Det händer på Postbacken Postimäellä tapahtuu

Det händer på Postbacken 

Postimäellä tapahtuu 

postbacken1.indd 1 27.4.2007 12:58:34

2 

Postbacken 

I anslutning till Gamla Kungsvägen 

ligger den idylliska Postbacken, 

som är ett av Borgå 

stads värdefullaste områden och 

samtidigt Illby byns ”själ” och en 

viktig del av byns helhet. Restaureringsarbetena 

som gjorts på 

frivillig basis har möjliggjort att 

vi idag kan njuta av den genuina 

miljön på Postbacken. Backen är 

idag en kulturhistorisk sevärdhet 

och ett frilufts- och museiområde 

med många intressanta 

anekdoter. 

Postbacken visar hur människor hade det 

tidigare. Genom att besöka backen kan 

man uppleva hur människorna byggde, 

bodde, levde och gjorde sina hantverk. 

De äldsta husen härstammar från 1760talet 

och har alltid funnits på backen med 

undantag för Rökbastun som fl yttades 

dit från andra sidan vägen. Man kan tydligt 

se de stora skillnaderna i levnadssätt 

och bekvämligheter. Husen var små och 

de värmdes med kakelugnar och vedspisar, 

vattnet hämtades från den allmänna 

brunnen i Illby, byket tvättades i ån och 

allt arbete gjordes för hand. 

Återupprättandet av Postbacken har varit 

ett stort projekt som i mån av möjlighet 

försökt bevara området utan att modernisera 

någonting. Halmfl ätningen har alltid 

varit en viktig del av Postbacken och traditionen 

har bevarats genom nyproduktion 

av halmarbeten. På sommaren 2006 

öppnades en halmutställning i halmloftet 

med bland annat halmhimlar. 

Postbacken ligger i vinterdvala om vintrarna 

och vaknar till liv varje sommar. 

Under sommarmånaderna besöks backen 

av hundratals besökare och utescenen 

är i fl itigt bruk och används för många 

olika evenemang, visfestivaler, allsång 

och sommarteater. Arenateatern mitt på 

backen används för byfester och andra 

tillställningar då de egna utrymmena inte 

räcker till. Genom guidade rundturer har 

turister och skolgrupper en möjlighet att 

bekanta sig närmare med byggnaderna 

på Postbacken. 

Märta Järvinen 

ordf. Postbackens Garantiförening rf. 

Bild/ kuva: Tea Itkonen 


Bild/ kuva: Tarja Heikkilä 

postbacken1.indd 2 27.4.2007 12:58:44



Postimäki 

Idyllinen Postimäki sijaitsee 

Vanhan Kuninkaantien varrella 

ja on samalla yksi Porvoon 

kaupungin arvokkaimmista alueista 

ja tärkeä osa Ilolan kylää. 

Rakennusten vapaaehtoisvoimin 

tehdyt kunnostukset ovat mahdollistaneet 

että vielä tänään 

voimme nauttia Postimäen ainutlaatuisesta 

ympäristöstä. 

Alue on kulttuurishistoriallinen 

nähtävyys ja ulkoilmamuseo. 

Postimäellä voi kokea kuinka ihmiset 

ovat eläneet aikaisemmin. Käymällä mäellä 

voi kokea kuinka ihmiset rakensivat, 

asuivat, elivät ja tekivät käsitöitänsä. 

Vanhin rakennus on peräisin 1760-luvulta 

ja mäen rakennukset ovat alkuperäisillä 

paikoillaan, lukuun ottamatta savusaunaa 

joka siirrettiin tien toiselta puolelta. 

Rakennuksista näkee selkeästi suuret 

erot nykyisen ja menneen elämäntavan 

ja mukavuuksien välillä. Tuvat ja mökit 

olivat olivat pieniä ja ne lämmitettiin kaakeliuuneilla, 

vedet kannettiin Ilolan kylän 

yleiseltä kaivolta, pyykit pestiin joessa ja 

työt tehtiin käsin. 

Postimäen entisöinti on ollut suuri projekti 

jonka tavoitteena on ollut alueen 

säilyttäminen ennallaan, mukaan lukien 

se vanhanajan vanhanajan tunnelma joka paikalla on. 

Olkipunonta on aina ollut yksi tärkeä osa 

Postimäen perinteitä jota ylläpidetään 

vielä tänäkin päivänä. Kesällä 2006 avattiin 

olkityönäyttely olkiaittaan, jossa voi 

muun muassa nähdä kauniita kauniita olkihimmeleitä.leitä. 

Postimäki vaipuu talvisin horrokseen ja 

herää henkiin kesäisin, jolloin mäellä järjestetään 

useita tapahtumia ja siellä käy 

satoja kävijöitä. Areenateatteria mäen 

keskellä käytetään Ilolan kyläjuhliin ja 

muihin tapahtumiin kun muut tilat eivät 

riitä. Turisteilla ja kouluryhmillä on mahdollisuus 

tutustua lähemmin Postimäen 

rakennuksiin ja tunnelmaan opastettujen 

tutustumiskäyntien myötä. 


pj. Postimäen Kannatusyhdistys ry. 

postbacken1.indd 3 27.4.2007 12:58:51 

3

4 

Historia 

Postbacken i Illby, cirka 7 km från Borgå centrum, 

är rik på historia. Byggnaderna härstammar från 

1800-talet - den äldsta är från 1760-talet - och nästan 

alla står på sina ursprungliga platser. I stort sett ser 

Postbacken lika ut som för över 40 år sedan när stugorna 

var bebodda. Idag bildar de välbevarade stugorna 

ett unikt och ett av de bäst bevarade backstugusittarområdena 

i Finland. Frilufts- och museiområdet 

sköts på frivillig basis. 

Egentligen vet man inte så mycket om Postbackens historia, 

vilka som först bosatte sig på området, vad de gjorde eller 

var deras hus stod. Däremot vet man lite mer om 1700-talet 

och ännu lite till om 1800-talet. Postbacken i Illby har fått sitt 

namn av forna tiders postryttare som stannade vid Nikus postkontor 

för att byta till en utvilad häst. Postkontoret grundades 

år 1638 och var det första postkontoret på östra sidan av Borgå. 

Byn Illby ligger vid Gamla Kungsvägen, som är Finlands äldsta 

landsväg, och posten fördes från Åbo via Gamla Kungsvägen 

till Viborg. 

Marken på Postbacken är stenig och ansågs i tiderna värdelös 

för jordbruk. Därför lät man hantverkarna bygga sina stugor 

på backen. Man ansåg att det var ett bra ställe att bo på 

för bland annat skomakare, skräddare och smeder, som gemensamt 

kallades för backstugusittarna. Här bodde de tillsammans 

med sina stora familjer där kvinnorna och barnen 

sysslade med halmflätning. Illby och Postbacken var centrum 

för halmflätning från 1800-talet fram till det att Borgå Halmhattsfabrik 

lades ner 1925. Halmhattarna som tillverkades på 

Postbacken var kända i hela landet. Eva-mosters gamla stuga 

är Illbys första skola och under senare hälften av 1800-talet 

hade skolan sina sista elever. 

Ungdomsförbundet köper Postbacken 

Ännu i början av 1900-talet bodde det på backen ett trettiotal 

invånare. Under krigstiden och då det var brist på bostäder på 

1930- och 40-talet så bodde det tillfälliga hyresgäster i Kaffestugan 

och i Krau-bodan, som samtidigt är det äldsta huset 

i hela Illby. Småningom flyttade backstugusittarna bort från 

backen och i sluet av 1960-talet var största delen av stugorna 

obebodda. 

