Elämänlangalla – På Livslinjen: Elisabeth Rehn - Libris
Elämänlangalla – På Livslinjen: Elisabeth Rehn - Libris
Elämänlangalla – På Livslinjen: Elisabeth Rehn - Libris
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Lehti verenluovuttajille<br />
En tidning för<br />
blodgivare Toipilaasta<br />
taiteilijaksi<br />
10<br />
Vaikeudet<br />
6<br />
Kuulutko jo<br />
VeriRyhmään?<br />
14<br />
voimavarana<br />
<strong>Elämänlangalla</strong> <strong>–</strong> <strong>På</strong> <strong>Livslinjen</strong>:<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong><br />
A ABO 2011
ABO 1/2013 Julkaisija Suomen Punainen Risti, Veripalvelu, Kivihaantie 7, 00310 Helsinki. Puh. 029 300 1010, info@veripalvelu.fi, www.veripalvelu.fi Päätoimittaja Satu Pastila<br />
Toimituskunta Willy Toiviainen, Päivi Hurttia, Satu Pastila, Johanna Castrén, sähköpostit: etunimi.sukunimi@veripalvelu.fi Toimitus Veripalvelun viestintä / Päivi Hurttia ja<br />
Mediafocus Oy / Tiia Soininen, tiia.soininen@mediafocus.fi Layout Jaska Poikonen / Mediafocus Oy Paino <strong>Libris</strong> Oy Paperi G-Print 115 g Kannen kuva Jari Härkönen<br />
ISSN-L 1797-1470, ISSN 1797-1470 (painettu), ISSN 2323-6507 (verkkojulkaisu). ABO-lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja on jaossa kaikissa verenluovutuspisteissä.<br />
Lehden painos on 20 000 kpl.<br />
2 ABO 1/2013<br />
6 & 20<br />
10 & 18<br />
14 & 23<br />
Sisällysluettelo<br />
3 Pääkirjoitus: Hyvää mieltä yhdessä auttamisesta<br />
4 Veri interesting <strong>–</strong> Veripalvelun uutisia<br />
6 <strong>Elämänlangalla</strong>: <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong><br />
Vaikeudet voivat olla voimavara, tietää sodan varjossa auttajaksi kasvanut <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>.<br />
10 Potilastarina: Saveen puretut tunteet<br />
Sisäpinnaltaan joko verenpunaiset tai verihiutaleenvaaleat keramiikkamaljat<br />
kuvaavat Salla Peltosen saamaa apua.<br />
14 Perusta sinäkin VeriRyhmä!<br />
VeriRyhmän perustaminen on helppo tapa tuplata, triplata tai vaikka kymmenkertaistaa apusi.<br />
16 Kolumni: Marko Kulmala<br />
17 Krypto ja sudokut<br />
18 Känslorna förevigade i lera<br />
De keramiska vaserna, som inuti är antingen blodröda eller ljusa som trombocyter, symboliserar den<br />
hjälp Salla Peltonen fått.<br />
20 Från flicklotta till människorättskämpe<br />
Svårigheter kan ge styrka säger <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>.<br />
21 Veri interesting <strong>–</strong> Nyheter från Blodtjänst<br />
23 Tiodubbel hjälp!<br />
BlodGrupp är en grupp människor som besluter att tillsammans göra någonting gott.<br />
Marko Kulmala:<br />
“Auttamisen<br />
ensimmäinen<br />
pisara saa alkunsa<br />
ennen auttamista.”<br />
16
iesitkö, että verenluovuttajana kuulut merkittävään<br />
vähemmistöön? Verta luovuttaa vain<br />
noin viisi prosenttia suomalaisista. Tämä ainutlaatuinen<br />
joukko, 154 000 ihmistä vuosittain,<br />
pitää sataprosenttisesti huolta siitä, että jokainen<br />
verensiirtoa tarvitseva potilas Suomessa saa tarvitsemansa<br />
hoidon. Kiitos sinulle, että olet päättänyt auttaa.<br />
Verenluovutus on hieno tapa, jota ei kannata piilotella<br />
vakan alla. Jos ympäriltäsi löytyy muutama muukin<br />
auttava käsi, voit helposti moninkertaistaa apusi.<br />
Esimerkiksi viisi luovuttajaa voi yhdessä auttaa jopa 15<br />
potilasta.<br />
Olemme tehneet<br />
yhdessä auttamisesta<br />
nyt entistäkin vaivattomampaa.Perustamalla<br />
VeriRyhmän eli<br />
verenluovutusryhmän<br />
esimerkiksi työpaikalle,<br />
urheilu- tai harrastustoimintaan<br />
tai ystävien<br />
kesken voitte tehdä<br />
hengenpelastuksesta<br />
”harrastuksen”, jolla<br />
on suuri merkitys. Idea<br />
on yksinkertainen: käydään<br />
porukalla verenluovutuksessa säännöllisesti, muutaman<br />
kerran vuodessa. Yrityksille ja yhteisöille VeriRyhmä<br />
sopii luontevaksi osaksi yhteiskuntavastuutoimintaa.<br />
Monilla työpaikoilla verenluovutus onkin mahdollistettu<br />
työajalla, sillä aikaa ei kulu juuri lounastaukoa kauempaa.<br />
VeriRyhmiä on ilmoittautunut mukaan jo pari sataa,<br />
pienistä porukoista kokonaisiin yrityksiin. Lue myös sivulta<br />
15, kuinka Sairaanhoitajaliitto alueyhdistyksineen<br />
näytti esimerkkiä ja lähti kampanjoimaan VeriRyhmän<br />
puolesta.<br />
Aloittakaa ilmoittautumalla VeriRyhmäksi osoitteessa<br />
www.veripalvelu.fi/ryhmat, niin saatte valmiit materiaalit<br />
ja vinkkejä toimintaan.<br />
Olitpa siis A, B, AB tai O, ota kaveria kädestä ja tule!<br />
Kaisu Maijala<br />
yhteisömarkkinoinnin koordinaattori<br />
Pääkirjoitus<br />
Hyvää mieltä yhdessä auttamisesta<br />
154 000 ihmistä<br />
pitää sataprosenttisesti<br />
huolen<br />
siitä, että jokainen<br />
verensiirtoa<br />
tarvitseva potilas<br />
Suomessa saa<br />
tarvitsemansa<br />
hoidon.<br />
P.S. Osallistu lukijatutkimukseen<br />
Toivomme lukijoiltamme palautetta ja ideoita, joiden avulla<br />
kehitämme lehteä ja etsimme siihen juuri sinua kiinnostavia<br />
aiheita. Skannaa viereisestä QR-koodista itsesi<br />
lukijatutkimukseemme tai klikkaa tiesi sinne osoitteesta<br />
http://kampanjapalvelu.fi /spr_abo/kysely.aspx. Kun lähetät<br />
palautteesi 15.5.2013 mennessä, voit voittaa Punaisen Ristin<br />
tuotepalkinnon.<br />
ABO 1/2013 3
Veri interesting<br />
4 ABO 1/2013<br />
Kirjaa verenluovutus<br />
HeiaHeiaan<br />
HeiaHeia on liikuntapäiväkirja netissä. Liikunnan<br />
lisäksi voit merkata muita hyödyllisiä toimia päiväkirjaasi.<br />
Nyt lajina on myös verenluovutus.<br />
Jos jo käytät HeiaHeiaa liikuntapäiväkirjana, voit<br />
merkata sekä suunnittelemasi että toteutuneet verenluovutuskäyntisi<br />
palveluun. Näin myös muistat<br />
käynnit paremmin. Voit myös jakaa verenluovutuskäynnit<br />
kommentteineen Facebookissa ja kannustaa<br />
näin kavereitakin mukaan hyvän mielen lajiin.<br />
Ellet halua rekisteröityä käyttäjäksi, voit kuitenkin<br />
liittyä HeiaHeian verenluovutusryhmään.<br />
”Autoin juuri kolmea potilasta”<br />
Veripalvelutoimistot löytyvät nyt Foursquaresta.<br />
Luovuta verta ja kirjaa itsesi Foursquaressa toimistoon<br />
samalla, kun nautit tarjoilusta. Jaa idea hyvästä<br />
mielestä muillekin Facebookissa.<br />
Veriveljeyttä Tampereella<br />
Veripalvelu ja Tampereen Teatteri muistuttavat<br />
yhdessä verenluovutuksen tärkeydestä. Teatterissa<br />
kävijä voi tutustua verenluovutukseen, ja verenluovuttaja<br />
voi voittaa liput Veriveljet-musikaaliin.<br />
Veriveljeys jatkuu koko esityskauden ajan.<br />
VERIPALVELUN UUTISIA<br />
ABO ilmestyy kahdesti<br />
vuodessa<br />
Verenluovuttajien toivomus on kuultu, ja ABO-<br />
lehti ilmestyy nyt kaksi kertaa vuodessa. Seuraava<br />
numero on luettavissa kesän jälkeen. Näin ei jokaisella<br />
luovutuskerralla tarvitse lukea samoja tarinoita.<br />
Samassa yhteydessä lehdestä tulee kaksikielinen.<br />
Näin varmistamme, että juttuja voi lukea molemmilla<br />
kielillä missä tahansa paikkakunnalla. Myös<br />
Veripalvelun toinen julkaisu, Luuytimenluovuttajarekisterin<br />
jäsenlehti Ytimekäs on luettavissa kaksikielisenä<br />
verenluovutuspisteissä.<br />
Ota lehdet mukaan ja vie ne kotiin, työpaikalle<br />
