N o 1/2021
63. vuosikerta
7, 00 €
ÅBO VÅR STAD
TURUN
NAISIA
MATKAILU
TRENDIT
2021 –oppaana
pyhäpaha Olavi
TURUN LINNA
1500-LUVULLA:
Timjamia ummetukseen,
pupuja pasteijaan
Stenåldern
synas
Kräffeli
kleusotta!
Sisällysluettelo
4
22
14
32
3 Pääkirjoitus / Ledare
4 Turun tekijät
Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija
Palonheimo luottaa kotiseuturakkauden voimaan
8 Turkuseuran teot ja tekijät
Hallituksen uudet tekijät puhuvat suomea,
ruotsia ja turkua
9 Engagerad i Åbosamfundet
Folkloristen Gun Herranen berättar
10 Maijan murremöötti
Mukulat aim pränkkä rarion kans
11 Kadonneen Turun jäljillä
Frans Emil Ståhlbergin pajassa tinattiin
Börsin kahvipannut
12 Föripuarist föli!
Etäkonttorille Manu-juliste, lukulistalle lähiöt
ja pyövelit
13 Kurkistus kirjaan
13 pyöveliä - Päätöntä menoa 1600-luvun Turussa
14 Hovin herkut 1500-luvun Turussa
Turun linnassa syötiin tuntikausia ja juotiin
700 000 litraa olutta
18 Turkuseuran tapahtumia
22 Jäkärlä grävs fram
Nu med amatörers hjälp
25 Paikan nimi
Miten Jäkärlästä tuli Jäkärlä?
26 Vuorine
27 Laukkase murreristikko ja Turku-trivia
28 Turkuun uusi pyhiinvaelluskeskus
Pyhän Olavin merireitti houkuttelee pyhiin -
vaeltajia Turkuun ja saaristoon
32 Elämää Nummenpakalla
Vanha Hämeentie oli vilkas kauppapaikka
– kadun tarinat koottiin kirjaksi
34 Kettula
Uudessa juttusarjassa Kulttuuriturkulainen Kari
J. Kettula havainnoi Turkua ja turkulaisia eri
puolilla kaupunkia
35 Tapahtui kerran Turkuseurassa
Manun terkut turkulaisille
TURKU-AIHEISET KIRJAT, KASSIT JA KORTIT. TERVETULOA SHOPPAILEMAAN TURKU-ÖVERIT!
TURKUSEURAN FÖRIPUOTI
Föripuoti | Vanha Suurtori 3, Brinkkalan talon 1. kerros | Huom! Aukioloajat ma-pe klo 11–17
2
Suomen Turku N o 1/2021
Pääkirjoitus
ÅBO VÅR STAD
PÄÄTOIMITTAJA
Kati Leskinen
VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA
Maija Palonheimo
TOIMITUSSIHTEERIT
Kati Leskinen ja Laura Okko
REDAKTIONSSEKRETERARE
(SVENSKA INNEHÅLLET)
Jean Lindén
KANNEN KUVA
Ari Heinonen
ULKOASU
Teemu Kaitanen
TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET
info@turkuseura.fi, 040 6373 600
ILMOITUSMYYNTI
ilmoitukset@turkuseura.fi, 040 522 9063
PAINOS
ilmestyy neljä kertaa
vuodessa.
PAINOPAIKKA
Newprint Oy, Raisio
TURKUSEURAN FÖRIPUOTI
JA ASIAKASPALVELU
Brinkkalan talo,
Vanha Suurtori 3, 20500 Turku
Avoinna ma-pe klo 11―17.
LISÄTIEDOT
Toiminnanjohtaja: Kati Leskinen,
040 528 3073, kati.leskinen@turkuseura.fi
MIKÄ SUOMEN TURKU?
Suomen Turku - Åbo vår stad -lehti on
Turun kuumin paikallismedia ja turkulaisuuden
pää-äänenkannattaja. Lehdessä
kerrotaan Turun historiasta ja nykypäivästä
kiinnostavien ihmisten ja ilmiöiden kautta.
Lehti on ilmestynyt vuodesta 1959.
MIKÄ TURKUSEURA?
Turkuseura on kansalaisjärjestö, joka vaalii
Turun historiaa, murretta ja turkulaisuutta
ja on vahvasti mukana Turun kaupungin
nykyisyyden ja tulevaisuuden tekemisessä.
Vuonna 1957 perustettu yhdistys on kaksikielinen
ja puoluepoliittisesti sitoutumaton.
Turkuseura järjestää Turun historiaan, kulttuuriperintöön
ja nykyilmiöihin liittyviä tapahtumia,
julkaisee Suomen Turku -lehteä
ja muita Turku-aiheisia teoksia sekä ottaa
kantaa Turun kaupungin kaavoitukseen ja
vetovoimatekijöihin. Yhdistys on turkulaisten
kaupunginosaseurojen aluejärjestö ja
mahdollistaa asukkaiden osallistumisen Turun
kehittämiseen. Turkuseuralla on myös
oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään
Turku-aiheisia tuotteita.
Seuran jäsenmäärä on noin 2 200 henkilöä.
Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa
Turkua ja turkulaisuutta rakastava. Jäsenet
saavat neljä kertaa vuodessa Suomen
Turku -lehden ja muita jäsenetuja. Myös
yritykset ja yhteisöt voivat liittyä seuran
kannatusjäseniksi. Yhdistyksen pj on Maija
Palonheimo. Lue lisää turkuseura.fi.
Ei hullumpi vuasi
Turkuseuran 2020 vuosikertomuksesta näkyy selvästi, että vuosi
oli – koronasta huolimatta – menestyksekäs ja tapahtumarikas.
Suomen Turku -lehti uudistui sisällöltään ja ulkoasultaan ja sai valtavasti
positiivista palautetta. Lehden murresisällöistä toteutettiin ääniartikkeleita,
julkaistiin uutiskatsaus Turun murteella ja järjestettiin
verkon välityksellä murrekurssi. Kaupunginosajaosto käsitteli 35 asemakaavaa
ja Turkuseura antoi lausunnon musiikkitalosta.
Livenä tarjoiltiin murrekurssi, Koti kaupungissa -luentosarja, upeat
teemakävelyt ja huutokauppa. Turun päivänä julkaistiin Turulle oma nimikkokukkakimppu,
Taiteiden yössä murrevisailtiin ja syyskuussa kaupunki
sai uuden upean Kulttuuriturkulaisen. Loppuvuodesta lanseerattiin
suureen suosioon noussut Manu-tuotesarja.
Yhdistys otti digiloikan: jäsenrekisteri muutettiin nykyaikaiseen
muotoon sähköisine laskutuksineen ja uutiskirjeineen, ja Föripuodin
kassajärjestelmä vaihdettiin. Ei siis mikään hullumpi vuasi! Kun vielä
hallintorutiinit saadaan sähköisiksi ja osittain automaattisiksi, resursseja
jää tärkeimpään eli jäsenille tarkoitettuun toimintaan.
Turkuseura on tehnyt työtä turkulaisuuden ja Turun historian vaalimisen
sekä kaupungin vetovoiman eteen nyt 63 vuotta. On selvää,
että hommia painetaan vielä eläkkeelläkin.
Inget dåligt år,
trots allt
Åbosamfundets årsberättelse för 2020 visar tydligt att året - trots
coronan - var framgångs- och händelserikt.
Tidningen Åbo vår stad förnyades innehålls- och utseendemässigt,
och fick väldigt god respons. Texterna om dialekt kompletterades
med ljudartiklar, en nyhetssändning på Åbodialekt samt en dialektkurs
på webben. Stadsdelssektionen granskade 35 detalj planer och
Åbosamfundet gav sitt utlåtande om musikhuset.
”Live” erbjöds en dialektkurs, föreläsningsserien Koti kaupungissa,
fina temavandringar och en auktion. På Åbodagen lanserades stadens
egen blombukett, på Konstens natt ordnades dialekt frågesport och i
september fick staden en ny Kulturåbobo. I slutet av året lanserades
den populära Manu-produktserien.
Vi tog också flera digitala kliv: medlemsregistret moderniserades
med elektronisk fakturering och nyhetsbrev, och Färjboden fick ett
nytt kassasystem. Inte så illa! När våra administrativa rutiner blir elektroniska
och delvis automatiserade skapas tid för det viktigaste: verksamheten
för medlemmarna.
I 63 år har Åbosamfundet värnat om Åboandan, stadens historia
och attraktionskraft. Det fortsätter vi naturligtvis med i pensionsåldern!
Översättning: Jean Lindén
Kati Leskinen
Kirjoittaja on Turkuseuran
toiminnan johtaja, joka rakastaa
juoksemista Aurajoen rannoilla
ja säveltämistä saaristossa.
Åbo vår stad N o 1/2021 3
Turun tekijät
Selvästi näkijä
Teksti: Laura Tikkanen Kuvat: Ari Heinonen
Turkuseuran tuore puheenjohtaja Maija Palonheimo on maalaistyttönä tottunut siihen,
että kun hommia tehdään, ne tehdään aina kunnolla.
4
Suomen Turku N o 1/2021
len hakenut yhtä työpaikkaa. Ja muut ovat ikään
kuin ilmaantuneet aina edellisen jatkoksi, sanoo
Maija Palonheimo, 67.
Tuo haettu ja saatu työpaikka oli opettajan pesti
Pohjois-Suomessa 1970-luvun lopulla. Luokanopettajana
ja sitten ”tarkkiksen” opena, kuten
tarkkailuluokkia aikanaan kutsuttiin, meni joitakin
vuosia, mutta ala ei tuntunut omalta.
– Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on mielestäni edelleenkin tärkeintä
maailmassa, mutta työurani alussa jollain tapaa turhauduin siihen,
etten pystynyt vaikuttamaan riittävästi.
Nykyisinkin halu vaikuttaa ja kyky nähdä, mistä mahdolliset solmut ja
kitkat syntyvät, on Maijan ydinosaamista, joka on ollut kysyttyä ympäri
Suomen.
Kaksi jää: sivistys ja koulutus
Opettajan työtä laajemman näköalan kaipuu johti Maijan Turun kaupungin
sivistystoimeen, jossa hän alkoi 1980-luvun lopussa suunnitella taiteen
perusopetusta ja uutta oppilaitosta taiteelle ja viestinnälle.
Maija kertoo suhanneensa autollaan pitkin kaupunkia etsimässä sopivia
tiloja oppilaitokselle, josta sittemmin valmistui kulttuurin eri aloilla työskenteleviä
ammattilaisia, kuten tanssiopettajia, nukketeatterintekijöitä,
valokuvaajia, sirkustaiteilijoita, teatteri-ilmaisunopettajia, tuottajia, kuvaajia
ja ohjaajia.
– Valmistuneet sijoittuivat laajalle kentälle työelämään, nuorisotoimesta
seurakuntiin, teattereihin ja kouluihin, media-alan toimistoihin, Yleisradioon,
tuotantoyhtiöihin, itsenäisiksi yrittäjiksi jne.
Vaikka tuolloin oltiin menossa yhä syvemmälle lamaan, se ei näkynyt
koulutuksen arvostuksessa.
– Sivistykseen ja koulutukseen riitti rahaa. Syntyivät esimerkiksi tanssin,
nukketeatterin ja sirkuksen koulutusohjelmat. Tuntui, että sain tehdä vapaasti
ja luoda mahdollisuuksia luovuudelle, Maija muistaa.
Aika oli erilainen kuin tänä päivänä, jona monet näistä koulutuksista on jo
lakkautettu. Se saa Maijan mietteliääksi.
– Pitäisi muistaa, että kaiken muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys
ja koulutus ovat pysyviä.
Perusteellinen oppija
Maija Palonheimo on ulkopuolelta tuleva näkijä. Hän on se, joka katsoo
kauempaa ja näkee siksi tarkimmin. Kun Maija ryhtyy töihin, olennaista ei
ole sisältöosaaminen.
Hän on toiminut paitsi erilaisissa opetusalan tehtävissä, myös toimitusjohtajana
teattereissa, kuten Turun Linnateatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa,
ja viimeisimpänä helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Kaikkiin
näihin hän päätyi tai ”ajautui”, kuten itse sanoo. ⊲⊲
Turkuseuran puheenjohtaja Maija Palonheimo kuvattiin
yli 200 vuotta vanhassa Turun Akatemiatalossa. "Kaiken
muun voi ottaa ihmiseltä pois, mutta sivistys ja koulutus
ovat pysyviä", Maija sanoo.
Åbo vår stad N o 1/2021 5
Toisin kuin voisi kuvitella, näyttelijäksi tai muuhun
perinteiseen ammattiin teatterialalle Maija ei ole
koskaan haikaillut. Sen hän kokee ainoastaan etuna.
– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut toimia organisaatioissa,
joissa on ollut monien alojen ammattilaisia.
Minun tehtäväni on ollut mahdollistaa
heidän taiteellinen toimintansa.
Tietynlainen ulkopuolisuus luo myös hyvän paineen
tehdä työtä hyvin, tutustua kunnolla ihmisiin
ja aineistoihin. Se on tutkimustyötä, jollaiseen Maija
ei epäröi ryhtyä edes kesken leppoisan kesänvieton,
kun lomapaikkakunnalle Ulvilaan ryhdyttiin
perustamaan jätevesiosuuskuntaa.
– Se oli kirjaimellisesti ”paskahommaa”, mutta
asioiden selvittäminen oli mielenkiintoista ja opin
valtavasti. Lopputuloksena oli toimiva ja nykyajan
vaatimukset täyttävä jätevedenkäsittely.
Lasten yliopiston äiti
Vuosituhannen alussa Maija Palonheimo oli jälleen
uusissa kuvioissa, nimittäin Helsingissä Art and
Design City Helsinki Oy:n toimitusjohtajana, kun
Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen otti yhteyttä:
yliopistoon oltiin perustamassa viestintäjohtajan
paikkaa ja Maijaa toivottiin hakijaksi. Turun yliopistosta
tulikin Maijan pitkäaikaisin työnantaja yli
kymmenen vuoden rupeamalla.
Hienoimpana saavutuksenaan hän pitää Lasten
yliopistoa, joka aloitettiin vuonna 2008. Lapsille
suunnatut luennot vetivät yliopiston suurimmat salit
täyteen
– Vanhempia piti joskus muistuttaa pysymään kauempana
ja luottamaan pientenkin lasten kiinnostuksen
voimaan, sillä eihän siinä ehdi kenelläkään
äitiä ikävä tulla, kun kuunnellaan luentoa bakteereista.
Lapset keräsivät luentopasseihinsa luennoitsijoiden
nimikirjoituksia ja osallistuivat myös tiedeleireille,
joita pidettiin esimerkiksi Seilissä, Liedon
Vanhalinnassa ja Yliopistonmäellä.
– Tieteen popularisointi sai vauhtia. Turun yliopistosta
nousi tunnettuja ja suosittuja tekijöitä, kuten
avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja
ja bakteeriopin professori Pentti Huovinen sekä
suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen.
Turkuseura asukkaiden
vaikuttamisväylänä
Turkuseuran jäsenenä Maija kertoo olleensa pitkään,
mutta lähinnä seurailleensa ja osallistuneensa
tapahtumiin ja tilaisuuksiin.
