Bachin urkuteokset 1 (23.11.2008).pdf - Pirkkalan seurakunta

Kaikilla muusikoilla on unelmia. Ensin halutaan oppia soittamaan joku tietty kappale,
ja sen takia harjoitellaan kuukausi‐ ja vuositolkulla aurinkolaulua ja intiaanitanssia.
Sitten halutaan jakaa yleisön kanssa rakkautta samaan musiikkiin. Tämän jälkeen
seuraa yleensä väsymys; omaan epätäydellisyyteen, ajan rajallisuuteen, ja siihen
ettei kuitenkaan ehdi tehdä kaikkea, ja siihen, että joku kuitenkin tekee sen
paremmin. Tai ainakin kaikki musiikki on joskus levytetty paremmin.
Bachin teoskokonaisuuksista olen aikaisemmin esittänyt ”Das Wohltemperiertes
klavier II” cembalolla ja ”Die kunst der Fuge”n sekä isot Preludit ja Fuugat uruilla.
Miksi Koska haluan päästä osalliseksi täydellisyydestä. Koska lähes kaikki muu kuin
Bach on turhaa. Koska missään muussa harmoninen järjestys ja suoraan järjen ohi
käyvä tunne ei ole niin täydellisessä sopusoinnussa. Minulle se on ikkuna
ikuisuuteen, Soli Deo Gloria.
Urkumusiikki on tarkoitettu kirkkoakustiikkaan ja kirkkotilaan. 45‐vuotiaana tajuaa
elämän rajallisuuden. Kaikista muista unelmista voin luopua, mutta haluan omaksua
ja jakaa mahdollisimman monen kanssa Bachin nerokkaan urkutuotannon, jos Luoja
suo.
Eräässä Aku Ankassa Aku laulaa Tilulii‐ tilulilulaalaa. Suurelle osalle lukijoista on
selvää, että Aku tapailee maailman tunnetuinta urkuteosta; Bachin d‐molli Toccataa
ja Fuugaa. Minulle on aivan sama onko tämä toccata Bachin oma teos vai sovitus
jonkun muun säveltäjän kappaleesta. Haluan aloittaa konserttisarjani juuri sillä
teoksella, joka on monen mielestä synonyymi urkumusiikille, ja jota minä itse
kuuntelin pienenä isäni ensimmäiseltä levyltä, puhki soitetulta venäläiseltä
savikiekolta.
G‐mollifuugaa lukuun ottamatta muutkin ensimmäisen konsertin kappaleista ovat
sovituksia. Schübler‐koraalit ovat Bachin sovituksia omien kantaattiensa osista ja
viimeisenä kuultava a‐mollikonsertto on Bachin riemastuttava sovitus Vivaldin
konsertosta kahdelle viululle ja orkesterille.
En aio soittaa Bachin urkutuotantoa missään tietyssä järjestyksessä; ensin kaikki
konsertot, sitten kaikki sonaatit jne., vaan valitsen kuhunkin kirkkovuoden
ajankohtaan sopivia kappaleita. Niin luulen Bachinkin tehneen.
21.11.2008 Liisa Aaltola