RUUANSULATUSRAUHASTEN HISTOLOGIA - Oulun yliopisto

Oulun yliopisto
Biolääketieteen laitos
Anatomian ja solubiologian yksikkö
Histologian harjoitustyö H10
päivitetty: Elina Kylmäoja 2009
________________________________________________________________________________
RUUANSULATUSRAUHASTEN HISTOLOGIA
________________________________________________________________________________
Suuriin ruuansulatusrauhasiin kuuluvat sylkirauhaset, maksa ja haima. Ruuansulatusrauhasia ovat
myös mahan ja pohjukaissuolen limakalvon rauhaset. Niitä käsitellään ruuansulatuskanavan yhteydessä.
Tässä työssä perehdytään sylkirauhasten, maksan, ja haiman eksokriinisen osan, sekä sappirakon
rakenteeseen. Kyseiset rauhaset ovat eksokriinisiä rauhasia. Ne tyhjentävät eritteensä eritetiehyiden
kautta suolistoon. Maksan eritetiehyeenä toimii yhteinen maksatiehyt,
____________________, ja eritteen varastointipaikkana sappirakko. Sappirakosta sappi poistuu
sappirakon tiehyttä, ____________________, pitkin sapenjohtimeen, ____________________, ja
edelleen pohjukaissuoleen.
SYLKIRAUHANEN
Sylkirauhasia on kolme paria: korva-, leuanalus- ja kielenalussylkirauhaset
________________________________________. Niiden erittämät syljet poikkeavat hieman
toisistaan koostumukseltaan. Sylki koostuu limasta, entsyymeistä (mm. amylaasi, lysotsyymi), ja
vasta-aineista sekä epäorgaanisista yhdisteistä (mm. ioneja). Korvasylkirauhanen on pääosin ns.
seröösirauhanen (erittää entsyymejä ja vasta-aineita). Kielenalussylkirauhanen on puolestaaan ns.
mukoottinen, ja erite sen mukaisesti pääosin limaa sisältävä. Leuanalussylkirauhanen on edellisten
välimuoto. Siitä löytyy molempia rauhasepiteelisoluja.
Syljen koostumus vaihtelee toimintatilan mukaan. Sen pH on yleensä neutraali, ja se on hypotonista
veren plasmaan verrattuna. Siinä on kuitenkin hieman enemmän kaliumia ja bikarbonaatti-ioneja
kuin plasmassa.
Syljen erityksestä vastaavat kolmiomaiset ja
polarisoituneet rauhasepiteelisolut. Ne muodostavat ns.
rauhasasinuksen (ks. kuva), joka on rauhasten erittävä
yksikkö. Seka-asinuksessa on tyypillisesti asinuksen
terminaalipäässä ns. seröösisiä puolikuun muotoisia
solukasautumia mukoottisten rauhassolujen ympärillä.
Uloimpana rauhasasinuksessa ovat supistumiskykyiset
korisolut l. myoepiteliaalisolut, ja tyvikalvo l. basaali
lamina. Näiden supistumiskykyisten solujen tehtävä on
auttaa syljen poistumista rauhasasinuksen keskellä
olevasta ontelosta ____________________ siitä lähtevään
kytkyputkeen (intercalated duct). Viimemainittu sisältää
vielä rauhassoluja. Sylki kuljetetaan suurenevia
eritetiehyitä pitkin lopulta suuonteloon.
Kuvan lyhenteet: D=duct, MA=mukoottinen asinus, SA= serööttinen asinus, SD= serööttinen puolikuu(demilune)

