Raahen vanhan kirkon veistokset

Raahen vanhan kirkon veistokset

2
Sisällys
Johdanto.................................................... 3
Michel Sigfredsson Balt.........................3
Suvun muistoksi
ja kirkon kaunistukseksi........................4
Keskisalin ikkunakoristeet...............5
Päälähteet................................................23
Raahen vanhan
kirkon pohjakaava................................23
Piirros kirkkosalista ennen
vuoden 1884 korjausta.......................24
Raahen vanhan kirkon
veistosten kuvaohjelma.......................7
Kirkon itäpään veistosryhmät........7
Evankelistat alttarilla...........9
Apostolit kuorissa.............. 10
Loistavat veistokset.........................12
Agatha....................................12
Ihmisen poika.......................13
Ylienkeli Uriel.......................14
Taivaallinen soittokunta.................15
Lankeemus ja anteeksianto..........16
Aatami ja Eeva......................16
Naamakatit...........................17
Hermafrodiitit......................17
Eläinhahmojen symboliikka Raahen
vanhassa kirkossa................................. 18
Merisiat.............................18
Pelikaani...........................18
Kyyhkynen.......................18
Karitsa - Agnus Dei.......18
Kotka................................. 19
Raahen vanhan kirkon taulut...........19
Veistosten tyylihistoria........................22
Julkaisija: Raahen museo [1997] 2008
Teksti: Inga Leppälä
Valokuvat: Raahen museon kokoelmat ja
Heikki Lahnaoja
Taitto: Heikki Lahnaoja

3
Johdanto
Raahen kaupunki perustettiin vuonna
1649. Raaheen ryhdyttiin rakentamaan
kirkkoa aikaisintaan vuonna 1653, mutta
käyttöön se otettiin kahta vuotta
myöhemmin. Raahen kirkko sijoitettiin
mäelle kaupungin koilliskulmassa, missä
sen länsitorni toimi hyvin merimerkkinä.
Raahen puukirkko oli 1600-luvulle
tyypillinen pitkäkirkko: Suorakaiteisella
runkohuoneella oli kolme kylkiäistä.
Kirkkosalin eteläsivulla oli kaksi eteistä
ja pohjoispuolella sakaristo. Kirkkosalia
kattoi puolipyöreä tynnyriholvi ja
sisäänkäynnin päällä oli 1600-luvulla
yleistynyt lehteri. (Ks. pohjakaava s. 23.)
Raahen vanha kirkko oli 1600-luvun
suurvaltakauden kulttuurin ja taiteen
täydellinen ilmentymä. Sotaisa vuosisata
toi kuoleman lähelle ihmisten elämää ja
aatelissuvut halusivat jättää muistonsa
suuruudestaan lahjoittamalla nimeään
kantavaa taidetta kirkkoon. 1600-luvulla
ei kirkkoihin lahjoitettu enää yksittäisveistoksia
vaan alttarilaitteita, joihin
kuului veistosten kehystämä alttaritaulu.
Raahen kirkon kuorissa* oli peräti
kolme korkeaa kuvalaitetta ja keskisalin
ikkunat oli koristettu veistotöillä.
Vuonna 1908 kirkko paloi, mutta tapuliin
varastoidut veistokset säilyivät. Pyhän
Agathan väitetään varjelleen tuulta
kääntymästä tapulin suuntaan. Vuonna
1912 veistokset sijoitettiin Raahen museoon.
Museolla on täten yli yhdeksänkymmentä
1600-luvulta peräisin olevaa
puuveistosta Raahen vanhasta kirkosta.
Veistoskokoelmaan kuuluu kahdeksan
apostolia, enkelten soittokunta, symbolisia
eläinhahmoja, erilaisia ikkunakehyksiä,
epitafeja eli sukujen muistotauluja
ja päätykolmioaiheita eli frontoneja.
Veistosten kristillinen sanoma ei saavuttanut
ihmisiä enää 1800-luvulla.
Veistoksia pidettiin vain kirkon koristuksina
ja 1600-luvun räväkkä muotokieli
tuntui sopimattomalta valkaistuun
kirkkoon. Protestanttisissa maissa kirkkointeriööreistä**
muotoutui lopulta
hyvin pelkistettyjä Herran huoneita,
joissa kristillistä sanomaa julistaa vain
alttaritaulu ja pappi. Nykyajan ihminen
tarvitsee opastusta ymmärtääkseen
Raahen kirkon veistosten kristillisen
sisällön ja historiallisen merkityksen.
Inga Leppälä 28.5.1997
Raahen museon v.s. amanuenssi
Vuonna 1884 Raahen kirkkoa korjattiin
ulkoa ja sisältä. Kirkon hirsiset sisäosat
vuorattiin laudoilla ensimmäistä kertaa ja
korkeat kuvalaitteet hajoitettiin yksittäisveistoksiksi.
Värikkäät veistokset puhdistettiin
ja maalattiin, mutta todettiin
uudistettuun kirkkoon sopimattomiksi.
*Kuori on kirkon itäpäässä alttaria ympäröivä alue.
**Interiööri eli sisätila, sisusta.

