Historia kokonaisteksti SU - Arabia
Historia kokonaisteksti SU - Arabia
Historia kokonaisteksti SU - Arabia
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Arabia</strong>n historia<br />
1870-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong>n ensimmäiset tehdasrakennukset nousivat vuonna 1874 Helsingin pohjoislaidalla sijaitsevalle samannimiselle<br />
tontille posliini-, fajanssi- ja muiden saviteosten valmistamista varten. Rakennuttaja oli ruotsalainen Rörstrandin<br />
keramiikkatehdas, jolle senaatti oli myöntänyt suomalaisen tytäryhtiön perustamisluvan 25.11.1873.<br />
<strong>Arabia</strong>n posliinitehtaassa aloitettiin tuotanto vuoden 1874 lokakuussa. Suomen oma keramiikantuotanto oli tuolloin<br />
vielä vähäistä, mutta kysyntä oli voimakkaassa kasvussa taloudellisen nousukauden vuoksi. Ruotsalaista Rörstrandia<br />
kiinnostivat erityisesti Venäjän markkinat, joille pääsy oli helpompaa Suomesta ja <strong>Arabia</strong>n tehtaalta käsin mm.<br />
alhaisempien tullien takia.<br />
<strong>Arabia</strong>n tehtaalle saatiin ammattitaitoista työväkea Ruotsista, mutta lisävoimia onnistuttiin värväämään myös muista<br />
kotimaisista keramiikkatehtaista. <strong>Arabia</strong>lla oli palveluksessa vuoden 1875 alussa 110 henkeä. Tuotannon arvo nousi<br />
parin vuoden kuluessa puoleen koko maan keramiikan tuotannosta.<br />
Alkuaikoina <strong>Arabia</strong>lla oli tuotannossa koristelematonta talousfajanssia, saniteettitavaraa ja kuparipainokoristeisia<br />
serviisejä. Serviisit tehtiin yleensä 12 tai 24 henkilöä varten, sillä 1800-luvun loppupuolisko oli suurten päivällisten<br />
aikakautta. Serviisit koostuivat lukuisista erilaisista osista.<br />
<strong>Arabia</strong>n tuotteiden mallit ja koristeet saatiin Rörstrandista. Varhaisimmista koristeista Willow, Japan ja Fasan<br />
viittasivat mieltymykseen Kaukoidän eksotiikkaa kohtaan. Näistä serviiseistä suosituin oli<br />
vuosina 1876-1950 tuotannossa ollut Fasaani, jonka esikuva, Asiatic Pheasants, on peräisin Englannista.<br />
<strong>Arabia</strong>n tehdas sai hopeamitalin saniteettitavaroistaan Helsingin yleisessä teollisuusnäyttelyssä vuonna 1876 ja<br />
Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878.<br />
1880-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong>n tehtaasta muodostettiin vuonna 1885 osakeyhtiö, <strong>Arabia</strong> Aktiefabrik, jonka osakkeista 90 % jäi edelleen<br />
Rörstrandin haltuun. 1800-luvun lopun vilkkaat suhdannevaihtelut eivät estäneet tehdasta<br />
kasvamasta ja kehittymästä. <strong>Arabia</strong>lle palkattiinkin vuonna 1881 tekninen johtaja, Rörstrandista tullut Gustav Herlitz.<br />
Hänet nimitettiin <strong>Arabia</strong>n toimitusjohtajaksi vuonna 1893.<br />
<strong>Arabia</strong>n ensimmäinen kuvitettu hinnasto julkaistiin vuonna 1883. Astiastoihin tehtiin koko ajan lisää uusia koristeita.<br />