Tehtävä: Selvitä itsellesi eri sylkirauhasten avautumiskohta suuontelossa.
Tehtävä : Nimeä kuvaan merkityt rauhasrakenteet. Mitä sylkirauhasta rakenne vastaa mielestäsi?
HAIMA
Haimassa erotetaan sekä
endokriininen ja eksokriininen osa.
Eksokriininen osa muodostaa
suurimman osan haimakudoksesta. Se
erittää pohjukaissuoleen lukuisia
ruuansulatusta edistäviä entsyymejä,
joista osa eritetään inaktiivisessa
muodossa. Haiman erite on
emäksistä, joten sillä on merkitystä
mahasta tulevan happaman
ruokasulan neutraloimisessa.
Haimakudos jakautuu sidekudosväliseinien avulla lohkoihin, joissa on oma eritetiehyeen haaransa.
Haimanesteen entsyymien erityksestä vastaavat, samoin kuin sylkirauhasissa, rauhasasinukset,
jotka koostuvat kolmiomaisista polarisoituneista rauhassoluista. Rauhasasinuksen keskellä on pieni
ontelo, johon haimaneste eritetään. Lumenista neste kuljetetaan eriasteisia eritetiehyitä pitkin
2

haimatiehyeeseen, joka yhtyy lopulta sapenjohtimeen ja avautuu pohjukaisuoleen (ks. kuva seur.
sivu). Pienimpien eritetiehyeiden epiteelisolut erittävät runsaasti bikarbonaatti-ioneja, jonka
seurauksena haimanesteen pH muuttuu alkaaliseksi. Haiman eritys on jatkuvaa, mutta eritys
lisääntyy pääasiassa ohutsuolen seinämän endokriinisistä soluista peräisin olevien hormonien
(gastriini, sekretiini, kolekystokiniini) vaikutuksesta. Kyseisten hormonien eritystä puolestaan lisää
ohutsuoleen saapuva ruokasula. Ks. kuva alla.
Kuvan selitys:
Suolistoon saapuva ruoka (1) stimuloi kemoreseptoreiden (2) ja hermopleksusten (3,4) kautta
APUD-soluja (5), jotka alkavat erittää pankreotsymiinia ja sekretiiniä. Nämä kulkeutuvat
verenkierron (9) mukana maksan ja sydämen kautta haimaan, missä ne lisäävät haiman
eksokriinisten solujen (6) eritystä (HCO3, entsyymit) suoleen. Samoin Panethin solujen (7) ja
suolirauhasten eritys (peptidaasit, maltaasit) lisääntyy (motorinen säätely!). Glukoosi absorboituu
villuksen (8) sisäisiin verisuoniin ja kulkeutuu haiman endokriinisten ß-solujen (10) tuottaman
insuliinin kanssa porttilaskimon haarojen (11) kautta maksaan, missä siitä syntetisoidaan
glykogeeniä. Glykogeenin hajotusta lisää puolestaan haiman endokriiniset α-solut (13)
erittämällään glukagoni-hormonilla.
3

MAKSA JA SAPPIRAKKO
Maksaa voidaan pitää elimistön suurimpana rauhasena. Sen eritetiehyeenä toimii yhteinen
maksatiehyt. Maksalla on sapen erityksen lisäksi useita muita tehtäviä: se tuottaa mm. veren
plasman valkuaisaineita, hajottaa vanhenevia punasoluja ja myrkyllisiä yhdisteitä, sekä poistaa
elimistöön muodostuneita kuona-aineita. Lisäksi se varastoi mm. glykogeeniä.
Maksaan tuo verta sekä porttilaskimo että maksavaltimo. Porttilaskimo sisältää runsaasti ravinteita,
mm. aminohappoja ja sokereita. Maksavaltimon kautta maksa saa hapekasta verta.
Maksakudos koostuu myös sidekudosväliseinien jakamista lohkoista (lobus). Kukin lohko jakautuu
vielä alalohkoiksi, joita kutsutaan liuskoiksi, lobulus. Kunkin liuskan kulmassa sijaitsevat ns
portaalialueet (merkitse kuvaan), jossa edellä mainitut tuovat verisuonet ja niiden haarat sekä
imusuonet ja sappitiehyt sijaitsevat. Liuskan keskellä on ns. keskuslaskimo johon portaalialueilta
tullut veri lopulta kerääntyy poiskuljetettavaksi (Huom. veri kulkee siis liuskan reunaosista kohti
keskustaa).
Portaalialueen ja keskuslaskimon välisellä alueella sijaitsevat maksasolut, jotkä tyypillisesti
muodostavat yksikerroksisia jonoja. Ne vastaavat maksan eritetoiminnoista, mm. sapen ja veren
valkuaisaineiden tuotosta. Maksasolujonojen väleissä kulkevat sinusoidit (laajentunut kapillari),
joissa porttilaskimosta ja maksavaltimosta tullut yhdistynyt veri kulkee kohti keskuslaskimoa.
Niiden seinämä koostuu endoteelisoluista, fagosytoosikykyisistä Kupfferin soluista ja perisinusoidaalisista
soluista. Viimemainitut varastoivat rasvaa. Sinusoidin ja maksasolujen välistä tilaa kutsutaan
perisinusoidaaliseksi tilaksi l. Dissen tilaksi. Sillä on merkitystä imunesteen muodostuksessa.
Tehtävä:
Selvitä mitä tarkoitetaan histologisesti portaalilohkolla, maksaliuskalla ja maksa-asinuksella.
4