tai harrastuspiireihin muidenkin luettavaksi.<br />
Sinä voit pelastaa elämän<br />
Veripalvelu on tehnyt taskukokoisenverenluovutusesitteen<br />
”Sinä voit pelastaa<br />
elämän”. Esitettä on saatavana<br />
suomeksi, ruotsiksi ja<br />
englanniksi veripalvelutoimistoissa<br />
ja verenluovutustilaisuuksissa.<br />
Ota esite mukaasi<br />
ja kannusta kaverisi mukaan<br />
verenluovutukseen!<br />
Tekstit:<br />
Päivi Hurttia<br />
Kuvat:<br />
Veripalvelu
Luuytimenluovuttajarekisteri<br />
tarvitsee nuoria miehiä<br />
Luuytimenluovuttajarekisteri täytti viime<br />
vuonna 20 vuotta. Jäsenmäärä on noin<br />
20 000, mutta uusia jäseniä tarvitaan joka<br />
vuosi yli tuhat korvaamaan rekisteristä iän<br />
tai sairauden takia poistuvia jäseniä. Jäseneksi<br />
voi liittyä perusterve 18-40-vuotias<br />
ihminen.<br />
Erityisesti nuoria miehiä tarvitaan, sillä<br />
luovuttajaksi valikoituu usein mies täysin<br />
biologisin perustein. Miehestä saadaan<br />
yleensä kerätyksi enemmän kantasoluja, joten<br />
siirre riittää isommallekin potilaalle.<br />
Kantasolusiirteitä tarvitsevat pahanlaa-<br />
Verenluovutusta uusissa<br />
tiloissa<br />
Vuoden 2012 aikana Veripalvelu on muuttanut<br />
uusiin tiloihin Vaasassa ja Seinäjoella.<br />
Vaasan uudet toimitilat löytyivät katutasosta<br />
kauniin Kauppapuistikon varrelta. Isot pisarat<br />
ikkunoissa näkyvät ja muistuttavat verenluovutuksen<br />
tärkeydestä.<br />
Seinäjoella puolestaan siirryttiin ydinkeskustaan<br />
aivan uuden rakennuksen suojiin. Tilaa<br />
on nyt myös tavaroille, joita tarvitaan liikkuvan<br />
verenluovutustoiminnan järjestämiseen. Seinäjokelaiset<br />
kiertävät pitkin Pohjanmaata ja tarjoavat<br />
mahdollisuuden yhä useammalle luovuttaa<br />
verta omalla kotipaikkakunnallaan.<br />
Espooseen avattiin aivan uusi veripalvelutoimisto<br />
helmikuussa, jotta espoolaisilla sekä<br />
Länsi-Uudenmaan suunnalta Espoossa töissä<br />
käyvillä olisi vakituinen paikka käydä luovuttamassa<br />
verta. Toimisto sijaitsee kauppakeskus<br />
Ison Omenan toimistokerroksissa, Länsiväylätoimistossa.<br />
tuista verisairautta sairastavat potilaat, joiden<br />
sairauteen eivät normaalit syöpähoidot<br />
tunnu purevan.<br />
Pelasta tuntematon potilas ja liity Luuytimenluovuttajarekisteriin.<br />
Liittyminen käy<br />
helposti pankkitunnuksilla netissä, osoitteessa<br />
www.soluistaelama.fi. Veripalvelutoimistoista<br />
saat esitteitä ja tarkempaa tietoa.<br />
Voit kysyä lisää soittamalla numeroon<br />
029 300 1515 tai lähettämällä viestin osoitteeseen<br />
lyr@veripalvelu.fi. Voit myös ryhtyä<br />
Kantikseksi ja perustaa oman jäsenhankintakampanjan.<br />
Kysy vinkkejä rekisteristä.<br />
Jo puolen vuoden kuluttua synnytyksestä<br />
verenluovutukseen<br />
Luovutussoveltuvuutta koskevia ohjeita<br />
tarkistetaan säännöllisesti.<br />
Viime vuonna muun muassa synnytyksen<br />
jälkeinen karenssiaika lyheni: nyt verenluovutukseen<br />
pääsee kuuden kuukauden kuluttua<br />
synnytyksestä. Imetys on luovutuseste. Oireeton<br />
punkinpurema ei enää estä luovutusta, ja moniin<br />
leikkauksiin tai lääkärin tekemiin toimenpiteisiin<br />
liittyvät varoajat ovat lyhentyneet. Vaikka varoajat<br />
lyhenevät, ne eivät vaaranna potilaan eikä<br />
luovuttajan turvallisuutta.<br />
Matkustaminen saattaa aiheuttaa väliaikaisia<br />
luovutusesteitä. Malaria-alueilla matkailun aiheuttama<br />
kuuden kuukauden verenluovutuseste<br />
alkaakin jo olla tuttu, mutta kesäisin ja syksyisin<br />
havaittu Länsi-Niilin virus saattaa<br />
vaikuttaa verenluovutukseen silloinkin,<br />
kun matkailee Euroopassa.<br />
Tiedot kannattaa siis päivittää aina<br />
ennen verenluovutusta. Monet yhä muistelevat<br />
viiden tai kymmenen vuoden takaisia<br />
ohjeita. Nyt pääsee verenluovutukseen, vaikka<br />
esimerkiksi käyttäisi useita verenpainelääkkeitä.<br />
Tietoja verenluovutuksen edellytyksistä löydät nettisivuiltamme<br />
www.veripalvelu.fi tai soittamalla maksuttomaan<br />
infopuhelimeen. Numero 0800 0 5801 palvelee<br />
arkisin klo 8<strong>–</strong>17.<br />
Ellet pääse soittamaan, voit lähettää sähköpostia,<br />
verenluovutus@veripalvelu.fi. Laita kuitenkin mukaan<br />
puhelinnumerosi, jotta voimme tarvittessa soittaa<br />
sinulle takaisin.<br />
Verenluovuttajien maksuton<br />
infopuhelin 0800 0 5801 palvelee<br />
arkisin klo 8<strong>–</strong>17 kaikissa verenluovutukseen<br />
liittyvissä kysymyksissä.<br />
ABO 1/2013 5
6 ABO 1/2013<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong> <strong>Elämänlangalla</strong><br />
Tällä palstalla julkisuuden henkilöt kertovat, mikä on heille elämässä tärkeää.<br />
Lapsuuteni<br />
loi pohjan<br />
sodan keskellä<br />
elävien ihmisten<br />
kohtaamiseen.
Pikkulotasta<br />
ihmisoikeustaistelijaksi<br />
Vaikeudet voivat olla<br />
voimavara, tietää sodan<br />
varjossa auttajaksi<br />
kasvanut <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>.<br />
Teksti: Terhi Kivikoski-Hannula | Kuvat: Jari Härkönen<br />
lisabeth <strong>Rehn</strong>illä on vieläkin tallessa kirje, jonka hän sai<br />
9-vuotiaana rintamalta. Siinä tuntematon sotilas kiittää<br />
häntä villasukista ja ihmettelee niiden lahjoittajan nuorta<br />
ikää. Tekevälle tytölle itselleen sukkapaketin lähettäminen<br />
oli kuitenkin yhtä mutkatonta kuin oli pikkulottana ahkerointi ylipäänsä.<br />
<strong>–</strong> Äitikin oli lotta, ja minä vain odotin sitä, että saavuttaisin kahdeksan<br />
vuoden ikärajan, muistelee <strong>Rehn</strong>, joka oli pikkulottana jatkosodan<br />
aikana vuosina 1943<strong>–</strong>44.<br />
<strong>Rehn</strong>in kotipaikkakunnalla Mäntsälässä lottatoimintaa luotsasi ruustinna.<br />
Ohjenuorana oli ”Pikkulottien kymmenen käskyä”, jotka olivat<br />
nimensä mukaisesti uskonnollisia. Villasukkien neulomisen lisäksi tytöt<br />
osallistuivat talkoisiin isänmaan puolesta muun muassa keräämällä käpyjä<br />
polttoaineeksi ja voikukanjuuria kahvinkorvikkeeksi. Kun kaatuneita<br />
tuotiin kotiin, pikkulotat seisoivat kunniavartiossa.<br />
Sota-aikana <strong>Rehn</strong> istui usein äitinsä ja naapuruston naisväen kanssa<br />
kuuntelemassa ”rämisevän radion ympärillä” uutisia sieltä jostain,<br />
ja joskus katseltiin ilmapuolustuksen valokeiloja Helsingin yllä. Sodan<br />
jälkeen kotona asui Porkkalan evakoita. Pelko ja suru tulivat lähelle monelta<br />
suunnalta.<br />
Onneksi, sanoo ihmisoikeusasiantuntijana toimiva <strong>Rehn</strong> nyt.<br />
<strong>–</strong> Olen kiitollinen siitä, että olen sodan lapsi, sillä se loi pohjan sodan<br />
keskellä elävien ihmisten kohtaamiseen.<br />
ABO 1/2013 7
8 ABO 1/2013<br />
Tahdon voimalla. Välittämistä ja erilaisuuden hyväksymistä, joita<br />
niitäkin <strong>Rehn</strong> on urallaan tarvinnut, hän oppi isänsä ammatin kautta.<br />
Andreas Carlberg oli 10 000 asukkaan Mäntsälän ainoa kunnanlääkäri,<br />
joka hoiti potilaitaan kokonaisvaltaisesti, muistaen tarkasti esimerkiksi<br />
kunkin suvussa kulkevat sairaudet. Äiti Ruth Carlberg huolehti<br />
kodista ja lapsista, <strong>Elisabeth</strong>in lisäksi Ullasta ja Gunnelista.<br />
Isällä, joka toimi myös Suomen Punaisen Ristin Mäntsälän osaston<br />
puheenjohtajana, oli kodin yhteydessä vastaanotto ja kaksi odotushuonetta<br />
