1967-1

kermajuusto 

VALIO 

TURUNMAA 

maku joka valloittaa 

JUHLAVAN RAIKAS 

KUOHUVIINI 

Kullankeltainen juhla-, seurustelu- ja pöytäjuom 

a. S a m p p anjaco cktaileihin ja booleihin. 

Tarjo taan hyvin jä ähdytettynä. 

A te rio iden ainoaksi viiniksi E ly s é e D ry . 

O S T O N U M E R O T 

M arli 

V i i n e j ä ja liköörejä 

v u o d e s t a 1 8 6 7 

p u o lim a kea 850 

kuiva 851 

VA L I T K A A 

valioluokan kello 

OMEGA 

kellolampi

ZENITH 

VUOSIKYMMENET VIERIVÄT 

PIANO 

vesonen 

POHJOISM AIDEN SUURIN PIANOTEHDAS - 1 1 6 0 0 m - 

MALMSJÖ 

VALTOLA OY 

Vuosisadan vaihteen tuolla puolen syntynyt oli jo saavuttanut 

parinkymmenen vuoden iän, kun elettiin maamme valtiollisen 

itsenäisyyden aamunkoitossa. Täm ä tavanom ainen runohohtoinen 

sanonta ei kuitenkaan vastaa karua todellisuutta 50 

vuotta sitten kuin osittain. 

Niiden suomalaisten sydämissä, jotka vuossataisen haaveen 

m uuttivat todeksi, asui tietysti täysi taju siitä, m itä itsenäistyminen 

merkitsi — aamunkoiton taju. Shpalernajan vankien 

ja sanomalehtien valkoisten läiskien (sensuurin) vuoksi jääk äriliike 

oli tullut lihaksi ja vereksi yhä laajem malti. Täyttymyksen 

ajankohdaksi tuli joulukuun alku, m utta jo kevätkaudella 1917 

enteilivät Suomen kohtalon vaakalaudallaoloa Venäjän suuren 

vallankumouksen kuohut, joiden pärskeet yltivät meille asti. 

Turussakin tunnettiin näin — ja odotettiin. Muuan m erkillisyys 

oli, että ravintola Standardin musiikkitrio sai venäläisten 

upseerien pyynnöstä toistuvina iltoina soittaa Sibeliuksen Jä ä 

kärien marssia, jonka alkuperästä vieraan vallan m iehet eivät 

m itään tienneet. Se soi heidän korvissaan vain m ahtavana m u 

siikkina, läsnäolleiden suomalaisten mielissä vapauden lauluna. 

Eivät kaikki tapahtum ukset suinkaan olleet miellyttäviä. 

Kriisi tuottajain ja kuluttajien välillä, jos tätä asetelm aa käytetään, 

johti jopa maatalouslakkoihin m aakunnassa ja valitettaviin 

väkivaltailmiöihin kaupungissa. Ne kuitenkin olivat 

raskaan maailmansodan heijastumia, taloudellisen ahdingon 

sivuilmiöitä. Uskoen ja toivoen Auran rannoillakin tähyiltiin 

kohti sitä pääm äärää, joka vuoden lopulla toteutui. 

Karu todellisuus vaati vielä kevään 1918 kamppailutkin. 

Nuoren itsenäisen valtion vaiheissa nähtiin senjälkeenkin kovia 

päiviä. M utta tehtiin myös rakentavaa, uudistavaa työtä. Voimmekin 

vastaanottaa itsenäisyytemme puolivuosisataisen ju h lavuoden 

isänmaan valtavaa kehitystä muistellen. 

T ätä kehitystä on m ahdotonta tässä enem m älti käsitellä. 

Tämän lehden lukijoille palautamme mieliin vain erään tu rk u 

laisen sektorin, kotiseututyön kentän. 

Turku-seura, Åbo-samfundet r.y. perustettiin v. 1957 lopulla, 

joten täm ä vuosi on seuran merkkivuosi. Kymmenvuotiskautenaan 

se on monin tavoin ollut mukana, kun kotikaupungin 

menneisyyttä on vaalittu ja tulevaisuudelle tietä viitoitettu. 

Saakoon tässä sijansa vain m uistiinmerkintä siitä aloitteesta, 

joka johti vuosittaiseen Turun-päivän viettoon. Kun päivä tän ä 

kin vuonna syyskuun kolmantena sunnuntaina on läsnä, on 

sen teemana kaupunginhallituksen päätöksen m ukaan ’’Turku 

rakentaa’. Tuskin voidaan ajatella sattuvam paa ajatussisältöä 

kotiseutupäivälle itsenäisyytemme suurena juhlavuotena. 

Erkki Vuori

Bussin ulkopesu pesukoneessa 

vaatii aikaa 2— 3 m in. Pyörivät 

pesuharjat ja voim akkaat vesisuihkut 

suorittavat pesun. 

D ip l.in s. 

P E N T T I O. S A V O L A IN E N : 

Miksi 

raitiovaunut 

vaihdettiin 

busseihin? 

J o 58 vuotta on raitiovaunu kuulunut Turun kaupungin 

katukuvaan. Turkulaiset ovat tottuneet siihen, 

joillekin se on m uodostunut jopa rakkaaksikin, 

josta ei m ielellään luovuta. K un jo vuosia sitten 

tehtiin ehdotus raitiotieliikenteen korvaam isesta 

busseilla, h e rä tti se vastustusta monellakin taholla 

— m onien toim ikuntien tutkim ukset tarvittiin, jopa 

tutustum ism atka Ruotsiin ja Saksaan, ennenkuin 

lopulta päästiin yksimielisyyteen. Kesäkuun 14. 

päivänä 1965 valtuusto teki ratkaisevan päätöksen, 

jonka toteuttam isen ensim m äinen vaihe nyt m aaliskuussa 

1967 toteutuu. 

Sotien jälkeisinä vuosina, jolloin henkilöautoja 

oli vähän ja jopa polkupyöristäkin oli suuri puute, 

raitiotiet kokivat historiansa p arh aat vuodet. 

Vuosina 1945 ja 1946 vuotuinen m atkustajam äärä 

oli kokonaista 28 m iljoonaa m atkustajaa ja keskim 

ääräinen m atkustajakuorm itus yli 10 m atkustajaa 

vaunukilometriä kohden — raitioteiden massakuljetuskyky 

pääsi silloin täysiin oikeuksiinsa! M utta 

kun elämä pääsi seuraavina vuosina norm aaleihin 

uomiinsa, alkoi m atkustajam äärä laskea Ja 6en 

m ukana myös laitoksen kannattavuus. Kaupungin 

kasvaessa muodostui raitiotieverkko liian suppeaksi 

P äätoim ittaja — C hefredaktör: Erkki Vuori, puh. — tel. 19 575 

T oim itussihteeri — R edaktionssekreterare: Heimo Kallio, puh. — tel. 16 211 

Ilmoituspäällikkö — Annonschef: Paavo Suominen, puh. — tel. 11859 

T aloudenhoitaja — Ekonomichef: Juhani Laurila, puh. — tel. 88 041 

Levikkipäällikkö — Distributionschef: Niilo Pihlanto, puh. — tel. 334 410 

T oim ituskunta — R edaktionsräd: C. J. Gardberg, Kr. Gräsbeck, Olli Kestilä, 

Eino Lehtinen, Eero Numerla, Toivo T. Rinne, Arvo Suominen, Ole Torvalds 

Toimitus — Redaktion: Yliopistonk. — Universitetsg. 29 a, puh. — tel. 16 211 

eikä voinut palvella uusien asuntoalueiden väestöä. 

M onia yrityksiä tehtiin raitioverkon laajentam i 

seksi Pohjolassa, Nummenmäellä ja K upittaan 

suunnalla, m utta vain yksi laajennus, Korppolaism 

äen linja saatiin sitkeän taistelun jälkeen v. 1956 

lävitse. Nyt jo 10 vuotta toim inut Nummenmäen— 

Korppolaismäen raitiolinja muodostuikin raitiolinjoista 

suurim m an m atkustajam äärän (v. 1965 

4,2 m iljoonaa m atkustajaa) ja suurim m an m atkusta 

jakuorm ituksen (v. 1965 5,2 m atkustajaa/vkm ) 

omaavaksi. Ykköslinja taasen on ollut heikoin raitiolinja 

— sen m atkustajakuorm itus on vain 4- 

bussilinjan luokkaa. 

Elintason nousu ja sen m ukanaan tuom a henkilöautokannan 

valtava kasvu ovat vuosi vuodelta väh 

entäneet raitioteiden käyttöä ja kun toiselta puolen 

kustannukset ovat erittäin nopeasti kasvaneet 

palkkatason nousun, työajan lyhenemisen ja sosiaalietujen 

lisääntym isen myötä, on Turun raitioteillä 

jouduttu sam aan tilanteeseen kuin monissa kymmenissä 

Euroopan kaupungeissa, jotka ovat kooltaan 

T urun suuruusluokkaa ja sitä huom attavasti 

suurempiakin. K un useimpien raitio tielaitosten rin 

nalla on ollut myös bussiliikennettä, on aivan kuin 

luonnostaan jouduttu vertailem aan raitiovaunua ja 

bussia toisiinsa lähinnä kannattavuusmielessä ja 

vähenevän joukkokuljetusliikenteen taustaa vasten. 

T u ru s s a on liikennelaitos käyttänyt kuljettajarahastusbusseja 

jo vuoden 1950 alusta lähtien. Vuodesta 

1961 alkaen on busseissa ollut käytännössä 

kertalippujen m yyntiä varten Solom atic-rahastuskoneet. 

Nykyisissä busseissa on myös kuljettajan 

fyysisen rasituksen poistava ohjaustehostin ja nestekytkimellä 

varustettu voim ansiirtojärjestelm ä — 

kytkinpoljin on jään y t pois. 

Vähenevän m atkustajam äärän m ukana ovat ra i 

tiotieliikenteen kustannuskysymykset tulleet valokeilaan, 

kustannukset kuljetettua m atkustajaa kohden 

ovat jatkuvasti nousseet vuodesta vuoteen. 

Esim. raitiotierataverkon osalta luontokin on Turussa 

raitioteitä vastaan. Turun kadut on yleensä 

rakennettu savimaaperälle ja kun Turun raitiotielinjoja 

aikanaan rakennettaessa niiden perustustöitä 

ei ole voitu ra h a n puuttuessa tehdä riittävän 

hyvin, ovat Turun raitiotiekiskot olleet joka kesä 

oikaisu- ja nostotöiden tarpeessa. Nykysuuntauksen 

mukaisesti pyritään suurkaupungeissa raitiolinjat 

rakentam aan omille, m uusta liikenteestä erotetuille 

kaistoilleen, kuten esim. Göteborgissa. T u 

russakin on 1,2 km pituinen Korppolaismäen raitiotieosuus 

omalla, hyvin perustetulla kaistallaan ja 

kokemus 10 vuoden ajalla on osoittanut, e ttä täm ä 

rataosuus pysyy kunnossa ja vaatii vähän hoitoa. 

V alitettavasti tällaista ra ta a on vain noin 7 % 

raitioratojen kokonaispituudesta. 

T u r u n raitioteillä ovat erilliset ra h a sta ja t olleet 

toimessa jo noin 35 vuoden ajan. M atkustajam äärät 

ovat kuitenkin vuosien kuluessa laskeneet niin paljon, 

e ttä nykyaikaisilla rahastuskoneilla varustetut 

kuljettajarahastusbussit pystyvät nyt korvaam aan 

raitiotieliikenteen. Turussa se merkitsee yli 100 

raitiovaununrahastajan poistum ista vähitellen eläkkeellesiirtymisten 

tahdissa. Turun raitioliikenteen 

muutosprosessi onkin suunniteltu perin inhimillisten 

näkökohtien m ukaan — yksi raitiolinja kerrallaan 

m uutetaan vakinaisten rah astajien eläkkeellesiirtyessä 

kuljettajarahastusbussilinjaksi ja tällaisen 

operaation yhteydessä on suurena apuna liikennelaitoksen 

ns. kotirouvareservi so. ra h a sta ja n am 

m atin omaavien, m utta nykyisin kotirouvina olevien 

rahastajien tulem inen sovittua päiväkorvausta 

vastaan työhön tarpeen vaatiessa. He ovat olleet 

suureksi avuksi myös liikennelaitoksen vuosilomasijaisuuksien 

hoidossa. Vakinainen henkilökunta ei 

siis joudu kärsim ään m uutoksesta, sen ta k a a jo 

valtuuston päätöskin. Ykkösiin jä n m uutosvaiheessa 

on liikennelaitos joutunut tekem ään paljon työtä 

esim. vapautuvien raitiovaununkuljettäjien sijoittamiseksi 

toisiin tehtäviin. T ätä työtä on paljon helpottanu 

t se jo yli 10 vuotta sitten om aksuttu käytäntö, 

että uusia raitiovaununkuljettajia otettaessa 

on vaatim uksena pidetty linja-auton ta i kuorm a- 

auton ajokorttia. Vähitellen on laitos saanut koulutetuksi 

ns. ’’kaksineuvoisia” kuljettajia, jotk a voivat 

aja a sekä raitiovaunua e ttä linja-autoa. Täm ä 

järjestelm ä täyteen tehoonsa saatettuna helpottaa 

suuresti aikanaan tapahtuvaa 3- ja 2-linjan m uuttam 

ista bussilinjaksi. Raitioliikenteen m uuttam inen 

linja-autoliikenteeksi vähentää laitoksen nykyistä 

henkilökuntaa noin 130 hengellä, m ikä merkitsee 

noin 160 vanhan miljoonan vähennystä laitoksen 

vuotuisissa palkkamenoissa, kun koko m uutosprosessi 

on toteutettu. M uutosprosessin tuloksena T u 

run kaupunki saa nykyaikaisen, joustavim m in ja 

pienemmillä kustannuksilla toim ivan liikennelaitoksen. 

T ästä ovat todisteena ne lukuisat Skandinavian 

ja keski-Euroopan kaupungit, joissa tä l 

lainen muutos on jo toteutettu. Jo vuonna 1962, 

jolloin kaupunginhallituksen asettam a toim ikunta 

kävi Ruotsissa ja Länsi-Saksassa, oli yli 30 kaupunkia 

suorittanut II m aailm ansodan jälkeen tä l 

laisen muutoksen. J a sam a kehityssuunta jatkuu 

edelleen — lähin esimerkki jälleen R uotsista. T ä 

m än vuoden syksyllä tapahtuu Ruotsissa valtava 

muutos — liikenne siirtyy oikeanpuoliseksi. M uutostyön 

yhteydessä Tukholma poistaa käytöstä 138 

raitiovaunua, Hälsingborgin raitiotiet korvataan 

kokonaan busseilla (40 raitiovaunua rom utetaan), 

Malmössä rom utetaan 28 raitiovaunua jne. 

Millaisia sitten ovat raitiovaunujen tilalle tulevat 

kuljettaja-rahastusbussit? Uusien bussien, joiden 

korit on rakentanut turkulainen Autokori Oy, suunnittelussa 

on lähdetty seuraavista perusvaatim uksista. 

M atkustajien vaunuun nousemisen ja poistum 

isen tulee olla helppoa ja turvallista, tästä 

johtuen on lattiatasoa pudotettu n. 25 cm alem 

maksi nykyisestä tasosta, jolloin väliporras on voitu 

poistaa oviaukoista. Ulosmeno-ovi on ovitapaturmien 

välttäm iseksi varustettu AEG:n oviautom atiikalla, 

joka perustuu valokennojen ja ovenreunatuntoelim 

ien käyttöön. K uljettajan työtä pyritään 

keventäm ään rahastusta nopeuttavilla laitteilla. Jo 

5 vuotta liikennelaitoksen 4- ja 5-linjoilla käytössä 

ollut Solom atic-rahastuskone kertalippujen m yyntiä 

varten tulee myöskin ykköslinjan busseihin. Suunnitteilla 

on lisäksi alennuslippuvihkojen korvaam i 

nen alennuskorteilla, jotk a m atkustaja itse leim aa 

sähkökäyttöisessä leimauskoneessa, joka on sijoitettu 

kuljettajan taakse käytävän reunassa olevaan 

pylvääseen. T ällaisen järjestelm än m ahdollistam i-

Opettaja KALEVI SALOKANGAS: 

TURUN OPETTAJAYHDISTYS 80-VUOTIAS 

Täällä rakkaassa kotikaupungissamme, Suomen Turussa on 

aikojen kuluessa lausuttu monen kauaskantoisen aatteen syntysanat. 

Ei liene sattum a, e ttä juuri täällä, monien opinahjojen 

kaupungissa, valveutuneet sivistyksen vaalijat, turkulaiset kansakoulunopettajat 

halusivat liittyä yhteen saavuttaakseen parem 

min ne tavoitteet, joihin toim innassaan pyrkivät. Heidän aloitteestaan 

syttyi 80 vuotta sitten Auran rantam ille se ’’tä h ti”, 

Suomen ensim mäinen opettajayhdistys, joka vuosikymmenien 

aikana on ollut herätteenä ja esikuvana muille vastaaville 

yhdistyksille, joita nykyään on viidettä sataa. 

