Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 16 (2012)
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 16 (2012)
Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran Toimitteita 16 (2012)
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
8<br />
noituksesta suomalaiseksi läänin residenssikaupungiksi ja kuinka kielten ja<br />
kansallisuuksien suhteet muuttuivat nopeasti kasvavassa kaupungissa suomen-<br />
ja ruotsinkielisten hyväksi. Juteini kommentoi runoissaan tätä kehitystä.<br />
Hän toi esille muun muassa Saimaan kanavan, kaupan ja merenkulun<br />
merkityksen <strong>Viipurin</strong> tulevaisuudelle sekä <strong>Viipurin</strong> linnan arvon Suomen<br />
historian ”muisto-merkkinä”, mikä oli 1800-luvun alkupuolella vielä uusi<br />
ajatus.<br />
Kaisa Häkkisen artikkeli osoittaa Juteinin olleen suomen kielen asiantuntijana<br />
omimmillaan itse tuotteliaana kirjoittajana, kääntäjänä ja käytännön<br />
kielimiehenä, kielipedagogina ja -mallina. Hänen toimintansa ajoittui vanhan<br />
kirjasuomen ja varhaisnykysuomen murrosvaiheeseen, ja hän tavoitteli<br />
jo murrerajat ylittävää suomen yleiskieltä. Häkkinen pitää tärkeänä sitä,<br />
että Juteinin teokset ja hänen kirjoituksensa suomen kielen kehittämisestä<br />
ja sen aseman parantamisesta olivat suureksi osaksi suomenkielisiä ja ne oli<br />
suunnattu tavalliselle kansalle.<br />
H. K. Riikosen mukaan Jaakko Juteini on ollut merkittävä aloittaja myös<br />
suomalaisen satiirin vähemmän viljellyllä saralla. Satiirikkona hänellä oli<br />
taustassaan niin viipurilainen pilkkakirjoitusperinne kuin Turun- oppivuosinaan<br />
omaksumansa valistusfilosofinen traditio. Hänen satiireissaan<br />
on aihelmia, jotka olivat käytössä jo antiikissa ja Erasmus Rotterdamilaisen<br />
Tyhmyyden ylistyksessä. Juteinin virkamiehiä kritikoivat satiirit aiheuttivat<br />
toisinaan myös häneen kohdistuvia vastasatiireja.<br />
Satu Grünthalin artikkeli näyttää, että Juteini paitsi itse kirjoitti ja toimi<br />
suosittuna esikuvana myös pohti runousopillisia kysymyksiä, esimerkiksi<br />
runon soinnillisuutta. Teemoiltaan, lajeiltaan ja muodoiltaan Juteinin lyriikka<br />
on Grünthalin mukaan jopa hämmästyttävän monipuolista, eikä sen<br />
tasaisena pidetty mitallisuuskaan ole vailla soinnukkaita aineksia. Kansanrunon<br />
mittaa Juteini käyttää luovasti, ja hän uskoi runouden voimaan ja<br />
sen käyttötarkoitusten kirjoon.<br />
Simo Heininen seuraa kirjoituksessaan yksityiskohtaisesti pitkällistä oikeusprosessia,<br />
joka nousi Juteinin kirjasesta Anteckingar af Tanckar uti Warianta<br />
Ämnen (1827). Se päättyi vapauttavaan tuomioon, mutta harhaoppisuudesta<br />
syytetty teos painoksineen oli jo vuonna 1829 poltettu julkisesti
Change language