Ilmastokatsaus 2/2024

2/2024
—
Talvisää vaihtui
vesikeleihin
—
Lämpenevä Arktis
kiinnostuksen kohteena
—

SISÄLTÖ
2/2024
Pääkirjoitus — 3
Talvisää vaihtui vesikeliin helmikuussa — 4
Sääkehitys Helmikuussa — 6
Helmikuun säätapahtumia maailmalta — 7
Lämpenevä Arktis kasvavan kiinnostuksen
kohteena — 8
Talvi oli kylmin 13 vuoteen — 10
Kuukauden havainto — 11
Itämeri — 12
Arktiset alueet — 13
Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14
Tilastoista poimittua — 15
Lämpötiloja ja sademääriä helmikuussa — 16
Helmikuun kuukausitilasto — 18
Helmikuun tuulitiedot — 19
Lämpötilan viikkoennusteet — 20
Summary of February 2024 — 21
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen
lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään
1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
HELMIKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/helmikuu
ILMASTOKATSAUS
26. vuosikerta
ISSN: 2341-6408
DOI: 10.35614/ISSN-2341-
6408-IK-2024-02-00
Ilmestyy noin kuukauden
20. päivänä
JULKAISIJA
Ilmatieteen laitos
PL 503
00101 Helsinki
www.ilmastokatsaus.fi
ilmastokatsaus@fmi.fi
Vaihde: 029 539 1000
PÄÄTOIMITTAJA
Hilppa Gregow
TOIMITUS
Tiina Ervasti
Ilari Lehtonen
Anna Luomaranta
Jaakko Seppänen
KANNEN KUVA
Adobe Stock
ULKOASU
Marko Myllyaho
© Ilmatieteen laitos
2 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

PÄÄKIRJOITUS
Lapinvuokon
paluu?
Melkein kolmetoistatuhatta vuotta sitten eurooppalaiset olivat
tottuneet verrattain leppoisaan ilmastoon pitkän ja rankan
jääkauden jälkeen. Sitten keskilämpötila laski nopeasti
– Grönlannin jääkairausten perusteella useita asteita vuosisadan
aikana – ja lapinvuokko alkoi levittäytyä alueille, joilla
sitä ei ollut tavattu vuosisatoihin. Yleisimmän teorian mukaan
äkillinen kylmeneminen johtui jäätiköistä sulaneesta ja Pohjois-Atlantille
virranneesta makeasta vedestä. Tämä esti syvän
veden muodostumisen ja pysäytti Atlantin meridionaalisen
kiertoliikkeen (AMOC), jolloin lämpimän veden virtaaminen
Pohjois-Atlantille lakkasi. Jää-albedo takaisinkytkennän takia
Pohjois-Atlantin peitti merijää, ja Eurooppa kylmeni.
Kutakuinkin sama tapahtuu ilmastomallissa, kun Pohjois-Atlantille
suihkutetaan kiihtyvään tahtiin suuria määriä
makeaa vettä 1750 vuoden ajan. Seurauksena on dramaattinen,
helmikuussa enimmillään jopa 35 asteen lämpötilan
lasku Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sadassa vuodessa. Tämä
helmikuussa Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tulos
(linkki artikkeliin) ymmärrettävästi huolestuttaa, ja se
saikin paljon huomiota tiedotusvälineissä.
Ilmastojärjestelmän keikahduspisteet, joihin AMOC:n
pysähtyminenkin kuuluu, ovat nykyään tutkimuksen keskiössä,
etenkin siksi, että useita niistä arvioidaan todennäköisesti
saavutettavan globaalin ilmaston lämmetessä 1,5–2
asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastomalleihin
pohjautuvien arvioiden mukaan AMOC voisi pysähtyä, kun
maapallon ilmasto lämpenee 1,4–8 astetta, ja siirtyminen
pysähtyneeseen tilaan tapahtuu 15–300 vuodessa. Science
Advances -lehden artikkelissa mallinnettu AMOC:n pysähtyminen
mahtuu tähän ajalliseen haarukkaan. Huomattavaa
on, että tässä mallikokeessa globaali ilmasto ei kuitenkaan
lämmennyt, vaan makeaa vettä suihkutettiin jopa 80 kertaa
nopeammin kuin mitä Grönlannista tällä hetkellä sulaa. Pohjois-Atlantin
syvän veden muodostuminen lopulta lakkasi, ja
mallin AMOC pysähtyi. Samalla merijää laajeni kattamaan
mallissa talvisin suuren osan Pohjois-Atlanttia ulottuen aina
Britteinsaarten eteläpuolelle, kuten kaksitoistatuhatta vuotta
sitten. Silloin AMOC onneksi käynnistyi 1100 vuoden kylmän
jakson jälkeen, ja Eurooppa lämpeni uudelleen.
PETTERI UOTILA
Professori, Helsingin
yliopiston ilmakehätieteiden
keskus (INAR)
Ilmastojärjestelmän
keikahduspisteet
ovat
nykyään tutkimuksen
keskiössä
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 3

