa tinattiin

Börsin kahvipannut

12 Föripuarist föli!

Etäkonttorille Manu-juliste, lukulistalle lähiöt

ja pyövelit

13 Kurkistus kirjaan

13 pyöveliä - Päätöntä menoa 1600-luvun Turussa

14 Hovin herkut 1500-luvun Turussa

Turun linnassa syötiin tuntikausia ja juotiin

700 000 litraa olutta

18 Turkuseuran tapahtumia

22 Jäkärlä grävs fram

Nu med amatörers hjälp

25 Paikan nimi

Miten Jäkärlästä tuli Jäkärlä?

26 Vuorine

27 Laukkase murreristikko ja Turku-trivia

28 Turkuun uusi pyhiinvaelluskeskus

Pyhän Olavin merireitti houkuttelee pyhiin -

vaeltajia Turkuun ja saaristoon

32 Elämää Nummenpakalla

Vanha Hämeentie oli vilkas kauppapaikka

– kadun tarinat koottiin kirjaksi

34 Kettula

Uudessa juttusarjassa Kulttuuriturkulainen Kari

J. Kettula havainnoi Turkua ja turkulaisia eri

puolilla kaupunkia

35 Tapahtui kerran Turkuseurassa

Manun terkut turkulaisille

TURKU-AIHEISET KIRJAT, KASSIT JA KORTIT. TERVETULOA SHOPPAILEMAAN TURKU-ÖVERIT!

TURKUSEURAN FÖRIPUOTI

Föripuoti | Vanha Suurtori 3, Brinkkalan talon 1. kerros | Huom! Aukioloajat ma-pe klo 11–17

2

Suomen Turku N o 1/2021


Pääkirjoitus

ÅBO VÅR STAD

PÄÄTOIMITTAJA

Kati Leskinen

VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA

Maija Palonheimo

TOIMITUSSIHTEERIT

Kati Leskinen ja Laura Okko

REDAKTIONSSEKRETERARE

(SVENSKA INNEHÅLLET)

Jean Lindén

KANNEN KUVA

Ari Heinonen

ULKOASU

Teemu Kaitanen

TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET

info@turkuseura.fi, 040 6373 600

ILMOITUSMYYNTI

ilmoitukset@turkuseura.fi, 040 522 9063

PAINOS

ilmestyy neljä kertaa

vuodessa.

PAINOPAIKKA

Newprint Oy, Raisio

TURKUSEURAN FÖRIPUOTI

JA ASIAKASPALVELU

Brinkkalan talo,

Vanha Suurtori 3, 20500 Turku

Avoinna ma-pe klo 11―17.

LISÄTIEDOT

Toiminnanjohtaja: Kati Leskinen,

040 528 3073, kati.leskinen@turkuseura.fi

MIKÄ SUOMEN TURKU?

Suomen Turku - Åbo vår stad -lehti on

Turun kuumin paikallismedia ja turkulaisuuden

pää-äänenkannattaja. Lehdessä

kerrotaan Turun historiasta ja nykypäivästä

kiinnostavien ihmisten ja ilmiöiden kautta.

Lehti on ilmestynyt vuodesta 1959.

MIKÄ TURKUSEURA?

Turkuseura on kansalaisjärjestö, joka vaalii

Turun historiaa, murretta ja turkulaisuutta

ja on vahvasti mukana Turun kaupungin

nykyisyyden ja tulevaisuuden tekemisessä.

Vuonna 1957 perustettu yhdistys on kaksikielinen

ja puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Turkuseura järjestää Turun historiaan, kulttuuriperintöön

ja nykyilmiöihin liittyviä tapahtumia,

julkaisee Suomen Turku -lehteä

ja muita Turku-aiheisia teoksia sekä ottaa

kantaa Turun kaupungin kaavoitukseen ja

vetovoimatekijöihin. Yhdistys on turkulaisten

kaupunginosaseurojen aluejärjestö ja

mahdollistaa asukkaiden osallistumisen Turun

kehittämiseen. Turkuseuralla on myös

oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään

Turku-aiheisia tuotteita.

Seuran jäsenmäärä on noin 2 200 henkilöä.

Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa

Turkua ja turkulaisuutta rakastava. Jäsenet

saavat neljä kertaa vuodessa Suomen

Turku -lehden ja muita jäsenetuja. Myös

yritykset ja yhteisöt voivat liittyä seuran

kannatusjäseniksi. Yhdistyksen pj on Maija

Palonheimo. Lue lisää turkuseura.fi.

Ei hullumpi vuasi

Turkuseuran 2020 vuosikertomuksesta näkyy selvästi, että vuosi

oli – koronasta huolimatta – menestyksekäs ja tapahtumarikas.

Suomen Turku -lehti uudistui sisällöltään ja ulkoasultaan ja sai valtavasti

positiivista palautetta. Lehden murresisällöistä toteutettiin ääniartikkeleita,

julkaistiin uutiskatsaus Turun murteella ja järjestettiin

verkon välityksellä murrekurssi. Kaupunginosajaosto käsitteli 35 asemakaavaa

ja Turkuseura antoi lausunnon musiikkitalosta.

Livenä tarjoiltiin murrekurssi, Koti kaupungissa -luentosarja, upeat

teemakävelyt ja huutokauppa. Turun päivänä julkaistiin Turulle oma nimikkokukkakimppu,

Taiteiden yössä murrevisailtiin ja syyskuussa kaupunki

sai uuden upean Kulttuuriturkulaisen. Loppuvuodesta lanseerattiin

suureen suosioon noussut Manu-tuotesarja.

Yhdistys otti digiloikan: jäsenrekisteri muutettiin nykyaikaiseen

muotoon sähköisine laskutuksineen ja uutiskirjeineen, ja Föripuodin

kassajärjestelmä vaihdettiin. Ei siis mikään hullumpi vuasi! Kun vielä

hallintorutiinit saadaan sähköisiksi ja osittain automaattisiksi, resursseja

jää tärkeimpään eli jäsenille tarkoitettuun toimintaan.

Turkuseura on tehnyt työtä turkulaisuuden ja Turun historian vaalimisen

sekä kaupungin vetovoiman eteen nyt 63 vuotta. On selvää,

että hommia painetaan vielä eläkkeelläkin.

Inget dåligt år,

trots allt

Åbosamfundets årsberättelse för 2020 visar tydligt att året - trots

coronan - var framgångs- och händelserikt.

Tidningen Åbo vår stad förnyades innehålls- och utseendemässigt,

och fick väldigt god respons. Texterna om dialekt kompletterades

med ljudartiklar, en nyhetssändning på Åbodialekt samt en dialektkurs

på webben. Stadsdelssektionen granskade 35 detalj planer och

Åbosamfundet gav sitt utlåtande om musikhuset.

”Live” erbjöds en dialektkurs, föreläsningsserien Koti kaupungissa,

fina temavandringar och en auktion. På Åbodagen lanserades stadens

egen blombukett, på Konstens natt ordnades dialekt frågesport och i

september fick staden en ny Kulturåbobo. I slutet av året lanserades

den populära Manu-produktserien.

Vi tog också flera digitala kliv: medlemsregistret moderniserades

med elektronisk fakturering och nyhetsbrev, och Färjboden fick ett

nytt kassasystem. Inte så illa! När våra administrativa rutiner blir elektroniska

och delvis automatiserade skapas tid för det viktigaste: verksamheten

för medlemmarna.

I 63 år har Åbosamfundet värnat om Åboandan, stadens historia

och attraktionskraft. Det fortsätter vi naturligtvis med i pensionsåldern!

Översättning: Jean Lindén

Kati Leskinen

Kirjoittaja on Turkuseuran

toiminnan johtaja, joka rakastaa

juoksemista Aurajoen rannoilla

ja säveltämistä saaristossa.

Åbo vår stad N o 1/2021 3


Turun tekijät

Selvästi näkijä

Teksti: Laura Tikkanen Kuvat: Ari Heinonen

Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija Palonheimo on maalaistyttönä tottunut siihen,

että kun hommia tehdään, ne tehdään aina kunnolla.

4

Suomen Turku N o 1/2021


len hakenut yhtä työpaikkaa. Ja muut ovat ikään

kuin ilmaantuneet aina edellisen jatkoksi, sanoo

Maija Palonheimo, 67.

Tuo haettu ja saatu työpaikka oli opettajan pesti

Pohjois-Suomessa 1970-luvun lopulla. Luokanopettajana

ja sitten ”tarkkiksen” opena, kuten

tarkkailuluokkia aikanaan kutsuttiin, meni joitakin

vuosia, mutta ala ei tuntunut omalta.

– Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on mielestäni edelleenkin tärkeintä

maailmassa, mutta työurani alussa jollain tapaa turhauduin siihen,

etten pystynyt vaikuttamaan riittävästi.

Nykyisinkin halu vaikuttaa ja kyky nähdä, mistä mahdolliset solmut ja

kitkat syntyvät, on Maijan ydinosaamista, joka on ollut kysyttyä ympäri

Suomen.

Kaksi jää: sivistys ja koulutus

Opettajan työtä laajemman näköalan kaipuu johti Maijan Turun kaupungin

sivistystoimeen, jossa hän alkoi 1980-luvun lopussa suunnitella taiteen

perusopetusta ja uutta oppilaitosta taiteelle ja viestinnälle.

Maija kertoo suhanneensa autollaan pitkin kaupunkia etsimässä sopivia

tiloja oppilaitokselle, josta sittemmin valmistui kulttuurin eri aloilla työskenteleviä

ammattilaisia, kuten tanssiopettajia, nukketeatterintekijöitä,

valokuvaajia, sirkustaiteilijoita, teatteri-ilmaisunopettajia, tuottajia, kuvaajia

ja ohjaajia.

– Valmistuneet sijoittuivat laajalle kentälle työelämään, nuorisotoimesta

seurakuntiin, teattereihin ja kouluihin, media-alan toimistoihin, Yleisradioon,

tuotantoyhtiöihin, itsenäisiksi yrittäjiksi jne.

Vaikka tuolloin oltiin menossa yhä syvemmälle lamaan, se ei näkynyt

koulutuksen arvostuksessa.

– Sivistykseen ja koulutukseen riitti rahaa. Syntyivät esimerkiksi tanssin,

nukketeatterin ja sirkuksen koulutusohjelmat. Tuntui, että sain tehdä vapaasti

ja luoda mahdollisuuksia luovuudelle, Maija muistaa.

Aika oli erilainen kuin tänä päivänä, jona monet näistä koulutuksista on jo

lakkautettu. Se saa Maijan mietteliääksi.

– Pitäisi muistaa, että kaiken muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys

ja koulutus ovat pysyviä.

Perusteellinen oppija

Maija Palonheimo on ulkopuolelta tuleva näkijä. Hän on se, joka katsoo

kauempaa ja näkee siksi tarkimmin. Kun Maija ryhtyy töihin, olennaista ei

ole sisältöosaaminen.

Hän on toiminut paitsi erilaisissa opetusalan tehtävissä, myös toimitusjohtajana

teattereissa, kuten Turun Linnateatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa,

ja viimeisimpänä helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Kaikkiin

näihin hän päätyi tai ”ajautui”, kuten itse sanoo. ⊲⊲

Turkuseuran puheenjohtaja Maija Palonheimo kuvattiin

yli 200 vuotta vanhassa Turun Akatemiatalossa. "Kaiken

muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys ja koulutus

ovat pysyviä", Maija sanoo.

Åbo vår stad N o 1/2021 5


Toisin kuin voisi kuvitella, näyttelijäksi tai muuhun

perinteiseen ammattiin teatterialalle Maija ei ole

koskaan haikaillut. Sen hän kokee ainoastaan etuna.

– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut toimia organisaatioissa,

joissa on ollut monien alojen ammattilaisia.

Minun tehtäväni on ollut mahdollistaa

heidän taiteellinen toimintansa.

Tietynlainen ulkopuolisuus luo myös hyvän paineen

tehdä työtä hyvin, tutustua kunnolla ihmisiin

ja aineistoihin. Se on tutkimustyötä, jollaiseen Maija

ei epäröi ryhtyä edes kesken leppoisan kesänvieton,

kun lomapaikkakunnalle Ulvilaan ryhdyttiin

perustamaan jätevesiosuuskuntaa.

– Se oli kirjaimellisesti ”paskahommaa”, mutta

asioiden selvittäminen oli mielenkiintoista ja opin

valtavasti. Lopputuloksena oli toimiva ja nykyajan

vaatimukset täyttävä jätevedenkäsittely.

Lasten yliopiston äiti

Vuosituhannen alussa Maija Palonheimo oli jälleen

uusissa kuvioissa, nimittäin Helsingissä Art and

Design City Helsinki Oy:n toimitusjohtajana, kun

Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen otti yhteyttä:

yliopistoon oltiin perustamassa viestintäjohtajan

paikkaa ja Maijaa toivottiin hakijaksi. Turun yliopistosta

tulikin Maijan pitkäaikaisin työnantaja yli

kymmenen vuoden rupeamalla.

Hienoimpana saavutuksenaan hän pitää Lasten

yliopistoa, joka aloitettiin vuonna 2008. Lapsille

suunnatut luennot vetivät yliopiston suurimmat salit

täyteen

– Vanhempia piti joskus muistuttaa pysymään kauempana

ja luottamaan pientenkin lasten kiinnostuksen

voimaan, sillä eihän siinä ehdi kenelläkään

äitiä ikävä tulla, kun kuunnellaan luentoa bakteereista.

Lapset keräsivät luentopasseihinsa luennoitsijoiden

nimikirjoituksia ja osallistuivat myös tiedeleireille,

joita pidettiin esimerkiksi Seilissä, Liedon

Vanhalinnassa ja Yliopistonmäellä.

– Tieteen popularisointi sai vauhtia. Turun yliopistosta

nousi tunnettuja ja suosittuja tekijöitä, kuten

avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja

ja bakteeriopin professori Pentti Huovinen sekä

suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen.

Turkuseura asukkaiden

vaikuttamisväylänä

Turkuseuran jäsenenä Maija kertoo olleensa pitkään,

mutta lähinnä seurailleensa ja osallistuneensa

tapahtumiin ja tilaisuuksiin.

– Yhdistystoiminnassa on ihan tavallista, että siihen

aktivoidutaan toden teolla vasta elämän muiden

kiireiden ja paineiden hellitettyä. Turkuseuralla

on kuitenkin mahdollisuus tavoittaa kaikenikäiset,

lapsiperheistä työikäisiin ja eläkkeellä oleviin.

– Erityisesti nyt, kun pysytellään kotosalla eikä

matkustella, oma kaupunki ja kaupunginosa kiinnostavat

yhä enemmän. Ne ikään kuin löydetään

uudestaan. Lähipuistot, ulkoilureitit ja matalan kynnyksen

tapahtumat, joihin voi tulla ex tempore piipahtamaan

koko perheen voimin.

Turussa on Maijan mukaan runsaasti eri toimijoiden

tarjontaa kaikenikäisille, mutta Turkuseurasta

ja kaupunginosayhdistyksistä voi löytää ihmisiä,

jotka toimivat kotiseuturakkaudesta, tekemisen

ilosta ja ilman suuria resursseja.

– Turkuseuran kautta pääsee myös vaikuttamaan

siihen, miltä kaupunki näyttää tulevaisuudessa.

Voisi kuvitella, että Turkuseura on Maija Palonheimon

uusin harrastus ja tuorein luottamustehtävä,

mutta näin ei ole. Tammikuussa hän aloitti Turun

Musiikkijuhlien toimitusjohtajan sijaisuuden. ●

Laura Tikkanen

Kirjoittaja on Turkuseuran

aktiivi ja kieltenopettaja,

joka nauttii päiväunista

ja -lenkeistä kahden

mäyriksensä kanssa.

