You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>2001</strong> <strong>LYHYESTI</strong>:<br />
Suomi-Venäjä-Seuran omistaman Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kävijöiden määrä nousi<br />
vuonna <strong>2001</strong> edelliseen vuoteen nähden yli viidellä sadalla. Viime vuonna <strong>museo</strong>vieraita<br />
oli 12 097, kun vuonna 2000 <strong>museo</strong>on tutustui 11 585 vierailijaa. Suomalaisia<br />
kävijöistä oli vuonna <strong>2001</strong> lähes 70 %. Ulkomaalaisia oli 76:sta maasta. Vuonna 2000<br />
kävijöitä oli 74:stä maasta. Museo kiinnosti suomalaisten jälkeen eniten brittejä, joita<br />
kävi yli 400. Seuraavaksi eniten kävi saksalaisia ja amerikkalaisia. Venäläiset ovat<br />
pudonneet kuudenneksi.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n nettisivuista (www.tampere.fi/culture/lenin) on tullut suosittu<br />
käyntikohde. Museon internet-sivuilla oli viime vuonna käyntikertoja yli puoli<br />
miljoonaa. Suosiotaan lisäsi myös <strong>museo</strong>kauppa, joka toimii myös verkkokauppana.<br />
Sen suosikkituotteita ovat <strong>museo</strong>n kokoelmista tehty cd-rom "Soviet dada"<br />
ja "Työn sankarin diplomi ja erikoishanskat".<br />
Lokakuussa <strong>2001</strong> Tampereen City-lehti valitsi <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kaupungin parhaaksi<br />
<strong>museo</strong>ksi.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n johtokuntaan kuuluivat Suomi-Venäjä-Seuran hallituksen nimeäminä<br />
toimitusjohtaja Anneli Koskenkorva, tutkimussihteeri Timo Karvonen<br />
ja edustaja Tuomo Silvasvuori. Opetusministeriön nimeämänä johtokunnan puheenjohtajana<br />
on toiminut professori Olli Vehviläinen ja Tampereen kaupungin<br />
nimeämänä vanhempi verotarkastaja Eero Lempinen, joka toimi varapuheenjohtajana.<br />
Johtokunta vieraili syyskuussa Suomi-Venäjä-Seuran järjestämällä matkalla<br />
Moskovassa ja tutustui siellä mm. <strong>Lenin</strong>-mausoleumiin ja sen laboratorioon<br />
sekä Gorki-<strong>Lenin</strong>skije -<strong>museo</strong>on.<br />
Museonjohtajana on toiminut Ph.D. Aimo Minkkinen ja <strong>museo</strong>lehtorina YTM Leena<br />
Kakko. Projektityöntekijöinä ovat olleet FM Mia Heinimaa sekä FM Virve Raittinen.<br />
Perusnäyttelyjen ("<strong>Lenin</strong>" ja "<strong>Lenin</strong> ja Suomi") lisäksi <strong>museo</strong>ssa järjestettiin<br />
seitsemän erikoisnäyttelyä: 1) "Suomalaisia jälkiä Pietarissa" Poliittisen historian<br />
<strong>museo</strong>sta Pietarista. Näyttely oli esillä myös Suomen Siirtolaisinstituutissa<br />
Turussa ja Peräseinäjoella. 2) "Neuvostojulisteita 1917-22" yhteistyössä<br />
Viipurin linnan <strong>museo</strong>n kanssa. 3) "Venäläiset sotavangit Suomessa"<br />
Leo Berkovitsin valokuvia. 4) "Pietari muistojen kaupunki" ystävyysseuraaktivistin<br />
Anja Tuomiston kokoelmista. 5) "<strong>Lenin</strong> elää!" Sami Hyrskylahden<br />
Lomo-kamera -valokuvia entisen Neuvostoliiton alueelta. 6) "Rasputin". Valokuva-,<br />
postikortti-, lehti- ja kirja-aineistoa omista ja muista suomalaisista<br />
kokoelmista; 7) "Paistaa aurinko aina - neuvostolasten piirustuksia" yhteistyössä<br />
hyvinkääläisen Lasten ja Nuorten taidekeskuksen kanssa. Lisäksi<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n tekemä "<strong>Lenin</strong> ja Suomi" -näyttely oli esillä Jalkalan <strong>museo</strong>ssa<br />
<strong>Lenin</strong>gradin alueella.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n edustajat osallistuivat Tampereella pidetyn IALHI:n (Kansainvälisen<br />
työväenperinnelaitosten liiton) konferenssiin. Konferenssin osanottajat<br />
vierailivat <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa.<br />
1
LENIN-MUSEON TOIMINTAKERTOMUS <strong>2001</strong><br />
1. YLEISTÄ<br />
Museo on yhteisen menneisyyden ja nykyisyyden valikoiva tallentaja, tulkitsija ja välittäjä. Se on entisen ajan<br />
muistamisen väline. Claes Andersson korostaa sitä, että oikeastaan ihminen muistaa vain sen, minkä haluaa muistaa.<br />
Ja sillä tavalla kuin haluaa tai jaksaa, uskaltaa muistaa. Me puolustaudumme tahallisesti tai tahattomasti. Meillä<br />
on useimpiin tarkoituksiin psyykkinen puolustusmekanismi. Se tehtävänä on estää meitä tulemasta hulluiksi.<br />
Museot joutuvat eettisten valintojen eteen. Niiden tehtäväksi on asettunut valita mitä säilytetään, keiden menneisyys<br />
säilyy ja keiden katoaa. Museo joutuu suorittamaan muistamisen arvoisen valintaa; eli mikä on kylliksi arvokasta<br />
säilyttää jälkipolville, mitä tallennetaan, mitä asetetaan esille.<br />
Nykyisyydellä on taipumus muuttaa menneisyyttä lähes yhtä paljon kuin menneisyys ohjaa nykyisyyttä. George<br />
Orwell kirjoitti: "Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta, ja joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä."<br />
Venäläinen filosofi Nikolai Berdjajev on todennut: "Menneisyyden muisteleminen ei voi olla täsmällistä entistämistä.<br />
Se herättää epäilevää suhtautumista. Muisti on aktiivinen. Se sisältää luovan, muuttavan tekijän, johon muistamisen<br />
epätarkkuus, epätodellisuus liittyy. Muisti valikoi: heittää monia asioita etualalle, jättää paljon unohduksiin,<br />
välistä tiedostamattomasti, välistä tietoisesti."<br />
Museon tehtävänä on myös paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhdistäminen. Se voi tuoda esiin myös monia<br />
toteutumattomia menneitä tulevaisuuksia. Menneisyyskin on vaihtoehtoja. Menneisyys voidaan nähdä <strong>museo</strong>ssa<br />
erilaisina vaihtoehtoina. Museot voidaan nähdä myös täynnä menneitä tulevaisuuksia. Filosofi Heidegger nosti<br />
esiin "olemassaolon piilossa olevan totuuden ilmaisemisen ja paljastamisen". Jean-Paul Sartre totesi, ettei mikään<br />
muutu niin usein kuin menneisyys. Jokainen sukupolvi luo itselleen oman kuvansa historiasta.<br />
Venäjän varakulttuuriministeri Natalia Dementjeva on esittänyt ajatuksen, että kirjastot ja <strong>museo</strong>t ovat naisvaltaisina<br />
työpaikkoina yleensä vähän ikään kuin nunnaluostareita. Työ niissä on useimmiten kutsumusammatti. Kun kerran<br />
siihen on antautunut, siitä on vaikea irrottautua. Kirjastotyöntekijät rakastuvat kirjoihin ja <strong>museo</strong>työntekijät<br />
esineisiinsä.<br />
Entinen Neuvostoliitto ja sen esine- ja symbolimaailma on kiinnostava kohde. Neuvostoliittoon suuntautuneella<br />
turistimatkalla sai kokea sellaista eksotiikkaa, ettei olisi voinut kuvitella niinkin läheltä Suomen rajaa sellaista löytyvän.<br />
Ikään kuin olisi viettänyt pitkän viikonlopun unimaailmassa. Kysymys oli siitä, kuinka saattoi niin lyhyessä<br />
ajassa kokea niin paljon omaa maailmankuvaa hämmentävää kuin silloisessa Neuvostoliitossa.<br />
Jenni Korjus kertoo Joensuun yliopistoon vuonna 1998 tekemässään proseminaaritutkielmassa "Suullinen kertomusperinne<br />
suomalaisten seuramatkoista Neuvostoliittoon 1970 ja 80-luvulla", kuinka keisarin-tsaarin valtaistuinta<br />
säilytetään Eremitaasin kokoelmissa. "Niin viimeinen sillä istunut henkilö ei olekaan Nikolai toinen vaan Toiskasen<br />
Matti Savonlinnasta. Se oli 80-luvulla. Se oli aika humalassa siellä kiertoajelulla ja Eremitaasin käynnillä. Siinä<br />
istuimen edessä oli vaan joku naru. Matti hyppäsi narun yli ja mennä pläjähti istumaan siihen. Se ei montaa sekuntia<br />
kerenny istumaan kun miliisit ottivat ns. niskaperseotteen, ei sitten tarvinnut kävellä valtaistuimelta omilla jaloilla.<br />
Se lensi pihalle sieltä, mutta ei tullu mitään seuraamuksia kuitenkaan. Muisto vain jäi." Monia matkailijoita<br />
tuo Neuvostoliiton eksoottisuus todella omalla tavallaan viehätti. Neuvostoliitossa esimerkiksi kyettiin muuttamaan<br />
työn tavaraluonnetta: kaikilla oli jotain tekemistä, työtahti oli ns. inhimillinen ja tehokkuus ja tulokset sen mukaisia.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kaltaiseen laitokseen voidaan rakentaa pienoisaikamatka entiseen Neuvostoliittoon näyttelyn keinoin.<br />