I slutet av år 1966 bestämde Arkeologiska kommissionen tillsammans 

med statsarkeologen Helmer Salmo att Postbacken 

utgjorde en så unik miljö, att det skulle vara kulturhistoriskt 

värdefullt om den kunde bevaras som en helhet. Då det förelåg 

en risk att byggnaderna så småningom skulle förfalla, vände 

sig arkeologerna till lokala organisationer och privata personer 

och betonade vikten av att dessa skulle engagera sig i saken. 

Detta ledde till att Sparbanken beviljade ett lån för Borgåbygdens 

Ungdomsförbund (BUF) att köpa Postbacken. Det ordnades 

också en insamling för att renovera området och år 1968, 

då de sista invånarna ännu bodde på backen, undertecknades 

de två första köpebreven av Borgåbygdens ungdomsförbund 

och därmed blev förbundet ägare till de två första fastigheterna 

på Postbacken. Genom köp och donationer blev förbundet 

ägare till totalt 16 byggnader och därmed påbörjades renoveringen 

av byggnaderna på frivillig basis. 

Lätt hade det inte varit, många möten hade hållits, långa diskussioner 

av och an och idéer hade kläckts och förkastats. Restaureringarna 

påbörjades följande sommar, med hopp om ett 

levande fornminne, en inspirerande arbetsmiljö för konstnärer 

och återupplivande av halmflätning. Köpet av Postbacken 

var inte ett självändamål, utan det skulle vara hela bygdens 

gemensamma område. Med andra ord kan man säga att ungdomsförbundet 

genom sin verksamhet räddade det hotade 

backstuguområdet. 

Postbackens genombrott 

Sommaren 1969 var bra, men 1970 kan ses som det egentliga 

genombrottsåret. År 1972 grundades Postbacken som ett museiområde 

och det hände hela tiden någonting, massmedia var 

intresserade och människor fick upp ögonen för Postbacken. 

Där hölls föreställningar, diktläsning, hantverkardag, födelsedagsfester 

och till och med bröllop. 

År 1982 donerades Postbacken som en helhet till Postbackens 

Garantiförening. Orsaken till donationen var att man inte ville 

belasta ungdomsföreningen med renoveringen av byggnaderna. 

Några år senare år 1987 var ett viktigt år för då utsåg Finlands 

turistförbund Postbacken till ett av Nylands ”sju under”. Under 


Bilder/ kuvat: Tarja Heikkilä/ Aliisa Seppä 

Bilder/ kuvat: Evelyn Bagge 

H 

P 

ke 

lu 

pe 

ti 

P 

sa 

as 

ra 

Su 

M 

Po 

si 

ra 

jo 

po 

N 

Ilo 

si 

on 

va 

ri 

A 

ra 

pi 

su 

la 

sä 

er 

ol 

Po 

ol 

tu 

ke 

N 

V 

ka 

ka 

si 

lu

ln 

t 

g 

e 

r 

- 

- 

, 

s 

d 

rt 

- 

- 

- 

tt 

- 

n 

s 

- 

e 

a 

- 

r 

. 

- 

s 

e 

. 

s 

r 

Bilder/ kuvat: Tarja Heikkilä/ Aliisa Seppä 

Bilder/ kuvat: Evelyn Bagge 

Historiaa 

Postimäki sijaitsee Ilolan kylässä noin 7 km Porvoon 

keskustasta. Rakennukset ovat peräisin 1760 - 1800luvuilta, 

ja lähes kaikki rakennukset ovat vielä alkuperäisillä 

paikoillaan. Rakennuksista vanhin on luhtiaitta, 

joka on samalla myös Ilolan vanhin rakennus. 

Postimäki näyttää suurilta osin vielä tänäkin päivänä 

samalta kuin 40 vuotta sitten, jolloin mökeissä vielä 

asuttiin. Nykyään nämä harvinaisen hyvin säilyneet 

rakennukset muodostavat ainutlaatuisen ja yhden 

Suomen parhaiten säilyneistä mäkitupalaisalueista. 

Museoaluetta hoidetaan vapaaehtoisvoimin. 

Postimäen historiaa ei tunneta erityisen hyvin. Alueelle ensimmäisinä 

muuttaneista ihmisistä, heidän tekemisistään tai 

rakennusten paikoista . Sen sijaan 1700- ja 1800-luvuilta on 

jo enemmän tietoa. Postimäki sai nimensä menneiden aikojen 

postiratsastajista, jotka pysähtyivät mäen vieressä sijaitsevalle 

Nikuksen postitilalle vaihtaakseen hevosensa levänneeseen. 

Ilolan postitila perustettiin vuonna 1638, ja se oli samalla ensimmäinen 

Porvoon itäpuolella sijaitseva postitila. Postimäki 

on Suomen vanhimman maantien, Vanhan Kuninkaantien, 

varrella, minkä kautta posti toimitettiin Turusta aina Viipuriin 

asti. 

Alueen maaperä on kivinen, ja tästä syystä käsityöläiset saivat 

rakentaa mökkinsä kylän tilojen omistamalle, viljelykseen sopimattomalle 

maalle. Mäelle muuttanneet käsityöläiset olivat 

suutareita, seppiä ja räätäleitä, ja niinpä heistä tuli mäkitupalaisia. 

Nämä käsityöläiset asuivat mäellä suurten perheidensä 

kanssa, ja perheiden naiset ja lapset letittivät ja prässäsivät 

erilaisia olkilettejä Porvoon Olkihattutehtaalle. Postimäki oli 

olkipunonnan keskus 1800-luvulta vuoteen 1925 asti, jolloin 

Porvoon Olkihattutehdas lakkautettiin. Postimäessä tehdyt 

olkihatut olivat aikanaan tunnettuja koko maassa. Eva-tädin 

tupa on Ilolan ensimmäinen koulu, ja viimeiset oppilaat opiskelivat 

koulussa vielä 1800-luvun puolessavälissä. 

Nuorisoseura ostaa Postimäen 

Vielä 1900-luvun alussa mäellä asui kolmisenkymmentä asukasta. 

Sodan ja asuntopulan aikana 1930- ja 1940- luvuilla 

kahvituvassa ja luhtiaitassa asui tilapäisesti myös vuokralaisia. 

Mäkitupalaiset muuttivat pikkuhiljaa pois mäeltä, ja 1960luvulla 

suurin osa taloista oli jo tyhjillään. 

Arkeologinen komissio päätti vuoden 1966 lopulla yhdessä 

arkeologi Helmer Salmon kanssa, että Postimäki muodostaa 

niin ainutlaatuisen alueen, että sen kulttuurihistoriallisen 

arvon takia alue täytyisi suojella ja säilyttää kokonaisuutena 

ennallaan. Koska rakennukset olivat vaarassa pikkuhiljaa rapistua, 

komissio kääntyi paikallisten järjestöjen ja yksityisten 

henkilöiden puoleen. Näille tahoille painotettiin ympäristön 

historiallista arvoa, jotta ne sitoutuisivat asiaan. 

Viimeisten asukkaiden vielä asuessa mäellä hanke pääsi kunnolla 

vauhtiin. Tämä tapahtui vuonna 1968, jolloin Säästöpankki 

myönsi Borgåbygdens Ungdomsförbund -yhdistykselle 

(BUF) lainan. Yhdistys allekirjoitti kaksi ensimmäistä 

kauppakirjaa, jolloin kaksi rakennusta Postimäeltä siirtyi 

yhdistyksen omistukseen. Lahjoitusten ja ostojen myötä 16 

vanhaa rakennusta ostettiin ja kunnostettiin yksi kerrallaan 

vapaaehtoisvoimin. 

