Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
5 | 2010<br />
irtonumero 7,50 e<br />
Luottamushenkilö<br />
Birgitta Kaipio,<br />
Pedersöre<br />
Raija Huhtanen:<br />
Mistä puhumme, kun<br />
puhumme asiakkaasta?<br />
Kristiina Koskiluoma<br />
Vaikeneminen<br />
ei kuulu<br />
tähän aikaan<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
Onko mielenterveysja<br />
päihdepalveluiden<br />
VERKossa<br />
Äänestä yhdistäminen vuoden<br />
valopilkkua!<br />
järkevää?<br />
Kerro www.sosiaalitieto.fi mielipiteesi!<br />
sosiaalialan riippumaton ammattilehti | www.sosiaalitieto.fi<br />
Kaikkia lastensuojelu-<br />
palveluja ei voi<br />
voi ostaa yritykseltä<br />
Tietosuoja hankaloittaa<br />
moniammatillista työtä<br />
Valesosiaalityöntekijä<br />
vastaa<br />
Lastensuojelun arviointi:<br />
Kysyttäisiinkö<br />
myös lapsilta?<br />
Mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelut<br />
– yhdessä enemmän
<strong>Huoltaja</strong>-<strong>säätiö</strong><br />
<strong>Huoltaja</strong>-<strong>säätiö</strong> on sosiaalihuollon vaikuttaja.<br />
Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen<br />
sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena<br />
on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten<br />
sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa.<br />
www.huoltaja-saatio.fi<br />
isännistön puheenjohtaja Maija Perho<br />
varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen<br />
Hallitus<br />
Alpo Komminaho, puheenjohtaja<br />
Päivi Ahonen, varapuheenjohtaja<br />
Marja Heikkilä<br />
Heikki Hiilamo<br />
Harri Jokiranta<br />
toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié<br />
puh. (09) 771 2186<br />
ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi<br />
Julkaisija <strong>Huoltaja</strong>-<strong>säätiö</strong>. <strong>Sosiaalitieto</strong><br />
on sosiaalialan riippumaton ammattilehti.<br />
Perustettu 1912, 98. vuosikerta.<br />
Ilmestyy vuonna 2010 12 kertaa,<br />
joista yksi on kaksoisnumero.<br />
Toinen linja 14, 00530 Helsinki<br />
puhelinvaihde 09 771 2510<br />
faksi 09 771 2209<br />
sähköposti: toimisto@sosiaalitieto.fi<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié<br />
puh. (09) 771 2186<br />
toimituspäällikkö Erja Saarinen<br />
puh. (09) 771 2188<br />
erja.saarinen@sosiaalitieto.fi<br />
toimituspäällikkö Lea Suoninen-Erhiö<br />
puh. (09) 771 2189<br />
lea.suoninen-erhio@sosiaalitieto.fi<br />
Toimitusneuvosto<br />
Inkeri Aalto, Petri Kinnunen,<br />
Leena Kivimäki, Marjut Lindberg,<br />
Päivi Nurmi, Ari Suominen<br />
Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten<br />
eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta.<br />
Taitto<br />
Workshop Pälviä Oy<br />
Kannen kuva<br />
iStockphoto<br />
Ilmoitukset, tilaukset ja<br />
osoitteenmuutokset<br />
Anne-Mari Salminen<br />
puh. (09) 771 2510<br />
faksi (09) 771 2209<br />
toimisto@sosiaalitieto.fi<br />
Tilaushinnat<br />
60 euroa 12 kk<br />
55 euroa kestotilaus 12 kk<br />
30 euroa opiskelija- ja eläkeläistilaus 12 kk<br />
Irtonumerot<br />
7,50 euroa kappale<br />
yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %<br />
myytävänä toimituksessa<br />
Mediakortti osoitteessa<br />
www.sosiaalitieto.fi/ilmoitukset<br />
Kirjapaino<br />
Aikakauslehtien Liiton ja Kulttuuri-,<br />
mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.<br />
ISSN-L 1798-3703<br />
ISSN 1798-4912<br />
2 sosiaalitieto 5 I10<br />
π<br />
3 pääkirjoitus<br />
Mielekästä päihdetyötä<br />
Alpo Komminaho<br />
4–6 ajankohtaiset<br />
vanhustyö, palkitut,<br />
sosiaalibarometri,<br />
eriarvoisuus<br />
luottamushenkilö vastaa<br />
uutisia lyhyesti<br />
7–15 KärKITeeMa<br />
Päihde- ja<br />
mielenterveyspalvelut<br />
16–18 näkökulma<br />
kolumni<br />
lukijalta<br />
pinnan alta<br />
KärKITeeMa<br />
Mielenterveysongelmat<br />
ja päihteidenkäyttö<br />
kietoutuvat usein yhteen.<br />
Yhä useammassa kunnassa<br />
myös mielenterveys- ja<br />
päihdepalveluita kehitetään<br />
nyt yhdessä. espoossa<br />
yhdistyneet palvelut ovat<br />
toimineet jo useamman<br />
vuoden.<br />
Erja Saarinen<br />
Mielenterveys- ja<br />
päihdepalvelut<br />
kehittämisen paalupaikalle<br />
Terapiaa sosiaalitoimistosta<br />
Espoon Emppu,<br />
edelläkävijä mielenterveysja<br />
päihdepalveluissa<br />
”Tärkeintä on olla<br />
jonkun kanssa”<br />
19 tuomisia ja viemisiä<br />
saksalaista tehokkuutta<br />
ja berliiniläistä luovuutta<br />
Matti Jämsä<br />
20–21 asiantuntija-artikkeli<br />
Kaikkia lastensuojelu-<br />
palveluja ei voi<br />
voi ostaa yritykseltä<br />
Hanna Heinonen & Päivi Sinko<br />
22–23 asiantuntija-artikkeli<br />
Kysyttäisiinkö myös lapsilta?<br />
Sari-Anne Paaso<br />
24–25 juristin nurkkaus<br />
Tietosuoja hankaloittaa<br />
moniammatillista työtä<br />
Tapio Räty<br />
lakiuutiset<br />
vireillä eduskunnassa<br />
26–27 oma ura<br />
5 | 10<br />
kuva: iStockphoto
kuva: Lea Suoninen-Erhiö<br />
alpo Komminaho<br />
Projektipäällikkö, Länsi 2012 -hanke<br />
<strong>Huoltaja</strong>-<strong>säätiö</strong>n hallituksen puheenjohtaja<br />
”Kuuluu mulle,<br />
minä osaan ja<br />
tämä työ<br />
kannattaa.”<br />
Pääkirjoitus 18. toukokuuta 2010<br />
seuraavassa numerossa 6–7 | 10<br />
Kärki<br />
Köyhyys sosiaalialan<br />
ammattilaisten silmin<br />
Työpaikoille ihmisten käsittelysäännöt<br />
Mihin sosiaalityö perustuu<br />
– tutkimukseen vai kokemukseen?<br />
Asiaa pohtii dosentti alf ronnby Göteborgin yliopistosta<br />
Jouko Kajanoja Pinnan alta -palstalla:<br />
Eliitti vieroksuu hyvinvointivaltiota<br />
Mielekästä päihdetyötä<br />
Päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen nostettiin kärkiteemaksi tämän vuoden Sosiaalija<br />
terveydenhuollon kehittämisohjelman, Kasteen valtionosuuksien julkistamistilaisuudessa.<br />
Kehittämistyöhön on syytä panostaakin, kun ajatellaan päihde- ja mielenterveysongelmien<br />
aiheuttamia kärsimyksiä. Kehittämistä voi perustella myös niiden aiheuttamilla suurilla<br />
välittömillä kustannuksilla, joiden arvioitiin jo vuonna 2004 nousseen 2,5 miljardiin euroon.<br />
Mieli 2009 -työryhmän ehdotus mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaksi linjaa valtakunnallisesti<br />
ensimmäistä kertaa mielenterveys- ja päihdetyötä yhdessä. Suunnitelmassa korostetaan muun<br />
muassa kaikkien ikäryhmien mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämistä toiminnallisena<br />
kokonaisuutena. Painotus on perus- ja avohoitopalveluissa.<br />
Palveluiden toiminnallisen yhdistämisen sijaan toistaiseksi puhutaan enemmän yhteisistä tiloista,<br />
joissa asiakkaita voidaan palvella joustavasti ja käyttää molempien tahojen asiantuntijuutta.<br />
