KIVALON PUULAJIPOLKU Siperia
KIVALON PUULAJIPOLKU Siperia
KIVALON PUULAJIPOLKU Siperia
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
METLA<br />
M E T S Ä N T U T K I M U S L A I T O S<br />
<strong>KIVALON</strong><br />
<strong>PUULAJIPOLKU</strong><br />
<strong>Siperia</strong><br />
Kivalon tutkimusmetsä
Sisällysluettelo<br />
Betulaceae<br />
HIESKOIVU Betula pubescens<br />
RAUDUSKOIVU Betula pendula<br />
VISAKOIVU Betula pendula f. carelica<br />
HARMAALEPPÄ Alnus incana<br />
Pinaceae<br />
METSÄMÄNTY Pinus sylvestris<br />
KONTORTAMÄNTY Pinus contorta<br />
SIPERIANSEMBRA Pinus cembra ssp. sibirica<br />
ALPPISEMBRA Pinus cembra (alalaji) cembra<br />
PEUKEMÄNTY Pinus peuce<br />
VUORIMÄNTY Pinus mugo<br />
METSÄKUUSI Picea abies<br />
MUSTAKUUSI Picea mariana<br />
VALKOKUUSI Picea glauca<br />
SERBIANKUUSI Picea omorika<br />
SIPERIANPIHTA Abies sibirica<br />
LÄNNENPIHTA Abies lasiocarpa<br />
DOUGLASKUUSI Pseudotsuga menziesii<br />
Laricaceae<br />
SIPERIANLEHTIKUUSI Larix sibirica<br />
EUROOPANLEHTIKUUSI Larix decidua<br />
DAHURIANLEHTIKUUSI Larix gmelinii<br />
Salicaceae<br />
RAITA Salix caprea<br />
HAAPA Populus tremula<br />
Rosaceae<br />
KOTIPIHLAJA Sorbus aucuparia<br />
Cupressaceae<br />
KATAJA Juniperus communis
Puulajipolku<br />
Puulajipolun tarkoituksena on esitellä Kivalon <strong>Siperia</strong>ssa tehtyjä ulkomaisten puulajien<br />
viljelykokeita.<br />
Koetoiminnan tavoitteena on löytää pohjoisiin metsiin sopivia puulajeja, jotka<br />
täydentäisivät luontaista puulajivalikoimaa. Etsittäviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi<br />
nopea kasvu, ohutoksaisuus, pitkä selluloosakuitu, puuaineen lujuus,<br />
taudin-, hallan- ja tykynkestävyys.<br />
Puulajien ominaisuuksia tutkitaan provenienssi- eli alkuperäkokeissa. Niihin valitaan<br />
sellaisia puulajeja, joiden kotimaan olosuhteet vastaavat mahdollisimman hyvin <strong>Siperia</strong>n<br />
alueen olosuhteita Kivalon vaaramaisemissa.<br />
Polun varrella esitellään lähinnä ulkomaisia havupuulajeja, mutta reitillä voi tutustua myös<br />
Pohjois-Suomessa luontaisesti kasvaviin puulajeihin.<br />
Puulajipolun pituus on 1,8 km. Se on varustettu kohdetauluin ja pitkospuin. Polun<br />
pystyy kiertämään kuivalla ilmalla lenkkikengissäkin. Reitin kiertämiseen olisi hyvä varata<br />
tarpeeksi aikaa, jotta kohteisiin ehtii tutustua kunnolla.
Betulaceae<br />
Betula-Koivut<br />
Alnus-Lepät
HIESKOIVU<br />
Betula pubescens<br />
Moskova<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Hieskoivu kasvaa luontaisesti Pohjois- ja Keski-Euroopassa, Venäjällä<br />
sekä <strong>Siperia</strong>ssa. Suomessa se on yleinen koko maassa.<br />
Hies kasvaa parhaimmillaan noin 20-metriseksi puuksi. Se elää<br />
harvoin yli satavuotiaaksi.<br />
Puuaines on taipuisaa ja sitkeää, väriltään kellanvaaleaa. Hieskoivua<br />
käytetään pääasiassa paperiteollisuuden raaka-aineena. Aikaisemmin<br />
koivulla on ollut tärkeä merkitys kotitarvepuuna.<br />
Hieskoivu on ns. pioneeripuu. Se valtaa hakkuuaukot sekä vesa-<br />
että siemensyntyisenä tiheänä kasvustona.<br />
Varsinkin talvisin koivu tarjoaa riistalle tärkeän<br />
ravintolähteen.<br />
Hieskoivun lehti on yhteenkertaan<br />
sahalaitainen ja muodoltaan<br />
pyöreähkö.