4
Michel Sigfredsson
Balt
Raahen vanhan kirkon veistosten tekijä
on Mikael Balt. Hänen syntyperänsä on
kiistanalainen. Asiakirjoissa hän esiintyy
nimellä Michel Sigfredsson Balt. Mikael
Baltia on pidetty ranskalaissyntyisenä,
mutta perimätiedolle ei ole kirjallisia todisteita.
Baltin varhaisvuosista tiedetään
vain se, että hän saapui Suomeen Ruotsista
vuoden 1650 tienoilla. Henrik Fleming
oli tilannut Baltilta saarnatuolin Turun
tuomiokirkkoon. Balt saapui itse Tukholmasta
asentamaan sitä paikoilleen.
Viisi vuotta myöhemmin Raahen pormestari
Henrik Corte kutsui Baltin
kaupunkiin valmistamaan uuteen kirkkoon
saarnatuolia. Se valmistui samana
vuonna 1655. Vuonna 1657 Balt kävi
todennäköisesti koristamassa Kokkolan
kirkkoa. Hän asettui viimeistään
vuonna 1658 Ouluun ja meni naimisiin
Catharina Casparintytär Forbuksen
(1640-1691) kanssa. Raahen pormestari
H. Corte ja Balt olivat sisarusten kanssa
naimisissa. Oulusta käsin Balt toimi
ympäri Pohjois-Pohjanmaata (Rantsila,
Kajaani, Muhos, Saloinen ja Pyhäjoki).
Vuosien 1669 ja 1673 välisenä aikana
Mikael Balt työskelteli Raahen kirkossa.
Balt kuoli Oulussa vuonna 1676.
Baltin kolme saarnatuolia Turun tuomiokirkossa
(1650), Raahessa (1655) ja
Oulussa (1658) vaikuttivat suuresti koko
läntisen Suomen saarnatuolituotantoon.
Turun tuomiokirkon saarnatuolin tuhouduttua
1681 siitä tehtiin useita mukaelmia
Etelä-Suomen kirkkoihin. Baltin
oma tuotanto on tuhoutunut kirkoista
kokonaan tai säilynyt hyvin fragmentaarisesti.
Vain Raahen vanhan kirkon sisustus
on säilynyt lähes kokonaisuudessaan.
Taidehistorioitsija Lars Pettersson yhdisti
Mikael Baltin nimen Baltian maihin,
mutta epäili Baltia myös ruotsalaiseksi
hänen hyvän ruotsinkielentaitonsa
vuoksi. Baltian mailla ja Ruotsi-Suomella
oli kiinteät kulttuuriyhteydet 1600-luvulla.
Taiteilijoita saapui 30-vuotisen sodan
(1618-1648) tieltä Pohjois-Eurooppaan
turvaan. Raahen vanhan kirkon pyhimysveistos
Agatha ja evankelistojen nimeä-
Raahen vanhan kirkon saarnatuoli v:lta 1655
(Kansallismuseon valokuva neg.2782)

5
Raahen pormestari Henrik Corten epitafi vuodelta 1670
minen pyhiksi viittaa siihen, että Balt olisi
ollut kotoisin jostain katolisesta maasta.
Todennäköisesti Balt ei ollut Ruotsista
kotoisin, koska Ruotsi-Suomessa 1600-
luku oli luterilaisen puhdasoppisuuden
aikaa. Yksi kirkko, yksi uskonto tuki kuninkaan
valtaa ja yhtenäisti valtakuntaa.
Suvun muistoksi ja
kirkon kaunistukseksi
Ruotsin suurvalta-ajaksi kutsutaan kautta
Stolbovan rauhasta 1617 suureen
Pohjan sotaan (1700-21). 1600-luvulla
Suomen asioita hoiti kenraalikuvernööri
Per Brahe. Kreivi Pietari Brahe suosi
ja tuki aateliston valtaa valtakunnassa.
Ruotsin sodat kustantaneet ja sodissa
ansioituneet aatelissuvut saivat palkkioksi
verovapauden ja läänityksiä, joista
he saivat kerätä verotuloja itselleen.
Aateliset rikastuivat sekä kansan että
valtion kustannuksella. Vauras aatelisto
kalusti kirkkoja ja täytti niiden seinät
vaakunoillaan ja muistotauluillaan. Raahessa
rikkaat kauppaporvarit omaksuivat
aateliston roolin kirkon koristajina.
Mikael Baltin ensimmäinen työ Raahen
kirkossa oli hillityn komea myöhäisrenessanssinen
saarnastuoli vuonna 1655.
Valkean kultauksin koristetun saarnatuolin
kyljessä oli Corten vaakuna ja
katoksen reunoja kiertävä omistuskirjoitus:
Jumalan kunniaksi, Hänen temppelinsä
kaunistukseksi lahjoitti korkeasyntyinen
ja ansioitunut Henrik Corte, pormestari ja
mahtimies tämän saarnatuolin muistomerkiksi.
Vuosien 1669 ja 1673 välisenä
aikana valmistuivat muut raahelaisten
vaikuttajien kustantamat veistokset.
Pormestari Henrik Corten muistotaulu
(1)* vuodelta 1670 oli sakariston
seinällä, ison ristiinnaulittua kuvaavan
taulun päällä (2). Vuoteen
1670 mennessä Corte oli toiminut 20
vuotta Raahen pormestarina. Henrik
* Sulkeissa olevat numerot viitaavat takakannessa olevaan piirrokseen kirkkosalista.