TURKUSEURAN TEOT TOP 3:

1. Kaupunginosaseurat ja -jaosto – kaikkien

ääni kuullaan!

2. Turun historian tuntemus ja julkaisut.

Tulevaisuus rakentuu historialle.

3. Epäpoliittisuus. Turkuseura on hyvä yhteistyökumppani

kaikille tahoille Turussa ja

Turun ulkopuolella.

MAIJAN VISIOT TURULLE

JA TURKUSEURALLE TOP 3:

1. Satama-alueen kehitys ja laajentuminen kaupunkilaisten

käyttöön. Pääsemme lähemmäs merta.

2. Turun vanhakaupunki näkyy ja siellä viihtyvät

niin turkulaiset kuin matkailijatkin.

3. Turkuseura ilon generaattorina kaikille turkulaisille

ja ympäri vuoden. Lisää iloa ja yhdessä

olemista!

6

Suomen Turku N o 1/2021


31528769_Tall_Ships_Races_2021_muokkaus_20201113.indd 1 16.11.2020 8.28

Turun vanhankaupungin elävöittäminen on Maijalle tärkeä asia. Hän

toivoo, että ihmisiä virtaisi Tuomiokirkon alueen lisäksi myös Vanhan

Suurtorin puolelle, jossa sijaitsevat Turkuseuran tilat ja Föripuoti.

KUKA MAIJA PALONHEIMO?

Kotoisin Satakunnasta, Kullaalta,

joka on nykyään osa Ulvilaa.

67 vuotta, naimisissa, 4 lasta,

10 lastenlasta.

Rehtori Turun taiteen ja viestinnän

oppilaitoksessa 1991–1997.

Koulutusjohtaja, Turun AMK,

Taideakatemia 1997-2000.

Toimitusjohtaja, Art and Design

City Helsinki 2000-2001.

Turun yliopiston viestintäjohtaja

vuosina 2001–2012.

Ollut neljän teatterin toimitusjohtaja,

nyt Turun Musiikkijuhlien

toimitusjohtajan sijainen.

ERIK VON

BRUUNIN

JUHLAVUOSIJULISTE

ERIKOISTUOTE VAIN

TURUN PURJELAIVA-

TAPAHTUMALLE!

MYYNTIPAIKAT:

Turun linna | Käsityöläismuseo | Wäinö Aaltosen museo |

Kauppatorin Monitorin matkailuinfo | Turun pääkirjasto |

Forum Marinum | tsr.mastermark.fi

25 €

100 x 40 cm

Åbo vår stad N o 1/2021 7


Turkuseuran teot ja tekijät

Murretta, maalausta ja kaupunkisuunnittelua

– Turkuseuran

hallitukseen uusia osaajia

Turkuseuran hallituksen

puheenjohtaja ja

varapuheenjohtajat:

Turkuseuran hallitukseen valittiin syyskokouksessa

uusia jäseniä. Murreasiantuntija

ja suomen kielen opettaja Esa Laukkanen

on ollut jo pitkään mukana Turkuseuran toiminnassa,

mutta nyt ensimmäistä kertaa hallituksessa.

Suomen Turku –lehden toimittaja

Iina Paasikivi tunnetaan Turun kaupungin

entisenä kaavoitusarkkitehtinä. Jean Lindén

on puolestaan toimittaja ja maalari. Hän on

työskennellyt Suomen Turku –lehden ruotsinkielisenä

toimitussihteerinä.

Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa

Eveliina Tähti. Hän valmistuu keväällä oikeustieteen

maisteriksi Turun yliopistosta.

– Kun minut vuonna 2011 valittiin Turun Flikaksi,

en olisi voinut uskoa, että kymmenen

vuotta myöhemmin olen seuran varapuheenjohtaja.

Turkuseuran ihanat ihmiset ovat parasta.

Ja tietysti yhdistyksen tärkeä työ Turussa,

Tähti sanoo.

Toiseksi varapuheenjohtajaksi nousi Eva

Costiander-Huldén. Hän on filosofian maisteri

Åbo Akademista, pääaineenaan pohjoismainen

kansatiede.

Costiander-Huldén on työskennellyt 20 vuotta

Åbo Akademin kirjastossa eri tehtävissä.

Nykyään hän on palvelupäällikkö ja vastaa

muun muassa kirjaston arkistotoiminnasta ja

erikoiskokoelmista.

”Kun minut vuonna

2011 valittiin Turun

Flikaksi, en olisi voinut

uskoa, että kymmenen

vuotta myöhemmin

olen seuran varapuheenjohtaja.

Turkuseurassa on reilut 2 000 jäsentä. Noin

10 prosenttia jäsenistöstä on ruotsinkielisiä.

– Puhumme sujuvasti keskenämme yhdistyksen

kolmea virallista kieltä eli suomea, ruotsia

ja turkua, Costiander-Huldén naurahtaa.

Hallituksen

uudet jäsenet

Hallituksen pj.

Maija Palonheimo

Ensimmäinen

varapj.

Eveliina Tähti

Toinen varapj.

Eva

Costiander-Huldén

Iina

Paasikivi

Vuosi 2021: Kaupunginosia,

podcast ja Turku-tuotteita

Jean

Lindén

Syyskokouksessa hyväksyttiin Turkuseuran

vuoden 2021 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Vuoden aikana on tiedossa monia

mielenkiintoisia tapahtumia ja tekoja. Myös

seuran verkkosivut uudistuvat kevään aikana.

Jos koronatilanne paranee, keväällä järjestetään

Lähiö-luentosarja ja suositut kävelykierrokset.

Syksyllä vietetään Turun päivää

ja valitaan 16. Kulttuuriturkulainen. Suunnitelmissa

on myös konseptoida Turkuun

uusi kulttuuritapahtuma ja tuottaa Turun

murre -aiheinen podcast.

Kaupunginosajaosto jatkaa kaupunkisuunnittelun

parissa ottamalla kantaa kaavoihin. Jaoston

kokouksissa painotetaan entistä enemmän

kaupunginosaseurojen omaa toimintaa ja

sen kehittämistä.

Ruotsinkielisen toiminnan teemana on vuonna

2021 Kaupunginosien Turku. Vuoden aikana

tutustutaan Turun eri kaupunginosiin sekä

niiden historiaan ja erikoisuuksiin.

Turkuseura tekee Turkua tunnetuksi ja vahvistaa

turkulaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta

uusilla kekseliäillä Turku-tuotteillaan. Tavoitteena

on tuottaa vuoden aikana vähintään

yksi oma Turku-aiheinen tuote. Lisäksi voidaan

toteuttaa Manu-sarjaan uusia tuotteita.

Esa

Laukkanen

Hallituksessa jatkavat Nina Lepokorpi,

Sampo Ruoppila, Leena Suominen, Laura

Tikkanen, Pirkko Keskinen, Nico Rantanen,

Maarit Talamo-Kemiläinen, Tryggve

Forssell, Sirpa Kumlander, Joanna Kurth,

Sari Raunell ja Jari Rastas.

8

Suomen Turku N o 1/2021


EN TROTJÄNARE

i Åbosamfundet

Text & foto: Jean Lindén

Folkloristen Gun

Herranen har skrivit

många artiklar i den

här tidningen, om allt

från sjöhistoria och

krigsbrev till personliga

uppväxtminnen.

Foto: Jean Lindén

”Föreningen har gett mig innehåll

i livet”, säger Gun Herranen

som valdes till hedersmedlem

vid höstmötet.

Det var Meta Torvalds, tidigare

chefredaktör för Åbo

Underrättelser, som år

1997 lockade med Gun Herranen

i Åbosamfundet.

– Jag blev inkopplad i föreningen

via minnesträffarna för nedlagda

svenska Åboskolor, berättar Herranen.

Redan år 1998 blev hon ordförande

för svenska sektionen, en

post hon innehade ända till förra

hösten.

Lägg till det ett par perioder som

föreningens representant i Finlands

svenska hembygdsförening,

ett 50-tal skrivna artiklar i

denna tidning, två antologier som

hon var redaktör för tillsammans

med Yrsa Lindroos, samt att hon

fortfarande är svenskspråkig representant

i Åbosamfundets kultursektion.

Vad har Åbosamfundet gett dig?

– Innehåll i mitt liv, i synnerhet

efter att jag blev änka 2009.

Åbosamfundet fanns i hörnet Lasarettsgatan-Slottsgatan

då, nära

mitt hem. Jag var där hela tiden

även om jag inte fick lön, skrattar

Herranen. Man får en annan känsla

för staden då man blir bekant

med olika saker.

Vi bläddrar i mappar som vittnar

om program som Herranen varit

med och ordnat och ofta hållit

trådarna för - allt från besök vid

Waarniemi gård, synagogan och

Migrationsinstitutet till kvällar

med gästande antikexperter. I ett

brev ansöker Herranen om att en

grupp högstadieelever ska få gå

upp i domkyrkans torn. Det var

priset i en tävling där eleverna

skulle identifiera statyer i staden.

Växte upp i Sibeliusmuseet

Gun Herranen har bott hela sitt

liv i Åbo, på flera intressanta adresser.

En av dem är trähuset på

Biskopsgatan 15, nu känd som f.d.

restaurang Hus Lindman. Guns

mamma Alfhild Forslin var nämligen

amanuens på Sibeliusmuseum

som höll till i huset på 50- och

60-talen, och familjen bodde i några

av byggnadens rum. En lustig

detalj är att Herranen senare, under

studierna vid Åbo Akademi,

kom att avlägga muntlig tentamen

i engelska i sitt gamla flickrum!

Museet flyttade till sin nuvarande

betongbyggnad på granntomten

1968, och det föranleder frågan

hur Herranen ser på stadsbildens

utveckling.

– Nog känner man igen Åbo då

man varit med om alla förändringar.

De har ju inte skett på en

gång. Torgbygget är något förskräckligt,

men man får hoppas att

det blir fint när det är klart. Hela

hamnområdet, längs Slottsgatan,

är verkligen fint, och Förin tycker

jag om. Men området runt domkyrkan

är nog hjärtat av Åbo för

mig. ●

Vid höstmötet fick Sixten Westerby

och Lauri Palmunen också

diplom för sitt arbete för Åbosamfundet.

Åbo vår stad N o 1/2021 9


Flika

atte

oputtomalt Koton sanottavan marjanpoimjoit Käskytettävän

ontus

htisiva

unamilt

asälyne

mattava

Jollai

Menik

ehno

pimät

eskustas

Sanos

alvel

ssemp

kulaisel

arsinaine

omato

eppymät

mone

Viäläk

Vallato

uremmi

akrillei

uama

nastava

Väkke

ittumat

Millo Mimmottos Velkaantunu Hillakoritte luannikast Ollenkka

Poikkatte Föli Kui MEnos Perunittem Hullumaine Ket

Flatkuta Uumapaikast Mont Herrasväkkettem Kaikkest Noitten

Maijan murremöötti

Ruakoto

Rupes

Laitumel

Kauhia karra pääs!

Sarjassa Turkuseuran murreasiantuntija, professori emerita Maija Grönholm avaa Turun murteen historiaa ja

nykytilaa. Vuoden ensimmäisessä osassa tarkastellaan saariston ruotsalaismurteista lainattuja sanoja.

Erityisesti 1800-luvun lopulta

lähtien lisääntyi maaltapako

Turkuun ruotsinkielisestä saaristosta,

minkä jälkeen läheiset

kontaktit työväestössä eri

kieliryhmien välillä yleistyivät.

Turunmaan ruotsin murteista

lainatut arkiset sanat erosivat

usein myös ääntämykseltään tai

merkitykseltään Turun ruotsista

lainatuista ”hienoista” sanoista.

Saaristolaismurteisiksi ovat

tunnistettavissa esimerkiksi lukuisat

lainasanat, joiden ensitavun

ä(ä), lyhyt vokaali tai k/svaihtelu

juontuvat Turunmaan

ruotsin murteiden säilyttämistä

ikivanhoista äännepiirteistä,

esim. plääjätä 'kestitä', prällätä

’remuta juovuspäin’, präkätä

'käryttää, touhuta', tällinki

’telineet, laittautuminen’, fälly

– fella 'rotanloukku' (< r.murt.

fεllo, vrt. r. fälla [fella]). Myös

sanat pokat (vrt. r. båge), hole,

koli sekä kyltti – syltti -vaihtelu

tulevat saaristolaismurteista.

Präkättin tuahei ja ihmiset sanosiva

et älkkäm präkäkkä. / Mukulat

aim pränkkä rarion kans.

/ Taativaattet pääl...pisti ittes

tällinki. / Kihtak sum pluussis

punassem päi? / Tafti siftas liila

ja punasse (< r.murt. [skifta],

vrt.r. [šifta]).

Eniten ruotsalaismurteista lainattiin

tunneväritteisiä ilmauksia

kuvaamaan kieliyhteisössä

vallitsevia asenteita. Tähän

haukkumasanojen joukkoon

10 Suomen Turku N o 1/2021

Misä

Sääki Vähä

jollai

Venepaikal

kuuluu paljon ihmisen ulkomuotoon,

luonteeseen ja liikkumiseen

viittaavia sanoja. Naisia

on voitu metaforisesti kuvata

sanoilla haaso, us. vanha haaso

'raihnaasta naisesta' ja haasottaa:

Kulke haasottaa lyhkäsel

askelas ettispäi (< r.murt. ha:so

'hevosen t. ihmisen koivesta',

'kuluneista kengistä', r. hasa

'laahustaa'). Myös sekaista tukkaa

tai ulostyöntyvää takamusta

on nimitelty halventavasti:

Kauhia karra pääs. (< r.murt.

karra ’jst harottavasta, esim.

oksasta'). / Perseki oli tyyttelläs

ku potattisäkki. (

tut 'torvi, nokka').

Heikkokuntoisia miehiä puolestaan

pilkattiin sanoilla honkki,

klenkkakontti, (äijän)knääkkä,

krallu(mperi) (< r.murt. skrallus

'voimaton mies'), kräffeli. Myös

epäsuotavasta käytöksestä ja

liikkumisesta sai kuulla moitteita:

Sill o vähän klopo käytös. /

Flaksa tual pojatten kans joka

ehto. / See flaasusti pisin kaupunkki.

/ Tryykäs ohitte nii et

takki vaa flekas. / Muijat meni

niin tröötisäs toril 'nokkavina;

tärkeilevinä' (< r.murt. try:t, tråtu,

troto 'nokka, kuono'). Vahvasti

tunneväritteisiä ovat olleet

myös huudahdukset: Pir holes

kii, piräk kleusu kii, sai päim

pläsi, tuli päim plötti, tinttasim

päim moto, veräm päi alventti!

Nalkuttamista, äksyilyä tai

turhaa lörpöttelyä ei Turussa

Koltiaissi

Uumanpaikast

Ollenkka

Onk

prohtama

Sukkelamp

Kaivamise

myöskään ole pidetty suotavana,

mistä annettakoon muutama

esimerkki: Jokkut on koht

prottelas, ku ei tarppeks värteerata.

/ Ei se puhu ikä asia, se

vääntä ja kääntä, se kleusotta.

/ See o vähäm proto suustas (<

r.murt. broto 'nalkuttaja', 'pellavaloukku').

