Mansikkamaan vartijat - Maahanmuuttovirasto
Mansikkamaan vartijat - Maahanmuuttovirasto
Mansikkamaan vartijat - Maahanmuuttovirasto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
mukaan. Suomen suurlähetystö Nigeriassa havaitsi Suomeen opiskelemaan pyrkineillä<br />
viisuminhakijoilla muun muassa Jyväskylän yliopiston todistuksia, joista<br />
puuttuivat ä-pilkut. 543 Toisaalta kesällä 1974 havaittiin Neuvostoliitossa opiskelevien<br />
ulkomaalaisten hakevan lomamatkoillaan Suomessa työlupaa jäädäkseen<br />
Suomeen töihin. 544 Jyrkkä erottelu opiskelun ja työnteon välillä kävi sitä hankalammaksi<br />
mitä pitkäaikaisemmasta opiskelusta oli kyse, sillä opintoja piti voida<br />
rahoittaa ja joissakin oppilaitoksissa työharjoittelua pidetään suotavana.<br />
Ulkomaalaisten osuus yliopistojen jatkokoulutuksessa on nykyisin lähes 7 %.<br />
Vuonna 2004 ulkomaalaisista yliopisto-opiskelijoista suurimman ryhmän muodostivat<br />
663 kiinalaista, joita kiinnosti eniten sähkö- ja tietotekniikka. 545<br />
Työnteko vaatii lupaa<br />
Itsenäisyyden alussa oli vielä selvää, että oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen tuli<br />
elättää itsensä ja perheensä miten parhaiten kykeni. Ulkomaalaisen elinkeinonvapautta<br />
rajoittivat vain yleiset lait, joilla jokin ammatti oli ulkomaalaisilta kielletty<br />
tai luvanvarainen. Britannian ja Ruotsin malleja seuraten Suomi sääti 23.11.1926<br />
erityiset työluvat, joista vapautettiin vain pakolaiset. 546 Puoli vuosisataa myöhemmin<br />
jokaiseen työlupahakemukseen pyydettiin lausunto työministeriöltä, lukuun<br />
ottamatta seuraavia ryhmiä, joiden työluvista Ulkomaalaistoimisto sai päättää<br />
omin päin: viralliset harjoittelijat, entiset suomalaiset lapsineen ja Suomen<br />
kansalaisten aviopuolisot, yli kolme vuotta Suomessa työskennelleet, esiintyvät<br />
taiteilijat viihdemuusikoita lukuun ottamatta (Suomen Muusikkojen Liitto oli<br />
vuosikymmenien ajan aktiivisin työlupia vastustava ammattijärjestö), kotiapulaiset,<br />
erikoisasiantuntijat, työntekijäliittojen tai työnvälitystoimistojen puoltamat<br />
työnhakijat, pääkaupunkiseudun ravintolatyöntekijät ”ellei ravintolavälityksen<br />
johtaja Auer ilmoita toisin” sekä jatkolupaa anovat yksityiset kieltenopettajat. 547<br />
Vuonna 1973 Työvoimaministeriön työnvälitystoimiston työlupajaosto vaati<br />
lausuntoa myös 3–5 vuotta Suomessa oleskelleista ravintolatyöntekijöistä, mutta<br />
vapautti lausuntopakosta viihdemuusikot, radio- ja TV-esiintyjät, kulttuurivaihtoon<br />
osallistuvat, päiväraha-asentajat sekä ”ulkomaalaiset, jotka anovat enintään<br />
yhden kuukauden työlupaa ansaitakseen matkarahat kotimaahansa”. 548<br />
Työlupien määrä oli pienimmillään maaliskuussa 1963, jolloin 1251 ulkomaalaisella<br />
oli voimassa erikseen myönnetty työlupa, 2061 oli saanut työluvan<br />
543 Lagosin-suurlähetystö (2.9.1977) ja Ulkomaalaistoimisto Ulkoasiainministeriölle (19.9.1977),<br />
<strong>Maahanmuuttovirasto</strong>n arkisto.<br />
544 Moskovan-suurlähetystö (12.5.1975), <strong>Maahanmuuttovirasto</strong>n arkisto.<br />
545 http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_06_06_ulkom_opiskelijat.html<br />
546 Leitzinger: Ulkomaalaispolitiikka…, s. 391-393.<br />