Vuonna 1882 tuotantoon tullut Helsingfors-astiasto oli ensimmäinen suomalaisesta paikkakunnasta nimensä saanut<br />
koriste. Muita koristeita olivat mm Flora, Fuxia, Svea, Landskap, Victoria ja Feston.<br />
1890-LUKU<br />
1890-luvulla <strong>Arabia</strong>n tuotantoa laajennettiin huomattavasti Gustav Herlitzin johdolla. Vuonna 1893 rakennettiin mm<br />
kaksi kaakelivalimoa, uusia polttouuneja sekä koristamo. Tuotteiden laatua parannettiin uusilla<br />
massasekoituksilla. <strong>Arabia</strong>n mallistoa palkattiin kehittamaan ruotsalainen taiteilija Thure Öberg ja suomalainen<br />
arkkitehti Jac Ahrenberg. Tehtaan työntekijämäärä oli noussut vuonna 1895 jo 300 henkeen. Heistä puolet olivat<br />
naisia.<br />
Tuotannosta vietiin 1890-luvulla viela kolmannes Venäjälle. Kotimaan myyntiä haittasi ankara kilpailu etenkin<br />
saksalaisen tuontikeramiikan kanssa. Markkinointia kehitettiin palkkaamalla kauppamatkustaja, joka kiersi maata<br />
tavaranäytteineen. <strong>Arabia</strong> teki myös merkittävää yhteistyötä G.F. Stockmannin kanssa avaten myyntinäyttelyn vuonna<br />
1896. Mainosarvoa tuli lisäksi menestyksillä koti- ja ulkomaisissa näyttelyissä.<br />
<strong>Arabia</strong>n mallisto kasvoi uusilla koristetuilla astiastoilla, joita olivat mm. Speranza (1893-1912), Pomona (1893-<br />
1909) ja Sing-Fo (1893-1909). <strong>Arabia</strong>n ensimmäinen suomenkielinen hinnasto painettiin vuonna 1893.
1900-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong>n kokoelma palkittiin kultamitalilla Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Oma tuotemallisto alkoi<br />
vähitellen hahmottua mm. eri arkkitehtien suunnittelemana. Tuotantoon otettiin <strong>Arabia</strong>n omia kaakeliuuni-,<br />
maljakko- ja astiastomalleja. Uusia koristelumenetelmiä olivat moniväriset siirtokuvat taloustavarassa ja lysterimarmori<br />
koriste-esineissä.<br />
Vuosisadan alun pulavuosista yritettiin selviytyä lisäämällä vientiä sekä itään että länteen. Venäjällä <strong>Arabia</strong>n tuotteet<br />
tulivat kuitenkin liian kalliiksi korotetun tullin vuoksi ja Pohjois-Amerikan vientimenestyksen katkaisi sikäläisen<br />
edustajan vararikko. Niinpä <strong>Arabia</strong>lla ryhdyttiin jälleen tehostamaan kotimaan kauppaa, etenkin yhteistyötä<br />
tukkuliikkeitten kanssa.<br />
1900-luvun alkuvuosina <strong>Arabia</strong>n tuotevalikoimaan tuli useita muutoksia ja lisäyksiä. Koristeissa näkyi uusia<br />
isänmaallisia aiheita, kuten ”Suomen vaakuna” vuodelta 1903. Vuoden 1906 hintaluettelosta voi mainita jugendtyyliset<br />
kuparipainokoristeet Capella, Ester ja Hildur.<br />
1910-LUKU<br />
Ensimmäinen maailmansota johti <strong>Arabia</strong>n omistajan vaihdokseen: Rörstrand myi vuonna 1916 tehtaan koko<br />
osakekannan suomalaisille. Itsenäistyminen merkitsi <strong>Arabia</strong>lle voimakasta kehityskautta. Gustav Herlitz oli siirtänyt<br />