– Yhdistystoiminnassa on ihan tavallista, että siihen
aktivoidutaan toden teolla vasta elämän muiden
kiireiden ja paineiden hellitettyä. Turkuseuralla
on kuitenkin mahdollisuus tavoittaa kaikenikäiset,
lapsiperheistä työikäisiin ja eläkkeellä oleviin.
– Erityisesti nyt, kun pysytellään kotosalla eikä
matkustella, oma kaupunki ja kaupunginosa kiinnostavat
yhä enemmän. Ne ikään kuin löydetään
uudestaan. Lähipuistot, ulkoilureitit ja matalan kynnyksen
tapahtumat, joihin voi tulla ex tempore piipahtamaan
koko perheen voimin.
Turussa on Maijan mukaan runsaasti eri toimijoiden
tarjontaa kaikenikäisille, mutta Turkuseurasta
ja kaupunginosayhdistyksistä voi löytää ihmisiä,
jotka toimivat kotiseuturakkaudesta, tekemisen
ilosta ja ilman suuria resursseja.
– Turkuseuran kautta pääsee myös vaikuttamaan
siihen, miltä kaupunki näyttää tulevaisuudessa.
Voisi kuvitella, että Turkuseura on Maija Palonheimon
uusin harrastus ja tuorein luottamustehtävä,
mutta näin ei ole. Tammikuussa hän aloitti Turun
Musiikkijuhlien toimitusjohtajan sijaisuuden. ●
Laura Tikkanen
Kirjoittaja on Turkuseuran
aktiivi ja kieltenopettaja,
joka nauttii päiväunista
ja -lenkeistä kahden
mäyriksensä kanssa.
TURKUSEURAN TEOT TOP 3:
1. Kaupunginosaseurat ja -jaosto – kaikkien
ääni kuullaan!
2. Turun historian tuntemus ja julkaisut.
Tulevaisuus rakentuu historialle.
3. Epäpoliittisuus. Turkuseura on hyvä yhteistyökumppani
kaikille tahoille Turussa ja
Turun ulkopuolella.
MAIJAN VISIOT TURULLE
JA TURKUSEURALLE TOP 3:
1. Satama-alueen kehitys ja laajentuminen kaupunkilaisten
käyttöön. Pääsemme lähemmäs merta.
2. Turun vanhakaupunki näkyy ja siellä viihtyvät
niin turkulaiset kuin matkailijatkin.
3. Turkuseura ilon generaattorina kaikille turkulaisille
ja ympäri vuoden. Lisää iloa ja yhdessä
olemista!
6
Suomen Turku N o 1/2021
31528769_Tall_Ships_Races_2021_muokkaus_20201113.indd 1 16.11.2020 8.28
Turun vanhankaupungin elävöittäminen on Maijalle tärkeä asia. Hän
toivoo, että ihmisiä virtaisi Tuomiokirkon alueen lisäksi myös Vanhan
Suurtorin puolelle, jossa sijaitsevat Turkuseuran tilat ja Föripuoti.
KUKA MAIJA PALONHEIMO?
Kotoisin Satakunnasta, Kullaalta,
joka on nykyään osa Ulvilaa.
67 vuotta, naimisissa, 4 lasta,
10 lastenlasta.
Rehtori Turun taiteen ja viestinnän
oppilaitoksessa 1991–1997.
Koulutusjohtaja, Turun AMK,
Taideakatemia 1997-2000.
Toimitusjohtaja, Art and Design
City Helsinki 2000-2001.
Turun yliopiston viestintäjohtaja
vuosina 2001–2012.
Ollut neljän teatterin toimitusjohtaja,
nyt Turun Musiikkijuhlien
toimitusjohtajan sijainen.
ERIK VON
BRUUNIN
JUHLAVUOSIJULISTE
ERIKOISTUOTE VAIN
TURUN PURJELAIVA-
TAPAHTUMALLE!
MYYNTIPAIKAT:
Turun linna | Käsityöläismuseo | Wäinö Aaltosen museo |
Kauppatorin Monitorin matkailuinfo | Turun pääkirjasto |
Forum Marinum | tsr.mastermark.fi
25 €
100 x 40 cm
Åbo vår stad N o 1/2021 7
Turkuseuran teot ja tekijät
Murretta, maalausta ja kaupunkisuunnittelua
– Turkuseuran
hallitukseen uusia osaajia
Turkuseuran hallituksen
puheenjohtaja ja
varapuheenjohtajat:
Turkuseuran hallitukseen valittiin syyskokouksessa
uusia jäseniä. Murreasiantuntija
ja suomen kielen opettaja Esa Laukkanen
on ollut jo pitkään mukana Turkuseuran toiminnassa,
mutta nyt ensimmäistä kertaa hallituksessa.
Suomen Turku –lehden toimittaja
Iina Paasikivi tunnetaan Turun kaupungin
entisenä kaavoitusarkkitehtinä. Jean Lindén
on puolestaan toimittaja ja maalari. Hän on
työskennellyt Suomen Turku –lehden ruotsinkielisenä
toimitussihteerinä.
Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa
Eveliina Tähti. Hän valmistuu keväällä oikeustieteen
maisteriksi Turun yliopistosta.
– Kun minut vuonna 2011 valittiin Turun Flikaksi,
en olisi voinut uskoa, että kymmenen
vuotta myöhemmin olen seuran varapuheenjohtaja.
Turkuseuran ihanat ihmiset ovat parasta.
Ja tietysti yhdistyksen tärkeä työ Turussa,
Tähti sanoo.
Toiseksi varapuheenjohtajaksi nousi Eva
Costiander-Huldén. Hän on filosofian maisteri
Åbo Akademista, pääaineenaan pohjoismainen
kansatiede.
Costiander-Huldén on työskennellyt 20 vuotta
Åbo Akademin kirjastossa eri tehtävissä.
Nykyään hän on palvelupäällikkö ja vastaa
muun muassa kirjaston arkistotoiminnasta ja
erikoiskokoelmista.
”Kun minut vuonna
2011 valittiin Turun
Flikaksi, en olisi voinut
uskoa, että kymmenen
vuotta myöhemmin
olen seuran varapuheenjohtaja.
Turkuseurassa on reilut 2 000 jäsentä. Noin
10 prosenttia jäsenistöstä on ruotsinkielisiä.
– Puhumme sujuvasti keskenämme yhdistyksen
kolmea virallista kieltä eli suomea, ruotsia
ja turkua, Costiander-Huldén naurahtaa.
Hallituksen
uudet jäsenet
Hallituksen pj.
Maija Palonheimo
Ensimmäinen
varapj.
Eveliina Tähti
Toinen varapj.
Eva
Costiander-Huldén
Iina
Paasikivi
Vuosi 2021: Kaupunginosia,
podcast ja Turku-tuotteita
Jean
Lindén
Syyskokouksessa hyväksyttiin Turkuseuran
vuoden 2021 toimintasuunnitelma ja talousarvio.
Vuoden aikana on tiedossa monia
mielenkiintoisia tapahtumia ja tekoja. Myös
seuran verkkosivut uudistuvat kevään aikana.
Jos koronatilanne paranee, keväällä järjestetään
Lähiö-luentosarja ja suositut kävelykierrokset.
Syksyllä vietetään Turun päivää
ja valitaan 16. Kulttuuriturkulainen. Suunnitelmissa
on myös konseptoida Turkuun
uusi kulttuuritapahtuma ja tuottaa Turun
murre -aiheinen podcast.
Kaupunginosajaosto jatkaa kaupunkisuunnittelun
parissa ottamalla kantaa kaavoihin. Jaoston
kokouksissa painotetaan entistä enemmän
kaupunginosaseurojen omaa toimintaa ja
sen kehittämistä.
Ruotsinkielisen toiminnan teemana on vuonna
2021 Kaupunginosien Turku. Vuoden aikana
tutustutaan Turun eri kaupunginosiin sekä
niiden historiaan ja erikoisuuksiin.
Turkuseura tekee Turkua tunnetuksi ja vahvistaa
turkulaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta
uusilla kekseliäillä Turku-tuotteillaan. Tavoitteena
on tuottaa vuoden aikana vähintään
yksi oma Turku-aiheinen tuote. Lisäksi voidaan
toteuttaa Manu-sarjaan uusia tuotteita.
Esa
Laukkanen
Hallituksessa jatkavat Nina Lepokorpi,
Sampo Ruoppila, Leena Suominen, Laura
Tikkanen, Pirkko Keskinen, Nico Rantanen,
Maarit Talamo-Kemiläinen, Tryggve
Forssell, Sirpa Kumlander, Joanna Kurth,
Sari Raunell ja Jari Rastas.
8
Suomen Turku N o 1/2021
EN TROTJÄNARE
i Åbosamfundet
Text & foto: Jean Lindén
Folkloristen Gun
Herranen har skrivit
många artiklar i den
här tidningen, om allt
från sjöhistoria och
krigsbrev till personliga
uppväxtminnen.
Foto: Jean Lindén
”Föreningen har gett mig innehåll
i livet”, säger Gun Herranen
som valdes till hedersmedlem
vid höstmötet.
Det var Meta Torvalds, tidigare
chefredaktör för Åbo
Underrättelser, som år
1997 lockade med Gun Herranen
i Åbosamfundet.
– Jag blev inkopplad i föreningen
via minnesträffarna för nedlagda
svenska Åboskolor, berättar Herranen.
Redan år 1998 blev hon ordförande
för svenska sektionen, en
post hon innehade ända till förra
hösten.
Lägg till det ett par perioder som
föreningens representant i Finlands
svenska hembygdsförening,
ett 50-tal skrivna artiklar i
denna tidning, två antologier som
hon var redaktör för tillsammans
med Yrsa Lindroos, samt att hon
fortfarande är svenskspråkig representant
i Åbosamfundets kultursektion.
Vad har Åbosamfundet gett dig?
– Innehåll i mitt liv, i synnerhet
efter att jag blev änka 2009.
Åbosamfundet fanns i hörnet Lasarettsgatan-Slottsgatan
då, nära
mitt hem. Jag var där hela tiden
även om jag inte fick lön, skrattar
Herranen. Man får en annan känsla
för staden då man blir bekant
med olika saker.
Vi bläddrar i mappar som vittnar
om program som Herranen varit
med och ordnat och ofta hållit
trådarna för - allt från besök vid
Waarniemi gård, synagogan och
Migrationsinstitutet till kvällar
med gästande antikexperter. I ett
brev ansöker Herranen om att en
grupp högstadieelever ska få gå
upp i domkyrkans torn. Det var
priset i en tävling där eleverna
skulle identifiera statyer i staden.
Växte upp i Sibeliusmuseet
Gun Herranen har bott hela sitt
liv i Åbo, på flera intressanta adresser.
En av dem är trähuset på
Biskopsgatan 15, nu känd som f.d.
restaurang Hus Lindman. Guns
mamma Alfhild Forslin var nämligen
amanuens på Sibeliusmuseum
som höll till i huset på 50- och
60-talen, och familjen bodde i några
av byggnadens rum. En lustig
detalj är att Herranen senare, under
studierna vid Åbo Akademi,
kom att avlägga muntlig tentamen
i engelska i sitt gamla flickrum!
Museet flyttade till sin nuvarande
betongbyggnad på granntomten
1968, och det föranleder frågan
hur Herranen ser på stadsbildens
utveckling.
– Nog känner man igen Åbo då
man varit med om alla förändringar.
De har ju inte skett på en
gång. Torgbygget är något förskräckligt,
men man får hoppas att
det blir fint när det är klart. Hela
hamnområdet, längs Slottsgatan,
är verkligen fint, och Förin tycker
jag om. Men området runt domkyrkan
är nog hjärtat av Åbo för
mig. ●
Vid höstmötet fick Sixten Westerby
och Lauri Palmunen också
diplom för sitt arbete för Åbosamfundet.
Åbo vår stad N o 1/2021 9
Flika
atte
oputtomalt Koton sanottavan marjanpoimjoit Käskytettävän
ontus
htisiva
unamilt
asälyne
mattava
Jollai
Menik
ehno
pimät
eskustas
Sanos
alvel
ssemp
kulaisel
arsinaine
omato
eppymät
mone
Viäläk
Vallato
uremmi
akrillei
uama
nastava
Väkke
ittumat
Millo Mimmottos Velkaantunu Hillakoritte luannikast Ollenkka
Poikkatte Föli Kui MEnos Perunittem Hullumaine Ket
Flatkuta Uumapaikast Mont Herrasväkkettem Kaikkest Noitten
Maijan murremöötti
Ruakoto
Rupes
Laitumel
Kauhia karra pääs!
Sarjassa Turkuseuran murreasiantuntija, professori emerita Maija Grönholm avaa Turun murteen historiaa ja
nykytilaa. Vuoden ensimmäisessä osassa tarkastellaan saariston ruotsalaismurteista lainattuja sanoja.
Erityisesti 1800-luvun lopulta
lähtien lisääntyi maaltapako
Turkuun ruotsinkielisestä saaristosta,
minkä jälkeen läheiset
kontaktit työväestössä eri
kieliryhmien välillä yleistyivät.
Turunmaan ruotsin murteista
lainatut arkiset sanat erosivat
usein myös ääntämykseltään tai
merkitykseltään Turun ruotsista
lainatuista ”hienoista” sanoista.
Saaristolaismurteisiksi ovat
tunnistettavissa esimerkiksi lukuisat
lainasanat, joiden ensitavun
ä(ä), lyhyt vokaali tai k/svaihtelu
juontuvat Turunmaan
ruotsin murteiden säilyttämistä
ikivanhoista äännepiirteistä,
esim. plääjätä 'kestitä', prällätä
’remuta juovuspäin’, präkätä
'käryttää, touhuta', tällinki
’telineet, laittautuminen’, fälly
– fella 'rotanloukku' (< r.murt.
fεllo, vrt. r. fälla [fella]). Myös
sanat pokat (vrt. r. båge), hole,
koli sekä kyltti – syltti -vaihtelu
tulevat saaristolaismurteista.
Präkättin tuahei ja ihmiset sanosiva
et älkkäm präkäkkä. / Mukulat
aim pränkkä rarion kans.
/ Taativaattet pääl...pisti ittes
tällinki. / Kihtak sum pluussis
punassem päi? / Tafti siftas liila
ja punasse (< r.murt. [skifta],
vrt.r. [šifta]).
