ONKO IHMISELLÄ SIELUA? - Finavia

Sinäkin 

olet syntipukki 

26 

Viva 

Via Helsinki! 14 

Anu Pentik 

ei pelkää lamaa 

10 

NKO IHMISELLÄ SIELUA? 

F I N A V I A N L E H T I L E N T O M A T K U S T A J A L L E 1 / 2 0 0 9

10 

S I S Ä L L Y S 

Aino, Tomi, Ching-yi ja Edward 

haluavat tuoda Helsinki-Vantaalle 

metsän, avannon ja saunan. 

26 

Syitä etsitään yleensä vain 

niille asioille, jotka ovat menneet huonosti. 

2 

m a a & i l m a 

Päätoimittajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 

Uutisia ja ajankohtaista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 

Kenttäpiispa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 

Lentosuukko . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 

Profiili . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 

Anu Pentik: Taantumassa tarvitaan mielihyvää . . 1 0 

4 X S u o m i - ko kemus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 4 

Jonanna Sinisalo: Ihminenkö pelkkä eläin? . . . . . . . . . . 2 0 

Mitäs me syntipukit! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 6 

700 km ohjaamon silmin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 0 

Kiinalaisia juttuja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 4 

Täysosumia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 0 

Terminaalilegendoja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 2 

Taivaalla: Jospa voisin vaihtaa elämää . . . . . . . . 4 2 

Viisi tähteä: ”Häkäpöntön” kyytiä Pekingissä . . . . . . 4 3 

Anu Pentik: 

“Graafinen, kova mustavalkoisuus 

ei vetoa ihmisiin taantuman aikana.” 

22

P Ä Ä T O I M I T T A J A L T A 

Vastuunkantaja vai syntipukki? 

Kun katsoo maapallon satelliittikuvaa, huomaa, että 

valtioiden rajat ovat vain veteen piirrettyjä viivoja. 

Todellisuudessa maapallomme – ja myös ihmisrotumme 

– on yksi. Kun maapallon toisella puolella sademetsät 

häviävät tai mereen valuu öljyä, on se myös 

meidän ongelmamme. Asummehan samalla pallolla. 

On aivan välttämätöntä tehdä yli kansallisten rajojen 

ulottuvaa yhteistyötä, jos mielimme selvitä esimerkiksi 

ympäristöongelmien kaltaisista laajoista haasteista. 

Suomalaiset asiantuntijat ovat arvostettuja maailmalla. 

He nousevat Helsinki-Vantaalla lentokoneeseen ja 

rientävät kongresseihin, joissa yhdistetään maailman 

paras tieto, taito ja osaaminen. Lentoliikenne on kutistanut 

etäisyydet ja yhdistänyt eri puolilla maapalloa 

elävät ihmiset samojen neuvottelu- ja suunnittelupöytien 

ääreen ratkomaan yhteisiä pulmia. 

Paitsi ympäristöasioissa, yhteisiä ponnisteluita 

tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan myös 

Suomen elinkeinoelämän pitämiseksi hengissä. 

Ilman lentoyhteyksiä eivät kotimaiset 

tuotteet, osaaminen eivätkä suomalaiset 

asiantuntijat pääsisi liikkumaan syrjäisessä 

pitkien etäisyyksien maassamme. 

On lennettävä nyt, jotta voisimme 

myös tulevaisuudessa lentää – ja sen 

myötä menestyä ja säilyttää kilpailukykymme 

valtiona. 

Takana ovat ajat, jolloin eristyneet 

kansallisvaltiot hoitivat vain omat asiansa 

ja kansalaisten elämänpiiriksi riitti 

suksenkantama. Nyt maailma on jo meillä. 

Esimerkiksi lähikaupan hyllyillä olevis- 

Finavian lehti matkustajille 1/2009, ISSN 1796 - 6957, julkaisupvm 28.4.2009 l Julkaisija Finavia, 

PL 50, 01531 Vantaa puh. (09) 82 771, faksi (09) 8277 2090 l Päätoimittaja Irmeli Paavola, irmeli. 

paavola@finavia.fi puh. (09) 8277 2002 l Toimitus Mediafocus Oy, toimitus@mediafocus.fi l Valo 

kuvat Marja Helander ja Jyrki Komulainen l Ulkoasu Lasse Rantanen Graafikko Jaska Poikonen l 

Painopaikka Libris Oy l Paperi Galerie Art Silk l Painosmäärä 30 000 

ta tavaroista vain ani harva on valmistettu maassamme. 

Paluuta globaalista maailmasta omavaraistalouksiin – tai 

yksityisautoilusta hevoskärryjen aikaan – ei enää ole. Yhtä 

mahdoton olisi ajatus Suomesta ilman lentoyhteyksiä. 

Etenkin vaikeuksien keskellä ihmisluonnolle on tyypillistä 

kääntää katse itsestä poispäin ja etsiä syntipukkia. 

Kirjailija Johanna Sinisalon Linnunaivot-kirjassa arvellaan, 

että mikäli jokainen suomalainen joutuisi kasaamaan 

jätteensä viikon ajan olohuoneensa nurkkaan ja ottamaan 

niiden hävittämisestä itse vastuun, asenteemme 

muuttuisi. On kuitenkin helpompaa etsiä syyllistä muualta 

kuin tarttua itse toimeen ja vaikuttaa omaan arkielämään 

konkreettisin teoin. 

Syntipukkeja on ollut kautta aikain. Lehtemme sivulta 26 

alkavassa artikkelissa pohditaan, miksi ihmisen on niin 

vaikeaa ottaa vastuuta omasta toiminnastaan – ja miksi 

on niin paljon helpompaa vyöryttää syy jonnekin 

muualle. Yksi nykyajan syntipukeista on lentoliikenne 

– ja me kaikki lentomatkustajat, jotka emme itsesyytöksiltäkään 

ole välttyneet. On mielenkiintoista 

nähdä, että kun syntipukista puhutaan, 

unohdetaan tosiasiat ja tilalle astuvat 

tunne ja mielikuvat. Unohdetaan, että 

lentoyhteydet ovat maamme menestymisen 

elinehto ja kansainvälisen yhteistyön 

mahdollistaja. Unohdetaan, että lentoliikenteen 

osuus kaikista päästöistä on tällä 

hetkellä noin kahden prosentin luokkaa. 

Ja ennen kaikkea unohdetaan, että todellista 

vastuuta on tosiasioiden näkeminen. 

Vastuullisia kevätpäiviä! 

F I N A V I A N L E H T I L E N T O M A T K U S T A J A L L E 1 / 2 0 0 9 

3 

m a a & i l m a

kentällä 

Rennosti 

Helsinki–Lontoo-akselilla 

Suosituimmat vaatemerkit, muotinäytöksiä, samppanjabaari. Euroopan suurin 

ostoskeskus The Village sijaitsee Shepherds Bushissa, lähellä Notting Hilliä. Se kätkee 

sisälleen 265 myymälää, joiden valikoimista ostosmatkailija löytää tämän hetken 

arvostetuinta huippudesignia. 

Kuninkaan haarniska, kuusi vaimoa ja turnajaiset. Henrik XIII kruunattiin Englannin 

kuninkaaksi viisisataa vuotta sitten. Juhlan kunniaksi Lontoo tarjoaa historiasta 

kiinnostuneille runsaasti näyttelyitä ja tapahtumia, joissa voi tutustua tarkemmin 

ristiriitaisen hallitsijan elämään. 

Voulez-vous, Souper-Trouper ja Dancing Queen. Musiikin ystävien kannattaa 

varata paikat Lontoon mielenkiintoisimpiin ja suosituimpiin musikaaleihin, kuten 

Abban musiikista ammentavaan Mamma Mia!:aan, Disneyn Leijonakuninkaaseen 

ja Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitukseen. 

easyJetillä perille 

Mutta entäpä tämä: suomalainen sauna Piccadilly Circuksella viime marraskuussa! 

Sauna kuului suomalaisten matkailujärjestöjen kampanjaan, jolla houkuteltiin 

Suomeen englantilaisia turisteja. Kampanjaan osallistui myös halpalentoyhtiö easy- 

Jet, joka aloitti reittilennot Lontoon Gatwickistä Helsinkiin viime vuoden lopulla. 

easyJet liikennöi reittiä päivittäin maanantaista sunnuntaihin. 

easyJetillä ollaan tyytyväisiä Gatwick–Helsinki-reitin matkustajamääriin. 

– Vahva euro kannustaa suomalaisia matkustamaan Lontooseen. Erityisen iloisia 

olemme kuitenkin siitä, että koneemme täyttyvät molempiin suuntiin, easyJetin 

Pohjois-Euroopan aluejohtaja Thomas Haagensen sanoo. 

easyJetin alkuvuonna teettämän selvityksen mukaan suomalaiset arvostavat Lontoossa 

eniten sen monipuolisia ostosmahdollisuuksia. Englantilaiset puolestaan arvostavat 

Helsingin rentouttavaa ilmapiiriä ja leppoisia ihmisiä. He myös nimesivät 

Helsingin Euroopan vähiten stressaavaksi kaupungiksi. Stressaavin kaupunki on 

englantilaisten mielestä Lontoo. 

easyJet lentää Helsinki-Vantaan ja Gatwickin väliä 156-paikkaisella Airbus A319 

-lentokoneella. Yhtiön kesäaikataulut ovat voimassa maaliskuun lopusta lokakuun 

loppuun. Lento Helsinki-Vantaalta Gatwickiin lähtee kesäaikataulussa klo 13.50. 

Lisätiedot: 

www.visitlondon.com 

www.easyjet.com 

4 


Automaattisesti 

lentoon 

Automaattinen lähtöselvitys 

onnistuu Helsinki-Vantaalla 

seuraavien 12 lentoyhtiön lennoilla:

Radan rakentaminen alkoi 

Uuden kehäradan peruskivi muurattiin 6. maaliskuuta Vantaan Ilolassa. 

Lentoaseman alueelle tulevien 

ajotunneleiden louhintatyöt 

käynnistetään huhtikuun 

lopussa. Martinlaakson radan 

ja pääradan yhdistävälle kehäradalle 

tulee alkuvaiheessa 

neljä uutta asemaa, joista yksi 

on Helsinki-Vantaa. Rata valmistuu 

vuonna 2014. 

www.keharata.fi 

Kentällä verkkoon 

Pitäisikö vielä varmistaa jatkoyhteydet kotimaassa tai lähettää sähköposti 

työpaikalle? Se onnistuu helposti Finavian langattomassa ja 

maksuttomassa verkossa, joka toimii kaikilla Helsinki-Vantaan lentoaseman 

odotusalueilla sekä kahviloiden ja ravintoloiden asiakastiloissa. 

Kun kannettava tietokone on verkon alueella, näytölle ilmestyy siitä 

tieto automaattisesti. Jos mukana ei ole omaa tietokonetta, yhteyden 

verkkoon saa terminaalin internet-kioskeissa ja pidempiaikaiseen työskentelyyn 

tarkoitetussa eService Barissa lähellä porttia 19. Näissä paikoissa 

internetin käyttö on maksullista. 

Pääseekö Kittilään Airbus A320:lla? 

Vastaus löytyy Finavian uusilta B2B-verkkosivuilla. Sivusto on suunnattu 

pääasiassa lentoyhtiöiden reitti- ja verkostosuunnittelijoille sekä 

kaupallisista asioista vastaaville. Sivustolta löytyvät omat osiot myös 

matkanjärjestäjille. 

www.finavia.fi/airlines 

Kaikki reitit yhdellä haulla 

Helsinki-Vantaan internet-sivujen aikatauluhausta saa tiedon nopeimmista 

lentoyhteyksistä vaikkapa Helsingistä Milanoon tai Frankfurtista 

Helsinkiin. Hakupalvelusta löytää vaivattomasti yksittäisen kentän 

kaikki suorat reittiyhteydet ja -lennot, joiden vaihtoaika on enintään 

kahdeksan tuntia. Hakutulos sisältää myös halpalentoyhtiöiden reittilennot. 

Aikatauluhausta on tullut Helsinki-Vantaan nettisivujen ylivoimaisesti 

suosituin palvelu heti reaaliaikaisten lentotietojen jälkeen. 

Aikatauluhaku avattiin vuoden alussa myös Oulun, Turun, Tampere- 

Pirkkalan ja Vaasan lentoasemien internet-sivuille. 

www.helsinki-vantaa.fi/aikatauluhaku 

www.lentoon.fi 

” k e n t t ä p i i s p a ” 

Kaukaisia lähimmäisiä 

” k e n t t ä p i i s p a ” 

Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala 

Maailma ei ole Sky City eikä Business City, vaikka lentokenttiemme 

auloissa ja liikekujilla ensimmäisenä aistimmekin 

juuri bisneksen ja turismin. Ollaan rentoja ja rutinoituneita, 

istutaan läppäri polvilla, astellaan kommunikaattori korvalla. 

Financial Timesin punertava kulma on sopivan näkyvästi 

kainalossa. Toisaalla luodaan vielä viime silmäys matkaesitteen 

värikylläisiin lupauksiin: palmuja ja bungaloweja, kristallinkirkasta 

vettä, kirjavia kaloja. 

Laukkujensa kanssa näet liikkuu yhä enemmän myös niitä, 

joille jet setin lupauksia kuiskiva ympäristö on outo ja joita 

sen kliininen kiilto ahdistaa. Edessä ei ole paratiisi vaan 

ankea lähiö, jossa ei ole tutun tuttua – tai sitten kaikki odotettavissa 

oleva on liiankin tuttua. Muukalaisuutta, ohittavia 

katseita, syrjintää, gettoutumista. 

Alati kasvava osuus globaalista liikenteestä on tulevina 

vuosina ja vuosikymmeninä pakolaisuutta. Olemme perinteisesti 

ottaneet – joskus tosin pitkin hampain – vastaan niitä, 

joita ajaa poliittinen vaino ja siitä purkautuva väkivalta. 

Vaatiihan suopeuteen moraali ja onhan kansainväliset sopimukset 

täytettävä. Mutta ”elintasopakolainen” – hän on jotain 

muuta. Pois ne, jotka tulevat kahmimaan helppoa hyvää 

meidän taskuistamme! 

Monen on vielä vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset eivät 

lähde kotimaastaan ja kulttuuristaan makean elämän kaipuussa, 

vaan ylipäänsä pysyäkseen hengissä. Yhä useampaa 

ajaa kokonaisvaltainen epätoivo. On alkanut uusi, nälän 

ja kurjuuden lietsoma kansainvaellusten aalto, joka voi lähivuosikymmeninä 

kasvaa vielä suuremmaksi kuin se, johon 

antiikin Rooma aikoinaan luhistui. 

Nyt on viimeistään oivallettava ihmiskunnan kaiken kattava 

kohtalonyhteys. 1800-luvun radikaali kristitty, Søren 

Kierkegaard, on muotoillut tämän erittäin osuvasti: 

”Koko maailmassa ei ole ainoatakaan ihmistä, joka olisi 

tunnistettavissa niin varmasti ja helposti kuin lähimmäisemme. 

Sinä et voi 

milloinkaan hänestä 

erehtyä, sillä lähimmäisiäsi 

ovat kaikki 

ihmiset. … Sinun 

tulee rakastaa itseäsi 

niin kuin rakastat 

lähimmäistäsi, kun 

rakastat häntä niin 

kuin itseäsi.” 

Jos emme tätä 

oivalla, edessä on 

globaali katastrofi. 

Tampereen 

hiippakunnan piispa 

Juha Pihkala 

Kuva Eriika Ahopelto 

5 

m a a & i l m a

6 


kentällä 

Kahvin arvoitus 

Kahvi muuttui välttämättömäksi heti, kun se kiellettiin. 

Kahvihammasta kolottaa. On varhainen aamu ja vilkuilen 

ympärilleni Turun lentoasemalla kahvilaa etsien. Kauan ei tarvitse 

etsiä: puna–sini-sävyinen Hello Café hymyilevine logoineen 

näkyy kauas ja näyttää iloiselta ja raikkaalta. Sinne! 

Sisällä kahvilassa on lämmin tunnelma, jazz-musiikki soi 

taustalla ja tarjolla on useita vaihtoehtoja. Olen oikeastaan yllättynyt: 

maakunta-asema tuntuu varsin kansainväliseltä. Tilaan 

focaccian ja espresson. Posliinikuppikin ilahduttaa. Se on muodoltaan 

kuin rutattu muovimuki. 

Tummapaahtoinen espresso on Suomessa aika tuore tuttavuus. 

Vaikka me suomalaiset juomme nykyisin 4–5 kuppia kahvia 

päivässä, ei kahvin historia täällä Pohjolassa ole kovin ruusuinen. 

1800-luvulle saakka kahvi ostettiin papuina, jotka jokainen 

jauhoi kotonaan. Koska kahvi oli kallista, sitä jatkettiin 

usein sikurin juurilla. Maailmansotien aikaan kahvi oli kortilla, 

joten sille keksittiin korvikkeita, joissa vain pieni osa oli kahvia. 

Mutta miten ihmeessä kahvista tuli näin suosittu juoma? Erään 

teorian mukaan suosio lähti nousuun, kun ottomaanisulttaani 

kielsi sen Istanbulissa vuonna 1543. Kahvi oli muka vaaraksi yhteiskunnalle. 

Mikäs sen houkuttelevampaa kuin vaarallinen ja 

kielletty! Kymmenen vuotta kiellon jälkeen Istanbulissa avattiin 

ensimmäinen kahvila. 

Venetsiaan ja muihin Euroopan satamakaupunkeihin 

kahvi tuli muiden kauppatavaroiden mukana 1500–1600-luvulla. 

Vuoteen 1675 mennessä esimerkiksi Lontoossa oli jo yli 3 000 

kahvilaa. Turussakin kahviloita tiedetään olleen jo 1700-luvulla, 

vaikka silloisessa Ruotsi-Suomessa kahvinjuonti oli kielletty. 

Viimeinen kielto kumottiin vuonna 1802. 

Paitsi paheellisena kahvin juontia on pidetty terveydelle haitallisena. 