RAUDUSKOIVU<br />
Betula pendula Moskova<br />
Rauduskoivu kasvaa luontaisesti Venäjällä, Pohjois- ja Keski-<br />
Euroopassa sekä laajoilla alueilla <strong>Siperia</strong>ssa.<br />
Raudus kasvaa hyvillä hiesu- ja moreenimailla lähes 30-metriseksi.<br />
Se elää noin 130-vuotiaaksi.<br />
Puuaines on kellanvalkeaa, sitkeätä ja taipuisaa. Suomessa<br />
raudusta käytetään paperiteollisuuden raaka-aineena, viiluiksi ja<br />
vanerin valmistukseen. Suorarunkoisia koivuja käytetään myös<br />
sahapuuna ja puusepänteollisuuden tarpeisiin. Aikaisemmin koivulla<br />
on ollut tärkeä asema kotitarvepuuna.<br />
Tämä rauduskoivikko on syntynyt kulotetulle kuusen viljelyalalle<br />
vuoden 1926 jälkeen luontaisesti. Vuonna 1994 puuston<br />
keskipituus oli 14 metriä ja kokonaistilavuus 132 kiintokuutiometriä<br />
hehtaarilla.<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Rauduksen lehti on kahteenkertaan<br />
sahalaitainen ja muodoltaan<br />
kolmiomainen.
VISAKOIVU<br />
Betula pendula f. carelica<br />
Itämeri<br />
Visakoivu kasvaa luontaisesti Itämeren maissa. Suomessa luontainen<br />
levinneisyysalue rajoittuu maamme eteläiseen osaan.<br />
Visakoivu on rauduskoivun erikoismuoto. Visautuminen on<br />
tulos epänormaalista solukkokasvusta. Yleensä visakoivu on lyhytkasvuinen.<br />
Se saavuttaa täysi-ikäisyyden jo 50-vuotiaana. Tämän<br />
jälkeen visakoivu alkaa tavallisesti voimakkaasti lahota.<br />
Puuaines, visa, on koristeellista ja arvokasta. Sorvikelpoinen<br />
runkovisa on arvokkainta. Visakoivu on erikoispuuta, jota myydään<br />
painon mukaan. Visakoivu on suosittu puisto- ja pihapuu. Se<br />
kasvaa viljeltynä hyvin myös Lapissa.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1994 Suonenjoen taimitarhalta<br />
peräisin olevilla taimilla.<br />
Visakoivun runko on pahkurainen ja<br />
epämuotoinen. Rungon<br />
poikkileikkauksessa näkyy "visan<br />
kukka".
HARMAALEPPÄ<br />
Alnus incana<br />
Harmaaleppä kasvaa luontaisesti Skandinaviassa, Pohjois-Venäjällä ja<br />
Keski-Euroopan mantereisissa osissa.<br />
Nopeakasvuinen harmaaleppä saavuttaa hyvillä kasvupaikoilla 20<br />
metrin pituuden. Se elää harvoin yli 100-vuotiaaksi.<br />
Puuaines on pehmeätä ja kevyttä, se punertuu ilman vaikutuksesta.<br />
Lepän juurinystyröissä elävä sädesieni pystyy käyttämään hyväkseen<br />
ilmassa olevaa typpeä. Myös leppä saa osansa tästä typestä. Muut<br />
kasvit voivat käyttää typpeä edelleen hyväkseen lepän lehtikarikkeen<br />
hajotessa.<br />
Tämän vuonna 1981 perustetun kokeen tarkoituksena on selvittää,<br />
miten männyn seassa kasvava leppä parantaa typensidontansa kautta<br />
maan viljavuutta ja männyn kasvua.<br />
Lepän emikukinnot kovettuvat<br />
syksyyn mennessä pieniksi<br />
"kävyiksi", jotka pysyvät puussa<br />
seuraavaan kevääseen saakka.
