1969-2

LINNANKATU 16 

PO H JO LA N LIIKENNE Oy 

Turun konttori. Puh. 23 844 - 390 596 

Turun Systeman 

Konekirjoituskoulu 

• ALKEISKURSSEJA 

• JATKOKURSSEJA 

• NOPEUSKO KEITA 

• M ONISTUKSIA 

Koulu avoinna arkisin klo 8—20, lauantaisin suljettu 

a ja lla 24. 5 .-3 1 . 8. 

KAUPPIASKATU 9 b A 

5, III kerros 

T urun Suom alaisen S äästöpankin talo. 

VIIHTYISÄT RUOKAILU 

JA VIRKISTYM ISPAIKAT 

TURUN KESKUSTASSA 

kantakrouvi 

HUM ALISTO NKATU 18 

PUH. 24 118 

olavin krouvi 

itsiiä 

U. SA LO N E N 

Suorittaa tilausajoja ajanmukaisilla turistilinja- 

autoilla sekä 20 heng. pienoisbussilla. 

P U H E L I M E T 356 000 ja 357 535 

UITTAMONTIE 29 

(Kesäaikana myös Piikkiö 48 719) 

Lomakauden alkaessa: 

• M AANTIE- JA KAUPUNKI KARTTOJA 

• KÄTEVIÄ MATKAOPPAITA 

• KIELITULKKEJA 

• SANAKIRJOJA 

• M ERIKO RTTEJA 

Parhain I o m a t o i v o t u k s i n: 

YLIOPISTOKIRJAKAUPPA Oy 

Yliopistonkatu 27 - Puh. 11 129 - 12154 

Maariankatu 6 - Puh. 19 796 

antiikkia, 

taidetta 

ostaa ja myy 

JOEL RINNE 

Humalistonkatu 13 

Puhelin 11147, kotiin 27 082 

K e h itty v ä k o tis e u tu ty ö 

ehittyvä kotiseututyö on alkaneen kotiseututyön juhlavuoden 

K yleinen toimintatunnus. Kuluneen kevätkauden aikana vietettiin 

sekä maamme järjestäytyneen kotiseutuliikkeen 75-vuotisjuhlaa 

että työn valtakunnallisen keskusjärjestön Kotiseutuliiton 

20-vuotissyntymäpäivää. 

Kotiseututyön valtakunnalliseen kordinointiin pyrittiin ensi 

kerran jo v. 1908, jolloin silloiset maakunnalliset ja paikalliset 

kotiseutuyhdistykset sekä ylioppilasosakunnat muodostivat Suomen 

Kotiseututkimuksen Keskusvaliokunnan. Tämän toiminta 

lakkasi lopullisesti v. 1938 - asiallisesti jo edellisellä vuosikymmenellä 

— ja noihin aikoihin perustettu Talonpoikaiskulttuurisäätiö 

ryhtyi oman toimintansa ohella huolehtimaan myös kotiseututyön 

keskuselimen tehtävistä. 

Säätiömuotoisen organisaation osoittauduttua epäkäytännölliseksi 

lukuisien paikallisyhdistysten voimien kokoamiseen valtakunnallisen 

keskusjärjestön tarve aktualisoitui yleisen kotiseututyöharrastuksen 

lisääntymisen myötä toisen maailmansodan jä l 

keisinä vuosina. Tammelassa pidetyillä yleisillä kotiseutupäivillä 

25. 5. 1949 päädyttiin kotiseutuyhteisöjen oman keskusjärjestön, 

Kotiseutuliiton perustamiseen. 

Liiton toiminnan kaksi tähänastista vuosikymmentä ovat kokonaisuudessaan 

olleet kehittyvän kotiseututyön aikaa, jolle ovat 

leimansa antaneet paitsi lukuisien uusien yhdistysten syntyminen 

ja paikallismuseoiden innokas perustaminen myös jatkuva työn 

alallinen avartuminen. Viime vuosikymmen toi voimakkaasti esiin 

m iljöökulttuurin kysymykset, luonnonsuojelun ja maisemanhoidon, 

jotka paljolti kotiseutuväen ansiosta verraten nopeasti 

omaksuttiin yleisen huomion kohteeksi. Kuluva vuosikymmen 

on puolestaan vienyt kotiseututyön yhä lähemmäs yhteiskuntamme 

kokonaiskehittämistä ja tuonut yhteiskunta- ja aluesuunnittelun 

ongelmat myös kotiseutujärjestöjen piiriin. On siirrytty kokonaisvaltaisen 

kotiseututyön kauteen. 

Nykyaikaisen kotiseututyön tavoitteet, ihmisten viihtyvyyden 

ja kotiseudullisen kiintymyksen lisääminen, kotiseudun kaikinpuolinen 

kehittäminen, paikalliskulttuurin vaaliminen ja alueellisen 

omaleimaisuuden edistäminen ovat saavuttaneet lisääntyvää 

kannatusta kaikissa kansalaispiireissä. Niihin pääseminen edellyttää 

tulevaisuudessa aktiivista kotiseutupolitiikkaa, tehokasta 

työskentelyä nykyisen kotiseututyön tunnetuksi tekemisen ja vaikutusmahdollisuuksien 

lisäämisen puolesta. 

Markku Tanner

Apulaiskaupunginjohtaja 

J O H A N N E S K O I K K A L A I N E N : 

Apulaiskaupunginjohtaja 

U U T I P A L A J A : 

Työkenttäni on 

ihmisläheinen 

Turun yleiskaavan 

vaiheilta 

einäkuun ensim m äisenä päivänä, jo llo in otan apula 

iskaupungin jo h ta ja n tehtävät vastaan asiat käytän 

H 

nössä aukenevat. L u o n n o llisesti olen valtuuston tekemän 

valinnan jä lkeen yhtä ja to ista te h tä väpiiriin liitty 

vää tu u m in u t ja o npa tie te n kin jo ita k in aja tu ksia valm 

iina a ikaisem m alta ajalta, m utta ne ovat vielä epäta 

rk k o ja ja n iitä täytyy v iila illa ja p a ik k a illa käytäntöön 

soveltuviksi. O petus- ja sivistysto in ta johtavan apulaisk 

a u p u n g in jo h ta ja n työ tu le e olem aan m ielenkiintoista. 

Tulevan toim eni työ kenttä on hyvin ihm isläheinen. 

I os m inua ke h o ite tta isiin laittam aan toim eeni liittyvät 

J asiat tä rkeysjärjestykseen, en pystyisi siihen. Tuo 

a sioiden tärkeysjä rje stys m uuttuu sen m ukaan m istä ja 

kenen kannalta n iitä katselee. Joku m eistä kaupunkila 

isista pitä ä n uoriso- ja urheilu to im in n a n kehittäm istä 

n iin täm än päivän kuin tulevaisuuden ta kia tärkeysjä 

rje styksen kärjessä. Jo ku toinen näkee opetustoim en 

kehittäm isessä sellaisen tehtäväkentän jo k a m enee 

kaikkie n m uiden edelle. K olm annen m ielestä ku lttu u ri- 

palvelusten te h okkuus nykypäivän koneellisessa, ihm istä 

kuluttavassa m aailm assa on henkisen tasapainom m e 

vuoksi e n siarvoista ja siitä syystä sitä tu lis i e rikoisesti 

painottaa. K aupunkim m e rikkaasta ja värikkäästä h isto 

riasta kiin n o stu n u t tu rkula in e n taas saattaa ajatella, että 

ka upunkim m e on velkaa itselleen, m uulle S uom elle ja 

ko ko m aailm alle sen, että se ainutke rta in e n historia, 

jo k a liitty y T urkuun täytyy säilyttää tuleva isuudelle - 

ja ettei sella ista tu h o tta isi m itä m yöhem m in ei pystytä 

rakentam aan. Hänen m ielestään on m uinaistieteellisten 

a sio id e n tehtävät h oidettava ensim m äiseksi. Jokaiselle 

a s ia lle löytyy varm asti vankat perusteet, jo ita on aivan 

tu rh a a lähteä kum oam aan ja eikä se sitä p a itsi ole ta r 

p e e llista e ikä viisastakaan. 

llä o le valla olen pyrkin yt sanom aan, että kunnon tur- 

Y kulaisem m e odotta va t kaupungiltaan m itä erilaisem 

p ia palveluksia. T arpeet ovat e rila ise t ja vaihtuvat kehityksen 

m ukana. K u nnallisena pyrkim yksenä tule e olla 

palvella ka ikkia kunta la isia m a hdollisim m an tehokkaasti. 

Tästä syystä kaupungin kehityksen tu le e olla tasapuolista. 

H elpointa on esittää tarpeiden lu e tte lo - se 

ei tu o ta vaikeuksia. N iiden tote u tta m in e n kin o lis i h e lp 

poa, jo s vain kaupungin kassa olisi ehtym ätön. 

V aikka e dellä totesin, että en o lis i valm is kertom aan 

m itään tärkeysjärjestystä, niin kuitenkin on eräs suuri 

v a lta kunnallin e n tehtävä, jossa eduskunnan hyväksym ä 

laki edellyttä ä nopeaa ja tiiv is tä toim intaa. T arkoitan 

koulu-uudistusta, jo ta m uuten pidän itsenäisyytem m e 

ajan suurim pana yhteiskunnallisena m uutoksena. Tämä 

on suurin ja tärkein lä hiajan työ, jo k a odottaa työn 

ja tkaja a siitä pisteestä johon apulaiska u p u n g in jo h ta ja 

N äykki ja kouluasiantuntijam m e ovat sen vieneet. Kouluolojam 

m e ja valm iuttam m e peruskoulun vastaanottam 

iseen on valtuuston ja ju lkisen sanan ta h o lla arvoste 

ltu kirpeästi. K ritiik k iä täytyy o lla ja se on tässäkin 

kohdassa varm asti paikallaan. T oisaalta on totuuden 

nim issä todettava, että verrattaessa kaupunkim m e koulu 

o lo ja m uihin T urun suuruusluokan kaupunkeihin, löytyy 

T urun koulu o lo ista m yös m yönteistä. S ella isin a m ain 

itsisin mm. sen, että m eillä ei o le p itkiin a ikoih in o llu t 

vuorolukua, jo ta eräissä kaupungeissa niissä va llitsevista 

o losuhteista jo h tu e n harrastetaan m elkoisesti. 

K 

oulurakennusten suhteen me pääsem m e aloittam aan 

f 

peruskoulun opetuksen — tie te n kin s illä edellytyksellä, 

ettei p eruskoululaista annettavalla asetuksella yllättävästi 

m uuteta luokkien oppilasm ääriä. T urussa on 

to im in u t usean vuoden ajan toim ikunta, jo ka on kerännyt 

tarvittavaa a ineistoa lain edellyttäm ää koulu-uudis- 

tustoim intaa varten. 

Kansakoulum m e piirissä toim iva 

kokeilu keskikoulu on vaikeuksitta siirre ttä vissä peruskouluorganisatioon. 

K aiken kaikkiaan m eidän valm iusasteem 

m e peruskoulun aloittam iseen ei o le niin heikko 

kuin pessim istisim m ät a rvo ste lija t ovat kuvanneet. 

uoruuden rakkauttaan on vaikeaa ja m elkein m ah 

n ta unohtaa. U rheilu ja liiku n ta ovat edelleen lä 

Ndoto 

hellä sydäntäni. T ällä en suinkaan ta rko ita sitä, että 

lähtisin U rheilupuistoon rataa kiertäm ään, vaan että 

m ie lih a lu lla olen m ukana suunnittelem assa uusia tarpeen 

vaatim ia urheilu la ito ksia . Tässäkin asiassa Turku 

ja sen kunnallism ie h e t ovat saaneet kritiik k iä osakseen. 

U rheilun 

hyväksi s u o rite ttu talo u d e llin e n to im in ta on 

ku lke n u t m eillä jo n kin verra n eri lin ja a kuin m uualla. 

O lem m e tukeneet u rh e ilu seuro ja taloudellise sti, että ne 

ovat saaneet itselleen lo im i- ja h a rjo itu s tilo ja ja tämä 

on tapahtu n u t yleisten u rheilulaitosten kustannuksella. 

H enkilökohtainen kantani on, että vastaisuudessa m eidän 

tulee k iin n ittä ä ensisijainen huom io yleisten urheilula 

ito ste n aikaansaam iseen ja u rh eiluseurojen om ien 

to im ip a ikkoje n tukem inen tule e jääm ään to issijaiseen 

asemaan. 

e, että otin e sille kaksi alaa toim eeni kuuluvista tehtävistä, 

ei m erkitse sitä etten arvostaisi sam alla lailla 

S 

k aikkia tehtäväkenttääni kuuluvia aloja, vaan siksi että 

opetustoim i on valtavassa ja m ie lenkiintoisessa uudis- 

tusvaiheessa ja urheilusta puhuessani halusin antaa 

kättä nuoru u d e lle ja sen h arrastuksille. 

aupunkim m e ponnekas tiedotussihteeri on ahdista 

m inua koko tämän alkuvuoden ja nyt hän on il 

Knut 

m o ittanut aivan viim eisen hetken olevan käsillä, jo llo in 

vielä voin suorittaa oman osuuteni T urun uusien apulaiskaupunginjohtajien 

puheenvuoroista tässä ju lk a i 

sussa. 

M inun tehtäväkseni on jo u tu n u t kaupunkisuunnittelun 

ja kiinteistötoim en johtam inen. Tällaisessa virassa ole 

vana en voi varm astikaan liiem m älti täyttää m inkään 

lehden palstoja, sillä tuskin on yleisen edun m ukaista 

käydä kertoilem aan keskeneräisistä suunnitelm ista tai 

a jate llu ista kiinteistöjen ostoista. 

yhtyessäni hoitam aan nykyistä virkaani kaupunginjoh 

Väinö J. Leino antoi erityiseksi huolekseni Tu 

Rtaja 

run valm isteilla olevan yleiskaavan päätökseen viem i 

sen. Viim e vuonna annetun rakennuslain muutoksen 

mukaan yleiskaavan tekem inen on pakollinen kaikissa 

kaupungeissa ja kauppaloissa ja se on saatettava kunnallisvaltuuston 

hyväksyttäväksi. Tämä ei tule varm astikaan 

olem aan aivan helppoa, m ikäli to d e lla pyrim m e 

siihen, että hyväksyttyä kaavaa ja sen antam ia maankäytön 

v iitte itä m yös noudatetaan — ainakin suurin p iirtein. 

äkälä isille sanom alehtim iehille ja tiedotusvälineiden 

edusta jille pidetyn ” yleiskaavasem inaarin” jälkeen 

T 

o li Turun Päivälehdessä luettavissa seuraavanlaisia 

yleiskaavan herättäm iä ajatuksia: 

"T oteuttam isessa on kuitenkin m uutam ia pieniä 

m utkia. Nykyisen ajattelutavan mukaan ei ainakaan 

Turussa voida tehdä m inkäänlaisia pitkäntähtäim en 

investointisuunnitelm ia. Valtuusto ei halua sitoa seuraavaa 

valtuustoa ta lo u d e llisilla ra tk a is u illa ----------- 

Y leiskaavaa ei kuitenkaan voida toteuttaa b u d je ttivuosi 

kerrallaan tapahtuvilla in vestointiratkaisuilla. 

— — — Yleiskaavan toteuttam isesta on turha 

puhua niin kauan kuin päättäjien ajattelutavassa ei 

tapahdu m uutoksia” . 

Tähän lisäisin, e ttei ajattelutavan ole m uututtava ainoastaan 

päättäjien osalta, vaan m yöskin kuntalaisten 

om assa keskuudessa. Olem m e ilm eisesti ajankohdassa, 

jo llo in kaupungin kehittäm inen ja rakentam inen ei ole 

enää m a hdollista entiseen tapaan ilm an la ajam ittaista ja 

m onipuolista pitkäntähtäim en toim inta- ja taloussuunnittelua. 

M uutosta vaativat nykyaikaisen kaupunkiasutuksen 

- ennen kaikkea kunnallistekniikan - vaatim at 

suuret kustannukset. Ilm an eri vaihtoehtojen arvostelua 

ja kustannusvertailuja sekä niiden hyväksikäyttöä ei ole 

m ahdollista tehokkaasti ja rru tta a alati kasvavaa vero- 

äyripainetta. 

Tästä johtuen K a u p u n k iliitto on pitä n yt tarpeellisena 

äskettäin ju lk a is ta erityise n kunta su u n n itte lu a s e lvitte le 

vän käsikirjan. S iinä esitetään kaupungin to im in ta - ja 

ta loussuunnittelun soveliaaksi suunnitte lu a ja n ja ksoksi 

7 -1 2 vuotta ja suositellaan suunnittelukaude n ja kso tta 

m ista 2- ja 4 -vuotisjaksoihin, niin että kahden ensim 

m äisen vuoden o salta suunnitelm a on pitävä, kahden 

seuraavan vuoden suunnitelm a väljä h kö ja loppujen 

vuosien suunnitelm a vain karkea runko. 

ulem m ekin tässä asiaan, m illä on oleva m itä suurin 

T m erkitys. On selvää, että kansanvaltaisessa jä rje s te l 

mässäm m e luottam usm iehillä täytyy o lla ratkaiseva asema 

kaikessa kunnallisessa päätännässä, niin varojen 

m yöntäm isessä kuin m enojen kieltäm isessäkin. Ei voida 

päästä välttäm ättöm iin useam pia vuosia kestäviin kuntien 

kehysbudjetteihin, elle ivät kaupunginvaltuutetut, 

kaikki m uut luottam usm iehet ja ennen kaikkea kaupungin 

asukkaat pidä se lla ista tarpeellisena. Luottam usm 

iesten — ja m yös v ira n h a ltija in korkeim m asta a lim 

paan - on voitava hyväksyä tä lla in e n uusi p itkäjä n n itteisem 

pi a jatustapa ilm an, että he sam alla tuntevat 

om an to im intam ahdollisuuten sa liia n kahle h d itu ksi. Kaupunginvaltuuston 

p itä isi o lla kehysbudje ttiin sid o ttu ja 

kuitenkin sen o lis i sam alla kehitettävä ja laadittava sitä. 

Jos pitkäntähtäyksen budje ttikausi su u rin p iirte in 

to teutettavine kehittäm isohjelm ineen on lyöty lukkoon 

esim erkiksi 6 - 7 vuodeksi, ei tälla isen a janjakson keskelle 

sattuvan valtuustokauden kaupunginvaltuu ston o lisi 

varm astikaan helppoa läheskään ka ikissa suhteissa 

sitä ym m ärtää ja noudattaa. Tätä ei m ielestäni voida 

sen parem m in odotta a kuin vaatiakaan. 

ä itä ongelm ia pohtiessani olen om alta o saltani päätynyt 

siihen asetelm aan, että kuta kuin kin m ääräävä 

N 

nä pidettävä lyhyem m än ajanjakson kunnallisen kehysta- 

lousarvion pitä isi olla 4 vuoden p ituinen. Sen päättym 

is- ja alkam isajan tu lisi sattua kunkin valtuustokauden 

keskelle. N äin olisi jo k a is e lla kaupungin valtu u sto lla 

paitsi m ahdollisuus noudattaa a ikaisem m in te h tyä suunnitelm 

aa m yös oikeus ja velvo llisu u s laatia sellainen 

oman itsensä ja tulevan valtuuston alkuajan k iin te ä ksi 

ohjeeksi. 

M uuttuva m aailm am m e antaa m eille m uuttu via a ja 

tuksia ja ta voitteita. Ä sken m ainitsem assani T urun Päi- 

välehden kirjo itu ksessa o li m yös tä lla in e n k in kohta: 

"Y leiskaava on o h je kaupungin tulevaa rake n ta 

m ista varten. Se on k u ite n kin m yös o h je m aanom 

istajan tule valle käyttäytym iselle. Y leiskaavasta 

Jatk. sivu 14.

Turun yleiskaava: 

E i nukkumakaupunkia vaan 

e lä v ä k e sk u sta ja la id a t 

iikenteen kasvu viisinkertaiseksi, 

La suntopinta-ala n sekä sam oin 

te o llisu u sto im in to je n alan kasvu kolm 

in kertaiseksi nykyisestään vuoteen 

2000 m ennessä on lyhyesti se ennustepohja, 

jo lle tulevaisuuden T u 

run kehitys perustuu. Se on myös 

se pohja, jo lle T urun yleiskaavan 

pääsuunnittelu perustuu. Turun 

yleiskaavan ns. lopullin e n luonnos 

lu o vute ttiin 25. 4. 1968 kaupunginhallitu 

kselle . Tästä eteenpäin yleiskaava 

on kunnallisten elinten ja tk u 

vassa testauksessa ja vaikka yleiskaava 

lopullisessa m uodossaan onkin 

m aankäytön ja kunnallisen rakentam 

isen o h je kirja , se ei koskaan 

voi o lla jyrkkä ra ja in e n , jäykkä 

kaava, vaan joustavasti noudatettavissa 

aina ta rp e id e n ja m uutosten 

m ukaan. Näin sanoo Turun 

y leiskaavoittaja, prof. O lli Kivinen, 

jo k a to ivoo kuntalaisten suurta m iele 

n kiin to a yleiskaavoittajan työhön 

ja ehdotu ksiin , s illä ne koskevat jo 

kaista turkula ista . 

TURKU 2000 PÄHKINÄN 

KUORESSA 

Y leiskaavasuunnittelu ei tähtää 

pelkästään vuoteen 2000 eli lastenlastem 

m e T urun hahm otteluun. Sukupolven 

taakse ulottuva suunnitte 

lu o lisikin m elkein pelkkää utopiaa. 

Y leiskaavassa on lyhyen (lä hivuod 

et) ja keskip itkän (vuoteen 1980) 

tähtäyksen suunnitte lu tä rkeällä sija 

lla , s illä lähitulevaisuuden ra tkais 

u t vaikutta vat kauas vuosituhannen 

vaihteen tulevaisuuteen. 

M in kälaiseksi yle iska a vo itta ja sitten 

on suunnite llu t T urkum m e. Lehdissä 

on asiaa paljo n kin selostettu, 

m utta kerra tta ko o n tässä lyhyesti 

tulevaisuuden Turkua pähkinänkuoressa: 

Liikenne Turussa räjähtää viis in 

kertaiseksi. Liikenneongelm an ra t 

kaisem iseksi tarvitaan tehokasta 

jo u kkokulje tu sta , keskustan katujen 

yksisuuntaistam ista ja uusia siltoja. 

K oulukadun silla n tu lisi valm istua 

70-luvun alussa, Kasarm ikadun s illan 

1973 m ennessä ja H um alistonkadun 

sillan 1980 m ennessä. Lisäksi 

tarvitaan silla t Kakolan alapuolelle 

ja ylioppila skylä n kohdalle Hali- 

siin. Keskustassa tarvitaan nykyisen 

10.000 pysäköintipaikan sijasta 

vuonna 1975 noin 17.000 pysä kö in tipaikkaa. 

ASUTTU KESKUSTA 

Y le iska a vo itta ja ei halua Turun 

keskustan, ruutukaava-alueen autioituvan 

asukkaista. A suntojen keskipinta-alan 

suurentuessa keskustan 

asukasluku tosin vähenee hiem 

an; nykyisestä 69.000:sta 54.000: 

een. Kasvavan liikenteen ta kia keskustassa 

tulee katupareja yksisuuntaistaa: 

R atapihankatu— Läntinen 

P itkäkatu, 

R u issalo n tie -R a u h a n ka- 

tu, E erikinkatu— Linnankatu, M ulta- 

vie ru n ka tu — A ninkaistenkatu, Kaupp 

ia s k a tu -A u ra k a tu ja H um alistonkatu 

— Käsityöläiskatu. 

T urun yleiskaavassa esitetty suunn 

ittelun kokonaism alli on ns. ristim 

alli, jossa eri toim innot, asum inen, 

työ, vapaa-aika ja liikenne s ijo ittu 

vat tasapainoisesti. A sutuksen kasvu 

keskitetään neljään pääsuuntaan: 

K o ro iste n — H a listen suuntaan, 

llp o iste n — H aritun suuntaan, Kähärin 

— T eräsrautelan suuntaan sekä 

H irvensaloon. 

Hirvensalon rakentam 

inen jä isi kuitenkin 1980-luvulle. 

A sutuksen lom aan tulevat viheralueet 

ja teollisuusaluee t. A sunto 

alueille, jo tk a tu lisi toteuttaa su u rina 

rakennusohjelm ina kerrallaan, 

V. 1965 V. 1980 V. 2000 

A sukkaita ................................ 144.000 192.000 252.000 

A suinhuoneisto ala ............ 2,5 m ilj. m2 4,5 m ilj. m 2 7,4 m ilj. m 2 

(18 m2/as.) (25 m2/as.) (30 m2/as.) 

T y ö p a ikkoja ......................... 75.400 88.600 105.800 

T eollisu u sa lu e ita ............. 405 ha 635 ha 1.100 ha 

p itäisi rakentaa sam antien palvelulaitokset 

ja kaupalliset alakeskukset. 

T o im in n a t pyrkivät keskittym ään 

kaupunkikeskustaan, ja jo tta se ei 

tyystin tu k kiin tu isi, tarvitaan ta r 

peeksi palvelukykyisiä alakeskuksia. 