Kirjailija Honoré de Balzacille (1799–1850) kahvin 

arveltiin koituneen jopa kohtaloksi, sillä hänen kuolinsyykseen 

on aikanaan kirjattu "ylityö ja kahvin väärinkäyttö". Varhaisissa 

tutkimuksissa kahvia epäiltiinkin sydämelle vaaralliseksi, mutta 

tupakoinnin huomioiminen tilastollisessa käsittelyssä hälvensi 

epäilyt. Itse asiassa kahvin suosio kasvoi Euroopassa 1600-luvulla 

samassa tahdissa tupakoinnin yleistymisen kanssa. 

Nyt kahvia voi juoda kevein mielin. Sitran ja Suomalainen 

Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjaston artikkeli väittää 

kahvin olevan haitaton nautintoaine, jota voi juoda niin paljon 

kuin oireitta sietää. Kahvin säännöllinen nauttiminen saattaa jopa 

pienentää riskiä sairastua diabetekseen tai maksasairauksiin. 

Kiitos kofeiinin, oloni on paljon pirteämpi. Ei ihme, että 

esimerkiksi yöunensa lyhyinä pitäneen Napoleon Bonaparten 

tiedetään litkineen valtavia määriä kahvia. Pienen kahvikirjan 

toimittaneen Hattie Ellisin mukaan kahvin piristävän 

vaikutuksen ansioksi voidaan laskea myös se, että kahvi ylipäätään 

keksittiin. Legendan mukaan etiopialainen vuohipaimen 

oli huomannut, että eläimet piristyvät syötyään tiettyjen pensaiden 

lehtiä ja marjoja. Marjojen sisältä löytyivät kahvinpavut. 

Ennen Turusta lähtöäni poikkean iltapäiväkahville – tällä kertaa 

kuitenkin eri kahvilaan. Toinen Hello Café nimittäin odottaa 

minua turvatarkastuksen takana. ”Kiitos. Tuon sen pöytään”, 

kuulen kassalla sanottavan. Joku muukin on tainnut tilata paitsi 

kahvin myös lämmitettävän focaccian. 

Teksti: Tiia Soininen 

Kuva: Jyrki Komulainen

Hello Café 

Finavian kaupallisen liiketoiminnan johtaja Mats Rosin ja liiketoiminnan 

kehittäjä Sari Saari katsovat Turun lentoaseman uutta kahvilaa 

tyytyväisinä, mutta heidän mielensä ovat jo tulevassa. Kehitysideoita syntyy 

tasaiseen tahtiin. Hello Café -ketjun seuraava kahvila avataan syksyllä 

Kuusamon lentokentän uudessa terminaalissa: 

– Halusimme luoda mutkattoman ja lämpimän ympäristön. Nimi Hello 

Café tukee tavoitettamme – se tervehtii asiakkaitamme. Olimme yllättyneitä, 

että tämä nimi oli vielä rekisteröimättä: ehkä se on niin, että 

kaikkein yksinkertaisimpia asioita ei huomaa, vaikka monesti yksinkertainen 

on paras. 

- Finavian uusi kahvilakonsepti, josta on tarkoitus muodostua 

lentoasemakahviloiden ketju. 

- pyrkii luomaan lentoasemille valtakunnallisen asiakaslupauksen. 

Palveluvalikoima valitaan asiakaslähtöisesti 

ja asemakohtaisesti – suunnittelussa huomioidaan aseman 

koko ja matkustajarakenne. 

- suodatinkahvin lisäksi erikoiskahveja ja virvokkeita. A-oikeudet. 

- saatavilla myös pokkareita, lehtiä, makeisia ja muita 

oheistuotteita. 

- useita pistorasioita kannettavaa tietokonetta tai kännykän 

lataamista varten. 

- mahdollisuus franchising-yrittäjille: yhteismarkkinointi ja 

yhteiset ostokanavat tekevät toiminnasta kustannustehokasta 

l e n t o s u u k k o 

Karoliina Kallio 

”Lähden lyhyillekin työmatkoille mielelläni, sillä rakastan 

laulamista ja esiintymistä. Olen ollut Waldo’s People -yhty- 

een solistina nyt vuoden ajan, ja keikkatahtimme on kiihty- 

nyt jatkuvasti. Bändin kanssa on helppo matkustaa – miehiä 

ei tarvitse odotella samalla tavoin kuin naisia. 

Olemme saaneet reissata yhtyeen kanssa melko rauhas- 

sa, vaikka yhä useammat ihmiset tunnistavatkin meidät ken- 

tällä ja koneessa. Edellisellä Levin matkallamme monet mat- 

kustajat poikkesivat luonamme ja toivottivat onnea touko- 

kuisiin Moskovan Euroviisuihin. Tuntui mukavalta huomata, 

että suomalaiset seisovat takanamme. 

Nautin Moskovan-matkaan valmistautumisesta, enkä 

halua pilata odotusta liialla jännittämisellä. Kahden viikon 

reissuun kuuluu paljon harjoituksia, esillä oloa tiedotusti- 

laisuuksissa ja tietysti itse kilpailu. Toivottavasti kaikki su- 

juu suunnitelmien mukaan, ja voimme palata matkalta ta- 

kaisin hyvillä mielin. 

Työmatkoihin ei yleensä liity samanlaista ylellisyyden 

tunnetta kuin lomamatkoihin. Saavun len- 

toasemalle yksin bussilla, ja palaan 

matkan jälkeen bussilla kotiin. Jos 

olen väsynyt, pyydän bändin po- 

jilta kyydin kentältä kotiovelle. 

Lomamatkoille lähden muu- 

taman kerran vuodessa mie- 

heni ja ystävieni kanssa. Vii- 

meksi olimme rentouttaval- 

la rantalomalla Thaimaassa. 

Saavumme lentoasemalle aina 

hyvissä ajoin, jotta ehdimme 

nautiskella siellä olostamme. 

Syömme hyvän aterian jossain 

aseman ravintoloista tai kah- 

viloista. Lisäksi tarkastan kau- 

neusmyymälöiden tarjonnan, 

vaikken ostaisikaan mitään. 

Lentoasemalle on aina 

yhtä upeaa saapua: siinä 

on matkalle lähdön tunnel- 

maa ja jännitystä. Toivon, et- 

tä tunne säilyy jatkossakin li- 

sääntyvistätyömat- koistahuolimat- ta!” 

KAROLIINA KALLIO 

– syntyi Savonlinnassa 1979. 

– asuu avopuolisonsa kanssa Helsingissä. 

– valittiin Tenavatähdeksi kappaleella ”Kun laulaa 

saan” 1990, osallistui Idols-laulukilpailuun 2005. 

– on ollut Waldo’s People -yhtyeen solistina 

vuodesta 2008. 

– edustaa yhtyeen kanssa Suomea Moskovan 

Euroviisuissa 12.–16. toukokuuta kappaleella 

”Lose Control”. 

Teksti: Paula Larjo Kuva: Pasi Hytti 

7 

m a a & i l m a

8 


PROfiili 

Olen sosiaalinen savolainen, joka löysi miehen Helsingistä ja 

spesiaali-ilmapiirillä varustetun työpaikan Helsinki-Vantaalta. 

Lentokenttä on oma pikkukaupunkinsa, jossa on lähtemisen 

tunnelmaa. Työntekijän täältä on kuitenkin vaikea lähteä toiseen 

työpaikkaan: kun me helsinkivantaalaiset kävelemme terminaaleissa 

henkilökortti kaulassa, tervehdimme aina toisiamme. Emme 

me välttämättä toistemme nimiä muista, mutta kuulumiset 

jutellaan! Tänne juurtuu. 

Kieliä 

Me terminaalioppaat teemme kahta vuoroa. Aamuisin aika kuluu 

pääasiassa lähtöauloissa, iltapäivisin hektisin aika on kello 

14–15.30, kun otamme vastaan laajarunkokoneet. Aasiasta tulee 

joinakin päivinä jopa seitsemän konetta – siis parhaimmillaan 

lähes 1 200 matkustajaa. Heistä 70–80 prosenttia jatkaa toiselle 

lennolle. Ohjaamme matkustajat non-Schengen-alueen turva- ja 

passintarkastukseen ja vastaamme kysymyksiin. 

Kansainvälisessä työssä kielitaidosta on etua. Puhun englantia 

ja saksaa parhaiten, ruotsia hyvin sekä pari sanaa italiaa ja rans- 

Terminaaliopas 

Annaleena Haapalahti 

kaa, mutta japaniksikin onnistuu sanan ”jatkolento” sanominen 

ja venäjäksi porttinumerot. Lentokentällä kulttuurierot paitsi 

kuuluvat myös näkyvät. Esimerkiksi japanilaiset ovat selvästi 

tottuneet ruuhkaan, ja ryhmissä matkustaessaan he mahtuvat 

käsittämättömän pieneen tilaan. Länsimaalaiset taas jonottaessaankin 

pitävät vähintään puolen metrin välimatkan seuraavaan. 

Päivityksiä 

Aloitin terminaalioppaana neljä vuotta sitten ja viime vuonna 

työnkuvani laajeni. Palveluneuvojien matkustajaohjausyksikössä 

työskentelee 35 henkilöä ja suurin osa meistä toimii nyt myös 

liikennetietopäivystyksessä. Päivitämme terminaalien opastauluille, 

internetiin ja teksti-tv:hen tiedot saapuvista ja lähtevistä 

koneista: onko kone myöhässä, lähestymässä, jo laskeutunut. 

Tällä hetkellä työni on myös osa opintojani. Suoritan tradenomin 

jatkotutkintoa ja lopputyössäni selvitän, miten voisimme 

parantaa non-Schengen-alueen palvelua entisestään. Keskityn siihen 

alueeseen, jonne Euroopan ulkopuolelta saapuvat matkustajat 

ensin tulevat ja josta he jatkavat matkaa turvatarkastukseen

Teksti: Tiia Soininen Kuva: Jyrki Komulainen 

ja edelleen seuraaville lennoille. Parantamisen varaa on aina, vaikka juuri häämatkalta 

palanneena voin kotikenttäedustani huolimatta sanoa, ettei Helsinki-Vantaa 

turhaan ole mielipidemittauksissa sijoittunut kärkisijoille. Kävimme 

Japanissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Kaliforniassa ja New Yorkissa – 

kyllä Helsinki-Vantaalla kulkeminen vaan on selkeää. 

Tilanteita 

Yksi vähemmän tiedetty osa terminaalioppaan työtä ovat opastuskierrokset, joita 

vedämme aamupäivisin syyskuusta toukokuuhun. Keväisin Helsinki-Vantaaseen 

käy tutustumassa paljon luokkaretkeläisiä, mutta yhtä lailla meillä vierailee 

yritysvieraita ja eläkeläisiä. 

Se tässä työssä onkin parasta: vaikka työtehtävät pysyvät samoina, ihmiset 

vaihtuvat joka päivä ja tunti. Tietysti asiakaspalvelu on välillä raskasta. Kun matkustajalla 

on kiire tai hän on väsynyt tai myöhästynyt jatkolennolta, on ymmärrettävää, 

että turhautuminen purkautuu meihin virkailijoihin. Mutta moni sanoo 

jälkeenpäin, että voi anteeksi, eihän tämä sinun vikasi ole. Pääasia että voimme 

olla avuksi – ja joskus viattomalle raivoaminenkin voi auttaa asiakasta. Hyvääkin 

palautetta tulee. Kerran neuvoin iäkkäälle pariskunnalle, minne talvitakit 

voi jättää säilytykseen Kanarian matkan ajaksi. Olet oikea enkeli, mies kiitteli. 

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista tässä työssä on uskallus osallistua tilanteisiin, 

huomata, kuka apua tarvitsee ja mennä auttamaan. Minulle tilanteiden 

näkeminen jää joskus päälle. Mies on ruokakaupassa huomauttanut, että hei, 

et ole nyt töissä! 

t i e s i t k ö 

Kiitoteiden yhteispituus 

Finavian omistamien lentoasemien (yhteensä 

25 lentoasemaa) kiitoteiden yhteispituus on 

66,4 kilometriä. VR:n mukaan Suomen raide- 

pituus (raidekm) on 8 816 kilometriä. Tiehallin- 

non mukaan koko Suomen tieverkon pituus on 

noin 454 000 kilometriä. 

Lyhin etäisyys 

lentoasemien välillä 

Toisiaan lähimmät lentoasemat Suomessa ovat 

Helsinki-Vantaa ja Helsinki-Malmi, joiden etäisyys 

linnuntietä on noin 9 260 metriä. Lyhin 

säännöllisen reittiliikenteen reitti on Helsinki-Vantaan 

ja Tampere-Pirkkalan välillä. Reitin 

pituus on noin 141 kilometriä. Toiseksi lyhin 

säännöllisen liikenteen reitti on välillä Helsinki- 

Vantaa–Turku. Näiden lentoasemien välimatka 

on 150 kilometriä. 

Autoliikenne 

Helsinki-Vantaalla 

Helsinki-Vantaa on Suomen vilkkaimman lentoaseman 

lisäksi myös maan suurin taksitolppa 

ja toiseksi suurin bussiasema. Henkilöautoille 

Helsinki-Vantaalla on 9 000 hallipaikkaa, mikä 

on enemmän kuin Helsingin keskustan parkkitaloissa 

yhteensä. 

Sylilapsien matkatavarat 

Matkatavaroiden kuljettamisen säännöt saattavat 

vaihdella lentoyhtiöittäin. Finnairin sääntöjen 

mukaan omalla istuinpaikalla matkustavalla 

lapsella saa olla yhtä paljon matkatavaraa 

kuin aikuisella kyseisellä lennolla. Alle 2-vuotiaan 

turvaväline luetaan tällöin lapsen käsimatkatavaraksi. 

Jos alle 2-vuotiaalla ei ole varattua 

paikkaa, hänellä saa olla 10 kiloa ruumassa 

kuljetettavaa matkatavaraa ja kokoontaitettavat 

rattaat. 

Eläinten tuonti Suomeen 

Eläinten tuontivaatimukset vaihtelevat eläinlajin 

ja alkuperämaan mukaan. Yleensä tuotaessa 

eläimiä muista EU-jäsenmaista ovat voimassa 

eri tuontivaatimukset kuin tuotaessa 

EU:n ulkopuolisista maista. Tuontiehtoihin vaikuttaa 

myös se, onko kyseessä kaupallinen vai 

ei-kaupallinen tuonti. 

Lisätietoja Eviran sivuilta 

www.evira.fi. 

9

10 


TAKANA 

Anu Pentikin julkinen kuva 

paljastuu vain puolitotuudeksi 

hänestä. 

Teksti: Tiia Soininen Kuvat: Marja Helander 

Minun, samoin kuin monen muunkin suomalaisen ennakko-oletus 

on jotain tämäntapaista: Pentik on ikkunalaudoilla komeilevia 

poroja kynttilät sarvissaan, Vanilja-sarjaa häälahjalistalla ja beigenvärisiä 

lautasliinoja kahvipöydässä. Anu Pentikin tiedän olevan 

suomalainen yrittäjä, joka ammentaa innostuksensa suomalaisesta 

luonnosta. 

Tapaaminen Anu Pentikin kanssa ei ollut kaikkein helpoimmin 

järjestyneiden joukossa. Mutta tänä iltapäivänä posiolainen Anu on 

Helsingissä – ennen kuin lentää iltakoneella Aasiaan. 

Punavuoren konttorissa maaliskuussa 2009 suunnitteluhuoneen 

seinät on peitetty syksyn 2010 teemavaihtoehdoilla: kukkia, ruutuja, 

lehtiä – niitä porojakin. Väreinä sinistä, ruskeaa, valkoista, harmaata, 

oranssia, punaista, keltaista, vihreää. Joku näistä printeistä on puolentoista 

vuoden päästä lampunvarjostimissa ja tyynynpäällisissä. 

Mielihyvä puree taantumaan 

Siirrytään Punavuoresta Lappiin ja ajassa 40 vuotta taaksepäin. 

Anu ja Topi Pentikäinen muuttavat Posiolle. Topi aloittaa työt liikunnanopettajana, 

Anu harrastaa keramiikkaa ja nahanompelua.

11 

m a a & i l m a

12 


1970-luvulla iskee lama. Posiolta muuttaa väkeä Ruotsiin. 

Pentikäiset eivät suostu uskomaan, ettei Posiolla voisi elää ja 

tehdä töitä. He päättävät alkaa työllistää ihmisiä. Keramiikan 

tekemisestä ja yrittämisestä tulee Anulle elämäntapa. 

– Pentikin filosofiana on ollut alusta asti valmistaa hyviä 

tuotteita, joista tulee työntekijöidemme palkka ja jotka kodeissa 

tuovat koko maksetun euromäärän arvosta iloa. 

Nyt, 40 vuotta myöhemmin, eletään taas keskellä taantumaa. 

Anu Pentikäisen nimi on vakiintunut muotoon Anu Pentik ja 

kokemusta on takana sen verran, ettei taantuma enää pelota. 

Onhan niistä edellisistäkin selvitty. 

– Investoinnit nollille ja mallistoihin lämpiä ja helliä värejä. 

Ihmiset kaipaavat hyvän olon tunnetta. Graafinen, kova mustavalkoisuus 

on poissuljettu. Pentik yrityksenä ei lähde kilpailemaan 

alennusmyynneillä, vaan keskittää voimavaransa siihen, 

että pystymme tuomaan ihmisten kotipesiin turvallisuutta ja 

mielihyvää, Anu Pentik paljastaa lamalääkkeensä. 

Suomalainen pelkistää ja varoo värejä 

Palataan Punavuoren konttoriin, jonka näyttelytiloissa on jo 

keväällä esillä seuraavan joulun valikoimaa. Mukana on Pentikille 

epätavallista kimalletta. 

– Jouluna meillä on glitteriä, se kuuluu tähän juhlaan, Anu 

Pentik vahvistaa. Muuten hän luonnehtii Pentikin tyyliä adjektiiveilla 

skandinaavinen, maanläheinen ja helppo. 

Tulikohan Anu Pentik samalla luonnehtineeksi meitä suomalaisia 

sisustajina? Yrittäjän kun ei kannata tarjota asiakkailleen 

sellaista, mikä ei vastaa heidän sisustusmakuaan. 

Anu Pentikin mukaan nuoremmat ikäluokat ovat oppineet lukemaan 

sisustuslehtiä ja alkaneet toteuttaa niiden luomia tyylejä. 

– Ensin me suomalaiset opimme pukeutumaan 

ja nyt tyyli menee koteihin. 

