Järvenpään Seudun Invalidit ry - Tietotaitotalkoot

Järvenpään Seudun Invalidit ry
40 vuotta vapaaehtoistyötä
vammaisten aseman parantamiseksi

Vuonna 1982 yhdistys vuokrasi kaupungilta kerhotiloikseen
Laaksolan, vanhan omakotitalon
Laaksotiellä. Siitä lähtien yhdistyksen toiminta
on keskittynyt Laaksolaan. Vuonna 1990 kaupunki
saneerasi talon. Nykyisin kiinteistö alkaa jo olla
aika huonossa kunnossa.
Vaikka talo sijaitsee aivan Pohjoisväylän tuntumassa,
tontti on vehreä ja siellä kukkivat pionit,
lupiinit ja omenapuut. Pihamaan hiekkakenttä
toimii nykyisin parkkipaikkana ja alkaa jo ruohottua,
mutta aiemmin se oli hyvä boccia-kenttä,
jossa pidettiin isojakin kilpailuja.
Kannen kuvat:
Yläoikealla: Yhdistyksen
omien arpojen myyntiä Järvenpään
torilla 70-luvun
alussa. Myymässä Eljas Karhu
ja Sulo Karjalainen.
Alaoikealla: Lapin matkalla
vuonna 1994.
Alavasemmalla: Boccian peluuta
Laaksolassa 90-luvulla
Yläoikealla: Nimienkeruu
kuntalaisaloitteeseen Prismakeskuksessa.
Kuvassa
vasemmalta Risto Salovaara,
Seppo Ollila, Marja Pelkonen
ja Nuutti Hiltunen.
Laaksola – kodikas kerhotalo
Laaksolassa kokoontui aiemmin kerho viikottain
ja kerhoiltojen aiheena oli bingon lisäksi peli-iltoja,
lauluiltoja, hengellisiä tilaisuuksia sekä erilaisia
luentoja ja tietoiskuja. Nykyisin kerhoiltoja on
kaksi kuukaudessa ja toinen niistä on bingo.
Myös käsityökerho kokoontuu yhä Laaksolassa
ja myös taidekerhoa on kokeiltu.
Johtokunnan kokoukset ja yhdistyksen yleiset
kokoukset pidetään myös Laaksolassa ja viime
vuosina on saatu ”tupa täyteen” kevätkauden
päättäjäisissä, johon on kutsuttu naapuriyhdistykset
vieraiksi.
Laaksolan idyllinen maisema eri vuodenaikoina.

Puheenjohtajan tervehdys
Nykypäivän globalisoituvassa maailmassa puhutaan
valitettavan usein vain kovista arvoista, kvartaalitaloudesta
jne. Ihmiset ovat kiireisiä, urakeskeisiä
sekä hyvin stressaantuneita siitä, kuinka he
pärjäävät nyky-yhteiskunnan ”oravanpyörässä”.
Tämän hetken Suomessa lähimmäisenrakkaus ja
toisista välittäminen on jäänyt toissijaiseksi asiaksi.
Ihmiset eivät enää tunne naapureitaan ja sen
takia välinpitämättömyys toisia kohtaan on lisääntynyt.
Suurten ikäluokkien eläköityessä kunnat eivät
pysty tarjoamaan asukkailleen kuin kaikista tärkeimmät
tukipalvelut. Ystäväpalvelut, vertaistuki
jne. jäävät auttamatta näiden palveluiden
ulkopuolelle. Tulevaisuudessa kolmannen sektorin
merkitys näiden tukitoimien järjestäjänä tulee
korostumaan. Palveluiden järjestäminen tuo kolmannelle
sektorille suuria haasteita.
Järvenpään Seudun Invalidit ry on jo 40 vuotta
pyrkinyt järjestämään mielekästä, arkea tukevaa
toimintaa vammaisille ihmisille Järvenpään, Tuusulan
sekä Keravan alueella. Joskin viime vuosina
vain Järvenpäässä ja Tuusulassa, koska Keravalle
syntyi 1980-luvulla oma invalidiyhdistys.
Järvenpään Seudun Invalidit ry:n toiminta menneinä
vuosikymmeninä on selkeästi jakaantunut
neljään osa-alueeseen:
• 1968 – 1978 yhdistys eli perustamisensa jälkeen
voimakasta kasvunaikaa.
• 1978 – 1988 yhdistyksen toiminta vakiintui
• 1988 – 1998 yhdistyksessä oli urheilun vuosikymmen
• 1998 – 2008 yhdistys on keskittynyt vaikuttamistoimintaan.
Kaikki edellä mainitut osa-alueet ovat olleet Järvenpään
Seudun Invalidit ry:n historiassa oman
aikakautensa johtotähtiä. Myös tulevaisuudessa
kaikkia em. toimintamuotoja tullaan tarvitsemaan
sekä ennen kaikkea tarjoamaan Järvenpäässä ja
Tuusulassa asuville vammaisille sekä myös muille
alueen asukkaille.
Kaksi vuotta puheenjohtajana olleena olen saanut
tutustua yhdistyksemme historiaan sekä osaan
niistä ihmisistä jotka ovat pyyteettömästi tehneet
työtä yhdistyksemme menestyksen eteen. Haluan
nöyrästi kiittää kaikkia niitä, jotka ovat kantaneet
kortensa kekoon, jotta Järvenpään Seudun Invalidit
ry saa tänä vuonna viettää neljäkymmentävuotisjuhlaansa.
Toivotan yhdistykselle onnea ja
menestystä sekä pitkää ikää.
Mika Väisänen,
puheenjohtaja