6
Henrik Forbuksen frontoni vuodelta 1669
Corte luettelee Per Brahen arvonimet
ja läänitykset vaakunataulussaan:
Jumalalle kunniaksi ja seurakunnalle kaunistukseksi
korkeasyntyinen Kreivi ja herrojen
Herra Brahe syntyjään Wisingsborgin Kreivi,
Kajaanin Vapaaherra, Rudboholmin, Lindholmin,
Brahenlinnan ja Bogesundin herra.
Ruotsin valtakunnan neuvos ja drotsi. Ruotsin
ja Suomen suurruhtinaskunnan sekä niiden
maakuntien oikeuslaitoksen johtaja. Westmalandin,
Berglaagenin ja Taalainmaan laamanni.
On nimittänyt Raahen käskynhaltijaksi,
pormestariksi ja Salon pitäjän nimismieheksi
korkeasti kunnioitetun Henrik Corten, joka
on tämän epitafi n itselleen ja jälkeläisilleen
muistoksi omistanut armon vuonna 1670.
Samanlaisen enkelten reunustaman epitafin
kustansivat tullinhoitaja Karl Kranck
ja raatimies Hans Forbus. Pormestarin ja
hänen alaisensa epitafit olivat vastakkaisilla
seinillä kirkon itäpäässä (3). Kranck
ja Forbus kertovat epitafissaan kehystäneensä
kuorin sivuikkunan “itsellensä ja
jälkeläisillensä muistoksi” vuonna 1670.
Pormestari Corten Per Brahea ylistävän
epitafin lisäksi heillä molemmilla
ovat omat vaakunataulunsa. Kirjaimet
P:B:C:W tulevat sanoista Per Brahe
Comes Wisingsborg (4). Brahen vaakuna
oli sidehirren päällä kirkon etuosassa.
Vuoden 1884 remontin jälkeen jätettiin
kirkkosaliin Baltin veistoksista vain
saarnatuoli ja Brahen vaakuna (5), josta
muodostui Raahen kaupungin vaakuna.
Brahen vaakunassa oli kaksi ratsastajaa
ja heraldisia liljoja. Vaakunan päällä oli
kaksi kruunupäistä silmikkokypärää.
Saarnatuoli ja Brahen vaakuna tuhoutuivat
kirkon palossa vuonna 1908.
Keskisalin ikkunakoristeet
Raahen kirkossa oli kahdeksan ikkunaa,
joista neljä oli keskisalissa. Keskisalin ikkunakoristusten
lahjoittajat olivat raahelaisia
kauppiaita ja raatimiehiä. Joukossa
on myös kaksi naista. Raahen kirkkoherran
Stenbäckin 1700-luvulla tekemistä
muistiinpanoista selviää kuka milloinkin
veistokset on lahjoittanut. Stenbäckin
mukaan salin ikkunoita kehystivät vuonna
1669 Henrik Forbus; vuonna 1670
porvari Henrik Grå; pormestarin tytär
Anna Henriksdotter Corte ja puolisonsa
pitäjänkirjuri Johan Mickelsson (Tame-

7
Henrik Grån frontoni vuodelta 1670
lander) vuonna 1671; Mickel Bertilsson
(Sovio) ja vaimonsa Catharina Auctersdotter
(Duvel/McDongall) vuonna
1673 (ks. kuva s. 23). Ikkunoiden kehystäjien
nimet ovat puisissa päätykolmiotauluissa
eli frontoneissa. Frontonit
ovat niiden muodosta päätellen olleet
salin neljän ikkunan yllä. Stenbäckin
mainitsemat vuosiluvut ovat ikkunoita
kehystäneissä ornamenttilistoissa*.
Raahen vanhan kirkon
veistosten kuvaohjelma
Suurin osa Raahen museolla olevista kirkkoveistoksista
kuului korkeisiin kuvarakennelmiin
kirkon etuosassa. Monikerroksiset
kuvalaitteet sakariston seinällä,
alttari-ikkunan ja sivu-ikkunan ympärillä
hajoitettiin vuonna 1884. Niiden päähahmoina
olivat Jeesuksen opetuslapset.
Raahen vanhan kirkon kuvaohjelma
kattaa ihmiskunnan kristillisen historian
Aatamin ja Eevan alkusynnistä viimeiseen
tuomiopäivään ja pasuunain
soittoon. Ihmissuvun tarina päättyy
ylösnousemukseen ja armon saaneilla
jumalykseyteen eli Jumalan tykö Taivaaseen.
Apostolit ja evankelistat alttarin lähellä
kuuluttavat Jumalan armosanomaa.
Kirkon itäpään veistosryhmät
Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla
pääpaino oli Raamatun sanaan
perustuvalla kirkkotaiteella ja katolisuuteen
liittyvät pyhimyslegendat pyrittiin
unohtamaan. Raahen kirkossa
evankelistat eli ilosanoman kirjoittajat
oli sijoitettu alttarille, mistä pyhää sanaa
kuullaan. Neljä pääapostolia vartioivat
kuorin sivuseinillä alttarin
rauhaa. Ennen vuoden 1884 kirkon
korjausta otetusta valokuvasta voidaan
hämärästi hahmottaa kolmesta neljään
veistoskerrosta vielä apostolien päällä.
Evankelistat alttarilla
Alttarilaite valmistui vuonna 1669 pormestari
Henrik Corten kustantamana.
Alttari-ikkunaa kehystivät neljä evankelistaa.
Alttari-ikkunan oikealla puolen
seisoi Markus (6) ja vasemmalla Matteus
(7). Veistokset oli kiinnitetty paripylväi-
*Ornamentti on yleensä kasviaiheinen koristekiehkura.

8
Ennen vuotta 1884 otetuissa valokuvissa näkyy veistosten sijoittelu kirkkosalissa. Vrt. takakannen
piirros. (Museoviraston neg. 3982 ja 3983.)

9
siin, ja niiden päällä seisoivat evankelistat
Luukas (8) ja Johannes (9). Heidän
välissään alttari-ikkunan päällä oli tuntemattoman
tekijän taulu Pyhän ehtoollisen
asettaminen (10). Apostolit ja
evankelistat erottaa toisistaan erilaisten
tunnusten avulla, jotka liittyvät heidän
elämäänsä tai marttyyrikuolemaansa.
Ennen vuoden 1884 kirkon korjausta
otetussa valokuvassa ovat kaikki evankelistojen
tunnukset vielä paikoillaan.
Markus sai leijonansa vasta 1997.
Evankelista Markus on kuvattu kirjoitusvälineiden
äärelle kuten usein kaikki
evankelistat. Hänen viereensä kuuluu
lisäksi ärjyvä leijona. Markus aloittaa
evankeliuminsa puhumalla “huutavan
äänestä erämaassa” ja se on yhdistetty
leijonan karjuntaan. Evankelista
Matteuksen olan takana on siivekäs
ihminen, koska hän aloittaa evankeliuminsa
kertomalla Kristuksen ihmiseksi
syntymästä ja hänen sukupuustaan.
Evankelistat Luukas ja Johannes pitävät
Evankelistat Matteus ja Markus

