Yhteis- työtä yli sektori- rajojen - junes.fi

More documents

Recommendations

Info

# lahti 30 Sykettä SEURAKUNNISSA enemmän kuin tutuksi! Vierailun päätteeksi tutustuimme vielä tuohustehtaaseen. Suuret kiitokset sisaristolle ja igumenia Marinalle saamastamme sydämellisestä vastaanotosta! Kolme päivää saaressa Mutta jälleen oli aika jatkaa matkaa. Lintulasta suuntasimme paikallisen yrittäjän pikkubussilla Heinäveden kautta kohti Koloveden kansallispuistoa ja Mäntysalon saarta. Koloveden retkeily ry:n kautta järjestynyt venekyyti odotti meitä Pilpan kanavalla. Venematka kanavalta saareen oli aikamoi- nen kokemus ja maisemat Mäntysalon tukkikämpän lähestyessä olivat niin kauniit kuin nyt järvi-Suomessa vain voi olla! Edessä olevat vajaat kolme päivää saaressa olivatkin unohtumattomat. Jo itsessään vanha tukkikämppä antoi mahtavat puitteet. Kaikesta huolehdimme yhdessä jakaen ruuanlaitto- ja tiskivuorot. Molempina iltoina tietenkin saunoimme ja uimme pitkään. Kiersimme myös 14 kilometriä pitkän upean luontopolun saaren pohjoisosassa. Aarnimetsä teki syvän vaikutuksen nuoriin ja korkeuserojensa vuoksi antoi myös haastetta patikoimiseen. Leenan kamera räpsähteli tiuhaan, eikä ihme: metsästä löytyi mitä ihmeellisimpiä kuvaamisen aiheita, muun muassa kiipeävältä gorillalta näyttävä suuri pahka! Haikeina hyvästelimme kämpän tiistaina (allekirjoittanut vannoi vielä palaavansa) ja suuntasimme kohti viimeistä etappiam- me, Savonlinnaa. Pikaisen muonitustäydennyksen jälkeen majoittauduimme Savonlinnan ortodoksisen kirkon seurakuntasalille. Tästä suuri kiitos Varkauden seurakunnalle ja erityisesti kirkon isännöitsijälle! Vesisateessa kastuneina ja ryvettyneinä päätimme tehdä ohjelmaan muutoksen ja siirtää Olavinlinnan vierailun seuraavaan päivään ja suunnatakin kohti Savonlinnan uimahallia. Kävelymatkan aikana myös kaupunki tuli osin tutuksi. Pieni pulikoiminen virkisti mukavasti, ja osa kehui vesiliukumäkeä parhaaksi ikinä! Illalla toimitimme kirkossa maallikkopalveluksen, nautimme vielä viimeisestä yhteisestä illallisesta ja vietimme varsin riemukkaan viimeisen illan. Kertasimme matkan aikana eniten mieleen painuneita asioita ja tapahtumia, joista päällimmäisinä nousivat esiin kavereiden kanssa vietetty aika, hyttyset vaellusosuudella, Mäntysalon kämppä sekä Lintulan nunnat. Retki Olavinlinnaan Viimeisen pyhiinvaelluspäivän kruunasi retki Olavinlinnaan. Linnan kapeita kierreportaita kiivetessämme ja oppaan kertomuksia kuunnellessamme saimme hieman maistella entisajan tuulahduksia. Tutustuimme tietenkin myös linnassa sijaitsevaan pieneen ortodoksiseen museoon. Paluumatkalla kirkolle pysähdyimme vielä Pikku-Kakkosen puistoon hieman kohtalokkaine seurauksin: eräs nuorista nimittäin unohti puistoon takkinsa, jonka taskussa oli kännykkä! Asia huomattiin vasta kirkolla, ja koska matka puistoon kävellen olisi kestänyt liian kauan – junan lähtö jo näet lähestyi – oli pyydettävä kirkon isännöitsijää apuun. Ja onni onnettomuudessa, takki ja muu omaisuus löytyivät ja palautettiin omistajalleen. Haikeat heit Loppusiivouksen ja pikaisen tankkauksen jälkeen suuntasimmekin jo kohti Savonlinnan rautatieasemaa. Parikkalassa vielä junanvaihto, ja niin alkoi kuusi päivää kestäneen pyhiinvaelluksen viimeinen osuus. Lievää hysteriaa oli ajoittain havaittavissa väsyneessä, mutta silminnähden onnellisessa vaeltajajoukossa. Lahden rautatieasemalla vetäisimme