pyhäjoen kunta - Pyhäjoki

Recommendations

Info

sivu 6 sivu 2 PANNIINA JUNNIKKALA ohjois-Italian Milanoa pidetään italialaisen muodin pääkaupunkina. Täällä järjestetään vuosittain Milanon muotiviikko, joka on yksi neljästä alan suuresta vuosittaisesta tapahtumasta. Sanotaan, että Milanon katuja kävellessä muodin voi aistia; ihmiset ovat kuin Voguen kimaltavilta sivuilta. Muoti ei jää vain Milanoon. Italia on maa, jossa sanaa turhamaisuus ei tunneta. Maa, jossa halutaan näyttää hyvältä – kuolemaansa saakka. Kaduilla italialainen tyyli näkyy parhaiten keski-ikäisten miesten pukeutumisessa. Sanotaan, että Italialaiset naiset pukeutuvat maailman seksikkäimmin. Italiassa tiedetään, etteivät kauneus ja visuaalisuus sulje älyä pois. Haastattelin juttuani varten useita suomalaisia Italiassa asuvia bloggaajia. Käytännöllisyydestä kauneuteen Me suomalaiset voimme kuljeskella tuulipuvuissamme autuas hymy kasvoillamme, vaikkemme edes suunnittelisi urheilevamme tulevan puolen vuoden aikana. Olin Italiassa viikon. Tuulipukuja nolla. Johan alkoi Tikkurilassa vilahdella kansallispukujamme. Italialaisäiti huimissa koroissa, työntämässä ostoskärryjä pari muksua perässä, on vähintään yhtä yleinen näky, kuin Suomessa vastaava komppania tuuliasussa. Siinä, missä suomalaiset roikuttavat selässään reppuja, kulkee Italiassa ainakin osa koululaisista salkut käsissään. Hällä väliä, mahtuvatko salkkuun kaikki tavarat, kunhan se näyttää hienolta. Aina ei niinkään mietitä käytännöllisyyttä. Kunnon italialainen valitsee ne kengät tai sen laukun tai vaatteen, jotka näyttävät hienoilta. Etenkin suuremmissa kaupungeissa panostetaan merkkivaatteisiin ja -laukkuihin. Italialaisia maailmankuuluja muotitaloja ovat Armani, Benetton, Dolce & Gabbana, Fendi, Gucci, Versace ja Prada. Viinin huumasta muodin huumaan Oli juhla mikä tahansa, italialaiset panostavat pukeutumiseen. Meidän suomalaisten silmissä heidän tälläytymisensä voi näyttää ylipukeutumiselta. Ilman kaunista juhlapukua juhlatunnelmaan virittäytyminen on lähes mahdotonta. Me suomalaiset emme tätä ymmärrä; viinipullonhan saa parilla eurolla. Miehet pukeutuvat tyylikkäisiin istuviin pukuihin, jotka on usein teetetty omien mittojen mukaan. Italiassa miesten puku käy lähes kaikkialle. Useissa ravintoloissa on pukuvaatimus: naiset ihastuttavat iltapuvuissaan, kun pukumiehet taluttavat heitä käsipuolessaan. Näyttävät mekot ja asut juontavat mahdollisesti juurensa italialaisten halusta esiintyä ja olla esillä. Italialaisista alipukeutuminen on vähintään noloa. Myös korkeita korkoja ja avonaisia kaula-aukkoja sekä koruja ja meikkejä käytetään rohkeammin kuin Suomessa. Pyhäjoen Kuulumiset – 2.6.2012 Italia – muodin Mekka – se maa ihanan turhamaisuuden ja epäkäytännöllisyyden Kadut, joille kuollaan kauniina Näyteikkunoista karanneet Palataan epäkäytännöllisyyteen. Italiassa pukeudutaan