Pinaceae<br />
Pinus - Männyt<br />
Picea - Kuuset<br />
Abies - Jalokuuset<br />
Larix - Lehtikuuset<br />
Pseudotsuga
METSÄMÄNTY<br />
Pinus sylvestris<br />
Moskova<br />
Intia<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Metsämänty on mäntylajeista kaikkein laajimmalle levinnyt. Se kasvaa<br />
suurimmassa osassa Eurooppaa ja <strong>Siperia</strong>a.<br />
Suomessa mänty voi kasvaa lähes 40 metrin pituiseksi. Keski-<br />
Euroopassa on tavattu jopa 50-metrisiä yksilöitä. Lapissa mänty voi<br />
saavuttaa 800 vuoden iän.<br />
Puuaines on varsin kovaa, raskasta ja voimakkaasti pihkalle tuoksuvaa.<br />
Sydänpuu on punaisenruskeaa ja erottuu selvästi vaaleasta pintapuusta.<br />
Suomessa mänty on erittäin arvokas saha- ja paperiteollisuuden<br />
raaka-aine. Kokonaispuustosta männyn osuus on 45 %.<br />
Tämä viljelmä on kylvetty vuonna 1948 Kemijokivarresta peräisin<br />
olevalla siemenellä. Vuonna 1994 puuston keskipituus oli 12 metriä ja<br />
tilavuus 158 kiintokuutiometriä hehtaarilla.<br />
Männyn siemen vaatii kaksi<br />
kasvukautta kypsyäkseen
KONTORTAMÄNTY<br />
Pinus contorta<br />
Alaska<br />
Kanada<br />
Kontortamänty kasvaa luontaisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan länsiosissa<br />
laajalla alueella aina Alaskaa myöten.<br />
Puulaji on nuorena nopeakasvuinen, se saavuttaa 21-25 metrin<br />
pituuden ja elää 150-200 vuoden ikäiseksi. Suomessa puulaji on<br />
menestynyt verrattain hyvin ja sitä käytetään jonkin verran metsänviljelyyn.<br />
Kontortamännyn kävyt avautuvat kovan kuumuuden<br />
vaikutuksesta, jolloin siemenet varisevat maahan.<br />
Kontortaa käytetään Pohjois-Amerikassa lähinnä selluloosan<br />
valmistukseen.<br />
Tämä metsikkö on istutettu vuonna 1930 Kanadan Brittiläisen<br />
Columbian alkuperää olevilla taimilla. Vuonna 1994 puuston keskipituus<br />
oli 15 metriä ja tilavuus 217 kiintokuutiometriä hehtaarilla.<br />
Kontorta on kaksineulasinen puulaji<br />
metsämännyn tapaan. Kontortamännyn<br />
perättömät kävyt kiinnittyvät tavallisesti<br />
pareittain oksaan.
SIPERIANSEMBRA<br />
Pinus cembra ssp. sibirica<br />
Moskova<br />
<strong>Siperia</strong>nsembra kasvaa luontaisesti Länsi-<strong>Siperia</strong>ssa ja Uralvuoriston<br />
Euroopan puoleisessa osassa.<br />
Puulaji kasvaa parhaimmillaan 30-35 metrin pituiseksi. Se<br />
voi saavuttaa jopa yli 1000 vuoden iän.<br />
<strong>Siperia</strong>nsembraa on viljelty Suomessa "Venäjänvallan"<br />
aikana sen ravintopitoisten siementen vuoksi. Ihmiset ovat pulavuosina<br />
käyttäneet siemeniä ravinnokseen.<br />
Pehmeää, mutta kuitenkin lahonkestävää puuainesta käytetään<br />
Venäjällä saha- ja massapuuna.<br />
Suomessa siperiansembraa käytetään nykyään puisto- ja<br />
pihapuuna. Se menestyy hyvin myös Lapissa.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1981 <strong>Siperia</strong>n alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Sembran kävyt putoavat<br />
kokonaisina maahan ja siemenet<br />
vapautuvat käpyjen lahotessa.