Urakka ei ollut helppo, ja pidettiin useita kokouksia ja pitkiä 

keskusteluja. Ideoita sekä kehiteltiin että hylättiin vuoronperään. 

Pitkäjänteinen entisöiminen ja kunnostaminen aloitettiin 

seuraavana kesänä. Päämääränä oli säilyttää elävä muinaismuisto 

ja inspiroiva työympäristö taitelijoille sekä palauttaa 

olkipunonnan perinne menneisyydestä. Voidaan sanoa, että 

nuorisoyhdistys pelasti tämän ainutlaatuisen ja uhatun mäkitupa-alueen. 

Postimärn läpimurto 

Vuoden 1969 kesä oli hyvä, mutta vuotta myöhemmin tapahtui 

alueen varsinainen läpimurto. Vuonna 1972 Postimäki 

avattiin museoalueena. Siellä tapahtui jatkuvasti jotain, ja 

lehdistön kiinnostus alueeseen sai ihmiset avaamaan silmänsä 

Postimäelle. Mäellä oli vilkasta toimintaa, ja siellä järjestettiin 

mm. runonlausuntaa, käsityöläispäiviä, syntymäpäiväjuhlia ja 

jopa häitä. 

Vuonna 1982 Postimäki lahjoitettiin kokonaisuutena Postimäen 

kannatusyhdistykselle (Postbackens Garantiförening). 

Syynä lahjoitukseen oli, että nuorisoyhdistyksen vastuulle ei 

haluttu jättää koko entisöintiurakkaa. Pari vuotta myöhemmin 

vuonna 1987 Postimäki valittiin yhdeksi Uudenmaan seitsemästä 

ihmeestä. Viime vuosikymmenen aikana kannatusyhdistyksen 

toiminta on painottunut alueen ylläpitoon. 


5

6 

Halmflätning på Postbacken 

Halm användes förr i tiden för 

tillverkning av olika slags bruksföremål. 

Halmfl ätning hörde till 

den syssla som man kunde nästan 

över allt. Flätningen blev 

speciellt populär i Illby och man 

vet inte riktigt varför det blev så. 

Halmen hämtade för många familjer 

brödet på bordet och fastän 

man inte direkt hade fl ätning 

som huvudsyssla gjorde många 

det på sidan om det egentliga arbetet. 

Halmfl ätningen skedde vintertid. Under 

sommaren och hösten skötte man jordbruket 

och hade inte därför tid att fl äta 

då. Det sägs att folk samlades på vinterkvällarna 

och att det berättades spökhistorier 

för att hålla fl äterskorna vakna 

i skymningen. Barnen hjälpte också till 

med fl ätandet och det var i sju–åtta års 

åldern barnen blev tillräckligt skickliga 

fl ätare så att man kunde börja sälja deras 

arbeten. Då arbetade de enligt prestation 

och skulle åstadkomma åtminstone 25 alnar/dag, 

det motsvarar ungefär en femton 

meters fl äta. 

I Borgå folkhögskolas bok ”Hembygdsminnen” 

från år 1934, berättas det hur 

halmfl ätningen gick till på 1840-talet. 

Tillskottet fl äterskorna fi ck till backstugusittarkassan 

var väldigt vikig. Det sägs 

att en skicklig fl äterska kunde få ihop 

70–80 penni per dag. Men då gällde det 

att sitta och fl äta från tidigt på morgonen 

till sent på kvällen. 

Som råmaterial använde man råghalm 

som skördades kring midsommaren då 

rågen ännu var grön. Man använde sig 

av råg eftersom mellanrummet mellan 

noderna är långt på strået och för att det 

är ett relativt mjukt material att bearbeta. 

Den färska rågen torkades i solen, blektes 

med svavel och sorterades sedan efter 

grovlek. Detta tog lång tid, men gav 

belöning sedan då man började fl äta. Det 

var enklare och snabbare att plocka färdigt 

sorterade strån. Halmstråna fl ätades 

till över 30 meter långa fl ätor. Bredden 

på fl ätorna varierade lite enligt mönster, 

men var några centimeter breda. I början 

på 1900-talet fanns det cirka 40 olika 

mönster. Då man fl ätat färdigt klippte 

man bort överlånga strån och förde fl ä- 

torna genom en mangel så att de blev släta 

och fi na. Flätorna skickades därefter 

till halmhattsfabriken i Borgå. Staden var 

vid sekelskiftet ett centrum för halmindustrin 

i Finland. 

Produktion av halmhattar 

Halmhattsfabriken grundades av Milma 

Schildt. Fabriken var belägen i centrum 

av Borgå. De verkade mellan åren 1890– 

1928 och hade tidvis över femtio skickliga 

sömmerskor anställda. Fröken Schildt 

gjorde många affärsresor utomlands för 

att fi nna nya mönster att fl äta. Sommarhattarna 

gjorda av halm var en mycket 

vanlig syn i gatubilden, detta kan man 

konstatera då man ser fotografi er från den 

tiden. Fabriken sålde hattarna till bland 

annat St. Petersburg och de fi na damerna 

där gick omkring med Illby-halm på sina 

vackra huvuden. Hattarna från Borgå 

hade ett gott rykte utomlands. I början på 

1900-talet producerade fabriken omkring 

20 000 hattar per år. Hattarna gjorda i 

Borgå av Illby-råg ansågs vara lika bra 

kvalitetsmässigt som de hattar som gjorts 

av utländsk halm. Den största skillnaden 

mellan dessa låg i priset, de inhemska var 

ofta förmånligare. Den utländska halmen 

importerades från bland annat Kina och 

Japan. 

Bilder/ kuvat: Tarja Heikkilä 

Halmhattarna gick ur modet på 1920-talet 

och efterfrågan på hattar minskade så 

radikalt att fabrikens verksamhet upphörde 

efter 38 år. Några personer från Illby 

lyckades ännu sälja en liten mängd fl ätor 

till en fabrik i Hangö och då tillverkade 

man också halmsulor och skridskotossor. 

Efter detta var det i stort sett slut med 

halmfl ätandet i Illby och man gjorde det 

inte längre för pengarnas skull. Kvinnorna 

på backen började skapa annat än fl ätor 

av halmen och på 1940-talet började 

en affär i Helsingfors köpa andra halmsaker 

från Illby så som julprydnader, 

korgar, dukar, underlägg och dylikt. Man 

sålde även korgar på Borgå torg. 

Halmmuseet 

Postbackens garantiförening grundade 

år 1983 ett halmmuseum i Englundska 

huset. Där fi nns många olika gamla halmarbeten 

och en halmmangel utställda. 

Man ordnade år 2005 för första gången 

en kurs i att göra halmhattar. Kursen var 

populär och man hoppas på att också i 

fortsättningen kunna ordna kurser. På 

sommaren 2006 öppnades även en halmutställning 

i halmloftet. Där fi nns bland 

annat halmhimlar upphängda som Märta 

Järvinen gjort. 

postbacken1.indd 6 27.4.2007 12:59:35

Oljen punontaa Postimäellä 

Ennen vanhaan olkea käytettiin 

erilaisten käyttöesineiden tekoon. 