TIIVIS RAKENTAMINEN 

Turussa ei ole nyt eikä tu le vastakaan 

olem aan ns. lähiöitä, nukku- 

m akaupunginosia. K aupunkisuunnittelussa 

ollaan tä llä hetkellä palaam 

assa tiiviim pään ja keskitetym pään 

rakentam iseen. Tulevaisuudessa o n 

kin ilm eistä, että asuntoalueiden 

m aa-alan tarve ei kasva nykyisestään, 

vaikka rakennustavoissa tapahtuisi 

m uutosta, sillä pientaloasutuskin 

voidaan rakentaa nykyistä 

tiiviim m äksi. Vuonna 2000 Turun 

a sukkaista 70 % asuu tiiv iis ti ja teh 

okkaasti rakennetussa ym päristössä. 

VUONNA 2000 

• Turussa on viisi siltaa enem 

män 

• suuret kehätiet ym päröivät kaupunkia 

• Kakolanm äki on to d ennäköisesti 

ju lkiste n tilo je n käytössä 

• H irvensalossa on pienoiskau- 

punki teollisuusalueineen ja 

laajoine virkistäytym isaluei- 

neen 

• satam a on K oivuluodossa ja 

autolautat tulevat O tkanttiin 

• A rtukaisten alue teollisuusmaan 

reservinä on käytetty 

loppuun 

• J ä tte id e n p o ltto la ito s on to im i 

nut neljännesvuosisadan ja 

• kaupungilla on om a vira stotalonsa 

- ehkäpä vanhan Raatihuoneen 

paikalla! 

utta sitä ennen on paljon poh 

yleiskaavaa, kaupunkisuun 

Mdittu 

n ittelua ja m aankäyttöä. V altuutetut 

ovat istuneet yöm yöhään tekem ässä 

ratkaisujaan. T oim iku n n a t ovat istu- 

bo har nu en generalplan att fö l 

A ja. Den d ra r upp riktlin je rn a fö r 

m arkdisposition och visar på lösn 

ingar av de svåra trafikproblem en 

fram till å r 2000, med täm ligen 

precisa förslag fö r de närm aste 10 

åren. B land huvudpunkterna i generalplanen 

— som redan u tfö rlig t har 

presenterats i tidningarna - må 

näm nas att c ity alltjä m t skall bevara 

sin blandning av bostäder och 

affärsliv - dock med något m inskat 

befolkningstal. B osättningen i övrigt 

koncentreras till fyra undercentra 

med fu llstä n d ig t utbyggd service. Enkelrikta 

d e gatpar i centrum och nya 

bro a r som leder främ st den tunga 

tra fike n förbi rutstaden ä r en fö ru t 

sättning fö r att staden skall kunna 

fungera. Den kollektiva trafiken måste 

byggas ut. S ocial service, ökade 

m öjligheter till vettig användning av 

fritid e n , bevarade grönom råden i 

stadens närhet hör också till program 

m et. 

eneralplanen kan inte komma 

Gmed order, den kan bara rekom 

m endera. Den bygger på d etaljstud 

ie r av hur funktionerna fördelas på 

olika stadsdelar och hur trafiken 

fungerar och kom m er a tt fungera 

under olika förutsättningar. Generalplanen 

ger inte entydiga lösningar, 

den erb ju d e r olika alternativ. 

Den prelim inära planen fram 

lades i m ars 1968, det definitiva utkastet 

fö re lig g e r nu. M ellantiden har 

upptagits av kontakter m ellan staden 

o ch planeraren, och nu återstår ytte 

rlig a re ett år av testning och fin- 

s lipning. M an måste förutsätta att 

de rekom m endationer som ges är 

ett urval av det bästa bland många 

olika m öjligheter, och att några 

stö rre ändrin g a r inte är att vänta. 

Planen är uppgjord av den främ sta 

expertis som vi har i landet — även 

om de praktiska erfarenheterna inte 

neet investointi- ja rahoitussuunnitelm 

ien kim pussa. T ietokoneet ovat 

naksutelleet sähköim pulsseja ja 

kuntalaiset . . . joko luopuneet to i 

vosta yrittää ym m ärtää laajakantoisia 

ja vaikeita asioita tai olleet innolla 

m ukana suunnittelussa. Ilm eisesti 

viim em ainittua, sillä kaupunkisuunnittelu 

tulee kiinnostam aan yhä 

useam pia, kunhan asennem uutos 

suunnitteluun ensin on tapahtunut. 

Se on tärkeintä, sillä muuten ei katse 

yllä A uransillan kivipaalun yli 

niin kauaksi kuin sen tulisi, jotta 

p itkänlin ja n asioista voitaisiin edes 

keskustella. - t f 

Hur skall vi bo och leva i Åbo 

ännu kan vara så stora då A bo är 

en av de allra fö rsta städer som får 

en fullständig generalplan. Den 

kom m er uppenbarligen att godkännas 

av stadsfullm äktige som rä tte 

snöre fö r stadens kom m ande utveckling. 

Någon stadfästelse av pla 

nen to rd e inte behövas — den skulle 

ges av inrikesm inisteriet. G eneralplanen 

kan överhuvud inte sta d 

fästas fö r de redan stadsplanerade 

om rådet — endast fö r oplanerad 

mark. Om ändrin g a r i stadsplanen 

företas b ö r dock generalplanens anv 

isningar följas. Detta g ä lle r bl a när 

karaktären på e tt om råde ändras — 

t.ex. från bostads- till in d u strib e 

byggelse elle r från egnahem s- till 

höghusom råde. 

H A N S O T H M A N : 

En kommentar till 

generalplanen 

ö r att generalplanen skall få någon 

pra ktisk betydelse krävs 

F 

n aturligtvis att inte bara stadsfullm 

äktige utan alla bestäm m ande och 

planerande tjänstem än sätte r sig in 

i dess anda och kunskapsstoff så 

g ru n d lig t som m öjligt. De måste 

förstå varför professor O lli Kivinen 

rekom m enderar bostadsom 

råden på en viss plats och varför 

man inte bör bygga industrier där, 

t.ex. Vi måste kom m a ifrån den 

gam la tanken a tt "h e la Å b o ” skall 

finnas kring S alutorget, och vi m åste 

kunna kom m a överens om hur 

trafiken skall ledas. Kom m unal tra- 

rikservice måste bli ett lockande 

a lternativ till den ohejdade privata 

bilism en — där är en av orsakerna 

till a tt bebyggelsen m åste koncentreras 

till vissa undercentra. 

tt genom föra generalplanen bara 

A i dess huvuddrag kom m er att 

kosta enorm a sum m or. Redan nu 

käm par Å bo stad med stora ekonom 

iska svårigheter, och de bundna 

utgifternas andel av årsbudgeten 

b lir a llt större. E nligt u p p g ift står endast 

ett halvt penni per skattöre till 

förfogande enligt fritt val. O ch ändå 

b lir m ycket obyggt. F ullm äktige har 

— av p a rtip o litis k a o rsa ke r — h å llit 

ska ttö re t a lltfö r lå g t under långa 

tider, o ch d e t h a r häm nat sig. Nu 

skall o ckså genera lp la n e n kunna 

förverklig a s. N a tu rlig tvis kan en del 

av det som nu byggs infogas i pla 

nens rekom m e n d a tio n e r — t.ex. gat- 

och vägbyggen i stö rre e n h e te r i 

stä lle t fö r det lappverkssystem man 

nu fö lje r. V id utbyggnaden av skolo 

r o ch so cia la in rä ttn in g a r b ö r pla 

nen o ckså följas. O ch staden bevilja 

r m ark åt nya in d u s trie r likaså. 

eneralplanen h a r inte b liv it b illig 

Gfö r staden — det ä r e tt o e rh ö rt 

arbete som lig g e r bakom den. Har 

Å bo råd a tt fö lja d en? Låt oss hellre 

ställa frågan så: H ar Å bo råd att 

inte d ry sig om d en? A tt staden 

stä n d ig t växer kan man inte kom m a 

ifrån och inte hindra. Invånarantalet 

kom m er redan 1980 att vara över 

190 000 och år 2000 sa n n o lik t över 

250 000. A lla dessa nya åbobor - 

här fö d d a e lle r in flytta d e — m åste 

bo någonstans. De skall gå i skola, 

få sin utb ild n in g , roa sig. Det behövs 

skolor, butiker, serviceanläggningar, 

fritid sh u s, sportplaner, kyrkor. Det 

behövs vägar, broar, nya gator, tra 

fikka ru se lle r, parkerin g spla tser- och 

hus. Det är sjä lvkla rt. A tt låta alltin g 

utvecklas fritt g å r inte längre. U t 

vecklin g e n m åste styras fö r a tt inte 

kaos skall uppstå. G eneralplanen 

g e r oss de rik tlin je r vi behöver. Den 

g ru n d a r sig på så g ru n d lig a stu d ie r 

att man knappast kan ifrå gasätta 

dess tillfö rlitlig h e t. 

Detta innebär natu rlig tvis inte att 

den skall fö lja s blin t, o ch d e t har 

helle r ald rig va rit m eningen. Nu har 

staden ett år på sig att kom m a med 

sina kom m entarer. Sedan in fö r p ro 

fe ssor Kivinen de ju s te rin g a r som 

befinns nödvändiga. O ch på så sätt 

skall det fortgå, en ständig växelverkan 

m ellan planen och de verkliga 

förhållandena, d o c k hela tiden 

med planen i siktet. Då kan Å bo 

utvecklas vid a re på vägen till en 

harm onisk och välfungerande m o 

dern stad — en m odern stad där 

do ck det viktig a ste av den gam la 

kärnan, den gam la atm osfären har 

bevarats — D om kyrkan och kvarteren 

därom kring, de s to ra parkerna, 

s lo tte t och å stränderna som y tte r 

ligare utbyggda p rom enadstråk fö r 

en b efolkning med a llt m e r ökad 

fritid .

Työväenkulttuuria ei saa 

irroittaa kokonaisuudesta 

V iim e vuosisadan 

lo pun suom ala isen y h te isku n n a n karkea 

ja k o s ä ä ty lä is iin ja ta lo n p o ik iin ta i rahvaaseen ilm eni m yös ta r 

kastelta e ssa näiden ka n n a tta m ia ku lttu u rim u o to ja . P u h uttiin sää- 

ty lä is k u lttu u ris ta ja sen vasta kohdasta k a n s a n k u lttu u ris ta ja n ä i 

hin ilm a is u ih in liitty i sä ä n n ö llise sti arvovaraus. 

K ä sityö läiste n 

k u lttu u rip e rin te e s tä k ä y te ttiin ta v a llis e s ti ilm a isu a a m m a ttikunta- 

perin ne. 

On e rittä in va lite tta va a , e ttä täm ä k u lttu u rin pyhä kolm 

in aisuus sai v ira llis e n va hvistu kse n y lio p is to llis ia o p p itu o le ja 

ja m u seoita perustettaessa . N iin p ä ns. k u lttu u ria tu tk ii k u lttu u ri- 

ja ta id e h is to ria , ka n s a n k u lttu u rin henkistä p u o lta ka nsa nru n o u s 

tie d e ja e s in e e llis tä p uolta kansa tiede. 

A m m a ttiku n ta p e rin te e n 

tu tk im is e s ta h u o le h tiva t ta v a llis im m in h isto ria n e ri alat. 

E delleen 

m e illä on k u lttu u rih is to ria llis ia m useoita ja ta ide m use oita, 

kä sityö lä ism u se o ja lu ku isia ta lo n p o ika ism u se o ita . 

d e s ta e la n to n s a s a a v ie n lu k u m ä ä rä 

tu le e e n n u s te id e n m u k a a n v ä h e n e 

m ä ä n , te o llis u u s ty ö v ä e s tö n lu k u 

m ä ä rä p y s y n e e s a m a n s u u ru is e n a , 

m u tta p a lv e lu a m m a ttie n h a r jo itta 

jie n m ä ä rä k a s v a a . 

N ä in n o p e a a n e lin k e in o - ja v ä e s 

tö ra k e n te e n m u u to k s e e n s is ä lty y 

p a ljo n . U u d e n y h te is k u n ta lu o k a n 

m u k a n a s y n ty i u u s i k u lttu u rim u o to , 

jo ta v o is i k u ts u a v a ik k a ty ö v ä e n - 

k u lttu u rik s i. Y h te is tä s ille a lu k s i o li 

se, e ttä se p o h ja u tu i s a m a n la is e lle 

a a tte e llis e lle ja s o s ia a lis e lle p e r u s 

ta lle . 

S e n k a u p u n k e ih in ja t e o llis 

u u s ta a ja m iin m u u tta n e e t k a n n a tta 

ja t n o u d a tte liv a t k o tio lo is s a a n v ie lä 

1 8 0 0 -lu v u n jä lk im m ä is e llä p u o lis - 

I k o lia o li S u o m e s s a k u ite n k in a l 

k a n u t m u r ro s k a u s i ja e s i- in d u s tr ia l- 

lis e n a ja n tila tto m is ta , to r p p a re is ta 

ja n ä id e n la p s is ta k a s v o i S u o m e n 

ty ö v ä e s tö . A lk u o li v a a tim a to n ta . 

V u o n n a 18 50 S u o m e s s a o li n o in 140 

te o llis u u s la ito s ta ja n ä is s ä ty ö s k e n 

te li ru n s a a t 3 .0 0 0 ty ö n te k ijä ä . V u o n 

n a 18 69 te o llis u u s la ito k s ia o li jo 3 3 9 

ja ty ö n te k ijö itä y li 10.000. T e h ta id e n 

ja ty ö n te k ijö id e n lu k u m ä ä r ä k a s v o i 

n y t n o p e a s ti ja v u o n n a 1912 o li jo 

s iv u u te ttu 1 0 0.00 0 ty ö n te k ijä n ra ja . 

T ä llä h e tk e llä s a a n e e s u o m a la is is ta 

e la n to n s a m a a ta lo u d e s ta , te o llis u u 

d e s ta ja p a lv e lu a m m a te is ta n o in y k 

s i k o lm a s o s a k u s ta k in . M a a ta lo u - 

Tyypillinen esimerkki laitakaupungin asutuksen kehittymisestä tavataan Pohjolan kaupunginosassa. 1930-luvun puolimaissa otetussa 

kuvassa on Räntämäenkadun vasemmalla puolella siistejä yhtiötaloja ja katuja, oikealla Tikkumäen kujia ja torppia, jotka 

on rakennettu miten vain. 

n iitä p e r in te e llis iä ta p o ja ja to ttu 

m u k s ia , jo it a h e o liv a t ty ö v o im a n s a 

o h e lla k o tis e u d u ilta a n tu o n e e t m u 

k a n a a n . 

I o s ta rk a s te lla a n , m is s ä m ä ä rin tä - 

J m ä k u lttu u rim u o to o n o llu t tu tk i 

ja in m ie le n k iin n o n k o h te e n a , n iin 

h a v a ita a n tu lo s m e lk o v a a tim a tto 

m a k s i. K u ite n k in jo v u o n n a 1858 

e s itti s a k s a la in e n tu tk ija W . H . R ie h l 

te o k s e s s a a n 

" D ie V o lk s k u n d e a ls 

W is s e n s c h a ft” , e ttä k a n s a n k u lttu u 

rin tu tk im u k s e n k a n s a -k ä s itte e n tu 

lis i s is ä ltä ä y h te is k u n n a n k a ik k i 

k e r r o k s e t ja tu tk im u k s e n tu lis i n ä in 

la a je n tu a ta v a n o m a is e n ta lo n p o i 

k a is k u lttu u r in tu tk im u k s e n u lk o p u o 

le lle . K e s ti k u ite n k in a in a 19 2 0 -lu - 

v u lle a s ti e n n e n k u in m ie le n k iin to 

ty ö v ä e n k u lttu u r in tu tk im u s ta k o h 

ta a n h e rä s i. A s ia s ta k ir jo it e tt iin u s e i 

ta te o r e e ttis ia a r tik k e le ita ja jo ita 

k in tu tk im u k s ia k in ilm e s ty i k u te n 

W ill-E ric h P e u c k e rtin tu tk im u s 

"V o lk s k u n d e d e r P r o le ta ria ts I" . T o i 

ne n m a a ilm a n s o ta k e s k e y tti k u ite n 

k in tu tk im u k s e t ja e n s im m ä is e t s o 

d a n jä lk e is e t ty ö v ä e n k u lttu u r ia k ä s itte 

le v ä t tu tk im u k s e t ilm e s ty iv ä t 1950- 

lu v u lla s a k s a a p u h u v is s a m a is s a , 

e n n e n k a ik k e a S v e its is s ä ja Itä v a l 

la s s a , m u tta m y ö s ja e tu n S a k s a n 

m o le m m a t p u o le t s a iv a t o m a t tu tk i 

m u k s e n s a . 

M e illä te o llis tu m in e n ta p a h tu i 

m y ö h ä is e m m ä s s ä v a ih e e s s a k u in 

K e s k i-E u ro o p a s s a ja m y ö s ty ö v ä e n 

k u lttu u rin h y v ä k s y m in e n tu tk im u k 

s e n k o h te e k s i ta p a h tu i m y ö h e m m in . 

V u o n n a 1959 a lo itti T u ru n Y lio p is 

to n K a n s a tie te e n la ito s ty ö v ä e n 

m u is titie d o n k e ru u n . L a ito s lä h ti 

liik k e e lle a m m a ttia lo itta in ja tu tk i 

m u k s e n k o h te e k s i v a littiin m a a s e u 

tu * ja te o llis u u s v ä e s tö n v ä lim a ille 

s ijo ittu v a t a m m a ttiry h m ä t k u te n u itto 

- j a m e ts ä ty ö , s a h a ty ö ja ra u ta 

tie n r a k e n n u s ja v a s ta 

m y ö h e m m in 

s iir r y ttiin p u h ta a s ti te o llis te n a m 

m a ttie n k u te n la s ite o llis u u d e n , te k s 

t iilite o llis u u d e n ja p a p e r i- s e k ä m a s 

s a te o llis u u d e n p a riin . V u o n n a 1966 

la ito s a lo itti s y s te m a a ttis e n m u is titie 

d o n k e ru u n T u ru s s a y h te is ty ö s s ä 

T u rk u - s e u r a n ja T u ru n T y ö v ä e n 

S ä ä s tö p a n k in k a n s s a . V iim e v u o n 

n a s u o r ite ttiin m u is titie d o n k e ru u 

S u u r-R a u n is tu la s s a , tä llä k in k e rta a 

T u r u n T y ö v ä e n S ä ä s tö p a n k in ta lo u 

d e llis e n tu e n tu rv in . V a s ta a v a n la is ta 

m u is titie d o n k e r u u ta ja tu tk im u s to i 

m in ta a o n a le ttu h a r jo itta a m yös 

m u is s a k a u p u n g e is s a e rä id e n la ito s 

te n , m u s e o id e n ja k a u p u n k is e u ro - 

je n to im e s ta . T u ru s s a ty ö v ä e n k u lttu 

u r in tu tk im in e n o t e ttiin tä m ä n v u o 

d e n a lu s ta k a u p u n g in h is to r ia llis e n 

m u s e o n to im in ta s u u n n ite lm a a n k a u 

p u n g in v a ltu u s to n m y ö n n e tty ä s itä 

v a rte n e n s im m ä is e n v u o d e n m ä ä rä 

ra h a n . T u tk im u s to te u te ta a n y h te is 

ty ö s s ä tie te e llis te n la ito s te n k a n s s a . 

T u tk im u s tu lla a n s u o r itta m a a n n s . 

a lu e tu tk im u k s e n a ja n ä ik s i a lu e ik s i 

o n v a littu P o rt A r th u r , P ik is a a r i ja 

N u m m e n m ä k i, jo tk a e r o a v a t to is is 

ta a n p a its i ik ä n s ä ja m iljö ö n s ä m y ö s 

s o s ia a lis e n a r v o s tu k s e n s a p u o le s ta . 

K a u p u n k ik u lttu u r in 

ja ty ö v ä e n k u lttu 

u r in v ä lille e i k u ite n k a a n v o id a 

a s e tta a y h tä lä is y y s m e r k k iä ja v o i 

d a a n k in tä y d e llä s y y llä k y s y ä , m is tä 

ty ö v ä e n k u lttu u r is s a 

o ik e a s ta a n o n 

k y s y m y s ? 

T y ö v ä e n k u lttu u ria tu tk itta 

e s s a o n s e lv ite ttä v ä k a k s i s e ik k a a . 

E n s in n ä k in o n tu tk itta v a tie ty n a m 

m a tin h a r jo itta m is e s s a , e s im . s a ta - 

m a ty ö s s ä k ä y te tty ty ö te k n iik k a ja 

ty ö v ä lin e is tö te rm in o lo g e in e e n s e k ä 

ty ö ry h m ie n k o k o o n p a n o ja to im in ta , 

o rg a n is a a tio . N ä in m e n e te lle n tu l 

la a n h a v a its e m a a n s e lv iä e r o ja ta i 

y h tä lä is y y k s iä tie tty je n a m m a ttie n 

ke s k e n . 

O n h a n u s e id e n v a n h o je n 

a m m a ttie n k u te n e s im . k irv e s m ie h e n 

k ä y ttä m ä s a n a s to ja o r g a n is a a tio 

s e lv ä s tik in lä n tis iä , k u n ta a s e rä is s ä 

u u d e m m is s a a m m a te is s a k u te n 

e s im . k a d u n la s k ija n a m m a tis s a n ä 

m ä o v a t v e n ä lä is p e rä is iä ja e d u s ta 

v a t itä is tä k u lttu u rila in a a . K a ik k i 

e d e llä e s ite tty k u u lu u n s . a m m a tti- 

ry h m ä k u lttu u r in tu tk im is e e n . 

T y ö v ä e n k u lttu u rin to is e n p u o le n 

m u o d o s ta v a t k o tio lo t, jo ih in la s 

k e ta a n k u u lu v ik s i a s u n n o t ja a s u 

m in e n , ru o k a - ja k o tita lo u s , v a a tte e t 

ja ta p a k u lttu u r i s e k ä y h d is ty s to im in 

ta . O n h e lp o s ti h a v a itta v is s a , m ik ä 

v a ik u tu s m u illa y h te is k u n ta ry h m illä 

o n o llu t ja o n e d e lle e n ty ö v ä e n lu o 

ka n jo k a p ä iv ä is e s s ä e lä m ä s s ä . V o i 

d a a n v a in v iita ta ty ö v ä e n lu o k a n e n 

s im m ä is e n ja to is e n p o lv e n e d u s ta 

jie n s id o n n a is u u te e n e n tis e e n y m 

p ä ris tö ö n s ä . N u m m e n m ä e lle a s u 

m a a n a s e ttu n u t e n tin e n lä h ik u n n a n 

to rp p a ri, u u d e s s a o s a s s a a n te h ta a n 

ty ö lä in e n , jo k a p iti le h m ä ä , s ik a a ja 

k a n o ja , te u ra s ti ja s u o la s i lih a t s y k 

s y llä tiin u u n , v ilje li p e r u n o ita ja 

m a h d o llis e s ti r u is ta k in v u o k r a tu lla 

p e lto tilk u lla , le ip o i le ip ä n s ä v in tille 

p u u a s tio ih in 

v a ra s to ita v a k s i, e ro s i 

k o tik y lä ä n 

jä ä n e e s tä n a a p u r ita lo n 

to rp p a ris ta a in o a s ta a n s iin ä , e ttä 

h ä n k ä v i te h ta a s s a ty ö s s ä ja o li 

o m a k s u n u t o m a n a m m a ttiry h m ä n s ä 

te k n is e n , k ie le llis e n ja o r g a n is a to ris 

e n k u lttu u rin . 

M u tta k a ik k i tu r k u la is e t ty ö v ä e n 

lu o k a n e d u s ta ja t e iv ä t a s u n e e t 

N u m m e n m ä e llä ta i s iih e n v e r r a tt a 

v is s a o le v illa a lu e illa . A iv a n v u o s i 

s a d a n a lu s s a s y n ty i P o rt A r th u r , a m 

m a ttita ito is te n ty ö n te k ijä in o m is ta 

m ie n a s u n to - o s u u s k u n tie n m u o d o s 

ta m a p u u k a u p u n k i s ä ä n n ö llis in e k a 

tu in e e n ja re h e v in e p ih o in e e n . P o rt 

A r th u r e i e ro a e d e llis e s tä k a u p u n 

g in o s a s ta a in o a s ta a n ik ä n s ä ja m iljö 

ö n s ä v u o k s i. M y ö s s e n a s u k k a i 

d e n jo k a p ä iv ä in e n e lä m ä o li e r ila is 

ta . P o liis ijä r je s ty k s e n k ie lle tty ä k o t i 

e lä in te n p id o n k a u p u n k ia lu e e lla o li 

lu o n ta is - ja v a r a s to ta lo u d e s ta s iir r y t 

tä v ä k u lu tu s ta lo u te e n . P o rt A r th u r is 

s a o lik in m a ito - ja s e k a ta v a r a k a u p 

p o ja , le ip o m o ita ja k a n s a n k e ittiö itä , 

e d e lle e n ju lk is ia s a u n o ja ja k a iv o 

ja s e k ä s u u ta re ita , r ä ä tä le itä j a p a r 

tu re ita . K a u p u n k im a is u u s o li a lu s ta 

p itä e n s a a n u t o tte e n P o rt A r th u r is ta . 

