sivut 2-13 - Suomen luonnonsuojeluliitto
05.04.2013 • Views
Share Embed Flag

sivut 2-13 - Suomen luonnonsuojeluliitto

sivut 2-13 - Suomen luonnonsuojeluliitto

sivut 2-13 - Suomen luonnonsuojeluliitto

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sll.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

2<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

32. vuosikerta • nro 6/joulukuu<br />

ISSN 0788-8708<br />

Luonnonsuojelija on <strong>Suomen</strong><br />

luonnonsuojeluliiton jäsenlehti.<br />

Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon.<br />

www.sll.fi/tiedotus/luonnonsuojelija<br />

TOIMITUS<br />

luonnonsuojelija@sll.fi<br />

Matti Nieminen, päätoimittaja<br />

p. (09) 228 08 222<br />

matti.nieminen@sll.fi<br />

Liisa Hulkko, toimitussihteeri<br />

p. (09) 228 08 202,<br />

luonnonsuojelija@sll.fi<br />

AVUSTAJAT<br />

Hanna Angerias, Kaisa Murdoch<br />

TOIMITUSNEUVOSTO<br />

Hanna Kaisa Hellsten, Liisa<br />

Hulkko, Tarja Ketola, Jorma<br />

Laurila, Laura Manninen, Matti<br />

Nieminen, Leo Stranius, Tapani<br />

Veistola, Eero Yrjö-Koskinen.<br />

VÄRIEROTTELUT<br />

Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky<br />

PALSTALOGOT<br />

Henna Lepistö<br />

PAINOPAIKKA<br />

Art-Print Oy, Kokkola 2006<br />

TILAUSHINTA 2006<br />

Jäsenmaksu on 28 euroa ja se<br />

sisältää Luonnonsuojelijan<br />

vuosikerran. Erikseen tilattuna<br />

tilaushinta 12 kk on 35 euroa.<br />

TILAUKSET JA<br />

OSOITTEENMUUTOKSET<br />

arkisin klo 9–15.<br />

Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja,<br />

puh. (09) 2280 8210,<br />

irma.kaitosaari@sll.fi<br />

Ks. palvelukortti s. 23.<br />

ILMOITUSHINNAT<br />

1/1 sivu 3100 euroa, 1/2 sivu 1550<br />

euroa, 1/4 sivu 820 euroa, 1/8<br />

sivu 420 euroa tai 1,9 euroa/<br />

palstamillimetri. Ilmoitukset<br />

toimitetaan sähköisesti<br />

lopullisessa pdf-formaatissa.<br />

ILMESTYMINEN<br />

Luonnonsuojelija ilmestyy<br />

vuonna 2007 kuusi kertaa<br />

(suluissa aineiston viimeinen<br />

toimituspäivä):<br />

5.2. (17.1.)<br />

2.4. (14.3.)<br />

11.6. (23.5.)<br />

3.9. (15.8.)<br />

15.10. (26.9.)<br />

3.12. (14.11.)<br />

KANNEN KUVA<br />

Petri Kuokka, Aarnipaja Ky<br />

Linjan veto<br />

Poliittista luonnonsuojelua<br />

Tulevat eduskuntavaalit määrittävät<br />

jo jokseenkin kaikkea <strong>Suomen</strong><br />

poliittista toimintaa. Nouseeko ympäristö<br />

maaliskuun vaaleissa esiin?<br />

Arvatenkin paremmin kuin presidentinvaaleissa.<br />

Ilmastonmuutos kulkee tällä hetkellä<br />

läpi politiikan kentän. Se voi<br />

Suomessakin antaa merkittävyyttä<br />

sille, kuten Britanniassa, jossa ihmisten<br />

kiinnostus politiikkaan on lisääntynyt<br />

ilmastonmuutoksen myötä.<br />

Ilmastonmuutoksen hillitseminen<br />

on polttavimpia hallituskysymyksiä,<br />

koska <strong>Suomen</strong> energiaratkaisut liittyvät<br />

siihen. Vaalikamppailun alkuvaihe<br />

saa tekemään jo varovaisia en-<br />

nakkoarvioita ja kysymyksiä.<br />

Jos Keskustan apila voittaa vaalit,<br />

turpeen käyttö jatkuu ja vesivoimaa<br />

pyritään rakentamaan lisää, mutta<br />

bioenergialla menee paremmin.<br />

Ketkä ovat Keskustan ympäristöasiantuntijat<br />

ja kuka voisi olla keskustalainen<br />

ympäristöministeri?<br />

Jos SDP:n ruusu menestyy, niin<br />

ydinvoima etenee, mutta vesistömme<br />

voivat paremmin. Eero Heinäluoma<br />

korostaa ympäristöä ja entisiä<br />

ympäristöministereitä löytyy<br />

puolueesta. Onnistuvatko demarit<br />

Heinäluoman johdolla kalastamaan<br />

vihreiden äänestäjiä?<br />

Jos Kokoomuksen ruiskukka<br />

Pedoista<br />

■ Nokipannukahvilla ei istu nälkäisiä,<br />

ravintoa henkensä pitimiksi etsiviä ihmiseläimiä<br />

vaan luksuspetoja, joilla<br />

on aikaa, rahaa ja himoa tyydyttää<br />

tappamisen tahtoa.<br />

Mauno Saari<br />

Ilta-Sanomat Plussa 7.10.2006<br />

■ Eihän se voi olla niin, että susi terrorisoi<br />

ihmistä — ja muuta metsän<br />

riistaa!<br />

Mies Kainuusta<br />

Kansanradio 5.11.2006<br />

Maalaisliitosta<br />

■ Markus Lapintie sanoo odottavansa<br />

sitä, että pääsisi eduskunnan<br />

keskustelussa lainaamaan silloista en-<br />

saa paremman kasvualustan, niin<br />

saamme todennäköisemmin ydinvoimaa<br />

ilmastonmuutoksen ratkaisuksi<br />

ja jätteenpolttolaitoksia, mutta<br />

ympäristöteknologian kehittämiseen<br />

satsataan. Löytyykö tulevista<br />

edustajista Sirpa Pietikäisen<br />

tapaisia ympäristövaikuttajia?<br />

Vihreille luonnonsuojelu on ollut<br />

itsestäänselvyys, mutta jäänyt sosiaalipoliittisten<br />

teemojen alle. Hankkiiko<br />

Tarja Cronberg varovaisella linjallaan<br />

— tai jopa valmiudella koskiensuojelulain<br />

avaamiseen – vihreille<br />

paikan hallitukseen?<br />

Entä onnistuuko Martti Korhosen<br />

Vasemmistoliitto punavihrey-<br />

Huteja ja osumia<br />

simmäisen kauden kansanedustajaa<br />

Hannele Pokkaa, joka sanoi 1980<br />

tehdyssä tv-dokumentissa: “Paljonhan<br />

saksalaiset ovat saaneet Lapissa<br />

pahaa aikaan, mutta eivät sentään<br />

niin paljon kuin maalaisliitto.”<br />

Helsingin sanomat 16.10.<br />

Laiturilla<br />

■ ”Järvi on aivan saastunut. Ei siinä<br />

voi uida.”<br />

”Miten niin?”<br />

”Minulla sattuu olemaan limnologian<br />

cum laude.”<br />

”Anteeksi en tiennyt.”<br />

Anteeksipyytäjä uimassa:<br />

”Minä kyllä olen aivan terve.”<br />

Sarjakuva, Me Muut<br />

Länsiväylä 24.11.2006<br />

den värienmäärittelyssään? Puolueesta<br />

löytyy niin ydinvoimaan perustavat<br />

paperimiehet kuin kulutuseettisesti<br />

valveutuneet globalisaatioaktivistit.<br />

RKP on ollut ympäristöministeripuolue.<br />

Jan-Erik Enestamin virkamiesmäinen<br />

asialinjakausi ohjaa äänestäjiä,<br />

niin tai näin. Ajaako leppäkerttupuolue<br />

Stefan Wallinin johdolla<br />

hallituksessakin ekologista verouudistusta?Kristillisdemokraatitkin<br />

ovat havahtuneet uusiutuviin<br />

energiamuotoihin ja vesivoiman lisärakentamiseen.<br />

Perussuomalaiset<br />

tuskin profiloituvat ympäristöpolitiikallaan,<br />

mutta vastaavat kysyttäessä:<br />

Ilmastonmuutoksesta<br />

■ Miksei myös mahdollisesta ilmastonmuutoksesta<br />

varauduta ottamaan<br />

kaikki hyöty irti? Ilmastonmuutoshan<br />

voi olla myös suunnaton mahdollisuus.<br />

Katsellaan muutamien sukupolvien<br />

ajan, minne suuntaan mahdollisesti<br />

mennään ja sitten ruvetaan<br />

sopeutumaan uuteen tilanteeseen.<br />

VTT Martti Turtola<br />

Aamuposti 17.11.2006<br />

■ Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän<br />

puheenjohtajan Annika<br />

Lapintien mielestä <strong>Suomen</strong> puheenjohtajakaudella<br />

linja on ollut<br />

hukassa. Hänen mukaansa Suomi<br />

ja ympäristöministeri Enestam ovat<br />

olleet ilmastoasioissa hiiriä.<br />

Maaseudun tulevaisuus 20.11.2006<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Pääkirjoitus<br />

4.12.2006<br />

he varmistaisivat öljyn saatavuuden,<br />

mutta eivät pidä ydinvoimaa ensisijaisena.<br />

Lehdessämme jatkossa julkaistavat<br />

vaalimainokset kertovat ehdokkaiden<br />

aktiivisuudesta, mutta eivät<br />

liiton poliittisesta linjasta. Liitto ja<br />

Luonnonsuojelija ovat puoluepoliittisesti<br />

sitoutumattomia. Mutta ympäristönsuojelu<br />

on politiikkaa.<br />

Odotamme avoimin mielin kaikilta<br />

puolueilta ympäristön kannalta<br />

kestäviä kannaottoja ja sitoutumisia.<br />

Olemme myös valmiita yhteistyöhön<br />

kaikkien puolueiden<br />

kanssa.<br />

MATTI NIEMINEN<br />

Liikenteestä<br />

■ Autoilu on junttimaista.<br />

Kaarin Taipale<br />

NYT 10.–16.11.2006<br />

■ Me on pidetty autoliikenne kurissa,<br />

ja keskustassa on, no, jalkakäytäviä.<br />

Olli-Pekka Poutanen<br />

NYT 10.–16.11.2006<br />

EU:n toiminnasta<br />

■ Suomalainen Greenpeace-aktivisti<br />

joutui selittelemään televisiossa<br />

lausuntoaan, jossa hän oli todennut,<br />

että EU-komission virkamiehet<br />

antavat eräänlaisia toimeksiantoja<br />

räväkistä otteistaan tunnetulle järjestölle.<br />

Tällainen ”alihankinta” on<br />

sopimatonta, liki mafiamaista hallintokäytäntöä.<br />

Pääkirjoitus <strong>Suomen</strong>maa 26.10.2006

Luonnonsuojelija 6/06 Uutiset<br />

3<br />

Vesirakentamisen<br />

aika on ohi<br />

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Vuotoksen rakentamisluvan vuonna 2002 huomattavien<br />

kielteisten luonto- ja ympäristövaikutusten takia. Nyt altaan rakentaminen on taas noussut<br />