Paikallisen turkulaisen järjestö 

n ensim m äinen p u h eenjohtaja 

K aarle Verkko näytteli täkäläisen 

järjestö n luomisessa tärk eää osaa. 

P erustava kokous on pidetty ennen 

2. 2. 1887, koska jo silloin oli 

ensim m äinen ohjelm allinen illan 

vietto, jo sta arkistot kertovat. 

Y hdistyksen nimeksi tuli ’’Turun 

kansakoulun suom alainen opettajakonventti.” 

Sen toim innan ta r 

koitus m ääriteltiin sääntöjen to i 

sessa pykälässä seuraavasti: 

seksi on bussien etuoven aukko nykyistä leveämpi, 

jo tta m atk u sta ja t voivat nousta kahdessa jonossa 

autoon. E nsim m äinen jono m aksaa k uljettajalle ja 

toinen alennuskortteja käyttävä jono leim aa itse 

lippunsa em. laitteessa. Järjestelm ä on jo käytössä 

ulkom ailla ja sen avulla p y ritään pysäkilläseisomisa 

ja n lyhentäm iseen ts. aikataulujen nopeuttam iseen. 

Uudet bussit ovat n. 40 cm leveäm piä kuin raitio 

vaunut, m ikä p arh aiten huom ataan ruuhka-aikojen 

liikenteessä. 

B u ssik alu sto o n siirtym isen yhteydessä on jo kokeilun 

alaisena m onia teknillisiä parannuksia, jotka 

väh en täv ät ihm istyövoim an tarv e tta ja alen tav at 

kustannuksia. Bussikaluston noustessa n y t jo noin 

30 linja-au to o n siirretään raskas ihmisvoimin t ä 

h ä n asti suoritettu bussien ulkopesu turkulaisen 

Velj. Suom isen K onepajan valm istam an pesukoneen 

tehtäväksi. Liikenteen valvonnan ratio n alisointi 

tulee sekin tulevaisuudessa väh en täm ään valvontahenkilökuntaa, 

koska liik en n etark astajan ’’n ä 

kökenttää” voidaan laaje n ta a mm. radiopuhelim ien 

avulla. Useissa liikennelaitoksen busseissa on jo 

m uutam an vuoden a ja n ollut kokeilumielessä h a n 

k ittu ja radiopuhelim ia. 

Me eläm m e nopeasti m uuttuvassa m aailm assa, 

jossa vanhentuneiden m enetelm ien on väistyttävä 

uusien ja tehokkaam pien tieltä. T urun kaupungin 

liikennelaitoksellakin täytyy olla m ahdollisuus 

uudistua, jolloin sen toim inta tulee veronm aksajallekin 

nykyistä p aljon halvem aksi. 

’’O pettajakonventin tarkoitus 

on oleva keskusteluilla ja esitelm 

äin pitäm isellä selvitellä opetu 

sta ja kasvatusta koskevia kysymyksiä, 

sopivilla keinoilla, kuten 

soitolla, laululla ja runonlausunnolla 

virkistää m ieltä, ja keskinäisellä 

seurustelulla vaikuttaa 

yhteishengen herättäm istä.” Niin 

valtakunnallista kuin m yöskään 

paikallista järjestö ä ei olisi voitu 

vielä perustaa, jos olisi p u huttu 

jo tain opettajien oikeudellisten ja 

taloudellisten asioitten ajam isesta. 

P ohjautuessaan puhtaasti 

aatteellisuuteen yhdistys pystyi 

myös jossain m äärin saam aan 

riveihinsä jäsenistöä. 

Yhdistyksen ensimmäiseksi p u 

heenjohtajaksi valittiin K aarle 

Verkko, varapuheenjohtajaksi 

A m anda Kilpinen ja sihteeriksi 

F. Fahlgren. Alkuaikoina näm ä 

m uodostivat myös jonkinlaisen 

johtokunnan, vaikka säännöissä 

ei sellaisesta m itään puhutakaan. 

TURKU-SEURA 

Å B 0-SAMFUNDET r.y. 

T o im in n a n jo h ta ja — 

V e rk sa m h e tsle d a re 

Ju h an i Laurila. 

S v e n sksp rä k ig se k re te ra re — 

R u o tsin k ie lin e n sih te e ri 

Carl Jacob Gardberg, 

P o stisiirto tili — P ostgiro 

T u 32 300. 

L iity jä se n e k si T u rk u -se u ra a n 

B liv m e d le m i A b o -s a m fu n d e t 

— A b o , v ä r sta d gratis. 

JÄSENILLE SUOMEN 

ILMAISEKSI 

TURKU 

N y k y in e n jo h to k u n ta : edessä v a se m m a lta A n ja K o rp in e n , E eva L a u ren (s ih t.), A iri K ä k i ja E ln a P e k a n - 

h eim o . T a k a n a v a se m m a lta K a le v i S a lo ka n g a s (r a h a s to n h o ita ja ), A lp o M a n n o n e n ( v a r a p u h .jo h t.), P e r tti 

K a lsk e (p u h .jo h t., M ik k o H irvoila ja M a r tti T iikasalo. 

Kokouksia pidettiin kerran kuussa 

kouluaikana, ja kultam arkan 

vuodelta m aksaneita jäseniä oli 

parisenkym m entä. 

V uonna 1895 yhdistyksen n i 

meksi tuli "T urun suomalainen 

kansakoulunopettajain yhdistys.” 

O pettajien sekä valtakunnallisessa 

e ttä myös paikallisessa järjestötoim 

innassa on tä ltä ajalta 

huom attavissa m elkoista kehitystä. 

Lähes 15 vuotta kuitenkin 

kului keskusjärjestön luomisesta, 

ennenkuin turkulaisyhdistys v. 

1908 uskaltautui m ukaan valtakunnalliseen 

liittoon. 

T urun yhdistystoim innan lap 

suus- ja m urrosvuosina suunnattiin 

katseet koulupoliittisiin kysymyksiin. 

O ttaessaan aktiivisesti 

osaa koululaitoksemme k ehittämiseen 

yhdistys itsekin kasvoi sen 

m ukana ja tuli tunnetuksi. Myös 

järjestö n sisäinen toim inta edistyi. 

V uonna 1919 m uutettiin nim i 

kin. S iitä tuli n y t ’’Turun suom a 

lainen opettajayhdistys.” Kurssitoim 

inta kehittyi ja tuli m onipuoliseksi, 

vaikkakin se pääasiassa 

oli opettajien am m atilliseen keh ittäm 

iseen suunnattu a. H arrastusta 

riitti myös yhteiskuntaam m e kohd 

anneina vaikeina aikoina sosiaaliseen 

toim intaan, jopa a u te t 

tiin virka veljiä vieraissakin m aissa. 

Kehityksen erään ä ilm iönä 

voidaan m ainita, e ttä yhdistyksen 

nim estä on nyttem m in tarp eetto 

m ana karissut pois ’’suom alainen.” 

V. 1962 oli turkulaisten te h tä 

väksi uskottu SK L:n liittokokouksen 

ja kesäpäivien järjestäm inen. 

Liittokokous teki tuolloin historiaa. 

Se hyväksyi liitolle uudet 

säännöt, joiden m ukaan sellainen 

yhdistys, jonka jäsenm äärä ylittä 

ä 400 rajan, saa piirin oikeudet 

ja velvollisuudet. 

T ähän sääntöm uutokseen perustuen 

Turussa p äädyttiin aivan 

om aan piiriin. Ensim m äinen tä 

hän täh tääv ä toimenpide oli T u 

run O pettajayhdistyksen eroam i 

nen Turun Opettajayhdistyspiiristä, 

joka sittem m in m uutti n i 

mensä Varsinais-Suom en O pettajayhdistyspiiri 

r.y:ksi. T urun piirin 

m uodostavat Turun O pettajayhdistys, 

T urun K ansalaiskoulunopettajain 

Yhdistys ja Turun 

Erityisopetusyhdistys. Piirin puheenjohtajina 

ovat toim ineet y h 

distyksemme jäsenet Airi K äki ja 

M artti Tiikasalo. 

Piirin tehtävänä on olla yhdyssiteenä 

eri yhdistyksien ja liiton 

välillä sekä toim ia T u ru n o p ettajien 

taloudellisen ja oikeudellisen 

asem an turvaam iseksi ja p a ra n 

tamiseksi. 

Vuosikymmeniin ’’Arm ollisesta 

kouluasetuksesta 11 p. toukokuuta 

v. 1866 ja kouluin Y lihallituksen 

Suomessa tu tk im asta ja v ah 

vistam asta ohjesäännöstä kansakouluille 

Turun kaupungin kunssa 

elokuun 21 p. 1871” nykyhetkeen 

sisältyy kehityslinja, jo n 

ka m uotoutum iseen kunakin 

vuonna j a vuosikym menenä virassa 

olleella opettajak u n n alla on 

ollut ratkaiseva osuus. N yt Turun 

opettajien yhdistystoim innan 80. 

juhlavuotena olemme kuitenkin 

suurim m an m urroksen läh itu n tu 

m assa sitten Armollisen kouluasetuksen 

päivien. Uuden peruskoulujärjestelm 

än hallin to - ja 

opetusjärjestelm ä on m uotoutum 

assa nopeassa tahdissa. T ällä 

hetkellä ei kenelläkään o p ettajalla 

ole v araa eikä oikeutta jä t 

täy ty ä sy rjästäkatsojan asem aan, 

sillä loppujen lopuksi ratkaisee 

koulunuudistuksen onnistum isen 

juuri o pettajien asiantuntem us ja 

siihen yhdistynyt ennakkoluulottomuus.

Melkein turkulainen 

MUISTELMIA REHTORI KYÖSTI KAUKOVALLASTA 

Lehtori Kyösti Kaukovalta syntyi 

Paattisilla 1885 Alakylän Alitalon 

poikana. Tuli ylioppilaaksi 

1906 ja pian filosofian m aisteriksi 

ja lehtoriksi Tam pereen Suom 

alaiseen yhteiskouluun ja viimeksi 

Tam pereen Kauppaopiston 

rehtoriksi, jossa virassa toimi 

kuolem aansa saakka eli vuoteen 

1943. Näiden vuosien varrelle 

kertyy paljon toin ta ja aherrusta, 

joista lähem m in kertovat varsinaiset 

eläm äkerralliset tiedot, 

m utta sitä, m inkälainen täm ä 

oppinut mies oli läheistensä tu n 

tum assa, tuskin kovin laajalti 

tunnetaan. 

Poika oli jo kiertokouluun tullessaan 

hyvä lukija. Hillitäkseen 

hänen liian rivakasta sisälukuaan, 

kehotti opettaja, suntio A. V. 

A hlroth: Seisaat merkeis. 

Kyösti puolestaan luuli opettaja 

n tarkoittavan langan päässä 

riippuvaa kirjanm erkkiä ja koetti 

kaksin käsin kirjaa pidellen pysyttää 

m erkkiä vakaasti paikoillaan. 

K un ta h ti ei tä stä väärinkäsityksestä 

johtuen harventunut, 

u udistettiin huom autus. Silloin 

ta rttu i täm ä pikalukija toisella 

kädellään kirjanm erkkiin ja seisau 

tti sen lopullisesti. No, selvisihän 

se, m itä m erkkiä tarko itettiin, 

kun opettaja selitti, ettei 

’’niin viakkaast saa lukkee”. 

T ulipa sitten Kyöstin vuoro tu tu stu a kansakouluun ja kun en sim m äinen lukukausi oli p äätty 

nyt, opettaja Heikki Aura kävi 

pojan kotona ja selosti vanhem 

mille nuoren oppilaan koulunkäynnistä 

saam iaan kokemuksia. 

T eidän poikanne, sanoi opettaja, 

on kouluni paras oppilas. Minä 

siirrän h ä n e t n y t jo toiselle luokalle. 

Ensi keväänä hänen pitä 

ä pyrkiä Turkuun oppikouluun, 

m inä toim itan h än et sinne. Vastaväitteitä 

tehtiin lujasti. M istä 

ne ra h a t ja kortteerit saataisiin, 

oli heti ensim m äinen ja paha este. 

M utta kun kevät tuli, oli poika 

T urun Klassilliseen Lyseoon pyrkijöitten 

joukossa. H änet hyväksyttiin 

koulun oppilaaksi korkeimm 

alla pistem äärällä ja koulukortteeri 

saatiin jo ennestään 

tuntem am m e A tt Mimmin vaatim 

attom asta, m utta sitä kodikkaam 

m asta kam arista Raunistulan 

V ätiltä. 

K oulutehtävät olivat alun alkaen 

tulevalle historioitsijalle 

helppoja. Eniten h ä n tä kiusasi 

hidas eteenpäinmeno. H än oli 

melkein koko kouluajan luokkansa 

priim us ja milloin ei ollut, ei 

suinkaan johtunut taidon puutteesta, 

vaan pikemminkin pikku 

poikamaisuuksista, joilla hän silloin 

tällöin huvitti tovereitaan ja 

sydäm estään niille nauroi, joskus 

opettajakin. Kesäisin täm ä nuori 

lyseolainen käytti joka hetken, 

lainakirjaston turvin, pohjattom 

an lukuhalunsa tyydyttämiseen. 

M aantyö ei h ä n tä m iellyttänyt 

vähääkään. 

J o koulun alkuluokilta asti panivat 

Kaukovallan luokkatoverit 

merkille, ettei tä tä lukutoukkaa 

juuri koskaan näkynyt kaupungilla 

iltaisin kävelemässä. Samoin 

tulivat opettajat huom aam aan 

tuon paattislaisen m aalaispojan 

tavattom an lukuinnon ja niinpä 

hän lukukauden päättyessä ta 

vallisesti sai tunnustuksen ahkeroinnistaan 

stipendien muodossa. 

Pian alkoi hänelle avautua myös 

yhä useam pia kotiopettajan paikkoja 

herrasväen lasten lukujen 

ohjaam isessa. Näin sai täm ä 

nuori koululainen paitsi kohtalaista 

palkkiota ja tervetulleita 

aterioita tilaisuuden tutustua 

T urun säätyläisperheisiin ja niiden 

tapoihin, m itkä suuresti vaikuttivat 

hänen esiintym isvarm 

uuteensa ja myöhemmin opintojen 

rahoittam ism ahdollisuuksiin. 

M itä enemmän kouluvuosia 

karttui, sitä selvemmin havaittiin, 

e ttä oikea mies oli johdatettu 

opin teille. Lukuunottam atta 

aivan kyltym ätöntä tiedonhalua 

ilmeni tuossa nuorukaisessa jo 

varhain pyrkimys nähdä myös 

asian huvittava puoli. Voimakas 

huum orintaju sävyttikin m iehen 

mielen läpi koko hänen elämänsä, 

mikä ilmeni siinäkin, että 

hän m ielellään tu ttu je n seurassa 

höysti puhettaan väärentäm ättöm 

ällä P aattisten murteella. 

Siinä seitsem ännen luokan seutuvilla 

äkkäsi hän tuolla Sofiankadun 

tienoilla tytön, jota ei m illään 

saanut pois m ielestään ja 

aikaa myöten tästä tuttavuudesta 

sitten kehkeytyikin nuorelle m aisterille 

m orsian ja myöhemmin 

puoliso. Sen ym m ärtää, e ttä seurusteluun 

kuului myös päivittäiset 

puhelinkeskustelut. K erran 

aam upäivällä A tt Mimmin pienessä 

kam arissa halusi Kössi, 

joksi h ä n tä läheistensä kesken 

puhuteltiin, saada kuulla rakastettun 

sa äänen ja soitti sinne Sofiankadun 

puoleen. Kesken ru 

patteluansa tokasi sulhaskandidaatti: 

M itä m ä näenkä, viäläks 

sää olet paerallas? 

Älä hulluttele, m istä sinä sen 

tietäisit jos olisinkin. 

T ot kaiket m ää sen näen, eks 

sää m uista, ko m ää viimiskerral 

sanosin, et m eijän telehooniin 

pian tällätään näkövehkeet ja ny 

ne on reeras. 

K auhia sentään tota Kössii, 

m ahtaaks se nähdä — kuului 

kuin jostakin kaukaa ja luuri 

pantiin varovasti paikoilleen. 

T ästä puhelinjutusta sitten riitti 

ilonpitoa pitkäksi aikaa. 

Vilkkaana seuram iehenä K aukovalta 

oli hyvin tervetullut tu t 

taviensa joukkoon. Ulkonäöltään 

hän oli pitkä komea mies ja käytökseltään 

kansanom ainen vailla 

hituistakaan ylemmyyden tuntoa. 

H änellä oli tavallisesti paljon 

kerrottavaa kokemuksistaan, joita 

oli kertynyt etsiessään aiheita 

monia historiateoksiaan varten. 

Ikäviä asioita h ä n ei paljoa muistellut 

ja jos niistäkin täytyi jotakin 

m ainita, tapahtui se niin 

kevyesti ja harm ittom asti, että 

niillekin näin perästäpäin saattoi 

hymyillä. Itse hän nauroi 

omille ja toisten kommelluksille 

ja ta rtu tti väkisin iloisuuden vakavimmillekin 

kasvoille. 