Vappuilmapalloja myymässä Anja
Rantanen Liisa-tyttärensä sekä Pekka
Vähäniityn kanssa.
Tule, tartu ja taluta
Kun Järvenpään Seudun Invalidit perustettiin 40
vuotta sitten, tiistaina 22. lokakuuta vuonna 1968.
Yhdistyksestä tuli aluksi Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien
Liiton jäsenyhdistys.
Aloitteentekijänä oli Järvenpäässä jo silloin toiminut
Invalidien Ammattioppilaitos ja sen silloinen
taloudenhoitaja Kusti Tervonen.
Pääsyvaatimukset jäsenille olivat vähän erilaiset
kuin nykyisin: piti olla henkisesti terve ja omata
vähintään 10 prosentin tuki- ja liikuntaelinvamma.
Toiminta-alueeksi määriteltiin Järvenpään lisäksi
Mäntsälä ja Tuusula.
Yhdistys perustettiin Invalidien Ammattioppilaitoksessa
ja sinne sen toimintakin aluksi keskittyi.
Kerhoillat pidettiin tiistaisin yhden asuntolan
alakerrassa ja iltojen ohjelmassa oli keskustelua,
erilaisia pelejä, yhteislaulua ja muuta virkistävää
yhdessäoloa sekä pienet arpajaiset. Arpajaistuloilla
saatiin rahaa kahviin ja pullaan ja kulloisenkin
voittajan tuli tuoda seuraavalla kerralla palkinto.
Illoissa oli niin hauskaa, että monta kertaa asuntolanhoitaja
joutui patistelemaan osallistujat kotimatkalle,
kun halusi asuntolaan hiljaisuuden.
Vuonna 1971 aloitettiin bingo Terijoen työväentalolla
ja bingoa pelataan edelleenkin kerran
kuussa kerhoilloissa Laaksolassa.
Varoja yhdistys sai toimintaansa jäsenmaksujen
lisäksi mm. myymällä vappuilmapalloja ja järjestämällä
myyjäisiä. Jo vuonna 1971 alettiin kerätä
varoja kesäpaikan rakentamiseksi.
Yhteistyötä oman alueen ulkopuolelle aloiteltiin
myös heti ensimmäisinä vuosina. Helmikuussa
1973 yhdistys järjesti Invalidien Urheiluliiton val-