<strong>–</strong> ja päivät yleensä ”tupaten täynnä”. Iltapäivään asti<br />
Carlberg tutki potilaita vastaanotolla, ja sen jälkeen olivat vuorossa<br />
sairaskäynnit kodeissa.<br />
<strong>–</strong> Me lapset kuljimme usein mukana näillä kierroksilla. Jo<br />
13<strong>–</strong>14-vuotiaana autoin isää esimerkiksi pitämällä lapsia kiinni tutkimusten<br />
aikana. Pesimme myös siskojen kanssa saunanpadassa siteitä<br />
ja kiersimme niitä takaisin rullalle kynän avulla.<br />
Saman ikäisenä <strong>Rehn</strong> vietti vapaa-aikaa partiossa; opetteli solmuja<br />
ja muita partiotaitoja aina varavartionjohtajaksi asti. Harrastus<br />
loppui, kun hän meni eräällä syysleirillä marraskuussa uimaan flunssaisena<br />
ja sai isänsä säikähdykseksi keuhkokuumeen.<br />
<strong>Rehn</strong> sanoo olleensa kahden sisaren pikkusiskona voimakastahtoinen<br />
ja määrätietoinen lapsi.<br />
<strong>–</strong> Kerran olin napannut jostain uuden sanan ja tokaissut, että ”minulla<br />
ei ainakaan ole mitään komplekseja”.<br />
Sisukkuutta ja lujaa itsetuntoa on myöhemmin koeteltu, kun <strong>Rehn</strong><br />
on luonut naisena poliitikon uraa Suomessa ja tehnyt maailmalla ihmisoikeustyötä.<br />
<strong>–</strong> Kotimaassa tyhmä blondi Kauniaisista on saanut taistella, mutta<br />
kansainvälisissä tehtävissä naisena olemisesta on ollut etuakin.<br />
”Pahat miehet” ovat olleet kohteliaita, <strong>Rehn</strong> kuittaa viitaten kohtaa-<br />
miinsa ennakkoluuloihin sekä sotarikollisiin, joita on uransa aikana<br />
tavannut.<br />
Pystypäin. Kansainväliset kokemukset piirtävät yhä selvemmin<br />
esiin sen, mikä kotimaassa on hyvin. <strong>Rehn</strong> kertoo arvostavansa korkealle<br />
suomalaista julkista terveydenhuoltoa sekä vapaaehtoisuuteen<br />
perustuvaa verenluovutusjärjestelmää, joka takaa sen, että<br />
turvallista verta riittää kaikille sitä tarvitseville.<br />
<strong>–</strong> Suomi on tässä uranuurtaja. Olen usein kehottanut maailmalla<br />
tapaamiani henkilöitä tulemaan tänne opiskelemaan, miten verenluovutus<br />
meillä toimii.<br />
Kun sovimme haastattelusta, <strong>Rehn</strong> toivoi, että voisimme tavata<br />
hänen luonaan.<br />
Syynä on kiire: Haastattelun aikoihin <strong>Rehn</strong> on saanut juuri päätökseen<br />
viime syksynä Yle Fem -kanavalla esitetyn <strong>Elisabeth</strong> kohtaa<br />
-keskusteluohjelmansa kuvaukset. Ne veivät hänet eri puolille maailmaa<br />
haastattelemaan ihmisiä, joita hän on uransa aikana tavannut<br />
<strong>–</strong> muun muassa YK:n entistä pääsihteeriä Kofi Annania, jonka erityisedustajana<br />
<strong>Rehn</strong> toimi 1990-luvun lopussa.<br />
Ohjelmasarjan tekoa pidempään, vuodesta 2010, <strong>Rehn</strong>in on työllistänyt<br />
Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston puheenjohtajuus,<br />
joka vie hänet matkoille niin usein, että jokainen kotona<br />
vietetty päivä tuntuu ihanalta <strong>–</strong> olkoonkin, että niistäkin iso osa kuluu<br />
luottamustehtävään kuuluvia töitä tehdessä; asiakirjoihin perehtyessä<br />
ja kokouksia valmistellessa.<br />
Rahaston kautta autetaan kansainvälisten rikosten uhreja, esimerkiksi<br />
entisiä lapsisotilaita. <strong>Rehn</strong> edustaa viisijäsenisessä johtokunnassa<br />
Länsi-Euroopan maita, Australiaa, Kanadaa sekä Uutta-<br />
Seelantia.
Askel askeleelta. Ihmisoikeustaistelija <strong>Rehn</strong>istä tuli vähitellen.<br />
Nuorena hän harkitsi lääkärin ammattiakin, mutta koska jo toi-<br />
menpiteiden sivusta seuraaminen isän apulaisena teki välillä pahaa,<br />
kauppatieteet veivät tulevaisuudensuunnitelmissa lopulta voiton.<br />
Svenska handelshögskolanissa <strong>Rehn</strong> kiinnostui talousmaantieteestä<br />
ja Afrikasta <strong>–</strong> ja tuli samalla ottaneeksi tietämättään ensimmäisen<br />
askeleensa ihmisoikeustaistelijan uralla.<br />
Toinen käännekohta oli <strong>Rehn</strong>in mukaan Suomen Punaisen Ristin<br />
varapuheenjohtajan tehtävä vuosina 1984<strong>–</strong>88. Heti kauden ensimmäisenä<br />
vuonna hän kiersi nälänhädästä kärsivässä Etiopiassa kartoittamassa,<br />
miten Suomen hallituksen suunnittelema apu menisi<br />
perille.<br />
<strong>–</strong> Se kaksiviikkoinen oli silmiä avaava, ja kuten monesta muustakin<br />
matkasta maailman kriisialueille, siitä on jäänyt erityisen hyvin<br />
mieleen yksi kohtaaminen, <strong>Rehn</strong> kuvaa.<br />
Kaikkein vaikeimmissa paikoissa auttajan mieli nimittäin kiinnittyy<br />
yksilöiden kohtaloihin, sillä niiden mittakaava on käsitettävä.<br />
<strong>–</strong> Joukkohautojen äärellä ei välttämättä itketä, <strong>Rehn</strong> sanoo huomanneensa.<br />
Etiopian-matkallaan hän vieraili nälänhätää paenneiden leirillä,<br />
jonne oli tuotu ”kaikkein toivottomimmat tapaukset”, ja näki siellä<br />
pienen pojan isänsä kanssa. <strong>Rehn</strong> ojensi lapselle taskussaan olleen<br />
pikkuauton. Tämä katseli autoa välinpitämättömänä, kunnes ymmärsi,<br />
että saisi sen itselleen.<br />
<strong>–</strong> Pojan kasvoille levisi hymy. Se oli luultavasti sen lapsen ensimmäinen<br />
ja viimeinen leikkikalu. Silloin ajattelin, että jos voin tehdä<br />
edes yhden ihmisen pieneksi hetkeksi näin onnelliseksi, tätä työtä<br />
kannattaa tehdä, <strong>Rehn</strong> kertoo liikuttuen.<br />
<strong>Rehn</strong>in kertoessa kokemuksistaan ihmisoikeusasiantuntijana hänen<br />
olemuksessaan vuorottelevat suru, ilo, huumori ja välillä maailman<br />
epäoikeudenmukaisuuden nostattama suuttumuskin. On yhtä<br />
helppo kuvitella hänet keskustelemaan kasvokkain sodan uhrien<br />
kanssa kuin puolustamaan kantaansa neuvottelupöytiin.<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong> taitaa olla onnistunut siinä, mistä Tommy Tabermannin<br />
tunnettu runo haaveilee: tullut lujaksi, pysynyt pehmeänä.<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong><br />
• s. 1935 Helsingissä<br />
• kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu<br />
ihmisoikeusasiantuntija<br />
• Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston<br />
(ICC Trust Fund for Victims) puheenjohtaja vuosina<br />
2010<strong>–</strong>2012 ja johtokunnan jäsenen vuonna 2009<br />
• toiminut aiemmin muun muassa YK:n ihmisoikeusraportoijana<br />
ja YK:n pääsihteerin erityisedustajana<br />
entisen Jugoslavian alueella sekä kansanedustajana,<br />
puolustusministerinä, tasa-arvoministerinä ja<br />
europarlamentaarikkona<br />
• oli ehdokkaana vuosien 1994 ja 2000 presidentinvaaleissa<br />
• toiminut useiden järjestöjen, muun muassa Suomen<br />
Punaisen Ristin, Suomen Unicefin ja Suomen WWF:n<br />
johtotehtävissä<br />
• ihmisoikeusasiantuntijana pitänyt esillä erityisesti<br />
naisten asemaa sodankäynnissä ja heidän rooliaan<br />
rauhanrakentamisessa<br />
• edesmennyt puoliso Ove <strong>Rehn</strong>, jonka kanssa 4 lasta,<br />
lapsenlapsia 13<br />
• rentoutuu liikkumalla luonnossa ja viettämällä aikaa<br />
perheen kanssa.<br />
Suomi<br />
on verenluovutuksessauranuurtaja.<br />
ABO 1/2013 9
10 ABO 1/2013<br />
Teksti: Minna Kalajoki | Kuvat: Petri Blomqvist<br />
Uskomattoman<br />
monet verenluovuttajat<br />
ovat<br />
myötävaikuttaneet<br />
parantumiseeni.
