hanke, mallisto, yhteisö - JUUREVA
Emma Susi
JUUREVAA!
hanke, mallisto, yhteisö
Emma Susi
JUUREVAA!
hanke, mallisto, yhteisö
Satakunnan taidetoimikunta 2010
JUUREVAA!
hanke, mallisto, yhteisö
Kirjoittaja: Emma Susi
Kustantaja: Satakunnan taidetoimikunta, Pori
Painopaikka: Ulvilan Painotuote, Ulvila
Taitto: Heidi Valtonen / Vida Design
Kuvat: ammattilaiskuvat: Heidi Valtonen / Vida Design
muut valokuvat: Emma Susi, Essi Lindberg, Annamari Salmi, Jenni Tuulasjärvi, Paola Cabrera Viancha
Piirrokset: Emma Susi (piirrosten visualisointi: Roope Sandberg / Vida Design)
ISBN 978-951-53-3317-9 (nid.)
978-951-53-3318-6 (PDF)
© Emma Susi 2010
Julkaisua voi tiedustella Satakunnan taidetoimikunnan toimistosta
www.satakunnantaidetoimikunta.fi
Sisällysluettelo
ESIPUHE 5
JOHDANTO 7
FAKTAT 11
VAIHE 1: IDEOINTI 15
Idea 17
Sillanrakentajat 18
Koordinoija 21
VAIHE 2: KÄYNNISTYS 25
Projektihenkilöstö ja ohjausryhmän asettaminen 26
Hakuprosessi 28
Valinta 30
VAIHE 3: MÄÄRITTELYT 33
Paikallisuus 34
Visio 36
Perusta 37
VAIHE 4: TOTEUTUS 41
Tuotekehitys 42
Konseptin rakentamisen juurilla 45
Käsitteitä 50
Shampanjaa ja vaahtokarkkeja 57
VAIHE 5: SUVANTO 89
Kipukohtia 90
Tuottaja – puun ja kuoren välissä? 92
VAIHE 6: LOPETUS 99
Mallisto ja yhteisö – tulevaisuuden kuvia 100
Onnistumisen mittarit 102
AbSTRAcT IN ENgLISH 113
SVENSK SAMMANFATTNINg 117
DEUTScHE ZUSAMMENFASSUNg 121
YHTEYSTIEDOT 124
LISÄLUKEMISTA 126
ESIPUHE
JUUREVAn
tulo taidekentälle
Satakunnan taidekäsityön nimikkomalliston toteuttajat olivat alansa
ammattilaisia jo ennen kuin heihin liitettiin yhteinen nimittäjä, JUURE-
VA. Nyt he ovat muutaman vuoden ajan vahvistaneet yhteisönä ammattikuntansa
näkyvyyttä ja arvostusta. Juurevalaiset ovat ottaneet
oman tilansa maakunnan taidekentässä.
Laatusanasta juureva on tullut isolla kirjoitettuna nimisana. JUUREVA
rouhaisee täkäläiseen maaperään, josta se monin sävyin, muodoin ja
materiaalein seuloo tämän ajan muotokieltään, ammentaen myös merellisestä
ympäristöstään. Sanan toinen vivahde korostaa näyttävyyttä.
Yhteisrintamassa JUUREVAlaiset eivät enää näy satunnaisesti vain siellä
täällä, vaan myös kootusti yksissä tiloissa. Alan vahvistumisesta on
alettu nopeaan tahtiin puhua kuin toisessa potenssissa.
Satakunnan taidetoimikunnalla on tässä kehityksessä ollut oma tehtävänsä.
Toimikunnan mosaiikkimaiselle toiminnalle tyypillisesti JUURE-
VAn esihistoria on koostunut Yliopistokeskuksen, Satakunnan rahaston,
Satakuntaliiton ja taidetoimikunnan jäsenten yhteydestä. Ajatus
taidekäsityöläisten rivien kokoamisesta kulki alun perin Turun yliopiston
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksesta taidetoimikunnan
pohdittavaksi, eteni nopeasti läänintaiteilijantyöhön ja alan
projekti-ihmisen pestuuseen, sai pontta Satakunnan rahaston tuesta,
jota maakuntaliitto pian lujitti. Tämä monen tahon yhteinen tahto ja
ripeästi kohonnut taiteenalan arvonnousu ei ole itsestäänselvyys, vaan
määrätietoisen työn tulosta. Ilmiön synnyn perustana on ollut yksittäisten
muotoilijoiden työn hieno jälki. Se on ollut yhteisesiintymisen
edellytys numero yksi.
JUUREVAA! – EsipUhE
Toinen ehto on ollut se, että rahoittajat, taide- ja tiedeyhteisö ovat
mieltäneet innovatiivisen taiteenalan yhteyden alueen perinteeseen ja
identiteettiin. Taidekäsityö on ollut ikään kuin epätavanomaisen omaa.
Siihen on liittynyt mielikuvia, joiden vastakohtia ovat aikaamme hallitsevat
irrallisuus, ulkopuolisuus ja sattumanvaraisuus. Juurevien töiden
tuttuus kumpuaa hyvinkin kaukaa ja ohuin säikein. Esineillä ei tarvitse
olla eikä ole suoraan tunnistettavia kiinnekohtia. Tieto perinteen jalostumisesta
ja kosketuksesta tarkoin määrittelemättömään satakuntalaisuuteen
riittää.
Kolmanneksi on ollut välttämätöntä, että muotoilun merkityksestä
ja mahdollisuuksista on pitänyt ääntä palavasieluinen koordinaattori.
Ilman Emma Suden osuutta JUUREVA ei olisi JUUREVA. Kun Emma
on vuoden 2010 alusta ollut myös taidetoimikunnan päätöksentekijä,
alueellisen taiteen asiantuntijaelin on jatkossa sitäkin varmemmin
satakuntalaisen muotoilun tärkeä tukija. Taidekäsityö on toimikunnan
näkökulmasta erityinen taiteenala. Se otti vuodelle 2010 myönnettyjen
apurahojen ja avustusten ns. pienten taidelajien joukosta ison askeleen
suurimpien kynnykselle tehtyään tuloaan jo pari vuotta.
Tämä kirja luo katsauksen prosessiin, joka jatkuu. JUUREVA on jo nyt
alueemme taidekäsityössä luku sinänsä. JUUREVAlaisten lisäksi maakunnassa
on useita muitakin ammattimaisia tekijöitä. Jatkossa nähdään,
millaisia muotoja ryhmäytyminen saa aikaan ja millaisia lukuja
tulee lisää. Ennustaa voi, että niitä tulee.
Risto Ojanen
pääsihteeri
Satakunnan taidetoimikunta
4 5
JOHDANTO
JUUREVA on satakuntalainen taidekäsityömallisto
sekä satakuntalaisen käsityöosaamisen lippulaiva.
JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on tuotettu
SatakuntaMallisto-hankkeen tuella vuonna 2008.
SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshanke
oli Satakuntaliiton maakunnan kehittämisrahalla, Suomen
kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apurahalla
sekä Porin kaupungin tuella toteutettu taiteen ja kulttuurin
kehittämishanke vuosina 2008–2009. Hanketta
koordinoi Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen
koulutusohjelma Porin yliopistokeskuksesta.
Nämä hallinnolliset tekijät ovat muokanneet
omalta osaltaan hankkeen toimintoja, rakenteita ja sisältöjä.
Hallinto on hyvä ymmärtää substanssin, taiteellisen
sisällön taustavoimana. Taidepainotteisissa kehittämishankkeissa
korostuu kaksi erillistä, mutta toisiaan
tukevaa elementtiä - hallinto ja sisällön tuotanto.
JUUREVAA! on ideakirja taidekäsityöläisille ja
käsityöyrittäjille sekä alalla työskenteleville tuottajille,
projektipäälliköille, viranomaisille ja muille toimijoille.
Kirja on opas satakuntalaisen käsityöosaamisen
JUUREVAA! – JohdAnto
juurille. Kirjassa kuvataan SatakuntaMallisto-hankkeen
tuotantoprosessi ja luodaan kehystä taidepainotteisten
projektien tuotantoon. Sisältöihin vaikuttavat
monet eri osapuolet ja tekijät. Tuotantoprosessin
vaiheet käydään läpi havainnollistavalla, inspiroivalla
ja kannustavalla tavalla. Vaiheet esitellään SatakuntaMallisto-hankkeen
ja JUUREVA-mallistosta saatujen
esimerkkien kautta. Prosessi on kehä, jonka jokainen
toiminto ruokkii toista. Tuotantoprosessien kuvaukset
auttavat tulkitsemaan ja analysoimaan omia ja tiimin
työvaiheita sekä motiiveja. Toisaalta myös tehdyistä
virheistä kannattaa oppia.
SatakuntaMallisto-hanke sekä JUUREVA-mallisto ovat
ainutlaatuisia kokonaisuuksia. Sekä hanke että maakunnallinen
taidekäsityömallisto ovat pilotteja, pioneereja,
joiden toivotaan inspiroivan esimerkillään
myös muita alueita Suomessa. Näin on myös tapahtunut.
JUUREVAn kaltaisia mallistoja on kehitteillä myös
muualle Suomeen. Tästä syystä koen erityisen tärkeänä
hankkeen systemaattisen dokumentoinnin sekä hyvien
käytäntöjen jakamisen kaikille asiasta kiinnostuneille
tahoille.
6 Iro Mäntykorpi. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
7
JUUREVA-mallistoa kohtaan osoitettu kiinnostus on
monien asioiden summa. Eittämättä yksi asia liittyy
yhteiskunnalliseen ilmiöön, jossa tulevaisuuden kulutustottumukset
kohdistuvat yhä enemmän persoonallisuuden
korostamiseen. Käsin tehty, paikallisuudesta
ja perinteestä kumpuavat teemat sekä omat juuret
kiinnostavat kuluttajaa, ja tätä kautta myös mediaa.
Alueellisen identiteetin ainutlaatuisuutta halutaan painottaa.
Käsin tekemisen taito on katoava luonnonvara,
joten sen vaalimiseen on herätty. Kädentaitajia on
alettu arvostaa uudella tavalla ja käsin tehtyjä tuotteita
pidetään laadukkaina ja suunnittelua kiinnostavana.
Näistä ollaan myös valmiita maksamaan. JUURE-
VA-mallistonkin on syytä korostaa entisestään käsin
tekemisen ainutlaatuisuutta, satakuntalaisia juuria ja
paikallisperinteestä nousevaa tematiikkaa. Nämä ovat
JUUREVAn kilpailuvaltteja nyt ja tulevaisuudessa.
SatakuntaMallisto-hankkeen tuotantoprosessi on ollut
pitkä. Prosessi sai alkunsa jo vuonna 2004 pienestä
idean idusta, joka jalostui, kasvoi ja voimistui. Pitkä
ideointivaihe on ulospäin näkymätön, mutta erittäin
merkityksellinen hankkeen käynnistyksen aloittamiselle.
Käynnistysvaiheen jälkeen määriteltiin yhdessä
malliston lähtökohtia. Joissakin tapauksissa tämä vaihe
voidaan toteuttaa jo ennen varsinaista käynnistysvaihetta.
Olen kokenut, että erityisesti luovien alojen
kehityshankkeissa yhteisten päämäärien, lähtökohtien
ja arvojen määrittely toimii hyvänä motivaattorina. Se
sitouttaa ja velvoittaa osallistumaan.
Prosessin seuraava vaihe on intensiivinen toteutusvaihe.
Toteutusvaiheeseen kuuluu paljon toimintoja ja
suurin osa alussa määritellyistä tavoitteista kulminoituu
tähän vaiheeseen. Työlästä toteuttamisen vaihetta
seuraa suvantovaihe. Silloin epäonnistumiset kasaantuvat
ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Pohjalta
noustaan yhdessä tekemisen vimmalla mahdollisesti
vielä takaisin toteutusvaiheeseen ja sieltä liu’utaan
pikkuhiljaa prosessin viimeiseen vaiheeseen, hankkeen
päättämiseen. Lopettamiseen liittyy jännityksiä minkälaisena
tulevaisuus esittäytyy. Siihen voivat vaikuttaa
tässä tapauksessa vain JUUREVAlaiset itse. Taidekäsityöyhdistys
JUUR ny ry. jatkaa JUUREVA-malliston
ja yhteisön kehittämistä sekä ylläpitoa. Yhdistyksen
toimintatavoissa korostuu yhteisöllisyys ja ylpeys satakuntalaisesta
käsityöosaamisesta.
Näkökulma on kautta kirjan malliston tuottajan ja
hankkeen projektipäällikön. Lisäväriä saadaan graafisen
suunnittelijan ja valokuvaajan kommenttikirjoituksella.
Kirja päätetään JUUREVAlaisten keskustelun
dokumentointiin, jossa ruoditaan onnistumisen mittareita
ja kulmakiviä. Kirjan lopussa on yhteystietolista
sekä lista lisälukemisesta, joiden avulla lukijalle
annetaan mahdollisuus tarkentaa mieleen jääneitä
kysymyksiä.
Haluan kiittää jokaista ainutlaatuista JUUREVAlaista.
Lisäksi haluan osoittaa kiitokseni Satakunnan taidetoimikunnalle,
joka mahdollisti kirjan julkaisemisen
sekä osoitti minulle työskentelyrauhan myöntämällä
kirjoitustyöhön apurahan. Kiitokset ansaitsevat myös
mahtavat kumppanini Heidi Valtonen Vida Designista,
muotoilija Paola Cabrera Viancha sekä minua loistavasti
paikannut rohkea projektipäällikkö Essi Lindberg.
JUUREVAA! – JohdAnto
Suuret kiitokset jokaiselle SatakuntaMallisto-hankkeeseen
ja tämän JUUREVAn kirjan syntymiseen vaikuttaneelle
henkilölle ja taholle. Olette olleet korvaamattomia.
Tervetuloa matkalle JUUREVAan satakuntalaiseen
muotoiluun!
Porin Kuukkarissa 28.10.2010
8 9
Emma Susi
FAKTAT
SatakuntaMallisto – satakuntalaisen
taidekäsityön tuotekehityshanke 2008–2009
Miksi
Satakunnan käsi- ja taideteollisuuskenttä elää virkeää
edistymisen ja kehittymisen aikaa. Alan osaaminen
on korkeatasoista ja maakunnassa työskentelee kymmeniä
ammattilaisia kaikilla käsityön aloilla. Yritykset
ovat hajaantuneet ympäri maakuntaa ja tuotteiden
saatavuus vaihtelee. Useat yrittäjät haluavat kehittää
omaa yritystään ja liiketoimintaansa. Vuoden 2008
alusta käynnistyi SatakuntaMallisto – satakuntalaisen
taidekäsityön tuotekehityshanke. Hanketta koordinoi
Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen
koulutusohjelma Porissa.
Mikä
Hankkeen tavoitteena oli parantaa satakuntalaisten
muotoilijoiden toimintaedellytyksiä sekä käsi- ja taideteollisuusalan
imagoa maakunnassa. Satakunta-
Mallisto oli kaksivuotinen tuotekehityshanke, jonka
konkreettisin tavoite oli luoda maakunnallinen taidekäsityön
nimikkomallisto kehittämällä jo olemassa olevia
tuotteita ja tuotesarjoja edelleen sekä luoda tuo-
JUUREVAA! – fAktAt
tesuunnittelullisesti kunnianhimoisia uusia tuotteita
yhteisen konseptin alle. Hankkeen aikana lanseerattu
JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on laadukas
taidekäsityömallisto, joka koostuu yhdeksän yrityksen
tuotesarjasta. Sarjassa on tuotteita kahdesta kuuteen,
eri väri- ja kokovariaatioina.
Millä välinein
JUUREVA-mallistoa toteuttaa yhdeksän yritystä, kymmenen
yrittäjää. Valinnan teki tehtävään nimetty ulkopuolinen
asiantuntijaraati, jury. Muotoilijoiden lisäksi
kokonaiskonseptia toteutti joukko asiantuntijoita mm.
tuottamisen, tuotekehityksen ja graafisen suunnittelun
aloilta.
Muotoilijat osallistuivat puoli vuotta kestäneeseen
tuotekehityskoulutukseen ja antoivat panoksensa
yhteisen mallistokonseptin tekemiseen. Tuotekehityskoulutuksen
lisäksi satakuntalaisille muotoilijoille
järjestettiin vuosina 2008–2009 tasokasta täydennys-
10 Marko Timonen. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
11
koulutusta mm. yritysilmeen rakentamisesta, hinnoittelusta
ja tuotemerkin suojaamisesta. JUUREVA lanseerattiin
Porissa syyskuussa 2008. Julkistamista seurasi
reilu vuoden kestänyt tiivis näyttely-, pr- ja myynninedistämiskampanja.
Satakuntaan perustettiin epämuodollinen
Muotoilurinki-asiantuntijafoorumi.
Visio
Mallistosta luodaan satakuntalaisen taidekäsityön
konsepti. Hankkeen päätyttyä JUUREVA on alkanut
muodostua satakuntalaisen käsityöosaamisen brändiksi
ja siten vakiinnuttanut paikkansa maakunnassa.
Malliston tuotteet ja niiden tekijät ovat laajalti tunnettuja
ja arvostettuja. Tuotteet ovat haluttuja tuliaisia
ja lahjatuotteita ystäville, yhteistyökumppaneille
ja yritysten asiakkaille annettavaksi. Tuotteiden saatavuus,
imago ja hinta-laatusuhde ovat hyviä. Tekijöiden
työskentelyedellytykset ovat parantuneet ja yritysten
liiketoiminta on vankalla pohjalla. Satakuntaan on
suunnitteilla alueellisen muotoilustrategian laadinta.
JUUREVA on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta
ja ideaa on lähdetty jalostamaan muihin maakuntiin.
Malliston sekä JUUREVA-yhteisön kehittely Satakunnassa
jatkuu vuonna 2010 perustetun Taidekäsityöyhdistys
JUUR ny ry:n toimesta.
Yhteistyökumppanit
Hanketta rahoitti Satakuntaliitto, Suomen Kulttuurirahaston
Satakunnan rahasto sekä Porin kaupunki.
Yhteistyössä oli vahvasti mukana myös Satakunnan
taidetoimikunta, Lönnströmin taidemuseo, Porin Yliopistokeskus,
Vuojoen Kartano, Taito Satakunta, Rauman
Seudun Kehitys oy sekä moni muu yksityinen ja
julkinen taho Satakunnassa.
www.juureva.fi
Kuva: Taidepainotteisten kehityshankkeiden tuotantoprosessi (kehämalli). Emma Susi 2010.
JUUREVAA! – fAktAt
12 13
.
”If you know exactly what you are going
to do, what is the point of doing it?”
Pablo Picasso
VAIHE 1: IDEOINTI
Hyviä ideoita on meistä useimmilla. Valitettavan usein
hyvät ideat eivät jalostu toimintaan asti. Jotta näin ei
kävisi, tarvitaan silta, jota kannattelevat mm. idean
rahoittaja, idean toteuttajat, idean koordinoija sekä
hyvät verkostot ja yhteistyökumppanit. Luovilla aloilla
ideoista ei ole puutetta, mutta ideoiden jalostajista on.
Silta johtaa ideasta hankepäätökseen, idean konkretisoituneeseen
muotoon. Idea voidaan toteuttaa skaalasta
riippuen esimerkiksi liiketoiminnan osana tai
vaikka vapaaehtoisvoimin. Tässä luvussa esitellään
sillanrakentamiseen tarvittavaa osaajajoukkoa. Lisäksi
pohditaan siltaa heiluttavia tekijöitä ja käydään läpi
joitain projektihallinnan perusajatuksia.
JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi
14
Terhi Laitila.
Kuva: Heidi Valtonen 2009.
15
Piirros: Sillanrakentajat, ideasta hankepäätökseen. Emma Susi 2010.
JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi
16 17
Idea
Ideat syntyvät spontaanisti ja usein tarpeesta. Idealla
pyritään löytämään vastausta johonkin epäkohtaan ja
ilmiöön tai tarjotaan ratkaisua kehittämistä vaativaan
kohteeseen. Ideoita voidaan synnyttää monien eri menetelmien
kautta ryhmässä tai ne voivat tupsahdella
yksittäisten toimijoiden päähän keskellä arkisia puuhia.
Yhtä kaikki idea tarvitsee toteutuakseen useita
ihmisiä.
Hyvät ideat kannattaa jakaa, siitäkin huolimatta, että
pelkäät jonkun varastavan ajatuksesi. Ideoita on vaikea
omistaa ja osoittaa ne omiksi, ei siis kannata edes
yrittää. Olen kokenut, että jakamalla ideani niistä tulee
parempia ja ne saattavat löytää entistä parempia
toimintaympäristöjä jonkun toisen toteuttamana. Jos
olet luonteeltasi kehittäjä ja ideanikkari, et millään
pysty itse toteuttamaan kaikkia ideoitasi. Silloin on
alan eteenpäin viemiseksi järkevää heittää hyvät, mutta
kotia vaativat ideat kentälle. Ja toivoa, että joku uskaltaa
niihin tarttua.
Ideoiden jakaminen eri aloilla ja erilaisissa toimenkuvissa
työskentelevien ihmisten kanssa on hedelmällistä.
Omia verkostojaan kannattaa siis laajentaa yllättäviinkin
suuntiin. Itsesi kanssa eri lailla ajattelevat
ihmiset jalostavat ideaasi omasta näkökulmastaan,
jolloin siitä kasvaa hetkessä todellinen ideoiden vyyhti.
Vyyhdin kanssa on helpompi lähteä jatkoneuvotteluihin
kuin yksittäisellä pienen pienellä idealla.
Hyvänä ideana voidaan pitää myös maakunnan omaa
taidekäsityömallistoa. Idea esitettiin Satakunnan taidetoimikunnassa
jo vuonna 2004. Suuri idea johti
pienin askelin etenevään kenttätyöhön. Alkuperäinen
”Satakuntamallisto” idea otettiin uudelleen esille
2006. Seuraavan vuoden alussa ideaa lähdettiin jalostamaan
eteenpäin. Idealle haettiin sillanrakentajia.
Sillanrakentajat
Voimahenkilöt
Hyvät ideat tarvitsevat taakseen voimahenkilöitä, jotka
vievät ideaa systemaattisesti eteenpäin kohti päätöstä
sen toteuttamiseksi. Ilman voimaa ideat eivät
toteudu, ainakaan projektimaailman kovassa rahoituskilpailussa.
Voimahenkilöitä tarvitaan viemään ideaa
eteenpäin myös silloin, kun kaikki muut haluavat jo
luovuttaa. Voimahenkilö uskoo ideaansa loppuun asti.
Voimahenkilö on Peppi Pitkätossu, joka kannattelee
kokonaisuutta ja pitelee kuin ihmeen kaupalla kaikkia
lankoja käsissä. Voimahenkilö toimii parhaiten, kun
häntä kannattelevat uskaliaat taustavoimat.
Satakuntamallisto-idean taustavoima oli Satakunnan
taidetoimikunta, joka löysi oman voimahenkilönsä tämän
kirjan kirjoittajasta asian eteenpäin viemiseksi.
Taidetoimikunta myönsi suunnittelurahaa idean jalostamiseksi
ja testaamiseksi. Tämä antoi toteutukselle
uuden suunnan. Ideaa alettiin jalostamaan hankkeeksi.
Voimahenkilö tarvitsi lisää sillanrakentajia.
Rahoittajat ja sidosryhmät
Ideoiden toteutus vaatii lähes poikkeuksetta rahaa.
Tarve voi olla pieni tai suuri ja ajanjakso lyhyt tai pitkä.
Idea ja toteutukseen tähtäävät toiminnot ja toimintatavat
määrittelevät pitkälti sen, minkälaista rahoitusta
idealle kannattaa hakea.
Pieni idea voi toteutua helposti jonkun sopivan säätiön,
kunnan kulttuuritoimen tai vaikka alueellisen
taidetoimikunnan apurahalla. Tämä kohdistetaan tarpeen
mukaan työskentelyyn tai johonkin tiettyyn osaalueeseen
hankkeessa. Apurahan hakijana voi olla
yksityinen henkilö, työryhmä tai yhteisö.
Isommat ideat vaativat monimutkaisempia rahoituskuvioita.
Tästä syystä juuri hankkeet / projektit ovat suosittuja
uusien ideoiden toteutusmuotoja. Projekteissa
voidaan testata uusia ideoita ja toimintatapoja ennen
kuin ne otetaan osaksi yrityksen tai yhteisön vakiintuneita
toimintoja.
Rahoitusta haetaan lähes poikkeuksetta useasta lähteestä.
Tavallisimmin hankkeelle haetaan niin kutsuttu
päärahoittaja, joka rahoittaa hanketta yleisemmin
50–80 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Päärahoittajat
ovat yhä useammin Euroopan unionin eri rahoituslähteitä.
Isommalle hankkeelle päärahoittaja on
lähes välttämättömyys hankkeen hallinnoinnin ja rahaliikenteen
hoitamisen kannalta. Loppuosa rahoituksesta
on hankkeen omarahoitusosuutta, joka päärahoittajasta
riippuen koostuu monista eri palasista. Siinä
voi tai pitää olla kuntarahaa, muuta yksityistä rahaa
tai esimerkiksi mukana olevien hanketoimijoiden osallistumismaksuja.
Vaihtoehtoja rahoituksen järjestämiseksi
on lukemattomia. Eri rahoituslähteiden soveltuvuus
rahoituspalettiin on aina hyvä tarkastaa suoraan
hankkeen päärahoittajalta. Myös rahoittajat pitävät
huolen kokonaisuuden toimivuudesta ja kustannusten
realistisuudesta.
Mitä vähemmän rahoittajia hankkeella on, sitä helpommalla
hankkeen työntekijät pääsevät. Jokainen
rahoittaja vaatii nimittäin omat selvityksensä rahan
JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi
käytöstä, edustajansa hankkeen ohjausryhmään ja
luonnollisesti logonsa tiedotus -ja markkinointimateriaaleihin.
Myös tilitysten hoitaminen ja sääntöjen seuraaminen
on helpompaa, kun rahoittajien määrä on
pieni. Rahoittajien ja sääntöjen kanssa kannattaa aina
muistaa, että yhteiset pelisäännöt ovat olemassa kaikkia
osatoteuttajia varten. Ne on luotu helpottamaan
hankehallinnointia, ei hankaloittamaan sitä. Rahoittajien
tehtävänä ja haluna on rahoittaa hyviä hankkeita
ja hyviä ideoita. Tästä syystä on suositeltavaa käydä
rahoittajan kanssa keskusteluja hankkeen sisällöistä ja
toimintatavoista jo ennen rahoitushakemuksen jättämistä.
Näin hanke ja idea ovat rahoittajalle tuttuja, eikä
lisäselvitysten tarvetta päätösvaiheessa synny.
Satakuntamallisto-idean suunnitteluraha antoi resurssit
luoda hyvät neuvotteluyhteydet eri rahoittajiin,
yhteistyökumppaneihin, alan järjestöihin ja maakunnan
käsi- ja taideteollisuuskenttään. Ideasta paisui
hetkessä vyyhti, joka venyi joka suuntaan. Mallisto
säilyi kantavana ideana, mutta painopiste siirtyi
maakunnan taidekäsityöläisten toimintaedellytysten
18 19
parantamiseen, näkyvyyden kasvattamiseen, uudenlaisten
asiakkuuksien löytämiseen, ammatilliseen lisäkoulutukseen,
satakuntalaisten muotoilutuotteiden
saatavuuden parantamiseen sekä alan verkostojen
tiivistämiseen. Jalostunut idea sai mahdollisilta rahoittajilta
myönteistä palautetta. Rahoitus- ja hankehakemuksia
laadittiin yhteistyössä eri toimijoiden
kanssa. Satakuntamallisto-ideaa pompoteltiin Euroopan
aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maakunnan
kehittämisrahan (valtion rahaa) välillä. Lopulta
päädyttiin jälkimmäiseen. Osarahoitusta haettiin
Suomen kulttuurirahaston Satakunnan rahastolta.
Molemmat rahoittajat uskoivat hankkeeseen ja sen
kantavaan ideaan, ja kustannusten kattaminen onnistui
vain kahdella rahoittajalla hankkeen ensimmäisenä
toimintavuonna.