Suomalainen sisustaja on kuitenkin edelleen 

uskollinen suomalaisuudelle. Pidämme 

puhtaista linjoista ja varomme 

värejä, mikä johtuu mielestäni siitä, että 

Suomi oli niin pitkään maatalousyhteiskunta. 

Haemme sisustukseemme yhä 

lämpöä ja kodikkuutta sekä värejä, jotka 

kestävät aikaa. 

Anu Pentik itsekin arvostaa eniten 

korutonta linjaa. 

– Kaj Franckin kanssa joimme aikanaan 

monet viinit yhdessä. Ihailen sitä, 

miten hän pystyi jo vuosikymmeniä 

sitten luomaan sellaisia muotojen ja värien 

yhdistelmiä, jotka ovat yhä nykyäänkin 

moderneja. 

Luovuus edellyttää kohtaamisia 

Tien reunalla kävelee naisia sarit yllään. 

Yhdellä limenvihreä, toisella turkoosi, 

kolmannella pinkki, neljännellä sininen. 

Nilkoissaan naisilla on helyjä ja pään päällä vaaleanvihreät heinäpaalit. 

Naiset ovat viemässä eläimille ruokaa. Toisella puolella 

tietä naiset kaivavat ojaa. He nauravat. Lapset istuvat tienpenkereellä 

ja leikkivät keskenään. Olosuhteet ovat vaatimattomat, 

mutta ihmiset ovat iloisia ja tyytyväisiä. Anu Pentik ajaa autolla 

ohi ja tietää muistavansa nämä värit ja tämän tunnelman pitkään. 

– Luonto antaa toki inspiraatiota jokaiselle, mutta parhaat 

inspiraatiot syntyvät kulttuurien ja ihmisten kohtaamisessa, 

Anu Pentik paljastaa. 

Nykyisin Pentikillä on alihankkijoita Singaporea ja Jakartaa 

myöten. Maailma on supistunut lentoja tietoliikenneyhteyksien 

ansiosta pieneksi. Anu kertoo, miten tuli aamulla Kuusamosta 

Helsinkiin tunnissa eikä illan määränpää Aasiakaan ole 

kovin monen tunnin päässä. 

– Keramiikkatehtaamme ja sen 92 työntekijää sen sijaan ovat 

ja pysyvät Posiolla, hän lupaa. Yrittäjähengestä kertoo myös vastaus 

kysymykseen uran kohokohdasta. Se ei yllättäen ole mitään 

taiteeseen tai tuotteeseen liittyvää. 

– Kun Kauppalehti ja OP-Pohjola valitsivat Pentikin vuoden 

2007 yritykseksi, seisoimme mieheni Topin ja poikani, Pentikin 

toimitusjohtaja Pasi Pentikäisen kanssa Finlandia-talon 

lavalla. Äitinä ja yrittäjänä olin hetkessä vahvasti läsnä. Lavalla 

oli yrityksen tulevaisuus. 

Anu Pentik työskentelee yhä itse Posiolla aktiivisesti. Pari 

vuotta sitten aloitettu uniikkivatien ja -lautasten sarja on tekijälle 

rakas. Yksilölliset vadit ja lautaset ovat käyneet erityisen 

hyvin kaupaksi Helsinki-Vantaalle alkuvuodesta avatussa Pentik-myymälässä. 

Tämä on Anulle tärkeä onnistumisen merkki. 

– Ostajat ovat ulkomaalaisia eivätkä tunne Pentikin brändia 

eivätkä taiteilija Anu Pentikiä. He ostavat siis ennen kaikkea 

kauniin tuotteen. 

Lentomatkustaja Pentik 

Anu Pentik reissaa paljon. Vuodessa lentoja 

kertyy 60–70, hän arvioi lonkalta. 

Mitä tulee mieleesi sanasta lentoasema? 

– Odottaminen. Bangkokin kenttä on siksi suosikkini. Siellä voi harrastaa. Käydä hie- 

ronnassa, syödä hyvässä ravintolassa, tehdä ostoksia. Arkkitehtonisesti kauneim- 

pia ovat kuitenkin Kiinan uudet kentät. 

Millainen matkustaja olet? 

– Helppo. Matkaan lähtö ei jännitä minua ollenkaan. Pakkaaminen hoituu kymme- 

nessä minuutissa ja stressittä. Aikaerosta palaudun nopeasti. Ja kun lähden, minua 

ei haittaa, että asioita jää kotona kesken. 

Mitä teet lentokoneessa? 

– Piirrän ja väritän. Jos saisin vielä sakset koneeseen, leikkaisin sapluunoita. Tämän 

illan lennolla piirrän kahvikupin korvaa. Suunnittelen 40-vuotisjuhla-astiastoamme 

ja tuo korva on koko ajan mielessäni.

”Parhaat inspiraatiot 

syntyvät kulttuurien kohtaamisessa.” 

Pentikin lähitulevaisuuden 

mallistoissa nähdään lämpimiä ja 

helliä värejä. Ne luovat hyvän olon 

tunnetta, jota taloustaantumassa 

tarvitaan, Anu Pentik tietää. 

13 

m a a & i l m a

Kuvassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla 

oleva Martti Aihan taideteos. 

14 

m a a & i l m a

suomi-KoKemus 

Mitä tapahtuu, kun britti, 

suomalaiskiinalainen, japanilainen 

ja suomalainen saavat suunnitella 

lentoaseman uusiksi? 

Teksti: Tiia Soininen Kuvat: Marja Helander 

1.1.2010 aloittavassa Aalto-yliopistossa yhdistyvät Helsingin kauppakorkeakoulu, 

Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu. Tavoitteena on luoda uusi 

taide- ja tiedeyhteisö, jossa tekninen, kaupallinen ja taideteollinen ala lyövät kättä. 

Edward Fordin, Tomi Tulamon, Aino Nishihaman ja Ching-yi Wangin parhaillaan 

suorittama International Design Business Management (IDBM) -ohjelma laajennetaan 

Aalto-yliopistossa maisteriohjelmaksi. 

Tuodaan lentoasemalle metsä, avanto, lunta, kylmää ilmaa, 

joulupukki ja sauna. Ehkä silloin matkustaja jää Suomeen 

seuraavalla kerralla pidemmäksi aikaa eikä vain vaihda 

Helsinki-Vantaalla konetta? Näin tuumivat isobritannialainen 

Edward Ford, suomalaiskiinalainen Ching-yi Wang, 

suomalainen Tomi Tulamo ja japanilainen Aino Nishihama. 

Nelikko värvättiin ideoimaan, miten Helsinki-Vantaan 

kautta matkustavat aasialaiset saataisiin kulkemaan Suomen 

kautta yhä uudelleen. 

15 

m a a & i l m a

16 


Sillä, mitä reittiä aasialaiset matkaavat 

Eurooppaan – ja jäävätkö he Suomeen 

poiketakseen esimerkiksi Lappiin 

– on yllättävän suuri vaikutus meidän 

tavallisten suomalaisten elämään. Kesälomaa 

suunnitellessamme pidämme 

itsestään selvyytenä, että Helsinki-Vantaalta 

pääsee ilmateitse melkein minne 

päin maailmaa tahansa. Ainakaan mieleemme 

ei heti tule kiittää hyvistä lentoyhteyksistämme 

Aasian liikennettä. 

Tosiasia kuitenkin on, että reilun 

viiden miljoonan kansa ei riittäisi pitämään 

koneita täysinä eikä siten lentoliikennettä 

kannattavana. Helsinki- 

Vantaan lentoliikenteestä 20 prosenttia 

onkin kansainvälistä vaihtomatkustusta, 

ja Aasian lentojen matkustajista 

80 prosenttia vaihtaa Helsinki- 

Vantaalla konetta ja jatkaa matkaansa 

Eurooppaan. 

– Jos Aasian liikenne tyrehtyisi, 

meillä olisi Eurooppaan reittejä ehkä 

vain puolet nykyisestä tarjonnasta, Finavian 

lentoasemaliiketoiminnan johtaja 

Reijo Tasanen tiivistää. – Helsinki-Vantaan 

säilyminen kansainvälisesti 

merkittävänä kauttakulkuasemana takaa 

siis sen, että Suomi ja suomalaiset pysyvät osana globaalia 

maailmaa. Että pääsemme lentämään Suomesta sinne, 

minne haluamme. 

Tällä hetkellä Aasian vaihtoliikenne on Helsinki-Vantaalla 

vuositasolla noin miljoona matkustajaa. Jos lentoliikenne 

jatkaa kasvuaan arvioidusti, vuonna 2030 aasialaisia 

vaihtomatkustajia arvellaan kulkevan Helsinki-Vantaan 

kautta jo yli kymmenen miljoonan matkustajan verran. Siis 

kymmenkertaisesti nykyiseen verraten. 

– Silti se on vain murto-osa Aasian väkimäärästä. Emmekä 

me mitään hirmuista siivua tarvitsekaan, Tasanen sanoo. 

Helsinki-Vantaan valtteina siivun kasvattamisessa ovat 

nopeasti sujuvat vaihdot, varmasti mukana seuraavat matkatavarat 

sekä erityispalvelut, joita on kuluneen vuoden 

ajan ideoinut neljän palvelumuotoilua tutkineen korkeakoululaisen 

ryhmä. 

SEUTULASTA 

AASIAN NAAPURIKSI 

Keväällä 1969 valmistunut asemarakennus Aino oli mitoi- Nishihama, Ching-yi Wang, 

tettu miljoonalle matkustajalle. Kuva: Foto Roos. 

Tomi Tulamo ja Edward Ford 

haluaisivat tuoda Helsinki-Vantaalle 

lumen, avannon, metsän, 

joulupukin, kylmää ilmaa ja saunan. 

– Olemme selvittäneet aasialaisten ja eurooppalaisten 

kenttien ja matkustajien eroja, poimineet hyviä käytäntöjä 

molemmilta mantereilta, iloinen porukka juttelee. 

Edward Ford ja suomalaiskiinalainen Ching-yi Wang 

opiskelevat Helsingin kauppakorkeakoulussa kansainvälistä 

liiketoimintaa, suomalainen Tomi Tulamo on arkkitehtuurin 

opiskelija Teknillisestä korkeakoulusta ja japanilainen 

Aino Nishihama opiskelee Kioto Institute of Technologyssa 

muun muassa sisustussuunnittelua ja on vuoden vaihto-oppilaana 

TKK:lla. 

Eurooppalainen itsepalvelu vai aasialainen 

henkilökohtainen palvelu? 

Edwardin, Ching-yin, Tomin ja Ainon työ alkoi matkustajaviiteryhmien 

luonnostelulla: On niitä, jotka matkustavat 

1949: Helsinki-Vantaan lentokentälle 

aletaan etsiä paikkaa. 

1952: Kenttä avataan 

juuri ennen Helsingin 

kesäolympialaisia. 

Valmiina on kaksi 

kilometriä 

kiitotietä 

ja asemataso.

työn puolesta melkein kuin ammatikseen ja niitä, jotka matkustavat 

paljon, mutta jotka silti pitävät jokaista matkaa elämyksellisenä 

kokemuksena. Sitten on niitä, jotka tarvitsevat 

enemmän tukea ja ohjausta lentoasemalla liikkuessaan. 

Ja vielä niitäkin, jotka jännittävät matkustamista, ehkä jopa 

pelkäävät lentämistä. 

Tammikuussa Edward, Ching-yi, Tomi ja Aino lähtivät 

nämä viitekehykset mielessään reissuun, jossa tutuiksi tulivat 

Tukholman, Pekingin, Osakan, Tokion, Münchenin ja 

Helsinki-Vantaan lentokentät. 

– Helsinki-Vantaa ja Aasian kentät vetivät heti pisimmät 

korret opastuksissa. Aasiassakin kaikki opasteet olivat paitsi 

paikallisella kielellä myös englanniksi. Se osoittaa matkustajille, 

että heistä välitetään. Selvä ero verrattuna Eurooppaan 

oli kuitenkin se, että erityisesti Pekingin kentällä oli 

panostettu henkilökohtaiseen palveluun ja opastukseen, kun 

1956: Toinen kiitotie rakennetaan 

poikittain suhteessa ensimmäiseen. 

Lentokentän tehokkuuden kannalta 

rinnakkainen kiitotie olisi parempi, mutta 

lentokoneet ovat vielä herkkiä sivutuulille 

ja niiden on päästävä laskeutumaan 

vastatuuleen. Kun kiitoteitä on kahteen 

suuntaan, laskeutumisreitti voidaan 

valita aina tuulensuunnan mukaan. 

Vuonna 2008 Helsinki-Vantaan 

kautta kulki yli 13 miljoonaa 

matkustajaa. Pelkkä Aasian 

vaihtoliikenne oli noin 

miljoona matkustajaa 

vuodessa. 

”Suomalaisten hyvät 

lentoyhteydet ovat seurausta 

siitä, että suorin reitti Aasian 

ja Euroopan välillä kulkee 

Helsinki-Vantaan kautta.” 

1969: Nykyinen terminaalirakennus 

avataan. Samalla valmistuu kaksikerroksinen 

pysäköintitalo. Sittemmin 

parkkitaloja rakennetaan lisää: 

vuonna 2009 Helsinki-Vantaalla on 

9 000 hallipaikkaa autoille, mikä on 

enemmän kuin Helsingin keskustan 

pysäköintihalleissa yhteensä. 

17 

m a a & i l m a

18 


taas Euroopassa itsepalvelu tuntuu olevan päivän sana, 

Edward kertoo. 

– Euroopassa pitää ikään kuin itse etsiä ja löytää, 

kun taas Aasiassa matkustaja voi olla passiivisempi, 

koska apu ja palvelut tuodaan hänelle, Ching-yi jatkaa. 

Pekingin uusi, olympialaisten kynnyksellä valmistunut 

terminaali teki nelikkoon rakennuksena suurimman 

vaikutuksen: kentällä oli onnistuttu tuomaan esille 

kiinalainen kulttuuri. Oli kopioita tunnetuista nähtävyyksistä, 

lohikäärmeitä ja suihkulähteitä. Ja tilaa. 

Vanhoilla lentoasemilla tila on paljon rajoitetumpaa, 

mutta toisaalta Helsinki-Vantaan rauhallisuus ja turvallisuudentunne 

saavat kaikilta pisteitä. Pekingissä 

turvallisuutta loivat vartijat, mutta kun vartijoita oli 

joka paikassa, kääntyi heidän läsnäolonsa jo turvallisuudentunnetta 

vastaan ja loi ilmapiiristä hieman 

epämiellyttävän. 

Ainon ”kotikenttä” Tokiossa teki vaikutukseen Tomiin, 

koska siellä ei tuntenut olevansa lentokentällä. 

– Vaikka kenttä oli vanha, palvelu oli hyvää. Vieressä 

oli ostoskeskus postitoimistoineen päivineen, käsimatkatavarat 

oli mahdollista jättää säilytykseen, ravintoloita 

oli lukuisia ja lisäksi kiitotietä saattoi mennä 

katsomaan ulkoterassille. 

Kokemuksia jopa tunnissa 

Edward, Ching-yi, Tomi ja Aino ovat saaneet paljon 

aineistoa kerätyksi. Analyysi on vielä kesken, mutta 

jos nyt on pakko tiivistää puhuttua ja antaa maistiaisia 

kehitteillä olevista ideoista, mihin meidän Suomessa 

kannattaa keskittyä, jotta Helsinki-Vantaasta 

tulisi vielä parempi? 

– Perusasiat, kuten opasteet, kielitaito ja matkatavarajärjestelmä, 

ovat täällä kunnossa. Ennen kaikkea 

haluamme antaa kipinöitä siihen, miten tunteisiin vetoavia 

asioita voidaan parantaa, innovatiivisesti. Ilmapiirillä 

ja sillä, mitä lentokentällä voi tehdä, on iso 

merkitys reittiä valittaessa, nelikko vastaa kuin yhdestä 

suusta. 

– Helsinki-Vantaan kautta lentävillä matkustajilla 

pitää olla mahdollisuus kokea suomalainen kulttuuri, 

vaikka heillä olisi vain tunti aikaa lentojen välillä. 

1983: Finnairin DC10 alkaa 

lentää Tokioon. Aluksi reitti 

kulkee napapiirin yli ekstrapolttoainetankein, 

myöhemmin reitti 

suoristetaan 

kulkemaan 

Siperian yli. 

2002: Kolmas 

kiitotie valmistuu. 

Konekokojen 

suurentuessa 

aiemmin olemassa 

olleita kiitoteitä 

on jo jatkettu. 

HeLSinKi-VAntAA 

PeKingiStä 

KAtSottUnA 

– Helsinki on meille yksi lyhimmistä reiteistä Eurooppaan, 

Pekingin lentoaseman varatoimitusjohtaja Huang Gang sanoo. 

Hänen mukaansa kiinalaiset valitsevat lentoreitin, joka 

on heille kätevin. Kätevyys tarkoittaa minimivaihtoaikoja ja 

helppoja siirtymiä. Ratkaisevin tekijä on kuitenkin lentojen 

frekvenssi eli tiheys. Gang toivookin Helsingin ja Pekingin 

välisten lentojen määrän tuplaantuvan lähitulevaisuudessa. 

Pekingin lentoasemalta on suorat yhteydet 88 kiinalaiseen 

ja 69 ulkomaiseen kohteeseen. Asemalla operoi 72 lentoyhtiötä 

ja sen kapasiteetti on 82 miljoonaa matkustajaa vuodessa. 

Samalla tapaa kuin Helsinki-Vantaa on Euroopassa 

keskeinen kauttakulkuasema, on Peking sitä Kiinassa. Pekingillä 

on 30 yhteistyölentoasemaa ja sen kautta pääsee moniin 

paikkoihin Aasiassa. 

Kiitosta Helsinki-Vantaalle Gang antaa kiinankielisistä 

kyltityksistä ja terminaalioppaista. Moni kiinalainen ei 

osaa englantia. 

– Kiinalaiset kertovat myönteisistä kokemuksistaan toisille 

maanmiehilleen ja siten yhä useampi kiinalainen saattaa 

valita lentoreittinsä kulkemaan Helsinki-Vantaan kautta, 

hän uskoo. 