Saveen puretut<br />
tunteet<br />
Sisäpinnaltaan joko verenpunaiset tai<br />
verihiutaleenvaaleat keramiikkamaljat<br />
kuvaavat Salla Peltosen saamaa apua.<br />
eväällä 2010 tikkakoskelainen Salla Peltonen meni työterveyslääkärin<br />
vastaanotolle tavanomaisen flunssan<br />
takia. Seuraavalla käyntikerralla lääkäri alkoi ihmetellä<br />
potilaan kalpeutta. Flunssaoireetkaan eivät olleet helpottaneet.<br />
− Sain lähetteen verikokeisiin ja poskiontelon kuvaukseen. Kuvausta<br />
vielä odotellessani lääkäri riensi kertomaan, että kärsin vakavasta<br />
anemiasta. Jatkoin siltä istumalta matkaa Keski-Suomen keskussairaalaan,<br />
Salla muistelee.<br />
Sairaalassa hoitajat ihmettelivät, miten potilas ylipäätään pysyi<br />
pystyssä. Sallan hemoglobiini oli vain 40 g/l, mikä on huomattavasti<br />
alhaisempi kuin naisten normaalin hemoglobiinin alaraja 117 g/l.<br />
− Ilmeisesti elimistöni oli jo tottunut alhaiseen hemoglobiinitasoon,<br />
koska en ollut juuri huomannut asiaa. Joskus koirien kanssa<br />
lenkkeillessäni olin ihmetellyt voimattomuuttani, mutta ajattelin sen<br />
johtuvan vain huonosta kunnosta, Salla naurahtaa.<br />
Osastolla potilaasta otettiin lukuisia verikokeita, ja diagnoosi<br />
muuttui sitä mukaa, kun koetuloksia tuli. Lopulta sairaudeksi varmistui<br />
aplastinen anemia. Tässä harvinaisessa anemian muodossa<br />
luuytimen solutuotanto on hiipunut, ja kaikkien verisolujen määrä<br />
veressä on alhainen.<br />
Salla jäi keskussairaalaan pariksi viikoksi. Tänä aikana verivalmisteet<br />
tulivat tutuiksi. Hän sai vuorotellen sekä punasoluja että<br />
verihiutaleita, jotta veren solumäärä saataisiin nousuun ja vointi<br />
kohenemaan. Aplastisen anemian hoidossa käytetään sädetettyjä<br />
erikoisverivalmisteita.<br />
ABO 1/2013 11
Monien auttajien lahja. Epäily vakavasta sairaudesta on nuoren<br />
ihmisen kohdalla aina järkytys. Anemioiden ennusteet ovat kuitenkin<br />
yleensä hyviä.<br />
− Ainakin aluksi tuntui siltä, että potilas itse oli kaikista reippain.<br />
Perheeni hermoili googlaillessaan lisätietoja sairaudestani. Itsekin<br />
toki pelkäsin, että joutuisin juoksemaan verikokeissa ja verensiirroissa<br />
loppuelämäni, Salla sanoo.<br />
Kesän jälkeen Salla kävi verikokeissa aluksi kaksi kertaa viikossa,<br />
ja vähitellen harvemmin. Hän sai myös säännöllisesti punasolu- ja<br />
verihiutalesiirteitä, aina vuorotellen jompaakumpaa. Punasoluja annettiin<br />
toisinaan kaksikin pussillista.<br />
− Hemoglobiini nousi punasolusiirteillä tasolle 70 g/l, jolla se saatiin<br />
pysymään. Verihiutaleet oikuttelivat enemmän. Sairauden aiheuttajaa<br />
ei koskaan pystytty määrittelemään.<br />
Salla ei osaa arvioida, kuinka paljon verivalmisteita hän sai. Mutta<br />
paljon niitä meni.<br />
− Uskomattoman monet verenluovuttajat ovat myötävaikuttaneet<br />
parantumiseeni. Muistan mieheni Juhan kanssa laskeskelleeni minua<br />
auttaneiden ihmisten määrää, kun kuulimme, että pelkästään<br />
yhteen verihiutalevalmisteeseen tarvitaan keskimäärin neljän luovuttajan<br />
verihiutaleet.<br />
Juhan rooli oli tärkeä Sallan tukijana ja tunnelman keventäjänä.<br />
Viedessään puolisoaan verensiirtoon hän vitsaili ”meidän emännän<br />
menevän öljynvaihtoon”. Pitkään seurustellut pari meni naimisiin<br />
syksyllä 2010.<br />
Syksyllä aloitettiin myös lääkehoito, joka Sallan lievemmässä aplastisessa<br />
anemiassa tarkoitti immunosuppressiivista lääkitystä. Sairauden<br />
vakavammissa muodoissa joudutaan toisinaan turvautumaan<br />
kantasolujen siirtoon.<br />
Toipilaasta taiteilijaksi. Jo muutenkin raskaan syksyn loppupuolella<br />
Salla sai päähänsä sinustromboosin eli aivolaskimotukoksen.<br />
− En ollut uskoa huonoa onneani todeksi. Menin päivystykseen<br />
sietämättömän päänsäryn takia, ja pian makasin<br />
jo ambulanssissa matkalla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.<br />
Seuraavaksi päiväksi minulle tilatut verihiutaleet<br />
tulivat taksilla perässä, Salla kertaa äkkinäisiä käänteitä.<br />
Sallan optimismi kuitenkin säilyi. Parin viikon sairaalajakson<br />
aikana hän muistelee huolestuneensa lähinnä<br />
siitä, ehtisikö jouluksi kotiin.<br />
Kotiin päästiin, ja anemialääkityskin alkoi purra. Viimeinen<br />
verensiirto tehtiin vuoden viimeisenä päivänä.<br />
Lääkitys ja sairausloma kuitenkin jatkuivat aviomiehen<br />
pyörittäessä arkea.<br />
Rankan lääkityksen sivuoireet saivat Sallan innostumaan<br />
toden teolla hänelle tärkeistä keramiikkatöistä.<br />
12 ABO 1/2013<br />
− Nukuin milloin sattuu<br />
ja heräilin aamuyöstä<br />
pää täynnä ideoita. Mietin,<br />
miten voisin purkaa<br />
välillä lohduttomiakin<br />
ajatuksiani. Avuksi tuli<br />
savi, jota olin muotoillut<br />
lapsesta asti, keramiikkaalan<br />
muotoilijaksi aikoinaan<br />
kouluttautunut Salla<br />
kertoo.<br />
Muovattava savi otti<br />
vastaan asioita, joita Salla<br />
ei edes halunnut sanoa<br />
ääneen.<br />
− Kevään aikana kokosin<br />
sairauskertomukseni<br />
keramiikkalaattatyöhön.<br />
Uniikkeihin, muhkuraisiin<br />
mukeihin on purettu paljon<br />
epätoivoisia tunteita. Keramiikkamaljat, joiden sisäpinta on joko<br />
verenpunainen tai verihiutaleenvaalea, kuvaavat saamaani apua.<br />
Eniten voimia Salla sai kuitenkin läheisiltä. Suurin osa sukulaisista<br />
ja ystävistä asuu samalla kylällä, ja yhteydenpito on tiivistä.<br />
− Lisäksi sain voimaa ajatuksesta, että tästä kurjuudesta ei voi<br />
olla kuin yksi suunta: ylöspäin. Osasin myös iloita pienistä asioista,<br />
kuten vähitellen sujuvista arkiaskareista, elämänmyönteinen nuori<br />
nainen huomauttaa.<br />
Salla palasi työhönsä myyntineuvottelijaksi keväällä 2011, vajaa<br />
vuosi sairastumisensa jälkeen. Syksyllä hän tarttui hänelle tarjottuun<br />
mahdollisuuteen opettaa keramiikkatöitä viereisessä kansalaisopistossa.<br />
Vuosi huipentui toipilasajan keramiikkatöitä<br />
esitelleen taidenäyttelyn avajaisiin, ja<br />
siinä yhteydessä juhlittuihin 30-vuotispäiviin.<br />
− Lääkitys jatkuu, mutta annostusta<br />
on pienennetty jo kaksi kertaa.<br />
Hemoglobiinini on normaali<br />
ja seurantaväliä on pidennetty,<br />
joten toivoa on. Sairaus<br />
voi kuitenkin uusiutua koska<br />
tahansa, ja jokaisen verikokeen<br />
tulosten odottaminen<br />
jännittää, Salla myöntää.<br />
Valoisalla puolella kuitenkin<br />
ollaan.
Anemia korjautuu yleensä helposti<br />
Veren alhainen hemoglobiinipitoisuus eli anemia ei ole itsenäinen<br />
sairaus vaan laboratoriolöydös. Anemiatilassa punaisia<br />
verisoluja on normaalia vähemmän. Miesten normaalin hemoglobiinin<br />
alaraja on 134 g/l ja naisten 117 g/l.<br />
− Monilla synnytysikäisillä naisilla on jatkuva lievä raudanpuuteanemia,<br />
mikä voi johtua esimerkiksi runsaista<br />
kuukautisvuodoista. Tilanne korjautuu yleensä helposti<br />
ruokavaliotarkistuksella ja rautalisällä. Miehillä harvinaisen raudanpuuteanemian<br />
syy tutkitaan aina, jotta esimerkiksi ruuansulatuskanavan<br />
verenvuodon tai syövän mahdollisuus voidaan<br />
sulkea pois, Veripalvelun osastonylilääkäri Eeva Juvonen selvittää.<br />
Anemiatilan taustalla voi olla monenlaisia syitä. Ensiksi elimistö<br />
voi tuottaa liian vähän punasoluja. Useimmiten syynä on<br />
punasolutuotannon tykötarpeiden eli raudan, B12-vitamiinin ja<br />
foolihapon riittämätön saanti.<br />
Toiseksi punasolujen elinikä verenkierrossa voi olla tavanomaista<br />
lyhyempi. Hemolyyttinen anemia eli punasolujen kiihtynyt<br />
hajoaminen elimistössä on taustalla 2−3 prosentissa todetuista<br />
anemioista.<br />
Kolmanneksi punasoluja voidaan hukata elimistöstä esimerkiksi<br />
runsaan verenvuodon seurauksena. Leikkausten ja synnytysten<br />
yhteydessä syy on ilmeinen, mutta verenvuoto voi olla<br />
myös piilevää ja hankalammin todettavaa.<br />
Harvinaisessa autoimmuunihemolyyttisessä anemiassa<br />
potilaan elimistö tuottaa punasolujen hajoamista aiheuttavaa<br />
vasta-ainetta. Joskus sydämeen asennettu keinoläppä voi mekaanisesti<br />
hajottaa punasoluja. Marssihemolyysi on fanaattisten<br />
urheilijoiden sairaus, jossa potilas ikään kuin juoksee verisolunsa<br />
rikki.<br />
Sekundaarianemiaksi kutsutaan anemiaa, jonka aiheuttaja<br />
Kati Markkasen sauvakävelylenkit koukkaavat<br />
on reuman tai infektion kaltainen perustauti. Anemia korjautuu<br />
usein kotinurkilta löytyvän uimarannan kautta.<br />
yleensä perustaudin hoidolla.<br />
Nyt seuraksi lähti Mandi-tytär.<br />
Verenluovuttajilta mitataan<br />
aina hemoglobiini ennen<br />
verenluovutusta, jottei<br />
luovutus johtaisi anemiatilaan.<br />
Luovuttajien veren<br />
hemoglobiinin tulee olla<br />
miehillä vähintään 135 g/l<br />
ja naisilla 125 g/l.<br />
Aplastinen anemia eli luuydinkato on harvinainen anemian<br />
muoto, johon sairastuu vuosittain kymmenkunta suomalaista.<br />
Taudin syy jää useimmiten epäselväksi. Taustalla voi olla esimerkiksi<br />
autoimmuunihäiriö, jokin virus tai altistuminen tietyille<br />
kemikaaleille tai säteilylle.<br />
Aplastisessa anemiassa luuytimen verisolutuotanto on hiipunut.<br />
Usein kaikkia verisoluja havaitaan olevan veressä liian<br />
