Riitta Renard johtaa Sofiakylää - OmaNokia

OmaNokia n:o 19/2012
16 LIIKUNTA
LIIKUNTA - osa 2 TERVEYSLIIKUNTA
Jorma Lehtonen ja Marianne Karttinen osaavat liikunnassaan varautua
ylirasituksen aiheuttamiin vaivoihin.
Liikuntavamma vaatii aktiivisuutta
Kuntoilija saattaa toisinaan kohdata liikuntavamman,
ja harjoittelun ääreen paluussa saattaa
maltti olla se paras valtti.
OMT-Fysioterapeutti Anssi Huttusella on laaja
tuntemus sekä ihmiskehon toiminnasta että harjoittelun
vaikuttavuudesta, mutta myös liikuntavammoista.
Vaivansa kanssa murehtivista kuntoilijoista
hän kertoo seuraavaan tapaan.
– Voidaan ajatella niin, että nyt vain odotellaan,
että tilanne rauhoittuu, ja aloitetaan liikkuminen
sitten uudestaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Rasitusvammoissa tauon ei kuitenkaan pitäisi
tarkoittaa pelkkää olemista. Taukoaika olisi
käytettävä alueen aktiiviseen kuntouttamiseen,
jotta sama tilanne ei uusiutuisi heti liikunnan uudelleen
aloittamisen jälkeen.
Aktiiviliikkujalle harjoittelun keventäminen,
puhumattakaan aktiivisista tukiharjoituksista,
saattaa kuitenkin olla vaikeaa.
– Jos henkilöllä on selkeä liikunnallinen tavoite
odottamassa esimerkiksi muutaman viikon kuluttua,
niin silloin hän ei uskalla keventää tai hyväksyä
kehon antamia varoitusmerkkejä liikarasituksista.
Millaisia ovat ne kuntoilijoiden vammat
Liikuntavammat syntyvät monilla eri tavoilla,
mutta joitakin asioita tyypillisistä vammoista ja
niiden aiheuttajista voidaan kuitenkin kertoa
– Tyypillisiä ovat jännealueen kipeytymät, lihaskivut
ja pelitilanteissa vääntövammat. Usein
liikunta- tai rasitusvammat kohdistuvat lajissa voimakkaimmin
rasituksille altistuville kehonosiin.
Rasitusvammat johtuvat usein vääristä suoritustekniikoista
tai äkillisestä harjoitusmäärän kasvusta.
Pelitilanteissa halu voittaa usein tahdon, ja fysiikka
ei yksinkertaisesti riitä pelitilanteen hallitsemiseen,
luonnehtii Nokialla fysioterapia-alan yritystä
luotsaava Anssi Huttunen.
Vammautuneen liikkujan olisi syytä keskeyttää
liikuntaharrastus heti vaivan havaitsemisen jälkeen,
mutta vieläkin tärkeämpää olisi huolehtia jo
ennakolta siitä, että akuutti vaiva ei pitkittyisi ja
muuttuisi krooniseksi.
– Vammakierre pitäisi katkaista riittävän ajoissa,
ja tähän asiaan liittyy esimerkiksi suoritustek-
niikoiden tarkastaminen ja harjoittelun alkuvaiheissa.
Esimerkiksi juoksussa tällaisia asioita ovat
tekniikka, harjoittelualusta ja juoksujalkineet.
On myös niin, että yksittäinen lihas-, jänne- tai
luustovamma saattaa sysätä liikkujan kohti muita
vaivoja.
– Yhden alueen kipu tuo nopeasti muutoksia
koko liikeketjuun ja altistaa muille vammoille. Esimerkiksi
kipu jänteessä ei ainoastaan rasita kipeytynyttä
aluetta, vaan myös aivojen reagointi kipualueeseen
kasvaa: puhutaan niin sanotusta kipumuistijäljestä,
jota krooninen kipu usein myös
on, kertoo Huttunen.
Lähihistorian tieto on tärkeää
Kuntoilijan kannattaa vamman havaitseminen jälkeen
asettaa katse kohti peruutuspeiliä suhteessa
viimeaikojen harjoitteluun, tämä Anssi Huttusen
mukaan tietyistä syistä.
– Onko harjoittelumäärässä tapahtunut muutoksia.
Ovatko harjoitteluvälineet tai -ympäristö
muuttuneet. Usein liikkuja on saattanut tuntea lieviä
tuntemuksia kipualueella jo aikaisemmin, mutta
ne saatettu jättää huomioimatta.