vielä viimeisen kerran eteläafrikkalaisen laulun ”Hama nazi kululu e tu” ja kimppahalauksen myötä toivotimme toisillemme hyvää kotimatkaa. Kunnes jälleen tapaamme! n Minna jokinen, matkanjohtaja n Lahden seurakuntalehtorina aloitti 1.8. alkaen Ilmari Kaven. ANALOGI 4/2011
”Autuaita ovat hurskaat kolminaisuuslukuiset, laupiaat nuorukaiset, joiden mittanuora ulottuu ympäri maailman ja jotka halajavat, isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Ei aivan tätä virkettä, mutta kaikkia näitä ja monia muita outoja sanoja joutuvat kanttorit ja kuorolaiset laulamaan jumalanpalveluksissa ja harjoituksissa. Ajatellaanko tai ymmärretäänkö niiden sisältöä ja tarkoitusta? Jos ei ymmärretä, niin eikö ole aika tätä suomea suomentaa eli suorittaa kielenhuoltoa? Nykyisin vielä käytössä oleva liturgiakirja on painettu jo 1954. Siitä puuttuvat monet juhlapäivien tekstit, ja kieli on vanhentunut. Uuden liturgiakirjan ilmestyminen On siis tullut aika uuden liturgiakirjan ilmestyä. Se ei käykään ”tuosta vaan” käden käänteessä. Siihen tarvitaan monen ihmisen yhteistyötä: Työryhmä, joka alustavasti suunnitteli koko kirjan. Alussa oli ”vääntöä” siitä, mitä psalmien käännöstä käytetään. Piti olla kahdenlaiset tekstit. Onneksi asiaan saatiin viimein päätös. Kanttorit, jotka sitä ulkoasua, nuotitusta ja sovituksia teksteihin ovat miettineet ja kirjoittaneet, kielenhuoltajien ja oikolukijoiden joukko on tehnyt suuren työn. Kirkkomusiikin toimittaja juhani Matsi on pitänyt langat käsissään ja tehnyt suurimman työn puhtaaksikirjoittamisessa. Laulajia, jotka ovat päiväkausia uudelleen ja uudelleen laulaneet kirjoitettuja nuotteja. Taittajaksi on saatu alansa huippu Suomessa, mies, joka tekee muun muassa Sulasolin nuotit. Nuotit ja tekstit kulkevat näiden tekijöiden välillä, ja kokoajan tapahtuu korjaamista ja ”viilaamista” teksteissä ja nuoteissa. Prosessi on siis hidas, mutta tarpeellinen, tuleehan kirja pitkäaikaiseen, viikoittaiseen käyttöön. Uuden liturgian tekstit on piispainkokous hyväksynyt ja tätä kirjoittaessani liturgia on painossa. Nyt olemme Juhani Matsin kanssa aloittaneet suurten juhlien juhlavigilioiden nuotittamisen. Tarkoituksenamme on saada julkaisukuntoon kaikki 12 suurta juhlaa ja muutama muukin tärkeä juhla, vihkoina, joissa on kaikki laulajien tarvitsemat tekstit nuotitettuina ensimmäisestä ”aamenesta” viimeiseen ”Herra armahda” - lauluun. Nykyisin lauletaan esimerkiksi avuksihuutostikiiroja vain yksi, ja sitten kunnia… nyt... ja dogmistikiira, koska ei ole nuotteja. Juhlamineassa on kuitenkin suomennettuna ANALOGI 4/2011 Missä mennään? usein jopa yhdeksän avuksihuutostikiiraa, useita virrelmä- ja litanianstikiiroja, jotka kertovat syvällisesti kulloinkin vietettävän juhlan sanoman. Nämä kaikki stikiirat kirjoitetaan nyt nuoteiksi ja laulajien käyttöön. Myös kaikki kiinteät veisut kirjoitetaan mukaan ja käytetään eri säveltäjiä esim. Alku- ja polyeleopsalmeissa tai Monet himot -veisussa jne. Papiston kohdalla tulee muutoksia muun muassa prokiimenien tekstimuutoksissa. Työ on vasta aluillaan. Ensimmäinen vihko on puhtaaksikirjoitusvaiheessa menossa taittajalle. Etenemme kirkkovuoden juhlien mukaisessa järjestyksessä. Tähän työhön tarvitsemme myös kirkon päättäjien taholta tukea ja ymmärrystä. Mikäli musiikkitoimittajan työtä ei jatketa, katkeaa tämä nyt alulle saatu tärkeä ja pitkäkestoinen työmme ja kirkkomusiikin julkaisutyön