Lörpöttelemiseen

liittyvissä lainoissa on usein pltai

fl- sanan alussa, minkä voi

kuvitella symboloivan vähän samantapaista

ääntä kuin veden

loiske: Se-o sit niim pal plato

ämmä 'suulas, juoruileva', tavalise

fleto. / Et noi muijat jaksa

pläpöttä tual kartanol aamust

ehtosse. ●

Maija Grönholm on Turkuseuran

murreasiantuntija,

joka kerää ja tutkii Turun

murretta toispualt ja tältpualt

jokke ja tykkää “kaikkest

enempi Turu murtte nuatist ja

hauskasist sanoist”.

Lyhenteet:

r. = ruotsin

r.murt. = ruotsin murteiden

Lähteet:

Grönholm, Maija, Ruotsalaislainojen

pejoroituminen Turun murteessa.

Eripainos Sananjalka 31-1989.

Rupes

Valla

Jokirannas

Järkke

Ainaki

On

Kalastam

Tommott

IAnkaik

Toispua

Hiano

Sillai

Ruokkimise

Rappus

Päältpäi

Pihalt

Sanos

Anneta

Tykäny

Sanosiv

Kääntän

Vihane

Huama

Jottai

Ollenkka

Häppem

Kippama

suurTori

Mihink

Sanosiva

kyt

Viäl


ä

Kadonneen Turun jäljillä

k

as

is

kine

l

Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlbergin väkeä

Ketarantien pajan pihalla arviolta 1930-luvulta.

Yrjö Ståhlberg on toinen oikealta.

Kuva: TMK/Attila

s

is

Seppänä katolla

Ståhlbergin paja Raunistulan Lonttisten 1. linjalla mainosti ”Sepäntöitä kohtuushinnoilla”.

Yli satavuotiaan pajan tarina päättyi viime vuonna.

a

y

ät

l

l

ä

täs

Seppä Frans Emil Ståhlberg perusti vuonna 1913

rauta- ja peltisepänliikkeen Raunistulan Lonttisten

1. linjalle. Kun hänen poikansa Yrjö siirtyi

yrittäjäksi 1920-luvun lopulla, liike sai nimen Rauta- ja

peltisepänliike Yrjö Ståhlberg. Tällä nimellä yritys toimi

Yrjön kuolemaan, vuoteen 1966, saakka. Tämän

jälkeen omistus siirtyi perikunnalle, puoliso Lyylille ja

tyttärille, ja nimeen tuli lisäys jälk. eli jälkeläiset. Työtä

tehtiin koko ajan samassa paikassa, vaikka katuosoite

vaihtui Ketarantie 27:ksi 1940-luvun lopulla.

Seppämestari Yrjö valmisti perinteisten saranoiden

lisäksi useita erilaisia työkaluja. Rakennusliikkeille

tehtiin purkurautoja, käsipiikkejä ja meisseleitä. Niitä

tuotiin myös säännöllisesti pajalle teroitettaviksi. Aikoinaan

tehtiin todella paljon hollihakoja, joilla yhdistettiin

puupalkkeja rakentamisessa.

Suurimpia muistoihin jääneitä töitä on ollut Raunistulan

koulua ympäröivän pitkän aidan valmistus 1930-luvulla.

Myös Ukkokotia ympäröivä aita tehtiin pajalla. Sodan

jälkeen paja valmisti kaikki Turun linnan korjauksessa

tarvitut saranat ja ovihelat. Se oli iso työ.

Taontatöiden lisäksi pajan toisessa päässä tehtiin

penkkipeltiseppätyötä eli valmistettiin lähes kaikkea

pellistä, kuten mitta-astioita, kannuja ja tuuliviirejä.

Yrjön veli Veikko toimi yrityksessä peltiseppänä, ja

muiden töiden lisäksi hän tinasi aina Hamburger Börsin

kupariset kahvipannut ja muut astiat. Turun Osuuskauppa

olikin aikoinaan yrityksen suuri asiakas.

Peltisepät tekivät myös peltikattoja ja korjasivat niitä.

Maarian kirkon katon korjaaminen on jäänyt Veikon

pojalle hyvin muistiin. Hän kiipesi kymmenvuotiaana

kirkon katolle viemään kahvia isälleen. Seurakunta tilasi

pajalta myös Martin kirkon ristin valmistuksen ja sen

paikalleen asennuksen. Valmiit työt kuljetettiin asiakkaille

käsikärryillä ja niillä kulkivat myös pellit kattotyömaille

— oli osoite sitten lähellä tai kaukana.

Yritys mainosti 1930-luvulla, että ”Kaikkea sepäntöitä

tehdään kohtuushinnoilla.” Lisäksi hyvä laatu oli yrityksen

tavaramerkki. Pajalla oli töissä parhaimmillaan yli

10 henkeä ja vielä 1960-luvulla se työllisti kaksi seppää.

Pajatoiminta Ketarantiellä loppui lokakuussa 2020. Silloin

ahjo lämpeni viimeisen kerran ja sen jälkeen pajan

rakennukset purettiin. Ståhlbergin paja oli viimeinen

lähes kaupungin keskustassa toiminut perinteinen sepänpaja.

Sanna Kupila

Kirjoittaja on Turun museokeskuksen

tutkija, joka on

kiinnostunut turkulaisesta

teollisuushistoriasta.

Åbo vår stad N o 1/2021 11


Turkuseura

suosittelee

Föripuarist föli!

Testissä Föripuodin kirjat ja tuotteet

Kuva Ari Heinonen

Turun lähiöt

Turun ensimmäinen lähiö ja lähiöostari

rakennettiin 50-luvulla

Patterihakaan. Sinne Koivistotkin

muuttivat, ja niin tekee moni

meistä edelleenkin, asuu jossakin

Turun lähiöistä. Historiikeissa

on usein kuitenkin keskitytty

keskustaan tai menty vain vähän

edemmäs. Tietokirjailijoiden

Petri Aallon ja Mikko Laaksosen

teos Turun lähiöt – Aluerakentaminen

Turun kaupunkiseudulla

(Sammakko, 2021) tuo esiin Turun

lähiöiden historiaa ja ainutlaatuisia

piirteitä. Luonto on aina

ollut vetovoimatekijä – esim.

70-luvun Uittamoa markkinoitiin

”luontokeskeisenä citykaupunkina”.

Upeasti kuvitettuun teokseen

on helppo uppoutua. Ehdoton

hankinta kodin etsijälle

ja sille, joka haluaa tuntea omat

kulmansa paremmin! Lisää on

luvassa syksyllä, kun Sammakko

alkaa järjestää lähiöbussikierroksiaan.

13 pyöveliä

Jos nykypäivän oikeuskäytännöt

ihmetyttävät rapakon ja rajan

takana, on meno ollut päätöntä

1600-luvun Turussakin. FT

Veli Pekka Toropaisen kirjoittamassa

13 pyöveliä - Päätöntä

menoa 1600-luvun Turussa (Turun

museokeskuksen julkaisuja

86, 2020) pyövelit ja muut kaupunkilaiset

pääsevät ääneen.

Minä-muotoisia tarinoita lukiessa

voi lähes kuulla partojen pärinän

ja haistaa kaupungin hajujen

kimaran. Teos perustuu

aitoihin oikeuspöytäkirjoihin, mikä

pistää hämmästelemään rikasta

kielenkäyttöä ja monipolvisia

selityksiä siitä, kuinka “en

se minä häntä haukkunut rumaksi

kuin simppu”. Rangaistukset

olivat kekseliäitä, kevyimmillään

sakkoja, kujanjuoksua,

puuhevosella istumista ja piiskaamista,

mutta pahimmillaan

lähti lopulta pää, niin syylliseltä

kuin jopa pyöveliltäkin. Hurjaa!

Turkuseuran Manu-sarja

Joko olet lähettänyt kaverille

”Kyllä se siitä” -postikortin ja koristaako

etätyöpistettäsi tämä juliste?

Presidentti Mauno Koiviston

vaalipuheesta poimittu lause

piristää ja kannustaa korona-aikanakin.

Turkuseuran toiminnanjohtajan

Kati Leskisen ideoima,

viime vuoden lopulla julkaistu

Manu-sarja on saavuttanut suuren

suosion ympäri maata. Graafikkona

eli Manun piirtäjänä työskenteli

Teemu Kaitanen, jonka

kädenjälkeä on myös Suomen

Turku -lehden taitto. Föripuodin

joulumyynnin hittituote olivat

Manu-mukit, ja niitä, trasuja,

keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja

ja julisteita on edelleen saatavilla.

Hae omasi ja kaverille kans!

Mukiin löytyy puodista täytettäkin,

kuten vaikka iloisen kuplivaa

kuusenkerkkäjuomaa!

Laura Tikkanen

12 Suomen Turku N o 1/2021


13 pyöveliä

Kurkistus kirjaan

"Piiskaamisen

ja ruoskimisen lisäksi meillä piiskureilla

oli myös muita tehtäviä, kuten

kujanjuoksuihin osallistuminen.

Kujanjuoksussa tietyn miesmäärän

muodostaman kujanteen läpi juoksevaa

rangaistavaa lyötiin vitsoilla

selkään.

-- Esimerkiksi ratsumies Wilhelm

Josefson tuomittiin helmikuussa

1688 edeltäjäni Erik Mårtenssonin

kymmenen kuparitaalarin arvoisen

viltin varastamisesta tämän reestä.

Hänen tuli palauttaa viltti ja maksaa

sen arvo kolminkertaisesti sakkoina.

Koska hänellä ei ollut varaa

maksaa sakkojaan, juoksi Wilhelm

27. helmikuuta kujanjuoksun kerran

edestakaisin 63 miehen välissä.

Yhtenä rangaistuskeinona miehiin

käytettiin puuhevosella istuttamista.

Siinä rangaistava istutettiin painot

jaloissaan puuhevosen tukin

päälle. Tämä tuntui munaskuissa,

sillä hevosen ruumiina toiminut

terävä tukkipuu hiersi nivusissa.

Nämä rangaistukset pantiin toimeen

torilla.

Syyskuun 24. päivä 1691 useat yövartiossa

olleet porvarit valittivat

kaupungin rummunlyöjän Jakob

Jöranssonin olleen kovassa humalassa

pari iltaa aiemmin vahdinvaihdon

aikaan. Kun porvarikaarti

oli marssinut päävartioon, oli Jakob

haukkunut heitä kelmeiksi ja

hunsvoteiksi ja lyönyt yhtä heistä.

Lisäksi hän oli haukkunut pormestaria,

jolle hänen käytöksestään oli

ilmoitettu.

Koska hän oli nuorukainen ja hänet

oli vasta otettu virkaansa, rangaistiin

häntä ainoastaan kolmena päivänä

kello kahdeksan ja kahdentoista

välisenä aikana puuhevosella

ratsastamisella. Seuraavalla kerralla

hänet luvattiin erottaa. (s. 95)

PYÖVELIN MONINAINEN TOIMENKUVA

Uudenmaantulli

Kupittaan peltoja

Pyövelin talo

Karjakatu

Hämeentulli

Mätäjärvi

Lyypekinmäki

Hämeenkatu

Raatihuone

Luostarikortteli

Katinhäntä

Tori

Ryssänmäki

Koulukatu

Kirkko

Kirkkokortteli

Kuningattarenkatu

Herrainkulma

Piispanpelto

Multavieru

Tiirikkalankatu

Hauenkuonontori

Aninkainen

Aninkaistenkatu

Peltoja

Kaupunkia

ympäröivä

tulliaita

Kartan kuva Turun museokeskus.

Kartta Riksarkivet, RA. Kartor

av mindre format utan känd

proven. nr 446. Kartta on

valmistunut noin vuonna 1638.

Suomenkieliset tekstilisäykset

Veli Pekka Toropainen.

Aninkaistenmäki

286 287

Åbo vår stad N o 1/2021 13


Riikinkukkoa

hoviväelle

Teksti: Nina Lepokorpi Kuvat: Ari Heinonen

Renessanssiajan ihmiset suhtautuivat ruokaan ja juomaan intohimoisesti.

Turun linnan juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat kestivät joskus tuntikausia,

kun yhden aterian aikana saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia.

Kun syksyllä 1562 kuningas Kustaa

Vaasan poika, perintöruhtinas

Juhana, solmi avioliiton

Puolan prinsessa Katariina Jagellonican

kanssa, saapui Turkuun uusi

eurooppalainen tuulahdus. Valtava

myötäjäisomaisuus ja suuri hoviväki

tekivät Turun linnasta renessanssin

edelläkävijän Suomessa.

Turun linnassa ruokaili Juhana-herttuan

aikaan (1556–1563) päivittäin noin

600 henkilöä. Osa heistä asui linnassa

tai sen alueella, osa oli työtään siellä

tekeviä kaupunkilaisia. Linnan voudintileistä

selviää, miten runsaaseen kestitykseen

kukin oli asemansa mukaan

oikeutettu. Paitsi määrän myös ruuan

laatuerot korostivat eriarvoisuutta.

14 Suomen Turku N o 1/2020


*Rouva Valpuri silmäilee tyytyväisenä ympärilleen.

Hänen pyöreille poskilleen on kohonnut

puna, ja hikipisarat kimaltavat hiusjuuressa.

Turun linnan herttuansalin takassa on poltettu

tulta kaiken päivää, ja avotakan hiillos hohkaa

kuumuutta rouvan turkisvuorisen verkaleningin

verhoamalle vartalolle. Rouvan huulille nousee

hymy. Kukapa olisi uskonut, että hän kerran saisi

istua herttua Juhanan kutsumana Turun linnassa,

vieressään linnan rouva, armollinen prinsessa

Katariina Jagellonica.

Hovin juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat

saattoivat kestää tuntikausia, kun ruoka toisensa

jälkeen kannettiin pöytään. Yhden aterian aikana

saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia. Kädet

pestiin ennen ja jälkeen ruokailun palvelijan

ojentamassa vadissa ja kuivattiin tämän kaulan

ympärillä riippuvaan käsiliinaan.

Juhana kohottaa lasiaan. "Saluta - terveydeksi!"

Rouva Valpurin puolison, kauppias ja laivanvarustaja

Henrik Innamaan omistama alus Ursus

Finlandicus – Suomen Karhu, on palannut taas

kerran vahingoittumattomana Danzigista Turkuun.

Sen lastina olleet kallisarvoiset kankaat,

viinit ja suola ovat turvallisesti säilössä linnan

fatabuureissa, ja suunnitelmat uusista kauppamatkoista

on lyöty lukkoon. Nyt on aika juhlia

onnistuneita kauppoja.

Joutsenta juhla-aterialla

Ravinto oli viljavaltaista. Lähes 90 prosenttia linnaan

tuodusta viljasta leivottiin leiviksi tai keitettiin

puuroiksi. Ruisjauhoista leivottiin herrainleipää

ja limppua hoviväelle sekä renkileiväksi kutsuttua

näkkileipää. Vehnäleipää kului vähemmän, mutta

leivottaessa jauhoja ei säästelty: yhteen vehnäkakkuun

niitä käytettiin reilut kaksi litraa ja sämpylään

puoli litraa.

Viikot jakaantuivat keskiajalta periytyneen tavan

mukaan kala- ja lihapäiviin. Yleensä sunnuntai,

tiistai ja torstai olivat lihapäiviä. Muina päivinä syötiin

ainoastaan kalaa, jota kului linnassa runsaasti.

Juhlien yhteydessä lihat ja kalat saattoivat mennä

sekaisin.

Miltei kaikki kala kelpasi ravinnoksi. Suolasilakkaa,

-turskaa ja -lohta syötiin paljon. Kuivatuista kaloista

suosituinta oli hauki. Parhaat herkut olivat samoja

kuin nykyään. Savusiika, savulohi, savustettu

kampela ja ankerias maistuivat hoviväelle. Juhana-herttua

saattoi tarjota arvovierailleen myös taikinakuoreen

leivottua taimenta.