Euroopan kaupungeista 

eniten lentoja Aasiaan 

lähtee Lontoosta. 

Vuonna 2008 

Helsinki-Vantaalta lähti 

kuudenneksi eniten. 

2005: Finnair ilmoittaa 

hankkivansa 12 uutta 

Airbus-laajarunkokonetta 

merkittävänä osana 

Aasia-strategiaansa. 

Finavia käynnistää saman 

tien uuden terminaalin 

rakennustyöt.

2009: Helsinki-Vantaan laajennus valmistuu ja asema 

pystyy ottamaan samanaikaisesti vastaan kahdeksan 

laajarunkokonetta matkustajasiltaan. Bussiportteja 

on lisäksi kolme. Helsinki-Vantaa on suomalaisen 

Finnairin kotikenttä, mutta kaikki lentoyhtiöt ovat 

tervetulleita Helsinkiin. Laajennuksen myötä Helsinki- 

Vantaalla saatetaan tulevaisuudessa nähdä myös 

aasialaisia ja yhdysvaltalaisia yhtiöitä. 

Tuoreimmat kuulumiset 

Helsinki-Vantaalta 

t1 JA t2. Elokuusta alkaen jako kotimaan- ja ulkomaanterminaa- 

leihin poistuu. T1:stä liikennöivät jatkossa Star Alliancen yhtiöt (mm. 

Blue1, SAS, Lufhansa) ja T2:sta oneworldin yhtiöt (mm. Finnair, British 

Airways, Iberia). 

teRMinAALiLAAJennUS VALMiStUU. Ensimmäinen osa 

laajennuksesta otetaan käyttöön elokuussa, toinen osa joulukuussa. 

Ensimmäisessä vaiheessa Helsinki-Vantaalle tulee muun muassa lisää 

liikkeitä, toisessa vaiheessa kylpylä. 

UUSiA VUoRoJA. Portugalilainen TAP aloittaa kesäkuussa lennot 

Helsinki-Vantaalta Lissaboniin. Air Berlin aloittaa puolestaan jo toukokuussa 

lennot Hampuriin ja Finnair on lentänyt Istanbuliin jo maaliskuusta 

lähtien. Toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin Finnair lentää 

myös normaalin päivittäisen reitin lisäksi kolme uutta viikkovuoroa 

New Yorkiin. Blue1 lentää kesäkuusta elokuuhun Biarriziin sekä 

Dubrovnikiin ja toukokuusta lokakuuhun Splitiin. 

PASSiAUtoMAAtti biotUnniSteiLLe. Rajavartiolaitos 

kokeilee Helsinki-Vantaalla passiautomaattia, jota Schengen-alueen 

ulkopuolelta saapuvat EU-kansalaiset voivat käyttää, mikäli heillä on 

biotunnisteen sisältävä passi. Automaattitarkastus on nopeuttanut 

palvelua erityisesti vilkkaimpien tuntien aikana. Sveitsin lennoille 

puolestaan ei enää tehdä lainkaan passintarkastusta, mutta passi 

on silti oltava aina mukana. 

tUtKitUSti PARHAiMMiStoA. Helsinki-Vantaa on jo vuosien 

ajan sijoittunut eurooppalaisessa vertailussa kolmen parhaan lentoaseman 

joukkoon. Vuonna 2008 Helsinki-Vantaan palveluita verrattiin 

suhteessa koko maailmaan. Tulokset: 

- Maailman 5. paras (Wanderlust Magazine) 

- Maailman 9. paras (Skytrax) 

- Maailman 3. paras matkatavaroiden käsittely (Skytrax) 

AinA on KiiRe – mutta mitä kiire itse asiassa on? Entä aika? Uskoisitko, 

että savolaisesta Kaavin kunnasta löytyy timantteja? Tiedätkö, miten 

mystinen Rasputin kuoli? Luodit ja myrkyt eivät tätä Pietarin ristiriitaista 

hahmoa kaataneet. 

Via Helsinki on uusi Finavian julkaisema englanninkielinen lehti kaikille 

kotimaisille ja kansainvälisille lentomatkustajille. Lehden löydät kesäkuusta 

alkaen Helsinki-Vantaalta ja myös kaikilta 

Suomen kansainvälisen liikenteen kentiltä 

lehtitelineistä veloituksetta. 

Via Helsinki käsittelee kiinnostavia aiheita 

Helsingistä, Suomesta ja maailmalta, kertoo 

kuulumiset kansainvälisiltä lentoasemilta 

sekä antaa vinkkejä matkakohteista – niin 

Suomessa kuin ulkomaillakin. Lehden lopusta 

löydät kattavan hakemiston Helsinki-Vantaan 

palveluista. 

19 

m a a & i l m a

20 

m a a & i l m a

ONKO ELÄIMILLÄ SIELUA, APRIKOIDAAN. 

KIRJAILIJA JOHANNA SINISALON 

MIELESTÄ OLISI JÄRKEVÄMPÄÄ POHTIA, 

ONKO SITÄ IHMISELLÄKÄÄN. 

Teksti: Nina Pinjola Kuvat: Marja Helander 

Koko pitkän ja raskaan päivän kirjailija Johanna Sinisalo on tuijottanut 

vuoroin vain jalkoihinsa ja vuoroin ympärilleen. Hän on 

tarkkaillut itseään, askeliaan ja ympäristöään, lukenut säätä. Lihaksia 

kivistää ja keho on ihoon asti märkä. Vuorilla sataa ja tuulee. Ei 

voi ajatella kuin seuraavaa ”legiä”, juuri tätä taivalta tässä – eikä oikeastaan 

edes sitä, vaan ainoastaan seuraavaa liikettä. Jokaisen askeleen 

paikka on katsottava tarkkaan. Loputtoman pitkältä tuntuvan 

ajan jälkeen sateesta hahmottuu esiin vuoristomaja. 

– Sisällä odottavat ehkä kerrossängyt ja pierunhajuinen ilma, 

mutta sillä ei ole väliä. Kun kaatosateesta pääsee pois, se on jo niin 

valtava helpotus ettei ole väliä, monenko tähden majoitukseen on 

eksynyt. Pystyn vallan mainiosti peseytymään kahdella desilitralla 

jääkylmää vettä, mutta olen ikionnellinen jos satun saamaan lämmintä, 

juoksevaa vettä. Se on paljon isompi nautinto kuin vaikkapa 

se, että saisin itselleni Ferrarin, Sinisalo nauraa. 

Suuri osa vaelluksesta on kärsimystä, mutta kokonaissaldo jää 

aina voiton puolelle. 

– Jalan matkustaminen on hienoa. Kaikki ne kommellukset ja 

seikkailut, ukkosmyrskyt vuoren rinteillä, kukkaniityt, joiden maisema 

on kuin suklaarasian kannesta. Joka ainoa minuutti on uusi ja 

ainutkertainen. Se on parasta elämää, Sinisalo hehkuttaa. 

Kuin eLÄin 

21 

m a a & i l m a

22 


Katsokaa minua! 

Johanna Sinisalon uusimmassa romaanissa Linnunaivot 

myös kirjan päähenkilöt Heidi ja Jyrki lähtevät vaellukselle 

koskemattomaan erämaahan. Alkaa pitkä matka 

paitsi maapallon toiselle puolelle Australian Tasmaniaan 

– myös ihmismieleen. 

– Minusta oli asetelmallisesti kiinnostavaa laittaa 

kaksi henkilöä valtasuhdelaboratorioon ja katsoa mitä 

tapahtuu. Extreme-vaelluksella ihmiset ovat 24/7 toinen 

toistensa kyljessä. Ankarat olosuhteet tuovat esiin ihmisen 

nurjat puolet. 

Sinisalolle ihminen on ennen kaikkea biologinen olento 

ja hierarkkinen laumaeläin, jonka perustarpeet ovat ruoka ja 

juoma, lämmin ja suoja, sukupuoliset tarpeet sekä tarve löytää 

oma paikkansa laumassa. 

– Ihminen haluaa aina asettautua jonkun viiteryhmän hierarkiassa 

ylemmäksi kuin muut. Jo kahden ihmisen kesken 

syntyy valtataistelu. Kun kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä 

kävelee toisiaan vastaan kadulla, on ratkaistava kumpi väistää. 

Kirjailijan mielestä vapaaehtoisesti väistäminenkin on vain 

yksi tapa käyttää valtaa. 

– Hyvyydellä ja myöntyväisyydelläkin voi saada otteen toiseen 

ihmiseen. Voit itse kuvitella väistäväsi hyväntahtoisuuttasi, 

mutta taustalla onkin näyttämisen halua, hän vakuuttaa ja ottaa 

toiseksi esimerkiksi Intiaan meditoimaan lähtevän ihmisen. 

– Hän väittää haluavansa päästä sinuiksi itsensä tai korkeamman 

voiman kanssa. Pohjimmiltaan kyseessä on kilpailuhenkinen 

ympäristölle näyttäminen: katsokaa nyt minua, olen tällainen 

jalostunut yksilö! 

Sinisalo tunnustaa, että haluaisi kyllä uskoa epäitsekkääseen 

rakkauteen, mutta… 

– Vanhempien rakkaus lastaan kohtaan on rakkauden epäitsekkäin 

muoto. Sekin pohjautuu kuitenkin biologiaan: meidät 

on koodattu geneettisesti niin, että kun olemme itse ohittaneet 

suvunjatkamisiän, jälkeläisen elämä muuttuu laumalle ja rodunjatkumiselle 

tärkeämmäksi kuin oma elämämme. Ihmiset pystyvät 

hyvään vain lauman yhteisen hyvän edistämisen kautta. 

Alistumista ja alistamista 

Valtasuhteet ovat kirjailijalle selvästi tärkeä aihe. Sinisalon tunnetuimmassa 

romaanissakin, Ennen päivänlaskua ei voi, käsitellään 

samaa aihetta. Siinä pääosassa on homoseksuaali, jolla 

on useita erilaisia miessuhteita. 

– Monesti valtaroolit ovat ennalta määriteltyjä: alistuneen 

naisen parina on määräävä mies tai lapatossun vaimona kaulinta 

heiluttava Justiina. Kun molemmat ovat samaa sukupuolta, 

valtasuhteen liikahdukset näkyvät paljon kirkkaammin. 

Linnunaivot-romaanissa vallankäyttöä kuvataan tarkasti. 

Siinä missä Heidi toimii taitavasti, passiivisaggressiivisesti ja 

manipulatiivisesti, Jyrki taas on perinteinen suoraviivainen hallitsija. 

Sinisalon mukaan hän, aivan samoin kuin moni mies, 

suhtautuu naiseen samoin kuin luontoon: Mitä vähemmän se 

on muiden turmelema, sen parempi. Nainen on mukava niin 

Kirjailija Johanna Sinisalo harrastaa vaellusta. Hänen 

mukaansa vaeltamisessa eri ryhmät kilpailevat keskenään, eikä 

harrastus aina ole niin ”zeniläistä” kuin voisi luulla. Vaeltajia on 

kahta tyyppiä: ”Grammanviilaajilla” on keveimmät ja yleensä 

samalla myös kalleimmat varusteet. ”Gummisaapastalibaanien” 

perusvarusteita taas ovat flanellipaita, kuksa, putkirinkka, 

kumisaappaat, paistinpannu sekä taskumatti. Sinisalo itse 

tunnustaa kuuluvansa ”grammanviilaajiin”. 

kauan kuin se käyttäytyy niin kuin minä haluan. Naisen kanssa 

on mukava olla tietyin rajoituksin ja edellytyksin. 

Sinisalon mielestä rakkauteen kuuluu aina valtaa, mutta se 

ei tarkoita sitä, että valta olisi aina alistavaa. Heikompi osapuoli 

käyttää usein valtaa ripustautumisella ja itsensä säälittäväksi 

tekemisellä. Valta voi siis olla alistumista yhtä hyvin kuin alistamista. 

Valtasuhteen ei tarvitse myöskään olla negatiivinen asia. 

– Monethan suorastaan pitävät siitä, että toinen osapuoli on 

parisuhteessa se organisaattori, joka junailee asiat. Vaikka työnjako 

olisi yhdessä hyvillä mielin sovittu, kriiseissä paljastuu, että 

kysymys olikin vallasta. Se näkyy, kun toinen huutaa raivoissaan 

toiselle, että ”aina minä joudun hoitamaan kaikki asiat!” 

Mutta onko valtataistelua sisältävä suhde rakkautta lainkaan? 

Ja eikö kaksi ihmistä tosiaan voi kohdata toisiaan ilman 

valtasuhteita? 

– No, ehkä kaksi ihmistä voi kohdata ilman, että he huomaavat 

valtasuhteita, Sinisalo myöntyy. – Jokaisessa kohtaamisessa 

syntyy kuitenkin joko spontaanisti joku valta-asetelma tai sitten 

käydään lyhyt ja huomaamaton valtataistelu. Suurin osa niistä 

menee kuitenkin ohi ilman, että kumpikaan osapuoli edes huomaa. 

Sekin on mahdollista, että kumpikin ajattelee olevansa tilanteen 

herra ja poistuu tyytyväisenä paikalta. 

Mistä löytäisin elämääni mielekkyyden? 

Alan hiljalleen saada Sinisalon ajatuksista kiinni. Hänelle ihminen 

taitaa olla otus, joka kuvittelee toimivansa rationaalisesti, 

mutta jonka järkeviltä näyttävien toimintojen taustalta löytyykin 

pelkkää biologiaa. 

– Laumassa ei ajatella, mikä on pahaa tai hyvää. Tärkeintä 

on lauman hengissä säilyminen ja se, että saa itse mahdollisimman 

hyvän aseman. Tähän liittyy myös ihmisen tarve olla toista 

parempi. Näin ihminen osoittaa oman elämänsä merkityksen. 

Kiitos sosiaaliturvan ja muiden yhteiskunnan tukirakenteiden, 

voimme suunnitella elämäämme ilman että meidän tarvitsee 

juuri ponnistella. Ihmisellä on kuitenkin alitajuinen tarve 

näyttää muille ja itselleenkin. Jos luontevaa tapaa ”näyttämiseen” 

ei löydy, purkautuu turhautuminen tavalla tai toisella: 

elämyksellisyyden ja mielekkyyden etsimisenä oman elämänpiirin 

ulkopuolelta esimerkiksi seikkailumatkoista – tai muina 

sijaistoimintoina, jopa rikollisuutena. 

– Tihutöistä tyydytystä saavan henkilön ei tarvitse edes tavata 

uhriaan silmästä silmään. Riittää, että hän tietää tehneensä 

jotakin, johon joku reagoi tavalla tai toisella. 

Toisaalta Sinisalo on vakuuttunut siitä, että ihminen on la-

”Jo kahden ihmisen kesken 

syntyy valtataistelu.” 

jina pohjimmiltaan nomadi, vaeltaja, ja että ihmisen oikea, perimmäinen 

tapa elää on liikkua paikasta toiseen. 

– Kun ensimmäisellä pitkistä vuoristovaelluksistani näin solan 

harjalta avautuvan uuden, itselleni koskemattoman maiseman, 

joka oli saavutettavissa ilman mitään apuvälineitä, koin 

vahvan tunne-elämyksen. Se oli lähes seksuaalinen, sitä ei voi 

verrata mihinkään aiempaan. Elimistöni sai tyydytystilan, jota 

halusin lisää. Se oli hurja ja hieno tunne, johon jäin koukkuun. 

Paitsi omista kokemuksistaan, Sinisalo on saanut tukea vaellusteorialleen 

lähteistä, joiden mukaan nomadikansoilla ei ollut 

tuonpuoleista. 

– Manalaan matkustaminen syntyi paikalleen pysähtyneiden 

kansojen parissa. Koska eteenpäin kulkeminen ei tapahtunut 

enää omassa elämässä, se tapahtuisi myöhemmin 

kuoleman jälkeen. 

Kirjailija mainitsee myös vaeltavat alkuperäiskansat, esimerkiksi 

Amerikan intiaanit ja Australian aboriginaalit. 

– Eskimokansa inuiiteillakaan ei ollut pysyviä asuntoja. 

Ihmistä ei ole tarkoitettu asumaan päällekkäin asetetuissa 

pienissä lokeroissa, Sinisalo väittää. – Olemme niin koukussa 

televisioonkin juuri siksi, että uudet horisontit tulevat 

luoksemme ruudusta. 

23 

m a a & i l m a

24 


Luonto ei ole 

mikään puuhamaa! 

Sinisalon mielestä ihmisten 

pitäisi jo tajuta oikea 

asemansa, eikä kuvitella 

olevansa luomakunnan 

ulkopuolella ja kaikkien 

muiden olentojen yläpuolella. 

Hänestä ihminen ei 

ole ainutlaatuinen olento, 

jolla on tietoisuus ja sielu 

– ja sen myötä oikeus häväistä muuta systeemiä. 

– Erityisen valaiseva on se tapa, jolla ihmiset kertovat julkisuudessa, 

kuinka heillä on vahva suhde luontoon tai kuinka 

he rakastavat luontoa. Todellisuudessa luonto on nykyihmiselle 

puuhamaa, elämysjuttu, joka on hyvä olemassa niin kauan 

kuin ihmisellä on kivaa. Kun vastaan tulee karhu tai kyykäärme 

– tai myrsky tai tsunami – niin sitten ollaankin itku kurkussa, 

että miten tässä nyt näin kävi. Vouhkataan city-kaneista, 

mutta kukaan ei kysy, kuka tai mikä tässä oikeastaan onkaan 

tulokaslaji? 

Sinisalon mielestä oikea luontosuhde perustuu siihen, että 

kunnioitamme luontoa ja tunnustamme olevamme osa ekosysteemiä. 

Voimme toki ottaa luonnosta varoja käyttöömme, mutta 

samalla huolehdimme siitä, että uusiutuvat luonnonvarat pysyvät 

vähintäänkin samoina. Tunnustamme, että emme tiedä 

riittävästi ekosysteemin toiminnasta, ja olemme siksi varovaisia 

toimiemme suhteen. 

– Ihmiset tulkitsevat usein tsunamin tai metsäpalon luonnon 

”iskuksi takaisin”. Kysymys on kuitenkin luonnon normaalista 

toiminnasta. Esimerkiksi eukalyptusmetsät tarvitsevat 

uusiutuakseen säännöllistä palamista. Tulipalo ei siis ole 

paha vaan uudistava voima. 