Eniten ruotsalaismurteista lainattiin
tunneväritteisiä ilmauksia
kuvaamaan kieliyhteisössä
vallitsevia asenteita. Tähän
haukkumasanojen joukkoon
10 Suomen Turku N o 1/2021
Misä
Sääki Vähä
jollai
Venepaikal
kuuluu paljon ihmisen ulkomuotoon,
luonteeseen ja liikkumiseen
viittaavia sanoja. Naisia
on voitu metaforisesti kuvata
sanoilla haaso, us. vanha haaso
'raihnaasta naisesta' ja haasottaa:
Kulke haasottaa lyhkäsel
askelas ettispäi (< r.murt. ha:so
'hevosen t. ihmisen koivesta',
'kuluneista kengistä', r. hasa
'laahustaa'). Myös sekaista tukkaa
tai ulostyöntyvää takamusta
on nimitelty halventavasti:
Kauhia karra pääs. (< r.murt.
karra ’jst harottavasta, esim.
oksasta'). / Perseki oli tyyttelläs
ku potattisäkki. ( tut 'torvi, nokka'). Heikkokuntoisia miehiä puolestaan pilkattiin sanoilla honkki, klenkkakontti, (äijän)knääkkä, krallu(mperi) (< r.murt. skrallus 'voimaton mies'), kräffeli. Myös epäsuotavasta käytöksestä ja liikkumisesta sai kuulla moitteita: Sill o vähän klopo käytös. / Flaksa tual pojatten kans joka ehto. / See flaasusti pisin kaupunkki. / Tryykäs ohitte nii et takki vaa flekas. / Muijat meni niin tröötisäs toril 'nokkavina; tärkeilevinä' (< r.murt. try:t, tråtu, troto 'nokka, kuono'). Vahvasti tunneväritteisiä ovat olleet myös huudahdukset: Pir holes kii, piräk kleusu kii, sai päim pläsi, tuli päim plötti, tinttasim päim moto, veräm päi alventti! Nalkuttamista, äksyilyä tai turhaa lörpöttelyä ei Turussa Koltiaissi Uumanpaikast Ollenkka Onk prohtama Sukkelamp Kaivamise myöskään ole pidetty suotavana, mistä annettakoon muutama esimerkki: Jokkut on koht prottelas, ku ei tarppeks värteerata. / Ei se puhu ikä asia, se vääntä ja kääntä, se kleusotta. / See o vähäm proto suustas (< r.murt. broto 'nalkuttaja', 'pellavaloukku'). Lörpöttelemiseen liittyvissä lainoissa on usein pltai fl- sanan alussa, minkä voi kuvitella symboloivan vähän samantapaista ääntä kuin veden loiske: Se-o sit niim pal plato ämmä 'suulas, juoruileva', tavalise fleto. / Et noi muijat jaksa pläpöttä tual kartanol aamust ehtosse. ● Maija Grönholm on Turkuseuran murreasiantuntija, joka kerää ja tutkii Turun murretta toispualt ja tältpualt jokke ja tykkää “kaikkest enempi Turu murtte nuatist ja hauskasist sanoist”. Lyhenteet: r. = ruotsin r.murt. = ruotsin murteiden Lähteet: Grönholm, Maija, Ruotsalaislainojen pejoroituminen Turun murteessa. Eripainos Sananjalka 31-1989. Rupes Valla Jokirannas Järkke Ainaki On Kalastam Tommott IAnkaik Toispua Hiano Sillai Ruokkimise Rappus Päältpäi Pihalt Sanos Anneta Tykäny Sanosiv Kääntän Vihane Huama Jottai Ollenkka Häppem Kippama suurTori Mihink Sanosiva kyt Viäl ä Kadonneen Turun jäljillä k as is kine l Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlbergin väkeä Ketarantien pajan pihalla arviolta 1930-luvulta. Yrjö Ståhlberg on toinen oikealta. Kuva: TMK/Attila s is Seppänä katolla Ståhlbergin paja Raunistulan Lonttisten 1. linjalla mainosti ”Sepäntöitä kohtuushinnoilla”. Yli satavuotiaan pajan tarina päättyi viime vuonna. a y ät l l ä täs Seppä Frans Emil Ståhlberg perusti vuonna 1913 rauta- ja peltisepänliikkeen Raunistulan Lonttisten 1. linjalle. Kun hänen poikansa Yrjö siirtyi yrittäjäksi 1920-luvun lopulla, liike sai nimen Rauta- ja peltisepänliike Yrjö Ståhlberg. Tällä nimellä yritys toimi Yrjön kuolemaan, vuoteen 1966, saakka. Tämän jälkeen omistus siirtyi perikunnalle, puoliso Lyylille ja tyttärille, ja nimeen tuli lisäys jälk. eli jälkeläiset. Työtä tehtiin koko ajan samassa paikassa, vaikka katuosoite vaihtui Ketarantie 27:ksi 1940-luvun lopulla. Seppämestari Yrjö valmisti perinteisten saranoiden lisäksi useita erilaisia työkaluja. Rakennusliikkeille tehtiin purkurautoja, käsipiikkejä ja meisseleitä. Niitä tuotiin myös säännöllisesti pajalle teroitettaviksi. Aikoinaan tehtiin todella paljon hollihakoja, joilla yhdistettiin puupalkkeja rakentamisessa. Suurimpia muistoihin jääneitä töitä on ollut Raunistulan koulua ympäröivän pitkän aidan valmistus 1930-luvulla. Myös Ukkokotia ympäröivä aita tehtiin pajalla. Sodan jälkeen paja valmisti kaikki Turun linnan korjauksessa tarvitut saranat ja ovihelat. Se oli iso työ. Taontatöiden lisäksi pajan toisessa päässä tehtiin penkkipeltiseppätyötä eli valmistettiin lähes kaikkea pellistä, kuten mitta-astioita, kannuja ja tuuliviirejä. Yrjön veli Veikko toimi yrityksessä peltiseppänä, ja muiden töiden lisäksi hän tinasi aina Hamburger Börsin kupariset kahvipannut ja muut astiat. Turun Osuuskauppa olikin aikoinaan yrityksen suuri asiakas. Peltisepät tekivät myös peltikattoja ja korjasivat niitä. Maarian kirkon katon korjaaminen on jäänyt Veikon pojalle hyvin muistiin. Hän kiipesi kymmenvuotiaana kirkon katolle viemään kahvia isälleen. Seurakunta tilasi pajalta myös Martin kirkon ristin valmistuksen ja sen paikalleen asennuksen. Valmiit työt kuljetettiin asiakkaille käsikärryillä ja niillä kulkivat myös pellit kattotyömaille — oli osoite sitten lähellä tai kaukana. Yritys mainosti 1930-luvulla, että ”Kaikkea sepäntöitä tehdään kohtuushinnoilla.” Lisäksi hyvä laatu oli yrityksen tavaramerkki. Pajalla oli töissä parhaimmillaan yli 10 henkeä ja vielä 1960-luvulla se työllisti kaksi seppää. Pajatoiminta Ketarantiellä loppui lokakuussa 2020. Silloin ahjo lämpeni viimeisen kerran ja sen jälkeen pajan rakennukset purettiin. Ståhlbergin paja oli viimeinen lähes kaupungin keskustassa toiminut perinteinen sepänpaja. ● Sanna Kupila Kirjoittaja on Turun museokeskuksen tutkija, joka on kiinnostunut turkulaisesta teollisuushistoriasta. Åbo vår stad N o 1/2021 11 Turkuseura suosittelee Föripuarist föli! Testissä Föripuodin kirjat ja tuotteet Kuva Ari Heinonen Turun lähiöt Turun ensimmäinen lähiö ja lähiöostari rakennettiin 50-luvulla Patterihakaan. Sinne Koivistotkin muuttivat, ja niin tekee moni meistä edelleenkin, asuu jossakin Turun lähiöistä. Historiikeissa on usein kuitenkin keskitytty keskustaan tai menty vain vähän edemmäs. Tietokirjailijoiden Petri Aallon ja Mikko Laaksosen teos Turun lähiöt – Aluerakentaminen Turun kaupunkiseudulla (Sammakko, 2021) tuo esiin Turun lähiöiden historiaa ja ainutlaatuisia piirteitä. Luonto on aina ollut vetovoimatekijä – esim. 70-luvun Uittamoa markkinoitiin ”luontokeskeisenä citykaupunkina”. Upeasti kuvitettuun teokseen on helppo uppoutua. Ehdoton hankinta kodin etsijälle ja sille, joka haluaa tuntea omat kulmansa paremmin! Lisää on luvassa syksyllä, kun Sammakko alkaa järjestää lähiöbussikierroksiaan. 13 pyöveliä Jos nykypäivän oikeuskäytännöt ihmetyttävät rapakon ja rajan takana, on meno ollut päätöntä 1600-luvun Turussakin. FT Veli Pekka Toropaisen kirjoittamassa 13 pyöveliä - Päätöntä menoa 1600-luvun Turussa (Turun museokeskuksen julkaisuja 86, 2020) pyövelit ja muut kaupunkilaiset pääsevät ääneen. Minä-muotoisia tarinoita lukiessa voi lähes kuulla partojen pärinän ja haistaa kaupungin hajujen kimaran. Teos perustuu aitoihin oikeuspöytäkirjoihin, mikä pistää hämmästelemään rikasta kielenkäyttöä ja monipolvisia selityksiä siitä, kuinka “en se minä häntä haukkunut rumaksi kuin simppu”. Rangaistukset olivat kekseliäitä, kevyimmillään sakkoja, kujanjuoksua, puuhevosella istumista ja piiskaamista, mutta pahimmillaan lähti lopulta pää, niin syylliseltä kuin jopa pyöveliltäkin. Hurjaa! Turkuseuran Manu-sarja Joko olet lähettänyt kaverille ”Kyllä se siitä” -postikortin ja koristaako etätyöpistettäsi tämä juliste? Presidentti Mauno Koiviston vaalipuheesta poimittu lause piristää ja kannustaa korona-aikanakin. Turkuseuran toiminnanjohtajan Kati Leskisen ideoima, viime vuoden lopulla julkaistu Manu-sarja on saavuttanut suuren suosion ympäri maata. Graafikkona eli Manun piirtäjänä työskenteli Teemu Kaitanen, jonka kädenjälkeä on myös Suomen Turku -lehden taitto. Föripuodin joulumyynnin hittituote olivat Manu-mukit, ja niitä, trasuja, keittiöpyyhkeitä, kangaskasseja ja julisteita on edelleen saatavilla. Hae omasi ja kaverille kans! Mukiin löytyy puodista täytettäkin, kuten vaikka iloisen kuplivaa kuusenkerkkäjuomaa! Laura Tikkanen 12 Suomen Turku N o 1/2021 13 pyöveliä Kurkistus kirjaan "Piiskaamisen ja ruoskimisen lisäksi meillä piiskureilla oli myös muita tehtäviä, kuten kujanjuoksuihin osallistuminen. Kujanjuoksussa tietyn miesmäärän muodostaman kujanteen läpi juoksevaa rangaistavaa lyötiin vitsoilla selkään. -- Esimerkiksi ratsumies Wilhelm Josefson tuomittiin helmikuussa 1688 edeltäjäni Erik Mårtenssonin kymmenen kuparitaalarin arvoisen viltin varastamisesta tämän reestä. Hänen tuli palauttaa viltti ja maksaa sen arvo kolminkertaisesti sakkoina. Koska hänellä ei ollut varaa maksaa sakkojaan, juoksi Wilhelm 27. helmikuuta kujanjuoksun kerran edestakaisin 63 miehen välissä. Yhtenä rangaistuskeinona miehiin käytettiin puuhevosella istuttamista. Siinä rangaistava istutettiin painot jaloissaan puuhevosen tukin päälle. Tämä tuntui munaskuissa, sillä hevosen ruumiina toiminut terävä tukkipuu hiersi nivusissa. Nämä rangaistukset pantiin toimeen torilla. Syyskuun 24. päivä 1691 useat yövartiossa olleet porvarit valittivat kaupungin rummunlyöjän Jakob Jöranssonin olleen kovassa humalassa pari iltaa aiemmin vahdinvaihdon aikaan. Kun porvarikaarti oli marssinut päävartioon, oli Jakob haukkunut heitä kelmeiksi ja hunsvoteiksi ja lyönyt yhtä heistä. Lisäksi hän oli haukkunut pormestaria, jolle hänen käytöksestään oli ilmoitettu. Koska hän oli nuorukainen ja hänet oli vasta otettu virkaansa, rangaistiin häntä ainoastaan kolmena päivänä kello kahdeksan ja kahdentoista välisenä aikana puuhevosella ratsastamisella. Seuraavalla kerralla hänet luvattiin erottaa. (s. 95) PYÖVELIN MONINAINEN TOIMENKUVA Uudenmaantulli Kupittaan peltoja Pyövelin talo Karjakatu Hämeentulli Mätäjärvi Lyypekinmäki Hämeenkatu Raatihuone Luostarikortteli Katinhäntä Tori Ryssänmäki Koulukatu Kirkko Kirkkokortteli Kuningattarenkatu Herrainkulma Piispanpelto Multavieru Tiirikkalankatu Hauenkuonontori Aninkainen Aninkaistenkatu Peltoja Kaupunkia ympäröivä tulliaita Kartan kuva Turun museokeskus. Kartta Riksarkivet, RA. Kartor av mindre format utan känd proven. nr 446. Kartta on valmistunut noin vuonna 1638. Suomenkieliset tekstilisäykset Veli Pekka Toropainen. Aninkaistenmäki 286 287 Åbo vår stad N o 1/2021 13 Riikinkukkoa hoviväelle Teksti: Nina Lepokorpi Kuvat: Ari Heinonen Renessanssiajan ihmiset suhtautuivat ruokaan ja juomaan intohimoisesti. Turun linnan juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat kestivät joskus tuntikausia, kun yhden aterian aikana saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia. Kun syksyllä 1562 kuningas Kustaa Vaasan poika, perintöruhtinas Juhana, solmi avioliiton Puolan prinsessa Katariina Jagellonican kanssa, saapui Turkuun uusi eurooppalainen tuulahdus. Valtava myötäjäisomaisuus ja suuri hoviväki tekivät Turun linnasta renessanssin edelläkävijän Suomessa. Turun linnassa ruokaili Juhana-herttuan aikaan (1556–1563) päivittäin noin 600 henkilöä. Osa heistä asui linnassa tai sen alueella, osa oli työtään siellä tekeviä kaupunkilaisia. Linnan voudintileistä selviää, miten runsaaseen kestitykseen kukin oli asemansa mukaan oikeutettu. Paitsi määrän myös ruuan laatuerot korostivat eriarvoisuutta. 