ALPPISEMBRA<br />
Pinus cembra (alalaji) cembra<br />
Alppisembra kasvaa luontaisesti Keski-Euroopan Alpeilla ja Karpaateilla<br />
1000-2500 metrin korkeudessa.<br />
Puu kasvaa hyvissä olosuhteissa lähes 30 metrin pituiseksi. Se<br />
voi saavuttaa yli 1000 vuoden iän. Sembran neulaset ovat lyhytversoissaan<br />
viiden neulasen kimppuina. Siemenet ovat jopa 12 millimetrin<br />
pituisia ja erittäin valkuaisainepitoisia.<br />
Puuaines on pehmeää, mutta kuitenkin lahonkestävää.<br />
Suomessa sembra menestyy hyvin ja sitä käytetään maassamme<br />
lähinnä koristepuuna.<br />
Tämä viljelmä on istutettu v. 1930 Sveitsin Alpeilta kotoisin<br />
olevilla taimilla. Vuonna 1994 puuston keskipituus oli 11 metriä ja<br />
kokonaistilavuus 175 kiintokuutiometriä hehtaarilla.<br />
Sembran pystyasentoiset kävyt ovat<br />
sylinterimäisiä ja noin 8 cm:n pituisia.
PEUKEMÄNTY<br />
Pinus peuce<br />
Suomi<br />
Välimeri<br />
Peukemäntyä tavataan luontaisesti pienillä alueilla Balkanin vuoristossa<br />
Albaniassa ja entisen Jugoslavian alueella.<br />
Puulaji on nuorena hidaskasvuinen. Se saavuttaaa parhailla<br />
kasvupaikoilla kuitenkin noin 30 metrin pituuden.<br />
Peukemänty on sembramännyn tapaan viisineulasinen ja<br />
muutenkin ulkoisesti sembraa muistuttava. Peuken käpy on kuitenkin<br />
sembran pyöreähköstä kävystä poiketen kapea, käyrä ja<br />
8-15 cm:n pituinen.<br />
Peukemäntyä käytetään koristepuuna Keski-Euroopassa ja<br />
myös Suomessa. Se on osoittautunut kestäväksi ja elinvoimaiseksi.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1981 Balkanin vuoristosta<br />
peräisin olevilla taimilla.<br />
Peukemänty tekee käpyjä jo nuorella<br />
iällä. Kaarevat kävyt riippuvat lyhyissä<br />
perissä ja ne ovat 8-15 cm:n pituisia.
VUORIMÄNTY<br />
Pinus mugo<br />
Vuorimänty kasvaa luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa<br />
300-2700 metrin korkeudella.<br />
Vuorimänty kasvaa sekä pensas- että puumaisena. Puumaisena<br />
se kasvaa noin 20 metrin mittaiseksi. Suomessa vuorimänty kasvaa<br />
lähinnä pensasmaisena.<br />
Puuaines on tiheälustoista, raskasta ja suuren pihkapitoisuutensa<br />
vuoksi lahonkestävää.<br />
Kotiseuduillaan vuorimänty muodostaa suojametsiä erosiota<br />
vastaan. Tanskassa puuta on käytetty liikkuvien hiekkadyynien sitomiseen.<br />
Suomessa vuorimänty menestyy hyvin ja sitä käytetään<br />
koristepuuna pensasmaisen kasvutapansa vuoksi.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1995 Keski-Euroopan alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
Vuorimännyn kävyt ovat 4-7 cm:n<br />
pituisia, metsämännyn käpyjen<br />
kaltaisia.<br />
Välimeri<br />
Suomi
METSÄKUUSI<br />
Picea abies<br />
Intia<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Metsäkuusi eli kuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Euroopassa, Keski-<br />
Euroopan vuoristoissa ja <strong>Siperia</strong>ssa.<br />
Suomessa kuusi voi saavuttaa 40 metrin pituuden ja noin 350<br />
vuoden iän. Keski-Euroopassa puulaji kasvaa lähes 60-metriseksi.<br />
Puuaines on melko pehmeää ja väriltään vaaleaa. Sydän- ja<br />
pintapuun välillä ei ole selvää värieroa. Suomessa kuusi on selluloosa-<br />
ja paperiteollisuuden pääraaka-aine. Myös saha- ja kemianteollisuus<br />
käyttää kuusta. Kokonaispuustosta kuusimetsien osuus on 38 %.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1984 Rovaniemen alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
Kuusen siemenet kypsyvät yhden<br />
kasvukauden aikana ja varisevat maahan<br />
kasvukautta seuraavana keväänä.