Ihminen verkossa 

Sinisalo muistuttaa, että ihmisillä ei ole mitään keinoa arvioida 

eläinten tietoisuutta. Uusimpien tutkimusten mukaan eläimet 

kykenevät tunteisiin, harkintaan, muistamaan asioita ja ennakoimaan. 

Jopa tiettyjä luovuuden merkkejä on havaittu. Kirjailijan 

mukaan esimerkiksi kea-papukaijat keksivät itselleen 

leikkejä, joissa ne kilpailevat keskenään. Niiden keskuudessa 

on havaittu esimerkiksi mustasukkaisuusdraamoja, hankalia 

”Luontoa rakastetaan 

kunnes vastaan tulee karhu tai tsunami 

– sitten ollaankin itku kurkussa, 

että miten tämä nyt näin meni!” 

äiti–lapsi-suhteita sekä kiukuttelevia murrosikäisiä. 

– Mitä enemmän eläimiä tutkitaan tieteellisesti, sitä enemmän 

näemme, miten vähän eroa meidän ja niiden välillä on. Kysymys 

”onko eläimillä sielua” pitäisikin minusta kääntää muotoon 

”onko ihmisilläkään”? 

Miten ihmeessä eläinlajimme sitten päätyi ainoana keskuslämmitysten 

ja autojen keskelle? Sinisalolla on jälleen teoria. 

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että ihminen oli niin heikosti ympäristöönsä 

sopeutunut laji. Se hävisi kaikille petoeläimille ja 

tuli kunnolla toimeen ilman turkkia, raateluhampaita ja teräviä 

kynsiä vain joillain harvoilla trooppisilla seuduilla. Ihminen 

kuitenkin löysi oman evolutiivisen väylänsä selvitä. Fysiologista 

kyvyttömyyttä kompensoitiin aivojen ja käden yhteistyöllä, keksinnöillä, 

joista syntyi lopulta nykyinen teknologia. Kirjoitettu 

kieli oli tässä ratkaisevassa asemassa, koska sen avulla keksinnöt 

voitiin siirtää sukupolvelta toiselle. 

– Nykyihminen on jo täysin erkaantunut luonnosta. Meidän 

on mahdotonta selvitä ilman apuvälineitä. Olemme joutuneet 

verkkoon, evolutiiviseen umpikujaan aivan samoin kuin jättiläishirvi, 

joka menestyi aluksi hyvin nimenomaan isojen sarviensa 

tähden. Lopulta sarvet kasvoivat kuitenkin niin suuriksi, 

että hirvi oli vaarassa rusentua niiden alle – aivan kuin ihminen 

oman teknologiansa alle. 

Ihmisen oikea paikka olisi kirjailijan mielestä siinä ekologisessa 

lokerossa, jossa keräily- ja metsästäjätaloudet, kuten inuiitit, 

elävät. Siis osana luontoa. 

Ilman muovikuoria, kiitos! 

Miten Sinisalo sitten luo omalle elämälleen oikeutuksen? Miten 

elää hyvillä mielin kaupungissa kaikkien palveluiden, kulutuksen 

ja tavaroiden keskellä, jos oikea paikkamme olisi luonnossa? 

– En ole itse valinnut omaa syntymääni, hän puolustautuu, 

mutta jatkaa sitten: – Yritän välttää pidäkkeetöntä kulutusta. Kipeän 

turhauttavasti tiedän, että yhdellä yksilöllä on vain vähän 

vaikutusmahdollisuuksia. Tarvitaan isojen ihmisjoukkojen yhteisiä 

päätöksiä, kansainvälistä yhteistyötä luonnon suojelemiseksi. 

Arjessa Sinisaloa kismittää etenkin se, että valmistajat eivät 

vieläkään pakkaa tuotteitaan ekologisesti kestävällä tavalla. Tampereen 

kodin roskis täyttyy aivan liian nopeasti. 

– Muovia on liikaa. Se tehdään uusiutumattomasta luonnonvarasta, 

raakaöljystä. Ilmastonmuutoksesta puhutaan, mutta 

markkinoille tulee jatkuvasti kaikenlaista kertakäyttöistä jogurttijuomapulloa 

ja moneen kertaan pakattuja eineksiä. Ku-

ka niitä kaikkia turhia muovipakkauksia oikein suunnittelee? 

Sinisalo huomauttaa, että aina puhutaan kysynnän ja tarjonnan 

laista, mutta tosiasiassa uusilla ”turhake-tuotteilla” luodaan 

uusia ”turhake-tarpeita”. 

– On myös vastuutonta, että koko ajan valmistetaan laitteita, 

joiden elinikä on vain vuoden tai pari. Kännykkää pitäisi voida 

käyttää niin kauan kunnes se menee rikki tai katoaa. Monet 

ajattelevat, että ei ole minun pulmani. Vastuu siirretään seuraaville 

sukupolville. 

Kirjailija kertoo voivansa fyysisesti suorastaan pahoin, kun 

kuulee jonkun harrastavan shoppailua. Hän itse ostaa uutta 

vain silloin, kun entinen tavara on loppuun käytetty tai rikki. 

– Shoppailu on jäänne keräilytaloudellisesta vietistä. Ostoskeskukseen 

lähdetään ikään kuin ”metsälle” hakemaan saalista, 

varustamaan perhettä talven varalle. Ihminen kokee vaistojaan 

noudattaessaan olevansa hyvä eläin aivan samoin kuin 

orava pähkinöitä rohmutessaan. 

Kun mikään ei riitä 

Haaveilu paremmasta on meille ihmisille ominaista. Senkin 

Sinisalo selittää tietysti biologialla ja vieteillä: uraohjus hakee 

paikkaansa laumassa ja tavoittelee vaellusvietin mukaisesti jotakin 

horisonttia. Pitää aina saada enemmän: lisää liksaa ja optioita, 

parempi auto. 

– Kukaan ei jää työelämässä siihen työpaikkaan tai pisteeseen, 

jossa olisi parhaimmillaan. Jossa olisi pätevin ja viihtyisi, 

ja johon omat kyvyt riittäisivät. Uralla pitää aina edetä, vaikka 

lopulta ihminen alkaa saada tehtäviä, joihin ei ole enää pätevä 

tai joiden parissa ei viihdy. 

Sinisalo on varma, että valtaosa ihmisistä kokee vaellustarvetta 

– tai haluaa vähintäänkin kesämökin. 

– Emme ole kotonamme vauhdikkaassa ja urbaanissa ym- 

Johanna Sinisalo 

- Syntynyt: Sodankylässä 22.6.1958. 

- Asuinpaikka: Tampere. 

- Perhe: graafikko Hannu Mänttäri ja täysi-ikäinen tytär 

- Harrastukset: astro- ja gastronomia, pitkän matkan kävely ja vuoristovaellus 

- Ammatti: HuK v. 1986, vapaa kirjailija ja käsikirjoittaja 1997– 

teokset: 

- Linnunaivot (Teos 2008) 

- Lasisilmä (Teos 2006) 

- Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Novellikokoelma. (Teos 2005) 

- Sankarit (Tammi 2003) 

- Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi 2000) 

- Lisäksi yli 50 julkaistua novellia eri antologioissa ja lehdissä sekä 

muun muassa lukuisia sarjakuva-, radio- ja tv-käsikirjoituksia. Ollut mukana 

lukuisten kotimaisten televisiosarjojen käsikirjoittajaryhmissä. 

päristössä. Itsekin haluan lomillani vaeltamaan, ja ymmärrän 

hyvin matkustamisen avartavan vaikutuksen. Pyrin kuitenkin 

aina säästämään luontoa valinnoillani. 

Keinoja löytyy: voi olla määränpäässä mahdollisimman pitkään, 

käyttää julkisia liikennevälineitä ja paikallisia palveluita. 

Luonnossa voi liikkua jättämättä jälkeensä roskia. 

– Ihmiselle, joka tekee töitä aivoillaan ja päällään, vaeltaminen 

on ainoa tapa rentoutua. Jos makaisin uima-altaan reunalla, 

työasiat pyörisivät mielessäni. 

Liittyykö vaeltamisen lumo osaltaan myös suunnittelemattomuuteen? 

Huippuunsa viedyn elämänhallinnan keskeltä haluaa 

tilaan, jossa ei suunnittele mitään – eikä siksi myöskään 

pety? Sinisalo nyökkää. 

– Vaelluksella eletään hetkessä ja päätökset tehdään sitä mukaa, 

kun tilanteet tulevat eteen. Kaikki hyvä tulee positiivisena 

yllätyksenä. On pystyttävä joustamaan ja improvisoimaan. 

Silloin myös huomaa, kuinka vähällä ihminen lopulta tulee toimeen. 

Tarvitaan vain vähän yli kymmenen kiloa tavaraa, jotta 

säilyy hengissä kesäolosuhteissa. Se on pysäyttävä kokemus. 

Pisimmän eli yli kolmen kuukauden yhtämittaisen vaelluksen 

jälkeen Sinisaloa odotti kotona järkytys. 

– Tajusin, että olen esimerkiksi käyttänyt aikaa sen miettimiseen, 

minkä väriset vaatteet laittaisin tänään päälleni. Hetki 

sitten olin pärjännyt kuukausia kahdella vaateparrella, joista 

toinen oli pesussa ja toinen käytössä, eikä elämästäni ollut hävinnyt 

piiruakaan merkitystä. Onni ja elämisen laatu eivät olleet 

kiinni siitä, että valittavissani oli kymmeniä erilaisia asuja 

tai leikkelelaatuja. 

Syntyi oivallus, että elintaso ja elämisen taso ovat aivan eri 

asioita. 

– Ihmiskunnan haasteena on luoda yhteiskuntajärjestelmiä, 

joissa elämän mielekkyyttä aletaan mitata muulla tavoin kuin 

omaisuuden ja kulutuksen määrällä. 

Palkintoja: 

- Finlandia-palkinto 2000, Suomen Tolkien-Seuran Kuvastaja-palkinto parhaasta suomalaisesta fantasiaromaanista 

vuodelta 2000 (jaettu v. 2001), Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2000, listaus Dublinin 

IMPAC-palkinnon ehdokkaaksi (longlist) 2004, James Tiptree Jr. Award USA 2004, Pirkanmaan taidetoimikunnan 

vuoden 2005 taidepalkinto kansainvälisestä läpimurrosta ehdolla (shortlist, kategoria ”novelette”) erittäin arvostetulle 

Nebula-palkinnolle Yhdysvalloissa 2009 

25 

m a a & i l m a

26 


Suomen kielen perussanakirjan 

mukaan syntipukki 

viittaa ihmiseen, yhteisöön 

tai muuhun objektiin, jonka 

syyksi pannaan ikävyyksiä 

tai vahinkoa aiheuttaneet 

asiat. Tunnistatko itsesi? 

Teksti: Tiia Soininen Kuvitus: Janne Harju

Pikkulapsen tapa ihmetellä maailmaa koskettaa aikuista. 

Koskettaa siitäkin huolimatta, että tiedämme joskus itse 

samalla tavalla ihmetelleemme. Mikä tuo on? Miksi se on 

tuollainen? Ja ennen muuta: mistä tuo johtuu? 

Ihmisellä on tarve ymmärtää maailmaa – ja taipumus 

nähdä syitä. 

– Se että lapsikin etsii syitä seurauksille, viittaa tämän 

tarpeen olevan geneettinen. Samaa päätelmää puoltaa klassinen 

psykologinen koe, jossa koehenkilöiden eteen heijastettiin 

epämääräisiä kuvioita. Kolmio ajaa takaa neliötä, kuvasi 

moni näkemäänsä, onnellisuustutkijana tunnettu emeritusprofessori 

Markku Ojanen Tampereen yliopistolta kertoo. 

Ihminen siis jäsentää maailmaa paitsi tietoisesti myös 

alitajuisesti. Syiden etsiminen ei kuitenkaan vielä ole syyllistämistä. 

Vaikka syyllistäminen kuulostaa pahalta, on sen 

taustalla ensi ajattelemalta tärkeä tavoite: oman itsen puolustaminen. 

Tällainen ajattelu kuitenkin ontuu jo lähtökohtaisesti. 

Eihän puolustautumiseen olisi tarvetta, jos kykenisimme 

näkemään myös omat vikamme, ottamaan palautetta 

vastaan ja vieläpä antamaan sitä syyttelemättä. 

Ojanen muistuttaa, että lähes poikkeuksetta syitä etsitäänkin 

vain niille asioille, jotka ovat menneet huonosti. Myönteisille 

onnistumisille ja iloisille tapahtumille ihmismieli ei 

vaadi selitystä. Ne otetaan vastaan luonnollisina, annettuina, 

ehkä jopa itsestään selvinä. 

Selittävä syntipukki 

Frans Koikkalainen työskentelee Helsingin hienoimmassa tavaratalossa. 

Titteli on vähemmän hieno: syntipukki. Tehtävään 

kuuluu kantaa vastuu muiden työntekijöiden virheistä 

ja ottaa vastaan asiakkaiden kiukunpurkaukset. Idea Koikkalaisen 

palkkaamiseen on tullut kosmetiikkaosaston Irja Salolta, 

jolle valituksia on sadellut. 

Agapetuksen vuonna 1930 kirjoittaman näytelmän ovat ohjanneet 

valkokankaalle sekä Erkki Karu että Matti Kassila. 

Komediallisessa elokuvassa on vissi perä. 

”Moni ottaa 

asiallisenkin kritiikin 

heti itseensä ja kokee 

palautteen hyökkäykseksi.” 

27 

m a a & i l m a

28 


”Ihminen on 

taitava selittäjä.” 

– Syiden löytäminen tapahtuneelle on meille ihmisille 

elinehto, meidän on pakko ymmärtää. Ja totta kai oma, olemassa 

oleva minäkuva säilyy parhaiten, jos syyn saa siirrettyä 

itsensä ulkopuolelle, Ojanen sanoo. 

Minäkuva voi siis olla väärä, mutta sen ”oikaiseminen” ja 

omien heikkouksien hyväksyminen vaatii kypsyyttä. Syyn 

siirtäminen itsensä ulkopuolelle on helpompaa. 

Loputtomiin ihminen ei kuitenkaan voi siirtää syitä itsensä 

ulkopuolelle. Ei ainakaan silloin, jos muiden syytökset 

kohdistuvat omaan itseen. Ihminen on herkkä ympäristölle. 

”Älä ota itseesi, mutta…” on tyypillinen muotoilu, kun 

tulossa on kriittistä palautetta. Lauseenaloitus paljastaa, että 

palautteen antaja osaa odottaa vastaanottajan reagoivan 

– tavalla tai toisella. 

– Moni meistä ottaa asiallisenkin kritiikin heti itseensä, 

kokee palautteen hyökkäyksesi omaa persoonaa vastaan. Jos 

liian pieniä syytöksiä murehtii liian kauan, johtaa se helposti 

alakuloon, joka kasvaa masennukseksi. Toisilla reaktiot taas 

menevät narsismin puolelle. Narsistinen ihminen etsii ja löytää 

vian aina muista, Ojanen maalaa ääripäitä. 

Ääripäitä maalaillessa unohtuu, että palautteeseen voi reagoida 

myös kolmannella tavalla: pohtimalla, onko kyse lainkaan 

syytöksestä vai ehkäpä perustellusta palautteesta, jonka 

mukaisesti omaa käytöstä olisi syytäkin muuttaa. Vaikka 

oman minäkuvan voi joutua silloin rakentamaan uudelleen 

on lopputulos usein niin palkitseva, että jonkin ajan kuluttua 

palautteenantajaa tekee jopa mieli kiittää. 

Joka tapauksessa kyky nähdä ja tunnustaa erehdyksensä 

sekä kokea siitä syyllisyyttä on ihmisenä olemisen elinehto 

ja yhteiselämän edellytys. Jos ei kykene kokemaan syyllisyyttä, 

ei voi myöskään tehdä parannusta. 

– Terve ihminen tajuaa, että syyllisyydestä on ulospääsy: 

anteeksipyyntö ja teon korjaaminen tai hyvittäminen, Ojanen 

sanoo. 

Syyllisyyden tunne on työstettävissä, koska se syntyy aina 

teosta. Häpeä on asia erikseen. 

Syntinen syntipukki 

Lähes jokainen on varmasti joskus hävennyt asiaa, jossa muiden 

silmin katsottuna ei ole mitään hävettävää. Erityisen ta- 

vallista tämä on yhteisöllisissä kulttuureissa. Niissä yksilö 

kokee menettävänsä kasvot, jos hän käyttäytyy poikkeavasti, 

eroaa joukosta. Länsimaissa kasvojen menettäminen on 

harvinaisempaa, koska yhteisöt eivät ole enää yhtä tiiviitä 

kuin niinä aikoina, joita nyt kutsutaan ”vanhoiksi hyviksi”. 

Länsimaissa arvostetaan vapautta ja yksilöllisyyttä. Ojanen 

muistuttaa, että tällaisilla sinänsä hyvillä arvoilla on 

seurauksensa: ne lisäävät poikkeavuutta ja normien rikkomista. 

Sen sijaan kulttuurit, joissa vedotaan synnintuntoon 

ja puhutaan jopa rikkomuksista Jumalaa vastaan, ovat perinteisesti 

pitäneet ihmiset kaidalla tiellä. 

– Rikollinen tyypillisesti selittää olevansa kasvatuksen tai 

yhteiskunnan uhri. Näyttääkin siltä, että uskoon – siis myös 

synnintuntoon – tulo on ollut monelle ainoa mahdollinen 

tapa toipua rikollisesta urasta. Armon kokemus vapauttaa 

silloin ihmisen niin, ettei hän koe enää tarvetta syyttää yhteiskuntaa 

tai muita ihmisiä. 

Jos on häpeä lähellä syyllisyyttä, niin on myös vastuu. 

Ojasen mukaan vastuulliset ihmiset voivat hyvin ja ovat 

tutkitusti keskimääräistä onnellisempia. Mutta jos vastuunkantaminen 

menee perfektionismiksi, pian ollaan taas itsesyytösten 

edessä. 

– Jo antiikissa ajateltiin, että kohtuullisuus on todellinen 

hyve, Ojanen sanoo. 

Hän myös muistuttaa, että vastuuttomia ihmisiä ei lopulta 

ole kovinkaan paljon. 

