Delirium Deli | Luonnos - ei painoon
Onko tässä Suomen kusisin novelli? Mikä on sinun darratyyppisi? Sensaatiomainen runoilijadebyytti – voiko näin herkkää ollakaan? Nyt on rohkeaa – sarjakuvassa rinnat paljaana! Delirium Deli-kollektiivin ensimmäisessä ilmaisantologia tummasävyisiä novelleja, juttuja ja sarjakuvia. Sisältää hitit "Erään emansipaation kuvaus" sekä "Ruoantarjoiluehdotuksia." Lisätietoja: http://www.deliriumdeli.com/ilmaisjakeluantologia-julkaistu/
Onko tässä Suomen kusisin novelli? Mikä on sinun darratyyppisi? Sensaatiomainen runoilijadebyytti – voiko näin herkkää ollakaan? Nyt on rohkeaa – sarjakuvassa rinnat paljaana!
Delirium Deli-kollektiivin ensimmäisessä ilmaisantologia tummasävyisiä novelleja, juttuja ja sarjakuvia. Sisältää hitit "Erään emansipaation kuvaus" sekä "Ruoantarjoiluehdotuksia."
Lisätietoja: http://www.deliriumdeli.com/ilmaisjakeluantologia-julkaistu/
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
LEIKKAUS MUSTAN KAUTTA PARIN<br />
TUNNIN PÄÄHÄN<br />
Hiirenpoikanen näytti voivan huonosti. Olin<br />
laittanut sen pahvilaatikkoon kankaan päälle<br />
ja asettanut sille matalaksi l<strong>ei</strong>katun pahvimukin<br />
juomakulhoksi. Se värisi, minkui, ja<br />
oli melk<strong>ei</strong>n liikkumaton. Koetin juottaa sille<br />
maitoa pipetillä, mutta se puklasi sen heti pois.<br />
Laitoin sen lapaseen, jotta se pysyisi lämpimänä,<br />
mutta se ryömi tuhisten ulos. Huomasin,<br />
että sen iho alkoi hils<strong>ei</strong>llä. Niin, se oli viettänyt<br />
elämäänsä kosteassa viemärissä, ehkä se pitää<br />
vedestä. Laskin suurimman soppakattilani<br />
pohjalle lämmintä vettä ja t<strong>ei</strong>n k<strong>ei</strong>ttolautasesta<br />
siihen saaren. Laitoin hiiren saareen. Se sukelsi<br />
veteen ja ui pinnan alla ympyrää. Se tuntui<br />
olevan mielissään. Vesihiiri? Onko sellaisia…<br />
LEIKKAUS MUSTAN KAUTTA PARIN<br />
PÄIVÄN PÄÄHÄN<br />
Hiiri oli yhä hengissä, mutta se <strong>ei</strong> ollut syönyt<br />
mitään. Olin kerännyt sille kastematoja asvaltilta<br />
sat<strong>ei</strong>sena yönä, jättänyt erilaisia l<strong>ei</strong>vänpaloja<br />
siemeniä lautassaareen, jugurttia, maitoa,<br />
juustoa, lyhyesti sanottuna olin kok<strong>ei</strong>llut kaikkea.<br />
Se näytti olevan näännyksissä, sen hieman<br />
auenneet silmät tillittivät minua syyllistävästi.<br />
Tuskastuneen otin sen käteeni ja tivasin siltä:<br />
”Mitä helvettiä herra Kermaperseviikselle pitäisi<br />
olla? Pekingin ankkaa? Kobe-härkää? aoc-camembertia?!”<br />
Se lähti konkoilemaan kämmeneltäni<br />
etusormen ja peukalon väliin. Käänsin<br />
kättäni ja se kierähti kämmensyrjälleni. Auts!<br />
Puritko sinä pikkusika minua? Melk<strong>ei</strong>n tiputin<br />
koko otuksen maahan, mutta sitten katsoin<br />
tarkemmin. Se <strong>ei</strong> purrut minua, vaan nyhti<br />
ihokarvojani irti. Se söi karvoja?<br />
LEIKKAUS MUSTAN KAUTTA PARIN<br />
VIIKON PÄÄHÄN<br />
Hiiri <strong>ei</strong> ehkä ollut hiiri lainkaan mutta kutsuin<br />