547 ”Työlupien käsittelystä” (21.1.1972), <strong>Maahanmuuttovirasto</strong>n arkisto.<br />
548 ”Ulkomaalaisille myönnettävien työlupien käsittely” (2.5.1973), <strong>Maahanmuuttovirasto</strong>n arkisto.<br />
rajoituksetta ja 127 palkatonta asentajaa jätettiin laskuista. Työlupahakemuksista<br />
hylättiin Ulkomaalaistoimistossa vain yksi 30:stä ja edustustoissa yksi 12:sta, mikä<br />
kyseenalaistaa myytin suljetusta Suomesta. Toisaalta 1960-luvun lopun kehitys<br />
oli nurinkurinen – vaikka ulkomaalaisten määrä maassa väheni vielä muutaman<br />
vuoden ajan, työlupien määrä kääntyi kasvuun jostain syystä. Yhä useammat ammattijärjestöt<br />
vaativat itselleen oikeutta antaa lausuntoja ja työlupajaosto hamusi<br />
itselleen koko työlupien myöntämisen. Kumpikaan kehitysnäkymä ei ilahduttanut<br />
ulkomaalaisia orkestereita välittävää yhtiötä, joka valitti oikeuskanslerille maaliskuussa<br />
1973 ”muusikkojen ammatillisten järjestöjen harjoittamasta terrorista<br />
työlupa-asioiden käsittelyssä”. 549<br />
Työlupien sääntelyä arvosteltiin erityisesti vuoden 1972 alusta syksyyn 1974<br />
kestäneen työvoimapulan aikana, jolloin työvoiman kysyntä ylitti tarjonnan etenkin<br />
rakennusalalla. 550<br />
Tapani Tuomiharju toimi Valtioneuvoston vuonna 1970 asettamassa Siirtolais-,<br />
myöhemmin Siirtolaisuusasiain neuvottelukunnassa vuosien mittaan eri tehtävissä.<br />
Neuvottelukunta käsitteli aluksi pääasiassa Ruotsiin muuttoon liittyviä<br />
kysymyksiä. Huomion kohteina olivat myös ulkosuomalaisia yleensä koskevat<br />
asiat sekä heidän paluumuuttonsa, mutta toimeksiantoa laajennettiin 1980-luvun<br />
puolivälissä maahanmuuttoon. Tuomiharjun päätehtävänä oli työperäisen maahanmuuton<br />
organisointi työhallinnossa. Hänen aloittaessaan työministeriössä<br />
vuonna 1973 oli vielä käytäntönä, että siellä käsiteltiin kaikki työlupahakemukset.<br />
Kun ulkomaalainen oli aikeissa tulla Suomeen töihin ja hänellä oli työnantajan hyväksyntä,<br />
hän meni ensimmäiseksi edustustoon jättämään oleskelulupahakemuksensa.<br />
Hakemusta tutkittiin edustustossa ja sen jälkeen Ulkomaalaistoimistossa.<br />
Jos molemmat elimet päättivät puoltaa oleskeluluvan myöntämistä, kysyttiin viimeisenä<br />
työministeriöltä hyväksyntää työlupa-anomukselle. Jos työviranomainen<br />
päätti olla puoltamatta työlupaa, oli koko siihenastinen oleskelulupaprosessi ollut<br />
aivan turhaa työtä.<br />
Lausunnonantomenettely tapahtui kolmikantapohjalla siten, että työministeriön<br />
asettaman työvälitysasiain neuvottelukunnan työlupajaosto antoi lausunnot<br />
työlupahakemuksista. Jaoston puheenjohtaja oli ministeriöstä ja jäsenet silloisista<br />
keskeisistä etujärjestöistä, työnantajapuolelta STK ja LTK, työntekijäpuolelta<br />
SAK ja TVK. Työlupajaosto kokoontui kerran tai kahdesti kuukaudessa.<br />
Pääperiaatteena oli, että jos kysymyksessä oli ala, jolla suomalaista työvoimaa oli<br />
saatavilla, työlupahakemuksia ei puollettu. Erityisesti jaostoa työllistivät ravinto-<br />
549 Ohjelma-Apu Oy:n kirje Eila Kännölle (23.3.1973), <strong>Maahanmuuttovirasto</strong>n arkisto; Leitzinger:<br />
Ulkomaalaispolitiikka…, s. 405-408.<br />
550 Rinne, s. 13-14; Leitzinger: Ulkomaalaispolitiikka…, s. 408-410.<br />
MANSIKKAMAAN VARTIJAT 127
Change language