hanke, mallisto, yhteisö

Emma Susi

JUUREVAA!

hanke, mallisto, yhteisö

Emma Susi

JUUREVAA!

hanke, mallisto, yhteisö

Satakunnan taidetoimikunta 2010

JUUREVAA!

hanke, mallisto, yhteisö

Kirjoittaja: Emma Susi

Kustantaja: Satakunnan taidetoimikunta, Pori

Painopaikka: Ulvilan Painotuote, Ulvila

Taitto: Heidi Valtonen / Vida Design

Kuvat: ammattilaiskuvat: Heidi Valtonen / Vida Design

muut valokuvat: Emma Susi, Essi Lindberg, Annamari Salmi, Jenni Tuulasjärvi, Paola Cabrera Viancha

Piirrokset: Emma Susi (piirrosten visualisointi: Roope Sandberg / Vida Design)

ISBN 978-951-53-3317-9 (nid.)

978-951-53-3318-6 (PDF)

Julkaisua voi tiedustella Satakunnan taidetoimikunnan toimistosta

www.satakunnantaidetoimikunta.fi

Sisällysluettelo

ESIPUHE 5

JOHDANTO 7

FAKTAT 11

VAIHE 1: IDEOINTI 15

Idea 17

Sillanrakentajat 18

Koordinoija 21

VAIHE 2: KÄYNNISTYS 25

Projektihenkilöstö ja ohjausryhmän asettaminen 26

Hakuprosessi 28

Valinta 30

VAIHE 3: MÄÄRITTELYT 33

Paikallisuus 34

Visio 36

Perusta 37

VAIHE 4: TOTEUTUS 41

Tuotekehitys 42

Konseptin rakentamisen juurilla 45

Käsitteitä 50

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja 57

VAIHE 5: SUVANTO 89

Kipukohtia 90

Tuottaja – puun ja kuoren välissä? 92

VAIHE 6: LOPETUS 99

Mallisto ja yhteisö – tulevaisuuden kuvia 100

Onnistumisen mittarit 102

AbSTRAcT IN ENgLISH 113

SVENSK SAMMANFATTNINg 117

DEUTScHE ZUSAMMENFASSUNg 121

YHTEYSTIEDOT 124

LISÄLUKEMISTA 126

ESIPUHE

JUUREVAn

tulo taidekentälle

Satakunnan taidekäsityön nimikkomalliston toteuttajat olivat alansa

ammattilaisia jo ennen kuin heihin liitettiin yhteinen nimittäjä, JUURE-

VA. Nyt he ovat muutaman vuoden ajan vahvistaneet yhteisönä ammattikuntansa

näkyvyyttä ja arvostusta. Juurevalaiset ovat ottaneet

oman tilansa maakunnan taidekentässä.

Laatusanasta juureva on tullut isolla kirjoitettuna nimisana. JUUREVA

rouhaisee täkäläiseen maaperään, josta se monin sävyin, muodoin ja

materiaalein seuloo tämän ajan muotokieltään, ammentaen myös merellisestä

ympäristöstään. Sanan toinen vivahde korostaa näyttävyyttä.

Yhteisrintamassa JUUREVAlaiset eivät enää näy satunnaisesti vain siellä

täällä, vaan myös kootusti yksissä tiloissa. Alan vahvistumisesta on

alettu nopeaan tahtiin puhua kuin toisessa potenssissa.

Satakunnan taidetoimikunnalla on tässä kehityksessä ollut oma tehtävänsä.

Toimikunnan mosaiikkimaiselle toiminnalle tyypillisesti JUURE-

VAn esihistoria on koostunut Yliopistokeskuksen, Satakunnan rahaston,

Satakuntaliiton ja taidetoimikunnan jäsenten yhteydestä. Ajatus

taidekäsityöläisten rivien kokoamisesta kulki alun perin Turun yliopiston

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksesta taidetoimikunnan

pohdittavaksi, eteni nopeasti läänintaiteilijantyöhön ja alan

projekti-ihmisen pestuuseen, sai pontta Satakunnan rahaston tuesta,

jota maakuntaliitto pian lujitti. Tämä monen tahon yhteinen tahto ja

ripeästi kohonnut taiteenalan arvonnousu ei ole itsestäänselvyys, vaan

määrätietoisen työn tulosta. Ilmiön synnyn perustana on ollut yksittäisten

muotoilijoiden työn hieno jälki. Se on ollut yhteisesiintymisen

edellytys numero yksi.

JUUREVAA! – EsipUhE

Toinen ehto on ollut se, että rahoittajat, taide- ja tiedeyhteisö ovat

mieltäneet innovatiivisen taiteenalan yhteyden alueen perinteeseen ja

identiteettiin. Taidekäsityö on ollut ikään kuin epätavanomaisen omaa.

Siihen on liittynyt mielikuvia, joiden vastakohtia ovat aikaamme hallitsevat

irrallisuus, ulkopuolisuus ja sattumanvaraisuus. Juurevien töiden

tuttuus kumpuaa hyvinkin kaukaa ja ohuin säikein. Esineillä ei tarvitse

olla eikä ole suoraan tunnistettavia kiinnekohtia. Tieto perinteen jalostumisesta

ja kosketuksesta tarkoin määrittelemättömään satakuntalaisuuteen

riittää.

Kolmanneksi on ollut välttämätöntä, että muotoilun merkityksestä

ja mahdollisuuksista on pitänyt ääntä palavasieluinen koordinaattori.

Ilman Emma Suden osuutta JUUREVA ei olisi JUUREVA. Kun Emma

on vuoden 2010 alusta ollut myös taidetoimikunnan päätöksentekijä,

alueellisen taiteen asiantuntijaelin on jatkossa sitäkin varmemmin

satakuntalaisen muotoilun tärkeä tukija. Taidekäsityö on toimikunnan

näkökulmasta erityinen taiteenala. Se otti vuodelle 2010 myönnettyjen

apurahojen ja avustusten ns. pienten taidelajien joukosta ison askeleen

suurimpien kynnykselle tehtyään tuloaan jo pari vuotta.

Tämä kirja luo katsauksen prosessiin, joka jatkuu. JUUREVA on jo nyt

alueemme taidekäsityössä luku sinänsä. JUUREVAlaisten lisäksi maakunnassa

on useita muitakin ammattimaisia tekijöitä. Jatkossa nähdään,

millaisia muotoja ryhmäytyminen saa aikaan ja millaisia lukuja

tulee lisää. Ennustaa voi, että niitä tulee.

Risto Ojanen

pääsihteeri

Satakunnan taidetoimikunta

4 5

JOHDANTO

JUUREVA on satakuntalainen taidekäsityömallisto

sekä satakuntalaisen käsityöosaamisen lippulaiva.

JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on tuotettu

SatakuntaMallisto-hankkeen tuella vuonna 2008.

SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshanke

oli Satakuntaliiton maakunnan kehittämisrahalla, Suomen

kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apurahalla

sekä Porin kaupungin tuella toteutettu taiteen ja kulttuurin

kehittämishanke vuosina 2008–2009. Hanketta

koordinoi Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen

koulutusohjelma Porin yliopistokeskuksesta.

Nämä hallinnolliset tekijät ovat muokanneet

omalta osaltaan hankkeen toimintoja, rakenteita ja sisältöjä.

Hallinto on hyvä ymmärtää substanssin, taiteellisen

sisällön taustavoimana. Taidepainotteisissa kehittämishankkeissa

korostuu kaksi erillistä, mutta toisiaan

tukevaa elementtiä - hallinto ja sisällön tuotanto.

JUUREVAA! on ideakirja taidekäsityöläisille ja

käsityöyrittäjille sekä alalla työskenteleville tuottajille,

projektipäälliköille, viranomaisille ja muille toimijoille.

Kirja on opas satakuntalaisen käsityöosaamisen

JUUREVAA! – JohdAnto

juurille. Kirjassa kuvataan SatakuntaMallisto-hankkeen

tuotantoprosessi ja luodaan kehystä taidepainotteisten

projektien tuotantoon. Sisältöihin vaikuttavat

monet eri osapuolet ja tekijät. Tuotantoprosessin

vaiheet käydään läpi havainnollistavalla, inspiroivalla

ja kannustavalla tavalla. Vaiheet esitellään SatakuntaMallisto-hankkeen

ja JUUREVA-mallistosta saatujen

esimerkkien kautta. Prosessi on kehä, jonka jokainen

toiminto ruokkii toista. Tuotantoprosessien kuvaukset

auttavat tulkitsemaan ja analysoimaan omia ja tiimin

työvaiheita sekä motiiveja. Toisaalta myös tehdyistä

virheistä kannattaa oppia.

SatakuntaMallisto-hanke sekä JUUREVA-mallisto ovat

ainutlaatuisia kokonaisuuksia. Sekä hanke että maakunnallinen

taidekäsityömallisto ovat pilotteja, pioneereja,

joiden toivotaan inspiroivan esimerkillään

myös muita alueita Suomessa. Näin on myös tapahtunut.

JUUREVAn kaltaisia mallistoja on kehitteillä myös

muualle Suomeen. Tästä syystä koen erityisen tärkeänä

hankkeen systemaattisen dokumentoinnin sekä hyvien

käytäntöjen jakamisen kaikille asiasta kiinnostuneille

tahoille.

6 Iro Mäntykorpi. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

JUUREVA-mallistoa kohtaan osoitettu kiinnostus on

monien asioiden summa. Eittämättä yksi asia liittyy

yhteiskunnalliseen ilmiöön, jossa tulevaisuuden kulutustottumukset

kohdistuvat yhä enemmän persoonallisuuden

korostamiseen. Käsin tehty, paikallisuudesta

ja perinteestä kumpuavat teemat sekä omat juuret

kiinnostavat kuluttajaa, ja tätä kautta myös mediaa.

Alueellisen identiteetin ainutlaatuisuutta halutaan painottaa.

Käsin tekemisen taito on katoava luonnonvara,

joten sen vaalimiseen on herätty. Kädentaitajia on

alettu arvostaa uudella tavalla ja käsin tehtyjä tuotteita

pidetään laadukkaina ja suunnittelua kiinnostavana.

Näistä ollaan myös valmiita maksamaan. JUURE-

VA-mallistonkin on syytä korostaa entisestään käsin

tekemisen ainutlaatuisuutta, satakuntalaisia juuria ja

paikallisperinteestä nousevaa tematiikkaa. Nämä ovat

JUUREVAn kilpailuvaltteja nyt ja tulevaisuudessa.

SatakuntaMallisto-hankkeen tuotantoprosessi on ollut

pitkä. Prosessi sai alkunsa jo vuonna 2004 pienestä

idean idusta, joka jalostui, kasvoi ja voimistui. Pitkä

ideointivaihe on ulospäin näkymätön, mutta erittäin

merkityksellinen hankkeen käynnistyksen aloittamiselle.

Käynnistysvaiheen jälkeen määriteltiin yhdessä

malliston lähtökohtia. Joissakin tapauksissa tämä vaihe

voidaan toteuttaa jo ennen varsinaista käynnistysvaihetta.

Olen kokenut, että erityisesti luovien alojen

kehityshankkeissa yhteisten päämäärien, lähtökohtien

ja arvojen määrittely toimii hyvänä motivaattorina. Se

sitouttaa ja velvoittaa osallistumaan.

Prosessin seuraava vaihe on intensiivinen toteutusvaihe.

Toteutusvaiheeseen kuuluu paljon toimintoja ja

suurin osa alussa määritellyistä tavoitteista kulminoituu

tähän vaiheeseen. Työlästä toteuttamisen vaihetta

seuraa suvantovaihe. Silloin epäonnistumiset kasaantuvat

ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Pohjalta

noustaan yhdessä tekemisen vimmalla mahdollisesti

vielä takaisin toteutusvaiheeseen ja sieltä liu’utaan

pikkuhiljaa prosessin viimeiseen vaiheeseen, hankkeen

päättämiseen. Lopettamiseen liittyy jännityksiä minkälaisena

tulevaisuus esittäytyy. Siihen voivat vaikuttaa

tässä tapauksessa vain JUUREVAlaiset itse. Taidekäsityöyhdistys

JUUR ny ry. jatkaa JUUREVA-malliston

ja yhteisön kehittämistä sekä ylläpitoa. Yhdistyksen

toimintatavoissa korostuu yhteisöllisyys ja ylpeys satakuntalaisesta

käsityöosaamisesta.

Näkökulma on kautta kirjan malliston tuottajan ja

hankkeen projektipäällikön. Lisäväriä saadaan graafisen

suunnittelijan ja valokuvaajan kommenttikirjoituksella.

Kirja päätetään JUUREVAlaisten keskustelun

dokumentointiin, jossa ruoditaan onnistumisen mittareita

ja kulmakiviä. Kirjan lopussa on yhteystietolista

sekä lista lisälukemisesta, joiden avulla lukijalle

annetaan mahdollisuus tarkentaa mieleen jääneitä

kysymyksiä.

Haluan kiittää jokaista ainutlaatuista JUUREVAlaista.

Lisäksi haluan osoittaa kiitokseni Satakunnan taidetoimikunnalle,

joka mahdollisti kirjan julkaisemisen

sekä osoitti minulle työskentelyrauhan myöntämällä

kirjoitustyöhön apurahan. Kiitokset ansaitsevat myös

mahtavat kumppanini Heidi Valtonen Vida Designista,

muotoilija Paola Cabrera Viancha sekä minua loistavasti

paikannut rohkea projektipäällikkö Essi Lindberg.

JUUREVAA! – JohdAnto

Suuret kiitokset jokaiselle SatakuntaMallisto-hankkeeseen

ja tämän JUUREVAn kirjan syntymiseen vaikuttaneelle

henkilölle ja taholle. Olette olleet korvaamattomia.

Tervetuloa matkalle JUUREVAan satakuntalaiseen

muotoiluun!

Porin Kuukkarissa 28.10.2010

8 9

Emma Susi

FAKTAT

SatakuntaMallisto – satakuntalaisen

taidekäsityön tuotekehityshanke 2008–2009

Miksi

Satakunnan käsi- ja taideteollisuuskenttä elää virkeää

edistymisen ja kehittymisen aikaa. Alan osaaminen

on korkeatasoista ja maakunnassa työskentelee kymmeniä

ammattilaisia kaikilla käsityön aloilla. Yritykset

ovat hajaantuneet ympäri maakuntaa ja tuotteiden

saatavuus vaihtelee. Useat yrittäjät haluavat kehittää

omaa yritystään ja liiketoimintaansa. Vuoden 2008

alusta käynnistyi SatakuntaMallisto – satakuntalaisen

taidekäsityön tuotekehityshanke. Hanketta koordinoi

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen

koulutusohjelma Porissa.

Mikä

Hankkeen tavoitteena oli parantaa satakuntalaisten

muotoilijoiden toimintaedellytyksiä sekä käsi- ja taideteollisuusalan

imagoa maakunnassa. Satakunta-

Mallisto oli kaksivuotinen tuotekehityshanke, jonka

konkreettisin tavoite oli luoda maakunnallinen taidekäsityön

nimikkomallisto kehittämällä jo olemassa olevia

tuotteita ja tuotesarjoja edelleen sekä luoda tuo-

JUUREVAA! – fAktAt

tesuunnittelullisesti kunnianhimoisia uusia tuotteita

yhteisen konseptin alle. Hankkeen aikana lanseerattu

JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on laadukas

taidekäsityömallisto, joka koostuu yhdeksän yrityksen

tuotesarjasta. Sarjassa on tuotteita kahdesta kuuteen,

eri väri- ja kokovariaatioina.

Millä välinein

JUUREVA-mallistoa toteuttaa yhdeksän yritystä, kymmenen

yrittäjää. Valinnan teki tehtävään nimetty ulkopuolinen

asiantuntijaraati, jury. Muotoilijoiden lisäksi

kokonaiskonseptia toteutti joukko asiantuntijoita mm.

tuottamisen, tuotekehityksen ja graafisen suunnittelun

aloilta.

Muotoilijat osallistuivat puoli vuotta kestäneeseen

tuotekehityskoulutukseen ja antoivat panoksensa

yhteisen mallistokonseptin tekemiseen. Tuotekehityskoulutuksen

lisäksi satakuntalaisille muotoilijoille

järjestettiin vuosina 2008–2009 tasokasta täydennys-

10 Marko Timonen. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

koulutusta mm. yritysilmeen rakentamisesta, hinnoittelusta

ja tuotemerkin suojaamisesta. JUUREVA lanseerattiin

Porissa syyskuussa 2008. Julkistamista seurasi

reilu vuoden kestänyt tiivis näyttely-, pr- ja myynninedistämiskampanja.

Satakuntaan perustettiin epämuodollinen

Muotoilurinki-asiantuntijafoorumi.

Visio

Mallistosta luodaan satakuntalaisen taidekäsityön

konsepti. Hankkeen päätyttyä JUUREVA on alkanut

muodostua satakuntalaisen käsityöosaamisen brändiksi

ja siten vakiinnuttanut paikkansa maakunnassa.

Malliston tuotteet ja niiden tekijät ovat laajalti tunnettuja

ja arvostettuja. Tuotteet ovat haluttuja tuliaisia

ja lahjatuotteita ystäville, yhteistyökumppaneille

ja yritysten asiakkaille annettavaksi. Tuotteiden saatavuus,

imago ja hinta-laatusuhde ovat hyviä. Tekijöiden

työskentelyedellytykset ovat parantuneet ja yritysten

liiketoiminta on vankalla pohjalla. Satakuntaan on

suunnitteilla alueellisen muotoilustrategian laadinta.

JUUREVA on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta

ja ideaa on lähdetty jalostamaan muihin maakuntiin.

Malliston sekä JUUREVA-yhteisön kehittely Satakunnassa

jatkuu vuonna 2010 perustetun Taidekäsityöyhdistys

JUUR ny ry:n toimesta.

Yhteistyökumppanit

Hanketta rahoitti Satakuntaliitto, Suomen Kulttuurirahaston

Satakunnan rahasto sekä Porin kaupunki.

Yhteistyössä oli vahvasti mukana myös Satakunnan

taidetoimikunta, Lönnströmin taidemuseo, Porin Yliopistokeskus,

Vuojoen Kartano, Taito Satakunta, Rauman

Seudun Kehitys oy sekä moni muu yksityinen ja

julkinen taho Satakunnassa.

www.juureva.fi

Kuva: Taidepainotteisten kehityshankkeiden tuotantoprosessi (kehämalli). Emma Susi 2010.

JUUREVAA! – fAktAt

12 13

”If you know exactly what you are going

to do, what is the point of doing it?”

Pablo Picasso

VAIHE 1: IDEOINTI

Hyviä ideoita on meistä useimmilla. Valitettavan usein

hyvät ideat eivät jalostu toimintaan asti. Jotta näin ei

kävisi, tarvitaan silta, jota kannattelevat mm. idean

rahoittaja, idean toteuttajat, idean koordinoija sekä

hyvät verkostot ja yhteistyökumppanit. Luovilla aloilla

ideoista ei ole puutetta, mutta ideoiden jalostajista on.

Silta johtaa ideasta hankepäätökseen, idean konkretisoituneeseen

muotoon. Idea voidaan toteuttaa skaalasta

riippuen esimerkiksi liiketoiminnan osana tai

vaikka vapaaehtoisvoimin. Tässä luvussa esitellään

sillanrakentamiseen tarvittavaa osaajajoukkoa. Lisäksi

pohditaan siltaa heiluttavia tekijöitä ja käydään läpi

joitain projektihallinnan perusajatuksia.

JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi

Terhi Laitila.

Kuva: Heidi Valtonen 2009.

Piirros: Sillanrakentajat, ideasta hankepäätökseen. Emma Susi 2010.

JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi

16 17

Idea

Ideat syntyvät spontaanisti ja usein tarpeesta. Idealla

pyritään löytämään vastausta johonkin epäkohtaan ja

ilmiöön tai tarjotaan ratkaisua kehittämistä vaativaan

kohteeseen. Ideoita voidaan synnyttää monien eri menetelmien

kautta ryhmässä tai ne voivat tupsahdella

yksittäisten toimijoiden päähän keskellä arkisia puuhia.

Yhtä kaikki idea tarvitsee toteutuakseen useita

ihmisiä.

Hyvät ideat kannattaa jakaa, siitäkin huolimatta, että

pelkäät jonkun varastavan ajatuksesi. Ideoita on vaikea

omistaa ja osoittaa ne omiksi, ei siis kannata edes

yrittää. Olen kokenut, että jakamalla ideani niistä tulee

parempia ja ne saattavat löytää entistä parempia

toimintaympäristöjä jonkun toisen toteuttamana. Jos

olet luonteeltasi kehittäjä ja ideanikkari, et millään

pysty itse toteuttamaan kaikkia ideoitasi. Silloin on

alan eteenpäin viemiseksi järkevää heittää hyvät, mutta

kotia vaativat ideat kentälle. Ja toivoa, että joku uskaltaa

niihin tarttua.

Ideoiden jakaminen eri aloilla ja erilaisissa toimenkuvissa

työskentelevien ihmisten kanssa on hedelmällistä.

Omia verkostojaan kannattaa siis laajentaa yllättäviinkin

suuntiin. Itsesi kanssa eri lailla ajattelevat

ihmiset jalostavat ideaasi omasta näkökulmastaan,

jolloin siitä kasvaa hetkessä todellinen ideoiden vyyhti.

Vyyhdin kanssa on helpompi lähteä jatkoneuvotteluihin

kuin yksittäisellä pienen pienellä idealla.

Hyvänä ideana voidaan pitää myös maakunnan omaa

taidekäsityömallistoa. Idea esitettiin Satakunnan taidetoimikunnassa

jo vuonna 2004. Suuri idea johti

pienin askelin etenevään kenttätyöhön. Alkuperäinen

”Satakuntamallisto” idea otettiin uudelleen esille

2006. Seuraavan vuoden alussa ideaa lähdettiin jalostamaan

eteenpäin. Idealle haettiin sillanrakentajia.

Sillanrakentajat

Voimahenkilöt

Hyvät ideat tarvitsevat taakseen voimahenkilöitä, jotka

vievät ideaa systemaattisesti eteenpäin kohti päätöstä

sen toteuttamiseksi. Ilman voimaa ideat eivät

toteudu, ainakaan projektimaailman kovassa rahoituskilpailussa.

Voimahenkilöitä tarvitaan viemään ideaa

eteenpäin myös silloin, kun kaikki muut haluavat jo

luovuttaa. Voimahenkilö uskoo ideaansa loppuun asti.

Voimahenkilö on Peppi Pitkätossu, joka kannattelee

kokonaisuutta ja pitelee kuin ihmeen kaupalla kaikkia

lankoja käsissä. Voimahenkilö toimii parhaiten, kun

häntä kannattelevat uskaliaat taustavoimat.

Satakuntamallisto-idean taustavoima oli Satakunnan

taidetoimikunta, joka löysi oman voimahenkilönsä tämän

kirjan kirjoittajasta asian eteenpäin viemiseksi.

Taidetoimikunta myönsi suunnittelurahaa idean jalostamiseksi

ja testaamiseksi. Tämä antoi toteutukselle

uuden suunnan. Ideaa alettiin jalostamaan hankkeeksi.

Voimahenkilö tarvitsi lisää sillanrakentajia.

Rahoittajat ja sidosryhmät

Ideoiden toteutus vaatii lähes poikkeuksetta rahaa.

Tarve voi olla pieni tai suuri ja ajanjakso lyhyt tai pitkä.

Idea ja toteutukseen tähtäävät toiminnot ja toimintatavat

määrittelevät pitkälti sen, minkälaista rahoitusta

idealle kannattaa hakea.

Pieni idea voi toteutua helposti jonkun sopivan säätiön,

kunnan kulttuuritoimen tai vaikka alueellisen

taidetoimikunnan apurahalla. Tämä kohdistetaan tarpeen

mukaan työskentelyyn tai johonkin tiettyyn osaalueeseen

hankkeessa. Apurahan hakijana voi olla

yksityinen henkilö, työryhmä tai yhteisö.

Isommat ideat vaativat monimutkaisempia rahoituskuvioita.

Tästä syystä juuri hankkeet / projektit ovat suosittuja

uusien ideoiden toteutusmuotoja. Projekteissa

voidaan testata uusia ideoita ja toimintatapoja ennen

kuin ne otetaan osaksi yrityksen tai yhteisön vakiintuneita

toimintoja.

Rahoitusta haetaan lähes poikkeuksetta useasta lähteestä.

Tavallisimmin hankkeelle haetaan niin kutsuttu

päärahoittaja, joka rahoittaa hanketta yleisemmin

50–80 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Päärahoittajat

ovat yhä useammin Euroopan unionin eri rahoituslähteitä.

Isommalle hankkeelle päärahoittaja on

lähes välttämättömyys hankkeen hallinnoinnin ja rahaliikenteen

hoitamisen kannalta. Loppuosa rahoituksesta

on hankkeen omarahoitusosuutta, joka päärahoittajasta

riippuen koostuu monista eri palasista. Siinä

voi tai pitää olla kuntarahaa, muuta yksityistä rahaa

tai esimerkiksi mukana olevien hanketoimijoiden osallistumismaksuja.

Vaihtoehtoja rahoituksen järjestämiseksi

on lukemattomia. Eri rahoituslähteiden soveltuvuus

rahoituspalettiin on aina hyvä tarkastaa suoraan

hankkeen päärahoittajalta. Myös rahoittajat pitävät

huolen kokonaisuuden toimivuudesta ja kustannusten

realistisuudesta.

Mitä vähemmän rahoittajia hankkeella on, sitä helpommalla

hankkeen työntekijät pääsevät. Jokainen

rahoittaja vaatii nimittäin omat selvityksensä rahan

JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi

käytöstä, edustajansa hankkeen ohjausryhmään ja

luonnollisesti logonsa tiedotus -ja markkinointimateriaaleihin.

Myös tilitysten hoitaminen ja sääntöjen seuraaminen

on helpompaa, kun rahoittajien määrä on

pieni. Rahoittajien ja sääntöjen kanssa kannattaa aina

muistaa, että yhteiset pelisäännöt ovat olemassa kaikkia

osatoteuttajia varten. Ne on luotu helpottamaan

hankehallinnointia, ei hankaloittamaan sitä. Rahoittajien

tehtävänä ja haluna on rahoittaa hyviä hankkeita

ja hyviä ideoita. Tästä syystä on suositeltavaa käydä

rahoittajan kanssa keskusteluja hankkeen sisällöistä ja

toimintatavoista jo ennen rahoitushakemuksen jättämistä.

Näin hanke ja idea ovat rahoittajalle tuttuja, eikä

lisäselvitysten tarvetta päätösvaiheessa synny.

Satakuntamallisto-idean suunnitteluraha antoi resurssit

luoda hyvät neuvotteluyhteydet eri rahoittajiin,

yhteistyökumppaneihin, alan järjestöihin ja maakunnan

käsi- ja taideteollisuuskenttään. Ideasta paisui

hetkessä vyyhti, joka venyi joka suuntaan. Mallisto

säilyi kantavana ideana, mutta painopiste siirtyi

maakunnan taidekäsityöläisten toimintaedellytysten

18 19

parantamiseen, näkyvyyden kasvattamiseen, uudenlaisten

asiakkuuksien löytämiseen, ammatilliseen lisäkoulutukseen,

satakuntalaisten muotoilutuotteiden

saatavuuden parantamiseen sekä alan verkostojen

tiivistämiseen. Jalostunut idea sai mahdollisilta rahoittajilta

myönteistä palautetta. Rahoitus- ja hankehakemuksia

laadittiin yhteistyössä eri toimijoiden

kanssa. Satakuntamallisto-ideaa pompoteltiin Euroopan

aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maakunnan

kehittämisrahan (valtion rahaa) välillä. Lopulta

päädyttiin jälkimmäiseen. Osarahoitusta haettiin

Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta.

Molemmat rahoittajat uskoivat hankkeeseen ja sen

kantavaan ideaan, ja kustannusten kattaminen onnistui

vain kahdella rahoittajalla hankkeen ensimmäisenä

toimintavuonna.