keskusteluihin muutamien ministerien ja kansanedustajien toimesta.<br />

”V<br />

iimeaikaiset ehdotukset vesivoiman<br />

lisärakentamisesta väheksyvät<br />

kansan muistia ja voivat vähentää<br />

luottamusta lakeihin ja lainsäätäjiin”,<br />

Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö<br />

Ilpo Kuronen napauttaa.<br />

<strong>Suomen</strong> vesistöistä valtaosa on jo rakennettu<br />

tai säännöstelty vesivoiman tuotantoa<br />

varten. Tätä olemassa olevaa vesivoimaa voisi<br />

kehittää uusimalla vanhojen voimaloiden<br />

koneita tehokkaammiksi. Uudet allashankkeet<br />

sen sijaan tuottaisivat vain mitättömän<br />

määrän sähköä haittoihin nähden, promillen<br />

luokkaa <strong>Suomen</strong> sähkönkulutuksesta.<br />

”Todelliset vaihtoehdot ovat energiansäästössä<br />

ja kulutuspiikkien tasaamisessa”,<br />

Kuronen tiivistää.<br />

Uuden vesivoiman<br />

ympäristöystävällisyys harhaa<br />

Vesivoimahankkeilla on usein tuhoisat vaikutukset<br />

ympäröivään luontoon. Luonnonsuojeluliiton<br />

entinen pääsihteeri Esko Joutsamo<br />

listaa vesivoiman ympäristövaikutuksia:<br />

”Vesirakentamisella on tuhottu vaelluskalakannat<br />

yksi toisensa jälkeen, pääosasta<br />

Pohjanmaan jokia on tehty haisevia lietealtaiden<br />

ketjuja ja tekoaltaista on lähtenyt<br />

liikkeelle massiiviset määrät elohopeaa, raskasmetalleja,<br />

hiilidioksidia ja metaania. Lisäksi<br />

suuret määrät erilaisia vesi- ja ranta-<br />

Tässä lehdessä<br />

luonnon luontotyyppejä sekä niistä riippuvaisia<br />

eliölajeja on tuhoutunut.”<br />

Vuotoksen alueen luontoarvoja pyrittiin<br />

aikoinaan vähättelemään, mutta lopulta<br />

Kemihaaran suot liitettiin huomattavien<br />

luontoarvojensa vuoksi Natura 2000 -verkostoon.<br />

Päätös on korkeimman hallintooikeuden<br />

vahvistama vuonna 2005.<br />

Kemihaaran soiden Natura 2000 -alueella<br />

esiintyy kaikkiaan 15 luontodirektiivin<br />

kannalta tärkeää luontotyyppiä. Alue<br />

on myös linnustonsa puolesta huomattavan<br />

arvokas. Siellä pesii tai sitä käyttää levähdysalueenaan<br />

noin 40 lintudirektiivin<br />

kannalta tärkeää lintulajia.<br />

Vesivoima esitetään usein päästöttömänä<br />

energiamuotona. Ilpo Kuronen kertoo<br />

kuitenkin toista: ”Kun vesialtaita rakennetaan<br />

soiden päälle, kuten Vuotoksen tapauksessa<br />

tapahtuisi, syntyy huomattavia<br />

kasvihuonekaasu- ja vesistöpäästöjä. Päästöt<br />

olisivat suuruusluokaltaan kivihiilivoimaa<br />

vastaavia.”<br />

Vesivoimakannat pöydälle<br />

vaalien alla<br />

Esko Joutsamon mielestä on hyvä, että vesivoima<br />

on noussut keskusteluihin juuri nyt.<br />

Ennen eduskuntavaaleja on hyvä päivittää<br />

puolueiden ympäristöpoliittiset asenteet ja<br />

nähdä missä kukin seisoo.<br />

Jäinen maailma kiehtoo s.24 Mäyräkoiraa<br />

ehdotettiin<br />

vuoden turhakkeeksi.<br />

Lue, mikä<br />

voitti! s. 10.<br />

PEKKA SAARI<br />

Vuotoksen tekoaltaan rakentamista<br />

vastustavat ainakin SDP:n puheenjohtaja,<br />

valtiovarainministeri Eero Heinäluoma,<br />

SDP:n eduskuntaryhmän sekä puoluevaltuuston<br />

puheenjohtajat Jouni Backman ja<br />

Matti Ahde, samoin kuin Vihreiden eduskuntaryhmän<br />

puheenjohtaja Heidi Hautala<br />

ja RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin.<br />

Altaan rakentamista on ajanut mm. kauppa-<br />

ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen<br />

(Kesk.) sekä kristillisdemokraattien puheenjohtaja<br />

Päivi Räsänen.<br />

”Monissa diktatuurimaissa ja niin sanotuissa<br />

banaanivaltioissa on vakiokäytäntönä,<br />

että jos oikeuden päätös ei tyydytä niin<br />

muutetaanpa tuota pikaa lakeja niin, että<br />

saadaan itselle mieluinen päätös. Vesivoiman<br />

lisärakentamista ajavat tahot — lähinnä<br />

Keskustan ja Kokoomuksen piireissä —<br />

ovat viemässä Suomea tälle tielle”, harmittelee<br />

Joutsamo.<br />

Kuronen uskoo kuitenkin, että vesivoiman<br />

lisärakentamisen aika on ohi: ”Viimeiset<br />

vapaat koskemme ja jokemme nauttivat<br />

edelleen lain suojaa, eikä yhdellä lainmuutoksella<br />

muutosta asiaan tule. Viimeisten<br />

vapaiden vesistöjen arvo kasvaa koko<br />

ajan, kun suojelualueiden ulkopuolella olevat<br />

luontoarvot vääjäämättä vähenevät.”<br />

JUHA KAUPPINEN<br />

KAISA MURDOCH<br />

Elokuvaohjaaja<br />

Markku Pölönen<br />

tuo kansallismaiseman<br />

kotiimme<br />

s. 18.<br />

10 SYYTÄ VASTUSTAA<br />

LISÄVESIVOIMAN<br />

RAKENTAMISTA<br />

1. Vesivoimaan soveltuvat vesistöt suojeltu<br />

luontoarvojensa vuoksi lain voimin<br />

2. Alkuperäisen luonnon tuhoutuminen<br />

3. Tuotetun sähkön pieni määrä uusissa<br />

voimaloissa<br />

4. Kasvihuonekaasupäästöt vesialtaista<br />

5. Maisemalliset muutokset<br />

6. Veden pinnankorkeuden muutosten<br />

vaikutukset<br />

7. Vaelluskalakantojen tuhoutuminen<br />

8. Ympäristömyrkkyjen vapautuminen<br />

vesistöihin<br />

9. Vanhojen voimaloiden energiantuotannon<br />

tehostaminen prioriteetti vesivoimassa<br />

10. Verovaroja jo käytetty viimeisten<br />

vapaiden jokien ja koskien suojeluun<br />

NÄRHI<br />

JORMA LAURILA<br />

JORMA LAURILA

4 Uutiset<br />

Metso lentoon<br />

— miten käy<br />

etelän metsien?<br />

■ Etelä-<strong>Suomen</strong> metsien monimuotoisuusohjelma<br />

METSO:n<br />

kokeiluvaiheen tulokset julkistettiin<br />

marraskuun alussa. <strong>Suomen</strong><br />

luonnonsuojeluliiton mielestä<br />

tulokset tukevat liiton jo<br />

vuosikausia esillä pitämiä näkökohtia:<br />

lisää ja laajempia suojelualueita<br />

tarvitaan, suojelua tulee<br />

keskittää ja kaikilla metsänomistajilla<br />

on vastuu suojelutilanteen<br />

parantamisesta.<br />

METSO:n vapaaehtoisiin<br />

suojelukeinoihin on kohdistunut<br />

paljon odotuksia. Arviointituloksista<br />

selviävät kuitenkin hyvin<br />

myös vapaaehtoisen suojelun<br />

heikot kohdat, eikä siitä sellaisenaan<br />

ole metsiensuojelun<br />

ihmelääkkeeksi.<br />

Metsäsektorin tulevaisuuskatsauksessa<br />

on arvioitu, että metsiensuojeluun<br />

tarvitaan jatkossa<br />

noin 65 miljoonaa euroa vuosittain.<br />

METSO:n jatkosta päätetään<br />

ensi vuonna Kansallisen<br />

metsäohjelman päivittämisen<br />

yhteydessä.<br />

METSO:n arviointiraportti<br />

ja muita asiakirjoja osoitteessa<br />

www.mmm.fi/metso/asiakirjat/<br />

index.html<br />

SIMO SIVONEN/ KUVALIITERI<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Bioenergiabuumi jyllää<br />