⊳ Kauppias ja laivanvarustaja Henrik

Innamaan puoliso Valpuri peri miehensä

kuoleman jälkeen tämän kauppaoikeudet.

”Vain harvoilla oli

1500-luvulla varaa

Kanarian saarilta

tuotavaan ruokosokeriin.

Pöytään on katettu kullatut lautaset, veitset ja

haarukat. Valpuri tarttuu kaksipiikkiseen ruokailuvälineeseen.

Tässäkö nyt on se merkillinen kapistus,

jolla Euroopan hovien väki pistelee ruokaa

suuhunsa? Paholaisen talikoksikin tätä joku

on kutsunut.

Tuoretta lihaa hoviväelle oli tarjolla ympäri vuoden.

Arvokkainta oli vasikanliha. Sitä tarjottiin ainoastaan

herttualle ja hoviväelle. Naudanlihaa

saivat kaikki, palkolliset tosin vain suolattuna ja

kuivattuna. Isot linnut vakiinnuttivat asemansa

ruokapöydissä, ja juhla-aterian pääruokana olikin

usein joutsen, riikinkukko, haikara tai kalkkuna.

Mausteiden maailmanvalloitus

Suola oli vielä 1500-luvulla arvotavaraa, jota varakas

väki käytti runsaasti. Suolatussa lihassa sen

osuus oli kolmasosa lihan painosta, voissa noin

kymmenys. Ruokapöydässä oli suolakko joka toisen

tai joka kolmannen vieraan edessä. Astiasta

otettiin kolmella sormella hyppysellinen.

Meritie Intiaan löydettiin 1500-luvun vaihteessa.

Sen myötä mausteiden hinta halpeni ja niiden

tuonti Eurooppaan lisääntyi. Näitä kiihottavia makuaineita

käytettiin tuhlailevasti ja niitä sekoitettiin

keskenään. Ruokaa maustettiin myös Ruissalossa

ja linnan eteläpuolisessa keittiöpuutarhassa kasvatetuilla

yrteillä.

Mausteiden terveysvaikutuksia on kenenkään

turha vähätellä. Valpurin korviin on kulkeutunut

tieto siitä, miten yksi Katariinan hovineidoista

saatiin parannettua vakavasta taudista sahramin,

kanelin ja viikunan avulla. Mausteet voi

myös liottaa viinaan tai viiniin ja kastella sillä

kangas, joka sitten kiedotaan pään ympärille.

Rouvalta pääsee tirskahdus, kun hän muistaa

oivan reseptin: alakuloisuus tai ummetus paranee

timjamilla, ja korianteri vapauttaa aivot ilmavaivojen

aiheuttamilta haitoilta!

Vain harvoilla oli 1500-luvulla varaa Kanariansaarilta

tuotavaan ruokosokeriin. Vohvelit, omenamunkit,

piparkakut, marsipaani ja joskus jopa

lehtikullalla päällystetyt konvehdit olivat hovin

herkkuja. Niitä tarjottiin tuntikausia kestävillä aterioilla

suolaisten ruokalajien välillä. Herkkusuiden

pöytiin löysivät tiensä myös monenlaiset etelän

hedelmät. ⊲⊲

Åbo vår stad N o 1/2021 15


Suuret kuviomuoteissa leivotut piparkakut

olivat oman aikansa statussymboleita.

Piparkakku-nimitys

viittaa pippuriin, jota käytettiin

näiden pienten leipien mausteena.

Sen lisäksi niihin leivottiin terveyttä

edistävää hunajaa, sokeria ja

muita mausteita. Kivikovia piparkakkuja

pehmitettiin vaikkapa viiniin

kastamalla.

Syötävien herkkujen rinnalla renessanssihovien

pöydissä nähtiin myös

koristeellisia illuusioruokia, marsipaanista,

sokerista tai vahasta muotoiltuja

lintuja, mytologisia eläimiä ja

kokonaisia maisemia eläimineen ja

kasveineen. Nykyajan piparkakkutalot

jatkavat tätä perinnettä.

Kuninkaan seurueelle viiniä,

venäläisille viinaa

Pöytiin tarjoilusta vastasivat hoveissa

yleensä nuoret aatelispojat,

joita kutsuttiin paasipojiksi. He

saattoivat myös maistaa tarjottavan

ruuan ja juoman myrkytysten

varalta, mutta usein esimaistajat

olivat erikseen.

Linnan viininlaskija Herman kiertää

pöydän ympäri ja täyttää

vieraiden pikarit hehkuvanpunaisella

mausteisella viinillä. Valpuri

vilkuilee mieheensä, joka on syventynyt

lasinsa tyhjentämiseen.

Ohrasta saatiin maltaat oluenpanoa

varten. Olutta kului linnassa

vuosittain 700 000 litraa. Hovin

pöydässä sitä juotiin päivittäin 4,6

litraa, voudin ja aseväen pöydässä

3,3 litraa ja palvelusväen pöydässä

2,2 litraa henkilöä kohti. Herrainolut

oli hieman nykyistä keskiolutta

vahvempaa ja voudinolut, laivaolut

ja renkiolut laimeampaa. Olut nautittiin

usein lämmitettynä, ja siitä

valmistettiin keittoja ja vellejä.

Sima on vanha suomalainen juhlajuoma.

Sitä suosivat erityisesti miehet

– ehkä siksi, että sitä kutsuttiin

jumalten ja viisasten juomaksi. Itämeren

maista tuodulla villihunajalla

maustetun siman alkoholipitoisuus

saattoi nousta jopa 17 prosenttiin.

Viinipikareiden seuraksi pöytään

on ilmestynyt tinaisia oluttuoppeja,

jotka täyttyvät kuin itsekseen

kuohuvasta herrainoluesta. Valpuri

maistaa kielellään humalan

maun ja muistaa vanhan sanonnan:

"Olut tekee naiset hedelmällisiksi

ja miehet itkuisiksi."

Viinien kulutus nousi Turun linnassa

huippuunsa 1550-luvun lopulla

Juhana-herttuan monien juhlien

ansiosta. Mikäpä siinä oli maljoja

kohotellessa, kun Euroopan viinialueet

tuottivat runsaita satoja. Viiniä

tarjottiin emämaasta tuleville

kuninkaan läheteille. Venäläisille oli

sopivaa tarjota viinaa. Viini nautittiin

lämmitettynä ja makeutettiin hunajalla,

sokerilla ja erilaisilla mausteilla.

Samanlaista sisäistä lämmikettä

etsitään nykyään keskitalven aikaan

nautittavasta glögistä.

Hoviväen ravinto 1500-luvulla oli

erittäin energiapitoista. Syynä oli

se, että ruoka suurimmaksi osaksi

oli hyvin suolaista, kuivattua, hapatettua

tai savustettua ja sitä nautittiin

paljon. Tästä johtui myös juomien,

etenkin oluen, runsas kulutus.

On sanottu, että vielä satoja vuosia

myöhemmin renessanssin ajasta

nousee muistona hyvän ruuan ja

juoman tuoksu.

Valpuri kurottautuu ottamaan

hopeamaljasta sokerilla päällystetyn

hedelmäpalan ja maistaa

pikaristaan makeaa mantelinmakuista

juomaa. Amaretto, lempeä

nostattava likööri. Valpuri kääntyy

hymyillen miehensä puoleen.

Tämän juomisessa onkin pidettävä

varansa. ●

*Juttu pohjautuu Nina Lepokorven Parasta

pöytään - suomalaisen gastronomian

historia (Kari Martiala ja Helena Lylysaari,

Gummerus 2017) -kirjan artikkeliin. Sitaatit

ovat artikkelin fiktiivisestä tarinasta, jossa

kerrotaan Valpuri Innamaasta, turkulaisesta

kauppiaan ja laivanvarustajan

vaimosta, joka pääsee vierailulle Turun

linnan pitoihin. Valpuri ja Henrik Innamaa

olivat todellisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat

1500-luvun Turussa.

⊳ Turun linnan esilinnassa

on pysyvä näyttely Turun

linnan historiasta. Sen keskiössä

on Juhana-herttuan

hovin juhlapöytä.


Suomen herttua Juhana vietti Turussa komeaa

hovielämää ensin jalkavaimonsa Kaarina

Hannuntyttären ja myöhemmin puolisonsa

Katariina Jagellonican kanssa. ⊲

RUOKAA TURUSSA 1500-LUVULLA

Juhana-herttuan hoviväen ravinto oli erittäin

energiapitoista. Ruoka oli suolaista, kuivattua,

hapatettua tai savustettua ja sitä nautittiin paljon.

Viikot jakaantuivat kala- ja lihapäiviin.

Juhlat kestivät tuntikausia. Yhden aterian

aikana saatettiin tarjoilla 50 eri ruokalajia.

Juhlapöytiin saatiin uutuuksia: suuria lintuja,

pasteijoita (joiden sisään piilotettiin joskus jopa

elävä pupujussi), sokeria, uusia mausteita.

Olutta juotiin linnassa vuosittain 700 000 litraa.

Nina Lepokorpi

Kirjoittaja on Turkuseuran

hallituksen jäsen, joka teki

elämäntyönsä Turun linnan

tutkijana.

Olisitpa

sinäkin täällä!

Viihtyisä ja yhteisöllinen

Jyrkkälä odottaa sinua.

Tutustu vapaisiin vuokrakoteihin

ja hae asumaan meille!

jyrkkälä.fi

Åbo vår stad N o 1/2021 17


Turkuseuran tapahtumia

Föripuoti ja maaliskuun jäsenedut

Föripuoti on avoinna ma–pe klo 11–17. Uutuustuotteina

Turun lähiöt -kirja sekä Turku-fudget,

nam! Maaliskuun jäsenetuina tarjoamme kaikki

Turkuseuran omat kirjat -70%. Lisäksi murretuotteiden

kassit, pussukat ja trasut -20%.

Turun lähiöt -luentosarja siirtyy

Luentosarja oli tarkoitus aloittaa helmikuussa,

mutta ajankohtaa siirretään kokoontumisrajoitusten

takia. Uuden aikataulun mukaan luennot

starttaavat huhtikuussa, muutokset mahdollisia:

6. huhtikuuta klo 17.30–19 luento keskittyy

lähiöaatteeseen, sotien jälkeiseen asuntopolitiikkaan

ja lähiötalojen rakennustekniikkaan

Luennoitsijat: Petri Aalto ja Mikko Laaksonen.

13. huhtikuuta klo 17.30–19 käsiteltävänä

ovat Turun varhaiset lähiöt Iso-Heikkilä, Patterinhaka

ja Vasaramäki. Luennoitsija: Petri Aalto.

20. huhtikuuta klo 17.30–19 aiheina ovat

aluerakentamissopimukset ja lähiöistä Suikkila,

Jyrkkälä ja Turun suurlähiöt Runosmäki ja

Varissuo. Luennoitsija Mikko Laaksonen.

27. huhtikuuta klo 17.30–19 kerrotaan kaavoituksen

monista vaiheista ja lähiöistä esittelyssä

ovat Kurala, Uittamo ja Ilpoinen. Luennoitsija:

Petri Aalto.

4. toukokuuta klo 17.30–19 puhutaan lähiörakentamisesta

Turun naapurikunnissa Raisiossa,

Naantalissa, Kaarinassa ja Liedossa.

Luennoitsija: Mikko Laaksonen.

Murrekerhot tauolla

Murrekerhot ovat tauolla koronan takia. Ilmoitamme

heti, kun murrekerhon voi taas järjestää.

SVENSKT PROGRAM

Temat för i år är Stadsdelarna i Åbo, med särskilt

tonvikt på hur de olika stadsdelsföreningarna

fungerar och vad som är aktuellt just nu.

Onsdagen den 10.3. handlar programmet om

stadsdelen Jäkärlä, och vi gräver oss verkligt

långt tillbaka i tiden rubriken ”Stenåldersmysteriet

i Jäkärlä”. Arkeologen Jan Fast berättar

om områdets särdrag och historia och det man

vet om de unika fynd man hittills hittat. Detta

erbjuder vi i samarbete med Åbo svenska arbetarinstitut.

Webbföreläsningen börjar kl.

18.15. Den är gratis för Åbosamfundets medlemmar

om de förhandsanmält sig på normalt

sätt (aboarbis.fi). Medlemsförmånen gäller endast

vid förhandsanmälning före 10.3. kl 12.

I april - onsdagen den 7.4. kl. 18 med samling

i Brinkkalahusets Möötti - hoppas vi få kunna

lyssna till Stefan Norrgård i en föreläsning som

behandlar klimatförändring och hans forskning

kring islossningen i Aura å. Anmälan som ovan!

Onsdagen den 5.5.2021 kl. 17 fortsätter vi

med besök i Gertruds stadsdel. Vi träffas på

Gertrudsbacken (hörnet av Gertrus- och Karinsgatorna)

och blir sedan guidade av Henrik

Halonen, ordförande i Asukasyhdistys Kerttuli.

Henrik kommer att berätta om de många

husen från 1920-talet och så vandrar vi vidare

till det nyaste inom stadsdelen, nämligen husen

mellan Österlånggatan och Kuppisparken.

Promenaden avslutas med en kopp kaffe, där

vi får höra mera om verksamheten inom denna

stadsdelsförening. Anmälan som ovan!

Tisdagen den 8.6. kl. 17 flyttar vi oss längre

ned längs ån till Martins stadsdel. Preliminärt

samlas vi vid den gamla gasklockan och fortsätter

sedan till Manilla fastigheten. Mera info i

följande nummer.

OBS! Om du inte fått nyhetsbreven på svenska,

skicka ett mail till info@turkuseura.fi och bekräfta

att du vill ha nyhetsbrevet på svenska!

HUOM, JÄSEN! Tietoa

jäsenmaksuista ja -korteista

Turkuseura otti viime vuonna käyttöön uuden

jäsenrekisteriohjelman. Samalla myös

jäsenkorttimme uudistui. Suosittelemme jäsentemme

ottavan käyttöönsä sähköisen

mobiilikortin, joka lähetetään automaattisesti

sähköpostiin muutaman päivän kuluttua siitä,

kun jäsenmaksu on maksettu.

Jäsentemme joukossa on vielä useita satoja,

joiden sähköpostia ei ole rekisterissämme.

Jos käytössäsi on sähköposti, ilmoitathan

siitä meille osoitteeseen info@turkuseura.

fi tai puhelimitse 0406373600. Näin saat

jäsenkortin lisäksi tulevina vuosina jäsenmaksulaskut

sähköisesti.

Sähköinen jäsenkortti on mobiilikortti, joka

vaatii verkkoyhteydellä varustetun kännykän

toimiakseen. Jäsenkortti saapuu sähköpostiviestillä,

joka sisältää linkin. Kun linkin avaa

mobiililaitteella, kortti avautuu verkkoselaimeen.

Kortin voi halutessaan tallentaa puhelimen

aloitusnäytölle. Tarkistathan varmuuden

vuoksi myös sähköpostisi roskapostikansion,

jos viesti on vahingossa päätynyt sinne.

Jäsenkortti avautuu hieman eri tavoin eri puhelimissa

ja sähköposteissa. Jos sinulla on

kysyttävää, ole yhteydessä asiakaspalveluumme.

Jos haluat paperisen jäsenkortin, voit noutaa

sen Föripuodista ma-pe klo 11–17.

Lähetimme vuoden 2021 jäsenmaksulaskut

tammikuussa. Jos sinulla on ollut ongelmia

jäsenmaksulaskun maksamisessa,

muistathan tarkistaa, että käyttämäsi tilinumero

ja viitenumero ovat samat kuin

laskussasi olevat. Maksu rekisteröityy järjestelmäämme

vain, jos se on maksettu laskussa

olevilla tiedoilla.