-39,7 °C
Savukoski, Tulppio, 9.2.
+6,2 °C
Kokkola, Santahaka, 24.2.
Kuukauden
ylin ja alin
lämpötila
90,3 mm
Kuukauden suurin sademäärä,
Kangasniemi kk.
35,9 m/s
Kuukauden kovin keskituulen
nopeus, Muonio, Laukukero, 1.2.
4 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

KUUKAUSIKATSAUS
Talvisää vaihtui
vesikeliin helmikuussa
Helmikuun leutojen alkupäivien jälkeen sää kylmeni koko maassa kuukauden
5. päivän tienoilla. Kylmä jakso kesti Itä- ja Pohjois-Suomessa noin puolitoista
viikkoa ja etelässäkin viikon ajan. Loppukuu oli erittäin leuto ja vetinen.
KUVA: ADOBE STOCK
Helmikuun keskilämpötila oli maan
keskiosissa sekä läntisillä merialueilla
lähellä vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa,
kun taas Etelä-Suomessa ja
Lapissa kuukausi oli 1–2 astetta keskimääräistä
leudompi. Kylmin sääjakso
osui helmikuun 10. päivän tienoille, kun
taas kuukauden loppu oli erittäin leuto.
Itä-Lapissa helmikuun viimeinen viikko
oli jopa havaintohistorian leudoin.
Helmikuussa satoi Lappia lukuun
ottamatta tavallista enemmän. Maan
etelä- ja keskiosissa satoi yleisesti
noin puolitoistakertaisesti keskimääräiseen
verrattuna, mutta paikoin sademäärä
ylitti pitkän ajan keskiarvot
yli kaksinkertaisesti. Kuukauden suurin
sademäärä, 90,3 mm, mitattiin Kangasniemellä
Etelä-Savon länsiosassa.
Pienimmät sademäärät mitattiin Lapin
havaintoasemilla. Enontekiön Näkkälässä
satoi helmikuussa vain 11,6 mm.
Lumensyvyys vaihteli Lapissa ja
Itä-Suomessa pääosin puolesta metristä
vajaaseen metriin. Kainuussa
lunta oli paikoin toistakin metriä, ja
suurin lumensyvyys, 119 cm, mitattiin
25.2. Paljakan havaintoasemalla Puolangassa.
Maan keskiosissa lumipeite
oli yleisesti tavanomaista paksumpi.
Myös Uudellamaalla lunta oli helmikuun
puolivälissä paikoin reilut puoli
metriä, mutta Etelä- ja Länsi-Suomessa
lumipeite oheni loppukuun lauhoilla
säillä. Lounaissaaristossa oli sekä kuukauden
alussa että lopussa lumetonta.
HELMIKUUN LOPPU OLI
HARVINAISEN LEUTO
Helmikuun alkupäivät olivat tammikuun
lopun tavoin leutoja ja erityisesti
Lapissa oli myös tuulista. Helmikuun
1. päivän iltana Perämerellä ja Lapin
tuntureilla puhalsi voimakas lännen ja
luoteen välinen myrskytuuli. Muonion
Laukukerolla mitattiin kymmenen minuutin
keskituulen nopeudeksi peräti
35,9 m/s. Merialueilla kovimmat tuulet
havaittiin Raahen edustalla Nahkiaisen
majakalla, missä kovimmaksi keskituulen
nopeudeksi mitattiin 26,0 m/s ja
puuskatuulen nopeudeksi 32,2 m/s.
Alkukuun leudoin päivä oli 3.2., jolloin
Raumalla mitattiin 5,5 °C, mutta
5.2. koillisesta alkoi virrata kylmää ilmaa
maahamme. Kylmä jakso jatkui
Itä- ja Pohjois-Suomessa puolentoista
viikon ja Etelä-Suomessa noin viikon
ajan. Maan keski- ja pohjoisosissa pakkasta
oli useana yönä yli 30 astetta.
Monin paikoin kylmintä oli 9.2. vastaisena
yönä, jolloin Savukosken Tulppiossa
mitattiin myös kuukauden alin
lämpötila, -39,7 °C.
Pakkanen hellitti lumipyryalueen
liikkuessa maamme yli koilliseen 13.–14.
helmikuuta. Seuraava matalapaine liikkui
maamme keskiosien yli koilliseen
16.–17. helmikuuta, ja tämä matalapaine
toi maan etelä- ja keskiosiin hyvin runsaita
sateita. Jomalassa Ahvenanmaalla
satoi 16.2. peräti 36,8 mm vuorokaudessa,
eli yhtä paljon kuin keskimäärin
koko helmikuussa. Lounaasta virtasi
samalla hyvin lauhaa ilmaa, ja Etelä-Suomessa
sade tuli pääosin vetenä,
mutta Keski-Suomen pohjoisosissa,
Pohjois-Savossa ja Kainuun eteläosissa
satoi parikymmentä senttiä uutta
lunta. Etelä-Suomessa esiintyi laajalla
alueella myös jäätäviä sateita.
Helmikuun 20. päivän jälkeen etelästä
virtasi meille entistä lauhempaa
ilmaa, ja 23.–25.2. lämpötila oli Lappia
myöten yötä päivää nollassa tai plussan
puolella. Lämpimintä oli Pohjanmaalla,
missä lämpötila nousi 24.–26.
päivinä aurinkoisessa säässä 5 asteen
vaiheille, ja Kokkolassa mitattiin
24.2. kuukauden ylin lämpötila, 6,2 °C.
Muualla oli pilvistä tai sumuista. Lisäksi
maamme yli liikkui uusia vesi-, räntä- ja
lumisadealueita. Monin paikoin kadut
velloivat loskan tai tulvaveden vallassa.
Helmikuun 26.–27. päivinä Suomen
ylle muodostui heikko korkeapaineen
selänne, ja sää hieman viileni. Samalla
esiintyi yleisesti sankkaa sumua.
Ilari Lehtonen
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 5