Bioenergia on keikkunut koko vuoden politiikan Top 10 -listalla.<br />

Erityisesti liikenteessä käytettävät biopolttoaineet ovat sekä kansan<br />

että poliitikkojen huulilla.<br />

Bioenergian lisääminen on<br />

ollut tänä vuonna kovassa<br />

myötätuulessa niin Suomessa<br />

kuin EU:ssakin. EU:n energianeuvosto<br />

tuki kesäkuussa komission<br />

esitystä biomassaa koskevaksi<br />

toimintasuunnitelmaksi.<br />

Biomassasuunnitelmassa luetellaan<br />

keinoja bioenergian edistämiseksi.<br />

Esitettyjä keinoja ovat muun<br />

muassa biolämpöä edistävän lainsäädännön<br />

luominen, energiakasvien<br />

tukijärjestelmän parantaminen<br />

ja EU:n metsätoimintasuunnitelma<br />

laatiminen.<br />

Biomassalla tuotettiin energiaa<br />

vuonna 2003 69 Mtoe eli noin<br />

4 prosenttia EU:n kokonaisenergian<br />

tuotannosta. Komissio arvioi,<br />

että biomassatoimintasuunnitelman<br />

toimenpiteiden avulla<br />

biomassan käyttö yli kaksinkertaistuisi<br />

vuoteen 2010 mennessä.<br />

Suunnitelman suorat työllisyysvaikutukset<br />

voisivat olla jopa<br />

250 000 — 300 000 henkeä.<br />

Biolämmöstä eriäviä<br />

mielipiteitä<br />

Bioenergiaa edistäviä keinoja on<br />

ryhdytty toimeenpanemaan <strong>Suomen</strong><br />

EU-puheenjohtajuuskaudella.<br />

Eräs biomassasuunnitelmassa esitetty<br />

keino on bioenergian osuuden<br />

lisääminen lämmön tuotannossa ja<br />

sitä koskevien tavoitteiden asettamisen<br />

selvittäminen. Toistaiseksi tavoitteet<br />

on asetettu vain bioenergian<br />

käytölle sähköntuotannossa<br />

ja liikenteessä.<br />

Suomi on ilmoittanut valmistelun<br />

yhteydessä, ettei se pidä tarpeellisena<br />

uusiutuvilla energialähteillä tuotetun<br />

lämmön ja jäähdytyksen edistämisdirektiivin<br />

valmistelua.<br />

Ei metsästyshaukoille<br />

■ Korkein hallinto-oikeus torjui<br />

metsästyshaukkojen tulon Suomeen<br />

luonnonsuojelijoiden valivalituksesta. Ympäristökeskus antoi Kuopion<br />

kaatopaikalle luvan tappaa<br />

rauhoitettuja lintuja kesällä 2004<br />

englantilaisilla metsästyshaukoilla.<br />

Luonto-Liiton Savo-Karjalan<br />

luontopiiri valitti päätöksestä<br />

Luonnonsuojeluliiton ja BirdLife<br />

<strong>Suomen</strong> avulla. Yhteistyö johti<br />

voittoon KHO:ssa lokakuussa.<br />

Lintudirektiivin mukaan poikkeuslupiakeuslupia<br />

ei saa antaa, jos on muita<br />

”Syynä on se, että lämmitys<br />

ja jäähdytys ovat hyvin paikallista<br />

toimintaa, jossa lähtökohdat eri<br />

maissa ja eri alueilla ovat hyvin<br />

erilaisia”, kertoo neuvotteleva virkamies<br />

Erkki Eskola kauppa- ja teollisuusministeriöstä.<br />

”Yleistavoite bioenergian lisäämiselle<br />

on hyvä olla olemassa,<br />

mutta maiden pitäisi itse saada<br />

päättää millä sektoreilla ne asiaa<br />

edistävät. Jäsenvaltiot voivat asettaa<br />

biolämmitykselle omia kansallisia<br />

tavoitteitaan. Sitovien kansallisten<br />

tavoitteiden asettaminen yhteisötasolla<br />

ei ole tarkoituksenmukaista.”<br />

Muun muassa eurooppalainen<br />

ympäristöjärjestöjen kattojärjestö<br />

EEB on ottanut kantaa biolämpödirektiivin<br />

puolesta.<br />

Liikenteen biopolttoaineille<br />

sekoituspakko<br />

EU:n biopolttoainedirektiivi velvoittaa<br />

jäsenmaita asettamaan liikenteen<br />

biopolttoaineiden käyttöä<br />

koskevia tavoitteita. Direktiivissä<br />

asetetun ohjeellisen tavoitteen<br />

mukaan biopolttoaineiden osuuden<br />

tulisi vuonna 2010 olla 5,75<br />

prosenttia liikennepolttoaineiden<br />

kulutuksesta.<br />

Direktiivin toimeenpanemiseksi<br />

hallitus on tehnyt eduskunnalle<br />

esityksen, jonka mukaan polttoaineen<br />

jakelijoiden tulisi sekoittaa<br />

toimittamansa polttoaineen sekaan<br />

biopohjaista komponenttia.<br />

Vuonna 2008 jakeluvelvoite on<br />

2 prosenttia, 2009 4 prosenttia ja<br />

vuonna 2010 5,75 prosenttia.<br />

Nyt Suomessa käytetään biopolttoaineita<br />

noin 0,1 prosenttia<br />

liikenteen polttoaineista. Edus-<br />

tyydyttäviä ratkaisuja. Kaatopaikoilla<br />

tällaisia ovat esimerkiksi estelangat.<br />

Niitä kokeillaan nyt Kuopiossakin.<br />

Kuopiossa haluttiin ratkaista kaatopaikkojen<br />

lokkiongelma englantilaisilla metsästyshaukoilla,<br />

kuten kuvan muuttohaukalla.<br />

kunnassa biopolttoainelaki on valiokuntien<br />

käsittelyssä. Täysistuntoon<br />

laki ehtii jo mahdollisesti ennen<br />

joulua.<br />

Uutta tietoa kasvihuonekaasupäästöistä<br />

Biopolttoainekeskustelun kuumentuessa<br />

myös bioenergian ympäristövaikutuksia<br />

on alettu tarkastella<br />

entistä kriittisemmin. Liikenteen<br />

biopolttoaineiden osalta on pohdittu<br />

erityisesti, vähentääkö biopolttoaineiden<br />

käyttö kasvihuonekaasupäästöjä.<br />

Päästölaskenta on varsin<br />

monimutkainen, ja eri lähteet antavat<br />

erilaista tietoa biopolttoaineiden<br />

päästövaikutuksista.<br />

Uusimman kotimaisen päästötutkimuksen<br />

julkaisivat yhdessä<br />

VTT ja Maa- ja elintarviketalouden<br />

tutkimuskeskus MTT. Tutkimuksen<br />

mukaan ensimmäisen<br />

sukupolven biopolttoaineet eivät<br />

juurikaan vähennä päästöjä verrattuna<br />

fossiilisiin polttoaineisiin.<br />

Tutkimuksen tuloksia on kritisoitu<br />

siitä, että sen vertailukohdat<br />

eli kesantopellot on valittu väärin.<br />

Kriitikoiden mukaan kotimaisen<br />

viljaetanolin tuotanto todellisuudessa<br />

vähentää kasvihuonekaasupäästöjä,<br />

jos se korvaa nykyistä<br />

viljelyä.<br />

Vaihtelevista näkemyksistä<br />

huolimatta yhteistä kaikille päästötutkimuksille<br />

on kuitenkin se,<br />

että ne toteavat toisen sukupolven<br />

biopolttoaineiden vähentävän<br />

päästöjä merkittävästi verrattuna<br />

fossiilisiin.<br />

MARI PUOSKARI<br />

Päätös vähentää myös muita tappolupia,<br />

joita annetaan vuosittain<br />

kymmenille tuhansille linnuille.<br />

MARKUS VARESVUO / LINTUKUVA.FI

Luonnonsuojelija 6/06 Uutiset<br />

5<br />

BIOENERGIAN AAKKOSET<br />

■ Bioenergia = Bioenergiaa tuotetaan<br />

erilaisista biomassoista<br />

polttamalla tai jalostamalla biomassa<br />

biopolttoaineiksi. Biopolttoaineista<br />

saadun bioenergian käytön<br />

lisääminen vähentää erityisesti<br />

kasvihuonekaasu- ja rikkipäästöjä<br />

ilmakehässämme. Suomessa bioenergian<br />

käyttö on noin 20 prosenttia<br />

<strong>Suomen</strong> primäärienergiankulutuksesta.<br />

■ Biokaasu = Eloperäisestä aineesta<br />

saadaan biokaasua, jota<br />

pystytään hyödyntämään sekä<br />

sähkön ja lämmön yhteistuotannossa<br />

että liikenteen polttoaineena.<br />

Biokaasua syntyy mm. kaatopaikoilla<br />

jätteen hajotessa. Muita<br />

biokaasun lähteitä ovat jätevedenpuhdistamot<br />

sekä maatalouden<br />

lietteet.<br />

■ Liikenteen biopolttoaineet<br />

= Liikenteessä voidaan käyttää<br />

biomassoista jalostamalla saatuja<br />

nesteitä tai kaasuja. Nestemäisiä<br />

liikenteen biopolttoaineita ovat<br />

mm. biodiesel ja bioetanoli. Biopolttoaineita<br />

voidaan seostaa tietyn<br />

verran fossiilisiin polttoainei-<br />

Itämeren<br />

kaasuputkihanke<br />

etenee<br />

■ Saksalais-venäläinen yhteisyritys<br />

Nord Stream Ag aikoo<br />

rakentaa maakaasuputken Venäjältä<br />

Saksaan. Putki sukeltaisi<br />

Itämereen Viipurista ja nousisi<br />

pintaan Saksan Greifswaldissa.<br />

Putki lisäisi EU:n energiansaannin<br />

varmuutta, sillä toteutuessaan<br />

se olisi ensimmäinen yhteisomisteinen<br />

kaasuputki. Kaasuputki<br />

kulkisi <strong>Suomen</strong>, Ruotsin, Tanskan,<br />

Venäjän sekä Saksan vesialueiden<br />

kautta ja edellyttää siksi näi-<br />

ISMO PEKKARINEN / KUVALIITERI<br />

siin käytettäväksi nykymoottoreissa<br />

tai käyttää jopa puhtaana erityismoottoreissa.<br />

■ Peltobiomassat = Energiakäyttöön<br />

soveltuvat peltobiomassat<br />

ovat pelloilla tai soilla kasvatettavia<br />

energiakasveja (ruokohelpi, öljykasvit)<br />

tai energiametsää (energiapaju)<br />

sekä viljakasvien osia (olki),<br />

joita voidaan käyttää polttoaineena<br />

tai joista voidaan jalostaa kiinteitä<br />

tai nestemäisiä polttoaineita.<br />

■ Puuperäiset polttoaineet =<br />

Erilaisia puuperäisiä polttoaineita<br />

on lukuisia, esim. metsäteollisuuden<br />

puutähteet (sahanpuru, kuori<br />

jne.), jätepuu (esim. rakennuspuu<br />

ja muu käsitelty puu) ja jalostetut<br />

puupolttoaineet (mekaanisesti<br />

käsitellyt pelletit, briketit tai termisesti<br />

käsitellyt puuhiili, kaasu ja<br />

nestemäiset puupolttoaineet).<br />

■ Turve = Lasketaan usein bioenergiaan,<br />

mutta kasvihuonekaasupäästöiltään<br />

se on lähempänä<br />

fossiilisia energianlähteitä, eikä sitä<br />

voi näin ollen sanoa uusiutuvaksi<br />

polttoaineeksi.<br />

den maiden yksimielisyyttä hankkeelle.<br />

IEA:n ekonomisti Faith Birol<br />

pitää maata pitkin kulkevaa putkea<br />

turvallisempana, sillä Itämeren<br />

pohjassa jo olevien myrkkyjen<br />

nouseminen meren pintaan<br />

on mahdollinen riski putkea rakennettaessa.<br />

Gazprom vakuuttaa<br />

vedenalaisen putken oleva ekologiset<br />

vavatimukset täyttävä.<br />

SLL ja WWF kirjoittivat hallitukselle<br />

viime vuonna vaatien<br />

kansainvälistä ympäristövaikutusten<br />

arviointia. YVA on nyt menossa.<br />

Siihen voi jokainen osallistua<br />

joko kuulemistilaisuuksissa tai kirjallisesti.<br />

Lisätietoja www.ymparisto.fi<br />

Ilmastonmuutos yhdeksi<br />

eduskuntavaalien pääteemoista<br />

Kuin yhdestä suusta puolueet oikealta vasemmalle liputtavat energiapolitiikan<br />

tärkeyttä maaliskuun eduskuntavaaleissa. Luonnonsuojelija seuraa,<br />

tuleeko ympäristökysymyksistä työllisyyden veroisia väittelyn herättäjiä.<br />

”Yle<br />

voimakkaammin<br />

mpäristökysymykset<br />

nousevat varmasti esil-<br />

kuin viime vaaleissa”, uskoo Kokoomuksen<br />

puoluesihteeri Taru<br />

Tujunen.<br />

Ilmastonmuutos on ykkönen<br />

”Suoralta kädeltä voisi arvata, että<br />

ilmastonmuutos, öljyriippumattomuus,<br />

bioenergia ja uusiutuvat<br />

energialähteet ovat framilla näissä<br />

vaaleissa”, pohtii ruotsalaisen kansanpuolueen<br />

tiedotussihteeri Rabbe<br />

Sandelin.<br />

”Ilmastonmuutos on meille aivan<br />

ehdoton ykkönen vaaliteemoista”,<br />

kertoo Vihreiden puoluesihteeri<br />

Ari Heikkinen. Myös Vasemmistoliiton<br />

poliittinen sihteeri<br />

Turo Bergman kertoo ilmastonmuutoksen<br />

huolestuttavan ympäristöongelmista<br />

eniten.<br />

”Sosialidemokraattien pitkän täh-<br />

Jalopuumetsä<br />

pelastui<br />

■ Vuoden 2009 valtakunnalliset<br />

asuntomessut Valkeakoskella on<br />

päätetty siirtää toiseen paikkaan<br />

luontoarvojen säästämiseksi. Luonnonsuojeluliiton<br />

Pirkanmaan piiri<br />

kampanjoi siirron puolesta.<br />

“Valkeakosken kaupunki ja<br />

<strong>Suomen</strong> Asuntomessut Oy kantavat<br />

vastuuta luontoarvojen säilymisestä”,<br />

kiittää luonnonsuojelupiirin<br />

puheenjohtaja Juho Kytömäki.<br />

Heritynniemen arvokas jalopuumetsä<br />

on yksi Pirkanmaan edustavimmista<br />

ja laajimmista metsälehmuksen<br />

esiintymisalueista.<br />

täimen tavoitteena on öljyriippuvuudesta<br />

vapaa Suomi; vuoteen 2030<br />

mennessä niin lämmityksessä kuin<br />

kuljetuksessakin on aina oltava tarjolla<br />

vaihtoehto öljylle”, SDP:n puoluesihteeri<br />

Maarit Feldt-Ranta painottaa<br />

jo tarkemmin.<br />

Keskustan suunnittelupäällikkö<br />

Ilkka Miettinen nostaa energiakysymysten<br />

lisäksi kestävän metsäpolitiikan<br />

tärkeiden teemojen listalle.<br />

Keinoista eroja puolueiden<br />

välille?<br />

“Melkein kaikki puolueet pyrkivät<br />

edistämään kotimaista bioenergian<br />

tuotantoa”, Luonnonsuojeluliiton<br />

toiminnanjohjata Eero Yrjö-Koskinen<br />

arvioi. “Sen sijaan, jos puhutaan<br />

verotuksesta, niin näkemyserot<br />

ovat varmasti suuria.”<br />

Hän toivoo, että ekologista verouudistusta<br />

pidetään vakavasti<br />

huomioon otettavana keinona.<br />

Taistelu<br />

uraanikaivoksia<br />

vastaan jatkuu<br />

■ Kauppa- ja teollisuusministeriö<br />

myönsi lokakuussa ensimmäiset<br />

uraanikaivosvaltaukset Pohjois-<br />

Karjalaan.<br />

Luonnonsuojeluliitto paheksui<br />

lupia, jotka mahdollistavat laajat<br />

tutkimustyöt. Liitto auttaa kansalaisia<br />

valittamaan korkeimpaan<br />

hallinto-oikeuteen.<br />

SLL on mukana Ei uraaninlouhintaa<br />

Suomeen -verkostossa. Se<br />

luovutti syksyllä lähes 6000 kansalaisen<br />

vetoomuksen kauppa- ja<br />

Luonnonsuojeluliiton<br />

vaaliohjelmasta oppia<br />

Muutaman puolueen vaaliohjelmat<br />

ovat jo ilmestyneet. Loput julkaistaan<br />

viimeistään alkuvuodesta<br />

2007. Perinteiseen tapaan myös<br />

Luonnonsuojeluliitossa on laadittu<br />

oma vaaliohjelma, joka julkistettiin<br />

ja luovutettiin kansanedustajille jo<br />

ennen juhannusta.<br />

Siinä esitellään neljä kokonaisuutta:<br />

energia- ja ilmastokysymykset,<br />

luonnonvarojen kulutus,<br />

vesiensuojelu ja maatalouspolitiikan<br />

tarkistaminen sekä luonnon<br />

monimuotoisuuden turvaaminen.<br />

Niistä on laadittu sekä tausta-aineisto,<br />

että konkreettisemmat<br />

esitykset hallitusohjelmaan.<br />

Eero Yrjö-Koskinen on tyytyväisenä<br />

huomannut sen vaikuttaneen<br />

puolueiden vaaliohjelmien<br />

laadintaan.<br />

LIISA HULKKO<br />

Luonnonsuojeluliitossa<br />

laadittu vaaliohjelma<br />

luovutettiin<br />

kansanedustajille<br />

ennen juhannusta.<br />

teollisuusministeri Mauri Pekkariselle<br />

ja eduskuntaryhmille. Tavoite<br />

on torjua uudet valtausluvat.<br />

Adressia täydennetään vietäväksi<br />

ensi vuonna uudelle hallitukselle.<br />

Monikansalliset yhtiöt tehtailevat<br />

uraanikaivoshankkeita, koska<br />

vanhentuneessa kaivoslaissa ympäristön<br />

ja kansalaisten asema on<br />

huono. Uusi laki menee yli vaalien.<br />

Eduskunta hyväksyi syksyllä<br />

Luonnonsuojeluliiton esityksen<br />

pakollisesta ympäristövaikutusten<br />

arvioinnista pienillekin uraanikaivoksille.<br />

Allekirjoita vetoomus internetissä:<br />

www.uraanivetoomus.net<br />

SALKA PÖLLÄNEN

6 Näkökulma<br />

Biokaasun pioneeri<br />

<strong>Suomen</strong> ensimmäinen biokaasun<br />

tankkauslaite sijaitsee<br />

Erkki Kalmarin (oik.) tilalla.<br />

Keski-Suomessa, Laukaassa, sijaitsee Erkki ja Marja Kalmarin maatila,<br />

joka on tullut tunnetuksi biokaasulaitoksestaan. Erkki Kalmari puhuu<br />

tarmolla biokaasun puolesta: ”Peltoenergia voitaisiin muuttaa erittäin<br />

ekoystävällisesti paikalliseksi polttoaineeksi, ja tuntuu hullulta, että sitä<br />

yritetään jyrätä ja vastustaa.”<br />

Vuoden 2000 keväästä on<br />

biokaasulla voitu kattaa<br />

Kalmarien tilan koko energiantarve.<br />

Kaasua tuotetaan lehmien<br />

lietelannasta sekä orgaanisesta<br />

jätteestä. Lisäksi teknikko-maanviljelijä<br />

Erkki Kalmarin kehittämä autokaasun<br />

puhdistuslaite mahdollisti<br />

<strong>Suomen</strong> ensimmäisen biokaasuauton<br />

käyttöönoton marraskuussa<br />

2002.<br />

”Kymmenen biokaasulla kulkevan<br />

henkilöauton kulutus vastaa<br />

yhden hybridiauton saastemäärää”,<br />

Erkki Kalmari kertoo. Tämän<br />

lisäksi biokaasu on polttoaineena<br />

dieseliä ja bensiiniä halvempi.<br />

<strong>Suomen</strong> ensimmäinen biokaasun<br />

tankkauslaite sijaitsee Kalmarin<br />

tilalla. Yksi kaasutankkaus riittää<br />

noin 300 kilometrin ajomatkaan.<br />

Nyt isompaa tankkauspaikkaa<br />

mietitään Jyvässeudulle. Tällä<br />

hetkellä paikallinen biokaasulla<br />

toimiva taksi käy Kalmarin tilalla<br />

tankkaamassa jopa 2–3 kertaa<br />

vuorokaudessa.<br />

Riman ali<br />

vuotos on suojeltu KHO:n päätöksellä, mutta<br />

jälleen vaaditaan itsepäisesti altaan rakentamista.<br />

Harhaanjohtava media<br />

Kalmari on tuohtunut VTT:n ja<br />

MTT:n tuoreesta biopolttoainetutkimuksesta,<br />

jossa biokaasu sivuutettiin<br />

täysin.<br />

Tutkimuksessa etanoli ja biodiesel<br />

todettiin huonommiksi ilmaston<br />

kannalta kuin fossiiliset<br />

polttoaineet. Media yleisti tutkimuksen<br />

kuitenkin koskemaan<br />

kaikkia biopolttoaineita. Ruotsalaisissa<br />

ja saksalaisissa tutkimuksissa<br />

biokaasu on todettu puhtaimmaksi<br />

liikennepolttoaineeksi.<br />

Usko biokaasuun säilyy<br />

Vaikka vastoinkäymisiä on ollut,<br />

Kalmari uskoo biokaasun tulevaisuuteen:<br />

”Biokaasu jää jäljelle 10–<br />

20 vuoden päästä, kun fossiilisten<br />

hinta nousee ylöspäin ja rahti rupeaa<br />

maksamaan hurjasti”.<br />

Kalmari uskoo, että tulevaisuudessa<br />

ilmastokysymykset tulevat<br />

painamaan enemmän polttoainevalinnoissa.<br />

Biokaasun polttoainekäyttö<br />

säästää ympäristöä kasvihuonekaasujen<br />

osalta, sillä bio-<br />

kaasuauto lasketaan nettopäästöiltään<br />

hiilidioksidineutraaliksi. Hajautetussa<br />

polttoainetuotannossa<br />

säästytään myös pitkiltä maantiekuljetuksilta.<br />

Tieto leviää — Kiinaan asti<br />

Kalmarin tilalla on käynyt lukuisia<br />

arvovaltaisia vieraita eri puolilta<br />

maailmaa tutustumassa biokaasulaitoksen<br />

toimintaan. Kiinan maatalousministeriöstä<br />

on käynyt edustajia<br />

jo pariin otteeseen tutustumassa<br />

ympäristöystävälliseen ja tehokkaaseen<br />

tapaan tuottaa energiaa. ”Vieraita<br />

on kaikkialta muualta kuin<br />

Suomesta”, naurahtaa Kalmari.<br />

Kalmari reissaa ympäri Suomea<br />

luennoimassa hänelle rakkaasta<br />

aiheesta. Yksin mies ei kuitenkaan<br />

pysty pitämään puoliaan<br />

politiikassa, vastassa kun ovat isolla<br />

rahalla pyörivät yritykset. Sisukas<br />

Kalmari jaksaa kuitenkin uskoa<br />

asiaansa, ja jatkaa aktiivista<br />

toimintaa biokaasulaitosten yleistymisen<br />

puolesta.<br />

KAISA MURDOCH<br />

Riman yli<br />

nairobin ilmastokokouksen tulos jäi niukasti<br />

positiivisen puolelle. Hyppy oli oikeaan<br />

suuntaan, mutta vauhti tuskastuttavan hidas.<br />

Rima väpättää vieläkin.<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Vastarannalta<br />