Espoon esimerkki tässä lehdessä kertoo, kuinka todellinen toimintojen yhdistäminen vaatii<br />
vuosien työn.<br />
Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa iloittiin Länsi 2012 päihde- ja mielenterveystyön<br />
kehittämishankkeen Kaste-rahoituksesta. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on peruspalveluiden<br />
päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen.<br />
Kuntien kehittämistyön tukemiseen lähdetään Länsi-Suomen Kaste-alueella hyvältä pohjalta.<br />
Kunnissa on viime vuosina tehty päihde- ja mielenterveystyön kehittämissuunnitelmia. Yhteisen<br />
kehittämistyön tuloksena on syntynyt myös kehittämisverkostoja, jotka ovat avainasemassa<br />
jatkotyössä.<br />
Länsi 2012 -hankkeessa puhumme mieluummin yhteisestä kehittämistyön tukemisesta hankkeen<br />
avulla kuin hanketyöstä. Kunta- ja yhteistoiminta-alueilla on kehittämispilotteja, jotka kattavat<br />
kaikki mukana olevat kunnat. Ne, kunnat, joilla on samanlaiset kehittämiskohteet, tekevät tiivistä<br />
yhteistyötä. Kuntien kehittämistyötä tuetaan myös teemaryhmillä, joihin on koottu kuntapilottien<br />
edustajia ja muita asiantuntijoita. Osallisuuden, koulutuksen, juurruttamisen ja arvioinnin<br />
teemaryhmät toimivat jo hankesuunnitelman valmisteluvaiheessa.<br />
Pilottien henkilöstö ja asiantuntijat rekrytoidaan pääosin hankealueen organisaatioiden<br />
henkilöstöstä. Näin osaaminen jää alueelle, eikä katoa hankerahoituksen päätyttyä muualle.<br />
Järjestöt ovat vahvasti mukana sekä koko hankkeessa että kuntapiloteissa. Yritysten mukaan<br />
ottaminen varhaisvaiheen päihde- ja mielenterveystyön kehittämiseen on sen sijaan osoittautunut<br />
vaikeaksi.<br />
Päihde- ja mielenterveystyötä on koskenut hokema ei kuulu mulle, en osaa, ei kannata.<br />
Kehittämistyössä se pitää kääntää kuulumaan kuuluu mulle, minä osaan ja tämä työ kannattaa.<br />
Vihreä hoiva<br />
valtaa alaa<br />
Lastensuojelussa on jo kauan toimittu maatila- ja<br />
luontoympäristöissä. savikon tilalla Vihdissä on<br />
erikoistuttu kokemukselliseen tunnekasvatukseen ja<br />
perheterapeuttiseen työskentelyyn.<br />
kuva: Marjatta Kurri<br />
<strong>Sosiaalitieto</strong> 6–7/10<br />
postitetaan lukijoille<br />
15. kesäkuuta 2010.<br />
Siihen aiottujen<br />
työpaikka- ja<br />
koulutusilmoitusten<br />
on oltava toimituksessa<br />
viimeistään 7.6.2010.<br />
Ilmoitukset voi laittaa<br />
myös verkkosivuille<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
sosiaalitieto 5 I10 3
ajankohtaista<br />
VaNHUSTYÖ<br />
Ikäihmisillä on mielenterveysongelmia<br />
siinä missä muillakin,<br />
mutta ei juuri palveluita. asian<br />
nosti esille Mielenterveyspooli<br />
huhtikuussa eduskunnassa pitämässään<br />
seminaarissa.<br />
Mielenterveyspooliin kuuluu 17 asiakas- ja<br />
ammattilaisjärjestöä sekä asiantuntijajäseninä<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos<br />
ja Mielenterveysakatemia. Pooli on laatinut<br />
mielenterveyspotilaiden hyvän hoidon kulmakivet,<br />
joiden pitäisi koskea kaiken ikäisiä ihmisiä.<br />
Vanhuus on luopumista monista asioista,<br />
pelkoa joutua ulkopuoliseksi, sairastumisia,<br />
epävarmuutta pärjäämisestä monimutkaisissa<br />
tilanteissa. Se on myös kuoleman läheisyyttä ja<br />