Toimivat sidosryhmät ja hyvät yhteistyökumppanit

muotoutuivat jo idean tässä vaiheessa. Rahoituksen

haku sitoutti eri toimijoita yhteisen päämäärän

saavuttamiseksi. Satakuntamallisto-idea sai

taakseen laajan verkoston, josta muutamina mainittakoot

raumalainen Lönnströmin taidemuseo,

Rauman Seudun Kehitys, Satakunnan käsi- ja taideteollisuusyhdistys,

Porin 450-juhlavuoden orga-

nisaatio, Luvata Pori Oy ja sen Porin Reposaaren

loma-asuntomessukohde, Vitamin.fi - hyvinvointialan

yritys sekä joukko satakuntalaisia muotoilijoita

ja muita kulttuurialalla toimivia kehittäjäpersoonia.

Ideointivaiheessa todettiin puute satakuntalaisen

muotoilualan ja sitä tiiviisti seuraavien toimijoiden

verkostoitumisessa. Tähän puutteeseen haettiin ratkaisua

prosessin seuraavassa vaiheessa eli käynnistyksessä.

SatakuntaMallisto-hanke perusti Satakuntaan

Muotoiluringin, jonka puheenjohtajuus

annettiin Satakunnan taidetoimikunnan läänintaiteilijalle.

Hyvin vapaamuotoisesti toiminut Muotoilurinki

kokosi yhteen satakuntalaisia muotoilusta

kiinnostuneita ja alalla työskenteleviä henkilöitä.

Ryhmän tehtävänä oli verkottaa alan ihmisiä sekä

välittää toimijoidensa kautta tietoa satakuntalaisen

muotoilun ja käsityökentän uusista tapahtumista ja

toiminnoista. Lisäksi ringin tärkeänä tehtävänä oli

toimia SatakuntaMallisto-hankkeen epävirallisena

asiantuntijafoorumina ja neuvonantajana. Rinki

on edelleen olemassa, mutta hankkeen päätyttyä

vuonna 2009 ei ringille ole toistaiseksi löytynyt halukasta

vetäjää.

JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi

20 21

Koordinoija

Koordinoijalla tarkoitetaan idean hallinnollista kotia,

paikkaa tai tahoa, jossa idea konkretisoituu

toiminnoiksi. Koordinoija tarvitaan, jos idea nähdään

hyväksi, kyllin laajaksi ja toteuttamiskelpoiseksi

ja ideasta lähdetään työstämään hankehakemusta.

Koordinointi muodostuu usein luovien alojen kompastuskiveksi.

Ideoita on paljon, mutta toteuttajia ei.

Idean jalostamisen kannalta on tärkeää, että hallinnointikysymys

nostetaan esille jo suunnittelutyön alkuvaiheessa.

Ilman kotia ideasta ei synny hankehakemusta.

Ilman kotia ei voida hakea rahoitusta. Ja ilman

rahoitusta idea jää pöydälle.

Rahoittajat asettavat projektin hallinnoijalle joitakin

vaatimuksia. Isoimmissa valtion tai EU:n rahoittamissa

hankkeissa hallinnoijalta vaaditaan kykyä suoriutua

projektin kaikista vaiheista. Hankkeen olisi hyvä istua

myös organisaation muuhun toimintaan luonnollisella

tavalla. On myös tahoja, joiden toiminta kulminoituu

erilaisten hankkeiden pyörittämiseen. Joskus rahoittajat

haluavat itse hallinnoida profiiliinsa sopivia

hankkeita.

Vaatimuksia synnyttävät myös hankkeen usein monimutkainen

rahaliikenne ja esimerkiksi projektihenkilöstön

palkkaaminen. Hallinnoijalla tulee olla riittävä

maksukyky raha-asioissa, koska useimmissa tapauksissa

rahat maksetaan tilille vasta toteutuneita kuluja

vastaan. Pienemmät yhdistykset voivat hoitaa väliaikaisen

rahoituksen lainarahalla. Joskus kunnat myöntävät

hankkeille halpakorkoista lainaa. Myös pankeilta

voi tiedustella lainoitusta. Rahoittajilla saattaa olla

kummallisilta tuntuvia ja monimutkaisia sääntöjä rahan

käytöstä, kuten mitä kuluja hankkeista korvataan ja mitä

ei. Nämä vaatimukset ja säädökset kannattaa ottaa

jo ideointivaiheessa tosissaan. Ilman kunnollista ja tarpeeksi

asiantuntevaa kotia hankkeen johtamisesta tulee

hankalaa.

Myös hanke voi asettaa kodilleen vaatimuksia. Hallinnoijan

toivotaan esimerkiksi edustavan samoja arvoja

kuin hanketoimijoiden. Siltä voidaan vaatia substanssiosaamista,

ja sen imagon on sovittava toteutettavalle

hankkeelle. Nämä ovat tärkeitä asioita, kun mietitään

mitä käyntikortissasi lukee ja mitä organisaatiota

kerrot edustavasi. Hallinnoijalta kannattaa vaatia

myös objektiivisuutta toimintakenttään.

Liian nurkkakuntainen ja muutamien toimijoiden varassa

oleva yhdistys ei välttämättä ole oikea koti koko

maakunnan taide- ja kulttuurielämään vaikutuksia hakevalle

hankkeelle.

Satakuntamallisto-idean koti vaihtui useaan otteeseen,

ennen kuin se oikea löytyi. Kun kaikkia osapuolia

tyydyttävä koti oli vihdoin löytynyt ja hallinnoimisen

esteinä mahdollisesti olevat asiat selvitetty, jäi

hanke odottelemaan rahoituspäätöksiä ja varsinaista

käynnistymistä. Samana päivänä, kun SatakuntaMallisto-hanke

oli tarkoitus käynnistää, selvisi että hankkeen

hallinnollista kotia oli vaihdettava. Satakunnan

taidetoimikunta ei käynyt hankkeen hallinnoijaksi ja

projektipäällikön työnantajaksi, koska valtion määräämät

henkilötyövuosimäärät olisivat ylittyneet. Pitkien

neuvotteluiden ja ikävän makuisen prosessin jälkeen

hanke saatiin lopulta käyntiin, tosin kaksi kuukautta

myöhemmin, kun oli suunniteltu. Aina hyvinkään

suunniteltu hallinnointi ei takaa mutkatonta käynnistämistä.

SatakuntaMallisto-hanke löysi lopulta hyvän

ja asiantuntevan kodin Porin yliopistokeskuksesta,

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen

koulutusohjelmasta. Yliopistolla oli vankkaa

kokemusta hankkeiden hallinnoinnista sekä substanssiosaamista

käsityöhankkeista. Tästä oli hyvä jatkaa

käynnistysvaiheeseen.

Sillan heiluttajat

Siltaa heiluttavat monenlaiset tekijät. Pahimmat

vavahtelut tulevat ikuisilta epäilijöiltä ja ideoiden

murskaajilta. Näiden mukaan jokainen uusi idea

tuntuu kiveltä kengässä. He spekuloivat idean epäonnistumisella

ja pyrkivät peräännyttämään sinut ja

ideasi. Tästä ei kannata lannistua. On ajateltava, että

jokainen ei voi ymmärtää ideasi suuruutta, ja sinun

tehtäväsi on puskea eteenpäin siitä huolimatta.

Joskus yhteiskunnassa kuohuvat yleiset asiat voivat

vavisuttaa myös pieniä paikallistason ideoita ja hankaloittavat

niiden eteenpäin viemistä. Usein ongelmat

liittyvät taloudelliseen tilanteeseen tai ”väärään

aikaan”.

Sillan heiluttajia varten on hyvä laatia hankesuunnitelman

liitteeksi jonkinlainen riskikartoitus. Yksinkertaisemmillaan

se voi olla listaus siitä, mikä voi mennä

pieleen. Tämä osoittaa tietoisuutesi epäonnistumisen

mahdollisuudesta. Perinteinen riskianalyysi on swotanalyysi.

Nelikenttätaulukkoon listataan idean vahvuudet

(Strengths), heikkoudet (Weaknesses), mahdollisuudet

(Opportunities) sekä uhat (Threaths). Ideasta

voi myös piirtää mielikuvakartan (mind map), jolla testataan

idean kantavuutta erilaisten ongelmien edessä.

Valmistautumalla epäileviin kysymyksiin on idean takana

rauhallisempi seistä.

JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi

Kuva: SatakuntaMallisto-hankeen ideointia mind mapin avulla. Emma Susi 2007.

22 23

”Hienoa, että satakuntalaisuutta tuodaan esille näin käsityönä.”

Poiminta julkistamisnäyttelyn asiakaspalautteesta 2008.

VAIHE 2: KÄYNNISTYS

Milloin hanke virallisesti käynnistyy, on veteen piirretty

viiva. Virallisuus voidaan määritellä myönteisen

rahoituspäätöksen saamisella, työntekijän palkkaamisella

tai vaikka ensimmäisellä julkisella tilaisuudella.

Itse käynnistystä voi edeltää vuosien työ. Hankeideat

saattavat odottaa pöytälaatikossa oikeanlaista

rahoittajaa. Taustatyötä tehdään vuosia, tähdätään

tiettyyn rahan jakoon ja tuodaan rahoittajan pöydälle

erittäin hyvin valmisteltu hankehakemus. Toisinaan

käynnistystä on valmisteltu vain muutama viikko.

JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys

Tällainen tilanne voi tulla eteen mielenkiintoisesta

rahoittajan ilmoituksesta jakaa rahaa omalle

toimialallesi. Rahajako voi synnyttää nopealla

aikataululla mitä kiinnostavimpia hankehakemuksia.

Tässä luvussa käydään läpi projektin käynnistämiseen

liittyviä toimintoja yleisellä tasolla. Lisäksi paneudutaan

SatakuntaMallisto-hankkeen aloittamiseen

liittyvään hakuprosessiin sekä muotoilijoiden

jurytysperiaatteisiin.

Marianne Friberg. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

24 25

Projektihenkilöstö ja

ohjausryhmän asettaminen

Kun myönteinen rahoituspäätös on hankkeelle saatu,

voi toiminta käynnistyä ja kuluja alkaa muodostua. Viimeistään

tässä vaiheessa hankkeelle haetaan työntekijä.

Usein hakuprosessi käynnistetään jo aikaisemmin

ja työnhakuilmoituksessa paikka osoitetaan ehdolliseksi

myönteiselle rahoituspäätökselle. Palkattu työntekijä,

tai isoimmissa hankkeissa työntekijät, mahdollistaa

hankkeeseen suunnitellut toiminnot.

SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeeseen

valittiin julkisella haulla projektipäällikkö.

Muita henkilöstökuluja ei ollut. Yliopiston tutkintoopiskelija

teki hankkeeseen projektisihteerin töitä

muutaman kuukauden ajan sisällyttäen tämän opintoihinsa.

Useimmissa hankkeissa on jo hakuvaiheessa määriteltävä

ohjausryhmän kokoonpano, jonka rahoittaja hyväksyy.

Ohjausryhmässä on oltava edustajat hankkeen taustaorganisaatiosta,

rahoittajista, tärkeimmistä yhteistyökumppaneista

sekä mielellään myös hankkeen kohderyhmän

edustaja. Ohjausryhmä valvoo muutaman kerran vuodessa

hankkeen toimintoja, seuraa projektin etenemistä,

tarkistaa budjetin, hyväksyy mahdolliset muutokset

toiminta- ja kustannussuunnitelmiin sekä lopulta virallisesti

päättää hankkeen. Projektin alkajaisiksi ohjausryhmä

kutsutaan koolle järjestäytymis- ja aloituskokoukseen.

Ryhmälle valitaan puheenjohtaja ja sihteeri. Kokouksista

laaditaan muistiot.

Ohjausryhmä ei päätä hankkeen sisällöistä eikä juuri

puutu niihin. Sen sijaan ohjausryhmän rinnalle voidaan

perustaa esimerkiksi projektiryhmä, johon kutsutaan

hankkeen sisältöjä tuntevia ammattilaisia.

SatakuntaMallisto-hankkeen tueksi perustettiin Muotoilurinki.

Ohjausryhmän jäsenillä ei myöskään ole

henkilökohtaista vastuuta hankkeen etenemisestä tai

mahdollisten rahoitusongelmien hoitamisesta.

Asiantuntijapalvelut

Projekteissa voi olla myös ostopalveluiden kautta hankittua

asiantuntijuutta käytössä. Nämä tahot kilpailutetaan

ja ne tukevat projektin tavoitteita valjastamalla

projektin käyttöön oman osaamisensa, ilman

että he ovat projektin työntekijöitä. Heidän kanssaan

luodaan yksityiskohtaiset sopimukset työn sisällöstä

ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Valmiita sopimuspohjia

ei juuri ole ja sopimukset onkin laadittava aina

tarpeita vastaaviksi. Taidepainotteisissa kehittämishankkeissa

sopimusten laatiminen on erittäin tärkeää,

jo pelkästään immateriaalisten oikeuksien jakamisen

vuoksi. Sopimukseen tulee kirjata ainakin sopijaosapuolet,

aikataulu, tarkka työsuunnitelma menetelmineen,

palkkio, maininta muiden kulujen maksamisesta,

oikeuksien jakautuminen/siirtyminen sekä sopimuksen

purkamista koskevat ohjeet. Ennen allekirjoittamista

sopimus on syytä luetuttaa esimerkiksi projektin taustaorganisaation

lakimiehellä epäselvyyksien välttämiseksi

ja minimoimiseksi.

SatakuntaMallisto-hankkeeseen valittiin hyvin aikaisessa

vaiheessa projektin ja tulevan malliston graafisesta

ilmeestä vastaava mainostoimisto. Mainostoimistolle

lankesi iso sarka luoda satakuntalaisen

taidekäsityömalliston konsepti ja visuaalinen ilme yhteistyössä

projektipäällikön kanssa. Suunnittelutyössä

kuunneltiin myös tuotekehitysvalmentajaa sekä malliston

tekijöitä. Työ tehtiin pääasiassa jo ennen malliston

valmistumista, vaikka koko konsepti lanseerattiin

samaan aikaan. Mainostoimisto valittiin kilpailutuksen

kautta. Itse hinnan lisäksi tämän kaltaisessa hankkeessa,

jonka päätavoitteena oli malliston lanseeraus

JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys

ja siihen liittyvän brändin luominen ja kehittäminen,

myös toimiston referensseillä ja muilla suosituksilla oli

iso osansa valintaprosessissa. Yhteistyö projektipäällikön

kanssa oli tiivistä, joten sen sujuminen henkilötasollakin

oli oleellista.

SatakuntaMallisto-hankkeessa projektipäällikön ja

graafisen suunnittelijan lisäksi keskeisessä asemassa

oli myös malliston tuotekehitysvalmentaja. Hän vastasi

malliston tuotekehitystyöpajoista, koordinoi mallistokokonaisuuden

syntyprosessia ja vastasi siten malliston

lopullisesta kokoonpanosta. Vastaava muotoilija

valittiin myös kilpailutuksen pohjalta. Projektipäällikkö

laati tarjouspyynnön, mikä sisälsi ehdotuksen suuntaa

antavan tuotekehitysprosessin sisällöksi. Valintaa

ohjaili referenssien lisäksi hinta sekä tuotekehitystyöpajojen

toteutuskelpoisuus. Tärkeää oli saada kokonaisuuden

kannalta paras mahdollinen henkilö. Sekä

graafinen suunnittelija että tuotekehitysvalmentaja

olivat keskeisessä roolissa hankkeen ensimmäisenä

toimintavuonna. Ilman heitä JUUREVA olisi aivan erilainen.

Kokonaisuuteen vaikuttivat näiden lisäksi mukaan

valitut muotoilijat, heidän näkemyksensä, tuotantonsa

taso ja materiaalinen kirjo.

26 27

Hakuprosessi

SatakuntaMallisto-hankkeeseen oli julkinen ja avoin haku.

Haku hankkeeseen ja tuotekehitysprosessiin tapahtui

helmi-maaliskuussa 2008. Hankkeesta ja siihen liittyvästä

hausta järjestettiin infotilaisuus, johon osallistui mukavasti

projektista kiinnostuneita muotoilijoita ja käsityöläisiä

maakunnan sisältä. Hausta tiedotettiin myös maakunnan

sanomalehdessä ja alan yhdistyksen lehdessä. Lisäksi

hankkeelle avattiin heti rahoituspäätöksen jälkeen väliaikaiset

kotisivut, jotta hakuun liittyvä materiaali saatiin

siirrettyä sinne. Näin voitiin mainostaa vain hankkeen kotisivua.

Hakujulistusta ja hakuasiakirjoja lähetettiin myös

maakunnan kuntakeskuksiin, alan toimijoille, kouluille, yhdistyksille

sekä kymmenille yrittäjille, joiden uskottiin kiinnostuvan

projektista.

Muotoilurinki-foorumi laati hakuasiakirjat projektipäällikön

taustapaperin pohjalta. Näin haussa pyrittiin

ottamaan huomioon mahdollisimman monet tekijät.

Hakujulistuksessa peräänkuulutettiin Satakunnassa

työskenteleviä käsi- ja taideteollisuusalan ammattilaisia.

Projektin kimmokkeita olivat hankkeen tarjoama liiketoimintatuki,

tuotekehitystuki, uudet verkostot, näkyvyys ja

tunnettuus. Mukaan haettiin ammattilaisia luomaan maakunnan

omaa taidekäsityökonseptia SatakuntaMallistoa.

SatakuntaMallisto-hankkeen tavoitteet:

1. satakuntalaisen taidekäsityön näkyvyyden ja

saatavuuden edistäminen, niin alueellisesti

kun valtakunnallisestikin

2. maakunnassa toimivien taidekäsityöläisten

toimintamahdollisuuksien parantaminen

3. tehokkaan tuoteperhekonseptin luominen

4. verkostoituminen ja maakunnan

taidekäsityön tuominen tehokkaammin esille

merkittävien tapahtumien yhteydessä niin

maakunnassa kuin valtakunnallisestikin

5. yritysyhteistyön käynnistäminen.

Hakujulistusta täydensi hakuasiakirja. Hakijoita pyydettiin

jättämään ehdotuksia yksittäisistä tuotteista

tai konsepteista, jotka voisivat olla osa satakuntalaista

taidekäsityömallistoa. Materiaali oli vapaa. Erityisesti

toivottiin luonnonmateriaaleja sekä paikallisesti

tuotettuja materiaaleja. Tuote-ehdotusten lisäksi jokaisen

hakijan oli täytettävä perustietolomake, jossa

kysyttiin henkilö- ja yritystietojen lisäksi henkilön

odotuksia ja toiveita hanketta kohtaan sekä pyydettiin

määrittelemään oma osaaminen suhteessa hankkeen

tavoitteisiin.

JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys

Hakuasiakirjassa hahmoteltiin malliston alustavia teemoja,

jotka myöhemmässä vaiheessa päätettiin unohtaa

rajaavina tekijöinä: Satakunnan historia ja perinne,

arki ja hyvinvointi (esim. astiat, keittiö- ja kylpytekstiilit,

arkisiin askareisiin soveltuvat tuotteet), juhla ja

fantasia (esim. korut, taidetekstiilit, erityisesti kuparia

sisältävät tuotteet) sekä kierrätys ja kestävä kehitys

(kierrätysmateriaalien käyttö, tuunaus, tee se itse

-pakkaukset).

Toiveiden mallisto olisi:

1. monipuolinen (kovat ja pehmeät materiaalit,

monenlaiset asiakasryhmät)

2. ekologinen (luonnonmateriaalit ja paikallisesti

tuotetut materiaalit)

3. tarinallinen, kiinnittyminen maakuntaan

(”sata tarinaa arkeen ja juhlaan”)

4. pääasiallisesti käsityömäiseen

sarjatuotantoon soveltuva

5. ainutlaatuinen (osa tuotteista voi olla esimerkiksi

yrityslahjoiksi suunnattuja uniikkeja piensarjoja)

6. maantieteellisesti kattava (jos relevanttia)

28 29

Valinta

Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 28 kappaletta.

Alun perin tarkoituksena oli ottaa mukaan 5–10

muotoilijaa. Mukaan valikoitui asiantuntijoiden lausuntojen

perusteella lopulta 11 muotoilijaa. Malliston

julkistamisen aikaan matkasta oli tippunut kaksi yrittäjää,

joten lopullisessa JUUREVA-mallistossa mukana

on yhdeksän yritystä.

Jurytyksen jälkeen. Kuva: Paola C. Viancha 2008.

Valinnan teki tehtävään pyydetty asiantuntijaraati

eli jury. Muotoilurinki teki ehdotuksensa juryn kokoonpanosta.

1 Raati työskenteli intensiivisesti yhden

työpäivän käyden läpi kaikki 28 hakijaa ja heidän

tuote-ehdotuksensa. Jos aikaa olisi ollut enemmän,

olisi raadin työtä helpottanut perusteellisemmat etukäteisvalmistelut.

Jurytykseen tulevat työt olisi voitu

kuvata ja hakemuksista tehdä yhteenvedot, jotka olisi

toimitettu juryn jäsenille etukäteen. Asiantuntijat

olisivat tällä tavoin saaneet luoda oman käsityksensä

hakijoiden tasosta jo ennen varsinaista jurytyspäivää.

Jokainen hakija pisteytettiin ja lopuksi hakijat laitettiin

järjestykseen.

1 Juryn kokoonpano: Satakunnan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen

toiminnanjohtaja Hanna-Leena Rossi, Vammala /

Taideteollisuusyhdistys Ornamo ry:n jäsenen, muotoilija Antti-Pekka

Levanto, apDesign Oy, Pori / hankkeen yhteistyökumppani, Vitamin.

fi -yrityksen tj. Marika Goman, Pori / Taideteollisuuden Laatumerkin

Development Manager Heli Hirvonen, Ikaalinen. Lisäksi raatiin

kutsuttiin hankkeeseen jo kiinnitetty tuotekehitysvalmentaja TaM,

muotoilija Paola Cabrera Viancha, Helsinki. Raadin sihteerinä ja

esittelijänä toimi hankkeen projektipäällikkö FM Emma Susi, Pori.

Asiantuntijaraadin päätöksiä ohjasivat etukäteen laaditut

arvosteluperusteet:

• designin innovatiivisuus

• toteutuskelpoisuus

• kaupallistamismahdollisuudet

• soveltuvuus osaksi mallistoa

• satakuntalaisen alkuperän näkyminen

Kuusihenkinen jury laati kirjallisen lausunnon jokaiselle

hakijalle. Tästä saatiin hankkeeseen pyrkijöiltä

paljon kiitosta. Ammattilaisraadin ilmainen palaute

omasta tuotannosta on toivottua, mutta harvinaista

herkkua. Lausunnoissa käytiin läpi ehdotettavan

tuotteen hyvät ominaisuudet, mutta myös kehittämistä

vaativat piirteet. Tämän pohjalta perusteltiin tekijän

mukaan pääsy tai karsiutuminen.

Lausunnon lisäksi jokaiselle hakijalle lähetettiin juryn

laatima kirje. Tässä käytiin läpi valintaprosessia,

kerrattiin haku -ja valintakriteerit sekä annettiin yhteenvetoa

hakijoista (sukupuoli -ja ikäjakauma, kou-

JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys

lutustaso, kotipaikka ja käsityöala). Mukaan valituille

muotoilijoille lähetettiin myös hankkeen ensimmäisen

vuoden alustava aikataulu sekä muita hankkeeseen

liittyviä käytännön ohjeita.

Päätöksenteko ei ollut helppoa ja asiantuntijaraadin

piti ottaa huomioon monia kriteerejä valintaa tehdessään.

Myös hankkeen aikana palattiin hakemuksiin.

Niistä tarkastettiin esimerkiksi kunkin tekijän perimmäisiä

syitä olla mukana hankkeessa. 11 yrityksestä

yhdeksän jaksoi loppuun asti. Kaksi yrittäjää luopui

paikastaan projektissa ennen malliston lanseerausta.

Muiden kohdalla valinta oli osunut oikeaan. Vaikka

motivaatiota saatiin välillä etsiä ja aikaa projektin

toiminnoille hakea, koen projektipäällikkönä, että jury

teki aikanaan oikeita valintoja. Monia hyviä käsityöläisiä

jäi silloin valinnan ulkopuolelle ja jatkossa toivon,

että heistä aktiivisimmat löytävät tiensä jollakin tapaa

JUUREVA-yhteisöön.

30 31

”Satakuntalaiset käsityöläiset tekivät

muotoiluhistoriaa. Satakuntalainen

design mallistoksi.”

Satakunnan Kansa 26.9.2008

VAIHE 3: MÄÄRITTELYT

SatakuntaMallisto-hankkeessa palattiin käynnistysvaiheen

jälkeen syvemmin tulevan ”Satakuntamalliston”

lähtökohtiin, juuriin. Virallisten hakuprosessien jälkeen

tuotekehityshankkeella oli projektipäällikkö, tuotekehitysvalmentaja,

graafi nen suunnittelija sekä 11

motivoitunutta taidekäsityöyrittäjä valmiina intensiiviseen

toteutusvaiheeseen.

Kun hanke käynnistyy ja yhteistyön muotoja aletaan

luoda, on tarkoituksen mukaista keskustella laajemmin

yhteisistä päämääristä. SatakuntaMallisto-hankkeessa

tämä tarkoitti yhteistä ymmärrystä siitä, mitä

JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt

satakuntalaisuudella ja paikallisuudella tarkoitetaan.

Keitä me olemme ja miten tekijäidentiteetit todentuvat

tuotteissa ja miten taas tuoteidentiteetit todentuvat

yhteisessä ”Satakuntamallistossa”? Näihin kysymyksiin

palattiin koko hankeprosessin aikana. Uskon, että

välillä raskas ja melko abstraktilla tasolla liikkunut

identiteettikeskustelu antoi lujan pohjan JUUREVAmallistolle.

Perustukset eivät horjuneet missään prosessin

vaiheessa ja niihin oli hyvä tukeutua koko kahden

vuoden ajan, ja vielä projektin päättymisenkin

jälkeen.

32 Jan Torstensson. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

Paikallisuus

JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on paikallisperinteestä

inspiraationsa saanut taidekäsityömallisto.

Tämä ei ole itsestään selvää. Mallisto olisi voinut

hakea teemansa yhtä hyvin tulevaisuudesta, kierrätyksestä

tai rakentua yhden materiaalin varaan. Satakunnassa

oli halu toteuttaa taidekäsityömallisto, jonka

lähtökohtana oli Satakunnan historia ja perinteet.

Vaikka maakuntarajat eivät enää ole muuttumattomia

ja toimivat lähinnä operatiivisina työkaluina, oli rajaus

tässäkin tapauksessa varsin toimiva ja perusteltu lähtökohta.

Mallistoa tekemään haettiin henkilöitä, jotka

toimivat malliston toteutusaikana maakunnan rajojen

sisällä.

Ennen kuin tuotekehityshankkeen tuloksena syntynyt

mallisto oli julkistettu, puhuttiin maakunnan sisällä

yleisesti ”satakuntamallistosta”. Taidekäsityömalliston

nähtiin ammentavan satakuntalaisuudesta, paikallisuudesta.

Tematiikka ei sinänsä ole mitään uutta,

koska taidekäsityössä ja muotoilussa inspiraatio tuotteiden

sisältöihin, muotokieleen tai tarinallisuuteen

kumpuaa verraten usein paikallisesta kulttuuriperin-

nöstä. 2 Satakunnassa odotettiin ”oman” taidekäsityömalliston

valmistumista.

Kirjoittajalta ja malliston tuottajalta kysyttiin usein,

miten ”se satakuntalaisuus” oikein näkyy mallistossa.

Syntyperäiselle vakkasuomalaiselle kysymys on

kiinnostava. Tähän ei voi antaa tyhjentävää vastausta.

Jokainen tulkitsee tuotteiden satakuntalaisuuden

omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Joissakin

sarjoissa ja tuotteissa se on helpompaa ja osoittavampaa.

Osassa tuotteissa satakuntalaisuus kumpuaa siihen

vaikuttaneista taustatekijöistä. Satakuntalaisuutta

on myös se, että jokainen JUUREVAn tekijä työskentelee

ja asuu maakunnassa. He ammentavat tuotteisiin

ideoita omasta lähiympäristöstään, sen historiasta ja

perinteistä.