Nuorisolle <strong>Lenin</strong> korosti, kuinka ensi arvoisen tärkeää on "rikastuttaa muistiaan kaikkien niiden tietorikkauksien<br />
tuntemisella, joita ihmiskunta on luonut". Erityisesti <strong>Lenin</strong> korosti visuaalisen viestinnän merkitystä. "Elokuva on<br />
meille kaikkein tärkein taidemuoto". Sergei Eisenstein ottikin tehtäväkseen visualisoida <strong>Lenin</strong>in vallankumousajatuksia<br />
montaasitekniikan keinoin.<br />
2
Yhteiskunta joutuu <strong>museo</strong>ihin suhtautumisessa arvovalintojen eteen. Tuija-Liisa Soininen kirjoittaa Tampereen<br />
<strong>museo</strong>iden Museokello-lehdessä (2/<strong>2001</strong>): "Kysymys on siis arvoista. Se, mitä arvostetaan, se halutaan muistaa.<br />
Toisaalta arvostajat vaihtuvat aikakausittain ja historia opettaa, että kulttuuriperinnön säilyttämistä ei voi uskoa<br />
yhden sukupolven arvojen varaan. Varhaiset kristityt tulivat hävittäneeksi pakanallisia kalmistoja, Taleban-liike<br />
tuhoaa muinaisia Buddhan patsaita. Vielä jokin aika sitten <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> joutui puolustautumaan tahoja vastaan,<br />
jotka halusivat unohtaa <strong>Lenin</strong>in. Yleensä ottaen unohtamista ei kuitenkaan pitkään ole suositeltu lääkkeeksi traumoihin.<br />
Eikä mennyttä voi muuttaa sen muistoja hävittämällä. Niinpä <strong>museo</strong>n haastavana missiona onkin muistaa,<br />
mitä eri sukupolvet arvostivat ja missä he onnistuivat. Museon tulisi muistaa myös epäonnistumiset ja virheet sekä<br />
uskaltaa synnyttää keskustelua yhteiskunnan arvoista."<br />
<strong>Lenin</strong>iä on arvioitu aikojen myötä monelta taholta. Hän ikään kuin elää ajassa. Europarlamentaarikko Esko Seppänen<br />
esimerkiksi kirjoittaa: "Bolshevikit olivat pieni joukko salaseuralaisia, sen ajan al-Qaidan johtoporras, joilla oli<br />
johtajanaan tulisieluinen <strong>Lenin</strong>. Hän oli sen ajan Osama bin Laden." (Viikkolehti 21.12.01).<br />
Usein kysymys on arvoista ja arvostuksista. <strong>Lenin</strong>iä on nykyisellä Venäjällä esimerkiksi arvosteltu siitä, että hän<br />
myi Eremitaasin jalokivivarastosta briljantteja ulkomaille nälkäänäkevien venäläisten auttamiseksi.<br />
Prahaan perustettu kommunismin <strong>museo</strong> jakautuu kolmeen osastoon: haaveet, todellisuus ja painajaiset. Prahassa<br />
asuva amerikkalainen Glenn Spicker havaitsi nuorten ja turistien historiatietoisuudessa markkinaraon.<br />
Museossa on tärkeää pyrkiä tuomaan esiin kunkin ajankohdan erityispiirteet ja sen aiheuttamat seuraukset ja rajoitukset<br />
ihmisten toiminnalle. David R. Marples esimerkiksi nostaa vuonna 2000 julkaistussa kirjassaan <strong>Lenin</strong>´s<br />
Revolution esiin kysymyksen siitä, kuinka vaikeaa on kuvitella, miten <strong>Lenin</strong> olisi hallinnut valtiota rauhan aikana,<br />
terveenä ja jos talous olisi ollut kunnossa. Näitä kolmea perusasiaa ei koskaan ollut vuosina 1917-1924. Toisaalta<br />
taas <strong>Lenin</strong>in sisällissodan oloissa lähettämistä kirjeistä ja sähkeistä etsitään jotain leniniläistä teoriaa tai muovataan<br />
hänen luonnekuvaansa.<br />
Bolshevikkien Venäjällä kärsimään kohtaloon sopivat yllättävän hyvin Friedrich Engelsin vuonna 1853 esittämä<br />
ennustus: "Luulen, että eräänä kauniina aamuna puolueemme on muiden puolueiden avuttomuuden ja velttouden<br />
takia pakko tulla valtaan toteuttaakseen lopulta sellaiset asiat, jotka välittömästi vastaavat yleisvallankumouksellisia<br />
ja erityispikkuporvarillisia etuja eikä meidän etujamme. Sellaisessa tapauksessa meidän on köyhälistöjoukkojen<br />
painostuksen alaisena - joukkojen jotka ovat sitoutuneita omiin ja määrätyssä määrin väärin tulkittuihin ja puoluetaistelun<br />
innostuksessa esille tuotuihin lausuntoihin ja suunnitelmiin - pakko suorittaa kommunistisia kokeiluja<br />
ja harppauksia, joista me tiedämme erinomaisesti, kuinka aikaan sopimattomia ne ovat. Näin tehdessämme me<br />
menetämme päitämme, toivottavasti vain fyysisessä merkityksessä - tulee taantumus ja ennen kuin maailma pystyy<br />
antamaan historiallisen arvion sellaisista tapahtumista, meitä tullaan pitämään vain hirviöinä, siitä me viis veisaamme,<br />
vaan myös hölmöinä, mikä on paljon huonompi asia. On vaikeata ennustaa toista näköalaa." (Ks. Marx-<br />
Engels. Sotshinenija, 2-je izd., t.7,s.422-423, ven.).<br />
Myös <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> elää ajassa. Bakun <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> esimerkiksi on nykyään "Bakun kansallinen matto<strong>museo</strong>".<br />
Matto<strong>museo</strong> sijaitsi aiemmin entisessä Ichari Shaharin moskeijassa. Rakennus toimii taas moskeijana.<br />
Matti Kurjensaari korosti: "Sukupolvet suhtautuvat toisiinsa siten, että jälkimmäinen näkee paremmin edellisen<br />
takapihalle kuin paraatipuolelle... Kuitenkin historiaa on tarkasteltava kunkin aikakauden omista lähtökohdista ja<br />
edellytyksistä".<br />
Kari Huoviala toteaa Aamulehdessä (2.9.01), että <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n perustaminen Tampereelle on tyypillinen esimerkki<br />
viime sotien jälkeen vallinneesta ajattelusta ja ulkopolitiikasta. Ja jatkaa: "Historian kulku on pudottanut<br />
veriset vallankumoukselliset jalustaltaan, ainakin Venäjän ulkopuolella. Epäonnistunut Neuvostoliitto-kokeilu on<br />
romahtanut. Samalla Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on vajonnut tahattoman huumorin höystämään hiljaiseloon."<br />
1920-luvun alun tilannetta kuvastaa muun muassa se miten esimerkiksi monet merkittävät länsimaiset intellektuellit<br />
suhtautuivat odottavan kiinnostuneina "bolshevikkien yhteiskunnalliseen eksperimenttiin". Georg Henrik von<br />
Wright kertoo (Niin & Näin 3/1998) filosofi Wittgensteinin haaveesta muuttaa Neuvostoliittoon. "Koska hän piti<br />
niin toivottomana länsimaista myöhäisdemokraattista, kapitalistista yhteiskuntaa, hän ajatteli, että Neuvostoliitossa<br />
rakennetaan uutta yhteiskuntaa ja että se saattaisi olla jonkin paremman alku." Wittgenstein kävi Neuvosto-<br />
Venäjällä ja tutustui sikäläisiin filosofeihin. Hän osasi venäjää ja piti venäläisestä temperamentista; sellaiset<br />
kirjailijat kuin Dostojevski ja Tolstoi olivat merkinneet hänelle hyvin paljon. Georg Henrik von Wright toteaa, että<br />
Wittgensteinin aikeeseen muuttaa Neuvostoliittoon sisältyi myös suuri annos poliittista naiiviutta. "Siellä hänet<br />
olisi kyllä pian tapettu - näin voidaan sanoa suurella varmuudella!"<br />
3
Tampereen City-lehti valitsi <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n lokakuussa <strong>2001</strong> kaupungin parhaaksi <strong>museo</strong>ksi. Lehti totesi, että <strong>museo</strong><br />
on ainutlaatuisuutensa lisäksi vallan rento pistäytymispaikka. "Museo ei yritä käännyttää kaupungin porvareita<br />
maailmanvallankumoukseen, kertoileepahan vain kuin ohimennen, millainen oli <strong>Lenin</strong>in elämäntyö sekä neuvostoliittolainen<br />
arkipäivä. Kaupungin trendikkäin nuoriso käy myös hankkimassa <strong>museo</strong>sta tuiki tarpeellista oheiskrääsää.<br />
Mikä olisikaan uskottavampaa kuin tehdä yritystalouden luentomuistiinpanot <strong>Lenin</strong>-kynällä?"<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> osallistui Suomen <strong>museo</strong>liiton järjestämään <strong>museo</strong>alan laatukilpailuun. Kilpailuun osallistui kahdessa<br />
sarjassa kaikkiaan viisitoista <strong>museo</strong>ta, joista viiteen tehtiin tarkentava arviointikäynti. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> oli näiden viiden<br />
<strong>museo</strong>n joukossa.<br />
2. Johtokunta, henkilöstö, koulutus<br />
Opetusministeriön nimeämänä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n johtokunnan puheenjohtajana on toiminut professori Olli Vehviläinen.<br />