– ole aktiivinen
takunnalliset talviurheilupäivät. Osanottajia oli
noin 170 aina Oulua ja Kajaania myöten. Kilpailulajina
oli hiihto ja sarjoja kaikkiaan kaksikymmentä
riippuen vamman laadusta.
Järvenpäästäkin retkeiltiin muualle Suomeen.
Usein tavattiin samalla retkellä useamman yhdistyksen
väkeä. Esimerkiksi vuonna 1975 retkeiltiin
Rantasalmelle Invalidien lomakylään ja paikalla
oli myös Joensuun Invalidien yhdistysväkeä ja
seuraavana vuonna käytiin Rovaniemellä asti.
Yhdistyksen jäsenmäärä kehittyi nopeasti. Perustajajäseniä
oli 21, vuonna 1971 jäseniä oli 68 ja
vuonna 1976 jäseniä oli 128.
Pikkujoulujuhla Invan kerhohuoneella 70-luvulla.
Kuvassa vasemmalla Elvi Lindfors ja joulupukkina
Pekka Vähäniitty (kuten muinakin vuosina).
Yhdistyksen 10-vuotisjuhlat Seurojentalolla. Kukitettuna alkuperäisiä johtokunnan jäseniä
(vasemmalta) Pekka Vähäniitty, Eino Kontiainen, Tuula Jokelainen (nyk. Harju), Pirkko Säilä,
Brita Kilpinen ja Veikko Hepo-oja. Kukittajina Aino Issakainen ja Sulo Karjalainen.

Metsäpirtti
Vuonna 1971 yhdistys päätti rakentaa kesäpaikan,
jonka nimeksi tuli Metsäpirtti kaupungin tontille
Nummenkylään.”Iso Pielinen” -hirsimökin tilaus
tehtiin kesällä 1972, seuraavana vuonna pidettiin
talkoita ja keväällä 1974 tupaantuliaiset.
Mökki käsitti tuvan lisäksi saunan ja pukuhuoneen.
Siellä jäsenillä oli mahdollisuus saunoa,
paistaa makkaraa, pestä autoja ja viettää aikaa
luonnon helmassa, myös omalla ajallaan.
Metsäpirtillä on pidettiin paljon urheilutapahtumia.
Suosittuja olivat esimerkiksi pistekilpailut,
jonka lajeina olivat tikanheitto sekä renkaan- ja
lätkänheitto, ammunta sekä jousiammunta.
Metsäpirtti myytiin vuoden 1990 helmikuussa.
Tontin viereen tuli teollisuuslaitos, eikä yhdistyksen
vapaa-ajanviettopaikka enää vastannut tarkoitustaan.
Kevätkilpailujen palkintojenjako Metsäpirtillä.
Pauli Metso ojentaa palkinnon Reino Lindqvistille.
Rakennustalkoot Metsäpirtillä. Kuvassa vasemmalta
Aune Partanen, Anja Rantanen, Viljo Laine
ja Pentti Partanen.
Alakuvassa Metsäpirtin seinustalla vasemmalta
Pauli Metso, Anja Rantanen, Aino Heikkinen,
Aune Partanen ja Viljo Laine

Retki
Muonioon
Alli Järvisen matkaraportti 47
jäsenen ja ystävän retkestä. 13.-
21.8.94
Lapin laajoille laduille,
kauas korpeen Kerokaidan
joukko Järvenpään jutasi,
viritteli väki vakaa.
Hääri Huke huoltajana,
iloisesti johti tokkaa.
Autojonossa taitava
Jouko tiellä turvallinen
1100 taittui tietä
matkaa myllerrettiin paljon.
Perillä paikka kotoisa
Kolokairan kaunis korpi.
Mökkiä monia siellä,
sopukoita lupaavia.
Rentoa rauhaa yöunet,
Lapin lumon poreilua.
Pallaksella tuntui tuoksu,
Taivaskeron huipun hetki.
Hyvyys osa onnekkaiden,
kykenevien koitosta.
Kertyi kosolti kuvia,
maisemasta muistettavaa.
Kirkossa kuunteli osa,
siirtyivät ehtoolliselle.
Autolla noustiin Leville,
korkeutta kiivettiinpä.
Annettiin auringon armo,
täyttymys kaipuu vuosille,
vaelluksiin unelmien.
Seisot äärellä erämaan,
maan karun, villin ja loiton.
Näet metsän tumman vihreyden,
kuulet tuulien iskujen soivan.
Olet silloin liki Jumalaa,
olet lähellä ikuisuutta.
Olostunturilla retkellä
4 km metsätöntä mäkeä
tarkoitti tietenkin totta.
Lapin loitsuksi luotu maa.
Tulos: 12 km mäkistä metsää
liikettä lujaa lakeuden.
Huiput lumiset laajoina,
Norjan tunturit taajoina.
Poreilua koskien kuohun,
vaahto valkea vuolaana.
Kalamajalle matkattiin,
kohti tupaa pompittiin.
Mättäät mainiosti muistissa,
pompinta paras pehmeillä.
Naapurissa näyttäydyttiin,
reitillä Ruotsin retkeiltiin.
Piipahdettiin Pajalassa,
kaupoissa katseltiin tovin.
Pulppuaa kiitos kaikesta,
sykki sydämestä sanat:
päivä päivältä pulpahti.
Hetki hetkeltä runsautta,
virtaa elämän terapia,
olomme oivasti roimaa.
Kuvata on vaikea sitä,
saatu viikolla mitä.
Osannut en ennen matkaa,
aikaisemmin ajatella,
kuinka kertyisi hyvyyttä,
mieli roihuaisi retkellä.
Maisemia tunsin toki,
Itä-Lapin ihmeellisiä.
Invalidit toki tunsin,
tiesin ystäviksi monet.
Lisää kertyi läheisiä,
karttui ystävien joukko.
Toive tosiaan aivoissa,
mukana mataa mielessä:
Kanssanne kerta toinenkin
luokse erämaan eheyden,
”kotiin” Kelokairan soppeen.