Paikallisuus näkyy nyansseina, ei leimallisina merkkeinä,

kuten karhunpääaplikaationa tyynyssä. Satakuntalaisuus

on tässä yhteydessä hienovaraisempaa. Asiakkaalle

ja tuotteen loppukäyttäjälle tuote merkitsee

usein muuta, kuin tuotteen tekijälle. Satakuntalaisuus

2 Satakunnassa aiheesta on kirjoittanut mm. Susi (2006): Muotoiltu

Satakunta. Paikallisperinne taidekäsityöläisten työkaluna (pro gradu

-tutkielma).

saattaa muuttua suomalaisuudeksi, paikallisuus koko

Suomea koskevaksi tematiikaksi. Tulkintojen monialaisuus

ei tee yksittäisestä tuotteesta tai mallistosta yhtään

merkityksettömämpää, päinvastoin. Kansainvälisestä

näkökulmasta on etu, että paikallisuuden merkit

tunnistetaan suomalaiseksi käsityöosaamiseksi.

JUUREVA-mallistossa satakuntalaisuutena voidaan

pitää sitä, mitä tuotteen tekijä siitä kertoo tai toteaa.

Tekijä voi sanoa, että sain inspiraation tekstiilien painokuvioon

satakuntalaisesta koivumetsästä. Tämä on

hänen tulkintansa satakuntalaisuudesta ja omasta lähiympäristöstä.

Asiakas tulkitsee tuotteen tematiikan

omasta kokemusmaailmastaan käsin. Tuote voi olla

asiakkaan mielestä ote satakuntalaisesta koivumetsästä,

tai se voi muistuttaa lapsuuden kesistä keskisuomalaisessa

kylässä. Tästä syystä satakuntalaisuuttakaan

ei voi tyhjentävästi määritellä.

Asiakkaan tulkintaa voi, ja on usein tarpeellistakin

ohjailla markkinointiviestinnällä. Tätä kutsutaan myös

tuotteen paketoimiseksi ja konseptin rakentamiseksi.

Kotimaan markkinoilla tekijän ja tuotteen kotia voi

nostaa esille monin tavoin esimerkiksi tuotemerkin,

JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt

34 35

Kahden ensimmäisen työpajan aikana oltiin perimmäisten

kysymysten äärellä. Kuva: Emma Susi 2008.

Craft IS a design business. Kuvassa Paola C. Viancha.

Kuva: Emma Susi 2008.

identiteettikuvaston ja tuotteisiin liitettyjen tarinoiden

avulla. Tuotteet tarinallistetaan ja niille luodaan merkityksellinen

sielu ja identiteetti. Tämä kaikki välittyy

asiakkaalle.

JUUREVAn kohdalla satakuntalaisuutta ja Satakuntaa

nostettiin esille malliston visuaalisessa ilmeessä,

se oli myös konseptin rakentamisen peruslähtökohta.

JUUREVAsta pyrittiin luomaan satakuntalaisen taidekäsityöosaamisen

lippulaiva ja Satakunnasta haluttiin

herätellä vahvan käsityöosaamisen maakuntaa. JUU-

REVAsta tehtiin brändi, joka perustuu käsityöosaamiseen,

yhteisiin arvoihin, paikallisuuteen sekä satakuntalaiseen

kulttuuriperintöön.

Visio

Minkä tahansa hankkeen projektisuunnitelmassa

määritellään hankkeen visio: mitä asiaa projektilla

pyritään muuttamaan ja/tai mihin ongelmiin sillä

haetaan ratkaisuja? Visiossa määritellään, miltä

maailma näyttää hankkeen jälkeen. Vision määrittely

ja sitä kautta hankkeen vaikutusten arviointi on

tärkeää. Tämä antaa oikean suunnan tekemiselle ja

ohjaa toimintoja päämäärätietoisesti kohti visiota

tukevia ratkaisuja.

Taidepainotteiset kehittämishankkeet ovat usein hyvin

toteutuskeskeisiä, ja kehitettäviä asioita on kirjattu

suunnitelmaan useita. Koska tekemistä on paljon ja resurssit

usein niukat, kannattaa pitää kirkkaana mielessä

hankkeelle luotu visio. Tuulen on hyvä antaa kuljettaa

tiettyyn pisteeseen asti, tämä antaa reagointivapauden

yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja mahdollistaa

ajankohtaisiin teemoihin tarttumisen. Tuuli ei saa kuitenkaan

ohjailla liikaa. Taidepainotteiset kehittämishankkeet

eivät tarkoita päämäärätöntä haahuilua eivätkä ”pienen

kivan jutun” kanssa puuhastelua. Visio ei myöskään tarkoita

samaa kuin tavoitteet. Projektissa on tavoitteita, joihin

päästään toimenpiteillä. Oikeat tavoitteet mahdollistavat

ennakoidun vision toteutumisen tai ainakin lähelle

pääsemisen.

SatakuntaMallisto-hankkeen tärkeimpänä visiona oli

luoda satakuntalaisen taidekäsityön konsepti ja tätä

kautta parantaa maakunnan käsityöyrittäjien työskentelyedellytyksiä

sekä kasvattaa alan arvostusta

Satakunnassa. Hanke suuntasi kohti vision toteutusta

edellisessä luvussa kerrottujen tavoitteiden kautta.

Keskeistä tavoitteiden saavuttamiseksi oli intensiivinen

koulutusjakso. Ensimmäisenä toimintavuonna

koulutukset painottuivat tuotekehitykseen ja yhteisen

konseptin rakentamiseen, toisena vuonna yleisempiin

luovien alojen yrittäjien kipukohtiin.

JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt

36 37

Perusta

Hankkeen ensimmäisen kaksipäiväisen tuotekehitystyöpajan

tavoitteena oli tutustua ryhmän jäseniin sekä

luoda ymmärrys toisten tuotteista ja tuoteidentiteeteistä.

Työpajoissa keskusteltiin tuotteiden arvomaailmasta,

niiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista.

Lisäksi pohdittiin, mitä satakuntalaisuudella tarkoitetaan.

Onko sitä? Miten se ilmenee muotoilutuotteissa

ja niiden tekijöissä? Lisäksi avattiin mallistoidentiteetin

3 ja tekijäidentiteetin 4 käsitteitä. Pohdimme,

mitä käsitteillä tarkoitetaan, miten ja kenen toimesta

niitä määritellään. Kävimme vilkasta keskustelua siitä,

miten tuoteidentiteetit todennetaan tuotesarjoihin ja

miten jokaisen oma identiteetti saa ja voi näkyä yhteisessä

mallistokokonaisuudessa.

3 mallistoidentiteetillä tarkoitetaan tässä koko malliston yhteisesti

kantamaa identiteettiä, mallistoa kokoavaa punaista lankaa. Tähän

sisältyy itse tuotteiden lisäksi koko mallistoa kannattavat arvot,

malliston graafinen ilme ja käytössä oleva kuvamateriaali.

4 tekijäidentiteetillä tarkoitetaan tekijöiden omaa persoonaa,

identiteettiä, joka on olemassa, vaikka yhteistä mallistoa

tuotetaankin. Tekijät haluttiin nostaa vahvasti esille ja korostaa heidän

ainutlaatuisuuttaan ja yksilöllistä osaamistaan.

Tämän tyyppisen malliston tuotekehityksessä on

otettava huomioon sekä jokainen erikseen että yhdessä.

Yhteinen mallisto ja siihen tehty tuotesarja

on vain yksi, mutta erittäin tärkeä osa yrittäjän

tuotantoa. Se ei kuitenkaan ole koko elämä. Jokaisella

yrittäjällä on oma vahva taiteilijapersoonansa

sekä tapansa tehdä ja olla esillä. Kun erilaisia persoonia,

materiaaleja ja toimintatapoja on yhdeksän,

on todellinen haaste kutoa siitä yksi yhteinen

peitto.

Malliston identiteetin rakennuspalikoiksi ja yhteisiksi arvojen metaforiksi hahmottuivat:

1. Juurevuus

Tähän liittyivät käytettävät materiaalit. Tuotannossa

olevien tuotteiden koettiin olevan kautta linjan hyvin

”materiaalisia” ja maanläheisiä. Materiaalit ovat vahvasti

läsnä. Niissä on käytetty luonnonmateriaaleja. Myös

värimaailma on maanläheinen.

2. Ajattomuus

Tuotteiden koettiin olevan sukupuolettomia ja soveltuvan

sekä miehille että naisille. Tuotteet ovat muotokieleltään

selkeitä ja graafisia. Satakuntalaiset käsityötuotteet

edustavat suunnittelua, mikä kestää aikaa.

Arvoja, arvostuksia ja identiteettejä purettiin osiin ensimmäisessä

työpajassa. Apuna oli ulkopuolisia kommentaattoreita,

joiden joukossa oli alan opiskelijoita,

ammattilaisia, hankeihmisiä sekä ystäviä. Jokaisen

muotoilijan tuotteet käytiin ryhmissä läpi. Samalla

kirjattiin ylös tuotteiden vahvuuksia ja erikoispiirteitä

sekä niitä arvoja ja tunnelmia, joita tuotteet kommentaattoreissa

herätti. Seuraavan päivän työpajassa

kommentit purettiin osiin. Osista yritettiin koota yhteneväistä

kokonaisuutta.

3. Rehellisyys

Tuotteet saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa

vaatimattomilta, mutta ne ovat vahvoja. Tuotteet eivät

kosiskele ja niihin on kätkettynä huumoria. Tuotteet

edustavat pehmeitä arvoja ja ovat rehellistä, paikallista

muotoilua.

Tämän perusteella satakuntalaisesta

taidekäsityömallistosta haluttiin:

1. juurevan rouhea

2. muotokieleltään graafisen ajaton ja

3. muotoilultaan rehellistä ja vahvaa käsityötä.

Tiivis työpajatyöskentely toimi tehokkaana suunnitteluprosessin

käynnistäjänä. Mitään ajatuksia ei tyrmätty

ja jokaista kannustettiin rohkeisiin tulkintoihin ja

ennakkoluulottomiin avauksiin. Ryhmälle työskentelytapa

oli selvästi uusi, mutta siihen päästiin sisälle varsin

nopeasti. Taidekäsityöläiset ovat vahvoja persoonia,

joilla on oma yksilöllinen tulkintansa maailmasta.

Muiden näkemyksiä ei olla totuttu ottamaan mukaan

suunnitteluprosessin. Eikä omia näkemyksiä oltu totuttu

jakamaan muiden kanssa. Toisten tonteille hivuttauduttiin

pikkuhiljaa ja omalta mukavuusalueelta

uskallettiin lähteä kohti uudenlaisia valtauksia.

Tulevan malliston kulmakivien toivottiin löytyvän työpajatyöskentelyn

avulla. Tähän myös päästiin. Melko

nopeasti alkoivat muotoutua ne arvot, tematiikat, värit

ja hajut, joihin satakuntalainen taidekäsityömallisto

nojaa. Pohjatyö haluttiin tehdä yhdessä. Haasteellisen

työstä teki yksitoista erilaista tuotemaailmaa,

materiaalia ja mielipidettä. Malliston kannalta perusteellinen

pohjatyö oli kannattavaa. Tämä kantoi hedelmää

hankkeen loppuun asti.

JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt

38 39

”JUUREVA kertoo satakuntalaisista perinteistä käsityön ja taiteen avulla. Mallistossa näkyy

selkeästi tuotantoprosessien fi losofi a - kunnioitus entisaikojen menetelmiä kohtaan. Jollei

tuotanto puhuttele vanhoja traditioita, tekee tuote sen itsessään.”

Katkelma irokoo-blogin artikkelista ”Satakunnan juuret” 14.9.2009, www.irokoo.fi .

VAIHE 4: TOTEUTUS

Hankkeen aikana toteutettavat toimenpiteet kirjataan

projektisuunnitelmaan. Tämän lisäksi projektipäällikön

kannattaa tehdä itselleen ja hankkeen muita

työntekijöitä varten yksityiskohtaisempi toteutussuunnitelma

aikatauluineen. Hankkeesta riippuen

vaiheistuksen voi laatia toimintapohjaisesti, neljännesvuosittaiseksi

tai vaikka kuukausisuunnitelmaksi.

Toteutuksen kaikki vaiheet on syytä elää etukäteen.

On hyvä arvioida, mitä mahdollisuuksia toimenpiteillä

saavutetaan, mitkä ovat tulevia huippuhetkiä, riskejä

ja mahdollisia epäonnistumisia. Etukäteisarviointi

toimii tehokkaana sparraajana koko toteutusorganisaatiolle.

Saavutettuja välietappeja kannattaa

juhlistaa. Olisi hyvä nauttia hetken työn hedelmistä,

jotta virtaa riittää taas seuraavan etapin saavuttamiseen

ja kokonaiskuvan hallitsemiseen.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

Näyttelytoiminta ja muotoilijoille räätälöity täydennyskoulutuspaketti

tukevat edellisiä. 5 Konseptin rakentamisen

prosessia kommentoi malliston graafi nen suunnittelija,

valokuvaaja Heidi Valtonen Vida Designista.

Konseptisuunnittelun kohdalla pohditaan lyhyesti

siihen liittyviä mielikuvan sekä brändin käsitteitä. Luvussa

käsitellään tarinallisuutta yleisessä kontekstissa,

mutta myös tuote- ja tekijätarinoiden kautta.

Tässä luvussa käsitellään SatakuntaMallisto-hankkeen

keskeisimmät toimenpiteet: tuotekehitystyö, konseptin

rakennus sekä mediasuhteet.

5 Julkistamisnäyttelyn jälkeen isompia myyntinäyttelyitä ja eivuorovaikutteisia

”vitriininäyttelyitä” pidettiin julkistamisvuonna

yksi ja seuraavana vuonna viisi. Näiden lisäksi ryhmä osallistui

usempaan valtakunnalliseen tapahtumaan sekä Habitare 09 messuille

Helsingissä. Ensimmäisenä vuonna ryhmä osallistui lisäksi kolmeen

joulumarkkinatapahtumaan. Täydennyskoulutus painottui vuonna

2008 tuotekehitystyöhön. Lisäksi järjestettiin yksi työpaja yritysilmeen

laatimisesta sekä yksi hinnoittelusta. Vuonna 2009 järjestettiin

kolmipäiväinen täydennyskoulutussarja teemalla Menestyvän

40 Annamari Salmi. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

muotoiluyrityksen avaimet.

Tuotekehitys

Tuotekehitys oli keskeinen osa SatakuntaMallisto-projektia.

Koulutusjakso oli intensiivinen, työläs ja nopea.

Muotoilualan ammattilaiset arvioivat yhden tuotteen

tuotekehityksen kestävän kokoaikaisesti työskennellen

kuudesta kuukaudesta vuoteen. JUUREVA-mallisto

joutui tyytymään ensimmäisen vuoden aikana

kuuteen kuukauteen ja kuuteen työpajaan. Tältä osin

voidaan sanoa, että tuotekehityskoulutus/valmennus

oli nimenomaan käsityöläisiä tukevaa toimintaa. Suurin

osa työstä tehtiin työpajojen ulkopuolella, omissa

työtiloissa. Kenenkään kohdalta ei lähdetty luomaan

tuotesarjaa 0-pisteestä. Variaatioita puolen vuoden

aikana esiteltiin toki monia, ja lopullinen tuotesarja

saattoi olla aivan erilainen kuin lähtöasetelmissa.

JUUREVA-yrittäjät tekivät valtavasti työtä ja tässä

koulutusjaksossa heidän ammattitaitonsa todella

pantiin koetukselle.

Tuotekehityksen päävastuu yhdessä projektipäällikön

kanssa oli Paola Cabrera Vianchalla. Viancha on

valmistunut teolliseksi muotoilijaksi Kolumbiassa sekä

taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta

Helsingistä. Parhaillaan hän työstää väitöskirjaa Aaltoyliopiston

muotoiluosastolle. Vianchan valinnan tehtä-

vään ratkaisi hänen hyvät referenssit ja kokemukset,

joita hän on kerännyt erityisesti kolumbialaisten käsityöläisten

kanssa. Tuotekehityksen pääkieli oli englanti,

mikä toi oman haasteensa työskentelyyn.

Työpajoissa perehdyttiin mm. malliston ja satakuntalaisuuden

määrittelyyn, satakuntalaiseen identiteettiin

ja arvomaailmaan, yrityskuvan rakentamiseen ja markkinointiviestintään,

hinnoitteluun, design-prosessin

ymmärtämiseen, rakentavan palautteen antamiseen ja

vastaanottamiseen, uusien tuotteiden suunnitteluun ja

työstämiseen, vanhojen tuotteiden edelleen kehittämiseen

sekä yhteisen mallistokonseptin rakentamiseen.

Teemoja ja tehtävää oli paljon. Työpajojen lisäksi töitä

tehtiin kovasti omissa työtiloissa ja verstaissa, joihin

sekä projektipäällikkö että tuotekehitysvalmentaja saivat

tutustua. Tämä oli tärkeää, jotta henkilökohtaista

aikaa / yrittäjä saatiin annettua. Ensiarvoisen tärkeää

oli nähdä käsityöläisten työskentelyprosessit sekä nähdä

missä ja miten he työskentelevät.

Vuoden 2009 aikana tuotekehitystyö jatkui pienimuotoisempana.

Keväällä 2009 pidettiin yksi uusien

JUUREVA-tuotteiden valintatilaisuus. Ulkopuolisista

asiantuntijoista koostunut jury 6 valitsi ehdotusten ja protomallien

perusteella viisi uutta tuotetta JUUREVA-mallistoon.

Lokakuussa pidettiin SatakuntaMallisto-hankkeen viimeinen

täydennyskoulutuspäivä, teemalla JUUREVAn arviointi- ja jatkotuotekehitys.

Työpajan veti muotoilija/toimitusjohtaja Antti-

Pekka Levanto, apDesignista, Porista. Tilaisuudessa arvioitiin

JUUREVA-mallistokonseptia sekä sen tuotesarjoja. Malliston

tulevaisuutta silmällä pitäen annettiin eväitä tuotteiden jatkokehittämiseen,

uusien tuotteiden muotoiluun sekä markkinointiin.

Tuotekehityksellä tähdättiin ajan mukaisiin ja aikaa kestäviin

tuotteisiin ja tuoteperheisiin. Konseptoinnin avulla yhtenäinen

ilme toistuu myös tuotteiden värimaailmassa. Jokaiselta

tekijältä on mallistossa tuotteita kolmesta seitsemään. Tuotekehitystyön

tavoitteena oli paitsi saada laadukkaat tuotesarjat

yhteiseen mallistoon, myös auttaa ja tukea ammatillisesti

mukana olevia käsityöläisiä tuottamaan laadukkaampia ja

menestyvämpiä tuotteita. Projektipäällikkönä uskon, että intensiiviset

työpajat ja koulutukset lisäsivät heidän ammattitaitoaan

myös tässä kohtaa.

6 Juryyn oli kutsuttu: Tuuli Penttinen-Lampisuo, Pori, taiteen tuottamisen

läänintaiteilija (Satakunnan taidetoimikunta); Emma Susi, Pori,

SatakuntaMallisto-hankkeen äitiyslomaileva projektipäällikkö, tuottaja; Piia

Rinne, Pori, yrittäjä (Rinne&Niinikoski), muotoilija / vaatesuunnittelija (TaM);

Pirkko Siitari, Rauma, luovien alojen yrityskehittäjä, arkkitehti

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

42 43

Hankkeen viimeisessä työpajassa visioitiin JUUREVA-malliston tulevaisuutta

Antti-Pekka Levannon johdolla. Kuvassa A-P Levanto, Marko Timonen sekä Sirpa

Luukkosen Heinä-sarja. Kuva: Essi Lindberg 2009.

Cafe learning -työpajassa pohdittiin oman yrityksen ja

tulevan malliston ilmettä Taina Sahan johdolla. Kuvassa

etualalla Marianne Friberg, Jan Torstensson, Terhi Laitila

sekä Taina Saha. Kuva Jenni Tuulasjärvi 2008.

Työpajavierailulla Ahjon Akassa.

Kuvassa Iro Mäntykorpi ja Paola C. Viancha. Kuva: Emma Susi 2008.

Tuotekehitystyöpajojen runko vuonna 2008:

Työpaja 1: VISIONTIPÄIVÄ (huhtikuu)

tavoite yhteisen tahtotilan saavuttaminen yhdessä yhteistyökumppaneiden

ja käsityöläisten kanssa

Työpaja 2: STRATEgIAPÄIVÄ (huhtikuu)

tavoite täsmennetään malliston teemat, käydään lävitse

tuotekehitysprosessia, selvitetään alkutilanne,

käsityöläisten ohjeistus

Vierailut yrittäjien työpajoissa (toukokuu)

tavoite tutustutaan paremmin mukana oleviin yrittäjiin,

nähdään heidän työpajansa, arvioidaan tämän

hetkistä yritysviestinnän tilaa

Työpaja 3: YRITYSKUVAPÄIVÄ (toukokuu)

tavoite hahmotetaan SatakuntaMalliston ”yrityskuvaa”

ja markkinointiviestintää. Päivä jakaantuu

kahteen: 1) yleinen taso (avoinna myös muille

muotoilualan ammattilaisille / yrittäjille) ja 2)

keskittyminen SatakuntaMalliston visuaaliseen

ilmeeseen, tarinallisuuteen ja asioiden

nimeämiseen. Päivä toimii pohjana graafiselle

suunnittelijalle. Kouluttajana muotoilija, yrittäjä

(TaM) Taina Saha Hämeenlinnasta, Suomen Yrittäjäopistosta.

Työpajat 4 & 5: SEURANTATYÖPAJAPÄIVÄ

(kesäkuu & elokuu)

tavoite tuetaan yrittäjien mallistokehitystä, arvioidaan

työskentelyn etenemistä ja annetaan käytännön

neuvoja työskentelyn etenemiseen, henkilökohtainen

neuvonta ja ryhmäkoonti

Työpaja 6: KAMPANJATYÖPAJAPÄIVÄ (syyskuu)

tavoite käydään lävitse malliston tuotteet ja lopulliset

teemat, valmistaudutaan malliston lanseeraamiseen

ja tuotteiden esittelyyn, keskitytään median

ja asiakkaiden kohtaamiseen, tutustutaan

konseptin visuaaliseen aineistoon ja lanseerauspaikkaan

Malliston lanseeraus 28.9.2008.

Konseptin rakentamisen juurilla

SatakuntaMallisto-hankkeessa oli keskeistä satakuntalaisen

taidekäsityön näkyväksi tekeminen. Tähän

pyrittiin päämäärätietoisella konseptin rakentamisella.

Konsepti kokoaa ja erottelee. Se näyttää suunnan, jota

kohti kuljetaan tietyn aseman, mielikuvan ja brändin

saavuttamiseksi. Systemaattinen brändin rakentaminen

vaatii konseptisuunnitelman. Tämä toimii viitekehyksenä

kaikille brändin alla tehtäville toiminnoille,

kuten viestinnälle, markkinoinnille, palveluille, kehittämiselle,

tuotteistamiselle ja koulutukselle. Konseptisuunnitelma

on samalla analyysiväline, prosessi kohti

brändiä.

SatakuntaMalliston tuotekehitystyön rinnalla kulki

konseptin rakentamisen prosessi. Kokonaiskonseptin

laatimista ohjasivat samat lähtökohdat kuin tuotekehitystyötä.

Satakuntalaisen taidekäsityön identiteettikartasto,

tekijöiden ja tuotteiden arvomaailma, tarinallisuus

sekä tuotteiden synnyttämät mielikuvat ovat

raaka-aineita, johon mallisto nojaa. Tämä viitekehys

toimi konseptisuunnittelun kulmakivenä. Konseptisuunnittelu

eteni prosessimaisesti. Ideointi johti lähtökohtien

ja vision määrittelyyn ja siitä toteutukseen.

SatakuntaMallisto-hankkeen

konseptisuunnitelman sisältö:

1. Haluttu mielikuva:

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

mitä tällä konseptilla halutaan viestiä?

2. Hankkeen ja malliston pesäero:

hanke päättyy, mutta mallisto jatkaa elämää

tämän jälkeen. Ero näiden kahden välillä aloitettiin

heti projektin alkuvaiheessa.

3. Nimi ja logo

4. Graafinen ohjeistus:

värit, fontit, logovariaatiot, lomakepohjat

5. Identiteettikuvasto:

mitkä kuvat kertovat satakuntalaisuudesta?

6. Tuotesarjojen kuvaaminen, nimeäminen ja

tuotteiden tarinallisuus

7. Tekijöiden kuvaaminen ja heidän tekijätarinansa

8. Muu graafinen materiaali

(mm. painotuotteet), kotisivut

9. Näyttelysuunnitelmat / näyttelyarkkitehtuuri,

myyntiosastot

10. Äänimaisema

44 45

graafisen suunnittelun kulmakivet

Kokonaiskonseptin suunnittelussa, luomisessa ja ylläpitämisessä

oli pidettävä kirkkaana mielessä tiimin

yhteisesti määritellyt arvot, päämäärät ja tulevaisuuden

visio. Nimen ja logon suunnittelussa piti ottaa

huomioon paikallinen näkökulma, satakuntalainen

perinne sekä malliston monimuotoisuus. Lisäksi

graafisesta ilmeestä haluttiin sopivalla tavalla ajanmukainen,

nuorekas ja raikas. Ammattimainen jälki

oli ehdoton vaatimus ja ilmeen tuli kuvastaa tuoreella

tavalla satakuntalaista muotoilua ja käsityöosaamista.

Hankkeen ja malliston graafisella suunnittelijalla oli

edessään iso haaste. Työ aloitettiin mainostoimiston

laatimalla markkinointiviestinnän briefillä. Tämän

alkukartoituksen täytti projektipäällikkö, jonka jälkeen

se meni kommenttikierrokselle jokaiselle tiimin

jäsenelle eli mallistoa toteuttavalle yrittäjälle sekä

tuotekehitysvalmentajalle. Brief oli hyödyllinen paitsi

malliston graafiselle suunnittelijalle, myös koko

tiimille. Ohjeistukseen oli kirjoitettava auki monia

niitä asioita, joita oli työpajoissa pohdittu, mutta joiden

sanallistaminen oli haastavaa. Tämä selkeytti

asioita.

Graafista ilmettä suunniteltaessa palattiin kerta toisensa

jälkeen niihin viestittäviin arvoihin, joita malliston

visuaalisessa ilmeessä haluttiin nostaa esille.

Haastavan tehtävästä teki myös se, että malliston

graafinen ilme, nimi ja värimaailma piti päättää ja visualisoida

jo ennen malliston valmistumista. Tuotekehitysprosessi

kulki visuaalisen suunnittelun rinnalla,

mutta ilmeen oli oltava valmis ennen mallistoa. Jos

projektin aikataulu olisi ollut väljempi ja aikaa kokonaisuuden

suunnitteluun sekä itse tuotekehitykseen

olisi ollut puoli vuotta kauemmin, se olisi antanut työhön

aivan toisenlaista syvyyttä.

Tavallisesti marssijärjestys tämän kaltaisessa prosessissa

on toinen. Ensin tehdään tuote (tässä tapauksessa

mallisto) ja sen jälkeen sille luodaan mahdollisimman

hyvä graafinen ilme, minkä jälkeen kokonaisuus

lanseerataan. Nyt projektin kireä aikataulu saneli

malliston julkistamisaikataulun. Viimeinen tuotekehitystyöpaja

oli pari viikkoa ennen julkistamista, jolloin

myös graafisen ilmeen oli oltava painoteknisistä syistä

valmis.

Koko hankkeen ja tuotantoprosessin jännittävin hetki

oli nähdä tuotekehitysprässistä valmiiksi saatetut tuotesarjat

tarinoineen ja tekijäesittelyineen. Miltä tuote-

sarjat näyttävät yhdessä kokonaisena mallistona, yhteisen visuaalisen

ilmeen alla? Koko tuotekehityshanke ja siinä työskentelevien

asiantuntijoiden ja muotoilijoiden osaaminen kulminoitui tähän

hetkeen. Mielestäni tässä haasteessa onnistuttiin hyvin.

Rajanvetoja

Malliston visuaalinen ilme ja tuotesarjat kumpuavat yhteisesti

määritellyistä arvoista, mikä on nähtävissä ja koettavissa. Nämä

heijastelevat satakuntalaisuutta hienovaraisella tavalla. Satakuntalaisuuden

näkyminen mallistossa oli haaste, johon tarttuminen

tuntui vaikealta. Alusta asti oli selvää, että temaattisesti kyse ei

ole ainoastaan ”visuaalisesta karkista”. Satakuntalaisuus näkyy

tuotesarjoissa, logossa sekä muussa graafisessa materiaalisessa,

vaikka sitä ei ole alleviivattu. Tuotteet ovat satakuntalaisten tekemiä

ja malliston identiteettikuva viestii satakuntalaisuudesta. Arvot

näkyvät taidokkaassa muotoilussa sekä tuotteiden rouheutena,

selkeytenä ja ajattomuutena.