yksinäisyyttä. Kun tähän lisätään jatkuva puhe<br />
vanhenevasta väestöstä taakkana, ihmisen hinnoittelu<br />
ja ikäihmisten syrjintä, monien ikäihmisten<br />
mielenterveys on tiukoilla.<br />
Vanhuus tai eläkeikä on monilla 25–30 vuoden<br />
jakso elämää, jonka aikaisia ongelmia ei voi<br />
jättää huomiotta.<br />
Ikäihmisillä ei ole sen enempää psyykkisiä<br />
häiriöitä kuin muilla ikäryhmillä. Niihin<br />
ei vain ole riittävästi tarjolla apua. Esimerkiksi<br />
omaishoitajat ja kotipalvelun työntekijät ovat<br />
tiukoilla jopa psykoottisten vanhusten kanssa.<br />
On arvioitu, että laitoshoidossa olevista jopa<br />
40 prosenttia kärsii masennuksesta. Masennuk-<br />
PaLKITUT<br />
Sosiaaliturvan tunnustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna Euroopan<br />
köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiselle verkostolle EAPN:lle, joka on eU:ssa<br />
merkittävä vaikuttaja. Verkosto haastaa poliittisia päättäjiä vähentämään<br />
ja poistamaan köyhyyttä sekä jäsenmaissa että unionin tasolla.<br />
eU-VaIKUTTaJa<br />
Palkinto piti luovuttaa EaPN:n toiminnanjohtaja Fintan<br />
Farrellille Valtakunnallisilla sosiaali- ja terveyspolitiikan<br />
kehittämispäivillä 21. huhtikuuta Helsingissä, mutta<br />
tuhkapilvi esti Farrellin saapumisen Belgiasta<br />
suomeen.<br />
4 sosiaalitieto 5 I10<br />
kuva: Roni Lehti<br />
sen äärelle ei pysähdytä, mutta käytöshäiriöihin,<br />
kuten huuteluun ja vaelteluun puututaan.<br />
Jos vanhus valittaa hoitajasta, vaatteista tai<br />
huonetoverista, hänelle saatetaan määrätä psykoosilääkkeitä.<br />
Niitä käytetään Suomessa vanhustenhuollossa<br />
muihin maihin verrattuna erittäin<br />
paljon, jopa 40 prosenttia laitoshoidossa<br />
olevista saa niitä, vanhuspsykiatrian ylilääkäri<br />
Hanna-Mari Alanen kertoi. Niiden vaikutukset<br />
ikäihmisillä ja yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden<br />
kanssa tunnetaan kuitenkin huonosti. Alasen<br />
väitöskirja käsitteli psykoosilääkkeiden käyttöä<br />
vanhusten pitkäaikaisessa laitos- ja kotihoidossa.<br />
Yhä useammilla ikäihmisillä on päihdeongelmia,<br />
mutta vanhuspalveluissa alkoholinkäytöstä<br />
ei usein kysytä. Saatetaan sanoa, että ei viitsitä<br />
ottaa vanhalta ihmiseltä ainoaa iloa pois.<br />
Osaamattomuuden ohella palveluiden puutteissa<br />
on kyse kaikilla ihmisillä olevista ikäasenteista<br />
– mietitään esimerkiksi, kannattaako tuon<br />
ikäistä enää hoitaa, vanhuspsykiatri Pirjo Juhela<br />
totesi. Hän vaati, että vanhukset tulevat nähdyiksi<br />
ja kuulluiksi.<br />
Ikäihmisille ei juuri ole psykoterapiaa. Ei ole<br />
Vuonna 1991 perustettuun verkostoon kuuluu 26<br />
kansallista jäsenverkostoa ja 23 Euroopan tason järjestöä.<br />
Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto<br />
EAPN-Fin perustettiin 1994.<br />
EAPN on nostanut esiin unionin sisäiset suuret hyvinvointierot.<br />
Se tuottaa tärkeää tietoa köyhyydestä ja syrjäytymisestä<br />
ja luo eri maiden järjestöille mahdollisuuksia<br />
tiedon ja kokemusten vaihtoon.<br />
EAPN on vaikuttanut muun muassa siihen, että EUmaihin<br />
on saatu köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisia kansallisia<br />
toimintaohjelmia.<br />
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto myöntää vuosittain<br />
Sosiaaliturvan tunnustuspalkinnon ansioituneesta toiminnasta<br />
sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Palkinto on<br />
kuvanveistäjä Raimo Heinon Rumpalipoika-patsas. <br />
VaaLITeeMaSTa HaLLITUSOHJeLMaaN<br />
Vanhustenhoito on hyvä vaaliteema, mutta valitettavasti<br />
huono hallitusohjelman teema, todettiin vanhusten<br />
mielenterveyttä koskeneessa seminaarissa. Kuvassa<br />
vanhuspsykiatrit Hanna-Mari alanen (vas.) ja Pirjo<br />
Juhela sekä Mielenterveyspoolin puheenjohtaja Bodil<br />
Viitanen Psykosociala Förbundet -järjestöstä.<br />
edes tutkittua tietoa siitä, millaiset terapiat heille<br />
sopisivat. He kuitenkin hyötyvät psykiatrisesta<br />
hoidosta siinä missä muutkin.<br />
Juhela kehittää Ruotsissa vanhusten mielenterveystyötä<br />
– Suomessa työn kehittämiseen ei<br />
löytynyt rahoitusta.<br />
Vanhusten mielenterveyspalveluiden kehittäminen<br />
käy vastaisuudessa yhä vaikeammaksi,<br />
koska lääkäreiden koulutuksesta vanhuspsykiatrian<br />
erikoisala lopetettiin 1998. Osaavat vanhuspsykiatrit<br />
alkavat poistua työmarkkinoilta.<br />
Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman<br />
valmistelleessa Mieli-työryhmässä ei ollut<br />
lainkaan vanhuspsykiatrian asiantuntijaa, vaikka<br />
suunnitelma korostaa palveluiden turvaamista<br />
kaikille ikäryhmille. Erja Saarinen<br />
Talentian asiantuntijapäivillä<br />
järjestetyssä<br />
sosiaalitiedon arvonnassa<br />
puolen vuoden<br />
sosiaalitieto-lehdet<br />
voitti Riikka Haavisto<br />
Tampereelta.<br />
Onnittelut voittajalle!<br />
kuva: Erja Saarinen
kuva: Lea Suoninen-Erhiö<br />
Luottamushenkilö vastaa<br />
Palstalla haastatellaan lautakuntien jäseniä sekä luottamushenkilöitä<br />
uusissa sosiaalipalveluita tuottavissa organisaatioissa.<br />
Pietarsaaren seudulla päädyttiin<br />
yhteistoiminta-alueeseen?<br />
Kyllä. Uusikaarlepyy mietti pitkään, mutta lähti<br />
lopulta myös mukaan. Lautakunnassa on 16<br />
paikkaa, joista Pedersörellä on neljä, Luodolla ja<br />
Uudellakaarlepyyllä molemmilla kolme ja Pietarsaarella<br />
kuusi. Väestöpohja on nyt vähän yli<br />
40 000.<br />
Yhteinen sosiaali- ja terveyslautakunta aloitti<br />
2009 alusta, mutta kuntien omat lautakunnat<br />
toimivat sen rinnalla vielä vuoden ja vastasivat<br />
palveluista. Ensimmäinen vuosi oli varattu uuden<br />
organisaation luomiseen. Tämän vuoden alusta<br />
Pietarsaari on isäntäkuntana tuottanut koko alueen<br />
sosiaali- ja terveyspalvelut. Kaikki työntekijät<br />
siirtyivät Pietarsaaren palkkalistoille.<br />
Aiemmin terveyspalvelut tuotti Malmin terveydenhuoltoalueen<br />
kuntayhtymä, mutta nyt se<br />
omistaa enää kiinteistöt.<br />
Yhteistoiminta-alueen kunnista vain Pietarsaari<br />
on kaksikielinen, muut ovat ruotsinkielisiä.<br />
onko tästä syntynyt keskustelua?<br />
Lautakunnassa on Pietarsaaresta myös suomenkielisiä<br />
edustajia. Kokouskieli on pääosin ruotsi,<br />
mutta suomenkieliset voivat käyttää suomea ja<br />
saavat asiakirjat suomeksi. Tämä sujuu hyvin.<br />
Kielikysymys on noussut joskus esille, kun<br />
Pietarsaaren sairaalan on ollut vaikeuksia saada<br />
lääkäreitä. On mietitty, vaikeuttaako kaksikielisyys<br />
rekrytointia.<br />
Pedersöreläinen Birgitta Kaipio (kd.) on<br />
Pietarsaaren, Pedersören, Uudenkaarlepyyn<br />
ja Luodon muodostaman sosiaali-<br />
ja terveydenhuollon yhteistoimintaalueen<br />
