VUOSIKIRJA

.. . kehittää julkista liikuntahallintoasekä järjestömuotoistaliikuntatoimintaaLiikuntalaki astui voimaan 1. 1. 1980. Vuoden vaihteessaannettiin myös asetus liikuntalain täytäntöönpanosta,liikunta-asetus. Monen vuoden odotus, jona aikanaliikuntalain merkitys koko liikuntakulttuurin kehityksellekävi selväksi, päättyi varsin rivakkaan eduskuntakäsittelyynsyksyllä 1979.Pitkä odotus olkoon selityksenä niille kiivaillekin puheenvuoroille,joita hallituksen esityksestä liikuntalaiksikäytettiin sekä liikuntajärjestöjen taholta että eduskunnassa.Se oli toisaalta myös osoitus liikuntaväen aktiivisuudestaja huolesta heitä itseään koskevan hyvinmerkittävän ratkaisun edessä.Tänä päivänä toivon vastaavanlaista, rakentavaa aktiivisuuttalain soveltamisen suhteen. Tosin mielenkiintotulisi kohdistaa enemmänkin liikunnan ja urheilun yleiseenasemaan niin kuntien kuin valtionkin päätöksenteossa.Kokonaiskehityksen kannalta ei ehkä ole tarkoituksenmukaistakiinnittää huomiota esim. järjestökohtaisiinmääräraharatkaisuihin, vaan siihen minkälaisenosuuden liikunta ja urheilu saa yleensä julkisesta tuesta.Uskon, että yhteiskunnan panosta voidaan lisätä nykyisestähuomattavastikin. Onhan edustamamme va ­paa-ajantoiminta yleisesti tunnustettu erääksi terveimmistäelämänmuodoista. Sen mielletään edistävän ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Liikunnan parissamyös nuoret voivat toteuttaa itseään sekä kasvaa elämänsäerään kriittisimmän vaiheen terveessä ja sosiaalisessailmapiirissä.Lähtökohta emo julkisen tuen kehitykselle on mielestänihyvä. Liikuntalain perusteluissa todetaan, että lain tarkoituksenaon kehittää sekä julkista liikuntahallintoaettä järjestömuotoista liikuntatoimintaa.Näiden molempien tahojen tasapainoinen tarkasteluon perusteltua. Tukeudutaanhan laissa vallitsevaantyönjakoon. Julkisen sektorin, valtion ja kuntien tehtävänäon ensi sijaisesti edellytysten luominen liikuntatoiminnalle,toiminnan järjestämisen ollessa pääasiassaliikuntajärjestöjen tehtävänä.Liikuntalakiin sisältyy paljon säädöksiä, jotka merkitsevätnykykäytännön jatkumista. Mielestäni olennaisinmuutos on kuntien pääsy valtionosuuden piiriin eräidenliikuntatoimen kustannustensa osalta.Liikuntalain kahdeksas pykälä (§ 8) määrittelee valtionosuudenkohteiksi:- kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden paIkkauskustannukset(1 . 1. 1981 alkaen),- seuratoiminnan tukemisesta aiheutuvat kustannukset(1 . 1. 1980 alkaen),kunnan liikuntatoimen yleisestä toiminnallisesta ke ­hittämisestä aiheutuvat kustannukset (1. 1. 1981alkaen) sekä- kunnan liikuntalautakunnan toiminnasta aiheutuvatkuljetuskustannukset (1. 1. 1981 alkaen).Opetusministeriö antaa kunnille päätöksellään valtionosuuskelpoisistamenoista lähempiä määräyksiä ja ohjeitå.Niiden sisältöön en tässä yhteydessä puutu.Liikuntalain tarkoituksen toteutuminen edellyttää mielestänisitä, että kunnissa suhtaudutaan myönteisesti jaaktiivisesti liikuntatoiminnan ja sen edellytysten kehittämiseen.Kunnan liikuntahallinnon kehittäminen saa lain perusteellavarsin merkittävän ruiskeen. Viranhaltijoidenpalkkauskustannusten sekä liikuntatoimen yleisestätoiminnallisesta kehittämisestä aiheutuvien