hyvin alkanut kehitys. Toivomme seuraavalta kirkolliskokoukselta pitkäntähtäyksen näkemystä ja rohkeutta tehdä viisas päätös. Kuoroasiaa Jumalanpalveluksissa laulajat edustavat seurakuntaa, mutta samalla käyttävät kirkon ääntä eli laulavat kirkon dogmatiikkaa. Samalla tulisi myös osallistua omin rukouksin, laulaa oikein nuottien mukaan, sisäistää ja ymmärtää laulamansa musiikki ja etenkin sen teksti ja sanoma. Ei ole helppoa, ei. Siteeraan seuraavaksi eräässä seminaarissa puhuneen dimitri conomoksen sanoja: ”Koska kirkkolaulajalla on pyhä tehtävä, tämän pyhyyden ylläpitäminen vaatii luon- teen lujuutta, vahvaa uskoa, suurta vaatimattomuutta ja eheyttä. Kirkkolaulajana oleminen ortodoksisessa kirkossa tarkoittaa kutsumuksen vastaanottamista. Se vaatii puhtautta, uskon varmuutta ja lujuutta. Mitä tekopyhyyttä osoittaakaan se, jos laulajat, jotka välittävät kirkon oppia sävelten kautta, tuntevat ansaitsevansa onnitteluja ja kiitoksia laulunsa yleisöltä – ikään kuin he tekisivät seurakunnalle jonkun palveluksen. Vielä valitettavampaa on, jos nuo laulajat tuntevat, että heidän kuuluisi ansaita palkkaa siitä, että ylistävät Jumalaa häneltä saamillaan äänillään – ikään kuin kirkko heidät palkkaisi viihdyttäjiksi. ” (Käännös Maria Takala- Roszczenko) Monissa keskusteluissa laulajat ovat ilmaisseet huolensa minulle esimerkiksi laulajien harjoituksiin tai jumalanpalveluksiin osallistumisen vähyydestä. Nämä ovat tuttuja asioita kaikissa kuoroissa. Kuoroon kuulutaan mielellään, mutta sitä ”harrastellaan”. Suuremmat esiintymiset, radioinnit, konsertit ja matkat kiinnostavat ja sinne tullaan sitten ”pelastamaan” kuoro ilman suurempia omantunnon tuskia, mutta tavallisissa harjoituksissa tai ”tavallisissa” vigilioissa ja liturgioissa heitä juuri näy. Tämä pahoittaa usein ahkeran ”rivilaulajan” mielen, eikä sitä kuoron johtajakaan hyvällä katso. Nyt uuden kirkkovuoden alkaessa on hyvä tehdä ”uudenvuodenlupaus.” Sinä kuorossa jo laulava tai kuorolaulusta kiinnostunut uusi laulaja, sitoudu enemmän tähän hienoon, antoisaan, sielua ja mieltä hoitavaan, ryhmässä työskentelyä kehittävään julistavaan vapaaehtoistyöhön! n jarmo huttu Lappeenrannan seurakunnan kanttori kauko Pussinen n tiistaiseuralaiset kokoontuivat Saimaan rannalle Marja-Liisa Korhosen kesämökille viettämään virkistävää hetkeä helteisessä heinäkuussa. 31 lappeenranta
Page 1 and 2: ORTODOKSINEN SEURAKUNTALEHTI 4 2011
Page 3 and 4: ANALOGI 4/2011 A sinulle kirkostasi
Page 5 and 6: pää uskonnonvastaisuutta tai kirk
Page 7 and 8: ANALOGI 4/2011 "Pelkään elämät
Page 9 and 10: ANALOGI 4/2011 Kirkon vapaaehtoisty
Page 11 and 12: täisi kantaa siitä vastuu. Näin
Page 13 and 14: ekumenian linjauksia Kirkon vapaaeh
Page 15 and 16: n Suomessa alkoi 1960-luvun puoliv
Page 17 and 18: turhasta historiallisesta painolast
Page 19 and 20: ikoneiden tekstit kirjoitettaisiin
Page 21 and 22: muitten kristittyjen kanssa. Basile
Page 23 and 24: Kirkon merkityksettömyys ja uskon
Page 25 and 26: Varhaisnuorten pyhiinvaellus hämee
Page 27 and 28: n Leena Nortamaa on kotkalainen iko
Page 29: Perheleiri Mallinkaisissa Lahden ja
Page 33 and 34: Да любите друг друг
Page 35 and 36: eira Vepsän käsitöitä ja Urho L
Page 37 and 38: Pitsiviikko Pihakahvilassa Pitsivii
Page 39 and 40: Vertaus laupiaasta samarialaisesta

Yhteis- työtä yli sektori- rajojen - junes.fi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?