Oljen punonta kuului niihin 

askarteihin jonka melkein 

kaikki osasivat. Punonnasta tuli 

erityisen suosittua Ilolassa, syytä 

miksi, ei tiedetä. Olki toi leivän 

pöydälle monelle perheelle ja 

vaikka se ei ollutkaan pääasiallinen 

toimi, teki moni sitä oman 

päätyönsä lisäksi. Oljen punonta 

tapahtui talviaikaan. Kesällä ja 

syksyllä aika meni maanviljelyyn, 

mistä johtuen ei silloin jäänyt 

enää aikaa punonnalle. 

Sanotaan että ihmiset kokoontuivat talvi 

iltaisin kertomaan kummitustarinoita 

pitääkseen punojat hereillä hämärässä. 

Lapset auttoivat myös oljen punonnassa 

ja seitsemän – kahdeksan ikäisinä lapset 

olivat jo niin taitavia punojia, että heidän 

töitään pysty myymään. Olkea punottiin 

urakka vauhdilla, hyväksyttävä päivän 

saldo oli 25 alnaria, mikä vastasi suurin 

piirtein viittätoista metriä punosta. 

Porvoon kansakoulun kirjassa ”Hembygdsminnen” 

vuodelta 1934, kerrotaan 

miten olkea punottiin 1840 luvulla. Oljen 

punonnan tuoma lisätulo oli merkittävä 

sen ajan talonpojille. Sanotaan että tunnollinen 

punoja pystyi saamaan 70–80 

penniä päivässä., tosin päästäkseen tähän 

piti punojan punoa aamu varhaisesta iltaan 

myöhään. 

Raaka-aineena käytettiin ruisolkia. Olkisato 

korjattiin keskikesän aikoihin, 

jolloin ruis oli vielä vihreää. Ruista käytettiin 

koska siitä sai pitkiä yhtenäisiä 

kuituja ja koska se on suhteellisen pehmeää 

materiaalia työstää. Tuore ruis kuivattiin 

auringossa, vaalennettiin rikillä 

ja lajiteltiin karkeuden mukaan. Lajittelu 

vei paljon aikaa, mutta palkittiin kun punonta 

alkoi. Olihan paljon helpompaa ja 

nopeampaa poimia valmiiksi lajiteltuja 

korsia. Oljenkorret punottiin yli 30 metriä 

pitkiksi punoksiksi. Punosten leveys 

vaihteli hieman kuvion mukaan, mutta 

oli keskimäärin parin sentin levysiä. 

1900-luvun alussa oli noin 40 erilaista 

mallia. Valmiista punoksesta leikattiin 

ylipitkät korret ja sen jälkeen punokset 

laitettiin mankelin läpi, jotta niistä tuli 

sileitä ja hienoja. Valmiit punokset lähe- 

tettiin Porvoon olkitehtaalle. Porvoo oli 

vuosisadanvaihteessa Suomen olkiteollisuuden 

keskus. 

Olkihattujen tuotanto 

Olkihattutehtaan, joka sijaitsi Porvoon 

keskustassa, perusti Milma Schildt parin 

muun kanssa. Tehdas vaikutti vuosien 

1890–1928 aikana ja siellä työskenteli 

ajoittain yli viisikymmentä taitavaa ompelijatarta. 

Neiti Schildt teki monia liikematkoja 

ulkomaille löytääkseen uusia 

punonta malleja. Oljesta tehdyt kesähatut 

olivat tavallinen näky katukuvassa, tämän 

voi hyvin huomata katsoessaan tuon 

ajan kuvia. Tehdas myi hattujaan mm. 

Viipuriin ja hienot rouvat siellä kulkivat 

ympäri Illbyn olkien koristaessa heidän 

päitään. 1900-luvun alussa valmistui tehtaalta 

noin 20 000 hattua vuodessa. Porvoon 

Olkihattutehtaan hatuilla oli hyvä 

maine ulkomailla. Ilolan oljista tehtyjä 

hattuja pidettiin laadullisesti yhtä hyvinä 

kuin ulkomaalaisista oljista tehtyjä hattuja. 

Suurin ero näiden välillä oli hinnassa, 

kotimainen oli useimmin edullisempi. 

Ulkomaalaista olkea tuotiin mm. Kiinasta 

ja Japanista. 

Olkihatut poistuivat muodista 1920-luvulla 

ja hattujen kysyntä laski niin radikaalisti 

että Porvoon olkihattutehtaan 

toiminta lakkautettiin 38 vuoden jälkeen. 

Muutamat henkilöt Ilolasta onnistuivat 

vielä myymään pienen määrän punoksia 

Lohjalla sijaitsevalle tehtaalle joka valmisti 

olkipohjallisia kenkiin sekä luistin 

kenkiä. Tämän jälkeen loppui oljen punonta 

suurelta osin Ilolassa tai ainakaan 

sitä ei enää tehty rahan takia. Kylän naiset 

aloittivat 1940-luvulla erilaisten koriste 

esineiden valmistamisen erääseen 

Helsinkiläiseen liikkeeseen. Osa tuotannosta 

myytiin Porvoon torilla. 

Olkimuseo 

Postimäen takuuyhdistys perusti vuonna 

1983 olkimuseon Englundien taloon. 

Talosta löytyy monta vanhaa olkityötä 

sekä mm. olkimankeli. Vuonna 2005 järjestettiin 

Postimäellä ensimmäistä kertaa 

kurssi olkihatun teosta. Kesällä 2006 

avattiin olkinäyttely olkivintillä, siellä 

on mm. ripustettuina olkitaivaita jotka 

Märta Järvinen on tehnyt. 


7

8 

Postimäki tutuksi oppaan johdolla 

Postimäki tarjoaa erilaisia aktiviteetteja kesäisin. Esimerkkinä voi 

mainita lasten päivän, yhteislaulutapahtuman sekä häävastaanotot. 

Kouluista soitellaan ja tiedustellaan välillä mahdollisuutta luokkaretkiin 

ja tutustumiskäynteihin Postimäelle. Useimmiten Seija 

Wink järjestää opastettuja kiertueita koululaisille ja muille, jotka 

sattuvat piipahtamaan eri tapahtumien aikana. 

Seija Wink kertoo, että moni on vuosi vuoden jälkeen ajanut ohi mutta vasta nyt tullut 

katsomaan, miltä paikka näyttää. 

Wink on opastanut Porvoon kaupungissa kahdeksan sesonkia, ja Postimäellä on nyt 

viides kausi (2007) edessä. Hänellä on kesäisin mökki käytössään Postimäellä ja oma 

perunamaa hoidettavanaan. Wink ei ole tosin yöpynyt Postimäellä vuosiin, koska siellä 

ei ole sähköä. Kysyessäni häneltä olisiko hänellä jokin hyvä tarina kerrottavana, 

hän sanoi nähneensä haamun juoksevan ympäri pihaa ensimmäisenä kesänään. 

Postimäen miljöö on ihmeellisen kaunis, ja juuri sen takia Seija Wink osallistuu täydestä 

sydämestä toimintaan. Kaikista Postimäen tapahtumista lasten päivä on suosituin, 

tapahtuma järjestetään heinäkuun viimeisenä päivänä. Tuolloin lapsille järjestetään 

oma aarteenmetsästys. 

Seija kertoo nauttivansa eniten lasten päivästä, jolloin lapsilla on oma lippu salossa, 

he juoksentelevat ympäri aluetta ja etsivät aarteita. 