Toimivat sidosryhmät ja hyvät yhteistyökumppanit
muotoutuivat jo idean tässä vaiheessa. Rahoituksen
haku sitoutti eri toimijoita yhteisen päämäärän
saavuttamiseksi. Satakuntamallisto-idea sai
taakseen laajan verkoston, josta muutamina mainittakoot
raumalainen Lönnströmin taidemuseo,
Rauman Seudun Kehitys, Satakunnan käsi- ja taideteollisuusyhdistys,
Porin 450-juhlavuoden orga-
nisaatio, Luvata Pori Oy ja sen Porin Reposaaren
loma-asuntomessukohde, Vitamin.fi - hyvinvointialan
yritys sekä joukko satakuntalaisia muotoilijoita
ja muita kulttuurialalla toimivia kehittäjäpersoonia.
Ideointivaiheessa todettiin puute satakuntalaisen
muotoilualan ja sitä tiiviisti seuraavien toimijoiden
verkostoitumisessa. Tähän puutteeseen haettiin ratkaisua
prosessin seuraavassa vaiheessa eli käynnistyksessä.
SatakuntaMallisto-hanke perusti Satakuntaan
Muotoiluringin, jonka puheenjohtajuus
annettiin Satakunnan taidetoimikunnan läänintaiteilijalle.
Hyvin vapaamuotoisesti toiminut Muotoilurinki
kokosi yhteen satakuntalaisia muotoilusta
kiinnostuneita ja alalla työskenteleviä henkilöitä.
Ryhmän tehtävänä oli verkottaa alan ihmisiä sekä
välittää toimijoidensa kautta tietoa satakuntalaisen
muotoilun ja käsityökentän uusista tapahtumista ja
toiminnoista. Lisäksi ringin tärkeänä tehtävänä oli
toimia SatakuntaMallisto-hankkeen epävirallisena
asiantuntijafoorumina ja neuvonantajana. Rinki
on edelleen olemassa, mutta hankkeen päätyttyä
vuonna 2009 ei ringille ole toistaiseksi löytynyt halukasta
vetäjää.
JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi
20 21
Koordinoija
Koordinoijalla tarkoitetaan idean hallinnollista kotia,
paikkaa tai tahoa, jossa idea konkretisoituu
toiminnoiksi. Koordinoija tarvitaan, jos idea nähdään
hyväksi, kyllin laajaksi ja toteuttamiskelpoiseksi
ja ideasta lähdetään työstämään hankehakemusta.
Koordinointi muodostuu usein luovien alojen kompastuskiveksi.
Ideoita on paljon, mutta toteuttajia ei.
Idean jalostamisen kannalta on tärkeää, että hallinnointikysymys
nostetaan esille jo suunnittelutyön alkuvaiheessa.
Ilman kotia ideasta ei synny hankehakemusta.
Ilman kotia ei voida hakea rahoitusta. Ja ilman
rahoitusta idea jää pöydälle.
Rahoittajat asettavat projektin hallinnoijalle joitakin
vaatimuksia. Isoimmissa valtion tai EU:n rahoittamissa
hankkeissa hallinnoijalta vaaditaan kykyä suoriutua
projektin kaikista vaiheista. Hankkeen olisi hyvä istua
myös organisaation muuhun toimintaan luonnollisella
tavalla. On myös tahoja, joiden toiminta kulminoituu
erilaisten hankkeiden pyörittämiseen. Joskus rahoittajat
haluavat itse hallinnoida profiiliinsa sopivia
hankkeita.
Vaatimuksia synnyttävät myös hankkeen usein monimutkainen
rahaliikenne ja esimerkiksi projektihenkilöstön
palkkaaminen. Hallinnoijalla tulee olla riittävä
maksukyky raha-asioissa, koska useimmissa tapauksissa
rahat maksetaan tilille vasta toteutuneita kuluja
vastaan. Pienemmät yhdistykset voivat hoitaa väliaikaisen
rahoituksen lainarahalla. Joskus kunnat myöntävät
hankkeille halpakorkoista lainaa. Myös pankeilta
voi tiedustella lainoitusta. Rahoittajilla saattaa olla
kummallisilta tuntuvia ja monimutkaisia sääntöjä rahan
käytöstä, kuten mitä kuluja hankkeista korvataan ja mitä
ei. Nämä vaatimukset ja säädökset kannattaa ottaa
jo ideointivaiheessa tosissaan. Ilman kunnollista ja tarpeeksi
asiantuntevaa kotia hankkeen johtamisesta tulee
hankalaa.
Myös hanke voi asettaa kodilleen vaatimuksia. Hallinnoijan
toivotaan esimerkiksi edustavan samoja arvoja
kuin hanketoimijoiden. Siltä voidaan vaatia substanssiosaamista,
ja sen imagon on sovittava toteutettavalle
hankkeelle. Nämä ovat tärkeitä asioita, kun mietitään
mitä käyntikortissasi lukee ja mitä organisaatiota
kerrot edustavasi. Hallinnoijalta kannattaa vaatia
myös objektiivisuutta toimintakenttään.
Liian nurkkakuntainen ja muutamien toimijoiden varassa
oleva yhdistys ei välttämättä ole oikea koti koko
maakunnan taide- ja kulttuurielämään vaikutuksia hakevalle
hankkeelle.
Satakuntamallisto-idean koti vaihtui useaan otteeseen,
ennen kuin se oikea löytyi. Kun kaikkia osapuolia
tyydyttävä koti oli vihdoin löytynyt ja hallinnoimisen
esteinä mahdollisesti olevat asiat selvitetty, jäi
hanke odottelemaan rahoituspäätöksiä ja varsinaista
käynnistymistä. Samana päivänä, kun SatakuntaMallisto-hanke
oli tarkoitus käynnistää, selvisi että hankkeen
hallinnollista kotia oli vaihdettava. Satakunnan
taidetoimikunta ei käynyt hankkeen hallinnoijaksi ja
projektipäällikön työnantajaksi, koska valtion määräämät
henkilötyövuosimäärät olisivat ylittyneet. Pitkien
neuvotteluiden ja ikävän makuisen prosessin jälkeen
hanke saatiin lopulta käyntiin, tosin kaksi kuukautta
myöhemmin, kun oli suunniteltu. Aina hyvinkään
suunniteltu hallinnointi ei takaa mutkatonta käynnistämistä.
SatakuntaMallisto-hanke löysi lopulta hyvän
ja asiantuntevan kodin Porin yliopistokeskuksesta,
Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen
koulutusohjelmasta. Yliopistolla oli vankkaa
kokemusta hankkeiden hallinnoinnista sekä substanssiosaamista
käsityöhankkeista. Tästä oli hyvä jatkaa
käynnistysvaiheeseen.
Sillan heiluttajat
Siltaa heiluttavat monenlaiset tekijät. Pahimmat
vavahtelut tulevat ikuisilta epäilijöiltä ja ideoiden
murskaajilta. Näiden mukaan jokainen uusi idea
tuntuu kiveltä kengässä. He spekuloivat idean epäonnistumisella
ja pyrkivät peräännyttämään sinut ja
ideasi. Tästä ei kannata lannistua. On ajateltava, että
jokainen ei voi ymmärtää ideasi suuruutta, ja sinun
tehtäväsi on puskea eteenpäin siitä huolimatta.
Joskus yhteiskunnassa kuohuvat yleiset asiat voivat
vavisuttaa myös pieniä paikallistason ideoita ja hankaloittavat
niiden eteenpäin viemistä. Usein ongelmat
liittyvät taloudelliseen tilanteeseen tai ”väärään
aikaan”.
Sillan heiluttajia varten on hyvä laatia hankesuunnitelman
liitteeksi jonkinlainen riskikartoitus. Yksinkertaisemmillaan
se voi olla listaus siitä, mikä voi mennä
pieleen. Tämä osoittaa tietoisuutesi epäonnistumisen
mahdollisuudesta. Perinteinen riskianalyysi on swotanalyysi.
Nelikenttätaulukkoon listataan idean vahvuudet
(Strengths), heikkoudet (Weaknesses), mahdollisuudet
(Opportunities) sekä uhat (Threaths). Ideasta
voi myös piirtää mielikuvakartan (mind map), jolla testataan
idean kantavuutta erilaisten ongelmien edessä.
Valmistautumalla epäileviin kysymyksiin on idean takana
rauhallisempi seistä.
JUUREVAA! – VAihE 1: idEointi
Kuva: SatakuntaMallisto-hankeen ideointia mind mapin avulla. Emma Susi 2007.
22 23
”Hienoa, että satakuntalaisuutta tuodaan esille näin käsityönä.”
Poiminta julkistamisnäyttelyn asiakaspalautteesta 2008.
VAIHE 2: KÄYNNISTYS
Milloin hanke virallisesti käynnistyy, on veteen piirretty
viiva. Virallisuus voidaan määritellä myönteisen
rahoituspäätöksen saamisella, työntekijän palkkaamisella
tai vaikka ensimmäisellä julkisella tilaisuudella.
Itse käynnistystä voi edeltää vuosien työ. Hankeideat
saattavat odottaa pöytälaatikossa oikeanlaista
rahoittajaa. Taustatyötä tehdään vuosia, tähdätään
tiettyyn rahan jakoon ja tuodaan rahoittajan pöydälle
erittäin hyvin valmisteltu hankehakemus. Toisinaan
käynnistystä on valmisteltu vain muutama viikko.
JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys
Tällainen tilanne voi tulla eteen mielenkiintoisesta
rahoittajan ilmoituksesta jakaa rahaa omalle
toimialallesi. Rahajako voi synnyttää nopealla
aikataululla mitä kiinnostavimpia hankehakemuksia.
Tässä luvussa käydään läpi projektin käynnistämiseen
liittyviä toimintoja yleisellä tasolla. Lisäksi paneudutaan
SatakuntaMallisto-hankkeen aloittamiseen
liittyvään hakuprosessiin sekä muotoilijoiden
jurytysperiaatteisiin.
Marianne Friberg. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
24 25
Projektihenkilöstö ja
ohjausryhmän asettaminen
Kun myönteinen rahoituspäätös on hankkeelle saatu,
voi toiminta käynnistyä ja kuluja alkaa muodostua. Viimeistään
tässä vaiheessa hankkeelle haetaan työntekijä.
Usein hakuprosessi käynnistetään jo aikaisemmin
ja työnhakuilmoituksessa paikka osoitetaan ehdolliseksi
myönteiselle rahoituspäätökselle. Palkattu työntekijä,
tai isoimmissa hankkeissa työntekijät, mahdollistaa
hankkeeseen suunnitellut toiminnot.
SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeeseen
valittiin julkisella haulla projektipäällikkö.
Muita henkilöstökuluja ei ollut. Yliopiston tutkintoopiskelija
teki hankkeeseen projektisihteerin töitä
muutaman kuukauden ajan sisällyttäen tämän opintoihinsa.
Useimmissa hankkeissa on jo hakuvaiheessa määriteltävä
ohjausryhmän kokoonpano, jonka rahoittaja hyväksyy.
Ohjausryhmässä on oltava edustajat hankkeen taustaorganisaatiosta,
rahoittajista, tärkeimmistä yhteistyökumppaneista
sekä mielellään myös hankkeen kohderyhmän
edustaja. Ohjausryhmä valvoo muutaman kerran vuodessa
hankkeen toimintoja, seuraa projektin etenemistä,
tarkistaa budjetin, hyväksyy mahdolliset muutokset
toiminta- ja kustannussuunnitelmiin sekä lopulta virallisesti
päättää hankkeen. Projektin alkajaisiksi ohjausryhmä
kutsutaan koolle järjestäytymis- ja aloituskokoukseen.
Ryhmälle valitaan puheenjohtaja ja sihteeri. Kokouksista
laaditaan muistiot.
Ohjausryhmä ei päätä hankkeen sisällöistä eikä juuri
puutu niihin. Sen sijaan ohjausryhmän rinnalle voidaan
perustaa esimerkiksi projektiryhmä, johon kutsutaan
hankkeen sisältöjä tuntevia ammattilaisia.
SatakuntaMallisto-hankkeen tueksi perustettiin Muotoilurinki.
Ohjausryhmän jäsenillä ei myöskään ole
henkilökohtaista vastuuta hankkeen etenemisestä tai
mahdollisten rahoitusongelmien hoitamisesta.
Asiantuntijapalvelut
Projekteissa voi olla myös ostopalveluiden kautta hankittua
asiantuntijuutta käytössä. Nämä tahot kilpailutetaan
ja ne tukevat projektin tavoitteita valjastamalla
projektin käyttöön oman osaamisensa, ilman
että he ovat projektin työntekijöitä. Heidän kanssaan
luodaan yksityiskohtaiset sopimukset työn sisällöstä
ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Valmiita sopimuspohjia
ei juuri ole ja sopimukset onkin laadittava aina
tarpeita vastaaviksi. Taidepainotteisissa kehittämishankkeissa
sopimusten laatiminen on erittäin tärkeää,
jo pelkästään immateriaalisten oikeuksien jakamisen
vuoksi. Sopimukseen tulee kirjata ainakin sopijaosapuolet,
aikataulu, tarkka työsuunnitelma menetelmineen,
palkkio, maininta muiden kulujen maksamisesta,
oikeuksien jakautuminen/siirtyminen sekä sopimuksen
purkamista koskevat ohjeet. Ennen allekirjoittamista
sopimus on syytä luetuttaa esimerkiksi projektin taustaorganisaation
lakimiehellä epäselvyyksien välttämiseksi
ja minimoimiseksi.
SatakuntaMallisto-hankkeeseen valittiin hyvin aikaisessa
vaiheessa projektin ja tulevan malliston graafisesta
ilmeestä vastaava mainostoimisto. Mainostoimistolle
lankesi iso sarka luoda satakuntalaisen
taidekäsityömalliston konsepti ja visuaalinen ilme yhteistyössä
projektipäällikön kanssa. Suunnittelutyössä
kuunneltiin myös tuotekehitysvalmentajaa sekä malliston
tekijöitä. Työ tehtiin pääasiassa jo ennen malliston
valmistumista, vaikka koko konsepti lanseerattiin
samaan aikaan. Mainostoimisto valittiin kilpailutuksen
kautta. Itse hinnan lisäksi tämän kaltaisessa hankkeessa,
jonka päätavoitteena oli malliston lanseeraus
JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys
ja siihen liittyvän brändin luominen ja kehittäminen,
myös toimiston referensseillä ja muilla suosituksilla oli
iso osansa valintaprosessissa. Yhteistyö projektipäällikön
kanssa oli tiivistä, joten sen sujuminen henkilötasollakin
oli oleellista.
SatakuntaMallisto-hankkeessa projektipäällikön ja
graafisen suunnittelijan lisäksi keskeisessä asemassa
oli myös malliston tuotekehitysvalmentaja. Hän vastasi
malliston tuotekehitystyöpajoista, koordinoi mallistokokonaisuuden
syntyprosessia ja vastasi siten malliston
lopullisesta kokoonpanosta. Vastaava muotoilija
valittiin myös kilpailutuksen pohjalta. Projektipäällikkö
laati tarjouspyynnön, mikä sisälsi ehdotuksen suuntaa
antavan tuotekehitysprosessin sisällöksi. Valintaa
ohjaili referenssien lisäksi hinta sekä tuotekehitystyöpajojen
toteutuskelpoisuus. Tärkeää oli saada kokonaisuuden
kannalta paras mahdollinen henkilö. Sekä
graafinen suunnittelija että tuotekehitysvalmentaja
olivat keskeisessä roolissa hankkeen ensimmäisenä
toimintavuonna. Ilman heitä JUUREVA olisi aivan erilainen.
Kokonaisuuteen vaikuttivat näiden lisäksi mukaan
valitut muotoilijat, heidän näkemyksensä, tuotantonsa
taso ja materiaalinen kirjo.
26 27
Hakuprosessi
SatakuntaMallisto-hankkeeseen oli julkinen ja avoin haku.
Haku hankkeeseen ja tuotekehitysprosessiin tapahtui
helmi-maaliskuussa 2008. Hankkeesta ja siihen liittyvästä
hausta järjestettiin infotilaisuus, johon osallistui mukavasti
projektista kiinnostuneita muotoilijoita ja käsityöläisiä
maakunnan sisältä. Hausta tiedotettiin myös maakunnan
sanomalehdessä ja alan yhdistyksen lehdessä. Lisäksi
hankkeelle avattiin heti rahoituspäätöksen jälkeen väliaikaiset
kotisivut, jotta hakuun liittyvä materiaali saatiin
siirrettyä sinne. Näin voitiin mainostaa vain hankkeen kotisivua.
Hakujulistusta ja hakuasiakirjoja lähetettiin myös
maakunnan kuntakeskuksiin, alan toimijoille, kouluille, yhdistyksille
sekä kymmenille yrittäjille, joiden uskottiin kiinnostuvan
projektista.
Muotoilurinki-foorumi laati hakuasiakirjat projektipäällikön
taustapaperin pohjalta. Näin haussa pyrittiin
ottamaan huomioon mahdollisimman monet tekijät.
Hakujulistuksessa peräänkuulutettiin Satakunnassa
työskenteleviä käsi- ja taideteollisuusalan ammattilaisia.
Projektin kimmokkeita olivat hankkeen tarjoama liiketoimintatuki,
tuotekehitystuki, uudet verkostot, näkyvyys ja
tunnettuus. Mukaan haettiin ammattilaisia luomaan maakunnan
omaa taidekäsityökonseptia SatakuntaMallistoa.
SatakuntaMallisto-hankkeen tavoitteet:
1. satakuntalaisen taidekäsityön näkyvyyden ja
saatavuuden edistäminen, niin alueellisesti
kun valtakunnallisestikin
2. maakunnassa toimivien taidekäsityöläisten
toimintamahdollisuuksien parantaminen
3. tehokkaan tuoteperhekonseptin luominen
4. verkostoituminen ja maakunnan
taidekäsityön tuominen tehokkaammin esille
merkittävien tapahtumien yhteydessä niin
maakunnassa kuin valtakunnallisestikin
5. yritysyhteistyön käynnistäminen.
Hakujulistusta täydensi hakuasiakirja. Hakijoita pyydettiin
jättämään ehdotuksia yksittäisistä tuotteista
tai konsepteista, jotka voisivat olla osa satakuntalaista
taidekäsityömallistoa. Materiaali oli vapaa. Erityisesti
toivottiin luonnonmateriaaleja sekä paikallisesti
tuotettuja materiaaleja. Tuote-ehdotusten lisäksi jokaisen
hakijan oli täytettävä perustietolomake, jossa
kysyttiin henkilö- ja yritystietojen lisäksi henkilön
odotuksia ja toiveita hanketta kohtaan sekä pyydettiin
määrittelemään oma osaaminen suhteessa hankkeen
tavoitteisiin.
JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys
Hakuasiakirjassa hahmoteltiin malliston alustavia teemoja,
jotka myöhemmässä vaiheessa päätettiin unohtaa
rajaavina tekijöinä: Satakunnan historia ja perinne,
arki ja hyvinvointi (esim. astiat, keittiö- ja kylpytekstiilit,
arkisiin askareisiin soveltuvat tuotteet), juhla ja
fantasia (esim. korut, taidetekstiilit, erityisesti kuparia
sisältävät tuotteet) sekä kierrätys ja kestävä kehitys
(kierrätysmateriaalien käyttö, tuunaus, tee se itse
-pakkaukset).
Toiveiden mallisto olisi:
1. monipuolinen (kovat ja pehmeät materiaalit,
monenlaiset asiakasryhmät)
2. ekologinen (luonnonmateriaalit ja paikallisesti
tuotetut materiaalit)
3. tarinallinen, kiinnittyminen maakuntaan
(”sata tarinaa arkeen ja juhlaan”)
4. pääasiallisesti käsityömäiseen
sarjatuotantoon soveltuva
5. ainutlaatuinen (osa tuotteista voi olla esimerkiksi
yrityslahjoiksi suunnattuja uniikkeja piensarjoja)
6. maantieteellisesti kattava (jos relevanttia)
28 29
Valinta
Hakemuksia saapui määräaikaan mennessä 28 kappaletta.
Alun perin tarkoituksena oli ottaa mukaan 5–10
muotoilijaa. Mukaan valikoitui asiantuntijoiden lausuntojen
perusteella lopulta 11 muotoilijaa. Malliston
julkistamisen aikaan matkasta oli tippunut kaksi yrittäjää,
joten lopullisessa JUUREVA-mallistossa mukana
on yhdeksän yritystä.
Jurytyksen jälkeen. Kuva: Paola C. Viancha 2008.
Valinnan teki tehtävään pyydetty asiantuntijaraati
eli jury. Muotoilurinki teki ehdotuksensa juryn kokoonpanosta.
1 Raati työskenteli intensiivisesti yhden
työpäivän käyden läpi kaikki 28 hakijaa ja heidän
tuote-ehdotuksensa. Jos aikaa olisi ollut enemmän,
olisi raadin työtä helpottanut perusteellisemmat etukäteisvalmistelut.
Jurytykseen tulevat työt olisi voitu
kuvata ja hakemuksista tehdä yhteenvedot, jotka olisi
toimitettu juryn jäsenille etukäteen. Asiantuntijat
olisivat tällä tavoin saaneet luoda oman käsityksensä
hakijoiden tasosta jo ennen varsinaista jurytyspäivää.
Jokainen hakija pisteytettiin ja lopuksi hakijat laitettiin
järjestykseen.
1 Juryn kokoonpano: Satakunnan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen
toiminnanjohtaja Hanna-Leena Rossi, Vammala /
Taideteollisuusyhdistys Ornamo ry:n jäsenen, muotoilija Antti-Pekka
Levanto, apDesign Oy, Pori / hankkeen yhteistyökumppani, Vitamin.
fi -yrityksen tj. Marika Goman, Pori / Taideteollisuuden Laatumerkin
Development Manager Heli Hirvonen, Ikaalinen. Lisäksi raatiin
kutsuttiin hankkeeseen jo kiinnitetty tuotekehitysvalmentaja TaM,
muotoilija Paola Cabrera Viancha, Helsinki. Raadin sihteerinä ja
esittelijänä toimi hankkeen projektipäällikkö FM Emma Susi, Pori.
Asiantuntijaraadin päätöksiä ohjasivat etukäteen laaditut
arvosteluperusteet:
• designin innovatiivisuus
• toteutuskelpoisuus
• kaupallistamismahdollisuudet
• soveltuvuus osaksi mallistoa
• satakuntalaisen alkuperän näkyminen
Kuusihenkinen jury laati kirjallisen lausunnon jokaiselle
hakijalle. Tästä saatiin hankkeeseen pyrkijöiltä
paljon kiitosta. Ammattilaisraadin ilmainen palaute
omasta tuotannosta on toivottua, mutta harvinaista
herkkua. Lausunnoissa käytiin läpi ehdotettavan
tuotteen hyvät ominaisuudet, mutta myös kehittämistä
vaativat piirteet. Tämän pohjalta perusteltiin tekijän
mukaan pääsy tai karsiutuminen.
Lausunnon lisäksi jokaiselle hakijalle lähetettiin juryn
laatima kirje. Tässä käytiin läpi valintaprosessia,
kerrattiin haku -ja valintakriteerit sekä annettiin yhteenvetoa
hakijoista (sukupuoli -ja ikäjakauma, kou-
JUUREVAA! – VAihE 2: käynnistys
lutustaso, kotipaikka ja käsityöala). Mukaan valituille
muotoilijoille lähetettiin myös hankkeen ensimmäisen
vuoden alustava aikataulu sekä muita hankkeeseen
liittyviä käytännön ohjeita.
Päätöksenteko ei ollut helppoa ja asiantuntijaraadin
piti ottaa huomioon monia kriteerejä valintaa tehdessään.
Myös hankkeen aikana palattiin hakemuksiin.
Niistä tarkastettiin esimerkiksi kunkin tekijän perimmäisiä
syitä olla mukana hankkeessa. 11 yrityksestä
yhdeksän jaksoi loppuun asti. Kaksi yrittäjää luopui
paikastaan projektissa ennen malliston lanseerausta.
Muiden kohdalla valinta oli osunut oikeaan. Vaikka
motivaatiota saatiin välillä etsiä ja aikaa projektin
toiminnoille hakea, koen projektipäällikkönä, että jury
teki aikanaan oikeita valintoja. Monia hyviä käsityöläisiä
jäi silloin valinnan ulkopuolelle ja jatkossa toivon,
että heistä aktiivisimmat löytävät tiensä jollakin tapaa
JUUREVA-yhteisöön.
30 31
”Satakuntalaiset käsityöläiset tekivät
muotoiluhistoriaa. Satakuntalainen
design mallistoksi.”
Satakunnan Kansa 26.9.2008
VAIHE 3: MÄÄRITTELYT
SatakuntaMallisto-hankkeessa palattiin käynnistysvaiheen
jälkeen syvemmin tulevan ”Satakuntamalliston”
lähtökohtiin, juuriin. Virallisten hakuprosessien jälkeen
tuotekehityshankkeella oli projektipäällikkö, tuotekehitysvalmentaja,
graafi nen suunnittelija sekä 11
motivoitunutta taidekäsityöyrittäjä valmiina intensiiviseen
toteutusvaiheeseen.
Kun hanke käynnistyy ja yhteistyön muotoja aletaan
luoda, on tarkoituksen mukaista keskustella laajemmin
yhteisistä päämääristä. SatakuntaMallisto-hankkeessa
tämä tarkoitti yhteistä ymmärrystä siitä, mitä
JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt
satakuntalaisuudella ja paikallisuudella tarkoitetaan.
Keitä me olemme ja miten tekijäidentiteetit todentuvat
tuotteissa ja miten taas tuoteidentiteetit todentuvat
yhteisessä ”Satakuntamallistossa”? Näihin kysymyksiin
palattiin koko hankeprosessin aikana. Uskon, että
välillä raskas ja melko abstraktilla tasolla liikkunut
identiteettikeskustelu antoi lujan pohjan JUUREVAmallistolle.
Perustukset eivät horjuneet missään prosessin
vaiheessa ja niihin oli hyvä tukeutua koko kahden
vuoden ajan, ja vielä projektin päättymisenkin
jälkeen.
32 Jan Torstensson. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
33
Paikallisuus
JUUREVA – satakuntalaista muotoilua on paikallisperinteestä
inspiraationsa saanut taidekäsityömallisto.
Tämä ei ole itsestään selvää. Mallisto olisi voinut
hakea teemansa yhtä hyvin tulevaisuudesta, kierrätyksestä
tai rakentua yhden materiaalin varaan. Satakunnassa
oli halu toteuttaa taidekäsityömallisto, jonka
lähtökohtana oli Satakunnan historia ja perinteet.
Vaikka maakuntarajat eivät enää ole muuttumattomia
ja toimivat lähinnä operatiivisina työkaluina, oli rajaus
tässäkin tapauksessa varsin toimiva ja perusteltu lähtökohta.
Mallistoa tekemään haettiin henkilöitä, jotka
toimivat malliston toteutusaikana maakunnan rajojen
sisällä.
Ennen kuin tuotekehityshankkeen tuloksena syntynyt
mallisto oli julkistettu, puhuttiin maakunnan sisällä
yleisesti ”satakuntamallistosta”. Taidekäsityömalliston
nähtiin ammentavan satakuntalaisuudesta, paikallisuudesta.
Tematiikka ei sinänsä ole mitään uutta,
koska taidekäsityössä ja muotoilussa inspiraatio tuotteiden
sisältöihin, muotokieleen tai tarinallisuuteen
kumpuaa verraten usein paikallisesta kulttuuriperin-
nöstä. 2 Satakunnassa odotettiin ”oman” taidekäsityömalliston
valmistumista.
Kirjoittajalta ja malliston tuottajalta kysyttiin usein,
miten ”se satakuntalaisuus” oikein näkyy mallistossa.
Syntyperäiselle vakkasuomalaiselle kysymys on
kiinnostava. Tähän ei voi antaa tyhjentävää vastausta.
Jokainen tulkitsee tuotteiden satakuntalaisuuden
omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan. Joissakin
sarjoissa ja tuotteissa se on helpompaa ja osoittavampaa.
Osassa tuotteissa satakuntalaisuus kumpuaa siihen
vaikuttaneista taustatekijöistä. Satakuntalaisuutta
on myös se, että jokainen JUUREVAn tekijä työskentelee
ja asuu maakunnassa. He ammentavat tuotteisiin
ideoita omasta lähiympäristöstään, sen historiasta ja
perinteistä.