toimitusjohtajan tehtävät pojalleen Carl Gustaf Herlitzille. Hänen johdollaan laadittiin tuotantolaitokselle perusteellinen<br />
uudistussuunnitelma, jota päästiin toteuttamaan vuonna 1919. Seuraavien viiden vuoden aikana tehdasta<br />
ajanmukaistettiin kauttaaltaan.<br />
<strong>Arabia</strong> järjesti vuonna 1912 ensimmäisen muotoilukilpailun, jonka voitti Eric O. W. Ehrström.<br />
1920-LUKU<br />
Uuden toimitusjohtajan, Carl Gustaf Herlitzin, uudistussuunnitelman mukaisesti rakennettiin uusia tiloja raakaaineiden<br />
esikäsittelyä, esineiden muovausta ja valua sekä polttoa varten. Myos vanhoja tehdasrakennuksia<br />
muunnettiin tarkoituksenmukaisemmiksi. Aivan uutena tuotannonhaarana aloitettiin sähköeristimien valmistus. Tämän<br />
lisäksi <strong>Arabia</strong> osti vuonna 1923 turkulaisen Teknillinen Posliinitehdas Oy:n, jonne eristintuotanto sittemmin keskitettiin.<br />
Tuotantoedellytysten paranemisesta huolimatta kauppa ei tuottanut toivottua tulosta tuontitavaran vallitessa edelleen<br />
Suomen keramiikkamarkkinoita. Tämä ei kuitenkaan lannistanut <strong>Arabia</strong>n johtoa, vaan laajennustyötä haluttiin jatkaa.<br />
Rahoituksen turvaamisen toivossa myytiin osake-enemmistö saksalaiselle Arnhold-yhtymälle, joka oli todennut<br />
<strong>Arabia</strong>n kannattavaksi sijoituskohteeksi. Varoja tehtaan kehittämiseen ei kuitenkaan myönnetty, ja vuonna 1927<br />
osakkeet saatiin lunastettua takaisin Suomeen kaupassa, jonka myötä myös ruotsalaisen Lidköpingin posliinitehtaan ja<br />
entisen emäyhtiön Rörstrandin osakkeet siirtyivät <strong>Arabia</strong>n hallintaan vuoteen 1932 saakka.<br />
Tuotannon kehittämistä voitiin taas jatkaa. Eräs suurimmista ongelmista oli poltto, joka tapahtui täytön jälkeen<br />
kiinnimuurattavissa pyöröuuneissa. Nämä vaativat polttoajan lisäksi vuorokauden pituisen jäähdytysajan. Ratkaisu<br />
saatiin jatkuvakäyttöisesta tunneliuunista, joka valmistui vuonna 1929. Se oli maailman suurin, pituudeltaan 112<br />
metria. Uuden tunneliuunin ympärille rakennettiin myös valurata tulenkestäviä tiiliä varten, joita oli siihen asti tehty<br />
etupäässä omaan käyttöön.<br />
Samoihin aikoihin tehtiin saniteettiposliinin valmistuksessa käänteentekevä keksintö: uudesta, tiiviiksi palavasta<br />
massasta opittiin valmistamaan WC:itä ja pesualtaita kertapolttomenetelmällä. Kun samaa tekotapaa ryhdyttiin<br />
soveltamaan taloustavaran tuotantoon, saatiin kustannuksia alennettua kolmanneksella.<br />
Vuonna 1929 <strong>Arabia</strong>an oli perustettu vientiosasto, joka suuntasi ponnistelunsa sekä naapurimaihin Ruotsiin ja Viroon<br />
että valtameren taakse Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, joista Argentiina nousi erityisen hyväksi kauppakumppaniksi.<br />
<strong>Arabia</strong>n tuotteita vietiin ennen pitkää yli 30 maahan.