vähän. Sairautta ei kuitenkaan lasketa syöpätauteihin, sillä elimistössä<br />
ei ole syöpäsoluiksi muuntuneita soluja.<br />
Sairautta hoidetaan tyypillisesti kortisonilla. Usein hoitoon<br />
yhdistetään heti sen alkuvaiheessa syklosporiinihoito ja ATGvasta-aineterapia.<br />
Tehokkaalla yhdistelmähoidolla pyritään<br />
estämään omaa luuydintä tuhoavien vasta-aineiden tuotanto.<br />
Aplastisen anemian vaikeaa muotoa voidaan hoitaa myös<br />
kantasolujen siirrolla. Tutkimusten mukaan yhdistelmähoito<br />
kuitenkin usein riittää, eikä elimistölle rankkaa ja riskejä sisältävää<br />
siirtoa tarvita.<br />
Ennuste on hyvä, mikäli aplastinen anemia reagoi hyvin hoitoon.<br />
Sairaus voi väistyä, mutta riski uusiutumiseen on aina<br />
olemassa. Joskus tarvitaan jatkuvaa pieniannoksista lääkitystä<br />
pitämään verisoluarvoja riittävinä. Lääkityksen sivuvaikutukset<br />
saattavat olla ikäviä, mutta yleensä ylläpitolääkitys ei estä normaalia<br />
elämää.<br />
ABO 1/2013 13
14 ABO 1/2013<br />
Tuplaa, triplaa... tai vaikka<br />
kymmenkertaista<br />
VeriRyhmän<br />
perustaminen<br />
on helppoa.<br />
Teksti: Tiia Soininen | Kuvitus: Jaska Poikonen<br />
apusi!<br />
eillä jokaisella on veriryhmä,<br />
mutta yhä useammat meistä<br />
kuuluvat myös VeriRyhmään <strong>–</strong><br />
porukkaan, joka päättää yhdessä<br />
tehdä hyvää ja lähteä joukolla luovuttamaan<br />
verta. VeriRyhmän voivat muodostaa<br />
ketkä tahansa: työkaverit, urheiluseuralaiset,<br />
taidekerholaiset... jopa sinä ja kaverisi<br />
kaksin voitte olla VeriRyhmä.<br />
<strong>–</strong> Ryhmän koolle ei ole ala- eikä ylärajaa,<br />
Veripalvelun yhteisömarkkinoinnin koordinaattori<br />
Kaisu Maijala vahvistaa.<br />
<strong>–</strong> Ryhmän ei myöskään tarvitse olla joka<br />
luovutuskerralla sama: jollakullahan voi olla<br />
flunssa tai jonkun työmatka saattaa osua<br />
luovutuksen kanssa päällekkäin.<br />
Maijalan mukaan toimivimpia ovat 4<strong>–</strong>6<br />
hengen kokoiset ryhmät. Ne ovat juuri sen<br />
kokoisia, että luovutusprosessi sujuu jouhevasti,<br />
eikä kukaan joudu odottelemaan pitkään.<br />
VeriRyhmä voi käydä luovuttamassa verta<br />
millä tahansa paikkakunnalla, jossa on veripalvelutoimisto<br />
tai jossa järjestetään verenluovutustilaisuuksia.<br />
Vähintään neljän henkilön<br />
ryhmille Veripalvelu tarjoaa tarvittaessa<br />
kuljetuksen ovelta ovelle <strong>–</strong> esimerkiksi työpaikalta<br />
veripalvelutoimistoon ja takaisin.<br />
Kaisu Maijala on työpaikallaan Veripalvelun<br />
Kivihaan toimipisteessä saanut todistaa,<br />
millaisissa tunnelmissa Veripalvelusta lähdetään<br />
paluumatkalle.<br />
<strong>–</strong> Kyllä siinä on fiilis korkealla! Monella sidos<br />
kädessä ja kaikilla sellainen olo, että on<br />
tehty jotain tosi tärkeää. Sen lisäksi se on<br />
ollut hauskaa. Verenluovutus on pieni vaiva,<br />
mutta potilaiden kannalta merkittävä ja korvaamaton<br />
apu, jolla voi usein jopa pelastaa<br />
elämän.<br />
Jos VeriRyhmä käy luovuttamassa verta<br />
säännöllisesti vähintään kolmesti vuodessa
VeriRyhmän perustamisen<br />
ABC<br />
1. Ilmoittautukaa mukaan osoitteessa<br />
www.veripalvelu.fi/ryhmat.<br />
2. Sopikaa yhdessä ensimmäinen<br />
luovutusaika.<br />
3. Ilmoittakaa tulostanne lähimpään<br />
veripalvelutoimistoon (yhteystiedot<br />
takakannessa).<br />
4. Osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi<br />
voi etukäteen käydä testaamassa,<br />
täyttyvätkö verenluovutuksen<br />
edellytykset juuri sillä kertaa.<br />
Luovutusasioissa voit myös kysyä<br />
neuvoa maksuttomasta<br />
infopuhelimesta 0800 0 5801.<br />
5. Käykää luovuttamassa verta ja juokaa<br />
päälle Veripalvelun tarjoamat kahvit.<br />
6. Suunnitelkaa uusi käynti 3<strong>–</strong>6<br />
kuukauden päähän edellisestä<br />
luovutusajankohdasta, niin autatte<br />
turvaamaan katkeamattoman<br />
avun ketjun isoille ja pienille potilaille.<br />
ja luovutuksia kertyy yhteensä vähintään<br />
kymmenen, myönnetään hengenpelastajille<br />
kunniakirja. VeriRyhmä-toiminnassa on huomioitu<br />
myös se, ettei esimerkiksi pieneltä<br />
työpaikalta voida välttämättä lähteä verenluovutukseen<br />
samanaikaisesti. VeriRyhmän<br />
voi silti perustaa ja tällöin myös yksittäiset<br />
luovutukset kirjataan yhteiseen saldoon.<br />
Työpaikalla VeriRyhmän perustamisesta<br />
kannattaa pyrkiä sopimaan esimerkiksi<br />
johdon tai henkilöstöosaston kanssa, sillä<br />
ylimmän tason tuki helpottaa huomattavasti<br />
tiedottamista ja ihmisten kutsumista mukaan.<br />
Monilla työpaikoilla on sovittu, että verenluovutuksessa<br />
saa käydä työajalla, mitä<br />
Veripalvelussa arvostetaan paljon <strong>–</strong> kiire ja<br />
niukka vapaa-aika kun ovat usein esteinä<br />
hyville aikomuksille. Yhteisesti tehty päätös<br />
ojentaa kädet muutaman kerran vuodessa<br />
auttaa merkittävästi turvaamaan verivalmisteiden<br />
riittävyyden.<br />
<strong>–</strong> Kun koko yritys on mukana, VeriRyhmästä<br />
tulee luonteva osa sen yhteiskuntavastuutoimintaa.<br />
Myös uusien verenluovuttajien<br />
on helppo lähteä porukan mukaan,<br />
kun järjestelyt on valmiiksi hoidettu. Yhdeltä<br />
VeriRyhmältä saamme lisäksi kerralla apua<br />
useita eri veriryhmiä edustaville potilaille.<br />
Kun ojennatte monta kättä kerralla, apua<br />
kertyy kerralla iso osa koko päivän verenluovutustavoitteesta,<br />
Kaisu Maijala kannustaa.<br />
Teksti ja kuva: Päivi Hurttia<br />
Liitto näyttää esimerkkiä<br />
eripalvelu ja Sairaanhoitajaliitto aloittivat yhteistyön kampanjoimalla verenluovutuksen<br />
puolesta. Vaikka sairaanhoitaja saattaa antaa potilaille useita<br />
veriyksiköitä päivässä, usein oma verenluovutus unohtuu.<br />
Sairaanhoitajaliitto perusti VeriRyhmän liiton toimiston väestä. Näin se haluaa<br />
näyttää esimerkkiä 16 alueyhdistykselleen, että nekin perustaisivat oman VeriRyhmän<br />
ja samalla levittäisivät sanaa sairaanhoitajien työpaikoille.<br />
Toimiston 26 työntekijästä yhdeksän tuli ensimmäiseen yhteiseen verenluovutukseen<br />
Helsingin Kivihakaan. Mukana oli kolme ensikertalaistakin.<br />
Talousassistentti Mia Purho nousi luovutuspedille ensin. Pistäminen jännitti ensikertalaista,<br />
mutta into auttaa voitti.<br />
<strong>–</strong> Ensin olin tosi epävarma, mutta kun tänne asti on<br />
tullut, täytyy ylittää itsensä.<br />
Hän myöntää, että ainut kynnys on lähteminen, ja porukassa<br />
tulee lähdettyä helpommin. Kesken jutustelun<br />
vaakaheiluri piippasi.<br />
Ainut<br />
<strong>–</strong> Sinne se meni, Purho hämmästeli.<br />
kynnys<br />
Fiocan eli liiton omistaman koulutus- ja kustannusyh-<br />
on<br />
tiön markkinoinnissa työskentelevä Mallu Salkonen lähteminen.<br />
muisteli, kuinka 1980-luvulla luovutettiin silloisella työpaikalla.<br />
<strong>–</strong> Valion meijerin ruokalan pöydillä maattiin, ja isoimmat rekkamiehet pyörtyivät.<br />
Salkonen korosti, että yhteinen verenluovutusreissu on oiva yhteisöllisyyden hetki.<br />
VeriRyhmän vetäjä, opiskelija- ja jäsenpalvelujen asiantuntija Anne Mäkinen hymyili<br />
onnellisena saatuaan työkaverit lähtemään mukaan.<br />
<strong>–</strong> Toisaalta tätä porukkaa ei ole vaikea saada mukaan hyvään asiaan. Tuumasta<br />
toimeen vaan, hän korosti.<br />
Kun kaikki olivat luovuttaneet, kahvilla kävi iloinen puheensorina. Sairaanhoitajaliitossa<br />
oli sovittu, että ensimmäisellä kerralla sai käydä työajalla. Niinpä kaikki<br />
suunnistivat kotiin, jossa ei tarvinnut sinä iltana ainakaan siivota. Verenluovutuksesta<br />
tulee hyvä mieli, ja sitä hyvää oloa saa fiilistellä koko illan ihan rauhassa.<br />
ABO 1/2013 15
16 ABO 1/2013<br />
MARKO KULMALA<br />
äytämme kielessä sanontaa viimeinen pisara,<br />
kun kuvaamme jonkin loppumista tai toivottua<br />
loppumista. Lasta, puolisoa tai työkaveria torutaan<br />
temppuilusta, ja sen viimeisen tempun<br />
jälkeen sanotaan, että tämä oli nyt sitten viimeinen pisara.<br />
Olemme ehkä itsekin joskus kuulleet, että jokin oma<br />
toimemme on ollut toiselle viimeinen pisara.<br />
Viimeistä pisaraa merkittävämpi pisara on ensimmäinen<br />
pisara. Se, josta kaikki saa alkunsa.<br />
Olen vieraillut parikin kertaa itäisessä Kongon Demokraattisessa<br />
Tasavallassa, Goman kaupungissa<br />
sijaitsevassa kenttäsairaalassa.<br />
Se on paha paikka.<br />
Kerran hieman sekava sairaalan vahtimestari<br />
kuljetti meitä kierroksella läpi<br />
telttojen ja vinossa seisovien rakennusten.<br />
Yhtäkkiä pamahdimme sisään<br />
huoneeseen, jossa potilaalle annettiin<br />
verta leikkauksen jälkeen. Potilaan<br />
vammat näyttivät siltä, että suomalaisessa<br />
sairaalassa hän olisi ollut steriilihuoneessa<br />
ja hänen ympärillään olisi<br />
häärinyt joukko henkilökuntaa valvo-<br />
massa seurantalaitteita. Kongolaisessa sairaalahuoneessa<br />
oli likainen sänky ja potilas, tippateline, pussi verta ja letku.<br />
Joku pienestä seurueestamme totesi vahtimestarintapaiselle,<br />
että ei ole ehkä hyvä idea, että olemme tässä. Vahtimestari<br />
vaikutti kovin hämmästyneeltä, ja jatkoimme matkaa.<br />
Luulen, että tälle potilaalle oltiin antamassa viimeistä<br />
pisaraa.<br />