J o n y t k e r ä ty n a in e is to n p e r u s 

te e lla v o id a a n to d e ta , e ttä v u o s is a 

d a n v a ih d e a in a v u o te e n 19 18 a s ti 

m u o d o s ti e r ik o is e n k a u d e n ty ö v ä e s 

tö n h is to r ia s s a . P o liittis e n a k tiv ite e 

tin o h e lla ty ö v ä e s tö llä o li a ik a a lu o 

d a m y ö s o m a a k u lttu u ria a n . S e e h ti 

h a r ra s ta a n ä y tte le m is tä , la u lu a ja 

s o itto a , jä r je s tä ä la iv a - ta i v e n e r e t- 

k iä s a a r is to o n ja ja lk a r e tk iä R u is s a 

lo o n ja K a ta riin a n la a k s o o n , p e r u s 

ta a u r h e ilu s e u r o ja ja o s u u s to im in 

n a llis ia liik k e itä . 

T y ö v ä e n k u lttu u rin 

la a ja - a la is u u s 

a n ta a m a h d o llis u u d e t e r i a lo je n tu t 

k ijo ille ja se s u o r a s ta a n h o u k u tte le e 

y h te is ty ö h ö n e ri la ito s te n k e s k e n . 

S e n la a ja - a la is u u s tu o m u k a n a a n 

m y ö s e rä ä n v a a ra n , n im ittä in n ä h d ä 

ty ö v ä e n k u lttu u r i liia n its e n ä is e n ä . 

K u ite n k a a n ty ö v ä e n k u lttu u r ia e i s a a 

re p iä ir t i k o k o n a is u u d e s ta . A lu e tu t 

k im u k s ia 

a ja te lle n T u r u s s a tu s k in 

o n 

y h tä k ä ä n k a u p u n g in o s a a , jo s s a 

a s u is i y k s in o m a a n ty ö v ä e s tö ö n k u u 

lu v ia j a n ä in o lle n o n k a u p u n g in 

o s a k in n ä h tä v ä k o k o n a is u u te n a . O n 

s e lv ite ttä v ä a lu e e n v ä e s tö ra k e n n e ja 

tä ltä p o h ja lta v e d e ttä v ä jo h to p ä ä - 

te lm iä a in e is to n e s ille tu o m is ta ilm 

iö is tä . T y ö v ä e n k u lttu u rin e r o tta 

m a tto m u u tta m u u s ta k u lttu u r is ta 

tu k e e lis ä k s i k u lttu u r in a la lla v a llits 

e v a e ri s o s ia a liry h m ie n v ä lin e n 

v u o r o v a ik u tu s , m ik ä T u r u s s a k in tu 

le e s e lv ä s ti e s ille k e r ä ty s tä a in e is 

to s ta ja la a d itu is ta tu tk ie lm is ta . M i 

k ä tä n ä ä n o n jo n k in s o s ia a liry h m ä n 

h y v ä k s y m ä ta p a , v o i h u o m e n n a k u u 

lu a k a ik ille tu rk u la is ille . 

J U K K A E E N I L Ä

Matkailupoliittinen ohjelma 

Turun kaupungille 

• T u run kaupungin m atka ilu la u ta kunn a ssa on keskusteltu 

m a tk a ilu p o liittis e s ta o h je lm asta ja to d e ttu sen puu ttu m ise n o le 

van p ik a is ta ko rja a m ista e d e llyttä vän epäkohdan. 

Lehtem m e 

e s itti tie d u ste lu n ” O lis ik o T urun k a u p u n g ille la aditta va ja vahviste 

tta va m a tk a ilu p o liittin e n o h je lm a ? ” n e ljä lle m a tk a ilu to im in n a s 

sa a k tiiv is e s ti m ukanaolevalle tu rk u la is e lle . K aupungin m a tk a i 

lu lautakunnan puheenjo h ta ja M atti V i r t a s e n , kaupungin m at- 

k a ilu s ihte e ri P e rtti P a a s i o n , to im in n a n jo h ta ja R isto L a i - 

n e e n ja to im itu s jo h ta ja Lars T i u s a s e n va sta u kse t o va t seu- 

raavat: 

M ATTI VIR TANEN: 

U u te n a m ie h e n ä T u r u n k a u p u n g in m a tk a ilu to im e n 

p iir is s ä p id ä n m e lk o is e n a ih m e e n ä ja y llä ty k s e n ä 

s itä , e tte i tä m ä n k o k o is e lla k a u p u n g illa n ä y tä o le v a n 

lä h e s k ä ä n s e lv illä m itä ja m ite n s e n tu lis i te h d ä 

m a tk a ilu n s a k e h ittä m is e k s i. 

K e s k u s te lle s s a m a tk a ilu n 

k a n s s a te k e m is is s ä o le v ie n ih m is te n k a n s s a k u u le e k y l 

lä p a ljo n a u k o tto m ia ja tä s m ä llis iä r e s e p te jä s iitä , m ik ä 

o n e n s ia r v o is ta ja v ä lttä m ä tö n tä m a tk a ilu n k e h ittä m is e n 

k a n n a lta ju u r i n y t. 

M ie lip ite itä o n m o n e n ta s o is ia ja 

k a ik k i o v a t p e r u s te ltu ja . P e ru s te lu t v a a n p o h ja u tu v a t 

h y v in to is is ta a n p o ik k e a v iin m a tk a ilu llis iin p e r ia a tte is iin . 

N ä in o lle n s e k a v u u s o n m e lk o in e n ja m a tk a ilu a s ia t a ja u 

tu v a t tila n te e s ta to is e e n a ik a ta v a lla h o ltitto m a s ti. 

K u n m a tk a ilu p o liitt is t a o h je lm a a lä h d e tä ä n v a lm is ta 

m a a n o n lä h d e ttä v ä m a tk a ilu n p e r ia a tte e llis e s ta p o h 

ja s ta , jo s ta o n k e s k u s te lta v a m a h d o llis im m a n la a jo is s a 

p iir e is s ä . O n n im ittä in n iin , e ttä m a tk a ilu n n ä k e m in e n 

v a in liik e ta lo u d e llis e n a to im in ta n a jo n k a k a u tta s a a d a a n 

p a ik k a k u n n a lle r a h a a e i r iitä k u n n a llis e n m a tk a ilu p o li- 

tiik a n p o h ja k s i, 

v a a n m a tk a ilu n ta rk o itu s o n n ä h tä v ä 

la a ja n a ih m is te n k o n ta k te ja k e h ittä v ä n ä ja v a p a a - a ja lle 

s is ä ltö ä a n ta v a n a to im in ta n a , jo k a a in a tie ty is s ä tila n 

te is s a jo u tu u r is t ir iita a n liik e ta lo u d e llis te n p e r ia a tte id e n 

k a n s s a . 

K u n m a tk a ilu n p e r ia a te p o h ja o n r iittä v ä n y k s ity is k o h 

ta is e s ti k a r to ite ttu , v o id a a n lä h te ä k o n k r e e ttis te n t o i 

m e n p id e o h je lm ie n la a tim is e e n . T o im e n p id e o h je lm a lle 

a s e tta a r a jo itu k s ia k u n n a n ta lo u s , liik e n n e o lo t s e k ä m a 

jo itu s tila n n e , jo it a k a ik k ia o n p y r ittä v ä p e r u s te llu s ti p a i 

n a m a a n m a tk a ilu llis e s ti ta rk o itu k s e n m u k a is e e n s u u n 

ta a n p itk ä n a ik a ja k s o n p u itte is s a . T o im e n p id e o h je lm a a 

y k s ilö id ä ä n p ie n e m p iin a ja llis iin ja a s ia llis iin o s iin , jo t 

k a o v a t ja tk u v a s ti la u ta k u n n a n k o n tr o llis s a . 

O h je lm a n 

m u u ttu v u u s ja jo u s ta v u u s o n s ä ily te ttä v ä ta rk o itu k s e n 

m u k a is is s a r a jo is s a . 

/ ^ h j e l m a n y k s ity is k o h d is ta o n k ä y tä v ä la a ja a k e s k u s - 

' - ' t e l u a ja o te tta v a h u o m io o n e ri in tr e s s ip iir ie n ta rp e e t 

j a y k s ittä is e t o s a s u u n n ite lm a t, jo it a o n p y r ittä v ä n iv e l 

ly ttä m ä ä n k o k o n a is u u te e n . 

K u n o h je lm a a lä h d e tä ä n te k e m ä ä n , e i s itä p id ä h ä 

tä is e s ti ly ö d ä lu k k o o n , v a a n k y p s y tte ly lle o n v a ra tta v a 

a ik a a ja e ts ittä v ä ta lo u d e llis ia m a h d o llis u u k s ia . O h je l 

m a n te k o p ro s e s s i o n ja e tta v a m a tk a ilu to im e n v irk a 

m ie s te n , lu o tta m u s to im e n h a ltija in ja m u id e n k u n ta la is 

te n k a n s s a n iin e ttä a lk u v a ih e e s ta s a a k k a o n m a h d o l 

lis im m a n m o n illa tila is u u s o lla ty ö s s ä m u k a n a . 

I ts e a lk u k y s y m y k s e e n v o id a a n v ie lä k o r o s te tu s ti v a s ta - 

■ ta : M itä ä n k u n n a llis ta to im ia la a e i v o id a m a k s im a a lis 

e n te h o k k a a s ti h o ita a ilm a n s u u n n ite lm a llis u u tta , e i 

m y ö s k ä ä n m a tk a ilu a . 

PERTTI PAASIO: 

“ T a r v ita a n k o T u ru s s a m a tk a ilu p o liittin e n o h je lm a ? O n 

' lu o n n o llis e s ti v a s ta tta v a m y ö n te is e s ti: ta rv ita a n . T ä 

m ä e i tie te n k ä ä n v ie lä r iitä . O n k y s y ttä v ä , m illa in e n m a t 

k a ilu p o liittin e n o h je lm a ta rv ita a n ? O n k o k y s e e s s ä p e r i 

a a te o h je lm a ? J o s o n , m illa is e t o v a t T u r u n m a tk a ilu n jo h 

ta v a t p e r ia a tte e t? O n k o k y s e e s s ä to im e n p id e o h je lm a ? 

J o s o n , m illa is ia ja k e n e n to im e n p ite itä ta rv ita a n ja m i 

te n n ä m ä s u h te u te ta a n y h te is k u n n a n y le is e e n k e h ittä 

m is e e n ? N ä m ä o v a t m ie le s tä n i n ä k ö k o h tia , jo it a o n p u n 

n itta v a tä m ä n a s ia n y h te y d e s s ä . 

Y ie e n s ä h ä n m a tk a ilu p o litiik a n ta v o itte ik s i k a ts o ta a n , 

* e ttä s a a d a a n m a h d o llis im m a n p a ljo n m a h d o llis im m a n 

v a r a k k a ita ih m is iä k ä y m ä ä n tä s s ä ta p a u k s e s s a T u ru s s a . 

H iu k a n v ä h e m m ä n k in v a r a k k a ita o n k o h d e lta v a h y v in , 

s a n o ta a n , m u tta n im e n o m a a n s ik s i, e ttä n ä itä o n n iin 

r u n s a a s ti, e ttä h e id ä n p a ik k a k u n n a lle jä ttä m ä n s ä r a h a 

m ä ä rä h e n k e ä k o h ti p ie n e n ä k in m u o d o s ta a h u o m a tta v ia 

s u m m ia . P e ru s te lu n a s iis k a u tta lin ja n o n k y s e e s s ä o le 

v a n m a tk a ilu p o litiik k a a h a r jo itta v a y h te is ö n m a tk a ilu 

tu lo n m a k s im o in ti. O n tie te n k in tä rk e ä tä , e ttä p a ik k a k u n 

n a n v a r a llis u u s k a s v a a , e lin k e in o e lä m ä , p a lv e lu s e lin k e i- 

n o t k e h itty v ä t, ih m is e t s a a v a t ty ö tä ja m a a n v a lu u tta 

v a r a n to v a h v is tu u , m u tta m ie le s tä n i e i o le a s ia llis ta , 

e ttä a in o a n a m itta p u u n a o n ra h a . 

Y h te is k u n n a n te h tä v iin k u u lu u lu o d a e d e lly ty k s e t ih 

m is te n v a p a a -a ja n m a h d o llis im m a n ta rk o itu k s e n m u 

k a is e lle k ä y ttä m is e lle . M a tk a ilu p o lit iik a lla o n tä s s ä h y 

v in k e s k e in e n o s a . O n e h d o tto m a s ti ta rp e e n , e ttä ih m is 

te n , e ri m a is ta , e ri p a ik k a k u n n ilta , e r ila is is ta y m p ä ris 

tö is tä k o to is in o le v ie n ih m is te n v ä lis tä v u o r o v a ik u tu s ta 

lis ä tä ä n lu o m a lla h e ille m a h d o llis u u k s ia ta v a ta to is ia a n . 

M a tk a ilija lle o n y h tä tä rk e ä ä k a ts e lla ih m is iä ja h e id ä n 

e lä m ä ä n s ä k u in r a k e n n u k s ia m e n n e id e n a ik o je n e lä m ä n 

p u itte in a . S e lla in e n m a tk a ilu p o litiik k a , jo k a lis ä ä m ä llä 

e d e lly ty k s iä ih m is te n k e s k e is e n v u o r o v a ik u tu k s e n p a ra n 

tu m is e lle lis ä ä ih m is te n ja ih m is ry h m ie n k e s k e is tä y h 

te is y m m ä rry s tä , o n e d is ty k s e llis tä . 

O n s e lv ä ä , e ttä a in a v a a d ita a n tie t ty m ä ä rä te k n is lu o n 

te is ia p ä ä tö k s iä ja to im ia k a ik e n la is e n m a tk a ilu p o litiik 

a n m a h d o llis ta m is e k s i. M a tk a lla o lijo id e n o n e s im e r 

k ik s i v o ita v a a s u a jo s s a k in . S ik s i o n r a k e n n e tta v a h o 

te lle ja ja le ir in tä a lu e ita . H e id ä n v iih ty m is e k s e e n o n ja t 

k u v a s ti p o n n is te lta v a p a ra n ta m a lla , te h o s ta m a lla ja m o 

n ip u o lis ta m a lla tie d o tu s to im in ta a , p e r u s ta m a lla ra v in to 

lo ita , jä r je s tä m ä llä k u lttu u ritila is u u k s ia ja n iin e d e lle e n . 

M itä tu le e e rity is e s ti T u ru n m a tk a ilu p o liittis iin ta v o itte i 

s iin , o n v ä lte ttä v ä v a a ra , e ttä T u r k u a m o n ip u o lis e n a m u 

s e o k a u p u n k in a m a in o s te tta e s s a ih m is ille s y n ty y k u v a 

y k s ip u o lis e s ta k a u p u n k im u s e o s ta . O n v o ita v a k e r to a T u 

r u s ta m y ö s te o llis u u d e n , k a u p a n ja ty ö n k a u p u n k in a , 

ih m is te n k a u p u n k in a . 

D u is s a lo n s illa n lä h iv e d e t o v a t a in a 

• • o l l e e t p ik k u p o ik ie n s u o s im ia ka- 

la s tu s p a ik k o ja . A ik u is e t u r h e ilu k a - 

la s ta ja t o v a t m y ö s n ä illä v e s illä k o e 

te lle e t k a la o n n e a a n , ja k e rro ta a n 

jo n k u n jo s k u s s a a n e e n ru n s a a s tik in 

k a la a , v e r k o illa m m . k u h a a ja la h 

n a a . E lle i n y t ih a n T u ru n k a u p p a to 

r illa m y y tä v ä k s i n iin a in a k in k o tita r 

p e e k s i. 

M u is te lu n i jo h d a tta a lu k ija n yli 

p u o le n v u o s is a d a n ta a k s e . 

P ik k u p o jilla o li k a k s i v a k in a is ta 

k a la s tu s p a ik k a a . T o in e n o li v e n e 

v e is tä m ö n 

ra n ta , jo s ta o n g e lla sai 

liu k a s ta ja p iik k is tä k a la a , jo lle m e 

p o ja t a n n o im m e n im e n "r ä k ä k irs u " . 

S e o li k a la , jo ta ei e d e s n ä lk ä in e n 

k u lk u k is s a s y ö n y t. ” A r v o k a lo ja ” , a h 

v e n ta , s ä rk e ä , la h n a n s u k u is ta "p u n a - 

k o n ttia ” ja la h n a a o n g ittiin R u is s a 

lo n s illa n lä h is tö ltä . O n k im in e n s u o 

r it e tt iin s ilta k a n n e lta ta i s illa n a lla 

o lle ilta tu k ip a a lu ilta . 

X / a n h e m p ie n i a s u e s s a ta lo s s a A r- 

” v in k a tu 1 ( s illo in k a d u n n im i o li 

A r v id in k a tu ) ta lo n p ik k u p o ja t k ä v i 

v ä t a h k e ra s ti o n g e lla R u is s a lo s s a . 

E rä ä n ä k a u n iin a a u rin k o is e n a a a m u 

p ä iv ä n ä lä h d in o n k im a tk a lle ra ts u 

p o liis i L a a k s o s e n p o ja n k a n s s a . O n - 

g e lle lä h tö ö n liitty i k a k s i v irh e ttä . 

E n s in n ä k in lä h tö ta p a h tu i ä id in lu 

v a tta s illä a ik a a k u n h ä n o li m a ito 

k a u p a s s a . T o in e n v irh e o li se, e ttä 

o n k ik a v e rin a n i o li ra ts u p o liis in p o i 

ka. A s u n to ta lo n n a is v ä k i e i n ä e t p i- 

Kym pin 

kulta- ja 

markan hopea- 

kolikko 

tä n y t s o p iv a n a , e ttä p u u s e p ä n p o ik a 

s e u r u s te li r a ts u p o liis in p o ja n k a n s 

sa. N a is v ä e n k ä s ity k s e n m u k a a n 

p u u s e p ä n p e rh e o li ty ö lä is p e rh e ja 

ra ts u p o liis in p e rh e h e rra s v ä k e ä . 

K y llä s illä k in o n k im a tk a lla m u u ta 

m a " a r v o k a la ” ta rttu i o n k e n i k o u k 

k u u n . T ä y ty ik in ta rttu a , s illä o n k i 

m a tk a a n 

m e n i a ik a a a a m u p ä iv ä s tä 

ilta m y ö h ä ä n . K o tiin o lis i p itä n y t lä h 

te ä jo a ja t s itte n , m u tta e n v o in u t 

lä h te ä e n n e n k u in a u r in k o k u iv a tti 

v a a tte e n i, jo tk a k a s tu iv a t p u d o ttu a n i 

v e te e n . S u u ri k a la e i m in u a v e te e n 

v e tä is s y t, v a a n liu k a s tu in n ilja k k a i- 

s e lta s ilta p a a lu lta . 

T u l i lo p u lta a ik a lä h te ä k o tiin . Iso - 

' H e ik k ilä n p e lto ja k u lk ie s s a n i, n ä in 

e rä ä s s ä o ja s s a is o k o k o is e n k u k k a 

ro n . O tin s e n o ja s ta ja to te s in k u k 

k a ro s s a o le v a n 

k y m m e n e n m a rk a n 

k u lta - ja y h d e n m a rk a n h o p e is e n 

k o lik o n . M u u ta e i k u k k a ro s s a o llu t. 

A ja tte lin , e ttä n ä illä k o lik o illa lu v a t 

to m a lta , k o k o p ä iv ä n k e s tä n e e ltä ja 

ra ts u p o liis in p o ja n s e u ra s s a te h d y l 

tä o n k im a tk a lta k o tiin p a lu u ta p a h tu u 

a in a k in h ie m a n s u o tu is e m m is s a o lo 

s u h te is s a k u in ilm a n k o lik o ita . 

T u ltu a n i k o tiin o je n s in k u k k a r o n 

h e ti ä id ille n i, jo k a to d e ttu a a n s e n 

s is ä llö n a n to i m in u lle m ä ä rä y k s e n 

lä h te ä v ä littö m ä s ti v ie m ä ä n k u k k a r o 

to is e e n p o liis iv a r tio p iir iin P u is to 

k a tu 2 :s s a . T o te lta v a o li, v a ik k a n ä l 

kä o lis i v a a tin u t jo ta k in s y ö tä v ä ä . 

V a r tio p iir is s ä la a d ittiin a s ia n m u k a i 

s e t p a p e r it ja ilm o ite ttiin , e ttä e lle i 

k u k k a r o a ja k o lik o it a p e r itä v u o d e n 

ja v u o r o k a u d e n k u lu e s s a , lö y tä jä 

s a a n e o m a k s e e n . 

M itä ta p a h tu i s itte n , k u n m e n in k o 

t iin p o liis iv a r tio k o n tto r is ta ? S iitä 

k e r to m in e n e i lie n e ta rp e e llis ta . S e n 

v o in 

k u ite n k in ilm o itta a , e tte i k o lik 

o is ta o llu t a p u a . J ä lk is e lv itt e ly ta 

p a h tu i "s ä ä n n ö n m u k a is e s ti" . V u o d e n 

ja v u o r o k a u d e n k u lu ttu a k ä v in p o liis 

iv a r tio k o n tto r is ta n o u ta m a s s a k u k 

k a ro n ja k o lik o t, jo tk a to is e n k e rra n 

o je n s in ä id ille n i, ja tä llä k e r r a lla 

h u o m a tta v a s ti y s tä v ä llis e m m ä n ilm a 

p iir in v a llite s s a . Y k s ito is ta m a rk k a a 

ra h a a o li te r v e tu llu t ty ö lä is p e rh e e n 

ä id ille . K u k k a r o a ä itin i k ä y tti k a u p 

p a - ja to rim a tk o illa a n to is ta k y m m e n 

tä v u o tta . J o k a k e r r a n k u n n ä in k u k 

k a ro n , m ie le e n i p a la u tu i tu o o n k i 

m a tk a ja e r ik o is e s ti s e n ja tk o s e lv itte 

ly . 

E s k o 

RISTO LAINE: 

O lis i a ik a m e r k illis tä , e lle i T u ru n k a u p u n k i ta rv its is i 

m a tk a ilu p o liittis ta o h je lm a a , s illä o n h a n se m e lk o i 

n e n tu ris tik a u p u n k i. T ä y ty y ih m e te llä , e tte i jo a ik a is e m 

m in o le te h ty n ä k y v ä m p ä ä o h je lm a a e lle i n y t s ik s i k a t 

s o ta k a u p u n g in k e h y s b u d je tis s a o le v ia m ä ä rä ra h a s u u n - 

n ite lm ia . 

N y t o n h u o m a tta v a , e tte i r a tk a is u ja v o id a te h d ä tu tk i 

m a tta ja la a tim a tta e n n u s te ita . T u ru n m a tk a ilu tu tk i- 

m u s ta e i o le tie tä ä k s e n i v ie lä k ä y te tty m ite n k ä ä n h y v ä k 

s i. 

M ik ä li s e o n e p ä o n n is tu n u t o lis i m itä p ik a is e m m in 

la a d itta v a e n n u s te e t, jo is ta s u u rin p iir te in s e lv iä is iv ä t 

n e ta rp e e t, jo tk a m a tk a ilu tu le v in a v u o s ik y m m e n in ä 

a s e tta a . 

M itä tu le e its e o h je lm a n s is ä ltö ö n o lis i s e liite ttä v ä 

la a je m p a a n o h je lm a a n , jo k a n iv e lty is i m a a k u n n a llis 

e e n ja v a lta k u n n a llis e e n k e h ity k s e e n . T u ru n m a tk a ilu 

tu ijo tta a liik a a o m a a n its e e n s ä jo s se jä ttä ä h u o m io i 

m a tta n e m a tk a ilu n ä k y m ä t, jo ita e s im e rk ik s i T u ru n s a a 

r is to tu le v a is u u d e s s a ta rjo a a : a iv a n v a rm a a o n , e ttä 

m ik ä li s a a ris to n r e n g a s tie -s u u n n ite lm a to te u tu u , s a a r is 

to m m e k o h o a a k e s k e is e k s i m a tk a ilu a lu e e k s i jo p a k a n 

s a in v ä lis e n m itta p u u n m u k a a n . 

M u u te n o le n s itä m ie ltä , e ttä n y t v ire illä o le v a m a tk a i 

lu p o liittin e n s u u n n ite lm a s a is i o d o tta a k u n n e s u u si 

m a tk a ilu p ä ä llik k ö o n v a littu 

LARS TIUSANEN: 

O h je lm a n te h tä v ä n ä o n y le e n s ä v a s ta ta k y s y m y k s e e n 

k o s k a m itä k in te h d ä ä n — h a rv e m m in m ite n . O h je l 

m a o n m ie lu im m in ly h y e h k ö — s e littä v ä e i k o s k a a n . T u 

ru n m a tk a ilu p o liittis e n o h je lm a n te h tä v ä n ä o n e d is tä ä 

m a tk a ilu a T u ru s s a ja T u rk u u n . T ä lla in e n 

o h je lm a e i 

e n ä ä k y s y m a tk a ilu n ta rp e e llis u u tta ta h i h y ö d y llis y y ttä . 