MUSTAKUUSI<br />
Picea mariana<br />
Alaska<br />
Kanada<br />
Mustakuusi kasvaa luontaisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan<br />
pohjoisosissa laajoilla korpimaisilla alueilla.<br />
Puu kasvaa 15–20 metrin pituiseksi, runkomuodoltaan kapeaksi.<br />
Se elää noin 250 vuoden ikäiseksi. Suomessa mustakuusi on menestynyt<br />
hyvin. Tulevaisuudessa puulla voi olla merkitystä turvemaiden<br />
metsityksessä, koska sen hallankestävyys on parempi kuin kotimaisen<br />
kuusemme.<br />
Mustakuusi tekee käpyjä jo nuorena. Kävyt ovat pieniä ja niitä<br />
on usein runsaasti puun latvaosassa.<br />
Kanadassa mustakuusi on erittäin arvostettu paperiteollisuuden<br />
raaka-aine.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1984 Alaskan Bonanza<br />
Creekin alkuperää olevilla taimilla.<br />
Mustakuusen kävyt ovat noin 3<br />
cm:n pituisia ja kypsinä väriltään<br />
kiiltävän ruskeanharmaita.
VALKOKUUSI<br />
Picea glauca<br />
Alaska<br />
Kanada<br />
Yhdysvallat<br />
Valkokuusi kasvaa luontaisesti miltei koko Kanadan metsävyöhykkeellä<br />
itärannikolta länsirannikolle.<br />
Puu voi kasvaa lähes 30 metrin pituiseksi ja se saavuttaa enintään<br />
250 vuoden iän.<br />
Valkokuusen nimi johtuu puun vaaleasävyisistä neulasista ja<br />
rungosta. Neulasia hierottaessa niistä lähtee mustaviinimarjan lehteä<br />
muistuttava tuoksu.<br />
Valkokuusi on Pohjois-Amerikan tärkeimpiä puulajeja. Sitä käytetään<br />
sahapuuksi ja paperiteollisuuden raaka-aineeksi.<br />
Suomessa valkokuusen viljely on rajoittunut puulajipuistoihin.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1984 Alaskan Fairbanksin alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
Valkokuusen kävyt ovat lieriömäisiä,<br />
3-6 cm:n pituisia ja kypsinä väriltään<br />
vaaleanharmaita.
SERBIANKUUSI<br />
Picea omorika<br />
Välimeri<br />
Suomi<br />
Serbiankuusi kasvaa luontaisesti entisen Jugoslavian keskiosissa ainoastaan<br />
noin sadan hehtaarin alueella.<br />
Puu on hidaskasvuinen, mutta se voi kuitenkin saavuttaa 30-40<br />
metrin pituuden.<br />
Neulaset ovat alapinnaltaan hopeanvalkoiset. Latvus on hyvin<br />
kapea, pylväsmäinen. Puulaji on erittäin kaunis ja sopusuhtainen.<br />
Serbiankuusi sietää ilmansaasteita paremmin kuin muut havupuut.<br />
Puulaji menestyy hyvin Etelä-Suomessa. Sitä käytetään koristepuuna<br />
puistoissa ja pihoilla.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1981 puulajin luontaisen<br />
esiintymisalueen taimilla.<br />
Serbiankuusi tekee käpyjä jo<br />
nuorella iällä. Kävyt ovat<br />
pienehköjä, 3-6 cm:n pituisia ja<br />
ulkomuodoltaan pitkulaisia.
SIPERIANPIHTA<br />
Abies sibirica<br />
Moskova<br />
<strong>Siperia</strong>npihta on alkuperältään venäläis-siperialaisen havumetsän<br />
edustaja. Se on tottunut ankariin<br />
ilmasto-olosuhteisiin.<br />
Puulaji kasvaa hyvillä kasvupaikoilla<br />
lähes 40 metrin pituiseksi.<br />
Se voi elää 200-vuotiaaksi.<br />
Pihtojen runko on sileä ja pihkarakkulainen. Neulaset ovat pehmeät<br />
ja taipuisat. Pystyasentoiset kävyt särkyvät ylhäällä puussa,<br />
jolloin siemenet vapautuvat.<br />
Pehmeää ja lujuusominaisuuksiltaan heikohkoa puuainesta käytetään<br />
Venäjällä paperiteollisuuden tarpeisiin.<br />
Suomessa siperianpihta menestyy hyvin. Sitä käytetään<br />
koristepuuna puistoissa ja pihoilla.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1976. Taimien tarkkaa alkuperää<br />
ei tunneta.<br />
<strong>Siperia</strong>npihdan 5-8 cm:n pituiset<br />
kävyt ovat pystyasentoisia ja<br />
muodoltaan lieriömäisiä.