Sitä tulee harvemmin ajatelleeksi ensimmäistä pisaraa,<br />
vaikka ensimmäisellä pisaralla on mielestäni suurempi symbolinen<br />
kaiku kuin sillä viimeisellä. Avun kohdalla ensimmäinen<br />
pisara ratkaisee paljon. Varsinkin jos sitä ensimmäistä<br />
pisaraa ei satu olemaan tarjolla. Oli sitten kyse vedestä tai<br />
verestä.<br />
Ensimmäinen pisara<br />
Ensimmäisellä<br />
pisaralla on<br />
suurempi<br />
symbolinen kaiku<br />
kuin sillä<br />
viimeisellä.<br />
Kirjoittaja on televisiotuottaja,<br />
ohjaaja, kirjailija ja puhuja, joka<br />
haluaa synnyttää käänteitä.<br />
Voisi ajatella niinkin, että paitsi joskus ihan aiheellisen viimeisen<br />
pisaran torumisen lisäksi käyttäisimme kehumismielikuvaa,<br />
jossa puhuttaisiin ensimmäisestä pisarasta <strong>–</strong> ensimmäinen pisara<br />
on elämää vahvistava mielikuva. Jääkiekkoselostaja voisi<br />
hyvin puhua avausmaalin kohdalla ensimmäisestä pisarasta.<br />
Moni alkoholisti on moneen kertaan luvannut lopettaa juomisen<br />
viimeisen pisaran jälkeen, vaikka lopettamisen koko pointti<br />
on siinä, että ei ota sitä ensimmäistä pisaraa. Kukaan ei tule<br />
humalaan, jos ei juo ensimmäistä ryyppyä.<br />
Auttamisen ensimmäinen pisara saa alkunsa ennen auttamista.<br />
Tarvitaan ajatus. Sitä voi katsella<br />
rollaattorimummon vaivalloista kadunylitystä<br />
vierestä vaikka kuinka kauan, ja<br />
mummo ei pääse yhtään sen helpommin<br />
kadun yli. Katse ei taluta. Kun päähän äljähtää<br />
ajatus auttamisesta, seuraa teko.<br />
Ajattelusta usein seuraa tekoja. Harittavasta<br />
sivustatuijottelusta harvemmin.<br />
Ihminen on määritellyt itse itsensä ajattelevaksi<br />
ihmiseksi, homo sapiensiksi. Jos<br />
asiaa kysyttäisiin sivullisilta, voi olla, että<br />
määritelmään tulisi jokin lisäulottuvuus.<br />
Toisinaan ajatteleva ihminen?<br />
Tosiaan. Toisinaan voisimme ajatella enemmän sitä ensimmäistä<br />
pisaraa. Ja sitä, mistä se tulee. Sehän voi tulla vaikka<br />
minulta tai sinulta. Ilman ajattelua ensimmäinen pisara ei tule<br />
mistään. Jos olemme sitä mieltä, että ajattelusta saisi seurata<br />
mielellään tekoja.<br />
Jos haaveilet, että joskus voisi vaikka käydä luovuttamassa verta,<br />
sitä voisi sitten tehdä haaveesta ajatuksen ja teon. Ensimmäinen<br />
pisara ratkaisee.
617432598<br />
243589671<br />
589617243<br />
861274935<br />
974365812<br />
352891467<br />
196758324<br />
725943186<br />
438126759<br />
Löydät ratkaisut osoitteesta www.veripalvelu.fi/www/abo<br />
Krypton ja sudokujen laatija: Sami Hämäläinen<br />
346175928<br />
179286345<br />
258493617<br />
491657832<br />
762348591<br />
583921476<br />
835719264<br />
627534189<br />
914862753<br />
ABO 1/2013 17
18 ABO 1/2013<br />
Otroligt<br />
många är<br />
de, som<br />
hjälpt mig<br />
att bli<br />
frisk!<br />
Text: Minna Kalajoki | Foto: Petri Blomqvist
Känslorna<br />
förevigade i lera<br />
åren 2010 besökte Salla Peltonen från Tikkakoski arbetsplatshälsovårdens<br />
läkare för att få botemedel för<br />
sin influensa. Vid nästa besök undrade läkaren varför<br />
hon var så blek.<br />
<strong>–</strong> Jag fick remiss till blodprov och bihåleröntgen. Under tiden som<br />
jag väntade på att bli röntgad, kom läkaren fram till mig och förklarade<br />
att jag led av svår anemi. Jag fortsatte direkt till Mellersta Finlands<br />
centralsjukhus, minns Salla.<br />
<strong>På</strong> sjukhuset undrade sjuksköterskorna hur jag överhuvudtaget<br />
hölls på benen, för Sallas hemoglobinvärde var bara 40 g/l, vilket är<br />
betydligt under den nedre gränsen för det normala värdet hos kvinnor,<br />
117 g/l.<br />
<strong>–</strong> Antagligen hade min kropp vant sig vid det låga hemoblobinvöärdet,<br />
för jag hade inte märkt något särskilt, berättar Salla.<br />
Till slut visade det sig att Salla led av aplastisk anemi. Denna sällsynta<br />
form av anemi medför att cellproduktionen i benmärgen minskar<br />
och därmed minskar mängden blodceller i blodet.<br />
Salla stannade kvar på sjukhuset två veckor. Under vistelsen blev<br />
hon bekant med de olika blodprodukterna. Hon fick i tur och ordning<br />
både röda blodkroppar och trombocyter, för att mängden blodceller<br />
i blodet skulle öka och hennes kondition skulle bli bättre. I behandlingen<br />
av aplastisk anemi används anpassade specialprodukter.<br />
En gåva från många hjälpare. En ung människa blir alltid<br />
uppskärrad då man får veta att man kanske drabbats av en allvarlig<br />
sjukdom. Prognoserna för anemier är dock i allmänhet rätt goda.<br />
<strong>–</strong> I alla fall kändes det i början som om patienten själv var den<br />
som tog det lugnast. Min familj blev allt nervösare allt eftersom de<br />
på webben fick fram mer information om min sjukdom. Själv var jag<br />
visserligen orolig för att jag under resten av mitt liv skulle tvingas<br />
springa på ideliga blodprov och transfusioner, säger Salla.<br />
Efter sommaren togs det till en början blodprov av Salla två<br />
gånger i veckan och så småningom allt mer sällan. Hon fick också<br />
regelbundet transfusioner med röda blodkroppar och trombocyter;<br />
ömsom det ena, ömsom det andra. Ibland fick hon till och med två<br />
påsar röda blodkroppar.<br />
<strong>–</strong> Hemoglobinvärdet steg tack vare blodtransfusionerna till 70 g/l,<br />
där det stabiliserades. Trombocytvärdena var en knepigare historia.<br />
Orsaken till sjukdomen kom man inte på.<br />
Salla vet inte exakt hur mycket blodprodukter hon fick. Men mycket<br />
var det!<br />
<strong>–</strong> Åtskilliga är de blodgivare som hjälpt mig att bli frisk. Jag minns<br />
att jag, tillsammans med min man Juha en gång försökte räkna ut<br />
hur många de var, då jag fick veta att det behövs i genomsnitt fyra<br />
blodgivare för en påse trombocyter.<br />
Från konvalescent till konstnär. Än var det emellertid inte<br />
slut på motgångarna: Under senhösten drabbades Salla av en sinustrombos<br />
i huvudet, det vill säga en ventrombos i hjärnan.<br />
<strong>–</strong> Jag kunde inte fatta att jag hade en sådan otur. Jag åkte till<br />
akuten på grund av en olidlig huvudvärk och strax därpå låg jag i en<br />
ambulans på väg till universitetssjukhuset i Kuopio. Trombocyterna<br />
som beställts för mig, kom i efterhand med taxi, beskriver Salla de<br />
snabba svängarna.<br />
Salla tappade emellertid inte humöret. Efter ett par veckors sjukhusvistelse<br />
började hon närmast undra om hon skulle hinna komma<br />
hem till julen.<br />
Hem kom hon och medicineringen mot anemin började så småningom<br />
också verka. Den sista blodtransfusionen genomfördes på<br />
nyårsaftonen. Medicineringen och sjukledigheten fortsätter emellertid<br />
allt medan maken tar hand om vardagssysslorna.<br />
Biverkningarna av den starka medicineringen fick Salla att på allvar<br />
börja intressera sig för den för henne så viktiga keramiken.<br />
<strong>–</strong> Jag sov när det passade och på efternatten vaknade jag, med<br />
huvudet fullt av idéer. Jag undrade hur jag skulle kunna få utlopp för<br />
mina ibland hopplösa tankar. Leran kom till min hjälp. Den hade jag<br />
format allt sedan barnsben, berättar Salla, som är utbildad keramikformgivare.<br />
Den formbara leran hjälpte henne att reda ut sådant som hon inte<br />
ens kunde prata om.<br />
<strong>–</strong> Under vårens lopp sammanställde jag min epikris i form av keramiska<br />
plattor. De unika, skrovliga muggarna innehåller en hel del<br />
hopplösa känslor. De keramiska vaserna, som inuti är antingen blodröda<br />
eller ljusa som trombocyter, symboliserar den hjälp jag fåt.<br />
Hemoglobinvärdet mäts hos alla blodgivare före<br />
blodgivningen. Man kan ge blod om hemoglobinvärdet<br />
ligger mellan 125<strong>–</strong>175 g/l hos kvinnor och 135<strong>–</strong>195<br />
g/l hos män.<br />
ABO 1/2013 19
Svårigheter kan ge styrka, säger<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>, som i krigets<br />
skugga lärt sig konsten att hjälpa.<br />
lisabeth <strong>Rehn</strong> har fortfarande kvar ett brev, som hon som<br />
nioåring fick från fronten. I brevet tackar en okänd soldat<br />
henne för yllesockorna och förvånar sig över gåvogivarens<br />
unga ålder. Men för den handlingskraftiga flickan var<br />
det lika enkelt och naturligt att skicka paketet med sockor som att<br />
överhuvudtaget vara flicklotta.<br />
<strong>–</strong> Min mor var lotta och jag bara väntade på att fylla åtta år, som<br />
var gränsen för att få delta i verksamheten, minns <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>,<br />
som var flicklotta under fortsättningskriget 1943<strong>–</strong>44.<br />
Under kriget satt <strong>Elisabeth</strong> ofta tillsammans med sin mor och<br />
grannskapets kvinnfolk kring den raspiga radion och lyssnade på nyheter<br />
från någonstans där borta och ibland tittade de på luftförsvarets<br />
strålkastarkäglor ovanför Helsingfors. Efter kriget tog familjen<br />
Carlberg emot människor som evakuerats från Porkala. Rädslan och<br />
sorgen trängde sig på från många, olika håll.<br />
Lyckligtvis, säger idag <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong>, som nu verkar som människorättsexpert.<br />