14 Suomen Turku N o 1/2020 *Rouva Valpuri silmäilee tyytyväisenä ympärilleen. Hänen pyöreille poskilleen on kohonnut puna, ja hikipisarat kimaltavat hiusjuuressa. Turun linnan herttuansalin takassa on poltettu tulta kaiken päivää, ja avotakan hiillos hohkaa kuumuutta rouvan turkisvuorisen verkaleningin verhoamalle vartalolle. Rouvan huulille nousee hymy. Kukapa olisi uskonut, että hän kerran saisi istua herttua Juhanan kutsumana Turun linnassa, vieressään linnan rouva, armollinen prinsessa Katariina Jagellonica. Hovin juhlissa syötiin paljon ja pitkään. Juhlat saattoivat kestää tuntikausia, kun ruoka toisensa jälkeen kannettiin pöytään. Yhden aterian aikana saatettiin tuoda tarjolle jopa 50 eri ruokalajia. Kädet pestiin ennen ja jälkeen ruokailun palvelijan ojentamassa vadissa ja kuivattiin tämän kaulan ympärillä riippuvaan käsiliinaan. Juhana kohottaa lasiaan. "Saluta - terveydeksi!" Rouva Valpurin puolison, kauppias ja laivanvarustaja Henrik Innamaan omistama alus Ursus Finlandicus – Suomen Karhu, on palannut taas kerran vahingoittumattomana Danzigista Turkuun. Sen lastina olleet kallisarvoiset kankaat, viinit ja suola ovat turvallisesti säilössä linnan fatabuureissa, ja suunnitelmat uusista kauppamatkoista on lyöty lukkoon. Nyt on aika juhlia onnistuneita kauppoja. Joutsenta juhla-aterialla Ravinto oli viljavaltaista. Lähes 90 prosenttia linnaan tuodusta viljasta leivottiin leiviksi tai keitettiin puuroiksi. Ruisjauhoista leivottiin herrainleipää ja limppua hoviväelle sekä renkileiväksi kutsuttua näkkileipää. Vehnäleipää kului vähemmän, mutta leivottaessa jauhoja ei säästelty: yhteen vehnäkakkuun niitä käytettiin reilut kaksi litraa ja sämpylään puoli litraa. Viikot jakaantuivat keskiajalta periytyneen tavan mukaan kala- ja lihapäiviin. Yleensä sunnuntai, tiistai ja torstai olivat lihapäiviä. Muina päivinä syötiin ainoastaan kalaa, jota kului linnassa runsaasti. Juhlien yhteydessä lihat ja kalat saattoivat mennä sekaisin. Miltei kaikki kala kelpasi ravinnoksi. Suolasilakkaa, -turskaa ja -lohta syötiin paljon. Kuivatuista kaloista suosituinta oli hauki. Parhaat herkut olivat samoja kuin nykyään. Savusiika, savulohi, savustettu kampela ja ankerias maistuivat hoviväelle. Juhana-herttua saattoi tarjota arvovierailleen myös taikinakuoreen leivottua taimenta. ⊳ Kauppias ja laivanvarustaja Henrik Innamaan puoliso Valpuri peri miehensä kuoleman jälkeen tämän kauppaoikeudet. ”Vain harvoilla oli 1500-luvulla varaa Kanarian saarilta tuotavaan ruokosokeriin. Pöytään on katettu kullatut lautaset, veitset ja haarukat. Valpuri tarttuu kaksipiikkiseen ruokailuvälineeseen. Tässäkö nyt on se merkillinen kapistus, jolla Euroopan hovien väki pistelee ruokaa suuhunsa? Paholaisen talikoksikin tätä joku on kutsunut. Tuoretta lihaa hoviväelle oli tarjolla ympäri vuoden. Arvokkainta oli vasikanliha. Sitä tarjottiin ainoastaan herttualle ja hoviväelle. Naudanlihaa saivat kaikki, palkolliset tosin vain suolattuna ja kuivattuna. Isot linnut vakiinnuttivat asemansa ruokapöydissä, ja juhla-aterian pääruokana olikin usein joutsen, riikinkukko, haikara tai kalkkuna. Mausteiden maailmanvalloitus Suola oli vielä 1500-luvulla arvotavaraa, jota varakas väki käytti runsaasti. Suolatussa lihassa sen osuus oli kolmasosa lihan painosta, voissa noin kymmenys. Ruokapöydässä oli suolakko joka toisen tai joka kolmannen vieraan edessä. Astiasta otettiin kolmella sormella hyppysellinen. Meritie Intiaan löydettiin 1500-luvun vaihteessa. Sen myötä mausteiden hinta halpeni ja niiden tuonti Eurooppaan lisääntyi. Näitä kiihottavia makuaineita käytettiin tuhlailevasti ja niitä sekoitettiin keskenään. Ruokaa maustettiin myös Ruissalossa ja linnan eteläpuolisessa keittiöpuutarhassa kasvatetuilla yrteillä. Mausteiden terveysvaikutuksia on kenenkään turha vähätellä. Valpurin korviin on kulkeutunut tieto siitä, miten yksi Katariinan hovineidoista saatiin parannettua vakavasta taudista sahramin, kanelin ja viikunan avulla. Mausteet voi myös liottaa viinaan tai viiniin ja kastella sillä kangas, joka sitten kiedotaan pään ympärille. Rouvalta pääsee tirskahdus, kun hän muistaa oivan reseptin: alakuloisuus tai ummetus paranee timjamilla, ja korianteri vapauttaa aivot ilmavaivojen aiheuttamilta haitoilta! Vain harvoilla oli 1500-luvulla varaa Kanariansaarilta tuotavaan ruokosokeriin. Vohvelit, omenamunkit, piparkakut, marsipaani ja joskus jopa lehtikullalla päällystetyt konvehdit olivat hovin herkkuja. Niitä tarjottiin tuntikausia kestävillä aterioilla suolaisten ruokalajien välillä. Herkkusuiden pöytiin löysivät tiensä myös monenlaiset etelän hedelmät. ⊲⊲ Åbo vår stad N o 1/2021 15 Suuret kuviomuoteissa leivotut piparkakut olivat oman aikansa statussymboleita. Piparkakku-nimitys viittaa pippuriin, jota käytettiin näiden pienten leipien mausteena. Sen lisäksi niihin leivottiin terveyttä edistävää hunajaa, sokeria ja muita mausteita. Kivikovia piparkakkuja pehmitettiin vaikkapa viiniin kastamalla. Syötävien herkkujen rinnalla renessanssihovien pöydissä nähtiin myös koristeellisia illuusioruokia, marsipaanista, sokerista tai vahasta muotoiltuja lintuja, mytologisia eläimiä ja kokonaisia maisemia eläimineen ja kasveineen. Nykyajan piparkakkutalot jatkavat tätä perinnettä. Kuninkaan seurueelle viiniä, venäläisille viinaa Pöytiin tarjoilusta vastasivat hoveissa yleensä nuoret aatelispojat, joita kutsuttiin paasipojiksi. He saattoivat myös maistaa tarjottavan ruuan ja juoman myrkytysten varalta, mutta usein esimaistajat olivat erikseen. Linnan viininlaskija Herman kiertää pöydän ympäri ja täyttää vieraiden pikarit hehkuvanpunaisella mausteisella viinillä. Valpuri vilkuilee mieheensä, joka on syventynyt lasinsa tyhjentämiseen. Ohrasta saatiin maltaat oluenpanoa varten. Olutta kului linnassa vuosittain 700 000 litraa. Hovin pöydässä sitä juotiin päivittäin 4,6 litraa, voudin ja aseväen pöydässä 3,3 litraa ja palvelusväen pöydässä 2,2 litraa henkilöä kohti. Herrainolut oli hieman nykyistä keskiolutta vahvempaa ja voudinolut, laivaolut ja renkiolut laimeampaa. Olut nautittiin usein lämmitettynä, ja siitä valmistettiin keittoja ja vellejä. Sima on vanha suomalainen juhlajuoma. Sitä suosivat erityisesti miehet – ehkä siksi, että sitä kutsuttiin jumalten ja viisasten juomaksi. Itämeren maista tuodulla villihunajalla maustetun siman alkoholipitoisuus saattoi nousta jopa 17 prosenttiin. Viinipikareiden seuraksi pöytään on ilmestynyt tinaisia oluttuoppeja, jotka täyttyvät kuin itsekseen kuohuvasta herrainoluesta. Valpuri maistaa kielellään humalan maun ja muistaa vanhan sanonnan: "Olut tekee naiset hedelmällisiksi ja miehet itkuisiksi." Viinien kulutus nousi Turun linnassa huippuunsa 1550-luvun lopulla Juhana-herttuan monien juhlien ansiosta. Mikäpä siinä oli maljoja kohotellessa, kun Euroopan viinialueet tuottivat runsaita satoja. Viiniä tarjottiin emämaasta tuleville kuninkaan läheteille. Venäläisille oli sopivaa tarjota viinaa. Viini nautittiin lämmitettynä ja makeutettiin hunajalla, sokerilla ja erilaisilla mausteilla. Samanlaista sisäistä lämmikettä etsitään nykyään keskitalven aikaan nautittavasta glögistä. Hoviväen ravinto 1500-luvulla oli erittäin energiapitoista. Syynä oli se, että ruoka suurimmaksi osaksi oli hyvin suolaista, kuivattua, hapatettua tai savustettua ja sitä nautittiin paljon. Tästä johtui myös juomien, etenkin oluen, runsas kulutus. On sanottu, että vielä satoja vuosia myöhemmin renessanssin ajasta nousee muistona hyvän ruuan ja juoman tuoksu. Valpuri kurottautuu ottamaan hopeamaljasta sokerilla päällystetyn hedelmäpalan ja maistaa pikaristaan makeaa mantelinmakuista juomaa. Amaretto, lempeä nostattava likööri. Valpuri kääntyy hymyillen miehensä puoleen. Tämän juomisessa onkin pidettävä varansa. ● *Juttu pohjautuu Nina Lepokorven Parasta pöytään - suomalaisen gastronomian historia (Kari Martiala ja Helena Lylysaari, Gummerus 2017) -kirjan artikkeliin. Sitaatit ovat artikkelin fiktiivisestä tarinasta, jossa kerrotaan Valpuri Innamaasta, turkulaisesta kauppiaan ja laivanvarustajan vaimosta, joka pääsee vierailulle Turun linnan pitoihin. Valpuri ja Henrik Innamaa olivat todellisiä ihmisiä, jotka vaikuttivat 1500-luvun Turussa. ⊳ Turun linnan esilinnassa on pysyvä näyttely Turun linnan historiasta. Sen keskiössä on Juhana-herttuan hovin juhlapöytä. Suomen herttua Juhana vietti Turussa komeaa hovielämää ensin jalkavaimonsa Kaarina Hannuntyttären ja myöhemmin puolisonsa Katariina Jagellonican kanssa. ⊲ RUOKAA TURUSSA 1500-LUVULLA Juhana-herttuan hoviväen ravinto oli erittäin energiapitoista. Ruoka oli suolaista, kuivattua, hapatettua tai savustettua ja sitä nautittiin paljon. Viikot jakaantuivat kala- ja lihapäiviin. Juhlat kestivät tuntikausia. Yhden aterian aikana saatettiin tarjoilla 50 eri ruokalajia. Juhlapöytiin saatiin uutuuksia: suuria lintuja, pasteijoita (joiden sisään piilotettiin joskus jopa elävä pupujussi), sokeria, uusia mausteita. Olutta juotiin linnassa vuosittain 700 000 litraa. Nina Lepokorpi Kirjoittaja on Turkuseuran hallituksen jäsen, joka teki elämäntyönsä Turun linnan tutkijana. Olisitpa sinäkin täällä! Viihtyisä ja yhteisöllinen Jyrkkälä odottaa sinua. Tutustu vapaisiin vuokrakoteihin ja hae asumaan meille! jyrkkälä.fi Åbo vår stad N o 1/2021 17 Turkuseuran tapahtumia Föripuoti ja maaliskuun jäsenedut Föripuoti on avoinna ma–pe klo 11–17. Uutuustuotteina Turun lähiöt -kirja sekä Turku-fudget, nam! Maaliskuun jäsenetuina tarjoamme kaikki Turkuseuran omat kirjat -70%. Lisäksi murretuotteiden kassit, pussukat ja trasut -20%. Turun lähiöt -luentosarja siirtyy Luentosarja oli tarkoitus aloittaa helmikuussa, mutta ajankohtaa siirretään kokoontumisrajoitusten takia. Uuden aikataulun mukaan luennot starttaavat huhtikuussa, muutokset mahdollisia: 6. huhtikuuta klo 17.30–19 luento keskittyy lähiöaatteeseen, sotien jälkeiseen asuntopolitiikkaan ja lähiötalojen rakennustekniikkaan Luennoitsijat: Petri Aalto ja Mikko Laaksonen. 13. huhtikuuta klo 17.30–19 käsiteltävänä ovat Turun varhaiset lähiöt Iso-Heikkilä, Patterinhaka ja Vasaramäki. Luennoitsija: Petri Aalto. 20. huhtikuuta klo 17.30–19 aiheina ovat aluerakentamissopimukset ja lähiöistä Suikkila, Jyrkkälä ja Turun suurlähiöt Runosmäki ja Varissuo. Luennoitsija Mikko Laaksonen. 27. huhtikuuta klo 17.30–19 kerrotaan kaavoituksen monista vaiheista ja lähiöistä esittelyssä ovat Kurala, Uittamo ja Ilpoinen. Luennoitsija: Petri Aalto. 4. toukokuuta klo 17.30–19 puhutaan lähiörakentamisesta Turun naapurikunnissa Raisiossa, Naantalissa, Kaarinassa ja Liedossa. Luennoitsija: Mikko Laaksonen. Murrekerhot tauolla Murrekerhot ovat tauolla koronan takia. Ilmoitamme heti, kun murrekerhon voi taas järjestää. SVENSKT PROGRAM Temat för i år är Stadsdelarna i Åbo, med särskilt tonvikt på hur de olika stadsdelsföreningarna fungerar och vad som är aktuellt just nu. Onsdagen den 10.3. handlar programmet om stadsdelen Jäkärlä, och vi gräver oss verkligt långt tillbaka i tiden rubriken ”Stenåldersmysteriet i Jäkärlä”. Arkeologen Jan Fast berättar om områdets särdrag och historia och det man vet om de unika fynd man hittills hittat. Detta erbjuder vi i samarbete med Åbo svenska arbetarinstitut. Webbföreläsningen börjar kl. 18.15. Den är gratis för Åbosamfundets medlemmar om de förhandsanmält sig på normalt sätt (aboarbis.fi). Medlemsförmånen gäller endast vid förhandsanmälning före 10.3. kl 12. I april - onsdagen den 7.4. kl. 18 med samling i Brinkkalahusets Möötti - hoppas vi få kunna lyssna till Stefan Norrgård i en föreläsning som behandlar klimatförändring och hans forskning kring islossningen i Aura å. Anmälan som ovan! Onsdagen den 5.5.2021 kl. 17 fortsätter vi med besök i Gertruds stadsdel. Vi träffas på Gertrudsbacken (hörnet av Gertrus- och Karinsgatorna) och blir sedan guidade av Henrik Halonen, ordförande i Asukasyhdistys Kerttuli. Henrik kommer att berätta om de många husen från 1920-talet och så vandrar vi vidare till det nyaste inom stadsdelen, nämligen husen mellan Österlånggatan och Kuppisparken. Promenaden avslutas med en kopp kaffe, där vi får höra mera om verksamheten inom denna stadsdelsförening. Anmälan som ovan! Tisdagen den 8.6. kl. 17 flyttar vi oss längre ned längs ån till Martins stadsdel. Preliminärt samlas vi vid den gamla gasklockan och fortsätter sedan till Manilla fastigheten. Mera info i följande nummer. OBS! Om du inte fått nyhetsbreven på svenska, skicka ett mail till info@turkuseura.fi och bekräfta att du vill ha nyhetsbrevet på svenska! HUOM, JÄSEN! Tietoa jäsenmaksuista ja -korteista