Paikallisuus näkyy nyansseina, ei leimallisina merkkeinä,
kuten karhunpääaplikaationa tyynyssä. Satakuntalaisuus
on tässä yhteydessä hienovaraisempaa. Asiakkaalle
ja tuotteen loppukäyttäjälle tuote merkitsee
usein muuta, kuin tuotteen tekijälle. Satakuntalaisuus
2 Satakunnassa aiheesta on kirjoittanut mm. Susi (2006): Muotoiltu
Satakunta. Paikallisperinne taidekäsityöläisten työkaluna (pro gradu
-tutkielma).
saattaa muuttua suomalaisuudeksi, paikallisuus koko
Suomea koskevaksi tematiikaksi. Tulkintojen monialaisuus
ei tee yksittäisestä tuotteesta tai mallistosta yhtään
merkityksettömämpää, päinvastoin. Kansainvälisestä
näkökulmasta on etu, että paikallisuuden merkit
tunnistetaan suomalaiseksi käsityöosaamiseksi.
JUUREVA-mallistossa satakuntalaisuutena voidaan
pitää sitä, mitä tuotteen tekijä siitä kertoo tai toteaa.
Tekijä voi sanoa, että sain inspiraation tekstiilien painokuvioon
satakuntalaisesta koivumetsästä. Tämä on
hänen tulkintansa satakuntalaisuudesta ja omasta lähiympäristöstä.
Asiakas tulkitsee tuotteen tematiikan
omasta kokemusmaailmastaan käsin. Tuote voi olla
asiakkaan mielestä ote satakuntalaisesta koivumetsästä,
tai se voi muistuttaa lapsuuden kesistä keskisuomalaisessa
kylässä. Tästä syystä satakuntalaisuuttakaan
ei voi tyhjentävästi määritellä.
Asiakkaan tulkintaa voi, ja on usein tarpeellistakin
ohjailla markkinointiviestinnällä. Tätä kutsutaan myös
tuotteen paketoimiseksi ja konseptin rakentamiseksi.
Kotimaan markkinoilla tekijän ja tuotteen kotia voi
nostaa esille monin tavoin esimerkiksi tuotemerkin,
JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt
34 35
Kahden ensimmäisen työpajan aikana oltiin perimmäisten
kysymysten äärellä. Kuva: Emma Susi 2008.
Craft IS a design business. Kuvassa Paola C. Viancha.
Kuva: Emma Susi 2008.
identiteettikuvaston ja tuotteisiin liitettyjen tarinoiden
avulla. Tuotteet tarinallistetaan ja niille luodaan merkityksellinen
sielu ja identiteetti. Tämä kaikki välittyy
asiakkaalle.
JUUREVAn kohdalla satakuntalaisuutta ja Satakuntaa
nostettiin esille malliston visuaalisessa ilmeessä,
se oli myös konseptin rakentamisen peruslähtökohta.
JUUREVAsta pyrittiin luomaan satakuntalaisen taidekäsityöosaamisen
lippulaiva ja Satakunnasta haluttiin
herätellä vahvan käsityöosaamisen maakuntaa. JUU-
REVAsta tehtiin brändi, joka perustuu käsityöosaamiseen,
yhteisiin arvoihin, paikallisuuteen sekä satakuntalaiseen
kulttuuriperintöön.
Visio
Minkä tahansa hankkeen projektisuunnitelmassa
määritellään hankkeen visio: mitä asiaa projektilla
pyritään muuttamaan ja/tai mihin ongelmiin sillä
haetaan ratkaisuja? Visiossa määritellään, miltä
maailma näyttää hankkeen jälkeen. Vision määrittely
ja sitä kautta hankkeen vaikutusten arviointi on
tärkeää. Tämä antaa oikean suunnan tekemiselle ja
ohjaa toimintoja päämäärätietoisesti kohti visiota
tukevia ratkaisuja.
Taidepainotteiset kehittämishankkeet ovat usein hyvin
toteutuskeskeisiä, ja kehitettäviä asioita on kirjattu
suunnitelmaan useita. Koska tekemistä on paljon ja resurssit
usein niukat, kannattaa pitää kirkkaana mielessä
hankkeelle luotu visio. Tuulen on hyvä antaa kuljettaa
tiettyyn pisteeseen asti, tämä antaa reagointivapauden
yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja mahdollistaa
ajankohtaisiin teemoihin tarttumisen. Tuuli ei saa kuitenkaan
ohjailla liikaa. Taidepainotteiset kehittämishankkeet
eivät tarkoita päämäärätöntä haahuilua eivätkä ”pienen
kivan jutun” kanssa puuhastelua. Visio ei myöskään tarkoita
samaa kuin tavoitteet. Projektissa on tavoitteita, joihin
päästään toimenpiteillä. Oikeat tavoitteet mahdollistavat
ennakoidun vision toteutumisen tai ainakin lähelle
pääsemisen.
SatakuntaMallisto-hankkeen tärkeimpänä visiona oli
luoda satakuntalaisen taidekäsityön konsepti ja tätä
kautta parantaa maakunnan käsityöyrittäjien työskentelyedellytyksiä
sekä kasvattaa alan arvostusta
Satakunnassa. Hanke suuntasi kohti vision toteutusta
edellisessä luvussa kerrottujen tavoitteiden kautta.
Keskeistä tavoitteiden saavuttamiseksi oli intensiivinen
koulutusjakso. Ensimmäisenä toimintavuonna
koulutukset painottuivat tuotekehitykseen ja yhteisen
konseptin rakentamiseen, toisena vuonna yleisempiin
luovien alojen yrittäjien kipukohtiin.
JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt
36 37
Perusta
Hankkeen ensimmäisen kaksipäiväisen tuotekehitystyöpajan
tavoitteena oli tutustua ryhmän jäseniin sekä
luoda ymmärrys toisten tuotteista ja tuoteidentiteeteistä.
Työpajoissa keskusteltiin tuotteiden arvomaailmasta,
niiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista.
Lisäksi pohdittiin, mitä satakuntalaisuudella tarkoitetaan.
Onko sitä? Miten se ilmenee muotoilutuotteissa
ja niiden tekijöissä? Lisäksi avattiin mallistoidentiteetin
3 ja tekijäidentiteetin 4 käsitteitä. Pohdimme,
mitä käsitteillä tarkoitetaan, miten ja kenen toimesta
niitä määritellään. Kävimme vilkasta keskustelua siitä,
miten tuoteidentiteetit todennetaan tuotesarjoihin ja
miten jokaisen oma identiteetti saa ja voi näkyä yhteisessä
mallistokokonaisuudessa.
3 mallistoidentiteetillä tarkoitetaan tässä koko malliston yhteisesti
kantamaa identiteettiä, mallistoa kokoavaa punaista lankaa. Tähän
sisältyy itse tuotteiden lisäksi koko mallistoa kannattavat arvot,
malliston graafinen ilme ja käytössä oleva kuvamateriaali.
4 tekijäidentiteetillä tarkoitetaan tekijöiden omaa persoonaa,
identiteettiä, joka on olemassa, vaikka yhteistä mallistoa
tuotetaankin. Tekijät haluttiin nostaa vahvasti esille ja korostaa heidän
ainutlaatuisuuttaan ja yksilöllistä osaamistaan.
Tämän tyyppisen malliston tuotekehityksessä on
otettava huomioon sekä jokainen erikseen että yhdessä.
Yhteinen mallisto ja siihen tehty tuotesarja
on vain yksi, mutta erittäin tärkeä osa yrittäjän
tuotantoa. Se ei kuitenkaan ole koko elämä. Jokaisella
yrittäjällä on oma vahva taiteilijapersoonansa
sekä tapansa tehdä ja olla esillä. Kun erilaisia persoonia,
materiaaleja ja toimintatapoja on yhdeksän,
on todellinen haaste kutoa siitä yksi yhteinen
peitto.
Malliston identiteetin rakennuspalikoiksi ja yhteisiksi arvojen metaforiksi hahmottuivat:
1. Juurevuus
Tähän liittyivät käytettävät materiaalit. Tuotannossa
olevien tuotteiden koettiin olevan kautta linjan hyvin
”materiaalisia” ja maanläheisiä. Materiaalit ovat vahvasti
läsnä. Niissä on käytetty luonnonmateriaaleja. Myös
värimaailma on maanläheinen.
2. Ajattomuus
Tuotteiden koettiin olevan sukupuolettomia ja soveltuvan
sekä miehille että naisille. Tuotteet ovat muotokieleltään
selkeitä ja graafisia. Satakuntalaiset käsityötuotteet
edustavat suunnittelua, mikä kestää aikaa.
Arvoja, arvostuksia ja identiteettejä purettiin osiin ensimmäisessä
työpajassa. Apuna oli ulkopuolisia kommentaattoreita,
joiden joukossa oli alan opiskelijoita,
ammattilaisia, hankeihmisiä sekä ystäviä. Jokaisen
muotoilijan tuotteet käytiin ryhmissä läpi. Samalla
kirjattiin ylös tuotteiden vahvuuksia ja erikoispiirteitä
sekä niitä arvoja ja tunnelmia, joita tuotteet kommentaattoreissa
herätti. Seuraavan päivän työpajassa
kommentit purettiin osiin. Osista yritettiin koota yhteneväistä
kokonaisuutta.
3. Rehellisyys
Tuotteet saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa
vaatimattomilta, mutta ne ovat vahvoja. Tuotteet eivät
kosiskele ja niihin on kätkettynä huumoria. Tuotteet
edustavat pehmeitä arvoja ja ovat rehellistä, paikallista
muotoilua.
Tämän perusteella satakuntalaisesta
taidekäsityömallistosta haluttiin:
1. juurevan rouhea
2. muotokieleltään graafisen ajaton ja
3. muotoilultaan rehellistä ja vahvaa käsityötä.
Tiivis työpajatyöskentely toimi tehokkaana suunnitteluprosessin
käynnistäjänä. Mitään ajatuksia ei tyrmätty
ja jokaista kannustettiin rohkeisiin tulkintoihin ja
ennakkoluulottomiin avauksiin. Ryhmälle työskentelytapa
oli selvästi uusi, mutta siihen päästiin sisälle varsin
nopeasti. Taidekäsityöläiset ovat vahvoja persoonia,
joilla on oma yksilöllinen tulkintansa maailmasta.
Muiden näkemyksiä ei olla totuttu ottamaan mukaan
suunnitteluprosessin. Eikä omia näkemyksiä oltu totuttu
jakamaan muiden kanssa. Toisten tonteille hivuttauduttiin
pikkuhiljaa ja omalta mukavuusalueelta
uskallettiin lähteä kohti uudenlaisia valtauksia.
Tulevan malliston kulmakivien toivottiin löytyvän työpajatyöskentelyn
avulla. Tähän myös päästiin. Melko
nopeasti alkoivat muotoutua ne arvot, tematiikat, värit
ja hajut, joihin satakuntalainen taidekäsityömallisto
nojaa. Pohjatyö haluttiin tehdä yhdessä. Haasteellisen
työstä teki yksitoista erilaista tuotemaailmaa,
materiaalia ja mielipidettä. Malliston kannalta perusteellinen
pohjatyö oli kannattavaa. Tämä kantoi hedelmää
hankkeen loppuun asti.
JUUREVAA! – VAihE 3: määRittElyt
38 39
”JUUREVA kertoo satakuntalaisista perinteistä käsityön ja taiteen avulla. Mallistossa näkyy
selkeästi tuotantoprosessien fi losofi a - kunnioitus entisaikojen menetelmiä kohtaan. Jollei
tuotanto puhuttele vanhoja traditioita, tekee tuote sen itsessään.”
Katkelma irokoo-blogin artikkelista ”Satakunnan juuret” 14.9.2009, www.irokoo.fi .
VAIHE 4: TOTEUTUS
Hankkeen aikana toteutettavat toimenpiteet kirjataan
projektisuunnitelmaan. Tämän lisäksi projektipäällikön
kannattaa tehdä itselleen ja hankkeen muita
työntekijöitä varten yksityiskohtaisempi toteutussuunnitelma
aikatauluineen. Hankkeesta riippuen
vaiheistuksen voi laatia toimintapohjaisesti, neljännesvuosittaiseksi
tai vaikka kuukausisuunnitelmaksi.
Toteutuksen kaikki vaiheet on syytä elää etukäteen.
On hyvä arvioida, mitä mahdollisuuksia toimenpiteillä
saavutetaan, mitkä ovat tulevia huippuhetkiä, riskejä
ja mahdollisia epäonnistumisia. Etukäteisarviointi
toimii tehokkaana sparraajana koko toteutusorganisaatiolle.
Saavutettuja välietappeja kannattaa
juhlistaa. Olisi hyvä nauttia hetken työn hedelmistä,
jotta virtaa riittää taas seuraavan etapin saavuttamiseen
ja kokonaiskuvan hallitsemiseen.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
Näyttelytoiminta ja muotoilijoille räätälöity täydennyskoulutuspaketti
tukevat edellisiä. 5 Konseptin rakentamisen
prosessia kommentoi malliston graafi nen suunnittelija,
valokuvaaja Heidi Valtonen Vida Designista.
Konseptisuunnittelun kohdalla pohditaan lyhyesti
siihen liittyviä mielikuvan sekä brändin käsitteitä. Luvussa
käsitellään tarinallisuutta yleisessä kontekstissa,
mutta myös tuote- ja tekijätarinoiden kautta.
Tässä luvussa käsitellään SatakuntaMallisto-hankkeen
keskeisimmät toimenpiteet: tuotekehitystyö, konseptin
rakennus sekä mediasuhteet.
5 Julkistamisnäyttelyn jälkeen isompia myyntinäyttelyitä ja eivuorovaikutteisia
”vitriininäyttelyitä” pidettiin julkistamisvuonna
yksi ja seuraavana vuonna viisi. Näiden lisäksi ryhmä osallistui
usempaan valtakunnalliseen tapahtumaan sekä Habitare 09 messuille
Helsingissä. Ensimmäisenä vuonna ryhmä osallistui lisäksi kolmeen
joulumarkkinatapahtumaan. Täydennyskoulutus painottui vuonna
2008 tuotekehitystyöhön. Lisäksi järjestettiin yksi työpaja yritysilmeen
laatimisesta sekä yksi hinnoittelusta. Vuonna 2009 järjestettiin
kolmipäiväinen täydennyskoulutussarja teemalla Menestyvän
40 Annamari Salmi. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
muotoiluyrityksen avaimet.
41
Tuotekehitys
Tuotekehitys oli keskeinen osa SatakuntaMallisto-projektia.
Koulutusjakso oli intensiivinen, työläs ja nopea.
Muotoilualan ammattilaiset arvioivat yhden tuotteen
tuotekehityksen kestävän kokoaikaisesti työskennellen
kuudesta kuukaudesta vuoteen. JUUREVA-mallisto
joutui tyytymään ensimmäisen vuoden aikana
kuuteen kuukauteen ja kuuteen työpajaan. Tältä osin
voidaan sanoa, että tuotekehityskoulutus/valmennus
oli nimenomaan käsityöläisiä tukevaa toimintaa. Suurin
osa työstä tehtiin työpajojen ulkopuolella, omissa
työtiloissa. Kenenkään kohdalta ei lähdetty luomaan
tuotesarjaa 0-pisteestä. Variaatioita puolen vuoden
aikana esiteltiin toki monia, ja lopullinen tuotesarja
saattoi olla aivan erilainen kuin lähtöasetelmissa.
JUUREVA-yrittäjät tekivät valtavasti työtä ja tässä
koulutusjaksossa heidän ammattitaitonsa todella
pantiin koetukselle.
Tuotekehityksen päävastuu yhdessä projektipäällikön
kanssa oli Paola Cabrera Vianchalla. Viancha on
valmistunut teolliseksi muotoilijaksi Kolumbiassa sekä
taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta
Helsingistä. Parhaillaan hän työstää väitöskirjaa Aaltoyliopiston
muotoiluosastolle. Vianchan valinnan tehtä-
vään ratkaisi hänen hyvät referenssit ja kokemukset,
joita hän on kerännyt erityisesti kolumbialaisten käsityöläisten
kanssa. Tuotekehityksen pääkieli oli englanti,
mikä toi oman haasteensa työskentelyyn.
Työpajoissa perehdyttiin mm. malliston ja satakuntalaisuuden
määrittelyyn, satakuntalaiseen identiteettiin
ja arvomaailmaan, yrityskuvan rakentamiseen ja markkinointiviestintään,
hinnoitteluun, design-prosessin
ymmärtämiseen, rakentavan palautteen antamiseen ja
vastaanottamiseen, uusien tuotteiden suunnitteluun ja
työstämiseen, vanhojen tuotteiden edelleen kehittämiseen
sekä yhteisen mallistokonseptin rakentamiseen.
Teemoja ja tehtävää oli paljon. Työpajojen lisäksi töitä
tehtiin kovasti omissa työtiloissa ja verstaissa, joihin
sekä projektipäällikkö että tuotekehitysvalmentaja saivat
tutustua. Tämä oli tärkeää, jotta henkilökohtaista
aikaa / yrittäjä saatiin annettua. Ensiarvoisen tärkeää
oli nähdä käsityöläisten työskentelyprosessit sekä nähdä
missä ja miten he työskentelevät.
Vuoden 2009 aikana tuotekehitystyö jatkui pienimuotoisempana.
Keväällä 2009 pidettiin yksi uusien
JUUREVA-tuotteiden valintatilaisuus. Ulkopuolisista
asiantuntijoista koostunut jury 6 valitsi ehdotusten ja protomallien
perusteella viisi uutta tuotetta JUUREVA-mallistoon.
Lokakuussa pidettiin SatakuntaMallisto-hankkeen viimeinen
täydennyskoulutuspäivä, teemalla JUUREVAn arviointi- ja jatkotuotekehitys.
Työpajan veti muotoilija/toimitusjohtaja Antti-
Pekka Levanto, apDesignista, Porista. Tilaisuudessa arvioitiin
JUUREVA-mallistokonseptia sekä sen tuotesarjoja. Malliston
tulevaisuutta silmällä pitäen annettiin eväitä tuotteiden jatkokehittämiseen,
uusien tuotteiden muotoiluun sekä markkinointiin.
Tuotekehityksellä tähdättiin ajan mukaisiin ja aikaa kestäviin
tuotteisiin ja tuoteperheisiin. Konseptoinnin avulla yhtenäinen
ilme toistuu myös tuotteiden värimaailmassa. Jokaiselta
tekijältä on mallistossa tuotteita kolmesta seitsemään. Tuotekehitystyön
tavoitteena oli paitsi saada laadukkaat tuotesarjat
yhteiseen mallistoon, myös auttaa ja tukea ammatillisesti
mukana olevia käsityöläisiä tuottamaan laadukkaampia ja
menestyvämpiä tuotteita. Projektipäällikkönä uskon, että intensiiviset
työpajat ja koulutukset lisäsivät heidän ammattitaitoaan
myös tässä kohtaa.
6 Juryyn oli kutsuttu: Tuuli Penttinen-Lampisuo, Pori, taiteen tuottamisen
läänintaiteilija (Satakunnan taidetoimikunta); Emma Susi, Pori,
SatakuntaMallisto-hankkeen äitiyslomaileva projektipäällikkö, tuottaja; Piia
Rinne, Pori, yrittäjä (Rinne&Niinikoski), muotoilija / vaatesuunnittelija (TaM);
Pirkko Siitari, Rauma, luovien alojen yrityskehittäjä, arkkitehti
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
42 43
Hankkeen viimeisessä työpajassa visioitiin JUUREVA-malliston tulevaisuutta
Antti-Pekka Levannon johdolla. Kuvassa A-P Levanto, Marko Timonen sekä Sirpa
Luukkosen Heinä-sarja. Kuva: Essi Lindberg 2009.
Cafe learning -työpajassa pohdittiin oman yrityksen ja
tulevan malliston ilmettä Taina Sahan johdolla. Kuvassa
etualalla Marianne Friberg, Jan Torstensson, Terhi Laitila
sekä Taina Saha. Kuva Jenni Tuulasjärvi 2008.
Työpajavierailulla Ahjon Akassa.
Kuvassa Iro Mäntykorpi ja Paola C. Viancha. Kuva: Emma Susi 2008.
Tuotekehitystyöpajojen runko vuonna 2008:
Työpaja 1: VISIONTIPÄIVÄ (huhtikuu)
tavoite yhteisen tahtotilan saavuttaminen yhdessä yhteistyökumppaneiden
ja käsityöläisten kanssa
Työpaja 2: STRATEgIAPÄIVÄ (huhtikuu)
tavoite täsmennetään malliston teemat, käydään lävitse
tuotekehitysprosessia, selvitetään alkutilanne,
käsityöläisten ohjeistus
Vierailut yrittäjien työpajoissa (toukokuu)
tavoite tutustutaan paremmin mukana oleviin yrittäjiin,
nähdään heidän työpajansa, arvioidaan tämän
hetkistä yritysviestinnän tilaa
Työpaja 3: YRITYSKUVAPÄIVÄ (toukokuu)
tavoite hahmotetaan SatakuntaMalliston ”yrityskuvaa”
ja markkinointiviestintää. Päivä jakaantuu
kahteen: 1) yleinen taso (avoinna myös muille
muotoilualan ammattilaisille / yrittäjille) ja 2)
keskittyminen SatakuntaMalliston visuaaliseen
ilmeeseen, tarinallisuuteen ja asioiden
nimeämiseen. Päivä toimii pohjana graafiselle
suunnittelijalle. Kouluttajana muotoilija, yrittäjä
(TaM) Taina Saha Hämeenlinnasta, Suomen Yrittäjäopistosta.
Työpajat 4 & 5: SEURANTATYÖPAJAPÄIVÄ
(kesäkuu & elokuu)
tavoite tuetaan yrittäjien mallistokehitystä, arvioidaan
työskentelyn etenemistä ja annetaan käytännön
neuvoja työskentelyn etenemiseen, henkilökohtainen
neuvonta ja ryhmäkoonti
Työpaja 6: KAMPANJATYÖPAJAPÄIVÄ (syyskuu)
tavoite käydään lävitse malliston tuotteet ja lopulliset
teemat, valmistaudutaan malliston lanseeraamiseen
ja tuotteiden esittelyyn, keskitytään median
ja asiakkaiden kohtaamiseen, tutustutaan
konseptin visuaaliseen aineistoon ja lanseerauspaikkaan
Malliston lanseeraus 28.9.2008.
Konseptin rakentamisen juurilla
SatakuntaMallisto-hankkeessa oli keskeistä satakuntalaisen
taidekäsityön näkyväksi tekeminen. Tähän
pyrittiin päämäärätietoisella konseptin rakentamisella.
Konsepti kokoaa ja erottelee. Se näyttää suunnan, jota
kohti kuljetaan tietyn aseman, mielikuvan ja brändin
saavuttamiseksi. Systemaattinen brändin rakentaminen
vaatii konseptisuunnitelman. Tämä toimii viitekehyksenä
kaikille brändin alla tehtäville toiminnoille,
kuten viestinnälle, markkinoinnille, palveluille, kehittämiselle,
tuotteistamiselle ja koulutukselle. Konseptisuunnitelma
on samalla analyysiväline, prosessi kohti
brändiä.
SatakuntaMalliston tuotekehitystyön rinnalla kulki
konseptin rakentamisen prosessi. Kokonaiskonseptin
laatimista ohjasivat samat lähtökohdat kuin tuotekehitystyötä.
Satakuntalaisen taidekäsityön identiteettikartasto,
tekijöiden ja tuotteiden arvomaailma, tarinallisuus
sekä tuotteiden synnyttämät mielikuvat ovat
raaka-aineita, johon mallisto nojaa. Tämä viitekehys
toimi konseptisuunnittelun kulmakivenä. Konseptisuunnittelu
eteni prosessimaisesti. Ideointi johti lähtökohtien
ja vision määrittelyyn ja siitä toteutukseen.
SatakuntaMallisto-hankkeen
konseptisuunnitelman sisältö:
1. Haluttu mielikuva:
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
mitä tällä konseptilla halutaan viestiä?
2. Hankkeen ja malliston pesäero:
hanke päättyy, mutta mallisto jatkaa elämää
tämän jälkeen. Ero näiden kahden välillä aloitettiin
heti projektin alkuvaiheessa.
3. Nimi ja logo
4. Graafinen ohjeistus:
värit, fontit, logovariaatiot, lomakepohjat
5. Identiteettikuvasto:
mitkä kuvat kertovat satakuntalaisuudesta?
6. Tuotesarjojen kuvaaminen, nimeäminen ja
tuotteiden tarinallisuus
7. Tekijöiden kuvaaminen ja heidän tekijätarinansa
8. Muu graafinen materiaali
(mm. painotuotteet), kotisivut
9. Näyttelysuunnitelmat / näyttelyarkkitehtuuri,
myyntiosastot
10. Äänimaisema
44 45
graafisen suunnittelun kulmakivet
Kokonaiskonseptin suunnittelussa, luomisessa ja ylläpitämisessä
oli pidettävä kirkkaana mielessä tiimin
yhteisesti määritellyt arvot, päämäärät ja tulevaisuuden
visio. Nimen ja logon suunnittelussa piti ottaa
huomioon paikallinen näkökulma, satakuntalainen
perinne sekä malliston monimuotoisuus. Lisäksi
graafisesta ilmeestä haluttiin sopivalla tavalla ajanmukainen,
nuorekas ja raikas. Ammattimainen jälki
oli ehdoton vaatimus ja ilmeen tuli kuvastaa tuoreella
tavalla satakuntalaista muotoilua ja käsityöosaamista.
Hankkeen ja malliston graafisella suunnittelijalla oli
edessään iso haaste. Työ aloitettiin mainostoimiston
laatimalla markkinointiviestinnän briefillä. Tämän
alkukartoituksen täytti projektipäällikkö, jonka jälkeen
se meni kommenttikierrokselle jokaiselle tiimin
jäsenelle eli mallistoa toteuttavalle yrittäjälle sekä
tuotekehitysvalmentajalle. Brief oli hyödyllinen paitsi
malliston graafiselle suunnittelijalle, myös koko
tiimille. Ohjeistukseen oli kirjoitettava auki monia
niitä asioita, joita oli työpajoissa pohdittu, mutta joiden
sanallistaminen oli haastavaa. Tämä selkeytti
asioita.
Graafista ilmettä suunniteltaessa palattiin kerta toisensa
jälkeen niihin viestittäviin arvoihin, joita malliston
visuaalisessa ilmeessä haluttiin nostaa esille.
Haastavan tehtävästä teki myös se, että malliston
graafinen ilme, nimi ja värimaailma piti päättää ja visualisoida
jo ennen malliston valmistumista. Tuotekehitysprosessi
kulki visuaalisen suunnittelun rinnalla,
mutta ilmeen oli oltava valmis ennen mallistoa. Jos
projektin aikataulu olisi ollut väljempi ja aikaa kokonaisuuden
suunnitteluun sekä itse tuotekehitykseen
olisi ollut puoli vuotta kauemmin, se olisi antanut työhön
aivan toisenlaista syvyyttä.
Tavallisesti marssijärjestys tämän kaltaisessa prosessissa
on toinen. Ensin tehdään tuote (tässä tapauksessa
mallisto) ja sen jälkeen sille luodaan mahdollisimman
hyvä graafinen ilme, minkä jälkeen kokonaisuus
lanseerataan. Nyt projektin kireä aikataulu saneli
malliston julkistamisaikataulun. Viimeinen tuotekehitystyöpaja
oli pari viikkoa ennen julkistamista, jolloin
myös graafisen ilmeen oli oltava painoteknisistä syistä
valmis.
Koko hankkeen ja tuotantoprosessin jännittävin hetki
oli nähdä tuotekehitysprässistä valmiiksi saatetut tuotesarjat
tarinoineen ja tekijäesittelyineen. Miltä tuote-
sarjat näyttävät yhdessä kokonaisena mallistona, yhteisen visuaalisen
ilmeen alla? Koko tuotekehityshanke ja siinä työskentelevien
asiantuntijoiden ja muotoilijoiden osaaminen kulminoitui tähän
hetkeen. Mielestäni tässä haasteessa onnistuttiin hyvin.
Rajanvetoja
Malliston visuaalinen ilme ja tuotesarjat kumpuavat yhteisesti
määritellyistä arvoista, mikä on nähtävissä ja koettavissa. Nämä
heijastelevat satakuntalaisuutta hienovaraisella tavalla. Satakuntalaisuuden
näkyminen mallistossa oli haaste, johon tarttuminen
tuntui vaikealta. Alusta asti oli selvää, että temaattisesti kyse ei
ole ainoastaan ”visuaalisesta karkista”. Satakuntalaisuus näkyy
tuotesarjoissa, logossa sekä muussa graafisessa materiaalisessa,
vaikka sitä ei ole alleviivattu. Tuotteet ovat satakuntalaisten tekemiä
ja malliston identiteettikuva viestii satakuntalaisuudesta. Arvot
näkyvät taidokkaassa muotoilussa sekä tuotteiden rouheutena,
selkeytenä ja ajattomuutena.