Jotta voimme parhaiten palvella sinua, muistathan

myös ilmoittaa Turkuseuralle, jos postiosoitteesi

tai sähköpostiosoitteesi muuttuvat.

Turun Flikka ja Poika –kisa

tulee taas!

Turkuseura valitsee Turulle vuosittain Turun Flikan

ja Pojan. Valitut nuoret toteuttavat vuoden

aikana erilaisia juonto- ja edustustehtäviä. Nuoret

pääsevät esimerkiksi juontamaan suureen

purjelaivatapahtumaan Tall Ships Racesiin heinäkuussa

2021 ja onnittelemaan ensimmäistä

Turun päivänä syntynyttä uutta turkulaista ja

hänen vanhempiaan Tyksiin.

Kilpailuun voi osallistua 16–24-vuotias turkulaisnuori.

Aktiivisuus kulttuurin, musiikin,

liikunnan tai järjestötoiminnan alalla katsotaan

eduksi. Ehdotuksia uusiksi edustusnuoriksi

voivat tehdä koulut, erilaiset harrastus- ja muut

yhteisöt sekä yksityiset henkilöt. Ehdokas voi

myös itse ilmoittaa itsensä kisaan.

Vuoden 2021 kilpailun hakuaika on 7. huhtikuuta

– 17. toukokuuta. Hakukaavake julkaistaan

Turkuseuran verkkosivuilla. Vinkkaathan

kisasta eteenpäin!

Koonneet Kati Leskinen & Tuija Hellén

18 Suomen Turku N o 1/2021


Kevätkokous, Vårmöte 25.3.

Turkuseura-Åbosamfundet

ry:n kevätkokous 25.3.

Tervetuloa Turkuseura – Åbosamfundet

ry:n kevätkokoukseen torstaina 25. maaliskuuta

2021 klo 18. Suosittelemme

osallistumaan kokoukseen verkkovälitteisesti

vallitsevan pandemiatilanteen takia.

Ilmoita osallistumisestasi osoitteeseen

info@turkuseura.fi 19.3. mennessä, kokouslinkki

tulee tapahtumapäivänä.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta osallistua

etänä ja haluat tulla paikan päälle Brinkkalan

talon 1. kerroksen Turkuseuran tiloihin

(Vanha Suurtori 3), on se mahdollista vallitsevien

kokoontumisrajoitusten puitteissa.

Ilmoita osallistumisestasi 19. maaliskuuta

mennessä 2021 info@turkuseura.fi /

040 6373 600.

Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset

asiat. Tervetuloa!

Turkuseura-Åbosamfundet

rf:s vårmöte 25.3.

Välkommen på Turkuseura – Åbosamfundet

rf:s vårmöte torsdagen den 25 mars

2021 kl. 18. Vi rekommenderar att man

deltar på distans via nätet p.g.a. det rådande

pandemiläget. Anmäl dig senast

den 19 mars 2021 per mejl till info@turkuseura.fi.

Länken till mötet sänds till de

förhandsanmälda på mötesdagen.

Om du inte har möjlighet att delta på distans

kan du delta på ort och ställe i Brinkkalahusets

Möötti vid Gamla Stortorget i

Åbo. Anmäl dig iså fall senast den 19 mars

per mejl till info@turkuseura.fi eller per tel.

040 637 3600.

Under mötet behandlas stadgeenliga

ärenden. Välkommen!

Infrapunainen Turku esillä Föripuodissa

Föripuodissa on 30. maaliskuuta asti esillä

turkulaisen Markku Salosen valokuvanäyttely.

Infrapunainen Turku - kaupunki näkymättömässä

valossa koronavuonna 2020

-näyttely koostuu infrapunakuvauksella toteutetuista

Turku-kuvista. Teokset on kuvattu

aikana, jolloin koronaviruspandemia levisi

Suomeen ja Turun katukuva oli tavanomaista

autiompi.

Kuvissa on tuttuja kohteita sekä kiinnostavia

yksityiskohtia kotikaupungistamme kuvattuna

valon aallonpituuksilla, joita ihmisen silmä

ei havaitse.

– Näyttely pyrkii herättämään katsojassa

ajatuksia siitä, että kaiken aikaa on olemassa

myös meille näkymätön maailma, Salonen

kertoo.

Infrapunavalokuvaus on vanha tekniikka -

kehitetty yli 100 vuotta sitten. Nykyisen se

toteutetaan usein digitaalisesti. Kuville on

tyypillistä omanlaisensa sävyntoisto ja terävyys.

Terveydenhuollon parissa elämäntyönsä

tehnyt Salonen innostui kuvaamisesta

jo 1960-luvun alussa.

– Hammaslääkäri-isäni pimiössä kehittämät

röntgenfilmit alkoivat kiinnostaa nuorta

miestä. Oma kamerakin piti väsätä, totta kai.

Perusasiat muistan oppineeni kouluni kamerakerho

”Linssissä”, Salonen sanoo.

Hänen näyttelyjään on ollut aiemmin esillä

muun muassa Turun Yliopiston kasvitieteellisessä

puutarhassa, Kirjakahvilassa, Kuusiston

taidekartanossa ja Helsingin Laterna

Magicassa.

Kuva Leena Suominen

Varmista turvallinen ja

luotettava Taksi.

Tilaa taksi numerosta 02-10041

Tai käytä Book a Taxi -sovellusta

www.taxidata.fi

Åbo vår stad N o 1/2021 19


Jos koronatilanne sallii, turkulaiset

saavat jälleen keväällä nauttia

Turkuseuran järjestämistä kävelyistä

eli turkulaisittain paseruista.

Tapahtumien suuren kysynnän

vuoksi kävelyitä on tarkoitus järjestää

myös syksyllä.

Linnanniemi valikoitui kävelyteemaksi

ajankohtaisuutensa vuoksi.

Viime syksynä päättyi aluetta koskeva

kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu,

jossa etsittiin ehdotuksia

Linnanniemen kehittämiseen.

Kierroksella kuullaan alueen

tulevaisuuden suunnitelmista ja

historiasta.

– Kävely päättyy terminaalialueelle,

jossa sukelletaan laivamatkustamisen

historiaan. Kierroksella

oppii varmasti uutta. Harva turkulainen

esimerkiksi tietää, että

Linnanniemestä on kulkenut silta

Ruissaloon, kertoo kierroksen

opas Anja Pietikäinen.

Nummenmäki-Kuuvuori -kävelyllä

kuullaan alueesta, jossa 1900-luvun

alussa elettiin kovinkin levottomasti.

Osallistujat pääsevät

myös vierailemaan erään kuuvuorelaisen

pihapiirissä.

Turkulaisen työläiskodin lapseksi

!

Syksyllä baariin?

Paseruilla Linnanniemeä, Nummenmäkeä ja Manua

vuonna 1923 syntyneen presidentti

Mauno Koiviston nuoruusvuodet

tulevat puolestaan

tutuiksi Meidän Manu -kävelyllä.

Koivisto työskenteli monenlaisissa

tehtävissä Turussa ennen kuin

lähti mukaan valtakunnan politiikkaan.

Syksyksi on suunniteltu kaksi

kierrosta. Lapsiperheille suunnatulla

kävelyllä kuullaan Vanhan

Suurtorin historiasta ja tutustutaan

alueen rakennuksiin. Toinen

syyskävely johdattaa muutaman

turkulaiskapakan liepeille ja ehkä

sisäpuolellekin. Samalla kuullaan,

mitä baarien nimien taakse kätkeytyy.

Vuoden aikana pyritään

järjestämään myös yksi ruotsinkielinen

kävely.

– Turkuseuran kävelykierrokset

ovat huippusuosittuja ja keräävät

aina useampia kymmeniä osallistujia,

Turkuseuran retkijaoston

puheenjohtaja Nina Lepokorpi

sanoo.

Puolitoistatuntisten kierrosten

kaikki oppaat ovat Turun matkailuoppaiden

jäseniä.

Turkuseuran kevään kävelyt eli paserut

Otkantist Linnafältil

Kanavaniäme ja Linnaniämen kaavotust hahmotettin

kilpalus, ku järjestetti arkkitehreil

viime vua. Täl paserukiaroksel tutustutta Otkanti

historia ja kuvitella, mimmoseks linna

ympäristö voi muuttu seuravatte vuaskymmenette

aikka.

Linna pysy kyl paikalas, mut sen liki nouse

uus Historia museo. Jotta vanhoi pytinkei

säilytettä, mut purettujen tilal rakenetta uussi.

Ruattilaivoil suunitella uutta terminaali.

Nykysel plaanil saara uutta käyttö. Sitä rakenettam

pala palalt.

Treffata Forum Marinumi ”valkosen talo”

(Linnankatu 72) eres joem pualel torsta toukokuun

20. päivä kello 18. Oppat Airi

Forssell ja Anja Pietikäinen.

Kuuvuari – Nummempakka

Nummempakal tontit 1500-luvul oli kallioil

siki sokin kui sattus. Niit oli kyl sillo vaan

kuus. Ku tonttikokko Turum palo jälkkem

piänenetti, asutus tihentys. Olot Pakal oli

1900-luvu alus aika levottomi, mut nyt tarjota

rauhalist asumist likelt keskikaupunkki.

Tul kuulemam Paka historiast lissä. Voit kurkata

yhtem pihanki Kuuvuares.

Treffata Hämentiä ja Vanha Hämentiän kulmas

Kissa-Kallum pystin tykö torsta toukokuun

27. päivä kello 18. Oppat Liisa Ruonti

ja Airi Forssell.

Meijä Manu

Presitentti Mauno Koivisto eli Manu tai

Maukka, niin ku vanhat turkulaiset sano, oli

syntyperässi turkulaissi. Hän syntys Heirekenil

ja asus lapsutes ja nuarutes Turus.

Manu teki tääl monelaissi hommi, oli töis

kirjakaupas, leipomos, telakal ja satamas.

Väitteli jopa satama oloist tohtoriks Turu yliopistos.

Sota katkasi nuarure.

Paserukiaroksel seurata Manu jalajälkki Turus.

Paseramise jälkke voi osta Turkuseura

Manu-tuattei.

Treffata Vanhal Suurtoril torsta kesäkuun 3.

päivä kello 18. Paserukiaros päätty jokirantta

Aurasillam piäles. Oppat Tuula Nevala ja

Tiina Gustafsson.

Kuva: Tuija Hellén

*Turun murteelle

tekstit käänsi

murrejaoston pj

Risto Vuorinen.

Retkie

hinnat:

Miksi Linnanpuistossa on hirsiaitta?

Anja Pietikäisen mukaan harva

turkulainen tietää vastauksen.

Se selviää Linnanniemen kävelyllä

toukokuussa.

Turkuseura jäsenelt 5 €

Ei-jäsenelt .........8 €

Lapselt ............2 €

20 Suomen Turku N o 1/2021


www.aurarakennus.fi

Tyylikäs ja viihtyisä hoitokoti muistisairaille

Turun Hirvensalossa.

Josefiina Koti

Seiskarinkatu 2-4, 20900 Turku

Palveluvastaava puh. 044 5733 110

www.josefiinakoti.fi

Meillä käy myös

Palveluseteli.

Tervetuloa Turun Hopean uuteen osoitteeseen!

Turun Hopea finns nu på en ny adress – välkommen!

Uusi myymälä - hyviä lahjaideoita, edulliset hinnat.

Korona-aikanakin turvallinen ostospaikka.

I vår nya butik hittar du presenter till fördelaktiga priser.

Trygg och luftig miljö – säker shopping även i coronatider!

Avoinna: ma-pe 10-17, la 10-14 | Öppet: må-fre 10-17, lö 10-14

Rätiälänkatu 24, Turku | Rätiälägatan 24, Åbo

0400 530 830 | reijo.hannula@turunhopea.fi | turunhopea.fi |

Yrittäjien eläkevakuuttaja,

inhimillisellä otteella.

Kun ajat ovat vaikeat, meillä kohtaat ihmisen.

Åbo vår stad N o 1/2021 21


Jäkärläs stenålder grävs fram

av amatörer

Text & foto: Jean Lindén

En Arbiskurs ska hjälpa till att skapa en helhetsbild av historien.

Man vet inte exakt hur stenåldersboplatsen

i Jäkärlä,

15 kilometer norr om Åbo

centrum, hittades. Men den första

som gjorde något slags arkeologiska

upptäckter där var troligen Jenny

Maria Montin-Tallgren, hustru till

kyrkoherden i S:t Marie, som då var

en självständig kommun.

– Hon var väldigt intresserad av arkeologi

och bevakade stället, säger

arkeologen Jan Fast. Då det planerades

en stor sandtäkt anmälde hon

det till Nationalmuseet. Det ledde till

de stora utgrävningarna 1912, på vilka

Jäkärläs rykte som en av de mest

kända stenåldersboplatserna i södra

Finland till stor del bygger.

Visserligen hade arkeologen Björn

Cederhvarf grävt där redan 1907,

men av det finns bara några bilder

kvar.

– Han var väldigt aktiv in på 1920-talet,

inte minst på Åland. Sedan blev

han något av en bohem och lämnade

arkeologin. När han fick höra att

en ung student tittat på hans utgrävningsrapporter

i Nationalmuseet bar

han i väg med mapparna och uppgav

för polisen att han förstört allt.

Visst kan arkeologer ibland vakta

sitt material, men det här var lite i

överkant!

När Jäkärlä började utforskas var

det uppseendeväckande med en

så stor yta med stenåldersfynd från

olika tidsperioder. En del av de kamkeramiska

fynden var av en typ man

inte hittat tidigare i Finland, och man

började tala om ”Jäkärlägruppen”

eller ”Jäkärläkulturen”.

Senare gjordes liknande fynd även

på andra håll, men delar av boplatserna

i Jäkärlä är alltså eponyma - de

har gett namn åt en stenålderskultur.

Lång paus

Efter första världskriget tog det

ända till 1970 innan man grävde där

på nytt. Då startade arkeologernas

ämnesförening vid Åbo universitet

en tradition som pågick till 1994. Det

var i den vevan, år 1983, som Jan

Fast som studerande vid Åbo Akademi

besökte Jäkärlä första gången.

– Det var där jag ”snaja” det här med

22 Suomen Turku N o 1/2021


Onsdag 10.3 klockan 18.15-19.45 föreläser

Jan Fast om Jäkärlä i Arbis regi. Webbföreläsningen

är gratis för Åbosamfundets

medlemmar om de förhandsanmält sig på

normalt sätt (aboarbis.fi).

⊳ De första arkeologiska utgrävningarna

i Jäkärlä 1907. Bild: Björn Cederhvarf/

Åbo museicentral

Arkeologen Jan Fast återvänder i sommar

till Jäkärlä i Åbo.

Foto: Romi Rancken. ▼

Fältkursen i utgrävningsteknik ordnas

16-20.6 vid Karhunoja vägen 182-198. Den

är fullsatt, men kan alltså besökas. Den

pågår kl. 10-16 varje dag.

Utgrävningarna kan även följas via Facebooksidan

”Archaeology in Turku - The

Jäkärlä Excavations”. Jan Fasts blogg har

adressen janfast.blogspot.com

stenåldern. När man var ung var det

nog en stor upplevelse att se krukbitar

och annat vid vägkanten.

Den känslan hoppas Fast och kollegan

Janne Soisalo dela med sig av

juni, då de leder en Arbiskurs i arkeologisk

utgrävningsteknik i Jäkärlä.

Tanken är att ta vid där Åbo universitet

slutade gräva 1994.