T u ru n m a tk a ilu llis e t e d e lly ty k s e t k o k o n a is u u te n a v o i 

d a a n p itä ä m a a m m e o lo is s a a in u tla a tu is in a : 1) k a u 

p u n g in s ija in t i u lk o m a a n h e n k ilö liik e n te e n s o lm u k o h d a s 

sa ja 2) s ija in t i s u u re n m o is e n , o s itta in v ie lä lu o n n o n v a ra i 

s e n s a a ris to n y m p ä rö im ä n ä , s e k ä 3) a s e m a m a a m m e 

v a n h im p a n a k a u p u n k in a ja e n tis e n ä p ä ä k a u p u n k in a 

k a ik k in e tr a d itio in e e n ja n ä h tä v y y k s in e e n . 

O H J E L M A L U O N N O S : 

1) S is ä in e n m a tk a ilu llin e n ra v is tu s - ja u u d is 

tu s k a m p a n ja k ä s ittä e n k a u p u n g in m a tk a ilu h a llin - 

n o n o r g a n is a a tio n , v ira n o m a is te n s u h ta u tu m in e n 

h o te lli- ja e s im . p e lic a s in o h a n k k e is iin , p itk ä lle k in 

m e n e v iin a u k io lo a ik a m u u to s a n o m u k s iin jn e ., s e 

kä k ä s ittä e n v iim e in v a a n e i m e r k ity k s e ttö m im p ä - 

nä, k a u p u n k ila is te n its e n s ä h e r ä ttä m in e n tie t o i 

s u u te e n k o tis e u tu n s a p e lk ä s tä ä n jo m a tk a ilu llis is - 

ta k in a rv o is ta . 

2) O h je lm a n y tim e n ä : P itk ä lle v ie ty , s u u n n ite l 

m a llis e n y h te is ty ö n a ik a a n s a a m in e n T u r u n ja s a a - 

r is to k u n tie n v ä lillä k o k o n a is v a lta is e n m a tk a ilu - 

p a k e tin s y n n y ttä m is e k s i ja m a r k k in o im is e k s i. 

3) M ä ä rä v ä le in , e s im . k a u p u n g is s a to im iv ie n 

k o r k e a k o u lu je n k a n s s a y h te is ty ö s s ä to im ite tta v ia 

m a tk a ilu a e r i p u o lilta , s e n k e h ity s tä m e illä ja 

y le e n s ä s e k ä m a tk a ilijo id e n k o o s tu m u s ta ja h e i 

d ä n to iv o m u k s ia a n k a r to itta v ia tu tk im u k s ia . 

T ä m ä n o h je lm a lu o n n o k s e n to te u tta m in e n tu le e v a a tim 

a a n e n n a k k o lu u lo tto m u u tta , p o n n is te lu ja , e ik ä v ä 

h ite n p ä ä o m ia , m u tta s e n k a n n a tta v u u tta e i v o id a a s e t 

ta a k y s e e n a la is e k s i. J o n y t o n T u r k u m e n e ttä m ä s s ä lä 

h e s k o k o n a a n e n n e s tä ä n k in h e ik o n a s e m a n s a m a tk a i- 

lu k a u p u n k in a p e r u s ta e n k u u lu is u u te n s a v ä h ite lle n v a in 

lä p ik u lk u p a ik k a lu o n te e s e e n . T o tu u d e n n im e s s ä o n k u i 

te n k in s a n o tta v a , e tte iv ä t k a u p u n g in v ira n o m a is e t 

o le v u o s ik y m m e n iin m itä ä n m e r k ity k s e llis tä te h n e e t 

k ä ä n a s ia n tila n k o r ja a m is e k s i. T u r u n m a tk a ilu v ira n 

o m a is te n o n k a ik e s s a a ik a a n s a a ta v a s a u m a to n y h te is 

ty ö p a ik a llis te n m a tk a ilu jä r je s tö je n k a n s s a , jo is ta m a i 

n itta k o o n V a rs in a is -S u o m e n M a tk a ilu y h d is ty s , jo lla lie 

n e e ta rv itta v a a s ia n tu n te m u s jo s k a a n e i ra h a v a ro ja . 

D a tk a is e v a a s u u n n ite lm ie n o n n is tu m is e lle lo p u lta o n 

k u ite n k in , e ttä k a u p u n g in m a tk a ilu p o litiik k a a jo h ta 

m a a n v a lita a n p a r h a a t s a a ta v is s a o le v a t v o im a t, jo u s ta 

v a t ja ta ita v a t m a r k k in o in tim ie h e t.

Suomenkielisen teatterityön 

heräävä harrastus 1880-luvun Turussa 

ja Turun Suomalainen Seura 

Lehtem m e viim e num erossa to 

tesim m e, että tu rku la ise lla ruot- 

1 sin k ie lis e llä te a tte rila ito kse lla on ' 

tänä vuonna aihetta k o lm in kertaiseen 

ju h lin ta a n . Nyt ju lk a is ta 

vassa k irjo itu ksessa valotetaan 

suom a la isu u sliikke e n lip p u a Turussa 

ensim m äisenä kantaneen 

I seuran osuutta suom enkielisen . 

te a tte rityön heräävään h a rrastukseen 

1880-luvulla. 

S u om enkielinen te a tte rila ito ksem - 

^ m e laskee jatkuvuuteen johtaneen 

to im in ta n sa alkaneen s iitä näytännöstä, 

jo k a jä rje s te ttiin H e l s i n 

g i n U u t e e n T e a t t e r i i n to u 

kokuussa 1869 ja jo llo in mm. esitettiin 

A leksis Kiven L e a , nim iosassa 

tehtävänsä suom eksi o p e te llu t C harlo 

tta Raa. Saman vuoden syksyllä 

p e ru ste ttiin H e l s i n g i n S u o m a 

l a i n e n S e u r a , jo k a o tti erityistehtäväkseen 

suom alaisuuden vaalim 

isen taiteen alalla. T u rkulaisnäkök 

annalta on syyskuu 1870 kiintoisa. 

T ällö in näet rouva Raa, jo ka o li kesäkauden 

o le ske llu t K euruulla oppiakseen 

m a hdollisim m an hyvin suom 

en kie ltä ja jo ka o li e ronnut Helsingin 

ruotsin kie lisestä teatterista, 

jä rje s te li suom enkielisen teatterin 

asiaa ajavien ystäviensä avustam ana 

m aan pääkie le llä annettavia teatterinäytä 

n tö jä , jo is ta kaksi ensim m äistä 

o li Turussa. 

” S yyskuun 23 p. saatiin Suom en 

vanhassa pääkaupungissa — jo lle i 

E R K K I V U O R I 

oteta lukuun 1600-luvun näytäntöjä 

— ensi kerran kuulla suom enkieltä 

te a tte rila valta ” , k irjo itta a Eliel Aspelin-H 

aapkylä Suomalaisen 

Teatterin historiassaan. 

Hän toteaa, että näytelm iä o li kaksi, 

K aarlo B ergbom in P a o l a M o r o 

n i ja O. G astineaun T a n s s i k e n 

g ä t , rva Raa pääosissa, ja jatkaa: 

"M u u t näytte lijä t kum m assakin näytelm 

ässä o liv a t turkulaisia, jo sta näkyy, 

että ei ainoastaan pikku kom e 

dia vaan 'P aola M o ro n ikin ’ o li Turussa 

uudelleen h a rjo ite ttu .” 

T eatteri oli täynnä ja K aarlo B ergb 

om kin ” itse o li saapunut Turkuun 

johtam aan näytäntöpuuhaa” . Iltaa 

kiittiv ä t kaikki ja esiin h u u d o t kohdistu 

ivat m yös B ergbom iin. Näytäntö 

u u sittiin parin päivän päästä, m utta 

jä lkikappale e n a o li tä llö in B enedixin 

Ri i t a -a s i a . V ierailun suuri m erkitys 

nähtiin siinä, että "isäim m e 

kie le llä voi esittää korkeim piakin 

h e nkisiä asio ita ja että se kaikuu 

kauniilta ja su lo ise lta ” . 

TURUN SUOM ALAIN EN SEURA 

K un H elsingin S uom alaisen Seuran 

f ' siip ie n suojassa jä rje s te ttiin heti 

seuran perustam isesta alkaen huom 

attavia puhete a tte ri- ja o o pperanäytäntöjä, 

kunnes jo toukokuussa 

1872 ro h je ttiin perustaa S u o m a 

l a i n e n T e a t t e r i , johta ja n a kaiken 

sieluna o llu t to h to ri K aarlo 

Bergbom , on aiheellista tarkastella, 

m itä kym m enen vuotta m yöhem m in 

perustettu ja v. 1880 a ktiivisen to i 

m intansa alo tta n u t T u r u n S u o 

m a l a i n e n S e u r a sai aikaan 

tä llä sivistystyön kentällä. 

Sysäyksistä ei o llu t puutetta. Rouva 

Raan näytäntöjen jälkeen tuli 

S uom alainen T eatteri puhenäyttäm ö 

jä oopperaosastoin een ensi kerran 

antam aan näytäntöjä Turussa helm i 

kuussa 1874. V ie ra ilu t ja tku iva t 

enem m än tai vähem m än m enestyksekkäästi 

sekä 1870- että 1880-luvulla, 

jo llo in T urun suom alaisuusliike 

o li jo koonnut jäseniä om aan 

seuraansa. 

Seuran ensim m äisen toim intasyksyn 

kokouksissa to d e ttiin S uom alaisen 

T eatterin olevan ” ta lo u d e llisessa 

suhteessa perin ikävällä kannalla 

", m inkävuoksi te a tte rin hyväksi 

pääte ttiin pitää arpaja ise t helm i 

kuussa 1881. Johto kunta sai asiassa 

to im ia vapaasti, ” vaan jo s he tahtovat 

avuksensa valiom iehiä, niin ehd 

o tti Seura n iiksi herrat hovioikeudenneuvos 

G um m erus’en, m ajisteri 

M am grenin ja ko u lu n o p e tta ja A h l 

m anin” . K aarlo ja Em ilie Bergbom in 

Suomen kielinen am mattiteatterilaitos 

koki Turussa täyttymyksensä 1910-luvulla. 

Kuva vuodelta 1918 esittää tuolloin 

perustetun Turun Suomalaisen 

Teatterin taiteellista henkilökuntaa. 

Kaksi kolmannesta oli mukana jo v. 

1916 perustetussa Turun Työväen Teatterissa 

(nimen jäljessä merkintä TT T). 

Istumassa vasemmalta näyttelijät Katri 

Pihlaja (T T T ), Kerttu Vehviläinen 

(T T T ) ja Anni Ahti-Himanka sekä johtaja, 

kirjailija Toivo Tarvas, seisomassa 

vasemmalta apulaisjohtaja ja lavastaja 

Rafael Pihlaja (samassa asemassa TTT) 

sekä näyttelijät Lauri Rautala (T T T ), 

Hannes Hannu, Arvo Ahti, Akseli Karhi 

(T T T ), Anni Harju, Hannes Flinck- 

Hako (T T T ) ja Arno H enriksson-Harkkola 

(T T T ). Kuvasta puuttuu Hemmo 

Airamo (T T T ), joka samoinkuin Akseli 

Karhi toimi myöhemmin Turun 

Teatterin johtajana. V. 1946 perustetussa 

Turun Kaupunginteatterissa oli 

näistä perustustyön tekijöistä turkulaisessa 

teatterityössä enää vain Hemmo 

Airamo apulaisjohtajana ja ohjaajana 

yli puolitoista vuosikymmentä. 

uupum attom an turkulaisystävän Betty 

E lfvingin pyynnöstä lisättiin arpaja 

isto im ikunta a n vielä m ajisteri Sargrén 

ja kauppias Brandt, koska arpajaispäivää 

oli vietettävä oikeana 

kansallisjuhlana. 

hkäpä on n iin, että lu e te llu t nim et 

Ekuuluvat henkilö ille , jo illa seuran 

piirissä on o llu t intoutuneinta m ieltä 

suom enkielisen teatterin asialle 

Turussa, m utta tuskinpa he ovat pitäneet 

sellaisen aikaansaam ista vakavana 

tavoitteena. A ja lle leim a llista 

on, että vielä jo ita kuita päiviä ennen 

arp a ja isia m ietiskeltiin päivän 

ju h laohjelm aa, etenkin "jo s k o pidetään 

e sitelm ä tahi ei, ja jo s se pidetään, 

niin m illä k ie le llä ” . 

Jälkiselo stu sta juhlapäivän menosta 

ei seuran p ö ytäkirjoissa ole, m utta 

Eliel Aspelin-H aapkylän Suom a 

laisen T eatterin historiasta selviää, 

että eri p a ikkakunnilla keväällä 1881 

toim eenpannuista arpajaisista tai 

m uunlaisesta rahankeräyksestä Suom 

alaisen T eatterin tukem iseksi saavute 

ttiin paras tu o tto H elsinkiä lukuunottam 

atta Turussa. Varm aankin 

seuran yksityisten jäsenten myötäm 

ielisyydestä johtuen Betty Elfvingin 

jo h d o lla tapahtuneet m yöhem m ätkin 

keräykset Turussa olivat yleensä 

hyvätuottoiset. 

K un T urun Suom alainen Seura 

vihdoin vuosijuhlassaan R unebergin 

päivänä 5. 2. 1884 intoutui ottamaan 

ohjelm aan ” kaksi kuvausta (tablåta) 

'P i l v e n v e i k k o ’ ja ' L ä h t e e l - 

I ä ’, jo tk a onnistuivat oivallisesti” sekä 

"p ie n e n näytelm äkappaleen ’Y ö - 

k a u s i l a h d e l lla ’, joka herätti 

vilkasta naurua” , ei tästäkään tapauksesta 

kehkeytynyt pohjaa seuranäyttäm 

ötoim innan jatkuvalle ylläp 

itäm iselle. Tällaisessa m ielessä 

esiintyivät ensi kerran yleisölle T u - 

r u n V a p a a e h t o i s e n P a lo 

k u n n a n harrastelijanäyttelijät, jo t 

ka sam an vuoden syksyllä näyttelivät 

kaksi yksinäytöksistä hupailua, 

toisen suom eksi, toisen ruotsiksi, ja 

jo tk a ja tko iva t sam oissa m erkeissä 

1900-luvun puolellakin. Puhtaasti 

suom enkielisen seuranäyttäm ötyön 

alku ja esikuva sijo ittu u Auran kaupungissa 

kuite n kin T u r u n S u o 

m a l a i s e e n Y k s i t y i s l y s e - 

o o n, jo ka oli perustettu v. 1879 ja 

jo n ka rinnalle syksystä 1883 o li saatu 

valtio n om istam a T u r u n S u o 

m a l a i n e n L y s e o . Yksityislyseo 

s ulautui siihen v. 1887 ja koulun nim 

enä on nyt T u r u n K l a s s i l l i 

n e n l y s e o . 

ähän o p pilaitokseen syntyi syys 

1883 todellin e n teiniteat- 

Tkaudella 

te ri. Kun valtaosa oppilaista tuli kouluun 

13—16-vuotiaina, olivat he kesk 

ilu o k illa ja ” teatterin pelaam isen” 

alkaessaan jo m iehisessä iässä. Kun 

lyseolaisten ohjelm istossa o li mm. 

Y ö k a u s i l a h d e l l a ja kun lyseon 

o p e ttajakuntaa kuului Turun 

Suom alaisen Seuran jäsenistöön, 

o nkin varm ana pidettävä, että lyseon 

nuoret n ä ytte lijä t ovat vierailleet 

seuran helm ikuun juhlassa 1884. 

Seuran a ikakirjo issa ei ole m erkintää 

e sittäjistöstä. 

Jo Y rjön-päivänä 23. 4. samana 

keväänä seuralla o li iltahuvit Teatterihuoneessa, 

jossa o li väkeä huoneen 

täydeltä. "A lu ksi näytettiin ilveily 

K o m u n i s t i sekä senjälkeen 

A. Kiven Y ö j a p ä iv ä ” , kertovat 

pöytäkirjat. V arm uudella tiedetään, 

että sanottu A leksis Kiven näytelm ä 

oli lyseolaisten ohjelm istossa - 

muuten ensim m äinen turkulaisten 

esittäm ä Kiven hengentuote - , m utta 

ilveilystä ei o le selvyyttä. O lettakaam 

m e kuitenkin, että sekin oli 

teinite a tte rin aikaansaannos, sillä 

seuran toim innan alkuvuosina puhutaan 

p ö ytäkirjoissa esim . lauluseuran 

perustam ispyrkim yksistä, m utta 

ei jäsenten näyttelem isharrastuksista. 

Ehkäpä on kuitenkin niin, että 

suosiossa olleet laulu p ito ise t k u - 

vaelmat ovat ainakin pääasiallisesti 

olleet seuran jäsenten h uollossa. 

Nehän olivat ohjelm anum eroina 

suurm iesten kunniaksi järjestetyissä 

juhlissa ja niiden aiheet saatiin 

paraasta päästä Kalevalasta ja Runebergin 

runoudesta. Soitannon ja 

laulun harrastam isen enentyessä oli 

m ahdollista rakentaa tälla isia kuvaelm 

ia ” om in voim in ". Intoutuipa 

seuran huvitoim ikunta m aaliskuiselle 

kokoukselle 1886 ehdottam aan, "e t 

tä pantaisiin toim een seuranäytelm iä 

teatterissa ja että sitä varten v a littaisiin 

Huvitoim ikunnan lisäksi ja 

avuksi voim ia Seuran ulkopuolelta. 

Se toim ikunta sitten kuulustelisi ja 

m iettisi, saataisiinko jotain toim een". 

Tämä ehdotus hyväksyttiin, m utta 

mitään seuranäyttäm öä ei seuran 

piirissä m illoinkaan syntynyt. Ei sekään 

iltama, jo ka 1. 11. 1886 pid e t 

tiin Kupittaan ravintolassa ja johon 

o li kutsuttu Suom alaisen T eatterin 

jäseniä vieraiksi, antanut sytytystä. 

Tästä tilaisuudesta pöytäkirja antaa 

seuraavan eloisan kuvauksen: ” Tri 

Jahnsson esitti m aljan Suom alaiselle 

T eatterille ja sen nerokkaalle sekä 

uutteralle perustajalle, toht. B ergbom 

ille, joka m alja innokkaasti hurraten 

tyhje n n e ttiin ." Vähän m yöhem 

min hän esitti "to isen m aljan saman 

teatterin vanhim m ille, alusta aikain 

siinä o lle ille jäsenille, jo ista ovat 

läsnä herra ja rouva A spegrén, mutta 

herra K allio enemmän vanhain 

päiväin h iljaisuutta nauttim assa sekä 

herra W ilho jo manalan m ajoilla, 

iäisessä levossa” . — P öytäkirjanpitäjä 

jatkaa: ” Sitten alkoi vilkas tanssi 

ja sen ohessa seurustelu, joka 

kesti m yöhään yöhön.” 

V ie r a ilu viritti kyllä hetkellisen innostuksen 

näyttäm öasiaan, koskapa 

kokouksessa 21. 1. 1887 pääte 

ttiin, että vuosijuhlassa 5. 2. Teatterisalongissa 

"tu lis i illa n ohjelm a 

etupäässä sisältäm ään jonkun sopivan 

pienem m än teatterikappaleen, 

m ikäli m ahdollista" ja sam alla jä te t 

tiin huvitoim ikunnalle "ohjelm an lähem 

pi m ääritys sekä näytelm äkappaleen 

että kuvaelm ain j.n.e. suhteen” 

. Kun aikaa o li juhlan valm isteluihin 

vain parisen viikkoa, uskaltanee 

päätellä, että näytelm än osalta 

varm aankin taas aja te ltiin saatavan 

apua lyseolaisilta. Juhlan selostuksesta 

selviää, ettei m itään näytelmää 

nähty. Kun sam ainen ju h la oli 

kuvaelm ain kohdalta runsassisältöinen, 

on p a ikallaan k o p io id a selo s 

tusta n iiltä osin : 

"S itte n seurasi kuvaelm a Lähteellä 

liik k u v illa kuvilla ja vie h d ä t- 

tävällä la u lu lla . Toisessa kuvaelm 

assa nähtiin kuvia 'F ä n rik 

S tålin T a rin o is ta ’ : H u r t t i u k k o , 

L o t t a S v ä r d ja S o t i l a s p o i - 

k a , jo n ka laulu o li niin viehdättävää, 

että pyydettiin u u d e lle e n . K olmas 

tablå kuvasi S uom etarta, jo ka 

p iti ojennettu a kättänsä R unebergin 

seppelöidyn rintakuvan pään päällä. 

Kuvan ym p ä rillä o li lukuisa jo u k k o 

Suom en kansalaisia, jo tk a la uloivat 

M a a m m e - la u lu a . Kun se o li lo p 

pum aisillaan, avautui näyttäm ön taka-osa 

ja nähtiin s ie llä 1808 vuoden 

s o tila ita P i l v e n v e i k o n ym p ä rillä 

— Näiden e rittä in hyvin o n n istu n e i 

den kuvaelm ain jä lkeen a lkoi vilkas 

tanssi, jo ta kesti m yöhään y ö h ö n .” 

— K uvaelm issa oli m ukana lyseon 

oppilaita. 

liko yleisössä te a tte rin ä lkää va i 

Oko vain ju h lim is e n tarvetta, sitä 

on vaikeata päätellä. T osiasia on, 

että tässä tilaisuudessa o li salonki 

täynnä, n. 600 ju h lija a . K erro ttu a valm 

iim paa ei T urun S uom alainen Seura 

voi kontolleen m erkitä suom enkielisen 

p a ikallisen näyttäm ötoim innan 

kehittäm isessä. S euranäyttäm ö 

työn vakauttam inen o li jääpä Turun 

klassillisen lyseon oppilaskunnan 

antam an vahvan alkupanoksen jä l 

keen m uitten jä rje stö je n asiaksi, ennenkaikkea 

nuorisoseurojen, p a lo 

kuntien, raittiusyhdistysten ja työväenliikkeen, 

jo is ta eräät ta rttu ivat 

toim een jo 1880-luvulla. T urun Suom 

alaisen Seuran p ö ytä kirjo ista to ki 

ilm enee, että senkin piirissä ale ttiin 

sam an kym m enluvun loppuvuosina 

tajuta, että yksipuolisen ja rom a n tisoidun 

kuvaelm an ohella ja sijasta 

m odernim m at otte e t o liv a t tarpeen. 

Seuran ju h laohjelm aan pääsee 1889 

mukaan "v iu lu n s o itta ja ja joukko 

naam iotettuja h e n kilö itä ” esittäm ään 

” äskeisiä tapauksia ja sanom a le h tiä " 

— osallistuvaa te a tte ria siis! Sam alla 

m yös tarjo ta a n ” kaksi näytäntöä 

tin tta mareskiteatteria, jo ta m oniki 

läsnä olia lienee ensi kerran nähnyt 

ja jo sta voidaan sanoa 'h e rk u t v iim 

eisinä’, sillä niin kovin se o m itu i 

sella le ik illis e llä koom iilisuudellaan 

katsojia n a u ra tti". 

T eatte rilliseen tehosteluun turvaud 

u ttiin sam ana vuonna m yös m ustalaistanssissa, 

"jo n k a 12 paria lo istavissa 

ja helkkävissä p u ’uissa kahteen 

kertaan yleisön suureksi huviksi 

tanssivat” . 

“ T u ru n Suom alainen Seura o li 1880- 

' luvulla niin s id o ttu m uih in aatte 

e llisiin kysym yksiin, e tte i s iitä tu l 

lut, kuten voita isiin ajatella, va kin a i 

sen suom enkielisen te a tte rin luojaa 

Turussa. E nnenkaikkea on m uistettava, 

että jä lje t p e lo ittiv a t: B ergbom 

in te a tte ri eli alitu isissa ta lo u 

dellisissa vaikeuksissa. A m a tö ö rinäyttäm 

öiden runsaan n e ljännesvuosisadan 

aikana lavealla rinta m a lla 

suorittam a työ, erito te n työssä pyyteettöm 

inä to im in e itte n h e n kilö itte n 

panos, ta vo itti pääm äärän vasta ensim 

m äisen m aailm ansodan päivinä.

Puolivuosisataa 

TULtoimintaa 

T y ö v ä e n U rh e ilu liitto (T U L ) p e 

ru s te ttiin 26. 1. 19 19 H e ls in g is s ä . 

' T y ö lä is u rh e ilu to im in n a n ju h la v u o - ' 

te n a liitto jä rje s tä ä lu k u is ia tila i 

s u u k s ia , jo is ta m itta v a m m a k s i 

m u o d o s tu i 5 . - 8 . 6. 19 69 H e ls in 

g is s ä p id e tty liitto ju h la . P ä ä s iä is 

p y h in ä T u ru s s a jä rje s te tty ih in lii- 

• to n n u o rte n h e n k is iin k ilp a ilu ih in . 

T 

o s a llis tu i s a to ja n u o ria m a a m m e 

e ri p u o lilta . 

UL:n juhla vuosi on m yös liiton 

V arsinais-S uom en p iirijä rje s tö n 

juhla vu o si. Liiton ensim m äinen p iirijä 

rje stö , TU L:n T urun p iirijä rje stö , 

p e ru ste ttiin 9. 2. 1919 Turussa. Peru 

stam iskokousta edelsi kaksi työläisurheiluväen 

neuvottelukokousta. 

Tam m ikuun 12. p:nä 1919 pidetyssä 

kokouksessa, jossa puhetta jo h ti 

O skari Lyytikäinen, pääte ttiin osallistum 

isesta liito n peru sta m isko ko u k 

seen. P iirijä rje stö n perustam iskysym 

ystä k ä site ltiin 1. 2. 1919 Ry. Taim i 

II :n h uoneistossa pidetyssä kokouksessa. 