sitä silti vesihiireksi, tottumuksesta. Kun<br />
olin löytänyt sen mieliruoan, se oli alkanut<br />
kasvaa ja kasvoikin nopeasti. Ostin laakean,<br />
muovisen muuttolaatikon sille terraarioksi.<br />
Vesihiirelle kasvoi pitkä tumma turkki, joka<br />
näytti hassulta kun se uiskenteli pikku järvessään,<br />
karvat perässä kuin mustan hääpuvun<br />
laahus. Vaihdoin likaiseksi käyvän veden<br />
muutaman päivän väl<strong>ei</strong>n.<br />
Syötin sille partakarvojani ja hieman hiuksia,<br />
parturoin sille myös munakarvani, joita<br />
se puputti tyytyväisenä. Koetin syöttää<br />
sille koirankarvoja, joita oli jäänyt harjaan<br />
edellisen tyttöystäväni koiran jäljiltä, mutta<br />
niistä se kieltäytyi. Samoin kissankarvoista,<br />
joita varastin kaverini sohvasta. Vesihiiri oli<br />
aina nälkäinen ja nälkäisenä se piti ärsyttävää<br />
ininää, joka oli ajaa minut hulluksi.<br />
Minusta tuli ihmiskarvavaras. Kävin tyhjensin<br />
kaver<strong>ei</strong>deni vessoissa h<strong>ei</strong>dän partakoneensa<br />
minigrip-puss<strong>ei</strong>hin. Puhdistin hiusharjat<br />
ja kammat. Hankin netistä hajulukontyhjentäjiä.<br />
Se on sellainen muovinen, piikikäs<br />
nauha, joka työnnetään viemäriin ja pois<br />
vedettäessä hiukset tarttuvat piikk<strong>ei</strong>hin. Sillä<br />
varastin erään naispuolisen ystäväni lavuaarin<br />
hajulukon ja suihkuviemärin sisällön kokonaisuudessaan.<br />
Erään kerran pohdin vesihiiren arvoitusta<br />
ja mieleeni juolahti teoria, jota minun on hieman<br />
nolostuttava t<strong>ei</strong>lle kertoa. Ehkä hiukset<br />
<strong>ei</strong>vät olleetkaan ainoa asia, mitä se oli ollut<br />
laiduntamassa lattiakaivossa. Masturboin jugurttipurkin<br />
kannesta taittelemaani pieneen<br />
kulhoon ja laitoin sen lautassaareen. Vesihiiri<br />
pingahti uimaretkeltään heti siemennesteen<br />
kimppuun ja olisi varmaan syönyt kulhonkin,<br />
jos en olisi vetänyt sitä pois.<br />
LEIKKAUS MUSTAN KAUTTA PARIN<br />
KUUKAUDEN PÄÄHÄN<br />
Vesihiiri oli melko outo otus. Se oli rotan<br />
kokoinen jöllikkä, jolla oli pitkä, musta, paksu<br />
turkki. Häntää sillä <strong>ei</strong> ollut lainkaan. Sen<br />
kuono oli pitkulainen ja täynnä pieniä hampaita.<br />
Sen pitkien, teräväkyntisten varpaiden<br />
välissä oli ihokalvot ja kun se sukelteli, sen<br />
ulkonevien, mustien silmien eteen laskeutui<br />
läpinäkyvä sisempi silmäluomi. Ja sillä oli<br />
kyltymätön ruokahalu.<br />
Vesihiiri sai aamuin illoin siemennestepuuroa,<br />
johon on sekoitettu parranajon sato<br />
tai varastettuja ihmiskarvoja. Se söi niin<br />
paljon hiuksia kuin pystyn sille hommaamaan.<br />
Omista hiuksistani en ole luopunut,<br />
ulkonäkö on minulle hyvin tärkeä asia,<br />
mutta muuten olin täysin karvaton. On<br />
vaikeata löytää niin paljon hiuksia. Niitä <strong>ei</strong><br />
voi ostaa mistään. Pikkukaupungissa jossa<br />
asuin oli vain yksi parturi ja sinne ne <strong>ei</strong>vät<br />
enää päästäneet, ilkeä juorukin oli lähtenyt<br />
