Koska pitää epäillä patologista murtumaa? - Suomen Lääkärilehti
Koska pitää epäillä patologista murtumaa? - Suomen Lääkärilehti
Koska pitää epäillä patologista murtumaa? - Suomen Lääkärilehti
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
MINNA LAITINEN<br />
ortopedian ja traumatologian<br />
dosentti, apulaisylilääkäri<br />
TAYS, tuki- ja<br />
liikuntaelinkirurgian klinikka,<br />
ortopedia ja traumatologia<br />
VERTAISARVIOITU<br />
VV<br />
KÄTTÄ PIDEMPÄÄ<br />
<strong>Koska</strong> <strong>pitää</strong> <strong>epäillä</strong><br />
<strong>patologista</strong> <strong>murtumaa</strong>?<br />
– Onpas hassun näköinen murtuma<br />
• Patologisia murtumia arvioidaan olevan jopa 5 % kaikista murtumista.<br />
• Suurimpia syitä patologisille murtumille ovat luuston kasvaimet.<br />
• Murtuman patologisuutta tulee <strong>epäillä</strong>, jos potilaalla on patologinen tautihistoria, vammaenergia on<br />
ollut suhteettoman pieni tai radiologisissa tutkimuksissa havaitaan poikkeava murtuman<br />
morfologia.<br />
Patologinen luunmurtuma tapahtuu epänormaalin<br />
tai poikkeavan luun alueella ilman merkittävää<br />
vammaenergiaa. Luu murtuu, koska<br />
sen rakenne ja/tai biomekaaniset ominaisuudet<br />
ovat poikkeuksellisen heikkoja. Patologisen<br />
murtuman syyt jaetaan useaan eri alaryhmään,<br />
joihin kuuluvat mm. luun massan häviäminen,<br />
luun aineenvaihdunnan häiriöt, riittämätön<br />
luun tuotanto, luun patologinen uusiutuminen,<br />
tai paikallinen tuhoutuminen, mikä tyypillisesti<br />
on luun kasvainten aiheuttamaa (taulukko 1).<br />
Jos osteoporoosi suljetaan pois, suurimman<br />
ryhmän muodostavat luuston kasvaimet. Muut<br />
endokrinologiset syyt ovat harvinaisia. Luuston<br />
kasvaimista 85 % on metastaaseja eli etäpesäkkeitä,<br />
10 % hyvänlaatuisia ja vain 5 % pahanlaatuisia<br />
primaarikasvaimia eli luusarkoomia.<br />
Patologisien murtumien osuuden arvioidaan<br />
olevan muutamia prosentteja, jopa 5 % kaikista<br />
murtumista. Näin ollen patologisen murtuman<br />
TAULUKKO 1.<br />
Patologisten murtumien syitä.<br />
Luun massan häviäminen tai aineenvaihdunnan häiriöt;<br />
osteoporoosi ja osteomalasia.<br />
Luun kasvaimet, jotka voidaan edelleen jakaa<br />
hyvänlaatuisiin, pahanlaatuisiin ja luun etäpesäkkeisiin.<br />
Riittämätön tai häiriintynyt luun tuotanto; fibrous<br />
dysplasia, osteogenesis imperfekta.<br />
Luun patologinen uusiutuminen; Pagetin tauti.<br />
Tulehdukselliset luun sairaudet; osteomyeliitti ja Brodin<br />
abskessi.<br />
Posttraumaattiset ja postoperatiiviset tilat.<br />
Muut, kuten sädehoidon jälkeinen murtuma tai<br />
rasitusmurtuma.<br />
mahdollisuus on aina olemassa ja jokainen<br />
vammapotilaita hoitava lääkäri törmää patologiseen<br />
<strong>murtumaa</strong>n uransa aikana. <strong>Koska</strong> patologisen<br />
murtuman todennäköisyys on kuitenkin<br />
suhteellisen pieni, kiireisessä päivystystyössä<br />
voi olla vaikea tunnistaa patologinen murtuma<br />
kaikkien tavanomaisten vammojen ja murtumien<br />
joukosta (1).<br />
Milloin <strong>patologista</strong> <strong>murtumaa</strong><br />
tulee <strong>epäillä</strong>?<br />
Patologisen murtuman jäljille voi viedä kolme<br />
erilaista asiaa potilaan vammahistoriassa ja<br />
taustassa. Yksi vaihtoehto on potilaan anamneesista<br />