P iirijä rje stö n ensim m äiseksi puheenjohtajaksi 

va littiin V alter Säilä 

sekä p iirito im iku n n a n jäseniksi A rttu 

ri A hti, Y rjö Roine, Ruben Salo, 

Y rjö T ähtinen ja A rttu ri V arjonen sekä 

varajäseniksi Paavo K ivipuro ja 

T oivo K ie rtonen. 

p iir ijä r je s tö n perustam isvuonna jär- 

■ je ste ttiin T urun urheilupuistossa 

työläisurheiluväen ensim m äinen urheilu- 

ja kansanjuhla, jo lla luotiin 

pohja p e rin te e llis ille kevätjuhlille. 

(Tänä vuonna helato rsta iksi suunniteltu 

kevätjuhla p e ru u te ttiin liitto - 

ju h lie n takia.) 8. 6. 1919, I h e llu n ta i 

päivänä, voim iste lija t, u rh e ilija t ja 

to im its ija t kokoontuivat kello puoli 

2 i.p. T urun työväentalolle, jo s ta so ittokunnan 

jo h d o lla m arssittiin Turun 

U rheilupuistoon. P aikallinen sanom 

alehti kertoi ju h la sta mm.: 

"Ju h la a n o li saapunut runsaasti 

väkeä, jo ka m ie le n kiin 

n o lla seurasi sisältö rikasta ohjelm 

aa. Kun vo im is te lija t kulkueissa 

olivat saapuneet p uistoon 

asettuen kentälle katselijajo 

u kko je n eteen, astui e siin to i 

m itta ja T. R ainio, jo ka lyhyessä 

tervehdyspuheessa h eitti katsauksen 

niih in seikkoihin, jo tka 

kansalaissodan jälkeen a ih e u ttivat 

liito n perustam isen ja jo tka 

pako ttivat ty ö lä is u rh e ilijo ita tässäkin 

suhteessa saattam aan 

lu o kkara ja t selviksi. Täm än jä l 

keen seurasi vapaaliikkeitä käsittävä 

yhteisvoim istelu, jossa 

suuri jo u kkue m ainitsem ista ansaitsevalla 

säntillisyydellä suoritti 

ohjelm ansa. Juhlapuheen 

p iti kansanedustaja M ikko Am 

puja, jo ka laajassa ja sisä ltö rikkaassa 

puheessaan selosti ajan 

tapahtum ia ja virtauksia, sovittaen 

siihen katsahduksen urheilun 

ja voim istelun m erkitykseen. 

Puhetta seura ttiin hartaudella 

ja p a lk ittiin v ilk k a illa suosionoso 

itu ksilla . O hjelm assa seurasi 

edelleen runolausuntaa, esittäen 

E. Lum ipursi K. Kram sun 

"S antavuoren ta p p e lu ” . Sam alla 

kuin m uut o h jelm anum erot suorite 

ttiin alkoi k ilp a ilu t.” 

Piiritoimikunta kuvattuna 50-vuotisjuhlallisuuksien 

kynnyksellä. Edessä vasemmalta 

oikealle Atte Eskola (toiminnanjohtaja), 

Aarne Heinonen (varapuheenjohtaja), 

Pauli Forss (puheenjohtaja), 

Pentti Honkasalo, seisomassa 

Reino Tuomi, N iilo Kelosto, Esko Ortekari, 

Aulis Lehtonen, Heimo Ristikankare 

ja Unto Tuominen. 

T 

U L:n Varsinais-S uom en p iirijä r 

jestön 50-vuotisjuhlaa vie te ttiin 

9. 2. 1969 T urun K onserttisalissa ja 

50-vuotisjuhlakokous kokoontui 9. 3. 

1969 Turun suom enkielisen työväeno 

piston huoneistossa. Tässä kokouksessa 

o je n n e ttiin V alle Kasken suunn 

ittelem a p iirijä rje s tö n v iiri O skari 

Lyytikäiselle, Helvi Kivim äelle, Eino 

Lehtiselle, Feliks S iltaselle, Aarne 

Heinoselle, Ensio Laineelle ja Pauli 

Forssille. V iiri m yönnettiin myös 

Paavo A itiolle. 

L äänin u rh eilulautakunnan puheenjohtaja, 

m aaherra Esko Kulovaara 

totesi p iirijä rje s tö n 50-vuotisjuhlan 

jo h d o sta antam assaan tervehdyksessään 

m m .: ” M erkittävä osuus 

urheiluharrastusten ulottam isessa 

la ajojen jo u kko je n keskuuteen on 

o llu t ja on edelleen Työväen U rheilu 

liito n Varsinais-S uom en p iirijä rje s 

tö llä , jä senseuro illa ja n iiden uutteralla 

jä s e n is tö llä .------------- Y hteiskunnan 

ja nuorison itsensä kannalta 

katsoen TU L:n urheiluväen työ on 

m uodostunut e rittä in hedelm ä llise 

ksi.” 

P e n k k i u r h e i l i j a 

TOIMINNAN 

JOHTAJAN 

PALSTA 

T urku-seuran vuosikokous pid e t 

tiin m aaliskuun 27. päivänä Turun 

suom enkielisen työväenopiston luentosalissa. 

P uheenjohtajana oli m etsänhoitaja 

K aimo Hakanen. K okouksessa 

käsiteltiin sääntöjen m ukaisesti 

toim intakertom us ja tiliasiat. 

P uheenjohtajaksi va littiin edelleen 

a rkkitehti O lli Kestilä ja varapuheenjo 

h ta jiksi tohto ri C. J. G ardberg ja 

eroa pyytäneen p a nkinjohtaja Eero 

Numerlan tila lle professori Reino S. 

Leim u. Erovuorossa o lle e t h a llitu k 

sen jäsenet, kunnallisneuvos Johannes 

K oikkalainen, ham m aslääkäri 

H elm i S ilvola-M anérus, toim ittaja 

A rvo Suom inen sekä hankintapäällikkö 

Paavo S uom inen v a littiin uudelleen. 

O pettaja H elm i Lehtonen ei 

enää halunnut asettua ehdokkaaksi 

vaan ehdotti tilalleen kanslisti Brita 

A hlrothia, jo ka v a littiin yksim ielisesti. 

Lisäksi apulaiskaupunginjohtaja 

U uti Palaja oli pyytänyt eroa ja hänen 

tila lle e n v a littiin pankinjohtaja 

Numerla. 

K okouksen lopuksi tohto ri G ardberg 

e sitelm öi Turun keskiaikaisesta 

asem akaavasta. Jäseniä ja Turkuseuran 

ystäviä o li salissa viitisenkym 

m entä. 

★ 

M inun kaupunkin i 

Aurinko sormissani 

tirkistelen taivaalle 

monimoottorinen lentokone 

sormieni välissä 

tekee untuvaviirua, 

auton tuulilasista 

luiskahtanut 

auringon nuoli 

viiltää silmiäni, 

lasten iloinen nauru 

maauimalasta 

liikenteen kohinan läpi, 

laiturikivien lämpö, 

Aurajoen 

samean veden pyörteissä 

kelluva sorsa 

lokkien nauru. 

Tuomiokirkon kello 

lyö aikaa 

joka valuu 

lämpöisenä ohitseni, 

erilaisia ääniä 

korvissani, 

helisevä nauru 

moottoriveneen kannella 

liukuu ohitseni aurinkoon, 

uppoudun ääniin 

jota tämä kaupunkini, 

virtaava joki 

tapahtuma minussa 

kaupungissa 

kuin alituinen 

uudestisyntyminen aikaan, 

nyt 

tämä hetki minua täynnä 

kuulun tähän kaikkeen 

johon kirjoitan itseni 

Kotiseututyö viettää m erkkivuotta 

p ar’aikaa. K o tiseutu liitto ju h li vuosikokouksensa 

yhteydessä 20 vuotista 

olem assaoloaan. Juhlaesitelm än 

p iti akateem ikko Kustaa V ilkuna ja 

tilaisuudessa paljastettiin professori 

Esko A altosen m uotokuva - ko tiseututyön 

pioneeri sai täten ansaitsem 

ansa kunnianosoituksen. Tässä 

yhteydessä lienee syytä m uistuttaa, 

että professori A altonen oli aikanaan 

m yös Turku-seuran hallituksen 

jäsen aina kuolem aansa saakka. 

Juhlavuosi panee m uistuttam aan 

niistä kotiseututyön harrastajista, 

jo tk a ovat vaikuttaneet Turussa ja 

sen lähim m ässä ym päristössä. M uistetta 

ko o n vain A. M. T allgrenin uraa 

uurtavat työt ja se vankasti m aakunnallinen 

leim a, joka oli hänelle tunnusom 

ainen. Ja m uistettakoon myös 

Uno Harvan tu tkija n u ra — hänhän 

oli turku la iste n tuttu ja tutkim uksensa 

sivusivat mm. Varsinais-Suom en 

henkistä perinnettä. M yöskään Helsingin 

Y lio p isto n Varsinaissuom alaisen 

osakunnan työ ei ole o llut vähä 

isiä : tu lkoon tässä m ainituksi esim 

erkiksi, että tämän lehden päätoim 

itta ja oli 1910-luvulla tämän osakunnan 

kotiseututoim ikunnassa. 

Turun Y liopiston Vars.-suom . O sakunta 

on myös ottanut kotiseututyön 

erikoisvaalintaan. Unohtaa ei myöskään 

sovi, että professori Arvo Viljanti 

loi ju u ri täällä nyt jo koko 

maan kattavan m aakuntaliittolaitoksen 

- K otiseutuliittohan kosiskelee 

ju u ri m aakuntaliittoja jäsenikseen. 

Luetteloa voisi jatkaa. Tässä nyt 

on vain m ainittu pari esim erkkiä 

osoituksena että me täällä tälläkin 

maan kulm alla olem m e kovasti k o tiseututyön 

kuvassa mukana ja että 

m eillä on vanhat perinteet. Turkuseura 

on toim in u t toista vuosikym 

mentä ja mm. tämä lehti on osoituksena, 

ettei sen työ ole turhaa. 

★ 

V ä i n ö M i e t t i n e n 

Turku-seura on taas kevätretkeillyt. 

Vuosi toisensa jälkeen seuran 

retkeilyjaosto kauppias V iljo V anteen 

jo h d o lla on jä rje stä n yt näitä 

retkiä, jo illa tänäkin vuonna o li lähes 

neljäsataa osanottajaa. 

Täytynee vielä m uistuttaa klaarista 

föriäijästä. K a skukirja a on vie lä kaupassa 

saatavana, m utta lienee vain 

ajan kysym ys ku in ka kauan. K askukirjam 

m ehan kuuluu jokaisen tu rk u 

laisen kodin kirja h yllyyn . K irja sta 

on tehty nyt 3. painos yhteensä 

7 000 kappaletta. 

R. L.

K U N 

MIEHET OLI RAUTAA 

n 

T urun palo vuonna 1827 o li käänteentekevä m erkki- 

■ paalu kaupunkim m e purje h d u sm e re n ku lu n histo ria s 

sa. Palo tu h o si m uutam assa hetkessä m erkittäviä ta 

lo u d e llis ia ja k u ltu re lle ja arvoja, m utta se oli kaikesta 

huolim a tta kaupungin talo u selä m ä lle virkistävä vitam 

iin iru iske. K aupunki ra kennettiin nopeasti uudelleen ja 

entistä parem m aksi. L u o n n o llisesti aluksi o li vaikeaa, 

m utta jo seuraavalla vuosikym m enellä ka ikki sujui parem 

m in. 

1800-luvun to ise lla neljä n n e ksellä koko maan ka u p 

palaivasto kasvoi ennen n äkem ättöm ällä voim alla. T u r 

ku, huolim a tta om ista vaikeuksistaan, selvisi kilpailussa 

hyvin. V uonna 1826 — s iis vu o tta ennen paloa — T urku 

o li kuudennella tila lla m aam m e kaupunkien joukossa 

m ikä li m ita ksi otetaan laivaston vuosikasvu. Täm än jä l 

keen laivastom m e kasvuvauhti o li yliverta in e n m uihin 

nähden. T urun laivasto kolm in kerta istu i m ainittuna aikana. 

S am alla voidaan todeta, että laivat suurenivat, 

s illä tu o kolm in ke rta istu m in e n m erkitsi kaupunkim m e 

laivaston to nnim äärän kuusinkertaistum ista. Kaiken 

kaikkiaan vain p o rila is e t ja p ietarsaarelaiset laivat o liva 

t tu rk u la is ia suurem pia, m utta täm ä jo h tu i kaupunkien 

satam atilanteesta — saaristoinen T urun väylä ei 

su o sin u t jä ttilä is m ä is iä purjealuksia. 

iim e vuosisadan katkaisi vielä K rim in sota, m utta se 

V m e rkitsi Suom en ja sam alla T urun purjehdusm erenk 

u lu lle vain hyvän talo u d e llisen suuntauksen ja tku m ista, 

sillä esim . sotam ies m arssii vatsallaan. K aikenlaista 

tavaraa ta rvittiin . Laivastom m e kasvoi tasaisesti 

vuoteen 1880. koki pienen lam akauden, m utta 1910- 

lu vulla se o li jälle e n täysissä voim issa. On huom attava, 

että jo 1870-luvulta a lkoivat höyrylaivat näytellä 

m erkittäväm pää osaa m yös turkulaislaivastossa. V uonna 

1870 tä kä lä ise t v a ru sta ja t om istivat 30 p arkkia tai 

fre g a ttia , yhden p rikin sekä kahdeksan höyrylaivaa, yhteensä 

15.667 re kiste rito n n ia . Y hdeksän vuotta m yöhem 

m in tä ä llä o li 28 p arkkia ta i fregattia, neljä kuunaria, 

m utta nyt jo 16 höyrylaivaa. Täm ä o soittaa m iten purjela 

ivakausi oli h ilja lle e n kallistum assa ehtooseen, kun 

taas orastava höyrylaivakanta oli tekn iika n vuosisadan 

alku soitto a . R autaisten m iesten aikakausi oli päättym 

ässä. V iim einen varsinainen purje la iva turku la iste n varu 

sta jie n nim issä p u rje h ti vuonna 1925. 

urun su u rin laivaveistäm ö o li kuvattuna aikana ns. 

T vanha laivavarvi. T urussa rakennettiin 1800-luvulla 

kym m enittäin alu ksia sekä om aan että vieraiden käyttöön. 

H uom attava o sta ia oli V enäjän valtio, jo ka esim . 

1854 sai T urun te la kalta 15 kanuunasluuppia I. tykkivenettä. 

Palo ei o llu t haita n n u t laivanrakennustoim inta a. 

V uonna 1828 - palon jälkeisenä vuonna - kunnostettiin 

vanhalla v a rv illa fre g a tit Fröja, Dygden ja H oppet tu r 

kulaisten varu sta jie n laskuun. V arvin om ista ja t olivat 

etupäässä tu rk u la is ia liikem ie h iä , jo tk a itsekin toim ivat 

la ivanvarustajina. L isäksi varvi itse o sa llistu i useaan 

laivaan, m utta koska se o li eräänlainen varustajien 

osuuskunta, se to im i kuin yksityisten osakkaiden takuum 

iehenä. V a kuutu sla ito s e i tu o llo in v ie lä pelannut 

ja usein laiva jä i jo n n e kin saariston kareille. O li siis 

hyvä, että o suudet o liv a t pie n iä ja useam m alla h enkilöllä. 

Y ksityisten osakkaiden ta p p io jä i näin k o h tu u lliseksi. 

V anha laivavarvi koki jo 1800-luvulla — huolim atta 

m aam m e m etsärikkauksista — m erkillise n koettelem uksen: 

lä h iseudulta ei enää ta h to n u t löytyä tarpeeksi jä - 

m eitä tukkeja, että ne kelpaisivat suuren fre g a tin rakentam 

iseen. E sim erkiksi vuonna 1869, jo llo in a lo ite ttiin 

h ö yryfre g a tti R urikin rakentam inen, h a n kittiin tarvittava 

R I S T O L A I N E 

puutavara Tam m isaaresta. M ainitaanpa, että m astopuita 

tu o tiin m yös sisäm aasta K euruulta, Ruovedeltä ja 

V irro ilta . T u k it u ite ttiin T am pereelle ja sie ltä edelleen 

P yhäjärveä p itk in N okian kosken niskaan, m utta siitä 

m aitse K arkkuun ja edelleen Turkuun. 

Laivanrakennusto im in ta ansaitsee lähem m än ta rk a s 

telun toisessa yhteydessä. 

ä lkip o lville on säilynyt useitakin kertom uksia sanka 

purjelaivakaudesta. M e rkillisiä olivat niiden 

Jrillisesta 

purjehdukset, vielä m erkillisem piä ja rohkeam pia kuin 

me nyt voim m e aavistaakaan. M ie h istö llä o li niu kka s i 

vistystaso, taikausko re h o itti, sosiaalinen turvallisuus 

o li alkeellista - ka ikki täm ä höysti m erim iehen jo k a 

päiväistä eläm ää. Rikkaam paa ja eläm änm yönteisem - 

pää se oli sille, jo ka ei vaivojaan valite llu t. 

Toki on säilynyt p a ljo n kin s e ikkailu ja kerrottavaksi, 

m utta m ainittakoon lopuksi tu rk u la is p rik i Ja kobin seikkailu 

t Am urin-m aassa. A lus o li aikarahdattu V enäläis- 

A m erikkala iselle K o m ppanialle ja se k u lje tti mm. ruokaa 

V ladivostokiin, jossa tuona aikana o li n. v iitise n 

kym m entä asukasta. P riki lähti T urusta to ukokuun v iim 

eisenä 1861. Kap H orn k ie rre ttiin pahaan aikaan syyskuussa 

ja laiva saapui V alparaisoon vahin g o ittu m a tto 

mana m arraskuussa. V ladivostokiin tu ltiin aluksen poikettua 

m onissa m uissa satam issa huhtikuussa 1862. 

K oettelem ukset olivat o lle e t ankarat. N iinpä kapteeni 

C hristian Feilcke k irjo itta a to ukokuussa 1862 V ladivostokista, 

m iten m atkan aikana mm. koko kansirakennelma 

pelastusveneineen, köysistöineen oli h u uhtoutunut 

m ereen ja peräsin o li vahingoittunut. A lus onnistu ttiin 

kaikesta huolim atta keinottelem aan ja p a nilaiseen Hadokate-salm 

een, jossa o li venäläisen laivaston talvim ajapaikka. 

Kun alus tu li p e rille vo itiin vain todeta, että suuri 

osa laivan jauhola stista o li vettynyt. T oukokuun 21 

päivänä Jakob lip u i V ladivostokin tokasta m erelle ja 

saapui Shanghain satam aan heinäkuussa. A lu s haki itselleen 

sopivaa lastia Eurooppaan paluuta varten ja 

sa ikin sen K antonin läheltä W ham poasta. S iellä o li tu l 

va tappanut 43 000 henkeä ja kun laivaa lasta ttiin satamassa, 

ruum iita ke llu i laivan ym pärillä. V ihdoin 1862 

m arraskuussa kapteeni sai paluum atkaa varten lastin 

s okeria Jaavasta m ääräpaikkana Falm outh E nglannissa. 

Paluum atka su ju ikin sitten p aljon nopeam m in, sillä 

jo m aaliskuun 21. päivänä 1863 laiva heitti ankkurinsa 

Falmouthin redille. Lasti p u re ttiin nopeasti ja paluu 

P ietariin v o itiin alkaa. 

ysyvänä m uistona tuosta m aailm an ym p ä rip u rje h d u k 

Psesta olivat ne kokoelm at, jo tka kapteeni to i m ukanaan 

ja luovutti T urun kym naasin m useoon. 

T U R U N Y L E IS K A A V A N . . . 

J a tk o a sivu lta 3. 

saa joka in e n tontin o m ista ja vihjeen m aansa tu le 

vasta arvosta. Jos se on viheralueella, to n tin om istaja 

kiroaa, jo s kerrostaloalueella, hän nauraa. Y h 

teiskunta on tä llö in suorastaan sanonut hänelle, 

että älä myy m aatasi vielä, odota 20 vuotta, niin 

saat s iitä kym m enkertaisen hinnan. Täm äkin kysymys 

o lis i ratkaistava jo te n k in .” 

iinä onkin nyky-yhteiskuntam m e pahim pia ratkaisuaan 

odottavia pulm ia. M eidän on pakko yksissä 

S 

tuum in etsiä ja löytää keinoja tähänkin. 

Tarinaa 

menneen ajan 

turkulaisista 

E dvin Lairo ja koko muu "vanhap 

o ikasakki” , johon kuuluivat N iilo 

Näsänen, Paavo Nurm i ja eräitä 

m uita sekä lisäksi ukkom iehet Frans 

Nurm i eli Ä ffä ja V ihtori Saari, oli 

o llu t iltaa viettäm ässä M arjaniem en 

ulkoravintolassa. A ika oli kulunut 

hyvin leppoisasti ja vasta auringon 

jo kotvan aikaa valaistessa suloista 

kesäaam ua a joivat poja t kahdella 

autolla hilja ista vauhtia kaupunkiin 

päin. Lähestyessään R uissalon s iltaa 

Lairon autossa olevat huom asivat, 

että edessäpäin kulki kuusi tai 

seitsem än huligaanilta näyttävää 

nuorta m iestä yhdessä rivissä täyttäen 

koko tien leveyden. Lairo antoi 

useita äänim erkkejä, m utta rivi 

pysyi tiiviin ä ja suljettuna. Yhtäkkiä 

kehitti Lairo täyden vauhdin ja m elkein 

hipaisten m uutam aa miestä 

ajoim m e joukon lävitse ja pysähdyim 

m e jonkun matkan päässä siltavahdin 

asunnon edustalle tien s i 

vuun. Takaapäin saapui paikalle 

myös toinen auto, jota ohjasi Äffä. 

Kokoonnuim m e koko sakki odotte le 

maan tie n sulkijo ita , jo tka saapuivat 

jo n kin verran nolon näköisinä, kun 

vastaanottajia oli niin monta. Kysyessämme 

syytä tapahtuneeseen 

alkoivat poja t vähän v irn u illa ja kävivät 

jo röyhkeiksikin, kun löysivät 

pyöreän koivuhalon käsiinsä tien 

ohessa olevasta pinosta. M utta sie l 

tä löytyi myös halko m eillekin. Vähän 

aikaa siinä jo heilu te ltiin aseitam 

m e kum m ankin puolen, kunnes 

Ä ffä sattui kalauttam aan yhtä naapuria 

päähän aika navakasti. Mies oikeni 

tien oheen pitkälleen, m utta alkoi 

kuitenkin toisten avulla vähän 

erin päästä to lpilleen. Naapureilta 

loppui hyökkäyshalu siihen, ja kun 

olim m e sanallisesti vähän aikaa 

opettaneet p o jille tieku lttu u rin alkeita, 

lähdim m e taas ajelem aan Turkua 

ja sänkyä kohden. 

Seuraavana iltapäivänä o li m inulla 

asiaa a utohalliin, missä Äffä toim i 

työnjohtajana. Hän kertoi aam ulla 

olleensa pahassa pulassa, kun eräs 

m onttööreistä ei o llu t tu llu t töihin. 

M ies saapui kuitenkin päivällistunnin 

päätyttyä ja Ä ffä kysyi syytä 

poissaoloon näin kiireisenä työaikana. 

M ies sanoi joutuneensa yöllä 

jo ssakin Ruissalossa päin otteluun 

jo itte n k in tuntem attom ien kanssa. 

Päähän oli tu llu t aikam oinen myhkyrä, 

niin e ttei pyöreätä hattua saanut 

m illään sopim aan neliskulm aiseen 

päähän. Ja särkenyt pää oli 

koko aam upäivänkin vallan tavattom 

asti, m utta nyt se sentään alkaa 

olla pian entisellään s e litti kaveri. 

Ä ffä ei ujouttaan saanut kerrottua, 

m ikä osuus hänellä o li o llu t tapahtuneeseen. 

★ 

L auri Rautala, hyvälahjainen näyt- 

■— telijä, jo k a kuoli hyvin nuorena, 

toim i W egeliuksen rohdoskaupan 

Ison H äm eenkadun m yym älän hoita 

ja n a jo n kin aikaa. S iellä hänellä o li 

apulaisena eräs ruotsinkielinen tu r- 

kulaistyttö, jo ka o li hyvä m yyjä ja 

m uutenkin h o iti tehtävänsä kunnollisesti. 

M utta sellainen paha tapa tai 

vika hänellä oli, ettei ju u ri vähällä 

ottanut m itään vahinkoa tai syytä 

niskoilleen, vaan o li aina valm is selittäm 

ään, että ” int va de ja g bara". 

— Kerran Rautalan a am iaistunniltaan 

liikkeeseen tullessa seisoi tyttö 

korkeiden siivousportaiden ylim m ällä 

askelm alla hyllyä järjestelem ässä. 

Hänen ju u ri kurkottuessaan nostamaan 

raskasta lasipurnukkaa katkesi 

puitten väliköysi ja tyttö putosi 

perm annolle — onneksi ja la t edellä 

— ja purnukka tietysti sirpaleiksi. 