Turkuseura otti viime vuonna käyttöön uuden jäsenrekisteriohjelman. Samalla myös jäsenkorttimme uudistui. Suosittelemme jäsentemme ottavan käyttöönsä sähköisen mobiilikortin, joka lähetetään automaattisesti sähköpostiin muutaman päivän kuluttua siitä, kun jäsenmaksu on maksettu. Jäsentemme joukossa on vielä useita satoja, joiden sähköpostia ei ole rekisterissämme. Jos käytössäsi on sähköposti, ilmoitathan siitä meille osoitteeseen info@turkuseura. fi tai puhelimitse 0406373600. Näin saat jäsenkortin lisäksi tulevina vuosina jäsenmaksulaskut sähköisesti. Sähköinen jäsenkortti on mobiilikortti, joka vaatii verkkoyhteydellä varustetun kännykän toimiakseen. Jäsenkortti saapuu sähköpostiviestillä, joka sisältää linkin. Kun linkin avaa mobiililaitteella, kortti avautuu verkkoselaimeen. Kortin voi halutessaan tallentaa puhelimen aloitusnäytölle. Tarkistathan varmuuden vuoksi myös sähköpostisi roskapostikansion, jos viesti on vahingossa päätynyt sinne. Jäsenkortti avautuu hieman eri tavoin eri puhelimissa ja sähköposteissa. Jos sinulla on kysyttävää, ole yhteydessä asiakaspalveluumme. Jos haluat paperisen jäsenkortin, voit noutaa sen Föripuodista ma-pe klo 11–17. Lähetimme vuoden 2021 jäsenmaksulaskut tammikuussa. Jos sinulla on ollut ongelmia jäsenmaksulaskun maksamisessa, muistathan tarkistaa, että käyttämäsi tilinumero ja viitenumero ovat samat kuin laskussasi olevat. Maksu rekisteröityy järjestelmäämme vain, jos se on maksettu laskussa olevilla tiedoilla. Jotta voimme parhaiten palvella sinua, muistathan myös ilmoittaa Turkuseuralle, jos postiosoitteesi tai sähköpostiosoitteesi muuttuvat. Turun Flikka ja Poika –kisa tulee taas! Turkuseura valitsee Turulle vuosittain Turun Flikan ja Pojan. Valitut nuoret toteuttavat vuoden aikana erilaisia juonto- ja edustustehtäviä. Nuoret pääsevät esimerkiksi juontamaan suureen purjelaivatapahtumaan Tall Ships Racesiin heinäkuussa 2021 ja onnittelemaan ensimmäistä Turun päivänä syntynyttä uutta turkulaista ja hänen vanhempiaan Tyksiin. Kilpailuun voi osallistua 16–24-vuotias turkulaisnuori. Aktiivisuus kulttuurin, musiikin, liikunnan tai järjestötoiminnan alalla katsotaan eduksi. Ehdotuksia uusiksi edustusnuoriksi voivat tehdä koulut, erilaiset harrastus- ja muut yhteisöt sekä yksityiset henkilöt. Ehdokas voi myös itse ilmoittaa itsensä kisaan. Vuoden 2021 kilpailun hakuaika on 7. huhtikuuta – 17. toukokuuta. Hakukaavake julkaistaan Turkuseuran verkkosivuilla. Vinkkaathan kisasta eteenpäin! Koonneet Kati Leskinen & Tuija Hellén 18 Suomen Turku N o 1/2021 Kevätkokous, Vårmöte 25.3. Turkuseura-Åbosamfundet ry:n kevätkokous 25.3. Tervetuloa Turkuseura – Åbosamfundet ry:n kevätkokoukseen torstaina 25. maaliskuuta 2021 klo 18. Suosittelemme osallistumaan kokoukseen verkkovälitteisesti vallitsevan pandemiatilanteen takia. Ilmoita osallistumisestasi osoitteeseen info@turkuseura.fi 19.3. mennessä, kokouslinkki tulee tapahtumapäivänä. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta osallistua etänä ja haluat tulla paikan päälle Brinkkalan talon 1. kerroksen Turkuseuran tiloihin (Vanha Suurtori 3), on se mahdollista vallitsevien kokoontumisrajoitusten puitteissa. Ilmoita osallistumisestasi 19. maaliskuuta mennessä 2021 info@turkuseura.fi / 040 6373 600. Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Turkuseura-Åbosamfundet rf:s vårmöte 25.3. Välkommen på Turkuseura – Åbosamfundet rf:s vårmöte torsdagen den 25 mars 2021 kl. 18. Vi rekommenderar att man deltar på distans via nätet p.g.a. det rådande pandemiläget. Anmäl dig senast den 19 mars 2021 per mejl till info@turkuseura.fi. Länken till mötet sänds till de förhandsanmälda på mötesdagen. Om du inte har möjlighet att delta på distans kan du delta på ort och ställe i Brinkkalahusets Möötti vid Gamla Stortorget i Åbo. Anmäl dig iså fall senast den 19 mars per mejl till info@turkuseura.fi eller per tel. 040 637 3600. Under mötet behandlas stadgeenliga ärenden. Välkommen! Infrapunainen Turku esillä Föripuodissa Föripuodissa on 30. maaliskuuta asti esillä turkulaisen Markku Salosen valokuvanäyttely. Infrapunainen Turku - kaupunki näkymättömässä valossa koronavuonna 2020 -näyttely koostuu infrapunakuvauksella toteutetuista Turku-kuvista. Teokset on kuvattu aikana, jolloin koronaviruspandemia levisi Suomeen ja Turun katukuva oli tavanomaista autiompi. Kuvissa on tuttuja kohteita sekä kiinnostavia yksityiskohtia kotikaupungistamme kuvattuna valon aallonpituuksilla, joita ihmisen silmä ei havaitse. – Näyttely pyrkii herättämään katsojassa ajatuksia siitä, että kaiken aikaa on olemassa myös meille näkymätön maailma, Salonen kertoo. Infrapunavalokuvaus on vanha tekniikka - kehitetty yli 100 vuotta sitten. Nykyisen se toteutetaan usein digitaalisesti. Kuville on tyypillistä omanlaisensa sävyntoisto ja terävyys. Terveydenhuollon parissa elämäntyönsä tehnyt Salonen innostui kuvaamisesta jo 1960-luvun alussa. – Hammaslääkäri-isäni pimiössä kehittämät röntgenfilmit alkoivat kiinnostaa nuorta miestä. Oma kamerakin piti väsätä, totta kai. Perusasiat muistan oppineeni kouluni kamerakerho ”Linssissä”, Salonen sanoo. Hänen näyttelyjään on ollut aiemmin esillä muun muassa Turun Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, Kirjakahvilassa, Kuusiston taidekartanossa ja Helsingin Laterna Magicassa. Kuva Leena Suominen Varmista turvallinen ja luotettava Taksi. Tilaa taksi numerosta 02-10041 Tai käytä Book a Taxi -sovellusta www.taxidata.fi Åbo vår stad N o 1/2021 19 Jos koronatilanne sallii, turkulaiset saavat jälleen keväällä nauttia Turkuseuran järjestämistä kävelyistä eli turkulaisittain paseruista. Tapahtumien suuren kysynnän vuoksi kävelyitä on tarkoitus järjestää myös syksyllä. Linnanniemi valikoitui kävelyteemaksi ajankohtaisuutensa vuoksi. Viime syksynä päättyi aluetta koskeva kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, jossa etsittiin ehdotuksia Linnanniemen kehittämiseen. Kierroksella kuullaan alueen tulevaisuuden suunnitelmista ja historiasta. – Kävely päättyy terminaalialueelle, jossa sukelletaan laivamatkustamisen historiaan. Kierroksella oppii varmasti uutta. Harva turkulainen esimerkiksi tietää, että Linnanniemestä on kulkenut silta Ruissaloon, kertoo kierroksen opas Anja Pietikäinen. Nummenmäki-Kuuvuori -kävelyllä kuullaan alueesta, jossa 1900-luvun alussa elettiin kovinkin levottomasti. Osallistujat pääsevät myös vierailemaan erään kuuvuorelaisen pihapiirissä. Turkulaisen työläiskodin lapseksi ! Syksyllä baariin? Paseruilla Linnanniemeä, Nummenmäkeä ja Manua vuonna 1923 syntyneen presidentti Mauno Koiviston nuoruusvuodet tulevat puolestaan tutuiksi Meidän Manu -kävelyllä. Koivisto työskenteli monenlaisissa tehtävissä Turussa ennen kuin lähti mukaan valtakunnan politiikkaan. Syksyksi on suunniteltu kaksi kierrosta. Lapsiperheille suunnatulla kävelyllä kuullaan Vanhan Suurtorin historiasta ja tutustutaan alueen rakennuksiin. Toinen syyskävely johdattaa muutaman turkulaiskapakan liepeille ja ehkä sisäpuolellekin. Samalla kuullaan, mitä baarien nimien taakse kätkeytyy. Vuoden aikana pyritään järjestämään myös yksi ruotsinkielinen kävely. – Turkuseuran kävelykierrokset ovat huippusuosittuja ja keräävät aina useampia kymmeniä osallistujia, Turkuseuran retkijaoston puheenjohtaja Nina Lepokorpi sanoo. Puolitoistatuntisten kierrosten kaikki oppaat ovat Turun matkailuoppaiden jäseniä. Turkuseuran kevään kävelyt eli paserut Otkantist Linnafältil Kanavaniäme ja Linnaniämen kaavotust hahmotettin kilpalus, ku järjestetti arkkitehreil viime vua. Täl paserukiaroksel tutustutta Otkanti historia ja kuvitella, mimmoseks linna ympäristö voi muuttu seuravatte vuaskymmenette aikka. Linna pysy kyl paikalas, mut sen liki nouse uus Historia museo. Jotta vanhoi pytinkei säilytettä, mut purettujen tilal rakenetta uussi. Ruattilaivoil suunitella uutta terminaali. Nykysel plaanil saara uutta käyttö. Sitä rakenettam pala palalt. Treffata Forum Marinumi ”valkosen talo” (Linnankatu 72) eres joem pualel torsta toukokuun 20. päivä kello 18. Oppat Airi Forssell ja Anja Pietikäinen. Kuuvuari – Nummempakka Nummempakal tontit 1500-luvul oli kallioil siki sokin kui sattus. Niit oli kyl sillo vaan kuus. Ku tonttikokko Turum palo jälkkem piänenetti, asutus tihentys. Olot Pakal oli 1900-luvu alus aika levottomi, mut nyt tarjota rauhalist asumist likelt keskikaupunkki. Tul kuulemam Paka historiast lissä. Voit kurkata yhtem pihanki Kuuvuares. Treffata Hämentiä ja Vanha Hämentiän kulmas Kissa-Kallum pystin tykö torsta toukokuun 27. päivä kello 18. Oppat Liisa Ruonti ja Airi Forssell. Meijä Manu Presitentti Mauno Koivisto eli Manu tai Maukka, niin ku vanhat turkulaiset sano, oli syntyperässi turkulaissi. Hän syntys Heirekenil ja asus lapsutes ja nuarutes Turus. Manu teki tääl monelaissi hommi, oli töis kirjakaupas, leipomos, telakal ja satamas. Väitteli jopa satama oloist tohtoriks Turu yliopistos. Sota katkasi nuarure. Paserukiaroksel seurata Manu jalajälkki Turus. Paseramise jälkke voi osta Turkuseura Manu-tuattei. Treffata Vanhal Suurtoril torsta kesäkuun 3. päivä kello 18. Paserukiaros päätty jokirantta Aurasillam piäles. Oppat Tuula Nevala ja Tiina Gustafsson. Kuva: Tuija Hellén *Turun murteelle tekstit käänsi murrejaoston pj Risto Vuorinen. Retkie hinnat: Miksi Linnanpuistossa on hirsiaitta? Anja Pietikäisen mukaan harva turkulainen tietää vastauksen. Se selviää Linnanniemen kävelyllä toukokuussa. Turkuseura jäsenelt 5 € Ei-jäsenelt .........8 € Lapselt ............2 € 20 Suomen Turku N o 1/2021 www.aurarakennus.fi Tyylikäs ja viihtyisä hoitokoti muistisairaille Turun Hirvensalossa. Josefiina Koti Seiskarinkatu 2-4, 20900 Turku Palveluvastaava puh. 044 5733 110 www.josefiinakoti.fi Meillä käy myös Palveluseteli. Tervetuloa Turun Hopean uuteen osoitteeseen! Turun Hopea finns nu på en ny adress – välkommen! Uusi myymälä - hyviä lahjaideoita, edulliset hinnat. Korona-aikanakin turvallinen ostospaikka. I vår nya butik hittar du presenter till fördelaktiga priser. Trygg och luftig miljö – säker shopping även i coronatider! Avoinna: ma-pe 10-17, la 10-14 | Öppet: må-fre 10-17, lö 10-14 Rätiälänkatu 24, Turku | Rätiälägatan 24, Åbo 0400 530 830 | reijo.hannula@turunhopea.fi | turunhopea.fi | Yrittäjien eläkevakuuttaja, inhimillisellä otteella. Kun ajat ovat vaikeat, meillä kohtaat ihmisen. Åbo vår stad N o 1/2021 21 Jäkärläs stenålder grävs fram av amatörer Text & foto: Jean Lindén En Arbiskurs ska hjälpa till att skapa en helhetsbild av historien. Man vet inte exakt hur stenåldersboplatsen i Jäkärlä, 15 kilometer norr om Åbo centrum, hittades. Men den första som gjorde något slags arkeologiska upptäckter där var troligen Jenny Maria Montin-Tallgren, hustru till kyrkoherden i S:t Marie, som då var en självständig kommun. – Hon var väldigt intresserad av arkeologi och bevakade stället, säger arkeologen Jan Fast. Då det planerades en stor sandtäkt anmälde hon det till Nationalmuseet. Det ledde till de stora utgrävningarna 1912, på vilka Jäkärläs rykte som en av de mest kända stenåldersboplatserna i södra Finland till stor del bygger. Visserligen hade arkeologen Björn Cederhvarf grävt där redan 1907, men av det finns bara några bilder kvar. – Han var väldigt aktiv in på 1920-talet, inte minst på Åland. Sedan blev han något av en bohem och lämnade arkeologin. När han fick höra att en ung student tittat på hans utgrävningsrapporter i Nationalmuseet bar han i väg med mapparna och uppgav för polisen att han förstört allt. Visst kan arkeologer ibland vakta sitt material, men det här var lite i överkant! När Jäkärlä började utforskas var det uppseendeväckande med en så stor yta med stenåldersfynd från olika tidsperioder. En del av de kamkeramiska fynden var av en typ man inte hittat tidigare i Finland, och man började tala om ”Jäkärlägruppen” eller ”Jäkärläkulturen”. Senare gjordes liknande