selviävä patologinen tautihistoria. Toisessa<br />
vaihtoehdossa epäily patologisesta murtumasta<br />
herää, kun murtuman aiheuttanut energia<br />
on suhteettoman pieni. Kolmas vaihtoehto<br />
on murtuman poikkeavan morfologian havaitseminen<br />
radiologisissa tutkimuksissa. Patologisen<br />
murtuman lopulliseen tunnistamiseen tarvitaan<br />
usein kaikkien kolmen poikkeavuuden<br />
toteaminen, mutta jos kliinikolla herää epäily<br />
niistä yhdenkin kohdalla, on helpompi lähteä<br />
selvittämään muita poikkeavuuksia.<br />
Anamneesi voi olla poikkeava kolmella eri tavalla.<br />
Ensimmäinen on kaikkein helpoin: siinä<br />
potilaalla on tunnettu luun sairaus tai tavallisimmillaan<br />
luustoon etäpesäkkeitä lähettänyt<br />
syöpä. Noin 75 %:ssa etäpesäkkeen aiheuttamista<br />
patologisista murtumista luuston meta -<br />
staasit ovat olleet tiedossa. Näillä potilailla dia -<br />
gnoosin teko ei ole juuri koskaan ongelmallista,<br />
mutta haasteena on oikean operatiivisen hoidon<br />
valitseminen tai ratkaisu siitä, onko potilas<br />
enää operatiivisen hoidon piirissä.<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Lääkärilehti</strong> 12/2011 vsk 66 1009<br />
TIETEESSÄ
1010<br />
KUVA 1.<br />
KÄTTÄ PIDEMPÄÄ<br />
Luustoon levinnyttä munuaiskarsinoomaa sairastava potilas, jolla on<br />
oikealla reisiluun yläosassa patologinen murtuma lyyttisen muutoksen<br />
läpi. Vasemmalla lonkkamaljan yläpuolella voidaan myös nähdä lyyttinen<br />
muutos.<br />
KUVA 2.<br />
Vaikeasti havaittavissa oleva patologinen murtuma myeloomaa sairas -<br />
tavalla potilaalla. Patologinen rakenne näkyy parhaiten sivukuvassa (B).<br />
A<br />
B<br />
Toisen ryhmän muodostavat potilaat, joilla<br />
on ollut pahanlaatuinen kasvain, mutta aikaisempaa<br />
tietoa levinneisyydestä ei ole. Noin<br />
17 % patologisista murtumista tulee potilaille,<br />
joilla pahanlaatuinen kasvain on sairastettu<br />
korkeintaan kaksi vuotta aikaisemmin, mutta<br />
taudin levinneisyyttä luustoon ei ole todettu.<br />
Vastaava osuus yli viisi vuotta aikaisemmin syövän<br />
sairastaneilla on noin 7 %. Pitää kuitenkin<br />
muistaa, että aikaisempi sairastettu syöpä ei ole<br />
automaattisesti todettujen etäpesäkkeiden taustalla.<br />
Tyypillisiä luustoon etäpesäkkeitä lähettäviä<br />
syöpiä ovat rinta-, eturauhas-, munuais- ja<br />
keuhkosyöpä. Luuston etäpesäkkeiden diagnosointiin<br />
tarvitaan varsin usein histologinen varmistus.<br />
Hyvä periaate on, että yksittäisen luumuutoksen<br />
saa diagnosoida etäpesäkkeeksi ainoastaan<br />
patologi.<br />
Kolmas potilasryhmä on kaikkein haastavin,<br />
sillä siinä potilaalla ei taustalla ole mitään tiedettyjä<br />
sairauksia ja patologinen murtuma on<br />
ensimmäinen merkki taudista luussa (2,3).<br />
Diagnostiikka<br />
On tärkeää ottaa huomioon mahdolliset viimeaikaiset<br />
oireet murtuneessa raajassa. Jos vammaenergia<br />
on ollut liian pieni <strong>murtumaa</strong>n nähden<br />
tai pahimmillaan minkäänlaista energiaa ei<br />
ole tarvittu, tulee <strong>epäillä</strong> <strong>patologista</strong> <strong>murtumaa</strong>.<br />
Ihmisen reisiluu ei mene poikki kävellessä tai<br />
olkavarsi ei mene poikki ovea avatessa. Jos vammaenergia<br />
on ollut poikkeuksellisen pieni, tulee<br />
