LOIVAT KATOT Loivina kattoina voidaan pitää kattoja, joiden kaltevuus on 1:10 tai vähemmän . Suunnittelun lähtökohtana pitäisi olla tarvittavien kallistusten tekeminen jo kantaviin rakenteisiin . Loivempia kattoja kuin 1:80 ei tulisi suunnitella . Loivilla katoilla käytettävien vesikatteiden ja niihin liittyvien yksityiskohtien pitää kestää vedenpainetta . LOIVAT KATOT 7
Loivien kattojen suunnittelu Vedeneristysrakenteista tulee tehdä suunnitelmat, joissa esitetään rakenne yksityiskohtineen, määritetään käytettävät materiaalit ja tarvikkeet, niiden kiinnitystapa ja käytettävät kiinnikkeet, vedeneristyksen liittyminen muihin rakenteisiin sekä vedenpoisto. Lisäksi on huomioitava rakennuksen käyttöikätavoite, tavoiteltava toimintavarmuus ja rakenteiden korjausmahdollisuudet. Suunnittelussa tulisi huomioida myös katon asennukseen ja käyttöön liittyvät työturvallisuusnäkökohdat. Katon käyttöikä Rakennuksen käyttöikätavoitteella on oleellinen merkitys koko rakennuksen suunnitteluun. Samoin käyttöikätavoite vaikuttaa katon suunnitteluun, kun määritellään rakennuksen yläpohjan rakenne, valitaan siinä käytettävät materiaalit ja suunnitellaan katon yksityiskohdat. Yläpohjarakenteen käyttöikätavoite on yleensä 25–50 vuotta. Varsinaisen vesikatteen osalta sen tulisi aina olla 50 vuotta. Kattoliiton käyttöikälaskurilla (www.kattoliitto.fi) voi vertailla eri rakenneratkaisujen ja materiaalien vaikutusta loivan bitumikaton arvioituun käyttöikään. Yläpohjarakenteet Yläpohjarakenne on kokonaisuus, joka muodostuu yleensä kantavasta rakenteesta, ilmansulusta, höyrynsulusta, lämmöneristyksestä, vedeneristyksestä sekä toimivasta tuuletuksesta. Rakenne voidaan suunnitella monella eri tavalla. Valittavat materiaalit vaikuttavat käytettäviin rakenneratkaisuihin ja päinvastoin. Ilman- ja höyrynsulku Ilmansulku tarkoittaa ainekerrosta, jonka pääasiallinen tehtävä on estää haitallinen ilmanvirtaus rakenteen läpi. Jos rakennuksessa on runsasta kosteudentuottoa, yläpohjarakenne ei kestä kosteutta tai kosteus ei pääse poistumaan yläpohjarakenteesta riittävän tehokkaasti, on ilmansulku korvattava höyrynsululla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkien läpivientien tiiveyteen. Höyrynsulku on ainekerros, joka estää haitallisen vesihöyryn pääsyn rakenteeseen. Yleensä höyrynsulku toimii rakenteessa myös ilmansulkuna, minkä vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota 8 LOIVAT KATOT kaikkien läpivientien tiiveyteen ja höyrynsulun pysymiseen ehjänä rakentamisen ajan sekä koko rakennuksen käyttöajan. Ilman- ja höyrynsulku voivat joissain tapauksissa olla myös erillinen rakennekerros. Höyrynsulkuna rakenteessa voi periaatteessa olla mikä tahansa tiivis ja yhtenäinen ainekerros, joka estää haitallisen vesihöyryn pääsyn rakenteeseen (diffuusio). Se voi olla esimerkiksi kalvo-, levy- tai betonirakenne. Tässä ohjeessa tarkastellaan kalvomaisia höyrynsulkuja. Ilmansulun tehtävä on estää haitalliset ilmavirtaukset kattorakenteen läpi puolelta toiselle. Myös ilmansulkuna voi olla esimerkiksi kalvo-, levy- tai betonirakenne. Yleensä höyryn- ja ilmansulkuna toimii rakenteessa sama ainekerros. Koska kalvomaiset höyrynsulut toimivat rakenteessa lähes poikkeuksetta myös ilmansulkuna, käytetään tässä julkaisussa näistä yhdistetyistä höyryn- ja ilmansuluista nimitystä höyrynsulku. Ilmatiiviyden osalta yläpohjarakenteille ei ole annettu erillistä arvoa, mutta RakMK D3:ssa (2012) annetaan vaatimus koko vaipan ilmanpitävyydelle: ilmavuotoluku q 50 saa olla enintään 4 m 3 /(h∙m 2 ). Suositeltava arvo koko vaipan ilmanpitävyydelle on 1 m 3 /(h∙m 2 ). Lisäksi ilmansulun ilmanläpäisykerroin saa olla enintään 1x10 -6 m 3 /(m 2 ∙s∙Pa). Rakennuksen sisällä oleva ilma sisältää yleensä aina asumisen tuottamaa lisäkosteutta ulkoilmaan verrattuna. Tämä lisäkosteus pyrkii siirtymään vesihöyrynä vaipparakenteiden läpi ulkoilmaan. Kosteuden siirtymistä vaipparakenteen läpi tai rakenteeseen tapahtuu • rakenteen kerrosten läpi (diffuusio) riippuen eri materiaalien erilaisesta kyvystä läpäistä tai estää vesihöyryn kulkua tai • ilmavuotojen vaikutuksesta (konvektio), mikäli rakenteessa on rakoja tai epätiiviitä kohtia. Ongelmia alkaa muodostua silloin, kun vaipparakenteessa on kastepisterajan kylmällä puolella materiaalikerros, jonka vesihöyrynvastus on liian suuri, jolloin kosteus alkaa tiivistyä sen sisäpintaan tai suhteellinen kosteus nousee niin korkeaksi, että kerroksen sisäpinnassa on homeen kasvulle suotuisat olosuhteet (lämpötila on yli 0 °C). Tällöin rakenteissa alkaa esiintyä muun muassa kosteuden ja veden kerääntymistä ja jäätymistä; veden tippumista ja valumista muualle rakenteeseen sekä yläpohjarakenteista takaisin sisätiloihin; lämmöneristeiden
Change language