Alun perin visuaaliseen ilmeeseen haviteltiin pohjaa Porin Puuvillatehtaan
vanhoista painokuosista. Taideteollinen korkeakoulu
Porissa oli juuri saanut valmiiksi projektin, jonka tehtävänä oli tutkia
ja digitoida Puuvillan painokankaita ja niiden suunnittelijoita.
SatakuntaMallisto-hanke innostui yhteistyöstä entisen Puuvillatehtaan
suunnittelijan Raili Konttisen kanssa. Vuosina 1955–1976
Porin Puuvilla Oy:n painokangassuunnittelijana toimineen Konttisen
painokankaat ovat osa satakuntalaista teollisuushistoriaa ja perinnettä.
Olisi ollut kutkuttavaa nähdä painokangaskuosit malliston
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
46 47
Raili Konttinen 1966. www.puuvillansuunnittelijat.fi
graafisen ilmeen pohjalla. Jo pelkästään se olisi kertonut
tarinan satakuntalaisesta muotoiluosaamisesta ja
teollisuusperinteestä. Idean kanssa edettiinkin melko
pitkälle, mahdollisia kangasmalleja valittiin ja käyttöoikeuksista
neuvoteltiin. Ajatuksesta päätettiin kuitenkin
luopua. Sen sijaan lähdettiin puhtaalta pöydältä tekemään
omanlaista visualisointia. Päätös oli mielestäni
oikea. Hienot, mutta ajan henkeen voimakkaat kuosit
olisivat voineet syödä rouheiden JUUREVA-tuotteiden
ilmaisuvoimaa.
Värit
Mallistosuunnittelu lähti liikkeelle siitä, mikä tuotteita
yhdistää. 11 taitavaa tekijää, joilla jokaisella on täysin
omanlaisensa tuotemaailma ja tekniikka, oli haastava
lähtökohta. Arvokeskustelussa löytyi paljon yhtenäistä.
Lisäksi värimaailma oli yhteneväinen: mustaa, valkoista,
harmaan eri sävyjä, luonnon värejä. Tämä johti
siihen, että malliston yhteisiksi väreiksi valikoituivat
musta ja valkoinen. Lisäksi haluttiin ainakin yksi nk.
aksenttiväri. Aksenttiväristä käytiin paljon keskustelua,
vaihtoehdoiksi ehdotettiin mm. turkoosin sinistä, metalliväriä,
voimakkaan mansikan punaista sekä neutraalin
harmaita sävyjä. Metalliväri kumpusi orastavasta
yhteistyöstä paikallisen kupariteollisuuden veturin
Luvata Pori Oy:n kanssa. Loppujen lopuksi aksenttivä-
riksi ei tullut mikään näistä. Logosuunnittelun prosessissa
tuli testattua useita eri värejä. Testausten kautta
tehosteeksi valikoitui luonnollinen, mutta raikas sammaleen
vihreä.
Identiteettikuvasto
Konseptisuunnitelmassa visioitiin mallistoa kokoavaa
johtoajatusta, jolla viestittäisiin vielä vahvemmin
satakuntalaisesta alkuperästä. Näyttelytilanteissa ja
painetussa materiaalissa, kuten postikorteissa, haluttiin
nostaa esille myös satakuntalainen maisema,
karu luonto, mallistoa ohjaavat arvot sekä tuotteiden
tekijät. Maisemaa ja luontoa esittäviä kuvavaihtoehtoja
oli kymmeniä. Ongelmaksi olisi voinut nousta kysymys
siitä, minkälainen on satakuntalainen maisema
ja kenen vinkkelistä sitä katsotaan. Tätä ei nähty kuitenkaan
ristiriitaisena. Kyse oli luultavasti enemmän
satakuntalaisen maiseman mielikuvista kuin faktuaalisesta
todesta.
Identiteettikuvaksi valikoitui demokraattisesti Porin
Kallon rannikolta otettu ja tietokoneella käsitelty
mustavalkoinen valokuva karusta merimaisemasta.
Myöhemmin tätä täydentämään valittiin koiranputkia
ruohonjuuriperspektiivistä kuvaava valokuva malliston
hinnaston kansikuvaksi. Näyttelysuunnitelmaan otet-
tiin mukaan omana elementtinään malliston kantavat arvot. Myös
tekijäidentiteetit nostettiin tarinoineen vahvasti esiin.
Logo ja nimi
Nimen valitseminen on aina vaikeaa. Yhdeksän yrityksen yhteiselle
mallistolle se oli erittäin haastavaa. Pitkään painolastina oli hankenimi
SatakuntaMallisto. Nimiehdotuksia oli mm. SATAMA, SAKU-
MA DESIGNS, SAMA, 100KM jne. jne. Nimeä haluttiin täydentää
alaotsikolla, jossa pyöri alusta alkaen ”juurevaa satakuntalaista
muotoilua”. Sieltä nousi sana JUUREVA ja täydentäväksi alanimeksi
satakuntalaista muotoilua. Nimi kumpuaa jälleen kerran aluksi
käydyistä arvo- ja identiteettikeskusteluista. Juurevuus on yksi malliston
arvoista. Se kuvaa mielestäni hyvin malliston ja siinä olevien
yksittäisten tuotteiden olemusta. Kieliversiotkin ovat valmiina tulevaisuutta
varten. JUUREVA-nimeä ei käännetä, täydennysosa kääntyy
useille kielille. Englanniksi loppuosa taipuu Design with Roots,
saksaksi Design aus Finnland, ranskaksi Design Finlandais ja ruotsiksi
Formgivning från Satakunda.
Nimen selvittyä logosuunnittelu sai kirjaimellisesti juuret. Välillä
juuret olivat maan pinnalla, välillä sivuilla ja alla, välillä vähän joka
puolella. Toisinaan juuret kasvoivat isoksi puuksi ja välillä maan
pinnalla törröttäviksi rikkaruohoiksi. Molemmat versiot synnyttivät
kiinnostavia mielikuvia. Pitkän prosessin jälkeen logo saatiin
valmiiksi. Värivaihtoehtoja ja asemointiin liittyviä vaihtoehtojakin
löytyy.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
48 49
Taina Saha veti työpajan, jossa pohdittiin malliston
visuaalista ilmettä. Kuva: Emma Susi 2008.
Tuotteistettu JUUREVA. Kuva: Emma Susi 2008.
JUUREVAn julkistamisnäyttely.
Kuva: Annamari Salmi 2008.
Myyntinäyttely Satakunnan Museolla Pori Jazzien aikaan 2009.
Kuva: Essi Lindberg 2009.
Käsitteitä
Tuotteistaminen
Tuotteistaminen voidaan määritellä usealla eri tavalla. Kun käsitellään
taidepainotteista kehittämishanketta ja siinä tuotettua kokonaisuutta
näkisin tuotteistamisen lähes konseptoinnin rinnakkaiskäsitteenä.
Tuotteistamisen avulla jostakin tietystä tuotteesta, tuotekokonaisuudesta
tai vaikka palvelusta tehdään asiakkaalle paketoitu tuote, joka
on helposti saatavissa, hinta on kohdallaan ja on sellaisenaan käyttövalmis
tai vaikka eteenpäin annettavissa (lahja). Tuotteistamisessa
tulee huomioida tuotteen reitti tekijältä asiakkaalle (saatavuus) sekä
kokonaisilme (tuotteen logo, tarina, tuoteseloste, pakkaus, myyntipaikka).
Tuotteistamisen onnistuminen ei ole itsestään selvää. Siinä on paljon
tekijöitä, joihin on hankala vaikuttaa ja tuotteistamisen ketjua on
vaikea seurata.
JUUREVAn kohdalla tehtiin paljon työtä tuotteistamisen eteen. Malliston
rinnalla on paljon muuta, mikä vaikuttaa kokonaiskonseptin synnyttämään
mielikuvaan. Tähän liittyy kaikki sähköinen ja painettu materiaali sekä
tuotteiden pakkausmateriaalit. Tuotteistamisen kokonaispakettiin kuuluu
niin ikään näyttelyarkkitehtuuri, sen visuaalisuutta kokonaisvaltaistava
äänimaisema sekä värimaailma. Kaikki julkiset tilaisuudet ja niiden
ohjelmakokonaisuudet ovat tuotteistuksen tulosta: mitä tilaisuudessa
tarjotaan, miltä tilassa näyttää ja kuulostaa, minkälainen tunnelma sekä
minkätyyppistä oheisohjelmaa on tarjolla.
Mielikuva
Teoksessa Kirkas brandi (2005) kirjoitetaan osuvasti,
että ”ihmisen maailma on mielikuvissa”.
Maailmamme näyttäytyy mielikuvien kautta ja
käyttäytymisemme suuntautuu niiden perusteella.
Hyödynnämme mielikuvia omassa elämässämme,
ajattelussamme ja kaikilla elämisen ja kokemisen
tasoilla. Mielikuvat ovat henkilökohtaisia kokemuksia
ja jokaisen omia mielen sisältöjä. Amerikkalaisen
kirjallisuudentutkijan W.J.T. Mitchellin mukaan
mielikuva, engl. image, voidaan tulkita eräänlaiseksi
yleiskäsitteeksi, jota luonnehtivat määreet
”likeness, resemblance, similitude”.
JUUREVAn visuaalinen ilme luo asiakkaalle tietynlaisen
mielikuvan mallistosta ja samalla satakuntalaisesta käsityöosaamisesta.
Tämä mielikuva syntyy jokaisen kokijan
ja katsojan päässä. ”Oikeanlaisia” tai halutunlaisia tulkintoja
ei voi taata, mutta niitä voidaan ohjata haluttuun
suuntaan. Ajan myötä syntyneet mielikuvat yhdessä todellisen
kokemuksen kanssa joko vahvistavat tai heikentävät
malliston myöhemmin saavutettua brändia.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
50 51
JUUREVA messuosasto Habitare ’09.
Kuva: Essi Lindberg 2009.
Oman yritysidentiteetin visualisointia.
Työn touhussa Marko Timonen. Kuva: Emma Susi 2008.
Julkistamisnäyttelyä tukeva ikkunanäyttely kuvastaa
satakuntalaista merimaisemaa. Kuva: Emma Susi 2008.
ändi
Sana on kotoisin Yhdysvalloista ja se tarkoittaa karjan
merkitsemistä polttamalla kuumalla raudalla eläimen
nahkaan omistajan tunnuskuvio. Brändin käsite on
yleistynyt laajalti niin arkikielessämme kuin markkinointi-
ja mainontaterminäkin. Kaikkea voi brändätä
ja kaikessa tekemisessä korostetaan brändäystä. Aikaisemmin
puhuttiin tuotemerkistä. Brändi ymmärretään
myös mielikuvana, joka asiakkaalle tuotteesta syntyy.
Näiden tuotemielikuvien, eli brändien avulla ihmiset
hahmottavat ja jäsentävät merkkien ja tavaroiden
maailmaa. Brändit luovat merkistön, joka auttaa jäsentämisessä.
Tästä on hyötyä kahdella eri tavalla:
1. Brändi helpottaa tuotteiden valitsemista ja
vähentää siten virheostosten riskejä.
2. Lisäksi brändi palvelee identiteettitavoitteiden
toteuttamisessa. Brändin tehtävänä on kertoa
tuotteen ideasta ihmisille, jotta he näkisivät sen
merkityksen ja arvon omalta kannaltaan.
Bränditutkija David Aaker jaottelee brändit
kolmeen ryhmään:
1. voimabrändit (power brands)
2. identiteettibrändit (identity brands) ja
3. ikonibrändit (icon brands).
David Aakerin yksinkertaistavan luokituksen perusteella
voimme ajatella satakuntalaiseen perinteeseen pohjautuvan
brändin olevan identiteetti- ja ikonibrändin välimaastossa.
Identiteettibrändien arvot liittyvät sosiaalisuuteen,
yhteenkuuluvuuteen ja toisaalta yksilöllisyyden ilmaisemiseen
ja uudistumiseen. Identiteettibrändin tehtävä
on toimia välineenä oman identiteetin ilmaisemiseen.
Brändin karisma ja persoonallisuus ovatkin siksi olennaisia.
Ikonibrändit taas kytkeytyvät identiteetin henkisiin
tasoihin. Brändillä ja sen käyttäjällä on yhteisiä arvoja,
ihanteita, vakaumuksia ja unelmia. Sen side käyttäjäänsä
on poikkeuksellisen luja brändin voimakkaan emotionaalisuuden
vuoksi. Ikonibrändeihin liittyvät myös esineet,
jotka herättävät muistoja ja syviä nostalgisia tunteita.
Esimerkiksi menneisyyteen viittaavat ”retrobrändit” ovat
ikonibrändejä.
Tarinallisuus
Mielikuvia luodaan ja ylläpidetään tarinoilla. Tavara- ja
elämysmarkkinoilla on tuotteeseen liitetyllä tarinalla
merkittävä funktio halutun mielikuvan ja kiinnostuksen
herättämisessä. Tuotteen lisäinformaatiota voidaan
antaa tarinan muodossa. Tarina kertoo esimerkiksi
esineen historiasta satakuntalaisessa perinteessä,
sen tekotavasta ja sosiaalisesta merkityksestä. Lisäksi
tarinalla voidaan korostaa esineen ainutkertaisuutta
sukupolvien taakse ulottuvana käden taidon tuotteena.
Kuluttajalle on myös tärkeää tietää, kuka tuotteen
on tehnyt ja millä menetelmin. Esine alkaa elää tarinan
kautta ja siitä tulee persoonallinen. Tarinan avulla
tuotemerkille luodaan konteksti.
Tanskalainen tulevaisuudentutkija Rolf Jensen tunnetaan
ajatuksesta tarinayhteiskunnasta. Teoksessaan
The Dream Society (1999) esitellään visio yhteiskuntamme
siirtymisestä tietoyhteiskunnasta tarinayhteiskuntaan.
Tulevaisuudentutkijana Jensen toteaa, että
tulevaisuus ei sijaitse fyysisessä maailmassa, vaan se
on olemassa ajatuksissamme ja unelmissamme. Tarinayhteiskunnassa
liiketoiminta, yhteisöt ja yksittäiset
henkilöt toimivat tarinoiden pohjalta, eivät siis ainoastaan
ympärillä olevan informaation perusteella.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
Rolf Jensenin mukaan ihmiskuntamme elää tarinankertojien
aikakautta. Kilpailussa menestyvät ne, jotka
pystyvät tuotteistamaan tarinat, elämykset, mielikuvat
ja unelmat. Tuotteen on menestyäkseen erottauduttava
edukseen. Erottautuminen tapahtuu tuotteisiin
liitetyillä tarinoilla. Rolf Jensen määrittelee tutkimuksessaan
tarinan (story) julkilausumiksi arvoista (value
statements). Tämä pätee hyvin myös JUUREVAan, jonka
tarina on satakuntalaisten taidekäsityöläisten luoma
julkilausuma yhteisistä arvoista.
Satakuntalaisten taidekäsityöläisten tuotteisiin liitetyt
tarinat voidaan nähdä osana tarinayhteiskuntaa. Taidekäsitöihin
liitetyt tarinat kertovat omasta tai paikkakunnan
menneisyydestä ja perinteestä. Tarinat ovat muistoja,
tuoksuja, tuntoja. Ei ole merkityksellistä onko tarina
tarua vai totta. Tarinat avautuvat asiakkaalle tuoteinformaation
muodossa, tuotteen itsensä tai sen tekijän
kertomana ja tietenkin aivan uudenlaisena merkitysten
ryppäänä asiakkaan omassa mielessä. Tarinat avaavat
tuotteen kontekstia ja luovat sille halutunlaisen persoonallisuuden.
52 53
Tekijätarinat
Hankkeen yhtenä tavoitteena oli nostaa esille mallistoa
tekeviä muotoilijoita. Usein käsityöläinen jää tuotteen ja
siitä annettavan informaation taakse. Hankkeessa pyrittiin
muuttamaan tätä kulttuuria. Varsinkin käsityöalalla
on keskeistä, kuka tuotteen on tehnyt. Tekijä edustaa
tuotettaan ja ostotapahtuma tapahtuu usein juuri tekijän
ja asiakkaan välillä. On siis perusteltua ja merkityksellistä
nostaa esille tätä puolta malliston markkinoinnissa.
JUUREVAn kohdalla päädyttiin siihen, että mallisto tuodaan
esille kokonaisuutena, mutta myös tekijäkohtaisina
sarjoina. Näyttelyarkkitehtuurissa jälkimmäinen tarkoitti
”tuoteboksien” kokoamista. Jokaisella tekijällä on oma
pieni esittäytymislaatikko, johon mahtuu sekä tuote että
tekijäesittely. Esittelyt koostuvat valokuvasta ja tekijätarinasta.
Myös Internetsivuilla tekijät esitellään kuvin
ja tarinoin. Tuotekatalogi rakentuu tekijöiden mukaan.
Sivulla on sarjan tekijän nimi, yritys ja kuva, aukeamalla
tuotesarja kuvineen ja tarinoineen. Tekijätarinat löytyvät
myös tämän luvun lopussa olevasta JUUREVA-malliston
esittelystä.
Tuotesarjojen tarinat
Tekijätarinoiden lisäksi tarinat siivittävät myös itse tuotesarjoja.
Jokaisella käsityöläisellä on oma tuotesarjansa,
joissa on tuotteita ja tuotevariaatioita kahdesta viiteen.
Tuotesarjat nimettiin. Tarinat liitetään yhtenäisiin tuotelappuihin
muun tuoteinformaation kanssa. Lisäksi tarinat
esitellään näkyvämmin tuotekatalogissa. Tarinat ja niihin
liitetyt kuvat antavat tuotteille sielun ja identiteetin. Tuotteiden
funktio ymmärretään ilman tarinaa, mutta tarinat
tarvitsevat rinnalleen tuotekuvan. Tarinat ovat lisäarvo,
mikä ohjaa asiakkaan juurevan muotoilun lähteille, satakuntalaisen
käsityöosaamisen juurille.
HEINÄ-sarja
leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin
lapsena keräsin mansikat – ne vähät, jotka eivät
menneet parempiin suihin.
Sirpa Luukkonen 2008
KOIVU-sarja
koivu-sarja on syntynyt suomalaisista kesämuistoista.
hän nojaa vasten koivua ja hymyilee. kädessään vihta,
jonka sidoimme yhdessä…Valokuva palauttaa mieleeni
muistot, kesän ja puhtaan onnen tunteen!
Piirros: JUUREVA-konsepti. Emma Susi 2010.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
54 55
Shampanjaa ja vaahtokarkkeja
Tässä luvussa keskitytään viestintään, julkisuuteen ja
suhdetoimintaan. ”Puhdas” ulkoinen ja sisäinen
viestintä sekä kaupallisempi markkinointiviestintä ovat
mille tahansa projektille, yrittäjälle sekä yksittäiselle
toimijalle haastavia toimintoja. Erityisesti taide- ja
kulttuuripainotteisissa hankkeissa julkisuudelle
annetaan suuri arvo, mediakumppaneita havitellaan ja
näkyvyyttä pyritään maksimoimaan sinänsä ilmaisilla
toiminnoilla. Medianäkyvyyttä ei kuitenkaan kannata
kalastella ”ilmaisen mainonnan” perusteella. Tämä ei
ole hyvä lähtökohta yhteistyölle.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
56 Kuva: Shutterstock
57
Suhdetoiminta on aikaa vievää ja haastavaa ja vaatii
monenlaisia ponnisteluja. Suhteita ja julkisuuskuvaa
vaalitaan esimerkiksi tiedotustilaisuuksissa, koulutuksissa,
seminaareissa, näyttelyn avajaisissa tai vaikkapa
uuden malliston lanseeraustilaisuuksissa. Suhdetoiminnassa
on tärkeää tiedostaa sen yllättävätkin vaikutukset.
Julkisissa tilanteissa kannattaa muistuttaa
itselleen, että edustaa sitä tiettyä projektia, organisaatiota
tai mallistoa. Mitä itse sanon ja viestin, se heijastuu
aina jotain kautta hankkeen tuleviin toimintoihin.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että epäkohdista ei saa
puhua - päinvastoin. Pikemminkin sillä on merkitystä,
miten puhutaan, millä välinein, kenelle ja kenen
suulla.
Suhdetoimintaan kuuluu sidosryhmätyöskentely ja yhteistyö
monenlaisten tahojen kanssa. Yhteistyökumppanit
ovatkin hankemaailmassa ensiarvoisen tärkeitä.
Yhteistyökumppaneiden määrä voi ajan myötä kasvaa
suureksi ja niiden väkinäinen ylläpito on raskasta. Ylläpidä
vain todellisia kumppanuuksia. Näistä tahoista
on oikeaa hyötyä hankkeellesi tai yrityksellesi ja vastaavasti
sinun osaamisestasi ja hankkeestasi on hyötyä
heille. Aika ajoin on syytä tarkastaa ja päivittää
tilanne. Listaa yhteistyökumppanisi ja ne tahot, joiden
kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä. Jaa listasi kolmeen
eri ryhmään:
1. merkitykselliset, 2. merkityksettömät ja 3. tavoiteltavat
yhteistyökumppanit. Tämän jälkeen suuntaa
voimavarasi merkityksellisiin ja tavoiteltaviin yhteistyösuhteisiin
ja uskalla luopua näennäisistä kumppanuuksista.
Projekteissa edellytetään viestintäsuunnitelman laatimista.
Usein suunnitelmat ovat ylimalkaisia määrittelyjä,
mitä tullaan tekemään sekä sisäisen viestinnän
että ulkoisen viestinnän suhteen projektin toimintaaikana.
Viestinnällä on monenlaisia tehtäviä ja ne
ovat erilaisia projektin sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä.
Perusperiaate on kuitenkin sama: viestintää
tehdään, koska on jotain kerrottavaa jollekin toiselle.
Kerrottavan kiireellisyys ja laatu vaihtelevat tapauskohtaisesti.
Viestinnän tavoitteet voidaan myös jakaa
kahteen ryhmään: lyhyen tähtäyksen ja pitkän tähtäyksen
tavoitteisiin.
Viestintä on projektihallinnan keskeinen osa. Projektiorganisaatiossa
on päätettävä, kuka viestii, kenelle,
mitä, miten ja milloin. Toisin sanoen, kuka vastaa projektin
viestinnästä? Viestintään liittyy monenlaisia rooleja.
Isossa projektiorganisaatiossa viestintä voidaan
hajauttaa useille tahoille. Projektilla voi olla myös oma
tiedottajansa, joka hoitaa kaiken viestinnän projektipäällikön
alaisuudessa. Toisinaan projektisihteeri
huolehtii sisäisestä viestinnästä, tiedottaja ulkoisesta
viestinnästä ja projektipäällikkö vastaa organisaation
ulkopuolelle suuntautuvasta suhdetyöstä (sidosryhmät,
media, muut verkostot, rahoittajat).
SatakuntaMallisto-hankkeessa projektipäällikkö oli
hankkeen ainoa työntekijä, joten hän hoiti myös projektiviestinnän.
Yhteistyökumppaneiden kanssa pidettiin
muutaman kerran yhteisiä tiedotustilaisuuksia
Piirros: Esimerkkejä viestinnän rooleista. Emma Susi 2010.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
ja näyttelyn avajaisia. Näillä kerroilla myös viestintävastuuta
jaettiin. Iso osa projektipäällikön viestintään
käytettävästä ajasta kului erinäisiin tilaisuuksiin,
työryhmiin ja julkisiin keskusteluihin osallistumiseen.
Näitä olivat mm. asiantuntijaluennot seminaareissa,
ohjausryhmäjäsenyydet muissa hankkeissa, näyttelyn
avajaispuheet, tapahtumien yhteydessä puheenvuorot
hankkeesta, artikkelien kirjoittamista alan lehtiin ja
paljon muuta.
58 59
Viestiä voi useilla tavoin ja monenlaisia tekniikoita
hyödyntäen. 7 Hybridimäinen viestintä toimii usein
parhaiten. Se tavoittaa monenlaisia kohderyhmiä ja
vähentää yksipuolisen menetelmän käyttämiseen liittyviä
riskejä. Viestinnässä harmillinen tosiasia on, että
vaikka toimit kuinka laajalla kentällä ja välineistöillä
tahansa, tulee aina eteen henkilöitä, jotka vilpittömästi
toteavat, että ”eivät ole kuulleetkaan asiasta”
tai ihmettelevät aidosti, miksi heitä ei ole kutsuttu
johonkin tiettyyn tilaisuuteen. Tiedotustyössä, kuten
kaikenlaisessa pr- ja suhdetyössä on hyvä toimia nöyrästi
ja diplomaattisesti. Vaikka kuinka ärsyttäisi, että
ohjausryhmään halunnut henkilö ei koskaan saavu kokouksiin
ilmoittamatta siitä etukäteen tai jokin tietty
lehti ei koskaan kirjoita ”juuri sinun tekemisistäsi”, on
syytä nielaista kiukku. Toisen osapuolen sättiminen tai
turha dramatiikka ei ainakaan paranna viestintäsuhteita.
Sen sijaan kannattaa miettiä, onko strategiassasi
parantamisen varaa. Toisinaan on paras unohtaa
7 Sähköiset viestimet: mm. kotisivut, sosiaalinen media, sähköposti,
keskustelufoorumit, blogit.
Face to face: mm. kokoukset, tapaamiset, tiedotustilaisuudet,
keskustelutilaisuudet.
Painetut viestimet: mm. esitteet ym. muut painotuotteet, muistiot,
raportit, pöytäkirjat, tiedotteet.
Muita: mm. puhelin, projektitaulu, sisäinen tv
omalta medialistalta ”tämä tyhmä lehti” ja keskittyä
niihin onnistuneisiin mediavaltauksiin, joita projekti on
saanut aikaan.
Viestinnän välineiden ja tekniikoiden valintaan liittyy
myös viestinnän segmentointia eli paloittelua / jakamista
kohderyhmiin. Projektin viestintäsuunnitelmaan
kannattaa kirjata myös kaikki ne ryhmät, joille viestitään
hankkeen aikana. Tämä on tärkeää ja hyödyllistä
projektin käytettävissä olevien resurssien maksimoimiseksi
sekä viestintävälineitä valittaessa. Segmentoinnilla
voidaan ennakoida viestintää tehokkaammin ja
esimerkiksi kriisitilanteissa kohderyhmäjaottelu on
ensiarvoisen tärkeää. Asiakkaille viestitään eri tavalla,
eri välinein ja eri aikataululla kuin esimerkiksi projektitiimin
jäsenille. Segmentoinnissa tulee ottaa huomioon
myös kansainvälinen viestintä ja vieraalla kielellä
viestiminen (kuka hoitaa, tarvitaanko kääntäjää). Kansainvälisissä
hankkeissa on keskeistä myös kulttuurien
välinen viestintä. Se tuo oman mausteensa projektin
kaikkiin osa-alueisiin.
Ulkoinen viestintä
Jotta muutkin tietävät projektistasi, tuotteestasi, yrityksestäsi
tai vaikka osaamisestasi on oman organisaation
ulkopuolista viestintää tehtävä. Se on projektin
näkyvyyden ja tunnettuuden kannalta oleellista.
Joillakin aloilla näkyvyys on jopa elinehto toiminnan
jatkuvuuden kannalta. Haasteellisen ulkoisesta viestinnästä
tekee koko ajan kasvava projektiviestinnän
tulva. Kaikki projektit ovat ainutlaatuisia ja niissä on
monenlaista uutisarvoa ja viehätystä. Yhä kasvavassa
informaatioähkyssä kannattaa pohtia omia viestintään
liittyviä strategioita uusin silmin. Kirjoittaisiko esimerkiksi
tärkeimmille jälleenmyyjille postitse lähetettävän
kirjeen sähköpostiviestin sijaan, jossa kerrot projektin
toiminnoista ja hyödyistä alueen elinkeinoelämälle? Se
voi olla toimiva vaihtoehto sähköpostiviestinnän suosion
keskellä ja mahdollistaa esimerkiksi muun materiaalin
lisäämisen kirjekuoreen (kortti, esite, cd, dvd...).