potilaalta kysyä mahdollisia oireita lähimenneisyydestä;<br />
onko päivien, viikkojen tai kuukausien<br />
aikana esiintynyt kipua, poikkeuksellista<br />
turvotusta tai etenevää liikerajoitusta lähinivelten<br />
alueella.<br />
Röntgenkuva on erittäin tärkeä ja usein tavanomaisin<br />
asia, mistä epäily patologisesta<br />
murtumasta herää. Luun laadun arviointi murtuman<br />
kohdalta saattaa olla varsin hankalaa,<br />
minkä vuoksi röntgenkuvasta kannattaa katsoa<br />
luun laatua koko kuvassa näkyvältä alueelta.<br />
Murtuma-alueen luumuutos saattaa hukkua<br />
murtuman taakse, jolloin muualla luussa näkyvät<br />
muutokset saattavat olla ainoa viite murtuman<br />
patologisuudesta. Patologisen murtuman<br />
taustalla on useimmiten lyyttinen eli luuta hajottava<br />
prosessi, joka heikentää luun mekaanista<br />
lujuutta. Tyypillisimmillään lyyttinen muutos<br />
johtuu rintasyövän tai munuaiskarsinooman<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Lääkärilehti</strong> 12/2011 vsk 66
KUVA 3.<br />
Tyypillinen lapsen patologinen<br />
murtuma olkaluun yläosassa<br />
näkyvässä luukystassa.<br />
KUVA 5.<br />
Patologinen luun periostireaktio<br />
25-vuotiaalla miehellä, jonka<br />
reisiluun murtuman taustalta<br />
löytyi luun lymfooma.<br />
KUVA 4.<br />
Eturauhassyövän skleroottisen<br />
luusto etäpesäkkeen läpi kulkeva<br />
patologinen murtuma lantiossa<br />
lonkkamaljan puolella.<br />
KUVA 6.<br />
Poikkeava luun morfologia<br />
luuhun levinnyttä rintasyöpää<br />
sairastavalla potilaalla.<br />
Luupalkit ovat hävinneet,<br />
kuoriluu rikkoontunut ja luun<br />
yleisvaikutelma on levoton.<br />
etäpesäkkeestä (kuva 1), myeloomasta (kuva 2)<br />
tai lapsilla hyvänlaatuisesta luukystasta (kuva 3).<br />
Myös skleroottiset luut murtuvat niiden biomekaanisten<br />
ominaisuuksien heikentymisen takia.<br />
Tyypillinen skleroottisen luun murtuma<br />
nähdään eturauhasyövän etäpesäkkeessä (kuva<br />
4). Luu saattaa olla kirjavaa joko hohkaluun tai<br />
korteksin eli kuoriluun alueella. Lyyttisissä luumuutoksissa<br />
hohkaluuta syövä prosessi ohentaa<br />
myös kuoriluuta ilman, että siinä varsinaisesti<br />
nähdään muuta poikkeavaa. Primaarisissa pahanlaatuisissa<br />
luun sairauksissa korteksilla nähdään<br />
kuitenkin periostin eli luukalvon muutoksia,<br />
jollaisia ovat esimerkiksi sipulinkuorimainen<br />
periostireaktio (kuva 5) ja niin kutsuttu<br />
nousevan auringon efekti. Periostireaktio on<br />
siis tyypillinen primaarikasvaimille, kuten osteosarkoomalle<br />
tai Ewingin sarkoomalle, mutta<br />
sen voi saada aikaan myös esimerkiksi osteomyeliitti<br />
eli luun tulehdus tai rasitusmurtuma.<br />
Lyyttisyyden, skleroottisuuden tai periostireaktion<br />
määritteleminen on usein varsin vaikeaa,<br />
mutta tavallisessa työssä riittää, kun röntgenkuvista<br />
toteaa luun kauniiden pitkittäisten trabekkelien<br />
eli luupalkkien ja korteksin hävinneen tai<br />
muuttuneen poikkeaviksi (kuva 6).<br />
Murtuman epätyypillisen morfologian tunnistaminen<br />
ja erityisesti sen taustalla olevien<br />
syiden arvioiminen vaatii jo hieman kokemusta<br />
ja lukuisten murtumakuvien katselemista. Mielessä<br />
kannattaa <strong>pitää</strong> usein kuultu kommentti:<br />
”Onpas hassu murtuma”. Jos murtuman morfologia<br />