käsissään avointa Uutta testamenttia,
johon heidän nimensä on kirjoitettu.
Luukkaan ja Johanneksen evankelistasymbolit
ovat kadonneet. Luukkaan
vieressä oli iso häränpää ja Johanneksen
vieressä oli istuva kotka. Luukas
kertoo pappi Sakariaasta ja härkäuhrista.
Johanneksen tunnus on kotka,
koska hän puhuu hengen kohoamisesta
korkeimpiin taivaallisiin kerroksiin.
Apostolit kuorissa
Neljä pääapostolia Pietari (11), Paavali
(12), Jaakob (13) ja Andreas (14)
olivat itäpäässä vastakkaisilla seinillä.
Pietarin ja Paavalin välissä sakariston
seinällä oli iso Ristiinnaulitun taulu.
Apostoli Jaakobin ja Andreaan välissä
oli ikkuna. Sakariston kuvaryhmän lahjoitti
Henrik Corte ja sivuikkunan Karl
Kranck ja Hans Forbus vuonna 1670.
Pietarilla on käsissään taivaanvaltakunnan
avain ja kirja. Paavali kantaa Raamattua.
Hänen marttyyrikuolemastaan muistuttava
mestausmiekka on kadonnut. Paavali
oli Rooman kansalainen ja siksi hänelle
kuului kunnia tulla miekalla mestatuksi.
Kuorin sivuikkunaa kehystivät apostolien
Jaakob vanhemman ja Andreaan
patsaat. Apostoli Jaakobin tunnistaa pyhiinvaellusvarustuksestaan.
Hänellä on
lakki päässä, sauva kädessä ja rinnassa
simpukoita. Simpukka on pyhiinvaeltajien
symboli ja Jaakob vanhempi on
heidän suojeluspyhimyksensä. Veden
elävänä simpukka edustaa kastevettä.
Vasemmalla evankelistat Johannes ja Luukas. Viereisellä
sivulla vasemmalta Pietari, Paavali, Jaakob ja Andreas.

11
Andreaalla on kalansaalis mukanaan.
Andreas ristiinnaulittiin vinoristille. Vinoristin
sakarat ovat Raahen veistoksesta
menneet aikoinaan poikki ja kadonneet.
Itäpään kaikkien kolmen kuvalaitteiden
korkeus on valokuvista arvioiden ollut
jopa 5-6 metriä. Sakariston seinällä oli
apostoli Pietarin ja Paavalin (kork. 160
cm) yllä Corten pormestariksi nimityksen
muistotaulu (1). Se oli heti ison
Ristiinnaulittutaulun (2) päällä. Pormestarin
epitafin päällä taas oli kaksi
isoa seisovaa enkeliä (15). Enkelitkin
ovat kannatelleen yllään vielä jotakin.
Kranckin ja Forbuksen lahjoittaman sivuikkunan
veistokset ovat valokuvassa
hämärästi hahmotettavissa. Andreaan
ja Jaakobin yllä on Kranckin ja Forbuksen
epitafi (3). Epitafia reunustaa
kaksi isoa enkeliä ja merisikapysti (16)
(ks. Eläinhahmojen symboliikka s. 18).
Niiden yllä tynnyriholvissa oli suuri pasuunaa
soittava enkeli, joka on kiinnitettynä
suureen pylväiden kehystämään
puutauluun (17). Tämän yli puolitoista
metriä korkean ja leveän kuvalaitteen
päällä on vielä ollut jokin veistos.

12
Loistavat veistokset
Raahen museolla on kolme samankaltaista
ja -kokoista veistosta Pyhä Agatha,
Ihmisen poika ja ylienkeli Uriel.
Veistosten paikkaa kirkossa ei tiedetä.
Taivaallisia hahmoja eli Ihmisen poikaa
ja ylienkeli Urielia kehystää sädekehä,
jonka joka toinen säde on suora
ja joka toinen aaltoileva. Maallisen neidon
Agathan pään päällä on yhdeksän
sakarainen Jehovan aurinko, johon on
Herran nimi hepreaksi kirjoitettuna.
symboli. Agathan kainalossa on risti
ja palmunlehviä. Taiteessa Agatha on
kuvattu usein voitonpalmun kanssa.
Agatha
Agatha on Sisiliassa 200-luvulla elänyt
kaunis neito, joka oli vannonut siveysvalan
Kristukselle. Kun Agatha ei antautunut
roomalaiselle konsulille, konsuli
alkoi kostoksi vainota kristittyjä ja yritti
taivuttaa Agathan tahtoonsa kiduttamalla
häntä muun muassa raipoin ja
piinapenkissä. Agathan kidutuksista on
olemassa useita versioita. Erään version
mukaan Agathan pelasti roviolta maanjäristys.
Raahen kirkon Agatha-veistos on
todennäköisesti rovion päälle esitettynä.
Agatha säilytti uskonsa vaikka hänen
rintansa leikattiin pois. Näky Pietarista
ja enkeleistä paransi Agathan ruumiin,
mutta Agatha rukoili kuoleman osakseen.
Raahen Agatha-veistos on esitetty
rinnat paljaina vihreässä pitkässä kaavussansa.
Molempien rintojen alla on Raamatut
ja rinnoista valuu maitoa jalkojen
juuressa oleviin kuppeihin. Raamatussa
maito on pelastuksen ja Jumalan sanan
Vuoden 1514 uskonpuhdistuksen jälkeen
Keski-Euroopan protestanttisissa
maissa poistettiin kaikki pyhimysten
kuvat kirkoista. Miksi katolisen pyhimyksen
veistos tehtiin miltei 150 vuotta
uskonpuhdistuksen jälkeen Raahen kirkkoon?
Suomessa ensinnäkin siirryttiin
luterilaisuuteen vähitellen 1500-luvulla
eikä katolista kirkkotaidetta juuri hävitetty
Suomen kirkoista. Raaheen Agathan
veistos sopii hyvin, koska puukaupungin
alituisena uhkana olivat tulipalot.
Katolisissa maissa ihmiset kutsuivat
Agathaa avuksi tulta vastaan. Legenda
kertoo kuinka Agathan kuoleman jälkeen
hänen pyhäinjäännöksenä säily-