Alun perin visuaaliseen ilmeeseen haviteltiin pohjaa Porin Puuvillatehtaan

vanhoista painokuosista. Taideteollinen korkeakoulu

Porissa oli juuri saanut valmiiksi projektin, jonka tehtävänä oli tutkia

ja digitoida Puuvillan painokankaita ja niiden suunnittelijoita.

SatakuntaMallisto-hanke innostui yhteistyöstä entisen Puuvillatehtaan

suunnittelijan Raili Konttisen kanssa. Vuosina 1955–1976

Porin Puuvilla Oy:n painokangassuunnittelijana toimineen Konttisen

painokankaat ovat osa satakuntalaista teollisuushistoriaa ja perinnettä.

Olisi ollut kutkuttavaa nähdä painokangaskuosit malliston

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

46 47

Raili Konttinen 1966. www.puuvillansuunnittelijat.fi

graafisen ilmeen pohjalla. Jo pelkästään se olisi kertonut

tarinan satakuntalaisesta muotoiluosaamisesta ja

teollisuusperinteestä. Idean kanssa edettiinkin melko

pitkälle, mahdollisia kangasmalleja valittiin ja käyttöoikeuksista

neuvoteltiin. Ajatuksesta päätettiin kuitenkin

luopua. Sen sijaan lähdettiin puhtaalta pöydältä tekemään

omanlaista visualisointia. Päätös oli mielestäni

oikea. Hienot, mutta ajan henkeen voimakkaat kuosit

olisivat voineet syödä rouheiden JUUREVA-tuotteiden

ilmaisuvoimaa.

Värit

Mallistosuunnittelu lähti liikkeelle siitä, mikä tuotteita

yhdistää. 11 taitavaa tekijää, joilla jokaisella on täysin

omanlaisensa tuotemaailma ja tekniikka, oli haastava

lähtökohta. Arvokeskustelussa löytyi paljon yhtenäistä.

Lisäksi värimaailma oli yhteneväinen: mustaa, valkoista,

harmaan eri sävyjä, luonnon värejä. Tämä johti

siihen, että malliston yhteisiksi väreiksi valikoituivat

musta ja valkoinen. Lisäksi haluttiin ainakin yksi nk.

aksenttiväri. Aksenttiväristä käytiin paljon keskustelua,

vaihtoehdoiksi ehdotettiin mm. turkoosin sinistä, metalliväriä,

voimakkaan mansikan punaista sekä neutraalin

harmaita sävyjä. Metalliväri kumpusi orastavasta

yhteistyöstä paikallisen kupariteollisuuden veturin

Luvata Pori Oy:n kanssa. Loppujen lopuksi aksenttivä-

riksi ei tullut mikään näistä. Logosuunnittelun prosessissa

tuli testattua useita eri värejä. Testausten kautta

tehosteeksi valikoitui luonnollinen, mutta raikas sammaleen

vihreä.

Identiteettikuvasto

Konseptisuunnitelmassa visioitiin mallistoa kokoavaa

johtoajatusta, jolla viestittäisiin vielä vahvemmin

satakuntalaisesta alkuperästä. Näyttelytilanteissa ja

painetussa materiaalissa, kuten postikorteissa, haluttiin

nostaa esille myös satakuntalainen maisema,

karu luonto, mallistoa ohjaavat arvot sekä tuotteiden

tekijät. Maisemaa ja luontoa esittäviä kuvavaihtoehtoja

oli kymmeniä. Ongelmaksi olisi voinut nousta kysymys

siitä, minkälainen on satakuntalainen maisema

ja kenen vinkkelistä sitä katsotaan. Tätä ei nähty kuitenkaan

ristiriitaisena. Kyse oli luultavasti enemmän

satakuntalaisen maiseman mielikuvista kuin faktuaalisesta

todesta.

Identiteettikuvaksi valikoitui demokraattisesti Porin

Kallon rannikolta otettu ja tietokoneella käsitelty

mustavalkoinen valokuva karusta merimaisemasta.

Myöhemmin tätä täydentämään valittiin koiranputkia

ruohonjuuriperspektiivistä kuvaava valokuva malliston

hinnaston kansikuvaksi. Näyttelysuunnitelmaan otet-

tiin mukaan omana elementtinään malliston kantavat arvot. Myös

tekijäidentiteetit nostettiin tarinoineen vahvasti esiin.

Logo ja nimi

Nimen valitseminen on aina vaikeaa. Yhdeksän yrityksen yhteiselle

mallistolle se oli erittäin haastavaa. Pitkään painolastina oli hankenimi

SatakuntaMallisto. Nimiehdotuksia oli mm. SATAMA, SAKU-

MA DESIGNS, SAMA, 100KM jne. jne. Nimeä haluttiin täydentää

alaotsikolla, jossa pyöri alusta alkaen ”juurevaa satakuntalaista

muotoilua”. Sieltä nousi sana JUUREVA ja täydentäväksi alanimeksi

satakuntalaista muotoilua. Nimi kumpuaa jälleen kerran aluksi

käydyistä arvoja identiteettikeskusteluista. Juurevuus on yksi malliston

arvoista. Se kuvaa mielestäni hyvin malliston ja siinä olevien

yksittäisten tuotteiden olemusta. Kieliversiotkin ovat valmiina tulevaisuutta

varten. JUUREVA-nimeä ei käännetä, täydennysosa kääntyy

useille kielille. Englanniksi loppuosa taipuu Design with Roots,

saksaksi Design aus Finnland, ranskaksi Design Finlandais ja ruotsiksi

Formgivning från Satakunda.

Nimen selvittyä logosuunnittelu sai kirjaimellisesti juuret. Välillä

juuret olivat maan pinnalla, välillä sivuilla ja alla, välillä vähän joka

puolella. Toisinaan juuret kasvoivat isoksi puuksi ja välillä maan

pinnalla törröttäviksi rikkaruohoiksi. Molemmat versiot synnyttivät

kiinnostavia mielikuvia. Pitkän prosessin jälkeen logo saatiin

valmiiksi. Värivaihtoehtoja ja asemointiin liittyviä vaihtoehtojakin

löytyy.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

48 49

Taina Saha veti työpajan, jossa pohdittiin malliston

visuaalista ilmettä. Kuva: Emma Susi 2008.

Tuotteistettu JUUREVA. Kuva: Emma Susi 2008.

JUUREVAn julkistamisnäyttely.

Kuva: Annamari Salmi 2008.

Myyntinäyttely Satakunnan Museolla Pori Jazzien aikaan 2009.

Kuva: Essi Lindberg 2009.

Käsitteitä

Tuotteistaminen

Tuotteistaminen voidaan määritellä usealla eri tavalla. Kun käsitellään

taidepainotteista kehittämishanketta ja siinä tuotettua kokonaisuutta

näkisin tuotteistamisen lähes konseptoinnin rinnakkaiskäsitteenä.

Tuotteistamisen avulla jostakin tietystä tuotteesta, tuotekokonaisuudesta

tai vaikka palvelusta tehdään asiakkaalle paketoitu tuote, joka

on helposti saatavissa, hinta on kohdallaan ja on sellaisenaan käyttövalmis

tai vaikka eteenpäin annettavissa (lahja). Tuotteistamisessa

tulee huomioida tuotteen reitti tekijältä asiakkaalle (saatavuus) sekä

kokonaisilme (tuotteen logo, tarina, tuoteseloste, pakkaus, myyntipaikka).

Tuotteistamisen onnistuminen ei ole itsestään selvää. Siinä on paljon

tekijöitä, joihin on hankala vaikuttaa ja tuotteistamisen ketjua on

vaikea seurata.

JUUREVAn kohdalla tehtiin paljon työtä tuotteistamisen eteen. Malliston

rinnalla on paljon muuta, mikä vaikuttaa kokonaiskonseptin synnyttämään

mielikuvaan. Tähän liittyy kaikki sähköinen ja painettu materiaali sekä

tuotteiden pakkausmateriaalit. Tuotteistamisen kokonaispakettiin kuuluu

niin ikään näyttelyarkkitehtuuri, sen visuaalisuutta kokonaisvaltaistava

äänimaisema sekä värimaailma. Kaikki julkiset tilaisuudet ja niiden

ohjelmakokonaisuudet ovat tuotteistuksen tulosta: mitä tilaisuudessa

tarjotaan, miltä tilassa näyttää ja kuulostaa, minkälainen tunnelma sekä

minkätyyppistä oheisohjelmaa on tarjolla.

Mielikuva

Teoksessa Kirkas brandi (2005) kirjoitetaan osuvasti,

että ”ihmisen maailma on mielikuvissa”.

Maailmamme näyttäytyy mielikuvien kautta ja

käyttäytymisemme suuntautuu niiden perusteella.

Hyödynnämme mielikuvia omassa elämässämme,

ajattelussamme ja kaikilla elämisen ja kokemisen

tasoilla. Mielikuvat ovat henkilökohtaisia kokemuksia

ja jokaisen omia mielen sisältöjä. Amerikkalaisen

kirjallisuudentutkijan W.J.T. Mitchellin mukaan

mielikuva, engl. image, voidaan tulkita eräänlaiseksi

yleiskäsitteeksi, jota luonnehtivat määreet

”likeness, resemblance, similitude”.

JUUREVAn visuaalinen ilme luo asiakkaalle tietynlaisen

mielikuvan mallistosta ja samalla satakuntalaisesta käsityöosaamisesta.

Tämä mielikuva syntyy jokaisen kokijan

ja katsojan päässä. ”Oikeanlaisia” tai halutunlaisia tulkintoja

ei voi taata, mutta niitä voidaan ohjata haluttuun

suuntaan. Ajan myötä syntyneet mielikuvat yhdessä todellisen

kokemuksen kanssa joko vahvistavat tai heikentävät

malliston myöhemmin saavutettua brändia.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

50 51

JUUREVA messuosasto Habitare ’09.

Kuva: Essi Lindberg 2009.

Oman yritysidentiteetin visualisointia.

Työn touhussa Marko Timonen. Kuva: Emma Susi 2008.

Julkistamisnäyttelyä tukeva ikkunanäyttely kuvastaa

satakuntalaista merimaisemaa. Kuva: Emma Susi 2008.

ändi

Sana on kotoisin Yhdysvalloista ja se tarkoittaa karjan

merkitsemistä polttamalla kuumalla raudalla eläimen

nahkaan omistajan tunnuskuvio. Brändin käsite on

yleistynyt laajalti niin arkikielessämme kuin markkinointi-

ja mainontaterminäkin. Kaikkea voi brändätä

ja kaikessa tekemisessä korostetaan brändäystä. Aikaisemmin

puhuttiin tuotemerkistä. Brändi ymmärretään

myös mielikuvana, joka asiakkaalle tuotteesta syntyy.

Näiden tuotemielikuvien, eli brändien avulla ihmiset

hahmottavat ja jäsentävät merkkien ja tavaroiden

maailmaa. Brändit luovat merkistön, joka auttaa jäsentämisessä.

Tästä on hyötyä kahdella eri tavalla:

1. Brändi helpottaa tuotteiden valitsemista ja

vähentää siten virheostosten riskejä.

2. Lisäksi brändi palvelee identiteettitavoitteiden

toteuttamisessa. Brändin tehtävänä on kertoa

tuotteen ideasta ihmisille, jotta he näkisivät sen

merkityksen ja arvon omalta kannaltaan.

Bränditutkija David Aaker jaottelee brändit

kolmeen ryhmään:

1. voimabrändit (power brands)

2. identiteettibrändit (identity brands) ja

3. ikonibrändit (icon brands).

David Aakerin yksinkertaistavan luokituksen perusteella

voimme ajatella satakuntalaiseen perinteeseen pohjautuvan

brändin olevan identiteetti- ja ikonibrändin välimaastossa.

Identiteettibrändien arvot liittyvät sosiaalisuuteen,

yhteenkuuluvuuteen ja toisaalta yksilöllisyyden ilmaisemiseen

ja uudistumiseen. Identiteettibrändin tehtävä

on toimia välineenä oman identiteetin ilmaisemiseen.

Brändin karisma ja persoonallisuus ovatkin siksi olennaisia.

Ikonibrändit taas kytkeytyvät identiteetin henkisiin

tasoihin. Brändillä ja sen käyttäjällä on yhteisiä arvoja,

ihanteita, vakaumuksia ja unelmia. Sen side käyttäjäänsä

on poikkeuksellisen luja brändin voimakkaan emotionaalisuuden

vuoksi. Ikonibrändeihin liittyvät myös esineet,

jotka herättävät muistoja ja syviä nostalgisia tunteita.

Esimerkiksi menneisyyteen viittaavat ”retrobrändit” ovat

ikonibrändejä.

Tarinallisuus

Mielikuvia luodaan ja ylläpidetään tarinoilla. Tavara- ja

elämysmarkkinoilla on tuotteeseen liitetyllä tarinalla

merkittävä funktio halutun mielikuvan ja kiinnostuksen

herättämisessä. Tuotteen lisäinformaatiota voidaan

antaa tarinan muodossa. Tarina kertoo esimerkiksi

esineen historiasta satakuntalaisessa perinteessä,

sen tekotavasta ja sosiaalisesta merkityksestä. Lisäksi

tarinalla voidaan korostaa esineen ainutkertaisuutta

sukupolvien taakse ulottuvana käden taidon tuotteena.

Kuluttajalle on myös tärkeää tietää, kuka tuotteen

on tehnyt ja millä menetelmin. Esine alkaa elää tarinan

kautta ja siitä tulee persoonallinen. Tarinan avulla

tuotemerkille luodaan konteksti.

Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen tunnetaan

ajatuksesta tarinayhteiskunnasta. Teoksessaan

The Dream Society (1999) esitellään visio yhteiskuntamme

siirtymisestä tietoyhteiskunnasta tarinayhteiskuntaan.

Tulevaisuudentutkijana Jensen toteaa, että

tulevaisuus ei sijaitse fyysisessä maailmassa, vaan se

on olemassa ajatuksissamme ja unelmissamme. Tarinayhteiskunnassa

liiketoiminta, yhteisöt ja yksittäiset

henkilöt toimivat tarinoiden pohjalta, eivät siis ainoastaan

ympärillä olevan informaation perusteella.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

Rolf Jensenin mukaan ihmiskuntamme elää tarinankertojien

aikakautta. Kilpailussa menestyvät ne, jotka

pystyvät tuotteistamaan tarinat, elämykset, mielikuvat

ja unelmat. Tuotteen on menestyäkseen erottauduttava

edukseen. Erottautuminen tapahtuu tuotteisiin

liitetyillä tarinoilla. Rolf Jensen määrittelee tutkimuksessaan

tarinan (story) julkilausumiksi arvoista (value

statements). Tämä pätee hyvin myös JUUREVAan, jonka

tarina on satakuntalaisten taidekäsityöläisten luoma

julkilausuma yhteisistä arvoista.

Satakuntalaisten taidekäsityöläisten tuotteisiin liitetyt

tarinat voidaan nähdä osana tarinayhteiskuntaa. Taidekäsitöihin

liitetyt tarinat kertovat omasta tai paikkakunnan

menneisyydestä ja perinteestä. Tarinat ovat muistoja,

tuoksuja, tuntoja. Ei ole merkityksellistä onko tarina

tarua vai totta. Tarinat avautuvat asiakkaalle tuoteinformaation

muodossa, tuotteen itsensä tai sen tekijän

kertomana ja tietenkin aivan uudenlaisena merkitysten

ryppäänä asiakkaan omassa mielessä. Tarinat avaavat

tuotteen kontekstia ja luovat sille halutunlaisen persoonallisuuden.

52 53

Tekijätarinat

Hankkeen yhtenä tavoitteena oli nostaa esille mallistoa

tekeviä muotoilijoita. Usein käsityöläinen jää tuotteen ja

siitä annettavan informaation taakse. Hankkeessa pyrittiin

muuttamaan tätä kulttuuria. Varsinkin käsityöalalla

on keskeistä, kuka tuotteen on tehnyt. Tekijä edustaa

tuotettaan ja ostotapahtuma tapahtuu usein juuri tekijän

ja asiakkaan välillä. On siis perusteltua ja merkityksellistä

nostaa esille tätä puolta malliston markkinoinnissa.

JUUREVAn kohdalla päädyttiin siihen, että mallisto tuodaan

esille kokonaisuutena, mutta myös tekijäkohtaisina

sarjoina. Näyttelyarkkitehtuurissa jälkimmäinen tarkoitti

”tuoteboksien” kokoamista. Jokaisella tekijällä on oma

pieni esittäytymislaatikko, johon mahtuu sekä tuote että

tekijäesittely. Esittelyt koostuvat valokuvasta ja tekijätarinasta.

Myös Internetsivuilla tekijät esitellään kuvin

ja tarinoin. Tuotekatalogi rakentuu tekijöiden mukaan.

Sivulla on sarjan tekijän nimi, yritys ja kuva, aukeamalla

tuotesarja kuvineen ja tarinoineen. Tekijätarinat löytyvät

myös tämän luvun lopussa olevasta JUUREVA-malliston

esittelystä.

Tuotesarjojen tarinat

Tekijätarinoiden lisäksi tarinat siivittävät myös itse tuotesarjoja.

Jokaisella käsityöläisellä on oma tuotesarjansa,

joissa on tuotteita ja tuotevariaatioita kahdesta viiteen.

Tuotesarjat nimettiin. Tarinat liitetään yhtenäisiin tuotelappuihin

muun tuoteinformaation kanssa. Lisäksi tarinat

esitellään näkyvämmin tuotekatalogissa. Tarinat ja niihin

liitetyt kuvat antavat tuotteille sielun ja identiteetin. Tuotteiden

funktio ymmärretään ilman tarinaa, mutta tarinat

tarvitsevat rinnalleen tuotekuvan. Tarinat ovat lisäarvo,

mikä ohjaa asiakkaan juurevan muotoilun lähteille, satakuntalaisen

käsityöosaamisen juurille.

HEINÄ-sarja

leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin

lapsena keräsin mansikat – ne vähät, jotka eivät

menneet parempiin suihin.

Sirpa Luukkonen 2008

KOIVU-sarja

koivu-sarja on syntynyt suomalaisista kesämuistoista.

hän nojaa vasten koivua ja hymyilee. kädessään vihta,

jonka sidoimme yhdessä…Valokuva palauttaa mieleeni

muistot, kesän ja puhtaan onnen tunteen!

Piirros: JUUREVA-konsepti. Emma Susi 2010.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

54 55

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja

Tässä luvussa keskitytään viestintään, julkisuuteen ja

suhdetoimintaan. ”Puhdas” ulkoinen ja sisäinen

viestintä sekä kaupallisempi markkinointiviestintä ovat

mille tahansa projektille, yrittäjälle sekä yksittäiselle

toimijalle haastavia toimintoja. Erityisesti taide- ja

kulttuuripainotteisissa hankkeissa julkisuudelle

annetaan suuri arvo, mediakumppaneita havitellaan ja

näkyvyyttä pyritään maksimoimaan sinänsä ilmaisilla

toiminnoilla. Medianäkyvyyttä ei kuitenkaan kannata

kalastella ”ilmaisen mainonnan” perusteella. Tämä ei

ole hyvä lähtökohta yhteistyölle.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

56 Kuva: Shutterstock

Suhdetoiminta on aikaa vievää ja haastavaa ja vaatii

monenlaisia ponnisteluja. Suhteita ja julkisuuskuvaa

vaalitaan esimerkiksi tiedotustilaisuuksissa, koulutuksissa,

seminaareissa, näyttelyn avajaisissa tai vaikkapa

uuden malliston lanseeraustilaisuuksissa. Suhdetoiminnassa

on tärkeää tiedostaa sen yllättävätkin vaikutukset.

Julkisissa tilanteissa kannattaa muistuttaa

itselleen, että edustaa sitä tiettyä projektia, organisaatiota

tai mallistoa. Mitä itse sanon ja viestin, se heijastuu

aina jotain kautta hankkeen tuleviin toimintoihin.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että epäkohdista ei saa

puhua - päinvastoin. Pikemminkin sillä on merkitystä,

miten puhutaan, millä välinein, kenelle ja kenen

suulla.

Suhdetoimintaan kuuluu sidosryhmätyöskentely ja yhteistyö

monenlaisten tahojen kanssa. Yhteistyökumppanit

ovatkin hankemaailmassa ensiarvoisen tärkeitä.

Yhteistyökumppaneiden määrä voi ajan myötä kasvaa

suureksi ja niiden väkinäinen ylläpito on raskasta. Ylläpidä

vain todellisia kumppanuuksia. Näistä tahoista

on oikeaa hyötyä hankkeellesi tai yrityksellesi ja vastaavasti

sinun osaamisestasi ja hankkeestasi on hyötyä

heille. Aika ajoin on syytä tarkastaa ja päivittää

tilanne. Listaa yhteistyökumppanisi ja ne tahot, joiden

kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä. Jaa listasi kolmeen

eri ryhmään:

1. merkitykselliset, 2. merkityksettömät ja 3. tavoiteltavat

yhteistyökumppanit. Tämän jälkeen suuntaa

voimavarasi merkityksellisiin ja tavoiteltaviin yhteistyösuhteisiin

ja uskalla luopua näennäisistä kumppanuuksista.

Projekteissa edellytetään viestintäsuunnitelman laatimista.

Usein suunnitelmat ovat ylimalkaisia määrittelyjä,

mitä tullaan tekemään sekä sisäisen viestinnän

että ulkoisen viestinnän suhteen projektin toimintaaikana.

Viestinnällä on monenlaisia tehtäviä ja ne

ovat erilaisia projektin sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä.

Perusperiaate on kuitenkin sama: viestintää

tehdään, koska on jotain kerrottavaa jollekin toiselle.

Kerrottavan kiireellisyys ja laatu vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Viestinnän tavoitteet voidaan myös jakaa

kahteen ryhmään: lyhyen tähtäyksen ja pitkän tähtäyksen

tavoitteisiin.

Viestintä on projektihallinnan keskeinen osa. Projektiorganisaatiossa

on päätettävä, kuka viestii, kenelle,

mitä, miten ja milloin. Toisin sanoen, kuka vastaa projektin

viestinnästä? Viestintään liittyy monenlaisia rooleja.

Isossa projektiorganisaatiossa viestintä voidaan

hajauttaa useille tahoille. Projektilla voi olla myös oma

tiedottajansa, joka hoitaa kaiken viestinnän projektipäällikön

alaisuudessa. Toisinaan projektisihteeri

huolehtii sisäisestä viestinnästä, tiedottaja ulkoisesta

viestinnästä ja projektipäällikkö vastaa organisaation

ulkopuolelle suuntautuvasta suhdetyöstä (sidosryhmät,

media, muut verkostot, rahoittajat).

SatakuntaMallisto-hankkeessa projektipäällikkö oli

hankkeen ainoa työntekijä, joten hän hoiti myös projektiviestinnän.

Yhteistyökumppaneiden kanssa pidettiin

muutaman kerran yhteisiä tiedotustilaisuuksia

Piirros: Esimerkkejä viestinnän rooleista. Emma Susi 2010.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

ja näyttelyn avajaisia. Näillä kerroilla myös viestintävastuuta

jaettiin. Iso osa projektipäällikön viestintään

käytettävästä ajasta kului erinäisiin tilaisuuksiin,

työryhmiin ja julkisiin keskusteluihin osallistumiseen.

Näitä olivat mm. asiantuntijaluennot seminaareissa,

ohjausryhmäjäsenyydet muissa hankkeissa, näyttelyn

avajaispuheet, tapahtumien yhteydessä puheenvuorot

hankkeesta, artikkelien kirjoittamista alan lehtiin ja

paljon muuta.

58 59

Viestiä voi useilla tavoin ja monenlaisia tekniikoita

hyödyntäen. 7 Hybridimäinen viestintä toimii usein

parhaiten. Se tavoittaa monenlaisia kohderyhmiä ja

vähentää yksipuolisen menetelmän käyttämiseen liittyviä

riskejä. Viestinnässä harmillinen tosiasia on, että

vaikka toimit kuinka laajalla kentällä ja välineistöillä

tahansa, tulee aina eteen henkilöitä, jotka vilpittömästi

toteavat, että ”eivät ole kuulleetkaan asiasta”

tai ihmettelevät aidosti, miksi heitä ei ole kutsuttu

johonkin tiettyyn tilaisuuteen. Tiedotustyössä, kuten

kaikenlaisessa pr- ja suhdetyössä on hyvä toimia nöyrästi

ja diplomaattisesti. Vaikka kuinka ärsyttäisi, että

ohjausryhmään halunnut henkilö ei koskaan saavu kokouksiin

ilmoittamatta siitä etukäteen tai jokin tietty

lehti ei koskaan kirjoita ”juuri sinun tekemisistäsi”, on

syytä nielaista kiukku. Toisen osapuolen sättiminen tai

turha dramatiikka ei ainakaan paranna viestintäsuhteita.

Sen sijaan kannattaa miettiä, onko strategiassasi

parantamisen varaa. Toisinaan on paras unohtaa

7 Sähköiset viestimet: mm. kotisivut, sosiaalinen media, sähköposti,

keskustelufoorumit, blogit.

Face to face: mm. kokoukset, tapaamiset, tiedotustilaisuudet,

keskustelutilaisuudet.

Painetut viestimet: mm. esitteet ym. muut painotuotteet, muistiot,

raportit, pöytäkirjat, tiedotteet.

Muita: mm. puhelin, projektitaulu, sisäinen tv

omalta medialistalta ”tämä tyhmä lehti” ja keskittyä

niihin onnistuneisiin mediavaltauksiin, joita projekti on

saanut aikaan.

Viestinnän välineiden ja tekniikoiden valintaan liittyy

myös viestinnän segmentointia eli paloittelua / jakamista

kohderyhmiin. Projektin viestintäsuunnitelmaan

kannattaa kirjata myös kaikki ne ryhmät, joille viestitään

hankkeen aikana. Tämä on tärkeää ja hyödyllistä

projektin käytettävissä olevien resurssien maksimoimiseksi

sekä viestintävälineitä valittaessa. Segmentoinnilla

voidaan ennakoida viestintää tehokkaammin ja

esimerkiksi kriisitilanteissa kohderyhmäjaottelu on

ensiarvoisen tärkeää. Asiakkaille viestitään eri tavalla,

eri välinein ja eri aikataululla kuin esimerkiksi projektitiimin

jäsenille. Segmentoinnissa tulee ottaa huomioon

myös kansainvälinen viestintä ja vieraalla kielellä

viestiminen (kuka hoitaa, tarvitaanko kääntäjää). Kansainvälisissä

hankkeissa on keskeistä myös kulttuurien

välinen viestintä. Se tuo oman mausteensa projektin

kaikkiin osa-alueisiin.

Ulkoinen viestintä

Jotta muutkin tietävät projektistasi, tuotteestasi, yrityksestäsi

tai vaikka osaamisestasi on oman organisaation

ulkopuolista viestintää tehtävä. Se on projektin

näkyvyyden ja tunnettuuden kannalta oleellista.

Joillakin aloilla näkyvyys on jopa elinehto toiminnan

jatkuvuuden kannalta. Haasteellisen ulkoisesta viestinnästä

tekee koko ajan kasvava projektiviestinnän

tulva. Kaikki projektit ovat ainutlaatuisia ja niissä on

monenlaista uutisarvoa ja viehätystä. Yhä kasvavassa

informaatioähkyssä kannattaa pohtia omia viestintään

liittyviä strategioita uusin silmin. Kirjoittaisiko esimerkiksi

tärkeimmille jälleenmyyjille postitse lähetettävän

kirjeen sähköpostiviestin sijaan, jossa kerrot projektin

toiminnoista ja hyödyistä alueen elinkeinoelämälle? Se

voi olla toimiva vaihtoehto sähköpostiviestinnän suosion

keskellä ja mahdollistaa esimerkiksi muun materiaalin

lisäämisen kirjekuoreen (kortti, esite, cd, dvd...).

Melko varmaa on, että kirje avataan ja toivottavasti

jopa luetaan.

60 61

Tarjolla satakuntalaisia mansikoita

ja porilaista marenkia.