vuodenajan mukaan, ei niinkään sään. Jos huhtikuussa iskee kolmenkymmenen asteen helle, iskevät italialaiset toppatakit niskaan, onhan huhtikuu. Italian pitkä lämmin kausi mahdollistaa näyttävämmän katupukeutumisen. Onneksi italialaisia lämpö ei haittaa, mikäli kokee tarvetta saada esitellä uusia talvikamppeitaan. Naisten jaloissa kopisee jos jonkinlaisia saappaita, vaikka mittarit hipoisivat kolmeakymmentä. Jos kerta kauniit saappaat on hankkinut, mikseipä niitä käyttäisi. Italiassa satsataan myös lasten pukeutumiseen. Pienokaiset ovat kuin suoraan näyteikkunoista poimittuja. Vaatteet ovat aina puhtaat ja kauniit. Arkikin on juhlaa. Vanhemmat pukevat tytöilleen prinsessavaatteita kuten tylli- ja röyhelöhameita. Väärin. Minä ja muun ikäiseni suomalaiset pikkutytöt, tai no ex-pikkutytöt, käytimme sellaisia vain juhlissa ja naamiaisissa. Mutta hepä eivät saa peuhata katuojissa. Muoti Italiassa ei todellakaan ole vain nuorten naisten juttu. Yhtä lailla vanhat miehet haluavat näyttää tyylikkäiltä. Italiassa halutaan näyttää hyvältä viimeiseen asti. Kaikista laittautuneempia ovat vanhemmat naiset. Ikä ei myöskään muuta pukeutumista; äiti ja teini-ikäinen tytär pukeutuvat samanmerkkisiin vaatteisiin. On sanottu, että italialaiset miehet saattavat kiinnittää ulkonäköönsä enemmän huomiota kuin naiset. Hiukset ja aurinkolasit vaativat heiltä erityistä huomiota, eivätkä mitkään värit ole pannassa. Värejä ja surupukuja Vaikka etenkin nuorten putiikit Itali- Rooma -liite 2.6.2012 Aurinkolaseja ja värejä eivät italialaismiehet säästele. Taustalla Colosseum. Väriloistoa italialaisessa liikkeessä. assa ovat täynnä värikkäitä vaatteita, musta säilyy italialaisten suosikkina vuodesta toiseen. Värejäkin käytetään. Väriyhdistelmiä on monenlaisia ja ne valitaan aina tarkoin. Vaateliikkeet pursuavat kirkkaita värejä. Musta asu tällätään mielenkiintoiseksi näyttävillä kengillä, vöillä ja värikkäillä asusteilla. Myös valkoinen kauluspaita mustan bleiserin kanssa on yleinen ja usein näkyvä yhdistelmä. Ehkä tärkein asuste italialaisille on aurinkolasit. Aurinkolasimuoti ei poistu Italiasta koskaan – italialaiset katselevat maailmaa muodikkaiden pokkien läpi iästä ja muista pikkuseikoista huolimatta. Leskeksi jäänet varttuneemmat naiset pukeutuvat usein mustaan koko loppuelämänsä. Tapa on yleisempi pikkukylissä kuin suurkaupungeissa. Hyötylii<strong>kunta</strong>a Catwalk-tyyliin Turistit ja paikalliset käyvät iltakävelyllä. Tarkoituksena ei ole vain ihailla kaunista Italiaa iltahämyssä – käve- lylle puetaan usein parhaat päälle ja tarkkaillaan myös toisten pukeutumista. Oli miten oli – muoti on vain jonakin ajankohtana vallitseva ja suosiossa oleva tyyli tai makusuunta. Ja oli miten oli – melko yleistystähän edellä mainitut reilut kuusisataa sanaani olivat. Mutta sellaistahan se elämä on. Sellaisiahan me ihmiset taidamme olla.