Johtokuntaan kuuluivat hänen lisäkseen Suomi-Venäjä-seuran hallituksen nimeäminä toimitusjohtaja Anneli<br />
Koskenkorva, tutkimussihteeri Timo Karvonen ja edustaja Tuomo Silvasvuori sekä Tampereen kaupungin edustajana<br />
vanhempi verotarkastaja Eero Lempinen, joka toimi varapuheenjohtajana. Johtokunta piti vuoden aikana kaksi<br />
kokousta ja vieraili Moskovassa syyskuussa <strong>2001</strong> mm. <strong>Lenin</strong>-mausoleumissa ja sen laboratoriossa sekä Gorki-<br />
<strong>Lenin</strong>skije -<strong>museo</strong>ssa Moskovan ulkopuolella.<br />
Tilintarkastajina ovat toimineet Suomi-Venäjä-Seuran tilintarkastajat Raimo Hakola, HTM, varatuomari Kristiina<br />
Dufholm ja toimistopäällikkö Eira Roiha, HTM. Varatilintarkastajina ovat Mikael Ingberg ja Sixten Rabb, HTM.<br />
Museonjohtajana on toiminut Ph.D Aimo Minkkinen (1.6.1982-) ja <strong>museo</strong>lehtorina YTM Leena Kakko (1.9.1989-).<br />
Opetusministeriön rahoittaman Myytti-tallennusprojektin työntekijänä sekä kokoelma-amanuenssina on toiminut<br />
FM Mia Heinimaa . FM Virve Raittinen on joulukuusta lähtien tehnyt projektityönä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n digitoidun aineiston<br />
siirtämistä tietoverkkoon.<br />
Työllistettyinä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa ovat olleet Markku Hauhio, Elina Kemmo, Anne Pietinen, Juhani Leppäkoski, Anu<br />
Rautalin, Katariina Mauranen, Raija Piispanen, Helena Salminen, Freija Meurman-Ramstedt, Pablo Riestra, Eeva-<br />
Maija Kalkela, Nadja Rännäli ja Sarianna Tamminen. Kurssiharjoittelijoina olivat Juhani Pitkäranta Alkioopistosta<br />
ja Marjo Jussila Pirkanmaan taitokeskuksen matkailun perustutkinnosta. Siltavalmennusyhdistys/KOHO-projektista<br />
harjoittelijoina olivat Helena Salminen, Tuomo Jokinen ja Mikko-Pekka<br />
Vlasov. Työelämään <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa tutustui koululainen (TET-harjoittelu) Juhani Salo Kaarilan koulun 10. luokalta<br />
perjantaisin syyslukukauden ajan. Koululainen Jenni Rekola teki taksvärkkipäivätyön <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa.<br />
Jarmo Rintala on valmistellut kirja-arvioita nettikaupassa myynnissä olevasta kirjallisuudesta.<br />
Leena Kakko on osallistunut Suomen Museoliiton järjestämille Digikameran käyttökurssille ja Sähköisen kuvankäsittelyn<br />
peruskurssille. Mia Heinimaa on osallistunut Suomen Museoliiton järjestämille Sähköisen kuvankäsittelyn<br />
jatkokurssille, kokoelmien priorisointia käsitelleeseen digitointiseminaariin, priorisointiseminaariin ja laatuseminaariin<br />
sekä kokoelmien ennaltaehkäisevän konservoinnin kurssille. Lisäksi hän osallistui Jyväskylän yliopiston<br />
<strong>museo</strong>logian opiskelijoiden järjestämään <strong>museo</strong>pedagogiseen seminaariin "Kyllä <strong>museo</strong> opettaa". Aimo Minkkinen<br />
osallistui Akavan Erityisalojen Keskusliiton "Henkilökohtainen palkkaneuvottelu" koulutustilaisuuteen Tampereella.<br />
Leena Kakko on toiminut Suomi-Venäjä-seuran Hervannan osaston puheenjohtajana ja seuran Tampereen osastojen<br />
Tiima-lehden päätoimittajana.<br />
Aimo Minkkinen on ollut Suomi-Venäjä-seuran Tampereen osaston johtokunnassa, Tampere-talon hallituksessa ja<br />
Särkänniemi Oy:n hallintoneuvostossa.<br />
Hervantajärven Sinivuokossa järjestettiin <strong>museo</strong>n henkilökunnan saunailta.<br />
4
3. Museon kävijät, vierailut ja tilaisuudet<br />
Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kävijöiden määrä nousi vuonna <strong>2001</strong> edelliseen vuoteen nähden yli viidellä sadalla.<br />
Viime vuonna <strong>museo</strong>vieraita oli 12 097, kun vuonna 2000 <strong>museo</strong>on tutustui 11 585 vierailijaa. Suomalaisia kävijöistä<br />
oli vuonna <strong>2001</strong> lähes 70 %. Ulkomaalaisia oli 76:sta maasta. Vuonna 2000 kävijöitä oli 74 maasta. Suomalaisten<br />
jälkeen eniten <strong>museo</strong> kiinnosti brittejä, joita kävi yli 400. Seuraavaksi eniten kävi saksalaisia ja amerikkalaisia.<br />
Venäläiset ovat pudonneet kuudenneksi. Tampere-päivänä 29.9. ja 30.9. <strong>museo</strong>ssa kävijöitä oli yhteensä 1 437.<br />
Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa on pantu merkille esimerkiksi japanilaisten <strong>museo</strong>vieraiden määrän jatkuva kasvu.<br />
1990-luvun alussa <strong>museo</strong>ssamme vieraili vuosittain vain kymmeniä japanilaisia, kun vuonna 1998 japanilaisia kävi<br />
jo 88, vuonna 1999 japanilaisia vieraili <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa 119, vuonna 2000 heitä oli 163 ja viime vuonna 172. Kiinnostuksen<br />
kasvun johdosta <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n perusnäyttelyjen opasvihko on käännetty myös japaniksi. Sen teki Japanissa<br />
asuva Tuula Moilanen.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n opasvihkosta tehtiin italiankielinen ja portugalinkielinen käännös. Ennestään se on ollut suomeksi,<br />
ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi, espanjaksi, esperantoksi, ranskaksi, arabiaksi, puolaksi ja japaniksi. Tarkemmat<br />
käännökset <strong>museo</strong>n perusnäyttelyn suomenkielisiin teksteihin ovat englanniksi ja venäjäksi.<br />
Museovieraista mainittakoon IALHIn (Kansainvälisen työväenperinnelaitosten liiton) konferenssin osanottajat,<br />
ministeri Satu Hassi, kirjailija Rosa Liksom, europarlamentaarikko Matti Vuori, johtaja Olavi Koivukangas, Jouko<br />
Hulkko ja Olli Kultalahti Suomen siirtolaisinstituutista, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin maisteriohjelman<br />
osanottajat, mainostoimisto Adsek, toimittaja Dean Lisk Kanadasta, virolainen it-alan ryhmä, Suomi-Venäjä-<br />
Seuran Tampereen ja Hervannan osastot, Anna Berjozkina Venäjän poliittisen historian <strong>museo</strong>sta Pietarista, Perniön<br />
työttömät, Venezuelan suurlähettilään perhe, Tampereen liikennelaitoksen virkailijakerho, Pohjola-Nordenin<br />
nuorisoliitto, Myllypuron eläkeläiset, tanskalainen ay-ryhmä, Vaasan ja Myllypuron eläkeläiset, professori Ossi<br />
Somma, kirjailija Olle Leino Tukholmasta, ohjaaja Reijo Nikkilä, Sportia-Pekka-ryhmä, venäläinen ryhmä kriisikeskus<br />
Osviitasta, kirjailija Kurt Salomonsson Ruotsista, tilintarkastustoimisto Idman&Vilenin vieraita, Moskovan<br />
kaupungin<strong>museo</strong>n johtaja Galina Vedernikova, Svetlana Abdullina ja Jelena Ivanova Viipurin <strong>museo</strong>sta, pioneeriryhmä<br />
Unkarista, Kyproksesta ja Suomesta, Kiinan suurlähetystö, dj "<strong>Lenin</strong>" Moskovasta, professori Jeja-Pekka<br />
Roos, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Suomen yliopistojen tiedekuntien hallintopäälliköt, Helsingin<br />
yliopiston metsäylioppilaat, Kaliningradin alueen kuvernööri Vladimir Jegorov, Samuil Tirkeltaub ja Andrei Nikitin<br />
Pietarista, taiteilija Aleksandr Shapin Moskovasta, Suomen Pietari-instituutin johtaja Jarmo Nironen, Helsingin<br />
kaupungin<strong>museo</strong>n henkilökunta, Moeller Electric, Lions Club Kaleva, Metso-Automationin ulkomaalaisia vieraita,<br />
venäläinen opettajaryhmä Oriveden kaupungin vieraina, SKP:n Turun piirijärjestö, pohjoismaiset tynnyrintekijät,<br />
Mannerheimin lastensuojeluliitto, Turun yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelijoita, Valtakunnan syyttäjänvirasto,<br />
Aistimus ry, Lastenklinikan tuki, <strong>Lenin</strong>grad Cowboys, polttariryhmä, Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymä,<br />
Tampereen kaupungin tarkastustoimi.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>lla järjestettiin venäjänkieltä opiskelevien ja Venäjältä muuttaneiden koululaisten tapaamistilaisuus.<br />
Erkki Vettenniemen tohtorinväitöksen karonkka järjestettiin <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa.<br />
4. Kansainvälinen yhteistyö<br />
Aimo Minkkinen osallistui Länsi-Suomen lääninhallituksen kutsusta <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n edustajana Venäjä-foorumin<br />
