lehti On Samalla Kuopio Ja - Uusi Elämä

Uusi Elämä Nro 3/2005 Kuopio extra - Ilmoitukset13Paimen Pohjois-KarjalastaKauniin päivän iltana pöytään istahti mies, joka ihmeellisellätavalla oli pelastunut Jumalalle. Hän oli ammatiltaan metsuri,teki työtä Pohjois-Karjalan metsissä parikymmentä vuotta. Tulipäivä, vuonna 1984, jolloin miehen elämä teki täyskäännöksen.Mies on Veijo Piipponen, joka nykyisin toimii PolvijärvenVapaakirkkoseurakunnan pastorina.Työn touhussa kolme suurtamäntyä jäi konkeloon pystyssäolevia puita vasten. Mies teki täyskäännöksenja yritti alta pois,mutta liian myöhään. Monikymmenmetrisetmännyt tulivat ryskyensuoraan kohti. ”Avuksesi huudaminua hädän päivänä, niinminä tahdon auttaa sinua” tulimiehen mieleen sillä hetkellä. VeijoPiipponen tajusi, että jos Jumalaei häntä pelasta, niin hänen elämänsäpäättyy 27–vuotiaana. Jumalakuuli avunhuudon ja männytrojahtivat maahan niin lähelle, ettämoottorisaha joka oli hänen käsissäänmeni täysin säpäleiksi ja hänitse jäi keskelle runkoja ja oksia.Samaisen Psalmin 50 päälle isäpäänsä kallisti, kun Veijo oli parikymppinennuori mies. Poika käviisän kuoleman jälkeen ”kyntämässäsyvempiäkin asioita”, mutta mikäänmaallinen hyödyke tai ihmissuhteetkaaneivät pystyneet särjettyäsydäntä täyttämään. Mies olikuin tuuliajolla, kunnes Jumalapysäytti hänet tuossa vakavassatyötilanteessa, joka koituikin uudenelämän aluksi. Tapaus saiVeijo Piipposen ottamaan todestamyös Psalmin 50:15 loppuosan:”ja sinun pitää kunnioittaman minua”.Hän tajusi, että oli elämänsävelkaa Kaikkivaltiaalle ja halusituoda itsensä elävänä uhrina Jumalaneteen.Usko siirtää ”vuoria”Alusta asti Piipposen näky onollut sielujen pelastuminen. Hänkävi uskovan kasteella kolme viikkoaratkaisunsa jälkeen ja alkoiheti olla aktiivisesti mukana Jumalantyössä.Erilaisten vaiheiden kautta VeijoPiipponen päätyi perustamaanseurakuntaa Polvijärvelle pohjoiskarjalaiseenkylään kymmenkuntavuotta sitten. Jumala antoi yöllisennäyn, jossa hän katseli tiettyä paikkaakohti. ”Siihen paikkaan syttyiaivan valtava tuli, joka levisi ympäriinsäJoensuun ja etelän suuntaan”,Veijo kuvailee. Hän ja muutamatmuut uskovat menivät myöhemminjuuri tuolle paikalle (jossamuuten oli Askon halli) ja uskossapanivat kätensä rakennuksen seiniin.He kiittivät Jumalaa siitä, ettäsaisivat juuri tuossa rakennuksessapalvella Herraa. Monen mutkan jasinnikkään esirukouksen kauttasitten tapahtui, että joitakin vuosiamyöhemmin Polvijärven Vapaakirkkoseurakuntamuutti juuri noihintiloihin!Nykyisin Polvijärvellä on aktiivinen,toimiva Vapaaseurakunta,jonka jäsenet ovat täydellä sydämellämukana evankeliumityössä.”Jääkiekkotermein puhuttaessaolen sellainen kykyjenetsijä.Näen ihmisen lahjat ja haluanottaa ne esille seurakuntaelämässä”sanoo Piipponen. Seurakuntaon elävä osa Jeesuksen ruumistaja sen elämässä näkyy Jumalanuutta synnyttävä voima. Jollainseurakuntalaisella on kutsu palvellamuusikkona, toinen ylistäälippuja heiluttamalla, kolmas onsaanut sydämelleen ylistystanssin.Kysyttäessä mihin Jumala onpastoria ja Polvijärven Vapaakirkkoseurakuntaaviemässä, VeijoPiipponen sanoo, että ”Herra on jovienyt eteensä kasvoilleen. Onnäky siitä, että ihmisiä tulee uskoonja ihmisillä on kaipaus sydämessäelävään suhteeseen Jeesuksenpersoonan kanssa. Monetsanovat, että herätystä ei tule,mutta se on vain merkki siitä, ettäheidän sydämensä ei herätystäjanoa. Minun sydämeni janoaa, jasieltä se herätys lähteekin: jokaisenomasta sydämestä.”Herran edessäTuokion lopuksi Veijo Piipponenhaluaa haastaa koko kristikansantodelliseen Jumalan etsimiseenja siihen, että rakastamme jakunnioitamme veljiä ja sisariakirkkokuntaan katsomatta. ”Josemme kristittyinä rakasta toisiamme,niin miten voimme rakastaaPolvijärven Vapaaseurakunnan pastori Veijo Piipponen uskoo suureenherätykseen, joka lähtee itse kunkin omasta sydämestä.jumalattomia? Ja on erittäin tärkeäärakastaa myös itseänsä. Joson välinpitämätön omaa itseäänkohtaan, ei voi välittää toisistakaan.Se lähtee Sanasta, joka sanoo’rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’ ”.Edessäni istuu vaatimaton, kaikestasydämestään Jeesusta rakastavamies, joka todella on antanutitsensä Herralle. Jumala käyttää tätänöyryyttä monin tavoin, muttahaastattelijalle jäi erityisesti erästapaus mieleen. Mikkelin Vapaakirkonsalissa opetti vierailevapastori Piipponen, joka esitti kutsuntulla rukouspalveluun; Herraparantaisi sairaita. Hän korostisitä, että kaikesta kuuluu kunniaJeesukselle, Jeesus on se, joka ihmeetsaa aikaan. Veijo Piipponensanoi vakavissaan, että hän itse eivoi mitään sille, miten Jumala kulloinkinhaluaa häntä käyttää. Vaikkatilanne aiheutti naurunpyrskähdyksiänäin edessäni miehen,jolla oli todellista nöyryyttä Jumalanedessä. Sellainen alttius, rakkausja kuuliaisuus Pelastajaammekohtaan saa ihmisen miettimäänomaa suhdettaan meidän Herraamme,Jeesukseen Kristukseen.Onko minun suhteeni elävä ja vuorovaikutteinenJeesuksen kanssa?Teksti ja kuva: Satu Piispa