13
tetty silkkihuntunsa pelasti Cataninan
kaupungin Etnan laavavirralta. Agathan
uskottiin auttavan myös rintatauteja vastaan.
Pyhä Agatha oli sellaisten arvokkaiden
ammattien kuin kellontekijöiden
ja jalokiven hiojien suojelija, mutta myös
lastenhoitajien, paimenettarien ja kutojien
suojelija. Myöhemmin Agathasta
tuli erityisesti leipurien pyhimys, koska
taiteessa Agathan rinnat usein esitettiin
lautasella. Lopulta ne ymmärrettiin
leiviksi ja Keski-Euroopan kirkoissa
alettiin siunata hänen muistopäivänänsä
leipää. Tällaiset keskiajan katoliset
menot karsittiin luterilaisesta kirkkovuodesta
pois 1500-luvulta lähtien.
Ihmisen poika
Eräs Raahen vanhan kirkon veistoksista
kuvaa Johanneksen ilmestystä
Ihmisen pojasta. Vanhan testamentin
Danielin kirjassa puhutaan ensimmäisen
kerran ihmisen pojasta. Ihmisen
poika on tuleva maailmaan viimeisenä
päivänä ja ottava vallan. Uuden testamentin
kirjoittajat eli evankelistat yhdistivät
Ihmisen pojan Jeesukseen.
Raahen Ihmisen poika -veistoksen kohotetussa
oikeassa kädessä on seitsemän
tähteä ja vartalon sivuilla yhteensä seitsemän
kynttilänjalkaa. Evankelista Johannes
kertoo näystään Raamatussa näin:
Ihmisen poika ja apostoli Johannes

14
“Ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultais-
ta lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä
Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan
puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä
vyötetyn... Ja hänellä oli oikeassa kädessään
seitsemän tähteä, ja hänen kasvonsa olivat niin
kuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.”
Kristuksen vartaloa kehystää liekehtivä
sädekehä ja kasvoja valkoiset leveät
säteet. Luku seitsemän esiintyy Raamatussa
useammin kuin muut luvut. Seitsemän
on täydellisyyden luku. Se on pyhän
kolminaisuuden (3) ja maailman luvun
(4)* summa. Johanneksen näyssä selitetään
seitsemän kynttilän olevan vertauskuva
seitsemästä alkuseurakunnasta:
“Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit
minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän
kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä:
ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän
seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lam-
punjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”
Raahen veistoksessa on lisäksi Kristuksen
jaloissa kyyryssä ihminen. Hahmo on
rukoileva apostoli Johannes. Idea Raahen
kirkon Ihmisen poika -veistokseen
on varmasti saatu Martti Lutherin uudistamasta
Raamatusta, johon kuvituksen
teki saksalainen Lucas Cranach. Myös
saksalaisen taiteilijan teoksessa Ihmisen
pojan alla makaa rukoileva Johannes.
Ylienkeli Uriel
Ylienkeli Urielin tunnuksia taiteessa
ovat pyhiinvaeltajan puku ja kirjakäärö.
Raahen siivekkäällä ylienkelillä on pitkä
vihreä kaapu ja avoin kirja käsissään.
Ylienkeli Uriel esiintyy nimenomaan
ilmestyskirjoissa. Väkevä enkeli tulee
taivaasta ja hänellä oli kädessään avattu
kirjanen (Joh.ilm. 10:2). Ylienkeli Uriel
on Tuonelan hallitsija. Urielin tehtävänä
oli varjella Kristuksen hautaa ja siten
hänet on usein esitetty Jeesuksen tyhjällä
haudalla. Toisaalta Uriel on kaikkien
taivaallisten ja maallisten valojen valtias.
*Maailmanluku on neljä, muun muassa koska on neljä vuodenaikaa ja neljä alkuainetta
(maa, ilma, vesi, tuli). Myös Eedenin virta jakautui neljään haaraan.

15
Taivaallinen soittokunta
Raahen vanhassa kirkossa oli joukko
erilaisia enkeliveistoksia. Alle metrin
korkeilla pikkuenkeleillä on erilaisia
soittimia. Kahdella on harppu ja yhdellä
erityisesti 1600-luvun
musiikissa suosittu
viulu. Muilla
enkeleillä on yksi
tai kaksi pasuunaa
käsissään. Psalmit
liittävät pasuunan
erityisesti Jumalan
ylistämiseen. Joillakin
enkeleillä
on myös palmunoksa
toisessa kädessään
kuolem
a s t a voiton
merkkinä. Vanhassa
testamentissa
pasuunan soitto on
taisteluun lähdön
merkki. Pasuunalla
varustettu enkeli
on Ilmestyskirjan
m u kaan viimeisen tuomion julistaja.
Äänen soidessa kuolleet heräävät
ja heidät kootaan Jumalan tuomioistuimen
eteen. Johanneksen ilmestyksessä
pasuunaan puhaltaa seitsemän enkeliä.
Raahen kirkossa enkeleitä oli useampia.
Raahen museolla
on kaksi siivekästä
enkeliä, joilla on
kädet korvien takana.
Ne selvästi
kuulostelevat joko
pasuunan soitto
kuuluu. Johanneksen
ilmestyskirjassa
sanotaan: Jolla on
korvat se kuulkoon,
mitä Henki seurakunnille
sanoo.
K u u n t e l e v i l l a
enkeleillä on päässään
kruunut: Ole
uskollinen kuolemaan
asti, niin minä
annan sinulle elämän
kruunun (Joh.ilm
2:10).
Soittavien pikkuenkelien
lis ä k s i Raahen vanhassa
kirkossa oli isompia enkeleitä lähinnä
rekvisiittana. Kaikilla Raahen vanhan
kirkon enkeliveistoksilla on verhonaan
vain niukka lannevaate. Kaksi mainiota
lentävää enkeliä oli Pietari Brahen
vaakunan (5) molemmin puolin kirkon
etuosassa poikkihirren päällä. Enkelit