En olisi niin varma<br />

Terveisiä Nairobin ilmastokokouksesta, jossa olen paraikaa mukana<br />

europarlamentin delegaatiossa. Planeetan tulevaisuuden<br />

kannalta ei voisi kuvitella tärkeämpää aihetta kokoukselle. Vuosi<br />

vuoden jälkeen olen silti yhä epävarmempi, vastataanko tähän<br />

tärkeään haasteeseen viisaasti.<br />

Viime vuonna Montrealissa vakuutettiin saavutetun edistysaskeleita,<br />

mutta kun katsoin itse neuvottelutulosta, johtopäätös<br />

oli masentava. Vieläkään mikään ei viittaa siihen, että kasvihuonekaasujen<br />

päästövähennysrintama tulisi yhtään nykyistä<br />

laajemmaksi, ja tämä tarkoittaa, että Kioton sopimuksen avulla<br />

ei kontrolloida kuin yhtä neljännestä maailman kasvihuonekaasuista.<br />

Kolme neljännestä päästöistä kasvaa kiihtyvää vauhtia.<br />

Se ei riitä, kun ilmastomuutoksen hidastamisella on kiire.<br />

Miksi sitten vakuuttelu edistymisestä? Jos olisi kyse yrityksen<br />

toiminnasta, valittu strategia olisi ajat sitten hylätty tehottomana:<br />

tulosta ei tule näin. Mietin, onko nyt kyse poliittisesta<br />

ylpeydestä. Arvovaltasyistäkö on vaikea antaa periksi ja myöntää,<br />

että keinoja pitäisi kiireesti tarkistaa?<br />

Umpikujassa on kysymys siitä, että vuonna 1997 solmittu<br />

Kioton sopimus ei asettanut kehitysmaiden päästöjen kasvulle<br />

mitään rajaa. Ajatus solidaarisuudesta oli aivan oikea. Mutta<br />

tuolloin ei ehkä osattu aavistaa, millaiseen nousuun päästöt<br />

lähtisivät; maailma ikään kuin muljahti alta. Nyt noin puolet<br />

päästöistä tulee kehitysmaista, Intia ja Kiina mukaan lukien.<br />

Tämä on taas suurin syy siihen, miksi Yhdysvallat, joka vastaa<br />

päästöjen neljänneksestä, katsoo voivansa jäädä sivuun. Se on<br />

sitä mieltä, että sopimus joka kattaa vain puolet ongelmasta,<br />

ei ratkaise sitä.<br />

Ongelma ei ole vain oikukkaiden marmatusta. Päästöjen<br />

karsiminen kapealla rintamalla voi pahimmillaan houkutella<br />

globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä investoimaan sinne,<br />