Raunistulassa pysähdyimme 

kerran ohim ennen eräälle pihalle, 

jossa parhaillaan oli huutokauppa 

menossa. M eklarin käsi 

heilui jatkuvasti aika koomillisessa 

kaaressa. Toverini katseli 

toim itusta vähän aikaa ja kuiskasi 

minulle. 

Katos ko ton äijän käres on 

ikiliikkuja. 

Uudenkaupungin historiaa tu t 

kiessaan sikäläisen kirkon sakaristossa 

läm pim änä kesäpäivänä 

rupesi m iestä ram asem aan. Hän 

päätti ottaa välillä pienet nokoset 

sohvalla ja nauttikin ne sikäli 

runsaasti, e ttä heräsi vasta 

m yöhään iltahäm ärissä. Aikoessaan 

poistua havaitsi Kaukovalta 

oven lukituksi ulkopuolelta. Suntio 

oli arvatenkin jo aikapäivin 

sulkenut oven ja luullen tutkijan 

lähteneen ei tullut katsoneeksi 

sisälle. Ikkunakin oli niin tukevasti 

kiinni, ettei sitä voinut 

avata. Oli siis odotettava kunnes 

joku ohikulkija mahdollisesti tu 

lisi avuksi. Ennen pitkää lähestyikin 

kirkkoa nuori tyttö ja 

poika. Kaukovalta koputti ikkunaruutuun 

ja nuoripari pysähtyi. 

Uusi naputus ja avunpyyntö, 

m utta täm ä oli nuorille jo liikaa 

ja ajatuksen nopeudella he viillettivät 

taakseen katsom atta. 

Seuraava kirkon ohittaja oli 

vanhahko nainen, joka kuultuaan 

lyönnin ikkunaan kauhistuneena 

kokosi hameensa liepeet Ja p a 

keni kuin aaveen nähneenä. Lopulta 

tuli paikalle m uuan kaupungin 

pomomiehistä, joka h ä n 

kin hiukan ensin säpsähti, olih 

an ,1o melkein sydänyö, m utta 

tuli kuin tulikin puheen k an tam 

an päähän ja saatuaan selityksen 

näin epätavalliseen tilanteeseen, 

haki vartijalta avaimen ja 

päästi m iehen pinteestä. Kaukovallasta 

täm ä oli oikein hauska 

ja virkistävä tapaus ja syyllisyyden 

tu n n etta potevaa suntiota 

h än seuraavana päivänä iloisesti 

lohdutti, jo tta m itä täsä ruvetais 

turhia m urhettum aan, kyl ne 

peljästyneet siit taas friskaantuvat. 

K erran eräässä juhlassa K aukovalta 

tähyili ympärilleen, lopuksi 

katsahti kysyvästi m inuun 

ja vaimoani tarkoittaen tiedusteli: 

Mihes sää ristis jätit? 

Tässähän h ä n on vierelläni, 

vastasin. 

Anteeksi, etten huom annut, 

m utta täm ä vaan todistaa mun 

viattom uuttani, hym yili Kyösti 

leveästi. 

Sattuip a Tam pereella m uuan 

huom attu henkilö täyttäm ään 

vuosia. K aukovalta, vanha sa 

nom alehtimies, sai heti aatteen: 

N yt on tehtävä lehden erikoisnumero. 

Niinpä sitten m erkkipäivänä 

tipahti sankarin postiluukusta 

sanom alehti, jossa m erkkipäivän 

viettäjää kiiteltiin monin 

sanankääntein. K errottiin m itta 

vasta eläm äntyöstä ja m uusta 

sellaisesta m yönteisestä. M utta 

Paattisilta koteutuva ja Turussa koulunsa käynyt, m utta varsinaisen 

elämäntyönsä Tampereella suorittanut rehtori K yösti Kaukovalta liittyy 

turkulaiseen kulttuurihistoriaan m uullakin tavoin kuin eteväksi ja 

vilkkaaksi tunnettuna koulupoikana, jota kautta kirjoittajam m e, asemapäällikkö 

K. Paijula kuvailee. ”A tt-M im m istä” hän on laajahkosti 

kertonut Suomen Turun numerossa 4/61 ja tietoja hänestä on k u n 

nallisneuvos Arvo Toivosen muistelmissakin saman vuoden numerossa 2. 

Kyösti W alfrid Kaukovalta, Paattisten Alitalon poika, oli syn tynyt 

1885. Nuorena maisterina hän jo 1910 tuli Tampereen yhteiskoulun 

historian ja suomen kielen opettajaksi ja v. 1918 Tampereen kauppaoppilaitoksen 

rehtoriksi, jossa virassa kuoli v. 1943. P uuttum atta hänen 

moniin historiateoksiinsa ja -tutkim uksiinsa — onhan hän m m . kirjoittanut 

neliosaisen Uudenkaupungin historian, 350 vuotisjuhlaansa 

tänä vuonna viettävän länsisuom alaisen merikaupungin — toteam m e 

ajankohtaisena tietona, kun Maarian pitäjä vuoden alusta on kokonaisuudessaan 

sulautettu Turkuun, että K yösti K aukovalta o tti aikanaan 

tehtäväkseen kirjoittaa Maarian pitäjän historian kolm annen 

nideosan, joka käsittää ajanjakson 1868—1943, siis ajankohtaan, jolloin 

valtava osa Maariaa yhtyi Turkuun. Hän on itse m aininnut teh 

neensä työtään innolla, koska se oli hänen monista historiankirjoituspuuhistaan 

mieluisin siksi, että se liikkui tutuilla tienoilla, hänen lapsuutensa 

ja nuoruutensa seuduilla. Kuolema katkaisi työnteon heinäkuussa 

1943, joten vv. 1919— 43 historiaosa jäi kirjoittam atta. Työsuunnitelma 

oli kuitenkin jo hahm oiteltu ja osa materiaaliakin hankittu, 

kun hänen tyttärensä Eila K aukovalta-Kaila suoritti työn loppuosan 

ja teki täydennystyöt alkuosaankin. 

V. 1931 Satakunnan sillasta otettu kuvam m e pyrkii vain ohjaam aan 

nykyturkulaista paikalle, missä Vätti sijaitsi — siltaahan ei K aukovallan 

koulupoika-aikana ollut. K un silta ylitetään ja kaarretaan 

oikealle Virusmäentielle, on tien vasemmalla puolella juuri ennen ty. 

Tarmon taloa rakennusryhmä, jossa oli "A tt-M im m in” täysihoitola, 

Kaukovallan koulukortteeri. Asuintalot sillan tuolla puolen olivat v. 1931 

yksikerroksisia puutaloja.

lopuksi v ih ja istiin noin vain hien 

okseltaan vuosia sitten hänen 

kohdalleen sattu n eesta kom m elluksesta. 

M u istetaan h an vielä se 

koko kaupunkia ja m aaseutuakin 

hu vittan u t oikeusjuttu, jo ssa san 

karim m e esiin tyi syytetyn a sia 

m iehenä, m u tta hävisi sen perinpohjin. 

V aan m itäs m e noista 

van hoista. R eilu kaveri kaikin 

puolin. 

K un sitten illalla kokoonnuttiin 

viettäm ään oikeita syntym ä 

päiviä, tuntui kuin päivän sa n 

k arin iloisuudessa olisi ollut h iu 

kan niinkuin sordiino päällä. R ou 

vakin n äy tti tarjoilev an herkkuja 

a n arvokkaan vakavasti turhia 

hym yilem ättä. 

Silloin p äätti K aukovalta, jo k a 

jousen oli jä n n ittä n y t, sen myös 

lau kaista, m eni ju h lija n luo, veti 

task u staan päivän lehden ja lau 

sah ti iloiseen tap aan sa: 

S in u sta on lehdessä hieno 

ju ttu . 

V ai hieno. Seh än tässä ju uri 

paneekin a jattelem aan , m in käla 

ista porukkaa näm ä sanom a- 

lehtim iesvieraani oikein ovat. 

M itä veli puhuukaan. T äm än 

p arem m in ei m eistä kukaan voisi 

ajatu ksiam m e tu lk ita kuin m itä 

tässä on san ottu . K uule nyt kun 

m in ä luen artikkelin kaikkien 

kuulla. 

E i tarvitse, olen sen jo lukenut. 

Luen m in ä sen nyt kum m inkin 

ja sano sitten , m ih in koh taan et 

ole tyytyväinen. 

E d u s ta v a a n etusivun syntym ä- 

päiväuutiseen, jo ssa hyvin kiitollisin 

m ielin an n ettiin läm m inhenkinen 

tunnustus päivän ju h lija l 

le, liittyi kom ea kahden palstan 

kuva. E i san aakaan m istään epäonnistum 

isista. K u n täm ä kaikki 

oli vieraitten kuullen ju lkiluettu, 

m uuttui m ieliala ju h lan v iettäjän 

perheessä kokonaan. K un vielä oli 

vaivihkaa isännälle selitetty, että 

sitä erikoisnum eroa, jo n k a hän 

oli aam u lla saan ut, oli painettu 

vain yksi kappale ja m ikä vastus 

ja vaiva siitäkin oli ollut ja 

e tte i sitä tien n yt kukaan muu 

kuin p ari m iestä toim ituksessa, 

n iin suuresti helpottava huokaus 

kohosi talonväen rin n asta ja yhdessäoloa 

ja tk e ttiin m itä h ilpeim 

m än tunnelm an vallitessa 

p itkälti seuraavan vuorokauden 

alkutunneille ja onnistuneelle kujeelle 

nauroi talon isän täväki ja 

Ja tk u u sivulla 20 

HANNA MELANDER: 

GAMLA MINNEN FRÅN ÅBO 

Livet i e tt borgarhem på 1870 

— 80 ta le t skiljde sig ju i må nga 

avseenden fr å n vår tid. Fam ilje 

rn a voro stora. I värt hem t.ex. 

funnos fa r och mor, 8 barn, 

köksa, ”övre” och ’’nedre” husa, 

vanligen 2 b arnju ngfru r, en för de 

större barnen och en äldre dadda 

för lindebarnen, en kontorist, som 

dock bodde i sitt eget hem , men 

intog sin a m ältider vid fam ilje 

n s bord, tvä bodherrar, som 

bodde i fam iljen , tvä drängar och 

allehanda tillfälliga hjälpredor 

vid byken, storstädnin gar o.s.v., 

således i ru nt tal om kring 20 personer. 

Alla dessa skulle ha 

husrum, 3 b astan ta m å ltider om 

dagen, 3 ganger kaffe, alias kläder 

skulle tv ättas hem m a, strumpor 

stoppas, underkläder lappas, brödet 

bakas hem m a, ju lfisken lutas, 

m em m an kokas o.s.v. I köket var 

köksan enväldshärskarinna, och 

det var ej rå dligt för barnen att 

blanda sig i hennes angelägenheter. 

E tt undantag gjordes dock 

på på skaftonen, då hon i n åder 

tillä t a tt på skäggen färgades och 

kokades i köksspiseln. 

”Övre” husan var vanligen en 

ung och behaglig flicka, som 

öppnade tam burdörren för besökande 

(barnen använde kökstrapp 

a n ), städade en del rum, dukade 

och passade upp vid bordet m.fl. 

lättare sysslor. ’’Nedre” husan 

deltog även i rum m ens städning, 

bakade lim por och bullar i bagarstugan, 

skötte om de stora 

bykena, biträdd av gam la beprövade 

hjälpgum m or, skötte om 

bodherrarnas och drängarnas 

underkläder, stoppade korv o~,h 

kokade syltor om hösten o.s.v. Det 

var m insann ett styvt arbete. 

Vid bykena anlände hjälpgum - 

m orna aftonen föru t och tillbragte 

n atten liggande på köksgolvet 

för a tt vara färdiga att 

följan d e morgon kl 4 à 5 taga 

ihop med tvätten. Då ingen vattenledning 

fan ns i gärdarna, 

skulle allt vatten köras frän 

’’Skansbrunnen”, som läg ett 

stycke bortom begravningsplatsen 

Inne i staden fan ns ju även brunnar, 

men deras vatten var härt, 

och ansägs vara oläm pligt tili 

byke. Då kläderna voro tvättade, 

kördes de i stora såar ned tili 

ä n för a tt sköljas. M ycket ont 

fingo de stackars bykerskorna 

slita, dä de o fta i köld och bläst 

skulle stä med väta fö tter pä 

klappbryegan och sk ölja de otallga 

plaggen. Sen are då kloaklednin 

garn a leddes ned tili å n förbjöds 

sköljningen av kläder. 

T ill övre husans äliggande 

hörde även a tt på kvällarna 

avhäm ta husets unga dotter, dä 

hon på aftn a rn a bevistade en 

tillställnin g i nägon bekant fam ilj 

eller Stadshuset. Då ja g t.ex. var 

pä aftonbju dning hos Kyrklunds, 

vilka bodde i trähuset m itt emot 

Prim a, så ansägs ja g e j ensam 

kunna komma hem, fa st vägen 

ej var dess längre än tvärs över 

torget. A tt avhäm ta skön fröken 

frän danser i Stadshuset var 

därem ot m ycket in tressan t och 

tam buren i Stadshuset var i god 

tid befolkad av ju n gfru r med 

ylledukar på huvudet, som i väntan 

på hem färden delgävo sina 

iakttagelser angäende de uppvaktande 

k avaljerern a och gävo 

goda räd. A tt deras nattsöm n 

inskränkte sig tili ganska fä 

tim m ar tän kte ingen pä, men 

dessa festligheter förekommo 

ganska sällan. Fyra gänger under 

vinterns lopp dansade m an för 

a tt fä ihop pengar tili B rah e- 

statyn och nägon enstaka gäng 

dansade m an i H jeltens fina, 

väldiga sal eller i andra bekanta 

fam iljer. Bröllop firades däremot 

grundligt, ofta i 2 eller 3 dagar. 

T idigare var Kuppis gam la 

Brunnssalong en om tyckt festlokal. 

D är firades pappas och 

m am m a In as bröllop, m änga 

silverbröllop och andra bem ärkelsedagar. 

Som byggnaden stod 

oeldad heia vintern och endast 

värmdes upp för tillfället, dubbla 

fönster saknades o.s.v., var där 

alltid rysligt k allt och kära far 

förm anade sin a damer a tt kläda 

sig varm t undertill, sä a tt de ej 

skulle taga döden pä sig. Ingen 

fara för ungdomen som dansade, 

m en gam m alt folk hade en stor 

respekt för den dragiga salongen. 

E fte r det Phoenix uppförts 

flyttades festligheterna dit, och 

Kuppis gam la Brunnssalong 

förstördes av eldsvåda. 

T ill stadens gentilaste privatbostäder 

hörde H jeltska lokalen, 

som upptog heia övre väningen 

av huset. där apoteket ännu är 

beläget. Skildringen är skriven på 

1930-talet. Den enorm t stora salen 

hade m usikläktare uppe vid ta - 

ket, d ärifrän m usikens sm äktande 

toner ljödo. Dessutom fan ns det 

’’pappas sal”, även den ett m ycket 

stört rum, ’’pappas k abin ett”, det 

stora förm aket och ännu ett litet 

kabinett, m atsal och sedan sängkam 

m aren, de större flickornas 

rum, pojkarnas rum och de yngre 

barnens barnkam m are. Även här 

bodde alla farm aceuter, provisorn 

och eleverna i nedre vå n in 

gen, m en intogo sin a m åltider 

i övre vå ningen. T a n t H jelt hade 

ocksä en hushå llsm am sell, som 

h jälp te henne med vå rden av det 

stora hem m et. Dessutom hade de 

V aarniem i vackra egendom, där 

H erm ansdagen firades med middag 

och gästerna för des frän 

staden med extra ängbät. Som 

e tt lite t interm ezzo fö rtjä n a r 

kanske a tt om talas, a tt dä generalguvernören 

Adlerberg tillkännagav 

sin önskan a tt besöka 

Abo, och frägan diskuterades, 

var han skulle bo med sin svit, 

sä erb j öd sig apotekar H jelt a tt 

uppläta sitt vackra hem. Tidpunkten 

var visserligen nägot 

illa vald, ty storken var pä väg 

tili fam iljen , men m an hoppades, 

a tt det höga besöket skulle vara 

undanstökat innan storken 

anlände. Men sä väl gick det ej. 

De ryska kockarna hade redan 

an län t, tagit köksregionen i 

besittning och vidtagit sina förberedelser, 

dä barnm orskan fick 

hasteligen tillkallas, och ett 

tvillingspar skädade dagens lju s 

i sängkam m aren, under det ryska 

m ilitärm usiken spelade utanför 

pä gatan den högtidliga k ejsarhymnen. 

D å saken om talades för 

hans excellens, fan n han detta 

vara ett m ycket gott förebud och 

ville genast uppvakta den lyckliga 

modern och fram föra sin lyckönskan, 

vilket dock artigt avböjdes. 

