Suuri Taistelu

Suuri Taistelu
maita. Irlannista tuli hurskas Columba työtovereineen ja kokosi hajaantuneet uskovaiset
yksinäiselle Ionan saarelle, josta tuli heidän lähetystyönsä keskus. Näiden evankelistani
joukossa oli eräs, joka piti Raamatussa määrättyä lepopäivää, ja siten totuus oikeasta
lepopäivästä levisi kansan keskuuteen. Ionan saarelle perustettiin koulu, josta lähti
lähetyssaarnaajia, ei ainoastaan Skotlantiin ja Englantiin, vaan myös Saksaan, Sveitsiin ja
vieläpä Italiaan. {AO7 49.2}
Mutta Rooma oli kiinnittänyt huomionsa Britanniaan ja päätti saattaa sen valtansa alle.
Kuudennella vuosisadalla sen lähetyssaarnaajat ryhtyivät käännyttämään pakanallisia
sakseja. Nämä ylpeät barbaarit ottivat heidät suopeasti vastaan, ja monet tuhannet kääntyivät
roomalaiskatoliseen uskoon. Työn edistyessä Rooman kirkon johtajat ja heidän
käännynnäisensä kohtasivat alkuperäisiä kristittyjä. Tällöin näkyi huomattava ero.
Jälkimmäiset olivat yksinkertaisia, nöyriä ja Raamatun mukaisia luonteeltaan, opiltaan ja
tavoiltaan, kun taas edellisille oli ominaista paavin vallan ylimielisyys, taikausko ja komeus.
Rooman lähettiläät vaativat, että nämä kristilliset seurakunnat tunnustaisivat paavin
ylivallan. Britit vastasivat sävyisästi, että he halusivat rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta ettei
paavilla ollut oikeutta ylivaltaan seurakunnassa, joten he voivat osoittaa hänelle vain samaa
alamaisuutta, jota oli osoitettava jokaiselle Kristuksen seuraajalle. Useita kertoja heitä
yritettiin saada Roomalle kuuliaisiksi. Mutta hämmästyneinä paavin lähettien ylpeydestä
nämä nöyrät kristityt pysyivät lujina ja vastasivat, etteivät he tunteneet muuta mestaria kuin
Kristuksen. Nyt ilmeni paavikunnan todellinen henki. Roomalainen johtaja sanoi: »Jos ette
tahdo vastaanottaa veljiä, jotka tuovat teille rauhan, joudutte ottamaan vastaan vihollisia,
jotka tuovat teille sodan. Jos ette tahdo yhdistyä meihin elämän tien näyttämisessä sakseille,
te tulette saamaan heiltä kuolettavan iskun.»16 Nämä eivät olleet tyhjiä uhkauksia.
Käytettiin sotaa, vehkeilyä ja petosta näitä Raamatun uskon todistajia vastaan, kunnes
Britannian seurakunnat oli tuhottu tai pakotettu alistumaan paavin ylivallan alle. {AO7
49.3}
Rooman tuomiovallan ulkopuolella olevissa maissa oli monien vuosisatojen aikana
kristillisiä yhdyskuntia, jotka säilyivät miltei kokonaan vapaina paavillisesta turmeluksesta.
Ne olivat pakanuuden ympäröimiä, ja tämän erehdykset vaikuttivat niihin aikojen kuluessa;
mutta ne pitivät Raamattua jatkuvasti ainoana uskon ohjeena ja riippuivat kiinni monissa sen
totuuksissa. Nämä kristityt uskoivat Jumalan lain muuttumattomuuteen ja pitivät neljännen
käskyn määräämää lepopäivää. Tämän uskon ja käytännön omaavia seurakuntia oli
KeskiAfrikassa ja armenialaisten keskuudessa Aasiassa. {AO7 50.1}
Valdolaiset
Niistä, jotka vastustivat paavinvallan tunkeutumista eteenpäin, olivat valdolaiset
huomattavimmat. Samassa maassa, johon paavikunta oli pystyttänyt istuimensa, sen
vääryyttä ja turmelusta vastustettiin järkkymättömiinmin. Monen vuosisadan ajan
Piemonten seurakunnat säilyttivät riippumattomuutensa; mutta viimein tuli aika, jolloin
38