Kuva: Essi Lindberg 2009.

Galleria Gylichin Joulu-näyttely. Kuva: Emma Susi 2008.

Näyttelyn avajaisissa.

Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.

Ulkoista viestintää ovat myös tilaisuudet, joihin kutsutaan

erinäinen joukko ihmisiä. Tällaisia tilaisuuksia

esimerkiksi SatakuntaMallisto-hankkeessa olivat

täydennyskoulutustilaisuudet, seminaarit, joihin projektipäällikkö

oli pyydetty kertomaan hankkeesta,

näyttelyn avajaiset ja niihin liittyvät opastukset, myyntitapahtumat

ja muut vastaavanlaiset tapahtumat.

Niissä korostuvat kokonaiskonseptin merkitys ja jatkuva

brändin rakentaminen.

Kaikki alkaa ensimmäisestä yhteydenotosta kutsuttavaan:

minkälainen kutsu on, noudatteleeko se muuta

graafista ilmettä, minkälaiselle paperille se on mahdollisesti

painettu vai toimitetaanko se sähköisesti ja

minkä foorumin kautta. Tärkeää on myös se, miltä tilaisuudessa

näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Mitä ohjelmaa

on tarjolla ja minkälainen tila on käytettävissä? Yhä

harvemmin tarjolla on ylenpalttisesti syötävää ja juotavaa.

Sen sijaan kannattaa miettiä jotain omaperäistä

ja juuri omaan konseptiin sopivaa tarjottavaa. Joidenkin

mielestä kaikki on vain sattumaa ja turhaa vouhotusta.

Uskon, että nämä kaikki palaset vaikuttavat

siihen kokonaiskuvaan, minkä asiakas saa edustamastasi

brändistä.

JUUREVAn julkistamistilaisuudessa tarjolla oli malliston

värimaailmaa jäljitteleviä vihreitä ja mustia viinirypäleitä

ja valkoisia vaahtokarkkeja. Lisäksi tarjoiltiin tuotekehitysvalmentajan

kotimaan Kolumbian ananaskirsikoita

sekä perinteisesti kuohuviiniä. Pöydillä oli valkoiset liinat

ja JUUREVAn väreihin sopivat kukka-asetelmat tilattiin

paikalliselta floristilta. Lisäksi musiikkiopistosta tuli duetto

esittämään porilaisittain jazzia. Muu ohjelma koostui

puheista ja näyttelyn esittelystä.

Julkistamistilaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja lämminhenkinen

tilaisuus. Ainoa negatiivinen piirre liittyi

käytössä olevaan tilaan. Tilaa ei ollut suunniteltu isoille

näyttelyille eikä tämän tyyppisiin asiakastilaisuuksiin. Tämän

vuoksi avajaiskutsuja jouduttiin rajoittamaan, koska

ei voitu tietää, kuinka paljon vieraita tilaisuuteen saapuu.

Vieraille haluttiin jakaa kiitoslahjat, mutta loppujen lopuksi

heitä kiitettiin JUUREVAn kotisivujen välityksellä

melko pian julkistamisen jälkeen.

Tiedotusvälineet ja mediasuhteet

Mediasuhteiden rakentaminen alkaa parhaassa tapauksessa jo

ennen varsinaisen hankkeen käynnistymistä. SatakuntaMallistohanke

sai arvokasta julkisuutta jo ennen hankkeen käynnistystä.

Muutamat paikalliset lehdet mainostivat jutuissaan tulevaa

taidekäsityömallistoa jo kuukausia ennen hankkeen käynnistymistä.

Tällä oli vaikutuksensa myös kentän aktiivisuuteen. Käsityöyrittäjät

ottivat yhteyttä oma-aloitteisesti ja kyselivät hankkeen

aloittamisen aikataulua.

Projektiviestinnässä korostuu tiedotusvälineihin kohdistuva

viestintä. Tiedotustilaisuuksia järjestetään ja mediapaketteja

laaditaan. Viestintätyö kannattaa aloittaa kunnollisen medialistan

laatimisella. Tässä kannattaa hyödyntää oman taustaorganisaation

jo olemassa olevia listoja. Niitä voi karsia ja myös

täydentää alan ammattilehdillä. Mediaan kannattaa luoda henkilökohtaiset

suhteet. Pitkällä juoksulla oman alan toimittajat

tulevat tutuiksi, jolloin heihin voi olla myöhemmin henkilökohtaisesti

yhteydessä.

Viestintästrategiaan on syytä kirjata kunkin tiedotteen kärki:

miksi tämä asia on erityinen ja miksi toimittajan on syytä tulla

juuri sinun tiedotustilaisuuteesi. Pienellä paikkakunnalla kannattaa

ottaa selvää myös paikallislehtien painatusaikataulut ja

jos mahdollista olla järjestämättä tiedotustilaisuutta painamista

edeltävänä päivänä, jolloin pienen lehden toimittaja ei pääse

tulemaan. Isojen sanomalehtien kanssa voi yrittää solmia

62 63

Näyttelyissä leikekirjat ja muu materiaali kannattaa

laittaa esille ja selattavaksi. Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.

SatakuntaMallisto-hankkeelle kertyi kaksi isoa leikekirjaa.

Kuva: Essi Lindberg 2009.

Lehdistötilaisuus Galleria Gylichissa, Vuojoen kartanolla.

Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.

mediayhteistyötä. SatakuntaMallisto-hanketta onnisti,

kun maakunnan päälehti Satakunnan Kansa halusi

kulttuurisivuillaan esitellä isoilla henkilöhaastatteluilla

ja kuvilla kunkin JUUREVA-malliston tekijän ennen

malliston julkistamista. Tämä erityislaatuinen näkyvyys

poiki muutaman jälleenmyyjän ja lisäsi ei-muotoiluorientoituneen

kaduntallaajan tuntemusta maakunnan

kädentaitajista.

Tiedotusvälineitä voi lähestyä kukin omalla tavallaan.

SatakuntaMallisto-hankkeessa medialle laitettiin noin

viikko ennen tiedotustilaisuutta kutsu, jossa mainittiin

lyhyesti tilaisuuden sisältö, aikataulu, paikka ja muut

osallistujat. Hankkeen tavoitteena oli paikallisten käsityöosaajien

näkyvyyden lisääminen. Tästä syystä oli

tärkeää, että tiedotustilaisuuksissa oli paikalla oli JUU-

REVAlaisia kertomassa tuotteistaan ja yrityksestään.

Itse tilaisuuteen laadittiin lehdistöpaketti, joka sisälsi

myös varsinaisen tiedotteen. Tiedote täytyy muistaa

lähettää lehdistöpäivänä myös kaikille niille medioille,

jotka eivät päässeet itse tilaisuuteen. Useat lehdet kirjoittavat

juttunsa hyvän tiedotteen pohjalta. JUUREVAn

kotisivuilla on medialle omat sivunsa, josta tunnusten

kanssa voi ladata jutun yhteyteen logot, tuotekuvat tai

tekijäkuvat. Myös muu lehdistölle suunnattu aineisto

löytyy sieltä. Tämä on hyvä käytäntö, joka kannattaa

ehdottomasti ottaa käyttöön. Näin karsitaan sähköpostin

ruuhkautumista isoista kuvatiedostoista sekä

vähennetään amatöörikuvaajien käyttämiä tuotekuvia,

jotka eivät tee oikeutta kauniille muotoilutuotteille.

Kannattaa ottaa rohkeasti ylös tilaisuudessa vierailevien

toimittajien yhteystiedot. Se on oleellista jo pelkästään

mediaseurannan vuoksi. Mediaseurantaa on

syytä tehdä heti projektin alusta lähtien. Seurantaa voi

tehdä monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan se on tiedosto,

johon listaa kaikki projektista kirjoitetut jutut /

radiohaastattelut / tv-spotit. Seurantaan tulee laittaa

ainakin lehtijutun kohdalla jutun otsikko, kirjoittaja,

lehti ja julkaisupäivä. Vaihtoehtona on myös leikekirjan

ylläpitäminen joko perinteisesti leikkaa-liimaa-menetelmällä

tai nykyaikaisemmin sähköisesti. SatakuntaMalliston

mediaseurantaa tehtiin sekä listalla että

perinteisellä leikekirjamenetelmällä. Hankkeelle kertyi

kaksi isoa leikekirjaa, joissa on reilut 100 artikkelia

JUUREVAsta. Näkyvyyskampanja onnistui tältä osin

hyvin. Vuonna 2009 messudebyytti Helsingin Habitaremessuille

poiki JUUREVAlle runsaasti medianäkyvyyttä.

JUUREVA oli Suomen Messujen tekemien mediaosumakartoitusten

perusteella yksi parhaiten näkyvyyttä

saanneista uusista näytteilleasettajista Habitaressa

vuonna 2009. Leikekirjoja on myöhemminkin mukava

selata ja niitä voi laittaa esimerkiksi näyttelytilanteissa

selattavaksi. Leikekirjat ovat myös arvokasta aineistoa

myöhempiä projekteja suunniteltaessa, apurahoja

haettaessa tai vaikka tutkimustyön kenttäaineistona.

Sisäinen viestintä

Sisäinen viestintä, jota kutsutaan myös sisäiseksi tiedottamiseksi

tai sisäiseksi informoimiseksi, kohdistuu

nimensä mukaisesti työyhteisön jäseniin. Sisäistä

viestintää tarvitaan kertomaan työyhteisön tapahtumista.

Viestinnän tulee olla avointa ja nopeaa. Oman

henkilöstön ei kuuluu tietää työyhteisön asioista lehtiä

lukemalla, vaan asiat kerrotaan ensin omalla väelle

ja sen jälkeen vasta muille. Pienissä projektiyhteisöissä

sisäisen viestinnän tarvetta ei juuri ole tai sitä ei

tiedosteta. Liian usein projekti ja sen työntekijä jää

erilleen taustaorganisaatiosta juuri sisäisen viestinnän

puutteen vuoksi. Se on harmillista. Tulee muistaa, että

työkavereilla on omat sidosryhmänsä ja lähipiirinsä,

joille sinun lähettämäsi tieto voi helposti ohjautua.

Lähiverkkojen olemassaoloa ja niiden valtaa ei tule

väheksyä.

SatakuntaMallisto-hankkeen kohdalla sisäiseksi viestinnäksi

voidaan laskea tiimin sisäinen viestintä. Tiimillä

tarkoitetaan JUUREVAlaisia, tuotekehitysvalmentajaa

sekä graafista suunnittelijaa. Myöhemmässä

vaiheessa ydintiimiin kuuluivat projektipäällikön lisäksi

vain JUUREVAlaiset. Heidän välinen viestintäliikenne

oli hankkeen aikana erittäin aktiivista. Välineet olivat

moninaiset ja viestittäviä asioita valtavasti. Toiminnan

vakauduttua ja kokemuksen kasvaessa myös viestiliikenne

sai järkevät mittasuhteet. Se mahdollisti myös

viestintäkanavien yhdenmukaistamista.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

Sisäisen viestinnän keskeisimpiä tehtäviä ovat:

• Informointi eli henkilöstön tiedottaminen sitä

koskevista asioista.

• Keskustelu eli tiedotetaan ja keskustellaan

yhteisistä asioista, mutta myös kunkin

henkilön omasta työstä esim. esimies-alainenkeskusteluissa.

• Perehdyttäminen eli uusien työntekijöiden

opastaminen työhön ja talon tavoille.

• Sisäinen markkinointi eli huolehditaan siitä, että

henkilöstö tuntee ja ottaa työssään huomioon

uutuustuotteet ja -palvelut sekä uudet ideat ja

suunnitelmat.

• Vuorovaikutus eli järjestetään mahdollisuuksia

ihmisten väliseen vuorovaikutukseen sekä

virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä.

Vuorovaikutus lisää henkilöstön motivaatiota,

yhteistyötä sekä parantaa työviihtyvyyttä.

64 65

KOMMENTTIKIRJOITUS:

JUUREVAsta saa olla ylpeä

Heidi Valtonen, Vida Design

JUUREVA-mallisto on tekijöidensä summa. Korkealaatuiset,

upeat tuotteet ja huoliteltu graafinen ilme

tukevat toisiaan. Vaikka graafista suunnittelijaa /

valokuvaajaa ei listata malliston tekijöiden joukossa,

niin tavallaan koen kuuluvani mukaan ”porukkaan”.

Aivan kuten JUUREVA-mallisto, niin myös

graafinen ilme syntyi kovalla työllä ja paljon aikaa

käyttäen. Valokuvatessani tekijöitä ja tuotteita sain

tutustua satakuntalaisiin kädentaitajiin henkilökohtaisemmin

kuin olisin pelkästään graafisena suunnittelijana

saanut sähköpostin, työpajojen ja briefvastausten

kautta.

On ollut hienoa kuulla positiivista palautetta JUU-

REVA-malliston visuaalisesta ilmeestä. Työnäytteenä

JUUREVA on ollut merkittävä niin onnistuneen

lopputuloksen kuin hankkeen näkyvyydenkin

ansiosta.

Mitä olisin tehnyt toisin?

Aina on varaa parantaa jotain työskentelyssään – työn

jälkeä, tehokkuutta, viestintää ja omaa aktiivisuutta.

JUUREVAn kanssa oli ennalta sovittu budjetti ja projektipäällikkö

oli antanut listan toteutettavista painotuotteista.

Budjetti ja annetut raamit passivoivat toteuttamaan

vain tilatut työt.

Jälkikäteen olen miettinyt, että hyödynnettiinkö nyt

kaikki sopivat markkinointikeinot? Olisiko JUUREVAlle

sopinut esim. sähköinen uutiskirje? Olisiko pitänyt

tutkia ja analysoida kotisivujen kävijöitä ja panostaa

vielä enemmän hakukoneoptimointiin? Budjetista olisi

voitu jättää painattamatta esimerkiksi postikortit ja

kokeiltu jotain muuta vaihtoehtoa mainontaan.

Sähköisen viestinnän puutteet

JUUREVA panosti paljon painotuotteisiin, kuten esitteisiin

ja tuotekatalogiin. Sähköisen mainonnan keinoista

hyödynnettiin pääasiassa kotisivuja, sähköpostitse

lähetettäviä kutsuja ja selattavaan muotoon

toteutettua sähköistä tuotekatalogia.

JUUREVAn Facebook-sivu keräsi yli 100 seuraajaa,

mutta silloin tällöin tapahtuneen tiedottamisen sijaan

olisi voitu aktivoida ihmisiä. ”Mikä on sinun suosikkisi

JUUREVA-tuotteista?”, ”Minkä seuraavista vaihtoehdoista

haluaisit JUUREVA-valikoimaan?”, ”Lähetä

kuva JUUREVA-tuotteesta sisustuksessasi” jne. Näin

oltaisiin saatu tärkeää tuotekehitystietoa ja kuvamateriaalia

JUUREVAn käyttäjiltä.

Tiedottajalle tarvetta

JUUREVA olisi kaivannut tiedottamisesta vastaavan

henkilön, joka olisi ollut yhtä ajan tasalla kuin projektipäällikkö.

Projektipäälliköt hoitivat tiedottamiseen

liittyvät työt hyvin. Olisin kuitenkin kaivannut JUURE-

VAlle kaupallista markkinointiviestinnän suunnitelmaa.

Tiedotusta maltillisesti

JUUREVAn tyyliin sopi maltillinen tiedottaminen.

Mielenkiintoista olisi testata, miten esim. sähköiset

myyntikampanjat purevat JUUREVAn myynnissä.

Tärkeäähän JUUREVA-malliston jatkuvuudelle on

sen kaupallinen kannattavuus. Toivon, että yhteistyö

JUUREVA-yrittäjien kanssa jatkuu tulevaisuudessakin

ja voimme yhdessä ideoida uudenlaisia markkinointikampanjoita.

JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs

Kotisivujen kävijätilastoja

Vuosi kävijöitä

2008 1056 (sivut julkaistiin syyskuussa 2008)

2009 5428

2010 3353 (1.1.–29.9.2010)

kävijätilastot ajalta 30.5.2009–29.9.2010

(Google Analytics asennettiin 30.5.2009)

www.juureva.fi-sivut ovat saaneet kävijöitä joka puolelta

maailmaa. mm. seuraavista maista on tullut kävijöitä:

Ruotsi, Ranska, saksa, iso-Britannia, Venäjä, Brasilia, Viro,

yhdysvallat, sveitsi, puola, hollanti, Espanja, Ukraina, kiina,

norja, Japani, liettua, latvia, kanada, tsekki, tanska, israel,

intia, Etelä-Afrikka, Unkari, Australia, nigeria, italia, portugali,

Valko-Venäjä ja kazakhstan. lisäksi monia muita maita,

joista oli vain käynyt sivuilla vain yksi vierailija.

kävijät viettivät sivuilla aikaa keskimäärin n. kaksi minuuttia.

suomen sisällä kävijöitä tuli hieman enemmän helsingistä

(1 477) kuin JUUREVAlle läheisestä porista (1 450).

kävijöistä 2 509 saapui sivulle Googlen kautta ja 1 145 kirjoitti

kotisivujen osoitteen suoraan selaimen osoiteriville.

JUUREVAn tekijöiden kotisivuilta saapui JUUREVAn sivuille

eniten iro mäntykorven ahjonakka.com-sivuilta. suosituimmat

top-10 hakusanat olivat juureva (595 hakua), essi lindberg

(96), puuseppä pori (96), emma susi (83), marianne

friberg (68), iro mäntykorpi (61), korusuunnittelija (58), juureva

mallisto (49), juureva.fi (46) ja hopealuu (45).

suosituin sisältö oli etusivun jälkeen tuotteet (3 992 kävijää),

tekijät (1 606) ja myynti (8 91). tekijöistä suosituin oli iro

mäntykorpi (641). mobiililaitteilla vierailu oli vähäistä (15).

66 67

meys, reiluus, vahvuus, SATAKUNTA-

UREVUUS, maanläheisyys, luonnon-

materiaalisuus, AJATTOMUUS, unisex,

graafisuus, REHELLISYYS, ei kosiskele,

mori, pehmeys, reiluus, vahvuus, SA-

ISUUS, maanläheisyys,JUUREVUUS, lu-

eriaalit, materiaalisuus, AJATTOMUUS,

JUUREVA – satakuntalaista muotoilua

malliston tekijät

ömyys, graafisuus, REHELLISYYS, ei ko-

68 69

Marianne Friberg

taidekäsityöläinen

Verhoilu Pryyli Oy, Harjavalta

Koen vahvasti olevani osa kädentaitajien jatkumoa.

Minut saa syttymään kaikki rosoinen, karhea ja kulunut.

Materiaalit, jotka vievät kauas muinaisuuteen,

esi-isieni maailmaan. Terva, hamppu, rauta, ruoste,

teräs ja kupari saavat mieleni kuplimaan. Valmistan

käyttö- ja taidetekstiileitä sekä metalliveistoksia.

Työtekniikoista omakseni olen kokenut kudonnan,

polttoleikkauksen ja hitsauksen. Yhdistelen uteliaasti

eri tekniikoita ja materiaaleja. Olen alkujaan helsinkiläinen.

Vähitellen olen juurtunut Satakuntaan täällä

syntyneiden lasteni myötä. Kaiken kaikkiaan suhtaudun

elämään intohimoisesti ja uteliaasti!

www.karudesign.com

KARU design -sarja

Hamppu ja metalli ovat kestävinä materiaaleina kulkeneet

ihmisen sotavarusteissa tuhansia vuosia. Nyt rauhanomaisesti

yhteen kudottuna sisustukseen, tuoden tuulahduksen öiseltä

kimaltelevalta mereltä.

KARU design -ruokailualusta

musta hamppu ja teräs

taotulla napilla ja ilman

koko: 30x50 cm

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

KARU design -kaitaliina

musta hamppu ja teräs

koko: 10x105 cm

70 71

Terhi Laitila

muotoilija

TukuTuku Design, Rauma

Olen syntyperäinen raumalainen fi ltintekijä, villan

viettelemä. Raumalaisuus merkitsee minulle juuria,

perinteitä, Vanhan Rauman katuja mukulakivineen,

merta suolaisine pärskeineen ja karheita kallioita.

Valmistan käyttö- ja sisustustekstiilejä käsin huovuttamalla.

Huovuttamisen lisäksi kankaankudonta on

vahva tekniikkani. Luonto, oma perhe ja asiakkailta

saatu palaute toimivat inspiraation lähteenä. Toivon

tuotteitteni antavan hyvää mieltä käyttäjilleen.

www.tukutuku.fi

WIIRU & HAPSU -sarja

Kuvio kattaustekstiilien pinnassa muistuttaa

meren ja jään taiteilemia uurteita kallioissa.

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

WIIRU-pressomyssy

käsin huovutettu

100 % villaa

korkeus 28 cm, Ø 19 cm

saatavana myös mustana ja vihreänä

HAPSU-pannunalunen

käsin huovutettu

100 % villaa

koko: n. 20x20 cm

värit: musta, valkoinen, vihreä, mustavalkoinen

72 73

Annamari Salmi

muotoilija, tutkiva kuvataiteilija

A2 design, Pori

Elinympäristö ja erilaiset maat ja paikat inspiroivat

minua. Kokemukset ja valokuvaamani kuvat ovat

suunnitteluprosessissa mukana. Esteettisyys,

ekologisuus ja eettisyys ovat arvoja, jotka ohjaavat

tavoitteissani funktionaalisten ja ajattomien

tuotteiden suunnittelua.

Muotoilussa keskityn olennaisen esiin tuomiseen,

jonka toivon välittävän rauhallista ja vahvaa

tunnelmaa. Haluan luoda hyviä tuotteita, jotka

miellyttävät käyttäjäänsä pitkänkin ajan kuluttua.

Vahva näkemys ja intohimoinen suhtautuminen

elämään leimaavat töitäni. Porilaisena muotoilijana

suunnittelen mm. graafi sia printtejä tekstiilituoteperheisiin.

www.a2design.fi

KOIVU-sarja

Koivu-sarja on syntynyt suomalaisista kesämuistoista.

Hän nojaa vasten koivua ja hymyilee. Kädessään vihta, jonka

sidoimme yhdessä... Valokuva palauttaa mieleeni muistot,

kesän ja puhtaan onnen tunteen!

KOIVU-sisustustyyny

päällinen: 100 % puuvillacanvas, brodeeraus

täyte: 100 % polyesteri

koot:

S=40x20 cm

M=60x30 cm

L=80x40 cm

väri: vihreä

KOIVU-peite

100 % puuvillacanvas

koot & värit:

S=133x133 cm, valkea

M=140x200 cm, harmaa

L=140x240 cm, musta

käsinpainettu kuviointi

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

74 75

Sirpa Luukkonen

taidekäsityöläinen

Sirpa Luukkonen Tmi, Huittinen

Olen taiteileva käsityöläinen, keramiikka-artesaani,

jolla harrastus muuttui vähitellen työksi.

Tuotteitani ovat pääasiassa erilaiset korkeanpolton

keramiikasta valmistetut vadit, kaitaliinat, reliefit,

veistokset sekä korut. Ideat ja aiheet töihini löydän

yleensä luonnosta.

Saven työstäminen on hyvin rentouttavaa, mutta

halutessani rentoutua muualla kuin saven, perheen

tai ystävien parissa, otan esille öljy- tai vesivärit, myös

ratkomaton ristikko voi olla vaikea ohittaa.

www.sirpaluukkonen.fi

HEINÄ-sarja

Leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin lapsena

keräsin mansikat – ne vähät, jotka eivät menneet parempiin

suihin.

HEINÄ-sarjaa on saatavana mustana, kuvioinnilla sekä näiden yhdistelmänä.

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

76 77

Servettirengas

Keraaminen kaitaliina

korkeanpolton keramiikkaa

koot: 8x23 cm & 11x23 cm & 14x23 cm

kaitaliinaa voidaan käyttää myös mm. pannunalusena,

katelautasena ja lasinalusena

Iro Mäntykorpi

seppä

Taitotakomo Ahjon Akka, Pori

Olen Porin Kallon tuulissa kasvanut seppä, jolla on

monta rautaa tulessa. Taitojani olen kartuttanut

monilla käsityöaloilla kuten lavasterakentamisessa,

somistamisessa sekä valo- ja äänitekniikassa.

Silti kuumana hehkuva rauta on vienyt minut

mennessään ja sille tielle olen jäänyt.

Sepäntaitoja olen opiskellut Karjaalla, Ruotsin

Hedenäsetissä ja kokeneiden seppien kisällinä

mm. Fiskarsissa ja Harjavallassa. 2010 aloitin

mestarikurssin. Oma pajani valmistaa yksilöllisiä

sepäntuotteita nykypäivän tarpeisiin, perinteitä

kunnioittaen.

www.ahjonakka.com

IRONIA-sarja

Ahjon kuumassa tulessa rauta saa kauniin pinnan.

Hehkuvana se taotaan vaskisella vasaralla kulhoiksi ja

tarvekaluiksi.

IRONIA-pullonavaaja

IRONIA-korkkiruuvi

ruuviosa tehdasvalmisteinen

IRONIA-viinipullonkorkki

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

IRONIA-vadit

takorauta

Koot: n. 10 cm, 15 cm,

20 cm, 30 cm, 40 cm (tilauksesta)

78 79

Mari Syrén

koruja esinemuotoilija

Mari Syrén Doing Design, Kauttua

Olen alun perin porilainen, ja monien etappien jälkeen

päätynyt asumaan Euraan, isovanhempieni entiseen

kotitaloon. Suunnittelen ja valmistan pääasiassa

koruja, vaikka viime vuosina olen tehnyt myös

muutamia syrjähyppyjä kuvataiteen puolelle.

Pidän väreistä, orgaanisista muodoista, tarinoista

suunnittelun takana, elävistä ja rikotuista pinnoista

sekä ennakkoluulottomasta asenteesta. Rakastan

käsillä tekemistä, ja toivon, että ilo ja tekemisen

meininki näkyy myös lopputuloksessa!

www.marisyren.net

YYTERI-korusarja

Yyterin kuusi kilometriä pitkä dyynialue on ainutlaatuinen

koko Euroopassa. Tuuli kasaa hienoa hiekkaa dyyneiksi, jotka

liikkuvat ja kasvavat vähitellen.

Rannalla hiekka muodostaa aaltomaisia kuvioita tuulen ja

veden vaikutuksesta. Korut on tehty ikivanhalla valutekniikalla

valamalla sula hopea seepiankuoreen. Koru saa kuvionsa

kuoren kalkkiosan muodostamasta rakenteesta.

YYTERI-sormus

Kaikki korut ovat hopeaa, pakattu mustiin kartonkirasioihin.

Osa koruista on uniikkeja, osa valettu sarjassa.

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

YYTERI-riipukset (pyöreä/pitkulainen)

hopeavaijerilla (pituus 42 cm)

käärmeketjulla (pituus 45 cm)

kolminkertaisella nahkanauhalla (42/45 cm)

80 81

Marko Timonen

puuseppä

Verstas2, Pori

Olen puuseppä! Kotoisin olen Helsingistä, mutta

kotiutunut hyvin Poriin. Olen ylpeä ammatistani.

Arvostan ammatin pitkiä perinteitä.

Yhdistän töissäni vanhoja taitoja ja tekniikoita uuteen

muotoiluun. Huolellisesti tehdyt rakenteelliset yksityiskohdat

ja liitokset saavat näkyä. Minulle on tärkeää,

että valmistamallani esineellä on tehtävä.

Puu materiaalina haastaa tekijän. On osattava valita

oikea puulaji kohteen mukaan. Pintakäsittelyssä

käytän menetelmiä, jotka korostavat puun kauneutta

ja säilyttävät sen luonnollisen tunnun.

www.puuseppa.fi

LENTO-sarja

LENTO-sarjan tuotteissa yhdistyy keveys ja

toiminnallisuus perinteiseen puusepän työhön.

LENTO 410

pieni tarjoilualusta | koko: 410x250x31 mm

koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, kumijalat

LENTO 520

tarjoilualusta | koko: 520x320x31 mm

koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, jalat tammi tai kumi

LENTO 640

tarjotin | koko: 640x380x38 mm

koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, jalat tammi tai kumi

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

82 83

Jan Torstensson

Lasinpuhallusartesaani

Tuulikki Tähtivaara-Torstensson

Korusuunnittelija

Lasistudio Jan Torstensson Oy, Kiikoinen

Pitkä yhteiselo on luonut meistä työparin, joka

ymmärtää helposti toistensa ajatukset. Olemme

työstämme innostuneita, ja meillä on samanaikaisesti

pää pilvissä ja jalat maassa. Työskentelymme on hyvin

vuorovaikutteista suunnitellessamme uusia esineitä.