fynd även på andra håll, men delar av boplatserna i Jäkärlä är alltså eponyma - de har gett namn åt en stenålderskultur. Lång paus Efter första världskriget tog det ända till 1970 innan man grävde där på nytt. Då startade arkeologernas ämnesförening vid Åbo universitet en tradition som pågick till 1994. Det var i den vevan, år 1983, som Jan Fast som studerande vid Åbo Akademi besökte Jäkärlä första gången. – Det var där jag ”snaja” det här med 22 Suomen Turku N o 1/2021 Onsdag 10.3 klockan 18.15-19.45 föreläser Jan Fast om Jäkärlä i Arbis regi. Webbföreläsningen är gratis för Åbosamfundets medlemmar om de förhandsanmält sig på normalt sätt (aboarbis.fi). ⊳ De första arkeologiska utgrävningarna i Jäkärlä 1907. Bild: Björn Cederhvarf/ Åbo museicentral Arkeologen Jan Fast återvänder i sommar till Jäkärlä i Åbo. Foto: Romi Rancken. ▼ Fältkursen i utgrävningsteknik ordnas 16-20.6 vid Karhunoja vägen 182-198. Den är fullsatt, men kan alltså besökas. Den pågår kl. 10-16 varje dag. Utgrävningarna kan även följas via Facebooksidan ”Archaeology in Turku - The Jäkärlä Excavations”. Jan Fasts blogg har adressen janfast.blogspot.com stenåldern. När man var ung var det nog en stor upplevelse att se krukbitar och annat vid vägkanten. Den känslan hoppas Fast och kollegan Janne Soisalo dela med sig av juni, då de leder en Arbiskurs i arkeologisk utgrävningsteknik i Jäkärlä. Tanken är att ta vid där Åbo universitet slutade gräva 1994. – Trots att det grävts där 18 gånger så finns massor kvar. Jag tror vi kan bidra med lite nya synvinklar på stället, och det är fantastiskt att vi kan göra det med amatörer. De som anmäler sig brukar vara väldigt motiverade och noggranna. Naturvetenskapen har dessutom gått framåt mycket på 25 år. – Nu kan vi exempelvis datera krukbitar om det finns en liten sotskorpa på insidan, och analysera jorden på alla möjliga sätt. Alla vill förstås hitta sin första pilspets eller skärva, och vi kommer nog att hitta mängder av typiska stenåldersboplatsfynd. Men vi tittar också på hur miljön och naturen såg ut. Allra mest hoppas jag vi hittar välbevarade delar av något av de många bosättningsskedena, eldstäder och annat, som vi kan koppla fynden till. Det är inte säkert att vi kommer just Jäkärläkeramiken på spåren, men kanske andra kulturskeden. Det är som att fiska, man vet aldrig riktigt vad man får. Tanken är att liknande utgrävningar ska ordnas de kommande åren, och att sammanställa de tidigare och kommande utgrävningarna till en helhetsbild, vilket inte gjorts förr. Fynden ska nog också ställas ut i framtiden, säger Fast. – Sommarens kursplatser gick åt genast, men andra får gärna komma och titta på. Dessutom kommer vi att uppdatera vår Facebooksida med färska fynd, så att man nästan kan följa med i realtid. ● Jean Lindén är journalist och byggnadsmålare som gillar att se fotboll på krogen Hugos tv. Åbo vår stad N o 1/2021 23 Jäkärlä på finska Faktaa: Ke 10.3 klo 18.15-19.45 Jan Fast luennoi Jäkärlästä. Verkkoluennon järjestää työväenopisto Arbis. Luento on ruotsiksi, ja ilmainen Turkuseuran jäsenille, jos ilmoittautuu etukäteen (aboarbis.fi). Maastossa toteutettava kaivaus kurssi järjestetään 16.-20.6. päivittäin klo 10-16 osoitteessa Karhunojantie 182-198. Kurssi on täynnä, mutta paikalle voi tulla katsomaan. Kaivauksia voi myös seurata Facebookin välityksellä sivulla ”Archaeology in Turku - The Jäkärlä Excavations”. Jan Fastin blogi löytyy osoitteessa janfast.blogspot.com. Hietanummen kivikautisen asuinpaikan tutkimusta Jäkärlässä 1908. Kuva: A. M. Tallgren/ Turun museokeskus. Jäkärlässä kaivetaan harrastelijoiden avulla Teksti: Jean Lindén Pyrkimys on saada parempi kokonaiskuva kivikausiasutuksesta. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten Jäkärlän kivikautinen asutus noin 15 kilometriä Turun keskustasta, löydettiin. Maarian kirkkoherran vaimo, Jenny Maria Montin-Tallgren, kuuluu kuitenkin niihin, jotka tekivät alueella aikaisimpia arkeologisia löydöksiä. – Hän oli erittäin kiinnostunut arkeologiasta ja piti silmällä aluetta, kertoo arkeologi Jan Fast. Kun alueelle suunniteltiin isoa hiekkakaivosta, hän ilmoitti asiasta Kansallismuseolle. Tämä johti suuriin kaivauksiin vuonna 1912, johon perustuu Jäkärlän maine yhtenä eteläisen Suomen tunnetuimpina kivikausiasutuspaikkoina. Björn Cederhvarf oli kuitenkin jo vuonna 1907 toteuttanut kaivauksia alueella, mutta näistä kaivauksista löytyy ainoastaan muutama kuva. Huomionarvoista Jäkärlässa oli, että kivikausilöydöksiä tehtiin niin suurelta alueelta sekä eri ikäkausilta. Osa kampakeraamisista löydöksistä olivat sellaisia, joita Suomesta ei aikaisemmin oltu löydetty, ja alettiin puhua ”Jäkärlän ryhmästä” tai ”Jäkärlän kulttuurista”. Myöhemmin vastaavia löydöksiä on tehty myös muualla, mutta osa Jäkärlän löydöksistä ovat siis eponyymejä eli ne ovat antaneet nimen kivikautiselle yhteisölle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kesti 1970-luvulle asti ennen kuin alueella tehtiin uusia kaivauksia. Silloin Turun yliopiston arkeologian ainejärjestö käynnisti perinteen, joka jatkui vuoteen 1994 asti. Tässä yhteydessä Jan Fast, joka opiskeli Åbo Akademissa, tutustui Jäkärlän kaivauksiin ensimmäistä kertaa vuonna 1983. – Silloin oivalsin, mistä kivikaudessa on kyse. Ruukunpalaset ja muut löydökset tien varrella tekivät kyllä nuoreen mieheen suuren vaikutuksen. Tämän tunteen Fast ja hänen kollegansa Janne Soisalo haluavat välittää kesäkuussa, kun he vetävät ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen arkeologista kaivauskurssia Jäkärlässä. Ajatuksena on jatkaa kaivauksia siitä, mistä Turun yliopisto lopetti. – Vaikka alueella on jo tehty kaivauksia 18 kertaa, uusia löydöksiä tehdään vieläkin. Uskon, että voimme valottaa alueen historiaa uusilla näkökulmilla, ja on upeaa, että voimme tehdä tämän harrastelijoiden kanssa. Ajatuksena on, että tämän tyyppisiä kaivauksia tehtäisiin myös tulevia vuosina. ● 24 Suomen Turku N o 1/2021 Paikan nimi Jäkärlän nimelle nyrpisteltiin Miksi Jäkärlästä tuli Jäkärlä, vaikka alue on Maariassa ja kadunnimet viittaavat esihistoriallisiin aikoihin? Kun iso osa Maariaa oli liitetty Turkuun vuonna 1944, jäi jäljelle tynkä-Maaria ja asemanseudusta tuli kuntakeskus. Loput kunnasta liitettiin Turkuun vuonna 1967 ja yleiskaavan mukaisesti aseman alueella alkoi kaupunkimaisen kaupunginosan rakentaminen. Aluetta pidettiin luonnollisesti Maariana. Kaupunginosasta tuli kuitenkin nimeltään Jäkärlä sen alkuperäisen kylännimen mukaisesti, sillä näin Turussa kaupunginosia nimetään. Jäkärlä on kylänä asutettu ilmeisesti 1200-luvulla Paimalasta käsin. Se tunnettiin nimellä Talola. Filosofian lisensiaatti Raija Alitalo on hakenut kielellistä selitystä Jäkärlä-nimelle. Rinnakkaismuotona historiallisissa lähteissä on nimi Jäkärä. Sana esiintyy läntisessä Suomessa harvakseltaan asutuksen paikannimissä ja se liitetään seuraaviin merkityksiin: kieroon kasvanut puu, sarvipää, itsepäinen pässi, itsepäinen tai lujatahtoinen henkilö. Alitalo on päätynyt selitykseen, että kylä olisi saanut nimen henkilön liikanimen perusteella. Ehkä Talolan isännistä joku oli erityisen lujatahtoinen ja kyvykäs – jäkärä. Asutusnimeksi se tulee, kun siihen lisätään lä-pääte, Jäkärälä. Sitten vähän tiivistetään ja jätetään vokaali välistä, Jäkärlä. Näitähän meillä on! Alueella tehtiin aikanaan aloitteita Maaria-nimen palauttamiseksi. Miksi Jäkärlä ei nimenä oikein meinannut kelvata? Asiahan on selvä: kun sanassa on paljon äätä ja ärrää, niin eihän se kuulosta kauniilta. Jäkärlän muinainen asutus ja sen arkeologiset löydöt olivat hyvin tiedossa kaupunginosaa suunniteltaessa. Kadunnimet Arkeologinkatu, Merovinkikatu, Viikinkikatu, Kivikaudenpolku, Pronssikaudenpolku, Rautakaudenpolku ja nimet Fibula ja Lunula sekä Riipuspolku antavat ymmärtää, että paikalta on löytynyt todisteita paljon varhaisemmasta asutuksesta kuin Talolan eli Jäkärlän kylän ensimmäiset kirjalliset tiedot todistavat. PS. Yli-Maarian kaupunginosan nimi luotiin myöhemmin yhdistämällä Maarian nimi Ylijoen kylän nimeen. Yli-Maaria – Övre S:t Marie. ● Jäkärlä Iina Paasikivi Kirjoittaja on Turkuseuran jäsen ja Turun kaupungin entinen kaa voitusarkki tehti. Hän työskenteli nimistötoimikunnan esittelijänä vuosina 1989–2016. Räntämäki tunnettiin Maarian pitäjän toisena nimenä vielä 1900-luvun alussa. Maarian kirkko on Räntämäessä ja Maarian kunnan asutuksen ja hallinnon keskus olivat vuoteen 1944 asti Raunistulassa. Maaria-Paattinen on suuralueen nimi. Åbo vår stad N o 1/2021 25 Vuarine Ei tartte soittakka Mari pirras Annu ovikello. Pirras viäl toise ja kolmanenki kerra, mut kettä ei aukassu ove. Mari meinas jo kääntty pois, ku Annu ilmestys ove suuhu. Mari kysys: – Kunnes sää ove avanu? Oliks nukkumas? – En, ku mul tuli kaks puhelu perätyste. Toises tarjotti lastevaattei ja toises maalausurakka. Molemis toivotetti hyvä päiväjatko. – Mitä sää niil sanosit? – Et lastentaminet ei enä mahru mum pääl. Ja maalaril, et mää maala itte, ei kyl muuta ku punast färi vähäm poski. Nyt ei sitäkä, ku naama on koronan tähre melkken kokonas maskim peitos. Mut kiva, ku tulit. Tuls sisäl! – No, nyt sum puhelimes soitta taas. – Nii ai, kamala, ku koko aja häiritä. – Puhu vaan kaikes rauhas! Ku puhelu loppus lyhkässe, Annu sanos: – Mää ruppe hermostuma noihi. – Mitä siäl taas tarjotti? – Kiva kaveri nimist lehte huippuhalval, niin ku sanotti. Lehti ilmesty kerran kuus. – Et sunkka vaan tilanu? – En tiätenkä. Sanosi, et mää en tartte. Mul ilmesty joka viikko tänne kiva kaveri. Yks herra Söölunti. Mää em muutonka puhelimes pruukka mittän tilata. Huippuhalval ei ainaka saa kunnon tavara. – Mää e yhtä ihmettele, jos tommone soittamine ja tavaratten tyrkyttäminen tuppa harmittama. Oleks kuulu, mitä Reiskan kaveri Suhose Santtu teki, ku häntki rupes kiukuttama? – Eh, kerro! – Yks Aalruusi Aksu soitti Santul ja puhus sopimattomi. Santu oli helppo vastata samal mital. Häm piäris tömäkäste luuri ja suara Aksun korva. Etäyhteys oli hyväks. Piti puhujat irti toisistas. Reiska kertos toisenki jutu omalt onkireissultas Saaroniäme. Kännykkä sois kesken kaike. Hän hermostus kovi ja huusi sorsil, et puhelu o heil, ja heitti koko vehke vesilinnun korvil. – Toi kännykkä on kyl aika sukkela. Mul om puhelut täl viikol katkenu ussemppan kertta iha omi aikojas. Mist see mahta johtu? – Enne vanha oli sentraalisantroi, ku kuunteli puhelui. Jos nyt o joku donna, ku kuuntele ja katkase, ku puhelu mene tyhjämpäiväseks höpötykseks. – Ei kai nii voi tehrä? – Ku teke vaa. – Ymmäräk sää sit simmost, ku joku soitta, eikä san muuta ku halo, halo. Ku mää kysy, et ketä siäl o ja mitä assia, soittaja sano, et assia o salane. Sitä o laivastast kellän kertto. – Mikä simmone soitto o? – Em mää tiärä. Mää lopetim puhelu ja sanosi, et jollei assia voi sanno, ei tartte soittakka. Risto Vuorinen Sentraalisantra Keskusneiti (Ruvetas prohtamamurresanakirja) 26 Suomen Turku N o 1/2021 Laukkase murreristikko OIKKIAL 3. piffi 4. pykätä 5. penteli 10. poka 11. piisata 14. planketti 15. pysti 16. pännä 17. paseru 18. pumpula ALESKÄSSI 1. prinikka 2. pirssi 3. pesta 6. permanto 7. päälkirjoitus 8. preivi 9. pillata 10. perklata 12. petali 13. plankata Katso vastaukset sivulta 31. Esa Laukkanen on Turku seuran murreguru, joka ärsyyntyy nähdessään väärin kirjoitettua Turun murretta mainoksissa ja ilmoituksissa. Tule museoon! Turun linna | Biologinen museo Apteekkimuseo ja Qwenselin talo WAM Varaa lippusi ennakkoon turku.fi/ vierailemuseoissa Turku-trivia 1. Mitkä ovat maksaneiden kävijöiden perusteella Turun kolme suosituinta museota? 2. Kuka valittiin yleisöäänestyksessä vuoden 2020 turkulaiseksi? 3. Missä juhlitaan, kun juhlitaan ”Prankul”? 4. Missä tehtävässä Aulikki Mäkinen aloittaa 1.4.2021? 5. Turussa on kymmenen Alkon myymälää. Mikä niistä on valikoimaltaan ja myynniltään pienin? 