<strong>Arabia</strong>an palkattiin taiteilijoita etenkin tuotteiden koristeluun. Heistä tunnetuimpia ovat Greta-Lisa Jäderholm-<br />
Snellman, Tyra Lundgren, Svea Granlund, Olga Osol ja Friedl Holzer-Kjellberg. Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin<br />
aloitteesta perustettiin Kauniimpaa käyttötavaraa -osasto vuonna 1929.<br />
1930-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong> osoitti edistyksellisyyttä nimittämällä tehtaalle taiteellisen johtajan, Kurt Ekholmin, vuonna 1932. Hän kokosi<br />
<strong>Arabia</strong>n maineikkaan taideosaston, mutta vaikutti myös taloustavaran suunnitteluun ajan kansainvälisiä virtauksia<br />
noudattaen.<br />
Maailmanlaajuinen pulakausi aiheutti kuitenkin menekkivaikeuksia <strong>Arabia</strong>n tuotteille ja tehdas toimi vajaalla<br />
kapasiteetilla. Ajan tunnussanaksi tuli tuotannon rationalisointi, jonka toteuttamisessa <strong>Arabia</strong> teki uraauurtavaa<br />
työtä. Ryhdyttiin tieteelliseen työntutkimukseen ja aloitettiin tuotannon automatisointi sekä tehostettiin<br />
valmistusprosessin yksityiskohtia.<br />
Rationalisointi ulotettiin myös tuotannon ja myynnin suhteuttamiseen. Lukuisien erikoistilauksien johdosta<br />
tuotevalikoima oli paisunut yli 30 000 erilaiseen esineeseen, mikä vaikeutti mm. luvattujen toimitusaikojen<br />
pitämistä. Vuonna 1936 perustettiin tuotannonsuunnitteluosasto, joka pyrki ohjaamaan tavaran valmistuksen<br />
vuotuisten myyntiohjelmien mukaiseksi.<br />
Kaupan kasvu edellytti tuotannon lisäystä. Vuonna 1937 valmistui uudisrakennus, jossa sijaitsi toinen tunneliuuni sekä<br />
tuotanto- ja toimistotiloja. Toisen maailmansodan syttyessä <strong>Arabia</strong> oli tuotannoltaan<br />
Euroopan suurin posliinitehdas, joka työllisti yli 1500 työntekijää. Kauppa oli kehittynyt vientivoittoiseksi, joten oli<br />
edullista koko maalle, että tehtaan ulkomaan valuuttaa tuottava toiminta sai jatkua sodasta huolimatta.<br />
<strong>Arabia</strong>lta valmistui paljon uusia malleja ja koristeita, mm. ML-Laila (Greta-Lisa Jäderholm-Snellman 1935), AR-<br />
Sinivalko (Kurt Ekholm 1936), AS-Maisema (Reinhard Richter 1936). Toini Muona, Aune Siimes, Michael Schilkin ja<br />
Birger Kaipiainen menestyivät ulkomaisissa näyttelyissä. Pariisin maailmannäyttelystä vuonna 1937 muodostui<br />
<strong>Arabia</strong>n taideosaston kansainvälinen läpimurto.<br />
1940-LUKU<br />
Sodasta huolimatta <strong>Arabia</strong> sai rakennusluvan tehdaslaajennukselle vuonna 1941. Hanke toteutettiin kahdessa osassa<br />
ja se valmistui vuonna 1947. Hämeentien varteen oli rakennettu yhdeksänkerroksinen tehdasrakennus, jonka<br />
kuusikerroksinen siipi yhdisti vanhaan tehtaaseen. Uudisrakennukseen sijoitettiin mm. koristeluosasto polttouuneineen<br />
sekä taideosasto. Vuonna1948 avattiin yhdeksänteen kerrokseen <strong>Arabia</strong>n museo. Uunihallissa oli kolme uutta<br />
polttouunia. Lisätyt tuotantotilat edellyttivät myös koneistuksen uusimista ja lisäämistä. "Suuri tehdas kasvoi<br />
jättiläiseksi", joka tarjosi työpaikan yli 2000 hengelle.<br />