alueelliseen tiedotustilaisuuteen läänin virastotalossa Turussa.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n ja Työväen Keskus<strong>museo</strong>n edustajat tekivät matkan Pietariin 7.-9.2.<strong>2001</strong>. Matkan tarkoituksena oli<br />
Työväen Keskus<strong>museo</strong>n ja Valtiollisen Pietarin kaupungin historiallisten monumenttien valvonta- ja suojelukomitean<br />
(KGIOP) välisten yhteistyöneuvottelujen käyminen ja näyttelyvaihtosopimuksen solmiminen Venäjän valtiollisen<br />
poliittisen historian <strong>museo</strong>n ja Työväen keskus<strong>museo</strong>n välillä vuonna 2002. Matkalle osallistuivat Työväen<br />
keskus<strong>museo</strong>sta <strong>museo</strong>johtaja Pontus Blomster ja tutkija Ulla Jaskari sekä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>sta <strong>museo</strong>johtaja Aimo<br />
Minkkinen ja tulkkina Mia Heinimaa.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n johtokunta (Eero Lempinen, Anneli Koskenkorva, Timo Karvonen, Tuomo Silvasvuori) sekä vakituiset<br />
työntekijät Aimo Minkkinen ja Leena Kakko olivat mukana Suomi-Venäjä-Seuran matkalla Moskovassa 7-<br />
5
12.9. Matka liittyi Helsinki-päivien viettoon Moskovassa. Museon ryhmällä oli osittain omaa ohjelmaa, osin koko<br />
ryhmän kanssa. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n ryhmä sekä halukkaat koko ryhmästä kävivät <strong>Lenin</strong>in mausoleumissa Kremlin komendantin<br />
opastuksella. Mausoleumin ulkopuolella <strong>museo</strong>njohtaja Aimo Minkkinen kertoi mausoleumiin ja <strong>Lenin</strong>in<br />
ruumiin säilyttämiseen liittyvästä historiasta.<br />
Museon väki kävi lisäksi tutustumassa akateemikko Valeri Aleksandrovitsh Bykovin johtamaan laboratorioon, jossa<br />
luontaislääkkeiden, -kosmetiikan ja implanttien kehittelytyön lisäksi huolehditaan <strong>Lenin</strong>in ruumiin säilyttämisestä,<br />
arkeologisten ihmislöytöjen tutkimisesta jne. Akateemikko Juri Ivanovitsh Denisov-Nikolsky esitteli tutkimuslaitoksen.<br />
Siellä oli mm. tutkittavana Salehardista löydetty muinaisen pikkutytön muumioitunut ruumis. Laboratoriossa<br />
oli täydellinen kopio mausoleumista. Siellä tehdään erilaisia ruumiin säilyttämiseen liittyviä kokeita ennen kuin<br />
niitä sovelletaan oikeassa mausoleumissa. Vierailu oli erittäin vaikuttava ja mieleenpainuva. Keskustelussa nousi<br />
esiin ajatus <strong>Lenin</strong>in palsamoinnin ja <strong>Lenin</strong>in mausoleumin historiasta kertovan näyttelyn tekemisestä Tampereen<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>lle.<br />
Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n edustajat vierailivat myös Gorki <strong>Lenin</strong>skijen kylässä, missä <strong>Lenin</strong> vietti viimeiset elinvuotensa<br />
ja missä hän kuoli aivoinfarktiin 21.1.1924. Nykyisin alue on Venäjän kulttuuriministeriön alainen suojelukohde.<br />
Vierailupäivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten puistoalue näytti parhaat puolensa. Ryhmä tutustui <strong>Lenin</strong>in<br />
elämän loppuvaiheista kertovaan näyttelyyn ns. uudessa <strong>museo</strong>rakennuksessa, joka edustaa brezhneviläistä mahtipontisuutta<br />
sekä vanhan kartanon rakennuksiin, joissa <strong>Lenin</strong> asui, eli ja sairasti - oikeastaan jo syrjäytettynä ja<br />
kotiarestissa. Ryhmä tutustui myös erilliseen vanhaan rakennukseen, johon Jeltsinin määräyksestä oli siirretty <strong>Lenin</strong>in<br />
työ- ja asuinhuoneet Kremlistä seinätapetteja myöten. Museon työntekijät pyytelivät anteeksi, että he eivät<br />
olleet saaneet tässä erillisessä rakennuksessa aikaan sellaista tunnelmaa, että kävijät olisivat oikeasti voineet kuvitella<br />
olevansa Kremlissä. Hieman leikkisästi he kuitenkin nimittivät tätä <strong>museo</strong>kokonaisuutta virtuaali<strong>museo</strong>ksi.<br />
Alueen käyttöä ja markkinointia pohditaan nyt aktiivisesti, sillä kävijäluvut ovat romahtaneet sitten neuvostoajan ja<br />
virallisen <strong>Lenin</strong>-kultin. Alueella on kuitenkin tulevaisuuden näkymiä eräänlaisena kulttuuri- ja virkistyskeskuksena<br />
kaikkine <strong>museo</strong>kokonaisuuksineen ja laajoine puistoalueineen. Suojelualueen varajohtajan Nikolai Iosifovitsh<br />
Tsvetovatyn kanssa päätettiin etsiä yhteistyömahdollisuuksia <strong>museo</strong>idemme kesken.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n edustajat vierailivat Venäjän valtion historiallisen <strong>museo</strong>n <strong>Lenin</strong>-osastossa ja keskustelivat sen työntekijöiden<br />
kanssa (Tatjana Koloskova, Eduard Zadiraka ja Grigori Garazha). Zadiraka esitteli Valtion historiallisen<br />
<strong>museo</strong>n.<br />
Suomi-Venäjä-Seuran koko ryhmän yhteiseen ohjelmaan kuului käynti Vysotski-<strong>museo</strong>ssa, Taganka-teatterissa ja<br />
Vysotskin haudalla. Vysotski-<strong>museo</strong> ehdottaa Suomi-Venäjä-seuralle Vysotski-näyttelyn tuomista Suomeen. Yhtenä<br />
esillepanopaikkana voisi olla Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>.<br />
5. Erikoisnäyttelyt<br />
5.1. Suomalainen jälki Pietarissa<br />
20.2. saakka. Poliittisen historian <strong>museo</strong>sta Pietarista. Näyttelyn laatija Aleksei Kulegin.<br />
Näyttelyssä oli esillä otteita Pietarissa - Petrogradissa ja sen lähialueilla XIX ja XX vuosisadoilla asuneiden suomalaisten<br />
kansankerrosten elämästä, elinoloista ja työskentelystä.<br />
Pietari I:n vuonna 1703 perustamasta Pietarin kaupungista muodostui heti kansainvälinen kaupunki. Venäläisten<br />
lisäksi siellä asui saksalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia sekä muiden kansallisuuksien edustajia. Merkittävä osa<br />
Pietarin ja sen kuvernementin asukkaista oli suomalaisia ja suomenkielisiä.<br />
Pietariin kehittyi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa selkeitä suomalaisasutuksen keskuksia, kuten Viipurin<br />
puoleinen alue, ennen kaikkea Suomen aseman lähialueet. Tällä tärkeimmällä teollisuusalueella asuneet suomalai-<br />
6
set työskentelivät mm. "Aivaz"- ja "Russkij dizel" -tehtaalla. Suomalaisia työskenteli myös rautateillä. Suomalaisasutus<br />
lisääntyi erityisesti Venäjän pääkaupungin ja Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungin Helsingin välisen<br />
rautatieliikenteen avautumisen myötä.<br />
Ensimmäisessä kaupunginosassa (nykyinen historiallinen keskusta) oli suomalaisten yhteiskunnallisen ja liikeelämän<br />
keskus. Täällä sijaitsi Suomen pankin haarakonttori, suomalainen kirkko, merkittävien yritysten kuten "Sinebrjukhovin"<br />
ja "Fazerin" konttorit.<br />
Suuri osa suomalaisista asui Pietarin kaupungin lähialueilla. Suomalaiset tuottivat suurimman osan Pietarissa<br />
myydyistä maitotuotteista. Suomalainen "maitotyttö" oli Pietarissa tavanomaisempi näky, kuin maitoa kaupitteleva<br />
venäläinen talonpoikaisnainen. Suomalaiset kalastajat puolestaan toimittivat kaloja Pietariin.<br />
1900-luvun alussa suomalaiset osallistuvat aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja vallankumoukselliseen liikkeeseen,<br />
vuosien 1905-1907 ja 1917 vallankumouksiin. Vallankumouksen jälkeen Pietarissa toimi kommunistisia organisaatioita:<br />
Suomalainen kommunistinen klubi Krasnyi Zor kadulla, Luoteisosien kansallisten vähemmistöjen yliopisto<br />
(suomalainen tiedekunta). Kaupungissa julkaistiin lehtiä suomen kielellä. Suomalaiset ottivat osaa Kominternin<br />
kongressien työhön, erityisesti Kominternin II kongressiin, joka pidettiin v. 1920 Petrogradissa. 1930-luvun puolivälissä<br />
näiden organisaatioiden toiminta lakkautettiin, osanottajia alettiin vainota ja heitä lähetettiin Stalinin vankileireille<br />
tai surmattiin.<br />
Tänä päivänä suomalaisen väestön traditiot ovat heräämässä uudelleen henkiin Pietarissa. Siellä on toimiva "Suomalais-inkeriläinen"<br />
yhteisö ja se julkaisee omaa tiedotuslehtistään. Yhteisö järjestää myös erilaisia ohjelmallisia<br />