– Heitä ei ole, koska yhteiskunta ei salli vastuuttomuutta. 

Vastuuton ihminen saa takuuvarmasti kielteistä palautetta, 

joka voi olla niinkin konkreettista kuin potkut töistä 

tai pieleen mennyt ihmissuhde. 

Kyky kantaa vastuuta onkin Ojasen mielestä puoliksi opittua. 

Toinen puoli on geneettistä. 

Syytön syntipukki 

Puuseppä Gepetto veistää marionettinukkea. Nukke tanssii 

naruista vetämällä ja saa nimekseen Pinokkio. Yön laskeuduttua 

Gepetto näkee tähdenlennon ja toivoo, että nukke heräisi 

henkiin, oikeaksi pojaksi. Hyvä haltiatar täyttää miehen 

toiveen – onhan mies ollut aina hyvä toisille. Mutta jotta Pinokkiosta 

tulisi ihminen, on hänen pystyttävä erottamaan oikea 

väärästä. Se onnistuu omatuntoa kuuntelemalla. Pinokkio 

ei kuitenkaan tiedä, mikä omatunto on. 

Disneyn elokuvassa Pinokkiota seuraava Samu Sirkka on 

kenties maailman kuuluisin omatunto – pieni ystävä, joka 

kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Tosielämässä oikean 

ja väärän, hyvän ja pahan erottamista hankaloittaa ihmisen 

taipumus pitää luonnollisena sitä, mikä tuntuu omalta ja 

on itseä lähellä. Oletamme, että toinen kokee ja ajattelee samoin 

kuin minä itse, vaikka todellisuudessa näin ei olekaan. 

Ehkä juuri tämä vaikeus asettua toisen asemaan tekee

mahdolliseksi syntipukki-ilmiön. Syntipukkihan ei välttämättä 

ole syyllinen. 

Onnellisuustutkija Ojanen antaa syyttömän syntipukin 

selviytymiskeinoista yllättävän lohduttoman kuvan. 

– Jos ihmisellä on voimavaroja, hän voi ottaa asioista selvää 

ja taistella tilannetta vastaan. Mutta moni ei selviä muuten 

kuin lähtemällä muualle, vetäytymällä ainakin hetkeksi 

uuteen ympäristöön. 

Yhä nopeampi tiedonvälitys kuitenkin kutistaa maailmaa 

ja vähentää pakopaikkoja. Sitä paitsi media kaipaa syntipukkeja. 

Ojasen mukaan tämä johtuu siitä, että pahuus kiehtoo 

ihmisiä. Pahuus voi kiehtoa yksinkertaisesti siksi, että se on 

erilaista. Tai siksi, että se on normeja rikkovaa – jotain mitä 

emme itse uskalla tehdä, vaikka kiusaus olisi suuri. 

Minäkö syntipukki? 

Olen käyttänyt sellaista ainetta kuin Hemohes arvojen alentamiseen 

ennen kilpailuja päästäkseni kisaan mukaan. Kyseessä 

on lääkeaine, joka ei paranna suorituskykyä. En tiennyt, 

että kyseinen aine on kielletty. Mielestäni tämä ei ole varsinainen 

dopingtapaus. 

Suomalainen hiihtokansa kuunteli Jari Isometsän sanoja 

Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen tiedotustilaisuudesta 

äimistyneenä. Ensimmäisenä kärynnyt Isometsä otti tiedotustilaisuudessa 

vastuun positiivisesta doping-näytteestään 

ja esitti, ettei esimerkiksi Suomen Hiihtoliitto ole sotkeutunut 

sittemmin vyyhdiksi paljastuneeseen skandaaliin, joka 

katkaisi usean suomalaishiihtäjän uran. Ajojahti ”todellisen” 

syyllisen selvittämiseksi on jatkunut kahdeksan vuotta. 

Ilmastonmuutoksen ja taloudellisen taantuman aikana 

ajojahtia käydään myös monella muulla taholla. 

– Meistä kaikista on tullut syntipukkeja. Yksityisautoilija 

on syntipukki, autonvalmistaja on syntipukki, kohtuuttomien 

optioiden myöntäjät ovat syntipukkeja, Ojanen sanoo. 

Myös lentomatkustajat ovat saaneet osansa moitteista. 

Lentäminen saastuttaa, sanotaan. Onnellisuustutkija Ojanen 

laajentaa näkökulmaa. 

– Huono asiahan se on, jos saasteet lisääntyvät ja kasvihuonevaikutus 

pahenee. On täysin paikallaan, että syyllistämme 

itseämme lähdöstä aineelliseen myllerrykseen, jossa 

mikään ei riitä, vaan koko ajan halutaan enemmän ja parempaa, 

Ojanen sanoo. Hänen mielestään asioita täytyy kuitenkin 

myös suhteuttaa: on olemassa paljon pahempiakin asioita 

kuin halu nähdä maailmaa. 

– Jos jostain meidän pitäisi syyllistää itseämme, niin siitä, 

että emme puutu syyttömien syntipukkien syyllistämiseen. 

Tällainen syytön syntipukki joutuu liian usein vetäytymään, 

koska syyllistäjä vetäytyy omasta vastuustaan. Todelliset 

sankarit puuttuvat asioihin. 

”Minäkuva 

säilyy parhaiten, jos 

syyn saa siirrettyä 

itsensä ulkopuolelle.” 

29 

m a a & i l m a

30 


Embraer 145 -suihkukoneen 

matka Kemistä Helsinkiin. 

Teksti: Minna Kalajoki Kuvat: Marja Helander 

Asiantuntijat: lennonjohdon päällikkö Karri Hannula, Finavia 

ja ympäristöjohtaja Mikko Viinikainen, Finavia

On helmikuun 12. päivä Kemin lentoasemalla ja 49-paikkainen 

Embraer 145 -suihkukone on lähdössä kohti Helsinki-Vantaata. 

Finncommin perämies, tekninen pilotti Janne 

Kiviharju istuu ohjaamossa ja käy vielä kerran läpi lentosuunnitelmaa, 

säätietoja, reittitiedotteita sekä suoritusarvolaskelmia. 

Samaan aikaan matkustajat astelevat sisään 

koneeseen: yksi nappaa mukaansa iltapäivälehden, toinen 

suunnittelee kirjoittavansa muistion lennon aikana. Kolmas 

odottaa iltapäiväkahvia. 

Kiviharjun työparina toimiva kapteeni Kari Paasi on 

yhtiön lennonsuunnittelutiloissa päättänyt mukaan tankattavasta 

polttoainemäärästä koneen painon perusteella. Polttoainemäärä 

harkitaan lentokohtaisesti. Määrän optimoiminen 

on tärkeää, sillä kevyen koneen pienempi polttoaineen 

kulutus merkitsee säästöjen lisäksi vähäisempiä päästöjä. 

Tällä kertaa selvitään keskimääräistä pienemmällä määrällä, 

sillä lennonsuunnitteluohjelmasta automaattisesti saatujen 

tietojen mukaan säätila on lentomatkalle otollinen ja Helsinki-Vantaan 

ilmatila arvioituna saapumisaikana ruuhkaton. 

Matkustajat istuvat jo turvavyöt kiinnitettyinä matkustamossa, 

kun Kiviharju ottaa yhteyden Kemin lähilennonjohtoon. 

Tältä tulee viesti: ”Finncomm 384X, olet selvä Helsinkiin, 

lentoonlähdöstä suoraan Utunu, UM857, Orimaa 

lentopinta 370 ja transponderi-koodi 3663.” 

Kapteeni käynnistää moottorit. Kemin lähilennonjohto 

välittää ohjaamoon käytettävät reitit, ja lentäjät tarkistavat 

ohjaamon sekä lennonjohdon reittisuunnitelmien yhtäpitävyyden 

lähilennonjohdon kanssa vielä kerran. 

Embraer-suihkukoneen optimaalinen reittilentokorkeus 

on 11 300 metriä. Siitä voidaan aluelennonjohdon määräyk- 

31 

m a a & i l m a

Tiesitkö? 

sestä poiketa, jos esimerkiksi ilmavoimat harjoittelee alueella. 

Kone on tarkoitus saada mahdollisimman optimaalisella 

nousuprofiililla reittilentokorkeuteen: mitä korkeammalla 

suihkukone lentää, sitä energiatehokkaammin se tekee 

matkaa. Ripeä nousu merkitsee myös vähemmän lentomelua. 

Kapteeni kääntää koneen kiitotielle – matka voi alkaa! 

Kone kiihtyy jyrkkään nousuun, kunnes kolmessa kilometrissä 

Kiviharju loiventaa hieman nousukulmaa. Nousun 

aikana kone saapuu Rovaniemen aluelennonjohdon alueelle. 

Oulun eteläpuolella lennonjohtovastuu siirtyy Tampereen 

aluelennonjohdolle, joka ilmoittaa lentäjille, että Helsingissä 

käytössä on kiitotie 15. Samalla kerrotaan tuloreitti, 

joka johtaa sovitulle kiitotielle. 

Koneen noustua pilvien yläpuolelle kapteeni sammuttaa 

turvavyömerkkivalon, ja matkustajille tarjotaan kahvia. 

Nousuvaihe kestää liki puoli tuntia. Yhdentoista kilometrin 

korkeudessa lennetään vain vajaat parikymmentä minuuttia, 

minkä jälkeen kone aloittaa lähestymisliu’un laskuun. Matkaa 

on jäljellä noin 180 kilometriä ja lentoaikaa reilut parikymmentä 

minuuttia. Kiviharju alkaa valmistella lähestymistä 

tavoitteenaan jatkuvan liu’un lähestyminen. 

Tässä lentomenetelmässä matkalentokorkeudesta pyritään 

laskeutumaan tasaisesti kolmen asteen kulmassa aina 

siihen saakka, jolloin laskusiivekkeet ja laskuteline jo jarruttavat 

vauhtia. Hyvin pienillä moottoritehoilla tai jopa tyhjä- 

Ohjaamon ja lennonjohdon välisessä viestinnässä käytetään 

pääosin englantia, kansainvälisen lentoliikenteen kieltä. 

Lentokoneiden väliset turvalliset etäisyydet ilmatilassa on 

määritelty siten, että korkeussuunnassa koneiden välillä on 

aina vähintään 300 metriä ja pituussuunnassa reilut 5,5 kilometriä. 

Koneiden ollessa lennonjohtajan näkyvissä voidaan 

minimietäisyyksistä luopua. 

32 


käynnillä tapahtuva liuku vähentää lähestymisvaiheen pakokaasupäästöjä 

20–40 prosenttia. 

Tampereen aluelennonjohto viestittää ohjaamoon oletetun 

lähestymisreitin: ”Orimaa 1 Mike, kiitotie 15, magneettinen 

laskusuunta 150 astetta.” Lähestymisreitit on suunniteltu 

mahdollisimman taloudellisiksi suunnan, korkeuden 

ja nopeuden keskiarvojen perusteella. Kiviharju syöttää reitin 

Embraerin lennonhallintajärjestelmään automaattista 

ohjausjärjestelmää varten. 

Yhteistyö Helsinki-Vantaan lähestymislennonjohdon 

kanssa alkaa noin kolmen kilometrin korkeudessa. Lentäjät 

saavat jatkuvasti tietoa kaikista mahdollisista muutoksista 

edessä olevalla reitillä. Lisäksi lennonjohto välittää ohjaamoon 

päivitettyjä ohjeita nopeudesta, ohjaussuunnista ja 

lentokorkeuksista. 

”45 mailia”, lähestymislennonjohto ilmoittaa. Kiviharju 

havaitsee, että hänen arvionsa jäljellä olevasta matkasta oli 

lyhyempi. Saamansa tiedon avulla perämies hidastaa nopeutta 

ja samalla koneen vajoamisnopeus vähenee. Jatkuva 

liuku voi jatkua. Matkustajat lueskelevat lehtiä ja katselevat 

ikkunoista maisemia. 

Jatkuvan liu’un lähestyminen näyttää onnistuvan ja Kiviharju 

on tyytyväinen. Embraer 145 liukuu tasaisesti pilvikerroksen 

läpi kohti määränpääkenttää. 

Helsinki-Vantaan lähestymislennonjohto välittää ohjaamoon 

tietoa noin kilometrin korkeuteen saakka, jolloin 

matkaa määränpäähän on jäljellä viitisentoista kilometriä. 

Koneen on annettu hidastua jo usean kilometrin matkalla. 

Kun koneen nokka osoittaa kohti kiitotietä, maalaitteet 

antavat ohjaamoon tarkkaa etäisyystietoa automaattisesti. 

Kone aloittaa loppulähestymisen noin 600 metrin korkeudesta. 

Kiviharju avaa laskusiivekkeitä portaittain ja ottaa 

laskutelineen alas mahdollisimman myöhään. Lentoasun 

muuttamisesta kuuluu matkustamoon vaimeita kolahduksia. 

Koneen yhä hidastuessa Kiviharju lisää myös moottoritehoja. 

Menetelmän polttoainesäästöt syntyvät oikeaan kohtaan 

sijoitetusta matkalentovaiheesta, liukuun siirtymisestä sekä 

siitä, ettei loppulähestymisessä hukata koneen liike-energiaa 

tarpeettomaan jarruttamiseen. Jarruttaminen aiheuttaisi 

myös melua.

Tällainen meluja ja päästöjä vähentävä laskeutumismenetelmä 

vaatii onnistuakseen ennakoitavuutta, ajantasaista 

tietoa muutoksista, hyvää lennonhallintajärjestelmää ja lentäjien 

huolellista harkintaa. Aina optimaalinen lähestyminen 

ei kuitenkaan onnistu. Sen voi estää ruuhkainen ilmatila, 

konetyyppien erilaisuus tai jokin inhimillinen tekijä. 

Myös sääolosuhteet, kuten ukkospilvet, voivat olla esteenä. 

Ilmatilan ruuhkautuessa koneita ohjataan laskuun kiitotielle 

lyhimmässä mahdollisessa ajassa; Helsinki-Vantaalla voidaan 

kiitotiekäytön optimoinnilla välttää kiiretunteinakin 

lentokoneiden ohjaaminen ilmassa polttoainetta kuluttavaan 

ja päästöjä tuottavaan odotuskuvioon. 

VäHEMMäN MeLUA JA PääStöJä iLMAAn 

Kello on 18.40. Sää Helsinki-Vantaalla on selkeä, ja Kiviharju 

erottaa jo kaukaa kiitotien. Näköetäisyydelle tultaessa 

kone siirtyy lähilennonjohdon eli lentokentän maamerkin 

”tornin” piiriin. ”Tuuli 150 astetta 10 solmua, selvä laskuun 

kiitotielle yksi viisi”, kuuluu tornista. Kiitotie on vapaa, Embraerin 

korkeus laskee, ja Kiviharju kytkee automaattisen 

ohjausjärjestelmän pois päältä. 

Kemistä saapunut suihkukone laskeutuu pehmeästi Helsinki-Vantaalle. 

Jatkuvan liu’un lähestyminen on onnistunut, 

ja matkustajat kuljetettu tunnissa lähes 700 kilometriä 

Kemistä Helsinkiin. 

Jatkuvan liu’un lähestymisten lisäämiseen tähtäävä toiminta alkoi Helsinki-Vantaalla vuonna 2001. Erityinen pro- 

jekti aiheesta käynnistettiin maaliskuussa 2008. Finavian tavoitteena on tarjota lentoyhtiöille mahdollisuudet melua 

ja päästöjä vähentävän lähestymismenetelmän toteuttamiseen. Lentäjiä koulutettiin menetelmän käyttöön syksyllä 

2008 järjestetyn teemaviikon aikana. 

Tätä nykyä kaikista lähestymisistä yli 30 prosenttia on jatkuvan liu’un lähestymisiä. Määrää kasvatetaan jatkuvasti 

ilmatilan ja lentomenetelmien uudelleensuunnittelulla sekä Finavian ja lentoyhtiöiden välisellä yhteistyöllä. Hiljaisena 

yöaikana jatkuvan liu’un lähestymisiä on jo nyt yli puolet kaikista lähestymisistä. 

33 

m a a & i l m a

34 


M A T K A L L A 

KohTAAvAT 

Tekstit: Nina Pinjola Kuvat: Marja Helander, All Over Press 

PEKINGISSä toinen toistaan upeampien, kiiltävien pilvenpiirtäjien 

huiput leikkaavat taivasta värikkäät mainosvalot vilkkuen. Yksi erikoisimmista 

rakennuksista on CCTV:n pääkonttori: henkeäsalpaavan muotoinen rakennelma, 

joka tuntuu uhmaavan painovoimaa. Sen alla monikaistaiset tiet risteilevät 

kuumeisesti. 

Toisella puolen kaupunkia avautuu hutong-kujien rauhallinen maailma. Perinteisten 

kiinalaisten sisäpiharakennusten muodostamilla vanhoilla kujilla pilkotaan 

lihaa kirveillä ja leivotaan leipää perinteisin menetelmin. Pyykit roikkuvat 

kuivumassa narulla, joku tulee vessaan kadulle rakennettuun uuteen käymälään. 

Hutongien maailma on menneen Pekingin maailma. Kun vielä vuonna 1950-luvulla 

kujia oli lähes 3 000, on niitä tänä päivänä enää vain noin 1 000, joista 600 

suojeltua. Osa perheistä asuttaa piharakennuksia jo kolmannessa tai neljännessä 

sukupolvessa. Hutongien varrella toimii nykyään myös teehuoneita, kahviloita, 

baareja, ravintoloita ja hotelleja.

viimeinen analyysi 

tekstin lainaukset ovat Kiinan viimeisen 

keisarin omaelämäkertateoksesta: 

Pu Ji: Viimeinen keisari: Taivaanpojan 

tie lohikäärmevaltaistuimelta Pekingin 

puutarhatyöläiseksi 

Gummerus 1988 

(alkuperäisteos ilmestyi 

vuonna 1964 Pekingissä) 

Eli miten kaksivuotiaasta Pu Ji 

-pojasta tuli itsevaltias keisari ja 

lopulta sosialistisuuden nimeen 

vannova ”tavis”. 