missä ei tarvitse satsata päästöoikeuksien ostoon ja missä ei ole<br />

kunnon ympäristönormeja tai päästörajoja. Kehitysmaiden ihmisille<br />

siinä ei ole mitään solidaarista. Tässä asetelmassa tilanne<br />

voi jopa pahentua: päästöjen vähentäminen täällä voi johtaa<br />

päästöjen lisääntymiseen tuolla. Sitä kutsutaan hiilivuodoksi;<br />

päästöjen siirtyminen ei ole päästöjen leikkaamista.<br />

Olen kuullut täällä ympäristöjärjestöjen jo moittivan puheenjohtajamaa<br />

Suomea kunnianhimon puutteesta. EU:lta haluttaisiin<br />

sitoutumista yhä tiukempiin tavoitteisiin, vaikka sitten<br />

yksin. En olisi niin varma, kuka kärsii kunnianhimon puuttees-<br />

ta. Suomi tietää, että lähivuosina EU-päästöjen<br />

osuus jää alle kymmenesosaan, ellei<br />

rintama laajene: vaikka EU lopettaisi<br />

kaikki päästönsä, maailma<br />

hukkuisi.<br />

Vaatimus yksipuolisten tavoitteiden<br />

kiristämisestä ilman<br />

samanaikaista rintaman<br />

laajentamista voi ajaa<br />

neuvotteluasetelmat yhä<br />

tiukempaan lukkoon.<br />

Tuomioita kannattaisi<br />

siksi jaella varovaisesti,<br />

puolin ja toisin. Ja<br />

paremmat keinot on<br />

pakko etsiä.<br />

EIJA-RIITTA<br />

KORHOLA<br />

Europarlamentaarikko,<br />

Kokoomus

Luonnonsuojelija 6/06 7<br />

Ylellä ei ole pallo hukassa<br />

YLEllä ja sen televisiokanavista<br />

varsinkin TV2:lla on pitkä perinne<br />

ympäristöä käsittelevien ohjelmien<br />

tekemisessä. YLE ei ole lopettamassa<br />

television ympäristöohjelmia toisin<br />

kuin Matti Nieminen pääkirjoituksessaan<br />

epäilee.<br />

Selitys viisi vuotta jatkuneen<br />

Pallo Hallussa -ohjelman lopetuspäätökselle<br />

on sama kuin monien<br />

muidenkin pitkään jatkuneiden<br />

ohjelmien kohdalla. Televisio<br />

on väline, jossa kullakin ohjelmalla<br />

on oma elinkaarensa. Ohjelmien<br />

on uusiuduttava, ja uusia ohjelmia<br />

on jatkuvasti ideoitava. Toisaalta<br />

YLEllä ei ole resursseja tehdä<br />

kaikkea samanaikaisesti joten<br />

jostakin on myös luovuttava.<br />

Pallo Hallussa -ohjelman katsojamäärät<br />

ovat olleet aivan kohtuulliset,<br />

katsojamäärä ei ollut lopettamisen<br />

syynä. Mittauksissa<br />

katsojatyytyväisyys ei kuitenkaan<br />

ollut paras mahdollinen. Katsojamäärä<br />

ja -tyytyväisyys eivät ole aina<br />

verrannolliset keskenään. Tällaisten<br />

makasiinityyppisten ohjelmien<br />

aika vain taitaa olla ohitse.<br />

TV2:n kanavapäällikkö Ilkka<br />

Piiri koostuu<br />

yhdistyksistään<br />

Luonnonsuojelupiiri ei ole koditon<br />

ylimääräinen paikallisyhdistys, vaan<br />

laajan alueen toiminnan kokoaja.<br />

Yhdistysten hallitusten ja yleiskokousten<br />

antamat päätökset tuo sen<br />

edustaja tai piirihallitusjäsen piirin<br />

kokouksiin. Piiri välittää tiedonkulkua<br />

paikallisyhdistyksiinsä päin ja<br />

niiltä liiton keskuselimille päin.<br />

Luonnonsuojelutyö on kuin<br />

tulipalon sammutusurakka, jossa<br />

ei ehditä koota hallituksia valitsemaan<br />

edullisinta palokuntaa ja tarkistuttaa<br />

pöytäkirjoja, jotta ehtisi<br />

hätiin ennen tuhkan jäähtymistä.<br />

Toimintasuunnitelman ja talousarvion<br />

noudattaminen joutuvat tilintarkastajien<br />

ja vuosikokousten lojaalin<br />

ymmärryksen syyniin.<br />

Yhdistysten säännöissä pitäisi<br />

olla täsmennys: kokouskutsut on<br />

lähetettävä tarkistettavalla tavalla<br />

kaikille varsinaisille jäsenille ja<br />

näiden ollessa estyneitä olisi heidän<br />

kutsuttava aakkosista seuraava<br />

varajäsen tilalleen.<br />

Vaarana on nykyisin säännöin<br />

se, että nimenkirjoittaja kutsuu<br />

Saaren mukaan YLE TV2:n ajankohtaisohjelmissa<br />

käsitellään ympäristöaiheita<br />

journalistisella otteella,<br />

kannattaa seurata esimerkiksi<br />

Ajankohtaista Kakkosta ja<br />

Suomi express-ohjelmaa.<br />

Tällä hetkellä ympäristöohjelmien<br />

teemoja jatkaa kaksi ohjelmasarjaa.<br />

Jokiemme Helmet on<br />

kuusiosainen dokumenttisarja, jossa<br />

käydään loppuvuoden ajan läpi<br />

jokien jokivarsien ekologiaa ja<br />

kulttuurimaisemia. Vuonna 2007<br />

alkaa sarja Pala maata, jonka näkökulma<br />

keskittyy <strong>Suomen</strong> ekologiaan.<br />

Ympäristökysymyksillä on totta<br />

kai tärkeä osa julkisen palvelun<br />

television tarjonnassa. Ympäristöasioita<br />

halutaan kuitenkin tarjota<br />

mahdollisimman lavealle yleisölle<br />

ja tästä lähtökohdasta on käynnistetty<br />

Pallo hallussa -ohjelman jatkajan<br />

kehittäminen. Suunnitelmien<br />

mukaan vuoden 2008 keväällä<br />

alkaa aivan uusi ympäristöohjelmasarja.<br />

MIKA OJAMIES<br />

Tiedottaja<br />

YLE Viestintä<br />

MATTI LIIMATAINEN<br />

vain ehdotuksilleen sopivat jäsenet.<br />

“Unohdetuilla” ei ole todisteita<br />

pois jäämisestään.<br />

Jälleen pohditaan piirien vähentämistä.<br />

Ehdotin kymmenen<br />

vuotta sitten niiden kertakaikkista<br />

korvaamista useammalla hieman<br />

eri aloille erikoistuneella keskustoimiston<br />

konsulteilla, jotka paikallisyhdistyksiä<br />

auttaisivat. Sähköpostin<br />

matka-aika on hitusen pidempi<br />

Rovaniemeltä kuin Helsingistä<br />

Kotkanpesään. Viesti voi livahtaa<br />

perille nousematta bittien taivaaseen<br />

pitkältä matkaltaan. Kännykkä<br />

kuuluu Lappiin asti ja takaisin,<br />

kun oikein huutaa.<br />

<strong>Suomen</strong> luonnonsuojeluliiton<br />

toimisto, liittohallitus ja -valtuusto<br />

sekä toimikunnat työskentelevät<br />

vähin varoin. Heillekin on tässä<br />

täysi syy ja kunnia ojentaa tuhat<br />

ruusua kiitokseksi sekä kannustukseksi.<br />

HEIKKI NIINIMÄKI<br />

Etelä-Hämeen piirin<br />

puheenjohtaja<br />

Näkökulma<br />

Botnia käyttää parasta<br />

osaamistaan<br />

Juhani Paavola kysyy Luonnonsuojelijassa<br />

(05/06), miksei Metsä-<br />

Botnia käytä parasta osaamistaan<br />

Äänekoskella ja Uruguayssa.<br />

Olemme sitoutuneet jo Uruguayn<br />

projektin alkumetreiltä lähtien<br />

käyttämään tehtaalla ns. BAT-tekniikkaa,<br />

so. parasta käyttökelpoista<br />

tekniikkaa, siten kuin se on Euroopan<br />

unionissa alallemme määritelty.<br />

Lisäksi olemme sitoutuneet<br />

siihen, että tehdas on Botnian parhaiden<br />

tehtaiden joukossa alun alkaen.<br />

Olemme myös sitoutuneet<br />

avoimeen viestintään tutkimusten,<br />

projektin ja tehtaan käynnin aikana.<br />

Sitoutumisemme on todennettu<br />

monissa riippumattomissa tutkimuksissa<br />

ja asiantuntijoiden arvioinneissa.<br />

Uruguayn tehtaan tekniikkaa<br />

valitessamme olemme käyttäneet<br />

hyväksi kaiken sen tiedon ja kokemuksen,<br />

joka meillä Metsä-Bot-<br />

Käynnissä on kaksi mielenkiintoista<br />

keskustelua, joiden käyttövoimana<br />

ovat energiakysymykset. On kaksi<br />

lakia: koskematon pyhä kaivoslaki<br />

ja taloudellista kasvua jarruttava<br />

vesilaki. 60-luvulta peräisin olevaa,<br />

menneen maailman saneluarvoja<br />

edustavaa kaivoslakia ei voida<br />

muuttaa. Yhteisöllisiä, ekologisia<br />

ja kestävän kehityksen mukaisia<br />

arvoja puolustavan vesilain muuttamiseen<br />

sen sijaan löytyy poliittista<br />

tahdonvoimaa ja tuoretta ruutia<br />

tynnyrikaupalla. Teollisuuden<br />

vyörytys ekologisia ja inhimillisiä<br />

arvoja vastaan jatkuu loppumattomana<br />

pauhuna, jonka jylinä peittää<br />

alleen vielä vapaina soljuvien historiallisesti<br />

ja luontoarvoiltaan ainutlaatuisten<br />

virtavesiemme kuohun.<br />

Energiaa tarvitaan, työtä tarvitaan,<br />

mutta voiko niiden hinta olla mikä<br />

hyvänsä?<br />

Koskisodan legenda Iijoen Kollaja<br />

ja Vuotos ovat tähtäimessä.<br />

Kosken valjastaminen on virtavesiekosysteemin<br />

tuho. Tuho voidaan<br />

saada aikaiseksi myös välillisesti<br />

rakentamalla uraanikaivos joen<br />

valuma-alueelle. Enon ja Kontiolahden<br />

arvokkaiden luontokohteiden<br />

lisäksi Kuusamon seudulla<br />

on vireillä uraanikaivosvaltauksia,<br />

Lukijoilta<br />

Lähetä tekstit (max.<br />

pituus 2000 merkkiä):<br />

luonnonsuojelija@sll.fi<br />

nialla ja yhteistyökumppaneillamme<br />

on sekä valkaisumenetelmistä<br />

että jäteveden käsittelystä. Uruguayn<br />

tehdas tulee olemaan Botnian<br />

uudenaikaisin ja ympäristösuorituskyvyltään<br />

maailman huippua.<br />

Äänekosken tehdas käynnistyi<br />

21 vuotta sitten. Vuosien varrella<br />

olemme uusineet Äänekosken<br />

tehdasta niin, että myös ns. AOXpäästöt<br />

(kloorattujen orgaanisten<br />

yhdisteiden päästöt) ovat vain pieni<br />

murto-osa 80-luvun päästöistä.<br />

Uudenaikaisen tehtaan AOX-päästöt<br />

ovat samoja, mitä syntyy luonnossakin<br />

ja ne ovat siksi biohajoavia<br />

eivätkä kerry ympäristöön.<br />

Tämä on tiedeyhteisön yhteinen<br />

kanta, jonka myös ympäristöministeriömme<br />

allekirjoittaa.<br />

Sen enempää Uruguayn, Äänekosken<br />

kuin muutkaan tehtaamme<br />

eivät tuota vesiin dioksiineja.<br />

Pyhä kaivoslaki, paha vesilaki<br />

jotka toteutuessaan eivät voi olla<br />

vaikuttamatta Oulanka- ja Kitkajokiin.<br />

Virtauksen muutos, haitallisten<br />

aineiden kertyminen ravintoketjuihin<br />

ja kalojen liikkumisreittien<br />

katkaiseminen vaikuttavat<br />

paitsi kalakantoihin myös muihin<br />

alueiden eläimiin, joista monet<br />

ovat uhanalaistuneet. Monien jokien<br />

kalakannat ovat geneettisesti<br />

ainutlaatuisia maailmassa. Taloudellisesti<br />

vaikutus osuu erityisesti<br />

voimakkaassa kasvussa olevaan<br />

matkailualaan.<br />

Politiikan kaukojuhantalot joutuvat<br />

virheistään tilille jo omana<br />

aikanaan, sillä heidän töppäyksensä<br />

ovat olleet ”vain” ihmisenkokoisia.<br />

Kasvottomia yrityksiä<br />

Äänekosken tehtaan biologinen<br />

jäteveden puhdistamo on edelleen<br />

ajanmukainen.<br />

Mitä tulee typpi- ja fosforipäästöihin:<br />

sellutehtaalta poistuva typpi<br />

ja fosfori ovat pääasiassa peräisin<br />

puusta. Biologinen jäteveden<br />

käsittely ei toimi kunnolla, ellei<br />

vedessä ole riittävästi ravinteita,<br />

minkä vuoksi varsinkin typpeä on<br />

lisättävä jonkun verran.<br />

Botnia kehittää kaikkia tehtaitaan<br />

järjestelmällisesti ympäristösuorituskyvynparantamiseksi<br />

myös jatkossa kuten tähänkin<br />

saakka. Pohjois-Päijänteen ekologiseen<br />

tilaan vaikuttavat Botnian<br />

Äänekosken tehtaan lisäksi monet<br />

muutkin lähteet, mutta uskomme,<br />

että myös Pohjois-Päijänteen tilaa<br />

voidaan edelleen yhdessä tuumin<br />

toimien parantaa.<br />

KAISU ANNALA<br />

Ympäristöjohtaja<br />

Oy Metsä-Botnia Ab<br />

palvelevat ylemmät virkamiehet<br />

saavat huonoista päätöksistään<br />

osakseen historian ja tulevien sukupolvien<br />

tuomion. Olisiko Vuotos<br />

kuitenkin vain hämäystä? Ehkäpä<br />

Purasjoen tutkimusraportista<br />

alkunsa saaneella energiapoliittisella<br />

pukkihyppelyllä vain pehmitetään<br />

mielipideilmastoa kuudennen<br />

ydinvoimalan rakentamiseksi.<br />

Kuka jaksaisi suojella puolustuskyvytöntä<br />

ympäristöä ja tulevien<br />

sukupolvien oikeutta uusiutumattomiin<br />

luonnonarvoihin<br />

ja toimiviin ekosysteemipalveluihin,<br />

kun ahneiden silmissä väikkyy<br />

oma hyvä?<br />

PETTERI VIHERVAARA<br />

Biologi, Kuopio<br />

MATTI LIIMATAINEN

8 Liitto toimii<br />

Osallistu jälkiä ja jätöksiä<br />

-kilpailuun<br />

Ikkunasuomenluontoon.fi -sivustolla<br />

on talven ajan käynnissä Jälkiä<br />

ja jätöksiä -kilpailu. Kilpailuun<br />

voi osallistua millä tahansa kuvalla<br />

eläinten talvisista jäljistä tai jätöksistä.<br />

Kuvat lähetetään ikkunasuomenluontoon.fi<br />

-sivuston kuvagalleriaan<br />

“Jälkiä ja jätöksiä” . Kilpailuaika<br />

on marraskuun alusta 2006<br />

maaliskuun loppuun 2006.<br />

Joka kuukauden päätteeksi arvotaan<br />

kuun aikana kuvia lähettäneiden<br />

kesken palkintoja ja kilpailun<br />

päätteeksi kaikkien osallistuneiden<br />

kesken arvotaan sisäänpääsy ja erikoisopastus<br />

Ateneumin kevään<br />

suurnäyttelyyn ‘Eläinten aika’.<br />

Onnea syyskisan voittajille!<br />

Luonnonsuojeluliiton internet-sivujen syyskisassa piti tunnistaa kuvista neljä<br />

syksyistä lajia. Oikeat vastaukset olivat tilhi, mustatorvisieni, haapa ja metsämyyrä.<br />

Kilpailuun osallistui 80 tarkkanäköistä luontoharrastajaa. Oikein<br />

vastanneiden kesken arvottiin viisi Luontokalenteria 2007, onni suosi seuraavia:<br />

Kouta Heiskanen, Vieremä; Mia Pekkanen, Vantaa; Sonja Vuorio,<br />

Turku; Sanna Kemppainen, Vuorela ja Henry Söderholm, Turku.<br />

Luonnonsuojeluliitto tutkii<br />

kotitalouksien kulutusta<br />

Luonnonsuojeluliitossa käynnistyi viime kesänä FIN-MIPS Kotitalous -tutkimushanke,<br />

jossa tutkitaan kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta. Pääosin<br />

ympäristöministeriön rahoittama hanke tuottaa uutta tietoa kotitalouksien<br />

ekologisista selkärepuista sekä menetelmän, jolla kotitaloudet voivat<br />

itse laskea oman selkäreppunsa ja pohtia keinoja sen pienentämiseen.<br />

Hanke kattaa kaikki tärkeimmät kulutuksen osa-alueet kuten asumisen,<br />

ruoan ja liikenteen. Lisäksi hankkeessa tuotetaan tietoa muun muassa<br />

matkailun ja vapaa-ajan harrastusten ekologisista selkärepuista.<br />

Ensi keväänä hankkeeseen otetaan mukaan vapaaehtoisia kotitalouksia,<br />

jotka haluavat tietää omasta kulutuksestaan ja kokeilla uutta menetelmää<br />

sekä myös päästä vaikuttamaan sen lopulliseen sisältöön. Aiheesta<br />

lisää seuraavassa Luononsuojelijassa!<br />

Lisätietoja: Satu Lähteenoja, satu.lahteenoja@sll.fi, puh. (09) 228 08 268, Michael<br />

Lettenmeier, m.l@iki.fi, puh. 040 54 12 876<br />

LAHJA<br />

LUONNOLLE<br />

Tue Luonnonsuojeluliiton toimintaa<br />

puhelinlahjoituksella:<br />

0600 17110 (5 euroa)<br />

0600 17111 (10 euroa)<br />

0600 17112 (20 euroa)<br />

Palvelun tuottaa TDC Song<br />

MIKKO HEIKKINEN / BIOMI.ORG<br />

NORPPATUOTTEITA<br />

LUONTOKAUPOISTA!<br />

Helsinki: Simonkatu 9, Simonkenttä,<br />

puh. (09) 4780 0690<br />

Forssa: Koriste Anna, Torikatu 8,<br />

puh. (03) 4225 715<br />

Jyväskylä: Kurjenkello, Kauppakatu 5,<br />

puh. (014) 372 1022<br />

Kouvola: Luontopuoti piirin<br />

toimiston yhteydessä,<br />

Varuskuntakatu 8 SEKÄ<br />

Tmi Irma Saarinen, Keskikatu 6, puh.<br />

(05) 311 0069<br />

Lappi: Jäämerentie 7, Sodankylä,<br />

puh. (016) 6<strong>13</strong> 698<br />

Oulu: Hallituskatu 11, puh. (08) 336 545<br />

Porvoo: Jokikatu 10, puh. 0400-709 320<br />

Tampere: Laukontori 4, puh (03) 222 0077<br />

Turku: Kristiinankatu 6, puh. (02) 250 5595<br />

Myymälöistä vastaavat itsenäiset<br />

yrittäjät. Postimyynti: www.<br />

luontokauppa.com<br />

Kultainen ansiomerkki<br />

Heikki Heino, Valkeakosken seudun<br />

luonnonsuojeluyhdistys<br />

Esko Saari, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Hopeinen ansiomerkki<br />

Kati Heikkilä-Huhta, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Tapani Karvonen, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Pitkäaikaiset<br />

luonnonystävät palkittiin<br />

Luonnonsuojeluliitossa palkitaan vuosittain aktiivit, jotka ovat<br />

edistäneet liiton toimintaa ja toimineet merkittävästi luonnon-<br />

ja ympäristönsuojelun edistämiseksi. Vuonna 2006 myönnettiin 14<br />

ansiomerkkiä. Kultainen ansiomerkki annetaan 20 vuoden ja hopeinen<br />

10 vuoden menestyksellisestä toiminnasta.<br />

Hiljaisuuden ja pimeyden vaalija<br />

”Maahamme pitäisi saada alueita,<br />

joissa vaalitaan luonnollista pimeyttä<br />

ja kuullaan vain luonnon omaa<br />

äänimaailmaa. Hiljaisuus ja pimeys<br />

ovat arvoja, jotka ovat katoamassa<br />

koko Euroopasta”, pohtii Pohjois-<br />

Pohjanmaan piirin puheenjohtaja<br />

Esko Saari, 52.<br />

Hänen mukaansa se olisi <strong>Suomen</strong><br />

luontomatkailunkin vetovoimaisuuden<br />

kannalta merkittävä<br />

asia, johon kannattaa panostaa.<br />

Tällä hetkellä tilanne on huolestuttava:<br />

”Matkailukeskusten myötä<br />

on syntynyt tilanne, että retkeilijän<br />

on yhä vaikeampaa nauttia<br />

luonnon rauhasta. Maailmassa on<br />

nykyisin ihmisiä, jotka eivät ole<br />

tähtitaivasta tai linnunrataa nähneet.”<br />

Esko Saari palkittiin juuri SLL:n<br />

kultaisella ansiomerkillä. Kouluaikojen<br />

lintukerhosta alkanut luontoharrastus<br />

on vienyt miehen mukanaan.<br />

Hän oli perustamassa Oulun luonnonsuojeluyhdistystä<br />

ja sitten Pohjois-Pohjanmaanluonnonsuojelupiiriä.<br />

Luonnonsuojeluliiton Kultainen<br />

ansiomerkki on palkinto kolmen<br />

vuosikymmenen antaumuksellisesta<br />

luonnonsuojelutyöstä.<br />

Tuntiopettajana työskentelevä<br />

Saari kouluttaa esimerkiksi tulevia<br />

luontomatkailuyrittäjiä.<br />

”Kerron heille aina perustietojen<br />

lisäksi joitakin yksityiskohtia<br />

ja esimerkkejä. Heidän on sitten<br />

helppo laavulla istuessaan kiinnittää<br />

asiakkaittensa huomio vaikkapa<br />

oksalla keikkuvaan kuukkeliin<br />

ja kertoa sen elinympäristöjen<br />

uhanalaisuudesta. Monesti entiset<br />

oppilaat ottavat myöhemmin yhteyttä<br />

kyselläkseen lisää yksityiskohtaista<br />

lajitietoa vastaavia tilanteita<br />

varten.”<br />

Voimia luonnonsuojelutyöhön<br />

Esko Saari ammentaa lukuharras-<br />

Hannu Klemola, Varsinais-<strong>Suomen</strong><br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Jukka Lamppu, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Tuija Mertanen, Imatran seudun<br />

luonnonystävät<br />

Tapio Mikkonen, Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistys<br />

Martti Muurikainen, Laukaan<br />

luonnonystävät<br />

tuksesta ja lintujen tarkkailusta kotioloissa.<br />

Kasveista mieluisaksi lajikseen<br />

hän nostaa tunturikankaiden<br />

kukan, lapinvuokon.<br />

”On kiinnostavaa seurata isoa<br />

vuokkoesiintymää, kun koko joukkio<br />

seuraa kukinnoillaan auringon<br />

liikerataa”, hän miettii.<br />

Rauhallisena ja osallistuvana<br />

miehenä tunnettu Esko Saari on<br />

piirin kantavia voimia.<br />

Hänet nähdään mukana yleensä<br />

kaikissa talkooporukoissa, perinnemaisemien<br />

hoidosta lintuve-<br />

Esteri Ohenoja, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Jukka Piispanen, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Kauno Siltala, Raahen seudun<br />