Lasin pariin meidät johdatti Jannen suvun 1700-luvun

alusta asti juontavat lasinpuhaltajaperinteet. Janne

on lasinpuhaltaja kahdeksannessa sukupolvessa.

Perinteisen lasinpuhalluksen ohelle lasistudio

on kehittänyt oman tapansa valmistaa esineitä

kierrätetystä pakkauslasista. Tämän menetelmän

kehittämisestä ja toteuttamisesta Lasistudio sai

Satakunnan INNOSUOMI 09 -palkinnon.

www.lasistudio.fi

KANTTI-sarja

Kiikoisten vanhalla huoltoasemalla jatketaan suvun yli

kolme vuosisataa kestänyttä lasinpuhalluksen perinnettä

valmistamalla ekologisia uniikkiesineitä sarjatuotantona.

KANTTI-sarja on valmistettu käsityönä energiatehokkaasti

kierrätetyistä viinipulloista.

KANTTI-juomalasi

korkeus n. 11 cm

valmistettu piccolo-viinipullosta

KANTTI-kaadin

korkeus: n. 24 cm

valmistettu viinipullosta

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

84 85

Helena Vienola

taidekäsityöläinen

Hopealuu ky, Kiikoinen

Luusta on tullut lempimateriaalini hopean ja

kuparin lisäksi. Keskiajan taide sekä ornamentiikka

kiehtovat mieltä. Teen luukoruja ja käyttöesineitä

lohikäärmeriipuksista käteen käyviin aterimien

kahvoihin ja juomasarviin.

Inspiraation lähteenä on myös oman pihan

mummonmökkipajan ikkunoista näkyvä Kiikoisten

maalaismaisema. Eikä ole muukaan Suomi ihan

vieraaksi jäänyt, sillä minut voi löytää melko varmasti

sieltä missä tapahtuman nimessä on sana keski-,

viikinki- tai muinaisaika.

www.hopealuu.fi

PERHE HIRVINEN

Sarja koostuu puhtaasta, kotimaisesta ja

himmeästi hohtavasta hirvenluusta valmistetuista

tuotteista. PERHE HIRVINEN

soveltuu erinomaisesti kattaukseen ja

ateriointiin.

86 87

SUSHI HIRVINEN

syömäpuikot

LEIKKELE HIRVINEN

haarukkasarja leikkeleille

RINKULA HIRVINEN

lautasliinarenkaat

JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät

VAIHE 5: SUVANTO

Intensiivinen ensimmäinen toimintavuosi, pitkä

tuotekehitysjakso sekä malliston julkistaminen olivat

hankkeen menestymisen mittareita. Työssä onnistuttiin,

mutta se alkoi myös uuvuttaa. Tässä kappaleessa

käydään läpi niitä kipukohtia, jotka aiheuttivat

ristiriitoja SatakuntaMallisto-hankkeessa. Nämä ovat

varmasti tyypillisiä ongelmia missä tahansa tapahtumaorientoituneessa

hankkeessa, jonka käytettävät

resurssit ovat suhteellisen pieniä. Tässä luvussa on

hyvä pysähtyä pohtimaan myös tuottajan merkitystä

käsi- ja taideteollisuusalalla. Tarvitseeko muotoilija

tuottajaa ja minkälainen suhde hankemaailmassa on

projektipäälliköllä ja tuottajalla? Entä milloin suvanto

taas vaihtuu aallon harjaksi? Tapahtuuko se

hankesyklissä piirun verran liian myöhään vai

saadaanko yhteistyö hyville uomille ennen hankkeen

päättämistä?

JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto

88 Sirpa Luukkonen. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

Kipukohtia

Ponnistelut yhteisen päämäärän eteen vaativat veronsa.

Ristiriitoja alkoi syntyä projektin toisena vuonna.

Tähän oli varmasti monia syitä. Päällimmäisenä ehkä

hankeväsymys. Oltiin väsyneitä näyttelyiden pystytykseen,

jatkuvaan esillä oloon, yhdessä tekemiseen.

Tämä kiristi henkilösuhteita, paisutti aluksi pieneksi

kuvattuja ongelmia ja synnytti eripuraa tiimin jäsenien

välillä. Ristiriitoja saattoi aiheuttaa myös projektipäällikön

vaihtuminen toisen ja hankkeen kannalta erittäin

tärkeän vuoden alussa. Uusi projektipäällikkö joutui

keskelle uupumuksen valtaamaa tiimiä suhteellisen

vieraan taidemuodon pariin. Luottamuksen saaminen

vaatii aikaa ja panostusta. Tilanne ei ollut helppo

varmaan kenellekään. SatakuntaMallisto-hankkeen ja

JUUREVA-malliston pelasti hyvin tehty perustus. Pienet

ristiriidat eivät missään vaiheessa horjuttaneet ryhmän

uskoa tekemiseen, vaikka ongelmia tuli monelta suunnalta.

Ulospäin ongelmat eivät näkyneet, vaan projekti

hoidettiin kunnialla loppuun hyvin saavutuksin. Perustukset

olivat niin vahvat, että nyt työtä jatkaa JUURE-

VAlaisten oma yhdistys.

Taidekäsityöyrittäjät ovat hyvin käytännönläheisiä.

Tuotesuunnittelussa ei välttämättä olla totuttu tekemään

yhteistyötä muiden alalla toimivien kanssa, eikä

siihen ole saatu ulkoapäin ohjausta. Myöskään taustoittava

työ ei ole tuttua. Työprosessien kirjoittaminen

tuntuu uuvuttavalta ja taustamateriaalien lukeminen

ajan haaskaamiselta. Suunnitteluprosessit ovat saattaneet

muotoutua aivan eri tavalla ja spontaanisti. Tästä

syystä hankkeen vaativa aloitus tuntui raskaalta. Omia

tuotteita ei ollut aikaisemmin avattu näin tarkasti.

Rakentavan kritiikin antaminen ja vastaanottaminen

muilta tuntui haasteelliselta, ja ikävältäkin. Tulevan

malliston kannalta tämä prosessin vaihe oli välttämättömyys.

Keskustelut avasivat lukkoja, antoivat uudenlaista

näkemystä omaan ja muiden tekemiseen.

Lähtökohtien ruotiminen myös vahvisti tai heikensi

omaa halua olla mukana tuotekehitysprosessissa. Tämän

jopa rankan prosessin seurauksena kaksi yrittäjää

päättivät jättää hankkeen kesken ennen malliston

julkistamista.

SatakuntaMallisto-taidekäsityön tuotekehityshanke ja

siinä syntynyt JUUREVA-mallisto olivat konseptina uusia.

Pilottimainen hanke antoi mahdollisuuden uusien

menetelmien testaamiseen ja erikoisiin verkostoihin.

Siinä on luonnollisesti riskinsä. Uudenlaiset yhteistyöviritelmät

teollisuuden ja taidekäsityön välillä olivat

hankalasti hahmotettavissa. Erityyppisiä ja erilaisin

intressein liikkeellä olevia kumppaneita oli paljon. Niiden

hallitseminen ja suhteiden ylläpitäminen oli projektipäällikön

näkökulmasta antoisaa, mutta raskasta

työtä. SatakuntaMallisto-hankkeen asettamat tavoitteet

olivat kunnianhimoiset ja niiden täyttyminen vaati

hartiavoimin töitä kaikilta. Hankkeen intensiivisyys yllätti.

Tavoitteita oli liikaa. Tai pikemminkin niiden täyttämiseen

oli liian vähän resursseja. Myöskään mukaan

valituilla muotoilijoilla ei ollut käsitystä siitä, kuinka

paljon hanke vie heidän aikaansa yrittäjinä.

Aika on myös rahaa. JUUREVAlaisten kaltaisten mikroyrittäjien

kohdalla tämä tarkoitti rahallista panostusta

protomallien tekemiseen, työajan antamista

projektille ja malliston eteen, matkustuskuluja tapaamispaikoille

sekä toisena vuonna puhdasta rahaa

hankkeen omarahoitusosuuden kattamiseksi. Se aika,

jona yrittäjä ei ollut pitämässä oman työ- ja liiketilan

ovia auki maksaville asiakkaille, kavensi entisestään

käsityöyrittäjän leipää. JUUREVAlaisten odotukset

malliston kaupallisesta menestyksestä olivat kovat.

Sen takia pettymys oli suuri, kun mallisto ei myyntinäyttelyissä

myynyt hyvin ja jälleenmyyjien ja uusien

myyntipaikkojen saaminen tuntui olevan kiven takana.

Myös yrityksille ja kunnille suunniteltu ja räätälöity lii-

kelahjapuoli takkusi. Tähän oli syynsä myös taantumaan

ajautuneella yhteiskunnalla. Vaikka mallisto ei

ensimmäisenä olemassaolovuonna vielä myynyt kokonaisuutena

hyvin, olisi oltava armollinen ja kärsivällinen.

Hankkeeseen ja malliston syntyyn pistetty raha ei

voi poikia samana vuonna, eikä vielä seuraavanakaan.

Prosessin vaikutukset saattavat näkyä vasta usean

vuoden jälkeen. Niitä on sen vuoksi vaikea yhdistää

hankkeen tuloksiksi. Hankkeessa mukana ololla on

saattanut olla vaikutuksensa esimerkiksi paikallisiin ja

kansallisiin tunnustuksiin, yllättäviin tuotetilauksiin ja

ulkomaille saatuun näyttelykutsuun 8 .

8 Esimerkkejä tunnustuksista ja apurahoista:

Vuoden taidesepäksi 2009 valittiin JUUREVAn seppä Iro Mäntykorpi

Porista.

Lasistudio Jan Torstensson sai Satakunnan INNOSUOMI 09 -palkinnon

kierrätetyn pakkauslasin valmistuksessa käytettävien menetelmien

kehittämisestä ja toteuttamisesta.

Satakunnan Vuoden 2010 Taito-käsityöyrittäjäksi valittiin JUUREVAn

korumuotoilija Mari Syrén Eurasta.

Vuoden 2010 Käsityöläisen Kruunun sai JUUREVAn keraamikko Sirpa

Luukkonen Huittisista.

Satakunnan taidetoimikunta myönsi 6 kk työskentelyapurahat

vuodeksi 2010 Iro Mäntykorvelle sekä 3 kk työskentelyapurahan

sai JUUREVAn tekstiilisuunnittelija Annamari Salmi Porista.

SKR:n Satakunnan rahasto myönsi JUUREVAn tekstiilitaiteilija

Marianne Fribergille (Harjavalta) 6 kk työskentelyapurahan

vuonna 2010.

90 91

Kipukohdaksi muodostui myös ulkomaalaistaustaisen

tuotekehitysvalmentajan palkkaaminen vahvasti paikalliseen

hankkeeseen. Monikulttuurinen ja -kielinen

yhdistelmä oli antoisa, mutta aiheutti alun korrektiuden

jälkeen törmäyksiä. Asiantuntijoiden palkkaaminen

on aina riski, vaikka yhteistä historiaa olisi jo syntynyt.

Jokainen tapaus on ainutlaatuinen ja ratkaisujen

oikeellisuutta ei voi etukäteen tietää. SatakuntaMallisto-hankkeen

tekemiä ratkaisuja ohjaili hankkeen pilottimainen

luonne, erikoislaatuinen tuotekehitys-case,

aikaisemmat hyvät yhteistyökokemukset, erinomaiset

referenssit sekä rahalliset resurssit. Tuotekehitysvalmennuksessa

JUUREVAlaiset kokivat ongelmalliseksi

myöhemmin yhteisen kielen puuttumisen, kulttuuriset

erot sekä valmentajan paikallistuntemuksen puutteen.

Projektipäällikkönä olin ajatellut, että tuotekehitysvalmentajan

ei tarvitse tuntea Satakunnan historiaa

ja perinteitä. Päinvastoin voisi olla hedelmällistä, kun

lähtökohta olisi ihan erilainen. Myös nurkkakuntaisuus

voi olla rasite.

Tuottaja – puun ja kuoren välissä?

Tuottajaa voidaan pitää henkilönä, joka toimii taiteilijan

ja tämän (potentiaalisen) asiakkaan välissä.

Tuottaja on silta, joka yhdistää hajanaiset ajatukset,

taiteellisen näkemyksen ja päämäärät vastaanottajan

tarpeisiin ja intresseihin. Tähän viittaa prosessin

idea-vaiheessa esittelemäni ajatus sillanrakentajista.

Tuottaja on hankkeen voimahenkilö, joka

vie asioita eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven.

Projekteissa tuottajan töitä tehdään usein projektipäällikön

nimikkeellä. Tuottajan rinnakkaiskäsitteitä

ovat myös mm. taiteellinen johtaja, manageri,

agentti, (art) manager, (art) agent, artist consultant.

Biologiassa tuottaja määritellään autotrofiksi eli

yhteyttämiskykyiseksi eliöksi, mikä on aika osuva

määritelmä myös taiteen kentällä.

Muotoilun kentällä tuottaja on melko uusi toimija.

Muotoilijat ovat usein yrittäjiä ja isommilla muotoilutoimistoilla

ja tuotemerkeillä on laajahko taustaorganisaatio,

jolloin tuottajan tehtäviä hoidetaan esim.

toimitusjohtajan, taiteellisen johtajan, design managerin

tai muulla vastaavalla tittelillä. Tuntumani on,

että 2000-luvulla valmistuneet muotoilijat ovat alkaneet

käyttää ja osaavat käyttää yhä enemmän tuot-

tajan palveluita. Tätä varten on perustettu Suomeen joitakin

yrityksiäkin. Nämä yritykset ovat profiloituneet eri tavoin; jotkin

auttavat nuoria, vastavalmistuneita suunnittelijoita saamaan

tuotteitaan tuotantoon isojen merkkien alle, toiset avustavat

kilpailuiden ja näyttelyiden organisoinnissa, jotkin verkottavat

muotoilijoita yhteen, toiset auttavat tekemään jo hyvistä tuotteista

menestystarinoita brandin rakentamisen, tuotteistamisen

ja konseptoinnin avulla (mm. Sonay Design Strategy & PR,

Design Made Oy, Imu). Valtaosa alan toimistosta sijaitsee pääkaupunkiseudulla.

Jos tuottaja on muotoilukentällä outolintu, on hän vielä kummallisempi

ilmestys taidekäsityöläisten ja käsityöyrittäjien aisaparina.

Näiden pääasiassa yhden hengen mikroyritysten palkkalistoilla

tuottajia tuskin on moniakaan. Sen sijaan tuottajien

palveluita saadaan yrityksen käyttöön esimerkiksi erilaisten

kehittämishankkeiden, luovien alojen yritysneuvonnan sekä paikallisten

ja valtakunnallisten yhdistysten asiantuntijoiden kautta.

Joskus hyvän ja mielekkään kehittämishankkeen tuloksena

saattaa syntyä kiinteä side yrittäjän ja tuottajan välille, mikä

voi johtaa laajempaan yhteistyöhön. JUUREVAlaisten kohdalla

tuottajasta on puhuttu ja ensimmäinen kokeilu tällä saralla on

kansainvälisen näyttelyn koordinointia varten yhdessä palkattu

tuottaja.

JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto

92 93

JUUREVA kattaus. Kuva: Annamari Salmi 2009.

Näyttelyn pystytys. Kuvassa vasemmalta Mari Syrén, Emma

Susi sekä Annamari Salmi. Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.

Taidekäsityöläiset ovat mielenkiintoinen kohderyhmä

tuottajalle, koska he pyörittävät taiteilijaidentiteetillä

liiketoimintaa. Taidekäsityöläiset tasapainottelevat

taiteilijuuden ja taiteen tekemisen sekä yrittäjyyden ja

liiketoiminnan kiemuroiden välimaastossa. Tuottajan

tilanne on mutkikkaampi. On ymmärrettävä taiteelliset

vaateet ja kunnianhimot, mutta samalla tuottajalta

odotetaan selviä tekoja yrityksen liikevaihdon kasvattamiseksi.

Tuotekehittelyssä pitkälle viety ja mietitty

tuote ei välttämättä olekaan taiteilijan näkemyksen

mukainen, eikä sitä sitten haluta tästä syystä pitää

tuotannossa. Vastakohtia on useita. Toisaalta kaivataan

lisää jälleenmyyjiä, tuotantoketjun keventämistä,

tuotteistamisapua ja apua kansainvälistymiseen. Seuraavalla

viikolla huokaillaan lisääntynyttä työmäärää,

jatkuvaa markkinoiden seuraamisen aiheuttamaa aikapulaa,

resurssien hukkaamista uusiin protomalleihin

ja markkinointiin menevää rahamäärää. Välillä taidekäsityöläiset

kaipaavat taiteilijoina kokemusta kansallisista

ja kansainvälisistä alan kilpailuista ja näyttelyistä

ja seuraavalla viikolla todetaan, miten raskaita

näyttelyjen pystytykset ja siihen liittyvät tukitoimet

ovatkaan. Kaksinapainen toimintakenttä avaa paljon

ovia ja antaa hienoja työmahdollisuuksia, mutta toisaalta

tekee tuottajan työn raskaaksi ja välillä turhankin

monisyiseksi.

SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeen

hakuvaiheen perustietolomakkeessa yrittäjiä

pyydettiin kirjoittamaan, mitä toiveita hänelle on tuotekehityshanketta

kohtaan. Ennakkoon annetuissa

listauksissa korostuvat kaikenlainen ammatillinen lisäoppi:

tuotekehitystyö, tuotesuunnittelu ja markkinointi.

Lisäksi kaivattiin lisää myyntikanavia ja verkostoja.

Tämä kaikki vaatii ajallista ja rahallista ponnistelua.

Vaikka yrittäjien toiveet hanketta kohtaan olivat nämä,

yllätti siihen menevä aika monet. Myös uuden tiedon

ja työskentelytapojen omaksuminen vie odotettua

enemmän resursseja. Omia tuotteita ei oltukaan valmiita

muuttamaan kovin helposti. Oman tekijäidentiteetin

pelättiin katoavan siinä prosessissa.

JUUREVA-yrittäjiltä kerättiin hankkeen aikana kaksi

kertaa laajempi palaute. Palautetta pyydettiin antamaan

näyttelyistä, myyntitapahtumista, hankkeen tavoitteiden

toteutumisesta, täydennyskoulutuksista ja

tiimitapaamisista, tiedotuksesta, visuaalisesta ilmeestä,

myynnistä sekä mm. tuottajan ja tiimin työskentelystä.

Palautetta kerättiin myös asiakkailta lanseerauksen

sekä vuoden 2009 kesänäyttelyn yhteydessä.

Palautteista tehtiin yhteenvedot ja ne ruodittiin palautekeskusteluissa.

Palaute sisälsi myös SWOT-analyysin,

jota päivitettiin pariin otteeseen.

JUUREVA-yrittäjien palautetta:

• Kaupalliseen menestykseen oltiin tyytymättömiä.

Myynnissä JUUREVA-mallistolla koettiin olevan

kehittymisen paikka. Uusia myyntipaikkoja

toivottiin design-painotteisiin myymälöihin Suomen

suurimpiin kaupunkeihin (Helsinki, Tampere,

Oulu). Myös suoramyynnissä (JUUREVAa kunta- ja

liikelahjoiksi) nähtiin potentiaalia. Myyntipaikoissa

tulisi panostaa tuotteiden myyntiin, joten tässäkin

kohtaa laatu korvaa määrän.

• Täydennyskoulutuksiin oltiin melko tyytyväisiä.

Koulutuksissa käydyt keskustelut koettiin antoisiksi.

Koulutuksiin ja uuden oppimiseen suhtauduttiin

positiivisesti.

• Säännölliset tiimitapaamiset keräsivät kiitosta ja

tapaamisia pidettiin hedelmällisinä.

• Visuaaliseen ilmeeseen ja valokuvauksiin

oltiin tyytyväisiä.

• Yrittäjien väliseen ryhmädynamiikkaan oltiin

tyytyväisiä ja verkostoitumista muiden yrittäjien

kanssa pidettiin hankkeen merkittävimpänä

saavutuksena medianäkyvyyden lisäksi.

JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto

Erästä muotoilutuottamista käsittelevää tutkimuspaperia

varten JUUREVA-yrittäjiltä kysyttiin tuottajaan

liittyviä lisäkysymyksiä:

1. mitä tuottaja mielestäsi tekee?

2. onko muotoilu/taidekäsityöyrittäjälle tuottaja tarpeellinen?

3. käyttäisitkö tuottajan palveluita yrityksessäsi?

4. olisitko valmis palkkaamaan tuottajan?

Aineiston kerääminen jatkuu edelleen, mutta saaduissa

vastauksissa korostuu tuottajan tarpeellisuus yllättävänkin

vahvasti. Tuottajan koetaan tekevän yhteistyötä

tuotteen valmistajan kanssa yhteisen päämäärän

hyväksi. Tuotteita kehitetään ja niitä myydään tavalla,

joka kunnioittaa tuotemaailmaa ja samalla myy hyvin.

Tässä korostuu taidekäsityöläisen asiakaslähtöinen ja

kaupallisesti ajatteleva yrittäjäidentiteetti. Tuottajan

työssä yhdistyvät vastaajien mukaan niin kulttuuri kuin

talouden ja markkinoinnin toiminnan alueet. Tuottaja

koetaan taidekäsityöyrittäjille tarpeelliseksi. Aikaa

ja voimavaroja koetaan jäävän tuottajaa käytettäessä

oman varsinaisen ammattiosaamisen harjoittamiseen.

Tuottajan palveluita käytettäisiin mielellään, varsinkin

useamman yrittäjän kanssa yhdessä kustannusten minimoimiseksi.

Houkutus palkata tuottaja olisi suuri.

94 95

Kuten missä tahansa ammattikunnassa, myös tuottajan

on kannettava vastuu työstään. Tuottajan työssä

korostuu henkilösuhteiden toimivuus ja saman suuntainen

arvomaailma. Toisen osapuolen näkemystä on

arvostettava ja luottamus pitää olla molemmin puolista.

Tuottaja on siten enemmän kuin markkinointihenkilö,

jonka tavoitteena on kasvattaa liikevaihtoa. Tuottaja

ohjaa asiakkaansa oikeiden ihmisten äärelle ja

auttaa verkottumistyössä. Tuottajalla pitää olla myös

edustamansa taidemuodon näkemystä ja asiantuntemusta.

Tuottajan ei suinkaan tarvitse olla itse taiteilija

eikä hänellä tarvitse olla teknistä osaamista esimerkiksi

saunatekstiilien valmistukseen. Sen sijaan hänen

pitää olla aidosti kiinnostunut edustamansa taiteilijan

/ yrittäjän työskentelytekniikoista ja niiden asettamista

rajoituksista. Tuottajan on kuunneltava herkällä korvalla

ja sydämellä asiakkaansa ajatuksia. Näin synnytetään

luottamus. Puhtaasti myynnin ammattilainen

saa tuotteita varmasti myytyä ja haalittua mittavan jälleenmyyjäverkoston.

Silloin tulee tarkistaa, missä tuotteita

myydään, minkälaisen esillepanon tuotteet liikkeessä

saavat, minkälaisia tilausmäärät ja -ehdot ovat

ja mainitaanko tuotteen tekijästä mitään.

Toisinaan tuottaja on pistänyt kaiken peliin, kuten

JUUREVAlaisten kohdalla voidaan ajatella tapahtuneen.

Konseptia kiiteltiin monelta suunnalta, markkinointi

oli resurssit huomioon ottaen tehokasta ja

medianäkyvyys alan yleiseen näkyvyyteen verrattuna

huimaa. Tästä huolimatta mallisto ei myynyt

odotetulla tavalla. Olisiko sittenkin pitänyt tinkiä

tuotteen ympärille rakennetusta imagosta, vähentää

käsin tekemisen vaiheita ja hilata hintaa alemmas?

Tuottaja on litistettynä puun ja kuoreen väliin

ja koettaa sieltä käsin perustella valintojaan. Tuottajan

on pohdittava omia arvojaan ja taiteellisia

kunnianhimojaan. Odottiko tuottaja luotsattavista

yrityksistä/taiteilijoista liikaa? Onko kyse resurssien

puutteesta vai huonojen sattumusten summasta?

Maailmantalous, lokaalitalous, alan arvostuksen

puute ja harrastelijakilpasiskojen ja -veljien aiheuttama

hintaromahdus, vääränlainen asiakaskunta ja

väärät myynti- ja näyttelypaikat ovat kaikki omiaan

hankaloittamaan myynnin kasvua. JUUREVA-malliston

kohdalla kyse on kaikesta tästä. Eikä tilanne

nyt aivan huono ole. Tuotteita myydään tasaisesti ja

kiinnostusta niitä kohtaan löytyy edelleen.

Vida Design otti omassa kommenttikirjoituksessaan

esille JUUREVAn kaupallisen markkinoinnin puutteen.

Tämä on hyvä huomio. SatakuntaMallisto-hankkeen

rahoittajaraamit kieltävät suoranaisen myynninedistämistoiminnan,

jos se kohdistuu vain joihinkin yrityksiin.

Hankerahalla ei toisin sanoen voi kustantaa yrittäjien

myyntiä kasvattavaa toimintaa. Tästä syystä sekä tiedotus

että markkinointi kohdistuivat ensisijaisesti koko

malliston mainostamiseen ja satakuntalaisen käsityöosaamisen

tunnetuksi tekemiseen. Tämän lisäksi median

kautta pyrittiin tuomaan esille JUUREVA-yrittäjiä

sekä saamaan alalle nostetta Satakunnassa. JUURE-

VAn viestintä noudatti melko perinteisiä polkuja ja oli

luonteeltaan ehkä turhankin ”hankemaista” perustiedottamista.

Tässä olisi uudistumisen paikka. JUURE-

VAn myynnin edistäminen ja jatkojalostaminen ovat

uuden projektin kohde. Tämän tyyppinen hanke olisi

luonteeltaan yrityshanke, jossa keskeistä on yrittäjien

liikevaihdon kasvattaminen ja kaupallinen menestys.

JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto

96 97

”JUUREVAn tuotteet ovat käyttötuotteita, joihin on

sisäänrakennettuna satakuntalaisuus ja paikallinen kulttuuriperinne.”

Metro, Helsinki-viikkoliite 4.6.2009

VAIHE 6: LOPETUS

Varmasti kaikissa hankkeissa on ristiriitoja ja karikoita.

SatakuntaMallisto-hankkeen ongelmat olivat varsin

pieniä ja kohdistuivat projektin tiukkaan aikatauluun,

vaativiin tavoitteisiin, joihinkin henkilötason

törmäyksiin, yleiseen hankeväsymykseen sekä

malliston kaupallisen menestyksen vähäisyyteen.

Uskon ja toivon, että päällimmäisenä kaikilla

osapuolilla on mielessä kuitenkin hyvät muistot

hankkeen eri vaiheista. Monessa asiassa onnistuttiin

jopa yli odotusten ja pienillä resursseilla saatiin paljon

hyvää aikaiseksi satakuntalaisen käsityöosaamisen

edistämiseksi ja näkyvyyden parantamiseksi.

JUUREVAA! – VAihE 6: lopEtUs

Projektin viralliseen päättämiseen kuuluu mm. loppuraportin

ja viimeisen maksatushakemuksen laatiminen

rahoittajille sekä ohjausryhmän antama lausunto

projektista. Tämän jälkeen projektin henkilökunnan

työsuhteet päättyvät tai he saavat jatkaa samassa organisaatiossa

toisissa tehtävissä. SatakuntaMallistohanke

päättyi suunnitellun mukaisesti kahden toimintavuoden

jälkeen. Hankkeelle oli mahdollista hakea

jatkorahoitusta esimerkiksi myynnin edistämiseen ja

malliston jatkokehittelyyn. JUUREVA-yrittäjät kuitenkin

päättivät pitää taukoa hankemaailmasta. Satakunta-

Mallisto-hankkeen loppuraportti on mukavaa luettavaa.

Hankkeelle asetetut tavoitteet täyttyivät. Projektilla

oli jopa enemmän toimintoja kuin alun perin oli

tarkoituksena toteuttaa.