Melko varmaa on, että kirje avataan ja toivottavasti
jopa luetaan.
60 61
Tarjolla satakuntalaisia mansikoita
ja porilaista marenkia.
Kuva: Essi Lindberg 2009.
Galleria Gylichin Joulu-näyttely. Kuva: Emma Susi 2008.
Näyttelyn avajaisissa.
Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.
Ulkoista viestintää ovat myös tilaisuudet, joihin kutsutaan
erinäinen joukko ihmisiä. Tällaisia tilaisuuksia
esimerkiksi SatakuntaMallisto-hankkeessa olivat
täydennyskoulutustilaisuudet, seminaarit, joihin projektipäällikkö
oli pyydetty kertomaan hankkeesta,
näyttelyn avajaiset ja niihin liittyvät opastukset, myyntitapahtumat
ja muut vastaavanlaiset tapahtumat.
Niissä korostuvat kokonaiskonseptin merkitys ja jatkuva
brändin rakentaminen.
Kaikki alkaa ensimmäisestä yhteydenotosta kutsuttavaan:
minkälainen kutsu on, noudatteleeko se muuta
graafista ilmettä, minkälaiselle paperille se on mahdollisesti
painettu vai toimitetaanko se sähköisesti ja
minkä foorumin kautta. Tärkeää on myös se, miltä tilaisuudessa
näyttää, tuntuu ja tuoksuu. Mitä ohjelmaa
on tarjolla ja minkälainen tila on käytettävissä? Yhä
harvemmin tarjolla on ylenpalttisesti syötävää ja juotavaa.
Sen sijaan kannattaa miettiä jotain omaperäistä
ja juuri omaan konseptiin sopivaa tarjottavaa. Joidenkin
mielestä kaikki on vain sattumaa ja turhaa vouhotusta.
Uskon, että nämä kaikki palaset vaikuttavat
siihen kokonaiskuvaan, minkä asiakas saa edustamastasi
brändistä.
JUUREVAn julkistamistilaisuudessa tarjolla oli malliston
värimaailmaa jäljitteleviä vihreitä ja mustia viinirypäleitä
ja valkoisia vaahtokarkkeja. Lisäksi tarjoiltiin tuotekehitysvalmentajan
kotimaan Kolumbian ananaskirsikoita
sekä perinteisesti kuohuviiniä. Pöydillä oli valkoiset liinat
ja JUUREVAn väreihin sopivat kukka-asetelmat tilattiin
paikalliselta floristilta. Lisäksi musiikkiopistosta tuli duetto
esittämään porilaisittain jazzia. Muu ohjelma koostui
puheista ja näyttelyn esittelystä.
Julkistamistilaisuus oli kaikin puolin onnistunut ja lämminhenkinen
tilaisuus. Ainoa negatiivinen piirre liittyi
käytössä olevaan tilaan. Tilaa ei ollut suunniteltu isoille
näyttelyille eikä tämän tyyppisiin asiakastilaisuuksiin. Tämän
vuoksi avajaiskutsuja jouduttiin rajoittamaan, koska
ei voitu tietää, kuinka paljon vieraita tilaisuuteen saapuu.
Vieraille haluttiin jakaa kiitoslahjat, mutta loppujen lopuksi
heitä kiitettiin JUUREVAn kotisivujen välityksellä
melko pian julkistamisen jälkeen.
Tiedotusvälineet ja mediasuhteet
Mediasuhteiden rakentaminen alkaa parhaassa tapauksessa jo
ennen varsinaisen hankkeen käynnistymistä. SatakuntaMallistohanke
sai arvokasta julkisuutta jo ennen hankkeen käynnistystä.
Muutamat paikalliset lehdet mainostivat jutuissaan tulevaa
taidekäsityömallistoa jo kuukausia ennen hankkeen käynnistymistä.
Tällä oli vaikutuksensa myös kentän aktiivisuuteen. Käsityöyrittäjät
ottivat yhteyttä oma-aloitteisesti ja kyselivät hankkeen
aloittamisen aikataulua.
Projektiviestinnässä korostuu tiedotusvälineihin kohdistuva
viestintä. Tiedotustilaisuuksia järjestetään ja mediapaketteja
laaditaan. Viestintätyö kannattaa aloittaa kunnollisen medialistan
laatimisella. Tässä kannattaa hyödyntää oman taustaorganisaation
jo olemassa olevia listoja. Niitä voi karsia ja myös
täydentää alan ammattilehdillä. Mediaan kannattaa luoda henkilökohtaiset
suhteet. Pitkällä juoksulla oman alan toimittajat
tulevat tutuiksi, jolloin heihin voi olla myöhemmin henkilökohtaisesti
yhteydessä.
Viestintästrategiaan on syytä kirjata kunkin tiedotteen kärki:
miksi tämä asia on erityinen ja miksi toimittajan on syytä tulla
juuri sinun tiedotustilaisuuteesi. Pienellä paikkakunnalla kannattaa
ottaa selvää myös paikallislehtien painatusaikataulut ja
jos mahdollista olla järjestämättä tiedotustilaisuutta painamista
edeltävänä päivänä, jolloin pienen lehden toimittaja ei pääse
tulemaan. Isojen sanomalehtien kanssa voi yrittää solmia
62 63
Näyttelyissä leikekirjat ja muu materiaali kannattaa
laittaa esille ja selattavaksi. Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.
SatakuntaMallisto-hankkeelle kertyi kaksi isoa leikekirjaa.
Kuva: Essi Lindberg 2009.
Lehdistötilaisuus Galleria Gylichissa, Vuojoen kartanolla.
Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.
mediayhteistyötä. SatakuntaMallisto-hanketta onnisti,
kun maakunnan päälehti Satakunnan Kansa halusi
kulttuurisivuillaan esitellä isoilla henkilöhaastatteluilla
ja kuvilla kunkin JUUREVA-malliston tekijän ennen
malliston julkistamista. Tämä erityislaatuinen näkyvyys
poiki muutaman jälleenmyyjän ja lisäsi ei-muotoiluorientoituneen
kaduntallaajan tuntemusta maakunnan
kädentaitajista.
Tiedotusvälineitä voi lähestyä kukin omalla tavallaan.
SatakuntaMallisto-hankkeessa medialle laitettiin noin
viikko ennen tiedotustilaisuutta kutsu, jossa mainittiin
lyhyesti tilaisuuden sisältö, aikataulu, paikka ja muut
osallistujat. Hankkeen tavoitteena oli paikallisten käsityöosaajien
näkyvyyden lisääminen. Tästä syystä oli
tärkeää, että tiedotustilaisuuksissa oli paikalla oli JUU-
REVAlaisia kertomassa tuotteistaan ja yrityksestään.
Itse tilaisuuteen laadittiin lehdistöpaketti, joka sisälsi
myös varsinaisen tiedotteen. Tiedote täytyy muistaa
lähettää lehdistöpäivänä myös kaikille niille medioille,
jotka eivät päässeet itse tilaisuuteen. Useat lehdet kirjoittavat
juttunsa hyvän tiedotteen pohjalta. JUUREVAn
kotisivuilla on medialle omat sivunsa, josta tunnusten
kanssa voi ladata jutun yhteyteen logot, tuotekuvat tai
tekijäkuvat. Myös muu lehdistölle suunnattu aineisto
löytyy sieltä. Tämä on hyvä käytäntö, joka kannattaa
ehdottomasti ottaa käyttöön. Näin karsitaan sähköpostin
ruuhkautumista isoista kuvatiedostoista sekä
vähennetään amatöörikuvaajien käyttämiä tuotekuvia,
jotka eivät tee oikeutta kauniille muotoilutuotteille.
Kannattaa ottaa rohkeasti ylös tilaisuudessa vierailevien
toimittajien yhteystiedot. Se on oleellista jo pelkästään
mediaseurannan vuoksi. Mediaseurantaa on
syytä tehdä heti projektin alusta lähtien. Seurantaa voi
tehdä monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan se on tiedosto,
johon listaa kaikki projektista kirjoitetut jutut /
radiohaastattelut / tv-spotit. Seurantaan tulee laittaa
ainakin lehtijutun kohdalla jutun otsikko, kirjoittaja,
lehti ja julkaisupäivä. Vaihtoehtona on myös leikekirjan
ylläpitäminen joko perinteisesti leikkaa-liimaa-menetelmällä
tai nykyaikaisemmin sähköisesti. SatakuntaMalliston
mediaseurantaa tehtiin sekä listalla että
perinteisellä leikekirjamenetelmällä. Hankkeelle kertyi
kaksi isoa leikekirjaa, joissa on reilut 100 artikkelia
JUUREVAsta. Näkyvyyskampanja onnistui tältä osin
hyvin. Vuonna 2009 messudebyytti Helsingin Habitaremessuille
poiki JUUREVAlle runsaasti medianäkyvyyttä.
JUUREVA oli Suomen Messujen tekemien mediaosumakartoitusten
perusteella yksi parhaiten näkyvyyttä
saanneista uusista näytteilleasettajista Habitaressa
vuonna 2009. Leikekirjoja on myöhemminkin mukava
selata ja niitä voi laittaa esimerkiksi näyttelytilanteissa
selattavaksi. Leikekirjat ovat myös arvokasta aineistoa
myöhempiä projekteja suunniteltaessa, apurahoja
haettaessa tai vaikka tutkimustyön kenttäaineistona.
Sisäinen viestintä
Sisäinen viestintä, jota kutsutaan myös sisäiseksi tiedottamiseksi
tai sisäiseksi informoimiseksi, kohdistuu
nimensä mukaisesti työyhteisön jäseniin. Sisäistä
viestintää tarvitaan kertomaan työyhteisön tapahtumista.
Viestinnän tulee olla avointa ja nopeaa. Oman
henkilöstön ei kuuluu tietää työyhteisön asioista lehtiä
lukemalla, vaan asiat kerrotaan ensin omalla väelle
ja sen jälkeen vasta muille. Pienissä projektiyhteisöissä
sisäisen viestinnän tarvetta ei juuri ole tai sitä ei
tiedosteta. Liian usein projekti ja sen työntekijä jää
erilleen taustaorganisaatiosta juuri sisäisen viestinnän
puutteen vuoksi. Se on harmillista. Tulee muistaa, että
työkavereilla on omat sidosryhmänsä ja lähipiirinsä,
joille sinun lähettämäsi tieto voi helposti ohjautua.
Lähiverkkojen olemassaoloa ja niiden valtaa ei tule
väheksyä.
SatakuntaMallisto-hankkeen kohdalla sisäiseksi viestinnäksi
voidaan laskea tiimin sisäinen viestintä. Tiimillä
tarkoitetaan JUUREVAlaisia, tuotekehitysvalmentajaa
sekä graafista suunnittelijaa. Myöhemmässä
vaiheessa ydintiimiin kuuluivat projektipäällikön lisäksi
vain JUUREVAlaiset. Heidän välinen viestintäliikenne
oli hankkeen aikana erittäin aktiivista. Välineet olivat
moninaiset ja viestittäviä asioita valtavasti. Toiminnan
vakauduttua ja kokemuksen kasvaessa myös viestiliikenne
sai järkevät mittasuhteet. Se mahdollisti myös
viestintäkanavien yhdenmukaistamista.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
Sisäisen viestinnän keskeisimpiä tehtäviä ovat:
• Informointi eli henkilöstön tiedottaminen sitä
koskevista asioista.
• Keskustelu eli tiedotetaan ja keskustellaan
yhteisistä asioista, mutta myös kunkin
henkilön omasta työstä esim. esimies-alainenkeskusteluissa.
• Perehdyttäminen eli uusien työntekijöiden
opastaminen työhön ja talon tavoille.
• Sisäinen markkinointi eli huolehditaan siitä, että
henkilöstö tuntee ja ottaa työssään huomioon
uutuustuotteet ja -palvelut sekä uudet ideat ja
suunnitelmat.
• Vuorovaikutus eli järjestetään mahdollisuuksia
ihmisten väliseen vuorovaikutukseen sekä
virallisissa että epävirallisissa yhteyksissä.
Vuorovaikutus lisää henkilöstön motivaatiota,
yhteistyötä sekä parantaa työviihtyvyyttä.
64 65
KOMMENTTIKIRJOITUS:
JUUREVAsta saa olla ylpeä
Heidi Valtonen, Vida Design
JUUREVA-mallisto on tekijöidensä summa. Korkealaatuiset,
upeat tuotteet ja huoliteltu graafinen ilme
tukevat toisiaan. Vaikka graafista suunnittelijaa /
valokuvaajaa ei listata malliston tekijöiden joukossa,
niin tavallaan koen kuuluvani mukaan ”porukkaan”.
Aivan kuten JUUREVA-mallisto, niin myös
graafinen ilme syntyi kovalla työllä ja paljon aikaa
käyttäen. Valokuvatessani tekijöitä ja tuotteita sain
tutustua satakuntalaisiin kädentaitajiin henkilökohtaisemmin
kuin olisin pelkästään graafisena suunnittelijana
saanut sähköpostin, työpajojen ja briefvastausten
kautta.
On ollut hienoa kuulla positiivista palautetta JUU-
REVA-malliston visuaalisesta ilmeestä. Työnäytteenä
JUUREVA on ollut merkittävä niin onnistuneen
lopputuloksen kuin hankkeen näkyvyydenkin
ansiosta.
Mitä olisin tehnyt toisin?
Aina on varaa parantaa jotain työskentelyssään – työn
jälkeä, tehokkuutta, viestintää ja omaa aktiivisuutta.
JUUREVAn kanssa oli ennalta sovittu budjetti ja projektipäällikkö
oli antanut listan toteutettavista painotuotteista.
Budjetti ja annetut raamit passivoivat toteuttamaan
vain tilatut työt.
Jälkikäteen olen miettinyt, että hyödynnettiinkö nyt
kaikki sopivat markkinointikeinot? Olisiko JUUREVAlle
sopinut esim. sähköinen uutiskirje? Olisiko pitänyt
tutkia ja analysoida kotisivujen kävijöitä ja panostaa
vielä enemmän hakukoneoptimointiin? Budjetista olisi
voitu jättää painattamatta esimerkiksi postikortit ja
kokeiltu jotain muuta vaihtoehtoa mainontaan.
Sähköisen viestinnän puutteet
JUUREVA panosti paljon painotuotteisiin, kuten esitteisiin
ja tuotekatalogiin. Sähköisen mainonnan keinoista
hyödynnettiin pääasiassa kotisivuja, sähköpostitse
lähetettäviä kutsuja ja selattavaan muotoon
toteutettua sähköistä tuotekatalogia.
JUUREVAn Facebook-sivu keräsi yli 100 seuraajaa,
mutta silloin tällöin tapahtuneen tiedottamisen sijaan
olisi voitu aktivoida ihmisiä. ”Mikä on sinun suosikkisi
JUUREVA-tuotteista?”, ”Minkä seuraavista vaihtoehdoista
haluaisit JUUREVA-valikoimaan?”, ”Lähetä
kuva JUUREVA-tuotteesta sisustuksessasi” jne. Näin
oltaisiin saatu tärkeää tuotekehitystietoa ja kuvamateriaalia
JUUREVAn käyttäjiltä.
Tiedottajalle tarvetta
JUUREVA olisi kaivannut tiedottamisesta vastaavan
henkilön, joka olisi ollut yhtä ajan tasalla kuin projektipäällikkö.
Projektipäälliköt hoitivat tiedottamiseen
liittyvät työt hyvin. Olisin kuitenkin kaivannut JUURE-
VAlle kaupallista markkinointiviestinnän suunnitelmaa.
Tiedotusta maltillisesti
JUUREVAn tyyliin sopi maltillinen tiedottaminen.
Mielenkiintoista olisi testata, miten esim. sähköiset
myyntikampanjat purevat JUUREVAn myynnissä.
Tärkeäähän JUUREVA-malliston jatkuvuudelle on
sen kaupallinen kannattavuus. Toivon, että yhteistyö
JUUREVA-yrittäjien kanssa jatkuu tulevaisuudessakin
ja voimme yhdessä ideoida uudenlaisia markkinointikampanjoita.
JUUREVAA! – VAihE 4: totEUtUs
Kotisivujen kävijätilastoja
Vuosi kävijöitä
2008 1056 (sivut julkaistiin syyskuussa 2008)
2009 5428
2010 3353 (1.1.–29.9.2010)
kävijätilastot ajalta 30.5.2009–29.9.2010
(Google Analytics asennettiin 30.5.2009)
www.juureva.fi-sivut ovat saaneet kävijöitä joka puolelta
maailmaa. mm. seuraavista maista on tullut kävijöitä:
Ruotsi, Ranska, saksa, iso-Britannia, Venäjä, Brasilia, Viro,
yhdysvallat, sveitsi, puola, hollanti, Espanja, Ukraina, kiina,
norja, Japani, liettua, latvia, kanada, tsekki, tanska, israel,
intia, Etelä-Afrikka, Unkari, Australia, nigeria, italia, portugali,
Valko-Venäjä ja kazakhstan. lisäksi monia muita maita,
joista oli vain käynyt sivuilla vain yksi vierailija.
kävijät viettivät sivuilla aikaa keskimäärin n. kaksi minuuttia.
suomen sisällä kävijöitä tuli hieman enemmän helsingistä
(1 477) kuin JUUREVAlle läheisestä porista (1 450).
kävijöistä 2 509 saapui sivulle Googlen kautta ja 1 145 kirjoitti
kotisivujen osoitteen suoraan selaimen osoiteriville.
JUUREVAn tekijöiden kotisivuilta saapui JUUREVAn sivuille
eniten iro mäntykorven ahjonakka.com-sivuilta. suosituimmat
top-10 hakusanat olivat juureva (595 hakua), essi lindberg
(96), puuseppä pori (96), emma susi (83), marianne
friberg (68), iro mäntykorpi (61), korusuunnittelija (58), juureva
mallisto (49), juureva.fi (46) ja hopealuu (45).
suosituin sisältö oli etusivun jälkeen tuotteet (3 992 kävijää),
tekijät (1 606) ja myynti (8 91). tekijöistä suosituin oli iro
mäntykorpi (641). mobiililaitteilla vierailu oli vähäistä (15).
66 67
meys, reiluus, vahvuus, SATAKUNTA-
UREVUUS, maanläheisyys, luonnon-
materiaalisuus, AJATTOMUUS, unisex,
graafisuus, REHELLISYYS, ei kosiskele,
mori, pehmeys, reiluus, vahvuus, SA-
ISUUS, maanläheisyys,JUUREVUUS, lu-
eriaalit, materiaalisuus, AJATTOMUUS,
JUUREVA – satakuntalaista muotoilua
malliston tekijät
ömyys, graafisuus, REHELLISYYS, ei ko-
68 69
Marianne Friberg
taidekäsityöläinen
Verhoilu Pryyli Oy, Harjavalta
Koen vahvasti olevani osa kädentaitajien jatkumoa.
Minut saa syttymään kaikki rosoinen, karhea ja kulunut.
Materiaalit, jotka vievät kauas muinaisuuteen,
esi-isieni maailmaan. Terva, hamppu, rauta, ruoste,
teräs ja kupari saavat mieleni kuplimaan. Valmistan
käyttö- ja taidetekstiileitä sekä metalliveistoksia.
Työtekniikoista omakseni olen kokenut kudonnan,
polttoleikkauksen ja hitsauksen. Yhdistelen uteliaasti
eri tekniikoita ja materiaaleja. Olen alkujaan helsinkiläinen.
Vähitellen olen juurtunut Satakuntaan täällä
syntyneiden lasteni myötä. Kaiken kaikkiaan suhtaudun
elämään intohimoisesti ja uteliaasti!
www.karudesign.com
KARU design -sarja
Hamppu ja metalli ovat kestävinä materiaaleina kulkeneet
ihmisen sotavarusteissa tuhansia vuosia. Nyt rauhanomaisesti
yhteen kudottuna sisustukseen, tuoden tuulahduksen öiseltä
kimaltelevalta mereltä.
KARU design -ruokailualusta
musta hamppu ja teräs
taotulla napilla ja ilman
koko: 30x50 cm
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
KARU design -kaitaliina
musta hamppu ja teräs
koko: 10x105 cm
70 71
Terhi Laitila
muotoilija
TukuTuku Design, Rauma
Olen syntyperäinen raumalainen fi ltintekijä, villan
viettelemä. Raumalaisuus merkitsee minulle juuria,
perinteitä, Vanhan Rauman katuja mukulakivineen,
merta suolaisine pärskeineen ja karheita kallioita.
Valmistan käyttö- ja sisustustekstiilejä käsin huovuttamalla.
Huovuttamisen lisäksi kankaankudonta on
vahva tekniikkani. Luonto, oma perhe ja asiakkailta
saatu palaute toimivat inspiraation lähteenä. Toivon
tuotteitteni antavan hyvää mieltä käyttäjilleen.
www.tukutuku.fi
WIIRU & HAPSU -sarja
Kuvio kattaustekstiilien pinnassa muistuttaa
meren ja jään taiteilemia uurteita kallioissa.
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
WIIRU-pressomyssy
käsin huovutettu
100 % villaa
korkeus 28 cm, Ø 19 cm
saatavana myös mustana ja vihreänä
HAPSU-pannunalunen
käsin huovutettu
100 % villaa
koko: n. 20x20 cm
värit: musta, valkoinen, vihreä, mustavalkoinen
72 73
Annamari Salmi
muotoilija, tutkiva kuvataiteilija
A2 design, Pori
Elinympäristö ja erilaiset maat ja paikat inspiroivat
minua. Kokemukset ja valokuvaamani kuvat ovat
suunnitteluprosessissa mukana. Esteettisyys,
ekologisuus ja eettisyys ovat arvoja, jotka ohjaavat
tavoitteissani funktionaalisten ja ajattomien
tuotteiden suunnittelua.
Muotoilussa keskityn olennaisen esiin tuomiseen,
jonka toivon välittävän rauhallista ja vahvaa
tunnelmaa. Haluan luoda hyviä tuotteita, jotka
miellyttävät käyttäjäänsä pitkänkin ajan kuluttua.
Vahva näkemys ja intohimoinen suhtautuminen
elämään leimaavat töitäni. Porilaisena muotoilijana
suunnittelen mm. graafi sia printtejä tekstiilituoteperheisiin.
www.a2design.fi
KOIVU-sarja
Koivu-sarja on syntynyt suomalaisista kesämuistoista.
Hän nojaa vasten koivua ja hymyilee. Kädessään vihta, jonka
sidoimme yhdessä... Valokuva palauttaa mieleeni muistot,
kesän ja puhtaan onnen tunteen!
KOIVU-sisustustyyny
päällinen: 100 % puuvillacanvas, brodeeraus
täyte: 100 % polyesteri
koot:
S=40x20 cm
M=60x30 cm
L=80x40 cm
väri: vihreä
KOIVU-peite
100 % puuvillacanvas
koot & värit:
S=133x133 cm, valkea
M=140x200 cm, harmaa
L=140x240 cm, musta
käsinpainettu kuviointi
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
74 75
Sirpa Luukkonen
taidekäsityöläinen
Sirpa Luukkonen Tmi, Huittinen
Olen taiteileva käsityöläinen, keramiikka-artesaani,
jolla harrastus muuttui vähitellen työksi.
Tuotteitani ovat pääasiassa erilaiset korkeanpolton
keramiikasta valmistetut vadit, kaitaliinat, reliefit,
veistokset sekä korut. Ideat ja aiheet töihini löydän
yleensä luonnosta.
Saven työstäminen on hyvin rentouttavaa, mutta
halutessani rentoutua muualla kuin saven, perheen
tai ystävien parissa, otan esille öljy- tai vesivärit, myös
ratkomaton ristikko voi olla vaikea ohittaa.
www.sirpaluukkonen.fi
HEINÄ-sarja
Leppeässä kesätuulessa huojuvat heinän korret, joihin lapsena
keräsin mansikat – ne vähät, jotka eivät menneet parempiin
suihin.
HEINÄ-sarjaa on saatavana mustana, kuvioinnilla sekä näiden yhdistelmänä.
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
76 77
Servettirengas
Keraaminen kaitaliina
korkeanpolton keramiikkaa
koot: 8x23 cm & 11x23 cm & 14x23 cm
kaitaliinaa voidaan käyttää myös mm. pannunalusena,
katelautasena ja lasinalusena
Iro Mäntykorpi
seppä
Taitotakomo Ahjon Akka, Pori
Olen Porin Kallon tuulissa kasvanut seppä, jolla on
monta rautaa tulessa. Taitojani olen kartuttanut
monilla käsityöaloilla kuten lavasterakentamisessa,
somistamisessa sekä valo- ja äänitekniikassa.
Silti kuumana hehkuva rauta on vienyt minut
mennessään ja sille tielle olen jäänyt.
Sepäntaitoja olen opiskellut Karjaalla, Ruotsin
Hedenäsetissä ja kokeneiden seppien kisällinä
mm. Fiskarsissa ja Harjavallassa. 2010 aloitin
mestarikurssin. Oma pajani valmistaa yksilöllisiä
sepäntuotteita nykypäivän tarpeisiin, perinteitä
kunnioittaen.
www.ahjonakka.com
IRONIA-sarja
Ahjon kuumassa tulessa rauta saa kauniin pinnan.
Hehkuvana se taotaan vaskisella vasaralla kulhoiksi ja
tarvekaluiksi.
IRONIA-pullonavaaja
IRONIA-korkkiruuvi
ruuviosa tehdasvalmisteinen
IRONIA-viinipullonkorkki
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
IRONIA-vadit
takorauta
Koot: n. 10 cm, 15 cm,
20 cm, 30 cm, 40 cm (tilauksesta)
78 79
Mari Syrén
koru- ja esinemuotoilija
Mari Syrén Doing Design, Kauttua
Olen alun perin porilainen, ja monien etappien jälkeen
päätynyt asumaan Euraan, isovanhempieni entiseen
kotitaloon. Suunnittelen ja valmistan pääasiassa
koruja, vaikka viime vuosina olen tehnyt myös
muutamia syrjähyppyjä kuvataiteen puolelle.
Pidän väreistä, orgaanisista muodoista, tarinoista
suunnittelun takana, elävistä ja rikotuista pinnoista
sekä ennakkoluulottomasta asenteesta. Rakastan
käsillä tekemistä, ja toivon, että ilo ja tekemisen
meininki näkyy myös lopputuloksessa!
www.marisyren.net
YYTERI-korusarja
Yyterin kuusi kilometriä pitkä dyynialue on ainutlaatuinen
koko Euroopassa. Tuuli kasaa hienoa hiekkaa dyyneiksi, jotka
liikkuvat ja kasvavat vähitellen.
Rannalla hiekka muodostaa aaltomaisia kuvioita tuulen ja
veden vaikutuksesta. Korut on tehty ikivanhalla valutekniikalla
valamalla sula hopea seepiankuoreen. Koru saa kuvionsa
kuoren kalkkiosan muodostamasta rakenteesta.
YYTERI-sormus
Kaikki korut ovat hopeaa, pakattu mustiin kartonkirasioihin.
Osa koruista on uniikkeja, osa valettu sarjassa.
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
YYTERI-riipukset (pyöreä/pitkulainen)
hopeavaijerilla (pituus 42 cm)
käärmeketjulla (pituus 45 cm)
kolminkertaisella nahkanauhalla (42/45 cm)
80 81
Marko Timonen
puuseppä
Verstas2, Pori
Olen puuseppä! Kotoisin olen Helsingistä, mutta
kotiutunut hyvin Poriin. Olen ylpeä ammatistani.
Arvostan ammatin pitkiä perinteitä.
Yhdistän töissäni vanhoja taitoja ja tekniikoita uuteen
muotoiluun. Huolellisesti tehdyt rakenteelliset yksityiskohdat
ja liitokset saavat näkyä. Minulle on tärkeää,
että valmistamallani esineellä on tehtävä.
Puu materiaalina haastaa tekijän. On osattava valita
oikea puulaji kohteen mukaan. Pintakäsittelyssä
käytän menetelmiä, jotka korostavat puun kauneutta
ja säilyttävät sen luonnollisen tunnun.
www.puuseppa.fi
LENTO-sarja
LENTO-sarjan tuotteissa yhdistyy keveys ja
toiminnallisuus perinteiseen puusepän työhön.