Aikaisemmin alueen kouluilla oli perinteenä vierailla Postimäellä. Se oli alakoulun 

oppilaiden, vuotuinen retki, mutta tämä perinne on hiljalleen unohtunut. Postimäellä 

voi käydä ympäri vuoden, vaikka mökkeihin voi tutustua vain kesäisin. Sesonki kestää 

toukokuun lopusta elokuun viimeiseen viikkoon. Jos Seija Winkin tapaa alueella 

tapahtumien aikana, hän vastaa mielellään Postimäkeä koskeviin kysymyksin. 

Postimäki toivottaa jokaisen vieraan tervetulleeksi avosylin. Alueella voi luonnon 

keskellä ja rauhassa nauttia alkuperäisestä tunnelmasta ja vaikka syödä omia eväitä”, 

Seija Wink toteaa. 


Guidade turer -bekanta 

Postbacken bjuder på olika aktiviteter 

kan nämnas barnens dag och allsång 

ningar. Det händer även att någon lära 

kurser kan komma och ta en titt på P 

Seija Wink guidade turer för skolelev 

in i samband med olika tillställningar. 

”Det är fl era som kommer till Postbacken och s 

tänkt komma och se hur det ser ut här”, berättar 

Wink har guidat för Borgå stad i åtta säsonger oc 

den femte säsongen. Hon har en stuga på Postba 

och ett litet potatisland att gräva i. Wink har inte 

tersom det inte fi nns någon elektricitet där. Påfrå 

eller myt att berätta om, svarade hon: 

”Jag såg ett spöke som sprang omkring på backe 

Postbacken.” 

Postbackens miljö är underbart vacker och det ä 

i verksamheten. Av alla tillställningar som håll 

trevligaste, säger Wink. 

”Mest njuter jag av barnens dag, då barnen har 

kring på Postbacken och söker efter skatter”. 

Barnen har nämligen en egen skattjakt på Postba 

nas den sista söndagen i juli. 

I tiden var det tradition för skolorna i närheten 

Det var alltid en årlig utfl ykt för lågstadieelever 

den senaste tiden. Postbacken kan besökas året ru 

är ganska kort från slutet av maj till sista veckan 

under tillställningarna och om någon frågar om 

på alla frågor. 

”Postbacken välkomnar varje enskild besökare m 

ta av den fridfulla stämningen egna medhavda o 

tipsar Seija Wink. 


postbacken1.indd 8 27.4.2007 13:00:09

kanta dig med Postbacken 

aktiviteter om somrarna. Som exempel 

och allsång, men också bröllopsmottagt 

någon lärare ringer och frågar om skolen 

titt på Postbacken. Vanligtvis ordnar 

för skolelever och andra som råkar titta 

ställningar. 

stbacken och säger att de i åratal kört förbi men nu 

här”, berättar Seija Wink. 

tta säsonger och på Postbacken blir sommaren 2007 

tuga på Postbacken till sitt förfogande på somrarna 

Wink har inte övernattat på Postbacken på länge eficitet 

där. Påfrågan om hon skulle ha någon historia 

on: 

kring på backen den första sommaren jag bodde på 

cker och det är därför Seija Wink fullhjärtat deltar 

ingar som hålls på Postbacken är barnens dag den 

då barnen har sin egen fl agga hissad, springer omer 

skatter”. 

ttjakt på Postbacken på Barnens dag som alltid ord- 

rna i närheten att komma på besök till Postbacken. 

lågstadieeleverna, men den traditionen har minskat 

besökas året runt men säsongen då stugorna är uppe 

ill sista veckan i augusti. Om Seija Wink är på plats 

gon frågar om Postbacken, svarar hon mer än gärna 

ild besökare med öppna armar. Man kan ostört njuna 

medhavda och njuta av till exempel smörgåsar”, 


Postinmäen teatteri 

Borgåbygdens ungdomsförbund 

rakensi vuonna 1973 areenateatterin 

Postimäelle. BUF, joka 

tuolloin hallinnoi suurinta osaa 

Postimäestä, oli tullut siihen lopputulokseen 

että teatteri toiminta 

Postimäellä olisi paras keino 

säilyttää tämä ainutlaatuinen 

kulttuurimaisema. Teatterin 

tuomat tulot ohjattiin suoraan 

Postimäen restaurointiin. 

Yhdistys Hindhår uf., joka auttoi BUF:ia 

ensimmäisessä monista restauroinneista, 

oli myös ensimmäinen yhdistys joka piti 

teatteri esityksen Postimäellä. Näytelmä 

oli nimeltään ”Hur skall det gå för Pettersson?” 

ja sitä seurasi 150 katsojaa. 

Tärkeänä tapahtumana Postimäen teatteri 

historiaa voidaan pitää tapahtumaa, jossa 

Svenska Teatern:in johtaja kesäkuussa 

1979 vihki uuden katetun areenateatterin 

käyttöön. 

Teatteri toiminta Postimäellä ulottui 

myös Porvoon rajojen ulkopuolelle, sillä 

Postimäen teatteriporukka on vieraillut 

mm. Tammisaaressa, Siuntiossa, Oslossa 

ja jopa Islannissa. Vuonna 1981 Postimäen 

teatteriporukka oli ensimmäinen uusmaalainen 

amatööriteatteriryhmä joka 

esiintyi Svenska Teatern:issa. 

Postbackens teater 

Borgåbygdens ungdomsförbund 

byggde en arenateater på Postbacken 

år 1973. BUF som förvaltade 

största delen av Postbacken, 

hade kommit till den 

slutsats att uppförandet av teater 

på Postbacken var det bästa sättet 

att bevara detta enastående 

kulturlandskap. Intäkterna som 

man fi ck från teatern hjälpte till 

i arbetet att bevara Postbacken. 

Föreningen Hindhår uf. som hjälpte BUF 

med de första av de många restaurerings- 

objekten, var även den första förening 

som spelade teater på Postbacken. De 

uppförde pjäsen ”Hur skall det gå för Pettersson?” 

inför 150 åskådare. 

Som en viktig händelse i Postbackens teaterhistoria 

kan ses när chefen för Svenska 

Teatern invigde den nya täckta arenateatern 

på Postbacken i juni 1979. 

Teaterverksamheten på Postbacken har 

även sträckt sig ut över Borgås gränser, 

då teatergänget gästspelat i bl.a. Ekenäs, 

Sjundeå, Oslo och tom. Island. År 1981 

var Postbackens teatergäng den första nyländska 

amatörgrupp som spelade på den 

fi nlandssvenska nationalscenen i Helsingfors, 

alltså på Svenska Teatern. 


9

Karta över Postbacken 

Postimäen kartta 

Map over Postbacken 

A Parkeringsplats 

Pysäköintipaikka 

Parking place 

B Gamla Viborgsvägen 

Vanha Viipurintie 

The old road to Viipuri 

C Festplats – Arenateater 

Juhla-alue – Areenateatteri 

The place for festivals – 

Arena theatre 

1 Kaffestuga 

Kahvitupa 

The café 

2 Loftsbyggnad med Halmloftet 

Luhtirakennus 

A loft 

3 Winters stuga, byggd 1783 

Winterin tupa, rakennettu v. 1783 

The cottage of Winter, built in 1783 

4 Rökbastu 

Sauvasauna 

Sauna 

5 Uthus, toalett 

Ulkorakennus, käymälä 

An outhouse building, W.C. 

6 Englundska huset- Halmmuseet 

Englundin talo - Olkimuseo 

The house of the Englund family 

7 Eva-Mosters stuga. 

Illby första skola 

Eva-tädin tupa. 