vaikuttaa epätyypilliseltä, tulee anamneesi<br />
ja vammaenergian voimakkuus tarkastaa<br />
uudelleen (4,5).<br />
Patologisen murtuman syyt<br />
Patologisen murtuman taustalla oleva syy <strong>pitää</strong><br />
aina selvittää ennen kuin murtuma hoidetaan,<br />
sillä se vaikuttaa valittavaan hoitomenetelmään<br />
ratkaisevasti. Patologisen murtuman hoito vaihtelee<br />
konservatiivisesta hoidosta aina laajoja<br />
marginaaleja tavoittelevaan kirurgiaan, jota<br />
saattaa edeltää sytostaattihoito.<br />
Lapsilla patologinen murtuma on usein hyvänlaatuisen<br />
kasvaimen (kuva 3), kuten luukystan,<br />
tai hieman vanhemmilla lapsilla aneurysmaalisen<br />
luukystan aiheuttama. Mitä vanhemmasta<br />
lapsesta on kyse, sitä tarkemmin tulee <strong>pitää</strong><br />
mielessä myös pahanlaatuisen primaarisen<br />
luukasvaimen eli luusarkooman mahdollisuus.<br />
Lapsilla patologisen murtuman taustalla on lä-<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Lääkärilehti</strong> 12/2011 vsk 66 1011<br />
TIETEESSÄ
KIRJALLISUUTTA<br />
1 Weber KL. Pathologic fractures.<br />
Kirjassa: Bucholz RW, Court-<br />
Brown C, toim. Rockwood &<br />
Green’s Fractures in adults, 7.<br />
painos. Philadelphia: Lippincot<br />
Williams & Williams<br />
2009;531–551.<br />
2 Bickels J, Dadia S, Lidar Z.<br />
Surgical management of<br />
metastatic bone disease. Current<br />
concepts review. J Bone Joint<br />
Surg 2009;91A:1503–1516.<br />
3 Hansen BH, Keller J, Laitinen M<br />
ym. The Scandinavian Sarcoma<br />
Group Skeletal Metastasis<br />
Registry, Functional outcome<br />
and pain after surgery for bone<br />
metastases in the pelvis and<br />
extremities. Acta Orthop Suppl<br />
2009;80:85–90.<br />
4 Gerrand CH, Robinson P, Griffin<br />
AM. Musculoskeletal images.<br />
Bone and soft-tissue tumours.<br />
Can J Surg 2000;43:169–170.<br />
5 Roberts CC, Liu PT, Wenger DE.<br />
Musculoskeletal tumor imaging,<br />
biopsy, and therapies: selfassessment<br />
module. Am J<br />
Roentgenol 2009;193:S74–78.<br />
6 Wyers MR. Evaluation of<br />
pediatric bone lesions. Pediatr<br />
Radiol 2010;40:468–473.<br />
7 Vanel D, Ruggieri P, Ferrari S ym.<br />
The incidental skeletal lesion:<br />
ignore or explore? Cancer<br />
Imaging 2009;9:S38–43.<br />
8 Campanacci M. Bone and soft<br />
tissue tumors, 2. Painos. Wien,<br />
New York: Springer-Verlag 1990.<br />
SIDONNAISUUDET:<br />
Kirjoittajalla ei ole sidonnaisuuksia.<br />
1012<br />
KÄTTÄ PIDEMPÄÄ<br />
hes aina jokin ensisijainen tauti, joka <strong>pitää</strong> selvittää.<br />
Usein riittävät tavanomaiset röntgenkuvat,<br />
mutta epäselvissä tapauksissa tulee konsultoida<br />
luun kasvainten diagnostiikkaan ja hoitoon<br />
erikoistuneita työryhmiä eli luumuutostyöryhmiä,<br />
joita on kaikissa yliopistosairaaloissa<br />
(6).<br />
18–30-vuotiailla aikuisilla patologinen murtuma<br />
on erittäin harvoin harmiton tai hyvänlaatuinen,<br />
vaan taustalla on yhä useammin pahanlaatuinen<br />
kasvain. Nuorilla aikuisilla nähdään<br />
jonkin verran hyvänlaatuisia sairauksia,<br />
kuten aneurysmaalisia luukystia ja jättisolukasvaimia,<br />
mutta taustalla saattaa olla myös luun<br />
lymfooma tai primaarinen sarkooma. Tässä<br />
ikäryhmässä alkaa kuitenkin ilmaantua myös<br />
luuston etäpesäkkeitä, plasmasytoomia ja multippeleita<br />