LÄNNENPIHTA<br />
Abies lasiocarpa<br />
Alaska<br />
Kanada<br />
Lännenpihta kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan länsiosissa<br />
Kalliovuorten<br />
alueella. Se menestyy jopa 3000 metrin korkeudessa.<br />
Lännenpihta kasvaa 20-30 metrin<br />
pituiseksi. Se saavuttaa korkeintaan<br />
200 vuoden iän. Puu on elinvoimainen ja toipumiskyinen. Se sietää<br />
hyvin ankaria ilmasto-oloja, lunta ja tuulta.<br />
Puulajin taloudellinen merkitys on kotimaassaan vähäinen, koska<br />
se kasvaa vaikeasti saavutettavissa paikoissa.<br />
Suomessa lännenpihtaa käytetään lähinnä puisto- ja pihapuuna.<br />
Lapissa sillä saattaa tulevaisuudessa olla merkitystä korkeiden alueiden<br />
metsityksessä<br />
Tämä viljelmä on istutettu Kanadan Shuswap Laken alkuperää olevilla<br />
taimilla v. 1995.<br />
Pihtojen pystyt kävyt särkyvät<br />
ylhäällä puussa. Käpyrangat<br />
jäävät kiinni oksiin.
DOUGLASKUUSI<br />
Pseudotsuga menziesii<br />
Alaska<br />
Kanada<br />
Yhdysvallat<br />
Douglaskuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan länsiosissa merenpinnan<br />
tasosta aina 3400 metrin korkeuteen saakka.<br />
Douglaskuusi kasvaa pitkäksi ja järeäksi. Tavanomaisia ovat 55-60<br />
metrin pituiset puut. Suurimmat yksilöt ovat yli tuhatvuotiaita.<br />
Puuaines on pihkapitoista, suorasyistä ja kestävää. Sydänpuu<br />
on väriltään kauniin kellanpunertavaa. Douglaskuusi on sahapuuna erinomaista<br />
ja tähän tarkoitukseen sitä on käytetty Amerikassa enemmän<br />
kuin mitään muuta puulajia.<br />
Douglaskuusta on viljelty Etelä-Suomessa kokeilumielessä<br />
1900-luvun alusta lähtien.<br />
Tämä viljelmä on istutettu vuonna 1981 Kanadan Albertan alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
Douglaskuusen kävyt ovat 5-10<br />
cm:n pituisia. Käpyjen<br />
kolmiliuskaiset suojussuomut<br />
ovat selvästi näkyvissä.
Laricaceae<br />
Lehtikuuset
SIPERIANLEHTIKUUSI<br />
Larix sibirica<br />
Moskova<br />
<strong>Siperia</strong>nlehtikuusen luontainen levinneisyysalue ulottuu Länsi-<strong>Siperia</strong>sta<br />
Pohjois-Venäjälle lähelle Suomen rajaa.<br />
Puu on nopeakasvuinen, se saavuttaa parhailla kasvupaikoilla yli<br />
40 metrin pituuden ja elää noin 300-vuotiaaksi. Puulaji kestää hyvin<br />
myrsky- ja lumituhoja.<br />
Puuaines on kovaa ja kestävää. Puusepänteollisuus käyttää siperianlehtikuusta<br />
erikoispuuna lahonkestoa vaativissa kohteissa.<br />
<strong>Siperia</strong>nlehtikuusi menestyy hyvin maassamme, sitä käytetään<br />
Pohjois-Suomessa metsänviljelyyn.<br />
Tämä metsikkö on istutettu v. 1930 Karjalankannak-sella sijaitsevan<br />
Raivolan lehtikuusiviljelmän taimilla. Vuonna 1994 puuston<br />
keskipituus oli 22 metriä ja kokonaistilavuus 280 kiintokuutiometriä<br />
hehtaarilla.<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Lehtikuuset pudottavat muista havupuista<br />
poiketen neulasensa vuosittain. Pehmeät<br />
neulaset sijaitsevat kääpiöversoissa usean<br />
neulasen kimppuina.