M utta vielä ilm alennon kestäessä 

tyttö löi kädet yhteen ja huusi kovalla 

äänellä: ” int va de jag b ara” . 

★ 

oskus 1910-1913 va ih e illa olin 

Jeräänä alkukesänä kolm isen v iik 

koa "v itja p o ik a n a " m aam ittari-insinööri 

Selim M äkelän ollessa lohkom 

assa Venäjän kartanon m aita jo s 

sakin Ypäjän perukoilla. Kolm e neljä 

m iestä p aikkakuntalaisista o li raja 

lin jo la aukaisem assa. T öitä tehtiin 

koko päivä eväitten varassa, m utta 

illan lähetessä insinööriä ja minua 

o li odottam assa kom ia p äivällisateria 

asianom aisen lohkotilan saajan 

järjestäm änä pitoruokineen ja -ju o 

mineen. K errankin istuim m e kahden 

kauniissa sireenim ajassa syöm ässä 

emännän kantaessa h e rkkuja herkkujen 

perään ja m akeata sahtia välillä. 

Käkikin taisi vielä kukkua jo s 

sain lähistöllä. Y ltäkylläisenä ja uupuneena 

syönnin jälkeen puhkesi 

insinööri sanoiksi: "O i jo s aina saisi 

m aailm assa elää sireenien tuoksuessa 

ja lintujen laulaessa paikassa, 

m issä puhelim et eivät soisi eivätkä 

vekselit lanke a isi? " 

★ 

pettaja M atti Pesola oli kom ea 

Ohuum orintajuinen mies, jo ka koulutoim 

iensa lisäksi ehti puuhailla 

henki- ja palovakuutusten parissa 

sekä m onissa m uissakin hommissa. 

— Ensim m äisen m aailm ansodan aikoihin 

oli ravintoloissa ja m uissa ravitsem 

usliikkeissä ainainen pula 

elintarvikkeista eikä ruokapaikoissa 

yleensä kyetty vastaanottam aan tilapäisiä 

ruokavieraita. M atti Pesola 

tu lla touhusi kerran A ino Sim ulan 

ruokatarjoiluun H um alistonkadun 11. 

Täpötäyteen ta rjo ilu s a liin astuttuaan 

kysyi: ” V ieläkö täällä vastaanotetaan 

uusia syöpäläisiä?" 

-r-r-r 

T ila u kset sekä oso itte e n 

m uutos- ja m uut ja k e lu a koskevat 

asiat hoitaa levikkip ä ä l- 

lik k ö N iilo P i h l a n t o , Y lio 

p is to n i 21 B, puh. 334 410. 

A lla ärenden, som g ä lle r 

prenum ererande, a dressändrin 

g a r sam t u tdelningen, skötes 

av d is trib u tio n s c h e f N iilo 

P ihIa n to, U niversitetsg. 21 

B, tel. 334 410. 

TURKU-SEURA 

ÅB0-SAMFUNDET r.y. 

T o im in n a n jo h ta ja — 

V e rk s a m h e ts le d a re 

R isto Laine 

L. Rantak. - V. S trandg. 13 

klo 1 1 -1 5 . Puh. - te l. 11 333 

S v e n s k s p rå k ig s e k r e te ra re — 

R u o ts in k ie lin e n sih te e ri 

C arl Jacob G ardberg, 

Turevägen - T u u rin tie 3 A, te l. - 

puh. 10 852 

P o s tisiirto tili — P o s tg iro 

T u 32 300 

L iity jä s e n e k s i T u rk u -s e u ra a n 

J ä s e n ille S u o m e n T u rk u 

ilm ais ek si 

B liv m e d le m i Ä b o -s a m fu n d e t 

— Å b o , v å r sta d g ratis .

S 

to im itta ja 

E IN O L E H T I N E N 

E IN A R I V E H M A S : ” Kalastajat” . 

osialid e m o kra a ttisen kevätju lkaisun 

Punanen V iesti ensim m äinen 

num ero ilm estyi v. 1907 S osialistisen 

A ika ka u sle h d e n ju lkaisem a 

na ja helsin kilä isessä työväen k irja 

painossa painettuna. Seuraavana 

vuonna Punanen V iesti pain e ttiin 

T urussa S o sia listin K irja p a in o -o suuskunnan 

kirja p a in o ssa ja S osia listilehden 

julka ise m a n a . Tästä num e 

rosta alkaen P unasesta V iestistä tu 

li tu rkula in e n kevätjulkaisu, jo n ka 

viim e in e n num ero ilm estyi v. 1922. 

Y hteensä ju lk a is tiin viis ito is ta num e 

roa, s illä v. 1919 o li välivuosi. 

lku vu o sin a ei m a inittu julkaisun 

A to im itta ja n nim eä. V. 1916 ja v. 

1917 to im itta ja n a o li Jussi Raitio, v. 

1918 K a lle Tähtelä, v. 1920 Edwin 

W a hlsten sekä v. 1921 E. J. K o tira n 

ta ja v. 1922 E. O. K otiranta, joista 

viim e ksi m ain ittu n im i on oikea. J- 

k irja in lienee tu llu t m ukaan syystä, 

että to im itta ja K otirannasta käytettiin 

p u huttelunim eä Jukka, vaikka 

hänen ristim änim ensä olivat Eino 

Otto. 

Punasen V iestin avustajina olivat 

lukuisat m aam m e työväenliikkeessä 

aktiivisesti toim in e e t h enkilöt, jo is ta 

m ainittakoon Ju liu s A ilio , W illy Borg, 

Evert Eloranta, Lyyli Eronen, Eero 

H aapalainen, V äinö H akkila, Seth 

H eikkilä, A nton H uotari, V äinö Hupli, 

V äinö Jokinen, J. K. Kari, J. W. 

Keto, O. W. Kuusinen, Ivar Lassy , 

K onrad Lehtim äki, A ino Lehtokoski, 

Lauri Letonm äki, H ilja Liin a m aa- 

Pärssinen, Em il Lindahl, Ludvig 

Lindström , Y rjö M äkelin, Severi 

N uorm aa, Santeri N uorteva, Aarne 

O rjatsalo, M atti P aasivuori, Irm ari 

R antam ala, Jussi Raitio, A atto S i 

ren, Y rjö S irola, Taavi T ainio, Väinö 

Tanner, N. R. af U rsin, K aarlo Uskela, 

V äinö V u o lijo ki, H ella V u o lijo 

ki ja H eikki V ä lisalm i. Lisäksi ju l 

kaistiin suom ennoksina ulkom aisten 

k irja ilija in k irjo itu k s ia tai katkelm ia 

heidän teoksistaan. 

P unasen V iestin kuvitus oli joka 

• n u m e r o s s a runsas. V. 1912 kansile 

h ti o li turkula isen ta ite ilija Edvin 

Lydénin käsialaa. M ies seisoo m aap 

allon päällä kädessään suurik o k o i 

nen punainen lippu, jo ta kohti käd 

e t o jentautuvat kuvan alareunassa. 

S isäsivulla nim im erkki "T e ik a ri” k irjo 

itti kansikuvasta m m .: ” K ylläpä o li 

ta ite ilija n m ie likuvitu s leim unnut ja 

aivot jyskyttä n e e t ennen kuin sem 

m oinen o li syntynyt. M iten p a ljo se 

puhui, se kuva. Koko ihm iskunnan 

parhaallaan elettävä h isto ria siinä 

o li — koottuna käm m enen kokoseen 

alaan. Ja niin tarkasti kerrottuna 

k a ik k i. M utta kuva on nykyaikainen, 

se ei ennusta m itään. Enkä 

m inäkään. — — — M itähän sinä 

P. V iestin lukija , näet siitä kuvasta? 

O tahan ja tarkasta, onko siinä ta i 

detta vai e ikö o le ” 

Edvin Lydénin lisäksi Punasen 

V iestin k u vitta jin a olivat mm. Ilona 

Lehtonen, M auri M oilanen, R agnar 

U ngern, O la F ogelberg, Jalm a ri Syvänne 

ja Ilm ari K aijala, jo lta mm. 

v. 1918 julkaisuun o li tila ttu e rikoisp 

iirro ksia , jo id e n aiheet olivat "H e 

vonen” , ” Ihm inen” , "K a d u n la k a is i 

jo ita T urussa” , ” A ju ri lukem assa Sosia 

listia ” , "V a a tte ita ripustam assa" 

ja ” K uvastim essa” . 

S am assa num erossa ju lk a is tiin vastaukset 

kiertokyselyyn "T a id e ja 

työväestö” . Kysely o li lähetetty 80: 

Ile m aam m e ta ite ilija lle , m utta vastauksen 

lähettivät ainoastaan Y rjö 

Forsen, Iivari Kaukoranta, Edvin Lydén, 

John M u n ste rh je lm , Y rjö O llila, 

A lfred R uotsalainen, Santeri S alokivi, 

Uuno Soldan, R agnar U ngern 

ja Einari Vehm as, jo id e n jokaisen 

töistä ju lk a is tiin valokuvia. Eräs ta i 

te ilija , jo n k a nim eä ei m ainita, kävi 

noutam assa pois ju lk a is u lle lähettämänsä 

vastauksen ilm oittaen "T e 

ym m ärrätte m ikä tähän on syynä” . 

T a ite ilija in vastattavaksi esite ttiin 

seuraavat neljä kysym ystä: 1) O letteko 

m illoinkaan ta rkotta n u t jo ta kin 

teostanne erikoisesti työväelle, työväestön 

nautittavaksi? 2) O nko m ielestänne 

työväestöllä, kansan enem 

m istöllä, oikeus vaatia itselleen sellaista 

taidetta, jo ka vastaa sen aatem 

aailm aa? 3) M itenkä uskotte suuret 

jo u k o t saatavan ym m ärtäm ään 

ta id e tta ja nauttim aan siitä ? 4) O letteko 

m ielestänne uhrannut jo ta kin 

taiteenne viehätyksestä, jo s ne aiheensa 

puolesta ovat työväelle m iele 

nkiintoisem pia kuin vallassaolevalle 

luokalle? 

R a joitettu tila ei suo m ahdollisuutta 

ju lka ista vastauksia kaikkiin 

neljään kysym ykseen. Ensim m äiseen 

kysym ykseen vastaukset olivat seuraavat: 

• YRJÖ FORSEN: ” H artain haluni 

on o llu t suunnata ta ite e llin e n työskentelyni 

kokonaan työväestöä, to 

vereitani varten, vaan ta lo u d e lliset 

olo n i eivät o le suoneet m inun p a l 

joakaan kiin n ittä ä aikaani siihen, 

m uutam ia harvoja teoksia olen saanut 

syntym ään sitä s ilm ä llä p itä e n .” 

(Vastaus päivätty R aunistulassa 5. 2. 

1918). 

• SANTERI SALO K IV I: ” A urinko, 

jo ka ylevässä loistossaan herättää 

luom akunnan, kohoo valtavassa hehkussaan 

m erten, m etsien takaa, värittää 

luonnon lukem a tto m illa vivahduksilla, 

va lo illa ja va rjo illa , herättää 

sam alla m yöskin ta ite ilija n . Tämän 

näkem yksen painostam ana syntyy 

teos, ilosta eläm ään. Tunne ja 

persoonallinen näkem ys on ainoa 

m itä taid e sisältää ja ta ite ilija tavoitte 

le e .” 

• JOHN M UNSTERHJELM : ” Kyllä 

m inun teokseni ovat valm istetut 

kaikkia varten, ja koska ne ovat natura 

listisia , pitäisi jokaisen ym m ärtää 

m itä n iillä on ta rk o ite ttu .” 

• ED V IN LY D ÉN : ” En ole koskaan 

m aalannut m iellyttääkseni sitä tai 

tätä yhteiskuntaluokkaa, sillä olen 

sitä m ieltä, että maalaus, ollakseen 

taiteen kanssa tekem isissä, on ta i 

te ilija n etu ja pyytäm ätön havaitsem 

inen. M iellyttäm isen tarkotuksessa 

tehty taid e on keinotekoista ja itserakasta. 

Se on kuin viim eiseen 

m uotiin (-ism iin) pukeutunut ravintolatyttö 

— s illä ei ole m uuta sanottavaa. 

P roletääriaiheiset m aalaukseni 

eivät ole syntyneet m illään e riko i 

sella tarkotuksella. Olen saanut pitää 

ne itse, sillä ne eivät ole m iellyttäneet 

ketään.” 

• RAGNAR UNGERN: "E nsim m äinen 

vastaus on oleva kielteinen, lukuunottam 

atta tila u stö itä en ole koskaan 

ta rkoitta n u t m itään teosta e rikoisesti 

työväestölle yhtä vähän kuin 

jo lle k in m uulle kansaluokalle.” 

• UUNO SO LDAN: ” Lähetän tässä 

valokuvan m aalaam astani taulusta 

nim eltä ” P yykinpesijöitä". En ole 

tilaisuudessa saam aan m uista työväen 

aiheisista ta uluistani valokuvia. 

A ihe on Loim aalta ja esittää pyykkäreitä 

työssään joen rannalla, to i 

nen m u ijista on ahkerassa työssään, 

toinen e tualalla oleva on hetkeksi 

suorista u tu n u t kum arasta asennostaan 

ja katselee kaukaisuuteen, ajatellen 

ehkä eläm än h uolia ja m urheita. 

A iheen sain sattum alta kulkiessani 

etsim ässä a iheita." 

• IIVARI KAUKORANTA: "E n tiedä 

olenko erikoisesti tarkottanut 

teoksiani työväelle, m utta olen aina 

h alunnut aiheeni ym päristöstäni sekä 

todellisesta eläm ästä ja työstä, 

kuten esim erkiksi tauluni "E lopello 

lla ” . Sen tapaiset aiheet m inua 

m uutam a vuosi takaperin kovin innostuttivat, 

jo s m aalasin maisemaa, 

niin kyllä useim m iten tahdoin saada 

siihen liikettä sovittam alla joku akka 

tai p oika touhuam aan.” 

S A N T E R I S A L O K IV I: ” Saunassa". 

• EINARI VEHMAS: "M itä itseeni 

tulee, olen verraten harvoin valin 

nut teosteni aiheet kansan eläm ästä. 

Suotavaa olisi, että m onet ta ite i 

lijoistam m e koettaisivat ta rjo ta työväelle 

heille sopivaa ta id e tta s ilti 

tekem ättä m yönnytyksiä kehittym ättöm 

än yleisön m aulle tahi tinkim ättä 

m itään persoonallisesta näkem yksestään. 

T yöläisaiheisissa m aalauksissa 

ei saa olla agitatsioonia. Se on 

hyvälle taiteelle vierasta. Sitä ei 

m yöskään työväellä ole oikeus ta i 

teelta vaatia. Jos näin kävisi, saisim 

m e piankin nähdä, että köyhälistön 

taid e m uuttuisi ennen pitkää 

kertovista aiheista a atteelliseksi ja 

taiteesta olisi tehty agitatsioonin välikappale. 

T ä lla isilla te o ksilla ei ole 

pysyvää esteettistä arvoa.” 

• YRJÖ O LLILA : "T a u lu a maalatessaan 

ei ta ite ilija ajattele kuka 

siitä tulee nauttim aan, ei maalaa 

e rikoiselle kansanluokalle, työväestö 

lle tai porvareille, vaan kaikille, jo illa 

on avoin sielu m aalauksista nauttiakseen. 

M aalauksen kirja llin e n tai 

yhteiskunnallinen aihe on sivuseikka. 

Se ei tavallisesti työhön innostuta, 

vaan luonnossa ja ihm isissä 

jonain vissinä hetkenä ja vissillä tavalla 

ilm enevät värit, viivat, valovaikutukset 

ja m uodot, jo tk a ta ite ilija s 

ta näyttävät kauniilta, m itä hän koettaa 

esittää.” 

• ALFRED RUOTSALAINEN: "A l 

laoleva kuva on vesivärim aalauksesta 

otettu ja nim itän sitä "Luom akunnan 

herra". Kovan kallionkin täytyy 

työm iehen järjen ja vahvojen käsivarsien 

voim asta m urtua ja m uovautua 

säännöllisiksi rakennuskiviksi. 

Nojaten m oukariinsa työm ies katselee 

kaukaisuuteen aurinkoisten p ilvien 

takana taivaalla leijaillessa. Tämä 

aihe kehittyi katsellessani kerran 

kivityöm iehiä.” 

Turkulaiskaskuja 

Kaarinan kunnan kunnansihteerinä 

toim i 1920-luvulla Eem eli M elakoski, 

jo n ka p oika E ero M elakoski o li o p 

p ilaana T urun klassillisessa lyseossa. 

Kun Eero o li poissa ko u lu sta isä 

lähetti p ojan m ukana o p e tta ja lle 

seuraavan "to d is tu k s e n ": 

Eero E. Eemeli 

ham m as sä rki kun peeveli 

T urvoksis o li koko poski 

todista a Eem eli M elakoski. 

T urun kaupungin p alolautakunta 

teki vierailum atkan V ästeroosiin s i 

käläisen palokunnan kutsusta. Laivam 

atkalla turku la in e n p alokersantti 

A lb in Karlsson m ainitsi palo korp ra a - 

li (m yöhem m in palokersantti) Kauko 

Lehdolle: 

Mää katson ain kello kun otan 

ryypyn, ettei tul liia ks juavuksi. 

Kauko Lehto: 

O nk sun kellos pysähtyny? 

T urun kaupunginhallitu ksen talousarviokokouksessa 

H otelli T urun 

ravintolan eriössä kaupungin h a llitu k 

sen jäsen, hovioikeudenneuvos Nils 

Berg kaatoi vahingossa v irvoitu sju o 

m apullon, jo sta juom a valui pöydällä 

o lle isiin p apereihin ja hänen vaatteilleen. 

Berg kääntyi ta rjo ilija n puoleen 

ja lausui: 

Saisinko vähän apua, kun menee 

housuihin. 

★ 

Turussa vie te ttiin v. 1968 m arraskuussa 

Leningrad-päivää. Turun 

kaupunki ta rjo si illa llis e t T urun lin 

nassa. K a upunginha llitu ksen jäsen, 

to im itta ja Eino Lehtinen ja kaupungin 

tiedotussihteeri T a rja Flem m ing 

istuivat kahvipöydässä vierekkäin. 

V ieraitten poistuessa ja rouva Elli 

O re llin sivuuttaessa Lehtisen ja 

Flem m ingin, hän huom autti Lehtiselle: 

O leks jo u tu n u lapsenpiiaks? 

★ 

Turun kaupunginhallitu ksen kokouksessa 

keskusteltiin kaupungin 

edustajien valitsem isesta satam a- 

jä ä n särkijä Iso-P ukin lu o vutu stila i 

suuteen Ab. Å severkenin tela kalla 

R uotsissa. Jo ku huom autti, että 

edustajien valinta olisi ehkä s iirre t 

tävä v iik o lla kaupunginhallitu ksen 

seuraavaan kokoukseen. 

A pul.kaupungin joht. A hti N äykki: 

S illo in alkaa o lla kiirettä, jo lle i 

ole kapsäkki m ukana, koska on lä h 

dettävä m atkalle vielä sam ana iltana. 

K a u punginhallitu ksen jäsen Eino 

Lehtinen: 

T ullaan joka in e n kokoukseen m atkalaukku 

m ukana siltä varalta että 

sattuisi olem aan hyvä tuuri. 

(T urku-seuran kaskukokoelm asta)

Varsinais-Suomen saaristo 

Se arkip e la a g i, jo ta kutsutaan 

V arsinais-S uom en saaristoksi, s i 

ja itse e sillä kolm io n m u o to ise lla 

a lueella, jo n ka e teläraja kulkee 

Hangon niem estä U tön saareen. 

A lueen länsira ja n a on Kihdin 

a u kko ja sen p o h jo isin kolkka 

ulottuu kappaleen m atkaa Uud 

enka u p u n g in pohjo ispuole lle . 

S aariston luonto isia olosuhteita 

on m yös m onissa m antereen 

ra nnikkokunnissa. T a lo u d e llis e l 

ta ja k u lttu u riselta kannalta on 

m eidän näin olle n pidettävä 

m yös rannikon taajam ia ja kaupunkeja 

saaristoalueeseen kuuluvina. 

S aariston liikenneyhte yksillä 

on usein ku lku re ittin sä to i 

nen pääte p iste näissä ta a ja m issa 

ja sie llä olevista liikkeistä 

saaristo n a sukkaat ostavat tä r 

keim m ät tavaransa ja sinne he 

kauppaavat om at tuotteensa: nämä 

m ainitta koon vain niinä e sim 

erkkeinä, jo tk a kytkevät saaristo 

n ja ta a ja m a t toisiinsa. 

Kun v iik in g it noin vuosituhat s itten 

tekivät idänm atkojaan tämän 

alueen kautta, lienee koko käsiteltävänä 

oleva alue o llu t asum aton. 

V iikin kire tkie n pääsyynä on p idettävä 

S kandinavian ylika n soitu sta ja 

sen vuoksi on luonnollista , että lännestä 

saapuvat m uukalaiset ase ttu i 

vat tyhjään saaristoon, ennen ka ikkea 

kauppateiden varsille. Täm ä tapahtui 

tuskin pelkästään m aanviljelyn 

ja kalastuksen vuoksi, vaan 

vähintään yhtä m erkittävä syy o li 

kaupanteon m ahdollisuus m antereen 

suom alaisen väestön kanssa. 

Sam aan aikaan asettui m yös suom 

alaista väestöä lähinnä m annerta 

o le ville saarille. Luultavasti tässäkin 

SUOM EN TURULLE 

metsänhoitaja 

C A R L L I N D B E R G 

Saaristomme kansa on kautta aikojen 

ottanut merestä särpimensä. Kuvassa 

nuotanvetäjiä Paraisten saaristossa. 

tapauksessa perim m äisenä syynä 

o li hyvien kauppayhteyksien saavuttam 

inen. 

V iikinkiajan ja S vea-kuninkaitten 

ristire tkie n m uodossa tekem än S uomen 

valloituksen jälkeen o liv a t ensin 

tanskalaiset ja m yöhem m in hansat 

n iitä, jo tk a käyttivät saariston 

vesiteitä m a tkoillaan Rääveliin, Novg 

o ro d iin ja Laatokan alueelle. M uukalaisten 

ja m antereen asukkaiden 

kaupankäynnin v ä littä jin ä o li saariston 

u udisasukkaille varm asti tärkeä 

m erkitys tuona aikana. 

Kun kaupankäynti sitten vähitellen 

mm. lainsäädännön keinoin keskite 

ttiin kaupungeille, m enettivät saariston 

asukkaat to im eentulonsa tavaranvä 

littä jin ä ja seurauksena oli, 

että syntyi se talousm uoto, jo ka vie 

lä tänään on suurim m assa osassa 

saaristoa ja jo ka on sekoitus m aanviljelyksestä, 

karjanhoidosta ja kalastuksesta. 

M ikä li sivuutetaan tilapäiset sotien 

ja kulkutautien aiheuttam at keskeytykset, 

voim m e m anttaam uetteloiden 

sekä kirko n kirjo je n perusteella 

sanoa, että saariston asukasluku lisääntyi 

jatkuvasti aina tämän vuosisadan 

alkuun saakka. M ainitsen esim 

erkkinä P araisten kohdalta, että 

sie llä vuonna 1634 oli 2 172 asukasta 

ja vuonna 1747 2 778 asukasta. 

V uonna 1835 asukasluku o li 4 073 

henkilöä ja vuonna 1905 7 907. 

Se että saaristo 1800-luvulla saatto 

i e lättää niin suuren joukon asukkaita, 

jo h tu i ennen kaikkea v ilkkaasta 

m erenkulusta, jo ta saariston 

väestö h a rjo itti. Saaristom m e a lukset 

purje h tivat paitsi Itäm erellä 

m yös P ohjanm erellä ja A tla n tilla sekä 

Välim eren alueella. Täm ä purje 

h d u sto im in ta saavutti huippunsa 

vuosisadan puolivälissä ja kuoli vähite 

lle n m enettäen kokonaan m erkityksensä 

1900-luvun alussa, jo llo in 

rautarakenteiset alukset ja höyrykoneet 

tekivät purjehduksen kannattam 

attom aksi. 

A ikaisem m in niin vilkas kauppa ja 

m erenkulku — tärkeim pänä vie n tita 

varanaan suolasilakka Venäjälle, V i 

roon ja Tukholm aan — lakkasi sotien 

aikana. Toisena syynä oli suuressa 

m äärin kaupunkilaisten m uuttuneet 

ruokailutottum ukset. V ielä niin m yöhään 

kuin 1950-luvulla harjoitettiin 

purjehdusta kuljettam alla p olttopuita 

saaristosta taajam iin, m utta nyt 

on siirtym inen öljyläm m itykseen katkaissut 

polttopuukaupa n. Saaristosta 

kotoisin olevat alukset, jo tk a vielä 

ovat liikenteessä, ovat huonosti 

kannattavia. 

E dellä kuvattu kehitys sekä saaristokalastuksen 

jatkuvasti vähenevä 

m erkitys on saanut aikaan, että aikaisem 

m an nousevan väestökehityksen 

m uuttum inen vuosisadan vaihteen 

jälkeen laskevaksi on om inaista 

ju u ri saaristoalueelle. 