6. Hesburgerilla on runsaasti hampurilaispaikkoja Baltian maissa. Missä Baltian maassa niitä on eniten? 7. Kenen kunniaksi tehty muistomerkki Muusat (1987) on Yliopistonmäelle johtavan kävelykadun varrella? Kyseisen patsaan alkuperäisversio on Oulussa. 8. Minkä kolmekymmentä vuotta vanhan rakennuksen ensimmäinen nimi oli Typhoon? 9. Millä nimellä tunnetaan paremmin vuonna 1961 syntynyt Esa Mäkelä? 10. Kuka kirjoitti Aku Ankka –lehden Kui, sanos Aku (1999) Turun murteella? Kysymykset laati Turkuseuran aktiivi Lauri Palmunen (lauri.palmunen@gmail.com). Katso vastaukset sivulta 31. Åbo vår stad N o 1/2021 27 Teksti: Pirjo Peltoniemi Kuvat: Ari Heinonen Pyhiinvaeltajat ryntäsivät Turkuun viimeksi keskiajalla – nyt koronapandemia muutti suunnan. Turkuun luodaan parhaillaan pyhiinvaelluskeskusta. Suomen ensimmäinen virallinen Euroopan neuvoston kulttuurireitti Pyhän Olavin merireitti – St. Olofs sjöled – St. Olav Waterway avattiin keväällä 2019. Reitti alkaa Turun tuomiokirkolta, jatkuu Turun ja Ahvenanmaan saaristoon ja päättyy Keski-Ruotsin Hudiksvalliin. Useat muut Olavinreitit jatkavat Norjan Trondheimiin Pyhän Olavin hautapaikalle. – Pyhä Olavi oli Pohjolan ensimmäinen oma pyhimys ja vihoviimeinen mies, jota osaisi kuvitella pyhimykseksi, kertoo Suomen Olavinreitit hallituksen jäsen Aaro Söderlund. Aaro Söderlund on Pyhään Olaviin perehtynyt nauvolainen arkkitehti, joka polkaisi käyntiin Olavin pyhiinvaellusprojektin. Historia on merkillinen. Olavi (995–1030) oli viikinki, teininä pakanallinen palkkasotilas, ryöstäjä ja ihmiskauppias, joka kohosi 20-vuotiaana Norjan kristityksi kuninkaaksi. – Olavin suosio Suomessa ja Skandinaviassa oli keskiajalla ainutlaatuinen ilmiö. Hän toimi sillanrakentajana pakanallisen viikinkiajan ja kristillisen varhaiskeskiajan välillä, Söderlund kertoo. Pandemialla vaikutusta Pyhän Olavin Merireitin toteuttaminen on ollut mittava yhteistyöhanke. Mukana projektissa on ollut iso joukko toimijoita: Åbo Akademi, Novia ja Paraisten kaupunki sekä kuntia Ahvenanmaalta ja Ruotsista. Turun arkkihiippakunnan piispan Mari Leppäsen rooli on ollut merkittävä ja hänen ansiostaan reitti pääsi kirkon piireihin. Päärahoittajana on ollut Central Baltic program 1,6 miljoonalla eurolla. – Innostus oli valtava heti alusta alkaen. Olavi oli uusi ja jännittävä pyhimys, sanoo projektin pääkoordinaattori Nina Söderlund Åbo Akademista. Turussa kulkee vajaa kymmenen eripituista pyhiinvaellusreittiä. Uusimmat ovat Turun tuomiokirkolta alkavat ja Aurajokea myötäilevät Helenan ja Pietarin polut. Ne avattiin kesällä 2020. Helenan polku johdattaa kolmelle keskiaikaiselle kivikirkolle ja entiselle piispanistuimen paikalle. Pietarin polulla määränpää on Liedon kirkko. Parhaillaan Turun tuomiokirkon läheisyyteen luodaan pyhiinvaeltajille palvelukeskusta. Hankkeessa ovat mukana Turun kaupunki, evankelisluterilainen kirkko ja korkeakouluja. ⊲⊲ 28 Suomen Turku N o 1/2021 Pyhän Olavin merireitillä Turun Rauvolanlahden pitkospuupolulla on ollut Turun uusi pyhiinvaelluskeskus on ”toiveiden täyttymys vilskettä. Koronaepidemian aikana vaeltamisen ja retkeilyn suosio on huimasti kasvanut. Åbo vår stad N o 1/2021 29 ” Turun uusi pyhiinvaelluskeskus on toiveiden täyttymys. – Pyhiinvaelluskeskuksesta tulee monitoimijakeskus ja kohtaamispaikka erilaisille ryhmille, kertoo pyhiinvaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho. Euroopan kulttuurireittiin mukaan liittyminen edellyttää, että reitillä on tarjolla riittävästi palveluja. Muissa Pohjoismaissa on useita pyhiinvaelluskeskuksia ja joissakin jopa oma hostelli. – Turun uusi pyhiinvaelluskeskus on toiveiden täyttymys, Nina Söderlund sanoo. – Keskus voi toteuttaa asiantuntijaluentoja ja seminaareja yhteistyössä. Kahvila pitää olla. Uusiin tiloihin on toive päästä tämän vuoden keväällä. Keskuksen konsepti kehittyy jatkuvasti, ja oletettavaa on, että kesäksi avataan pop up -keskus, joka löytää pysyvämmät tilat kesän kokemusten jälkeen, Papinaho sanoo. Koronapandemia on tuonut Turun saaristoon paljon etätyöläisiä, matkailijoita ja uusia vakituisia asukkaita. Aaro Söderlund, Nina Söderlund, Annastiina Papinaho ja Mia Aitokari kehittävät uusia vaellusreittejä ja palveluja niiden varrelle. – Korona on ollut meille hyödyksi. Kun palvelujen kysyntä on kasvanut, uusia yrityksiä ja palveluja on syntynyt myös pyhiinvaeltajille, Söderlund kertoo. – Pyhiinvaellus kiinnostaa ihmisiä todella paljon. Nyt on meneillään pyhiinvaelluksen toinen aalto – edellinen oli keskiajalla, Papinaho sanoo. Turku – Pohjolan Santiago de Compostela? Keskiajalla Turun tuomiokirkko oli paitsi Suomen hengellinen keskus myös itäisen Ruotsin tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Silloin tuomiokirkossa oli noin 40 eri pyhimyksille omistettua sivualttaria. – Meillä on runsaasti upeaa kulttuurihistoriaa Turussa ja Turun ympäristössä, Papinaho sanoo. Euroopan tunnetuimman pyhiinvaellusreitin Espanjan Santiago de Compostelan kaukaisin häntä, Jaakontie, kulkee pohjolassa: Rengon Pyhän Jaakon kirkolta Hämeen Härkätietä Turkuun, josta Rymättylän kautta kohti Santiagoa. Keskiajalla pyhiinvaelluksella oli sekä uskonnollinen että maallinen tarkoitus. Tuomioistuimen päätös rikoksen sovittamiseksi saattoi olla syy pyhiinvaellukselle tai kun sairaaloita ei ollut, Olavinkirkkojen siunatusta lähdevedestä haettiin terveyttä. Nyt Santiago de Compostela on Espanjassa miljoonien turistien suosima ja sen luonne on maallistunut. – Ilmastonmuutos, kuumuus ja valtavat turistivirrat Etelä-Euroopan pyhiinvaellusreiteillä eivät enää vastaa kaikkien pyhiinvaeltajien toiveita. Pyhiinvaeltajat kaipaavat hiljaisuutta, luontoa ja rauhaa, mahdollisuutta pohtia omaa elämää, Papinaho toteaa. – Ja lähiruokaa, lisää Nina Söderlund. Hänen mukaansa monia kiehtoo myös ajatus siitä, että voi vaeltaa samoja reittejä ja samoista syistä kuin 500 tai 1000 vuotta sitten. Turun kautta saaristoon tulevat ulkomaalaiset ovat tärkeä kohderyhmä. He käyttävät alueella rahaa ja palveluita. Instagramissa suurin seuraajaryhmä ovat italialaiset. Moni ulkomaalainen kaipaa kuitenkin järjestettyjä pyhiinvaellusmatkoja. Järjestäjistä on puute. – Saaristoon ei ole helppo tulla vaeltamaan. On saaria, lauttoja, yhteysaluksia, monimutkaisia aikatauluja. Moni kaipaa järjestettyjä ryhmämatkoja, Söderlund sanoo. Silti riittää heitäkin, joille kelpaa ajatus kulkemisesta rinkka selässä vapaana kohti tuntematonta. Jatkoreitti Novgorodiin Uusia Turun kautta kulkevia pyhiinvaellusreittejä suunnitellaan parhaillaan. Olavinreittejä on tekeillä Suomeen kymmenkunta. – Kuninkaantien hankkeen yhteydessä selvitetään, voiko Olavinreitistöä jatkaa Venäjälle. Olavi oli suosittu myös Novgorodissa, jossa eli maanpaossa. Hän on idän ja lännen kirkkojen viimeinen, yhteinen, kirkkokuntia yhdistävä ekumeeninen pyhimys. Nyt olemme neuvotelleet ministeritasolla pyhiinvaelluksen alkupisteen perustamisesta Novgorodiin. Reitti on jo koematkustettukin vuonna 2014, Aaro Söderlund paljastaa. Pyhälle Olaville on Suomessakin pyhitetty yhteensä 20 kirkkoa. Miten ihmeessä roisto Olav Haraldssonista saattoi tulla näin suosittu pyhimys? – Olavista roiskunut veri paransi niin vihollisten kuin omienkin haavat. Olavi kuoli taistelussa ja hänet haudattiin nykyiseen Trondheimiin. Kun vuotta myöhemmin hauta avattiin, Olavin kerrottiin löytyneen sieltä hyväntuoksuisena. Siitä asti häntä on pidetty pyhimyksenä. ● 30 Suomen Turku N o 1/2021 Pyhän Olavin meritie kulkee Turun saariston poikki. Suomen reitit ry:n sihteeri Mia Aitokari kiipeää Vaarniemen näkötorniin, josta avautuu maisema saaristoon ja Turun tuomiokirkolle. ⊲ PYHIINVAELLUKSET Pyhiinvaeltamisen suosio on kasvussa. Turkuun on tulossa palvelukeskus pyhiinvaeltajille. Turun kautta kulkee liki kymmenen pyhiinvaellusreittiä. Myös uusia reittejä on tekeillä. Tarkempaa tietoa: pyhiinvaellus.fi, stolavwaterway.com/fi/ ja visitpargas.fi/outdoor Tulossa olevia tapahtumia: pyhiinvaellus Turun tuomiokirkosta Kuusistoon 15.5., Pyhän Olavin ruokavaellus (food walk) Paraisilla 29.7., pyhiinvaellusnäyttely ja taidetta Korpoströmissä kesällä. Pirjo Peltoniemi Kirjoittaja on entinen Ylen tv-uutisten toimittaja. Eläkepäivinä hän jatkaa dekkareiden kirjoittamista. Turku-trivia, vastaukset: 1. Turun linna (kävijöitä v. 2019, 118 000), Forum Marinum (68 000), 3. Abo Vetus Ars Nova (51 000) 2. Ressu Redford 3. Turun VPK:n talolla 4. Turun tuomiorovastin eli tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virassa 5. Kauppahallin myymälä 6. Liettuassa (56 toimipaikkaa) 7. V.A. Koskenniemi 8. Turkuhallin 9. Ressu Redford 10. VeePee Lehto Laukkase murreristikon ratkaisu: Åbo vår stad N o 1/2021 31 Teksti: Marita Kantola, Markku ja Seija Luoto Vahva tunneside asuinympäristöön ja omanlainen innostus voivat johtaa paikallisen kulttuurihistorian keräämiseen – aina kirjaksi asti. Näin tapahtui Nummenpakalla. Pääväylä Turusta Hämeeseen keräsi varrelleen asutusta, ja kaupankäynti oli Vanhalla Hämeentiellä Nummenpakalla vilkasta 1910-luvulta lähtien. Ammatinharjoittajana talon kruntissa eli kivijalkaan sijoitetussa tilassa toimivat usein käsityöläiset, kuten räätäli, suutari ja ompelija. Vanhan Hämeentien varren taloissa toimi lukuisia kauppoja ja pikkuputiikkeja. Isoimmissa ruokakaupoissa liha-, maito- ja kuivatuotteet olivat eri osastoilla, ja jokaiseen osastoon käytiin omasta ulkoovesta. Nyt Nummenpakan historiaa voi lukea tuoreesta kirjasta Hämeentullista Härkätielle – läpi Nummenpakan. Kotiseutuyhdistys Nummenpakanseura ry on kerännyt ja tallentanut tietoja Vanhan Hämeentien varrella toimineista elinkeinonharjoittajista, yrityksistä ja liikkeistä sekä niiden ympärillä eletystä arjesta. Avoautolla ympäri Pakkaa Nummenpakanseuran johtokunnassa virisi halu julkaista kirja Vanhasta Hämeentiestä. 2000-luvulla ei enää tuntunut olevan tapana kertoa vanhoista arkisista asioista jälkipolville. Tuoreen 142-sivuisen kirjan avulla vanhemmat voivat muistella menneitä aikoja Nummenpakalla ja nuoremmat tutustua alueen historiaan. Kirjassa nyt jo edesmennyt Veikko Koskinen muistelee tarinaa Vanha Hämeentie 31:ssä asuneesta Otto V. Nyströmistä. Vuonna 1938 saapui Nummenpakalle outo mies. Tämä, jo parhaat päivänsä nähnyt, ajeli nuoren 32 Suomen Turku N o 1/2021 Nummenpakanseura pystytti vuonna 1989 Kissa-Kallun patsaan vaatimattomasti eläneen Karl Georg Lembergin muistolle. Sen on veistänyt taiteilija Simo Helenius. Kuva: M. Luoto ⊲ Katunäkymä Vanhalta Hämeentieltä 1930-luvun puolivälissä. Jouko Wiikin kuva (Nummenpakanseura ry) ⊲⊲ ⊳ Asioitko joskus Ida Schüttellä? Matkustitko raitiovaunussa? Se kaikki oli arkipäivää Pakalla! Kuvaaja: H. Attila (Auli Väreen kuva) Nummenpakanseuran tuore kirja Hämeentullista Härkätielle – läpi Nummenpakan on myynnissä Turkuseuran Föripuodissa. Kuva: M. Kantola ⊲ Grönforsin talo osoitteessa Vanha Hämeentie 39 on rakennettu Amerikan malliin. Kuvaaja: H. Attila (Eeva Mäntymäen kuva) ⊲⊲ morsiamensa kanssa punaisella avoautollaan ympäri Pakkaa. Pian joku tiesi; ”Se on Nyströmmi. Se on tullut Ameriikast”. Hän osti talon Hämeentien ja Karjakujan kulmasta. Eikä aikaakaan, kun oven päälle ilmestyi kyltti ”Mission”. Hengelliset kokoukset alkoivat tuota pikaa. Huhut kertoivat, että siellä jaetaan lapsille namusia. Niinpä menimme kerran, melkoinen poikasakki, kokoukseen. Nyströmmi seisoi peltisessä ”kuhneammeessa” iäkkäänpuoleisen naishenkilön kanssa. Oli menossa kastetoimitus. Kun asia oli saatu päätökseen, hän innostui kaatamaan vettä sanankuulijoidenkin niskaan. Silloin meitä vietiin. Kirjassa kerrotaan laajasti Nummenpakan kehityksestä, asumisesta, kulkemisesta ja kaupassakäynneistä. Kun kirjan tietoja koottiin, löytyi hämmästyttävän suuri määrä eri alojen yrityksiä ja yrittäjiä. Pienimmillään yritys oli yhden miehen verstas. Toisena ääripäänä olivat useita kymmeniä henkilöitä