SÄÄKEHITYS HELMIKUUSSA
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti: Ilari Lehtonen
1.2. Helmikuu alkoi lauhana ja etenkin Pohjois-Suomessa
erittäin tuulisena. Muonion
Laukukerolla mitattiin kuukauden 1. päivän
iltana luoteismyrskyssä keskituulen nopeudeksi
35,9 m/s. Ruotsin tuntureilla tuuli oli
vielä paljon kovempaa, ja Stekenjokkissa
mitattiin Ruotsin säähavaintohistorian uusi
keskituuliennätys, 51,8 m/s. Myös Perämerellä
myrskysi kovaa.
9.2. Leutojen helmikuun alkupäivien jälkeen
koillisesta virtasi kylmää ilmaa ja Pohjolan
ylle alkoi vahvistua korkeapaine. Etelä-Suomessa
kylmä pakkasjakso kesti viikon ajan,
idässä ja pohjoisessa noin puolitoista viikkoa.
Helmikuun 9. päivän aamu oli monin
paikoin kuukauden kylmin, Itä-Lapissa Sallan
ja Savukosken alueella jopa koko talven
kylmin.
16.2. Etelä-Norjassa oli matalapaine, joka
liikkui seuraavan vuorokauden kuluessa
Suomen yli koilliseen. Maamme etelä- ja
keskiosiin matalapaine toi sadetta eri olomuodoissa
yleisesti 15–35 mm. Lounaassa
satoi silkkaa vettä, kun taas maan keskivaiheilla
satoi uutta lunta paikoin yli 20 senttiä.
Etelä-Suomessa esiintyi yleisesti myös
jäätäviä vesisateita.
6 | ILMASTOKATSAUS 2/2024
24.2. Helmikuun loppupuoli oli erittäin leuto.
Lapissa helmikuun viimeinen viikko oli
jopa lähes kymmenen astetta tavanomaista
leudompi, ja Pohjois-Suomessa yhtä
leuto helmikuun loppu toistuu keskimäärin
harvemmin kuin kerran 30 vuodessa.
Enimmäkseen oli pilvistä ja useina päivinä
sumuista, mutta Pohjanmaalla oli myös aurinkoisia
päiviä, jolloin lämpötila nousi ylimmillään
reiluun 5 asteeseen.

Date created: 2024-03-03
Date created: 2024-03-03
Date created: 2024-03-03
Global
Global
Global
Europe Europe
Europe
HELMIKUUN SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA
MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA HELMIKUUSSA 2024
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Helmikuun 2024 keskimääräinen maa- ja merialueiden
pintalämpötila oli vuonna 1850 alkaneen mittausjakson
korkein.
POHJOIS-AMERIKKA
Helmikuu ja koko kulunut talvi
olivat mittaushistorian lämpimimmät.
ARKTINEN MERIJÄÄ
Arktisen merijään laajuus oli helmikuussa mittaushistorian
15. pienin jakaen sijan helmikuun 2022 kanssa.
ARKTINEN ALUE
Kulunut talvi oli kolmanneksi
lämpimin mittaushistoriassa.
EUROOPPA
Helmikuu oli havaintohistorian
lämpimin ja talvi toiseksi lämpimin.
AASIA
Talvi oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin.
YHDYSVALLAT
Kulunut talvi oli mittaushistorian
lämpimin.
KARIBIA
Talvi oli Karibian alueella lämpimin
mitattu.
ECUADOR
Rankkasateiden aiheuttamat tulvat aiheuttivat
tuhoja ja pakottivat väestöä
pakenemaan asuinalueiltaan pohjoisessa
ja läntisessä Ecuadorissa.
ETELÄ-AMERIKKA
Helmikuu ja joulu–helmikuun ajanjakso
olivat mittaushistorian lämpimimmät.
MAAILMAN MERIALUEET
Jo yhdennettätoista peräkkäistä kuukautta
meriveden pintalämpötilat olivat
ennätyksellisen korkeita.
POHJOIS-AMERIKAN
SUURET JÄRVET
Jääpeite oli helmikuussa
historiallisen pieni.
AFRIKKA
Helmikuu ja joulu–helmikuun
ajanjakso olivat mittaushistorian
toiseksi lämpimimmät.
ETELÄINEN AFRIKKA
Kauden sademäärä jäi
yleisesti tavanomaista
pienemmäksi. Zambian,
Zimbabwen ja Botswanan
raja-alueella helmikuu
oli yksi havaintohistorian
kuivimmista ja myös lähialueilla
sademäärät jäivät
paljon tavanomaisista.
SYKLONI DJOUNGOU
Djoungou oli kategorian 4 hirmumyrsky
ja helmikuun voimakkain Intian valtameren
eteläosissa. Hirmumyrsky pysyi
merellä eikä aiheuttanut tuhoja.
MADAGASKAR
Helmikuussa rankkasateet aiheuttivat
pohjoisella Madagaskarilla
laajoja tulvia, jotka vaikuttivat yli
1,2 miljoonan asukkaan elämään.
JAPANI
Talvi oli mitatuista toiseksi lämpimin.
OSEANIA
Helmikuu oli mitatuista
neljänneksi lämpimin ja
joulu–helmikuun ajanjakso
kolmanneksi lämpimin.
AUSTRALIA
Kesä oli mittaushistorian
kolmanneksi lämpimin.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
Antarktisen merijään laajuus oli helmikuussa mittaushistorian
toiseksi pienin jakaen sijan helmikuun
2022 kanssa.
ETELÄMANNER
Kesäkausi oli mitatuista 11. kylmin.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA HELMIKUUSSA 2024 JAKSON 1991–2020
Surface
KESKIARVOSTA MAAILMALLA Surface air air temperature
(VASEMMALLA) temperature anomaly anomaly for
JA EUROOPASSA for February February (OIKEALLA).
2024
2024
12 12
12
6 6 6
(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)
(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)
(Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF)
4 4 4
2 2 2
0 0°C0
°C °C
-2 -2 -2
-4
-4 -4
-6
-6 -6
-12
-12
-12
LISÄTIETOA
https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202402
https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins
Lähde: NOAA/NCDC
Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 7