tilaisuuksia. Vanha suomalainen kirkko on ollaan luovuttamassa käyttöön.<br />
Näyttelyn rakenne oli neliosainen: 1) Suomalaisten elämä ja toiminta 1700-, 1800-, 1900- luvuilla, 2) Valokuvia<br />
suomalaisista kalastajista ja maitotytöistä Pietarin kaduilla, 3) Valokuvia ja asiakirjoja suomalaisten liikemiesten<br />
toiminnasta Pietarissa, 4) Suomen pankki, suomalaisten yritysten edustustoja, myyntiliikkeitä.<br />
Näyttelyssä tuotiin esille suomalaisten osuus Venäjän poliittisessa taistelussa ja vallankumouksellisessa liikkeessä:<br />
Punaiset suomalaiset Petrogradissa/Pietarissa/<strong>Lenin</strong>gradissa. Valokuvia, henkilökohtaisia esineitä ja asiakirjoja<br />
Huugo Jalavasta, joka toimi veturin no 293 kuljettajana. Vuonna 1917 V. I. <strong>Lenin</strong> ylitti Suomen rajan tällä junalla.<br />
Emil Kalske, jonka asunnossa <strong>Lenin</strong> piileskeli. Veljekset Eino ja Jukka Rahja. Lyyli Parviainen, jonka vanhempien<br />
kuona <strong>Lenin</strong> asui salaa kesällä 1917. Aleksanteri Schotman järjesti <strong>Lenin</strong> maan alle siirtymisen ja myöhemmin hän<br />
toimi Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan johdossa. Suomalaisia Kominternin kokouksissa.<br />
Näyttelyssä kuvattiin suomalaisten kommunististen organisaatioiden toimintaa 1920-1930-luvuilla (mm. suomalaisen<br />
kommunistisen klubin verilöyly ja suomalaisten verilöylyssä menehtyneiden hautajaiset Mars-kentällä ja suomalaisten<br />
pietarilaisten kansallisten traditioiden elpyminen, suomalais-inkeriläisen seuran toiminta, uskonnollisten<br />
yhteisöjen toiminta jne.).<br />
Hannu Oittinen kirjoitti Tiedonantajassa (12.1.<strong>2001</strong>), että Suomalaisia jalanjälkiä Pietarissa -näyttely on avaus<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n vuoteen, joka esittelee Venäjää monipuolisesti.<br />
5.2. Neuvostojulisteita 1918-1925<br />
22.2.-6.3. Yhteistyössä Viipurin linnan <strong>museo</strong>n kanssa. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kokoelmista.<br />
Julistenäyttely oli tarkoitus alun perin tuoda Tampereelle Viipurin <strong>museo</strong>n kokoelmista, mutta sen tuominen Suomeen<br />
osoittautui niin hankalaksi ja kalliiksi operaatioksi että päädyttiin näyttelyn kokoamiseen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n<br />
omista kokoelmista.<br />
Näyttelyssä esillä olleet julisteet olivat esimerkki vuosien 1918-1925 Neuvosto-Venäjän julistetaiteesta. Venäjällä<br />
julisteen historia alkoi kuten muuallakin maailmassa mainosjulisteista ja teatteri-ilmoituksista. Lokakuun vallankumouksen<br />
jälkeen 1917 julistetaide alkoi palvella uutta valtaa. Suuret painosmäärät, niiden halpuus, värikkyys ja<br />
emotionaalisuus tekivät julisteesta yhteiskunnallisen elämän erottamattoman osan. Vallankumouksen ensimmäisinä<br />
vuosina ja myöhemminkin monien taiteilijoiden päätaidelajina olivat julisteet.<br />
7
Näyttelyssä esillä olleiden julisteiden teemat olivat monipuolisia: vallankumoukselliset urotyöt, taistelu ulkomaalaisia<br />
valloittaja- ja valkokaartilaisjoukkoja vastaan: "Eläköön vallankumouksellisten Punaisten merimiesten etujoukot",<br />
"Wrangel on vielä voimissaan. Lyö sitä armoa tuntematta.", "Viimeinen tunti", "Lokakuu 1917-1920 -<br />
neljä vuotta".<br />
Neuvostovallan vakiintumisen aika ja suurten ihmisjoukkojen siirtyminen sen puolelle: "Kasakka - kenen joukoissa<br />
kuljet? Meidän vai niiden?", "Nuoret leniniläiset - Iljitshin lapset", "Punalipun alla yhteisrintamassa miesten kanssa<br />
saamme porvarit kauhun partaalle."<br />
Kehotus uuden ihmisen luomiseksi, taistelu lukutaidottomuutta vastaan, työskentely sosialismin puolesta: "Lukutaito<br />
- tie kohti kommunismia", "1. toukokuuta - yleisvenäläinen talkoopäivä".<br />
Julisteen taiteelliset keinot olivat sellaiset, että tavalliset lukutaidottomatkin kansalaiset saattoivat julisteen viestin<br />
ymmärtää. Värikieli, selkeät yksinkertaiset muodot, selkeät ja suuret kirjaimet, kansanperinteen hyväksikäyttö ja<br />
esimerkiksi vanhojen venäläisten ikonimaalareiden teemojen toisto - tosin uudella merkityksellä höystettynä - auttoi<br />
uuden vallankumouksellisen tietoisuuden luomisessa.<br />
Julistenäyttelyn innoittamana syntyi ajatus tehdä neuvostojulisteiden näyttely internetiin.<br />
(http://yritys.soon.fi/tyovaentalo/lenin/juliste/)<br />
5.3. Leo Berkovitsin kuvia Kokkolan sotavankisairaalasta<br />
8.-11.3.<br />
Leo Berkovits, 73, sai isältään jouluna 1940 Agfa-merkkisen laatikkokameran. Sille löytyi yllättävää käyttöä jo<br />
seuraavana vuonna, kun 13-vuotias nuori mies toimi lähettinä Kokkolan sotavankisairaalassa. Hän tallensi jälkipolville<br />
useassa rakennuksessa sijainneen sairaalan potilaita ja henkilökuntaa. Kuvat on otettu vuosina 1941-1942.<br />
Jouduimme jättämään tästä paketista pois kymmeniä pelkästään suomalaisesta henkilökunnasta otettuja kuvia<br />
Jos näitä kuvia vertaa TK-kuvaajien ammattimaisiin kuviin sotavangeista, ei voi olla panematta merkille suurimpana<br />
erona sitä, että tähän nuoreen kuvaajaan luotettiin ja häntä kunnioitettiin.<br />
Leo Berkovitsin ottamia kuvia sotavangeista oli mahdollisuus nähdä Tampereella lyhytelokuvafestivaalin aikana<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa. Festivaaleilla esitettiin ohjaaja Reijo Nikkilän sotavankidokumentti ”Ryssä perkele – sotavankina<br />
Suomessa”.<br />
Näyttelyn avajaisissa puhuivat ohjaaja Reijo Nikkilä ja Leo Berkovits. Lisäksi läsnä oli entisiä suomalaisia sotavankeja.<br />
Lisätietoja: http://www.yle.fi/dokumentti/ryssa/leo.htm<br />
5.4. Pietari - muistojen kaupunki<br />
Anja Tuomiston kokoelmista. Lisäksi grafiikkaa Pietarista. 15.3.-20.4.<br />
Anja Tuomisto: "Melkein kaikki ihmiset keräilevät jotakin. Minun keräilykohteeni on Pietari Suuri ja hänen kaupunkinsa.<br />
Minulta kysytään usein, mistä tämä kiinnostus Pietariin johtuu. Siihen en osaa vastata. Minä en valinnut<br />
Pietaria, vaan Pietari valitsi minut. Kiintymykseni Pietariin ei ole ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Vähitellen, kuin<br />
huomaamattani, se on vienyt sydämeni. Pietari Suuren persoonasta kiinnostuin luettuani hänen elämäkertansa.<br />
Aloin keräillä kaikkea Pietariin liittyvää: tauluja, patsaita, matkaoppaita, kuvateoksia, taidekirjoja, lehtileikkeitä,<br />
vanhoja postikortteja, ooppera- ja konserttiohjelmia, ruokalistoja, äänilevyjä jne.<br />
Pietarin historiaan ja arkkitehtuuriin minua on opastanut pietarilainen ystäväni Tatjana. Olemme kierrelleet kaupunkia<br />
yhdessä ja hän on kertonut minulle paljon eri rakennuksista, niissä asuneista henkilöistä: ruhtinaista,<br />
säveltäjistä, kirjailijoista.<br />
8
Ensimmäisen kerran kävin Pietarissa (<strong>Lenin</strong>gradissa) vuonna 1967. Enimmäkseen olen käynyt siellä lomamatkoilla<br />
ystävien kanssa ja joskus matkanjohtajana. Olen käynyt mm. Suomi-Venäjä-Seuran jäsenten kanssa tutustumassa<br />
Pietarin katulasten elämään. Käsityöopiskelijoiden kanssa olen tutustunut Yves Saint Laurentin näyttelyyn Pietarin<br />
talvipalatsissa. Uimareiden kanssa olen käynyt sekä talvella että kesällä kokeilemassa, miltä tuntuu uinti Nevassa.<br />
Olen käynyt myös kielikursseilla.<br />
Olen kuitenkin ehtinyt vasta vain pintaa raapaista. Paljon on vielä näkemättä. Tuntuu siltä, että ihmisen ikä ei riitä<br />
Pietarin tutkimiseen. Sellainen on Pietari - minun kaupunkini."<br />
5.5. <strong>Lenin</strong> elää! - Sami Hyrskylahden lomo-kuvia<br />
22.4.-15.6.<br />
Sami Hyrskylahti: "Näyttelyni ’<strong>Lenin</strong> elää!’ käsittää kymmenen suurta 90cm x 60cm ja parikymmentä pienempää<br />
23cmx15cm valokuvaa. Niiden kaikkien aiheena on <strong>Lenin</strong>. Ja ne kaikki on paria pikkukuvaa lukuun ottamatta kuvattu<br />
leningradilais-valmisteisella pikkukamera Lomolla (www.lomo.com).<br />