Juna saapui Pekingiin 9. joulukuuta 1962. Matkustajien 

joukosta astui laiturille myös muuan 56-vuotias mies, 

jonka silmissä oli erityinen hohde. Hän näytti aivan tavalliselta 

Kiinan kansalaiselta, mutta ei ollut sitä. Hän oli juuri 

sotarikollisvankilasta vapautunut viimeinen keisari Pu Ji, 

joka saapui kotiseudulleen 35 poissaolovuoden jälkeen. Laiturilla 

häntä vastassa oli kaksi sisarusta. Sisartaan Pu Ji ei 

ollut nähnyt 10 vuoteen ja veljeään 20 vuoteen. Pu Jin mielessä 

kangastelivat vielä Neuvostoliitossa, Fushunin vankilassa 

koetut vuodet ja juhlallinen vapautuspuhe: 

”Sotarikollinen Aisin-Gioro Pu Ji, miespuolinen, 56-vuotias, 

mantshu, asuinpaikka Peking. Tämä rikollinen 

on jo suorittanut 10 vuoden vankeustuomion. Vankeusaikanaan 

hän on osoittanut työkasvatuksen 

ja ideologisen ohjauksen ansiosta uudistuneensa 

aidosti. Sen vuoksi, armahdusjulistuksen ensimmäisen 

pykälän mukaisesti hänet päästetään 

vapauteen.” 

Kyyneleet nousivat Pu Jin silmiin, kun hän muisteli 

noita sanoja. ”Isänmaani on tehnyt minusta 

ihmisen”, hän ajatteli liikuttuneena. Saapuessaan 

sotarikollisvankilaan kymmenen vuotta aiemmin 

Pu Ji ei ollut selvinnyt tavallisistakaan arjen askareista 

ja oli tukeutunut kaikessa sukulaistensa apuun. 

35 

m a a & i l m a

36 



Entinen keisari vakuuttui 

siitä, että hallitsijat olivat vain 

”paperitiikereitä”. 

Henkisesti hän oli ollut yhä keisari, vaikka palatsi oli vaihtunut 

vankilan muureihin. 

Pieni Pu Ji -poika ei olisi halunnut Kiinan keisariksi. 

Vuonna 1908 pidetyissä kruunajaisseremonioissa keisarinalku 

oli vasta kahden vuoden ja kymmenen kuukauden 

ikäinen, mutta hänellä oli jo vahva oma tahto. Hän nyyhki 

ja huusi häntä pitelevälle isälle sydäntä särkevällä äänellä: 

”Minä en tahdo! Minä tahdon kotiin!” 

Pieni keisari ymmärsi pian asemansa. Keltaisesta väristä, 

erityisestä ”Loistavan keltaisesta” tuli vallan symboli. Tuon 

värin käytön yksinoikeus oli vain keisarillisella perheellä. 

Pu Ji tiedostikin nopeasti, että hänessä oli jokin ”taivaallinen” 

ominaisuus, joka erotti hänet kaikista muista ihmisistä. 

Pieni keisari kannettiin joka aamu oppitunneille tai tervehdyskäynnille 

keisarillisten puolisoiden luo. Hän ei ollut 

koskaan yksin, vaan hänen perässään riippui aina pitkä 

ihmislaahus. Keisarin ruokailutkin poikkesivat tavallisten 

lasten arjesta: 

Minun toisen hallitusvuoteni ensimmäisenä kuukautena kulutimme 

keisarinleski, neljä keisarillista puolisoa ja minä itse 

yhteensä 2 000 kiloa lihaa ja 388 lintua, joista arviolta 500 

kiloa ja 240 lintua minun, tuolloin nelivuotiaan 

lapsen, osalle… Mutta kaikki nämä ruuat, jotka 

niin taidokkaasti katettiin pöytään, olivat pelkkää 

koristusta. 

Pu Ji pukeutui joka päivä uusiin vaatteisiin. 

Hänellä ei ollut yhtä oikeaa äitiä vaan hän sai ”äideikseen” 

edesmenneiden keisarien lesket, joiden 

huolenpito rajoittui siihen, että he valitsivat pojan 

syömät ruuat. Pu Jia puhuteltiin keisariksi, eivätkä 

edes hänen omat vanhempansa uskaltaneet nimittää 

häntä muulla tavoin. 

Kaikkien muiden piti kutsua minua ”Teidän Majesteetiksenne”. 

Olihan minulla oma nimikin, ja lempinimi 

myös, mutta niistä oli keisariksi nimittämisen 

jälkeen tullut tabu. Olen usein kuullut sanotta- 

van, että ei tarvitse kuin ajatella entistä lempinimeään, niin 

mieleen tulevat heti lapsuus ja äidin hella huolenpito. Mutta 

minulle ei koskaan tullut tämän kaltaisia assosiaatioita. 

Pu Ji kasvoi julmaksi. Hänen huviaan oli jakaa rangaistuksia 

pienistä rikkeistä, ja Kielletyssä kaupungissa hänen oikkujaan 

pelättiin. Hän pieksätti palvelijoitaan kepeillä ja ratsuraipoilla, 

mutta teeskenteli lempeää aina kun läsnä oli vieraita 

tai ulkomaalaisia. 

Keisari oli tavattoman epäluuloinen, teeskentelevä, paatunut 

ja kuoleman edessä pelokas mies. Japanin ohjailemana 

marionettihallitsijana hän kapinoi ja kiukutteli, mutta teki 

aina lopulta niin kuin määrättiin. Toisaalta Pu Jilla ei ollut 

ketään, johon luottaa. Keisaria lähestyttiin harvoin muulla 

tavoin kuin palvoen tai omaa etua tavoitellen. 

Pekingiin saapumistaan seuraavana päivänä kansalainen 

Pu Ji oli jo töissä: nähdessään naapurien lakaisevan 

katua, hän riensi miltei pakonomaisesti apuun. Jos hänen 

ajatuksiaan olisi kyennyt lukemaan, olisi nähnyt, miten 

epätoivoisesti hän tavoitteli muiden ihmisten hyväksyntää. 

Jospa pekingiläiset vain voisivat antaa hänelle anteeksi hänen 

menneisyytensä? Jospa he voisivat unohtaa ne julmuudet, 

joihin hän oli syyllistynyt tahallaan ja tietämättäänkin! 

Pian kaupunkilaiset saattoivat nähdä Pu Jin kulkevan 

myös Taivaallisen rauhan aukiolla kasvoillaan outo hymy. 

Harva tiesi hänen näkevän majesteettisessa Tien An -portissa 

symboliikkaa: samoin kuin portti oli kokenut yhdessä 

hänen isänmaansa kanssa siirtymisen Japanin vallan aikaisesta 

kurjuudesta Kiinan kansantasavallan onneen, todisti 

portti myös entisen Pu Jin muutoksesta uudeksi Pu Jiksi. 

Vuonna 1957 työ nousi suureen arvoon. Kiinaa jälleenrakennettiin. 

Sotarikollisvankilassa sekä vangit että heidän 

bernardo bertoluccin ohjasi ja osittain myös käsikirjoitti vuon- 

na 1987 ensi-iltansa saaneen elokuvan Viimeinen keisari (The 

Last Emperor). Elokuvalla oli mahtava 25 miljoonan dollarin 

budjetti ja se perustui suurelta osin Pu Jin 1960-luvulla kir- 

joittamaan samannimiseen muistelmateokseen. 

Elokuva oli ensimmäinen, jonka Kiinan hallitus salli kuvat- 

tavan Kielletyssä Kaupungissa. 

Viimeinen keisari -elokuva voitti useita palkintoja. Se muun 

muassa palkittiin parhaana elokuvana Oscar-, BAFTA- ja Gol- 

den Globe -gaalassa.

vartijansa ahkeroivat ajan hengen mukaisesti. Kaikki ne tavat 

ja valmiudet, joita Kiinan keisarille oli lapsesta asti opetettu 

ja joita hänessä oli arvostettu, näyttivät vankilassa puutteilta. 

Vankitoverit eivät ymmärtäneet, miten ainutlaatuisissa 

ja kummallisissa olosuhteissa Pu Ji oli kasvanut. Päinvastoin 

entisen keisarin kömpelyys ja avuttomuus olivat muille vangeille 

ainainen vitsailun ja pilkkaamisen kohde. 

Neuvostoliiton sosialistisen aatteen vankilassa vankien 

”uudelleenkoulutus” perustui siihen, että heidät saatiin itse 

tunnustamaan omat tekonsa ja katumaan niitä. Kidutusta tai 

mitään voimakeinoja ei käytetty. Sotarikosvangit laitettiin 

kylläkin kirjoittamaan sivukaupalla tunnustuksia omista ja 

toistensa tekemisistä. Moni vanki kirjoitti Pu Jin teoista, ja 

nyt entisen keisarin piti lukea muiden syytteet ja joko allekirjoittamalla 

vahvistaa ne todeksi, tai sitten kiistää ja perustella, 

miksi ne eivät olleet totta. 

Kansanjoukkojen syytekirjeistä opin, että oli hyvin monia, 

jotka eivät olleet suojautuneet väkivaltaa ja painostusta vastaan 

minun tavallani. Tiesin nyt, etteivät kaikki maailman 

ihmiset olleet heikkoja… pohjimmainen puolustukseni oli ollut 

se, että oma elämäni oli kallisarvoisempi kuin kenenkään 

muun…Ympärilläni olevista peileistä näin että olin syyllinen, 

ettei minulla ollut mitään mistä olla ylpeä, ettei mikään elämässäni 

ollut puolusteltavissa. 

Pu Ji alkoi tehdä kaikkensa muuttuakseen ”uudeksi”. Hän 

pesi itse pyykkinsä, opiskeli kiinalaista lääketiedettä ja kä- 

Kiinan viimeinen keisari Pu Ji (7.2.1906–17.10.1967) 

- 1908 Pu Ji kruunataan keisari Hsyan Tungiksi 

- 1912 Keisarinleski julistaa Pu Jin nimissä vallastaluopumisen ja 

hyväksyy tasavallan perustamisen 

- 1921 komissio alkaa valmistella Pu Jin naimisiinmenoa 

(häät 1922: keisaritar ja sivuvaimo). Pu Jin äiti tekee itsemurhan 

- 1924 karkotus Kielletystä kaupungista 

- 1925 maanpako Tientsiniin 

- 1929 muutto Hiljaiseen puutarhaan ja joutuminen yhä tiukemmin 

japanilaisten vaikutuksen alaiseksi 

- 1931 antautuminen japanilaisille ja muutto Port Arthuriin 

- 1932 nimitys perustettavan Mantshuguon tasavallan 

päämieheksi ”marionettihallitsijaksi” 

- 1934 nimitys keisari Kang Dönä Mantshuguon valtaistuimelle 

- 1949 käynti Japanissa, Pu Ji pakotetaan tunnustamaan 

Japanin keisarin esi-isät omiksi esi-isikseen 

- 1945 Neuvostoliitto julistaa sodan Japanille ja marssii Mantshuguoon. 

Pu Ji joutuu sotavankeuteen Neuvostoliittoon Fushuniin 

- 1949 Kiinan kansantasavalta perustetaan 

- 1950 Pu Ji luovutetaan Kiinaan 

- 1959 tieto armahduksesta. 

vi akupunktiokurssin. Ahdistus kalvoi silti jatkuvasti hänen 

mieltään. Hän ei nähnyt itseään keisarikasvatuksen ja olosuhteiden 

uhrina vaan syytti itseään rajusti ja armottomasti. 

Pu Ji eli vapauttamisensa jälkeen vain viisi vuotta. 

”Uudistuneelle” Pu Jille arvokkainta, mitä hän kuvitella 

saattoi, oli äänioikeus, jonka hän viimein sai vuonna 1960. 

Olin maailman onnellisin ihminen, kun äänestyspäivänä panin 

oman lippuni punaiseen vaaliuurnaan. Yhdessä 650 miljoonan 

maanmieheni kanssa omistin 9 600 000 neliökilometriä 

maata, ja tämän maan maailman kaikille riistetyille kansoille 

ja kansallisuuksille antama apu oli suurta ja merkittävää. 

Ennen kuolemaansa syöpään 17.10.1967 Kiinan viimeinen 

keisari ehti vihdoinkin saada edes hiukan sisältöä sanalle 

”perhe”. Hän avioitui vielä viidennen kerran ja työskenteli 

kirjallisuuden ja historian tutkijana Kiinan kansan poliittisen 

neuvoa-antavan konferenssin historiallisessa jaostossa. 

Pu Ji oli myös kansanmiliisiosaston aktiivinen jäsen. Hän 

vakuuttui siitä, että hallitsijat olivat vain ”paperitiikereitä” 

ja todellisia sankareita olivat tavalliset kansalaiset. Ehkä hän 

oli yhä jossain mielensä sopukassa itselleen vihainen ja työskenteli 

niin rankasti vapautuakseen itsesyytöksistä. 

Pu Ji koki myös ensimmäistä kertaa elämässään olevansa 

vapaa. Mutta oliko hän sittenkin vain kahden tyystin erilaisen 

aivopesun uhri? Jäikö häneltä tekemättä tärkein ja viimeinen 

analyysi – itsetutkimus? 

37 

m a a & i l m a

38 



6 000 KILOMETRIä 

LäHeLLä tAiVAStA 

Vaikka Kiinan muuri se ei näykään avaruuteen niin kuin on väitetty, se on silti ihmiskunnan 

massiivisin rakennusprojekti. Muuri kiemurtelee lohikäärmettä muistuttavien 

vuorijonojen päällä silmänkantamattomiin. Pisimmillään muuri on ollut 

6 700 kilometriä, ja sen rakentamiseen on osallistunut satojatuhansia työläisiä. 

Mullasta, kivistä ja tiilistä koottu muuri suippenee ylöspäin: alaosa on 7,5 metriä 

leveä ja yläosa 4,5 metriä. Muurista kohoavista vartiotorneista lähetettiin savumerkkejä. 

Ming-dynastian ensimmäinen keisari aloitti rakennustyöt 1300-luvulla 

ja rakentaminen jatkui aina 1500-luvulle saakka. Muuri suojasi kiinalaisia esimerkiksi 

mongolien hyökkäyksiltä. 

Hyvä tietää 

• Suomalaiset tarvitsevat Kiinan-matkallaan viisumin. 

• Suomen ja Pekingin välinen aikaero on talvisaikaan +6 tuntia ja 

kesäaikaan +5 tuntia. 

• Kiinan rahayksikkö on yuan (RMB). Liikkeellä on myös väärennettyä rahaa. 

• Pekingin hanavettä ei suositella juotavaksi. 

• Kiinassa ei anneta tippejä. 

• Taksikuskit puhuvat vain harvoin englantia, varaa aina mukaasi 

kiinankielinen osoitteesi.

ELäIMET PIILOTAJUNNASSAMME 

Badaling-moottoritien varrella sijaitsevaan Ming-dynastian hautapaikkaan ei ole 

aivan helppo löytää: taksikuski pysähtyy moneen kertaan kysymään paikallisilta neuvoa. 

Aikoinaan seutu oli eläviltä ihmisiltä kielletty paikka, jonne eksymisestä seurasi 

kuolemanrangaistus. Nyt hautalaakso on avoinna yleisölle – kunhan sen vain löytää. 

Rautaporttien takana aukeava haudoille johtava Henkien tie on vangitseva näky: 

mahtavan suuret marmoriset eläin- ja ihmispatsaat tulevat näkyviin kuin unenomaiset 

aaveet. Tarun mukaan 24 eläinhahmoa ja 12 ihmishahmoa vartioivat hautatietä 

vuoroissa. Osa niistä esittää tuntemattomia eläimiä, mutta jokaista on kaksi, samanlaiset 

tien molemmin puolin. 

HeVonen 

Kiinalaisessa horoskoopissa hevonen symboloi 

vapautta rakastavaa, hyväntuulista ja 

anteliasta ihmistä, joka on suosittu, mutta 

hieman ennalta-arvaamaton. Yleismaailmallisesti 

hevoset yhdistetään vauhtiin, jalouteen, 

elävyyteen sekä elinvoimaan. 

LeiJonA 

Leijona eli jalopeura on eläinten kuningas, 

joka symboloi herruutta ja voimaa. Leijonaa 

on verrattu sekä Jumalaan että paholaiseen, 

ja sen on uskottu voivan katsoa 

suoraan aurinkoon ilman että se sokaistuu. 

Antiikin aikana kuninkaat pitivät leijonia 

valtansa symboleina. Kaukoidässä leijonat 

tunnettiin vain muiden maiden kertomuksista. 

Siksi veistoksissa olevat leijonat 

eivät juurikaan muistuta todellisia, vaan niiden 

ulkonäkö on aivan omanlaisensa. Nämä 

”leijonakoirat” ovat Aasiassa yleisiä portinvartijafiguureita. 

Portin oikealla puolella on 

etukäpälänsä alla palloa tai helmeä pitelevä 

urosleijona, ja vasemmalla naarasleijona 

poikasensa kanssa. 

noRSU 

Muinais-Kiinassa elefantti oli voiman ja viisauden 

vertauskuva, samoin antiikin aikana 

lännessä. Tarinan mukaan valkoinen norsu 

ilmoitti Buddhan syntymän, ja sitä onkin pidetty 

maallisista kahleista vapautujan symbolina. 

Thaimaassa valkoinen elefantti oli 

vuoteen 1910 asti Siamin kuningaskunnan 

vaakunaeläin. Myös hindujen kirjoitustaidon 

ja viisauden jumala Ganeshalla on norsun 

pää. Yleismaailmallisesti elefantti kuvastaa 

kärsivällisyyttä, viisautta ja siveellisyyttä. 

KAMeLi 

”Erämaan laiva” oli ihmiselle äärimmäisen 

hyödyllinen eläin ylitettäessä Aasian ja Pohjois-Afrikan 

aroja ja autiomaita. Kolmea itämaista 

tietäjää esittävissä kuvissa kameli 

kuvataan kuormajuhtana, mutta yhtä hyvin 

se on voinut myös olla yhden kokonaisen 

maanosan, Aasian, symboli. Kameliin 

on liitetty kahdenlaista symboliikkaa: toisaalta 

sitä on pidetty kohtuullisuuden, pidättyvyyden 

ja raittiuden esikuvana – toisaalta 

se on nähty ylpeyden ja uppiniskaisuuden 

edustajana. 