8 | ILMASTOKATSAUS 2/2024
Lämpenevä Arktis
kasvavan kiinnostuksen
kohteena

ARKTINEN ALUE
KUVA: OLIVIA REMPEL (GRID-ARENDAL)
Muuttuva ilmasto altistaa arktisen ympäristön ja yhteisöt uusille
riskeille, mutta avaa myös taloudellisia mahdollisuuksia. Tasapaino
talouden, paikallisyhteisöjen ja ympäristön välillä on elintärkeää
alueen kestävälle tulevaisuudelle.
Arktinen alue on viime vuosikymmeninä lämmennyt
lähes neljä kertaa nopeammin kuin
maapallo keskimäärin (Rantanen ym., 2022).
Vuoden 2023 kesä oli arktisen alueen lämpimin
kesä vuoden 1900 jälkeen (Thoman ym., 2023).
Lämpimät säät ja sään ääri-ilmiöt aiheuttivat
vahinkoja laajalti arktisella alueella – esimerkiksi
Alaskassa tulvi poikkeuksellisen laajasti ja
Kanadaa koetteli ennätyksellinen määrä maastopaloja.
Luonnonkatastrofien aiheuttamien
välittömien vahinkojen lisäksi lämpötilan nousu
vaikuttaa merkittävästi arktisen alueen ekosysteemeihin
ja elintapoihin.
Muutokset ympäristössä, kuten jääpeitteen,
jäätiköiden ja ikiroudan sulaminen, aiheuttavat
muutospaineita arktisen alueen herkille ekosysteemeille
sekä alkuperäiskansoille. Nousevat
lämpötilat muuttavat arktisen alueen elonkirjoa
paitsi tuomalla uusia lajeja etelästä, myös vaikuttamalla
paikallislajien elinympäristöihin, ravinnon
saantiin sekä muuttoreitteihin. Jääkarhujen,
hylkeiden ja mursujen kaltaisille lajeille merijääpeitteen
kutistuminen muodostaa uhan lajien
koko elinympäristön säilymiselle.
Myös alkuperäiskansoille merijää on tärkeää
metsästyksen, liikkumisen ja kulttuuritoiminnan
kannalta. Alkuperäisyhteisöt ovat vahvasti riippuvaisia
perinteisistä elinkeinoista, kuten metsästyksestä,
kalastuksesta ja porotaloudesta,
minkä takia ilmastonmuutos vaikuttaa paikalliseen
elintarviketurvaan, kulttuurin jatkuvuuteen
ja yleiseen hyvinvointiin.
Ikiroudan sulaminen taas aiheuttaa riskejä ikiroudan
päälle rakennetulle infrastruktuurille muun
muassa rikkomalla rakennuksia ja teitä. Ikiroudan
sulaessa vapautuu myös suuria määriä kasvihuonekaasuja,
mikä luo lämpenemistä entisestään voimistavan
takaisinkytkentäilmiön.
OSALLISTAVA TUTKIMUS ON TÄRKEÄÄ
ARKTISELLA ALUEELLA
Arktisen alueen voimakas lämpeneminen on onneksi
saanut monet yhteisöt huolestumaan alueen
hyvinvoinnista – osin siksi, että alueella tapahtuvilla
muutoksilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Arktisen
alueen lämpeneminen vaikuttaa ilmakehän ja valtamerten
laajan mittakaavan kiertoliikkeisiin sekä globaaliin
merenpinnan tasoon, mikä puolestaan voi
vaikuttaa ekosysteemeihin ja yhteisöihin kaikkialla
maailmassa. Lisääntynyt tutkimus arktisella alueella
on myös herättänyt keskustelua osallistavan tutkimuksen
ja yhteisöllisen oppimisen merkityksestä
arktisen alueen vaikutustutkimuksessa.
Paikallisyhteisöjen sitouttaminen on erittäin tärkeää,
sillä alueella asuu yli 40 alkuperäiskansaa, joiden
kykyyn harjoittaa perinteitään ja kulttuuriaan
muuttuva ilmasto ja ympäristö vaikuttavat. Osallistavan
tutkimuksen lähestymistavat kunnioittavat
arktisten yhteisöjen perinteistä tietämystä ja voivat
lisätä ympäristöseurannan ja ilmastoon sopeutumisen
tehokkuutta ja hyväksyttävyyttä.
Yhteistyöllä edistetään kokonaisvaltaista ymmärrystä
arktisen alueen muutoksesta ja annetaan
paikallisyhteisöille mahdollisuus osallistua aktiivisesti
ratkaisujen löytämiseen. Siksi onkin tärkeää
ottaa paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat ja erilaiset
sidosryhmät mukaan tutkimukseen jo suunnitteluvaiheesta
lähtien.
LÄMPENEMINEN AVAA
TALOUDELLISIA MAHDOLLISUUKSIA
Arktisen alueen lämpeneminen aiheuttaa suuria
riskejä alueen ekosysteemeille, mutta avaa myös
uusia taloudellisia mahdollisuuksia, sillä arktisella
Kuva viereisellä sivulla: Arctic PASSION -hankkeen järjestämässä konferenssissa Ilmatieteen laitoksen
nuoret tutkijat kävivät tutustumassa arktiseen tutkimukseen ja kolttasaamelaisten järvi- ja
metsäalueiden ennallistamistyöhön Sevettijärvellä lokakuussa 2023.
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 9