MARIA SEPPÄ itä ajattelet ensimmäiseksi Italiasta ja italialaisista? Ehkä ajattelet juuri pitsoja ja pastoja. Monella voi myös olla italialaisista ihmisistä ennakkoluuloja ja odotuksia. Ehkä juuri sen vuoksi, että italialaisten räiskyvämpi persoona eroaa meistä suomalaisista niin paljon. Viikon opintomatkan aikana heistä ei voi millään oppia kaikkea, vain pintaraapaisun. Täytyy muistaa, että jokaisella on omat kokemuksensa ja näkemyksensä ihmisistä. Ennakkoluuloja ennen Roomaa Ennen opintomatkaamme mietimme, millaisia italialaiset mahtaisivat olla: monet kuvailivat heitä temperamenttisiksi, lennokkaiksi ja puheliaiksikin ihmisiksi. Nämä ennakkoluulot eivät osoittautuneet täysin vääriksi. Toimittaja Jenni Meronen pitää itseään vielä täysin suomalaisena, vaikka kaksoiskansalaisuuden hakeminenkin on käynyt mielessä. Hän on päässyt jo jyvälle italialaisten ihmisten ajatusmaailmasta: ”Olen asunut Italiassa jo ennen tätäkin, opiskeluaikanani. Ajattelin silloin ihmisten olevan puheliaita – jopa meluisia. Taskuvarkaita Italiassa tiesin olevan paljon. Tästä kertoo myös oma kokemukseni reppuni katoamisesta. Jos italialaisiin törmää Suomessa, he erottuvat muista temperamenttisuutensa ja puhetapansa vuoksi. Itse Italiassa, he eivät tietenkään erotu niin paljoa, vaan sellainen käytös on täällä tuiki tavallista.” ”Italialaisen naisen katsotaan olevan pieni ja siro. Monesta miehestä taas voisi käyttää sanontaa mammanpoika, sillä useat heistä asuvat kotonaan kolmekymppisiksi asti. Tämä voi johtua toisaalta myös korkeasta työttömyysprosentista täällä - se vaikuttaa moneen asiaan. Italialaiset miehet osaavat kokata.” Ne pienet – ja suuremmatkin erot Italiassa sosiaalisia kanssakäymisiä leimaavat kirjoittamattomat säännöt – toisin kuin Suomessa. ”Italiassa ollaan niin sosiaalisia, että välillä jopa väsyttää”, Jenni Meronen kertoo pilke silmäkulmassa. Lukuisat poskipusut ovat arkipäivää. Näidenkin uusien tapojen sisäistämisessä on ollut opettelemista, ja kaikkea ei ole heti tietenkään voinut tietää: ”Poikaystäväni joutuu joskus jopa pahoittelemaan puolestani.” Tässäpä yksi esimerkki italialaisten tavoista: kun menet kyläilemään, sinulle tarjotaan kaikki. Tuliaiset ovat toki suotavia kyläilyn ohessa, mutta omia tarjottavia ei ole tapana tuoda mukana. Italiassa vieraanvaraisuus ei ole näet outo käsite. Oppimista puolin toisin Mitä me suomalaiset voisimme oppia italialaisilta? ”Heiltä voisimme oppia juuri sosiaalista kanssakäymistä ja sitä, miten ihmisten kanssa ollaan. Italialaiset puolestaan voisivat oppia suomalaisilta rehellisyyttä, toisten ihmisten huomioon ottamista ja tietynlaista läpinäkyvyyttä. Täällä esimerkiksi veronkiertoa jotkut ajattelevat siistinä tekona”, Meronen selvittää. MIRELLA OHVO N Pyhäjoen Kuulumiset – 2.6.2012 sivu 7 Rooma sivu 3 -liite 2.6.2012 Mammanpoikia ja temperamenttia Vasemmalta Pyhäjoen lukion opiskelijoita Mirella Ohvo, Jenny Karjalainen, Maria Seppä ja toimittaja Jenny Meronen. Italialaisten Suomi-kuva Suomi kiehtoo monia italialaisia. Sitä pidetään jopa ihannemaana. Täällä ei kukoista korruptio, vaan Nokia ja muut menestyvät yritykset. Todella monet italialaiset opiskelijat ovat löytäneet vaihtomaakseen Suomen. Varjopuoliakin löytyy, sillä Merosen mukaan suomalainen juomiskulttuuri järkyttää italialaisia. Italiassa humaltuneita ihmisiä katsotaan hieman kummeksuvasti – Suomessa ei niinkään. Meronen on ollut usein ensimmäinen suomalainen, jotka hänen italialaiset tuttunsa ovat kohdanneet: ”Minut otettiin hyvin vastaan. Ehkä juuri eksoottisuuteni