Sota-ajan toimintahäiriöiden aiheuttamista tuotannon rajoituksista sekä vientikaupan ylläpitämisestä johtuen kotimaan<br />
kauppa jouduttiin hoitamaan myyntikiintiöillä vuoteen 1949 saakka siten, että kukin keskusliike sai<br />
tuotteista tietyn osuuden, jonka se edelleen jakoi jäsenliikkeittensä kesken. Kotimaassa myytävät tuotteet olivat<br />
laadultaan etupäässä sekundaa, sillä priimatuotteet oli varattu vientiin.<br />
Laajennustyöt, sodan jälkeinen inflaatio, tuotantokustannusten nousu ja hintasäännöstely saattoivat <strong>Arabia</strong>n<br />
vaikeuksiin. Vuonna 1947 saatiin taloudellista tukea Wärtsilä-yhtymältä, jonka omistukseen tehdas siirtyi<br />
seuraavan vuoden lopussa. Vuorineuvos Herlitzin erottua toimitusjohtajan paikalta tuli hänen seuraajakseen DI<br />
Gunnar Ståhle.<br />
Sodan jälkeen <strong>Arabia</strong>n asema elintärkeillä vientimarkkinoilla oli heikentynyt. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi<br />
tuotevalikoima oli uusittava ja markkinointia kehitettävä. Tuotesuunnitteluun palkattiin vuonna 1945 Kaj Franck,<br />
joka sai parin vuoden kuluttua apuvoimia niin, että tuotesuunnitteluosaston voidaan katsoa syntyneen.<br />
Riisiposliinin valmistus alkoi <strong>Arabia</strong>ssa vuonna 1942 Friedl Holzer-Kjellbergin kehittämänä ja taideteollisuusosaston<br />
toiminta kehittyi Olga Osolin johdolla. Uusiksi muotoilijoiksi <strong>Arabia</strong>lle tulivat Kaarina Aho ja Ulla Procopé sekä<br />
koristesuunnittelijoiksi Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula. Taideosastolla aloittivat Rut Bryk, Sakari Vapaavuori,<br />
Annikki Hovisaari, Hilkka Säynäjärvi, Ritva Kaukoranta ja Kyllikki Salmenhaara.
1950-LUKU<br />
1950-luvulla <strong>Arabia</strong>n tuotevalikoima uudistui merkittävästi. Tätä muutosta edusti parhaimmillaan Kaj Franckin Kilta,<br />
joka tuli myyntiin vuonna 1953. Uudistuvan tuotevalikoiman myyminen ei aluksi ollut aivan helppoa, sillä<br />
markkinoitavana oli samalla kokonaan uusia käsityksiä kotitalouksien astiatarpeista. Näin <strong>Arabia</strong>ssa sai alkunsa<br />
uudenaikainen tiedotus- ja neuvontatyö, johon sisältyi mm. asiakaskoulutus, konsulenttitoiminta sekä lehdistöpalvelu.<br />
Esplanadin näyttelytila ja myymälä avattiin Helsingissä nykyisellä paikallaan.<br />
<strong>Arabia</strong>n taiteilijat saivat lukuisia palkintoja Milanon triennaaleista vuosina 1951, 1954 ja 1957. 1950-luvulla<br />
Gunvor Olin-Grönqvist, Liisa Hallamaa ja Brita Heilimo aloittivat työskentelynsä taideteollisuusosastolla, Oiva Toikka<br />
sekä Francesca ja Richard Lindh taideosastolla. <strong>Arabia</strong>n taideosastolle kutsuttiin myös ulkomaisia taiteilijavieraita.<br />
Vientikaupassa <strong>Arabia</strong> ryhtyi käyttämään tukkukaupoille myyvien edustajien asemasta maahantuojia, jotka toimittivat<br />
tavarat omasta varastostaan suoraan vähittäiskauppiaille.<br />
Polttotekniikkaa uudistettiin siirtymällä öljy- ja avopolttoon. Tuoteuutuuksia olivat Killan lisäksi mm. AR-Heini (Kaarina<br />