Miksi <strong>Lenin</strong> elää? Valitsin <strong>Lenin</strong>in näyttelyni teemaksi paitsi siksi, että pidän <strong>Lenin</strong>iä koko viime vuosisadan<br />
yhtenä tärkeimpänä ihmisenä, mutta myös osoittaakseni kuinka <strong>Lenin</strong> on hyvin hengissä vielä tämän päivän uudella<br />
Venäjälläkin.<br />
Sillä toisin kuin Baltian maissa tai Itä-Euroopan entisissä sosialistivaltioissa, eivät <strong>Lenin</strong>-patsaat ja muut monumentit<br />
ole kadonneet Venäjältä minnekään. Tosin elämä noiden patsaiden ympärillä on muuttunut ja muuttuu -<br />
mitä näyttelyni kuvat myös esittelevät. Samalla tulee esiteltyä hieman Venäjän laajaa maantiedettä, sillä <strong>Lenin</strong><br />
patsas löytyy vielä tänään varmasti tuhansista Venäjän kaupungeista ja kylistä (yleensä se seisoo kaupungin keskusaukiolla<br />
tai jollain muulla ylväällä paikalla).<br />
Tuoreimmassa gallupissa kaksi kolmasosaa venäläisistä uskoi <strong>Lenin</strong>in roolin olleen hyödyllinen Venäjän<br />
historialliselle kehitykselle. Samaa voisi uskoa myös nuoresta venäläissukupolvesta, joka on myös näyttelyni<br />
aiheena. Venäjällä nuoret käyttävätkin <strong>Lenin</strong>iä erityisesti kulttuurisena symbolina, ja <strong>Lenin</strong> on saanut paikkansa<br />
uudessa venäläisessä populaarikulttuurissa. Esimerkiksi Jekaterinburgissa toimi teknoklubi "<strong>Lenin</strong>" ja Moskovan<br />
psykedeeli-trance -musiikkipiirien yksi tunnetuin tiskijukka on dj <strong>Lenin</strong>. Myös näyttelyni avajaisissa Tampereen<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa <strong>Lenin</strong>in 131-vuotis syntymäpäivänä 22. huhtikuuta esiintynyt dj <strong>Lenin</strong> on paitsi<br />
vallankumousjohtaja <strong>Lenin</strong>in näköisolento, on hänen sukunimensä myös Krupskij (sama kuin <strong>Lenin</strong>in vaimon<br />
sukunimi).<br />
Erittäin mielenkiintoinen fakta joka yhdistää <strong>Lenin</strong>in tekno-musiikkiin on se, että maailman ensimmäisen elektronisen<br />
soittimen Termenvoksin keksijä venäläinen Lev Termen esitteli laitetta <strong>Lenin</strong>ille Kremlissä vuonna 1922.<br />
<strong>Lenin</strong>in kerrotaan myös itse kokeilleen Termenvoksia ja pitäneen sen soinnista!"<br />
Tiina Nyrhinen kirjoitti Aamulehdessä (1.5.01) Sami Hyrskylahden näyttelystä, että "oikeaan vapputunnelmaan voi<br />
päästä Tampereen maanmainiossa <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa". "<strong>Lenin</strong> on myös nykyvenäläiselle populaarikulttuurille merkittävä<br />
symboli: Jekaterinburgissa on toiminut <strong>Lenin</strong>-niminen teknoklubi, ja tämänkin näyttelyn avajaisissa tiskijukkana<br />
toimi moskovalainen dj <strong>Lenin</strong>, joka myös ulkonäöltään muistuttaa esikuvaansa...Sami Hyrskylahden kuvien<br />
mukana pääsee mukaan nojatuolimatkalle Venäjän eri osiin, Tampereen ystävyyskaupunkia Nizhni Novgorodia<br />
myöten."<br />
5.6. Rasputin<br />
20.6.-14.10.<br />
Tampereen <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kesänäyttely toi esiin munkki Grigori Rasputinin historiallista roolia Venäjän historiassa.<br />
Rasputinia on kuvattu pyhäksi paholaiseksi.<br />
9
Rasputinista on kerrottu valtavasti likaisia juttuja. ”Rasputin” -nimen venäjänkielinen kantasanakin jo tarkoittaa<br />
irstailua. Hänellä sanottiin olevan hypnoottinen voima erityisesti naisiin. Hän ikään kuin imi itseensä energiaa naisista.<br />
Hän kehitteli ovelan uskonnollisen teorian: "Synti on annettu sitä varten, että voi katua ja katumus tuottaa<br />
sielulle iloa ja antaa ruumiille voimia". Katuakseen ihmisen täytyy siis ensin tehdä syntiä. Rasputinin maineen tunsi<br />
koko Venäjä ja se levisi ulkomaillekin. Hänestä on tullut demonisen antisankarin perikuva. Tosin juttujen todenperäisyyttä<br />
ei ole voitu läheskään aina varmistaa.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n näyttely avasi verhoa tsaariperheen ja Rasputinin välisistä suhteista. <strong>Lenin</strong> totesi, että ensimmäinen<br />
vallankumous ja sitä seurannut vastavallankumouksen kausi (1907-1914) paljasti tsaristisen monarkian koko olemuksen,<br />
saattoi sen "äärimmäiseen rajaansa", toi esiin sen koko mädännäisyyden ja inhottavuuden, tsaristisen koplakunnan<br />
ja sen etunenässä olleen Rasputin heittiön koko kyynisyyden ja irstauden.<br />
Kerenski totesi, että ilman Rasputinia ei olisi ollut <strong>Lenin</strong>iä.<br />
Rasputin näyttelyssä hyödynnettiin <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n omia kokoelmia. Lisäksi näyttelyä rakennettaessa tutustuttiin<br />
Venäjällä oleviin Rasputin-aineistoihin (mm. Venäjän poliittisen historian <strong>museo</strong>ssa ja Jusupovin palatsissa Pietarissa)<br />
sekä käytettiin Suomesta löydettyjä aineistoja (mm. Helsingin yliopiston kirjaston slaavilaisesta osastosta,<br />
Museoviraston kuva-arkistosta, tutkija Orvo Bogdanoffin kokoelmista). Valokuvien lisäksi näyttelyssä oli 1900luvun<br />
alun satiirisia postikortteja, jotka toivat esiin Rasputinin vaikutusvaltaa tsaariin. Esillä oli myös "poliittisen<br />
pornografian" luokkaan kuuluvia aikalaispostikortteja.<br />
Näyttelyn toinen osio esitti Rasputinin hengen elämistä mystisenä legendana. Näyttelyarkkitehtina oli Heikki-<br />
Pekka Miettinen – ”Heinari”.<br />
Näyttelyn avajaisissa Rasputinista esitelmöi Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja psykologi Pertti<br />
"V" Virtanen.<br />
5.7. Paistaa aurinko aina<br />
8.11. lähtien. Yhteistyössä Lasten ja nuorten taidekeskuksen kanssa.<br />
"Kas auringon taivaalle on piirtänyt pikkuinen poika. Sen alle hän on kynällään piirtänyt tunnuksen tään: Paistaa<br />
aurinko aina. Taivas kirkas on aina. Elää saa äiti aina. Elää saan minä myös." Laulu oli 1970-luvun Suomessakin<br />
hyvin tunnettu. Sitä lauloivat sekä ammattiartistit että pikkupioneerit.<br />
Neuvostolasten piirustusnäyttelyn "Paistaa aurinko aina" tunnuskuvan oli piirtänyt Neuvosto-Eestin Viljandista<br />
kotoisin oleva 7-vuotias Murre Merike joskus 1980-luvulla. Hän oli piirtänyt myös suuren auringon ja sen alle kaksi<br />
ihmishahmoa, jotka ehkä ovat äiti ja Murre itse.<br />
Näyttelyyn valitut teokset olivat eri-ikäisten lasten tekemiä töitä. Kuvien avulla näyttelyvieraalle avautui sekä neuvostoarki<br />
että -juhla lasten näkökulmasta. Nuoripari menee naimisiin. Haikara tuo heille lapsen, jota he ulkoiluttavat<br />
työnnellen lastenvaunuja asuinkaupunkinsa puistokatuja pitkin. Lapset käyvät koulua, harrastavat pioneeripalatsin<br />
kerhoissa erilaisia asioita, retkeilevät yhdessä vanhempiensa kanssa ja kesän koittaessa viettävät lomapäiviään<br />
pioneerileireillä. Syntymäpäiviä ja juhlia vietetään yhdessä perheen, sukulaisten ja tuttavien kanssa.<br />
Piirroksista voi havaita, miten neuvostolapset elivät, mistä he olivat kiinnostuneita ja mistä he iloitsivat. Näyttelyn<br />
nuoret taiteilijat lahjoittivat meille omalla tavallaan kokemansa maailman.<br />
Kokoelma-amanuenssi Mia Heinimaa ja <strong>museo</strong>lehtori Leena Kakko valitsivat <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n näyttelyyn 32 työtä<br />
Hyvinkäällä sijaitsevan Lasten ja nuorten taidekeskuksen neuvostoliittolaisen osaston arkistosta. Taidekeskuksen<br />
ainutlaatuinen lasten ja nuorten teosten kokoelma on karttunut kolmen vuosikymmenen ajan järjestettyjen kansainvälisten<br />
lasten ja nuorten taiteen näyttelyjen myötä. Nykyisin kokoelma käsittää runsaat 50 000 maalausta ja piirustusta<br />
yli 120 maasta.<br />
10
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa työharjoittelijana ollut Sarianna Tamminen piti yhdessä Olga Palomäen kanssa taidenäyttelyn<br />
"Ele" (valokuva, akryyli, guassi, muste) Ruusantalossa Tampereella. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> auttoi näyttelyn tekemisessä.<br />
Aimo Hyvärisen näyttelyssä "21 vuotta, 21 kuvaa" valokuvakeskus Nykyajassa oli esillä myös hänen työnsä "Soviet<br />
nostalgia", joka kommentoi <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kokoelmaa.<br />