luonnonystävät<br />

Kimmo Tiilikainen, Imatran seudun<br />

luonnonystävät<br />

Kalevi Tunturi, Pohjois-Pohjanmaan<br />

luonnonsuojelupiiri<br />

Osallistuva Esko Saari on Pohjanmaan piirin kantavia voimia.<br />

sien kunnostukseen. Hienoimpiin<br />

hetkiin luonnonsuojelutyön saralla<br />

hän lukee tapaukset, joissa on<br />

onnistuttu pelastamaan jokin alue<br />

kokonaisuudessaan.<br />

”Kun esimerkiksi Ukonpolttaman<br />

suoalue Iin kunnassa saatiin<br />

suojeltua turvetuotannolta olin<br />

iloinen onnistumisestamme. Siellä<br />

suon ekosysteemi saa nyt rauhassa<br />

jatkaa kiertoaan”, hän summaa.<br />

SARI MÄNTYLÄ<br />

HANNU KARVONEN

Luonnonsuojelija 6/06 Liitto toimii<br />

9<br />

Valoa pimeään<br />

”Kun aurinko on pesässään, elävät tulet<br />

valaisevat hämärtyvän joulukuisen illan.”<br />

P<br />

imeimpään aikaan vuodesta<br />

kokoontuu Mäntsälässä<br />

väkeä Kotojärven laavulle.<br />

Metsästäjien erätulien vastineeksi<br />

Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen<br />

järjestämän tilaisuuden nimenä<br />

on Pesätulet.<br />

Pesätulet-nimitys juontaa Kustaa<br />

Vilkunan Vuotuisessa ajantiedossa<br />

julkaistuun tietoon, jonka mukaan<br />

talvipäivänseisauksen tienoilla aurinko<br />

on kolme päivää kannallaan eli<br />

pesässään. Samantapaisia pesäpäiviä<br />

aurinko viettää juhannuksen aikoihin,<br />

vuoden pisimpinä päivinä.<br />

”Silloin aurinko on saavuttanut<br />

pesänsä ja kääntyy loppuvuodeksi<br />

Osallistu talkoisiin<br />

haastamalla ystäväsi<br />

jäseniksi!<br />

rengin puolelle, joulusta taas isännän<br />

puolelle.”<br />

Tänä vuonna pesätulille kokoonnutaan<br />

lauantaina 16.12.<br />

Vuonna 2005 järjestettyjen Pesätulien<br />

erityinen piirre oli luonnonmukaisuus<br />

ja ekologisuus. Yhdistyksen<br />

puheenjohtaja Olli Elo<br />

on syyskuun puolivälistä saakka<br />

trampannut itse tekemillään suosuksilla<br />

Kotojärven luhtaan polun<br />

pohjaa. Muutaman päivän pakkassäät<br />

viimeistelivät polun kestäväksi.<br />

Pesätulilla näkyivät myös isäntien<br />

entiset työt. Luhtapolkua reunustivat<br />

Hirvihaarasta peräisin ole-<br />

■ Yhdestä haasteesta saat norpparintamerkin (arvo 3<br />

euroa).<br />

■ Kolmesta haasteesta saat lisäksi Luonnon marjat ja<br />

hedelmät värikuvina -oppaan (arvo 11,50 euroa).<br />

■ Viidestä tai useammasta haasteesta saat edellisten<br />

lisäksi perinteisen luontoaiheisen seinäkalenterin<br />

(arvo 12 euroa).<br />

Kirjoita tuttaviesi yhteystiedot oheiseen lomakkeeseen.<br />

Muista kuitenkin ensin kysyä lupa (henkilörekisterilain 5§).<br />

Haastamasi henkilön ei tarvitse välttämättä liittyä jäseneksi.<br />

Palkinnon saamista varten riittää, että saamme vietyä<br />

haasteesi perille eli nimet ja puhelinnumerot ovat oikein<br />

ja haastettava myös muistaa sinut. Kaikki uudet jäsenet<br />

saavat norpparintamerkin (arvo 3 euroa).<br />

vat paksut, jykevät ja monikymmenvuotiset<br />

viljaseipäät, krakaseipäät.<br />

Tiheäsyiset ja vankat seipäät<br />

oli katkaistu sopivanmittaisiksi<br />

kynttilänalusiksi. Kynttilät reunustivat<br />

polun, vasemmalla punaiset,<br />

oikealla puolella valkoiset.<br />

Niiden suojana oli pätkä valkoista<br />

salaojaputkea. Samat materiaalit<br />

voi käyttää tulevinakin vuosina<br />

eikä turhaa metalli- ja muovijäterojua<br />

synny.<br />

Kynttilöin reunustettu polku<br />

näytti vuoden 2005 tyynessä<br />

pakkassäässä Kotojärven laavun<br />

Pesätulilla erityisen salaperäiseltä<br />

ja vaikuttavalta.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>luonnonsuojeluliitto</strong> ry<br />

JÄSENHANKINTATALKOOT 2006<br />

Kunnon nuotioroihu viimeisteli<br />

valon ja lämmön tunnelman<br />

tulen ääressä viipyjien lauantaiillan<br />

iloksi. Lauantai-illan hämärään<br />

kokoontui jälleen puolisensataa<br />

ihmistä virittäytymään auringon<br />

poissaoloon.<br />

Yhdistyksen järjestämä tarjoilukin<br />

on perinteen ohjaama: nuotiolla<br />

viiden litran kahvipannussa<br />

kuumennettu glögi vieraan omaan<br />

mukiin tai kuksaan tarjoiltuna sekä<br />

ruskeat piparkakut.<br />

Haastan seuraavat henkilöt <strong>Suomen</strong> luonnonsuojeluliiton<br />

jäseniksi:<br />

LEILA SILLANPÄÄ<br />

Nimi: Puhelin kotiin tai matkapuhelin:<br />

1.__________________________________ (___) ____________________<br />

2.__________________________________ (___) ____________________<br />

3.__________________________________ (___) ____________________<br />

4.__________________________________ (___) ____________________<br />

5.__________________________________ (___) ____________________<br />

Haastajan nimi:________________________________________________<br />

Osoite:________________________________________________________<br />

Postinumero ja toimipaikka:______________________________________<br />

Mikäli haluat haastaa useampia kuin viisi henkilöä, kopioi tämä palvelukortti.<br />

”Silloin aurinko on<br />

saavuttanut pesänsä<br />

ja kääntyy loppuvuodeksi<br />

rengin puolelle,<br />

joulusta taas isännän<br />

puolelle.”<br />

<strong>Suomen</strong><br />

<strong>luonnonsuojeluliitto</strong><br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

VASTAUSLÄHETYS<br />

Tunnus 5009174<br />

Postimaksu<br />

maksettu.<br />

Halutessasi voit<br />

tukea Luonnonsuojeluliittoa<br />

maksamalla<br />

itse postimaksun.<br />

00003 HELSINKI

10 Ajassa<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Vuosi vaihtuu<br />

pamahtaen<br />

Tuplapuhelinluetteloista vuoden turhake<br />

Puhelinluettelot ohittivat kilpakumppaninsa ennen kaikkea ympäristövaikutuksillaan.<br />