LENTO 410
pieni tarjoilualusta | koko: 410x250x31 mm
koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, kumijalat
LENTO 520
tarjoilualusta | koko: 520x320x31 mm
koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, jalat tammi tai kumi
LENTO 640
tarjotin | koko: 640x380x38 mm
koivu, lämpökäsitelty koivu tai jalava, jalat tammi tai kumi
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
82 83
Jan Torstensson
Lasinpuhallusartesaani
Tuulikki Tähtivaara-Torstensson
Korusuunnittelija
Lasistudio Jan Torstensson Oy, Kiikoinen
Pitkä yhteiselo on luonut meistä työparin, joka
ymmärtää helposti toistensa ajatukset. Olemme
työstämme innostuneita, ja meillä on samanaikaisesti
pää pilvissä ja jalat maassa. Työskentelymme on hyvin
vuorovaikutteista suunnitellessamme uusia esineitä.
Lasin pariin meidät johdatti Jannen suvun 1700-luvun
alusta asti juontavat lasinpuhaltajaperinteet. Janne
on lasinpuhaltaja kahdeksannessa sukupolvessa.
Perinteisen lasinpuhalluksen ohelle lasistudio
on kehittänyt oman tapansa valmistaa esineitä
kierrätetystä pakkauslasista. Tämän menetelmän
kehittämisestä ja toteuttamisesta Lasistudio sai
Satakunnan INNOSUOMI 09 -palkinnon.
www.lasistudio.fi
KANTTI-sarja
Kiikoisten vanhalla huoltoasemalla jatketaan suvun yli
kolme vuosisataa kestänyttä lasinpuhalluksen perinnettä
valmistamalla ekologisia uniikkiesineitä sarjatuotantona.
KANTTI-sarja on valmistettu käsityönä energiatehokkaasti
kierrätetyistä viinipulloista.
KANTTI-juomalasi
korkeus n. 11 cm
valmistettu piccolo-viinipullosta
KANTTI-kaadin
korkeus: n. 24 cm
valmistettu viinipullosta
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
84 85
Helena Vienola
taidekäsityöläinen
Hopealuu ky, Kiikoinen
Luusta on tullut lempimateriaalini hopean ja
kuparin lisäksi. Keskiajan taide sekä ornamentiikka
kiehtovat mieltä. Teen luukoruja ja käyttöesineitä
lohikäärmeriipuksista käteen käyviin aterimien
kahvoihin ja juomasarviin.
Inspiraation lähteenä on myös oman pihan
mummonmökkipajan ikkunoista näkyvä Kiikoisten
maalaismaisema. Eikä ole muukaan Suomi ihan
vieraaksi jäänyt, sillä minut voi löytää melko varmasti
sieltä missä tapahtuman nimessä on sana keski-,
viikinki- tai muinaisaika.
www.hopealuu.fi
PERHE HIRVINEN
Sarja koostuu puhtaasta, kotimaisesta ja
himmeästi hohtavasta hirvenluusta valmistetuista
tuotteista. PERHE HIRVINEN
soveltuu erinomaisesti kattaukseen ja
ateriointiin.
86 87
SUSHI HIRVINEN
syömäpuikot
LEIKKELE HIRVINEN
haarukkasarja leikkeleille
RINKULA HIRVINEN
lautasliinarenkaat
JUUREVAA! – mAlliston tEkiJät
VAIHE 5: SUVANTO
Intensiivinen ensimmäinen toimintavuosi, pitkä
tuotekehitysjakso sekä malliston julkistaminen olivat
hankkeen menestymisen mittareita. Työssä onnistuttiin,
mutta se alkoi myös uuvuttaa. Tässä kappaleessa
käydään läpi niitä kipukohtia, jotka aiheuttivat
ristiriitoja SatakuntaMallisto-hankkeessa. Nämä ovat
varmasti tyypillisiä ongelmia missä tahansa tapahtumaorientoituneessa
hankkeessa, jonka käytettävät
resurssit ovat suhteellisen pieniä. Tässä luvussa on
hyvä pysähtyä pohtimaan myös tuottajan merkitystä
käsi- ja taideteollisuusalalla. Tarvitseeko muotoilija
tuottajaa ja minkälainen suhde hankemaailmassa on
projektipäälliköllä ja tuottajalla? Entä milloin suvanto
taas vaihtuu aallon harjaksi? Tapahtuuko se
hankesyklissä piirun verran liian myöhään vai
saadaanko yhteistyö hyville uomille ennen hankkeen
päättämistä?
JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto
88 Sirpa Luukkonen. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
89
Kipukohtia
Ponnistelut yhteisen päämäärän eteen vaativat veronsa.
Ristiriitoja alkoi syntyä projektin toisena vuonna.
Tähän oli varmasti monia syitä. Päällimmäisenä ehkä
hankeväsymys. Oltiin väsyneitä näyttelyiden pystytykseen,
jatkuvaan esillä oloon, yhdessä tekemiseen.
Tämä kiristi henkilösuhteita, paisutti aluksi pieneksi
kuvattuja ongelmia ja synnytti eripuraa tiimin jäsenien
välillä. Ristiriitoja saattoi aiheuttaa myös projektipäällikön
vaihtuminen toisen ja hankkeen kannalta erittäin
tärkeän vuoden alussa. Uusi projektipäällikkö joutui
keskelle uupumuksen valtaamaa tiimiä suhteellisen
vieraan taidemuodon pariin. Luottamuksen saaminen
vaatii aikaa ja panostusta. Tilanne ei ollut helppo
varmaan kenellekään. SatakuntaMallisto-hankkeen ja
JUUREVA-malliston pelasti hyvin tehty perustus. Pienet
ristiriidat eivät missään vaiheessa horjuttaneet ryhmän
uskoa tekemiseen, vaikka ongelmia tuli monelta suunnalta.
Ulospäin ongelmat eivät näkyneet, vaan projekti
hoidettiin kunnialla loppuun hyvin saavutuksin. Perustukset
olivat niin vahvat, että nyt työtä jatkaa JUURE-
VAlaisten oma yhdistys.
Taidekäsityöyrittäjät ovat hyvin käytännönläheisiä.
Tuotesuunnittelussa ei välttämättä olla totuttu tekemään
yhteistyötä muiden alalla toimivien kanssa, eikä
siihen ole saatu ulkoapäin ohjausta. Myöskään taustoittava
työ ei ole tuttua. Työprosessien kirjoittaminen
tuntuu uuvuttavalta ja taustamateriaalien lukeminen
ajan haaskaamiselta. Suunnitteluprosessit ovat saattaneet
muotoutua aivan eri tavalla ja spontaanisti. Tästä
syystä hankkeen vaativa aloitus tuntui raskaalta. Omia
tuotteita ei ollut aikaisemmin avattu näin tarkasti.
Rakentavan kritiikin antaminen ja vastaanottaminen
muilta tuntui haasteelliselta, ja ikävältäkin. Tulevan
malliston kannalta tämä prosessin vaihe oli välttämättömyys.
Keskustelut avasivat lukkoja, antoivat uudenlaista
näkemystä omaan ja muiden tekemiseen.
Lähtökohtien ruotiminen myös vahvisti tai heikensi
omaa halua olla mukana tuotekehitysprosessissa. Tämän
jopa rankan prosessin seurauksena kaksi yrittäjää
päättivät jättää hankkeen kesken ennen malliston
julkistamista.
SatakuntaMallisto-taidekäsityön tuotekehityshanke ja
siinä syntynyt JUUREVA-mallisto olivat konseptina uusia.
Pilottimainen hanke antoi mahdollisuuden uusien
menetelmien testaamiseen ja erikoisiin verkostoihin.
Siinä on luonnollisesti riskinsä. Uudenlaiset yhteistyöviritelmät
teollisuuden ja taidekäsityön välillä olivat
hankalasti hahmotettavissa. Erityyppisiä ja erilaisin
intressein liikkeellä olevia kumppaneita oli paljon. Niiden
hallitseminen ja suhteiden ylläpitäminen oli projektipäällikön
näkökulmasta antoisaa, mutta raskasta
työtä. SatakuntaMallisto-hankkeen asettamat tavoitteet
olivat kunnianhimoiset ja niiden täyttyminen vaati
hartiavoimin töitä kaikilta. Hankkeen intensiivisyys yllätti.
Tavoitteita oli liikaa. Tai pikemminkin niiden täyttämiseen
oli liian vähän resursseja. Myöskään mukaan
valituilla muotoilijoilla ei ollut käsitystä siitä, kuinka
paljon hanke vie heidän aikaansa yrittäjinä.
Aika on myös rahaa. JUUREVAlaisten kaltaisten mikroyrittäjien
kohdalla tämä tarkoitti rahallista panostusta
protomallien tekemiseen, työajan antamista
projektille ja malliston eteen, matkustuskuluja tapaamispaikoille
sekä toisena vuonna puhdasta rahaa
hankkeen omarahoitusosuuden kattamiseksi. Se aika,
jona yrittäjä ei ollut pitämässä oman työ- ja liiketilan
ovia auki maksaville asiakkaille, kavensi entisestään
käsityöyrittäjän leipää. JUUREVAlaisten odotukset
malliston kaupallisesta menestyksestä olivat kovat.
Sen takia pettymys oli suuri, kun mallisto ei myyntinäyttelyissä
myynyt hyvin ja jälleenmyyjien ja uusien
myyntipaikkojen saaminen tuntui olevan kiven takana.
Myös yrityksille ja kunnille suunniteltu ja räätälöity lii-
kelahjapuoli takkusi. Tähän oli syynsä myös taantumaan
ajautuneella yhteiskunnalla. Vaikka mallisto ei
ensimmäisenä olemassaolovuonna vielä myynyt kokonaisuutena
hyvin, olisi oltava armollinen ja kärsivällinen.
Hankkeeseen ja malliston syntyyn pistetty raha ei
voi poikia samana vuonna, eikä vielä seuraavanakaan.
Prosessin vaikutukset saattavat näkyä vasta usean
vuoden jälkeen. Niitä on sen vuoksi vaikea yhdistää
hankkeen tuloksiksi. Hankkeessa mukana ololla on
saattanut olla vaikutuksensa esimerkiksi paikallisiin ja
kansallisiin tunnustuksiin, yllättäviin tuotetilauksiin ja
ulkomaille saatuun näyttelykutsuun 8 .
8 Esimerkkejä tunnustuksista ja apurahoista:
Vuoden taidesepäksi 2009 valittiin JUUREVAn seppä Iro Mäntykorpi
Porista.
Lasistudio Jan Torstensson sai Satakunnan INNOSUOMI 09 -palkinnon
kierrätetyn pakkauslasin valmistuksessa käytettävien menetelmien
kehittämisestä ja toteuttamisesta.
Satakunnan Vuoden 2010 Taito-käsityöyrittäjäksi valittiin JUUREVAn
korumuotoilija Mari Syrén Eurasta.
Vuoden 2010 Käsityöläisen Kruunun sai JUUREVAn keraamikko Sirpa
Luukkonen Huittisista.
Satakunnan taidetoimikunta myönsi 6 kk työskentelyapurahat
vuodeksi 2010 Iro Mäntykorvelle sekä 3 kk työskentelyapurahan
sai JUUREVAn tekstiilisuunnittelija Annamari Salmi Porista.
SKR:n Satakunnan rahasto myönsi JUUREVAn tekstiilitaiteilija
Marianne Fribergille (Harjavalta) 6 kk työskentelyapurahan
vuonna 2010.
90 91
Kipukohdaksi muodostui myös ulkomaalaistaustaisen
tuotekehitysvalmentajan palkkaaminen vahvasti paikalliseen
hankkeeseen. Monikulttuurinen ja -kielinen
yhdistelmä oli antoisa, mutta aiheutti alun korrektiuden
jälkeen törmäyksiä. Asiantuntijoiden palkkaaminen
on aina riski, vaikka yhteistä historiaa olisi jo syntynyt.
Jokainen tapaus on ainutlaatuinen ja ratkaisujen
oikeellisuutta ei voi etukäteen tietää. SatakuntaMallisto-hankkeen
tekemiä ratkaisuja ohjaili hankkeen pilottimainen
luonne, erikoislaatuinen tuotekehitys-case,
aikaisemmat hyvät yhteistyökokemukset, erinomaiset
referenssit sekä rahalliset resurssit. Tuotekehitysvalmennuksessa
JUUREVAlaiset kokivat ongelmalliseksi
myöhemmin yhteisen kielen puuttumisen, kulttuuriset
erot sekä valmentajan paikallistuntemuksen puutteen.
Projektipäällikkönä olin ajatellut, että tuotekehitysvalmentajan
ei tarvitse tuntea Satakunnan historiaa
ja perinteitä. Päinvastoin voisi olla hedelmällistä, kun
lähtökohta olisi ihan erilainen. Myös nurkkakuntaisuus
voi olla rasite.
Tuottaja – puun ja kuoren välissä?
Tuottajaa voidaan pitää henkilönä, joka toimii taiteilijan
ja tämän (potentiaalisen) asiakkaan välissä.
Tuottaja on silta, joka yhdistää hajanaiset ajatukset,
taiteellisen näkemyksen ja päämäärät vastaanottajan
tarpeisiin ja intresseihin. Tähän viittaa prosessin
idea-vaiheessa esittelemäni ajatus sillanrakentajista.
Tuottaja on hankkeen voimahenkilö, joka
vie asioita eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven.
Projekteissa tuottajan töitä tehdään usein projektipäällikön
nimikkeellä. Tuottajan rinnakkaiskäsitteitä
ovat myös mm. taiteellinen johtaja, manageri,
agentti, (art) manager, (art) agent, artist consultant.
Biologiassa tuottaja määritellään autotrofiksi eli
yhteyttämiskykyiseksi eliöksi, mikä on aika osuva
määritelmä myös taiteen kentällä.
Muotoilun kentällä tuottaja on melko uusi toimija.
Muotoilijat ovat usein yrittäjiä ja isommilla muotoilutoimistoilla
ja tuotemerkeillä on laajahko taustaorganisaatio,
jolloin tuottajan tehtäviä hoidetaan esim.
toimitusjohtajan, taiteellisen johtajan, design managerin
tai muulla vastaavalla tittelillä. Tuntumani on,
että 2000-luvulla valmistuneet muotoilijat ovat alkaneet
käyttää ja osaavat käyttää yhä enemmän tuot-
tajan palveluita. Tätä varten on perustettu Suomeen joitakin
yrityksiäkin. Nämä yritykset ovat profiloituneet eri tavoin; jotkin
auttavat nuoria, vastavalmistuneita suunnittelijoita saamaan
tuotteitaan tuotantoon isojen merkkien alle, toiset avustavat
kilpailuiden ja näyttelyiden organisoinnissa, jotkin verkottavat
muotoilijoita yhteen, toiset auttavat tekemään jo hyvistä tuotteista
menestystarinoita brandin rakentamisen, tuotteistamisen
ja konseptoinnin avulla (mm. Sonay Design Strategy & PR,
Design Made Oy, Imu). Valtaosa alan toimistosta sijaitsee pääkaupunkiseudulla.
Jos tuottaja on muotoilukentällä outolintu, on hän vielä kummallisempi
ilmestys taidekäsityöläisten ja käsityöyrittäjien aisaparina.
Näiden pääasiassa yhden hengen mikroyritysten palkkalistoilla
tuottajia tuskin on moniakaan. Sen sijaan tuottajien
palveluita saadaan yrityksen käyttöön esimerkiksi erilaisten
kehittämishankkeiden, luovien alojen yritysneuvonnan sekä paikallisten
ja valtakunnallisten yhdistysten asiantuntijoiden kautta.
Joskus hyvän ja mielekkään kehittämishankkeen tuloksena
saattaa syntyä kiinteä side yrittäjän ja tuottajan välille, mikä
voi johtaa laajempaan yhteistyöhön. JUUREVAlaisten kohdalla
tuottajasta on puhuttu ja ensimmäinen kokeilu tällä saralla on
kansainvälisen näyttelyn koordinointia varten yhdessä palkattu
tuottaja.
JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto
92 93
JUUREVA kattaus. Kuva: Annamari Salmi 2009.
Näyttelyn pystytys. Kuvassa vasemmalta Mari Syrén, Emma
Susi sekä Annamari Salmi. Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.
Taidekäsityöläiset ovat mielenkiintoinen kohderyhmä
tuottajalle, koska he pyörittävät taiteilijaidentiteetillä
liiketoimintaa. Taidekäsityöläiset tasapainottelevat
taiteilijuuden ja taiteen tekemisen sekä yrittäjyyden ja
liiketoiminnan kiemuroiden välimaastossa. Tuottajan
tilanne on mutkikkaampi. On ymmärrettävä taiteelliset
vaateet ja kunnianhimot, mutta samalla tuottajalta
odotetaan selviä tekoja yrityksen liikevaihdon kasvattamiseksi.
Tuotekehittelyssä pitkälle viety ja mietitty
tuote ei välttämättä olekaan taiteilijan näkemyksen
mukainen, eikä sitä sitten haluta tästä syystä pitää
tuotannossa. Vastakohtia on useita. Toisaalta kaivataan
lisää jälleenmyyjiä, tuotantoketjun keventämistä,
tuotteistamisapua ja apua kansainvälistymiseen. Seuraavalla
viikolla huokaillaan lisääntynyttä työmäärää,
jatkuvaa markkinoiden seuraamisen aiheuttamaa aikapulaa,
resurssien hukkaamista uusiin protomalleihin
ja markkinointiin menevää rahamäärää. Välillä taidekäsityöläiset
kaipaavat taiteilijoina kokemusta kansallisista
ja kansainvälisistä alan kilpailuista ja näyttelyistä
ja seuraavalla viikolla todetaan, miten raskaita
näyttelyjen pystytykset ja siihen liittyvät tukitoimet
ovatkaan. Kaksinapainen toimintakenttä avaa paljon
ovia ja antaa hienoja työmahdollisuuksia, mutta toisaalta
tekee tuottajan työn raskaaksi ja välillä turhankin
monisyiseksi.
SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeen
hakuvaiheen perustietolomakkeessa yrittäjiä
pyydettiin kirjoittamaan, mitä toiveita hänelle on tuotekehityshanketta
kohtaan. Ennakkoon annetuissa
listauksissa korostuvat kaikenlainen ammatillinen lisäoppi:
tuotekehitystyö, tuotesuunnittelu ja markkinointi.
Lisäksi kaivattiin lisää myyntikanavia ja verkostoja.
Tämä kaikki vaatii ajallista ja rahallista ponnistelua.
Vaikka yrittäjien toiveet hanketta kohtaan olivat nämä,
yllätti siihen menevä aika monet. Myös uuden tiedon
ja työskentelytapojen omaksuminen vie odotettua
enemmän resursseja. Omia tuotteita ei oltukaan valmiita
muuttamaan kovin helposti. Oman tekijäidentiteetin
pelättiin katoavan siinä prosessissa.
JUUREVA-yrittäjiltä kerättiin hankkeen aikana kaksi
kertaa laajempi palaute. Palautetta pyydettiin antamaan
näyttelyistä, myyntitapahtumista, hankkeen tavoitteiden
toteutumisesta, täydennyskoulutuksista ja
tiimitapaamisista, tiedotuksesta, visuaalisesta ilmeestä,
myynnistä sekä mm. tuottajan ja tiimin työskentelystä.
Palautetta kerättiin myös asiakkailta lanseerauksen
sekä vuoden 2009 kesänäyttelyn yhteydessä.
Palautteista tehtiin yhteenvedot ja ne ruodittiin palautekeskusteluissa.
Palaute sisälsi myös SWOT-analyysin,
jota päivitettiin pariin otteeseen.
JUUREVA-yrittäjien palautetta:
• Kaupalliseen menestykseen oltiin tyytymättömiä.
Myynnissä JUUREVA-mallistolla koettiin olevan
kehittymisen paikka. Uusia myyntipaikkoja
toivottiin design-painotteisiin myymälöihin Suomen
suurimpiin kaupunkeihin (Helsinki, Tampere,
Oulu). Myös suoramyynnissä (JUUREVAa kunta- ja
liikelahjoiksi) nähtiin potentiaalia. Myyntipaikoissa
tulisi panostaa tuotteiden myyntiin, joten tässäkin
kohtaa laatu korvaa määrän.
• Täydennyskoulutuksiin oltiin melko tyytyväisiä.
Koulutuksissa käydyt keskustelut koettiin antoisiksi.
Koulutuksiin ja uuden oppimiseen suhtauduttiin
positiivisesti.
• Säännölliset tiimitapaamiset keräsivät kiitosta ja
tapaamisia pidettiin hedelmällisinä.
• Visuaaliseen ilmeeseen ja valokuvauksiin
oltiin tyytyväisiä.
• Yrittäjien väliseen ryhmädynamiikkaan oltiin
tyytyväisiä ja verkostoitumista muiden yrittäjien
kanssa pidettiin hankkeen merkittävimpänä
saavutuksena medianäkyvyyden lisäksi.
JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto
Erästä muotoilutuottamista käsittelevää tutkimuspaperia
varten JUUREVA-yrittäjiltä kysyttiin tuottajaan
liittyviä lisäkysymyksiä:
1. mitä tuottaja mielestäsi tekee?
2. onko muotoilu/taidekäsityöyrittäjälle tuottaja tarpeellinen?
3. käyttäisitkö tuottajan palveluita yrityksessäsi?
4. olisitko valmis palkkaamaan tuottajan?
Aineiston kerääminen jatkuu edelleen, mutta saaduissa
vastauksissa korostuu tuottajan tarpeellisuus yllättävänkin
vahvasti. Tuottajan koetaan tekevän yhteistyötä
tuotteen valmistajan kanssa yhteisen päämäärän
hyväksi. Tuotteita kehitetään ja niitä myydään tavalla,
joka kunnioittaa tuotemaailmaa ja samalla myy hyvin.
Tässä korostuu taidekäsityöläisen asiakaslähtöinen ja
kaupallisesti ajatteleva yrittäjäidentiteetti. Tuottajan
työssä yhdistyvät vastaajien mukaan niin kulttuuri kuin
talouden ja markkinoinnin toiminnan alueet. Tuottaja
koetaan taidekäsityöyrittäjille tarpeelliseksi. Aikaa
ja voimavaroja koetaan jäävän tuottajaa käytettäessä
oman varsinaisen ammattiosaamisen harjoittamiseen.
Tuottajan palveluita käytettäisiin mielellään, varsinkin
useamman yrittäjän kanssa yhdessä kustannusten minimoimiseksi.
Houkutus palkata tuottaja olisi suuri.
94 95
Kuten missä tahansa ammattikunnassa, myös tuottajan
on kannettava vastuu työstään. Tuottajan työssä
korostuu henkilösuhteiden toimivuus ja saman suuntainen
arvomaailma. Toisen osapuolen näkemystä on
arvostettava ja luottamus pitää olla molemmin puolista.
Tuottaja on siten enemmän kuin markkinointihenkilö,
jonka tavoitteena on kasvattaa liikevaihtoa. Tuottaja
ohjaa asiakkaansa oikeiden ihmisten äärelle ja
auttaa verkottumistyössä. Tuottajalla pitää olla myös
edustamansa taidemuodon näkemystä ja asiantuntemusta.
Tuottajan ei suinkaan tarvitse olla itse taiteilija
eikä hänellä tarvitse olla teknistä osaamista esimerkiksi
saunatekstiilien valmistukseen. Sen sijaan hänen
pitää olla aidosti kiinnostunut edustamansa taiteilijan
/ yrittäjän työskentelytekniikoista ja niiden asettamista
rajoituksista. Tuottajan on kuunneltava herkällä korvalla
ja sydämellä asiakkaansa ajatuksia. Näin synnytetään
luottamus. Puhtaasti myynnin ammattilainen
saa tuotteita varmasti myytyä ja haalittua mittavan jälleenmyyjäverkoston.
Silloin tulee tarkistaa, missä tuotteita
myydään, minkälaisen esillepanon tuotteet liikkeessä
saavat, minkälaisia tilausmäärät ja -ehdot ovat
ja mainitaanko tuotteen tekijästä mitään.
Toisinaan tuottaja on pistänyt kaiken peliin, kuten
JUUREVAlaisten kohdalla voidaan ajatella tapahtuneen.
Konseptia kiiteltiin monelta suunnalta, markkinointi
oli resurssit huomioon ottaen tehokasta ja
medianäkyvyys alan yleiseen näkyvyyteen verrattuna
huimaa. Tästä huolimatta mallisto ei myynyt
odotetulla tavalla. Olisiko sittenkin pitänyt tinkiä
tuotteen ympärille rakennetusta imagosta, vähentää
käsin tekemisen vaiheita ja hilata hintaa alemmas?
Tuottaja on litistettynä puun ja kuoreen väliin
ja koettaa sieltä käsin perustella valintojaan. Tuottajan
on pohdittava omia arvojaan ja taiteellisia
kunnianhimojaan. Odottiko tuottaja luotsattavista
yrityksistä/taiteilijoista liikaa? Onko kyse resurssien
puutteesta vai huonojen sattumusten summasta?
Maailmantalous, lokaalitalous, alan arvostuksen
puute ja harrastelijakilpasiskojen ja -veljien aiheuttama
hintaromahdus, vääränlainen asiakaskunta ja
väärät myynti- ja näyttelypaikat ovat kaikki omiaan
hankaloittamaan myynnin kasvua. JUUREVA-malliston
kohdalla kyse on kaikesta tästä. Eikä tilanne
nyt aivan huono ole. Tuotteita myydään tasaisesti ja
kiinnostusta niitä kohtaan löytyy edelleen.
Vida Design otti omassa kommenttikirjoituksessaan
esille JUUREVAn kaupallisen markkinoinnin puutteen.
Tämä on hyvä huomio. SatakuntaMallisto-hankkeen
rahoittajaraamit kieltävät suoranaisen myynninedistämistoiminnan,
jos se kohdistuu vain joihinkin yrityksiin.
Hankerahalla ei toisin sanoen voi kustantaa yrittäjien
myyntiä kasvattavaa toimintaa. Tästä syystä sekä tiedotus
että markkinointi kohdistuivat ensisijaisesti koko
malliston mainostamiseen ja satakuntalaisen käsityöosaamisen
tunnetuksi tekemiseen. Tämän lisäksi median
kautta pyrittiin tuomaan esille JUUREVA-yrittäjiä
sekä saamaan alalle nostetta Satakunnassa. JUURE-
VAn viestintä noudatti melko perinteisiä polkuja ja oli
luonteeltaan ehkä turhankin ”hankemaista” perustiedottamista.
Tässä olisi uudistumisen paikka. JUURE-
VAn myynnin edistäminen ja jatkojalostaminen ovat
uuden projektin kohde. Tämän tyyppinen hanke olisi
luonteeltaan yrityshanke, jossa keskeistä on yrittäjien
liikevaihdon kasvattaminen ja kaupallinen menestys.
JUUREVAA! – VAihE 5: sUVAnto
96 97
”JUUREVAn tuotteet ovat käyttötuotteita, joihin on
sisäänrakennettuna satakuntalaisuus ja paikallinen kulttuuriperinne.”
Metro, Helsinki-viikkoliite 4.6.2009
VAIHE 6: LOPETUS
Varmasti kaikissa hankkeissa on ristiriitoja ja karikoita.
SatakuntaMallisto-hankkeen ongelmat olivat varsin
pieniä ja kohdistuivat projektin tiukkaan aikatauluun,
vaativiin tavoitteisiin, joihinkin henkilötason
törmäyksiin, yleiseen hankeväsymykseen sekä
malliston kaupallisen menestyksen vähäisyyteen.
Uskon ja toivon, että päällimmäisenä kaikilla
osapuolilla on mielessä kuitenkin hyvät muistot
hankkeen eri vaiheista. Monessa asiassa onnistuttiin
jopa yli odotusten ja pienillä resursseilla saatiin paljon
hyvää aikaiseksi satakuntalaisen käsityöosaamisen
edistämiseksi ja näkyvyyden parantamiseksi.
JUUREVAA! – VAihE 6: lopEtUs
Projektin viralliseen päättämiseen kuuluu mm. loppuraportin
ja viimeisen maksatushakemuksen laatiminen
rahoittajille sekä ohjausryhmän antama lausunto
projektista. Tämän jälkeen projektin henkilökunnan
työsuhteet päättyvät tai he saavat jatkaa samassa organisaatiossa
toisissa tehtävissä. SatakuntaMallistohanke
päättyi suunnitellun mukaisesti kahden toimintavuoden
jälkeen. Hankkeelle oli mahdollista hakea
jatkorahoitusta esimerkiksi myynnin edistämiseen ja
malliston jatkokehittelyyn. JUUREVA-yrittäjät kuitenkin
päättivät pitää taukoa hankemaailmasta. Satakunta-
Mallisto-hankkeen loppuraportti on mukavaa luettavaa.