98 Mari Syrén. Kuva: Heidi Valtonen 2009.

Ohjausryhmän loppuarvio

Ohjausryhmän mukaan SatakuntaMallisto-hanke on erinomaisen

onnistunut kokonaisuus ja hankkeelle asetetut

tavoitteet ovat toteutuneet hyvin.

Hankkeessa on tehty suuri määrä konkreettista työtä,

joka luo pohjaa myös tulevalle. Satakuntaan on laajalla

yhteistyöllä luotu toimiva taidekäsityön ja muotoilun taitajien

ryhmä, joka varmasti kannustaa alalle myös uusia

tekijöitä. Muotoilu- ja taidekäsityöala jatkaa vahvistumistaan

Satakunnassa.

SatakuntaMallisto-hankkeen tuottamasta JUUREVA-mallistosta

on lyhyellä ajalla muodostunut yksi Satakunnan

mannekiineista, jolla ohjausryhmä uskoo olevan tulevaisuudessa

myös taloudellisen menestymisen edellytyksiä.

JUUREVA-malliston toivotaan kehittyvän ja kasvavan

edelleen. Ohjausryhmä kiittelee molempien projektipäälliköiden

työpanosta hankkeessa erinomaiseksi. Hankkeen

positiivisena tuloksena ohjausryhmä pitää myös sitä, että

hankkeesta on tekeillä julkaisu sekä valmisteilla väitöstutkimus.

Mallisto ja yhteisö –

tulevaisuuden kuvia

Kuten aina projekteissa kiinnostavaksi muodostuu

hankkeen tulosten juurruttaminen, hyvien käytäntöjen

siirtyminen eteenpäin sekä toimintojen turvaaminen

tulevaisuudessa. Tässä projektissa lähdettiin jo

ideointivaiheessa selvittämään syntyvän malliston jatkumisen

mahdollisuuksia. SatakuntaMallisto-hanketta

hallinnoi yliopisto, jolla ei ollut intressejä JUUREVAn

ylläpitämiselle. Jatkojalostaja piti siis löytyä muualta.

JUUREVA vaati kehittyäkseen ja hengissä säilymisekseen

taustaorganisaation, mikä valvoo mm. malliston

graafista ilmettä, laatua ja tuotteiden jatkokehitystä.

Tätä varten perustettiin vuonna 2010 Taidekäsityöyhdistys

JUUR ny ry, jonka jäsenet ovat JUUREVA-yrittäjiä.

Yhdistys voi jatkossa hakea esimerkiksi rahoitusta uusiin

projekteihin, näyttelykuluihin tai vaikka palkata

yhdessä tuottajan viemään heidän asioita eteenpäin.

Yhdistyksellä on myös oiva mahdollisuus revitellä

markkinoinnin ja viestinnän suhteen ja luoda aivan

oma ”juureva tyyli” viestiä. JUUREVA-malliston säännölliseen

arviointiin ja uusiin jurytyksiin on mahdollista

perustaa lisäksi puolueeton toimikunta, joka pystyy

asiantuntijuudella arvioimaan malliston kaupallisia

mahdollisuuksia sekä luomaan uudenlaisia strategioita myynnin

edistämiseksi. Tämä olisi hyvä ja suositeltava toimintamuoto,

jotta JUUREVA ei mallistona taannu ja tekijät pysyvät rehellisenä

toisilleen. Vielä toimikuntaa ei ole asetettu eikä pyydetty

koolle. Luultavasti yhdistyksen merkitys jää alkuvaiheessa pieneksi.

Yhdistys on toiminnan virallinen muoto, mutta todennäköisesti

itse toiminta tapahtuu vapaamuotoisesti JUUREVAlaisten

keskuudessa.

JUUREVAlaisten tulevaisuus on positiivisella tavalla avoin. Mallistosta

on muodostunut yhteisö. Tämä on paljon enemmän kuin

tuotesarjoista muodostettu yhdeksän muotoilijan mallisto. Yhteisö,

JUUREVAlaiset, tukevat toisiaan yrittäjän arjessa. Heillä on

taito ja uskallus kehittää toistensa ideoita eteenpäin, ponnistella

hankalienkin asioiden kanssa ja toteuttaa vaativiakin projekteja

yhdessä. JUUREVAlaiset ovat myös yksilöitä. Onkin kiinnostavaa

seurata, miten jäsenten ammatillinen identiteetti kehittyy

yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välimaastossa.

JUUREVAlaisilla on mahdollisuus kansainvälistymiseen. JUURE-

VAn kansainvälinen näyttelydebyytti on talvella 2011 Berliinissä,

Saksan Suomi-instituutin tiloissa. Kutsunäyttelyn järjestelyt aloitettiin

2010 keväällä ja matkaan lähdetään innostunein mielin.

JUUREVAA! – VAihE 6: lopEtUs

100 101

JUUREVAn myyntipöytä TaitoShop Porissa.

Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.

Myyntiosaston rakentaminen Helsingin Senaatintorin

maakuntatapahtumassa. Kuva: Essi Lindberg 2009.

Ikkunanäyttelyn hiekoitustyössä Marianne Friberg.

Kuva: Emma Susi 2008.

Kansainvälinen kenttä on iso ja haastava. Lähteekö

JUUREVA maailmalle myös Berliinin jälkeen, jää nähtäväksi.

JUUREVAn kaupallinen menestys ja hengissä säilyminen

mitataan seuraavina vuosina. Myykö mallisto

nykyistä paremmin, ratkaisee omalta osaltaan sen

tulevaisuuden. Tuotteet, jotka eivät liiku on poistettava

myynnistä ja mallistosta. Tästä syystä mallistoa

on kehitettävä tulevaisuudessakin. Toisaalta ryhmän

on pohdittava malliston markkinoita: kenelle myydään,

missä myydään ja millä hinnalla? Puhutaanko

tulevaisuudessa satakuntalaisesta vai suomalaisesta

mallistosta? Vaihtoehtona on myös malliston hiljainen

alasajo. JUUREVA ei silloin ole enää mallisto, vaan esimerkiksi

satakuntalaisen käsityöosaamisen lippulaiva.

JUUREVAsta voi tulevaisuudessa muodostua yhteisö,

joka tunnetaan uniikista ja laadukkaasta käsityöosaamisesta.

Aika näyttää, mihin suuntaan JUUREVA liikkuu

ja miten dynamiikka muiden satakuntalaisten kädentaitajien

kanssa toimii.

Onnistumisen mittarit

Kirjoittaessani malliston ja hankkeen tuotantoprosessia

auki, olen useasti pohtinut onnistumisen mittareita.

Oliko hanke onnistunut vai ei? Entä voidaanko

JUUREVAa pitää onnistuneena yhteismallistona? Miten

onnistuminen mitataan ja kuka sitä määrittelee?

Määritteleekö JUUREVAn kaupallinen menestys myös

hankkeen onnistumisen? Keskusteluissa JUUREVAlaisten

kanssa korostuu ajatus siitä, että JUUREVAn

menestyksen mittarit ovat jossakin ihan muualla kuin

kaupallisessa menestyksessä. Pyysin JUUREVAlaisia arvioimaan

omaa suoriutumistaan hankkeessa ja osana

mallistoa sekä jakamaan näkemyksiään niistä JUURE-

VAn onnistumisen kulmakivistä, jotka itse koen malliston

tuottajana ja hankkeen projektipäällikkönä keskeisiksi

onnistumisen mittareiksi. JUUREVAan sanaan on

hyvä lopettaa. 9

9 Keskustelu käytiin Kiikoisissa Torstenssonien Lasistudiolla lokakuun

alussa 2010. Keskustelu äänitettiin, nauha on kirjoittajan hallussa.

Keskusteluun osallistuivat: Jan Torstensson (lasinpuhaltaja, Kiikoinen),

Helena Vienola (luu -ja korutaiteilija, Kiikoinen), Marianne Friberg

(tekstiilitaiteilija, Harjavalta), Sirpa Luukkonen (keraamikko, Huittinen),

Mari Syrén (korumuotoilija, Eura), Annamari Salmi (tekstiilitaiteilija,

Pori), Iro Mäntykorpi (seppä, Pori) sekä Emma Susi. Marko Timonen

(puuseppä, Pori) sekä Terhi Laitila (huovuttaja, Rauma) kommentoivat

keskustelua sähköpostitse.

Vahva käsityöosaaminen

Mallisto perustuu vahvaan käsityöosaamiseen.

Mallistoa toteuttaa usean eri käsityömuodon taitajat:

puuseppä, taideseppä, keraamikko, lasinpuhaltaja,

huovuttaja, korumuotoilija, luutuotteiden

taitaja sekä tekstiilituotteiden ammattilaisia. Jokainen

näistä kädentaitajasta on oman materiaalinsa

huippuosaaja. Jotkut heistä ovat jo pitkänlinjan

yrittäjiä, toiset vasta aloittavat hyvin alkanutta

uraansa.

Marianne: On se yhteistyö antoisaa.

Sirpa: Kaikki saa kaikilta jotain. Ne, jotka ovat vanhoja

konkareita ja ne, jotka ovat tuoreempia, molemmat

oppii toisiltaan.

Emma: Mikä on sellaista konkreettista, jota olette

toisiltanne oppineet?

Jan: Mun mielestä me olemme oppineet toistemme

sietämistä.

Sirpa: Tiimityöskentelyyn on opettanut kyl varmasti.

Annamari: Tälläinen ala vaatii kyllä aika vahvoja persoonia.

Luovan ihmisen täytyy olla sen oman työnsä

takana. Särmien hiomista ja muokkaamista

on todella tapahtunut.

Jan: Me Tuulikin kanssa ainakin koetaan, et me ollaan

saatu ystäviä. Harva porukka on sellainen,

et voidaan ajatella olevan ystäviä ja kavereita.

Tää on hienoo. Mä aina kehun asiakkaille sitä,

minkälainen porukka tää on, koska se on ihan

totta.

Helena: Teille tämä osu sellaseen ajankohtaan et te

olitte uusia täällä. Kukaan ei tuntenu teitä ja te

ette tunteneet ketään. Pääsitte sit tutustumaan

isoon ryhmään kerralla.

Emma: Arvostatteko omaa ja toistenne osaamista?

Mari: Totta kai. Tavallaan se tuo myös uskoa siihen, et

tällä käsityöalalla voi myös jotenkuten pärjätä.

Ja samalla myös se, et moni joutuu muutakin

työtä tekemään...Tavallaan helpottaa sitä, et

löytyy se oma paikka meille kaikille.

Emma: Monet näkevät teidät nyt satakuntalaisen

käsityöosaamisen huippuina. Koetteko, että

teille voisi olla tällaiselle ajatukselle jotain

annettavaa myöhemmin?

Jan: Kyl mä ainakin, kun tapaan jonkun nuoremman,

aloittelevan käsityöläisen niin kyl mulla on ainakin

sellainen olo, et mun kuuluu ja mielelläni

102 103

autankin kaikessa semmoisessa, mitä nykypäivänä

tulee käsityöläisen eteen. Kyl mä olen ainakin

valmis kertomaan kaiken, mitä mä tiedän

tästä käsityöyrittämisestä. Ei siis pelkästään

oman alan, sitähän mä opetan ja saan siitä

jopa palkkaakin, mut myös vapaaehtoisesti ja

täysin pyyteettömästi kaikille, jotka aloittelevat

käsityöläisen ammattia.

Annamari: Voi kertoa kaikista suden kuopista

Jan: Niin ja jokaisella on oma tarina ja me aika hyvin

kyl jo tiedetään toistemme tarinat ja ura.

Siitä on hyvä neuvoa myös muita.

Marianne: JUUREVAsta voidaan olla oikeen positiivisesti

ylpeitä. Tääl Satakunnassa ei ylpeyttä aina koeta

niin positiiviseksi piirteeksi, mut voi se olla

sitä kanssa.

Jan: Mut jos ajatellaan kokonaisuutena käsityöalaa

niin meille on tärkeää se, että on tälläisiä

ryhmiä. Jonkun on pakko olla esimerkkinä. Ja

muutenkin se arvostus lisääntyy. Uskon että tää

meidän JUUREVA-homma on lisännyt käsityön

arvostusta Satakunnassa.

Yhteiset arvot

JUUREVAlaisia yhdistää taito käsintekemiseen, intohimo

omaan ammattiinsa sekä halu edistää omaa

osaamistaan. Omasta osaamisesta ja käsityöläisyydestä

ollaan ylpeitä. Tuotteista halutaan tehdä laadukkaita,

materiaaleja sekä alihankkijoita etsitään mahdollisuuksien

mukaan lähialueilta. JUUREVA on mallistona

vastalause kertakäyttökulttuurille. JUUREVA pyrkii

noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita.

Helena: Meillä on Jannen kanssa ollut tässä vähän

erilaiset lähtökohdat kuin muilla. Meillä on

kummallakin ollut taistelu omien materiaalien

kanssa, jotta me saadaan nämä tehty

tunnetuksi. Ja se taistelu vei hirvittävästi aikaa

koko siitä hankkeesta ja siitä koko prosessista.

Esimerkiksi Design Forumissa ne otti

mun luutuotteet myyntiin sitä varten, että ne

on materiaalinsa puolesta erikoista, ei sitä

varten että ne ovat JUUREVAa. Se taistelu

on koko ajan siinä, että ihmiset väheksyy sitä

materiaalia. Siinä ei silloin paljon puhuta

designista. Se on se materiaalin outous mikä

kiinnostaa.

Mari: Siinä on hassu ristiriita, koska sun materiaali on

vanhimpia materiaaleja, mistä on alettu tekemään

käsitöitä.

Emma: Oletteko ylpeitä ammatistanne?

Mari: Eihän tätä työtä tehtäis, jos ei olisi ylpeä omasta

ammattikunnastaan. Kyl täs täytyy olla se

rakkaus ja intohimo siihen tekemiseen.

Jan: Kyl me ollaan ainakin ylpeitä kaikista meistä.

Marianne: Joo se tuntuu hurjan hyvältä, kun tästä porukasta

joku saa arvostusta. Ja tulee kyllä aina

mainittua, että ne on niitä JUUREVIA.

Emma: Mitä mieltä olette JUUREVAn arvoista?

Näkyykö intohimo käsityöläisen ammattiin

töissänne?

Annamari: Kyllä ne arvot ovat edelleen se punainen

lanka JUUREVAssa, mikä täytyy pitää mielessä.

Se on se, että JUUREVAsta joskus

muodostuisi brändi. Valtakunnallisesti se

on JUUREVAn ydin. Ja ne oli hirveän hyviä

työpajoja silloin, rankkoja ja tiivistahtisia,

mutta todella hyviä. JUUREVAn arvot on

muodostettu sisältäpäin, puristettu yhdessä

ryhmänä. Tämän takia JUUREVAn arvot on

erityisen tärkeitä.

Mari: Helposti liikkuu muuten siellä omalla mukavuusalueella.

Jos ei tule mitään konfliktia tai

kiirettä, niin sitä ei pääse pois sieltä. Se on sitten

itsestä kiinni, et mihin tasolle siitä sitten

lähtee.

Marianne: Ja esimerkiksi työpajoista saatuja kommentteja

pitää aina osata soveltaa omaan itseen. Ottaa

vinkkiä siitä, mitä siellä heitetään. Se oma luovuus

on niin semmoinen, et sieltähän ne ideat

lopulta tulee. Sellainen ammattitaito meillä on

kaikilla täs porukassa. Meillä on niin vahva oma

tahto, oma idea ja se miten me käytetään sitä

materiaalia.

Helena: Meillä on ihan jokaisella visio jostakin, ja se

oma maailma pitää näyttää. Eikä sitä voi alkaa

vääntää ihan joksikin muuksi.

Jan: Kyllä mäkin pystyisin tekemään sulasta lasista

vaikka minkälaisia puhdaslinjaisia kaatimia ja

muita, mut kun meillä on toi materiaali, mikä

me ollaan valittu ja se on meidän risti ja sitä me

sit tehdään niin hyvin kun me osataan ja muotoillaan

niin hyvin kuin pystytään.

Sirpa: Sama mulla on. Mä teen tietynlaista keramiikkaa.

Mä en tee mukeja, kun mä en dreijaa,

vaan käytän muita tekniikoita.

Marianne: Siinähän se just onkin se hienous meissä, jota

mä arvostan, et jokainen pysy tuotekehitysprässissä

siinä omassa. Sä et Sirpa lähtenyt dreijaamaan

täs kohtaa.

Mari: On hyvä, et joutuu omaa tekemistään puolustamaan.

Silloin tietää, et mä olen nyt oikeassa

tässä.

104 105

Marianne: Tässä myös punnittiin se, et seisooko täs jutussa

mukana, et onko tää se mun intohimo ja

juuri tää materiaali mun juttu.

Mari: Niin nyt meidän piti itse puolustaa oma paikkamme.

Marianne: Ja taas jälkeenpäin se on meidän vahvuus, et

me jouduttiin puolustamaan tätä.

Paikallisuus ja satakuntalainen kulttuuriperintö

Satakuntalaisuus yhdistää. Omat juuret ja asuinympäristö

toimivat tärkeinä inspiraation lähteinä. Omasta

historiasta ja satakuntalaisesta kulttuuriperinnöstä

ollaan kiinnostuneita ja siitä ammennetaan mielellään

ideoita omiin tuotteisiin ja esimerkiksi JUUREVA-mallistoon.

Jan: No mähän en ole satakuntalainen. Mut mä

oon kuunnellu jo ennen kuin tuo meidän tuote,

tuo Kantti syntyi, oon kuunnellu satakuntalaisia.

Tavallaan ulkopuolisena me mun mielestä

onnistuttiin tässä. Ja myöskin satakuntalaisten

mielestä, kun niitä aina naurattaa tää kantikkuus-juttu.

Et satakuntalaiset on kulmikasta

väkeä. Ja kukaan ei oo vielä suuttunu siitä,

päinvastoin asiakkaat tykkää siit ajatuksesta

ja myöskin hankkii niitä. Elikä ainakin jossain

määrin tällänen luonteenpiirre saatiin vangittua

siihen meidän tuotteeseen.

Marianne: Mul on vähän sama, kun mä oon alkanu miettiä

sitä, et miten mä voin stadilaisena valmistaa

satakuntalaista. Mut oonhan mä tänne juurtunut

lasten myötä ja kai se on vähän niin, et kun

tulee muualta niin sitten myös ensin karrikoiden

kokee ja näkee ihmisten ominaispiirteitä. Satakuntaan

on varmaan muutama tuhat vuotta tullut

rannikon takia ihmisiä muualta. Just nämä

viikinkimme esi-isät. Ne on tuonnu myös jotain

tänne. Onhan se osittain sellaista et ollaan peilinä

historialle ja on nuo materiaalitkin sellasia,

mitä täällä Satakunnassa on ollu. Tätä kautta

voin hyvin kuvata satakuntalaisuutta. Puhuttiinhan

me siitä aika paljon, et on tää aika paljon

myös suomalaista. Mut kyl se maakunta kuitenkin

tuo siihen jotain kivaa särmää. Tää tasasuus

on vähän niinku mun kaitaliinaa.

Helena: Mites se vaikutti, kun me kiikoslaiset oltiin vielä

jokunen vuosi sitten pirkanmaalaisia? Mistä se

satakuntalaisuus nyt ammentuu, kun meidät on

siirretty tänne? Se on häilyvää.

Jan: Kohta me ollaan taas pirkanmaalaisia.

Helena: Todennäköisesti. Puhutaanko me silloin vielä

Satakuntamallistosta?

Marianne: No te ootte edelleen osa Satakuntamallistoa,

sitten vaan rajan yli. Mut teidän juuret on Satakunnassa.

Ellei sit tuu joku pirkanmaalaismallisto...

Annamari: Kyllä mä ainakin koen sen niin, että oma elinympäristö,

se mitä näen ja missä elän, vaikuttaa

työskentelyyni. Näissä tuotteissa olen ainakin

pyrkinyt ilmentämään sitä tietoisesti.

Jan: Jos tietoisesti pyrkii välttämään sitä, ettei paikallisuus

ilmenny sun töissä, niin silloin sitä ei

oo. Mut aina jos vaan tekee, että se tulee susta

ittestäs mitä sä teet, niin silloin siellä ihan varmasti

on näkyvissä satakuntalaista. Kyl mäkin

oon ihan satakuntalainen. Mä oon henkeen ja

vereen satakuntalainen.

Marianne: Joo kyl mäkin koen vahvasti nää juuret. Kyllä

oon juurtunut tänne. Tiedostan kyllä, et mä voisin

asua vaikka Grönlannissa tai Timbuktussa,

ihan sama missä se sisäinen maailma on, mut

se ympäristö vaikuttaa vahvasti siihen mitä tekee.

Annamari: Jotenkin Tampereelta muuttaneena, ja siis muualta

tulleena, näkee selvemmin ne satakuntalaiset

piirteet.

Marianne: Mut on otettu kauheen hyvin vastaan täällä

Satakunnassa. Jo heti, kun oon muuttanu Harjavaltaan

niin jotenkin olen loksahtanut siihen

omaan kohtaan. Mä koen aina, et olen nyt tässä

niinku tappi veneessä. Sillee on mutkatonta

kyllä ollu. Vaikka on joskus tälläset murre-erot

ollu, et tullaan kysyy jotain ja sit sanotaan et ni,

ni. Ja mä ajattelen et on toi nyt malttamaton ja

äkänen. Et herran jestas, ei malta edes oottaa.

Ja vasta myöhemmin olen tajunnu, et asiakas

on ollut vilpittömän kiinnostunut siitä, mitä mä

teen vaikka sielt tulee vaan et ni, ni...

Sirpa: Kyl se varmaan niin on, että te jotka ette ole

syntyperäisiä satakuntalaisia niinku meikäläinen

on...et se satakuntalaisuus vaan on, ei sitä

osaa ajatella sillä tavoin kuin muualta tullut.

Annamari: Niin sitä tarkastelee eri tavalla.

Iro: No mä yleensä teen mitä päähän pälkähtää. En

mä tätä asiaa oo miettiny satakuntalaisena tässä

JUUREVA-mallistossakaan.

Mari: Kyl nämä minunkin jutut sieltä ympäristöstä

kumpuaa. Mä olen käyttänyt paljon esihistoriaa

ja kansanperinnettä töissäni. En mä oikeasti

edes mieti, et kuinka satakuntalaista se on.

Tässä yhteydessä satakuntalaisuutta on ihan

luonnollista ajatella, koska jotenkin täytyy rajata

tämä. No tää on Satakuntamallisto, koska

kaikki on täältä. Mut yllättävänkin paljon se

paikallisuus on sellasta saman henkistä. Se on

varmaan yllättävintä tässä. Eikä kukaan joutunu

106 107

varmaan kauheesti tinkimään silti niistä omista

ideoista.

Sirpa: Joo kyl nää tuotteet sopii yhteen. Ne luo sen

malliston yhdessä. Niissä on just se, et yhdessä

ne on tosi hienoja, mutta välttämättä kaikki

tuotteet ei toimi yksinään. Ne tarvii ja kaipaa

niit toisia. Saavat tukea toinen toisistaan.

Jan: Kyl sen huomaa, kun tässä käy ihmisiä, jotka

ymmärtää käsitöistä ja sen, et tämä on mallisto.

Silloin usein tulee sellasii kommentteja, et suorastaan

ihmetellään, että ootteko oikeesti tehny

nää ihan yhdessä. Kun ne on niin saman näkösii

juttuja, vaikka materiaalit ovat ihan erit ja ihmiset

on erit. Niiden on vähän vaikea ymmärtää,

et tälläinen mallisto on luotu. Me ollaan kuitenkin

luotu tää kukin tykönämme tää systeemi. Ja

niiden mielestä kaikki sopii keskenään.

Meidän mallisto

JUUREVA on paitsi mallisto myös käsityöläisten yhteisö.

Yrittäjät kertovat erityisesti yhteisöllisyyden olleen

SatakuntaMallisto-hankkeen hienoimpia saavutuksia.

Verkostoja tarvitaan ja verkostoitumisen voimasta ei

voi puhua liikaa. JUUREVAlaiset tekevät yhdessä asioita,

he ovat järjestäytyneet yhdistykseksi ja edustavat

satakuntalaisen käsityöosaamisen kärkeä. Miten yhteisön

sisälle mahtuu uusia taitavia käsityöläisiä, jää

nähtäväksi. Kehittymisen, uudistumisen ja oppimisen

kannalta on tärkeää laajentaa ”meidän malliston” käsitettä

ja kutsua juureviin uusia jäseniä.

Sirpa: Kyl se on ollut sellainen hyvä saavutus, tämä

yhteisöllisyys.

Jan: Mun mielestä oikeastaan toi mallisto on...et

kun me katsotaan tätä vuosien päästä, niin

mä uskon, et tää on ollut vaan sellainen lähtöpiste

koko tälle jutulle. Nyt me koetaan, et tää

mallisto on se, se on tää konkreettinen asia, se

on olemassa. Mut ei todellakaan. Paljon suurempaa

tulemme vielä näkemään. Oikeesti. Jos

me vaan jaksetaan, niinku me jaksetaan. Tästä

muodostuu jotain paljon tärkeämpää meille

käsityöläisille, kuin toi mitä me ollaan nyt tehty.

Jos me saatais vaikka enemmän porukkaa

yhdistykseen, ei ruveta kilpailemaan minkään

olemassa olevien käsintekijöitten yhdistysten

kanssa. Vaan tästä tulee ihan omanlainen juttu.

Marianne: Onhan se yhteisöllisyys sellainen vahvuus, et tämän

porukan kanssa voi lähteä tekemään aivan

mitä vaan. Siinä on semmonen vahvuus, et jos

yhdessä vaan jotain päätetään ja lähdetään tekee,

niin siitä kans tulee jotain.

Mari: Sen takia se voi olla vaikeeta kenenkään muun

tullakaan tähän porukkaan mukaan. Kuka ja

minkälaisilla tuotteilla tähän voi tulla mukaan?

En tiedä, kenellä on semmosta kanttii ja semmoset

tuotteet et tähän sopii. Ei sillä et me ei

tähän otettais.

Helena: Tuntuu kuitenkin siltä, et on jonkun helpompi

tuoda tähän tuotteet kuin uida persoonana

tähän porukkaan. Siinä on mun mielestä kaks

ihan eri asiaa: mallisto ja me.

Iro: Tai ainakin se ottaa hiukan aikaa. Et me ollaan

varmaankin parhaiten noitten vastoinkäymisten

jälkeen hitsauduttu aika yksimieliseks porukaks.

Ja toisaalta aika tekee tehtävänsä, et jos joku

tulisikin mukaan niin ei se jää irralleen. Alkuun

varmasti ”se ylimääräinen” tuntee ittensä irralliseks...

Jan: Mut kyl mä uskon et yhden ihmisen on helpompaa

tulla tähän porukkaan, kun meidän aikanaan

oli. No osa tunsi toisensa jo ennen jonkun

verran, mut osa ei tuntenut ollenkaan. Niin mä

uskon, et se on ollut vaikeempi prosessi kuin se,

et tulee yks tähän lisää. Jos siitä tulee oikeesti

porukan jäsen, niin se on sen arvoinen. Se vaatii

työtä, totta kai.

Marianne: Niin siinä pitää olla se luonne mukana.

Jan: Samalla tavalla, kun mekin ollaan jouduttu

tekemään.

Marianne: Kyllä semmosia varmaan löytyy...

Jan: Ihan varmasti. Ja meidänkin pitää uudistuu.

Marianne: Olen joskus miettinytkin, et eikös me voida

vähän jopa kysellä niiltä, joita me tiedetään

ja joilla on ideaa ja sitä luonnetta ja semmosta,

niin kysästään et vois ottaa mietintään

sen ja sit hakee jollakin jutulla mukaan.

Tai vaikka ei olis vielä sitä tuotettakaan, mut

se vois alkaa syntymään tässä. Niin et vois

olla ensin vaan jäsen ja tulla myöhemmin

mukaan.

Emma: Mitä mieltä te olette JUUREVAan

kohdistuneesta arvostuksesta?

Marianne: Mä myyn näitä tervahamppujuttuja tällä hetkellä

paremmin kuin ennen tällä alueella, koska

mun tuotteet on osa JUUREVAa. Ne menee

vähän sillai, et ne mielletään JUUREVAlaisen

tekemäksi tuotteeksi, vaikka ne ei oo JUUREVA-

108 109

mallistossa. Sehän voi olla just se juttu, eikä se

oo musta huono.