saattoi olla syy, miksi erotuin. Oman ikäiseni tuntuivat nuoremmilta, sillä roomalaiset voivat olla luonteeltaan hieman lapsenomaisempia. Kyseessä ei ole oikeastaan luonteenpiirre vaan erilainen elä- iin vei myös suomalaisen 28-vuotiaan freelancer-toimittajan Jenni Merosenkin tie. Miten kaikki alkoi? Alussa toimittaja Jenni Meronen haaveili seuraavansa äitinsä jalan jälkiä elokuva-alalle. Hakuvaiheessa hän kuitenkin tutustui toimittajan työhön, ja työ tuntui heti omalta: "Aluksi minulla oli väärä kuva toimittajista. Mutta silloin tajusin, että työ voi olla muutakin kuin paparazzeilla.” Lukiossa Meronen opiskeli italiaa. Lopulta hän myös kirjoitti sen. Opinnot jatkuivat ammattikorkeakoulu Haaga-Helian journalistipuolella. Sieltä hän kävi Italiassa Erasmus-vaihdossa ja ennen vaihtoa oli ollut Italiassa kesätöissä. Vaihtoon Meronen halusi maahan, jonka kieltä hän ymmärtäisi - suunta oli siis Italia. Itse Italiaan jääminen on hyvin tuttu tarina; hän tapasi miehen: "Lähtiessäni Italiaan olin päättänyt, etten ainakaan vaihdon aikana löydä poikaystävää. Ja mäntilanne, sillä roomalaiset asuvat usein kotona pitkälle aikuisikään asti. Esimerkiksi eteläitalialaiset sen sijaan joutuvat usein muuttamaan toiseen kaupunkiin opiskelemaan eli he itsenäistyvät suomalaisten tapaan aikaisemmin.” ”Suomi herättää maana mielenkiintoa. Kun kerroin olevani Suomesta, se helpotti jopa asunnon vuokrauksessa, sillä suomalaisuus herätti luottamusta. Ulkomaalaisuus ei ole koskaan etu asuntoa vuokratessa, mutta monet helpottuivat kuullessaan, että olin Suomesta enkä esimerkiksi Puolasta tai Romaniasta” Italiassa saattaa näet törmätä rasismiin Itä-Eurooppaa kohtaan. ”Monia kiinnostaa usein se, miksi olen Italiassa ja sitä saakin usein olla perustelemassa.” Perhe on tärkein Italialaiset arvostavat perhettään ja sukuaan todella paljon. Asian huomasi Kaikki tiet vievät Roomaan näinhän tässä sitten kävi". Miehelle Suomessa asuminen oli hankalaa, joten luontevampi vaihtoehto oli muuttaa itse Italiaan, Meronen kertoo. Nyt hän on asunut kolme vuotta Italiassa. Elämää freelancer-toimittajana Nykyisin Meronen toimii Italiassa freelancer-toimittajana. Aikaisemmin suunnitelmat olivat toiset: "Alun perin urasuunnitelmanani oli saada työpaikka Suomesta, jos ei nyt vakityö niin kuitenkin työntekijänä jossain toimituksessa, ei siis freelancerina. Italiassa sen sijaan oli pakko ryhtyä yrittäjäksi tai vaihtaa ammattia” Työssään Meronen tekee juttuja STT-Lehtikuvalle, jonka asiakkaina on suurin osa Suomen sanomalehdistä. Hän tekee juttuja paljon myös Unionimedialle, joka julkaisee erilaisia asiakaslehtiä. Esimerkiksi taloyhtiöiden päättäjille suunnattua Kotitalo-lehteä ja Euroopan komission Suomen edustuston Europa-verkkolehteä, jossa Merosella on myös oma blogi. Lisäksi hän on tehnyt juttuja radio Novaan sekä joskus Kalevaankin. Meronen kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta, eli aihe tiiviisti yhdessä viihtyvistä perheistä niin kaduilla kuin ravintoloissakin. Juuri ruoka yhdistääkin italialaisia ihmisiä. Toisten kanssa saatetaan jakaa hyvät reseptit ja vinkit. Hellyttävimmän näyn koimme eräänä iltana ravintolassa, kun pieni tyttö istui isänsä sylissä ravintolassa illallisella. Tyttö näytti olevan isällensä suuri hellyyden kohde. Italialaisten harrastukset ovat pitkälti samanlaisia kuin suomalaisten. Lii<strong>kunta</strong>, erityisesti jalkapallo, on italialaisten sydäntä lähellä. ”Tuntuu tosiaan siltä, että kaikki italialaiset miehet pelaavat jalkapalloa...ja melkein