Sappi muodostuu maksasoluissa, joista se eritetään maksasolujen väleissä oleviin
sappikapillaareihin (ks. kaavakuva). Sappikapillaareilla ei ole varsinaista seinämärakennetta. Ne
kulkevat samassa tasossa maksasolujonojen kanssa. Sappikapillaareista sappi kulkeutuu kohti
portaalialuetta (Huom. kulkusuunta), jossa verisuonien lisäksi tavataan sappitiehyitä. Näistä sappi
kuljetetaan maksan ulkopuolelle ductus hepaticuksen ja ductus cysticuksen kautta sappirakkoon
varastoitavaksi ja konsentroitavaksi. Sappirakon sisäpintaa verhoava epiteeli on lieriöepiteeliä, ja
erilaistunut veden takaisinottoon. Rakon sisäpinta on myös runsaasti poimuttunut
aineenvaihduntapinta-alan lisäämiseksi.
Kaavakuva osasta maksaliuskaa.
Kupfferin solut
Tehtävä: Merkitse kuvaan sinusoidit maksasolujonojen väleissä ja sappikapillaarit. Missä sijaitsee
Dissen tila. Mitä ovat Kupfferin solut
5

PREPARAATIT
Pyri yhdistämään preparaateista saamasi kuva edellä esitettyyn elinten toiminnalliseen
rakenteeseen.
43. Sylkirauhanen (H-E -värjäys)
Rauhanen on tyypillisesti koostunut sidekudosväliseinien erottamista lohkoista ja liuskoista.
Liuskojen sisällä ja väleissä näet rauhassoluja (mukoottisia ja seröösisiä) ja eriasteisia eritetiehyeitä
(intra- ja interlobulaari- ja lobaaritiehyeet). Pyri erottamaan ne toisistaan epiteelin rakenteen ja
tiehyeen paikan mukaan. Seröösit rauhasasinukset värjäytyvät voimakkaammin tässä värjäyksessä
kuin mukoottiset rauhasasinukset. Etsi ns. seröösinen puolikuu mukoottisen rauhasasinuksen
laidasta. Huomaa myös myoepiteliaalisolujen tumat rauhasasinusten reunoilla, ja lukuisat
rasvasolut asinussolujen väleissä. Mikä sylkirauhanen on kyseessä?
55. Haima, ihminen, 53. Haima, rotta (H-E-värjäys)
Sidekudosseinämät jakavat haimakudoksen lohkoiksi ja liuskoiksi. Väliseinät pystyt erottamaan
vaaleina juosteina, joissa kulkee sidekudokselle tyypillisesti verisuonia ja hermoja sekä
eritetiehyeitä. Verisuonista löydät aina punasoluja, eritetiehyeissä on puolestaan selvä kuutio- tai
lieriöepiteeli erotettavissa.
Varsinainen haimakudos jää liuskojen sisään. Se on pääosin eksokriinista kudosta (tummaksi
värjäytyvä), ja koostuu erittävistä rauhasepiteelisoluista. Solut muodostavat rauhasasinuksia ja ovat
tyypillisesti polarisoituneita. Tumat sijaitsevat basaalisesti. Solujen apikaalinen osa on vaaleammin
värjäytyvä johtuen siellä sijaitsevista zymogeeni-granuloista (sisältävät entsyymeja ja niiden
esiasteita). Huomaa myös asinusten keskellä sijaitseva ontelo, ja siellä mahdollisesti näkyvät
sentroasinaarisolujen tumat. Kyseiset solut muodostavat asinuksesta lähtevän tiehyeen, ns.
sentroasinaaritiehyeen, joka laskee myöhemmin kytkyputken ja intralobulaari-tiehyeiden kautta