sosiaali- ja terveyslautakunnan<br />
jäsen. Pietarsaari toimii yhteistoimintaalueen<br />
hallinnollisena isäntäkuntana.<br />
aiemmin Kaipio oli Pedersören sosiaalilautakunnan<br />
varapuheenjohtaja. Kunnallispolitiikassa<br />
hän on ollut mukana jo<br />
vuodesta 1984.<br />
Kaipio työskentelee tilitoimistossa, jota<br />
hänen perheensä on pitänyt jo yli 30<br />
vuotta.<br />
Palvellaanko asukkaita yhdenmukaisesti<br />
kotikunnasta riippumatta?<br />
Omaishoidon tuet, taksat ja muut harmonisoidaan.<br />
Se työ on loppusuoralla. Kaikkia alueen asukkaita<br />
kohdellaan yhdenvertaisesti.<br />
Jokainen kunta on ollut hyvä jossain. Tarkoitus on<br />
levittää nämä hyvät käytännöt koko alueelle. Esimerkiksi<br />
Pedersöressä on panostettu vanhusten avopalveluihin<br />
ja toivon, että suuntaus leviää koko alueelle.<br />
onko mitään huolen aiheita?<br />
Pietarsaaren työttömyysluvut ovat kasvaneet huimasti,<br />
kun siellä on paljon teollisuutta. On lomautuksia ja<br />
monet yritykset ovat lopettaneet toimintansa.<br />
Pietarsaarella on säästöbudjetti päällä ja se koskee<br />
myös sosiaali- ja terveyslautakuntaa. Täksi vuodeksi<br />
oli kolmen prosentin säästötavoite. Todennäköisesti<br />
henkilökunta joutuu pitämään palkattomia<br />
lomia. Henkilöstö päättää, miten tämä toteutetaan.<br />
Eläkkeelle jäävien tilalle ei oteta uusia työntekijöitä.<br />
Olen huolissani siitä, miten säästöt pitemmän<br />
päälle vaikuttavat. Yhtälö on hankala, kun samaan<br />
aikaan väestö ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat.<br />
Miten turvataan se, että vähäosaiset saavat tarvitsemansa<br />
avun?<br />
onko yhteistoiminta-alue hyvä ratkaisu?<br />
Olen miettinyt monta kertaa, oliko se viisas ratkaisu.<br />
Enää ei voi vaikuttaa kuntalaisten asioihin samalla<br />
tavalla kuin aiemmin.<br />
Sosiaali- ja terveyspalvelut syövät suuren palan<br />
joka kunnan taloudesta. Kun ne ovat yhden kunnan<br />
alla, pienissä kunnissa jää aika vähän muuta<br />
päätettävää. Olisiko sittenkin parempi, että kunnat<br />
yhdistyisivät? <br />
UUTISIa LYHYeSTI<br />
”Nyt kiireen vilkkaa<br />
osallistumaan<br />
kisaan!”<br />
Maija Perho<br />
kannustaa kuntia ja<br />
yhteistoiminta-alueita.<br />
Vuoden terve kunta ja lupaavin yhteistoimintaalue<br />
-kilpailut palkitsevat edelläkävijäkuntia<br />
ja -alueita, jotka ovat ottaneet terveyden ja<br />
hyvinvoinnin edistämisen sekä ehkäisevän työn<br />
suunnitelmiensa ja toimintansa painopisteeksi. Kilpailuissa<br />
etsitään jo toteutettuja vaikuttavia toimintamalleja<br />
ja hyviä käytäntöjä. ”Haluamme palkita<br />
suunnitelmallista ja laaja-alaista työtä, johon eri<br />
osapuolet ovat sitoutuneet”, ohjelmajohtaja Maija<br />
Perho kertoo.<br />
Terveyden edistämisen politiikkaohjelman<br />
järjestämään kilpailuun voivat osallistua kaikki Suomen<br />
kunnat ja yhteistoiminta-alueet. Jaossa on<br />
15 000 euron rahapalkinnot. Kilpailuaika päättyy<br />
28.5.2010. Perho muistuttaa, että hakemuksia voi<br />
täydentää vielä kilpailuajan päätyttyäkin.<br />
www.terveyskannattaa.fi<br />
Espoon työttömistä koottu asiakasraati toivoo<br />
työttömille yksilöllistä palvelua niin aikuissosiaalityössä<br />
kuin työ- ja elinkeinotoimistossakin.<br />
Asiakkaat haluaisivat, että heillä olisi tukenaan<br />