kaikki kehuvat melkein päässeensä ammattilaistasolle, mutta sitten meni rikki polvi/nilkka/joku muu...”, Meronen naureskelee. Saimme mahtavan tilaisuuden nähdä italialaisten tunteiden kirjoa Lazion ja Leccen välisessä jalkapallo-ottelussa. Ottelussa tunteiden annettiin näkyä ei siis aina ole Italia: "Enimmäkseen teen juttuja noille edellä mainituille asiakkaille. Mutta lisäksi minulla on satunnaisia toimeksiantoja, esim. yksi juttu MeNaisiin, yksi matkailujuttu Mennään naimisiin -lehteen jne." Ideat syntyvät usein sieltä täältä. Taustatyönä hän lukee sekä Suomen että Italian lehdet: "Osa ideoista tulee arkielämästä, osa on suoraan lähtöisin lehdistä ja muusta mediasta.” Yleensä hän kirjoittaa siitä, mikä ihmisiä puhuttaa. Meronen kertoo ideoivansa 99% jutuistansa itse. Ja kuten kenellä tahansa, ei hänelläkään kirjoitus aina luista: "Ei luista, jos ei luista. Silloin on hyvä tehdä jotain muuta, vaikka kotitöitä tai jotain. Välillä pitää kuitenkin päättää, että nyt: istu ja kirjoita.” Freelancerin työ on joustavaa, ja kaiken saa päättää itse: "Saan itse päättää, mitä tekee ja milloin tekee, ottaako toimeksiantoa/juttukeikkaa vastaan vai ei. Saan kirjoittaa aiheista, mistä itse pidän ja kehittää niitä. Toimittajana pääsen myös paremmin tilaisuuksiin ja paikkoihin, joihin muut ihmiset eivät välttämättä pääse." Freelancerin työ on hyvin sitovaa. – ja etenkin kuulua. Kannatuslaulut ja huudot eivät jääneet säälittäviksi piipityksiksi, vaan niiden tarkoitus oli kantautua jokaisen korviin. Vastapuolelle heristeltiin keskisormea ja huudeltiin ivailevasti, sillä oma joukkue sai kaiken arvostuksen. Siellä nähtiin temperamenttia parhaimmillaan. Klo 9:00 marketissa korkokengissä Ulkonäkö merkkaa monelle italialaiselle paljon, niin miehille kuin naisille. Italiaa voisi kutsua leikkimielessä ”Euroopan ainoaksi maaksi jossa saa laittautua”. ”Italialaiset ovat sanoneet minulle, että Italia on Euroopan ainoa maa, jossa ihmiset osaavat pukeutua. Ihmiset satsaavat merkkivaatteisiin, sillä niitä arvostetaan erityisesti. Täällä voit nähdä naisia aamuisin kello yhdeksän marketeissa korkokenkineen”, Meronen kertoo. Työskentely tapahtuu kotona, jolloin jutut ovat aina työn alla. Freelancetoimittajan pitää työskennellä taukoamatta; jos ei tee työtä, ei saa tuloja: "Kaikki on itsestä kiinni.” Freelancerina palkkataso ei ole yhtä hyvä kuin vakityöntekijöiden. Toimittajan työhön liittyy aina myös epävarmuutta töiden löytymisestä; siksi markkinointiinkin pitää satsata paljon. Juttuja varten myös taustatyöt vievät aikansa: "Kääntäminen kieleltä toiselle on oma hommansa, sillä taustatyöt ja haastattelut pitää melkein aina tehdä italiaksi.” Erilainen maailma Italia on kaikin tavoin erilainen maa verrattuna Suomeen: "Tulot, kaverit, harrastukset, kaikki meni uusiksi.” Sopeutuminen vie siis aikansa: "Aluksi Italiassa oli vain mukava lomailla, mutta asuminen oli hankalaa ja ikävöin Suomea.” Aikaisemmat vierailut Italiassa ovat kuitenkin helpottaneet asettumista. Ennen hän kävi Suomessa kolmen kuukauden välein, mutta nykyisin harvemmin: "Nyt on jo kivaa elää ja asua Italiassa."
Page 1 and 2: ELLA ENO P YHÄJOEN KUULUMISET LAUA
Page 3 and 4: Pyhäjoen Kuulumiset - 2.6.2012 siv
Page 5: Pyhäjoen Kuulumiset - 2.6.2012 siv
Page 9 and 10: Pyhäjoen Kuulumiset - 2.6.2012 siv
Page 11 and 12: HEIKKI SILVOLA S Fontana di Trevin
Page 13 and 14: Onnistumisen riemua jäällä ELLA
Page 15 and 16: P YHÄJOEN KUULUMISET PÄÄTOIMITTA

pyhäjoen kunta - Pyhäjoki

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?