interlobulaarisiin (siis liuskojen välisiin) tiehyeisiin. Tiehyeiden epiteeli on aluksi matalaa
kuutiomaista, isommissa tiehyeissä se muuttuu kerrostuneeksi kuutio/lieriöepiteeliksi. Se
värjääntyy vaaleammaksi kuin eksokriiniset rauhasasinukset. Älä sekoita tiehyeitä kuitenkaan
Langerhansin saarekkeisiin, jotka näkyvät myös vaaleina preparaatissa. Pienimpien tiehyeiden
epiteelisolut vastaavat haimanesteen korkeasta bikarbonaattipitoisuudesta.
26. Maksa, sika (H-E-värjäys)
Preparaatissa nähdään selvästi maksan liuskarakenne. Sidekudos värjääntyy vaaleammaksi kuin
varsinainen maksakudos l. parenkyymi. Etsi portaalialue, ja siellä sijaitsevat verisuonet. Tunnista
suonten seinämän rakenteen perusteella mikä suonista vastaa porttilaskimoa ja mikä
maksavaltimoa. Sappitiehyt sijaitsee myös tällä alueella, ja sen tunnistat helposti kuutio- tai
lieriöepiteelistä (verisuonten epiteeli koostuu endoteelisoluista, joista näet vain tumat).
Varsinaisessa maksaparenkyymissä erotat maksasolujonot, jotka haaroittuvat runsaasti.
Maksasolujonojen molemmin puolin näet puolestaan runsaasti punasoluja. Ne sijaitsevat
sinusoideissa. Näiden seinamä koostuu kolmesta erilaisesta solutyypistä, seinämä erottuu kuitenkin
huonosti valomikroskoopissa. Ainoastaan seinämän muodostamien solujen tumat voit erottaa
leikeessä. Sappikapillaareja ei myöskään pysty erottamaan valomikroskoopilla ilman
erikoisvärjäystä. Kunkin lohkon keskellä näet suurehkon suonen, keskuslaskimon (vrt. seinämän
rakenne), jota kohti veri lohkon sisällä kulkee.
6

38. Sappirakko, sika (H-E-värjäys)
Sappirakon seinämässä erotetaan kolme kerrosta: tunica mucosa, muscularis ja serosa. Huomaa
kuinka mucosa (epiteeli ja lamina propria) on voimakkaasti poimuuntunut. Epiteeli on
yksikerroksista lieriöepiteeliä. Tumat sijaitsevat basaalisesti lähellä solun pohjaa (tyvikalvoa).
Solujen vastakkaisessa päässä on mikrovilluksia, jotka lisäävät myös aineenvaihduntapinta-alaa.
Nämä (=sukasauma) erottuvat kuitenkin preparaatista huonosti.
Epiteelin alla erotat selvästi lamina proprian, (mucosan sidekudos) jossa on sidekudokselle
tyypillisesti verisuonia. Lihaskerros erottuu tästä selvästi sileälihassolukimppujen tiiviyden vuoksi.
Kolekystokiniini stimuloi lihassoluja saaden sappirakon supistumaan ja tyhjentämään osan
sisällöstään suolistoon. Uloimpana näet sidekudoksisen serosa-kerroksen.
Tämän työn jälkeen sinun tulee osata:
- Tunnistaa sylkirauhanen ja ymmärtää sen rakenne sekä tunnistaa rauhasasinukset ja niistä
seröösit ja mukoottiset rauhassolut
- Tunnistaa haiman rakenne, sen eksokriininen osa ja sieltä rauhasasinukset
- Tunnistaa maksan rakenne ja sen jakautuminen lohkoihin ja liuskoihin, tietää solutyypit
tehtävineen
- Tunnistaa sappirakko ja sen rakenteelliset ominaispiirteet
7