<strong>–</strong> Jag är tacksam för att jag var barn under kriget, för det har gett<br />
mig förmågan att kunna förstå människor som lever mitt i ett krig.<br />
Med viljans kraft. Att bry sig om och att acceptera olikheter<br />
<strong>–</strong> egenskaper som <strong>Elisabeth</strong> också haft nytta av i sitt arbete <strong>–</strong> lärde<br />
hon sig via sin far, Andreas Carlberg, som var den enda kommunal-<br />
20 ABO 1/2013<br />
Text: Terhi Kivikoski-Hannula | Foto: Jari Härkönen<br />
Från flicklotta<br />
till människorätts-<br />
kämpe<br />
läkaren i Mäntsälä, som då hade 10 000 invånare. Han engagerade<br />
sig djupt i vården av sina patienter och höll till exempel noggrant<br />
reda på vilka sjukdomar som förekom i de olika släkterna. Mamma<br />
Ruth Carlberg hade hand om hemmet och barnen; <strong>Elisabeth</strong>, samt<br />
Ulla och Gunnel.<br />
<strong>Elisabeth</strong> berättar att hon som lillasyster till två äldre systrar var<br />
en viljestark och målmedveten flicka.<br />
Envetenheten och den starka självkänslan har senare satts på<br />
många prov, då <strong>Elisabeth</strong> som kvinna har gjort politisk karriär i hemlandet<br />
och utfört människorättsarbete runtom i världen.<br />
<strong>–</strong> Här i hemlandet har jag som ”dum blondin från Grankulla” minsann<br />
fått kämpa, men ute i världen har det rentav kunnat vara en<br />
fördel att vara kvinna. De ”onda männen” har varit artiga, säger <strong>Elisabeth</strong><br />
och syftar på både de fördomar och krigsförbrytare som hon<br />
mött i sitt arbete.<br />
De internationella erfarenheterna vaskar allt tydligare fram sådant<br />
som är gott i hemlandet. <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong> säger sig skatta högt<br />
den offentliga, finländska hälsovården och vår blodtjänstverksamhet,<br />
som bygger på frivillighet och som tryggar tillgången på säkert<br />
blod för alla som behöver det.<br />
<strong>–</strong> Finland är i det avseendet en banbrytare. Jag har ofta uppmanat<br />
människor som jag träffat runtom i världen att komma till Finland för<br />
att ta reda på hur blodgivningen fungerar hos oss.
Min<br />
barndom<br />
har hjälpt<br />
mig att<br />
förstå<br />
människor<br />
som lever<br />
mitt i ett<br />
krig.<br />
Steg för steg. <strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong> utvecklades sakta, men säkert till<br />
en människorättskämpe.<br />
Som ung övervägde hon till och med läkarbanan, men eftersom<br />
hon ibland kände obehag bara av att som sin fars assistent se på då<br />
han utförde någon åtgärd, blev det till slut ekonomin som drog det<br />
längre strået.<br />
Under studierna vid Svenska Handelshögskolan blev <strong>Elisabeth</strong> intresserad<br />
av nationalekonomi och Afrika <strong>–</strong> och kom, utan att hon<br />
visste om det, att ta det första steget på banan som människorättskämpe.<br />
Det andra steget tog hon, enligt sin egen utsago, då hon under<br />
åren 1984<strong>–</strong>88 verkade som Finlands Röda Kors viceordförande.<br />
Redan under periodens första år reste hon runt i det hungersnödsdrabbade<br />
Etiopien för att kartlägga hur den finländska regeringens<br />
planerade bistånd skulle nås sitt mål.<br />
<strong>–</strong> De två veckorna öppnade mina ögon, och som skett i samband<br />
med många andra resor till världens krisområden, lämnade också<br />
den här resan ett speciellt minne, förklarar <strong>Elisabeth</strong>.<br />
När man befinner sig på de allra svåraste platserna, fäster man sig<br />
särskilt vid individuella öden, för dem kan man få grepp om.<br />
<strong>–</strong> När man står på kanten av en massgrav, gråter man nödvändigtvis<br />
inte, har <strong>Elisabeth</strong> märkt.<br />
Under sin resa i Etiopien besökte hon ett läger för människor på<br />
flykt undan hungersnöden. Till lägret hade hämtats ”de allra hopplösaste<br />
fallen”. Där såg hon en liten pojke med sin far. <strong>Elisabeth</strong> tog<br />
en liten leksaksbil, som hon hade i sin ficka och gav den till pojken.<br />
Pojken tittade först likgiltigt på bilen, ända tills han fattade att han<br />
skulle få den.<br />
<strong>–</strong> Ett leende spred sig över pojkens ansikte. Bilen var antagligen<br />
det barnets första och sista leksak. Då tänkte jag att om jag så bara<br />
kan göra en enda människa så här glad under en liten stund, är detta<br />
arbete värt att göra, berättar en tydligt rörd <strong>Elisabeth</strong>.<br />
<strong>Elisabeth</strong> <strong>Rehn</strong><br />
• född 1935 i Helsingfors<br />
• ordförande för Internationella Brottmåls-domstolens fond för<br />
offer för brott mot mänskligheten (ICC Trust Fund for Victims)<br />
2010<strong>–</strong>2012 och direktionsmedlem 2009.<br />
• har tidigare verkat bland annat som FN:s rapportör för mänskliga<br />
rättigheter och FN:s generalsekreterares specialsändebud i det<br />
tidigare Jugoslavien, riksdagsledamot, försvarsminister,<br />
jämställdhetsminister och parlamentsledamot vid Europaparlamentet.<br />
• har innehaft ledande positioner inom många organisationer,<br />
såsom Finlands Röda Kors, Finländska UNICEF och Finländska WWF.<br />
• var gift med numera bortgångne Ove <strong>Rehn</strong> med vilken hon har<br />
fyra barn och 13 barnbarn.<br />
ABO 1/2013 21
Veri interesting<br />
22 ABO 1/2013<br />
Notera blodgivningarna<br />
på HeiaHeia<br />
HeiaHeia är en motionsdagbok på webben. Tjänsten<br />
kan användas till att registrera också andra aktiviteter<br />
än motion. En sådan aktivitet är blodgivning.<br />
Om du redan använder HeiaHeia som motionsdagbok,<br />
kan du anteckna både planerade och genomförda<br />
blodgivningar i tjänsten. Om du inte vill registrera<br />
dig som användare, kan du ändå ansluta dig till<br />
HeiaHeias blodgivargrupp.<br />
Blodtjänstbyråerna finns nu också på Foursquare.<br />
Ge blod och registrera dig på blodtjänstbyrån<br />
via Foursquare, och dela den goda idén med<br />
andra på Facebook.<br />
ABO två gånger om året<br />
Blodgivarnas önskemål<br />
har beaktats; tidningen<br />
ABO kommer från och<br />
med detta år att ges ut<br />
två gånger om året. Nästa<br />
nummer utkommer efter<br />
sommaren. I samma veva<br />
blir tidningen också tvåspråkig.<br />
<strong>På</strong> det viset förvissar vi oss om att man kan<br />
läsa innehållet på vartdera språket, var man än befinner<br />
sig i landet. Ta gärna tidningarna med dig hem<br />
eller till arbetsplatsen eller den förening där du är<br />
aktiv, så att också andra får läsa dem.<br />
Benmärgsgivarregistret<br />
önskar att framför<br />
allt unga män ska ansluta<br />
sig, för ofta väljs<br />
män till donatorer av rent<br />
biologiska orsaker. Man<br />
kan nämligen ofta samla<br />
in mera stamceller från<br />
en man, varför transplantatet<br />
räcker till också för<br />
NyHETER FRåN BLOdTJäNST<br />
Ge blod redan ett halvt<br />
år efter förlossningen<br />
Benmärgsgivarregistret letar efter unga män<br />
Text:<br />
Päivi Hurttia<br />
Bilder:<br />
Blodtjänst<br />
Kriterierna för blodgivning ses regelbundet över. Senaste år förkortades<br />
bland annat den karenstid som följer på en förlossning: Nu kan man ge blod<br />
redan sex månader efter förlossningen.<br />
Amning hindrar dock<br />
blodgivning. Ett symtomfritt fästingbett<br />
utgör inte längre något<br />
hinder för blodgivning. Likaså<br />
har karenstiderna i anslutning till<br />
operationer och andra medicin<br />
ska åtgårder förkortats.<br />
en storvuxen patient.<br />
Varje år behövs över tusen nya medlemmar<br />
för att ersätta den som på grund av ålder<br />
eller sjukdom inte längre kan vara medlemmar.<br />
Man kan bli medlem om man är frisk<br />
och mellan 18 och 40 år.<br />
Stamcellstransplantaten behövs i vården<br />
av patienter med elakartade blodsjukdomar<br />
i sådana fall där de normala cancerbehandlingarna<br />
inte hjälper.<br />
Resor till vissa länder och områden<br />
kan i en del fall medföra<br />
tillfälliga hinder för att ge blod.<br />
De flesta känner redan till att en<br />
resa till ett malariaområde medför<br />
en karenstid på sex månader<br />
för blodgivning. Utbrott orsakade<br />
av West Nile viruset under sommaren<br />
och hösten kan medföra<br />
begränsningar för blodgivare<br />
också efter en resa i Europa.<br />
Det gäller således att kontrollera<br />
kriterierna innan man kommer<br />
för att ge blod. Ring blodgivarnas<br />
avgiftsfria infotelefon 0800<br />
0 5801 (vardagar kl. 8<strong>–</strong>17) eller<br />
skicka e-post till verenluovutus@<br />
veripalvelu.fi.<br />
Det är enkelt att ansluta sig; du kan göra<br />
det på webben, på adressen www.livetsceller.fi<br />
med hjälp av dina bankkoder. Du får<br />
mer information på blodtjänstbyråerna. Du<br />
kan också be om mer information per telefon<br />
på numret 029 300 1515 eller genom<br />
att skicka ett e-postmeddelande till lyr@<br />
veripalvelu.fi. Du kan också stöda registret<br />
genom att starta en egen värvningskampanj.<br />
Kontakta registret så får du fler tips om hur<br />
det går till.