TALVI 2023-2024
alueella sijaitsee mittavia ja vielä suhteellisen käyttämättömiä
luonnonvaroja. Merijään ja ikiroudan sulaminen
tekevät aiemmin saavuttamattomista luonnonvaroista,
kuten öljystä, kaasusta ja mineraaleista,
helpommin saavutettavia, jolloin niiden hyödyntäminen
muuttuu taloudellisesti kannattavammaksi.
Esimerkiksi Venäjän arktisella alueella on maailman
suurimmat käyttämättömät öljy- ja kaasuvarannot,
joista maailman energiateollisuus on kiinnostunut.
Merijään sulaminen mahdollistaa alueen merireittien
hyödyntämisen aiempaa paremmin, kun
meriväylät pysyvät liikennöitävinä kauemmin.
Vaikka arktisen alueen laivaliikenteen suhteen ollaankin
usein liian optimistisia (Perrels ym., 2020),
arktisen alueen taloudelliset mahdollisuudet ovat
herättäneet useiden valtioiden ja yrityksien kiinnostuksen.
Geopoliittinen kiinnostus aluetta kohtaan
todennäköisesti vain kasvaa tulevaisuudessa
uusien mahdollisuuksien paljastuessa. Tasapaino
taloudellisen kehityksen, paikallisyhteisöjen tarpeiden
ja ympäristövastuun välillä on vakavasti
otettava haaste arktisen alueen kestävän tulevaisuuden
turvaamiseksi.
ILMATIETEEN LAITOS JA
ARKTINEN TUTKIMUS
Ilmatieteen laitos on ollut mukana monissa arktisen
alueen tutkimushankkeissa. Osallistavaa tutkimusta
on kehitetty esimerkiksi Arctic PASSION -hankkeessa
(linkki), jossa Ilmatieteen laitos on osaltaan
mukana luomassa ja kehittämässä arktista havaintoverkkoa
ja sen pohjalta kehitettäviä palveluita. Arctic
PASSION -hanke on Euroopan Unionin rahoittama.
Kaisa Juhanko ja Jaakko Juvonen
Lähteet:
• Perrels, A., Vihma, T., Gierisch, A., Bernard,
J., Rautio, T., and Kovalevsky, D. 2020. When
would moderation of ice conditions along
the Northern Sea Route trigger serious investment
in Polar Code shipping capacity?
• Rantanen, M., Karpechko, A.Y., Lipponen, A. et
al. 2022. The Arctic has warmed nearly four
times faster than the globe since 1979. Linkki:
https://doi.org/10.1038/s43247-022-00498-3
• Thoman, R. L., Moon, T. A. and Druckenmiller,
M. L. 2023. NOAA Arctic Report Card
2023: Executive Summary. Linkki: https://doi.
org/10.25923/5vfa-k694
Talvi oli kylmin
13 vuoteen
Talven (joulu-helmikuu) keskilämpötila
oli Suomessa noin kaksi astetta normaalikauden
1991–2020 keskiarvoa alempi.
Viimeksi keskilämpötila oli alempi talvella
2010–2011, paitsi Pohjois-Lapissa
oli kylmempää myös talvella 2017–2018.
Vaikka lähes koko maassa koettiin siis
kylmin talvi 13 vuoteen, olivat aiempina
vuosikymmeninä vielä kylmemmätkin
talvet tavallisia. Jo edellisen normaalikauden
1961–1990 keskiarvoon verrattuna
mennyt talvi oli itse asiassa puolisen
astetta keskimääräistä leudompi.
Talvi oli sääoloiltaan sikäli kaksijakoinen,
että jo lokakuussa alkanut
voittopuolisesti viileä säätyyppi vallitsi
tammikuun 20. päivään asti, kun taas
lopputalvi oli helmikuun alkupuolelle
osunutta yhtä pakkasjaksoa lukuun ottamatta
hyvin leuto.
Pysyvä lumipeite muodostui Pohjois-Lappiin
jo lokakuun alkupuolella ja
muuallekin marraskuun loppuun mennessä.
Vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen
rannikkoseudulla oli talven
aikana ajoittain lumetonta. Esimerkiksi
Sodankylän Tähtelään lumipeite saatiin
8.10., joka on viimeisten reilun sadan
vuoden ajalta neljänneksi varhaisin
pysyvän lumipeitteen muodostumispäivämäärä
yhdessä vuosien 1992 ja 2009
kanssa. Myös Helsingin Kaisaniemessä
27.11. muodostunut lumipeite säilyi läpi
talven. Edellinen pitkä lumitalvi Helsingissä
koettiin 11 vuotta sitten, jolloin
lumipeite säilyi maassa 30.11.2012–
18.4.2013 ja sitä edellinen 13 vuotta
sitten, jolloin lumipeite säilyi lähes viisi
kuukautta 18.11.2010–14.4.2011.
Ilari Lehtonen
10 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