EUROOPANLEHTIKUUSI<br />
Larix decidua<br />
Alpit<br />
Välimeri<br />
Suomi<br />
Euroopanlehtikuusi kasvaa luontaisesti Alpeilla ja Keski-Euroopan<br />
vuoristoissa jopa 2500 metrin korkeudessa.<br />
Parhailla kasvupaikoilla puu saavuttaa 35 metrin pituuden ja se voi<br />
elää vuoristoissa lähes tuhatvuotiaaksi.<br />
Lehtikuusi kestää hyvin myrsky- ja lumituhoja. Sen puuaines on<br />
kovaa ja kestävää. Euroopanlehtikuusta käytetään kosteuden- ja lahonkestävyyttä<br />
vaativiin rakenteisiin. Venetsian keskiaikaiset paalurakennelmat<br />
on tehty euroopanlehtikuusesta.<br />
Suomessa euroopanlehtikuusta on viljelty 1800-luvun lopupuolelta<br />
lähtien. Lehtikuusikoro (sienitauti) on kuitenkin vaivannut paikoin<br />
näitä istutuksia.<br />
Tämä viljelmä on istutettu Kivaloilla luontaisesti syntyneillä taimilla<br />
v. 1995. Emopuut ovat lähtöisin Kiteeltä.<br />
Euroopanlehtikuusen soikeahkot kävyt ovat 3-4<br />
cm:n pituisia. Lehtikuusten kävyt kypsyvät yhden<br />
kasvukauden aikana ja ne pysyvät puussa<br />
useamman vuoden ajan.
DAHURIANLEHTIKUUSI<br />
Larix gmelinii<br />
Moskova<br />
Intia<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Dahurianlehtikuusi kasvaa luontaisesti laajalla alueella <strong>Siperia</strong>n itäosissa<br />
sekä Sahalinin ja Kurilien saarilla.<br />
Viljavilla paikoilla puu kasvaa yli 30 metrin pituiseksi. Se elää<br />
lähes 400-vuotiaaksi.<br />
Puuaines on erittäin pihkaista, kovaa ja lahonkestävää. Kuivuessaan<br />
puu halkeilee ja käyristyy (elää) helposti. Puuta käytetään<br />
lähinnä paikallisesti, teollinen käyttö on vähäistä.<br />
Etelä-Suomessa dahurian lehtikuusi on menestynyt kokeiluviljelyksillä<br />
tyydyttävästi. Pohjois-Suomessa runkomuoto on muodostunut<br />
mutkaiseksi ja lyhyeksi, joten sillä ei näin pohjoisessa näytä olevan<br />
metsätaloudellista tulevaisuutta.<br />
Tämä viljelmä on perustettu vuonna 1995 Kuriilien alkuperää<br />
olevilla taimilla.<br />
Dahurianlehtikuusen kävyt ovat<br />
pieniä, 2-2.5 cm:n pituisia ja<br />
muodoltaan pallomaisia.
Salicaceae<br />
Salix- Raita, pajut<br />
Populus - Haavat
RAITA<br />
Salix caprea<br />
Eurooppa<br />
Pajujen sukuun kuuluva raita kasvaa luontaisesti Euroopassa, Venäjällä<br />
ja <strong>Siperia</strong>ssa. Suomessa se on yleinen koko maassa Pohjois-<br />
Lappia myöten.<br />
Raita kasvaa parhaimmillaan lähes 20-metriseksi puuksi. Se<br />
on lyhytikäinen ja usein lahon vaivaama.<br />
Puu on saanut suomalaisen nimensä pystysuuntaisesti halkeavan<br />
kaarnan raidoista.<br />
Puuaines on pehmeää, kevyttä ja väriltään punaruskeaa. Raidan<br />
juuripahkoja käytetään koriste-esineiden valmistukseen. Kuorta<br />
on käytetty lääkitykseen, koska se sisältää kuumetta alentavaa<br />
salisiinia.<br />
Raidat kannattaa jättää hakkuiden yhteydessä pystyyn riistan<br />
suojaksi ja maisemapuuksi.<br />
Raita kukkii aikaisin keväällä ennen<br />
lehtien puhkeamista. Raidan lehdet ovat<br />
muodoltaan soikeita. Lehtien alapinta<br />
on karvainen ja lehtisuonet ovat selvästi<br />
näkyvissä.