16
lentävät vauhdikkaasti jalat sorottaen
ja pää taakse käännettynä.
Raahen museolla on kaksi
isoa pylväsenkeliä. Enkelit pitävät
päänsä päällä laattaa kuten
antiikin temppeleissäkin. Pylväsenkelit
(18) ovat olleet todennäköisesti
kuorin sivuikkunan päällä.
Lankeemus
ja anteeksianto
Aatami ja Eeva
Aatami ja Eeva -hahmot ovat yläruumiit
paljaina kapean paalun (kork. 235
cm) yläosassa. Aatami ja Eevan katse
on kauhistuneen tuijottava kuin Ju-
Aukeaman reunoilla kaksi hermafrodiittilautaa. Yllä Brahen vaakunaa tukenut enkeli.

17
kivikirkkojen sisäänkäynnin lähistössä
oli ihmisiä helvetin kauhuista
muistuttavia naamakatteja.
Paalun alaosa on veistett y
täyteen erilaisia ornamentteja.
Lähikuva naamakateista
malan vihan edessä. Toisaalta heidän
päässään on jo anteeksiantoa edustava
laakeriseppele. Voitonseppele on Kristuksen
lunastustyön lahjoittaman uuden
elämän vertauskuva. Johanneksen mukaan
viimeinen tuomiopäivä oli läsnä
joka päivä syntisen ihmisen elämässä.
Aatami ja Eeva ovat todennäköisesti
olleet kirkkosalin länsipäässä lehterin
kannatinpaaluihin kiinnitettyinä. Ihmisen
syntiinlankeemus ja viimeisen tuomiopäivän
kuvat ovat kirkoissa yleensä
sisäänkäynnin luona. Siten myös
Ihmisen poika -veistos ja ylienkeli
Uriel ovat varmasti olleet länsipäässä.
Naamakatit
Aatamin ja Eevan alapuolella on kaksi
ruskeaa petoeläimen päätä. Nämä
ns. naamakatit ovat kissaeläimiä, joilla
on aina kieli ulkona. Keski-Euroopan
Hermafrodiitit
Raahen vanhassa kirkossa oli kaikkiaan
kymmenen hermafrodiittihahmoa
(19). Hahmot ovat kapealle
laudalle (kork. 251 cm) maalattuja
mieskasvoisia olentoja, joilla on
selvästi naisen rinnat. Raahen
vanhan kirkon alttari-ikkunalla
molemminpuolin oli her ma-frodiittihahmot.
Hermafrodiitin kuva
ilmaisee aina takaisin saavutettua alkuykseyttä,
jumalallisen täydellisyyden
ilmauksena nähtävää äidillisen
ja isällisen elämänalueen alkuperäistä
kokonaisuutta, josta kaikki
sisäiset jännitteet ovat poissa.
Raahen hermafrodiittilaudat ovat
luonteeltaan hyvin ornamentaalisia.
Se osaltaan kuvastaa hahmojen
aineettomuutta. Hahmot
on kuvattu profiilissa, ilman
selkeää ihmismäistä alaruumista.
Jaloista ja käsistä on tullut ornamentteja.
Hermafrodiittien muoto juontuu
antiikin hermeistä*, joiden jalustaosasta
muotoutui myöhäisrenessanssin
aikaan voluuttoja**. Hermafrodiittihahmojen
lisäksi Raahen vanhan
kirkon ikkunoita kehystivät samankaltaiset
ornamenttilistat, jotka muodostuivat
spiraaleista ja viuhkoista.
*Kivipylväs, joka päättyy ihmisen puolivartalokuvaan.
**Voluutta on spiraalimaisesti kiertyvä koristeaihe.

18
Myös pormestari
Henrik Corten
vaakunataulussa
on kaksi tritonia.
Alapuolella
merisikoja.
Eläinhahmojen
symboliikka Raahen
vanhassa kirkossa
Merisiat
Raahen museolla on kolme niin sanottua
merisikakoristelautaa. Vaakunataiteessa
delfiini kuvattiin toisinaan suomuisena
merisikana. Delfiini kuvattiin
jo antiikin aikaan käyränokkaiseksi ja
niskaeväiseksi kalaksi. Museon koristelaudat
muodostuvat pyrstönsä vastakkain
iskeneistä kalaotuksista. Kranckin
ja Forbuksen koristaman kuorin sivuikkunan
päällä oli merisikapysti, jonka
päällä oli pikkuenkeli pasuunoineen
(16). Kristillisessä taiteessa delfiini
edustaa Kristusta sielujen pelastajana
ja kuoleman vetten yli kantajana.
Ikkunoiden kehyslautoihin kuuluu
neljä mieshahmoa, joiden alaruumis
on suomuinen pyrstö. Antiikin
tarustossa delfiini oli tritonien seu-
ralainen. Tritonit olivat kreikkalaisen
merenjumalan Poseidonin poikia.
Pelikaani
Raahen vanhan kirkon
kuvaohjelmassa
toistuu poikasiaan
ruokkiva pelikaaniaihe.
Pelikaani on
uhrautuvan rakkauden
symboli.
Pelikaani kuljettaa
alaleuan pussissa
poikasilleen kaloja
ja taivuttaa usein kaulaansa rintaansa
vasten. Tästä syntyi käsitys että pelikaani
ruokkii poikasensa omalla verellään. Pelikaanista
tuli Kristuksen uhrikuoleman
vertauskuva. Pelikaaneja oli Raahen
vanhassa kirkossa saarnastuolin katon
p ä ä l l ä ja useassa kehyslaudassa
hermafrodiittien pään päällä. Luterilaisessa
kirkossa pelikaani symboloi sanaa
ja siten sen paikaksi sopii saarnatuoli.