Liksom bröllopen och andra 

fam iljefester firades med tillbörlig 

stät, hade ocksä begravnin 

garna sin skilda prägel. O fta 

hängdes vita lakan för fönstren 

och alla möbel överdrogs med vita 

skynken, lakan, handdukar, servetter 

eller vad som fanns tili 

hands, sä vida i huset e j fanns 

vita sommaröverdrag, som i hast 

tvättades och lades pä möblerna. 

Ja g m inns huru M amma, faster 

Amanda och ja g gingo dagen 

före ta n t Lundström s begravning 

tili hennes hem medförande nödiga 

vitvaror, och huru tungt ja g 

kände saknaden efter denna min 

k ära tan t, dä ja g med knappnälar 

fäste de vita tygstyckena pä 

möblen i hennes sal. A tt vintertid 

uppbringa blommor väre sig tili 

glädje III-e lle r sorgefester var sä 

gott som om öjligt. Ägde m an en 

Calla, som blommade, var det 

rädligast a tt ej ställa den i 

iönstret, ty h eit säkert ringde 

det inom kort pä tam burklockan, 

och en alldeles främ m ande person 

frägade, om det ej vore m öjligt 

a tt erh älla den vackra blomm 

an tili en kär anförvants 

begravning, med eller utan skälig 

ersättning. A tt trakteringen var 

riklig var naturligt, och tili allra 

sist ju s t innan gästerna skulle 

bryta opp, inbars väldiga brickor 

med stora kringlor, av vilka var 

och en skulle föra en med sig 

hem. G ästerna hade ocksä för 

säkerhets skull försett sig med 

en ren näsduk av den tidens 

respektabla dimensioner, med 

H anna M elander. 

vilken kringlan omlindades, och 

hemma väntade i synnerhet b a r 

nen pä fars och mors hemkomst, 

undrande om de skulle medföra 

en begravningskringla, ty dessa 

rariteter bestodos blott pä 

"b ä ttre” begravningar. Sen are 

efterträddes de av sm ä päsar 

med fin W ibergs konfekt, som 

var och en skulle föra hem med 

sig. Ja , den fru W iberg, ära över 

hennes m inne! Hon skulle förtjä 

n a ett skilt kapitel. 

Vid sidan av Brunnssalongen, 

som användes endast vid festliga 

tillfällen , första-M aj firning och 

dylikt fanns en gam m al badinrättning, 

ganska skröplig och p rimitiv 

även den, men dä den var 

det enda ställe, där m an äret om 

künde fä varm a bad, sävida m an 

ej ville begagna sig av de ganska 

tvivelaktiga badstugorna, var den 

ganska anlitad. Visserligen var 

det ju ganska besvärligt a tt tran s- 

portera en stor fam ilj av och tili 

Kuppis, men den tidens ’’trillor" 

och kurslädar voro rym liga ekipage, 

i vilka m an künde stuva 

in rä tt m änga ungdomar. O ch i 

Kuppis badinrättning blev m an 

väl em ottagen av den sn älla vaktm 

ästar Henriksson, som lunkade 

omkring med en handduk knuten 

över magen och placerade var och 

en i sin avklädningshytt. V aktm 

ästar Henriksson var en i heia 

staden känd person. Utom befattningen 

som intendent för 

badhuset, var h an en oumbärlig 

hjälpreda vid alla större bju d - 

ningar, även i privata fam iljer. 

Ingen künde duka ett festligt 

bord som h an, ingen balan cera 

de väldiga te - och toddybrickorna 

bland de talrika gästerna som 

han. V ärdinnan künde kän n a sig 

lugn, den gode Henriksson skötte 

om allting. D ärför var det som 

om en bomb exploderat, då i 

staden spreds ryktet, a tt h an s 

hustru rym t hem ifrän med en 

annan . D et var nägot oerhört. 

Redan det a tt en hustru läm n ar 

sitt hem var pä den tiden ren t 

av otroligt, och a tt d ärtill övergiva 

en sä allm än t aktad och 

om tyckt person som H enriksson 

künde ej nog strä n g t fördom as 

H eia stan var i uppror. Ännu 

för nägra ä r sedan levde H en 

riksson pä G ubbhem m et och 

intervju ades av en reporter, som 

bad honom b erätta om gam la 

tider. M en gubben svarade: ”Nog 

skulle ja g kunna b erätta m ycket, 

ty ja g säg och hörde m ycket i 

de fam iljer, där ja g anlitades, men 

det h ar aldrig h ö rt tili m ina 

vanor a tt för andra berätta, vad 

ja g säg och hörde.” S ä byggde 

Petrelius en ny bad inrättn ing vid 

än där R ettigska p alatset nu stär 

och gam la Kuppis blev öde och 

tom t, m en det skulle ännu dröja 

m änga ärtionden in n an en sädan 

lyx som badrum i privata fam ilje 

r blev en verklighet. 

J a , den v atten frägan var ett 

svärt problem ännu dä ja g gifte 

mig och även längt senare. N atur - 

ligtvis sam lade m an a llt regnvatten 

som him m elen gav i stora 

kar vid alla rännor, och det var 

ju m ju k t och skönt tili tv ä tt och 

barnens bad, m en tili m atvatten 

künde det ej användas, u tan en 

form an skulle anlitas, som frän 

Skansbrunnen häm tade det sköna 

vattn et. E n företagsam m an 

h ittad e pä a tt köra om kring i 

staden med en vatten tu n n a och 

stan n a i vart gathörn och ringa 

i en stor klocka. sä a tt ju ngfru rna 

künde komma och fä sin a äm - 

baren fyllda. M en antagligen 

ansägs priset alltfö r dyrt, sä a tt 

den kom m ersen sn art upphörde. 

V ärst var det dä m an med barn 

och blomma kom hem frä n landet 

och in te en droppe vatten fan ns 

i huset, och m an u n d erlätit a tt 

pä förhand beställa vatten. 

Även vid eldsvådor spelade 

vatten frägan en viktig roll. Alla 

som hade egen h ä st och de voro 

ju rä tt m änga, voro förpliktigade 

a tt ständigt h a en med vatten 

fylld tunna pä sin gärd och vid 

första ’’tu tningen” rycka u t tili 

brandstället. Även h ä sta rn a voro 

sä vana a tt de börjad e hoppa och 

väsnas i sina spiltor, dä de hörde 

brandsignaler, som brandvakterna 

bläste frän brandtornet p ä Puolalabacken. 

Även gingo extra 

brandvakter om kring längs gatorna 

tutande i stora horn. D et 

var hem skt a tt vakna i sin 

sötaste söm n av de faslig a lä ta r- 

na. E n ivrig tävlan rädde em ellan 

drängarna om vem som skulle 

anlän da m ed den första tu nnan 

vatten. Synnerligen spännande 

var denna tävlan m ellan L indblom 

ska och W igeliuska d rän garna, 

som ju bodde m itt em ot 

varandra vid torghörnet. P ris 

utdelades ä t de fö rst anlända 

och deras n am n publicerades

följande dag i tidningen. En 

a n n n funktionär, vars äliggande 

var a tt vandra längs gatorna, var 

stadens trum slagare, som i gathörnen 

först skulle trum m a ihop 

publik och sedän med ljudelig 

röst tillkännage det viktiga 

m eddelandet h ä n hade a tt avge. 

Tili m inä tidigaste m innen hör, 

huru jag stod i torghörnet och 

hörde a tt ’’Borisoffin kissa on 

karannut, karannut, Borisoffin 

kissa on k a ra n n u t”, sam t vilken 

belöning som utlovades för dess 

äterfinnande, ackom panjerat av 

ljudliga trum virvlar. 

* 

Jo h an G ustaf Wigelius kuului 

niihin viime vuosisadan turkulaishahm 

oihin, jotka tunnetaan 

suurliikem iehinä ja lahjoittajina. 

V iim em ainitussa suhteessa hänen 

nim ensä liittyy lähtem ättöm ästi 

m.m. Rouvasväen raam attuseuran 

ja sen om istam an rukoushuoneen 

syntyhistoriaan. H än m enetti 

isänsä 4-vuotiaana ja äitinsäkin 

kym menen vuotta myöhemmin ja 

joutui tuolloin aloittam aan eläm 

änsä täysin tyhjin käsin. T a r 

mokkuudellaan h ä n jo kym menkunta 

vuotta myöhemmin perusti 

T urkuun vähittäiskaupan, johon 

taaskin vuosikymmenen viertyä 

liitti vienti- ja tuontiliikkeen, 

myöhem min laivanvarustuksenkin. 

Wigelius kuoli v. 1901 72- 

vuotiaana. H änen v. 1863 solmittu 

avioliittonsa Sauvon kappalaisen 

O tto Pihiin ty ttären Ida Viktoria 

Jo hannan kanssa kesti 10 vuotta. 

Heillä oli v. 1865 syntynyt ty tär 

H anna, joka avioitui v. 1892 T u 

run klassillisen lyseon rehtorin 

H enrik M elanderin kanssa. 

T äm ä ty tä r on 1930-luvulla kirjo 

itta n u t m uistiin oheisen eloisan 

kuvauksen turkulaisen kauppakartanon 

eläm ästä 1870- ja 1880- 

luvuilla. Tuolloin emännöi talossa 

J. G. W igeliuksen toinen aviopuoliso 

vuodesta 1874 Malvina 

Louise M echtildis, o.s. Ekholtz. 

K auppakartanon rakennukset 

ovat yhä edelleen olemassa Eerikinkatu 

8:ssa. Pihalla olleet tallija 

aittarakennukset purettiin 

aivan äskettäin. Kaikki ovat tietenkin 

nykyisin läpikäyneet muodonvaihdoksia. 

Niinpä kuvassamme 

näkyvä puurakennus, joka 

oli W igeliuksen perheen varsinainen 

asuintalo, oli kirjoituksen 

kuvaam ana aikana tyypillinen 

turkulaistalo, johon oli sisäänkäynnit 

pihan puolella, katufasaadissa 

vain kaunis ikkunoiden 

rivi. K uten näkyy on rakennuksessa 

nyt erilaisia liikehuoneistoja, 

joihin on tietenkin päästävä 

kadun puolelta. Vasemmalla 

näkyvä kivitalo sensijaan parem 

m inkin kuvastaa m ennyttä aikakautta, 

Olihan siinä tuolloin Wigeliuksen 

vähittäiskauppa, jossa 

m yytiin ’’siirtom aatavaroita”, viljatuotteita 

ja laivatarvikkeita, 

liittyivätpä vähittäiskauppaan 

om an teurastam on tuotteetkin. 

Alakertaan kuului lisäksi suuri 

ruokailusali, johon oli välitön 

yhteys puutalon puolelta. Tukkukauppaa 

varten, jonka tärkeim 

m ät artikkelit olivat vilja, eritoten 

kaura, ja puutavara, tuontipuolella 

erityisen suuressa m äärin 

kahvi, oli varattu tilat kivitalon 

yläkerroksista m uutam ine 

asuttavina huoneineenkin. Kivirakennuksessa, 

Kauppatorin kulmassa, 

jossa nyt on m.m. pankki, 

KOTISEUTU- 

HARRASTUSTA 

K otiseutuharrastuksesta puhuttaessa 

ajatellaan useimmiten koululaisia 

ja m uuta nuorisoa. Sopivasti 

’’realisoim alla” voidaan tä tä 

varttuneem m an väen keskuudessa 

suhteellisen vähän harrastettu a 

alaa kuitenkin saada uudelleen 

eläm ään. Siitä havainnollisena 

esimerkkinä kerrottakaan seuraava 

tapaus. 

T askulantien ja M ullintien kulmauksessa 

K astun kaupunginosassa 

sijaitsevassa runsaan vuoden 

vanhassa lähes 200 asuntoa 

käsittävän asuntoyhtiön Kairviidan 

viime joulukuisen yhtiökokouksen 

yhtenä ohjelm anumerona 

oli esitelmä paikkakunnan historiallisesta 

menneisyydestä. Puhuja 

n a oli M aakunta-arkiston hoita 

ja prof. Toivo T. Rinne, joka 

mielenkiintoisessa ja helppotajuisessa 

esityksessä valotti Taskulan 

menneisyyttä. 

Saimme kuulla, e ttä tällä paikalla 

oli pieni yhdyskunta jo paljon 

ennen Turun kaupungin syntym 

istä, noin vuonna 600. Paikka 

on näet korkeammalla kuin T u 

run kukkulat, jotka silloin vielä 

olivat veden saartam at. Kaivaukoli 

laajaa liiketoim intaa varten 

alakerrassa erilaisia tiloja, myös 

perheen suuri leivintupa. Yläkerrassa 

oli asuntoja. 

Firm an J. G. Wigelius var 

inrymd i denna gård pä 1800- 

talet. 

SUONENI 

TURKU 

ku lu u ¡o kaiseen 

tu rkulaise en 

kotiin. 

ti lätkää 

se v u o d eksi 

1967 

lahjaksi m yös 

su k u la isille n n e 

m u u a lla m a a ssa 

sissa on tältä paikalta löydetty 

parikym m entä hautaa. Niistä löydetyt 

keihäänkärjet, miekat, ko 

ru t ym. ovat olleet hopeakoristeisia, 

mikä viittaa paikkakuntalaisten 

varallisuuteen. 

Kun asutus kasvoi, alkoi liika 

väki siirtyä lähipaikoille perustaen 

’’tytärkyliä”. Niitä syntyi 

mm. K aerlaan, Virusmäkeen, 

R aunistulaan, K ähärlään, Ruohonpäähän 

ja Pitkämäkeen. 

Talojen nim iä täällä olivat 

mm. Pumpo, sittemm in Puolikko, 

Luukirves, myöhemmin Kirves, 

Leipähousu, myöhemmin Leipälä, 

Mulli jne. 

Kyseistä asuntoyhtiötä rakennettaessa 

purettiin paikalta m a 

tala puurakennus, M aarian kappalaisen 

vanha virkatalo. Puhuja 

m ainitsi kappalaisia asuneen tä l 

lä paikalla aina vuoteen 1696, 

jolloin m aaherra m ääräsi Taskulan 

kappalaisen virkataloksi 

Vaikkei täällä asuneista kappalaisista 

vuosisatojen varrella monikaan 

kohonnut kirkkoherraksi, 

oli heidän keskuudessaan kuitenkin 

m ainittavia kansalaisia. N iinpä 

eräs heistä oli Ruotsin valtiopäivien 

jäsen ja toinen taas huom 

attava kirjailija, jolta ilmestyi 

useita kirkollisiin asioihin liittyviä 

teoksia. M ainittakoon myös, 

että Taskulasta lähti siirtolaisia 

Ruotsiin jo niin aikaisin, että eräs 

Pietari ja Hannu, palasivat kotiin 

takaisin jo v. 1476 perintöasioitaan 

selvittämään. 

T ähän suuntaan selvitteli prof. 

R inne paikkakunnan menneisyyttä 

salintäyteisen yleisön seuratessa 

esitystä hiirenhiljaa. Itse olen 

asunut turkulaisissa yhtiötaloissa 

vuodesta 1903 alkaen, m utta ensi 

kerran niissä on keksitty näin 

mielenkiintoisella tavalla selvitellä 

sen m aapohjan ja seudun 

menneisyyttä, jossa täm änpäiväinen 

kotimme sijaitsee. E hkä tä s 

sä olisi ideaa m uuallakin päin 

T urkua seurattavaksi. — N. K. 

Toiminnanjohtajan palsta 

Turku-seuran 10. toimintavuosi riksi toim innanjohtaja J. Laurila. 

Kokouksessa hyväksyttiin 

alkoi nais jaoston järjestäm ällä 

tunnelm allisella ja erittäin onnistuneella 

kynttilänpäiväjuhlalla ja tilikertom us sekä valittiin pu 

vuosikertomus eräin tarkistuksin 

29. 1. Turun VPK:n juhlasalissa. heenjohtajisto ja erovuoroiset 

Juhlapuheen piti kaupunginjohta 

ja Väinö J. Leino käsitellen sekä asess. E. V u o r i hallitukseen 

hallituksen jäsenet uudelleen 

puheessaan Turun kaupungin prof. E. Aaltosen paikalle; samoin 

kasvua ja sen asettam ia vaatimuksia 

taloudelliselle, sosiaalita 

rk astajat. Hyväksyttiin entiset 

valittiin uudelleen entiset tilinselle 

ja kulttuuritoiminnalle. vuosi jäsenm aksut (5 m k ja 2 mk, 

Muussa ohjelmassa kuultiin laula 

jatar Linda Widstedtin, vastaavasti kym m enkertaisina, 

ainaisjäseneltä m ainitut sum m at 

ja Turun N aislaulajain kvartetin yhteisö jäsenm aksu 50 mk) sekä 

esityksiä, Anja Kronsieffin ilm oituslehdiksi Turun Päivälehti, 

ja Juhani R y t k ö 1 ä n sanahuu- T urun Sanom at, Uusi Päivä ja 

moria sekä seurattiin L ahja Sal- Abo U nderrättelser. Lisäksi käsiteltiin 

sääntöpykälien 5, 7 ja 8 

vianderin tyttöjen tanssinum e- 

roita. Kynttilöiden valossa nautittu 

pöytiin tarjoiltu kahvi ja m arras—joulukuussa kokoontu 

muutosehdotus, m inkä m ukaan 

VPK:n soittokunnan musiikkiesitykset 

lisäsivät juhlan viihtyisää viin tulisivat kuulum aan täh än 

van seuran syyskokouksen te h tä 

tunnelm aa. K uuluttajana toimi saakka vuosikokoukselle kuuluneet 

tehtävät p ä ättää seuraavan 

liikunnanohj. L ahja Salviand 

e r ja juhlaan oli saapunut salin 

täysi yleisö. 

suunnitelm an vahvistam isesta ja 

vuoden jäsenm aksuista, toim inta 

Vuoden ensimmäisen jäsenillan ilm oituslehdistä. Kokous hyväksyi 

järjestivät hallituksen jäsenet A. muutosehdotuksen jä ttä e n hallitukselle 

valtuudet suorittaa rekis 

O. Jokinen, J. Koikkalainen ja 

L. Orell 1. 3. Turun Työväenopiston 

juhlasalissa. Toim ittaja tosehdotukset. Kokouksen p ä ä t 

teriviranom aisten vaatim at m uu 

O r e 11 i n tervehdyssanojen jä l teeksi nähtiin rva M aire S p i i- 

keen lähemmäs kahteensataan k i n valm istam a filmi ’’Aurajoen 

henkeä nouseva yleisö seurasi varrelta”. 

dir.mus. U. Sipposen piano-, Hallitus on kokoontunut kolme 

opettajakvartetti S e T e a n kertaa (1. 2., 28. 2. ja 22. 3.) ja 

(veljekset Seppo, Teppo ja M atti työjaosto kerran (22. 2.). 