Lettukestit Laaksolan pihalla. Yllä: lettuja paistoivat
Marjatta Lukkarinen ja Eeva-Liisa Eronen. Alakuvassa
lettujen nautiskeliljat Laaksolan tammen alla.
Elämä on iloa ja rakkautta
Toiselle vuosikymmenelleen yhdistys lähti juhlien
Seurojentalolla. Esiintymässä oli mm. yhdistyksen
oma lausuntakuoro johtajanaan Aino Issakainen
ja lopuksi VR-näyttämö esitti näytelmän
”Votkaturistit”. Juhlan kunniaksi yhdistys sai
myös oman viirin.
Järvenpään kaupunki perusti vuoden 1978 alussa
toimikunnan, joka laati vaikeavammaisille oppaan
“Voiko sinne mennä”.
Yhdistyksessä oli jo noin 200 jäsentä. Toinen vuosikymmen
oli ennen kaikkea urheilun ja retkeilyn
aikaa. Erityisesti tehtiin yhteistyötä Vantaan Invalidien
kanssa ja käytiin kisailemassa vuoroin
vieraissa. Urheilun merkeissä matkustettiin kauemmaksikin,
mm. Hankoon Invalidiliiton urheilupäiville.
Myös retkitoimikunta oli aktiivinen ja retkiä tehtiin
ympäri Suomea.
Vuoden 1979 lokakuun alussa ruvettiin suunnittelemaan
Järvenpään, Tuusulan ja Keravan alueen
vammaisjärjestöille yhteistoimintajärjestöä.
Järjestöön kuuluisivat näkö- ja keuhkovammaiset,
invalidit, CP-vammaiset, kuulo- ja kehitysvammaiset
sekä kuntien sosiaalivirastojen edustajia.
Vuonna 1980 edellisenä vuonna aloitettu suunnittelu
vammaisjärjestöjen yhteistoimintajärjestöstä
saatiin valmiiksi ja tiistaina maaliskuun 18.
päivänä perustettiin Keski-Uudenmaan vammaisneuvosto.
Omasta yhdistyksestämme mukaan neuvoston
työvaliokuntaan valittiin Marja Kontiainen ja varajäsenten
joukkoon Sirkka-Liisa Kokkonen.