6. Tiedotus, tutkimus, kokoelmat, arkisto, kirjasto<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n nettisivut (www.tampere.fi/culture/lenin) ovat kohonneet suosituksi käyntikohteeksi. Museon internet-sivuilla<br />
oli viime vuonna käyntikertoja 535 644. Vuonna 2000 käyntikertoja oli 463 899 ja vuonna 1999 niitä<br />
kirjautui 411 732. Lokakuussa <strong>2001</strong> käyntikertoja sivuilla oli 62 486.<br />
Matti Vuorikoski on päivittänyt <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n Internet-sivuja.<br />
Sähköiseen muotoon saatettua aineistoa on tuotteistettu tekemällä <strong>museo</strong>n kokoelmista CD-rom "Soviet DaDa -<br />
<strong>Lenin</strong> kultin nousu ja tuho". Joulukuussa <strong>museo</strong>n www-sivuille alettiin tehdä Neuvostoliiton poliittisen julistetaiteen<br />
näyttelyä.<br />
Merkittäväksi tekijäksi on noussut myös digitoidun aineiston siirto sähköisesti esimerkiksi tiedotusvälineille ja<br />
tutkijoille.<br />
Suomi Venäjän naapurina ja historiallisine yhteyksineen pystyy EU-maana tuottamaan laajasti kiinnostavaa objektiivista<br />
historiallista tietoa ja digitalisoitua dokumenttiaineistoa historian aikakaudesta, johon liittyy <strong>Lenin</strong>in toiminta<br />
ja neuvostoaika. Suomella on tässä etulyöntiasema myös siksi, että se kulkee modernin tietotekniikan kärjessä.<br />
Kiinnostus on käynyt ilmi <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n internet-sivujen kansainvälisenä suosiona ja sähköpostipalautteena sekä<br />
<strong>museo</strong>n aineistosta tehdyn monikielisen cd-romin myönteisenä vastaanottona.<br />
Museon aineistoa on tarkoitus siirtää Internet-verkkoon ja kehittää sen kotisivuja virtuaali<strong>museo</strong>n suuntaan.<br />
Joensuussa ilmestyvä Karjalainen lehti kirjoitti 11.3.01, että <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on kokemus. Liisa Yli-Ketola toteaa artikkelissaan<br />
pistäytyvänsä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa vähintään kerran vuodessa: "Tampereen työväentalon aulassa kuvittelen<br />
olevani nuoruuteni Neuvostoliitossa. Tunnelma, portaiden pylväät, hajut ja opaskyltit tuovat elävästi mieleeni<br />
1980-luvun alun <strong>Lenin</strong>gradin hotellien aulat." Totta onkin, ettei työväentalon ilmastointia ole saatu useista yrityksistä<br />
huolimatta toimivaksi.<br />
Lehdessä Leena Kakko korostaa, kuinka varsinkin matkailupuolella Tampereella on hoksattu <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kuriositeettiarvo.<br />
Toimittaja tapasi <strong>museo</strong>ssa reppuselkäisen irlantilaisen Kieran Mulhernin, joka oli tullut Tampereelle<br />
interrail-matkallaan ja aikoi jatkaa Suomesta Venäjälle. "Täältä saa kiinnostavaa ennakkotietoa Venäjän historiasta,<br />
kiittää Kieran opaskansio kädessään."<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n toiminnasta ovat lehtihaastatteluja tehneet: Financial Times, Etelä-korelainen Mal (Huuto) lehti,<br />
Tribuna-lehti Venäjältä, Satakunnan Kansa, Aamulehti, Aikalainen, Aktivist, Aviisi, Karjalainen, Tampereen Tiima,<br />
Kansan Uutiset ja Viikkolehti, Uutispäivä - Demari, Tiedonantaja, City-lehti, Automobiili-lehti, Lasten Maailma-lehti,<br />
Helsingin Sanomat, Vihreä Lanka, Voima, teekkarien T-lehti, Till havs-lehti, Pirkanmaan SAK:n lehti,<br />
Pohjalainen, Lapin Kansa, Koillissanomat, Taloussanomat, Sankt Peterburgskij kurer, Sabaroo hvostik.<br />
Radio-ohjelmissa <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> oli esillä: Radio Sata-Häme, radio Moreeni, Tampereen radio, YLE:n englanninkielinen<br />
toimitus, YLE:n ykkönen, YLE Etelä-Savo, Radio 957, Classic FM.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ta käsiteltiin TV-2:n ohjelmassa "Suomi eilen elokuvin silmin", Tsekin televisiossa, TV-Tampereessa,<br />
Moskiitto tv:ssa, MTV-3:ssa. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> toimitti MTV-3:n uutisille Veikko Ruuskan kuvaaman kaitafilmidokumentin<br />
VHS-version kosmonautti Juri Gagarinin vierailusta Suomessa 40 vuotta sitten.<br />
TTKK:n videoryhmä teki <strong>museo</strong>sta videodokumentin.<br />
Aimo Minkkinen osallistui Tampereen vanhalla kirjastotalolla järjestettyyn "Taistolaisoikeudenkäyntiin". Aviisilehti<br />
teki tilaisuudesta haastattelun.<br />
11
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on ollut mukana Tampereen Matkailutoimiston organisoimassa Classic FM:n radiokampanjassa. Aimo<br />
Minkkinen on osallistunut The Thousand Lakes - matkailukampanjan tilaisuuksiin ja Tampereen matkailun<br />
kehitys oy:n matkailuparlamenttiin sekä kongressikesän tiedotustilaisuuteen Tampere-talossa. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on<br />
toimittanut tietoja ja esitteitä Tampereen matkailutoimelle.<br />
FM Virve Raittinen suunnitteli <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n uuden mainosesitteen.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on viestinnässään käyttänyt aktiivisesti sähköpostia, faxia, ilmoitustauluja, julisteita, kutsukortteja.<br />
Museossa on järjestetty näyttelyiden avaamisten yhteydessä tiedotustilaisuuksia.<br />
Aimo Minkkinen, Leena Kakko ja Mia Heinimaa ovat kirjoittaneet artikkeleita Tampereen <strong>museo</strong>iden Museokellolehteen.<br />
Aimo Minkkinen ja Virve Raittinen ovat kirjoittaneet Työväentutkimus-lehteen. Leena Kakko on kirjoittanut<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>sta Tampereen Tiima-lehteen.<br />
Aimo Minkkinen on luennoinut <strong>Lenin</strong>istä SKP:n veteraanikerholle Tampereella, Suomi-Venäjä-seuran Tampereen<br />
osastossa, Vasemmistoliiton Pirkanmaan piiritoimikunnalle, Helsingin yliopistossa järjestetyssä "Marxismi ja<br />
sosialismi" seminaarissa, Vaasan Työväen<strong>museo</strong>n 10-vuotisjuhlassa, Demokraattisen Sivistysliiton seminaarissa<br />
Tampereen kirjastossa, Moskovassa Helsinki-päivien suomalaisille osanottajille.<br />
Taistelujen tiellä vuosikirjassa <strong>2001</strong> julkaistiin Aimo Minkkisen pitämä esitelmä <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>ssa vuonna 1999<br />
järjestetyssä seminaarissa "Olemattoman kokeneet - reaalisosialismin arki ja juhla olemattomassa todellisuudessa<br />
eläneiden muistoissa".<br />
Aimo Minkkinen kirjoitti arvion Staffan Skottin kirjasta "<strong>Lenin</strong>s älskarinna och andra ryska öden" Nordisk Östforum-lehteen<br />
(n:o 4/<strong>2001</strong>). Staffan Skott vastasi Aimo Minkkisen kritiikkiin samassa lehdessä.<br />
Aimo Minkkinen kertoi Pyynikin lyseon oppilaille Dostojevski ja Pietari-aiheesta.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on auttanut tietojen hankinnassa Seija-Anneli Lehtosta, Kimmo Lehtimäkeä, Sune Sahlstedtia, Pauliina<br />
Sarkkista, Jorma Leskistä, Mirja Kalliokoskea, Ulla Mättöä Museoalan ammattiliitosta, Marja-Liisa Pohjanheimoa<br />
ja Tarja Koskelaa <strong>museo</strong>iden laatupalkinnon raadista, Vilppu Ekilää, Esa Tuomista, Orvo Bogdanoffia,<br />
Tapio Parkkista, Henna Ruokolaista, Jeppe, Päivi ja Hymy Lahtista, Unto Hämäläistä, Paula Pärnästä, Johanna<br />
Lehto-Vahteraa, Liisi Saarista, Heikki Kotirintaa, Tuija Mikkosta, Andrei Nikitiniä, Kaisa-Liisa Raiskinmäkeä,<br />
Emanuele Proiaa, Martti Vesteristä, Hannes Sigurdssonia Akureyrin taide<strong>museo</strong>sta Islannista, Ari Ahosta, Kaisa<br />
Jalosta, Sanna Perälää, Yrjö Hakasta, Unto Lohilahtea, Mari Ristolaa, Osmo Kekäläistä, Sarah Hughesia, Kimmo<br />
Kestistä Työväen keskus<strong>museo</strong>sta, Sauli Järvistä WSOYstä, Niko Arolaa, Lena Löfströmiä, Enrique Ossoriota,<br />
Pam Oskamia, Anastassios Kribenistä, Hannu Marttilaa, Samantha Waitia, kanadalaista Teuvo Nupposta, Nurminen<br />
Prima Oy:tä, taiwanilaista Tamkang University Maritime Museumia, Lothar Schmittia, Franco Landraa, Matti<br />
Länsiötä, Anna Kontulaa, Timo Ohmeroa, Ivar Nisseniä, Tampereen yliopiston liiketaloudellista tutkimuskeskusta,<br />
