ilmaista matkalukemista: koralliriutan ekologiaa - Raya Divers

Kuva 22. Pippuripallokala
(Arothron nigropunctatus),
© William Tan.
Kuva 23. Täplälosserokala
(Ostracion cubicus),
© Jaakko aalto.
siili- ja pallokalat (porcupinefish, pufferfish) kykenevät
vaaran uhatessa pullistamaan vartalonsa pallomaiseksi
nielemällä vettä. Siilikaloilla on lisäksi pinnallaan
pelottavan näköisiä piikkejä, jotka edelleen hankaloittavat
niiden nielemistä.
Pitkulaiset mureenat näyttävät käärmeiltä, mutta ovat
itse asiassa kaloja, joilla on yksi pitkä selkäevä, terävät
hampaat ja erittäin tarkka haju-, mutta huono näköaisti.
Suurimmat yksilöt voivat kasvaa yli kaksimetrisiksi.
Mureenoilla on hurjan, myös sukeltajien kimppuun
käyvän, pedon maine. Todellisuudessa ne ovat ujoja
koloissa piileskelijöitä, jotka eivät paljastele hurjia
hampaitaan pelotellakseen vaan lepäilevät suu auki
pumpatakseen vettä (ja siis happea) kidustensa läpi.
Mureenat, kuten muutkin kalat, toki puolustavat reviiriään
ja todennäköisesti purevat mikäli sukeltaja työntää
kätensä niiden kotikoloon.
Kuva 24. Jättimureena puhdistusasemalla, © ralf Åström.
22
Kuva 25. raitalepakkokalaparvi
(Platax teira),
© William Tan.
Kuva 26. Barrakudaparvi,
© William Tan.
Muita usein nähtäviä riuttakaloja ovat mm. lituskaiset
lepakkokalat (batfish) ja viilakalat (filefish), pitkulaiset,
väriä vaihtavat trumpettikalat (trumpetfish) ja torpedomaiset
barrakudat (barracuda). Harvemmin kohdattaviin
riuttojen erikoisuuksiin kuuluvat mm. merikokit
(engl. dragonets) ja niistä kuuluisin, eli mandariinikala,
joka uskomattoman upean värityksensä ja ulkomuotonsa
anisoista onkin ansainnut maineen ns. ”pakko-nähdälajina”.
Kuva 27. Mandariinikala (Synchiropus splendidus),
© William Tan.