- sekä haasteita
Työvaliokunnan tehtävänä oli neuvoston ohjeiden
mukaisesti seurata vammaisten tarpeita sekä
vammaishuollon kehitystä. Valiokunnan vastuulla
oli myös tiedotustoiminta alueen vammaisille.
Vuonna 1986 keravalaiset irrottautuivat yhdistyksestämme
ja aloittivat seuraavan vuoden alusta
toiminnan itsenäisenä yhdistyksenä.
Iloisia ilmeitä Laaksolassa. Kuvassa vasemmalta
Alli Eloranta, Aino Heikkinen, Anja Harju, Saima
Salminen, Helmi Nöjd, Airi Mutikainen ja Pekka
Vähäniitty.
Palvelukeskus Myllytielle
Vuonna 1988 valmistui keskeiselle paikalle
Järvenpäähän ’ihmisyyden monumentti’ eli
palvelukeskus lähinnä vanhuksille ja vammaisille.
Nykyisin keskus tunnetaan Myllytien
työ- ja toimintakeskuksena.
Järvenpään Seudun Invalidit ry oli mukana
vuonna 1983 perustetussa Järvenpään
Palvelusäätiössä 4000 markan panoksella.
Sijaintinsa vuoksi keskus on palvellut montaa
kaupunkilaista edustamalla palvelujen
uutta järjestämistapaa, kuten sosiaaliministeri
Tarja Halonen vihkiäisjuhlapuheessaan
toivoi.

10
Parempi huominen alkaa tänään
Yhdistyksen kolmas vuosikymmen aloitettiin juhlimalla
Vuoden urheilijaa Pasi Suutaria. Tuusulalainen
Pasi voitti 100 metrin halli-SM:n ja lisäksi
hän sijoittui kolmanneksi pituudessa. Vuonna
1989 Pasi kävi elokuussa vammaisten SM-kisoissa
ja toi mitaleita ”kahmalokaupalla”. Pasi edusti
Keski-Uusimaan Urheilijoita ja Suomen Invalidien
Urheiluliittoa. Yhdistys muisti Pasia viirillä.
Juhlat jatkuivat tansakalaisvieraiden kanssa. Järvenpään
ystävyyskaupungista Rodovresta tuli
36 sikäläistä vammaisjärjestön jäsentä ja heidän
kanssaan retkeiltiin Järvenpäässä ja lähikohteissa
ja Mikkelissä sekä Anttolanhovissa. Kaupunki antoi
avustusta vierailun tulkki- ja opaspalveluihin.
Myös vammaiset lapset huomioitiin: lapsille
järjestettiin liikuntatempaus, jossa he pääsivät
ratsastamaan Vanhankylänniemeen, mikroautoilemaan
keskusurheilukentälle ja ampumaan jousella
yläasteelle. Mehu- ja munkkitauon jälkeen
siirryttiin Invan halliin uimaan. Myös vammaisten
lasten vanhemmille perustettiin toimikunta,
jonka tavoittteena oli helpottaa heidän asemaansa
ja toimia asiantuntijaelimenä. Peruatamiskokouksessa
tuli selvästi ilmi tiedon puute: varsinkin sosiaalivirastossa
monet asiat tuntuivat hukkuvan
byrokratian suohon.
Kolmas vuosikymmen oli BOCCIA-vuosikymmen.
Yhdistys niitti mainetta ja kunniaa ja järjesti
boccian SM-kisat tammikuussa 1991. Kisojen
järjestäminen oli yhdistyksen jäsenille todellinen
voimainponnistus ja apua yhdistys sai Järvenpään
kouluilta sekä Hyrylän varuskunnasta.
Yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Antti Pit-
Eino Kontiainen kukitettiin kunniapuheenjohtajaksi
ja yhdistyksen sihteeri Sirkka Kokkonen
pääsi halaamaan hyvällä syyllä.
Yhdistyksen 25-vuotisjuhlassa saivat 20-vuotismerkin
(vasemmalta) Sirkko-Liisa Elo, Marja
Kontiainen, Tyyne Hänninen, Anja Harju,
Esteri Lehto, Airi Mutikainen, Viljo Laine ja
Kalle Valkonen

– Bocciaa ja vammaispolitiikkaa
känen oli aktiivinen vammaispolitiikassa ja totesi
mm., että ”Nuoruudesta ja kauneudesta on tehty
väärä raha. Millään muulla ei yhteiskunnassa
pääse eteenpäin. Mikäli niistä vähänkin poikkeaa,
on heti fossiili ja kalkkis”.
1990-luvun alussa Kalevi Huhti oli yhdistyksessä
aktiivinen toimija. Hän veti useitakin retkiä, mm.
kolme retkeä Lappiin. Lisäksi hän ohjasi salijumppaa
ja vesijumppaa Kivipuistossa viikottain.
Vuonna 1993 järjestettiin Järvenpään palvelukeskuksessa
Myllytiellä Tule tutuksi – vammaismessut,
joihin osallistui kaksikymmentä eri järjestöä.
Käsityökerho on ollut alusta asti yhdistykselle
merkittävä varainhankintakeino. Vuonna
2000 ”tytöt” pääsivät myös Viikkouutisiin.
Bocciaa Seurojentalolla. Kuvassa vasemmalta Antti Pitkänen, Jouko Ursin, Mikko Voutilainen (heittämssä),
Tarmo Suokas, Eljas karhu ja Eila Bomb.
11