Ilolan ensimmäinen koulu 

The cottage of Aunt Eva 

The first school in the village 

8 Uthus 

Ulkorakennus 

Outhouse 

9 Lindnäs 

10 Loftsbyggnad - Kraubodan. 

Det äldsta huset på backen. 

Luhtirakennus. 

Postimäen vanhin rakennus. 

A loft. The oldest building at Postbacken. 

11 Uthus 

Ulkorakennus 

Outhouse 

12 Ingelinska stugan, Skomakarverkstad. skomakarens 

bostad. Fanny Ingelin bodde i stugan ända in på 

1980-talet. Hon dog 1987. Ingelinin tupa, 

suutarin asunto. Fanny Ingelin asui tuvassa 

vielä 1980-luvulla. Hän kuoli 1987. 

The house of the shoe maker. Fanny Ingelin 

lived in this cottage in the 1980’s. 

She died 1987. 

13 Smeden Sandströms stuga. 

Bevarad invändigt sådan den 

var då den beboddes av 

smedens dotter Lina, död 1961. 

Seppä Sandströmin tupa. 

Säilytetty sellaisena kuin se oli 

Lina tyttären asumana, kuollut 

v. 1961. 

The cottage of Sandström, the 

smith. Its interior is maintained 

since the time it was inhabited by 

the smiths daughter Lina who 

died 1961. 

14 Smedja. Restaurerad 1975. 

Paja. Korjattu 1975 

The smithy. Restored 1975 

15 Uthus och ladugård 

Ulkorakennus ja navetta 

Outhouse and cow-house 

16 Sofis stuga 

Sofin tupa 

The cottage of Sofi 


Karta/ ka

s 

Karta/ kartta: Peter Nyberg 

€ 

A 

Borgå 

Porvoo 

50 M 

10 Km 

1 

Sannäsvägen | Sannaisentie 

3 

2 

16 

4 

5 

15 

6 

12 

Gamla Viborgsvägen | Vanha Viipurintie 

Lovisa vägen | Loviisantie 

7 

14 

13 

C 

10 

11 

Postbacken 

Postimäki 

Gamla Viborgsvägen | Vanha Viipurintie 


8 

9 

B

12 

FANNY INGELININ TUPA 

Fanny Ingelinin tupa on vanha suutarintupa. Siellä asui peräkkäin 

ainakin neljä suutaria. Lönnforsin suutareitakin tuvassa asui ainakin 

kolmen sukupolven verran. Ensimmäinen tunnettu heistä oli 

Gustaf Gustafsson Lönnfors (1795 - 1831), josta tuli pitäjänsuutari 

1817. 

Gustafi n esikoinen Gustaf Adolf Lönnfors (1818 - 1896) peri isänsä ammatin, ja hänestäkin 

tuli pitäjänsuutari. Pulison hän sai Ilolan kartanon piiasta Anna Maria Andersdotterista 

(1812-1883), jonka kanssa hän sai kolme lasta. Molemmista heidän pojistaan 

tuli suutareita. 

Lönnforsien jälkeen talon osti suutari Evert Ingelin (1884 - 1957) ja hänen vaimonsa 

Fanny Forsblom (1888 -1987). Evertin kuoltua tupa tuli leski Fanny Ingelinin omistukseen. 

Hänet tunnettin taitavana kehrääjänä ja oljenletittäjänä. Hän oli viimeinen 

alkuperäinen oljenletittäjä Ilolassa ja Postimäen viimeinen asukas . 

Fanny syntyi Ilolassa, ja hän kasvatti yksin yhdeksän lastaan, joiden kanssa hän sitten 

muutti Postimäelle. Viimeiset vuotensa hän asui Postimäellä vain kesäisin, talvisin 

siellä oli liian kylmä. Fanny asui Postimäellä vielä kesän 1985. Hän kuoli talvella 

1987, 98 vuotta vanhana. 

-” Kyllä minä voisin 100-vuotiaaksi elää”, kerrotaan hänen sanoneen. 

Hänen tupansa on vielä samassa paikassa ja kunnossa, johon hän sen jätti. 

Fanny oli monen vuoden ajan kuin koko Postimäen isoäiti Hän oli siellä omassa suutarinmökissään 

verhojen takana ja vietti aikaa teatteriporukan ja BUF:in kanssa sekä 

seurasi tapahtumia. 



FANNY INGELINS S 

”Skomars” 

Fanny Ingelins stuga är den gamla skomakar 

backstuga på mark som efter storskiftesregler 

Nikus hemman. Det var en s.k. enkelstuga me 

mare och farstu. I stugan fi nns det kvar mod 

tillverka skor. 

Här bodde skomakare Lönnfors i åtminstone tre generatio 

var Gustaf Gustafsson Lönnfors (1795–1831), som fi ck soc 

Sonen Gustaf Adolf Lönnfors (1818–1896) var också skom 

Anna Maria Andersdotter (1812–1883). 

Likaså var de sistnämndas son August Lönnfors (1856–19 

Henriksdotter (1859–1932). 

”Skomar-Anna” köpte tomten från Nedre Nikus år 1919, o 

Efter Anna Henriksdotters död såldes lägenheten av arv 

ordning. Huset blev ändrat fl era gånger både på utsidan oc 

År 1946 köptes lägenheten av en skomakare, Evert Ingelin 

Forsblom (1888–1987). Efter hans död övertogs lägenhe 

känd bl a som skicklig spinnerska och halmfl äterska. Ho 

halmfl äterskan i Illby och den sista stadigvarande invånar 

Fanny Ingelin bodde på backen ännu sommaren 1985. Ho 

– ”Nog skulle jag ju kunna bli 100”, lär hon ha sagt. 

Men hennes stuga fi nns kvar och hålls i samma skick som 

I många år var Fanny som en mormor för hela Postback 

bakom sin gardin, umgicks med teatergänget och garantif 

runt omkring och kommenterade. 

Fanny föddes i Illby på Vävarsbacken, hon fostrade själv 

till Postbacken där hon delade stugan med några av sina ba 

somrarna på Postbacken, på slutet enbart vid kortare besö 

postbacken1.indd 12 27.4.2007 13:01:22

NS STUGA 

a skomakarstugan. Huset var tidigare en 

kiftesregleringen år 1889 hörde till Nedre 

elstuga med ett större kök, en liten kamt 

kvar modeller som har använts till att 

e tre generationer. Den första kända skomakaren här 

1), som fi ck sockenskomakarfullmakt år 1817. 

ar också skomakare på Postbacken, han var gift med 

fors (1856–1901) skomakare, han var gift med Anna 

ikus år 1919, och den fi ck namnet ”Bergas”. 

nheten av arvingarna och fi ck fl era ägare i tur och 

e på utsidan och insidan. 

, Evert Ingelin (1884–1957), som var gift med Fanny 

rtogs lägenheten av änkan Fanny Ingelin, hon var 

mfl äterska. Hon var den sista kvarlevande genuina 

arande invånaren på Postbacken. 

aren 1985. Hon dog på vintern 1888, 98 år gammal. 

ha sagt. 

ma skick som hon lämnade den. 

hela Postbacken. Hon fanns där i skomakarstugan 

et och garantiföreningen, följde med vad som hände 

fostrade själv sina nio barn i byn. Sedan fl yttade de 

ågra av sina barn. De sista åren tillbringade hon bara 

id kortare besök. 