KUUKAUDEN HAVAINTO
Kylmän ja runsaslumisen
alkutalven jälkeen tammikuun
lopulta alkaen leudoksi
muuttunut sää sai jalkakäytävät
muuttumaan erittäin liukkaiksi.
Helmikuussa jalkakäytävät
olivat monin paikoin
jäisiä lähes koko kuukauden
ajan, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun
päivystyksissä
liukastumisvammoja hoidettiin
tammi-helmikuussa lähes
kolmanneksen viimevuotista
enemmän.
KUVA: ADOBE STOCK
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 11

ITÄMERI
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista.
Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila helmikuussa 2024 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020
keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot helmikuussa 2024 on esitetty yhdeksältä asemalta.
Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa
jaksolla 1991–2020.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
HELSINKI KAIVOPUISTO
FÖGLÖ DEGERBY
RAUMA PETÄJÄS
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen helmikuussa 2024. Kuvaajissa on esitetty
mareo grafeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus. Keltainen vaakaviiva kuvaa korkean
vedenkorkeuden varoitusrajaa.
12 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

Date created: 2024-03-03
Date created: 2024-03-03
ecmf VT: Wednesday 01 January 2020 00 UTC surface Land-sea mask
ecmf VT: Friday 01 February 1991 00 UTC surface Sea ice area fraction
ecmf VT: Wednesday 01 January 2020 00 UTC surface Land-sea mask
ecmf VT: Friday 01 February 1991 00 UTC surface Sea ice area fraction
ARKTISET ALUEET
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA HELMIKUUSSA
Arktisen merijään keskimääräinen laajuus helmikuussa 2024 oli 14,6 miljoonaa km², joka
on vain noin 0,2 miljoonaa km² (tai 2 %) alle keskiarvon. Tämä on 16. pienin helmikuun
merijään laajuus arktisella alueella vuodesta 1979 alkavalla satelliittimittausten aikakaudella.
Merijäätä oli helmikuussa selvästi pienemmällä alueella kuin 1980- ja 1990-lukujen mittauksissa,
mutta merijään laajuus oli kuitenkin selvästi suurempi kuin helmikuussa 2018,
jolloin merijään laajuus arktisella alueella oli ennätyksellisen pieni, noin 6 % alle keskiarvon.
Jään peittämän alueen laajuus oli helmikuussa 2024 myös käytännössä sama kuin kaksi
vuotta aiemmin helmikuussa 2022.
Tammikuun tapaan Pohjoisella jäämerellä oli helmikuussa sekä alueita, joilla jäätä oli tavallista
vähemmän, että alueita, joilla jäätä oli tavallista enemmän. Kuten suurimman osan
aikaa vuonna 2023 jäätä oli edelleen keskimääräistä enemmän Grönlanninmerellä. Myös
Ohotanmerellä jäätä oli tavanomaista enemmän. Sitä vastoin pohjoisella Barentsinmerellä
jäätä oli selvästi keskimääräistä vähemmän, ja myös Labradorinmerellä sekä Saint Lawrencen
lahdella jään määrä oli jonkin verran tavallista pienempi.
Arctic Arctic sea sea ice ice concentration for for February 2024 2024
Average Average concentration
concentration
Anomaly Anomaly
100 100
100 100
75 75
80 80
50 50
25 25
60 60
%% 00%
%
40 40
-25 -25
20 20
Average Average ice ice edge edge February February 1991-2020 1991-2020
0 0
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella
helmikuussa 2024. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen
keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen
alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
(Data: (Data: ERA5. ERA5. Reference period: period: 1991-2020. Credit: Credit: C3S/ECMWF)
-50 -50
-75 -75
-100
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella
jakson 1991–2020 keskiarvosta helmikuussa 2024.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 13