1
Minä osaan, jaksan ja selviydyn
Yhdistyksen neljäs vuosikymmen on ollut yhä
enenevässä määrin vaikuttamisen vuosikymmen.
Retkitoiminta on jossain määrin hiipunut ja sen
sijaan on ryhdytty valvomaan vammaisten ihmisoikeuksia.
Osasyynä tähän on varmaan sekin, että
perustajajäsenet ovat jo iäkkäitä ja uudet jäsenet
ovat yhä vaikeavammaisempia. Pyörätuolista tai
sähköpyörätuolista on vaikea osallistua erilaisiin
talkoisiin ja tapahtumien järjestelyssäkin on yhä
vähemmän väkeä ”käyttökunnossa”.
Järvenpään vammaisneuvostossa yhdistyksen
Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjoh- edustajana oli vuonna 1998 Sisko Mattinen ja
taja ja kunniapuheenjohtaja Anni Kan- Tuusulan vammaisneuvostossa Terttu Voutilaikaanpää
Kuntalaisaloite luovutettiin valtuustolle juhlallisena lähetystönä. Luovuttamassa vasemmalta
Saku Tanner (+avustaja), Seija Tanner, Seija Lahti, Katri Koskinen, Risto Salovaara,
Tomi Passi, Marja Pelkonen ja Aki Keskinen (+avustaja).

– ja minulla on oikeus elämään
nen. Kivipuiston Palvelukotisäätiön hallintoneuvostossa
yhdistystämme edusti Sisko Mattinen
varajäsenenään Anja Rantanen.
2000-luvun alussa yhdistykseen perustettiin vaikuttajaryhmä.
Se on toiminut pääasiassa sähköpostin
välityksellä keskustelupalstana ja saanut
yllättävän paljon aikaan muutamassa vuodessa.
Vuonna 2004 yhdistys teki kuntalaisaloitteen
vammaispalvelujen parantamiseksi Järvenpäässä.
Kansainvälisenä vammaistenpäivänä 3. joulukuuta
yhdistyksen jäsenet keräsivät kuntalaisaloitteeseen
nimiä paikallisessa kauppakeskuksessa.
Nimiä saatiin kokoon tämän tempauksen
sekä muualla tehdyn työn ansiosta yli 800. Kun
vielä syksyllä kunnallisvaaleissa valituista valtuutetuista
yli puolet allekirjoitti aloitteen, olimme
hyvin toiveikkaita. Parannuksia tapahtuikin,
vaikkakin hitaasti.
Yhdistys teki myös kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle
erityisesti kuljetuspalvelujen epäoikeudenmukaisista
säännöistä. Kantelun käsittely
kesti pitkään ja sinä aikana kaupunki korjasi
käytäntöjään pikkuhiljaa paremmiksi.
Suorastaan loistavan menestyksen koimme, kun
Järvenpäähän avattiin Suomen suurin halpakauppaketjun
liike, jossa ei ollut hissiä. Yhdistyksen
kevätkokouksen kannanotto pisti asiaan vauhtia
ja hissi rakennettiin nopealla aikataululla.
Samoin kuljetuspalveluiden omavastuiden nostamisesta
tehty kantelu lääninhallitukseen aiheutti
sen, että kaupunki oikaisi itse omavastuun lain
hengen mukaisiksi.
Tällä hetkellä Järvenpään Seudun Invalidit pa-
nostavat vammaisneuvostojen toimintaan ja Kuuma-kuntien
väliseen yhteistoimintaan. Järvenpään
vammaisneuvoston puheenjohtaja on yhdistyksemme
jäsen ja varapuheenjohtaja Aki Keskinen
ja Tuusulan vammaisneuvoston varapuheenjohtaja
yhdistyksemme jäsen Jukka Keränen.
Yhdistyksellä on muutenkin hyvä edustus kunnallisessa
päätöksenteossa. Yhdistyksen jäsen
Tomi Passi on Järvenpäässä kaupunginvaltuutettu
ja vuosina 2007-08 myös kaupunginhallituksen
jäsen. Tuusulassa Jukka Keränen on myös valtuutettu
sekä sosiaalilautakunnan jäsen. Seuraavalla
valtuustokaudella tilanne on toivottavasti vähintään
yhtä hyvä – tätä kirjoitettaessa sitä ei vielä
tiedetä, mutta historiikin julkaisun aikaan olemme
viisaampia.
Kahvitilaisuus Laaksolassa yhdistyksen 35-vuotisjuhlien
merkeissä. Kuvassa vasemmalta: Aki
Keskinen, Veikko ja Kaisa Hepo-oja, Sirkka Kokkonen,
Taisto Ojansivu sekä Akin avustaja.
1