karvanostoaik<strong>ei</strong>stani. Harvojen naispuolisten<br />
ja pitkähiuksisten miespuolisten ystävieni<br />
harjat ja hajulukot <strong>ei</strong>vät riittäneet vesihiirelle.<br />
Kerran koetin tyhjentää uimahallin viemärin,<br />
mutta paikalle sattunut työntekijä ajoi minut<br />
ulos pervertikkona ja antoi porttikiellon. On<br />
suuri riski livahtaa yl<strong>ei</strong>siin naistenvessoihin ja<br />
yleensä karvasaalis on näissä paikoissa muutenkin<br />
laihanpuol<strong>ei</strong>nen, tiedä sitten miksi.<br />
Kunnan kuntosalilla <strong>ei</strong> ole tarpeeksi hiljaista.<br />
Pari kertaa jouduin ottamaan hotellihuoneen<br />
suihkulla, jotta vesihiiri saisi ruokansa, mutta<br />
työttömänä minulla <strong>ei</strong> ollut tällaiseen varaa.<br />
Vesihiiri kävi rauhattomaksi. Hain sille<br />
kierrätyskeskuksesta suuren akvaarion, mutta<br />
varsinkin öisin se vinkui ja tömähteli akvaarion<br />
las<strong>ei</strong>hin. Olimme onnettomia.<br />
LEIKKAUS MUSTAN KAUTTA PIMEÄÄN<br />
HUONEESEEN<br />
Heräsin kipuun. Vesihiiri oli karannut akvaariostaan<br />
ja nyhti hiuksia päästäni. Koetin<br />
huitaista sen kiittämättömän pirulaisen pois,<br />
mutta se tarrautui päähäni pitkillä kynsillään.<br />
Karjaisin ja tartuin siihen kahdella kädellä,<br />
repäisin sen irti ja h<strong>ei</strong>tin sen lattialle. Se oli<br />
virhe. Päänahkaani repesi pitkiä haavoja ja<br />
pian veri alkoi kastella kasvojani. Perkeleen<br />
vesihiiri minkä teki.<br />
Kompuroin sängystä vessaan ja katsoin<br />
p<strong>ei</strong>liin. Suurimmasta haavasta roikkuva<br />
ihonriekale oli kämmenenlevyinen ja kalloni<br />
paistoi näkyvillä. Olin pyörtyä kuvotuksesta<br />
ja kivusta, mutta taittelin ihon takaisin paikoilleen<br />
kuin piilokalju lettinsä. Aloin kietoa<br />
ähisten pyyhettä pääni ympärille, mutta sillä<br />
hetkellä tunsin jalkojeni välissä viillon ja<br />
tipahdin polvilleni.<br />
Vesihiiri pomppasi pöntönreunalle ja ehdin<br />
juuri nähdä, että sillä oli kivespussini kuonossaan.<br />
Se tiputti perimäni pönttöön, käänsi<br />
kitansa minua kohti ja kimitti: ”Pitäkää<br />
huolta vain lastenne pienistä tarp<strong>ei</strong>sta ja<br />
päästäkää irti. Niihin suurempiin t<strong>ei</strong>llä <strong>ei</strong> ole<br />
valtaa, jättäkää ne tait<strong>ei</strong>lijoiden ja mielipuolten<br />
vastuulle.” Sen sanottuaan se sukelsi<br />
kiireesti pönttöön. Kaaduin lattialle ja verta<br />
pumppasi r<strong>ei</strong>silleni, vesihiiren v<strong>ei</strong>tsikynsi oli<br />
kai osunut valtimoon. Päähaavani aukesi taas.<br />
Lämmintä verta, lattialämmityksen lämpö.<br />
Mietin vielä, että oli melkoisen paska veto<br />
ylipäätään kasvattaa vesihiiri kotona ja sitten<br />
upposin hiljaiseen, hiljaiseen mereen.<br />
FEIDAUS MUSTAAN.<br />
Kuvat & Sanat: Bunkkeri-eno<br />
12 <strong>Luonnos</strong> - <strong>ei</strong> <strong>painoon</strong> • Joulukuu 2017<br />
www.<strong><strong>Deli</strong>rium</strong><strong>Deli</strong>.com<br />
13
Change language