KASVIHUONEKAASUPITOISUUDET SUOMESSA
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita
vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot
viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen
vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön
asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys
useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin
kasvien ja maaperän hengityksestä sekä poltto -
pro sessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään
tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta,
märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja
fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
14 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

TILASTOISTA POIMITTUA
Talvi (joulu-helmikuu)
oli Suomessa noin kaksi
astetta jakson 1991–2020
keskiarvoa kylmempi, mutta
puolisen astetta sitä edellisen
30-vuotiskauden 1961–1990
keskiarvoa leudompi. Keskimääräistä
kylmempi sää vallitsi
tammikuun 20. päivään
asti. Lopputalvi taas oli leuto
lukuun ottamatta yhtä helmikuun
alkupuolelle osunutta
pakkasjaksoa.
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 15

LÄMPÖTILOJA JA SADEMÄÄRIÄ HELMIKUUSSA
HELSINKI, KAISANIEMI
JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
SEINÄJOKI, PELMAA
JOENSUU
SIIKAJOKI, RUUKKI
SODANKYLÄ
UTSJOKI, KEVO
Helmikuussa 2024 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen
käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut
vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania,
ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
16 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

LÄMPÖTILOJA JA SADEMÄÄRIÄ HELMIKUUSSA
KESKILÄMPÖTILA
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 17

HELMIKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
KESKI-
LÄMPÖTILA
°C
YLIN
LÄMPÖTILA
°C
ALIN
LÄMPÖTILA
°C
SADE-
MÄÄRÄ
MM
SUURIN VRK-
SADEMÄÄRÄ
MM
LUMENSYVYYS
15. PÄIVÄNÄ
CM
2024 1991–
2020
2024 PVM 2024 PVM 2024 1991–
2020
2024 PVM 2024 1991–
2020
PARAINEN UTÖ -0,7 -1,4 5,3 3. -9,2 11. 58,2 34 26,9 16. 4 1
JOMALA JOMALABY -1,3 -2,4 4,8 3. -13,5 9. 72,0 36 36,8 16. 12 5
KAARINA YLTÖINEN -2,7 -4,3 3,5 23. -20,5 8. 56,8 41 23,6 16. 22 14
HELSINKI KAISANIEMI -2,4 -3,8 4,2 25. -17,0 9. 71,3 38 22,5 16. 29 17
HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA -3,5 -4,9 4,5 17. -23,6 8. 68,7 41 18,4 24. 53 16
JOKIOINEN ILMALA -4,1 -5,4 3,8 17. -25,4 8. 40,7 35 13,9 16. 57 19
KOUVOLA ANJALA -4,6 -5,7 4,1 25. -23,2 9. 64,1 45 18,7 16. 48 30
HEINOLA ASEMANTAUS -5,5 -6,3 4,1 17. -25,7 9. 65,0 36 19,5 16. 45 33
TAMPERE HÄRMÄLÄ -4,9 -5,7 3,8 3. -25,3 9. 48,1 30 23,9 16. 42 25
KANKAANPÄÄ NIINISALO -4,9 -5,9 3,5 3. -26,5 10. 51,8 39 25,3 16. 58 31
JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA -7,2 -7,6 2,7 3. -32,2 9. 48,9 33 21,3 16. 56 38
SAVONLINNA PUNKAHARJU -7,2 -7,7 3,8 25. -27,6 9. 46,5 34 23,7 16. 53 41
SEINÄJOKI PELMAA -5,6 -6,2 4,6 24. -26,9 11. 33,9 24 19,0 16. 36 18
KUOPIO MAANINKA -8,3 -8,4 2,8 24. -33,0 8. 53,1 35 21,6 16. 65 42
LIEKSA LAMPELA -9,5 -9,4 2,8 25. -34,1 9. 42,9 31 10,5 24. 63 45
SIIKAJOKI RUUKKI -7,7 -8,2 5,3 24. -31,3 11. 37,3 30 8,9 16. 64 36
SUOMUSSALMI PESIÖ -9,8 -10,5 2,2 24. -33,2 9. 58,7 40 10,2 1. 94 66
ROVANIEMI APUKKA -10,5 -11,6 3,2 24. -36,1 9. 29,2 30 8,3 21. 71 55
SODANKYLÄ TÄHTELÄ -10,9 -12,1 2,3 24. -33,7 9. 22,2 31 5,6 21. 75 68
INARI SAARISELKÄ -10,4 -12,0 1,6 25. -26,8 9. 19,0 32 4,6 17. 77 68
ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI -10,8 -12,3 1,1 24. -31,2 11. 27,7 39 8,3 3. 88 81
UTSJOKI KEVO -10,8 -12,6 3,2 24. -33,4 11. 18,4 25 3,0 17. 52 59
AURINGONPAISTETUNNIT
LUMENSYVYYS
KUUKAUSISUMMA
15.2. 29.2.
PAIKKAKUNTA 2024 1991–2020
UTÖ 39,5 61
MAARIANHAMINA 52,2
TURKU 46,2 67
HELSINKI 48,1 71
JOKIOINEN 62,4 68
KOUVOLA 62,9 62
JYVÄSKYLÄ 55,9 63
KUOPIO 47,4
KORSNÄS 72,1
OULU 62,3
ROVANIEMI 23,5
SODANKYLÄ 46,9 59
UTSJOKI 28,9 47
18 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