Ruohonen) laulu- ja rak.mest. P. 

Saarisen huumoriesityksiä. 

Turun Urheiluliiton pojat voimistelivat 

S. Sappisen johtam i 

JÄSENTEN M UISTIIN: 

na. Aiheenaan ’’T urun tulevat Perjantaipäivät 12. 5., 19. 5. ja 

kasvot” asem akaava-arkkitehti P. 26. 5. ovat T urku-seuran kevät- 

Sivula esitelmöi Turun yleis- retkipäiviä. Seuran retkeilyjaoskaavasuunnitelm 

asta. K uuluttajan 

a toimi kunnallisneuvos J. klo 18.00 lähtevät K auppatorilta 

ton toim esta m ainittuina päivinä 

Koikkalainen. O nnistuneen R uotsalaista T eatteria vastapäätä 

linja-autot kaupungin läh i 

jäsenillan päätti R. Nordmanin 

ja H. Teurin Turun kaupungille ym päristöön ja liitosalueille kohteina 

vanhat kartanot. R etkeilyi- 

tilauksesta valm istam a uusi m atkailuelokuva 

’’Turku, saaristom e hin ovat seuralaiset ystävineen 

ren kaupunki”. 

tervetulleita. 

Turku-seuran vuosikokous pidettiin 

m aaliskun 22. päivänä syytä jo tässä vaiheessa ottaa 

Kesälomaa suunniteltaessa on 

Turun Työväenopiston juhlasalissa, 

johon lakosta johtuvien il- vinä luonnonkauniilla S a a rijä r 

huomioon heinäkuun 1.—3. p äi 

moitteluvaikeuksien takia oli kokoontunut 

vain kourallinen seu 

kunnalliset kotiseutupäivät (jä r 

vellä jä rjestettäv ät X IX valta 

ralaisia. Puheenjohtaja arkkit. jestäjinä K eurusselän Seu^a. K euruun 

kunta ja K otiseutuliitto). 

Olli Kestilä avasi kokouksen, 

minkä jälkeen kunnioitettiin kuluneena 

vuonna poistuneiden sä tavallista turistim atkaa huo 

K un m atka on tutustum ism ielesprof. 

W. Aaltosen, prof. E. Aaltosen 

ja prof. E. W. Juvan muista 

a n halvempi, rohkenem m e suom 

attavasti antoisam pi ja h in n altoa 

hetken hiljaisuudella. K o sitella läm pim ästi. Asiasta kiinnostuneet 

ottanevat ajoissa y h 

kouksen puheenjohtajaksi valittiin 

asess. E. Vuori ja sihtee- 

te y ttä toim innanjohtajaan.

T u ru n Suom ala inen S äästö pankki jakaa vuosittain osan voittovaroista 

a n yleishyö dyllisiin ja hyvän tekevä isyysta rko itu ksiin . K u va m m e viim e 

vuoden voittovaro jen jakotilaisuudesta. Suom alaisen S ä ästö pankin h a l 

litu ksen p u h eenjo h ta ja , ka uppatiet, tri h.c. Ilm a ri K ataja , to im itu s 

jo h ta ja J u k ka M ikkola (keskellä) ja sä ä stöpankinjohtaja H eikki M alka 

lu o vu ttivat T u rku-seu ra n la h ja sh ekin seuran puheen johtaja lle, a rkkite 

h ti Olli K estilälle. 

T u run Suom alaisen Säästöpankin 

edustava pääko n ttori T u ru n syd ä 

m essä — kauppatorin kulm assa. 

TURUN 

SUOMALAINEN 

SÄÄSTÖPANKKI 

T u ru n S uom alaisen S äästö p an 

k in vuonna 1926 valm istu n u t to i 

m italo k au ppato rin kulm assa k u v a sta a hyvin tä m ä n ra h a la ito k sen m e rk itystä ja k ehity stä T u 

ru n ja sen y m päristön asu kkaiden 

ankkin a. E nsim m äisen k erra 

p ä äkontto rin to im itiloja la a 

je n n e ttiin 1930-luvulla ja toisen 

k e rra n viim e vuosikym m enellä. 

E n n ä tti kulua tuskin kym m entä 

v u otta viim eisestä laajennuksesta, 

k un voim akkaasti kasvava 

asiak asm äärä sekä y h ä m onipuolistuneet 

palvelum uodot p a k o ttiv 

a t säästö p an kin a lo ittam aan 

jälleen laajen n u sty ö t. ’’K olm as 

k e rta toden sanoo”, v ä ittä ä sa 

an p arsi, ja kun on tu tu stu n u t 

n y t u u sittu u n p ääkonttoriin , on 

valm is m y ö n täm ään tä m ä n sa 

n a n p a rren totuuden. 

V anhan pankk ihuoneiston 

u u distam inen ja laajen tam in en 

on useim m iten h u om attav asti 

visaisem pi te h tä v ä kuin kokon 

a a n uuden rakentam in en. P ä ä 

k o n tto rin keskeinen sijain ti 

K auppiaskadun ja Y liopistonkad 

u n k ulm assa ei a n ta n u t edes 

a ih e tta a ja te lla uuden ra k e n ta 

m ista. Voi vain a rv ata, kuinka 

vaikean te h tä v ä n edessä ovat 

olleet säästö p an kin rakennusto i 

m ik u n ta sekä a rk k iteh ti A arne 

Ehojoki, jo k a on la a tin u t la a 

jennusty ön yksityiskohtaiset p iirustukset. 

M u tta helppo ei ollut 

m yöskään ra k e n ta jie n tehtävä. 

K oska raken nustöid en ajaksi 

säästö pankki ei voinut v uokrata 

läh istö ltä sopivia to im itiloja eikä 

säästö an kin ovia voitu y h ten ä- 

k ään p an kkip äiv än ä p itä ä su ljettu 

in a, jä i ainoaksi vaihtoehdoksi 

p alvella a siak k aita ja ra k e n ta a 

sam oissa tiloissa. R akennusty öt 

k estiv ät puolito ista vuotta, m ikä 

kysyi p aljo n kärsivällisyyttä 

säästö p an k in o m alta h enkilökunn 

a lta ja en n en kaikkea tu h a n silta 

asiak k ailta. Y hteistyö sujui 

k u itenkin hyvin, m istä on osoitu 

k sen a m m . säästö p an kin suotu 

isa k ehity s m yös rakennusaik 

an a. 

P ä äkonttorin säästötiliosasto p a n k 

kisalin vasem m alla sivulla. Etualalla 

lipaskassa ja neuvonta. 

L aajen n u sh ank e kolm in kerta 

isti säästö p an kin p ääko n tto rin 

to im itilat, jo ita on tä llä h etk ellä 

13800 m 3 ja n o in 3000 m 2. 

A ikaisem m in p ääkontto rin ensim m äisessä kerroksessa o llut a p 

teekki siirtyi k adun toiselle puolelle, 

jo ten säästö p an killa on käytö 

ssään to im italon alim m aiset 

kerrokset n y t kokonaisuudessaan. 

K ellarikerroksessa ovat henkilök 

u n n a n sosiaaliset tila t sekä a r kisto- ja v arasto tilat. M a in itta 

koon, e ttä h enkilö kunnan tiloista 

ei ole u n ohdettu jääk aapp iak aan 

säästö p an kin aam uostoksilla käyvää 

naisväkeä v arten . Edelleen 

tä ssä kerroksessa o vat tallelokeroholvit, 

jo tk a läm m invärisen 

m a to n sekä onnistu neen v alaistu 

ksen ansio sta on saatu viihtyisiksi. 

Ns. m atk alaukkusäilön v arsin 

aisesta holvista ero ittava, re n 

k a ista ta o ttu ra u ta p o rtti tuo k aiken 

ajanm ukaisu uden keskellä 

m ieleen jo ta in ’’v an h asta Suom en 

T u ru sta ”. 

E nsim m äinen kerros on kadun 

tasolla, ja sisään k äy n ti on helppoa 

— k ahdesta pääovesta k au p 

p ato rin puolella. Ensim m äisessä 

kerroksessa ovat lipaskassa sekä 

säästö tili- ja eläkeosastot vasem 

m alla sivulla, salin p erällä k s 

s a t sekä lapsilisä-, p alk ka-, m a k 

supalvelu- ja k äyttö tilio sastot ja 

o ikealla sivulla p ääkassa sekä 

shekkitili- ja m atkavalu uttaosasto 

t. T ullessaan p ääkonttoriin 

asiakas on säästö pankin ’’vaikutusp 

iirissä” jo en n en sisääntu 

loa, sillä u udistuksen yhteydessä 

su o ritettiin rak ennuksen ’’sisäänveto”, 

jolloin m uodostui katoksellinen 

jalk akäytävä, a rk aadi — 

jo k a ta rjo a a sateisella säällä myös 

m ukavan su ojan jalankulkijoille. 

P ankkisalista jo h ta a portaikko 

toiseen kerrokseen, jossa ovat 

la in a - ja vekseliosastot sekä n o 

tariaattip alv elu . Edelleen tässä 

kerroksessa ovat m m . hallituksen 

ja jo h ta jie n huoneet sekä hen- 

N äkym ä p ä äkonttorin julkisivuarkaadista. P äätyseinään on k iin n ite tty 

pääko nttorin v a n h a t m etalliovet kerto m aan entisa iko jen p a n k k ia rk k i- 

teh tuurista . Ovet on p ä ä llystetty kuparip ako tuksilla ja ku van veisto k- 

silla, jo tka ovat taiteilija Jussi V ikaisen käsialaa. V eistosten alkuperäiset 

kip sim a llit ovat nähtä vin ä p ä ä ko n ttorin lainaosastolla. 

kilökunnan keittiö ja ruokala. aattio sasto illa. P alk k a-, lapsilisä- 

T iskitilaa eli palvelupöytää on ja m aksu palv eluasiakkaita v arten 

Suom alaisen S äästö pankin p ä ä on v a ra ttu erity isen p a ljo n tilaa, 

kontto rissa 65 m etriä, jo sta 17 

ikä m m . ta so itta a ru u h k a u tu 

m etriä lain a-, vekseli- ja n o ta ri 

m isia. 

A siakaspalvelun jo u stavuus sekä 

asio innin viihtyisyys ja selv äp iirteisyys 

ovat olleet ark k iteh to o n i- 

sen ra tk a isu n y tim enä. T äm än 

voi jo kainen säästö p ankissa k ä y 

vä to deta, olipa sitte n k äy n n in syy 

m ikä ta h a n s a — säästö ta i la in a 

ta i vaikkapa n o tariaattip alv elu u n 

liittyvä asia. 

T u ru n Suom alaisen S ä ä stö p an k in asiakkaiden v arsin aiset ta lle 

tu k set y littiv ä t viim e v u onna jo 

100 m iljoonan n y kym ark an ra ja n 

ensim m äisenä rah alaito k sen a 

om alla to im ialu eellaan. V uoden 

lopussa talletu k set o liv at 103,8 

m m k. J a alk an een vuoden k a h te 

n a ensim m äisenä k u u k a u te n a on 

suotu isan k eh ityksen to d e ttu ed elleen 

jatk u v an . S äästö p an k illa on 

tä llä h etk ellä 18 toim ip aik kaa, 

jo ista 13 kaupungissa sekä k o n t 

to rit K a a rin a n P iispanristillä, K a- 

ru n assa, P araisilla, P iikkiössä ja 

Sauvossa. 

L aina-, vekseli- ja notaria attio sasto 

pääko n ttorin toisessa kerroksessa.

HIRVENSALO VAI PAIMALA 

TURUN HIIHTOKESKUKSEKSI? 

Eri yhteyksissä on kaupungin 

johdon taholta korostettu, että 

vain yhden suuren urheilulaitoksen 

rakentam inen voi kerrallaan 

tulla kysymykseen. U rheiluhalli 

ei pitkäaikaisesta kärkitilastaan 

huolim atta ole kuitenkaan edistynyt 

lainkaan. Talviurheilukeskuksen 

osalta valtuusto m ielestäni 

nyt kaikesta huolim atta 

suorittaa ’’välistävedon" kaikki 

järjestysluvut unohtaen, sillä kysymyksessä 

ei sittenkään ole sa 

m an suuruusluokan m enoerä kuin 

eräiden muiden alussam ainittujen 

kohdalla. Talviurheilukeskuksen 

puolesta puhuu sitä paitsi se 

seikka, e ttä suunnitelm at voitaisiin 

hyvm toteuttaa useammassa 

vaiheessa ja suhteellisten pienten 

vuosittaisten m äärärahojen tu r 

vin. T ärkeä on myös näkökohta, 

että h iih täjiä ja retkeilijöitä varten 

u h ra tu t v arat m enisivät n i 

m enom aan kansanurheiluun ja 

laajojen piirien liikuntaharrastuksen 

edistämiseen. K ilpaurheilu 

tietysti tarvitsee om at ’’pyhättö n 

sä”, m utta koko kansan kannalt?. 

juuri talviurheilukeskuksen ra 

kentam inen loisi m itä parhaat 

edellytykset suurten joukkojen 

ukaanvetäm iseksi liikuntatoim 

intaan. 

T urun talviurheilukeskusta koskevat 

suunnitelm at ovat tän ä ta l 

vena joutuneet tavallaan aivan 

uuteen valoon, kun M aarian kunta 

liitettiin Turkuun vuoden alusta 

lukien. Jo toistakym m entä 

vuotta ’’tapeetilla” ollut hanke 

Hirvensalon hiihtokeskuksesta sai 

liitoksen johdosta näet vakavan 

kilpailijan M aarian Paim alasta, 

jonka alueen erinom aiset hiihtom 

aastot muodostaisivat sopivat 

puitteet talviurheilu- ja retkeilykeskukselle. 

P ahim pana pulm ana 

ovat kuitenkin m aanlunastustoimenpiteet. 

Itse asiassa kilpailu paikasta 

Turun urheilulaitosten kehittäm isestä ja uusien urheilulaitosten 

rakentam isesta on p u h u ttu paljon, m u tta m itään 

näkyvää ei ole saatu aikaan tekojääradan valm istum isen jälkeen. 

Urheiluhallin rakentam inen ju u ttu i aluksi paikkakysym 

ykseen ja viim e kädessä m äärärahoihin, Urheilupuiston k a t 

somo, uusi uim ahalli, jäästadion, kaupungin m oottorirata ja 

talviurheilukeskus odottavat myös vuoroaan, m u tta su u n n itteluvaihetta 

pitem m älle ei ole päästy m illään suunnalla. Eri 

laitosten tärkeysjärjestyksestä on vähän väliä te h ty päätöksiä, 

jotka ovat kuitenkin jääneet vaille käytännön m erkitystä. 

Hirvensalon ja M aarian Paim alan 

kesken on vallan turha, sillä T u 

run kokoinen kaupunki tarvitsee 

kyllä reuna-alueilleen useitakin 

hiihto- ja retkeilytarkoituksiin 

sopivia alueita. Samoin ovat tu i 

ki tarpeellisia eräiden seurojen 

pystyttäm ät om at hiihtom ajat. 

T urun U rheiluliiton m aja Lausteella, 

T urun H iihtäjien Ispoisissa 

ja Turun Ladun K uninkaanojalla 

muodostavat näet tavallaan 

om at ’’keskuksensa”. Turku 

tarvitsee kuitenkin myös suuren 

tyylin talviurheilukeskuksen, joka 

palvelisi sunnuntaihiihtäjien 

ohella myös kilpailujen pitopaikkana 

ja jossa olisi myös vähintä 

ä n keskisuuri mäki. Sellaisen 

pystyttäm istä on odotettu jo ta 

vattom an kauan, m utta juuri 

hiihtom äen kohdalla palkkakysymys 

näytteleekin ratkaisevinta 

osaa. 

