Helsingin Tarmon juhlajulkaisu. - Trioli Media

Jokaisella on suunnitelma
kunnes häntä lyödään
Omat kokemukseni nyrkkeilystä
alkoivat joskus vuonna
1985, kun astuin 15-vuotiaana
HeTa:n nyrkkeilysalille. Astuin
salille ja pääsin lyömään säkkiä, mikä
oli tyttöystävän puuttuessa erityisen
mielenkiintoinen haaste. Siinä missä
tyttöjen kanssa pitää opetella tanssimaan,
pitää oppia tanssimaan myös
” Nyrkkeilyn
omien miehisten odotusten, halujen
ja ihanteiden kanssa - ja 15 vuotiaalla
ne ovat valtavat. Salilla, reaalielämän
potentiaalisen tanssitarjonnan
vajeen vuoksi oli mahdollisuus käydä
yksiin kahdesta hyvästä vähän
vähemmän nätin kanssa: nyrkkeilysäkin.
Ei säkissä mitään feminiiniä
ollut. Siihen oli pikkupojan silmissä
kätketty salaisuus, joka säkin suurena
passiivisena, joka hetki ohuille
käsivarsille esitettynä haasteena tuijotti
tummana ja ikuisesti sieraimistaan
höyryävänä härkänä laitumeltaan
(kyllä, pelkkä noin 50 kilon säkki):
“Sinä lyöt poika, minä en liiku,
en taitu, en tärise” - vain kiihdytti
taukoamatta sitä mukiloimaan,
hokien että kun mä tätä teen ja teen,
niin vielä yksi päivä, vielä yksi päivä...
salin sumusta soi kello ja Ilmo
Lindqvist huusi “Aika!” Seuraavana
vuonna ottelin Ruskiksen skaboissa.
Voitin ja olin loppuvuorokauden
maailman onnellisin 16-vuotias täysi
mies, nenä kipeänä. Nyrkkeilysäkki
odotti ja minä menin uudelleen ja
uudelleen.
Kamppailulajien taistelussa nyrkkeily
säilyy hengissä, kiitos olympialaisstatuksen,
mutta vetovoima heikkenee.
Laji on liian eurooppalainen,
siinä on liikaa sääntöjä ja sana “herrasmiesmäisyys”
on vanhanaikainen:
naisnyrkkeilyn myötä kehässä
ei taistele pelkkiä “herroja” eikä
HELSINGIN TARMO
On visioitu, että siinä missä 1920-luku oli “iloinen” tulee 2020-
luku olemaan “eläköityvä” suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeel-
le. Nuoremmille tiedoksi: “iloista” 1920-lukua seurasi kärsimyksen
vuosikymmeniä, mm. suuri lama ja 2. maailmansota. Mutta mikä
on nyrkkeilyn asema eläköityvässä länsimaisessa tulevaisuudessa?
Se tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoista, kaikella ironialla.
ansaitsema rooli, jossa
se tuo lisäarvoa elämään, taistelua
voimistavassa muodossa, voisi toteutua
kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrkkeilyssä.
“ladylike” tekisi oikeutta nyrkkisankarittarille.
Nyrkkeilyn ansaitsema rooli, jossa
se tuo lisäarvoa elämään, taistelua
” Mikseivät
siis
esimerkiksi yli
nelikymppiset
voisi aloittaa
nyrkkeily-
harrastusta
tähdäten
otteluihin?
Juha Turkan
meriittilista
• SM-pronssia (71 kg) 1991
• SNL-mestaruus (75 kg) 1992
• SM-hopeaa (75 kg) 1992
• SM-hopeaa (75 kg) 1994
• Harrastukset: näytelmäkirjailija,
kiinan kielen opiskelu
• Juha Turkan valmentajana
toimi Ilmo Lindqvist
voimistavassa muodossa, voisi toteutua
kuntonyrkkeilijöiden kilpanyrkkeilyssä.
Kehään astumisen, siellä
kestämisen ja oikean taistelun verenkiertoa
kiihdyttävä, elämää syvemmäksi
tekevä vaikutus tulisi mahdolliseksi
kokea harrastajana. Ihmisten
elinikä pitenee ja pitkäikäisemmät
ihmiset tarvitsevat uusia haasteita.
Työikäiset panostavat harrastuksiin
ja monesta toimistostakin
löytyy kunnianhimoisia henkilöitä
(vähintään itsensä sellaiseksi käsittäviä),
jotka kaipaavat haasteita nostamaan
heidät “uudelle tasolle”.
Moni hakee väylää päästää “höyryjä
ulos” hallitulla tavalla. Tässä maailmassa
kiivetään jo jalkaproteesein
Mount Everestin huipulle, mikseivät
siis esimerkiksi yli nelikymppiset
voisi aloittaa nyrkkeilyharrastusta
tähdäten otteluihin, jotka tietysti
olisivat taitotasoiltaan vertaisten keskuudessa,
ehkä jättimäisin topatuin
hanskoin ja pääkypärin, mutta virallisin
lääkärintarkastuksin, arvostelutuomarein,
yleisön kera jne.
Harrastajien kilpanyrkkeily tukisi
lajin arvokasta ydintä: kilpa- ja
nuorisonyrkkeilyä. Mukaillen mestarinyrkkeilijä
Mike Tysonin sitaattia,
joka on kirjoitukseni otsikkona:
voitokkaimmat ja komeimmat merten
hävittäjälaivueet tarvitsevat ensiluokkaisen
tukikohdan. ●
Teksti: Juha Turkka
” Moni
hakee
väylää päästää
“höyryjä ulos”
hallitulla tavalla.