S aaristoalueen väkiluku 

Varsinaisen saaristoalueen vä kiluku 

on näet viim eisen 18 vuoden 

aikana vähentynyt noin kolm anneksella. 

J ä lje llä olevan asujaim iston 

ikärakenteen havaitaan epänorm aalilla 

tavalla jakaantuneen eri ikäryhm 

ien kesken. Vanhem m at ikäluokat 

ovat suhteellisesti hyvin suuret, 

kun sen sijaan perheitä m uodostavat 

ikäluokat, so. 2 0 -3 0 vuotiaat, 

p uuttuvat m iltei kokonaan. Saaristo 

on, m ikäli asian haluaa ilm aista h ie 

man to isin , vielä ylikansoitettu, kun 

otetaan huom ioon sen nykyiset edellytykset. 

N uorten on pakko m uuttaa 

pois saadakseen toim eentulon, joka 

takaa sellaisen elintason, m inkä aikam 

m e ihm inen itselleen vaatii. Vanhukset, 

jo id e n on vaikeata muuttaa 

itseään, saavat tin k iä vaatim uksistaan 

ja h ankkia edelleen toim eentulonsa 

vanhalta kotiseudultaan. 

Kun vanhukset luonnon sanelem an 

järje styksen m ukaan jättävät meidät, 

ei o le odotettavissa, että nuorem pi 

s u kupolvi täyttäisi syntyvän tyhjiön, 

paitsi siinä tapauksessa, että jotkin 

uudet tu lo lä h te e t aiheuttavat muutoksen 

parem paan. 

Ei o le kuitenkaan syytä uskoa, e t 

tä ainoastaan toim e e n tu lo m a h d o llisuudet 

m ääräävät väestön suuruuden. 

Vähentynyt väkiluku m erkitsee 

jä lje lle jä ä n e ille huonom pia palveluksia. 

K ouluja lakkautetaan, m yym 

älät korvataan m yym äläautoilla tai 

lakkautetaan, liikenne tulee kannattam 

attom aksi ja linja-auto- sekä laivaliikennettä 

vähennetään, postin 

hoito käy hankalaksi, teiden yllä p ito 

ja puhelin- ja sähkökustannukset 

tulevat perhettä kohti aina k a lliim 

m iksi. Luetteloa voisi jatkaa. Jä lje lle 

jääneet asukkaat ulkokylissä ja eriste 

tyillä saarilla m uuttavat pois, koska 

he eivät enää viih d y sie llä ja 

koska palvelutaso on huono, va ikkakin 

he taloudellisesti selviytyisivätkin. 

M yös turvattom uus, jo ta eristetty 

ihm inen tuntee, pelko sairauksista 

ja onnettom uuksista jne. lisäävät 

saariston autioitum ista. Jos ihm 

iselle kaupungissa sattuu tapatu r 

ma, häntä autetaan heti, m utta saaristossa 

tällainen onnettom uus voi 

m erkitä eristetyn saaren asukkaalle 

jo p a nälkä- ja paleltum iskuolem aa. 

Saaristo tyhjenee 

H aluam atta m illään tavalla ” m ustam 

aalata" a sioita uskallan ennustaa, 

että, m ikäli kehitys saa jatkua 

entisellään, lähim m ässä tulevaisuudessa 

m onet e ristetyt saaret ja syrjässä 

sijaitsevat kylät tulevat m enettämään 

vakituiset asukkaansa. On 

sekä saariston om ien asukkaiden 

että yhteiskunnan tehtävä pysäyttää 

tämä kielteinen kehitys ja yrittää 

löytää uusia toim eentulolähteitä saarim 

aailm an asukkaille. Väestökadon 

estäm iseksi on ehdotettu perustettavaksi 

te ollisuuslaitoksia, lähinnä 

pienteollisuutta saaristoon. Kukaan 

ei toki voikaan kieltää etteikö teollistam 

inen toisi m ukanaan huom attavia 

etuja kyseisille kunnille. M utta 

parin viim e vuosikym m enen aikana 

kehitys on valitettavasti kulkenut a i 

van päinvastaiseen suuntaan. Vilkas 

m erenkulku on täysin hävinnyt. Sehän 

antoi huom attavalle väestöryhm 

älle työm ahdollisuuksia talvisesonkina, 

ja useissa tapauksissa koko 

vuoden ym päri. Nämä työllistäm ism 

ahdollisuudet katosivat puulaivojen 

mukana. 

M utta saaristossa on aikaisem m in 

o llu t joukko m uitakin elinkeinohaaroja, 

jo tk a ovat käyttäneet hyväkseen 

saariston om ia raaka-ainevaroja. 

M ieleen tulevat ne lukem attom at 

m e ije rit ja sahalaitokset, jo ita usein 

toim i jo p a 3 - 4 saman kunnan 

alueella. Myös tiilite h ta ita o li lukuisia. 

Tehtaiden raaka-ainetta, h iekkaa 

ja savea on saaristossa paljon. 

Kehitys on kuitenkin osoittanut, että 

täm ä pienteollisuus on o llu t talo u 

d e llisesti kannattam atonta. Suuri 

joukko n iitä työkohteita on lopettanut, 

toiset ovat sulautuneet suurem 

piin yksikköihin. K aikissa tapauksissa 

on työpaikkojen lukumäärä 

vähentynyt. 

Emme to ki totuuden nim essä voi 

katsoa tätä kehitystä pelkästään negatiivisena 

ilm iönä. Suurem m at ja 

ta loudellisesti vakavaraiset yritykset, 

jo tk a ovat tu lle e t tila lle , ovat m aidon 

ja m etsätuotteiden o sta jin a voineet 

ta rjo ta tu o tta jille korkeam m an h in 

nan raaka-aineesta kuin a ikaisem 

m at p ie n te o llisuusla ito kse t ja täten 

ne ovat luoneet a inakin osalle saariston 

asu kka ista parem m at ansaitsem 

ism ahdollisuudet. T ieverkoston 

paranem inen viim eisen parin kym 

menen vuoden aika n a on m yös lisännyt 

m ahdollisuuksia, koska rahtim 

a ksu t ovat alentu n e e t ja työtäsäästävien 

koneiden käyttö on lisääntynyt. 

M utta pääprobleem aa 

lisä työ p a ikko je n jä rje stym istä ei tä l 

läkään tavoin ratkaista. Jo tta te o llisuutta 

syntyisi edellyttä ä se käsitykseni 

m ukaan ratkaisua raaka-aine-, 

työvoim a- ja kuoletuskysym yksissä. 

Ja m iten on tila n n e saaristossa? 

M ineraalit 

K a lkkia löytyy u seilla p a ik o illa ja 

sen louhim inen tapahtuu tä llä hetkellä 

kahdessakin paikassa: P arais 

illa ja S ärkisalossa. A in a kin P araisten 

kehitykseen ja h yvinvointiin on 

k a lk illa o llu t suuri m erkitys. K em iössä 

on ju u ri alo ite ttu m aasälvän louhinta. 

M uita m ineraaleja ei to is ta i 

seksi ole löydetty siin ä m äärin, että 

vo ita isiin te o llisu u tta a jatella, jo s 

em m e ota lukuun hiekkaa, m itä vuosittain 

kuljetetaan suuret m äärät 

T urkuun sekä a u to illa että laivoilla. 

Kysyttäväksi jää, voidaanko tä lle 

tuotte e lle panna suurta painoa, koska 

sen käyttö luonnonsuojelu n kannalta 

on vähem m än suotavaa. 

Yhtä raaka-ainetta saaristossa on 

vielä suuriakin m ääriä, nim ittäin kalaa. 

K alanja lo stu ste o llisu u tta on 

saaristossa toim innassa jossakin 

m äärin. V alitettavasti on te kijö itä , 

jo tk a rajo itta va t näiden te o llisu u d e n 

haarojen leviäm istä, ja näitä on ennen 

kaikkea kalan käyttö ja aivan 

liia n suuri halvan ulkom aisen ylitu o - 

tantokalan m aahantuonti jne. 

T oinen ehto alueen te o llis ta m i 

selle on työvoim an saanti. Koko 

jo u k k o työvoim aa voidaan v ä littö 

m ästi saada liik k e e lle saaristosta ja 

varm asti m oni entinen saariston 

asukas ilo lla p a laisi takaisin k o tiseudulleen, 

m ikäli m a h dollisuuksia 

työhön ilm enisi. Ja varm asti m yös 

nuoriso m ielellään h a nkkisi am m attikoulutuksensa 

s iltä alalta, jo lla työm 

ahdollisuuksia om alla kotise u d u lla 

olisi. 

K olm antena ehtona on m ainittava 

tuotteiden m enekki. Tässä kohden 

om an alueen te o llisuustu o tte id e n 

m enekki tuskin lienee m erkittävää 

muuten kuin veneiden osalta, jo lla 

ala lla asiakkaina ovat m a tk a ilija t ja 

kesäasukkaat. Jokseenkin vilkas 

pienveneteollisuus on löytänyt sijansa 

saaristossa ja s illä on m yös 

m ahdollisuus jatkuvasti laajeta. 

Luonnollisesti on ta vara kulje tu k 

siin tarvittavien teid e n aikaansaanti 

ja m yös m uita asiaan vaiku tta via te 

kijö itä — ehkäpä v ie lä ratkaisevam 

pia - valittaessa paikkaa p e ru ste t 

tavalle te o llisuudelle . N äitä te k ijö itä 

ovat mm. sähkövoim an hinta, jo ka 

paha kyllä saaristo -o lo su h te issa on

Turun 

teatterikesä 

196 9 

S am ppalinnan K esäteatteri esittää 

tu u lim yllyn ju u re lla aikana 19. 6.— 

10. 8. m onissa m aam m e teattereissa 

m enestystä saavuttaneen B enedict 

Z illia cu kse n kirjo itta m a n ja m usikaalien 

iskevänä säveltäjänä tunnetun 

Erna Tauron säveltäm än m usikaalin 

Kahdeksikko, jo n k a tapahtu 

m at on p a ika lliste ttu R aunistulaan. 

Teoksen su o sio ta todistaa, että Helsin 

g in K esäte a tte rikin on o tta n u t sen 

täm än suven ohjelm akseen. 

M usikaalin ohjaa viim e kesän 

V iu lu n s o itta ja katolla -m u sikaalin o h 

jauksestaan kiito sta n iittä n yt Kem in 

K aupungin te a tte rin jo h ta ja A ulis 

R uostepuro, m u siikin h a rjo itta a T u 

run O p isto te a tte rin opere ttie n o hjaaja 

n a tunnettu T urun K a upunginteatte 

rin n ä y tte lijä B jarne C om m ondt ja 

säestyksestä h uolehtii Ham m ondu 

ru illa ja p ia n o lla p ia n isti A n ita K ulia 

sekä lavastaa kaupunginteatte rin 

la v a stu sta ite ilija Kaj Puum alainen. 

K oreogra fia sta vastaa ta n ssita ite ilija 

K erttu K allio . N ä yttäm öpäällikkönä 

on edelleen T urun K aupunginteatterin 

te h o ste id e n h o ita ja Orvo P iirto. 

K aikki va rsin a iset ro o lit ovat m ieh 

ite ty t a m m a ttin ä ytte lijö illä . Naispääosan 

esittäjäksi on kiin n ite tty 

h e lsin kilä in e n A n itra Invenius Operettiteatterista. 

P ääkaupunkia edustavat 

lisäksi Pertti R oisko R adioteatte 

rista sekä H elsingin K aupunginte 

a tte rin n ä ytte lijä Esko Pesonen ja 

teatte rikoulu n korkeakouluosastossa 

tänä keväänä opin to n sa päättänyt 

Ju h a H yppönen, jo tk a m olem m at 

siirtyvät ensi syksynä T urun K aupung 

in te a tte riin , kuten Joensuun K aupungin 

te a tte rin n ä ytte lijä Svante 

K orkeakoskikin. T urun K aupunginte 

a tte rista ovat lisäksi m ukana ta lvikauden 

aktiivise n te a tte rityön jo jä t 

tä n yt K irsti Karhi sekä Ilm ari Aarre- 

A htio ja H eikki Alho, Kotkan Kaupungin 

te a tte rista V ieno Saaristo, Porin 

T eatte rista A iri ja R aikko P ihlajam 

aa ja Im atran T eatte rista M aija 

Blom , jo k a to im ii m yös puvustonhoitajana. 

E siintyjien yhteisluku nousee 

30:een. A vustajakunnassa on tu rk u 

laisten o h e lla Tam pereen draam a- 

studion opiskelijo ita . 

★ 

T urun Kesäteatterin ohjelm istoon 

V artio vu o re n m äelle on valittu v iro 

laisen H ugo R audseppin V e t e I y s , 

m ilte ip ä klassillisen m aineen saavuttanut 

kansankom edia. T urun Kaupunginteatterin 

n ä yttelijää ja myös 

jä rje stä jä n ä toim ivaa Juhani Tyynelää 

lukuunottam atta esityksen amm 

attila ise t ovat kaikki h e lsinkiläisiä, 

useim m at T elevisio te a tte rin näyttelijö 

itä . H eistä Per-O lof Sirén m yös ohja 

a ja lavastaa näytelm än, m uut ovat 

M artti Tshokkinen (nim iosassa) sekä 

A nja P ohjola ja Tauno Söder. Teatte 

rikoulu la iset Eeva Eklund ja A ila 

Rehmonen näyttelevät tä rkeitä naisosia. 

Pyykin 

manklaamine 

vuossara 

vaihtees 

"K u u le ks Fiia, sikko sä saat ne 

V illen sukat parsittu , m ennä m ankeli. 

M ut ju a ra kaffe ens. Ota nys 

sit kaffe, m ut kaara sitä te e fa til, ko 

se o nii kuum a, ettes p o lta kiältäs. 

Mää pane sitä p o ttin kans ja oteta 

fö li, et saara ryypätä läm pim iks, ko 

se m ankelstupa o nii huhtine ja kylmä. 

Mää kääri poti Turu lehre sisäl 

ja verä villa suka pääl. S it se pysy 

seekertist läm pym änä.” 

” K ylm ar me täm ä p yykkikori kans 

m ahruta tro tu a llil, va ik se o vähä 

pitkä, m ut ku m atka o senttä nii 

lyhkäne. Jo s ihm issi tule pal vastan, 

nii vältetä. Mää kanna k o rii erest ja 

sää takka." 

"M a h ta k m ankelstupa o lla jo frii. 

Näyttä oleva, kos oviki o ravollas. 

Jar.’a, o n iit kans koohoi, ko tupa 

m uutonki o kalsja.” 

"K y l se o nii, Fiia, et m eijä täyty 

ensiste tehrä va lkja totto, ei tääl 

m uuton tarkene. M ul o nii paha kleiniki. 

T otos o liski ny voinu kaffenki 

läm m ittä, ko o lis tiä n n y o tta pannu 

fö lii.” 

"K u u le ks Manta, kyl m eijä vissi 

täyty panna va lkja lam ppu, tääl o 

nii piä akkuna ja nii paskane, etei 

tääl nää m ittää. M itä sää tykkät, eiks 

se m ankeli oi vähä raskas kiärttä, 

m ut kyl se m ankla hyvi, ko siin o 

pal painoo pääl, m ut knapit vaa pakkava 

rikkontum a." 

” Voi voi Fiia, nääks ko to i pahaku 

rje lam ppu rupes sauhuttam a. 

Nääks ko tääl fle ija tom m otti suurii 

m usti räm m äli, mää kiärrä koht 

syräm e piänem m äks, ette se enä 

sauhuta. M ahtak tääl olla lam ppuharjaka, 

et sais puhrista klasi. Kyl 

m eijä ny ta rtte m uutta uuret manke 

lstu kit ja puhrista m ankeli, muuto 

pyykki o iha n o kist." 

"M u t ny Fiia ryypätä kaffet välil 

ja levätä. Ei ihm ine voi yli änkes 

vehko. Siäl o n iit Plum m in pakari 

hyvii pusui koris. Kasta n iit nii pal 

kos tahrot. M ää m uista, et sää kerra 

sanosit, et sää tykkät niist pal 

enem ä ko ö ö rfiilo is t.” 

"J a a 'a Manta, kyl täm äki vaa tyäst 

käy. Enkä mää v iitti V illeekä pyytä 

enkä ehtoks tila ta m ankeli. Se o 

m uutonki väsyny eikä sim m ost ruin 

am ist ko se pitä voi kukka kuunn 

ella.” 

” Mää mene maksam a m ankeli. 

Siivo sää Fiia sil aikka.” 

"J a a ’a Manta, eiks tääl ny olkki 

kaik oorteris. O oikke ja se o hyvä. 

K ato ko isäntä sanos, et m eijä peräs 

o Flinkm anska vuaro." 

"T u n n e ks sä Fiia se?” 

” Eh, m ut mä tiärä, et se on sim - 

mone vähä fiin i, sil o p iikaki. Piika 

sanos kerra mul, et se o m uuto mukava 

paikka, m utte täm m öne m ailt 

tullu ossa oikke o lla , ko se hake 

ylös jo k a pölym urena ja astjakki täyty 

tiskata kolm es veres.” 

"M u t ny Fiia mä ota issvosika, kos 

ruppe satama. Käsketä nosta kuuri 

ylös ja ajeta kotti oikke niinku herrasväet.” 

P a u l i L a a k s o n e n 

Kehittyvä kotiseututyö ........... 1 

Johannes K oikkalainen 

T yökenttäni on ihm isläheinen 

......................................... 2 

Uuti Palaja 

T urun yleiskaavan vaiheilta 3 

Tarja Flem m ing 

Ei nukkum akaupunkia vaan 

elävä keskusta ja laidat .. 4 

Hans O thman 

H ur skall vi bo och leva 

i Å bo ..................................... 5 

Jukka Eenilä 

Työväen kulttu u ria ei saa irroittaa 

kokonaisuudesta . . 6 

M a tkailupoliittinen ohjelm a 

T urun kaupungille .............. 8 

Esko 

Kym pin kulta- ja markan 

h opeakolikko ........................ 9 

Erkki Vuori 

Suom enkielisen teatterityön 

heräävä harrastus 1880-luvun 

Turussa ja Turun Suom 

alainen Seura .................... 10 

P e n k k iu rh e ilija 

P uolivuosisataa T U L-toim intaa 

............................................. 12 

T o im innanjohtajan palsta .... 13 

V ä in ö M ie ttin e n 

M inun kaupunkini ................ 13 

R isto L ain e 

K un m iehet olivat rautaa .. 14 

r-r-r 

T arinaa m enneenajan tu r 

k ulaisista ................................. 15 

E in o L eh tin en 

Punanen V iesti .................... 16 

T urkulaisia kaskuja ................ 17 

C a rl L in d b erg 

Varsinais-S uom en saaristo 18 

T urun teatterikesä 1969 .... 20 

P a u li L aa k s o n e n 

Pyykin m anklaam ine vuossara 

vaihtees ........................ 20 

L ars T iu s a n e n 

Turun saariston la ivaliikenne 

tä llä h etkellä ............... 22 

Tähdenvälejä Turusta ........... 24 

sangen korkea. L iiem m älti ei m yöskään 

o le teollisu u d e n toim in ta a n sop 

ivia tilo ja . V ero tu kse lla on niin 

ikään ratkaiseva m erkityksensä. 

T yydytyksellä olem m e voineet to d e 

ta, että valtio valta m yöntäessään vero 

h u o je n n u ksia saariston kehitysa 

lueinen vastaperustetulle te o llisu u 

d e lle on täten pyrkin yt help o tta 

maan te o llistu m ista m yös m eidän 

alueellam m e. S aaristo tule e tuskin 

koskaan olem aan va rsin a ista te o llisuusaluetta 

ja niin olle n tä llä tulee 

olem aan vähäinen m erkitys asukkaille. 

A in u tla a tu in e n luonto 

V oisi ehkä a ja te lla että m atkailu 

olisi e lin kein o jo k a a ntaisi saariston 

a su kkaille ta rp e e llis ia lisätuloja. 

M atkailun tarvitsem aa "ra a ka -a in e t 

ta " on käytännöllisesti katsoen raja 

tto m a sti ja sitä on tähän m ennessä 

käytetty hyvin vähän. 

R aaka-aineena on saariston a in u t 

la atuinen luonto. K uinka p a ljo n saaristo 

voikaan antaa tässä suhteessa? 

— Luonnonystävä löytää sie ltä m aisem 

an, jo k a vaihtelee m itä karuim - 

m asta aina tuhlaavan rikkaaseen 

harvin a isin e kasveineen ja hyönteisineen. 

A lueella on tuhansitta in e rilaisia 

m erilin tu ja . Joskus saattaa 

vieläpä sisäsaaristossa nähdä hylkeitä 

ja p yöriäisiä. S iellä on hyvinh 

o id e ttu ja yhdyskuntia, m utta myös 

suuria asum attom ia alueita, lähes 

eräm aita. Uim iseen löytyy yllin kyllin 

puhdasta vettä ja k a ikkia lla on 

h ie kkarantoja ja hioutuneita k a llio i 

ta, jo illa voi ottaa aurinkoa. Saaristom 

eren salm et ja selät houkuttelevat 

p u rje h tijo ita , ja sadat suojaiset 

satam a- ja ankkurip a ikat ta rjo a 

vat nykyisille m e re n kulkijo ille ta r 

vittaessa suojaisan poukam an. Saariston 

ensisijainen valttiässä joka 

tapauksessa on kalavesi. Hyvin h o i 

d ettuna m aksullinen kalastusm atkailu 

to is i varm asti m onissa tapauksissa 

kala vedenom istajalle — am 

m attikala sta ja lle yhtä p aljon rahaa, 

kuin hänelle tulee om asta kalastuksestaan. 

M a tkailija t olisi vain o h ja t 

tava se lla isille kala-apajille, joiden 

käytöstä olisi vain vähän häiriötä 

varsin a ise lle am m attikalastukselle. 

Olen parin viim e vuoden aikana 

yrittä n yt herättää kalavesien om istajissa 

harrastusta sanotunlaiseen to i 

m intaan, m utta olen huom annut, e t 

tä suurena esteenä asian eteenpäin 

viem iselle ovat jakam attom at vedet. 

Ne vedenom istajat, jo illa on vesiin 

suurin osuus ja jo tk a sam alla ovat 

henkilöitä, jo tk a itse vähiten harrastavat 

urheilukalastusta, ovat yleensä 

suhtautuneet ehdotukseen m yötäm 

ielisesti. M utta useissa vesissä on 

osakkaina h e nkilöitä, jo id e n osuus 

saattaa olla hyvinkin pieni. T a vallisesti 

he ovat h u vilanom istajia ja he 

harvoin pitävät siitä, että heidän vesialueellaan 

on vie ra ita kalastajia. 

N aapurisovun ta kia suurem pien vesialueiden 

o m ista ja t useinkaan e i 

vät o le h alukkaita riitaantum aan. 

A in o a ratkaisu tähän pulm aan lie 

nee vesien jako, jo llo in kyseiset 

om istajat voisivat vuokrata tai rauhoittaa 

vesiosuutensa om an h a rkin 

tansa m ukaan. M utta kuten kaikki 

tietävät, kalavesien ja ko on kallis 

toim enpide ja usealla saariston 

asukkaalla ei ole varaa sen suorittam 

iseen. Tässä voisi esittää to ivom 

uksen, että v a ltio taikka kunnat 

voisivat o sallistua ja kokustannuksiin 

sellaisen vedenom istajan puolesta, 

jo k a olisi valm is tietyksi ajaksi vuokraam 

aan kalastusvetensä urh e ilu kalastukseen. 

Y hteiskunta voisi täten 

pitem m ällä tähtäim ellä hyötyä tästä 

ta loudellisesta tuestaan lisääntyvien 

m atka ilu tu lo je n muodossa. 

K alastusm ahdollisuus ei kuitenkaan 

o le kaikkea, m itä saaristolai- 

set voivat m atkailija lle tarjota. Hän 

tarvitsee katon päänsä päälle: lom a 

m ökin, m aatalom ajoituksen, täysihoitolan 

tai vieläpä hotellin muodossa. 

Hän tarvitsee le irin tä - ja uim 

apaikkoja, veneitä jo ko kulje tta 

jin e e n tai ilm an ja paljon muuta. 

M yös linnustus voi tässä yhteydessä 

tu lla e sille m atka ilijo id e n harrastuksen 

kohteena. 

Tässä ei voida paneutua kaikkiin 

niih in keinoihin, jo ita saaristolaisten 

tu lis i käyttää hyödykseen täyttääkseen 

m atka ilijo id e n toivom ukset. 

Varm asti löytyy m onia m ahdollisuuksia, 

jo ita asujam isto ei edes huomaa, 

koska kukaan ei ole heitä 

asiasta inform oinut. Toisaalta saa 

sellaisen vaikutelm an, että tähän 

m ennessä tehtyä ei ole toteutettu 

parhaalla m ahdollisella tavalla. On 

rakennettu lom am ökkejä, joiden 

laatu on alusta pitäen o llu t sella i 

nen, että ne eivät vastaa niitä vaatim 

uksia, jo ita nykypäivien m atkailija 

asettaa, sam ankaltaisia hotelleja 

ja lom akyliä suunnitellaan ja rakennetaan 

liian lähelle toisiaan jne. - 

K oko alueen voim ien ja m ahdollisuuksien 

in ventoim iseksi ja neuvoje 

n antam iseen yksityisissä tapauksissa 

ta rvitta isiin V arsinais-Suom en 

saaristossa valtion palkkaam a matkailukonsulentti. 