Hankkeelle asetetut tavoitteet täyttyivät. Projektilla
oli jopa enemmän toimintoja kuin alun perin oli
tarkoituksena toteuttaa.
98 Mari Syrén. Kuva: Heidi Valtonen 2009.
99
Ohjausryhmän loppuarvio
Ohjausryhmän mukaan SatakuntaMallisto-hanke on erinomaisen
onnistunut kokonaisuus ja hankkeelle asetetut
tavoitteet ovat toteutuneet hyvin.
Hankkeessa on tehty suuri määrä konkreettista työtä,
joka luo pohjaa myös tulevalle. Satakuntaan on laajalla
yhteistyöllä luotu toimiva taidekäsityön ja muotoilun taitajien
ryhmä, joka varmasti kannustaa alalle myös uusia
tekijöitä. Muotoilu- ja taidekäsityöala jatkaa vahvistumistaan
Satakunnassa.
SatakuntaMallisto-hankkeen tuottamasta JUUREVA-mallistosta
on lyhyellä ajalla muodostunut yksi Satakunnan
mannekiineista, jolla ohjausryhmä uskoo olevan tulevaisuudessa
myös taloudellisen menestymisen edellytyksiä.
JUUREVA-malliston toivotaan kehittyvän ja kasvavan
edelleen. Ohjausryhmä kiittelee molempien projektipäälliköiden
työpanosta hankkeessa erinomaiseksi. Hankkeen
positiivisena tuloksena ohjausryhmä pitää myös sitä, että
hankkeesta on tekeillä julkaisu sekä valmisteilla väitöstutkimus.
Mallisto ja yhteisö –
tulevaisuuden kuvia
Kuten aina projekteissa kiinnostavaksi muodostuu
hankkeen tulosten juurruttaminen, hyvien käytäntöjen
siirtyminen eteenpäin sekä toimintojen turvaaminen
tulevaisuudessa. Tässä projektissa lähdettiin jo
ideointivaiheessa selvittämään syntyvän malliston jatkumisen
mahdollisuuksia. SatakuntaMallisto-hanketta
hallinnoi yliopisto, jolla ei ollut intressejä JUUREVAn
ylläpitämiselle. Jatkojalostaja piti siis löytyä muualta.
JUUREVA vaati kehittyäkseen ja hengissä säilymisekseen
taustaorganisaation, mikä valvoo mm. malliston
graafista ilmettä, laatua ja tuotteiden jatkokehitystä.
Tätä varten perustettiin vuonna 2010 Taidekäsityöyhdistys
JUUR ny ry, jonka jäsenet ovat JUUREVA-yrittäjiä.
Yhdistys voi jatkossa hakea esimerkiksi rahoitusta uusiin
projekteihin, näyttelykuluihin tai vaikka palkata
yhdessä tuottajan viemään heidän asioita eteenpäin.
Yhdistyksellä on myös oiva mahdollisuus revitellä
markkinoinnin ja viestinnän suhteen ja luoda aivan
oma ”juureva tyyli” viestiä. JUUREVA-malliston säännölliseen
arviointiin ja uusiin jurytyksiin on mahdollista
perustaa lisäksi puolueeton toimikunta, joka pystyy
asiantuntijuudella arvioimaan malliston kaupallisia
mahdollisuuksia sekä luomaan uudenlaisia strategioita myynnin
edistämiseksi. Tämä olisi hyvä ja suositeltava toimintamuoto,
jotta JUUREVA ei mallistona taannu ja tekijät pysyvät rehellisenä
toisilleen. Vielä toimikuntaa ei ole asetettu eikä pyydetty
koolle. Luultavasti yhdistyksen merkitys jää alkuvaiheessa pieneksi.
Yhdistys on toiminnan virallinen muoto, mutta todennäköisesti
itse toiminta tapahtuu vapaamuotoisesti JUUREVAlaisten
keskuudessa.
JUUREVAlaisten tulevaisuus on positiivisella tavalla avoin. Mallistosta
on muodostunut yhteisö. Tämä on paljon enemmän kuin
tuotesarjoista muodostettu yhdeksän muotoilijan mallisto. Yhteisö,
JUUREVAlaiset, tukevat toisiaan yrittäjän arjessa. Heillä on
taito ja uskallus kehittää toistensa ideoita eteenpäin, ponnistella
hankalienkin asioiden kanssa ja toteuttaa vaativiakin projekteja
yhdessä. JUUREVAlaiset ovat myös yksilöitä. Onkin kiinnostavaa
seurata, miten jäsenten ammatillinen identiteetti kehittyy
yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välimaastossa.
JUUREVAlaisilla on mahdollisuus kansainvälistymiseen. JUURE-
VAn kansainvälinen näyttelydebyytti on talvella 2011 Berliinissä,
Saksan Suomi-instituutin tiloissa. Kutsunäyttelyn järjestelyt aloitettiin
2010 keväällä ja matkaan lähdetään innostunein mielin.
JUUREVAA! – VAihE 6: lopEtUs
100 101
JUUREVAn myyntipöytä TaitoShop Porissa.
Kuva: Jenni Tuulasjärvi 2008.
Myyntiosaston rakentaminen Helsingin Senaatintorin
maakuntatapahtumassa. Kuva: Essi Lindberg 2009.
Ikkunanäyttelyn hiekoitustyössä Marianne Friberg.
Kuva: Emma Susi 2008.
Kansainvälinen kenttä on iso ja haastava. Lähteekö
JUUREVA maailmalle myös Berliinin jälkeen, jää nähtäväksi.
JUUREVAn kaupallinen menestys ja hengissä säilyminen
mitataan seuraavina vuosina. Myykö mallisto
nykyistä paremmin, ratkaisee omalta osaltaan sen
tulevaisuuden. Tuotteet, jotka eivät liiku on poistettava
myynnistä ja mallistosta. Tästä syystä mallistoa
on kehitettävä tulevaisuudessakin. Toisaalta ryhmän
on pohdittava malliston markkinoita: kenelle myydään,
missä myydään ja millä hinnalla? Puhutaanko
tulevaisuudessa satakuntalaisesta vai suomalaisesta
mallistosta? Vaihtoehtona on myös malliston hiljainen
alasajo. JUUREVA ei silloin ole enää mallisto, vaan esimerkiksi
satakuntalaisen käsityöosaamisen lippulaiva.
JUUREVAsta voi tulevaisuudessa muodostua yhteisö,
joka tunnetaan uniikista ja laadukkaasta käsityöosaamisesta.
Aika näyttää, mihin suuntaan JUUREVA liikkuu
ja miten dynamiikka muiden satakuntalaisten kädentaitajien
kanssa toimii.
Onnistumisen mittarit
Kirjoittaessani malliston ja hankkeen tuotantoprosessia
auki, olen useasti pohtinut onnistumisen mittareita.
Oliko hanke onnistunut vai ei? Entä voidaanko
JUUREVAa pitää onnistuneena yhteismallistona? Miten
onnistuminen mitataan ja kuka sitä määrittelee?
Määritteleekö JUUREVAn kaupallinen menestys myös
hankkeen onnistumisen? Keskusteluissa JUUREVAlaisten
kanssa korostuu ajatus siitä, että JUUREVAn
menestyksen mittarit ovat jossakin ihan muualla kuin
kaupallisessa menestyksessä. Pyysin JUUREVAlaisia arvioimaan
omaa suoriutumistaan hankkeessa ja osana
mallistoa sekä jakamaan näkemyksiään niistä JUURE-
VAn onnistumisen kulmakivistä, jotka itse koen malliston
tuottajana ja hankkeen projektipäällikkönä keskeisiksi
onnistumisen mittareiksi. JUUREVAan sanaan on
hyvä lopettaa. 9
9 Keskustelu käytiin Kiikoisissa Torstenssonien Lasistudiolla lokakuun
alussa 2010. Keskustelu äänitettiin, nauha on kirjoittajan hallussa.
Keskusteluun osallistuivat: Jan Torstensson (lasinpuhaltaja, Kiikoinen),
Helena Vienola (luu -ja korutaiteilija, Kiikoinen), Marianne Friberg
(tekstiilitaiteilija, Harjavalta), Sirpa Luukkonen (keraamikko, Huittinen),
Mari Syrén (korumuotoilija, Eura), Annamari Salmi (tekstiilitaiteilija,
Pori), Iro Mäntykorpi (seppä, Pori) sekä Emma Susi. Marko Timonen
(puuseppä, Pori) sekä Terhi Laitila (huovuttaja, Rauma) kommentoivat
keskustelua sähköpostitse.
Vahva käsityöosaaminen
Mallisto perustuu vahvaan käsityöosaamiseen.
Mallistoa toteuttaa usean eri käsityömuodon taitajat:
puuseppä, taideseppä, keraamikko, lasinpuhaltaja,
huovuttaja, korumuotoilija, luutuotteiden
taitaja sekä tekstiilituotteiden ammattilaisia. Jokainen
näistä kädentaitajasta on oman materiaalinsa
huippuosaaja. Jotkut heistä ovat jo pitkänlinjan
yrittäjiä, toiset vasta aloittavat hyvin alkanutta
uraansa.
Marianne: On se yhteistyö antoisaa.
Sirpa: Kaikki saa kaikilta jotain. Ne, jotka ovat vanhoja
konkareita ja ne, jotka ovat tuoreempia, molemmat
oppii toisiltaan.
Emma: Mikä on sellaista konkreettista, jota olette
toisiltanne oppineet?
Jan: Mun mielestä me olemme oppineet toistemme
sietämistä.
Sirpa: Tiimityöskentelyyn on opettanut kyl varmasti.
Annamari: Tälläinen ala vaatii kyllä aika vahvoja persoonia.
Luovan ihmisen täytyy olla sen oman työnsä
takana. Särmien hiomista ja muokkaamista
on todella tapahtunut.
Jan: Me Tuulikin kanssa ainakin koetaan, et me ollaan
saatu ystäviä. Harva porukka on sellainen,
et voidaan ajatella olevan ystäviä ja kavereita.
Tää on hienoo. Mä aina kehun asiakkaille sitä,
minkälainen porukka tää on, koska se on ihan
totta.
Helena: Teille tämä osu sellaseen ajankohtaan et te
olitte uusia täällä. Kukaan ei tuntenu teitä ja te
ette tunteneet ketään. Pääsitte sit tutustumaan
isoon ryhmään kerralla.
Emma: Arvostatteko omaa ja toistenne osaamista?
Mari: Totta kai. Tavallaan se tuo myös uskoa siihen, et
tällä käsityöalalla voi myös jotenkuten pärjätä.
Ja samalla myös se, et moni joutuu muutakin
työtä tekemään...Tavallaan helpottaa sitä, et
löytyy se oma paikka meille kaikille.
Emma: Monet näkevät teidät nyt satakuntalaisen
käsityöosaamisen huippuina. Koetteko, että
teille voisi olla tällaiselle ajatukselle jotain
annettavaa myöhemmin?
Jan: Kyl mä ainakin, kun tapaan jonkun nuoremman,
aloittelevan käsityöläisen niin kyl mulla on ainakin
sellainen olo, et mun kuuluu ja mielelläni
102 103
autankin kaikessa semmoisessa, mitä nykypäivänä
tulee käsityöläisen eteen. Kyl mä olen ainakin
valmis kertomaan kaiken, mitä mä tiedän
tästä käsityöyrittämisestä. Ei siis pelkästään
oman alan, sitähän mä opetan ja saan siitä
jopa palkkaakin, mut myös vapaaehtoisesti ja
täysin pyyteettömästi kaikille, jotka aloittelevat
käsityöläisen ammattia.
Annamari: Voi kertoa kaikista suden kuopista
Jan: Niin ja jokaisella on oma tarina ja me aika hyvin
kyl jo tiedetään toistemme tarinat ja ura.
Siitä on hyvä neuvoa myös muita.
Marianne: JUUREVAsta voidaan olla oikeen positiivisesti
ylpeitä. Tääl Satakunnassa ei ylpeyttä aina koeta
niin positiiviseksi piirteeksi, mut voi se olla
sitä kanssa.
Jan: Mut jos ajatellaan kokonaisuutena käsityöalaa
niin meille on tärkeää se, että on tälläisiä
ryhmiä. Jonkun on pakko olla esimerkkinä. Ja
muutenkin se arvostus lisääntyy. Uskon että tää
meidän JUUREVA-homma on lisännyt käsityön
arvostusta Satakunnassa.
Yhteiset arvot
JUUREVAlaisia yhdistää taito käsintekemiseen, intohimo
omaan ammattiinsa sekä halu edistää omaa
osaamistaan. Omasta osaamisesta ja käsityöläisyydestä
ollaan ylpeitä. Tuotteista halutaan tehdä laadukkaita,
materiaaleja sekä alihankkijoita etsitään mahdollisuuksien
mukaan lähialueilta. JUUREVA on mallistona
vastalause kertakäyttökulttuurille. JUUREVA pyrkii
noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita.
Helena: Meillä on Jannen kanssa ollut tässä vähän
erilaiset lähtökohdat kuin muilla. Meillä on
kummallakin ollut taistelu omien materiaalien
kanssa, jotta me saadaan nämä tehty
tunnetuksi. Ja se taistelu vei hirvittävästi aikaa
koko siitä hankkeesta ja siitä koko prosessista.
Esimerkiksi Design Forumissa ne otti
mun luutuotteet myyntiin sitä varten, että ne
on materiaalinsa puolesta erikoista, ei sitä
varten että ne ovat JUUREVAa. Se taistelu
on koko ajan siinä, että ihmiset väheksyy sitä
materiaalia. Siinä ei silloin paljon puhuta
designista. Se on se materiaalin outous mikä
kiinnostaa.
Mari: Siinä on hassu ristiriita, koska sun materiaali on
vanhimpia materiaaleja, mistä on alettu tekemään
käsitöitä.
Emma: Oletteko ylpeitä ammatistanne?
Mari: Eihän tätä työtä tehtäis, jos ei olisi ylpeä omasta
ammattikunnastaan. Kyl täs täytyy olla se
rakkaus ja intohimo siihen tekemiseen.
Jan: Kyl me ollaan ainakin ylpeitä kaikista meistä.
Marianne: Joo se tuntuu hurjan hyvältä, kun tästä porukasta
joku saa arvostusta. Ja tulee kyllä aina
mainittua, että ne on niitä JUUREVIA.
Emma: Mitä mieltä olette JUUREVAn arvoista?
Näkyykö intohimo käsityöläisen ammattiin
töissänne?
Annamari: Kyllä ne arvot ovat edelleen se punainen
lanka JUUREVAssa, mikä täytyy pitää mielessä.
Se on se, että JUUREVAsta joskus
muodostuisi brändi. Valtakunnallisesti se
on JUUREVAn ydin. Ja ne oli hirveän hyviä
työpajoja silloin, rankkoja ja tiivistahtisia,
mutta todella hyviä. JUUREVAn arvot on
muodostettu sisältäpäin, puristettu yhdessä
ryhmänä. Tämän takia JUUREVAn arvot on
erityisen tärkeitä.
Mari: Helposti liikkuu muuten siellä omalla mukavuusalueella.
Jos ei tule mitään konfliktia tai
kiirettä, niin sitä ei pääse pois sieltä. Se on sitten
itsestä kiinni, et mihin tasolle siitä sitten
lähtee.
Marianne: Ja esimerkiksi työpajoista saatuja kommentteja
pitää aina osata soveltaa omaan itseen. Ottaa
vinkkiä siitä, mitä siellä heitetään. Se oma luovuus
on niin semmoinen, et sieltähän ne ideat
lopulta tulee. Sellainen ammattitaito meillä on
kaikilla täs porukassa. Meillä on niin vahva oma
tahto, oma idea ja se miten me käytetään sitä
materiaalia.
Helena: Meillä on ihan jokaisella visio jostakin, ja se
oma maailma pitää näyttää. Eikä sitä voi alkaa
vääntää ihan joksikin muuksi.
Jan: Kyllä mäkin pystyisin tekemään sulasta lasista
vaikka minkälaisia puhdaslinjaisia kaatimia ja
muita, mut kun meillä on toi materiaali, mikä
me ollaan valittu ja se on meidän risti ja sitä me
sit tehdään niin hyvin kun me osataan ja muotoillaan
niin hyvin kuin pystytään.
Sirpa: Sama mulla on. Mä teen tietynlaista keramiikkaa.
Mä en tee mukeja, kun mä en dreijaa,
vaan käytän muita tekniikoita.
Marianne: Siinähän se just onkin se hienous meissä, jota
mä arvostan, et jokainen pysy tuotekehitysprässissä
siinä omassa. Sä et Sirpa lähtenyt dreijaamaan
täs kohtaa.
Mari: On hyvä, et joutuu omaa tekemistään puolustamaan.
Silloin tietää, et mä olen nyt oikeassa
tässä.
104 105
Marianne: Tässä myös punnittiin se, et seisooko täs jutussa
mukana, et onko tää se mun intohimo ja
juuri tää materiaali mun juttu.
Mari: Niin nyt meidän piti itse puolustaa oma paikkamme.
Marianne: Ja taas jälkeenpäin se on meidän vahvuus, et
me jouduttiin puolustamaan tätä.
Paikallisuus ja satakuntalainen kulttuuriperintö
Satakuntalaisuus yhdistää. Omat juuret ja asuinympäristö
toimivat tärkeinä inspiraation lähteinä. Omasta
historiasta ja satakuntalaisesta kulttuuriperinnöstä
ollaan kiinnostuneita ja siitä ammennetaan mielellään
ideoita omiin tuotteisiin ja esimerkiksi JUUREVA-mallistoon.
Jan: No mähän en ole satakuntalainen. Mut mä
oon kuunnellu jo ennen kuin tuo meidän tuote,
tuo Kantti syntyi, oon kuunnellu satakuntalaisia.
Tavallaan ulkopuolisena me mun mielestä
onnistuttiin tässä. Ja myöskin satakuntalaisten
mielestä, kun niitä aina naurattaa tää kantikkuus-juttu.
Et satakuntalaiset on kulmikasta
väkeä. Ja kukaan ei oo vielä suuttunu siitä,
päinvastoin asiakkaat tykkää siit ajatuksesta
ja myöskin hankkii niitä. Elikä ainakin jossain
määrin tällänen luonteenpiirre saatiin vangittua
siihen meidän tuotteeseen.
Marianne: Mul on vähän sama, kun mä oon alkanu miettiä
sitä, et miten mä voin stadilaisena valmistaa
satakuntalaista. Mut oonhan mä tänne juurtunut
lasten myötä ja kai se on vähän niin, et kun
tulee muualta niin sitten myös ensin karrikoiden
kokee ja näkee ihmisten ominaispiirteitä. Satakuntaan
on varmaan muutama tuhat vuotta tullut
rannikon takia ihmisiä muualta. Just nämä
viikinkimme esi-isät. Ne on tuonnu myös jotain
tänne. Onhan se osittain sellaista et ollaan peilinä
historialle ja on nuo materiaalitkin sellasia,
mitä täällä Satakunnassa on ollu. Tätä kautta
voin hyvin kuvata satakuntalaisuutta. Puhuttiinhan
me siitä aika paljon, et on tää aika paljon
myös suomalaista. Mut kyl se maakunta kuitenkin
tuo siihen jotain kivaa särmää. Tää tasasuus
on vähän niinku mun kaitaliinaa.
Helena: Mites se vaikutti, kun me kiikoslaiset oltiin vielä
jokunen vuosi sitten pirkanmaalaisia? Mistä se
satakuntalaisuus nyt ammentuu, kun meidät on
siirretty tänne? Se on häilyvää.
Jan: Kohta me ollaan taas pirkanmaalaisia.
Helena: Todennäköisesti. Puhutaanko me silloin vielä
Satakuntamallistosta?
Marianne: No te ootte edelleen osa Satakuntamallistoa,
sitten vaan rajan yli. Mut teidän juuret on Satakunnassa.
Ellei sit tuu joku pirkanmaalaismallisto...
Annamari: Kyllä mä ainakin koen sen niin, että oma elinympäristö,
se mitä näen ja missä elän, vaikuttaa
työskentelyyni. Näissä tuotteissa olen ainakin
pyrkinyt ilmentämään sitä tietoisesti.
Jan: Jos tietoisesti pyrkii välttämään sitä, ettei paikallisuus
ilmenny sun töissä, niin silloin sitä ei
oo. Mut aina jos vaan tekee, että se tulee susta
ittestäs mitä sä teet, niin silloin siellä ihan varmasti
on näkyvissä satakuntalaista. Kyl mäkin
oon ihan satakuntalainen. Mä oon henkeen ja
vereen satakuntalainen.
Marianne: Joo kyl mäkin koen vahvasti nää juuret. Kyllä
oon juurtunut tänne. Tiedostan kyllä, et mä voisin
asua vaikka Grönlannissa tai Timbuktussa,
ihan sama missä se sisäinen maailma on, mut
se ympäristö vaikuttaa vahvasti siihen mitä tekee.
Annamari: Jotenkin Tampereelta muuttaneena, ja siis muualta
tulleena, näkee selvemmin ne satakuntalaiset
piirteet.
Marianne: Mut on otettu kauheen hyvin vastaan täällä
Satakunnassa. Jo heti, kun oon muuttanu Harjavaltaan
niin jotenkin olen loksahtanut siihen
omaan kohtaan. Mä koen aina, et olen nyt tässä
niinku tappi veneessä. Sillee on mutkatonta
kyllä ollu. Vaikka on joskus tälläset murre-erot
ollu, et tullaan kysyy jotain ja sit sanotaan et ni,
ni. Ja mä ajattelen et on toi nyt malttamaton ja
äkänen. Et herran jestas, ei malta edes oottaa.
Ja vasta myöhemmin olen tajunnu, et asiakas
on ollut vilpittömän kiinnostunut siitä, mitä mä
teen vaikka sielt tulee vaan et ni, ni...
Sirpa: Kyl se varmaan niin on, että te jotka ette ole
syntyperäisiä satakuntalaisia niinku meikäläinen
on...et se satakuntalaisuus vaan on, ei sitä
osaa ajatella sillä tavoin kuin muualta tullut.
Annamari: Niin sitä tarkastelee eri tavalla.
Iro: No mä yleensä teen mitä päähän pälkähtää. En
mä tätä asiaa oo miettiny satakuntalaisena tässä
JUUREVA-mallistossakaan.
Mari: Kyl nämä minunkin jutut sieltä ympäristöstä
kumpuaa. Mä olen käyttänyt paljon esihistoriaa
ja kansanperinnettä töissäni. En mä oikeasti
edes mieti, et kuinka satakuntalaista se on.
Tässä yhteydessä satakuntalaisuutta on ihan
luonnollista ajatella, koska jotenkin täytyy rajata
tämä. No tää on Satakuntamallisto, koska
kaikki on täältä. Mut yllättävänkin paljon se
paikallisuus on sellasta saman henkistä. Se on
varmaan yllättävintä tässä. Eikä kukaan joutunu
106 107
varmaan kauheesti tinkimään silti niistä omista
ideoista.
Sirpa: Joo kyl nää tuotteet sopii yhteen. Ne luo sen
malliston yhdessä. Niissä on just se, et yhdessä
ne on tosi hienoja, mutta välttämättä kaikki
tuotteet ei toimi yksinään. Ne tarvii ja kaipaa
niit toisia. Saavat tukea toinen toisistaan.
Jan: Kyl sen huomaa, kun tässä käy ihmisiä, jotka
ymmärtää käsitöistä ja sen, et tämä on mallisto.
Silloin usein tulee sellasii kommentteja, et suorastaan
ihmetellään, että ootteko oikeesti tehny
nää ihan yhdessä. Kun ne on niin saman näkösii
juttuja, vaikka materiaalit ovat ihan erit ja ihmiset
on erit. Niiden on vähän vaikea ymmärtää,
et tälläinen mallisto on luotu. Me ollaan kuitenkin
luotu tää kukin tykönämme tää systeemi. Ja
niiden mielestä kaikki sopii keskenään.
Meidän mallisto
JUUREVA on paitsi mallisto myös käsityöläisten yhteisö.
Yrittäjät kertovat erityisesti yhteisöllisyyden olleen
SatakuntaMallisto-hankkeen hienoimpia saavutuksia.
Verkostoja tarvitaan ja verkostoitumisen voimasta ei
voi puhua liikaa. JUUREVAlaiset tekevät yhdessä asioita,
he ovat järjestäytyneet yhdistykseksi ja edustavat
satakuntalaisen käsityöosaamisen kärkeä. Miten yhteisön
sisälle mahtuu uusia taitavia käsityöläisiä, jää
nähtäväksi. Kehittymisen, uudistumisen ja oppimisen
kannalta on tärkeää laajentaa ”meidän malliston” käsitettä
ja kutsua juureviin uusia jäseniä.
Sirpa: Kyl se on ollut sellainen hyvä saavutus, tämä
yhteisöllisyys.
Jan: Mun mielestä oikeastaan toi mallisto on...et
kun me katsotaan tätä vuosien päästä, niin
mä uskon, et tää on ollut vaan sellainen lähtöpiste
koko tälle jutulle. Nyt me koetaan, et tää
mallisto on se, se on tää konkreettinen asia, se
on olemassa. Mut ei todellakaan. Paljon suurempaa
tulemme vielä näkemään. Oikeesti. Jos
me vaan jaksetaan, niinku me jaksetaan. Tästä
muodostuu jotain paljon tärkeämpää meille
käsityöläisille, kuin toi mitä me ollaan nyt tehty.
Jos me saatais vaikka enemmän porukkaa
yhdistykseen, ei ruveta kilpailemaan minkään
olemassa olevien käsintekijöitten yhdistysten
kanssa. Vaan tästä tulee ihan omanlainen juttu.
Marianne: Onhan se yhteisöllisyys sellainen vahvuus, et tämän
porukan kanssa voi lähteä tekemään aivan
mitä vaan. Siinä on semmonen vahvuus, et jos
yhdessä vaan jotain päätetään ja lähdetään tekee,
niin siitä kans tulee jotain.
Mari: Sen takia se voi olla vaikeeta kenenkään muun
tullakaan tähän porukkaan mukaan. Kuka ja
minkälaisilla tuotteilla tähän voi tulla mukaan?
En tiedä, kenellä on semmosta kanttii ja semmoset
tuotteet et tähän sopii. Ei sillä et me ei
tähän otettais.
Helena: Tuntuu kuitenkin siltä, et on jonkun helpompi
tuoda tähän tuotteet kuin uida persoonana
tähän porukkaan. Siinä on mun mielestä kaks
ihan eri asiaa: mallisto ja me.
Iro: Tai ainakin se ottaa hiukan aikaa. Et me ollaan
varmaankin parhaiten noitten vastoinkäymisten
jälkeen hitsauduttu aika yksimieliseks porukaks.
Ja toisaalta aika tekee tehtävänsä, et jos joku
tulisikin mukaan niin ei se jää irralleen. Alkuun
varmasti ”se ylimääräinen” tuntee ittensä irralliseks...
Jan: Mut kyl mä uskon et yhden ihmisen on helpompaa
tulla tähän porukkaan, kun meidän aikanaan
oli. No osa tunsi toisensa jo ennen jonkun
verran, mut osa ei tuntenut ollenkaan. Niin mä
uskon, et se on ollut vaikeempi prosessi kuin se,
et tulee yks tähän lisää. Jos siitä tulee oikeesti
porukan jäsen, niin se on sen arvoinen. Se vaatii
työtä, totta kai.
Marianne: Niin siinä pitää olla se luonne mukana.
Jan: Samalla tavalla, kun mekin ollaan jouduttu
tekemään.
Marianne: Kyllä semmosia varmaan löytyy...
Jan: Ihan varmasti. Ja meidänkin pitää uudistuu.
Marianne: Olen joskus miettinytkin, et eikös me voida
vähän jopa kysellä niiltä, joita me tiedetään
ja joilla on ideaa ja sitä luonnetta ja semmosta,
niin kysästään et vois ottaa mietintään
sen ja sit hakee jollakin jutulla mukaan.
Tai vaikka ei olis vielä sitä tuotettakaan, mut
se vois alkaa syntymään tässä. Niin et vois
olla ensin vaan jäsen ja tulla myöhemmin
mukaan.
Emma: Mitä mieltä te olette JUUREVAan
kohdistuneesta arvostuksesta?