”luottotyöntekijä”, joka auttaa koulutukseen ja<br />
työllistymiseen liittyvissä asioissa. Sähköisten palveluiden<br />
hyödyntämistä toivottiin muun muassa<br />
toimeentulotukiasioissa. Kahdeksan asiakkaan raati<br />
kokoontui kuusi kertaa. Raatilaisten ikäjakauma oli<br />
23–60-vuotta. Joukossa oli sekä miehiä että naisia.<br />
Työttömyysaika raatilaisilla oli keskimäärin yli kymmenen<br />
vuotta.<br />
Terveenä työttömyydestä -opas tarjoaa keinoja<br />
hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseen työttömyyden<br />
aikana. Lisäksi mukana on tietoa työttömyyden<br />
aikaisesta toimeentuloturvasta. Oppaasta löytyy<br />
myös ensiapua työllistymiseen ja työttömyyden<br />
kokeneiden kertomuksia.<br />
www.mol.fi > Työnhakijan palvelut > Jos jäät työttömäksi<br />
Vauvojen kaltoinkohtelusta tehty kirjanen<br />
Tunnista vauvan hätä on tarkoitettu vauvaperheiden<br />
kanssa toimiville. Ensi- ja turvakotien liiton<br />
julkaisema kirjanen kertoo, mitä kaltoinkohtelu<br />
on, miten sen tunnistaa ja miten siihen puututaan.<br />
Kirjanen on ilmainen.<br />
Tilaukset: toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi<br />
sosiaalitieto 5 I10 5
SOSIaaLIBarOMeTrI<br />
Suomeen on syntynyt ihmisryhmiä,<br />
joiden hyvinvointi on jäänyt<br />
pysyvästi muita heikommaksi.<br />
Julkisten palvelujen tuottajat<br />
tunnistavat nämä ryhmät, mutta<br />
eivät pysty vastaamaan niiden<br />
palvelutarpeisiin. Muun muassa<br />
tämä selviää vuoden 2010<br />
Sosiaalibarometrista, johon on<br />
tiivistetty hyvinvointipolitiikan<br />
kehitystrendejä viimeisten kahdenkymmenen<br />
vuoden ajalta.<br />
Anne Eronen, Pia Londén,<br />
Anne Perälahti, Aki Siltaniemi,<br />
Riitta Särkelä:<br />
Sosiaalibarometri 2010.<br />
Ajankohtainen arvio palveluista,<br />
palvelujärjestelmän<br />
muutoksesta ja kansalaisten<br />
hyvinvoinnista.<br />
Sosiaali- ja terveysturvan<br />
keskusliitto 2010, 247 sivua.<br />
erIarVOISUUS<br />
Joillakin menee todella hyvin, kun taas<br />
toisilla huonosti ja joillain vieläkin huonommin.<br />
Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet.<br />
Jakolinja leikkaa myös viimesijaisen<br />
sosiaaliturvan, kun toimeentulotuen saajia<br />
jaotellaan passiivisiin ja aktiivisiin. On käynyt<br />
kuten koulun liikuntatunnilla pesäpallojoukkueita<br />
valittaessa: jäljelle jäävät ne,<br />
joita kukaan ei halua.<br />
Jaot ja erot luonnehtivat suomalaista yhteiskuntaa.<br />
Niistä ei vain ole muodikasta puhua,<br />
vaikka yhteiskunnallisten jakojen ja niiden merkityksen<br />
selvittäminen on yksi yhteiskuntatieteen<br />
perustehtävistä.<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa<br />
julkaisussa Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa<br />
kilpailuvaltiossa kysytään, millaiset poliittiset<br />
ja hallinnalliset ratkaisut ovat ohjanneet<br />
suomalaisen hyvinvointivaltion muutosta viime<br />
vuosikymmeninä.<br />
Eriarvoisuuden kasvuun on kirjoittajien mu-<br />
6 sosiaalitieto 5 I10<br />
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkaisema<br />
vuotuinen Sosiaalibarometri on luodannut<br />
julkisten hyvinvointipalvelujen, palvelujärjestelmän<br />
ja hyvinvoinnin kehitystä jo kaksikymmentä<br />
vuotta. Tuona aikana suurten väestöryhmien<br />
hyvinvointi on kohentunut ja vaikeista sosiaalisista<br />