Jan: Ei vaan päinvastoin.

Marianne: Nimenomaan. Mä tykkään tästä. Se on poikinut

jo monenlaista arvostusta. Kaikki mitä mä teen

myy nyt paremmin kuin ennen. Varmaan teillä

muillakin on tätä samaa. Me ei olla täst keskusteltu,

mut tätä kautta syntyy se vahvuus.

Emma: Jos tähän tulisi uusia tyyppejä mukaan, niin

mitä jos ette lähtisikään pelaamaan tuotteilla,

vaan osaamisella. Silloin te pystytte arvottamaan

sitä, et onko henkilön osaaminen sitä

tasoa et se kutsutaan JUUREVAan. JUUREVA

vois vaikka olla yhteisö mihin kutsutaan. Et

siihen ei voi hakea.

Jan: Joo mä kyllä kannatan tätä ajatusta.

Marianne: Toi on kyllä hyvä. Tää oli hyvä tää osaaminen.

Kun alkaa tulla tunnetuksi, niin tää JUUREVAosaaminen

olis laadun tae. Ja et siihen kutsuttais

ja meillä olis vaikka JUUREVA-palkinto,

millä kannustetaan alalla työskenteleviä Satakunnassa.

Jan: Ja se esimerkiksi, et pääsee esille julkisuuteen.

Se on ensiarvoisen tärkeetä. Ensimmäinen palkinto

olisi vuoden JUUREVA. Tää on niin hyvä

idea, et toi pitää ottaa käyttöön.

Marianne: Se toisi siihen semmosta, et tätä kautta JUURE-

VA eläis...

Annamari: Teil tulee asiakas.

Jan: Ei voi olla.

Marianne: Nyt myymään!

110 111

Abstract

in English

ABSTRACT IN ENGLISH

JUUREVAA!

a project, a collection and

a community

JUUREVA is an art handicraft collection from the

Satakunta region. The collection was born through

the support of the Satakunta Collection product

development project in 2008–2009. 10 The aim of the

project was to offer the designers involved help with

product development, further training and networking

assistance. Furthermore, they were offered help

with developing business practices and finding new

customers. They used services from producer, product

development trainer as well as graphic designer and

photographer. The vision was to raise the public image

of the arts and crafts sector in Satakunta and to

improve the notability and presence of the designers.

10 The project was funded during 2008–2009 by the Regional

Council of Satakunta through regional development funding, The

Finnish Cultural Foundation / Satakunta Regional Fund, Pori municipal

council and the artisans themselves. The project was coordinated from

Pori University Centre by the training program for cultural production

and landscape research of Turku University.

The most clear achievement was the JUUREVA art

handicraft collection of Satakunta design.

JUUREVAA! is an idea book for artisans and designers

as well as for those producers, project managers,

officials and other people involved in the sector.

The book serves as a guide to Satakunta handicraft

skills. The book illustrates the production process for

the Satakunta Collection project. The stages of the

production process are shown through examples

drawn from the Satakunta Collection project and

the JUUREVA collection. The process is depicted as

circular, with each function serving the next and

behind which numerous other key production factors

are at play. The process descriptions also help to

interpret and analyse readers own work stages and

motives, while also providing an opportunity to learn

from past mistakes.

112 113

The production process of the art orientated

development project:

The production process for the Satakunta Collection

project was long, with several different elements

involved both on an offi cial level as well as in the

art and science communities. The process began in

2004 as a fl edgling concept of the Satakunta Art

Commission which took root, grew and expanded.

The lengthy idea forming stage is outwardly invisible

but extremely signifi cant when preparing a project

for launch. After the quick launch stage the starting

points for the collection were jointly defi ned. In

some cases, this stage can take place before the

offi cial launch. The process of jointly establishing

objectives, starting points and values promotes project

motivation, commitment and participation.

The JUUREVA collection and its concept as a whole

was built upon common values and the cultural

heritage of the Satakunta region. The key concepts

of the collection are sturdiness, timelessness and

honesty. The products are locally and ecologically

produced and based on fi rm handicraft knowledge and

local cultural heritage. Establishing the ideology took

time, but the resulting strong foundation has carried the

project well along its sometimes rocky path.

The next stage in the process is project realisation.

This intense stage involves a vast amount of work and

the culmination of the majority of the aims established

at the beginning of the project. In the Satakunta

Collection project this meant half a year of solid

product development work, planning the conceptual

design and building the visual image. The collection

was published in autumn 2008 and followed swiftly

by an extensive awareness campaign. The JUUREVA

collection team held numerous sales exhibitions and

participated in national networking and sales events.

The publication of the collection was followed by

extensive publicity, communication and media work.

The hectic realisation stage is followed by a lull period.

During this quiet period, problems and failures seem

to mount up and people often reach the point of

throwing in the towel. During this time is considered

the reasons for the failures and thought about what

could have been done differently. For JUUREVA

collection, failures were centred on three key areas:

lack of resources (time, money, language problems),

the relatively poor commercial performance of the

collection thus far, and personal relationships. The

problems were acknowledged and discussed together

and the team pulled themselves out of the doldrums

in a new frenzy of activity.

The fi nal stage, the end, of the production process

is exciting. What the future will bring is no longer in

the project’s hands, that is now down to the Juureva

people themselves. The Art Handicraft Association

JUUR ny ry will continue the development and upkeep

of the JUUREVA collection. The aims of the association

emphasise communality and pride in Satakunta

handicraft skills. In the future the vitality of JUUREVA

will come to the light. The group is heading to the

international exhibition and planning its future visions

in many ways. Whether future talk in the Satakunta

arts and crafts sector will be about the JUUREVA

collection or more about timeless, deep-rooted design

– only time will tell.

Discover design with roots:

www.juureva.fi

114 115

Svensk

sammanfattning

SVENSK SAMMANFATTNING

JUUREVAA!

projekt, kollektion och samfund

JUUREVA är en kollektion av hantverkskonst från

Satakunda. Kollektionen skapades med stöd av

SatakuntaMallisto – ett produktutvecklingsprojekt

för konsthantverk. 11 Projektets mål var att ge de

deltagande formgivarna produktutvecklingshjälp,

fortbildning och hjälp att bilda nätverk. Dessutom

erbjöds de hjälp att utveckla affärsverksamheten

och att söka nya kundrelationer. De hade tillgång

till en producent, produktutvecklingstränare samt

till en grafisk planerare och en fotograf. Visionen var

att höja den offentliga imagen hos hantverks- och

konstindustrin i Satakunda och att göra de deltagande

formgivarna mer synliga och kända. Det konkreta

11 Projektet finansierades under åren 2008–2009 av Satakunda

förbund med utvecklingsmedel för landskapet, Finska Kulturfondens

Satakunda regionalfond, Björneborg stad och de deltagande

företagarna. Projektet samordnades av Åbo universitets

utbildningsprogram för Kulturproduktion och landskapsforskning vid

Björneborgs universitetscenter.

resultatet av projektet var konsthantverkskollektionen

JUUREVA – formgivning från Satakunda.

JUUREVAA! är en idébok för konsthantverkare

och hantverksföretagare och för producenter,

projektchefer, myndigheter och övriga aktörer i

branschen. Boken är en guide till hantverkskunnandets

rötter i Satakunda. I boken beskrivs

produktionsprocessen i projektet SatakuntaMallisto.

Produktionsprojektets faser åskådliggörs med exempel

från projektet SatakuntaMallisto och kollektionen

JUUREVA. Processen är en ram. Varje funktion inom

ramen matar en annan funktion och bakom ramen

finns många inverkande faktorer. Beskrivningarna av

produktionsprocesserna underlättar även tolkningen

och analysen av läsarens egna och teamets

arbetsmoment och motiv. Å andra sidan bör man

också lära sig av de fel som har gjorts.

116 117

Produktionsprocessen för ett konstorienterat

utvecklingsprojekt:

Produktionsprocessen i projektet SatakuntaMallisto

har varit lång. Många olika parter har deltagit:

myndigheter samt konst- och vetenskapssamfund.

Processen tog sin början i Satakunda

konstkommission redan år 2004 i form av en liten

idé, som förädlades, växte och stärktes. Det långa

idékläckningsskedet syns inte utåt men är ytterst

viktigt för påbörjandet av projektstarten. Efter

en snabb startfas definierade man gemensamt

kollektionens utgångspunkter. I vissa fall kan denna

fas genomföras redan före den faktiska startfasen.

Definitionen av gemensamma mål, utgångspunkter

och värden fungerar som en utmärkt motivator. Den

engagerar och förpliktigar att delta.

Kollektionen JUUREVA och totalkonceptet

skapades med de gemensamma värdena och

kulturarvet i Satakunda som underlag. Kollektionens

bärande begrepp utgjordes av jordnärhet,

tidlöshet och ärlighet. Produkterna är lokalt och

ekologiskt framställda. De bygger på ett gediget

hantverkskunnande och på det lokala kulturarvet.

Mycket tid lades ned på ideologiska defi nitioner,

men den stabila grunden bar över en bro som ibland

svajade.

Processens följande fas är den intensiva

genomförandefasen. I genomförandefasen ingår

många åtgärder och majoriteten av de mål som

defi nierades i början kulminerar under denna fas. I

projektet SatakuntaMallisto ingick i denna fas ett

produktutvecklingsarbete som varade i ett halvt år,

konceptplanering av kollektionen och skapandet

av den visuella imagen. Kollektionen presenterades

hösten 2008. Därefter följde en omfattande kampanj

för synliggörande. Kollektionen JUUREVA genomförde

ett fl ertal säljutställningar och gruppen deltog i

många evenemang, t.ex. i mässor och i nationella

evenemang för närverksbildning och försäljning. Efter

presentationen av kollektionen följde ett omfattande

publicitetsarbete, kommunikation och underhåll av

mediarelationerna.

Efter den arbetsamma genomförandefasen följer en

lugn fas. Då samlas misslyckandena på hög och man

vill helst lägga handskarna på hyllan. Under den

lugna fasen dryftas orsakerna till misslyckandena

och man funderar över vad som kunde ha gjorts

annorlunda. För kollektionen JUUREVA kulminerade

misslyckandena i tre olika delar: brist på resurser

(tid, pengar, språkproblem), den tillsvidare ganska

svaga kommersiella framgången för kollektionen

och personrelationer. Problemen identifi erades, de

diskuterades och även ur den lugna fasen höjde man

sig med en gemensam frenetisk aktivitet.

Spänningar är kopplade till processens sista fas,

projektavslutningen. Hur framtiden kommer att

se ut ingår inte längre i projektet och i detta

fall kan endast projektdeltagarna påverka detta

på egen hand. Slutligen är det de som innehar

bollen. Hantverksföreningen JUUR ny ry. fortsätter

utvecklingen och underhållet av kollektionen JUUREVA

och samfundet. I föreningens verksamhetssätt

betonas sammanhållningen och stoltheten över

hantverkskunnandet i§ Satakunda. I framtiden

kommer livskraften hos JUUREVA att vägas. Gruppen

inleder en internationell utställningsverksamhet och

drar upp riktlinjerna i framtidsvisioner. Ska hantverks-

och konstindustrin i Satakunda framhålla kollektionen

JUUREVA eller är prioritering av den jordnära

designkompetensen viktig? Detta väntar vi på att få

se.

Gör en resa till jordnära formgivning:

www.juureva.fi

118 119

Deutsche

Zusammenfassung

DEUTSCHE ZUSAMMENFASSUNG

JUUREVAA!

Ein Projekt, eine Kollektion und

eine Gemeinschaft

JUUREVA ist eine Kunsthandwerkskollektion

aus der westfinnischen Region Satakunta.

Die Kollektion wurde durch die Förderung

des Produktentwicklungsprojekts Satakunta-

Kollektion ins Leben gerufen. 12 Das Projekt hatte

zum Ziel, den beteiligten Designern Hilfe bei der

Produktentwicklung sowie weitere Schulungen

und Unterstützung bei der Vernetzung zu bieten.

Darüber hinaus wurde Ihnen Unterstützung bei der

Entwicklung von Geschäftspraktiken sowie bei der

Suche nach neuen Kunden angeboten. Sie nutzten

die Dienste von Herstellern und Handwerkern,

12 Das Projekt wurde 2008–2009 vom Regionalverband Satakunta

durch Finanzierung zur regionalen Entwicklung, der Finnischen Kulturstiftung

für Satakunta, der Stadt Pori sowie den Künstlern selbst

finanziert. Das Projekt wurde vom Pori Universitätszentrum über das

Schulungsprogramm für die Fertigung von Kulturgegenständen und

Landschaftsforschung der Universität Turku koordiniert.

von Produktentwicklungstrainern sowie von

Graphic Designern und Fotografen. Die Vision

war, das öffentliche Image der Handwerks- und

Kunstbranche in Satakunta zu verbessern und den

Bekanntheitsgrad und die Präsenz der Designer zu

steigern. Der deutlichste Erfolg war die JUUREVA-

Kunsthandwerkskollektion bestehend aus Satakunta-

Designobjekten.

JUUREVAA! ist ein Ideenbuch für Kunsthandwerker

und Kunsthandwerk-Erzeuger sowie für die Hersteller,

Projektmanager, Angestellten und Beamten im

öffentlichen Dienst und für andere Menschen, die

an dem Projekt in dieser Region beteiligt sind. Das

Buch dient als Leitfaden für die kunsthandwerklichen

Fähigkeiten der Satakunta-Region. Es verdeutlicht

den Herstellungsprozess für das Satakunta-

120 121

Kollektionsprojekt. Die einzelnen Phasen des

Fertigungsprozesses sind anhand von Beispielen des

Satakunta-Kollektionsprojekts und der JUUREVA-

Kollektion dargestellt. Der Prozess ist zyklisch

abgebildet, wobei jede Funktion der jeweils nächsten

nützt und wobei hinter jeder wieder eine Vielzahl

anderer wichtiger Fertigungsfaktoren wirken. Die

Prozessbeschreibungen helfen dem Leser zudem, ihre

eigenen Arbeitsphasen und -motive sowie die ihres

Teams zu deuten und zu analysieren, während sie

gleichzeitig die Möglichkeit bieten, aus vergangenen

Fehlern zu lernen.

Der Fertigungsprozess des kunstorientierten

Entwicklungsprojekts:

Der Fertigungsprozess für das Satakunta-

Kollektionsprojekt war lang. Der Prozess begann

2004 als Start-Up-Konzept des Kunstkomitees von

Satakunta, das sich etablierte, wuchs und expandierte.

Die langwierige Konzeptionierungsphase ist äußerlich

nicht sichtbar, jedoch extrem wichtig, wenn es um die

Vorbereitung eines Projekts auf den Start geht. Nach

der schnellen Startphase wurden die Ausgangspunkte

für die Kollektion gemeinsam defi niert. In einigen

Fällen kann diese Phase vor der offi ziellen Einführung

erfolgen. Der Prozess, bei dem gemeinsam Ziele,

Ausgangspunkte und Werte gemeinsam festgelegt

werden, fördert die Projektmotivation, das

Engagement und die Beteiligung.

Die JUUREVA-Kollektion und ihr Konzept als

Ganzes wurden auf gemeinsamen Werten und dem

kulturellen Erbe der Satakunta-Region begründet.

Die Hauptkonzepte des Konzepts sind Robustheit,

Zeitlosigkeit und Aufrichtigkeit. Die Produkte sind

regional und ökologisch angebaut und basieren auf

soliden handwerklichen Fähigkeiten und kulturellem

Erbe der Region. Die Etablierung der Ideologie

des Konzepts war zeitaufwändig, aber die daraus

resultierende starke Basis hat das Projekt auf seinem

gelegentlich steinigen Weg gut vorangebracht.

Die nächste Phase des Prozesses ist die

Projektverwirklichung. Diese Phase ist sehr

arbeitsintensiv und stellt den Höhepunkt der

Zielsetzungen dar, die zu Beginn des Projekts

festgelegt wurden. Im Satakunta-Kollektionsprojekt

ist dies gleichbedeutend mit einem halben Jahr

solider Produktentwicklungsarbeit, Planung des

konzeptionellen Designs und Aufbau des visuellen

Images. Die Kollektion wurde im Herbst 2008

eingeführt, unmittelbar gefolgt von einer umfassenden

Medienkampagne. Das JUUREVA-Kollektionsteam

führte unzählige Verkaufsausstellungen durch

und nahm an nationalen Vernetzungs- und

Vertriebsveranstaltungen teil. Der Einführung

der Kollektion folgte eine umfassende Werbung,

Kommunikations- und Medienarbeit.

Der hektischen Verwirklichungsphase folgt eine

Ruhephase. In dieser Phase scheinen sich die

Probleme und die Rückschläge zu häufen und die

Menschen erreichen häufi g einen Punkt, an dem

sie das Handtuch werfen wollen. Während dieser

Zeit überdachten wir die Gründe für die Fehlschläge

und machten uns Gedanken darüber, was wir

anders hätten machen können. Bei der JUUREVA-

Kollektion konzentrierten sich die Fehlschläge auf drei

Hauptbereiche: Mangel an Ressourcen (Zeit, Geld,

Sprachprobleme), dem bisherigen verhältnismäßig

schlechten wirtschaftlichen Abschneiden der Kollektion

sowie persönliche Beziehungen. Die Probleme wurden

erkannt und gemeinsam besprochen. Dann haben wir

uns aus der Flaute gebracht und in erneute hektische

Betriebsamkeit gestürzt.

Die letzte Phase des Prozesses – das Projektende

– ist aufregend. Was die Zukunft bringen wird,

liegt nicht länger in den Händen des Projekts, jetzt

kommt es auf die Menschen von Juureva an. Jetzt

liegt es an ihnen. Die Kunsthandwerksvereinigung

JUUR ny ry wird die Entwicklung fortsetzen und die

JUUREVA-Kollektion fortführen. Die Vereinigung legt

großen Wert auf Gemeinschaft und ist stolz auf die

kunsthandwerklichen Fähigkeiten von Satakunta.

Zukünftig wird die Vitalität von JUUREVA ans

Licht kommen. Die Gruppe beginnt, international

auszustellen, und plant ihre Zukunftsvision.

Ob sich die Gespräche in der Kunst- und

Kunsthandwerksszene von Satakunta künftig eher

um die JUUREVA-Kollektion oder um das zeitlose, tief

verwurzelte Design drehen werden – das wird die

Zukunft zeigen.

Entdecken Sie tief verwurzeltes Design:

www.juureva.fi

122 123

YHTEYSTIEDOT

Emma Susi

FM, tuottaja, tutkija, s. 1980

SatakuntaMallisto-hankkeen projektipäällikkö 2008

emma.susi@gmail.com, Pori

Olen toiminut satakuntalaisen käsi- ja taideteollisuuskentän

monenlaisissa kehittämistehtävissä vuodesta 2004. Valmistuin

Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen oppiaineesta

Porista 2006. Opiskelin myös historiaa, kulttuurihistoriaa ja

yhteisöviestintää. Tätä ennen viihdyin Turussa kulttuuripalveluiden

tuottamisen opintojen parissa.

Tällä hetkellä keskityn väitöskirjan työstämiseen SKR:n

Satakunnan rahaston apurahalla. Aiheeni on kulttuuriperinnön

tuotteistamisen prosessit. Keskeisenä aineisto-

Essi Lindberg

SatakuntaMallisto-hankkeen

vt. projektipäällikkö 2009, FM

lindberg.essi@gmail.com

Heidi Valtonen

Luova johtaja / Vida Design

heidi.valtonen@vidadesign.fi

www.vidadesign.fi

ryhmänä on JUUREVA-mallisto ja yhteisö. Lisäksi opetan

kulttuuripalveluiden tuottamista, työskentelen JUUREVAryhmän

tuottajana Berliinin 2011 myyntinäyttelyssä sekä

toimin aktiivisesti Satakunnan taidetoimikunnassa, johon

minut valittiin vuonna 2010 muotoilutaiteen edustajaksi

sekä vpj:ksi.

Tutkailen uteliaana alan strategisia linjauksia ja ilmiöitä sekä

pohdin tulevaisuuttani luovilla toimialoilla. Tärkein voimani

työssäni on oma perheeni: Juha, Lilli ja Eino.

Paola cabrera Viancha

Muotoilija (MA) / konsultti

SatakuntaMalliston tuotekehitysvalmentaja

Helsinki

paola@paolacabreraviancha.com

www.paolacabreraviancha.com

Marianne Friberg

Verhoilu Pryyli Oy, Harjavalta

mano@luukku.com

www.karudesign.com

Terhi Laitila

TukuTuku Design, Rauma

terhi.laitila@dnainternet.net

www.tukutuku.fi

Sirpa Luukkonen

Sirpa Luukkonen Tmi, Huittinen

sirpa.luukkonen@dnainternet.net

www.sirpaluukkonen.fi

Iro Mäntykorpi

Taitotakomo Ahjon Akka, Pori

iro@ahjonakka.com

www.ahjonakka.com

Annamari Salmi

A2 design, Pori

annamari@a2design.fi

www.a2design.fi

Mari Syrén

Mari Syrén Doing Design, Eura

mari.syren@gmail.com

www.marisyren.net

Marko Timonen

Verstas2, Pori

marko.timonen@puuseppa.fi

www.puuseppa.fi

Jan Torstensson &

Tuulikki Tähtivaara-Torstensson

Lasistudio Jan Torstensson Oy, Kiikoinen

jan.torstensson@lasistudio.fi

www.lasistudio.fi

Helena Vienola

Hopealuu Ky, Kiikoinen

helena.vienola@hopealuu.fi

www.hopealuu.fi

124 125

Lisälukemista

Anttila, Pirkko 2001: Se on projekti – vai onko? Kulttuurialan tuotanto-

ja palveluprojektien hallinta. Artefakta 10. AKATIIMI, Hamina.

Cabrera Viancha, Paola 2007: (artesaniá) Reflections on design

for competitive artisan communities – Towards an approach for

the sustainability of local cultures. Arteologi 10, Käsiteollisuuden

Tutkimusseura ry.

Eskola, Katarina ja Peltonen, Eeva (toim.) 1997: Aina uusi

muisto. Kirjoituksia menneen elämisestä meissä. Nykykulttuurin

tutkimusyksikön julkaisuja 54, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.

Hall Stuart 1999: Identiteetti. Suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha

Herkman. Vastapaino, Tampere.

Hienonen, Kati 2007: Suomalaisen designin uudet mielentilat.

Kustannusosakeyhtiö Otava.

Hytti, Jukka 2005: Teatterituottajan opas. LIKE, Helsinki.

Jaakkola, Noora 2007: Puuvillan ateljeessa. Raili ja Juhani Konttinen

Porin Puuvilla Oy:n painokangassuunnittelijoina 1955–1976.

Opinnäytetyä, Taideteollinen korkeakoulu, Porin taiteen ja median

osasto, visuaalisen kulttuurin maisteriohjelma. Satakuntaliitto, sarja

A:286, Pori.

Jensen, Rolf 1999: The Dream Society. How the Coming Shift from

Information to Imagination Will Transform Your Business. McGraw-Hill.

Juholin, Elisa 2002: Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön.

Inforviestintä Oy, Helsinki.

Kalha, Harri 1997: Muotopuolen merenneidon pauloissa. Suomen

taideteollisuuden kultakausi: mielikuvat, markkinointi, diskurssit.

Suomen Historiallinen Seura & Taideteollisuusmuseo, Gummerus

Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Karvonen, Erkki 1999: Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Imago

ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa.

Gaudeamus, Tammer-Paino, Tampere.

Kivikiuru, Ullamaija 1998: Identiteetit viestinnässä. Samastumisen ja

erottautumisen kierre s. 319–338. Kivikiuru, Ullamaija & Kunelius,

Risto (toim.): Viestinnän jäljillä: näkökulmia uuden ajan ilmiöön.

WSOY, Porvoo.

Lindroos, Satu; Nyman, Göte & Lindroos, Katja 2005: Kirkas brandi.

Miten suomalainen tuote erottuu, lisää arvoaan ja perustelee

hintansa. Bookwell Oy, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.

Lippmann, Walter 1965: Public Opinion. Orig. 1922, The Free Press,

New York.

Luutonen, Marketta 1997: Kansanomainen tuote

merkityksenkantajana. Tutkimus suomalaisesta villapaidasta.

Artefakta 3, Akatiimi Oy, Helsinki.

Luutonen, Marketta 2001: Crafts as an identity builder s. 26–32.

Ethnologia Fennica, vol 29.

Luutonen, Marketta 2007: Tuotesuhteita. Pohdintoja ihmisistä ja

tuotteista. Artefakta 18. AKATIIMI Oy, Helsinki.

Kupiainen, Jari & Sevänen, Erkki (toim.) 1996: Kulttuurintutkimus.

Johdanto. 2. Painos. SKS, tietolipas 130, Helsinki.

Riukulehto, Sulevi (toim.) 2001: Perinnettä vai bisnestä?

Kulttuurin paikalliset ulottuvuudet. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä.

Ruohomäki, Harri (toim.) 2000: Käsintehty brandi. Käsi- ja

taideteollisuusyrittäjän käsikirja. Käsi- ja taideteollisuusliitto,

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA nro 236, Helsinki.

Sparke, Penny 2004: An Introduction to Design and Culture.

1900 to the Present. 2. Edition. Routledge, New York.

Susi, Emma 2006: Muotoiltu Satakunta. Paikallisperinne

taidekäsityöläisten työkaluna. Opinnäytetyö, Turun yliopisto,

kulttuurien tutkimus, Pori.

Timonen, Eija 2004: Perinne käsikirjoittajan työkaluna.

Kansanperinteen transformoituminen eri medioihin käsikirjoittajan

näkökulmasta. Väitöskirja, Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Santikko, Maija (toim.) 2004: Perinteinen käsityö Satakunnassa:

tarpeetonta perinnettä vai alueellinen voimavara. Kulttuurituotannon

ja maisemantutkimuksen julkaisuja III, Pori.

Kirjan tekemisessä käytetty aineistona lisäksi:

www.juureva.fi

www.satakuntamallisto.fi (ei enää käytössä)

www.irokoo.fi

SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeen aikana

tuottama materiaali. Aineisto säilytetään Turun yliopiston

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman

arkistossa.

SatakuntaMallisto-hankkeen ja JUUREVA-malliston leikekirjat

(2 kpl). Aineisto säilytetään Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja

maisemantutkimuksen koulutusohjelman arkistossa.

SatakuntaMallisto-hankkeen ja JUUREVA-malliston graafinen

materiaali sekä valokuvat. Aineisto on kirjan tekijän sekä JUUREVAyrittäjien

hallussa. Aineiston on tuottanut Vida Design, Heidi Valtonen.

JUUREVA-yrittäjien keskustelun taltiointi 12.10.2010, Kiikoinen.

Äänite on kirjoittajan hallussa.

JUUREVA-yrittäjiltä saadut palautteet sekä sähköpostikyselyn

vastaukset. Palautteet säilytetään Turun yliopiston Kulttuurituotannon

ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman arkistossa. Kyselyn

vastaukset kirjoittajan hallussa.

Asiakaspalautteet. Palautteet säilytetään Turun yliopiston

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman

arkistossa.

126 127

JUUREVA on satakuntalainen

taidekäsityömallisto, joka on tuotettu

SatakuntaMallisto – taidekäsityön

tuotekehityshankkeen tuella vuosina

2008–2009.

JUUREVAA! on ideakirja taidekäsityöläisille

ja käsityöyrittäjille sekä

alalla työskenteleville tuottajille,

projektipäälliköille, viranomaisille ja

muille toimijoille.

Kirjassa kuvataan pilottimaisen

SatakuntaMallisto-hankkeen tuotantoprosessi

ja luodaan kehystä taidepainotteisten

projektien tuotantoon

havainnollistavien esimerkkien kautta.

Satakunnan taidetoimikunnan

julkaisema kirja on opas satakuntalaisen

käsityöosaamisen juurille sekä

kertomus mallistokonseptin rakentamisesta.

hanke, mallisto, yhteisö - JUUREVA

products

Features

Resources

Developer

Company

Pro Features

Help & Support

Integrations

Plans & Pricing

Company

hanke, mallisto, yhteisö - JUUREVA

Delete template?

Save as template?

products

Features

Resources

Developer

Company

Pro Features

Help & Support

Integrations

Plans & Pricing

Company