WINTERIN MÖKKI 

Tupa on alueen vanhin sen päätyyn hakatun vuosiluvun 1783 mukaan. 

Talolle ovat antaneet nimensä Karl Winter (1858-1924) ja hänen 

vaimonsa Anna (1847-1935). 

Karl Winter tuli vuonna 1880 rengiksi Myrskylään. Pari vuotta myöhemmin hän tuli 

Ilolaan rengiksi Krauvaksen tilalle ja asettui mäkitupalaiseksi Ylä-Nikukseen. Vaimo 

Anna Nyström oli piika Ilolassa, kun he menivät naimisiin vuonna 1882. 

Hirsitalo on pieni ja sen katto ja myös seinät on osittain päällystetty päreillä. Talossa 

on eteinen ja 3 x 3 metrin suuruinen kamari. Siellä asui Winterien aikana kolme henkilöä, 

Karl, Anna ja heidän kasvattityttärensä Sigrid Kantola. Kolmelle mökissä ei 

ollut paljon tilaa, ja perheellä oli todella pienet tilat käytössään. 

Anna Winter tuli sokeaksi vanhoilla päivillään. Kerrotaan että Kallen kuoltua hän itki 

niin kovasti, että menetti näkönsä. Hän pystyi silti kutomaan sukkia kylän väelle ja 

ansaitsi sillä osittain elantonsa. 

Wintereiden jälkeen tuvassa on asunut työmiehiä, jotka työskentelivät kylässä. 


WINTERS STUGA 

”Winters stuga” är namngiven efter backstugubon Karl Winter 

(1858–1924) och hans hustru Anna (1847–1935). Huset är byggt 1783 

enligt ett inhugget årtal i ena gaveln. 

Karl Winter kom år 1880 som dräng till Krauvas i Illby, han blev år 1882 dräng på 

Gästgivars och antecknad som backstugubo på Övre Nikus. Hustrun Anna Nyström 

var piga i Illby, när de gifte sig 1882. 

Huset består av farstu och ett rum ca 3x3 meter, där bodde på Winters tid tre personer, 

dvs. Karl, Anna och deras fosterdotter. Det var inte frågan om direkt stora utrymmen, 

det har varit mycket trångt för familjen att bo i stugan. 

Anna Winter blev på äldre dar blind, det påstods att hon blev blind för att hon grät så 

mycket över sin mans död. Men Anna kunde ändå sticka strumpor åt folk, och fi ck på 

det viset delvis sitt uppehälle. 

Efter Winters tid beboddes stugan av olika arbetsmän, som jobbade i byn. 


13

14 

EVA-MOSTERIN TUPA 

Pieni punainen mökki on nimetty sen viimeisen asukkaan, Eva Sofia Seisingin (1816-1902), mukaan. 

Talo oli alkujaan Vanhan Viipurintien ja Postimäen eteläpuolella. Vuonna 1889 talo siirrettiin Postimäelle, 

sen nykyiseen paikkaan. 

Eva-moster oli hyvin pidetty henkilö. Hän oli kylän taitavin ompelija, joka toimi myös kokkina häissä ja muissa tilaisuuksissa, niin 

kotipitäjässään kuin naapuripitäjissäkin. Eva peri talon äitinsä kuoltua ja myi sen 1873 Nikusin isännälle Gustav Adolf Gustavssonille. 

Evalla oli kuitenkin oikeus asua mökissä elämänsä loppuun asti. 

Vanhuuden päivinä Eva päätti pitää tuvassaan koulua kylän lapsille ja siten hyödyntää luku- ja kirjoitustaitoaan. Evaa alettiin 

tällöin kutsua Eva-mosteriksi. Hän opetti lapset lukemaan ja kirjoittamaan, katekismuskin lasten tuli osata ulkoa. Eva ei osannut 

laskea itse mutta halusi opettaa lapsille numerot, eli kaiken sen, minkä itsekin osasi. Tytöt saivat oppia myös käsitöitä, ja pojat 

puolestaan saivat ratkoa silkkipalasia villan sekaan kehrättäväksi. 

Koulu alkoi yhdeksälta aamulla ja päättyi vasta kuudelta illalla. Lapset istuivat Evan pienessä ja pimeässä tuvassa takan lämmittäessä. 

Jotkut koululaiset tulivat huonovointisiksi, sillä tuvassa saattoi olla savua. Evan mielestä lasten huonovointisuus oli vain laiskuutta. 

Hän oli ankara opettaja. Kun lapset eivät osanneet läksyjään, hän löi pitkällä kepillä pöytään ja sanoi : ”Vaikka päänuppi 

pitäisi avata, on sanat päähän päntättävä” ”Fast å huvuknoppen ska ypi, så ska orden präntäs i huvu”. Hänellä oli 10 -15 oppilasta, 

ja hän peri opetuksestaan kaksi markkaa kuukaudessa. 

Eva-moster kuoli 86-vuotiaana Postimäellä ja haudattiin Näsin hautausmaalle. Hänet muistetaan erityisesti pidettynä henkilöna, 

joka auttoi toisia opettamalla heille sen, mitä hän tiesi. 


Bild/ kuva: Tarja Heikkilä



EVA-MOSTERS STUGA 

Den söta lilla röda stugan heter Eva-mosters stuga efter Eva Sofia Seising (1816–1902) som bodde där. 

Stugan har blivit flyttad, tidigare stod den söder om Postbacken i den s.k. Backströmska trädgården vid 

landsvägen. År 1889 blev stugan flyttad upp på Postbacken till dess nuvarande plats. 

Eva-moster var en mycket omtyckt person. Hon var byns skickligaste sömmerska, eftersom det inte fanns symaskiner på den här 

tiden syddes allting för hand. Hon sydde brudklänningar och vackra hålsömsbroderier, som ännu idag finns kvar. Men utom att hon 

var sömmerska tjänstgjorde hon även som kokerska vid alla bröllop och andra tillställningar, inte bara i hemsocknen utan också i 

grannsocknarna. 

Efter sin mors död fick hon ärva stugan hon sedan bodde i resten av sitt liv. På äldre dagar började hon utnyttja sina läs- och 

skrivkunskaper med att undervisa barn i sin stuga, hon blev alltså en av de barnlärarinnor som fanns i byarna innan folkskolan 

inrättades. Hon lärde barnen läsa och skriva och dessutom läsa katekesen utantill och sjunga psalmer. Flickorna fick också lära sig 

sy och märka, medan pojkarna rispade upp sidenlappar som sedan kardades in bland ullen. 

Skolan började på morgonen klockan 9 och höll på till 6 på kvällen. Barnen satt inne i hennes lilla och mörka stuga med ljus och 

värme från brasan. Hälsosamt var det inte, stugan var full med rök som ofta gjorde barnen sjuka. Eva-moster var en sträng lärare 

för hon ville att barnen skulle lära sig. Då barnen inte kunde sina läxor, slog hon med den långa pekpinnen i bordet och sade ”Fast 

å huvuknoppen ska ypi, så ska orden präntas i huvu”. Hon hade 10–15 elever som betalade 2 mk i månaden som skolavgift. 

Eftersom Eva-moster var så omtyckt hämtade byborna mat och ved åt henne, som hon tacksamt tog emot. 

Eva-moster avled 86 år gammal på Postbacken. Minnet av henne lever kvar som en omtyckt person som hjälpte andra med att lära 

det hon kunde bäst. 