– Trots att det grävts där 18 gånger

så finns massor kvar. Jag tror vi kan

bidra med lite nya synvinklar på stället,

och det är fantastiskt att vi kan

göra det med amatörer. De som anmäler

sig brukar vara väldigt motiverade

och noggranna.

Naturvetenskapen har dessutom

gått framåt mycket på 25 år.

– Nu kan vi exempelvis datera krukbitar

om det finns en liten sotskorpa

på insidan, och analysera jorden på

alla möjliga sätt. Alla vill förstås hitta

sin första pilspets eller skärva, och

vi kommer nog att hitta mängder av

typiska stenåldersboplatsfynd. Men

vi tittar också på hur miljön och naturen

såg ut. Allra mest hoppas jag

vi hittar välbevarade delar av något

av de många bosättningsskedena,

eldstäder och annat, som vi kan

koppla fynden till. Det är inte säkert

att vi kommer just Jäkärläkeramiken

på spåren, men kanske andra kulturskeden.

Det är som att fiska, man

vet aldrig riktigt vad man får.

Tanken är att liknande utgrävningar

ska ordnas de kommande åren,

och att sammanställa de tidigare

och kommande utgrävningarna till

en helhetsbild, vilket inte gjorts förr.

Fynden ska nog också ställas ut i

framtiden, säger Fast.

– Sommarens kursplatser gick åt

genast, men andra får gärna komma

och titta på. Dessutom kommer vi att

uppdatera vår Facebooksida med

färska fynd, så att man nästan kan

följa med i realtid. ●

Jean Lindén är journalist och

byggnadsmålare som gillar att se

fotboll på krogen Hugos tv.

Åbo vår stad N o 1/2021 23


Jäkärlä på finska

Faktaa:

Ke 10.3 klo 18.15-19.45 Jan Fast

luennoi Jäkärlästä. Verkkoluennon

järjestää työväenopisto

Arbis. Luento on ruotsiksi, ja

ilmainen Turkuseuran jäsenille,

jos ilmoittautuu etukäteen

(aboarbis.fi).

Maastossa toteutettava

kaivaus kurssi järjestetään

16.-20.6. päivittäin klo 10-16

osoitteessa Karhunojantie

182-198. Kurssi on täynnä,

mutta paikalle voi tulla

katsomaan.

Kaivauksia voi myös

seurata Facebookin

välityksellä sivulla

”Archaeology in Turku -

The Jäkärlä Excavations”.

Jan Fastin blogi löytyy

osoitteessa

janfast.blogspot.com.

Hietanummen kivikautisen

asuinpaikan tutkimusta

Jäkärlässä 1908.

Kuva: A. M. Tallgren/

Turun museokeskus.

Jäkärlässä kaivetaan harrastelijoiden avulla

Teksti: Jean Lindén

Pyrkimys on saada parempi kokonaiskuva

kivikausiasutuksesta.

Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten

Jäkärlän kivikautinen asutus

noin 15 kilometriä Turun

keskustasta, löydettiin. Maarian

kirkkoherran vaimo, Jenny Maria

Montin-Tallgren, kuuluu kuitenkin

niihin, jotka tekivät alueella aikaisimpia

arkeologisia löydöksiä.

– Hän oli erittäin kiinnostunut arkeologiasta

ja piti silmällä aluetta,

kertoo arkeologi Jan Fast. Kun

alueelle suunniteltiin isoa hiekkakaivosta,

hän ilmoitti asiasta Kansallismuseolle.

Tämä johti suuriin

kaivauksiin vuonna 1912, johon

perustuu Jäkärlän maine yhtenä

eteläisen Suomen tunnetuimpina

kivikausiasutuspaikkoina.

Björn Cederhvarf oli kuitenkin jo

vuonna 1907 toteuttanut kaivauksia

alueella, mutta näistä kaivauksista

löytyy ainoastaan muutama kuva.

Huomionarvoista Jäkärlässa oli,

että kivikausilöydöksiä tehtiin niin

suurelta alueelta sekä eri ikäkausilta.

Osa kampakeraamisista löydöksistä

olivat sellaisia, joita Suomesta

ei aikaisemmin oltu löydetty, ja

alettiin puhua ”Jäkärlän ryhmästä”

tai ”Jäkärlän kulttuurista”. Myöhemmin

vastaavia löydöksiä on tehty

myös muualla, mutta osa Jäkärlän

löydöksistä ovat siis eponyymejä

eli ne ovat antaneet nimen kivikautiselle

yhteisölle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen

kesti 1970-luvulle asti ennen

kuin alueella tehtiin uusia kaivauksia.

Silloin Turun yliopiston arkeologian

ainejärjestö käynnisti perinteen,

joka jatkui vuoteen 1994

asti. Tässä yhteydessä Jan Fast,

joka opiskeli Åbo Akademissa, tutustui

Jäkärlän kaivauksiin ensimmäistä

kertaa vuonna 1983.

– Silloin oivalsin, mistä kivikaudessa

on kyse. Ruukunpalaset ja muut

löydökset tien varrella tekivät kyllä

nuoreen mieheen suuren vaikutuksen.

Tämän tunteen Fast ja hänen kollegansa

Janne Soisalo haluavat välittää

kesäkuussa, kun he vetävät

ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen

arkeologista kaivauskurssia

Jäkärlässä. Ajatuksena on jatkaa

kaivauksia siitä, mistä Turun yliopisto

lopetti.

– Vaikka alueella on jo tehty kaivauksia

18 kertaa, uusia löydöksiä

tehdään vieläkin. Uskon, että voimme

valottaa alueen historiaa uusilla

näkökulmilla, ja on upeaa, että

voimme tehdä tämän harrastelijoiden

kanssa.

Ajatuksena on, että tämän tyyppisiä

kaivauksia tehtäisiin myös

tulevia vuosina. ●

24 Suomen Turku N o 1/2021


Paikan nimi

Jäkärlän nimelle

nyrpisteltiin

Miksi Jäkärlästä tuli Jäkärlä, vaikka alue on Maariassa

ja kadunnimet viittaavat esihistoriallisiin aikoihin?

Kun iso osa Maariaa oli liitetty Turkuun vuonna

1944, jäi jäljelle tynkä-Maaria ja asemanseudusta

tuli kuntakeskus. Loput kunnasta

liitettiin Turkuun vuonna 1967 ja yleiskaavan mukaisesti

aseman alueella alkoi kaupunkimaisen

kaupunginosan rakentaminen. Aluetta pidettiin

luonnollisesti Maariana. Kaupunginosasta tuli

kuitenkin nimeltään Jäkärlä sen alkuperäisen kylännimen

mukaisesti, sillä näin Turussa kaupunginosia

nimetään.

Jäkärlä on kylänä asutettu ilmeisesti 1200-luvulla

Paimalasta käsin. Se tunnettiin nimellä Talola.

Filosofian lisensiaatti Raija Alitalo on hakenut

kielellistä selitystä Jäkärlä-nimelle. Rinnakkaismuotona

historiallisissa lähteissä on nimi Jäkärä.

Sana esiintyy läntisessä Suomessa harvakseltaan

asutuksen paikannimissä ja se liitetään seuraaviin

merkityksiin: kieroon kasvanut puu, sarvipää, itsepäinen

pässi, itsepäinen tai lujatahtoinen henkilö.

Alitalo on päätynyt selitykseen, että kylä olisi

saanut nimen henkilön liikanimen perusteella.

Ehkä Talolan isännistä joku oli erityisen lujatahtoinen

ja kyvykäs – jäkärä. Asutusnimeksi se tulee,

kun siihen lisätään lä-pääte, Jäkärälä. Sitten vähän

tiivistetään ja jätetään vokaali välistä, Jäkärlä.

Näitähän meillä on!

Alueella tehtiin aikanaan aloitteita Maaria-nimen

palauttamiseksi. Miksi Jäkärlä ei nimenä oikein

meinannut kelvata? Asiahan on selvä: kun sanassa

on paljon äätä ja ärrää, niin eihän se kuulosta

kauniilta.

Jäkärlän muinainen asutus ja sen arkeologiset

löydöt olivat hyvin tiedossa kaupunginosaa suunniteltaessa.

Kadunnimet Arkeologinkatu, Merovinkikatu,

Viikinkikatu, Kivikaudenpolku, Pronssikaudenpolku,

Rautakaudenpolku ja nimet Fibula

ja Lunula sekä Riipuspolku antavat ymmärtää,

että paikalta on löytynyt todisteita paljon varhaisemmasta

asutuksesta kuin Talolan eli Jäkärlän

kylän ensimmäiset kirjalliset tiedot todistavat.

PS. Yli-Maarian kaupunginosan nimi luotiin myöhemmin

yhdistämällä Maarian nimi Ylijoen kylän

nimeen. Yli-Maaria – Övre S:t Marie. ●

Jäkärlä

Iina Paasikivi

Kirjoittaja on Turkuseuran

jäsen ja Turun kaupungin

entinen kaa voitusarkki tehti.

Hän työskenteli nimistötoimikunnan

esittelijänä vuosina

1989–2016.

Räntämäki tunnettiin Maarian pitäjän toisena nimenä

vielä 1900-luvun alussa. Maarian kirkko on

Räntämäessä ja Maarian kunnan asutuksen ja hallinnon

keskus olivat vuoteen 1944 asti Raunistulassa.

Maaria-Paattinen on suuralueen nimi.

Åbo vår stad N o 1/2021 25


Vuarine

Ei tartte soittakka

Mari pirras Annu ovikello. Pirras viäl

toise ja kolmanenki kerra, mut kettä

ei aukassu ove. Mari meinas jo kääntty

pois, ku Annu ilmestys ove suuhu.

Mari kysys:

– Kunnes sää ove avanu? Oliks nukkumas?

– En, ku mul tuli kaks puhelu perätyste.

Toises tarjotti lastevaattei ja toises

maalausurakka. Molemis toivotetti

hyvä päiväjatko.

– Mitä sää niil sanosit?

– Et lastentaminet ei enä mahru mum

pääl. Ja maalaril, et mää maala itte, ei

kyl muuta ku punast färi vähäm poski.

Nyt ei sitäkä, ku naama on koronan

tähre melkken kokonas maskim peitos.

Mut kiva, ku tulit. Tuls sisäl!

– No, nyt sum puhelimes soitta taas.

– Nii ai, kamala, ku koko aja häiritä.

– Puhu vaan kaikes rauhas!

Ku puhelu loppus lyhkässe, Annu sanos:

– Mää ruppe hermostuma noihi.

– Mitä siäl taas tarjotti?

– Kiva kaveri nimist lehte huippuhalval,

niin ku sanotti. Lehti ilmesty

kerran kuus.

– Et sunkka vaan tilanu?

– En tiätenkä. Sanosi, et mää en tartte.

Mul ilmesty joka viikko tänne kiva

kaveri. Yks herra Söölunti. Mää em

muutonka puhelimes pruukka mittän

tilata. Huippuhalval ei ainaka saa

kunnon tavara.

– Mää e yhtä ihmettele, jos tommone

soittamine ja tavaratten tyrkyttäminen

tuppa harmittama. Oleks kuulu,

mitä Reiskan kaveri Suhose Santtu

teki, ku häntki rupes kiukuttama?

– Eh, kerro!

– Yks Aalruusi Aksu soitti Santul ja puhus

sopimattomi. Santu oli helppo vastata

samal mital. Häm piäris tömäkäste

luuri ja suara Aksun korva. Etäyhteys

oli hyväks. Piti puhujat irti toisistas.

Reiska kertos toisenki jutu omalt onkireissultas

Saaroniäme. Kännykkä sois

kesken kaike. Hän hermostus kovi ja

huusi sorsil, et puhelu o heil, ja heitti

koko vehke vesilinnun korvil.

– Toi kännykkä on kyl aika sukkela.

Mul om puhelut täl viikol katkenu ussemppan

kertta iha omi aikojas. Mist

see mahta johtu?

– Enne vanha oli sentraalisantroi, ku

kuunteli puhelui. Jos nyt o joku donna,

ku kuuntele ja katkase, ku puhelu

mene tyhjämpäiväseks höpötykseks.

– Ei kai nii voi tehrä?

– Ku teke vaa.

– Ymmäräk sää sit simmost, ku joku

soitta, eikä san muuta ku halo, halo.

Ku mää kysy, et ketä siäl o ja mitä

assia, soittaja sano, et assia o salane.

Sitä o laivastast kellän kertto.

– Mikä simmone soitto o?

– Em mää tiärä. Mää lopetim puhelu

ja sanosi, et jollei assia voi sanno, ei

tartte soittakka.

Risto Vuorinen

Sentraalisantra

Keskusneiti

(Ruvetas prohtamamurresanakirja)

26 Suomen Turku N o 1/2021


Laukkase murreristikko

OIKKIAL

3. piffi

4. pykätä

5. penteli

10. poka

11. piisata

14. planketti

15. pysti

16. pännä

17. paseru

18. pumpula

ALESKÄSSI

1. prinikka

2. pirssi

3. pesta

6. permanto

7. päälkirjoitus

8. preivi

9. pillata

10. perklata

12. petali

13. plankata

Katso vastaukset sivulta 31.

Esa Laukkanen on

Turku seuran murreguru, joka

ärsyyntyy nähdessään väärin

kirjoitettua Turun murretta mainoksissa

ja ilmoituksissa.

Tule museoon!

Turun linna | Biologinen museo

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

WAM

Varaa lippusi

ennakkoon

turku.fi/

vierailemuseoissa

Turku-trivia

1. Mitkä ovat maksaneiden kävijöiden perusteella

Turun kolme suosituinta museota?

2. Kuka valittiin yleisöäänestyksessä vuoden 2020

turkulaiseksi?

3. Missä juhlitaan, kun juhlitaan ”Prankul”?

4. Missä tehtävässä Aulikki Mäkinen aloittaa

1.4.2021?

5. Turussa on kymmenen Alkon myymälää. Mikä niistä

on valikoimaltaan ja myynniltään pienin?

6. Hesburgerilla on runsaasti hampurilaispaikkoja Baltian

maissa. Missä Baltian maassa niitä on eniten?

7. Kenen kunniaksi tehty muistomerkki Muusat (1987)

on Yliopistonmäelle johtavan kävelykadun varrella?

Kyseisen patsaan alkuperäisversio on Oulussa.

8. Minkä kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen

ensimmäinen nimi oli Typhoon?

9. Millä nimellä tunnetaan paremmin vuonna 1961

syntynyt Esa Mäkelä?

10. Kuka kirjoitti Aku Ankka –lehden Kui, sanos Aku

(1999) Turun murteella?

Kysymykset laati Turkuseuran aktiivi

Lauri Palmunen (lauri.palmunen@gmail.com).

Katso vastaukset sivulta 31.

Åbo vår stad N o 1/2021 27


Teksti: Pirjo Peltoniemi Kuvat: Ari Heinonen

Pyhiinvaeltajat ryntäsivät Turkuun viimeksi keskiajalla – nyt koronapandemia muutti

suunnan. Turkuun luodaan parhaillaan pyhiinvaelluskeskusta.

Suomen ensimmäinen virallinen

Euroopan neuvoston kulttuurireitti

Pyhän Olavin merireitti – St.

Olofs sjöled – St. Olav Waterway avattiin

keväällä 2019. Reitti alkaa Turun tuomiokirkolta,

jatkuu Turun ja Ahvenanmaan

saaristoon ja päättyy Keski-Ruotsin Hudiksvalliin.

Useat muut Olavinreitit jatkavat

Norjan Trondheimiin Pyhän Olavin

hautapaikalle.