Text: Tiia Soininen | Illustration: Jaska Poikonen<br />
Dubbel, trippel… eller rentav<br />
tiodubbel hjälp!<br />
i hör alla till en viss blodgrupp, men numera hör<br />
många också till en BlodGrupp <strong>–</strong> en grupp människor<br />
som besluter att tillsammans göra någonting<br />
gott, det vill säga ge blod. Vem som helst kan<br />
grunda en BlodGrupp; arbetskamrater, idrottskompisar, konstklubbsmedlemmar…<br />
rentav bara du själv och din kompis kan på<br />
två man hand bilda en BlodGrupp!<br />
<strong>–</strong> För gruppens storlek finns ingen övre eller undre gräns,<br />
förklarar Kaisu Maijala, koordinator för Blodtjänst samfundsmarknadsföring.<br />
<strong>–</strong> Gruppen behöver inte heller vara densamma vid varje blodgivning;<br />
någon kan ju ha influensa och någon annan kan vara på<br />
arbetsresa då gruppen besluter sig för att ge blod.<br />
BlodGruppen kan ge blod på vilken ort som helst där det finns<br />
en blodtjänstbyrå eller där den mobila blodtjänsten arrangerar<br />
en blodgivning. Kaisu Maijala har på sin arbetsplats på Blodtjänstcentret<br />
i Stenhagen i Helsingfors fått se hur uppsluppen<br />
stämningen kan vara när en grupp åker hem från Blodtjänst.<br />
<strong>–</strong> Stämningen är på topp! Många har en bindel runt armen<br />
och alla upplever att de gjort någonting mycket viktigt. Därtill<br />
har det varit roligt. Att ge blod medför ett obetydligt besvär,<br />
men för patienterna är det en betydande och oersättlig hjälp,<br />
som rentav kan rädda liv.<br />
Hur grunda en BlodGrupp?<br />
1. Anmäl gruppen på webbadressen<br />
www.blodtjanst.fi/grupper<br />
2. Kom överens om en första tidpunkt för<br />
blodgivning.<br />
3. Anmäl er ankomst till närmaste blodtjänstbyrå<br />
(kontaktuppgifter på sid. 24)<br />
4. <strong>På</strong> adressen www.kanjagdonera.fi kan<br />
man på förhand kontrollera sina förutsättningar<br />
att ge blod just denna gång.<br />
Man kan ställa frågor om blodgivning<br />
också via den avgiftsfria infotelefonen<br />
0800 0 5801.<br />
5. Ge blod och njut därefter av kaffet som<br />
Blodtjänst bjuder på.<br />
6. Planera in nästa blodgivning inom 3<strong>–</strong>6<br />
månader efter den senaste blodgivningen.<br />
<strong>På</strong> det sättet hjälper ni till att trygga<br />
en obruten kedja av hjälp till både små<br />
och stora patienter.<br />
Förbundet föregår med<br />
gott exempel Text och foto: Päivi Hurttia<br />
Blodtjänst och Sjukskötarförbundet<br />
inledde samarbete för att göra<br />
kampanj för blodgivning. Man som<br />
sjuksötare gör många blodtransfusioner<br />
på jobbet, glömmer man<br />
ändå ofta själv bort att donera blod.<br />
Förbundet grundade en BlodGrupp<br />
för kansliets personal.<br />
Av kansliets 26 anställda kom nio<br />
till den första gemensamma blodgivningen<br />
i Stenhagen i Helsingfors.<br />
Bland dem fanns tre som gav blod för första gången.<br />
Först i tur att lägga sig på blodgivningsbritsen stod ekonomiassistenten<br />
Mia Purho. Eftersom det var första gången för henne,<br />
kände hon sig litet nervös inför sticket, men viljan att hjälpa vann<br />
över rädslan. Hon medger att den enda tröskeln som måste övervinnas,<br />
vara att komma med och i grupp går det lättare.<br />
Mallu Salkonen, som arbetar på marknadsföringsavdelningen<br />
på Fioca, förbundets skolnings- och förlagsbolag, understryker att<br />
den gemensamma blodgivningen är ett utmärkt sätt att vara tillsammans.<br />
När alla har gett blod, hörs ett glatt sorl vid kaffebordet.<br />
ABO 1/2013 23
Netissä<br />
Veripalvelu tarjoaa monia näppäriä<br />
palveluita netissä osoitteessa www.<br />
veripalvelu.fi. Voit varata ajan verenluovutukseen,<br />
jolloin tärkeä pää-<br />
Veripalvelu lähelläsi<br />
Veripalvelutoimistot 17 eri paikkakunnalla palvelevat<br />
luovuttajia arkipäivisin. Palveluajat löydät nettisivuiltamme,<br />
ja netissä voit myös varata ajan verenluovutukseen.<br />
Kokkola Isokatu 2, p. 029 300 1230<br />
Vaasa Kauppapuistikko 20, p. 029 300 1290<br />
Seinäjoki Kauppakatu 26, p. 029 300 1190<br />
Tampere Rautatienkatu 21 B, p. 029 300 1130<br />
Pori Itäpuisto 11 B, p. 029 300 1270<br />
Hämeenlinna Palokunnankatu 10, p. 029 300 1200<br />
Turku Yliopistonkatu 16 C, p. 029 300 1140<br />
Helsinki Sanomatalo, Töölönlahdenkatu 2, p. 029 300 1030,<br />
Kivihaka, Kivihaantie 7, p. 029 300 1819<br />
Kerro tarinasi<br />
töksesi ei pääse unohtumaan. Voit<br />
myös etsiä lähimmän luovutuspisteen<br />
osoitteesi avulla, tehdä Sovinko luovuttajaksi<br />
-testin ja ilmoittaa oman<br />
luovutusporukkasi VeriRyhmäksi. Veripalvelun<br />
Facebookista kannattaa tykätä,<br />
sillä siellä kiitetään ja kannuste-<br />
Verenluovutustilaisuudet<br />
Veripalvelutoimistojen lisäksi voit luovuttaa verta verenluovutustilaisuuksissa ympäri Suomen.<br />
Etsi lähin luovutuspaikka osoitteessa www.veripalvelu.fi.<br />
Etsimme jatkuvasti henkilöitä, jotka haluavat jakaa kokemuksensa ja kertoa<br />
tarinansa Veripalvelun julkaisussa ja nettisivuilla. Kerro meille, jos olet<br />
saanut verta ja haluat kiittää verenluovuttajia saamastasi lahjasta, tai jos<br />
haluat kertoa, miten sinusta tuli verenluovuttaja ja mitä se sinulle merkitsee,<br />
tai jos teitä on porukka, joka haluaa kertoa, miksi juuri yhdessä on<br />
kiva käydä luovuttamassa. Lähetä lyhyt viesti osoitteeseen info@veripalvelu.fi,<br />
ja me otamme yhteyttä varsinaisen haastattelun tekemiseksi.<br />
Toisten tarinoita voit lukea netistä, www.veripalvelu.fi.<br />
taan koko ajan. Voit hehkuttaa omia<br />
verenluovutuskertojasi Facebookin<br />
lisäksi HeiaHeiassa, tai kirjautua<br />
veripalvelutoimistoon Foursquaressa.<br />
Liity myös Luuytimenluovuttajarekisteriin.<br />
Sekin käy helposti netissä,<br />
osoitteessa www.soluistaelamaa.fi.<br />
Rovaniemi Sampokeskus,<br />
Rovakatu 28, p. 029 300 1280<br />
Espoo Kauppakeskus Iso Omena,<br />
Piispansilta 9, p. 029 300 1040<br />
Oulu Isokatu 32 C, p. 029 300 1110<br />
Jyväskylä Kalevankatu 8,<br />
p. 029 300 1220<br />
Kuopio Sektori, Puijonkatu 23,<br />
p. 029 300 1170<br />
Joensuu Siltakatu 12 A,<br />
p. 029 300 1210<br />
Mikkeli Porrassalmenkatu 23,<br />
p. 029 300 1260<br />
Lahti Erkonkatu 11, p. 029 300 1240<br />
Lappeenranta Kirkkokatu 8,<br />
p. 029 300 1250<br />
Röda Korset Blodtjänst
Change language