HELMIKUUN TUULITIEDOT
Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.
PARAINEN, UTÖ
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
KALAJOKI, ULKOKALLA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT
0–1 m/s
tyyni
1–4 m/s
heikko
4–8 m/s
kohtalainen
8–14 m/s
navakka
14–21 m/s
kova
21– m/s
myrsky
HAVAINTOASEMA 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29.
KOTKA, HAAPASAARI
HELSINKI, HARMAJA
HANKO, RUSSARÖ
PARAINEN, UTÖ
KÖKAR, BOGSKÄR
HAMMARLAND, MÄRKET
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
KRISTIINANKAUPUNKI
VALASSAARET
KALAJOKI, ULKOKALLA
KEMI, AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty
oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 19

KESKILÄMPÖTILAN VIIKKOENNUSTEET JA POIKKEAMAT VIIKOILLE 12–17
Ennuste on tehty 18.3.2024, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
18.3.–24.3.
25.3.–31.3.
1.4.–7.4.
°C
°C
8.4.–14.4.
15.4.–21.4.
22.4.–28.4.
°C
°C
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät
kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
20 | ILMASTOKATSAUS 2/2024

FMI’S MONTHLY CLIMATE BULLETIN – SUMMARY OF FEBRUARY 2024
Winter gave way to
rainfalls in February
February began with mild and windy weather, but after the 5th the mercury plunged to
frigid temperatures. The cold spell lasted until mid-February. On the contrary, late February
was rainy and unusually or exceptionally mild, especially in the north.
The mean temperature in February
was close to the long-term average
from 1991–2020 in the central parts
of Finland and in the western sea areas.
However, in the south, as well as
in Lapland, the mean temperature was
1–2 °C above the average.
With regard to temperature, the
month could be divided into three periods.
The first four or five days were
mild, then there was a cold spell that
lasted approximately a week in the
south and a week and a half in the
east and north. The latter half of the
month was generally unusually mild,
in northern Finland even exceptionally
mild with temperatures 7–10 °C
above the average during the last
week of February.
In northern Finland February began
with a noteworthy windstorm.
On the evening of the 1st, a 10-minute
sustained wind speed of 35.9 m/s was
measured on the top of Laukukero fell
in Muonio. Stormy northwesterly winds
blew also in the Bothnian Bay.
The warmth in the beginning of
February culminated on the 3rd
when a temperature of 5.5 °C was
measured in Rauma. On the 5th cold
airmass reached Finland from the
northeast and within the next week
temperature dropped in many places
in the central and northern parts
of Finland below -30 °C on several
nights. The coldest reading, -39.7 °C,
was measured in Tulppio, Savukoski
on the morning of the 9th.
The weather turned considerably
milder in mid-February. Also, widespread
heavy precipitation occurred
on 16–17 February as a deep low-pressure
system moved northeast over Finland.
In the south it rained heavily, in
Jomala even 36.8 mm within a single
day on the 16th, while in the regions of
Keski-Suomi, North Savo and Kainuu
it snowed locally by more than 20 cm.
Also, widespread freezing precipitation
occurred in southern Finland.
The latter half of February was
characterized by mild southerly winds,
cloudy and occasionally foggy weather,
accompanied by several frontal
zones with precipitation areas passing
over Finland. The form of precipitation
varied from rain to wet snow and
many streets were covered by local
floods especially on 24–26 February
when temperature remained close to
or above 0 °C in the whole of Finland.
Eventually, the precipitation levels
in February were above the long-term
average throughout Finland except in
Lapland. The highest level of precipitation,
90.3 mm, was measured in Kangasniemi
in South Savo.
The snow depth varied mainly between
50–100 cm in the east and north,
while there was barely any snow in the
southwestern archipelago during most
of February. The highest snow depth in
February, 119 cm, was measured in Paljakka,
Puolanka on the 25th.
Ilari Lehtonen
-39.7 °C
Tulppio,
Savukoski, 9.2.
+6.2 °C
Santahaka,
Kokkola, 24.2.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: FEBRUARY 2024
• February was the warmest February
on record globally: 0.81°C above the
1991-2020 average for February and
0.12°C above the temperature of the
previous warmest February, in 2016.
• This is the ninth month in a row that
is the warmest on record for the
respective month of the year.
• In Europe, it was wetter than
average. Wind and heavy rainfall associated
with several storms caused
widespread damage and disruptions.
Source: Copernicus Climate Bulletin
ILMASTOKATSAUS 2/2024 | 21

Ilmatieteen laitos
ilmastokatsaus@fmi.fi
www.ilmastokatsaus.fi