Luetteloiden yhdistäminen ei kuitenkaan näytä todennäköiseltä.<br />

E<br />

hdotuksia <strong>Suomen</strong><br />

Luonto -lehden järjestämään<br />

Vuoden turhake<br />

-kisaan tuli lähemmäs 300. Lukijat<br />

ehdottivat turhakkeeksi esimerkiksi<br />

sähkökäyttöistä grillihiilien<br />

sytytintä, kahvipusseja, joissa<br />

kahvi on suodattimessa valmiina<br />

ja olutpakkausten kääreitä. Myös<br />

popcorn-kone, juokseva juusto ja<br />

suihkutettavat sukkahousut saivat<br />

ääniä.<br />

Tämän vuoden turhakkeella<br />

on useita kielteisiä ympäristövaikutuksia:<br />

toinen puhelinluettelosarja<br />

päätyy kotitalouksissa<br />

usein suoraan kierrätykseen<br />

ja on näin ollen myös kuluttajan<br />

kannalta turha. Vaikutukset<br />

kohdistuvat ympäristöön<br />

monella tasolla: paperinkulutukseen,<br />

jätteen määrään sekä luetteloiden<br />

painatukseen ja kuljetukseen.<br />

Paperiluettelot historiaan?<br />

Kansalaisjärjestöjen Kierrätysliike<br />

lähetti viime vuonna puhelinluetteloita<br />

julkaiseville Enirolle ja Fonectalle<br />

aloitteen, jossa esitettiin luetteloiden<br />

yhdistämistä.<br />

“Esimerkiksi 16 luettelon koko<br />

vuoden painos kuluttaa yhteensä<br />

8 000 tonnia paperia, kun muun<br />

muassa Aamulehden vuoden painos<br />

kuluttaa 6 500 tonnia paperia”,<br />

aloitteessa todettiin.<br />

Aloite ei kuitenkaan ottanut tulta<br />

alleen, ja kotitalouksiin tupsahtaa kahdet<br />

luettelot taas ensi vuonna.<br />

Moni etsii tänä päivänä tarvitsemansa<br />

tiedot internetistä tai numeropalveluista.<br />

Varteenotettava vaihtoehto<br />

esiteltiin jo Kansalaisjärjestöjen<br />

Kierrätysliikkeen viimevuotisessa<br />

aloitteessa:<br />

“Yhteistyössä laadittavan luettelon<br />

voisi julkaista esimerkiksi internetissä<br />

ja/tai CD-ROM-levyllä. Halukkaat<br />

voisivat noutaa paperiversion<br />

sovitusta paikasta.”<br />

Eniro Puhelinluetteloiden liiketoiminnasta<br />

vastaava Business Manager<br />

Mika Willis ei pidä luetteloiden yh-<br />

distämistä todennäköisenä, vaikka<br />

ei haluakaan lähteä ennustamaan<br />

tulevaa. ”Lainsäädännöllisiä<br />

muutoksia täytyy tapahtua ennen<br />

kuin yhdistäminen olisi edes<br />

mahdollista”.<br />

Mitä vaihtoehtoja kuluttajilla<br />

sitten on? Willisin mukaan puhelinluetteloiden<br />

vastaanottamisesta<br />

voi kieltäytyä. Sen voi tehdä ottamalla<br />

yhteyttä ennen luetteloiden<br />

jakamista niiden toimitusvaiheessa<br />

jakelijaan eli <strong>Suomen</strong> Postiin.<br />

Esimerkiksi Helsingissä Eniron<br />

luettelot jaetaan huhtikuussa. Jos<br />

luettelo ehtii tulla kotiin asti, paras<br />

tapa päästä siitä eroon on Willisin<br />

mukaan laittaa se kierrätykseen.<br />

Luetteloiden palauttamista<br />

hän ei pidä kustannussyistä järkevänä<br />

vaihtoehtona.<br />

Luonnonsuojeluliitto suosittelee<br />

kuitenkin puuttumista jätemäärien<br />

ehkäisyyn, ei vain puhelinluetteloiden<br />

kierrätykseen.<br />

ISMO PEKKARINEN / KUVALIITERI<br />

HANNA ANGERIAS<br />

Ilotulitteet ovat herättäneet ihmetystä jo satojen<br />

vuosien ajan. Ihmettelyyn on syytä edelleen.<br />

K<br />

iinassa sähikäisiä käytettiin<br />

jo 400-luvulla pahojen<br />

henkien karkoittamiseen<br />

ja onnen ja menestyksen saamiseen .<br />

Ruudin keksiminen johti nykyisen<br />

kaltaisiin ilotulitusraketteihin<br />

900-luvun vaiheilla.<br />

Nykyisin vuoden vaihtuessa<br />

Suomessa ammutaan ilmaan 1–2<br />

miljoonaa erilaista ilotulitetta — ja<br />

niiden mukana pitkä lista erilaisia<br />

ympäristöhaittoja.<br />

Tiedot arvioiden varassa<br />

Ilotulitteiden ympäristövaikutuksia<br />

on tutkittu hyvin vähän. Ilmeisimmät<br />

ympäristövaikutukset aiheutuvat<br />

tulitteiden käyttöpaikoilla,<br />

missä kaikki niiden sisältämä materiaali<br />

ja palamistuotteet leviävät<br />

ympäristöön.<br />

”Mielestäni suurin välitön vaikutus<br />

on ilman muuta roskaantuminen”,<br />

arvioi ylitarkastaja Heikki<br />

Salonen <strong>Suomen</strong> ympäristökeskuksesta.<br />

Raskasmetalleja ja melua<br />

Ilotulitteet sisältävät mustaa ruutia<br />

ja suuren joukon erilaisia valo- ja<br />

väri-ilmiöitä tuottavia kemikaaleja<br />

ja raskasmetalleja. Heikki Salosen<br />

mukaan kaikki ilotulitteiden käytöstä<br />

syntyvät reaktiotuotteet ovat<br />

jossain määrin haitallisia ihmisille ja<br />

ympäristölle, ja ne tulevat alas ilmasta<br />

enemmin tai myöhemmin ja<br />

joutuvat maaperään ja vesistöihin.<br />

Uutena vuotena hengitysilman<br />

ohjearvot saattavat paikoin ylittyä<br />

etenkin hiukkaspitoisuuden ja typen<br />

oksidien osalta. Vaikutus on<br />

kuitenkin lyhytaikainen.<br />

Ilotulitteiden paukuttelu tuntuu<br />

myös korvissa. Lemmikkieläinten<br />

omistajille uusi vuosi vaihtuukin<br />

usein stressaavissa merkeissä. Vaikutusta<br />

luonnon eläimiin ja lintuihin<br />

tunnetaan huonosti.<br />

Tarpeettomia<br />

ympäristöhaittoja<br />

“Tiedän kyllä itsekin entisenä ja<br />

nykyisenä pikkupoikana, millainen<br />

mentaalinen latinki voi olla suojalasien<br />

takana, kun tulilanka palaa. Ja<br />

taivaalle suhahtavassa raketissa on<br />

lähettäjäänsäkin mukana”, Luonnonsuojeluliiton<br />

viestintäpäällikkö<br />

Matti Nieminen pohtii. ”Mutta ei<br />

erityisesti kohota juhlatunnelmaa,<br />

kun nyt tajuaa ampuvansa raskasmetalleja<br />

taivaalle, vaikka kuinka<br />

lasten iloksi.”<br />

Myöskään uuden vuoden tinat<br />

eivät ole harmiton juhlimistapa.<br />

Nimestä huolimatta tinasta 90<br />

prosenttia on lyijyä, mikä on ympäristölle<br />

erittäin haitallinen raskasmetalli.<br />

Uuden vuoden tinoista<br />

syntyy vuosittain noin 30 tonnia<br />

lyijyjätettä. Vastuuntuntoinen<br />

uuden vuoden juhlija ottaakin valamansa<br />

tinat talteen ja käyttää<br />

ne seuraavana vuonna uudelleen.<br />

Myös sulatettua sokeria voi kokeilla<br />

valaa tinan tapaan.<br />

JUHA KAUPPINEN<br />

LIISA HULKKO

Luonnonsuojelija 6/06 Kasvukausi<br />

11<br />

Elämyksiä<br />

ostamatta<br />

Älä osta mitään -päivänä 24.11. saimme<br />

nauttia vastamainoksista ja tänä vuonna<br />

myös naistenlehdet saivat kyytiä!<br />

Teemapäivä jatkoi kulutusyhteiskuntamme<br />

ravistelua naistenlehtiä parodioivan<br />

Elämys-lehden avulla.<br />

E<br />

lämys-lehden teemana on<br />

vaihtoehtoinen kulutus ja<br />

elämysten shoppailu. Lehden<br />

päätoimittaja Johan Ekman<br />

toivoo, että kulutuskriittinen ajattelu<br />

leviäisi myös ympäristöliikkeen<br />

ulkopuolelle.<br />

”Ihan tavallinen ihminen, joka<br />

ei identifi oi itseään ympäristöaktivistiksi,<br />

voi pohtia näitä asioita”,<br />

Ekman toteaa.<br />

Tapaan RKP-nuorissa vaikuttavan<br />

Johan Ekmanin Helsingin keskustassa<br />

kahvilassa. On marraskuun<br />

puoliväli ja joulumainonta<br />

on jo täysillä käynnissä. Ekmania<br />

ärsyttää, ettei kaupungilla liikkuvil-<br />

KAISA MURDOCH<br />

la ihmisillä ole muita vaihtoehtoja<br />

kuin kuluttaminen. Markkinatalous<br />

hallitsee julkista tilaa ja luo turhia<br />

tarpeita ihmisille. Ekman toivoo<br />

ihmisiltä valppautta:<br />

”Kuluttajana pitäisi kriittisesti<br />

ajatella, että ostanko tämän vain<br />

sen takia, että on luotu tämmöinen<br />

tyytymättömyyden tarve.”<br />

Uusien ostoskeskusten sijasta<br />

hän toivoisi Helsinkiin enemmän<br />

kulttuurikeskuksia.<br />

Erilainen<br />

ympäristöaktivisti?<br />

Ekman ei näytä stereotyyppiseltä<br />

ympäristöaktivistilta. ”Kulutuskriittinen<br />

elämäntapa ei välttämättä<br />

tarkoita sitä, että pitäisi<br />

muuttaa telttaan, pukeutua<br />

käytettyihin rääsyihin ja<br />

syödä dyykattua ruokaa”,<br />

toteaa Ekman pääkirjoituksessaan.<br />

Hän myös toivoo, että<br />

kulutuskriittinen ajattelu<br />

leviäisi Vihreitten ja vasemmiston<br />

ulkopuolelle.<br />

”Järjestömme Svensk<br />

Ungdom suhtautuu kriittisesti<br />

kuluttamiseen, koska<br />

tiedämme, että nykyinen<br />

kulutusmalli ei ole<br />

kestävä. kestävä. Muutenkin ympäristöasiat<br />

ovat tärkeitä<br />

meille.”<br />

Mainosparodiaa<br />

Ekmanin toimittama Elämys-lehti<br />

on herkullista<br />

luettavaa. Ulkoasu vastaa<br />

mitä tahansa naistenlehteä,teä,<br />

mutta sisältö irvailee<br />

esikuvilleen. Lehden<br />

kansikuvatyttönä poseeraa<br />

räplaulaja Mariska,<br />

joka on tunnettu kriittisistä<br />

yhteiskunnallisista<br />

sanoituksistaan. Lehden<br />

haastattelussa Mariska<br />

osoittautuu harkitsevaksi<br />

kuluttajaksi, joka välttelee<br />

virhehankintoja ja<br />

hulluja päiviä.<br />

Elämys-lehteä luki-<br />

essa erityisesti mainokset<br />

naurattavat: Uni<br />

lupaa lupaa käyttäjälleen jopa<br />

65 % kiinteämmät<br />

silmäpussit ja Korko- Korko-<br />

Johan Ekman kuluttaa<br />

kulttuuria.<br />

yhtiön pankkilainamainoksessa<br />

haaveillaan silikonitisseistä iskulauseella<br />

”Teemme sen mahdolliseksi”.<br />

Lehden mainokset ovat tämänvuotisen<br />

Mainoskupla-kilpailun satoa.<br />

Vastamainoskilpailun ammattilaissarjan<br />

voitti graafi nen suunnittelija<br />

Kai Seppänen työllään<br />

“Korkoa”. Tuomaristoon kuuluneen<br />

taiteilija Kaj Stenvallin mukaan<br />

kilpailutyöt pystyivät parodioimaan<br />

alkuperäisiä mainoksia<br />

hyvinkin osuvasti, joskus jopa paremmin<br />

kuin mainokset onnistuvat<br />

parodioimaan itse itseään.<br />

Mainonta luo tarpeita tyhjästä<br />

ja kauppaa mielikuvaa paremmasta<br />

elämästä. Ekman ei kuitenkaan<br />

myönnä työn olleen helppo.<br />

”Kun naistenlehtiä selailee, ei<br />

tule ajatelleeksi, miten paljon työtä<br />

oikeasti siihen pitää laittaa. Elämys-lehteä<br />

oli haastavaa tehdä.”<br />

Elämysharrastuksia<br />

”Itse luen, käyn mielelläni elokuvissa<br />

ja sen verran kun on aikaa,<br />

niin pyrin kuluttamaan kulttuuria”,<br />

Ekman kertoo. ”Täytyy kyllä<br />

sanoa, että ihan mielelläni maksan<br />

elämyksistä. Täytyy tietysti pohtia,<br />

miten paljon maksaa, ja on hyvä,<br />

jos mahdollisimman monella on<br />

mahdollisuus kokea elämyksiä. Kuluttamista<br />

täytyy suunnata palveluiden<br />

ostamiseen ja palveluihin kuuluu<br />

oleellisena kulttuuritarjonta.”<br />

Kulutuskriitikon joulu<br />

Tänä jouluna Ekman aikoo satsata<br />

siihen, että kavereiden kanssa ei<br />

ostella turhia joululahjoja vaan investoidaan<br />

yhdessä johonkin hyödylliseen<br />

kehitysprojektiin.<br />

Joululahjarahoilla voisi kustantaa<br />

esimerkiksi kaivon kehitysmaassa<br />

tai osallistua koulun rakennuskustannuksiin.<br />

Perinteistä<br />

joulua hän ei kuitenkaan tyrmää:<br />

”Lahjat ovat kivoja, mutta niiden<br />

ei tarvitse olla pääasia.”<br />

KAISA MURDOCH<br />

- Älä osta mitään -päivää vietettiin<br />

24.11.<br />

- Elämys -lehti, ei-materiaalinen lahjalista<br />

ja muut kampanjamateriaalit<br />

www.alaosta.fi .<br />

- Vastamainokset osoitteessa www.<br />

mainoskupla.fi .<br />

- Teemapäivän organisoivat Svensk<br />

Ungdom, Luonto-Liitto, Maan ystävät,<br />

Natur och Miljö, Vasemmistonuoret sekä<br />

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden<br />

liitto VINO.<br />

Varpunen<br />

jouluaamuna<br />

Kolumni<br />

Rakkain joululauluni on Topeliuksen 1800-luvulla sanoittama<br />

Varpunen jouluaamuna. Laulun koskettavat säkeet<br />

“joulu on, koditon varpuseni onneton, tule tänne riemulla,<br />

ota siemen multa” nostattavat paitsi kyyneleet silmiini niin<br />

saavat minut myös miettimään sitä, miten eläimiä ja luontoa<br />

on kohdeltu ennen vanhaan.<br />

Antiikin ajoista lähtien luomakuntaa on hallinnut suurpetojen<br />

sijaan ihminen, eikä suinkaan mikä tahansa ihminen<br />

vaan mies ja vieläpä rikas mies. Ennen 1900-lukua<br />

ei köyhiä, naisia ja lapsia pidetty yhteiskunnan tasavertaisina<br />

jäseninä. Miten sitten on mahdollista, että Topeliuksen<br />

laulussa 1800-luvun ihminen ruokkii varpusta, joka talven<br />

pakkasissa ei enää löydä luonnosta ruokaa? Mikä on ollut<br />

luonnon ja eläinten arvo siihen aikaan?<br />

Joulun aikaan ilmestyvässä kolumnissa en voi olla mainitsematta<br />

joulun sanoman eli Jeesuksen syntymän merkitystä<br />

eläinten- ja luonnonsuojelun aatteen kehitykselle.<br />

Hierarkiseen Rooman Valtakuntaan syntyy lapsi, joka aikuistuttuaan<br />

saarnaa, että hänen luokseen ovat tervetulleita<br />

kaikki niin rikkaat, köyhät kuin lap-<br />

setkin. Jeesus oli ensimmäisiä tasaarvon<br />

sanansaattaijia, jonka mielestä<br />

myös yhteiskunnan vähäosaisista<br />

kuului välittää. Juuri tähän kristillisen<br />

etiikkaan perustuu Varpunen<br />

jouluaamuna -laulun sanoma:<br />

vahvemman kuuluu suojella heikompaansa;<br />

edes jouluna.<br />

Toisaalta pitivätkö entisaikojen<br />

ihmiset eläimiä ja luontoa samalla tavalla haavoittuvana<br />

kuin me? Luonto kaikkinen ilmiöineen, petoeläimineen,<br />

myrskyineen, ukkosineen ja pakkasineen oli pelottava, ja<br />

juuri siksi sen hallitsijaksi oli päästävä keinolla millä hyvänsä.<br />

Tämän ajattelun traagiset seuraukset ilmenivät vasta<br />

1960-luvulla, jolloin DDT:n vaarallisuus, vesistöjen saastuminen,<br />

energiakriisi yms. havahduttivat ihmisen välittämään<br />

luonnosta ihmistä heikompana ja varsinainen luonnosuojeluliike<br />

syntyi.<br />

Tutkiessani internetistä luonnonsuojelun historiaa törmäsin<br />

hätkähdyttävään tietoon: Natsi-Saksa oli edelläkävijä<br />

eläinsuojelukysymyksissä. Samaan aikaan kun miljoonia<br />

juutalaisia kidutettiin ja murhattiin keskitysleireillä, otettiin<br />

Natsi-Saksassa käyttöön ensimmäiset eläinsuojelulait. Tuskan<br />

tuottamisesta eläimelle määrättiin rangaistus sen mukaan,<br />

miten monimutkaiseksi eläin oli luokiteltu. Silloin<br />

myös pelätty ja vihattu petoeläin susi rauhoitettiin ensi<br />

kertaa länsimaissa.<br />

Ihmisen mieli on kummallinen. Näin joulun alla voisimme<br />

pysähtyä miettimään, voisiko joulun kristillisen traditioon<br />

kuuluvan vähäosaisista välittämisen ulottaa myös<br />

joulun pyhien suurimpaan kärsijään, sikaan. Pikkulintujen<br />

ruokkimisen ohella voisimme valmistaa<br />

joulukinkkumme onnellisten,<br />

luomutiloilla kasvaneiden sikojen<br />

lihasta.<br />

KAISA RASTIMO<br />

Kirjoittaja on<br />

elokuvaohjaaja<br />

ja -käsikirjoittaja<br />

Vahvemman<br />

kuuluu suojellaheikompaansa;<br />

edes<br />

jouluna.