Marianne: Mä myyn näitä tervahamppujuttuja tällä hetkellä
paremmin kuin ennen tällä alueella, koska
mun tuotteet on osa JUUREVAa. Ne menee
vähän sillai, et ne mielletään JUUREVAlaisen
tekemäksi tuotteeksi, vaikka ne ei oo JUUREVA-
108 109
mallistossa. Sehän voi olla just se juttu, eikä se
oo musta huono.
Jan: Ei vaan päinvastoin.
Marianne: Nimenomaan. Mä tykkään tästä. Se on poikinut
jo monenlaista arvostusta. Kaikki mitä mä teen
myy nyt paremmin kuin ennen. Varmaan teillä
muillakin on tätä samaa. Me ei olla täst keskusteltu,
mut tätä kautta syntyy se vahvuus.
Emma: Jos tähän tulisi uusia tyyppejä mukaan, niin
mitä jos ette lähtisikään pelaamaan tuotteilla,
vaan osaamisella. Silloin te pystytte arvottamaan
sitä, et onko henkilön osaaminen sitä
tasoa et se kutsutaan JUUREVAan. JUUREVA
vois vaikka olla yhteisö mihin kutsutaan. Et
siihen ei voi hakea.
Jan: Joo mä kyllä kannatan tätä ajatusta.
Marianne: Toi on kyllä hyvä. Tää oli hyvä tää osaaminen.
Kun alkaa tulla tunnetuksi, niin tää JUUREVAosaaminen
olis laadun tae. Ja et siihen kutsuttais
ja meillä olis vaikka JUUREVA-palkinto,
millä kannustetaan alalla työskenteleviä Satakunnassa.
Jan: Ja se esimerkiksi, et pääsee esille julkisuuteen.
Se on ensiarvoisen tärkeetä. Ensimmäinen palkinto
olisi vuoden JUUREVA. Tää on niin hyvä
idea, et toi pitää ottaa käyttöön.
Marianne: Se toisi siihen semmosta, et tätä kautta JUURE-
VA eläis...
Annamari: Teil tulee asiakas.
Jan: Ei voi olla.
Marianne: Nyt myymään!
110 111
Abstract
in English
ABSTRACT IN ENGLISH
JUUREVAA!
a project, a collection and
a community
JUUREVA is an art handicraft collection from the
Satakunta region. The collection was born through
the support of the Satakunta Collection product
development project in 2008–2009. 10 The aim of the
project was to offer the designers involved help with
product development, further training and networking
assistance. Furthermore, they were offered help
with developing business practices and finding new
customers. They used services from producer, product
development trainer as well as graphic designer and
photographer. The vision was to raise the public image
of the arts and crafts sector in Satakunta and to
improve the notability and presence of the designers.
10 The project was funded during 2008–2009 by the Regional
Council of Satakunta through regional development funding, The
Finnish Cultural Foundation / Satakunta Regional Fund, Pori municipal
council and the artisans themselves. The project was coordinated from
Pori University Centre by the training program for cultural production
and landscape research of Turku University.
The most clear achievement was the JUUREVA art
handicraft collection of Satakunta design.
JUUREVAA! is an idea book for artisans and designers
as well as for those producers, project managers,
officials and other people involved in the sector.
The book serves as a guide to Satakunta handicraft
skills. The book illustrates the production process for
the Satakunta Collection project. The stages of the
production process are shown through examples
drawn from the Satakunta Collection project and
the JUUREVA collection. The process is depicted as
circular, with each function serving the next and
behind which numerous other key production factors
are at play. The process descriptions also help to
interpret and analyse readers own work stages and
motives, while also providing an opportunity to learn
from past mistakes.
112 113
The production process of the art orientated
development project:
The production process for the Satakunta Collection
project was long, with several different elements
involved both on an offi cial level as well as in the
art and science communities. The process began in
2004 as a fl edgling concept of the Satakunta Art
Commission which took root, grew and expanded.
The lengthy idea forming stage is outwardly invisible
but extremely signifi cant when preparing a project
for launch. After the quick launch stage the starting
points for the collection were jointly defi ned. In
some cases, this stage can take place before the
offi cial launch. The process of jointly establishing
objectives, starting points and values promotes project
motivation, commitment and participation.
The JUUREVA collection and its concept as a whole
was built upon common values and the cultural
heritage of the Satakunta region. The key concepts
of the collection are sturdiness, timelessness and
honesty. The products are locally and ecologically
produced and based on fi rm handicraft knowledge and
local cultural heritage. Establishing the ideology took
time, but the resulting strong foundation has carried the
project well along its sometimes rocky path.
The next stage in the process is project realisation.
This intense stage involves a vast amount of work and
the culmination of the majority of the aims established
at the beginning of the project. In the Satakunta
Collection project this meant half a year of solid
product development work, planning the conceptual
design and building the visual image. The collection
was published in autumn 2008 and followed swiftly
by an extensive awareness campaign. The JUUREVA
collection team held numerous sales exhibitions and
participated in national networking and sales events.
The publication of the collection was followed by
extensive publicity, communication and media work.
The hectic realisation stage is followed by a lull period.
During this quiet period, problems and failures seem
to mount up and people often reach the point of
throwing in the towel. During this time is considered
the reasons for the failures and thought about what
could have been done differently. For JUUREVA
collection, failures were centred on three key areas:
lack of resources (time, money, language problems),
the relatively poor commercial performance of the
collection thus far, and personal relationships. The
problems were acknowledged and discussed together
and the team pulled themselves out of the doldrums
in a new frenzy of activity.
The fi nal stage, the end, of the production process
is exciting. What the future will bring is no longer in
the project’s hands, that is now down to the Juureva
people themselves. The Art Handicraft Association
JUUR ny ry will continue the development and upkeep
of the JUUREVA collection. The aims of the association
emphasise communality and pride in Satakunta
handicraft skills. In the future the vitality of JUUREVA
will come to the light. The group is heading to the
international exhibition and planning its future visions
in many ways. Whether future talk in the Satakunta
arts and crafts sector will be about the JUUREVA
collection or more about timeless, deep-rooted design
– only time will tell.
Discover design with roots:
www.juureva.fi
114 115
Svensk
sammanfattning
SVENSK SAMMANFATTNING
JUUREVAA!
projekt, kollektion och samfund
JUUREVA är en kollektion av hantverkskonst från
Satakunda. Kollektionen skapades med stöd av
SatakuntaMallisto – ett produktutvecklingsprojekt
för konsthantverk. 11 Projektets mål var att ge de
deltagande formgivarna produktutvecklingshjälp,
fortbildning och hjälp att bilda nätverk. Dessutom
erbjöds de hjälp att utveckla affärsverksamheten
och att söka nya kundrelationer. De hade tillgång
till en producent, produktutvecklingstränare samt
till en grafisk planerare och en fotograf. Visionen var
att höja den offentliga imagen hos hantverks- och
konstindustrin i Satakunda och att göra de deltagande
formgivarna mer synliga och kända. Det konkreta
11 Projektet finansierades under åren 2008–2009 av Satakunda
förbund med utvecklingsmedel för landskapet, Finska Kulturfondens
Satakunda regionalfond, Björneborg stad och de deltagande
företagarna. Projektet samordnades av Åbo universitets
utbildningsprogram för Kulturproduktion och landskapsforskning vid
Björneborgs universitetscenter.
resultatet av projektet var konsthantverkskollektionen
JUUREVA – formgivning från Satakunda.
JUUREVAA! är en idébok för konsthantverkare
och hantverksföretagare och för producenter,
projektchefer, myndigheter och övriga aktörer i
branschen. Boken är en guide till hantverkskunnandets
rötter i Satakunda. I boken beskrivs
produktionsprocessen i projektet SatakuntaMallisto.
Produktionsprojektets faser åskådliggörs med exempel
från projektet SatakuntaMallisto och kollektionen
JUUREVA. Processen är en ram. Varje funktion inom
ramen matar en annan funktion och bakom ramen
finns många inverkande faktorer. Beskrivningarna av
produktionsprocesserna underlättar även tolkningen
och analysen av läsarens egna och teamets
arbetsmoment och motiv. Å andra sidan bör man
också lära sig av de fel som har gjorts.
116 117
Produktionsprocessen för ett konstorienterat
utvecklingsprojekt:
Produktionsprocessen i projektet SatakuntaMallisto
har varit lång. Många olika parter har deltagit:
myndigheter samt konst- och vetenskapssamfund.
Processen tog sin början i Satakunda
konstkommission redan år 2004 i form av en liten
idé, som förädlades, växte och stärktes. Det långa
idékläckningsskedet syns inte utåt men är ytterst
viktigt för påbörjandet av projektstarten. Efter
en snabb startfas definierade man gemensamt
kollektionens utgångspunkter. I vissa fall kan denna
fas genomföras redan före den faktiska startfasen.
Definitionen av gemensamma mål, utgångspunkter
och värden fungerar som en utmärkt motivator. Den
engagerar och förpliktigar att delta.
Kollektionen JUUREVA och totalkonceptet
skapades med de gemensamma värdena och
kulturarvet i Satakunda som underlag. Kollektionens
bärande begrepp utgjordes av jordnärhet,
tidlöshet och ärlighet. Produkterna är lokalt och
ekologiskt framställda. De bygger på ett gediget
hantverkskunnande och på det lokala kulturarvet.
Mycket tid lades ned på ideologiska defi nitioner,
men den stabila grunden bar över en bro som ibland
svajade.
Processens följande fas är den intensiva
genomförandefasen. I genomförandefasen ingår
många åtgärder och majoriteten av de mål som
defi nierades i början kulminerar under denna fas. I
projektet SatakuntaMallisto ingick i denna fas ett
produktutvecklingsarbete som varade i ett halvt år,
konceptplanering av kollektionen och skapandet
av den visuella imagen. Kollektionen presenterades
hösten 2008. Därefter följde en omfattande kampanj
för synliggörande. Kollektionen JUUREVA genomförde
ett fl ertal säljutställningar och gruppen deltog i
många evenemang, t.ex. i mässor och i nationella
evenemang för närverksbildning och försäljning. Efter
presentationen av kollektionen följde ett omfattande
publicitetsarbete, kommunikation och underhåll av
mediarelationerna.
Efter den arbetsamma genomförandefasen följer en
lugn fas. Då samlas misslyckandena på hög och man
vill helst lägga handskarna på hyllan. Under den
lugna fasen dryftas orsakerna till misslyckandena
och man funderar över vad som kunde ha gjorts
annorlunda. För kollektionen JUUREVA kulminerade
misslyckandena i tre olika delar: brist på resurser
(tid, pengar, språkproblem), den tillsvidare ganska
svaga kommersiella framgången för kollektionen
och personrelationer. Problemen identifi erades, de
diskuterades och även ur den lugna fasen höjde man
sig med en gemensam frenetisk aktivitet.
Spänningar är kopplade till processens sista fas,
projektavslutningen. Hur framtiden kommer att
se ut ingår inte längre i projektet och i detta
fall kan endast projektdeltagarna påverka detta
på egen hand. Slutligen är det de som innehar
bollen. Hantverksföreningen JUUR ny ry. fortsätter
utvecklingen och underhållet av kollektionen JUUREVA
och samfundet. I föreningens verksamhetssätt
betonas sammanhållningen och stoltheten över
hantverkskunnandet i§ Satakunda. I framtiden
kommer livskraften hos JUUREVA att vägas. Gruppen
inleder en internationell utställningsverksamhet och
drar upp riktlinjerna i framtidsvisioner. Ska hantverks-
och konstindustrin i Satakunda framhålla kollektionen
JUUREVA eller är prioritering av den jordnära
designkompetensen viktig? Detta väntar vi på att få
se.
Gör en resa till jordnära formgivning:
www.juureva.fi
118 119
Deutsche
Zusammenfassung
DEUTSCHE ZUSAMMENFASSUNG
JUUREVAA!
Ein Projekt, eine Kollektion und
eine Gemeinschaft
JUUREVA ist eine Kunsthandwerkskollektion
aus der westfinnischen Region Satakunta.
Die Kollektion wurde durch die Förderung
des Produktentwicklungsprojekts Satakunta-
Kollektion ins Leben gerufen. 12 Das Projekt hatte
zum Ziel, den beteiligten Designern Hilfe bei der
Produktentwicklung sowie weitere Schulungen
und Unterstützung bei der Vernetzung zu bieten.
Darüber hinaus wurde Ihnen Unterstützung bei der
Entwicklung von Geschäftspraktiken sowie bei der
Suche nach neuen Kunden angeboten. Sie nutzten
die Dienste von Herstellern und Handwerkern,
12 Das Projekt wurde 2008–2009 vom Regionalverband Satakunta
durch Finanzierung zur regionalen Entwicklung, der Finnischen Kulturstiftung
für Satakunta, der Stadt Pori sowie den Künstlern selbst
finanziert. Das Projekt wurde vom Pori Universitätszentrum über das
Schulungsprogramm für die Fertigung von Kulturgegenständen und
Landschaftsforschung der Universität Turku koordiniert.
von Produktentwicklungstrainern sowie von
Graphic Designern und Fotografen. Die Vision
war, das öffentliche Image der Handwerks- und
Kunstbranche in Satakunta zu verbessern und den
Bekanntheitsgrad und die Präsenz der Designer zu
steigern. Der deutlichste Erfolg war die JUUREVA-
Kunsthandwerkskollektion bestehend aus Satakunta-
Designobjekten.
JUUREVAA! ist ein Ideenbuch für Kunsthandwerker
und Kunsthandwerk-Erzeuger sowie für die Hersteller,
Projektmanager, Angestellten und Beamten im
öffentlichen Dienst und für andere Menschen, die
an dem Projekt in dieser Region beteiligt sind. Das
Buch dient als Leitfaden für die kunsthandwerklichen
Fähigkeiten der Satakunta-Region. Es verdeutlicht
den Herstellungsprozess für das Satakunta-
120 121
Kollektionsprojekt. Die einzelnen Phasen des
Fertigungsprozesses sind anhand von Beispielen des
Satakunta-Kollektionsprojekts und der JUUREVA-
Kollektion dargestellt. Der Prozess ist zyklisch
abgebildet, wobei jede Funktion der jeweils nächsten
nützt und wobei hinter jeder wieder eine Vielzahl
anderer wichtiger Fertigungsfaktoren wirken. Die
Prozessbeschreibungen helfen dem Leser zudem, ihre
eigenen Arbeitsphasen und -motive sowie die ihres
Teams zu deuten und zu analysieren, während sie
gleichzeitig die Möglichkeit bieten, aus vergangenen
Fehlern zu lernen.
Der Fertigungsprozess des kunstorientierten
Entwicklungsprojekts:
Der Fertigungsprozess für das Satakunta-
Kollektionsprojekt war lang. Der Prozess begann
2004 als Start-Up-Konzept des Kunstkomitees von
Satakunta, das sich etablierte, wuchs und expandierte.
Die langwierige Konzeptionierungsphase ist äußerlich
nicht sichtbar, jedoch extrem wichtig, wenn es um die
Vorbereitung eines Projekts auf den Start geht. Nach
der schnellen Startphase wurden die Ausgangspunkte
für die Kollektion gemeinsam defi niert. In einigen
Fällen kann diese Phase vor der offi ziellen Einführung
erfolgen. Der Prozess, bei dem gemeinsam Ziele,
Ausgangspunkte und Werte gemeinsam festgelegt
werden, fördert die Projektmotivation, das
Engagement und die Beteiligung.
Die JUUREVA-Kollektion und ihr Konzept als
Ganzes wurden auf gemeinsamen Werten und dem
kulturellen Erbe der Satakunta-Region begründet.
Die Hauptkonzepte des Konzepts sind Robustheit,
Zeitlosigkeit und Aufrichtigkeit. Die Produkte sind
regional und ökologisch angebaut und basieren auf
soliden handwerklichen Fähigkeiten und kulturellem
Erbe der Region. Die Etablierung der Ideologie
des Konzepts war zeitaufwändig, aber die daraus
resultierende starke Basis hat das Projekt auf seinem
gelegentlich steinigen Weg gut vorangebracht.
Die nächste Phase des Prozesses ist die
Projektverwirklichung. Diese Phase ist sehr
arbeitsintensiv und stellt den Höhepunkt der
Zielsetzungen dar, die zu Beginn des Projekts
festgelegt wurden. Im Satakunta-Kollektionsprojekt
ist dies gleichbedeutend mit einem halben Jahr
solider Produktentwicklungsarbeit, Planung des
konzeptionellen Designs und Aufbau des visuellen
Images. Die Kollektion wurde im Herbst 2008
eingeführt, unmittelbar gefolgt von einer umfassenden
Medienkampagne. Das JUUREVA-Kollektionsteam
führte unzählige Verkaufsausstellungen durch
und nahm an nationalen Vernetzungs- und
Vertriebsveranstaltungen teil. Der Einführung
der Kollektion folgte eine umfassende Werbung,
Kommunikations- und Medienarbeit.
Der hektischen Verwirklichungsphase folgt eine
Ruhephase. In dieser Phase scheinen sich die
Probleme und die Rückschläge zu häufen und die
Menschen erreichen häufi g einen Punkt, an dem
sie das Handtuch werfen wollen. Während dieser
Zeit überdachten wir die Gründe für die Fehlschläge
und machten uns Gedanken darüber, was wir
anders hätten machen können. Bei der JUUREVA-
Kollektion konzentrierten sich die Fehlschläge auf drei
Hauptbereiche: Mangel an Ressourcen (Zeit, Geld,
Sprachprobleme), dem bisherigen verhältnismäßig
schlechten wirtschaftlichen Abschneiden der Kollektion
sowie persönliche Beziehungen. Die Probleme wurden
erkannt und gemeinsam besprochen. Dann haben wir
uns aus der Flaute gebracht und in erneute hektische
Betriebsamkeit gestürzt.
Die letzte Phase des Prozesses – das Projektende
– ist aufregend. Was die Zukunft bringen wird,
liegt nicht länger in den Händen des Projekts, jetzt
kommt es auf die Menschen von Juureva an. Jetzt
liegt es an ihnen. Die Kunsthandwerksvereinigung
JUUR ny ry wird die Entwicklung fortsetzen und die
JUUREVA-Kollektion fortführen. Die Vereinigung legt
großen Wert auf Gemeinschaft und ist stolz auf die
kunsthandwerklichen Fähigkeiten von Satakunta.
Zukünftig wird die Vitalität von JUUREVA ans
Licht kommen. Die Gruppe beginnt, international
auszustellen, und plant ihre Zukunftsvision.
Ob sich die Gespräche in der Kunst- und
Kunsthandwerksszene von Satakunta künftig eher
um die JUUREVA-Kollektion oder um das zeitlose, tief
verwurzelte Design drehen werden – das wird die
Zukunft zeigen.
Entdecken Sie tief verwurzeltes Design:
www.juureva.fi
122 123
YHTEYSTIEDOT
Emma Susi
FM, tuottaja, tutkija, s. 1980
SatakuntaMallisto-hankkeen projektipäällikkö 2008
emma.susi@gmail.com, Pori
Olen toiminut satakuntalaisen käsi- ja taideteollisuuskentän
monenlaisissa kehittämistehtävissä vuodesta 2004. Valmistuin
Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen oppiaineesta
Porista 2006. Opiskelin myös historiaa, kulttuurihistoriaa ja
yhteisöviestintää. Tätä ennen viihdyin Turussa kulttuuripalveluiden
tuottamisen opintojen parissa.
Tällä hetkellä keskityn väitöskirjan työstämiseen SKR:n
Satakunnan rahaston apurahalla. Aiheeni on kulttuuriperinnön
tuotteistamisen prosessit. Keskeisenä aineisto-
Essi Lindberg
SatakuntaMallisto-hankkeen
vt. projektipäällikkö 2009, FM
lindberg.essi@gmail.com
Heidi Valtonen
Luova johtaja / Vida Design
heidi.valtonen@vidadesign.fi
www.vidadesign.fi
ryhmänä on JUUREVA-mallisto ja yhteisö. Lisäksi opetan
kulttuuripalveluiden tuottamista, työskentelen JUUREVAryhmän
tuottajana Berliinin 2011 myyntinäyttelyssä sekä
toimin aktiivisesti Satakunnan taidetoimikunnassa, johon
minut valittiin vuonna 2010 muotoilutaiteen edustajaksi
sekä vpj:ksi.
Tutkailen uteliaana alan strategisia linjauksia ja ilmiöitä sekä
pohdin tulevaisuuttani luovilla toimialoilla. Tärkein voimani
työssäni on oma perheeni: Juha, Lilli ja Eino.
Paola cabrera Viancha
Muotoilija (MA) / konsultti
SatakuntaMalliston tuotekehitysvalmentaja
Helsinki
paola@paolacabreraviancha.com
www.paolacabreraviancha.com
Marianne Friberg
Verhoilu Pryyli Oy, Harjavalta
mano@luukku.com
www.karudesign.com
Terhi Laitila
TukuTuku Design, Rauma
terhi.laitila@dnainternet.net
www.tukutuku.fi
Sirpa Luukkonen
Sirpa Luukkonen Tmi, Huittinen
sirpa.luukkonen@dnainternet.net
www.sirpaluukkonen.fi
Iro Mäntykorpi
Taitotakomo Ahjon Akka, Pori
iro@ahjonakka.com
www.ahjonakka.com
Annamari Salmi
A2 design, Pori
annamari@a2design.fi
www.a2design.fi
Mari Syrén
Mari Syrén Doing Design, Eura
mari.syren@gmail.com
www.marisyren.net
Marko Timonen
Verstas2, Pori
marko.timonen@puuseppa.fi
www.puuseppa.fi
Jan Torstensson &
Tuulikki Tähtivaara-Torstensson
Lasistudio Jan Torstensson Oy, Kiikoinen
jan.torstensson@lasistudio.fi
www.lasistudio.fi
Helena Vienola
Hopealuu Ky, Kiikoinen
helena.vienola@hopealuu.fi
www.hopealuu.fi
124 125
Lisälukemista
Anttila, Pirkko 2001: Se on projekti – vai onko? Kulttuurialan tuotanto-
ja palveluprojektien hallinta. Artefakta 10. AKATIIMI, Hamina.
Cabrera Viancha, Paola 2007: (artesaniá) Reflections on design
for competitive artisan communities – Towards an approach for
the sustainability of local cultures. Arteologi 10, Käsiteollisuuden
Tutkimusseura ry.
Eskola, Katarina ja Peltonen, Eeva (toim.) 1997: Aina uusi
muisto. Kirjoituksia menneen elämisestä meissä. Nykykulttuurin
tutkimusyksikön julkaisuja 54, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä.
Hall Stuart 1999: Identiteetti. Suom. ja toim. Mikko Lehtonen ja Juha
Herkman. Vastapaino, Tampere.
Hienonen, Kati 2007: Suomalaisen designin uudet mielentilat.
Kustannusosakeyhtiö Otava.
Hytti, Jukka 2005: Teatterituottajan opas. LIKE, Helsinki.
Jaakkola, Noora 2007: Puuvillan ateljeessa. Raili ja Juhani Konttinen
Porin Puuvilla Oy:n painokangassuunnittelijoina 1955–1976.
Opinnäytetyä, Taideteollinen korkeakoulu, Porin taiteen ja median
osasto, visuaalisen kulttuurin maisteriohjelma. Satakuntaliitto, sarja
A:286, Pori.
Jensen, Rolf 1999: The Dream Society. How the Coming Shift from
Information to Imagination Will Transform Your Business. McGraw-Hill.
Juholin, Elisa 2002: Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön.
Inforviestintä Oy, Helsinki.
Kalha, Harri 1997: Muotopuolen merenneidon pauloissa. Suomen
taideteollisuuden kultakausi: mielikuvat, markkinointi, diskurssit.
Suomen Historiallinen Seura & Taideteollisuusmuseo, Gummerus
Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Karvonen, Erkki 1999: Elämää mielikuvayhteiskunnassa. Imago
ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa.
Gaudeamus, Tammer-Paino, Tampere.
Kivikiuru, Ullamaija 1998: Identiteetit viestinnässä. Samastumisen ja
erottautumisen kierre s. 319–338. Kivikiuru, Ullamaija & Kunelius,
Risto (toim.): Viestinnän jäljillä: näkökulmia uuden ajan ilmiöön.
WSOY, Porvoo.
Lindroos, Satu; Nyman, Göte & Lindroos, Katja 2005: Kirkas brandi.
Miten suomalainen tuote erottuu, lisää arvoaan ja perustelee
hintansa. Bookwell Oy, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.
Lippmann, Walter 1965: Public Opinion. Orig. 1922, The Free Press,
New York.
Luutonen, Marketta 1997: Kansanomainen tuote
merkityksenkantajana. Tutkimus suomalaisesta villapaidasta.
Artefakta 3, Akatiimi Oy, Helsinki.
Luutonen, Marketta 2001: Crafts as an identity builder s. 26–32.
Ethnologia Fennica, vol 29.
Luutonen, Marketta 2007: Tuotesuhteita. Pohdintoja ihmisistä ja
tuotteista. Artefakta 18. AKATIIMI Oy, Helsinki.
Kupiainen, Jari & Sevänen, Erkki (toim.) 1996: Kulttuurintutkimus.
Johdanto. 2. Painos. SKS, tietolipas 130, Helsinki.
Riukulehto, Sulevi (toim.) 2001: Perinnettä vai bisnestä?
Kulttuurin paikalliset ulottuvuudet. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä.
Ruohomäki, Harri (toim.) 2000: Käsintehty brandi. Käsi- ja
taideteollisuusyrittäjän käsikirja. Käsi- ja taideteollisuusliitto,
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA nro 236, Helsinki.
Sparke, Penny 2004: An Introduction to Design and Culture.
1900 to the Present. 2. Edition. Routledge, New York.
Susi, Emma 2006: Muotoiltu Satakunta. Paikallisperinne
taidekäsityöläisten työkaluna. Opinnäytetyö, Turun yliopisto,
kulttuurien tutkimus, Pori.
Timonen, Eija 2004: Perinne käsikirjoittajan työkaluna.
Kansanperinteen transformoituminen eri medioihin käsikirjoittajan
näkökulmasta. Väitöskirja, Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Santikko, Maija (toim.) 2004: Perinteinen käsityö Satakunnassa:
tarpeetonta perinnettä vai alueellinen voimavara. Kulttuurituotannon
ja maisemantutkimuksen julkaisuja III, Pori.
Kirjan tekemisessä käytetty aineistona lisäksi:
www.juureva.fi
www.satakuntamallisto.fi (ei enää käytössä)
www.irokoo.fi
SatakuntaMallisto – taidekäsityön tuotekehityshankkeen aikana
tuottama materiaali. Aineisto säilytetään Turun yliopiston
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman
arkistossa.
SatakuntaMallisto-hankkeen ja JUUREVA-malliston leikekirjat
(2 kpl). Aineisto säilytetään Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja
maisemantutkimuksen koulutusohjelman arkistossa.
SatakuntaMallisto-hankkeen ja JUUREVA-malliston graafinen
materiaali sekä valokuvat. Aineisto on kirjan tekijän sekä JUUREVAyrittäjien
hallussa. Aineiston on tuottanut Vida Design, Heidi Valtonen.
JUUREVA-yrittäjien keskustelun taltiointi 12.10.2010, Kiikoinen.
Äänite on kirjoittajan hallussa.
JUUREVA-yrittäjiltä saadut palautteet sekä sähköpostikyselyn
vastaukset. Palautteet säilytetään Turun yliopiston Kulttuurituotannon
ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman arkistossa. Kyselyn
vastaukset kirjoittajan hallussa.
Asiakaspalautteet. Palautteet säilytetään Turun yliopiston
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman
arkistossa.
126 127
JUUREVA on satakuntalainen
taidekäsityömallisto, joka on tuotettu
SatakuntaMallisto – taidekäsityön
tuotekehityshankkeen tuella vuosina
2008–2009.
JUUREVAA! on ideakirja taidekäsityöläisille
ja käsityöyrittäjille sekä
alalla työskenteleville tuottajille,
projektipäälliköille, viranomaisille ja
muille toimijoille.
Kirjassa kuvataan pilottimaisen
SatakuntaMallisto-hankkeen tuotantoprosessi
ja luodaan kehystä taidepainotteisten
projektien tuotantoon
havainnollistavien esimerkkien kautta.
Satakunnan taidetoimikunnan
julkaisema kirja on opas satakuntalaisen
käsityöosaamisen juurille sekä
kertomus mallistokonseptin rakentamisesta.