Harjoittelussa monipuolisuus on hyvä asia. Samalla
on kuitenkin pystyttävä huolehtimaan harjoituskuormituksen
kokonaismäärästä, jonka on
oltava henkilön kuntoresurssien mukaisen. Vammautumisen
jälkeen paluun liikunnan pariin tulisi
olla rauhallista.
– Kevyt harjoittelu, jossa vammautunutta aluetta
ei kuormiteta, on hyvä pitää mukana koko ajan.
Alueen rasitus aloitetaan kuormitusta vähitellen
lisäämällä. Lihaskudoksen paranemisaikataulu on
nopeampi kuin jänteen, sillä jänteessä aineenvaihdunta
verenkierto on huonompaa kuin lihaksessa,
analysoi Anssi Huttunen.
Lopuksi asiaa iän vaikutuksista vammautumiseen.
– Sanoisin, että ikä ei itsessään ole ratkaiseva
tekijä vammoille altistumiseen. Ratkaisevampia
asioita ovat aikaisempi harjoittelutausta, harjoittelun
rasitustaso ja mihin kudokset ovat tottuneet.
Nuoremmilla kudokset ovat ”anteeksiantavampia”,
ja virhetekniikat eivät tule yhtä nopeasti
esille kuin iäkkäämmillä liikkujilla. Nuoret palautuvat
vammasta usein nopeammin, mutta myös
varttuneemmat liikkujat pystyvät oppimaan vamma-altistumista
vähentävän suoritustekniikan.
OmaNokian artikkelisarja terveysliikunnasta jatkuu.
Kakkososassa käsitellään liikuntavammoja
ja loukkaantumisia. Marianne Karttinen ja Jorma
Lehtonen kertovat omista kokemuksistaan.
Jormalla liikuntaan liittyviä vammoja ei ole ollut
nuoruusvuosien jälkeen.
– Vammoja ei ole juurikaan ollut, joten treenaaminen
ei ole jäänyt niiden vuoksi väliin. Työnantajani
osallistuu mahtavasti henkilökunnan työssä
jaksamiseen ja maksaa muun muassa viikottaisesta
hieronnasta puolet. Näin ollen lihashuolto
pysyy suhteellisen hyvässä kunnossa.
Marianne loukkasi vajaa kaksi vuotta sitten polvensa
aloittaessaan vanhan rakkaan harrastuksen,
Thai-potkunyrkkeilyn, uudelleenlämmittelyn.
– Silloin kyllä henkinen maailma romahti ja
ajattelin lopettaa liikkumisyritykset siihen paikkaan.
Toisen polven loukkasin koirakoulua harrastaessa
noin 3,5 vuotta sitten.
Uni syvempää kuin ennen
Jorma kertoo, että hänen unentarpeensa ei ole
muuttunut hänen aloitettua liikkumisen, mutta
nukuttu uni on syvempää ja rauhallisempaa.
Marianne taas on huomannut, että illalla nukuttaa
aiemmin.
– Uni on paljon syvempää kuin ennen. Aamulla
taas herään virkeämpänä.
Kylmä, koho ja kompressio
Teksti: Jenna Tapola | Kuva: Jari Hemmilä
Liikunnan aloittamisen jälkeen
uni on syvempää kuin ennen
– Olen yrittänyt olla nyt viisaampi ja aloittaa hitaammin
ja vähemmän rankemmilla lajeilla. Lisäksi
yritän muistaa venytellä päivittäin. Esimerkiksi
venähdyksen kanssa auttaa lepo ja kolme
koota: kylmä, koho ja kompressio. Jos ne eivät
auta, menen näyttämään vammaa lääkärille, kertoo
Marianne.
Jorma kertoo, että koska vammoja ei ole oikeastaan
ollut, niin hän ei ole niihin myöskään erityisesti
varautunut.
– Hieronta on ainoa, jolla ennaltaehkäisen vammojen
synnyn. Vitamiineja tai lääkäriäkään en
juuri käytä, eli jos lääkärille menen, niin sitten
tarvitsee olla jo jotain ihan erityistä harmia.
Marianne kertoo, ettei ole oikeastaan varautunut
mahdollisiin vammoihin mitenkään.
– Ehkä yritän ottaa urheilun rauhallisemmin,
kuin nuorempana. Vähemmälläkin honkottamisella
saa tuloksia aikaan!
OMT-fysioterapeutti Anssi Huttunen suosittelee kuntoilijaa katkaisemaan vammakierteen ajoissa:
esimerkiksi valittuun lajiin liittyvät suoritustekniikat kannattaa laittaa kuntoon jo alkuvaiheissa.