myeloomia (7).<br />
Yli 30-vuotiailla aikuisilla luun etäpesäke on<br />
todennäköisin, mutta ei ainoa vaihtoehto. Aikuisilla<br />
nähdään primaarisista luusarkoomista<br />
kondrosarkoomaa ja osteosarkoomaa. Myös<br />
luun lymfooma on mahdollinen. Jos potilaalla<br />
ei ole luustoon tunnetusti levinnyttä tautia, ei<br />
yksittäistä luun muutosta voi nimetä etäpesäkkeeksi<br />
kukaan muu kuin patologi.<br />
Patologisen murtuman selvittelyihin kuuluvat<br />
varsin laajat radiologiset tutkimukset ja se-<br />
kä onkologin että patologin konsultaatio. Lähes<br />
rutiininomaisia tutkimuksia ovat luuston gammakuvaus,<br />
vartalon tietokonetomografia ja päivystysluonteinen<br />
raajan magneettikuvaus. Tarvittaessa<br />
alueelta tulee ottaa koepala ennen lopullista<br />
kirurgista hoitoa. Kirurginen hoito on<br />
usein enemmän kasvainkirurgiaa kuin perustraumatologiaa.<br />
Patologisen murtuman kirurgia<br />
saattaa vaatia laajaa kasvainalueen poistoa<br />
ja kasvainkirurgiaan tarkoitettuja tuumoriproteeseja<br />
(8).<br />
Hoidollisia näkökohtia<br />
Patologisen murtuman hoito riippuu täysin patologisuuden<br />
aiheuttajasta, potilaan iästä ja<br />
murtuman sijainnista. Patologisen murtuman<br />
taustalla olevan taudin diagnosointi ja hoito<br />
kuuluvat mielellään yliopistosairaalaan tai ainakin<br />
sellaiseen keskussairaalaan, jossa on riittävät<br />
mahdollisuudet taustalla olevien syiden selvittämiseen.<br />
Nykypäivänä kun radiologiset tutkimukset<br />
tehdään jo lähes joka paikassa digitaalisessa<br />
muodossa, konsultointi on erittäin helppoa<br />
ja suositeltavaa. Jos terveyskeskuksessa otetuille<br />
kuville on mahdollista saada radiologin<br />
lausunto vain useiden päivien viiveellä, ei soitto<br />
lähisairaalan ortopedille ole virhe, kun röntgenkuvan<br />
löydös jää mietityttämään. ■<br />
BYETTA®, 5 tai 10 μg, injektioneste, liuos, esitäytetty injektiokynä. Vaikuttava aine: 5 μg eksenatidia 20 μl:ssa tai 10 μg eksenatidia 40 μl:ssa. Käyttöaihe: Byetta on tarkoitettu tyypin 2 diabetes<br />
mellituksen hoitoon yhdessä metformiinin, sulfonyyliurean, tiatsolidiinidionin (=insuliiniherkistäjän), metformiinin ja sulfonyyliurean tai metformiinin ja tiatsolidiinidionin kanssa potilaille,<br />
joilla ei ole saavutettu riittävää diabetestasapainoa näiden suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden suurimmalla siedetyllä annoksella. Annostus ja antotapa: BYETTA-hoito tulee aloittaa 5<br />
μg:n annoksella kahdesti vuorokaudessa vähintään 1 kk:n ajan. Tämän jälkeen annos voidaan suurentaa 10 μg:an kahdesti vuorokaudessa. BYETTA on saatavana esitäytettyinä kyninä, jotka<br />
sisältävät joko 5 mikrogramman tai 10 mikrogramman kerta-annoksia. BYETTA voidaan ottaa tunnin sisällä ennen aamiaista ja ilta-ateriaa. BYETTA-valmistetta ei saa ottaa aterian jälkeen.<br />
Jos injektio unohtuu, hoitoa jatketaan seuraavana annosajankohtana. Lääkeannos pistetään ihon alle reiden, vatsan tai olkavarren alueelle. Metformiini- ja /tai tiatsolidiinidioniannosta ei<br />
tarvitse muuttaa, kun BYETTA lisätään käynnissä olevaan metformiini- ja/tai tiatsolidiinidionihoitoon. Kun BYETTA lisätään sulfonyyliureahoitoon, sulfonyyliurea-annoksen pienentämistä<br />