Hirvensalon Ylikylän mäki nykyisen 

pujottelurinteen välittömässä 

läheisyydessä on aikanaan 

vahvistettu Turun hiihtom äen 

paikaksi, eikä ajatu sta ole viivästym 

isestä huolim atta vieläkään 

tyrm ätty. Sen etuna on ainakin 

läheisyys kaupungin keskustasta, 

josta kertyy m atkaa vain noin 

4 km. Toistaiseksi ovat Hirven- 

Jääkiekkoilusta on muodostunut 

meillä suhteellisen lyhyessä ajassa 

ylivoimaisesti suosituin talvinen 

urheilulaji, joka vetää valtaosan 

nuorisosta ’’kaukaloiden" 

kiehtoviin kam ppailuihin ja vanhem 

m an väen tuhatm äärin k a t 

somoihin jännääm ään omiensa 

otteluja. Turku m yöhästyi aikasalon 

hiihtokeskuksen hyväksi 

tehdyt työt rajoittuneet melkein 

kokonaan yksityisellä sektorilla 

suoritettuihin ponnisteluihin, josta 

ovat esimerkkinä Hirvensalon 

H eiton pystyttäm ä urheilutalo 

sekä Turun Slalomin kunnostam 

a pujottelurinne hiihtohisseineen 

ja lumitykkeineen. Ensi 

vuoden talousarvioon on urheilulautakunta 

nyt esittänyt m äärärahan 

Syvälahden talon kunnostamiseksi 

hiihtom ajaksi. Lisäksi 

on urheilulautakunta pyytänyt 

varaam aan alueen hiihto- ja retkeilykeskusta 

varten M aarian 

Paim alasta. Näiden suunnitelmien 

toteutum ista odoteltaessa 

on hiihtoväen iloksi kuitenkin luvassa 

huom attava parannus ehkä 

jo ensi talveksi, kun eri puolille 

kaupunkia kunnostetaan useiden 

kilometrien latuverkostot, jotka 

vielä yhdistetään kehäladuilla 

toisiinsa. Perustyöt 2—3 metrin 

levyisen latu-uran kunnostam i 

seksi saadaan alulle kesän aikana, 

ja latuverkosto on ainakin osittain 

käytössä jo tulevana talvevena. 

Kun myöhemmin saadaan 

varat valaistuja latuja varten, ei 

hiihtoharrastusta tarvitse enää 

keskittää yksinom aan sunnuntaipäivien 

osalle. 

TURUN JÄÄKIEKKOILU 

naan hiem an lähdössä, sillä T am 

pereella ja Helsingissä oli ’’lätkä" 

jo lum onnut ihmiset, ennenkuin 

täällä Aurajoen rantam illa ehdittiin 

m ukaan. Tällä hetkellä ovat 

turkulaiset kuitenkin kivunneet 

erinomaisesti esiin kansallisessa 

sarjatoim innassa, ja vasfikään 

päättyneessä m estaruussarjassa 

oli menestys kahden joukkueen 

voimalla parem pi kuin koskaan 

aikaisemmin. 

Jääkiekkoilu lähti Turussa käyntiin 

1930-luvun alkupuolella R iennon 

ja ÅIFK :n toim esta, ja näm ä 

seurat edustivat kaupunkia myös 

sodanedellisissä sarjoissa. Turun 

Palloseura yhtyi kiitettävällä 

menestyksellä — lähinnä ja l 

kapalloilussa ja jääpalloilussa 

raitapaitoja edustaneiden pelaajien 

avulla — leikkiin vuonna 1938 

nousten m estaruussarjaan heti 

toisena kautena 1939. Sotavuodet 

keskeyttivät kuitenkin hyvin 

alkaneen kilpailutoim innan, ja 

T PS:n lopullinen läpilyönti ta 

pahtui vasta 50-luvun vaihteessa. 

Riento luopui sotien jälkeen kokonaan 

jääkiekkoilusta, ÅIFK :n 

tähtik in alkoi laskea eikä kaupungin 

kiekkom ainetta yhteen 

aikaan yksinään puolustanut TPK 

pystynyt sekään kipuam aan m ittaviin 

saavutuksiin. Lyhyeksi jäi 

niinikään 1950-luvun Turun Pyrkivän 

mestaruussarjavierailu, sillä 

säilymisestään kahtena kautena 

pääsarjassa voi seura kiittää 

ennen kaikkea uusittua kilpailuohjelm 

aa. 

Turun Palloseura on loppujen 

lopuksi kolmen vuosikymmenen 

aikana osoittautunut kaupunkim 

me ylivoimaisesti vahvimmaksi 

linnakkeeksi jalkapalloilun ohella 

myös jääkiekkoilussa. TPS 

komeileekin nyt kaikkien aikojen 

m aratontaulukossa kolmannella 

tilalla, ja palkkiona kuluneen 

kauden hienoista voitoista saivat 

seuran pelaajat kaappeihinsa 

kiiltävät hopeam italit. T ätä ennen 

on TPS voittanut Suomen 

mestaruuden vuonna 1956, ja muita 

m italeja lisäksi kolmena aikaisem 

pana vuotena. Ennen viime 

talven m estaruussarjan alkamista 

odotettiin muuten T PS:n joutuvan 

hyvinkin ahtaalle, m utta 

raisu loppukin yhdeksän perättäisen 

voiton muodossa nostikin 

kaikkien jääkiekon ystävien suureksi 

hämmästykseksi joukkueen 

mitaleille asti. Rohkea nuorennusleikkaus 

oli onnistunut ja lupaavat 

juniorit täyttivät paikkansa 

heti miesten malliin. 

T urkulaisten hienoa panosta 

m estaruussarjassa täydensi Turun 

Toverien viides sija, eikä TuTo 

ollut kaukana m italienkaan hohteesta. 

Toista vuotta m estaruussarjassa 

pelannut Turun Toverit 

aloitti m ainiosti: se oli tovin tau 

lukon kärjessäkin, m utta häilyvä 

kunto esti nousun korkeammille 

portaille. Joissakin otteluissa 

joukkue pelasi todella loistavaa 

jääkiekkoilua, välillä lopahti ote 

taas kokonaan. R utiinia ehkä 

puuttui vielä suhteellisen nuorekkaalta 

m iehistöltä, m utta se 

vikahan korjautuu ajan vieriessä. 

Tulevana sarjakautena on T u 

rulla siis jälleen tulessa kaksi 

iskukykyistä joukkuetta m estaruussarjan 

koviin koitoksiin. J a t 

kuuko turkulaisten menestys vai 

onko mahdollisesti edessä lasku- 

Jatkuu sivulla 20 

KERTOMUS TURKU-SEURAN 

TOIMINNASTA VUONNA 1966 

Yleistä 

Turun ja sitä ympäröivän m aakunnan 

merkkitapaukseksi muodostuivat 

5.—15. 8. järjestetyt 

T urun Messut, joissa myös seuran 

nimi oli esillä Turun kaupungin 

näyttelytilojen yhteydessä. 

T urku-seuran kannalta kohokohdaksi 

muodostui 18. 9. järjestetty 

kuudes Turun-päivä, jonka 

sattuvana teemana turkulaisen 

teatterin juhlavuotta ajatellen oli 

’’Turku teatteri- ja kuvaam ataiteen 

kaupunkina”. Päivän avaustapahtum 

ana nähtiin K auppatorilla 

teatterikulkue ja Paavo Liskin 

’’A urajoki-antologia” ja sen 

päätti harrastelijateatterien U r 

heilupuistossa järjestäm ä iltajuhla 

tavanomaisine ilotulituksineen. 

Päivän kuluessa avattiin 

lisäksi kaksi taidenäyttelyä sekä 

turkulaisen teatterin kehitystä ja 

saavutuksia kuvaava näyttely. 

Edellisistä T urun-päivistä poiketen 

m aakunnallinen TV:n kakkosohjelma 

seurasi kiinteästi päivän 

tapahtum ia. Huom attakoon 

tässä se, e ttä T urun-päivän jä r 

jestäm inen näin laajoissa m ittasuhteissa 

on ollut mahdollista T u 

run kaupungin tarkoitukseen varaam 

an m äärärahan turvin ja 

antoisan yhteistyön avulla kaupunkimme 

taide- ja teatteriväen 

kanssa. 

Turun kaupunki on jatkuvasti 

varannut seuran edustajille m ahdollisuuden 

osallistua T urun-päivän 

järjestelytoim ikunnan työskentelyyn. 

Toimikunnassa ovat 

T urun kaupunkia kuluneena vuonna 

edustaneet puheenjohtajana 

hovioikeudenneuvos Nils Berg, 

toim ittaja Eino Lehtinen, kauppias 

Viljo Vanne ja sihteeri tiedotuspäällikkö 

K ristofer G räsbeck 

sekä T urku-seuran edustajina 

prof. Toivo T. Rinne, asessori 

Erkki Vuori ja intendentti 

Erik Bergh. 

Seura on kuluneena vuonna 

joutunut raskaasti kokemaan 

hartaiden ystäviensä poislähdön: 

seuran kunniajäsenen akateem ikko-kuvanveistäjä 

prof. Wäinö 

Aaltonen 30. 5. 1966, seuran h allituksen 

jäsen prof. Esko Aaltonen 

24. 3. 1966 sekä vihdoin aikaisemman 

V anhan ja uuden 

Turun jaoston jäsen ja Suomen 

Turku-lehden avustaja prof. E i 

nar W. Juva 6. 9. 1966. 

Turku-seura kunnioittaa heidän 

muistoaan. 

Seuran hallituksen ja jaostojen 

kokoonpano 

HALLITUS: Puheenjohtajana 

on ollut arkkitehti Olli Kestilä ja 

varapuheenjohtajina fil.tri C. J. 

G ardberg ja säästöpankin toim i 

tusjohtaja Eero Numerla. 

Hallituksen jäsenistä eroaa 

vuosittain kolm annes. Vuonna 

1966 oli erovuorossa II ryhm ä, 

vuonna 1967 eroaa III ryhmä. 

R yhm ään I kuuluvat professori 

Esko Aaltonen (t 24. 3. 1966', 

toim itusjohtaja A. O. Jokinen, 

toim ittaja Eino Lehtinen, konsuli 

B. K. J. Päivänsalo ja hovioikeudenneuvos 

Olavi S antalahti. R yhm 

ään II kuuluvat valtuuston puh 

eenjohtaja Johannes K oikkalainen, 

opettaja Helmi Lehtonen, 

ham m aslääkäri Helmi Silvola- 

Manerus, toim ittaja Arvo Suominen 

ja hankintapäällikkö Paavo 

Suominen. R yhm ään m kuuluvat 

prof. Toivo T. R inne, toim ittaja 

Lauri Orell, oikeusneuvosmies 

Uuti Palaja, fil.maist. M argareta 

Jokinen ja kauppias Viljo Vanne. 

Erovuorossa ollut ryhm ä valittiin 

uudelleen. 

Pääsihteerinä sam oin kuin seura 

n ja lehden taloudenhoitajana 

on koko kertomusvuoden ajan 

toim inut seuran toim innanjohtaja 

hum .kand. Ju h an i Laurila ja 

ruotsinkielisenä sihteerinä fil.tri 

C. J. Gardberg. 

TYÖJAOSTO: jaostoon kuuluvat 

jäseninä puheenjohtajisto, 

toim innanjohtaja sekä niiden 

jaostojen puheenjohtajat tai sihteerit, 

joiden toim ialaan käsiteltävänä 

olevat a siat kuuluvat. 

Jaostoihin ovat vuosikokouksesta 

23. 3. 1966 lähtien kuuluneet 

seuraavat: 

HISTORIALLINEN JAOSTO: 

prof. Toivo T. R inne puheenjohtajana 

sekä jäsenet vahtim estari 

Viljo Kaila, fil.tri Tauno Perälä, 

fil.maist. Irja Sahlberg ja pastori 

H aakon Wainio. 

LEHTI JAOSTO: asess. Erkki 

Vuori puheenjohtajana, hum . 

kand. Ju h an i Laurila sihteerinä 

sekä jäsenet fil.tri C. J. Gardberg, 

päätoim itt. Heimo Kallio, arkkit. 

Olli Kestilä, toim itt. Eino L ehtinen, 

tark astaja Niilo Pihlanto, 

prof. Toivo T. R inne, toim itt. 

Arvo Suominen, hank.pääll. Paavo 

Suominen ja päätoim ittaja Ole 

Torvalds. 

NAISJAOSTO: puheenjohtajana 

ham m .lääk. Helmi Silvola- 

M an6rus, jäsenet opett. Toini 

Grönqvist, tait. Irm a Jylhä, kansak.opett. 

Hilkka Im pivaara, 

kanslianhoit. Linnea Lahesmaa, 

nti Helvi Lehto, opett. Helmi Lehtonen, 

rva T ytti Lindström , prok. 

Dagny Peters ja liikunn.ohj. L ahja 

Salviander. 

OHJELMAJAOSTO: hank. 

pääll. Paavo Suominen puheenjo 

h tajan a sekä jäsenet liikennetark. 

Niilo Kivilä, jo h taja Esko 

Koskelin, näyttelijä Solveig Lab-

art, opisk. Ilkka Nurmi, opisk. 

Anja R aita, toim innnanjoht. 

Veikko Saarinen, liikunn.ohj. 

L ahja Salviander, rva Aili Suovanen 

ja h ra T arm o Vuokko. 

RETKEILY JAOSTO: kauppias 

Viljo Vanne puheenjohtajana, 

tstopääll. Toivo Korpela sihteerinä 

ja jäsenet tiedotuspääll. 

Kristofer Gräsbeck ja opett. L auri 

Im monen. 

SIVISTYS JAOSTO: teol .tri 

Olavi Lähteenm äki puheenjohtajana, 

toim itt. Arvo Suominen sihteerinä 

sekä jäsenet fil.maist. 

Erik Bergh, reht. Sampo H aahtela, 

varatuom . Veikko Hankomäki, 

prof. Paavo Kallio, fil. 

m aist. Allan Koskimies, prof. R eino 

Leimu, varatuom . Ahti Näykki, 

prof. John Rosas, hovioik.neuvos 

Olavi S antalahti, jo h taja Olavi 

Sarmio, prof. Auvo S än tti ja p äätoim 

ittaja Ole Torvalds. 

TEOLLISTAMIS- JA L IIK E - 

JAOSTO: kauppaneuvos Aarno 

Aho puheenjohtajana ja pankinjoht. 

S. O. W inter sihteerinä sekä 

jäsenet m erikapt. K aarlo Haikkola, 

asem apääll. Juuso H ärri, toim. 

joht. A. O. Jokinen, dipl.ins. K. A. 

Jylhä, toim .joht. Selim K arkola , 

ekon. M atti K oivurinta, pankinjoht. 

Voitto Kunnas, kauppan. K. 

B. Lindberg, toim .joht. M atias 

Lindstedt, ekon. Heikki Löyttyniemi, 

konsuli B. K. J. Päivänsalo, 

talousneuvos Niko Salonen, 

dipl.ins. B erndt Johan Schaum an 

ja kauppat. m aist. Sven Stendahl. 

Lisäksi hallitus ja jaostot ovat 

asettan eet tietty jen erikoisuunnitelm 

ien toteuttam iseen luonteeltaan 

tilapäisiä toim ikuntia, 

joita kertom usvuonna on ollut 

toim innassa kolme kappaletta. 

Kokoukset ja toim inta 

VUOSIKOKOUS pidettiin m aaliskuun 

23. päivänä T urun Työväenopiston 

luentosalissa ja siinä 

hyväksyttiin vuosi ja tilikertom 

ukset; valittiin puheenjohtajisto, 

hallituksen jäsenistä kolm annes 

sekä eroavan arkkit. Stigellin 

tilalle fil.maist. Jokinen ja tilintark 

asta jisto; m äärättiin jäsenm 

aksut viideksi m arkaksi ja k a h 

deksi m arkaksi perheenjäseniltä 

sekä viideksikymmeneksi m arkaksi 

yhteisö- ja ainaisjäseniltä ja 

hyväksyttiin toim inta- ja taloussuunnitelm 

at. Ilmoituslehdiksi 

vahvistettiin edelleen T urun i 

välehti, Turun Sanom at. Uusi P ä i 

vä ja Abo U nderrättelser. Kokouksessa 

johti puhetta arkkit. 

Olli Kestilä, sihteerinä toim i hum. 

kand. Ju h an i Laurila. M atkailuasiam 

ies Arvo Hovilan vuosikokousesitelmän 

aiheena oli ’’R uissalo 

T urun kaupungin suunnitelm 

issa”, m inkä jälkeen vielä prok. 

K. H akanen esitti kuultokuvia 

R uissalosta ja Turusta. 

HALLITUS. Kaikki tärkeät 

päätökset tehdään hallituksen 

kokouksissa, joita on ollut kertom 

usvuonna viisi, ja niistä laadituissa 

pöytäkirjoissa pykäliä 56. 