– Pyhä Olavi oli Pohjolan ensimmäinen

oma pyhimys ja vihoviimeinen mies, jota

osaisi kuvitella pyhimykseksi, kertoo Suomen

Olavinreitit hallituksen jäsen Aaro

Söderlund.

Aaro Söderlund on Pyhään Olaviin perehtynyt

nauvolainen arkkitehti, joka polkaisi

käyntiin Olavin pyhiinvaellusprojektin.

Historia on merkillinen. Olavi (995–1030)

oli viikinki, teininä pakanallinen palkkasotilas,

ryöstäjä ja ihmiskauppias, joka

kohosi 20-vuotiaana Norjan kristityksi

kuninkaaksi.

– Olavin suosio Suomessa ja Skandinaviassa

oli keskiajalla ainutlaatuinen ilmiö.

Hän toimi sillanrakentajana pakanallisen

viikinkiajan ja kristillisen varhaiskeskiajan

välillä, Söderlund kertoo.

Pandemialla vaikutusta

Pyhän Olavin Merireitin toteuttaminen

on ollut mittava yhteistyöhanke. Mukana

projektissa on ollut iso joukko toimijoita:

Åbo Akademi, Novia ja Paraisten kaupunki

sekä kuntia Ahvenanmaalta ja Ruotsista.

Turun arkkihiippakunnan piispan

Mari Leppäsen rooli on ollut merkittävä

ja hänen ansiostaan reitti pääsi kirkon

piireihin. Päärahoittajana on ollut Central

Baltic program 1,6 miljoonalla eurolla.

– Innostus oli valtava heti alusta alkaen.

Olavi oli uusi ja jännittävä pyhimys, sanoo

projektin pääkoordinaattori Nina Söderlund

Åbo Akademista.

Turussa kulkee vajaa kymmenen eripituista

pyhiinvaellusreittiä. Uusimmat ovat

Turun tuomiokirkolta alkavat ja Aurajokea

myötäilevät Helenan ja Pietarin polut. Ne

avattiin kesällä 2020. Helenan polku johdattaa

kolmelle keskiaikaiselle kivikirkolle

ja entiselle piispanistuimen paikalle. Pietarin

polulla määränpää on Liedon kirkko.

Parhaillaan Turun tuomiokirkon läheisyyteen

luodaan pyhiinvaeltajille palvelukeskusta.

Hankkeessa ovat mukana Turun

kaupunki, evankelisluterilainen kirkko ja

korkeakouluja. ⊲⊲

28 Suomen Turku N o 1/2021


Pyhän Olavin merireitillä

Turun Rauvolanlahden

pitkospuupolulla on ollut

Turun uusi pyhiinvaelluskeskus on

”toiveiden täyttymys

vilskettä. Koronaepidemian

aikana vaeltamisen ja

retkeilyn suosio on

huimasti kasvanut.

Åbo vår stad N o 1/2021 29


” Turun uusi

pyhiinvaelluskeskus

on

toiveiden

täyttymys.

– Pyhiinvaelluskeskuksesta tulee

monitoimijakeskus ja kohtaamispaikka

erilaisille ryhmille, kertoo

pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö

Annastiina Papinaho.

Euroopan kulttuurireittiin mukaan

liittyminen edellyttää, että reitillä

on tarjolla riittävästi palveluja. Muissa

Pohjoismaissa on useita pyhiinvaelluskeskuksia

ja joissakin jopa

oma hostelli.

– Turun uusi pyhiinvaelluskeskus

on toiveiden täyttymys, Nina Söderlund

sanoo.

– Keskus voi toteuttaa asiantuntijaluentoja

ja seminaareja yhteistyössä.

Kahvila pitää olla. Uusiin tiloihin

on toive päästä tämän vuoden keväällä.

Keskuksen konsepti kehittyy

jatkuvasti, ja oletettavaa on, että kesäksi

avataan pop up -keskus, joka

löytää pysyvämmät tilat kesän kokemusten

jälkeen, Papinaho sanoo.

Koronapandemia on tuonut Turun

saaristoon paljon etätyöläisiä,

matkailijoita ja uusia vakituisia

asukkaita.

Aaro Söderlund, Nina

Söderlund, Annastiina

Papinaho ja Mia Aitokari

kehittävät uusia vaellusreittejä

ja palveluja

niiden varrelle.

– Korona on ollut meille hyödyksi.

Kun palvelujen kysyntä on kasvanut,

uusia yrityksiä ja palveluja on

syntynyt myös pyhiinvaeltajille, Söderlund

kertoo.

– Pyhiinvaellus kiinnostaa ihmisiä

todella paljon. Nyt on meneillään

pyhiinvaelluksen toinen aalto –

edellinen oli keskiajalla, Papinaho

sanoo.

Turku – Pohjolan Santiago

de Compostela?

Keskiajalla Turun tuomiokirkko oli

paitsi Suomen hengellinen keskus

myös itäisen Ruotsin tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita.

Silloin tuomiokirkossa

oli noin 40 eri pyhimyksille

omistettua sivualttaria.

– Meillä on runsaasti upeaa kulttuurihistoriaa

Turussa ja Turun ympäristössä,

Papinaho sanoo.

Euroopan tunnetuimman pyhiinvaellusreitin

Espanjan Santiago

de Compostelan kaukaisin häntä,

Jaakontie, kulkee pohjolassa: Rengon

Pyhän Jaakon kirkolta Hämeen

Härkätietä Turkuun, josta Rymättylän

kautta kohti Santiagoa.

Keskiajalla pyhiinvaelluksella oli

sekä uskonnollinen että maallinen

tarkoitus. Tuomioistuimen päätös

rikoksen sovittamiseksi saattoi olla

syy pyhiinvaellukselle tai kun sairaaloita

ei ollut, Olavinkirkkojen

siunatusta lähdevedestä haettiin

terveyttä.

Nyt Santiago de Compostela on Espanjassa

miljoonien turistien suosima

ja sen luonne on maallistunut.

– Ilmastonmuutos, kuumuus ja valtavat

turistivirrat Etelä-Euroopan

pyhiinvaellusreiteillä eivät enää

vastaa kaikkien pyhiinvaeltajien

toiveita. Pyhiinvaeltajat kaipaavat

hiljaisuutta, luontoa ja rauhaa, mahdollisuutta

pohtia omaa elämää, Papinaho

toteaa.

– Ja lähiruokaa, lisää Nina Söderlund.

Hänen mukaansa monia kiehtoo

myös ajatus siitä, että voi vaeltaa

samoja reittejä ja samoista syistä

kuin 500 tai 1000 vuotta sitten.

Turun kautta saaristoon tulevat ulkomaalaiset

ovat tärkeä kohderyhmä.

He käyttävät alueella rahaa ja

palveluita. Instagramissa suurin

seuraajaryhmä ovat italialaiset.

Moni ulkomaalainen kaipaa kuitenkin

järjestettyjä pyhiinvaellusmatkoja.

Järjestäjistä on puute.

– Saaristoon ei ole helppo tulla

vaeltamaan. On saaria, lauttoja, yhteysaluksia,

monimutkaisia aikatauluja.

Moni kaipaa järjestettyjä ryhmämatkoja,

Söderlund sanoo.

Silti riittää heitäkin, joille kelpaa ajatus

kulkemisesta rinkka selässä vapaana

kohti tuntematonta.

Jatkoreitti Novgorodiin

Uusia Turun kautta kulkevia pyhiinvaellusreittejä

suunnitellaan parhaillaan.

Olavinreittejä on tekeillä

Suomeen kymmenkunta.

– Kuninkaantien hankkeen yhteydessä

selvitetään, voiko Olavinreitistöä

jatkaa Venäjälle. Olavi oli

suosittu myös Novgorodissa, jossa

eli maanpaossa. Hän on idän ja lännen

kirkkojen viimeinen, yhteinen,

kirkkokuntia yhdistävä ekumeeninen

pyhimys. Nyt olemme neuvotelleet

ministeritasolla pyhiinvaelluksen

alkupisteen perustamisesta

Novgorodiin. Reitti on jo koematkustettukin

vuonna 2014, Aaro Söderlund

paljastaa.

Pyhälle Olaville on Suomessakin

pyhitetty yhteensä 20 kirkkoa. Miten

ihmeessä roisto Olav Haraldssonista

saattoi tulla näin suosittu

pyhimys?

– Olavista roiskunut veri paransi

niin vihollisten kuin omienkin haavat.

Olavi kuoli taistelussa ja hänet

haudattiin nykyiseen Trondheimiin.

Kun vuotta myöhemmin hauta avattiin,

Olavin kerrottiin löytyneen sieltä

hyväntuoksuisena. Siitä asti häntä

on pidetty pyhimyksenä. ●

30 Suomen Turku N o 1/2021


Pyhän Olavin meritie kulkee Turun saariston

poikki. Suomen reitit ry:n sihteeri Mia Aitokari

kiipeää Vaarniemen näkötorniin, josta avautuu

maisema saaristoon ja Turun tuomiokirkolle. ⊲

PYHIINVAELLUKSET

Pyhiinvaeltamisen suosio on kasvussa.

Turkuun on tulossa palvelukeskus pyhiinvaeltajille.

Turun kautta kulkee liki kymmenen pyhiinvaellusreittiä.

Myös uusia reittejä on tekeillä.

Tarkempaa tietoa: pyhiinvaellus.fi, stolavwaterway.com/fi/

ja visitpargas.fi/outdoor

Tulossa olevia tapahtumia: pyhiinvaellus Turun

tuomiokirkosta Kuusistoon 15.5., Pyhän Olavin

ruokavaellus (food walk) Paraisilla 29.7., pyhiinvaellusnäyttely

ja taidetta Korpoströmissä

kesällä.

Pirjo Peltoniemi

Kirjoittaja on entinen Ylen

tv-uutisten toimittaja. Eläkepäivinä

hän jatkaa dekkareiden

kirjoittamista.

Turku-trivia, vastaukset:

1. Turun linna (kävijöitä v. 2019, 118 000), Forum

Marinum (68 000), 3. Abo Vetus Ars Nova (51 000)

2. Ressu Redford

3. Turun VPK:n talolla

4. Turun tuomiorovastin eli tuomiokirkkoseurakunnan

kirkkoherran virassa

5. Kauppahallin myymälä

6. Liettuassa (56 toimipaikkaa)

7. V.A. Koskenniemi

8. Turkuhallin

9. Ressu Redford

10. VeePee Lehto

Laukkase

murreristikon

ratkaisu:

Åbo vår stad N o 1/2021 31


Teksti: Marita Kantola, Markku ja Seija Luoto

Vahva tunneside asuinympäristöön ja omanlainen innostus voivat johtaa paikallisen

kulttuurihistorian keräämiseen – aina kirjaksi asti. Näin tapahtui Nummenpakalla.

Pääväylä Turusta Hämeeseen keräsi varrelleen

asutusta, ja kaupankäynti oli Vanhalla Hämeentiellä

Nummenpakalla vilkasta 1910-luvulta

lähtien. Ammatinharjoittajana talon kruntissa

eli kivijalkaan sijoitetussa tilassa toimivat usein käsityöläiset,

kuten räätäli, suutari ja ompelija.

Vanhan Hämeentien varren taloissa toimi lukuisia

kauppoja ja pikkuputiikkeja. Isoimmissa ruokakaupoissa

liha-, maito- ja kuivatuotteet olivat eri osastoilla,

ja jokaiseen osastoon käytiin omasta ulkoovesta.

Nyt Nummenpakan historiaa voi lukea tuoreesta

kirjasta Hämeentullista Härkätielle – läpi Nummenpakan.

Kotiseutuyhdistys Nummenpakanseura ry on kerännyt

ja tallentanut tietoja Vanhan Hämeentien varrella

toimineista elinkeinonharjoittajista, yrityksistä ja

liikkeistä sekä niiden ympärillä eletystä arjesta.

Avoautolla ympäri Pakkaa

Nummenpakanseuran johtokunnassa virisi halu julkaista

kirja Vanhasta Hämeentiestä. 2000-luvulla

ei enää tuntunut olevan tapana kertoa vanhoista

arkisista asioista jälkipolville. Tuoreen 142-sivuisen

kirjan avulla vanhemmat voivat muistella menneitä

aikoja Nummenpakalla ja nuoremmat tutustua alueen

historiaan.

Kirjassa nyt jo edesmennyt Veikko Koskinen muistelee

tarinaa Vanha Hämeentie 31:ssä asuneesta

Otto V. Nyströmistä.

Vuonna 1938 saapui Nummenpakalle outo mies.

Tämä, jo parhaat päivänsä nähnyt, ajeli nuoren

32 Suomen Turku N o 1/2021


Nummenpakanseura pystytti

vuonna 1989 Kissa-Kallun patsaan

vaatimattomasti eläneen

Karl Georg Lembergin muistolle.

Sen on veistänyt taiteilija Simo

Helenius. Kuva: M. Luoto ⊲

Katunäkymä Vanhalta Hämeentieltä

1930-luvun puolivälissä.

Jouko Wiikin kuva (Nummenpakanseura

ry) ⊲⊲

⊳ Asioitko joskus Ida Schüttellä?

Matkustitko raitiovaunussa? Se

kaikki oli arkipäivää Pakalla! Kuvaaja:

H. Attila (Auli Väreen kuva)

Nummenpakanseuran tuore kirja

Hämeentullista Härkätielle – läpi

Nummenpakan on myynnissä

Turkuseuran Föripuodissa.

Kuva: M. Kantola ⊲

Grönforsin talo osoitteessa Vanha

Hämeentie 39 on rakennettu

Amerikan malliin. Kuvaaja: H. Attila

(Eeva Mäntymäen kuva) ⊲⊲

morsiamensa kanssa punaisella

avoautollaan ympäri Pakkaa.

Pian joku tiesi; ”Se on Nyströmmi.

Se on tullut Ameriikast”. Hän osti

talon Hämeentien ja Karjakujan

kulmasta. Eikä aikaakaan, kun

oven päälle ilmestyi kyltti ”Mission”.

Hengelliset kokoukset alkoivat

tuota pikaa. Huhut kertoivat,

että siellä jaetaan lapsille namusia.

Niinpä menimme kerran, melkoinen

poikasakki, kokoukseen.

Nyströmmi seisoi peltisessä ”kuhneammeessa”

iäkkäänpuoleisen

naishenkilön kanssa. Oli menossa

kastetoimitus. Kun asia oli saatu

päätökseen, hän innostui kaatamaan

vettä sanankuulijoidenkin

niskaan. Silloin meitä vietiin.

Kirjassa kerrotaan laajasti Nummenpakan

kehityksestä, asumisesta,

kulkemisesta ja kaupassakäynneistä.

Kun kirjan tietoja koottiin,

löytyi hämmästyttävän suuri määrä

eri alojen yrityksiä ja yrittäjiä. Pienimmillään

yritys oli yhden miehen

verstas. Toisena ääripäänä olivat

useita kymmeniä henkilöitä työllistäneet

tehtaat. Kohteita kirjan hakemistoon

kertyi noin 350.

– Kun aloimme kerätä aineistoa,

meillä ei ollut tiedossa, kuinka

suuria muutoksia asemakaavaan

ollaan tekemässä tulevina

vuosina, esimerkiksi Tammitien

kulmaan, kirjatyöryhmän puheenjohtaja

Markku Luoto sanoo.

Kissa-Kallun tarina

Vanhan Hämeentien ja Hämeentien

risteyksessä seisoo komea

patsas, joka kuvaa miestä säkki

selässään ja kissa jaloissaan.

Kissa-Kallun patsaan ovat monet

nähneet, mutta tarina lienee tuntemattomampi.