15

16 

Säsongen på Postbacken öppnas i maj med en traditionell svenskssvenskspråkig gudstjänst. Människor kommer lång väg ifrån för att uppleva 

glädje och för att känna närhet till den blomstrande naturen. 

Det är naturligt att ta del av den bekanta sommarpsalmen ”Den 

blomstertid nu kommer”. 

I juni ekar musiken och en glad allsång från backen, då lokala musikanter ger takten. 

Under kaffepausen träffar man bekanta och diskuterar aktuella händelser. 

I juli är det barnens tur att fi ra, då står Borgåbygdens ungdomsförening (BUF) för 

programmet. 

Under många somrar har pjäser framförts av olika teatergrupper på Postbackens arenateater. 

Den första pjäsen som hölls på backen hette ”Hur skall det gå för Petterson”. 

Efter det har bland annat den isländska pjäsen ”Rötmånadskungen” förevisats 

på backen. Sommaren 2007 står Wilhelm Mobergs ”Hundra gånger gifta” på repertoaren. 

I mitten av augusti ordnas Illby byafest, som planeras och verkställs av byborna. Man 

har fått njuta av dans- och musikförevisningar och barnen har haft egna program. 

Cateringkocken Georg Simojoki, som bor granne med Postbacken, står för den fantastiska 

buffén som bjuds på festen. 

Under byfesten är det möjligt att träffa smeden Veikko Laine i den gamla verkstaden. 

Förr i tiden ordnade man hantverkardagar på backen och då ställde man ut arbeten. 

Under de senaste åren har det ordnats kurser i halmhattstillverkning, videfl ätning och 

akvarellmålning. En samling av arbeten som deltagarna målat i akvarellkursen ställs 

ut på byfesten. 

Vid ingången till halmmuseet fi nns Tarja Heikkiläs varaktiga fotoutställning om produktionen 

av halmhattar och i halmloftet kan man bekanta sig med Märta Järvinens 

vackra halmhimlar. På sommaren 2006 öppnades en utställning av en liten skomakarverkstad 

i Fru Fanny Ingelins stuga. 

Postbackens museiområde är öppet för alla som vill bekanta sig med den blomstrande 

backen och njuta av den gamla miljön. Då man går runt på området skall man komma 

ihåg att respektera den genuina orördheten och renheten som backen erbjuder. Backen 

är en trevlig plats för picknick. 

Genom guidade rundturer fi nns det en möjlighet att bekanta sig närmare med stugorna. 

Berättelser om backens forna invånare för gruppen tillbaka i tiden. I samband med 

andra evenemang på backen hålls det guidade rundturer. Annars kan man beställa en 

rundtur av Postbackens egen guide Seija Wink. 

Tea Itkonen 

Borgåguide 

Det händer på Postbacken 


postbacken1.indd 16 27.4.2007 13:02:06

Bilder/ kuvat: Tea Itkonen 


Postimäen sesongin avaa toukokuussa perinteinen ruotsinkielinen 

jumalanpalvelus. Kirkkokansaa saapuu kauempaakin kylältä kokemaan 

ainutlaatuista iloa ja yhteyttä kevääseen heräävän luonnon 

kanssa. On helppoa yhtyä suvivirren tuttuihin säkeisiin. 

Kesäkuussa mäeltä kaikuu musiikki ja iloinen yhteislaulu, kun tutut paikalliset musikantit 

huolehtivat tahdeista. Kahvitauolla tavataan tuttuja ja vaihdetaan uusimmat 

kuulumiset. 

Heinäkuussa on lasten vuoro juhlia, silloin ohjelman järjestää BUF, Porvoon seudun 

nuorisoseura. Joinakin vuosina kesäteatterissa on erilaisten teatteriseurueitten esityksiä. 

”Hur skall det gå för Petterson” oli ensimmäinen Postimäellä esitetty näytelmä. 

Sen jälkeen mäellä on esitetty muun muassa islantilainen näytelmä ”Rötmånadskungen”. 

Elokuun puolen välin tienoilla vietetään Ilolan kyläpäivää, jonka ohjelman kylän 

asukkaat suunnittelevat yhdessä ja toteuttavat. Kyläpäivässä on saatu nauttia tanssi- ja 

musiikkiesityksistä ja lapsillekin on omaa ohjelmaa. Juhlien mahtavasta noutopöydästä 

vastaa naapuri, pitokokki Georg Simojoki. 

Entisinä aikoina mäellä on pidetty käsityöläisten päivää työnäytöksineen. Viime vuosina 

siellä pidetty ollut olkihattu-, risutyö- ja akvarellikursseja. Akvarellikurssin oppilaiden 

töistä kootaan joka vuosi pieni näyttely osaksi kyläpäivän ohjelmaa. 

Postimäen olkimuseon eteisessä on Tarja Heikkilän pysyvä valokuvanäyttely olkihattujen 

valmistuksesta. Olkiaitassa taas on esillä Märta Järvisen kaunis olkityönäyttely. 

Ingelinin tupaan on pystytetty kesällä 2006 pieni suutarinverstasnäyttely. Hauskaa 

on sekin, että vanhassa pajassa on kyläpäivänä tilaisuus tavata seppä Veikko Laine 

työnsä äärellä. 

Postimäen museoalue on avoinna kulkijoille, jotka voivat aistia kukkivissa pihapiireissä 

entisajan tunnelman. Alueella saa kulkea vapaasti sen koskemattomuutta ja 

siisteyttä kuitenkin kunnioittaen. Postimäki on mukava eväsretkikohde. Tapahtumien 

yhteydessä on mahdollista tutustua tupiin oppaan johdolla ja kuulla tarinoita entisistä 

ajoista ja tupien käsityöläisasukkaista. Opastuksen voi myös tilata Postimäen omalta 

oppaalta Seija Winkiltä. 

Tea Itkonen 

Porvoon opas 

Postimäellä tapahtuu 



17

18 

HKR_Laamanni_92x67_c 12.6.2006 15:22 Page 1 

C M Y CM MY CY CMY K 

postbacken1.indd 18 27.4.2007 13:02:24

Veckjärvivägen 3 • PB 130 • 06150 Borgå 

(019) 689 8000, fax (019) 524 6417 

forsaljning@urex.fi • www.urex.fi 

Porvoon vesi Borgå vatten 

Mestarintie 2, 06150 Porvoo, Mästarvägen 2, 06150 Borgå 

puh/tel (019) 520 211, fax (019) 520 2610 

www.porvoo.fi/vesilaitos, e-mail vesilaitos@porvoo.fi 


19

20 

Utgivare/ julkaisija: 

Postbackens garantiförening rf. 

Postimäen kannatusyhdistys ry. 

Ansvarig utgivare/ vastaava julkaisija: 


Kråkösvänegn 246 

07410 BORGÅ 

tel/ puh: 0400 616 933 

Redaktion/ toimitus: 

René Backman, Evelyn Bagge, Sabina Ehrstén, Camilla Fredriksson, 

Lauri Grönholm, Mathias Johansson, Hanna Keski- 

Hakuni, Ada Röntynen, Aliisa Seppä 

Marina Karlqvist, Tanja Strömsten, Jörgen Wollsten 

HAAGA-HELIA yrkeshögskola 

Tryckeri/ painopaikka: 

Oy Painotalo tt-urex Ab 2007 

Pärmens bilder/ kannen kuvat: 

Tarja Heikkilä, Tea Itkonen. Evelyn Bagge 

postbacken1.indd 20 27.4.2007 13:02:38

Det händer på Postbacken Postimäellä tapahtuu

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template ?