virolaista toimittajaa Rein Sikkiä, Anu Wiikiä.<br />
Olli Vehviläinen ja Aimo Minkkinen osallistuivat Työväen Keskus<strong>museo</strong>n vihkiäistilaisuuteen sekä Veikko<br />
Veilahti 75-vuotta seminaariin Tampereella. Leena Kakko ja Aimo Minkkinen osallistuivat Työväenkulttuurin<br />
neuvottelupäiviin Työväen Keskus<strong>museo</strong>ssa. Museonjohtaja Aimo Minkkinen osallistui valtakunnallisiin<br />
<strong>museo</strong>päiviin ja Suomen <strong>museo</strong>liiton vuosikokoukseen Turussa 16.-17.5.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> on saanut opetusministeriön myöntämää Myytti-rahoitusta <strong>museo</strong>on tallennetun tietovarannon saattamiseksi<br />
sähköiseen muotoon. Määräraha on tarkoitettu tallennustyötä tekevän henkilön palkkakustannuksiin.<br />
Myytti-tallennusta suorittava henkilö on ollut Mia Heinimaa.<br />
Tallentamisessa käytetty kokoelmien hallintaohjelma on ollut Visual dBase7 (Työväen keskus<strong>museo</strong>n <strong>Lenin</strong><strong>museo</strong>lle<br />
räätälöimä ohjelma) ja PhotoShop 5.5.<br />
Kokoelmien atk-luetteloinnissa tiedostoon on liitetty kuvia. Tallentaminen Myytti-rahoituksella aloitettiin maaliskuussa<br />
1999. Aikaisemmin myyttivaroin on tallennettu 5850 objektia. Viime vuonna tallennettujen objektien määrä<br />
oli valokuva-arkistossa 163 kuvaa, esine-arkistossa 247 esinettä kuvineen, dioja 882 kuvaa ja <strong>museo</strong>n kirjastossa 37<br />
kirjaa. Lisäystä on 1329 objektia. Keskimääräinen kuukausitallenteiden määrä on ollut 166 objektia.<br />
Museon kokoelmatyön tärkeimmäksi kohteeksi tuli vanhojen dia-positiivien pelastaminen. Heikkokuntoisuutensa<br />
vuoksi ne otettiin heti työn alle, etteivät ne pääsisi kokonaan tuhoutumaan. Onnistuimme uudelleen kehystämään ja<br />
tallentamaan sekä luetteloimaan melkein 900 diakuvaa. Tästä johtuen muiden kokoelmien taltioiminen eteni hi-<br />
12
taammin. Pääsimme kuitenkin keskimäärin 166 objektin tallennusmäärään kuukaudessa. Diojen skannaus ja luettelointi<br />
jatkuu.<br />
Kokoelmien tallentaminen sähköiseen muotoon on suuri ja haasteellinen hanke. Työ etenee välillä nopeasti ja toisinaan<br />
taas erittäin hitaasti riippuen siitä, kuinka helposti tarvittavat tiedot kulloinkin kyseessä olevista objekteista<br />
löytyvät. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kokoelmat ovat hyvin omintakeiset, ainutlaatuiset ja vaativat, koska ne ovat melkein poikkeuksetta<br />
Neuvostoliitosta peräisin. Niiden tutkimisen edellytyksenä on venäjänkieliseen lähdemateriaaliin perehtyminen,<br />
mikä on aikaa vievää ja erikoisosaamista vaativaa.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n arkistoissa on yhteensä noin 25 000 objektia. Nyt niistä on viety atk-tietokantaan vain pieni murtoosa.<br />
Ohjaaja Jorma Markkula on taltioinut videolle <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n näyttelyjen avajaisia.<br />
Merkittävimmät lahjoitukset ja hankinnat <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kokoelmiin:<br />
Eino Lamminen - Tampereen kaupungin asemakaavakartta vuodelta 1897; Kauko Laakso - kirjoja; Sebastian Sjöblad<br />
venäläisiä lehtiä ja paikannimiluettelo; Entisen SNS:n Siuron osasto Erkki Moisio - NL:n elokuvakoneen "Kinap"<br />
1956 4 laatikkoa + 1 filmilaatikko; Venäjän suurlähetystö Helsinki - 2 öljyvärimaalausta, pronssinen <strong>Lenin</strong>pääpatsas,<br />
marmorinen <strong>Lenin</strong>-pysti; Harri Rantanen - <strong>Lenin</strong>-aiheinen diasarja; Suomi-Venäjä-seura Hki - kirjoja,<br />
julistesarjoja, maljakko, <strong>Lenin</strong>-patsaita 6 kpl, diasarjoja; Työväenmusiikkiliitto Matti Prepula - venäläisiä nuotteja<br />
ja partituureja vuosilta 1944-1957.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>lle on hankittu Markku Tannin maalaama <strong>Lenin</strong>-aiheinen taulu.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> avusti arkkitehtien Marco Casagranden ja Sami Rintalan taideteoksen Installation 1:<strong>2001</strong> aineiston<br />
hankinnassa lahjoittamalla kirjoja. Teos oli joulukuussa esillä Firenzen biennaalissa. Museo antoi aineistoa, mm.<br />
tintamareskin lainaksi, MC Hehkun Perheralli <strong>2001</strong> järjestäjille Kiskon tapahtumaan. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong> auttoi Jarmo<br />
Nirosen "Suomalaiset Pietarissa" -näyttelyn tekemisessä Tampereen kirjastoon.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>sta annetut lainat:<br />
Siirtolaisinstituutti - "Suomalaisia jälkiä Pietarissa" näyttely Turku, Pohjanmaa aluekeskus; Turun kaupunginteatteri<br />
- videotallenne Trotskista; Fremantleproduction Che Guevara julisteita tv-ohjelman "Salatut elämät" rekvisiittaa<br />
varten; Bloman Maria: <strong>Lenin</strong>grad / Pietari aiheisia diasarjoja. Yksityisille henkilöille annettiin myös esinelainoja.<br />
Oskari Mänttärille Opintotoiminnan keskusliittoon annettiin Soviet dada -cdrom-taiteen kiertuetta varten.<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>on saadut lainat:<br />
Helsingin yliopiston kirjasto slaavilainen osasto Grigori Rasputinia koskevaa kirjallisuutta sekä tutkija Orvo Bogdanoffilta<br />
Rasputin - kuvia.<br />
Lasten ja Nuorten taidekeskus Hyvinkää , "Paistaa aurinko aina" - neuvostoliittolaisten lasten piirustuksia 32 kpl.<br />
Museon suomenkielisen käsikirjaston kortisto siirrettiin myös sähköiseen tietokantaan. Erityisesti oman tutkimustyön<br />
helpottamiseksi se todettiin aiheelliseksi.<br />
7. Museomyymälä<br />
Taloussanomat kirjoitti 16.5.01 <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n <strong>museo</strong>kaupasta toteamalla, että neuvostoajan tavara on <strong>museo</strong>lle<br />
paras kauppatuote. "Toisaalta <strong>museo</strong> hyötyy siitä, että sillä on valikoimissaan tuotteita, joita ei juuri muualta saa."<br />
<strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n kävijämäärät ovat noususuunnassa samoin kuin <strong>museo</strong>n yhteydessä sekä internetissä toimivan <strong>museo</strong>kaupan<br />
liikevaihto. Näiden tehtävien nykyaikaisella tavalla hoitaminen edellytti tietokonepohjaisen kassapäätteen,<br />
varastokirjanpito-ohjelman sekä pöydän hankintaa <strong>museo</strong>n kassan ja <strong>museo</strong>kaupan käyttöön. Tältä koneelta<br />
voidaan hoitaa myös lisääntyvää nettikauppaa.<br />
13
Museokauppa toimii lipunmyynnin yhteydessä, mutta myöskin nettikauppana (+solomaksutapa). Olennainen laajennus<br />
<strong>museo</strong>kaupan toimintaan oli siirtyminen nettikauppaan, jota kautta voi tilata <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n myyntitavaroita<br />
ja kirjoja ympäri maailmaa. Nettikauppa avaa myös mahdollisuuden verkottumiseen esimerkiksi Suomen Museoliiton<br />
kautta <strong>museo</strong>iden yhteiseksi verkkokaupaksi. <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n nettikauppa osallistui internetissä Solo-torin joulukampanjaan.<br />
Uutuutena <strong>museo</strong>kaupassa on ollut myynnissä neuvostoliittolaisten elokuvien videokasetteja. Soviet dada-cd-romia<br />
voi ostaa myös <strong>Lenin</strong>-<strong>museo</strong>n myymälästä.<br />
Tärkeä myyntiartikkeli on ollut vanha neuvostosymboliikka: rintamerkit, viirit, kunniakirjat, postikortit, julisteet,<br />
matrjoshka-nuket, äänilevyt...Kyseiset tavarat ovat tosin vähin erin loppumassa.<br />
Erikoisnäyttelyiden yhteydessä on pyritty myymään kyseiseen näyttelyyn liittyvää aineistoa. Esimerkiksi Che Guevara<br />
-t-paitoja, julisteita, Che-kahvia on jäänyt myymälän tarjontaan vuoden 1997 Che Guevara-näyttelyn muistona.<br />
Myös omia tuotteita on teetetty: metallirupla-kaulakorut, <strong>Lenin</strong>-kahvi, avaimenperät, kynät, heijastimet, kammat,<br />
lippalakit, rintamerkit.<br />
Museomyymälän tuotosta on tullut entistä merkittävämpi lisä <strong>museo</strong>n talouteen.<br />
14
Change language