Karl Georg Lemberg (1863-1945)

asui Santakuopantien varrella

sisarensa Fannyn kanssa. Hän

oli harvapuheinen ja sulkeutunut

henkilö. Kallun kerrotaan olleen

puhumatta yhtäjaksoisesti yhden

vuoden ajan. Hän eli keräilemällä,

kulki säkki olalla ja maitokannu

kädessä. Tarina kertoo, että hän

haki Turku Itäiseltä (Kupittaan rautatieasema)

tyhjinä palautetuista

maitotonkista viimeiset maitotilkat

kannuunsa itselleen ja kissoilleen.

Kirjan aloitusaineistona oli tietoja

yhdistyksen ensimmäisistä paseruksista

Vanhalla Hämeentiellä

2000-luvun alkuvuosina. Niiden

ympärille työryhmä keräsi aktiivisesti

tietoja alueella asuneilta ja

toimineilta henkilöiltä.

Yksityishenkilöiden arkistot avasivat

elämisen arkea: mainoksia

tulitikkurasian etiketeissä, ostokortteja,

kuvia Hannunniitun hiihtokilpailuista

1950-luvulla ja koululaislippu

raitsikkaan.

Pojanviikareilla oli tapana matkustaa

ilmaiseksi. Talvisin otettiin

vaunun takaa olevista kiinnitysraudoista

kiinni ja ”korruttiin” eli

liu’uttiin kyykyssä jäistä tietä pitkin.

Kirja tehtiin pääosin harrastajavoimin

ja kirjatyöryhmä kirjoitti

suurimman osan teksteistä itse.

Viimeisen osion Hämeen Härkätieltä

Somerolle kirjoitti kotiseutuneuvos

Kalervo Mäkinen Tarvasjoelta.

Tuore kirja on yhdistyksen

toinen julkaisu. Ensimmäinen kirja

Muistojen kultaama Nummenpakka

julkaistiin vuonna 2014. ●

Åbo vår stad N o 1/2021 33


Kettula

Kärsämäen

kivikautiset ja

kahvit viinerillä

Istun Tampereentien Prismassa

kassojen edessä olevilla penkeillä

eläkeläistovereideni kanssa.

Suurella hellyydellä katselen

näitä ihmisiä, joiden kasvoilta näkee,

ettei elämä ole aina ollut sellaista,

mitä he olivat toivoneet.

Juon mustaa kahvia ja vieressäni

istuva rouva katsoo minua ja sanoo,

että kyllä kahvin kanssa täytyy

pullaa olla. Hän kaivaa laukustaan

minulle lakkaviinerin.

Kärsämäen vanha asuma-alue

sijaitsee neljä kilometriä pohjoiseen

Turun keskustasta Vähäjoen

varrella.

Kaikki penkeillä istuvat ihmiset

näyttävät tuntevan toisensa ja

kuulen sellaisia sanoja kuin Paltta,

Orjasmäki ja Hiidenvartti. Minun

täytyy kysyä rouvalta mitä nämä

sanat merkitsevät. Hän sanoo,

että Orjasmäki on mäntymetsäinen

mäki, jossa on vanhaa merenpohjakivikkoa

ja suuria siirtolohkareita.

Paltta taas on uudehko

kerrostaloalue ja Hiiden alue entistä

kasarmialuetta. Kärsämäkeen

perustettiin jo tsaarin aikana kasarmialue,

hän kertoo.

Minulla on vaalea villapaita, johon

putosi aamulla Turun kristillisellä

opistolla puuroa syödessäni mustikkahilloa.

Kerron, että olen opistolla

julkisivuremonttipakolaisena.

Vieressäni istuvat rouvat antavat

minulle hyviä pesuohjeita ja kertovat,

että he ovat olleet makeistehdas

Hellaksella töissä.

Kerron, että olen ollut täällä viimeksi

Yhteisvastuukeräyksen

asialla ja sain silloin eräältä mieheltä

hyviä ohjeita, jotka ovat jääneet

mieleeni. Mies sanoi, että

kannattaa mennä lippaan kanssa

seisomaan käytävälle kassojen

eteen niin, että saa katsekontaktin

asiak kaisiin juuri kun he ottavat

lompakkonsa esiin maksaakseen

kassalla. Missään tapauksessa ei

saa ravistella lipasta ja on seisottava

suorana kuin prinssi Philip ja

lipas on pidettävä sydämen päällä.

Kerron rouville, että neuvot olivat

hyviä ja rahaa tuli.

Joskus kauan sitten, kun jää alkoi

vetäytyä pohjoiseen, näille seuduille

joen varrelle saapui ensimmäisiä

asukkaita, hylkeenpyytäjiä

ja metsästäjiä. Olivatkohan he

saamelaisten esiäitejä ja esi-isiä

vai muinaisgermaaneja, joiden arvellaan

asuneen rannikoilla ennen

suomalaisten tuloa? Kärsämäestä

vanhan kasarmin ja hautausmaan

tienoilta on löydetty kivikautista

esineistöä ja roomalaisajalta peräisin

olevia poltettuja luita koristeineen.

Kärsämäen itäisen viljavaan jokilaaksoon

syntyi jo varhain pysyviä

maanviljelystaajamia ja alue oli

Maarian pitäjän suurimpia kyliä.

Vanhimmat nimeltä tunnetut talot

ovat jo keskiajalta. Sanon rouville,

että ensi kesänä tänne täytyy tulla

eväiden kera pyöräilemään, jotta

olisi aikaa rauhassa tutkia asioita.

Käyn ostamassa itselleni toisen

mustan kahvin ja huonojalkaisellle

vanhalle rouvalle kahvin kermalla

ja sokerilla. Kärsämäki on vanhaa

työväestön asuma-aluetta. Ehkä

vieressäni istuvat siistit ja rauhalliset

eläkeläistoverini ovat suoraan

vanhojen hylkeenpyytäjien, lampuotien,

maalaistalojen renkien ja

piikojen tai Kärsämäen kartanon

palkollisten jälkeläisiä.

Nousen ylös ja kiitän hauskoja

rouvia hyvästä seurasta. Kun astun

ovesta ulos, Vähäjoen toisella

puolella aurinko kultaa Maarian

kirkon katon ja ajattelen, että elämä

on joskus kaunista. ●

Kari J. Kettula

Kirjoittaja on Vuoden kulttuuriturkulainen,

joka havainnoi Turkua ja

turkulaisia eri puolilla kaupunkia.

34 Suomen Turku N o 1/2021


Tapahtui kerran Turkuseurassa

Turkuseura perustettiin innon vallassa

Suomen Turku julkaisi numerossa 4/1994 silloisen Turkuseuran puheenjohtajan Kirsti Saksan puhelimitse tekemän

haastattelun presidentti Mauno Koivistosta. Koostimme lyhennetyn version rupatteluhetkestä.

Kirsti Saksa Turusta ja Suomen Turku

-lehdestä, huomenta.

Mauno Koivisto: Huomenta.

KS: Tämä Turkuseurahan on perustettu

vuonna 1957, 24. päivänä lokakuuta.

Ja tehän olette yksi näistä perustajajäsenistä.

MK: Joo-o!

KS: Seuran perustamistahan puuhattiin

jo aika paljon aikaisemminkin.

Muistatteko ollenkaan millaisia puheita

mahtoi silloin vuonna 1957 olla,

kun vihdoin sitten päästiin asian

ytimeen?

MK: Ei mulla ole mitään erityisiä muistikuvia,

muuta kuin, että jonkunmoisen

innostuksen vallassa sitä silloin

puuhattiin ja oltiin ilmeisesti ilahtuneita

siitä, ettei kukaan aikaisemmin

ollut simmosta perustanut.

KS: Mitä arvoa te annatte kotiseututyölle?

Mlnkälainen merkitys sillä

on esimerkiksi tällä hetkellä?

MK: Se kotiseutuhan on tämmöstä

laajennettua, että jos on perhe

ja suku ja ystävät, niin se on sitä,

etteivät ihmiset nyt olis aivan

vaan atomeja maailmankaikkeudessa.

On iso asia, että on yhteisyyttä,

joka on tämmöstä läheisyyttä ja inhimillisyyttä,

joka ei rakennu millekään

etulaskelmille eikä ole ketään

vastaan. Usein on sillä tavalla, että

on sellaista jaloa kilpailua oman kotiseudun

kiittämisessä ja siinä yhteydessä

muitten lempeässä arvostelussa.

Niin, että kyllä se kotiseutu tukee.

Ja se ajatus ja sen olemassaolo tukee

ihmisiä erityisesti nykyisenä aikana,

kun vaikutteet ovat niin moninaiset

ja ristiriitaiset.

KS: No, mennään sitten Turun murteeseen.

Murrehan on sellainen katoava

luonnonvara. Te viljelette sitä varsin

sutjakkaasti ja mukavasti. Onko

se tahallista vai onko se vaan niin

kuin jäänyt mukaan?

MK: Kyllä kai se joskus on tahallista,

mut useimmiten se ei ole tahallista.

Ja epäilen, että se on vähän kärsinyt,

se murre. Mun murteestani ihmisten

kanssa seurustellessani sen huomaa.

Kun kuulee turkulaisten puhuvan,

siis Turussa asuvien, ja erityisesti,

kun ne puhuvat keskenään, niin heristää

korviaan. Eli siis kun kuulee pääasiassa

muuta puhetta, kun omaa perittyä

murretta, niin sen helposti noteeraa.

Ilmeisesti sitä on siitä itse johonkin

mittaan irtaantunut. Mutta kyl, kyl,

et jos mää puhun tilantees kun tilantees,

joka ei ole kovin virallinen,

ja erityisesti jos haluaa käyttää kansanomaisempia

ilmaisuja, niin kyllähän

se sitten. Silloin se menee muukin

puhe tämmöseks varsin murrevoittoiseks.

KS: Mitä sitten turkulaisuus noin muuten,

onko se ollut ylpeydenaihe vai jonkunnäköinen

kompleksi, että on turkulainen?

MK: Mulla on semmonen käsitys, että

turkulaiset on tossa politiikan teossa

olleet varsin luotetuilla paikoilla.

MK: Esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa

on aina ollut hyvin vahva

turkulainen edustus. Että kyllä

kai se sitä myös heijastelee, että

odotetaan ja oletetaan, että turkulaiset

ovat keskimääräistä enemmän

huolissaan valtakunnan asioista

yleisemmin. Ja tietysti turkulaiset

edustajat tavan takaa saavat kai myös

sitten moitteita, ettei olla samalla tavalla

ajamassa kaikkia erityishankkeita.

Että pelkästään oman kulma -

kunnan asioista ei pidetä huolta

tarpeeksi.

KS: Minkälainen tulevaisuus

Turulla nyt sitten on, kun lähdetään

siitä, että Turku on tällainen akselitie

eli Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari,

vai meneekö kaikki kansat tuolta

Tallinnan kautta esimerkiksi Venäjälle.

Niin, että minkälaiset Turun näkymät

mahtaa olla sieltä ylhäältäpäin

katsottuna?

MK: Turun kehityshän ei ole ollut kovin

hyvä. Ja kyllä kai se on tekemisissä

elinkeinorakenteen kanssa. Yhteen

aikaan oli toinen puoli valtakunnan

rakennusliikkeistä Turusta tai Turusta

lähtöisin, ja sillä alalla on kaikilla

mennyt huonosti. Turussa ilmeisesti

teollisuustuotanto on kehittynyt

huonosti ja Turku on kovasti

palvelujen varassa ja palvelukset

taas ovat kriisissä. Ja ilmeisesti tulevat

pysymään. Jotta Turku voisi kehittyä,

pitäisi tällaisten palvelusten kilpailukyvyn

lisääntyä koko valtakunnassa

ja lisääntyä kovasti. Meidän pitäis

pystyä kilpailemaan niiden tuonnin

kanssa. Mutta ei ole oikein mitään

merkkiä näkyvissä siitä, että Turku

tässä suhteessa edustaisi jotakin

kehityksen kärkeä.

KS: Haluatteko sanoa jonkun tervehdyksen

turkulaisille?

MK: No, terveisiä turkulaisille.

Kirsti Saksan tekstistä lyhentänyt

Tuija Hellén. ●

Åbo vår stad N o 1/2021 35


LA TURKULAINE

ONNI OLLA TUR

9 770780 510006

ISSN 0780-5101

RKULAINEN.

MANUKIN OLI TURKUSEURAN

ON

JÄSEN. OLISITKO SINÄKIN?

OLLA

Presidentti Mauno Koivisto oli mukana

TURKULA

perustamassa Turkuseuraa 1950-luvun lopulla.

”Ilokseni totean, että neljännesvuosisata sitten

LAINEN.

perustettu Turku-seura toimii

ONNI

vielä vireänä.

Vuonna 1982, Turkuseuran viettäessä 25-vuotisjuhliaan, presidentiksi noussut Koivisto

lähetti henkilökohtaisen tervehdyksen yhdistykselle.

Lähetän sydämellisen tervehdykseni Turku-seuran

jäsenille ja kaikille turkulaisille. Te tiedätte

lämpimän kiintymykseni turkulaisiin ja myönteisen

mielenkiintoni Turkua koskeviin kysymyksiin.

NI OLLA LIITY MUKAAN TURKUSEURAAN, JOKAISEN TURKULAISEN JA

Olenhan yksi Teistä.”

TURUN YSTÄVÄN YHDISTYKSEEN.

Vuosijäsenyys 30 €, perheenjäsen mukaan +5 €. Ainaisjäsenyys 350 €

LAITA VIESTIÄ INFO@TURKUSEURA.FI / SOITA 040 6373 600

OLLA TURKULA

JÄSENEDUT:

Suomen Turku – Åbo vår stad -lehden vuosikerta (sis. 4 lehteä). | Turkuseuran Föripuoti, Vanha Suurtori 3. Vaihtu-

ULAINEN. ONN

vat edut joka kuukausi. Maaliskuu: kaikki Turkuseuran omat kirjat –70%. Lisäksi murretuotteiden kassit, pussukat ja trasut

–20%. | Turkuseuran kävelykierrokset. 5€/hlö, ei-jäsenet 8€. | Lähiö-luentosarja. Maksuton, ei-jäsenet 8€. | Hovikulta,

Hämeenkatu 14. Kotimaiset pöytähopeat -30%, kultakorut 30-40%, Lumoava-korut -10%, Citizen- ja Hilfiger-kellot -20%. |

Optikko Ukkonen, Hämeenkatu 1, Turun optiikka, Humalistonkatu 5. Normaalihintaiset tuotteet -20%. | Aboa Vetus &

Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6. Normaalihintaiset pääsymaksut -10%. | Brinkkalan pihan käsityöläispuodit Outolintu,

Anne Lundén, Vanha Suurtori 3. Kaikki tuotteet -10 %. | Johanna Kaihdin, Eerikinkatu 38. Normaalihintaiset säle- ja

rullakaihtimet -15% | Merikeskus Forum Marinum, Linnankatu 72. Normaalihintaiset pääsyliput -15 % | Sibelius-museo,

Piispankatu 7. Museokaupan tuotteet -10%. | Turun linnan, Luostarinmäen käsityöläismuseon, Apteekkimuseon ja

Qwenselin talon sekä Biologisen museon museokauppojen ja myyntipisteiden tuotteet -10%. | Turun Nuori Teatteri,

Ursininkatu 4. 1 €:n alennus lipun hinnasta. | Wanha Turku kauppa, Turun Kauppahalli. Kaikki tuotteet -5% (ei postimerkit).

ONNI OLLA TUR

KYLLÄ SE SIITÄ.

More magazines by this user