Aho/Raija Uosikkinen 1957) ja Ulla Procopé Liekki-astiat (1958). 1950-luvun lopussa <strong>Arabia</strong>an perustettiin oma<br />
seripaino siirtokuvien tuotantoa varten.<br />
1960-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong>n taloustavaratuotannossa aloitettiin käyttämään uutta materiaalia, kivitavaraa. Ensimmäinen siitä valmistettu<br />
astiasto on Ulla Procopén maailmallakin hyvin tunnettu Ruska. Birger Kaipiaisen rakastetut Paratiisi-astiat<br />
lanseerattiin vuonna 1969. Kaipiainen menestyi myös ulkomailla: hänen helmilintunsa valloittivat Milanon<br />
triennaalissa ja saivat Grand Prix:n vuonna 1960. Birger Kaipiaisen Orvokkimeri esiintyi Montrealin<br />
maailmannäyttelyssä 1967.<br />
<strong>Arabia</strong>n tehtaalla lautasten vierintämuovauskoneet ja täysautomaattiset kuppimuovausyksiköt tehostivat tuotantoa<br />
vuosina 1959-1961. Tehokkuutta lisäsivät myös vuonna 1967 käynnistetyt täysautomaattiset kuppimuovausyksiköt.<br />
Uutuustuotteita 1960-luvulla olivat Ruska- ja Paratiisi-sarjojen lisäksi mm. Valencia (Ulla Procopé 1960), BK-Paratiisi<br />
(Birger Kaipiainen 1969), Palapeli (Kaarina Aho 1964), SN-kukkaruukut (Richard Lindh 1964) ja GB-ravintolaastiasto<br />
(Göran Bäck 1968). <strong>Arabia</strong>an tuli 1960-luvulla uusina taiteilijoina Heljä Liukko-Sundström, Inkeri Leivo, Anja<br />
Jaatinen-Winquist ja Peter Winquist.<br />
1970-LUKU<br />
1970-luvun merkittävimpiä uudistuksia <strong>Arabia</strong>n tehtaalla olivat uuden uunihallin automaattisten muovauslinjojen ja<br />
kahden tunneliuunin valmistuminen vuonna 1979. Tästä lähtien <strong>Arabia</strong> keskittyikin kivitavaran valmistukseen. Inkeri<br />
Leivon vitivalkoinen Arctica oli ensimmäinen tunneliuuneista tullut astiasto, joka valmistettiin uudesta materiaalista,<br />
vitroposliinista. Taiteilija Francesca Lindh teki uuteen uunihalliin Elämänpuu-reliefin.<br />
Saniteettiposliinin valmistus siirrettiin Tammisaaren Posliiniin vuonna 1971. Vuosina 1971-1977 <strong>Arabia</strong>n<br />
tuotemerkkiä käytettiin myös Nuutajärven Lasissa ja Järvenpään Emalissa. Öljykriisin ja halpatuonnin aiheuttamat<br />
vaikeudet johtivat henkilöstön ja tuotevalikoiman supistamiseen sekä <strong>Arabia</strong>n ja Rörstrandin kolme vuotta (1975-77)<br />
kestäneeseen markkinointiyhteistyöhön.<br />
Raija Uosikkisen Kalevala-aiheisten vuosilautasten valmistus alkoi vuonna 1976. Astiastouutuuksia olivat mm. M-<br />
Karelia (Anja Jaatinen-Winquist 1970), EH-Faenza (Peter Winquist 1973), Tea for Two (Gunvor Olin-Grönqvist<br />
1978) ja Arctica (Inkeri Leivo 1979). <strong>Arabia</strong>lle tuli uusina taiteilijoina Paul Envalds ja Pauli Partanen.<br />
1980-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong>n tehtaalle valmistuivat vuosien 1981-1983 aikana uudet kamari- ja koristepolttouunit. <strong>Arabia</strong>n omistaja,<br />
Wärtsilä osti vuonna 1984 Rörstrandin, joten entisestä emoyhtiöstä tuli <strong>Arabia</strong>n tytäryhtiö. Tuotantoa tehostettiin<br />
ottamalla käyttöön lautasten kuivapuristusmenetelmä vuonna 1989.
