Inkoo Shipping Oy Ab - Police Basket, Helsinki

Ari Pesonen
SOTAPOLIISIN JA MAANVILJELI-
JÄN KAKSOISMURHA
TUUPOVAARASSA 7.12.1939
Talvisodan alkupäivinä tapahtui lapsuuden
kotikylälläni murha, joka järkytti
pienen kylän asukkaita. Ihmiset kertoivat
tästä murhamiehestä, jota myös
vakoilijana pidettiin. Itseäni tapaus kiinnosti
jo poikasena ja olen monta kertaa
pohtinut tuolla rikospaikalla tapahtumien
kulkua.
siasta on kirjoittanut myös
Jukka L. Mäkelä, sotateoksessaan
“Lumi Palaa”.
Olen koonnut itse kuulemieni
tietojen ja Mäkelän kirjan
pohjalta pienen tarinan tuosta murhenäytelmästä.
Paikalliset kyllä tietävät tämän
murhamiehen ja sotilas-karkurin
myös nimeltä, mutta koska Mäkeläkään ei
sitä kertonut, mainitsen minäkin hänet vain
karkurina. Ehkä näin on parempi myös
mahdollisesti vielä paikkakunnalla asuvien
karkurin sukulaisten kannalta.
Talvisodan alkupäivinä oli Ilomantsissa
niin sanotusti tosi kyseessä. Neuvostoliitto
hyökkäsi kohti Ilomantsia kahden
rajalta johtavan tien kautta kokonaisen
divisioonan voimalla. Aluksi vastassa oli
ainoastaan yksi, paikallisista miehistä
koottu rajapataljoona, Erp 11. Ylivoima oli
siis kaksitoistakertainen! Esikunnissa ei
uskottu pataljoonan komentajan ilmoituksia
vihollisen vahvuudesta ja siitä, että
vastassa oli myös panssareita ja tykistöä.
Kesti lähes viikon, kunnes apuun saatiin
kolme pataljoonaa lisää. Nyt vihollisen
ylivoima oli enää kolminkertainen ja
torjuntataistelut voitiin aloittaa. Tähän
saakka rajapataljoonan komentaja, majuri
Nikoskelainen oli tyytynyt perääntymään
ja häiritsemään vihollista. Hän ei halunnut
tapattaa miehiään turhaan, vaan säästi
heitä varsinaisiin, apuvoimien kanssa
käytyihin torjuntataisteluihin. Tämä taktiikkaa
osoittautui oikeaksi, eikä vihollinen
koskaan päässyt Ilomantsin kirkonkylälle.
Ilomantsista olisi johtanut useam-
pi tie suoraan sisämaahan. Noina kriittisinä
aikoina apujoukkoja oli vain vähän
saatavissa, käytiinhän yhtä rajuja taisteluja
myös Suomussalmella, Kuhmossa,
Tolvajärvellä ja Kollaalla.
Rintamalla oli kuljetustehtävissä, myös
eräs ilomantsilainen vuokra-auton kuljettaja.
Hän asui Ilomantsissa ja oli juuri ennen
sotaa hankkinut kirjeenvaihtopalstan
kautta Helsingistä itselleen vaimon. Autonkuljettaja
oli mustasukkaisuuteen taipuvainen.
Hänelle ei tietenkään myönnetty
tässä tilanteessa poistumislupaa ja niinpä
hän päätti viimein lähteä omin lupineen
katsomaan mitä vaimo puuhaili miehen
poissa ollessa. Sopivan tilaisuuden tullen
autokuski otti kuljetuskomppaniasta
lainaksi polkupyörän ja näin hänestä oli
tullut karkuri.
Kotona karkuri ryhtyi pohtimaan asiaa
vaimonsa kanssa. Joukko-osastoonsa
karkuri ei halunnut palata, sen verran oli
sotaväen rikoslaki jäänyt mieleen. Ennen
sotaa, Helsingissä asuessaan vaimo oli
ollut aikeissa lähteä äidin veljen luokse
työläisten paratiisiin, Neuvostoliittoon.
Tätä varten hänelle oli hankittu jo passi ja
viisumi. Lähtö oli kuitenkin peruuntunut
koska eno oli kuollut.
Kohta alkaisivat karkurin etsinnät ja niinpä
päätettiin pyrkiä Neuvostoliiton puolelle.
Suoraan Itään ei voitu mennä, koska
siellä oli paljon myös omia joukkoja ja
ankaria taisteluja. Pariskunta lähti kävellen
kohti etelää. Karkuri otti mukaan pistoolin,
jonka hän oli hankkinut aikanaan
postikuljetuksien turvaksi. Matkalaiset
yöpyivät ensin heinäladossa, mutta seuraavaksi
yöksi he ajattelivat mennä lämpimään.
Matkalla oli törmätty maantievartioon,
missä esitettiin oikeat henkilöpaperit.
Koska tästä selvittiin läpi, ei
karkuria vielä etsitty. Nyt saavuttiin jo
Tuupovaaran puolelle, Pirttijärven kylään.
Autonkuljettajana karkuri tunsi paljon
myös tuupovaaralaisia, mutta mylläri Heikki
Huovinen ei ollut tuttu. Lisäksi isäntä
oli maantiepartiovuorossa ja vain emäntä
oli kotona. Siispä mentiin yöksi Huovisen
taloon, missä majaili myös pari
evakkoa. Täällä he kertoivat olevansa
kotoisin Helsingistä ja olleensa kyläilemässä
Ilomantsissa.
Aikaisin aamulla lähdettiin taas matkaan.
Myllärin tultua aamulla kotiin, jäi asia häntä
vaivaamaan ja niinpä hän lähti naapuritaloon,
jossa myös asui Huovisia. Pekka
Huovinen oli sotapoliisi ja hänelle Heikki
kertoi kulkijoista. Pekalla oli juuri hankittu
auto ja sillä lähdettiin kulkijoiden perään.
Matkalaiset tavoitettiin reilun kilometrin
päästä. Karkuri kertoi oikean sukunimensä,
mutta väärän etunimen. Vaimonsa
karkuri esitteli sisarekseen. Vaimolla
oli mukanaan kälyn sokerikortti, jolla
tieto vahvistettiin. Kasvot olivat sotapoliisille
jotenkin tutut ja nimikin taisi olla
se, minkä hän muisti. Hänhän oli autokuski
Ilomantsista. Kun kanta-muksissakaan
ei näyttänyt olevan mitään erikoista,
päätettiin kulkijoiden antaa mennä.
Huoviset palasivat koteihinsa, mutta Pekka
Huovista asia jäi vaivaamaan. Nyt hän
alkoi pohtia asiaa ja tuli siihen johtopäätökseen,
että miehenhän pitäisi olla rintamalla.
Nuori sotapoliisi päätti lähteä autollaan
uudestaan tielle. Hän ottaisi kulkijat
kyytiin ja veisi Tuupovaaraan nimismiehen
juttusille.
Karkuri ja vaimo olivat ehtineet jo noin
neljän kilometrin päähän. Samassa paikassa
oli Eimisjärven kaupalle matkaamassa
myös maanviljelijä Tauno Hiltunen. Hiltunen
asettui etupenkille ja karkuri vaimonsa
kanssa kipusi taakse. En tiedä mitä
sotapoliisi Huovinen kertoi matkalaisille,
mutta ehkä he tulivat tietoiseksi siitä, että
oltiin menossa nimismiehen luokse. Tultiin
sitten Kinnasniemen tienristeykseen,
missä tie kääntyy Tuupovaaraan päin.
26 Police Basket