PETRI KUOKKA / AARNIPAJA<br />

12 Tekijä & näkijä<br />

Luonnonsuojelija 6/06<br />

Kaija Keskinen tuntee <strong>Suomen</strong> luontok<br />

Luonnonkuva-arkisto alkoi 28 vuotta sitten koota ja jakaa suomalaisia luontokuvia. Kuva-arkiston ensimmäisellä hoitajalla<br />

Kaija Keskisellä on ollut merkittävä rooli alusta alkaen. Arkistoon kertyi vuosien myötä kattava kokoelma kuvia <strong>Suomen</strong><br />

luonnosta. Marraskuun alussa Luonnonkuva-arkiston kuvakaapit siirtyivät uudelle omistajalle.<br />

Luontokuvaa ei vielä 1970-luvulla ollut<br />

olemassa omana valokuvauksen<br />

alanaan. Idea luontokuvaajien omasta<br />

arkistosta syntyi 1976 samaan aikaan kun<br />

luontokuvaajat alkoivat järjestäytyä. Mallina<br />

oli Ruotsin luontokuvaajien yhdistys, jonka<br />

yhteydessä oli myös kuvatoimisto.<br />

Arkistoidean isä Teuvo Suominen kertoo,<br />

että aika synnytti tarpeen arkistolle.<br />

”<strong>Suomen</strong> Luonto -lehti tarvitsi luontovalokuvia<br />

ja luontokuvaajia oli. Tiedettiin, että<br />

kuvia otetaan siellä, täällä ja tuolla. Aika<br />

usein tuli vastaan tilanne, että vasta kun lehti<br />

oli ilmestynyt, niin jostakin tuli näkösälle<br />

kuva, joka olisikin ollut erinomaisen kelpo<br />

siihen.”<br />

Arkiston perustamisesta keskusteltiin<br />

Luontokuvaajat ry:n perustamiskokoukses-<br />

sa Lammilla 1977, mutta hanke päättyi pian<br />

erimielisyyksiin.<br />

”Liikkui huhuja, että tämä on pääkaupunkiseudun<br />

kuvaajien salahanke, jossa tarkoituksena<br />

on myydä helsinkiläisten valokuvaajien<br />

kuvia käyttäen naamiona joitakin<br />

muita nimiä. Siihen se silloin kaatui.”<br />

Arkiston suunnittelijat eivät kuitenkaan<br />

luopuneet ajatuksesta, ja he lähestyivät <strong>Suomen</strong><br />

<strong>luonnonsuojeluliitto</strong>a valmiin ehdotuksen<br />

kanssa. Luonnonsuojeluliitolle arkiston<br />

isännöiminen sopi, ja Luonnonkuva-arkisto<br />

perustettiin Luonnonsuojelun Tuen yhteyteen<br />

1978.<br />

Alkuun vapaaehtoistoimin<br />

Kun arkiston toiminta alkoi sujua, tulivat<br />

myös arkistoon ensin kielteisesti suhtautuneet<br />

luontokuvaajat mukaan. Suomisen mukaan<br />

korvaamaton rooli oli arkiston ensimmäisellä<br />

hoitajalla Kaija Keskisellä.<br />

”Kaija ilmoittautui silloin alussa vapaaehtoiseksi<br />

arkiston hoitajaksi. Rahasta ei tarvinnut<br />

keskustella, koska rahaa ei ollut —<br />

mutta kuvia oli. Kaijan persoona oli ratkaiseva<br />

siinä, että hän ei koskaan menettänyt<br />

hermojaan hankalissakaan tilanteissa ja pystyi<br />

säilyttämään suhteet joka suuntaan. Kai-<br />

jan erikoiskykyjä oli sekin, että hänellä on<br />

erinomainen kuvamuisti ja kuvasilmä. Kun<br />

hän on kerran nähnyt jonkun kuvan, hän<br />

muistaa sen ja löytää etsimättä”, muistelee<br />

Suominen.<br />

<strong>Suomen</strong> luontokuvaajat ry:n varapuheenjohtaja<br />

Kaija Keskinen kertoo itse, että<br />

henkilökohtainen innostus ja huoli kuvista<br />

tekivät hänestä Luonnonkuva-arkiston<br />

hoitajan.<br />

”Meillä oli alussa pieni arkisto, josta kuvitettiin<br />

<strong>Suomen</strong> luontoa ja Luonnonsuojeluväkeä,<br />

jonka toimitussihteeri olin. Kun kuvia<br />

sitten oli lehdissä ja muissa painotuotteissa,<br />

niin muutkin huomasivat, että kuvia<br />

on ja niitä alkoi lapata ovesta. Minusta vaan<br />

oli jostain syystä kauhean tärkeää, että ne<br />

kuvat tulevat myös takaisin. Alussa arkiston<br />

hoito oli ihan vapaaehtoistyötä, koska<br />

halusin pitää huolen siitä että asiat sujuu.<br />

Sitten työ oli jonkin aikaa puolipäiväinen<br />

kunnes huomattiin, että sekään aika ei riitä,<br />

koska kuva-arkistossa on hyvin monenlaista<br />

tehtävää.”<br />

Oikea kuva oikealle paikalle<br />

Kaiken kaikkiaan Kaija Keskinen hoiti Luonnonkuva-arkistoa<br />

22 vuotta 1990-luvun lop-<br />

”Kun Kaija on kerran<br />

nähnyt jonkun kuvan,<br />

hän muistaa sen ja<br />

löytää etsimättä.”

Luonnonsuojelija 6/06 Tekijä & näkijä<br />

<strong>13</strong><br />

uvat<br />

puun asti. Keskisen mielestä arkiston tehtävänä<br />

oli koota hienot kuvat yhteen ja saattaa<br />

oikealle asiakkaalle.<br />

”Oikea kuva oikealle paikalle, sitä pidettiin<br />

johtosääntönä käyttäjän kannalta. Että<br />

käyttäjä löytäisi aina sellaisen kuvan, mikä<br />

vastaa hänen mielikuvaansa. Parhaita hetkiä<br />

olivat ne, kun asiakas löysi käyttötarkoitukseen<br />

mieleisensä kuvan.”<br />

Liiton resurssit olivat pienet, ja investointeja<br />

tietotekniikkaan ja kuvakaappeihinkin<br />

jouduttiin harkitsemaan hyvin tarkkaan. Kokoelman<br />

kunnianhimoinen tarkoitus oli kuitenkin<br />

tarjota kuvia <strong>Suomen</strong> luonnosta lähes<br />

laji lajilta.<br />

”Systemaattisesti yritettiin kartoittaa, että<br />

mahdollisimman laajasti olisi luontoa kuvattu”,<br />

Keskinen kertoo. Kokoelman monipuolisuudesta<br />

kertoo osaltaan, että arkiston<br />

kaikkien aikojen suosituimman kuvan nimeäminen<br />

on mahdotonta.<br />

”Aihevalikoimaa yritettiin tarkoituksella<br />

saada laajaksi ja kyllä kysyntäkin hajosi. Lintukuvat<br />

olivat tosi pitkään eläinkuvista kysytyimpiä.<br />

Söpöt eläinlapset olivat hyvin kysyttyjä,<br />

mutta pääpaino meni sittenkin lintupuolelle.<br />

Kysytyimpiä lajeja on ollut punatulkku<br />

joulukorttitarpeen takia, mutta senkin<br />

osuus oli alle promillen, kun joskus asiaa<br />

kartoitin.”<br />

Arkiston valttina on aiheiden monipuolisuus,<br />

mutta toisaalta suosituimpien luontokuvien<br />

malli on ollut pitkään melko muuttumaton.<br />

”Joku on joskus kritisoinut, että voisi kuvitella<br />

kaikkien kuvien olevan saman ihmisen<br />

kuvaamia. Persoonallisia näkemyksiä<br />

saisi olla enemmänkin. Miksi näin ei ole,<br />

on mielenkiintoinen kysymys. Onko vain<br />

niin, että niitä ei ole uskallettu lähettääkään.<br />

Asiakaskunnassa on aika lailla perinteisiä kuvia<br />

suosivia asiakkaita. Persoonallisempiakin<br />

kuvia on otettu kokoelmaan, mutta ne eivät<br />

aina ole sitten löytäneet käyttäjää.”<br />

Toisaalta Kaija Keskinen pitää tyypillisten<br />

kuvien syntyä osana kasvua kuvaajaksi.<br />

”Jos näet kivan kuvan, niin tulee helposti<br />

mieleen, että saanko otettua samanlaisen<br />

tai paremman. Sitä mittaa omaa kykyään<br />

nähtyyn ja nähdyt kuvat vaikuttavat kuvaajan<br />

kehitykseen. Tarvitaan ensin havainto,<br />

että osaa yhtä hyvin kuin muut, ennen kuin<br />

uskalletaan lähteä omille linjoille. Toisaalta<br />

myös kysynnän lait ohjaavat sitä, että joulukorttiin<br />

tarvitaan tykkylumista metsää. Kun<br />

joku on käynyt Riisitunturilla ja saanut sieltä<br />

näyttäviä kuvia, niin sitten joku toinen kuvittelee,<br />

että tarvitsee mennä Riisitunturille<br />

saadakseen hyviä kuvia. Joskus tuntuu, että<br />

näyttäviä nyppylöitä olisi muitakin.”<br />

Luontokuva kesti lamankin<br />

Nykytekniikan käyttö luontokuvassa herättää<br />

kiivaita mielipiteitä. Kaija Keskinen toteaa, että<br />

halu luontokuvan aitouteen lähtee luontokuvan<br />

historiasta. Alkuperäinen tarkoitus<br />

on ollut dokumentaarinen — kuvata tosita-<br />

pahtumia todellisessa luonnossa. ”Jos kuvaa<br />

on käsitelty, se on sysätty siihen, että se on<br />

sitä taidetta.”<br />

Esimerkiksi Luonnonkuvaajat ry:n Vuoden<br />

Luontokuva -kilpailussa säännöt kuvien<br />

aitoudesta ovat tiukat, vaikka kuvamanipulointi<br />

on valokuvauksessa arkipäivää. Onko<br />

luontokuva suomalaiselle pyhä?<br />

”Suomalaisilla on hyvä luontosuhde<br />

edelleen sikäli, että he tunnistavat kuvista<br />

omakohtaisia kokemuksia. Parhaimmillaan<br />

kuvat välittävät tiedon lisäksi myös tunnelman.<br />

Kaikkein kaunein näkymä on se oma<br />

mökkiranta. Tunnekokemukset ovat tärkeitä<br />

myös niin, että joku talvi- tai rajuilmakuva<br />

saattaa tuntua niin kylmältä, että se puistattaa.<br />

Olennaista on että se herättää tuntemuksia.”<br />

Suomalaisten rakkaus luontokuvaan näkyi<br />

lama-aikana. Vaikka kaikki taloudellinen<br />

toiminta supistui, pysyi Luonnonkuva-arkiston<br />

kuvien kysyntä ennallaan. Toisaalta Keskinen<br />

näkee luontokuvan suosiossa myös<br />

aaltoliikettä. 1980-luvun loppu ja 1990-luvun<br />

alku oli eräänlaista luontokuvan kulta-aikaa.<br />

”Silloin kuvat liikkuivat paljon. Luonto<br />

ja kestävä kehitys olivat aiheina pinnalla ja<br />

nämä asiat kulkivat yhdessä kuvien käytön<br />

kanssa ja tukivat toisiaan. Arkiston alkuaikoina<br />

oppikirjoja ja suurteoksia tehtiin tosi<br />

paljon ja joka asiaa haluttiin kuvata valokuvalla,<br />

jopa sellaisia asioita, mitä olisi ollut<br />

helpompi kuvittaa piirroksin. Nyt käytetään<br />

harkitummin kuvaa eikä oppikirjojakaan<br />

uudisteta yhtä rivakkaan tahtiin”, hän<br />

pohtii.<br />

Mikä on se kaikkein paras luontokuva?<br />

”Sitä ei voi sanoa, sillä olen luonteeltani<br />

arkistonhoitaja ja kuvan arvo on ollut sidoksissa<br />

käyttötarkoitukseen. Mutta sellainen<br />

kuva ilahduttaa, jossa on jotakin yllätyksellistä,<br />

jokin juju, ja välittyy että kuvaajalla on<br />

ollut ajatus ja hän on pohtinut että miten<br />

sen ajatuksen kertoo. Kokonaisuus on kuvassa<br />

tärkein. Voi olla myös onnea mukana,<br />

mutta ihan puhtaaseen onneen en usko.<br />

Hyvä kuva tulee siitä, että kuvaa paljon<br />

ja kuvaus on selkäytimessä, ja sitten pystytään<br />

hyödyntämään se hyvä hetki. ”<br />

Arkiston toiminta jatkuu Kuvaliiterissä<br />

Kun arkisto perustettiin, olivat Luonnonkuva-arkiston<br />

ja Luonnonsuojeluliiton synergiaedut<br />

selvät. Liitto sai kuvittaa tuotteitaan<br />

ja lehtiään arkistosta. Vaikka 1990-luvun lopussa<br />

kuvamyynti oli vielä hyvällä tasolla,<br />

2000-luvulle tultaessa arkisto tuotti kuitenkin<br />

liitolle tappiota. Hallitus oli tehnyt periaatepäätöksen<br />

hankkiutua eroon suuresta osasta<br />

järjestön omaa liiketoimintaa.<br />

”Tämän vuoden elokuussa syntyi päätös<br />

ajaa koko arkiston bisnes alas, koska se<br />

tuotti tappiota ja oli jäänyt jälkeen digitaalimaailmassa.<br />

Sijoitukset digitalisointiin näyttivät<br />

meidän rahkeisiin nähden liian suurilta.<br />

Päätimme ajaa toiminnan alas ja palauttaa<br />

kuvat kuvaajille, koska muuta ratkaisua<br />

ei löydetty, vaikka neuvotteluja oli käyty”,<br />

sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja<br />

Heikki Susiluoma. ”Sitten Kuvaliiteri otti<br />

yhteyttä. He olivat kiinnostuneita jatkamaan<br />

arkiston toimintaa. Lokakuussa tehtiin päätös<br />

siirtää arkisto Kuvaliiterin vastuulle.”<br />

”Halu luontokuvan<br />

aitouteen lähtee<br />

luontokuvan<br />

historiasta.”<br />

Susiluomasta siirto tuntuu paljon paremmalta<br />

ratkaisulta kuin arkiston lopettaminen.<br />

Myös uusi omistaja on arkistoon tyytyväinen.<br />

Kuvaliiterin kuvatoimittaja Tarja<br />

Suksi kiittää kokoelman monipuolisuutta ja<br />

järjestelmällisyyttä.<br />

”Onhan tämä loistava kokoelma, looginen<br />

ja hyvin luokiteltu aineisto. Kuvat löytää,<br />

vaikka kokoelma on ennestään tuntematon.<br />

Juuri kysyttiin huomisen Hesariin<br />

kuvaa palsasuosta, niin sen kun meni kohtaan<br />

”pohjoisen suot” ja sieltä sitten ”palsasuot”.<br />

Ja äsken kysyttiin <strong>Suomen</strong> Luontoon<br />

likakärpäsen toukkaa ja sieltä se löytyi heti<br />

kärpäslaatikosta. Meillä on ollut omasta takaa<br />

puutarhakasvit hyvin katettuna, mutta<br />

luonnonkasvien ja eläinten osalta tämä kokoelma<br />

on aivan omaan luokkaansa ja meille<br />

hieno täydennys”, hän toteaa.<br />

Kuvaliiteri on aloittanut kuvien mittavan<br />

digitalisoinnin. Aika muuttuu, mutta luontokuva<br />

elää.<br />

SINI HARKKI

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!