<strong>Arabia</strong>n museo ja galleria avattiin yleisölle vuonna 1984 ja <strong>Arabia</strong>n kulttuurisäätiö perustettiin 1989 ylläpitämään<br />
taideosastoa ja museota. Rut Brykin seinätyö, Kevään tulo Pohjolaan valmistui New Delhin suurlähetystöön vuonna<br />
1985. Ensimmäinen Pro Arte -kokoelma syntyi vuonna 1988. Kati Tuominen, Pekka Paikkari ja Dorrit von Fieandt<br />
aloittivat <strong>Arabia</strong>n taideosastolla 1980-luvulla. Vierailevia taiteilijoita olivat mm. Howard Smith, Rudy Autio, Minni<br />
Lukander, Jun Kaneko ja Kristina Riska.<br />
Kaj Franck uudisti Kilta-sarjan ja se tuotiin markkinoille Teema-nimisenä vuonna 1981. Muita uutuuksia olivat mm.<br />
Tuuli (Heljä Liukko-Sundström 1983), Saaristo (Inkeri Leivo 1985), Microset (Göran Bäck 1986), Teema (Kaj Franck<br />
1987), Domino (Kati Tuominen/Pekka Paikkari 1987) ja Harlekin (Inkeri Leivo 1989).<br />
1990-LUKU<br />
<strong>Arabia</strong> siirtyi Hackmanin omistukseen vuonna 1990. <strong>Arabia</strong>sta tuli näin ollen yksi Hackman-konsernin<br />
tavaramerkeistä, joita olivat sen ohella Iittala, Hackman, Nuutajärvi ja Rörstrand. 1990-luvulla <strong>Arabia</strong>n muotoilu<br />
palkittiin maailmalla lukuisilla palkinnoilla. <strong>Arabia</strong> sai Design Plus -palkinnot Frankfurtin Ambiente-messuilla Kati<br />
Tuominen-Niittylän Storybirds-kaatimilla vuonna 1994, Heikki Orvolan 24h-astiastolla vuonna 1997, Pia Törnellin<br />
Tilda-sarjalla vuonna 1998 ja Pekka Harnin ABC-vadeilla vuonna 1999.<br />
<strong>Arabia</strong>n tehtaalla otettiin käyttöön painevalumenetelmä vuonna 1993.<br />
Vuonna 1997 perustettiin Hackman Pro Design -säätiö yhdistämällä <strong>Arabia</strong>n kulttuurisäätiö ja Hackman Juhlasäätiö.<br />
<strong>Arabia</strong>n museon kokoelman lisäksi uuden säätiön haltuun siirtyivät Iittalan ja Nuutajärven lasimuseot sekä<br />
Aterinmuseo. Rut Brykin työ, Jäävirta, valmistui Mäntyniemeen vuonna 1991 ja Kristina Riskan installaatio<br />
Washingtonin suurlähetystöön 1995.<br />
Edellä mainittujen palkintojen lisäksi Pekka Paikkari sai 1. palkinnon Faenzan biennaalissa ja Kati Tuominen Grand<br />
Prix’n Minon kansainvälisessä keramiikkakilpailussa vuonna 1999. <strong>Arabia</strong>n uutuustuotteita olivat Savoie (Camilla<br />
Moberg 1991), Moreeni (Heikki Orvola 1992), Storybirds (Kati Tuominen 1993), 24h (Heikki Orvola 1996), Illusia<br />
(Heikki Orvola/Fujiwo Ishimoto 1998), EgO (Stefan Lindfors 1998) ja ABC (Pekka Harni 1998).
Change language