Frisbari 1/1994 - Ultimate.fi

... ELI VINTERTROPHE 1994kunsa hymyssä suin finaaliin. Vainkerran aikaisemmin turnauksen historiassaon suomalainen naisjoukkueyltänyt finaalipaikkaan (1990).Mutta toisaalla EUC kävi omaa taisteluaan.Kateeksi kävi kyllä viherpaitoja, kun heitä vastaan asettuihallitseva Euroopan mestari ulkokentiltä-hollantilainenRed Lights. Lieköhollantilaisilla jotakin ruotsalaisiavastaan mutta hollannittaret kohtelivatja kannustivat Suomen tyttöjäniin Hollanissa kuin nyt Göteborgissakinmieleenpainuvalla tavalla. RedLightsilla oli selvästi vaikeuksia pelatasisäpeliä näin nopealla tempollaja niinpä Stenut (SFC) pudotti vieraansatylysti pois semifinaalitaistosta.Erinomaisella heittotaidollaanja monen vanhankonkarin kokemuksellaRed Lights sitten korvasi hitaammanpelityylinsä ja voitti ottelunsanumeroin11- 7.EUC:nluovuttiehkä liian helposti päänahkansa;omalla vahvalla pelillään suomettaretolisivat taatusti antaneet kunnon purtavaavastustajalleen.Turnauksen viimeinen vastustajaEUC:llaolijo toistamiseen harrmaapaitainenWexiö ja porkkanana sijat7 -8. Ottelu oli aluksi tahmea, vaikkavastustaja oli selvästi EUC:ta huonompi.Kunnialla eucot kuitenkinkäänsivät ottelun hyväkseen ja saavuttivat turnauksessa rankkauksenmukaisesti 7. sijan.EUC:n pelissä näkyi kautta turnauksenettei kokemusta kovista turnauksistajoukkueena juuri ole (unohtaaei toki sovi joukkueen vahvaa panostamaajoukkueessa ulkokaudella 1993).Joukkue ei päässyt näyttämääntodellisia kynsiään ruotsittarille, vaansortui hätäisiin ratkaisuihin ja luovuttikiekon pois liian helposti.Jos EUC olisi pistänyt vastustajansayhtä koville kuin meidät, sijoitus olisivarmasti ollut parempi. Mutta erinomainensuoritus ensikertalaisiltamaailman suurimmasta sisäturnauksesta,ja kokemushan kasvaa vainkokemusten myötä. Oma osansa olivarmasti myös sillä, että valmentajaTommi Lehdon oma peliaikataulumeni pahasti ristiin tyttöjen otteluidenkanssa. Pelaajat jäivät vaille jämäkkääohjausta, josta vamasti olisiollut hyötyä monessa kovassatilantessa.Finaali!Finaaliottelut pelattiin Liseberginhallissa,jossa lattia oli synkän tummamutta kadehdittavan pitävä. Finaalivastustajanameillä oli Stenujen vahvajoukkue(ranking 3.),jokaoli semifinaalissaraivannut tieltään CUSC:in maineikkaan joukkueen. Pitkätauko oli ehtinyt vetää olon heikoksija perhosparven vatsaan. Alkulämmittelyssäkiekot tippuivat maahanpahaenteisen monta kertaa ja hermostuneisuusnäkyi kaikkien otteissa.Joukkueemme lähti otteluun taas kerranaltavastaajan asemasta vastustajanmentyä jopa neljän pisteen johtoon.Taisteluhenki syttyi ajoittainja kentällä mentiin kovaa. Finaali oliharmittavan katkonainen ja epäselvyyksiäsyntyi puolin ja toisin. Ongelmiailmeni varsinkin pysäytyslaskennassa,ruotsalaisilla kun sekuntitkuluvat paljon nopeammin kuintäällä koto-Suomessa. Puoliaikaa eipidetty ja Tico sai vielä pelirytmistäkiinni - mutta liian myöhään. AikaloppuikeskenjaSFC saavuttiansaitsemansavoiton. Ticon leirissä ei siltiyrmeitä naamoja juuri näkynyt; monelleriitti saavutettu hopea. Muttahenkilökohtaisesti uskon, että rahkeetolisivat riittäneet finaalin voittoon,jos tahtoa olisi ollut tarpeeksi.Summa summarumAllekirjoittaneelle turnaus oli jälleenkokemus muiden joukossa. Järjestelytontuivat ja bailut oli sikakalliit,mutta tärkeintä oli päästä pelaamaankovia matseja Euroopan kovimpiajengejä vastaan ja nähdä ,missä Suomennaisten taso kulkee. Erityiseniloinen olin siitä, ettäEUC uskaltautuimyös matkaan kokeilemaansiipiensä kantavuutta. Lohduttavaaoli huomata, että kummankaan joukkueenosalta matka Euroopan huipulleei ole pitkä.Se, mitä Suomessa nyt tarvitaan, onenemmän salivuoroja isommissa saleissaja enemmän turnauksia ja otteluita,jottei mikään joukkue tyytyisinykyiseen tasoonsa, vaan pyrkisikohti kovatasoisempaa liitokiekkoi -lua.Haluaisin vielä omalta osaltani kiittääkoko joukkuetta turnauksesta ja erityisestivalmentajaamme Pirjo Rajalaa.Lämpimän kiitoksen hyvästäpelistä minulta saavat vielä ikuisestienerginen-rakentajaLaura Kahlos jauskomaton-tiukanpaikan-pelastajahuippukärki-PaulaJussila.Heittelemisiin!FRISBARI 7