Asiat on yleensä k irja ttu sen 

jaoston kertomukseen, joka on 

k a n tan u t pääasiallisen vastuun 

toim eenpanosta. K uitenkin eräät 

päätökset on syytä tuoda esiin jo 

tässä. 

Hallituksen asettam an ra a tihuonetoimikunnan 

työn tuloksena 

on valm istunut julkisivun entistäm 

istä koskeva yksityiskohtainen 

suunnitelm a kustannusarvioineen. 

Eräiden osakysymysten 

saatua vielä ratkaisunsa hallitus 

kääntyy asiassa Turun kaupunginhallituksen 

puoleen. 

Hallitus on o ttan u t kantaa T u 

run kaupunginhallituksen pyynnöstä 

kesäohjelmien järjestäm iskysymykseen 

Turussa pitäen T u 

run Kaupungin M atkailutoim istoa 

sopivimpana ohjelm an jä r 

jestäjänä. Huom attakoon, että 

m ainittuja tilaisuuksia sitten jä r 

jestettiin ehdotetulla tavalla kesäkuukausina 

kahdesti viikossa 

Puolalanpuistossa. 

Hallitus on päättän y t ryhtyä 

järjestäm ään jäseniltoja, joiden 

tarkoituksena on sekä viihdyttää 

e ttä tuoda lähemmäksi seuran 

toim intaa jäsenet ja jäseneksi 

haluavat. Kolme hallituksen jä 

sentä yhdessä järjestää jäsenillan. 

Jäseniltoja järjestettiin kertom 

usvuonna kaksi; edellisen jä r 

jestivät hallituksen jäsenet Lehtinen, 

P. Suominen ja Vanne sekä 

jälkim m äisen Jokinen. Lehtonen 

ja Silvola-M anérus Turun Työväenopiston 

juhlasalissa ja A urajoen 

Yhteiskoulussa. Tilaisuuksien 

monipuolisessa ohjelm assa 

on mielenkiinnolla kuultu mm. 

toim ittaja Eino Lehtisen pakinoita. 

Jäsenilloissa on ollut m ukana 

n. 150—200 henkeä tilaisuutta 

kohti. 

Hallitus on p ä ä ttä n y t toteuttaa 

ehdotuksen maisemahoidon opetuksen 

tehostam isesta Turun 

kouluissa valmistamalla kotiseutua 

ja sen m aisem aa, m aisem anhoitoa 

ja seutukaavoitusta h a 

vainnollistavia kuultokuvasarjoja 

eri ikäkausille. Suunnitelm aa 

laatineeseen viisi kokousta syksyllä 

1966 pitäneeseen toim ikuntaan, 

joka on suoraan hallituksen 

alainen, kuuluvat seuraavat: a rk 

kit. O. Kestilä puheenjohtajana, 

toim innanjohtaja J. Laurila sihteerinä 

ja m uina jäseninä fil. 

m aist. M. Jokinen, prok. K. H a 

kanen. kasvatustiet, kand. M. 

Hirvoila ja arkkit. Willy Halm i 

nen. 

Seura on saanut vastaanottaa 

lahjoituksia T urun kaupungilta. 

Vakuutusyhtiö Sammolta, Turun 

Suomalaiselta Säästöpankilta, T u 

run Säästöpankilta ja Turun 

Osuuskaupalta. Lisäksi Turun 

Työväen Säästöpankki on rahoitta 

n u t sivistys jaoston suorittam an 

kansanperinteen keruukilpailun, 

m ikä summa luovutettiin suoraan 

käytännön järjestelyistä huolehtineelle 

T urun Yliopiston kansatieteen 

laitokselle. Sam alla kun 

seura kiitollisena toteaa edelläm 

ainittujen lahjoitusten ra tk a i 

sevan m erkityksen seuran toim innalle, 

se korostaa e rittäin suurella 

tyydytyksellä sen jatkuvuuden 

tärkeyttä m inkä Suomen Turkulehden 

kannatustilaus-m äärärahan 

liittäm inen aikanaan kaupungin 

tulo- ja menoarvioon on 

lehden ilmestymiselle taannut. 

Seura on K otiseutuliiton jäsen. 

T oim innanjohtaja Juhani L aurila 

edusti T urku-seuraa Kotiseutuliiton 

ja M uonio-seuran järjestäm 

illä XVIII valtakunnallisilla 

kotiseutupäivillä 9.—11. 7. 1966 

Muoniossa. 

TYÖJAOSTO: Työjaosto valmistelee 

hallituksessa käsiteltävät 

asiat ja käsittelee itsenäisesti 

ns. juoksevat asiat. Jaosto on 

kokoontunut kaksi kertaa ja sen 

pöytäkirjoissa on 18 pykälää. 

Rutiiniluontoisten järjestelytehtävien 

lisäksi jaosto on itsenäisesti 

tutk inut yhdistys- ja seurakalenterin 

julkaisemisen ta r 

vetta T urun yhdistysten välisen 

yhteydenpidon helpottamiseksi. 

Samoin jaosto on tutk inut lä 

hinnä T urun alueliitosten synnyttäm 

ää kysymystä seuran toim innan 

siirtäm isestä Helsingin ta r 

joam an esikuvan mukaisesti kaupunginosaseurojen 

tasolle sekä 

tarvetta ja mahdollisuuksia perustaa 

m ainitunlaisia alayhdistyksiä. 

Kumpikin suunnitelm a 

on edelleen tutkittavana. 

Jaosto on totu ttuun tapaan 

hoitanut edustukset niin onnittelu- 

kuin surutilaisuuksiin. Seuran 

kirjasto on edelleen täydentynyt. 

HISTORIALLINEN JAOSTO: 

Jaosto on suorittanut jäseniensä 

kesken lukuisia yhteydenottoja. 

Jaoston toim ialaan kuului lähinnä 

29. 12. järjestetty Tuomiokirkon 

500-vuotiaiden holvien esittely. 

Tilaisuuden käytännöllisestä 

järjestäm isestä sam oin kuin 

itse esittelystä vastasi lähinnä toim 

eksiantaneen työjaoston edusta 

jan a fil.tri C. J. Gardberg. E sittelyn, 

johon turkulaiset runsaslukuisina 

saapuivat, avasi tuomiorovasti 

Lauri Huovinen, urkumusiikkia 

esitti dir.mus. Pauli 

R iihivaara. Lehdistö niin T urussa 

kuin Helsingissä kiinnitti tilaisuuteen 

uutissivuillaan laajasti 

huomiota. 

M aakunta-arkisto on sitonut 

seuran arkistoaineiston vuosilta 

1958— 1965, ja kirjoja säilytetään 

arkistossa. 

TEOLLISTAMIS- JA LIIKE- 

JAOSTO: jaosto on kahdessa kokouksessaan 

käsitellyt pääasiassa 

turkulaisen teollisuusesitelmäsarjan 

järjestäm istä. Joskin alkuperäisestä 

laajasta suunnitelm asta 

on jouduttu m oninaisista syistä 

luopumaan, jaosto on kertomusvuoden 

aikana järjestänyt seuraavat 

kaksi esitelm ätilaisuutta: 

15. 2. ekon. H. Löyttyniemi esitelmöi 

aiheesta "Turun teollisuus 

työn antajana' Turun Työväenopiston 

juhlasalissa. Tilaisuuden 

päätteeksi n äh tiin filmi ’’Tois 

puolfjokke”. 

29. 11. kauppaneuvos A. Aho 

esitelmöi turkulaisen kultasepäntaidon 

historiasta ja kehittym i 

sestä. Tilaisuuden päätteeksi 

nähtiin värifilm i ’’A uran kuulut 

kultasepät” sekä saatiin tutustua 

esitelm äpaikan T urun Teknillisen 

Oppilaitoksen uusiin tiloihin rehtori 

Lauri Rousin opastam ana. 

SIVISTYSJAOSTO: jaosto on 

vuoden aikana kokoontunut neljä 

kertaa sekä sen valitsema pienempi 

työryhm ä ja kansanperinteen 

keruun kilpailutoim ikunta 

kym m enkunta kertaa. Jaoston 

työ kohdistui vuoden alkupuoliskolla 

kokonaan m ainittuun keruukilpailuun, 

joka järjestettiin 

yhdessä Turun Yliopiston kansatieteen 

laitoksen kanssa. Työ 

pantiin alulle jo vuoden 1965 lopulla 

ja Turku-seuran hallitus 

antoi kilpailun järjestäm isen sivistys 

jaoston tehtäväksi. 

K ansanperinteen keruukilpailun 

tarkoituksena oli saada luotettavaa 

m uistitietoa entisajan 

kaupunkieläm ästä ja tällöin lähinnä 

1. juhla- ja merkkipäivien 

vietosta, 2. asunnoista ja asumisesta 

sekä koti- ja ruokataloudesta 

sekä 3. kaupunkilaisten suhteista 

maaseutuun. Runsaasti 

työtä antaneiden valmistelutöiden 

jälkeen pidettiin helmikuun lopussa 

tiedotustilaisuus lehdistölle, 

joka antoi auliisti palstatilaa keruukilpailua 

koskevalle aineistolle. 

Keruukilpailu alkoi 4. 3. ja 

p äättyi 10. 5. Se tuotti joka suhteessa 

toivotun tuloksen ja vastauksia 

saatiin alunperin ajateltu 

m äärä, kaikkiaan 50. ioista useat 

perin laajoja ja tarkkoja, jopa 

lähes 200 käsikirjoitusliuskaa k ä 

sittäviä. Palkinnot jaettiin läm 

pimäksi kotiseutujuhlaksi muodostuneessa 

tilaisuudessa H am 

burger Börsin Kivi-huoneessa. 

Naisjaoston hankkim ia palkintoja 

jaettiin 22 ja niiden lisäksi 11 lä 

h e ttä jä ä sai tunnustuspalkintona 

kirjan. 

Palkintolautakunta myönsi ensimmäisen 

palkinnon, joka oli te 

levisio, työnjohtaja Paul Laaksoselle 

hänen laatim astaan 

laajasta ja seikkaperäisestä kuvauksesta. 

Toisen palkinnon, polkupyörän, 

sai rouva Irene R a 

jala sekä kolm annen palkinnon, 

valokuvauskoneen Johannes 

Kaatrakoski. M uut esine- ja 

rahapalkinnot päätettiin jakaa 

seuraaville henkilöille: Ragna 

Ahlroth, M argit Baum ert, Bo 

Grönholm, Aili Hauhio, M artta 

Helameri, Orvokki Hellsten, Heimo 

Hultin, Hj. K aila, Ingrid 

Kalpa, Helmi Lehtonen, Alice 

Lillja. Ester Melander, Liisa R anta. 

Niini Sainio, Allan Salomaa, 

Aune Sjöeren, Alli Tam minen, 

Erkki Vuori, A rtturi V äänänen. 

Palkinnot ovat turkulaisten liikkeiden 

lahjoittam at. T unnustuspalkintoina 

päätettiin lahjoittaa 

kirja seuraaville kilpailun vastaajille: 

Edith Anger viita, Emil H arni, 

Liisa Hehku, Elvi Keravuori, 

Lyyli Kouvo, Liisa Leike, Toini 

Melander, Kaarlo Mäkinen, Arvo 

Pekola, Irene Qvist, Arvo Roinila. 

Kilpailussa kertynyt runsas 

aineisto, jolla on huom attava arvo 

Turun kaupungin historian ja tieteen 

kannalta, on asianm ukaisesti 

järjestetty ja tallennettu 

Turun Yliopiston kansatieteen 

laitoksen arkistoon tutk ijain käytettäväksi. 

Sivistys jaosto on käsitellyt myös 

useita m uita toim ialaansa kuuluvia 

asioita. Joulukuun 12. päivänä 

jaosto ryhtyi uuteen suureen 

tehtävään: turkulaisen ja turkulaisaiheisen 

kaskukirjan aikaansaamiseen. 

T ästä aiheutuvat toim 

et kuuluvat kuitenkin seuraavan 

vuoden puolelle. 

RETKEILYJAOSTO: jaosto 

järjesti kevään aikana kolme re t 

keä. Ensimmäinen retki suoritettiin 

linja-autoilla 13. 5., jolloin 

tutustuttiin Iso-Heikkilän, P ension 

ja Pernon kaupunginosiin. 

20. 5. oli käynti Barker-Littoinen 

O y:n uudessa Raunistulassa sijaitsevassa 

kutomossa. Yli 120- 

vuotiaan teh taan historiasta kertoi 

ja laitoksen toim innan esitteli 

sosiaalipäällikkö N. G. Salkoranta. 

Käynti oli ajateltu liittyväksi 

sam alla teollistam is- ja liikejaoston 

teollisuusesitelmäsarjaan. 

27. 5. oli käynti M aarian kirkossa, 

jonka esittelyn suoritti vahtim estari 

Osmo Vaara. Sam an retken 

aikana tutustu ttiin mvös Huiskulan 

puutarhaan. Retkeily jaoston 

toimesta istutettiin m atkan aikana 

M aarian kunnantalon pihalle 

tammi. Istutustilaisuudessa puhui 

T urku-seuran puheenjohtaja 

arkkit. O. Kestilä. Jokaisella 

jaoston järjestäm ällä retkellä oli 

m ukana alun toistasataa osanottajaa. 

OHJELMAJAOSTO: jaosto on 

totu ttuun tapaan huolehtinut ju hannus- ja syysjuhlan jä rje stä 

misestä. Juhannusjuhlaan 24. 6. 

Ruissalon M arjaniemessä kaupunginjohtaja 

Väinö J. Leino toi 

T urun kaupungin tervehdyksen. 

R avintolasta huolehti Varsinaissuom 

alainen O sakunta. Monipuolista 

ohjelm aa, jolle tänä 

vuonna antoi oman erikoisvärinsä 

TISCin vieraaksi saapunut ja la 

valle asti improvisoitua ohjelm aa 

esittäm ään innostunut englantilainen 

opiskelijaryhmä, seurasi 

kuutisensataa turkulaista. Juhlan 

päätteeksi poltettiin T urun -kaupungin 

kokko. 

Syysjuhla järjestettiin m arraskuun 

16. päivänä T urun Työväenopiston 

juhlasalissa. Prof. Reino 

Lento piti juhlaesitelm än aiheenaan 

kevään 1917 vallankum oukseen 

liittyvät tapahtum at Turussa. 

Oman värinsä ohjelmalle, 

jo ta oli saapunut seuraam aan lä 

hes täysi salillinen seuralaisia, 

antoi valtakunnallisen Poliisin 

Päivän ja T urun Poliisilaitoksen 

150-vuotisjuhlan läheisyys, jonka 

m erkeissä saatiin kuulla T urun 

Poliisilaulajien esityksiä. Juhlan 

avaussanoissa toim innanjohtaja 

Laurila kosketteli kotiseututyön 

tehtäviä ja m erkitystä kaupunkiyhteisössä. 

NAISJAOSTO: jaoston jä rje s 

täm ää kynttilänpäiväjuhlaa vietettiin 

T urun klassillisessa lyseossa 

sunnuntaina 6. 2. T ilaisuudessa 

puhuivat koulun rehtori 

Heikki Haavio ja ta rk a sta ja Allan 

Koskimies. Juhlasta muodostui 

erittäin tunnelm allinen niille 

lähes kahdellesadalle turkulaiselle, 

jotka kynttilöin valaistuista 

pöydistä seurasivat m onipuolista 

ohjelm aa. Ju h lan päätteeksi 

nähtiin uusin T urku-film i ja tu 

tustuttiin uuden koulurakennuksen 

tiloihin rehto rin opastuksella. 

LEHTIJAOSTO: Suomen T u r 

ku — Åbo, vär stad-lehteä on kertomusvuonna 

ilm estynyt neljä 

numeroa, joiden sivum äärä on 

vaihdellut 24:sta 32:een. P ain a 

tuksesta on huolehtinut T urun 

Sanom alehti ja K irjapaino Oy. 

Lehden toinen num ero oli m atkailuaiheinen, 

kolmas rakennusaiheinen. 

Jaostossa, toim ituskunnassa 

tai toimihenkilöstössä 

ei ole tap ah tu n u t henkilövaihdoksia. 

Jaosto on kokouksissaan 

kiinnittänyt juoksevien asioiden 

lisäksi huom iota artikkelien saa 

miseen T urun kaupungin edustajilta. 

Jäsenistö 

Jäsenm aksut ovat olleet vuosikokouksen 

päätöksen m ukaiset 

5 ja jäsenen perheenjäseneltä 

2 m k (ilman Suomen T urku-leh 

teä) sekä 50 mk ainais- ja yhteisöjäseniltä. 

Naisjaosto on ham m .- 

lääk. H. Silvola-M anéruksen jo h 

dolla hoitanu t jäsenm aksuasiat. 

Henkilöjäsenten m äärä oli vuoden 

1966 aikana vähentynyt 

767:stä 710:neen ja yhteisöjäsenten 

m äärä laskenut 26:sta 24:een. 

Lopputoteamus 

Kulunut vuosi on m erkinnyt 

seuran toim innan lisääntym istä. 

Varsinkin päätös jäseniltojen j ä r- 

jestäm isestä on tässä suhteessa 

m erkittävä ja itse tilaisuuksista 

saadut kokemukset rohkaisevia. 