19
Kyyhkynen
Raahen vanhassa kirkossa oli kaksi valkoiseksi
maalattua, lentävää lintua. Kyyhkynen
on Pyhän Hengen symboli. Toinen
kyyhkynen oli saarnatuolin katoksen
alla ja toinen Agnus dei -taulun päällä.
Raahen vanhan kirkon
taulut
Karitsa - Agnus Dei
Jumalan karitsa -korkokuva on kaksi
metriä leveän ja korkean puutaulun
keskellä. Kruunupäinen karitsa kantaa
ristiä. Karitsa on Jeesuksen uhrikuoleman
symboli. Johannes Kastaja viittasi
Jeesukseen Jumalan Karitsana, Agnus
Dei, joka ottaa pois maailman synnin (Joh.
ilm.1:29). Taulun yläreunaa kehystää
tämä teksti Ecce agnus dei qui tollit peccata
mundi. Johanneksen ilmestys kertoo
kuoleman voittaneesta Karitsasta,
joka seisoi Siionin vuorella. Henrik
Forbuksen vaakunassa on karitsa nousemassa
vuorelle (ks. kuva sivulla 6).
Kotka
Raahen museolla on lautaan maalattu
kotka, jonka päällä on taso. Tasolla on
ollut pieni siivekäs enkeli. Kotka on
sulkaisa otus, jonka siivet ovat kadonneet.
Varhaiskristillisessä taiteessa kotka
on kuolleista nousemisen vertauskuva.
Juutalaisten kirjallisuudessa kerrotaan
kuinka vanha kotka jättää höyhenensä
ja verhoutuu uusiin. Samoin varhaiskristityillä
kasteessa katoaa vanha
ihminen ja uusi nousee tilalle. Kotkasta
tuli kasteen vertauskuva (Ps. 103:5).
Lars Galleniuksen maalaus
Vapahtaja Emmauksen tiellä
Raahen kirkon interiööri oli 1600-luvulle
tyypillinen. Saarnatuoli oli sijoitettu
pohjoisseinään kiinni. Katolisella ajalla
kuori oli kansalta suljettua aluetta, mutta
uskonpuhdistuksen jälkeen alttarin ja ihmisten
suhde läheni. Alttarikaide tehtiin
ehtoollisen nauttimista varten. Suomen
kirkollinen johto vaati 1600-luvulla kirkkoihin
alttaritaulun. Raahen vanhassa
kirkossa oli kaikkiaan seitsemän 1600-
1700-luvuilta peräisin olevaa taulua.
Nykyään tauluista osa on Suomen kansallismuseossa
ja osa Raahen museossa.
Vuoden 1884 kirkon korjauksen jälkeen
jätettiin kirkkoon vain kolme
taulua. Sakariston oven päällä oli pieni
venäläinen Kristuksen ylösnousemusta
esittävä öljyvärimaalaus. Diedrich
Möllerum maalasi vuonna 1691 ison
muotokuvan Martti Lutherista (20).

20
Taustalle oli maalattu pienessä koossa
myös lahjoittaja Martinus Peitzius
vaimoineen. Alttaritauluna oli Pyhä
ehtoollinen (10). Nämä kolme taulua
paloivat vuonna 1908 kirkon mukana.
Kansallismuseoon luovutettiin vuonna
1899 Lars Galleniuksen taulu Vapahtaja
Emmauksen tiellä sekä Granbergin akvarellit
Pyhän Ehtoollisen asettaminen
ja Jeesus ristillä. Näistä tauluista Raahen
museolla on esillä kopiot. Harvinainen
aihe Emmauksen tiellä kertoo siitä kuinka
kuolleista herännyt Kristus saattoi
opetuslapsia tiellä Emmaukseen. Raahen
museolla on kaksi ristiinnaulitun
kuvaa, joista toinen oli ennen vuoden
1884 remonttia sakariston seinällä (2)
ja toinen alttari-ikkunan oikealla puolella
(21). Saarnatuolin korin päällä oli
aikoinaan Jehovan aurinko, jonka Johan
Karhu (Carlén) ja Petteri Kellin lahjoittivat
vuonna 1733. Neljäs Raahen museolla
oleva taulu kuvaa Tuskien miestä
eli orjantappurapäistä Jeesusta (22).
1600-luvun alttarilaitteissa taulut olivat
usein rakenteellisesti kiinni veistoskehyksissä,
mutta Raahen kirkon tauluilla
oli kaikilla omat itsenäiset kehyksensä.
Ristiinnaulittutaulujen ajoitusta vaikeuttaa
se, että taulojen kehyksiä on vaihdeltu.
Emmauksen tiellä on varhaisin
kirkkoon lahjoitettu taulu v:lta 1684.
Jeesus ristillä ryöväreiden keskellä (2)

21
Ristiinnaulittu (21)
Pietari- ja Paavaliveistosten välissä ollut
Ristiinnaulitun kuva on ajoitettu vasta
vuodelle 1702. Täten se ei olisi alunperin
kuulunut pormestari Corten lahjoittamaan
sakariston seinän veistosryhmään.
Alttaritaulun valmisti todennäköisesti
Diedrich Möllerum samana vuonna
1691 kuin Lutherin muotokuvankin.
Erikoisuutena Raahen kirkossa oli sukupuutalu,
jossa oli 114 skotlantilaisen
kuninkaan nimet. Sukupuu on ollut
Kansallismuseossa v. 1893 lähtien. Eräs
Forbuksen esi-isistä oli peräisin Skotlannista.
Tuskien mies -maalaus (22)

