14 www.oulunseudunsahko.fi
AURINKO PAISTAA VIHDOINKIN AC Oulun taival tämän kauden Ykkösesssä käynnistyi ehkä odotettua paremmin. Vieraissa hankitut neljä pistettä kahdesta ensimmäisestä pelistä olivat enemmän kuin moneen vuoteen ja enemmän kuin suurin osa kannattajistakaan odotti. Sen jälkeen pelasimme kaksi tasapeliä Raatissa kovia HIFK:ta ja KTP:ta vastaan. Vielä oltiin kärjen tahdissa, mutta vierastappiot sen jälkeen pudottivat AC Oulun kauas kärjestä. Tämän jälkeen on edetty tahtia voitto, tasapeli, tappio, kunnes heinäkuun alku muutti saldon positiiviseksi ja joukkue on kerännyt neljästä viimeisestä pelistä kolme voittoa ja tasapelin. ”Numeropeli”-kirjassa kerrotaan tutkimustuloksista, joissa verrataan valmentajan vaihdosta ja jatkamista samalla valmentajalla huonoista tuloksista huolimatta. Tulosten mukaan valmentajan vaihtamisesta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Joskus valmentajan vaihtaminen on tarpeen; kun hän on menettänyt pelaajiensa luottamuksen tai ajautunut vakaviin ristiriitoihin seurassa tai joukkue on kadottanut itseluottamuksensa ja pisteitä ei yrityksestä huolimatta tule. Yleensä joukkueiden menestys etenee sykleittäin eli hyviä kausia seuraa huonompia jaksoja. Kuinka pitkiä nämä kaudet ovat, ratkaisee sarjasijoituksen. Eli valmentajan vaihdos voi tuottaa aluksi hyviä tuloksia, mutta ”Numeropeli” - kirjan kirjoittajien mielestä kyse on yleensä vain normaalista vaihtelusta. AC Oulu jatkoi samalla joukkueella ja sai aikaan hyviä tuloksia ja pienellä tuurilla tulokset olisivat olleet vieläkin parempia. Joukkueen koko, vain 2 + 16 pelaajaa, on aiheuttanut kysymyksiä. Harkittu riski on kestänyt juuri ja juuri. Joka otteluun olemme saaneet riittävästi pelaajia, vaikka esimerkiksi Aapo Heikkilän sairastelu on vähentänyt kenttäpelaajien määrän viiteentoista. Lisäksi uudet vahvistukset ovat kärsineet poikkeuksellisen paljon epäonnesta loukkaantumisten muodossa. Näin olemme joutuneet muuttamaan kokoonpanoa ottelusta toiseen ja varsinkin keskisektori on elänyt liian paljon. Lisäksi nuoret pelaajamme ovat joutuneet kantamaan ajoittain liiankin paljon vastuuta. Pikku hiljaa olemme saaneet palapelimme kasaan ja se on näkynyt tuloksissa. Joukkuehenki ja peli-ilme ovat kuitenkin olleet riittävän hyviä ja antaneet meille mahdollisuuksia voittaa useamminkin. Jos meillä olisi ollut mahdollisuus kasata joukkue valmiiksi jo alkuvuodesta, olen varma, että pelimme olisi loksahtanut aikaisemmin kuntoon. Nyt olemme menneet realismi edellä ja kohdanneet vielä liikaa loukkaantumisia. Tällä hetkellä peli kulkee ja voittoja tulee, mutta jokainen niistä on ollut todella kovan työn takana. Aikaisemmin olemme voittaneen pelejä hyvän hyökkäämisen ansiosta, mutta nyt voitamme pelejä tiiviin, koko joukkueen puolustamisen ansiosta. Olemme muuttaneet kenttäryhmitystämme hieman, minkä ansiosta olemme paremmin tasapainossa molempiin suuntiin. Näin olemme pallon riiston jälkeen paremmin organisoituneita vastahyökkäystä varten ja vastaavasti pallon menetyksen jälkeen lähempänä toisiamme pallon riistoa varten. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on vaatinut paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja pelaajien oppimista tuntemaan toistensa vahvuudet ja tavat reagoida eri tilanteisiin. Vaikka loukkaantumiset ovat edelleenkin vaivanneet meitä, olemme kuitenkin saaneet permanentin kuntoon. Maalilla meillä on sarjan paras veskari, David Monsalve. Toppariparina Dominic Oppong ja Janne Hietanen pelaavat tällä hetkellä erinomaisesti yhteen molempiin suuntiin. Keskikentän pohjalla Tuure Siira on oppinut pelaamaan vahvuuksillaan ja niitä riittää. Ylempänä viimeistä kauttaan pelaava Mika Nurmela näyttää jokaisessa harjoituksessa ja pelissä ammattimaisuutta. ”Nure” on mielestäni nostanut tasoaan vielä entisestäänkin. Dritan Stafsula ja Anselmi Nurmela ovat löytäneet paikkansa puolustuksen ja hyökkäyksen linkkinä. Terveitä hyökkääjiä on ollut ajoittain vain yksi käytössä. Parhaimmillaan hyökkääjämme ovat vaarallisia, mutta vaihtuvuutta on ollut vielä liikaa. Titi Essomba väläytteli alkukaudesta, mutta vastustaja on oppinut ottamaan hänet useammalla pelaajalla. Lisäksi poissaolot ovat haitanneet Titin ja muun joukkueen yhteispeliä. Voittojemme ”nimenä” on nyt välkkynyt Morten Gerster Peipinen; pelaaja, johon suuri yleisö asetti odotuksia ja paineita heti kauden alusta lähtien. Nuori, vielä kokematon tanskan-suomalainen löysi paineet pian harteiltaan. Vasta nyt hän on saanut palkintonsa maalien muodossa ja armoton yritys joukkueen eteen on palkittu. AC Oulu on uskonut koko ajan omaan tekemiseensä ja kärsivällisyys, kova harjoittelu ja yhteinen tekemisen meininki ovat poistaneet osan pilvistä taivaalta ja kun pienen omatoimisen harjoittelun jälkeen ottelumme jatkuvat torstaina 7.8. Raatissa FC Jazzia vastaan, on jälleen mahdollisuus näyttää osaamistamme. Tsemppiä kaikille ja uskoa omaan tekemiseen. Oikoteitä onneen ei ole!. Rauno Ojanen Päävalmentaja, AC Oulu 15