työllistäneet tehtaat. Kohteita kirjan hakemistoon kertyi noin 350. – Kun aloimme kerätä aineistoa, meillä ei ollut tiedossa, kuinka suuria muutoksia asemakaavaan ollaan tekemässä tulevina vuosina, esimerkiksi Tammitien kulmaan, kirjatyöryhmän puheenjohtaja Markku Luoto sanoo. Kissa-Kallun tarina Vanhan Hämeentien ja Hämeentien risteyksessä seisoo komea patsas, joka kuvaa miestä säkki selässään ja kissa jaloissaan. Kissa-Kallun patsaan ovat monet nähneet, mutta tarina lienee tuntemattomampi. Karl Georg Lemberg (1863-1945) asui Santakuopantien varrella sisarensa Fannyn kanssa. Hän oli harvapuheinen ja sulkeutunut henkilö. Kallun kerrotaan olleen puhumatta yhtäjaksoisesti yhden vuoden ajan. Hän eli keräilemällä, kulki säkki olalla ja maitokannu kädessä. Tarina kertoo, että hän haki Turku Itäiseltä (Kupittaan rautatieasema) tyhjinä palautetuista maitotonkista viimeiset maitotilkat kannuunsa itselleen ja kissoilleen. Kirjan aloitusaineistona oli tietoja yhdistyksen ensimmäisistä paseruksista Vanhalla Hämeentiellä 2000-luvun alkuvuosina. Niiden ympärille työryhmä keräsi aktiivisesti tietoja alueella asuneilta ja toimineilta henkilöiltä. Yksityishenkilöiden arkistot avasivat elämisen arkea: mainoksia tulitikkurasian etiketeissä, ostokortteja, kuvia Hannunniitun hiihtokilpailuista 1950-luvulla ja koululaislippu raitsikkaan. Pojanviikareilla oli tapana matkustaa ilmaiseksi. Talvisin otettiin vaunun takaa olevista kiinnitysraudoista kiinni ja ”korruttiin” eli liu’uttiin kyykyssä jäistä tietä pitkin. Kirja tehtiin pääosin harrastajavoimin ja kirjatyöryhmä kirjoitti suurimman osan teksteistä itse. Viimeisen osion Hämeen Härkätieltä Somerolle kirjoitti kotiseutuneuvos Kalervo Mäkinen Tarvasjoelta. Tuore kirja on yhdistyksen toinen julkaisu. Ensimmäinen kirja Muistojen kultaama Nummenpakka julkaistiin vuonna 2014. ● Åbo vår stad N o 1/2021 33 Kettula Kärsämäen kivikautiset ja kahvit viinerillä Istun Tampereentien Prismassa kassojen edessä olevilla penkeillä eläkeläistovereideni kanssa. Suurella hellyydellä katselen näitä ihmisiä, joiden kasvoilta näkee, ettei elämä ole aina ollut sellaista, mitä he olivat toivoneet. Juon mustaa kahvia ja vieressäni istuva rouva katsoo minua ja sanoo, että kyllä kahvin kanssa täytyy pullaa olla. Hän kaivaa laukustaan minulle lakkaviinerin. Kärsämäen vanha asuma-alue sijaitsee neljä kilometriä pohjoiseen Turun keskustasta Vähäjoen varrella. Kaikki penkeillä istuvat ihmiset näyttävät tuntevan toisensa ja kuulen sellaisia sanoja kuin Paltta, Orjasmäki ja Hiidenvartti. Minun täytyy kysyä rouvalta mitä nämä sanat merkitsevät. Hän sanoo, että Orjasmäki on mäntymetsäinen mäki, jossa on vanhaa merenpohjakivikkoa ja suuria siirtolohkareita. Paltta taas on uudehko kerrostaloalue ja Hiiden alue entistä kasarmialuetta. Kärsämäkeen perustettiin jo tsaarin aikana kasarmialue, hän kertoo. Minulla on vaalea villapaita, johon putosi aamulla Turun kristillisellä opistolla puuroa syödessäni mustikkahilloa. Kerron, että olen opistolla julkisivuremonttipakolaisena. Vieressäni istuvat rouvat antavat minulle hyviä pesuohjeita ja kertovat, että he ovat olleet makeistehdas Hellaksella töissä. Kerron, että olen ollut täällä viimeksi Yhteisvastuukeräyksen asialla ja sain silloin eräältä mieheltä hyviä ohjeita, jotka ovat jääneet mieleeni. Mies sanoi, että kannattaa mennä lippaan kanssa seisomaan käytävälle kassojen eteen niin, että saa katsekontaktin asiak kaisiin juuri kun he ottavat lompakkonsa esiin maksaakseen kassalla. Missään tapauksessa ei saa ravistella lipasta ja on seisottava suorana kuin prinssi Philip ja lipas on pidettävä sydämen päällä. Kerron rouville, että neuvot olivat hyviä ja rahaa tuli. Joskus kauan sitten, kun jää alkoi vetäytyä pohjoiseen, näille seuduille joen varrelle saapui ensimmäisiä asukkaita, hylkeenpyytäjiä ja metsästäjiä. Olivatkohan he saamelaisten esiäitejä ja esi-isiä vai muinaisgermaaneja, joiden arvellaan asuneen rannikoilla ennen suomalaisten tuloa? Kärsämäestä vanhan kasarmin ja hautausmaan tienoilta on löydetty kivikautista esineistöä ja roomalaisajalta peräisin olevia poltettuja luita koristeineen. Kärsämäen itäisen viljavaan jokilaaksoon syntyi jo varhain pysyviä maanviljelystaajamia ja alue oli Maarian pitäjän suurimpia kyliä. Vanhimmat nimeltä tunnetut talot ovat jo keskiajalta. Sanon rouville, että ensi kesänä tänne täytyy tulla eväiden kera pyöräilemään, jotta olisi aikaa rauhassa tutkia asioita. Käyn ostamassa itselleni toisen mustan kahvin ja huonojalkaisellle vanhalle rouvalle kahvin kermalla ja sokerilla. Kärsämäki on vanhaa työväestön asuma-aluetta. Ehkä vieressäni istuvat siistit ja rauhalliset eläkeläistoverini ovat suoraan vanhojen hylkeenpyytäjien, lampuotien, maalaistalojen renkien ja piikojen tai Kärsämäen kartanon palkollisten jälkeläisiä. Nousen ylös ja kiitän hauskoja rouvia hyvästä seurasta. Kun astun ovesta ulos, Vähäjoen toisella puolella aurinko kultaa Maarian kirkon katon ja ajattelen, että elämä on joskus kaunista. ● Kari J. Kettula Kirjoittaja on Vuoden kulttuuriturkulainen, joka havainnoi Turkua ja turkulaisia eri puolilla kaupunkia. 34 Suomen Turku N o 1/2021 Tapahtui kerran Turkuseurassa Turkuseura perustettiin innon vallassa Suomen Turku julkaisi numerossa 4/1994 silloisen Turkuseuran puheenjohtajan Kirsti Saksan puhelimitse tekemän haastattelun presidentti Mauno Koivistosta. Koostimme lyhennetyn version rupatteluhetkestä. Kirsti Saksa Turusta ja Suomen Turku -lehdestä, huomenta. Mauno Koivisto: Huomenta. KS: Tämä Turkuseurahan on perustettu vuonna 1957, 24. päivänä lokakuuta. Ja tehän olette yksi näistä perustajajäsenistä. MK: Joo-o! KS: Seuran perustamistahan puuhattiin jo aika paljon aikaisemminkin. Muistatteko ollenkaan millaisia puheita mahtoi silloin vuonna 1957 olla, kun vihdoin sitten päästiin asian ytimeen? MK: Ei mulla ole mitään erityisiä muistikuvia, muuta kuin, että jonkunmoisen innostuksen vallassa sitä silloin puuhattiin ja oltiin ilmeisesti ilahtuneita siitä, ettei kukaan aikaisemmin ollut simmosta perustanut. KS: Mitä arvoa te annatte kotiseututyölle? Mlnkälainen merkitys sillä on esimerkiksi tällä hetkellä? MK: Se kotiseutuhan on tämmöstä laajennettua, että jos on perhe ja suku ja ystävät, niin se on sitä, etteivät ihmiset nyt olis aivan vaan atomeja maailmankaikkeudessa. On iso asia, että on yhteisyyttä, joka on tämmöstä läheisyyttä ja inhimillisyyttä, joka ei rakennu millekään etulaskelmille eikä ole ketään vastaan. Usein on sillä tavalla, että on sellaista jaloa kilpailua oman kotiseudun kiittämisessä ja siinä yhteydessä muitten lempeässä arvostelussa. Niin, että kyllä se kotiseutu tukee. Ja se ajatus ja sen olemassaolo tukee ihmisiä erityisesti nykyisenä aikana, kun vaikutteet ovat niin moninaiset ja ristiriitaiset. KS: No, mennään sitten Turun murteeseen. Murrehan on sellainen katoava luonnonvara. Te viljelette sitä varsin sutjakkaasti ja mukavasti. Onko se tahallista vai onko se vaan niin kuin jäänyt mukaan? MK: Kyllä kai se joskus on tahallista, mut useimmiten se ei ole tahallista. Ja epäilen, että se on vähän kärsinyt, se murre. Mun murteestani ihmisten kanssa seurustellessani sen huomaa. Kun kuulee turkulaisten puhuvan, siis Turussa asuvien, ja erityisesti, kun ne puhuvat keskenään, niin heristää korviaan. Eli siis kun kuulee pääasiassa muuta puhetta, kun omaa perittyä murretta, niin sen helposti noteeraa. Ilmeisesti sitä on siitä itse johonkin mittaan irtaantunut. Mutta kyl, kyl, et jos mää puhun tilantees kun tilantees, joka ei ole kovin virallinen, ja erityisesti jos haluaa käyttää kansanomaisempia ilmaisuja, niin kyllähän se sitten. Silloin se menee muukin puhe tämmöseks varsin murrevoittoiseks. KS: Mitä sitten turkulaisuus noin muuten, onko se ollut ylpeydenaihe vai jonkunnäköinen kompleksi, että on turkulainen? MK: Mulla on semmonen käsitys, että turkulaiset on tossa politiikan teossa olleet varsin luotetuilla paikoilla. MK: Esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa on aina ollut hyvin vahva turkulainen edustus. Että kyllä kai se sitä myös heijastelee, että odotetaan ja oletetaan, että turkulaiset ovat keskimääräistä enemmän huolissaan valtakunnan asioista yleisemmin. Ja tietysti turkulaiset edustajat tavan takaa saavat kai myös sitten moitteita, ettei olla samalla tavalla ajamassa kaikkia erityishankkeita. Että pelkästään oman kulma - kunnan asioista ei pidetä huolta tarpeeksi. KS: Minkälainen tulevaisuus Turulla nyt sitten on, kun lähdetään siitä, että Turku on tällainen akselitie eli Tukholma-Turku-Helsinki-Pietari, vai meneekö kaikki kansat tuolta Tallinnan kautta esimerkiksi Venäjälle. Niin, että minkälaiset Turun näkymät mahtaa olla sieltä ylhäältäpäin katsottuna? MK: Turun kehityshän ei ole ollut kovin hyvä. Ja kyllä kai se on tekemisissä elinkeinorakenteen kanssa. Yhteen aikaan oli toinen puoli valtakunnan rakennusliikkeistä Turusta tai Turusta lähtöisin, ja sillä alalla on kaikilla mennyt huonosti. Turussa ilmeisesti teollisuustuotanto on kehittynyt huonosti ja Turku on kovasti palvelujen varassa ja palvelukset taas ovat kriisissä. Ja ilmeisesti tulevat pysymään. Jotta Turku voisi kehittyä, pitäisi tällaisten palvelusten kilpailukyvyn lisääntyä koko valtakunnassa ja lisääntyä kovasti. Meidän pitäis pystyä kilpailemaan niiden tuonnin kanssa. Mutta ei ole oikein mitään merkkiä näkyvissä siitä, että Turku tässä suhteessa edustaisi jotakin kehityksen kärkeä. KS: Haluatteko sanoa jonkun tervehdyksen turkulaisille? MK: No, terveisiä turkulaisille. Kirsti Saksan tekstistä lyhentänyt Tuija Hellén. ● Åbo vår stad N o 1/2021 35 LA TURKULAINE ONNI OLLA TUR 9 770780 510006 ISSN 0780-5101 RKULAINEN. MANUKIN OLI TURKUSEURAN ON JÄSEN. OLISITKO SINÄKIN? OLLA Presidentti Mauno Koivisto oli mukana TURKULA perustamassa Turkuseuraa 1950-luvun lopulla. ”Ilokseni totean, että neljännesvuosisata sitten LAINEN. perustettu Turku-seura toimii ONNI vielä vireänä. Vuonna 1982, Turkuseuran viettäessä 25-vuotisjuhliaan, presidentiksi noussut Koivisto lähetti henkilökohtaisen tervehdyksen yhdistykselle. Lähetän sydämellisen tervehdykseni Turku-seuran jäsenille ja kaikille turkulaisille. Te tiedätte lämpimän kiintymykseni turkulaisiin ja myönteisen mielenkiintoni Turkua koskeviin kysymyksiin. NI OLLA LIITY MUKAAN TURKUSEURAAN, JOKAISEN TURKULAISEN JA Olenhan yksi Teistä.” TURUN YSTÄVÄN YHDISTYKSEEN. Vuosijäsenyys 30 €, perheenjäsen mukaan +5 €. Ainaisjäsenyys 350 € LAITA VIESTIÄ INFO@TURKUSEURA.FI / SOITA 040 6373 600 OLLA TURKULA JÄSENEDUT: Suomen Turku – Åbo vår stad -lehden vuosikerta (sis. 4 lehteä). | Turkuseuran Föripuoti, Vanha Suurtori 3. Vaihtu- ULAINEN. ONN vat edut joka kuukausi. Maaliskuu: kaikki Turkuseuran omat kirjat –70%. Lisäksi murretuotteiden kassit, pussukat ja trasut –20%. | Turkuseuran kävelykierrokset. 5€/hlö, ei-jäsenet 8€. | Lähiö-luentosarja. Maksuton, ei-jäsenet 8€. | Hovikulta, Hämeenkatu 14. Kotimaiset pöytähopeat -30%, kultakorut 30-40%, Lumoava-korut -10%, Citizen- ja Hilfiger-kellot -20%. | Optikko Ukkonen, Hämeenkatu 1, Turun optiikka, Humalistonkatu 5. Normaalihintaiset tuotteet -20%. | Aboa Vetus & Ars Nova, Itäinen Rantakatu 4–6. Normaalihintaiset pääsymaksut -10%. | Brinkkalan pihan käsityöläispuodit Outolintu, Anne Lundén, Vanha Suurtori 3. Kaikki tuotteet -10 %. | Johanna Kaihdin, Eerikinkatu 38. Normaalihintaiset säle- ja rullakaihtimet -15% | Merikeskus Forum Marinum, Linnankatu 72. Normaalihintaiset pääsyliput -15 % | Sibelius-museo, Piispankatu 7. Museokaupan tuotteet -10%. | Turun linnan, Luostarinmäen käsityöläismuseon, Apteekkimuseon ja Qwenselin talon sekä Biologisen museon museokauppojen ja myyntipisteiden tuotteet -10%. | Turun Nuori Teatteri, Ursininkatu 4. 1 €:n alennus lipun hinnasta. | Wanha Turku kauppa, Turun Kauppahalli. Kaikki tuotteet -5% (ei postimerkit). ONNI OLLA TUR KYLLÄ SE SIITÄ.
Change language