Seura on järjestänyt kertom usvuonna 

kahdeksan suurem paa 

yleisötilaisuutta vilkkaan kokoustoim 

innan lisäksi. Antoisan tu 

loksen tu o ttan u t kansanperinteen 

keruu on vaatinut om at ponnistelunsa 

puhum attakaan m onenlaatuisten 

suunnitelm ien, jatkuvan 

lehtijulkaisutoim innan ja ru tiin i 

luontoisten toim ien hoitam iseksi 

tehdystä työstä. M onien seurassa 

toimivien harrastuksen innoittam 

ista työuhrauksista huolim atta 

tuloksellinen toim inta vaatii 

taloudellisen pohjan. Seura ei 

ole halunnut jo aatteellisesti a r 

vokkaan pääm ääränsäkään vuoksi 

lähteä rasittam aan uskollista jä-

MELKEIN . . . 

Jatk o a sivulta 10 

tietenkin Kaukovalta, m uuthan 

ilon tä tä a ih e tta eivät tietäneetkään. 

T ässä m uutam a pieni piirto 

m iehestä, jonka kaus kantavaa 

eläm äntyötä sävytti rikas h um aaninen 

henki. R ehtori K aukovallan 

valoisa ja m yönteinen suhtautum 

inen ym päristöönsä sykki 

läm m intä ym m ärtäm ystä kaikkeen 

inhimilliseen, tietoon ja 

erehdykseen. H änen kynänsä jä l 

ki jä ttä ä pysyvän m uiston tuleville 

polville m aam m e ja kansam 

me kohtaloista niin rauhan 

kuin koettelem ustenkin ajoilta. 

K. P a i j u 1a 

HIRVENSALO . . . 

Jatkoa sivulta 17 

kausi, siitä asiasta on vielä liian 

aikaista puhua. S itä vastoin on 

varm aa, että innostus jääkiekkoa 

kohtaan on Turussa kuten 

m uualla m aassakin yhä vain lisääntym 

ässä, ja katsom ot tä y t 

tyvät pakkasista ja tuiskuista 

huolim atta. Tässä yhteydessä h e 

rääkin kysymys, eivätkö yli 8.000 

henkeen nousevat katsojam äärät 

jo todista kaupungin johdollekin, 

m illä urheilunalalla kaivataan 

uusia laitoksia. M uuten olen sitä 

m ieltä, e ttä T urkuun olisi saatava 

jäähalli! 

Linko 

senkuntaansa jäsen - ja tilausm 

aksutarkistuksin. m itä tarvetta 

on io ra h a n arvon Ditkällä tä h 

täim ellä ta p a h tu n u t heikkeneminenkin 

synnyttänyt puhum attakaan 

seuran lisääntyvästä ja m o 

nipuolistuvasta toim innasta. K un 

kokemus on toisaalta osoittanut, 

ettei seuran toim inta ole ainakaan 

toistaiseksi riittävän laajaa 

suurten jäsenm assojen jo h d atta 

miseksi m ukaan toim intaan ja 

jäsenm aksutulojen jyrkäksi lisäämiseksi 

tä tä tietä — suoritetuista 

m ainos- ja jäsenhankintakam - 

pa n joista huolim atta, — on jo u 

duttu noidankehään, josta vain 

T urun kaupungin ja seuran toim 

in taan ym m ärtäväisesti suhtautuvien 

turkulaisten liikelaitosten 

tuki on vuodesta vuoteen ta rjo n 

n u t ulospääsyn. 

Joskaan tilanne ei ole edellä 

kosketelluilta kohdiltaan ra tk a i 

sevalla tavalla m u u ttunut seuran 

nyt aloittaessa 10. toim intavuotta 

a n m uussa suhteessa kuin ehkä 

siinä, e ttä toteutum istaan odottavia 

toteuttam iskelpoisia ajatuksia 

ja aloitteita on entistäkin enemm 

än. seura lähtee liikkeelle toiveikkain 

mielin uskoen m äärätie- 

Täm ä ju ttu on tosi ja näin 

ollen ihmeellinen. 

Ainakin taru a ihmeellisempi. 

Uim ahallin m ustanpuhuva 

kiuas räsähteli ja paukahteli. 

Ulkona paukahteli 28 asteen 

pakkanen, m utta aivan toisista 

syistä. Pakkasen purem ia korvia 

puri nyt tulinen löyly joka sai 

lauteilla istuvat m iehet ähkim ään. 

Oli hetki jolloin kuunneltiin löylyn 

ihm eellistä tehoa, ei puhuttu, 

ei naurettu, ei liioin liikuteltu 

jäseniäkään. L atauduttiin uim a- 

altaan pum pulinpehm eään viileyteen. 

M utta sitten, aivan äkkiä ja 

y llä ttä e n . . . 

T untui kuin saunan ovea olisi 

kiskottu enem m än auki kuin se 

sovinnolla aukeni ja laum a nuoria 

m iehiä ryntäsi saunaan, kukin 

töni röyhkeästi itselleen parhaat 

löylypaikat. Nyt tuli meteliä, porukka 

oli täkäläinen jääkiekkojoukkue 

ja sen kyllä kuuli. Viimetalvisetkin 

ottelut pelattiin uudestaan, 

täm äntalvisista puhum attakaan. 

Yksi roteva koiras näytti 

m iten hän taklasi, ja työnsi h in 

telän vierustoverinsa lauteilta. 

Toinen pani kätensä lihavan 

m iehen naam alle, siveli ensin 

alaspäin ja sitten äkkiä ylös, niin 

e ttä lihavalta m ieheltä oli mennä 

nenä. Niin h ä n oli tehnyt sille 

tuom arille joka oli pannut hänet 

jäähylle ihan syyttä. Yksi ja toinen 

kaveri näytti ylpeillen suussaan 

aukkoa, jossa oli ollut ham 

m as tai pari. J a meteli oli kauhea. 

Olisi luullut että toiset kylpijät 

olisivat syvästi paheksuneet tä 

m än porukan käytöstä, m utta 

vielä m itä: jo ikääntyneetkin 

toisen toim innan tuovan m uassaan 

ratkaisut myös taloudellisiin 

ongelmiin. 

Turussa helmikuun 12. päivänä 

1967. 

Olli Kestilä 

Juhani Laurila 

Pata: 

SATTUUHAN 

SITÄ. . . 

m iehet tuijottivat näitä sankareita 

kuin lapsi palavaa kynttilää. 

Harvinaisen moni muisti 

sarjataulukon jetsulleen, muisti 

ottelujen ja maalien lukum ääränkin. 

V anha mies hoki nurkassaan: 

’’M utta m aaliero ratkaisee 

. . . m aaliero ratkaisee”, ja oli 

kaikesta päättäen oikeassa. Täm ä 

saunareissu selvitti miksi lehdet 

ovat täynnä urheilua semmoisellekin 

joka sitä ei ole ennen tiennyt. 

Jos semmoisia sitten onkaan. 

Jälleen saunan ovi avautui ja 

yleiseen hulinaan astui meikäläiselle 

tu ttu mies, katseli täpösen 

täysiä lauteita ja istahti hiljaisena 

melkein lattialle. 

— Hei äijä, tulit viimeksi, heitäh 

än löylyä! huusi puolustajan 

vartalon omaava mies. 

Viimeksi tullut nousi ja heitti 

löylyä, istahti entiselle paikalleen. 

— M itä, heittikö se jo? joku 

kysyi. 

— Pari kertaa lusikalla roiskasi 

saatana. H eitä kunnolla! T äälläh 

ä n jäätyy. Kylmempää täällä on 

kuin pelikaukalossa. 

Mies nousi ja heitti kiukaalle 

uudet kipolliset. Kiuas paukahteli 

kuin tykki. Jo tk u t painuivat kum 

araan, jotkut ulos. Nyt sai löylynheittäjäkin 

kunnollisen paikan. 

H änen vierellään kyyhöttävä in 

nokas penkkiurheilija sai tilaisuuden 

valistaa: 

— Nuo ovat jääkiekkoilijoita. 

Ne pojat sietävät sekä kylmää 

e ttä kuumaa. Mä olen m onta kerta 

a ollut katsomassa niiden m atseja. 

Vaahtomuovia jalkojen alla 

ja pullo povessa . . . h ä h ää . . . 

Ennen mulla oli venttiilikumiletku 

napinlävessä, m utta nyt m ä reilusti 

. . . Ootteks te joskus nuorem 

pana pelannut jääkiekkoa? 

En. 

— Etteks te m itään lajia . . . 

Kouluaikoina juoksentelin. 

— Jaa. pikkupoikana . . . 

SISÄLTÖ — INNEHÄLL 

Sivu 

E rkki Vuori: Vuosikymmenet vierivät — Under ärtionden 3 

P entti O. Savolainen: Miksi raitiovaunut vaihdettiin busseihin? — Varför 

spärvagnarna växlades tili bussar? 4 

Kalevi Salokangas: T urun O pettajayhdistys 80-vuotias — Turun opettajayhdistys 

80 är 6 

Kaarlo Paijula: Melkein turkulainen — N ästan en äbobo 8 

Hanna Melander: Gamla m innen frä n Åbo — Vanhoja m uistoja T urusta 10 

Juhani Laurila: T oim innanjohtajan palsta — Verksamhetsledaren anm älar 13 

T urun Suomalainen Säästöpankki 14 

Linko: Hirvensalo vai Paim ala T urun hiihtokeskukseksi? — Hirvensalo eller 

Paim ala säsom vintersportcentrum i Åbo 16 

T urku-seuran toim intakertomus vita 1966 — Åbo-sam fundets ärsberättelser 1966 17 

Pata: S attuuhan sitä 20 

T urun musiikkijuhlat — Musikfesten i Åbo 

21 

Valaistua tuulimyllyä esittävä kansikuvamme on valokuvaaja E rkki Paakin. 

Yksi ja toinen koetti tehdä vaiteliaalle 

miehelle selväksi mikä 

onni h än tä oli kohdannut osuessaan 

saunaan sam aan aikaan tä 

m än kiekkojoukkueen kanssa, 

joka kipakam m an löylyn h aih 

duttua alkoi taas entisen metelöinnin. 

Mies myönteli. 

Sitten hän lähti. Omituista 

kyllä hänen lähtönsä huom attiin. 

— M ikähän sekin oli miehiään? 

joku kysyi. 

En voinut olla sanom atta: — 

Hän oli lääketieteen ja kirurgian 

professori Sejase. 

Nyt tuli hiljaisuus. Kunnes 

joku: 

— Ei takuulla ollut. Kyllä mä 

h än et tunnen. 

Takuulla oli. 

— Voi ollakin. Ei niitä tunne 

kun eivät pidä saunassa valkoista 

takkiaan. 

— J a välipä hällä vaikka olikin. 

Ei se jääkiekkoa ainakaan 

ole pelannut. Itse tunnusti. 

Hetken lauteilla m ietittiin professorin 

arvoitusta kunnes joku 

huusi: 

— Hei! Onko siellä alhaalla 

enem m änkin professoreja? Pitäisi 

saada löylyä. T äällä on kylmempää 

kuin kiekkokaukalossa! 

TURUN MUSIIKKIJUHLAT 

21.—26. 5. 1967 pidettävien T u 

run M usiikkijuhlien yleisleima on 

esiintyjien osalta kansainväliseni - 

pi kuin koskaan aikaisemmin, sillä 

kuuden varsinaisen konsertin 

taiteilijat edustavat vastaavaa 

m äärää eri kansallisuuksia. Ohjelmissa 

on runsaasti meillä esittäm 

ätöntä ja tuntem atontakin 

musiikkia. Erityisesti vanhan m u 

siikin osuus on nyt hallitseva. 

Konserttien suunnittelussa on pyritty 

sekä ohjelm ien e ttä konserttihuoneistojen 

suhteen selvästi 

hahm ottuvaan kokonaisuuteen, 

missä kamarimusiikillista 

keskustaa kehystävät esitettävän 

vokaali- ja soitinmusiikin la a ja 

muotoiset sävellykset suurissa tiloissa. 

Sam alla päättyy eräs vaihe 

musiikkijuhlien kehityksessä, 

sillä 1968 ja siitä eteenpäin siirtyvät 

ju h lat kesäkuuhun, jolloin 

m äärätietoisesti pyritään rikastuttam 

aan yhä laajenevan kansainvälisen 

turism in tarpeita. 

M usiikkijuhlien intiim i yleisleima 

korostuu jo avajaistilaisuudessa, 

m ikä pidetään Piispankadulla 

sijaitsevassa kotimuseossa 

W roclawista saapuvan Puolan 

Radion kuoron konserteissa avautuu 

kuulijoille m eillä jokseenkin 

tuntem aton musiikin alue kaikessa 

rikkaudessaan, sillä ohjelm issa 

on pääasiassa puolalaista renesanssi- 

ja barokkiajan m usiikkia, 

m illä Tuomiokirkkoon sijoittuvassa 

konsertissa on voim akkaasti 

sakraalinen luonne. 

K ankaisten kartanossa jä rje s 

tettävä m atinea on valikoivan 

musiikkiväen oikea toivehetki 

sekä musiikin e ttä miljöön osalta. 

Wienilâisen vanhan musiikin 

yhtyeen ’’Música antiqua’n ” erikoislaatuun 

liittyy pyrkimys 

autenttisuuteen mm. soittim en 

osalta. Tuskin voisi ajatella puolestaan 

ihanteellisem paa ym päristöä 

esitettävälle renesanssin ajan 

musiikille kuin Turun linnan 

Kuninkaansali, jossa kuullaan 

myös Aimée van de Wiele’n cembalotaidetta 

tyylillisesti laajem 

missa puitteissa. 

Tukholm an filharm onikkojen 

kam ariorkesteri puolestaan esiintyy 

Akatem iatalon juhlasalissa ja 

musiikkiviikon päätökseksi on 

Radion sinfoniaorkesterin konsertti 

kapellim estari Paavo Berglundin 

johdolla Konserttisalissa 

juhlavana huipennuksena koko 

soitantokaudelle.

valmet 

TURUN SATAMA 

Turkulaisen tu o n ti- ja vientisatam a 

on tie ty s ti T u ru n satam a — k a u tta 

vuoden avoinna se on ka up an kä yn 

nille e dullisinta. Lisäksi satam a pystyy 

tarjoa m a an hyvät jatko yhte ydet 

k a ik k ia lle sisäm aahan, ajanm ukaiset 

s a ta m a la itte e t ja tila va n vapaa 

Osuuskassa 

on nykyaikaa 

varaston. T u o tta v a varm uus tu o t- 

jaIle ja viejälle on tosiasia. 

T U R U N 

S E U D U N 

O S U U S - 

K A S S A 

opintolaina 

tulevaisuus 

YHDYSPANKKI 

luottamuspankki 

K uten tiedätte, m erkitsee nimi VALMET satam 

atekniikassa taloudellisuutta, korkeaa tek 

nillistä laa tu a ja luotettavaa työtä. 

S atam anosturit, jo tk a tu n n etaan hyvin Turunkin 

satam assa, edustavat vain vähäistä 

osaa VALM ET-tuotannosta. L aiturinosturit, 

uivat nosturit, siltanosturit ja containerit 

kuuluvat myös VALM ET-satam atekniikkaan. 

Siihen kuuluu luonnollisesti myös laivanrakennus- 

ja korjaus. 

VALM ET on k ansain välisesti tunnettu 

la iv a - ja sa ta m a -a la lla . Sen täh den k a n 

n a tta a a in a tällaisissa h ankinnoissa 

k ääntyä VALM ETin puoleen. 

PAN SIO N TEHDAS 

Vastalääke 

nelosille 

KOMPLIFER 

H uonojen num eroiden ja kouluväsymyksen 

syynä on usein raudanpuute. 

Tiedetäänhän, että koululaistam 

m e hem oglobiiniarvot ovat 

kansainvälistä keskitasoa huonom 

mat. KOMPLIFER - luonnonm u 

kainen rautalääke - korjaa raudanpuutoksen 

ja poistaa siitä jo h 

tuvat oireet. - Apteekeista hyvänm 

akuisena liuoksena ja tabletteina. 

Uutta puhtia 

lukuihin 

KOMPLIFER 

rautalääkkeellä 

L ä ä k e O y 

M 

SISÄ-, 

ULKO- JA 

RAUTARAKENNE- 

MAALAUKSIA 

LATTIAN- 

PÄÄLLYSTYKSIÄ 

aal ausliike 

KURTTI jä lk. 

Puhelin 13 524

O y A . E. Erickso n Ab 

AHTAUS 

LIIKE 

WARTSILÄ 

TURUN TELAKKA 

VICTOR E K 

V iipurin 

Stevedoring O y 

FINNEX 

Laivasähkötyö 

H. H IE T A R IN T A & KUMPP. 

Finnexpress OY 

W A R T S I L Ä 

Å BOVARVET

koko 

perheen 

tuttu 

pankki 

TURUN SUOMALAINEN SÄÄSTÖPANKKI 

Turku 1967. Lounais-Suom en K irjapaino Oy.

1967-1

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?