Täm äntapainen 

henkilö on täällä yhtä välttäm ätön 

kuin puutarha- tai pienteollisuuskonsulentti, 

jo tta kaikki m ahdollisuudet 

voitaisiin ottaa huom ioon ja 

taloudelliset väärinsijoitukset estyisivät. 

K aikkein vaikein ongelm a on kuitenkin 

m atkailijoiden saam inen saaristoon. 

On m ahdollista rakentaa 

lom akylä m itä ihanim m alle paikalle, 

m utta jos asiakkaiden pitää mennä 

sinne uiden, lienee vain harvoja 

odotettavissa. R avintolat eivät m yöskään 

voine varautua moneen asiakkaaseen, 

jo s nämä joutuvat istu 

maan autossa kolm e neljä tuntia 

lauttavuoroaan odotellen. Myöskään 

se ei edistä asiaa, että m atkailija 

noustessaan linja-autosta huomaa, 

että vesibussi, jo lla hänen olisi pitänyt 

jatkaa matkaansa, on mennyt 

jo p uolituntia aikaisem m in, koska 

linja-auto- ja yhteysalusliikenteen 

a ikatauluja ei ole voitu koordinoida. 

V iim e vuosikym m enenä on tehty 

hyvin paljon saariston tie - ja vesiyhteyksien 

parantam iseksi, mutta 

emme voi sivuuttaa sitä tosiseikkaa, 

että paljon on vielä tehtävä, ennen 

kuin voim m e tehokkaasti tarjota 

saaristoa m a tkailijoille. Päätiet p i 

täisi saada nopeam m iksi ja uusia 

teitä, ennen kaikkea kehäteitä, p i 

täisi rakentaa. Luultavasti lisääntyvä 

m atkailu to is i m yös laivayhteydet 

se lla isille saarille, jo ille te itä ei vo i 

da rakentaa. 

V arsinais-Suom en saariston asukka 

ilta puuttuu yleensä riittä vä pääoma. 

M ikäli aiotaan saariston m atkailun 

koko hyöty om alle väestölle, 

pitä isi yritte liä itä saaristolaisia tu 

kea, ja antaa heille h alpakorkoisia 

la in o ja yleisistä varoista sam oin kuin 

A hvenanm aalla on tehty. 

Lieneekö m atkailu ju u ri se e lin 

keino, jo sta saaristo la iset löytävät 

toim eentulonsa om alla kotise u d u l 

laan? Siihen on vaikea vastata. V armaa 

kuitenkin on, että jo s y h te iskunta 

luo edellytykset ja m a h d o llisuudet 

käytetään hyväksi, m a tka i 

lusta tulee huom attava tulo lä h d e 

niin saaristo la isille kuin ko ko v a lta 

kunnalle. 

M utta pääm äärää ei saavuteta, 

jos kaikki vedäm m e om aan suuntaam 

m e. K aikki tarvitsem m e v o i 

miem m e kokoam ista ja tässä m eidän 

tule e m uistaa, että m yös alueen 

kaupungit ja taajam at on katsottava 

saariston osaksi. Me tarvitsem m e 

tä llö in niiden tukea — ja ennen 

kaikkea T urun apua — kuten hekin 

tarvitsevat tässä asiassa meitä.

TURUN SAARISTON LAIVA 

LIIKENNE TÄLLÄ HETKELLÄ 

Vaaralliseksi purjehdusväyläksi todetun Utön seudun merikartta. Kuvassa nähdään 

tiheän saariston ohella tummennettuja läikkiä, jotka merkitsevät matalikkoja ja vedenalaisten 

karien alueita. 

Liikenneyhteyksiensä perusteella 

voidaan saaristo selvästi jakaa 

kolmeen luokkaan. Ensimmäisenä 

varsinainen saaristo eli 

saaret, joilta puuttuu niin tiekuin 

kunnolliset lauttayhteydet. 

Näissä oloissa asuu noin 5 000 

henkeä. Toisena ne saaret, joille 

on lauttayhteys, mutta joilta 

puuttuu kiinteä tieyhteys. Tällaisia 

saaristolaisia on noin 8 000 

henkeä. Kolmannen ryhmän muodostavat 

saaret, joilla on mantereeseen 

silta- tai muu vastaava 

yhteys. Tähän kuuluvien saarten 

asukkaita on, jos luvuista jätetään 

pois jo hyvin mannertoituneet 

pääsaaret, noin 7 000 henkeä. 

■1950-luku m erkitsi käytännössä höyrylaivaliikenteen 

päättym istä m uinoin 

niin vilkkaasti purjehdituissa 

saaristovesissä. Syynä o li voim akkaasti 

parannettujen m aantieyhteyksien 

aikaansaam inen ja yksityisen 

pienvenekunnan lisääntym inen. 

V arsinaisessa ulkosaaristossa m uutokset 

saattoivat tila p ä isesti m erkitä 

yhteyksien heikkenem istä. Reunaalueet, 

jo tk a jä iv ä t ja suurelta o salta 

ainaiseksi tule va t jääm ään m aantieyhteyksien 

ulottum attom iin, ovat 

niin laajat ja ain a kin talvisin niin 

harvaan asutut, että säännöllisten 

yhteyksien ylläpitä m in e n välttäm ättä 

jä ä yhteiskunnan tehtäväksi. K iitosta 

onkin annettava s iitä nopeudesta, 

jo lla va ltio n toim esta asetettiin liikenteeseen 

5 alusta m ainittua höyto 

im itu s jo h ta ja 

L A R S T I U S A N E N 

rylaivaliikennettä korvaam aan ko. 

alueille. Y hdysalusten säännölliset 

re itit ovat p ä äpiirteissään seuraavat: 

m/s Inijo, 4 hengen m iehistö, liikennöi 

kahdesti päivässä 7 päivää v iikossa 

Iniön kunnan a lueella Laupun 

e n -Ä s e lh o lm poiketen 10 la itu ris 

sa, m /s Velkua, e dellisen sisaralus, 

kolm en hengen m iehistö. Velkuan 

kunnan a lueella kahdesti päivässä, 

6 vuoroa viiko ssa T e e rs a lo -P a lv a 

poiketen vähintään 7 laiturissa, m /s 

H itis edellisten sisaralus D ragsfjärdin 

H iittisten saaristossa vuoro päivässä 

6 viikossa R o s a la -K a s n ä s -T aalintehdas, 

noin 8 laituria, a luksella on 

suhteellisen p itkät taipaleet, palvelee 

noin 700 henkilöä. 

L ^ a ik k i kolm e alusta kuuluivat v. -67 

• 'lo p p u u n T V H ille, m inkä jälkeen 

s iirtyivä t M erenkulkuhallitukselle. 

Sam oin kävi e n tisille postia lu ksille 

m /s K ristin a lle ja m /s P ietari Brahelle. 

Näm ä tu livat liikenteeseen v. 

63, ovat edellisiä jo n kun verran pienem 

piä ja liikennöivät toinen neljästi 

viikossa re itillä R öödilä—Ä vensar 

poiketen n. 8 laiturissa, toinen avoveden 

aikaan 4 kertaa eteläisellä re i 

tillä P rostvik—B orstö ja ta lvikaudella 

2 H 

averö —Se ili-re itillä . A lusten m ieh 

istö t käsittävät 2 m iestä. 

A lu n p e rin M erenkulkuhallituksen 

a laisena vuodesta 1964 neljä sti v iikossa 

re itillä T u rk u -P ä rn ä s —Utö liikennöivä 

m /s Utö on edellisiä huom 

attavasti suurem pi. T älle a lukselle 

riittä is i ehkä yksi vuoro T urkuun ja 

loput P ärnäisiin. T alvikaudella liikennöi 

k e lirikkoalu s A randa kahdesti 

viikossa seuraavaa re ittiä : T urku - 

H outskär — Iniö — B rändö — K umlinge 

- S ottunga - Föglö - Långnäs. 

A luksen tulevaisuus on epävarma 

sen jälkeen, kun uusi S kärgårdsfärjan 

valm istuu suunnitelm ien m u 

kaan -70 syksyllä itäahvenanm aan 

saaristoa varten. A randan ta rp e e llisuus 

on T urun saaristossa kiistaton, 

m utta näin suuren aluksen kustannukset 

ovat sellaista luokkaa, että 

suhteellisen vähäisen asujam iston 

tarp e e t voivat jo u tu a tässä takaalalle. 

aikkien m ainittujen alusten kes 

isellä M ere n kulkuhallitu k 

Kkittäm 

seen on pyritty, aikaisem paa k iite t 

tävää sopeutuskykyä edelleen y l 

läpitäen, aikaansaam aan yhdenm u 

kaisuutta ja parem m at resurssit o h 

ja ta liikennettä tarko itu kse n m u ka i 

sesti. 

Po. liikenne on tähän asti lähes 

yksinom aan palvellu t kiinteän väestö 

n henkilö-, tavara-, posti- ja m aito- 

ym . kuljetuksia. K uitenkin ne vo i 

sivat huom attavasti nykyistä enem 

män palvella m yös yhä lisääntyvää 

kesänviettoväkeä ja m yös varsinaisia 

m atka ilijo ita . Edellytyksenä tälle 

kuite n kin on, että tähän tietoisesti 

pyritään yleisölle jaettavia a ikataulu 

ja ju lkaisem a lla ja yleensä liikenteestä 

tie d o itta m a lla sekä aikaansaam 

alla kiinteä toim ip a ikka T urkuun, 

m istä liikennettä pystytään 

hoitam aan ja sam alla antam aan lis 

ä tie to ja halukkaille. 

V altion ylläpitäm än liikenteen lisäksi 

to im ii alueella erip itu isin purjehduskausin 

valtiontuen turvin yksityisiä 

liikennöitsijö itä . T urku la isille 

lienevät tu ttu ja T urusta käsin h oidetu 

t M. & K:n vesibussit. A luksia on 

kolm e ja ne keskittyvät luonnollisesti 

h e n kilö kulje tu ksiin lähinnä m atk 

a ilijo ita silm älläpitäen. R eitit ovat 

seuraavat: Tku—Rlä—Naantali, Tku— 

Uki, T ku -N a u v o . 

uttu näky Turussa on myös m/s 

TKlara, jo k a kahdesti viikossa on 

liikennöin yt re itillä T u rk u -B rä n d ö 

poiketen mm. Rym ättylässä, N orrskatassa, 

M ossalassa ja Iniössä. 

Raskaam m at tavarakuljetukset ovat 

tä llö in o lle e t etualalla, jo skin jonkunverran 

henkilö ku lje tu ksia on suoritettu. 

T äksi vuodeksi tälle reitille 

lienee suunniteltu vain yksi viikkovuoro. 

V aatim attom am paa m utta ei m erkityksetöntä, 

valtion jossain määrin 

tukem aa yksityisalusliikennettä on 

kesäaikaan lisäksi yllä p id e tty Iniö— 

H outskärin laajassa saaristossa. 15 

hengelle rekisteröity M arina-nim inen 

alus on posti- ja m aitokuljetuksien 

lisäksi kahtena viim e vuotena kulje 

tta n u t m yös m atkustajia reitillä 

N ä s b y -N å tö -T o rs h o lm a poiketen 

noin yhdeksässä saaressa. R eitillä 

In iö -M o s s a la poiketen v ä lillä n. 7 

saaressa, sekä lisäksi tarpeen mukaan 

Laupusissa, on Vega-nim inen 

50 hengelle rekiste rö ity alus y llä p i 

tänyt liikennettä. M olem pien liiken- 

KLAARI O 

SANO 

FÖRIÄIJÄ 

T URK U LA ISK A SKUJA 

KOLMAS PAINOS KIRJAKAUPOISSA 

nettä on tarkoitus ja tkaa myös tänä 

vuonna, m ikäli valtiontukea edelleen 

saadaan. 

Kaikkea tätä liikennettä on lisäksi 

täydentäm ässä posti- ja puhelinverkosto. 

E rillisiä m aaseutukirjeenkantajien 

ylläpitäm iä p o stilin jo ja on ulkosaaristossa 

runsaat parikym m entä. 

Harvassa ovat ne taloudet, jo tka 

eivät norm aaliolosuhteissa viim eistään 

seuraavana päivänä saa esim. 

sanom alehteään. P uhelim ia on lähes 

jokaisessa luodossa ainakin yksi. 

K o konaisuutena ottaen on liikenney 

hteyksien kehitys saaristoalueillam 

m e o llu t suunnaton viim eisten 

kahden vuosikym m enen aikana. S iitä 

huolim atta on todettava että saaristo 

kuitenkin on alue jossa luonto 

aina viim eisen sanan sanoo. M itä 

me kaupunkilaiset tiedäm m e kelirikosta, 

m yrskyistä, jääesteistä jne., 

ja m itä me tiedäm m e toim eentulonsa 

hankkim isesta tällaisissa oloissa. 

P äätoim ittaja - C hefredaktör: Erkki Vuori, puh. - tel. 19 575 

T ällö in saattaa liikenteestä säännöllisyys 

olla kaukana. Ju u ri tu rv a llisuusnäkökohta 

on lu u llakseni ratkaiseva 

jatkuvan asutuksen y llä p itä 

m iseksi saaristossa. Tästä syystä 

o lisi vih d o in ryhdyttävä toim iin pysyvän 

heliko p te rin aikaansaam iseksi. 

Maassam m e on yksityisiä koneita, 

jo id e n pestaam inen esim erkiksi eri 

hallintoviranom aisten yhteistyönä 

(postilennot, sairaskuljetukset, merivartio, 

m eripelastus, m erenkulunohjailu, 

tu lli- ja p o liisito im e t, sähkönjakelu 

jne.) lu u lisi tulevan va l 

tio lle edulliseksi. T oinen m ahdollisuus, 

m ihin nopeasti kehittyvä te k 

n iikka näyttää antavan m ahdollisuuksia, 

on kaikkien nykyisten yhdysalusten 

korvaam inen ilm atyynyaluksella. 

Täm ä säästäisi p item m ällä 

tähtäim ellä v a ltio lle huom attavia 

kustannuksia, sam alla kun m onet 

esteet nykyisessä liikenteessä vo i 

taisiin poistaa. Tätä vaihtoehtoa o lisi 

ensi tilassa tutkittava. 

T o im itussihteeri - R edaktionssekreterare: Eino Lehtinen, puh. - te l. 371 320 

llm o itu späällikkö - A nnonschef: Paavo Suom inen, puh. - tel. 11 859 

T aloudenhoitaja — Ekonom ichef: Risto Laine, puh. — tel. 11 333 klo 11—15 

Levikkipäällikkö - D istributionschef: N iilo Pihlanto, puh. - tel. 334 410 

T oim ituskunnan m uut jäsenet - R edaktionsrådets andra m edlem m ar: T arja 

Flem m ing, Heim o Kallio, Arvo Suom inen, Meta Torvalds

Tähdenvälejä 

Turusta 

om anian argeolo g ia n valokuva 

avajaiset p id e ttiin 14. 4. 

Rnäyttelyn 

1969 T urun linnassa. A va ja istila isu u 

teen o sallistu i T urun ystävyyskaupungin 

Konstanzan valtuuskunta, jo 

hon kuuluivat a p u la iskaupungin jo h 

ta ja lon P o p p a , kaupungin a rkkitehti 

Ion R a d u c a n o , argeologisen 

m useon apulaisjohtaja , prof. 

A drian R a d u l e s c u ja rouva Rod 

ika P a n u ku lttu u ri-in stitu u tin kansainväliseltä 

osastolta. 

★ 

urun T e a tte rikerh o n toim e e n p a 

T nem a te a tte rikirja llisu u d e n keräys 

on jo tähän m ennessä tuonut 

arvokkaan kokoelm an. T urun kaupungin 

kirja sto la u ta kunnan kanssa 

on sovittu siitä, että kokoelm a liite 

tään om ana osastonaan kaupungink 

irjaston käsikirjastoon. K eräys ja t 

kuu ja uusia lahjo itu ksia otetaan kiito 

llis u u d e lla vastaan. K okoelm asta 

p uuttuvat vie lä useat kym m enet 

teokset, joten on aihetta noudattaa 

te a tte rikerh o n puheenjohtajan, lehtori 

O tro K o n t t u r i n neuvoa ta r 

kistaa om a ja ystävien kirjahylly. 

T urun K o n serttita lo a vastapäätä, 

A n in k a iste n to rin laidassa on prof. 

W äinö A altosen veistäm ä ratsastajapatsas, 

jo k a pystytettiin T urun ja 

G ö te b o rg in kaupunkien ystävyystoim 

innan sym boliksi. 

Nyt T urun kaupunki on hankkinut 

toisen ystävyyspatsaan. K uvanveistä 

jä A n tti L o u h i s t o n veistäm ä 

Turun ja L eningradin ystävyyspatsas 

on pystytetty P uolalanpuiston etelärin 

te e lle ja sen p a ljastustilaisuus pid 

e ttiin 19. 5. 1969. Paljastuspuheen 

piti ka u p u n g in jo h ta ja V äinö J. L e i - 

n o . L eningradin ensim m äinen varaka 

u p u n g in jo h ta ja G. V. K o t s h k i n 

esitti ystävyyskaupungin kiitoksen ja 

tervehdyksen. L eningradin kaupungin 

valtuuskunnan lisäksi tila isuudessa 

olivat läsnä mm. eduskunnan 

puhem ies V. J. S u k s e l a i n e n ja 

suurlä h e ttilä s A. E. K o v a l e v . 

W äinö A altosen m useossa avattiin 

17. 5. 1969 lenin g ra d ila iste n ta ite ilija 

in näyttely. 

urun kaupungin kuluvan vuoden 

T 1 500 m arkan suuruinen kirja llisuusapuraha 

m yönnettiin k irja ilijo ille 

Kaarlo I s o t a lo (” Vapaapäivän 

aam u "), Paavo V i h e r v ä (radiokuunnelm 

a- ja televisionäytelm äsa r- 

ja "H ilm a ” ), M argareta K e s k i t a - 

I o ("T yttö k u u n a rila itu rilla ” ) ja Ilona 

M e r e t o j a ("M ie s m eren takaa” ). 

Kuvaam ataiteen 2 500 m arkan suuruisen 

apurahan saivat ta ite ilija t Tapio 

S o u k k a , Evert K a u k o n e n 

ja Jouni B o uc h t sekä säveltaiteen 

1 000 m arkan suuruisen apurahan 

h u ilu ta ite ilija Ilari L e h t i n e n ja 

v iu lu ta ite ilija Lennart H e l l i n g . 

V arattom ien o p iskelija in o p in to 

a vustuksiin Turun kaupunginhallitus 

m yönsi 94 500 m arkkaa ja o p in to la i 

noihin 36 700 markkaa. 

★ 

ehtem m e toim itu ssih te e rin te h 

L täviä vuodesta 1963 alkaen hoitanut 

p äätoim ittaja Heim o K a l l i o 

on m onien tehtäviensä ta kia pyytänyt 

tehtävästä eron, jo n k a Turkuseuran 

hallitus on hänelle m yöntänyt 

ja valin n u t uudeksi toim itu ssih 

teeriksi to im itta ja Eino L e h t i s e n . 

H eim o K allio on edelleen lehtem m e 

toim ituskunnan jäsen. 

★ 

T u r u n kaupungin urheilutoim enjo 

h ta ja Paavo K a r i k k o siirtyy 

1. 10. 1969 eläkkeelle. K aupunginhallitus 

on m yöntänyt hänelle eron 

ja valin n u t virka an sitä haettavaksi 

ju lista m a tta K arikon m onivuotisen 

apulaisen Lasse P o s t i s e n . 

T ärkeä m uoto O suuskaupan asiakaspalvelussa. 

Korkeatasoinen ruoka — kohtu u llise t hinnat. Avoinna 

klo 8.00-22.00. TERVETULOA. 

• AAA- Eerikinkatu 10 

• HELM I- A ninkaistenkatu 18 

• JO HANNA- H äm eentie 44 

• KATRIINA- Uudenm aankatu 13 

• KESTI- Y liopistonkatu 26 

• MAKUPALA- H um alistonkatu 17 

• ROSITA- P uistokatu 3 

M iellyttäviä kohteita m atkailijo ille ja turku la isille ovat 

m yös Osuuskaupan R avintola S ibeliuksenkatu 3 ja 

A utoasem an Ravintola Turun linja-autoasem alla, 

sekä Ravintola SURUTO IN Kaskenkatu 12. 

KENKÄTALO 

Korko 

MAARIANKATU 8 - KAUPPAPIHA 

m X- T J r ' l j . RAVINTOLA 

T a v a s t i n K i l t a restaurant 

urun Teatterikerhon W enander- 

T veistos m yönnettiin tänä vuonna 

jo h ta ja Kaija S i i k a l a l l e sekä 

nä ytte lijö ille Ilari P a a t s o l l e ja 

Kapo M a n n o l l e T urun Kaupung 

in te a tte rista sekä näyttelijä Ulla 

M aija K a r j u l a l l e T urun Y lio p p i 

lasteatterista. 

Lenin g ra d ila ise lle ohjaaja lle Ruben 

A g a m i r z i a n i l l e lähetetään 

teatte rikerh o n k u n n ia kirja hänen 

vierailuohjauksesta an näytelm ässä 

"M in ä , m um m o, Iliko ja Illa rio n ", jo l 

la näytelm ällä o li T urun K aupunginte 

a tte rissa 40 esitystä yhteensä 

17 863 katsojalle. 

Nykyisen kunnallissairaalan vaih e illa sija itsi aikoinaan H arm aan linnan nim 

ellä tunnettu ilotalo, a ikakirjo je n m ukaan varsin suosittu ja laajalti tunnettu 

laitos. Eräänä yönä kun ilo n p ito tässä rakkauden tem ppelissä oli parhaim 

m illaan, sattui niin hassusti, että rakennus syttyi tuleen. 

T uli levisi rutikuivassa puurakennuksessa nopeasti, ja v ie ra isilla olleet 

asiakkaat ja tytö t jo u tu ivat pakenem aan suin päin ja siinä asussa, m issä sattuivat 

tapahtum ahetkellä olem aan. 

P alokunta hälytettiin paikalle, m utta sen tehtäväksi jä i ainoastaan kuljettaa 

kelteisillään piham aalle paenneita asiakkaita — kunniallisia tu rku la isia herrasm 

iehiä — koteihinsa. K unniasaatossa, tu lip a lo n liikkeelle houkuttelem ien 

kaupunkilaisten reunustam ia katuja pitkin, herrat k u lje te ttiin palokunnan vank- 

ku re illa ja suurten vesitynnyrien suojissa koteihinsa. 

(Teoksesta "K la a ri o sano fö riä ijä ") 

MAALAUSLIIKE VILJO EK & Co 

Puh. 81 502 ja 16 019. 

MUISTOJEN 

P I N E L L A 

avoinna ark. 9.30— 

22, sunn. 1 2 -2 2 . 

T arjoilem m e lo u 

nasta ja päivällistä 

S unnuntailou nas 

klo 1 2 -1 7 . 

urun näyttäm ötaiteen ystävien ja 

T Turun T eatte rike rh o n apurahan 

saivat tänä vuonna ohja a ja Ossi 

R ä i k k ä sekä n ä ytte lijä t Laila 

R ä i k k ä , M arkku B l o m q v i s t 

ja R auli-P ertti S a b e l l i sekä koreografi 

H elm er S a l m i T urun K aup 

unginteatterista . 

T urun näyttäm ötaiteen ystävien 

s tip e n d in saivat n ä ytte lijä t O lavi L e - 

v u l a ja H eikki A l h o sekä näyttäm 

öm estari E rik L u n d e n i u s ja 

näyttäm öm ies M arkus W i k l u n d . 

A purahan saivat A ri K a l l i o ja Å ke 

B r a n d e r T urun Y lio p p ila ste a tte 

rista. 

Johan F rid o lf Hagfors redigerade Turun Lehti i 1800-talets Abo. Han kunde 

vitsandets konst och hans tid n in g va r m ycket livlig . N ågra p lo c k u r hans 

fo rm u le rin g a r fö lje r här: 

— H err S arasate spelade Röda sarafan som en rik tig S ara sate. 

— Den fule herr K rook g ick om askerad på m askerad, men hade rin ga fram 

gång hos en c h ic dam -m ask, ty han begrep inte att det inte nappar utan 

m ask på kroken. 

— En stu d e n t klev ned i ångaren von Döbelns m askinrum o ch sade a tt han 

g jo rd e så fö r att se efter om D öbeln hade band om pannan. 

— Å bo dom kyrka liknar e tt fähus, d ä rfö r a tt d ä r fin n s så m ånga kor. Berns 

salong i S tockholm ä r byggd i vinkel, annars hade den va rit en rak salong. 

— O ’ m e’ lä tt hjä rta ta r jag em ot en om elett. 

E T A R M O L A 

★ 

(Teoksesta "K la a ri o sano fö riä ijä ” )

Helsingin Osakepankki 

T:mi ANTICOR 

TEOLLISUUSKATU 44 

PUHELIN 371 720 

AUTOJEN RUOSTEENESTOALAN 

ERIKOISLIIKE TURUSSA 

SMART 

Turku . Auraprint Oy . 1969

1969-2

Transform your PDFs into Flipbooks and boost your revenue!

Delete template?

Save as template ?