tulee harkita hypoglykemiavaaran vähentämiseksi. Lievää munuaisten vajaatoimintaa tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla annosta ei tarvitse muuttaa. Keskivaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa<br />
ja yli 70-vuotiaille potilailla tulisi edetä maltillisesti nostettaessa annosta 5 μg:sta 10 μg:an. Eksenatidin tehoa ja turvallisuutta alle 18-vuotiaille potilaille ei ole osoitettu (ks.<br />
kohta Farmakokinetiikka). Vasta-aiheet: Yliherkkyys eksenatidille tai jollekin apuaineelle. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: BYETTA-valmistetta ei pidä käyttää tyypin 1 diabetes<br />
mellitusta sairastavilla potilailla eikä diabeettisen ketoasidoosin hoitoon tai tyypin 2 diabeetikoilla, jotka ovat insuliinista riippuvaisia beetasolujen insuliinituotannon hiipumisen vuoksi.<br />
BYETTA-valmistetta ei suositella potilaille, joilla on loppuvaiheen munuaissairaus, vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min) tai vaikea ruoansulatuskanavan<br />
sairaus. BYETTA-valmisteen samanaikaista käyttöä insuliinin, D-fenyylialaniinijohdosten, meglitinidien tai alfa-glukosidaasinestäjien kanssa ei ole tutkittu. Spontaaniraportoinnin yhteydessä<br />
on ilmoitettu harvakseen munuaistoiminnan muutoksia. Markkinoille tulon jälkeen on ilmoitettu harvakseen äkillistä haimatulehdusta. Potilaille tulee selvittää äkillisen haimatulehduksen<br />
tyypilliset oireet. Sisältää metakresolia, joka voi aiheuttaa allergiaa. Ks. tarkemmin Pharmaca Fennica. Yhteisvaikutukset: BYETTA-valmisteen mahan tyhjentymistä hidastava<br />
vaikutus saattaa vähentää ja hidastaa suun kautta otettavien lääkkeiden imeytymistä. Suun kautta otettavien lääkkeiden, joilla on joko kapea terapeuttinen ikkuna tai vaativat huolellista<br />
kliinistä seurantaa, ottoajankohta BYETTA-injektioon nähden tulee olla vakio. Antibiootit tulee ottaa vähintään tuntia ennen BYETTA-injektiota. Mahahapon kestävät lääkemuodot<br />
tulee ottaa ainakin tuntia ennen BYETTA-injektiota tai yli 4 tuntia sen jälkeen. INR-arvoa tulee seurata tarkoin BYETTA-hoidon alussa ja annoksen nostamisen yhteydessä potilailla, jotka<br />
käyttävät joko varfariinia ja/tai kumaroliyhdisteitä. Ks. tarkemmin Pharmaca Fennica. Raskaus ja imetys: BYETTA-valmistetta ei tule käyttää raskauden eikä imetyksen aikana. Vaikutus<br />
ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn: Kun BYETTA-valmistetta käytetään yhdessä sulfonyyliurean kanssa, potilaita tulee neuvoa noudattamaan varotoimia hypoglykemian välttämiseksi.<br />
Haittavaikutukset: Yleisimmin ilmoitettu haittavaikutus oli pahoinvointi. Pahoinvointi oli useimmiten lievää tai keskivaikeaa sekä annoksesta riippuvaista. Tutkimuksissa, joissa potilaat<br />
saivat BYETTA-valmistetta ja sulfonyyliureaa, hypoglykemian esiintyvyys oli suurempi kuin lumelääkeryhmässä. Ks. tarkemmin Pharmaca Fennica. Ehdot: Reseptilääke. Pakkaukset ja hinnat<br />
1.1.2011: BYETTA® esitäytetty injektiokynä 1 x 5 μg 120,49 €, BYETTA® esitäytetty injektiokynä 1 x 10 μg 120,49 €. SV-korvattavuus 1.2.2011: Rajoitettu peruskorvattavuus. Lisätiedot<br />
Pharmaca Fennica. Markkinoija: Oy Eli Lilly Finland Ab, Rajatorpantie 41 C, 01640 Vantaa, puh. (09) 854 5250, www.lilly.fi.1/2011 tietosuojaperiaatteet/dataskyddprincip: www.lilly.fi<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Lääkärilehti</strong> 12/2011 vsk 66
Change language