1
Kohti uusia
haasteita!
Järvenpään Seudun Invalidit oli mukana perustamassa
Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry:
tä. Verkosto haluaa koota keskisen Uudenmaan
vammaisjärjestöt yhteen ja tekemään entistä
enemmän yhteistyötä.
Tarkoitus on myös saada Yhdistysverkostolle
omat toimitilat, joissa olisi mahdollisuus kokoontua,
säilyttää arkistoja ja verkostoitua kaikin
tavoin.
Pieni historiikki
Tämä pieni historiikki ei tee oikeutta Järvenpään
Seudun Invalidit ry:lle, sillä neljääkymmmentä
toiminnantäyteistä vuotta on vaikea puristaa
näin pieneen muotoon. Paljon jää kertomatta ja
monta kuvaa yhä arkistojen kätköihin.
Historiikin aineiston ovat koonneet Invalidiliiton
Järvenpään Koulutuskeskuksen opiskelijat
Heini Haara ja Hanna Gröhn ja ulkoasun alkuperäisen
suunnitelman teki myös IJKK:n opiskelija
Inka Värvinen.
Lopulliseen muotoon historiikin tekivät Auli
Hackman sekä Anja Rantanen ja painotyön teki
tiukalla aikataululla Järvenpään Kirje- ja Lomakepaino.
PUHEENJOHTAJAT
¨ Pekka Vähäniitty 1968–1969
¨ Eino Kontiainen 1969-1973
¨ Ossi Karvinen 1974
¨ Sulo Karjalainen 1975–1980
¨ Aino Issakainen 1980
¨ Eino Kontiainen 1981–1985
¨ Veikko Hepo-oja 1986
¨ Antti Pitkänen 1987–1993
¨ Anni Kankaanpää 1994–2002
¨ Aki Keskinen 2003–2006
¨ Mika Väisänen 2007–
KUNNIAPUHEENJOHTAJAT
¨ Eino Kontiainen
¨ Pekka Vähäniitty
¨ Anni Kankaanpää
LIITON KULTAINEN PLAKETTI
¨ Anja Rantanen (kunniajäsen)
¨ Antti Pitkänen

Me tuemme Järvenpään Seudun Invalidien
toimintaa – tue sinäkin!
Järvenpään II Apteekki Järvenpään Autokulma
Järvenpään Katutoiminnan
Tuki ry
Järvenpään Kukka- ja
hautaustoimisto
Lehtonen
Järvenpään Kuntohoito Oy Järvenpään Sähkö Oy
Keijo Walve Ky
Maansiirto Wall-Dig Oy
Osuuskunta Omaoksa
Rotaxi Oy
Maanrakennus
Markku Simola
Myllyniemi Jari Oy
Jukka-talo
Rautaveljet Oy
K-Rauta
ST1, Nummenkylä
Markku Rouhiainen
Taksipalvelu M. Heikkonen Oy Taksipalvelu Pekka Luuk
Tervashonka Autopalvelu Oy Uudenmaan Kuntohoito
1

Erilainen – mutta kiinni elämässä
Järvenpään Seudun Invalidit ry
Laaksokatu 13, 04400 JÄRVENPÄÄ
www.js-inva.fi