kustannustenvaltionosuudet turvaavat tämän vähintäänkinkohtuullisesti.Vastaavasti lain seurauksena tulisi näkyä myösjärjestömuotoisenliikuntatoiminnan kehittämistoimenpiteitä.Kunnissa tämä merkitsisi mm. seuratoiminnan yleensäosoitettavan tuen kasvamista, seuratuen kohdistamistaentistä enemmän toimintaan esim. harjoitus-, koulutus-ja muina vastaavanlaisina kohdeavustuksina jne.Pidän huolestuttavana sellaisia kannanottoja, että liikuntalainmukaiset valtionosuudet olisivat ensi sijaisestikuntien yleisen rahoituspaineen keventäjiä. Tällaisetkäsitykset ovat hyvin kaukana niistä, osin idealistisistakin,tavoitteista, joita esimerkiksi liikuntalakikomiteassaliikuntatoiminnan kehittämisestä puhuttaessa esitettiin.Liikunnan ja urheilun merkitys tulisi kuntien talousarviokeskustelussanähdä laaja-alaisena. Tukea näkemyksilletulee hakea myös terveydenhoitoalan asiantuntijoilta,kasvattajilta, sekä sosiaalialan ongelmiin perehtyneiltä.Yksimielisesti yhdessä urheiluväen kanssaliikunnan merkitys saa varmasti hyvin positiivisen latauksen.Jos ja kun tällaisiin johtopäätöksiin tullaan, pitäisi myösliikuntatoiminnan eli seuratoiminnan tukemiseen tarkoitettujavaroja arvioida em o valossa. Kunnassa tulisiymmärtää, että liikuntaan panostaminen antaa terveitänuoria ja kansalaisia. Pidemmällä aikavälillä saadaankenties myös "säästöjä" terveydenhuoltokustannuksissasekä sosiaalitoimen kustannuksissa. Liikuntaankannattaa "sijoittaa".Ketkä liikunnan ja urheilun etuja sitten ajavat?Ei varmastikaan puolestamme kukaan. Liikunta- ja urheiluväenon se työ tehtävä. Meiltä edellytetään siis toimenpiteitäniin valtakunnallisella kuin kunnallisellakintasolla.Etsikkoaikaa ei mielestäni asialla ole pitkään. Toisaaltaliikunnalla ja urheilulla on yleisesti ottaen varsin voimakasmyötätuuli takanaan; kiitos hyvien kansainvälistensaavutusten sekä yhä lisääntyvän kuntoilun. Silti jolaisenurheilumiehen ja -naisen on kannettava kortensakekoon, jotta ~ikunnan merkitys ymmärrettäisiin ja ettäyhä useammat pyrkivät omakohtaisesti kokemaan liikunnannautinnot ja erityisesti että päätöksentekijättunnustavat liikunnan ja urheilun tukemisen sydämenasiakseen.Liikunnan ja urheilun edellytysten kehittäminen onmahdollista tänä päivänä kenties perustellummin kuinaikoihin. Parhaaseen tulokseen kehittämistyössä päästäänsilloin, kun siihen ·ryhdytään yhteisvoimin. Luontevanaisaparin muodostavat tällöin julkinen sektori yh ~dessäjärjestöjen kanssa; kunnissa kunnan liikuntatoimija seurat.Tavoitteeksi tulee asettaa liikunnan ja urheilun tuenyleinen kasvu, perusteellisten liikuntasuunnitelmien aikaansaaminenottaen myös huomioon liikuntapaikkarakentaminen.Päämääränä taasen on pidettävä mahdollisimmanmonen kuntalaisen saamista jatkuvan liikuntaharrastuksenpariin.Kaiken tämän jälkeen alkaa vuosittainen seura -avustuskeskustelutuntua jopa toisarvoiselta. Vaikka näinolisikin, on toki samanaikaisesti ymmärrettävä, ettäkunnan tuen tulee jakautua seurojen kesken oikeudenmukaisestiliikunta- ja urheilutoimintaan perustuen.Siihen kuinka Kunnassa tätä oikeudenmukaisuutta sovelletaan,on laadittava selkeät ja päätöksenteon kohteenaolevien urheiluseurojen odotuksia vastaavat pelisäännöt.Kalevi Suortti12213