22
Raahen
vanhan kirkon
veistosten tyylihistoriasta
Raahen vanhan puukirkon ikkunat olivat
suurvalta-ajalle ominaiseen tapaan
kehystetty koristeellisilla kehyksillä.
Alttarilaitteissa oli 1600-luvulla arkkitehtoniset
kehykset: usein paripylväät
kannattamassa palkistoa*. Raahen museon
kirkkoveistoksia kehystävät pylväät
ja koristeelliset kehyslistat. 1600-luvun
kirkkoveistolle on ominaista runsasmuotoinen
voluutta-ornamentiikka,
kierteiset pylväät, voluutat ja konsolit**.
Raahen museolla ei ole kierteisiä pylväitä,
mutta joitakin pylväitä kiertävä köynnös
antaa vaikutelman kierteisyydestä.
Koristelistat ovat voluuttavyöryjä, jotka
päättyvät litistettyihin spiraaleihin. Ne
olivat hyvin tyypillisiä myöhäisrenessanssin
ja barokin ajalle. Veistosryhmien
alla olevissa konsoleissa on veistettyjä ja
maalattuja timanttisuorakaiteita kuten
barokin illusoriseen tyyliin kuuluukin.
Barokin veistoksiin kuuluivat voimakkaat
värikontrastit: punainen, vihreä ja
sininen. Vuonna 1884 veistokset maalattiin
uudelleen samoilla väreillä, mutta
aikaisemman mattapinnan sijaan
veistokset saivat lateksimaisen kiillon.
1600-luvulle siirryttäessä alettiin rikkoa
renessanssin selkeitä muotoja ja
suoria viivoja. Raahen kirkossa salin
ikkunoiden päällä olleet frontonit ovat
kolmiotauluja, joiden yläreunalla on
aaltoileva koristelista. Barokin tapaan
koristelistat ovat yläosasta katkaistut.
Raahen vanha kirkko oli tulvillaan siivekkäitä
enkelin päitä ja pikkuenkeleitä.
Ne kuuluivat olennaisena osana juuri
1600-luvun barokin taiteeseen. Vaakunoissa
ja epitafeissa enkelien vartalot
ovat hyvin kierteisessä asennossa. Kierteinen
vartalo, corpus serpentina oli
liioittelevan manieristisen taiteen ihanne
siirryttäessä 1500-luvun renessanssista
1600-luvun barokin kaudelle.
*Palkistoa kannattavat pylväät ja palkiston päällä on katto.
**Konsoli on seinästä ulkoneva rakenneosa, joka kannattaa patsaita.

23
Päälähteet
Raahen seurakunnan arkisto II Ca. 1.
Raahen ja Salon emä- sekä kappeliseurakunnan
kirkonkokousten pöytäkirjat v. 1870-1886.
Raahen seurakunnan arkisto II BC 2,
Kalusteluettelo no. 1 (1861-1904).
Suomen muinaismuistoyhdistyksen
taidehistoriallisen retkikunnan retkiselvitys
Raahen kirkosta 1896. MYHKA SMY VI s. 267
(1-20).
Thomas Stenbäck muistiinpanot Raahesta
ja Saloisista (n. 1757-73). Oulun maakunta-arkisto
U:2. Salo KA.
Attwater, Donald, 1983. The Penguin
Dictionary of Saints. London.
Bonsforff, Bengt von, 1988. Kuvataide
1600- ja 1700-luvulla. –Ars Suomen taide 2.
Keuruu.
Cleve, Nils, 1932. Predikstolar och predikstolskonst
i Fnland intill år 1700. Historiska och
litteraturhistoriska studier 8. Helsingfors.
Havu, Sirkka, 1996. Kuvitus. -Kirjahistoria.
Johdatus vanhan kirjan tutkimukseen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia
647. Vammala.
Iconography of Saints, 1966. -Encyclopedia
of World Art, vol. XII. New York.
Parker, John Henry, 1991 [1896]. A Concise
Glossary of Architectural Terms. London.
Pettersson, Lars, 1987. Templum
saloense. Pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus.
Vammala.
Pirinen, Hanna, 1994. Suurvaltakausi
taide-epookkina. -Suomen museo 1994. 101.
vuosikerta. Helsinki.
Saarisalo, Aapeli, 1985. Raamatun sanakirja.
6. painos. Pieksämäki.
Saartio, Rafael, 1963. Kristilliset vertauskuvat
ja tunnustukset. Johdatusta kristilliseen
symboliikkaan. Helsinki.
Stenbäck, Thomas, 1970. Historiallisia
kuvauksia Raahesta ja Saloisista. Oulu.
Stång, Virpi, 1997. Michel Sigfredsson
Balt ja barokkisaarnatuolit. Proseminaarityö
Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella.
Toivonen, Pekka & Forss, Aulis, 1990.
Raahen tienoon historia 1. Salon emäpitäjän ja
Raahen kaupungin historia esihistoriasta isonvihan
loppuun. Jyväskylä.
Raahen vanhan
kirkon pohjakaava
Kuvasta näkyy, missä kohtaa kirkkoa eri
lahjoittajien veistokset olivat.

Piirros kirkkosalista ennen
vuoden 1884 korjausta
(Piirros tehty yhdistämällä kaksi valokuvaa. Museoviraston
neg. 3982 ja 3983. Vertaa valokuvat s. 8.)
1. Pormestarin Henrik Corten epitafi.
2. Taulu Jeesus ristillä ryöväreiden keskellä v:lta 1702.
3. Karl Kranckin ja Hans Forbuksen epitafi.
4. Kreivillinen taulu, jossa P:B:C:W.
5. Per Brahen vaakuna.
6. Evankelista Markus ja leijona.
7. Evankelista Matteus ja ihmisenkeli.
8. Evankelista Luukas ja härkä.
9. Evankelista Johannes ja kotka.
10. Alttaritaulu Pyhä ehtoollinen.
11. Apostoli Pietari ja taivaanvaltakunnan avain.
12. Apostoli Paavali.
13. Apostoli Jaakob vanhempi.
14. Apostoli Andreas ja kalansaalis.
15. Kaksi seisovaa enkeliä.
16. Merisikapysti ja enkeli.
17. Pasuunaa soittava enkeliveistos.
18. Pylväsenkelit
19. Hermafrodiitti
20. Martti Lutherin muotokuva v:lta 1691
21. Ristiinnaulittu -taulu
22. Tuskien mies -taulu