Terminaali kuin 

Kielletty kaupunki 

Pekingin lentoaseman kolmas terminaali 

T3 otettiin käyttöön 26. maaliskuuta 2008 

puoli vuotta ennen Pekingin olympialaisia. 

Kolmen kilometrin pituisen terminaaliraken- 

nuksen suunnittelussa on yhdistetty moderni 

arkkitehtuuri ja perinteinen kiinalainen kult- 

tuuriperinne. 

Terminaalin kultainen katto ja punaiset 

pilarit tuovat mieleen toisen kiinalaisen mo- 

numentin, Kielletyn kaupungin. Ylhäältä kat- 

sottuna T3 muistuttaa maassa makaavaa lo- 

hikäärmettä. 

Terminaalia on kutsuttu maailman edis- 

tyksellisimmäksi lentoasemarakennukseksi. 

Huippuunsa viedyn suunnittelun ja teknolo- 

gian ansiosta se pystyy palvelemaan arviolta 

43 miljoonaa kotimaista ja ulkomaista mat- 

kustajaa vuodessa. 

T3 koostuu kolmesta aulasta A, B ja C, 

joiden pinta-ala on yhteensä miljoona ne- 

liömetriä. Terminaalin yhteyteen sijoitetun 

parkkialueen pinta-ala on 350 000 neliö- 

metriä, ja siellä on pysäköintitilat yhteensä 

6 700 autolle. 

T3:n rakennustyöt kestivät kolme ja puoli 

vuotta ja maksoivat yhteensä 27 miljardia Kii- 

nan juania eli noin 2,6 miljardia euroa. Lisäk- 

si lentokentälle rakennettiin kolmas kiitorata. 

Muutostöiden jälkeen Pekingin lentoasema 

on maailman laajin lentoasemakokonaisuus. 

Yhä kasvavien matkustajamäärien vuok- 

si Pekingiin suunnitellaan kuitenkin jo uutta 

lentoasemaa, joka avataan liikenteelle vuon- 

na 2015. 

Pekingin kansainvälinen lentoasema BCIA 

– palvelee 72 koti- ja ulkomaista 

lentoyhtiötä 

– palvelee 82 miljoonaa matkustajaa 

vuodessa 

– koostuu kolmesta terminaalista T1, T2 ja 

T3 sekä kolmesta kiitotiestä 

– pinta-ala yhteensä 1 410 000 neliömetriä 

– sijaitsee 25 kilometrin päässä Pekingin 

keskustasta. 

Teksti: Paula Larjo Kuva: BCIA 

39 

m a a & i l m a

perillä 

T Ä Y S o S U M i A 

40 


JOENSUU 

Ryijy elää Joensuussa 

Pohjois-Karjalan museossa voi ihailla kesän ajan kotimaista 

ryijytaidetta. Näyttelyssä esitellään ryijyn 

historia suojaavasta peitteestä nykyaikaiseksi taidetekstiiliksi. 

Esillä on kuusikymmentä teosta eri aikakausilta: 

suomalaisten kansantaiteilijoiden valmistamia ryijyjä, 

jugendajan penkkiryijyjä sekä tunnettujen tekstiilitaiteilijoiden 

Uhra-Beata Simberg-Ehrströmin, Eva 

Brummerin sekä Ritva Puotilan ryijyjä. Teokset kuuluvatvarkautelaisen 

Tuomas Sopasen 

laajaan yksityiskokoelmaan. 

Varkauden museon 

kiertonäyttely 

on ollut aiemmin 

esillä kotikaupunkinsa 

lisäksi Kajaanintaidemuseossa 

sekä Emil Cedercreutzinmuseossa 

Harjavallassa. 

Ryijy elää 

-näyttely 

Pohjois-Karjalan 

museo, Joensuu 

23.4.–30.8.2009 

HELSINKI 

Yötön yö 

pääkaupungissa 

2 

Juhannuksen vieton perinteet tulevat tutuksi viimeistään 

Seurasaaren juhannusvalkeilla Helsingissä. 

Koko perheen perinnejuhlissa tanssitaan, leikitään 

ja poltetaan kokkoja. Ilta huipentuu saaressa vihityn juhannushääparin 

valssiin. Väliajalla voi tutustua kulttuurisaaren 

ulkomuseoon, joka täyttää sata vuotta. Juhannusvalkeat-tapahtumaan 

osallistuu vuosittain tuhansia 

suomalaisia ja ulkomaalaisia juhlijoita, ja sen järjestävät 

Seurasaarisäätiö ja Seurasaaren ulkomuseo. 

Seurasaaren juhannusvalkeat 

Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki 19.6.2009 klo 18–01 

TAMPERE 

Vainun jäljillä 

Poliisikoirien monipuoliseen ja haasteelliseen työhön 

voi tutustua toukokuusta lähtien Tampereen 

Poliisimuseossa. Erikoisnäyttelyssä kerrotaan muun muassa 

poliisikoirien hankinnasta, koulutuksesta ja erikoispoliisikoirien 

tehtävistä. Museovieraat voivat myös testata 

oman hajuaistinsa tarkkuutta, kuunnella tarinoita 

sankarikoirista sekä tutustua poliisikoiran taipaleeseen 

pennusta tottelevaiseksi ja taitavaksi poliisin apulaiseksi. 

Poliisimuseon perusnäyttelyssä saa kokonaiskuvan 

Suomen poliisin toiminnasta ja historiasta keskiajalta 

nykypäivään asti. 

Haista ite – Suomen poliisikoirat 100 vuotta 

-näyttely 

Poliisimuseo, Tampere 19.5.2009–31.5.2010 

www.poliisimuseo.fi 

VAASA 

Kuoromusiikki valtaa kaupungin 

Vaasan Kuorofestivaali on toukokuinen kansainvälisen 

kuoromusiikin suurtapahtuma, joka kokoaa 

yhteen 2 000–3 000 suomalaista ja kansainvälistä 

laulajaa. Kuorolaulusta voi nauttia viiden päivän ajan 

lähes sadassa konsertissa, jotka järjestetään kaupungin 

kirkoissa, konserttisaleissa ja ravintoloissa. Festivaalin 

pääesiintyjiksi on kutsuttu kotimaisia ja kansainvälisiä 

huippukuoroja, kuten Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat 

Jussit, Naiskuoro QuinnTon, The King´s Singers ja Philharmonic 

Choir Toonkunst Rotterdam. Tapahtuman järjestää 

Vaasan kaupungin kulttuuritoimisto. 

Vaasan XVII Kuorofestivaali 

Vaasa 20.–24.5.2009 

www.vaasa.fi/choirfestival

KUOPIO 

Savossa svengaa 

5 

Perinteisen ja kokeilevan jazz-musiikin tahtiin voi 

tunnelmoida kesäkuisilla Lumo Jazz 2009 -festivaaleilla 

Kuopion Wanhassa Satamassa. Ensimmäistä 

kertaa järjestettävillä festivaaleilla esitellään kotimaisia 

kansainvälisen tason jazz-artisteja, kuten The Five Corners 

Quintet ja Eero Koivistoinen Music Society. Festivaalin 

taiteellinen johtaja on trumpetisti Jukka Eskola, 

ja sen järjestää live-musiikin edistämiseksi perustettu 

Nu Music Kuopio ry. 

Lumo Jazz 2009 

Wanha Satama, Kuopio 12.–13.6.2009 

www.lumojazz.fi 

OULU 

Peuran polulla patikoidaan 

6 

Vaeltajat pääsevät mittelemään voimiaan syyskuisissa 

erävaelluksen SM-kilpailuissa Peuran polulla 

Metsäpeuranmaalla. Kilpailureitin pituus on yleisessä 

sarjassa sata kilometriä ja muissa sarjoissa 70 kilometriä. 

Reitin varren rasteilla mitataan muun muassa kilpailijoiden 

suunnistus- ja ensiaputaitoja sekä luontotietämystä. 

Lepopaikan tarjoavat alueen monet laavut, kodat, kämpät 

ja nuotiopaikat. Kilpailun järjestävät Ylivieskan, Kokkolan 

ja Maaselän Ladun latuyhdistykset. 

Erävaelluksen SM-kilpailut ”Peuranpolku 2009” 

Reisjärvi 3.–6.9.2009 

www.reisjarvi.fi 

JYVÄSKYLÄ 

Ihmeelliset lentäjät kummasteltavina 

7 

Kasvien siemenet lentävät – ja valloittavat siten 

maailmaa. Monet eläimetkin lentävät, osa saalistaakseen, 

osa pelastuakseen, osalla komeat siivet ovat 

tapa houkutella puoliso itselleen. Keski-Suomen luontomuseon 

näyttely kertoo, miten eläin- ja kasvimaailmassa 

lennetään, liidetään, käytetään ilmavirtoja ja jopa salamatkustetaan. 

Näyttelyssä kävijä pääsee myös käyttämään 

aistejaan. 

Keski-Suomen luontomuseo 

Jyväskylä 19.3.–30.8.2009 

T Ä Y S o S U M i A 

41 

m a a & i l m a

perillä 

t e r m i n a a l i l e g e n d o j a 

Neuvoja 

moneen lähtöön 

Virkailija vastasi joulupäivänä neuvontaan 

tulleeseen puheluun: 

– Lentokentän neuvonta. 

– Voisitteko yhdistää Vantaalla asuvalle 

pojanpojalleni? pyysi iäkäs asiakas puhelimessa. 

– Soititte nyt lentoaseman neuvontaan. 

Teidän kannattaa tiedustella asiaa numeropalvelusta, 

virkailija vastasi. 

Tähän asiakas tuumasi: 

– Soitin neuvontaan, joten kyllä teidän on 

osattava auttaa minua. 

Virkailija selvitti asiakkaalle lentoaseman 

neuvonnan ja numeropalvelun eron, ja he 

päättivät puhelun hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Virkailija vastasi neuvonnassa puheluun ja 

kohtelias ääni linjan toisessa päässä pyysi: 

– Hyvää iltaa, haluaisin tilata herätyksen. 

Oma parkki 

jumboille 

Lentokenttävirkailija matkusti töihin linja-autolla 

numero 615, joka ajaa Vantaalla 

kauppakeskus Jumbon ohi. Kauppakeskuksen 

kohdalla linja-auton kuljettaja ilmoitti: 

– Jumbon pysäkki. 

Eräs linja-auton matkustaja kääntyi virkailijan 

puoleen ja kysyi: 

– Mikä tämä Jumbo on? 

– Uusi kauppakeskus, virkailija vastasi. 

– Ahaa! kysyjä totesi nauraen. – Minä kun 

luulin, että jumbo on niin iso lentokone, ettei 

se mahdu lentoasemalle ja että tämä 

pysäkki on varattu jumbon matkustajille. 

Lähtöselvitys 

kielletty 

Hämmentyneen näköinen matkustaja seisoi 

lähtöaulassa ja katseli aulan inforuutuja. 

– Eikö Aer Linguksen lähtöselvitykseen voi 

mennä, kun ruudussa lukee lennon kohdalla 

EI? hän kysyi paikalle tulleelta virkailijalta. 

Virkailija katsoi hetken inforuutua ja oivalsi 

sitten, mistä matkustajan huoli kumpusi. 

– Ruudulla lukee EI 629 Dublin. Lennon 

numerona EI tarkoittaa Aer Lingusta. Voitte 

siis mennä huoletta lähtöselvitykseen, 

virkailija vastasi. 

Matkustaja kiitti tiedosta ja käveli helpottuneena 

lähtöportille. 

. 

42 


T A I V A A L L A 

Sateenkaaren tuolla puolen ei odota 

aarre, vaan paluu kotiin. 

Mustavalkoisessa kuvassa on jotain arkista. Kotitilansa 

aitaan nojaileva orpotyttö Dorothy Gale haaveilee pääsystä 

parempaan ja onnellisempaan paikkaan. Pois omasta, 

tylsästä elämästä, jossa niin moni asia tuottaa päänvaivaa. 

Onko tuttua? 

Kymmenen kaikkien aikojen parhaimman amerikkalaisen 

elokuvan joukkoon valitussa, vuonna 1939 filmatussa elokuvamusikaalissa 

Ihmemaa Oz päähenkilö Dorothy uskoo, 

että onni löytyy jostain kaukaa, muualta. Pian Dorothy Toto-koirineen 

onkin jo siirtynyt myrskyn silmän kuljettama-

na ”sateenkaaren tuolle puolen”, värilliseen Ozin ihmemaahan. 

Dorothy on kuin uutta elämää maaseudun rauhasta etsivä 

kaupunkilainen tai liike-elämän oravanpyörän jättänyt 

yritysjohtaja, joka on ryhtynyt kokopäiväiseksi taidemaalariksi. 

Uudet puitteet – uusi elämä! Nyt se onni vasta alkaa. 

Vanhojen tarujen mukaan sateenkaaren päässä, siellä missä 

kaaren pää koskettaa maata, on aarre. Kukaan ei tosin ole 

koskaan löytänyt sitä, eikä ihme: sateenkaari ei sijaitse missään 

tietyssä paikassa, vaan tietyssä suunnassa havaitsijan 

ja Auringon suhteen. Kukin havainnoitsija näkee siis oman 

sateenkaarensa, joka liikkuu hänen mukanaan. 

Samoin tuntuu käyvän Dorothyn onnen kanssa: ihmemaa 

Ozissa elämä on yllättäen vielä vaikeampaa kuin tutussa 

koti-Kansasissa. Sateenkaaren tuolla puolen asustaa pelottavia 

noitia ja onni tuntuu koko ajan vain pakenevan. Mitä 

kuumeisemmin etsii, sitä vähemmän löytää. Viisaaksi luultu 

Oz-velhokin osoittautuu huijariksi. Unelmia ja odotusta 

seuraa pettymys. Tosielämässä on usein samoin. Ei ole olemassa 

paikkaa, jossa ei olisi vastoinkäymisiä ja kärsimystä. 

Ei ole olemassa työtä, jossa ei olisi huonoja puolia. 

Mitä matkasta jää jäljelle? Dorothy suree, ettei ehkä pääsekään 

takaisin sinne, mistä lähti. Hän huomaa nyt, että 

onni ei löydykään sateenkaaren tuolta puolen. Hänen matkansa 

ei kuitenkaan mene hukkaan. Dorothy oivaltaa jotain 

sellaista, mitä ei olisi oppinut ilman pelottavaa ja ahdistavaa 

kokemustaan. 

Dorothy avaa silmänsä Kansasin kotitalossaan. Elokuva 

on jälleen muuttunut mustavalkoiseksi ja arkiseksi. Kotitila 

ja asiat siellä eivät ole muuttuneet, mutta Dorothy on. Niinpä 

hän katsoo kotiaan nyt aivan uusin silmin ja sopertaa liikuttuneena: 

”koti on paras paikka maailmassa”. Elokuvan 

katsojakin näkee sen äkkiä selvästi: Dorothy löysi sittenkin 

aarteen sateenkaaren tuolta puolen. 

Teksti: Nina Pinjola Kuvitus: Jaska Poikonen 

Mitä kuumeisemmin etsii, 

sitä vähemmän löytää. 

v i i s i t ä h t e ä 

Kylmää kyytiä 

keskustassa 

Pekingiläinen ”häkäpönttö” tarjoaa 

extreme-elämyksiä. 

Yksikään autotaksi ei ota meitä kyytiin Kielletyn kaupun- 

gin takaportilta. Mopon ympärille rakennettu peltinen 

”laatikko” sen sijaan haluaa meidät kyytiinsä välttämät- 

tä. Taksiautolla taitettu matka hotellillemme maksaisi 20 

juania, mutta kuski haluaa samasta matkasta 50. Tarjous 

ei tunnu houkuttelevalta, mutta suostumme. 

Takaluukku aukeaa liiterinlukkoa muistuttavalla metal- 

lihaalla, joka tuo mieleen suomalaisen kesämökkihuussin. 

Sisäpuolella odottaa ahdas koppi, jonka risalle penkille 

mahtuu tuskin kaksi aikuista rinnakkain. Katkeilleita säh- 

köjohtoja sojottaa joka paikasta. On yritettävä välttää nii- 

hin koskemista. Takaikkuna on rikki ja pakokaasut tulvi- 

vat sisään pieneen koppiin. Kuski yskii rajusti ja kaasut- 

taa tien laidalta muun liikenteen sekaan villillä liikkeellä. 

Ajoneuvo liikehtii hontelosti ja kurveissa tuntuu silkal- 

ta ihmeeltä, että vehje pysyy ylipäätään pystyssä. Liiken- 

nevaloissa pakokaasu tulvii pakoputkesta ylös ja suoraan 

ikkunanreiästä sisään. Liikkeellä ollessa niskaan puhal- 

taa Kiinan kalsea tammikuun pakkanen. Kärry tempoi- 

lee pitkin pyörätietä ja etenee nykien kuin pieni muuli. 

Lyhyt matka tuntuu ikuisuudelta. Vatsanpohjaa kutittaa 

hervoton, pelonsekainen nauru. 

Puolimatkassa kuski ajaa tien sivuun ja tulee ulos ajo- 

kista. Olemme hämillämme, mutta samaan aikaan onnelli- 

sia siitä, että olemme ylipäätään elossa. Tuijotamme epä- 

uskoisena risan ”häkäpöntön” kuljettajaa, joka osoittelee 

sormellaan kohti kaukana siintävää hotelliamme. Hän ha- 

luaa rahaa, vaikka olemme tuskin puolimatkassa. Kuski 

pyytää 100 juania, hinta olikin hänen mukaansa 50 jua- 

nia per henkilö. Siihen emme sentään suostu: joku raja se 

on huijattavaksi suostuvallakin, vaikka matka olisi kuin- 

ka ikimuistoinen. 

Teksti: Nina Pinjola 

Kuva: Marja Helander 

43 

m a a & i l m a

Maarianhamina 

Arctic circle 

Vaasa 

Pori 

Kruunupyy 

Tampere-Pirkkala 

Turku 

Enontekiö 

Kittilä 

Rovaniemi 

HELSINKI- 

VANTAA 

Ivalo 

Kemi-Tornio 

Oulu 

Kuusamo 

Kajaani 

Kuopio 

Joensuu 

Jyväskylä 

Varkaus 

Lappeenranta 

Savonlinna

ONKO IHMISELLÄ SIELUA? - Finavia

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?