HAAPA<br />
Populus tremula<br />
Moskova<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Haapa esiintyy luontaisesti miltei koko Euroopan ja <strong>Siperia</strong>n alueella.<br />
Suomessa se on yleinen Pohjois-Lappia myöten.<br />
Puulaji on nopeakasvuinen saavuttaen parhailla kasvupaikoilla noin<br />
30 metrin pituuden. Se on usein lahonvaivaama ja elää harvoin yli<br />
satavuotiaaksi.<br />
Puuaines on pehmeää, hyvin kevyttä ja väriltään vaaleaa. Haapaa on<br />
käytetty mm. tulitikkujen raaka-aineena. Puolesta kuutiometristä haapapuuta<br />
saadaan n. miljoona tulitikkua. Puuta voidaan käyttää myöskin<br />
jossain määrin massapuuna paperin valmistukseen.<br />
Haapa on tärkeä ravintolähde hirvelle ja jänikselle. Linnut pesivät<br />
mielellään lahojen haapojen koloissa. Männiköissä haapaa ei kuitenkaan<br />
suositella kasvatettavaksi, sillä se levittää versoruoste-nimistä sienitautia.<br />
Haavan lehtiruoti on litteä<br />
ja se on kohtisuorassa lehtilapaan<br />
nähden, tästä johtuen lehdet<br />
"havisevat"heikossakin tuulessa.
Rosaceae<br />
Sorbus - Pihlajat
KOTIPIHLAJA<br />
Sorbus aucuparia<br />
Ranska<br />
Suomi<br />
Välimeri<br />
Kotipihlaja (usein vain pihlajaksi kutsuttu) kasvaa luontaisesti lähes<br />
kaikkialla Euroopassa. Suomessa se kasvaa yleisesti Lapin tuntureille<br />
ja metsärajalle saakka. Hyvillä kasvupaikoilla pihlaja saavuttaa 15<br />
metrin pituuden. Se elää noin satavuotiaaksi.<br />
Puuaines on lujaa ja joustavaa. Sydänpuu on väriltään kauniin<br />
tummanruskeaa.<br />
Pihlajan punaisista marjoista saa erinomaista hilloa ja hyytelöä.<br />
Marjoista valmistetaan myös alkoholijuomia.<br />
Pihlaja on arvostettu koristepuu. Luonnossa se on arvokasta<br />
riistan, etenkin hirven ravintoa. Uudistusaloilla pihlajat kannattaa jättää<br />
raivaamatta juuri riistallisen tärkeytensä vuoksi. Metsätaloudellista<br />
merkitystä sillä ei kuitenkaan ole.<br />
Pihlajanmarjat ovat syötäviä, ne<br />
sisältävät c-vitamiinia. Marjojen<br />
maku vaihtelee puukohtaisesti<br />
makeahkosta happamaan.
Cupressaceae<br />
Juniperus - Kataja
KATAJA<br />
Juniperus communis<br />
Kanada<br />
<strong>Siperia</strong><br />
Kataja on kaikkein laajimmalle levinnyt havupuu. Sen esiintymisalue<br />
ulottuu arktiselta tundralta Pohjois-Afrikkaan saakka.<br />
Kataja kasvaa etelässä puumaisena, pohjoisessa kasvutapa on pensasmainen.<br />
Puulaji voi saavuttaa jopa 2000 vuoden iän.<br />
Puuaines on sitkeää. Sydänpuu on kauniin punaruskeaa väriltään ja<br />
miellyttävän tuoksuista. Katajaa onkin käytetty erilaisten tarve-esineiden<br />
valmistukseen.<br />
Katajan marjoja käytetään ruokien ja juomien mausteena. Niitä on<br />
käytetty myös lääkkeenä. Pensasmaiset katajat tarjoavat hyvän suojan ja<br />
ravintolähteen linnuille ja pienille riistaeläimille. Se on tärkeä ravintokasvi<br />
myös hirvelle.<br />
Suomi<br />
Afrikka<br />
Kypsät katajanmarjat ovat väriltään<br />
sinimustia ja iältään kolmivuotiaita.
Rovaniemi<br />
Viirinkylä<br />
Vanttauskoski<br />
LISÄTIETOJA<br />
METLA<br />
Rovaniemen tutkimusasema<br />
Pl 16/Eteläranta 55<br />
96301 Rovaniemi<br />
Puh. 010 2111<br />
Fax 010 211 4401<br />
Kuvitus Jouni Hyvärinen 1995,Teksti Timo Törmänen 1995,<br />
Ro/1085/MiVu/06.1999<br />
Kivalo
Change language