ongelmista kärsivien asema taas suhteellisesti<br />
heikentynyt.<br />
Pysyvästi heikoimmaksi hyvinvointi on jäänyt<br />
pitkäaikaistyöttömillä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista<br />
kärsivillä. Tämän vuoden barometrin<br />
mukaan näiden ryhmien syrjäytymisriski<br />
on entistäkin suurempi. Uusi riskiryhmä ovat<br />
työttömät nuoret. Ongelmat kasautuvat usein<br />
samoille ihmisille ja perheille, jotka tarvitsisivat<br />
useiden tahojen yhdessä tuottamia palveluja.<br />
Pysyvästi syrjäytyneiden ryhmä kasvoi<br />
1990-luvun alun laman seurauksena. Kunnat<br />
supistivat sosiaalipalveluja, vaikka lama synnytti<br />
uusia tuen tarpeessa olevia väestöryhmiä. Karsittu<br />
palvelujärjestelmä ei kyennyt ajoissa reagoimaan<br />
uudenlaisiin tarpeisiin.<br />
Sosiaalibarometri 2010 kertoo ensimmäiset<br />
signaalit siitä, että kunnat ovat jälleen ryhtyneet<br />
karsimaan näitä palveluja. Myös työ- ja elinkeinotoimistojen<br />
ja Kelan palvelut ovat heikentyneet.<br />
Niin sanottuja täyden palvelun toimipisteitä<br />
on yhä vähemmän. Samalla on lisätty sähköisiä<br />
palveluja, joita kaikki eivät osaa tai joita<br />
kuva: Pohjois-Suomen nuorten köyhyysaiheisen<br />
sarjakuvakilpailun palkittu Marko Dekker<br />
kaan vaikuttanut olennaisesti valtion toiminta:<br />
se on omilla ratkaisuillaan tukenut menestyjien<br />
menestystä, jonka on katsottu kanavoituvan<br />
kaikkien hyödyksi. Tämä on nähty pakollisena<br />
valintana, josta ei kannata edes keskustella.<br />
Eriarvoistumisen on esitetty olevan välttämätön<br />
seuraus globalisaatiosta ja kansainvälisen<br />
kilpailun kiristymisestä, mikä pakottaa palkitsemaan<br />
”supertähtiä”, olivatpa nämä ihmisiä<br />
tai instituutioita, koska he muuttaisivat muuten<br />
muualle. Nämä näkemykset perustuvat kuitenkin<br />
uskomuksiin; mitään näyttöä ei ole siitä, mi-<br />
kaikilla ei ole mahdollisuuksia käyttää.<br />
Asiakkaan työttömyysetuutta tai toimeentulotukea<br />
voidaan pienentää, jos hän ei toimi aktivointi-<br />
tai työnhakusuunnitelman mukaisesti.<br />
Suurin osa sosiaalijohdosta ja Kelan toimistojen<br />
johtajista arvioi, ettei aktivointi- ja työnhakusuunnitelmien<br />
noudattamatta jättämisestä annetuilla<br />
sanktioilla juuri ole vaikutusta asiakkaisiin.<br />
Toisinaan suunnitelmiin kirjattuja toimenpiteitä<br />
ei pystytä toteuttamaan viranomaisista<br />
johtuvista syistä, mutta silti asiakas voi menettää<br />
etuuden tai sitä voidaan pienentää.<br />
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto vaatii<br />
tähän muutosta: jos suunnitelmiin kirjattuja<br />
toimenpiteitä ei voida toteuttaa viranomaisesta<br />
johtuvasta syystä, asiakkaan tulisi saada korotettua<br />
etuutta.<br />
2000-luvulla eri väestöryhmien palvelujen<br />
turvaamiseksi on luotu erityislainsäädäntöä, esimerkiksi<br />
subjektiivisia oikeuksia vammaispalveluihin<br />
ja päivähoitoon. Sosiaalibarometri 2010:n<br />
mukaan tällä tavoin on saatu aikaan myönteistä<br />
kehitystä.<br />
Barometrikyselyyn vastaavat sosiaalitoimen,<br />
terveyskeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen<br />
ja Kelan toimistojen johtajat ja kuntien sosiaalihuollosta<br />
vastaavien lautakuntien puheenjohtajat.<br />
Vastanneita oli tänä vuonna 576 ja vastausprosentti<br />
oli 53. <br />
STOP KÖYHYYS<br />
Vuosi 2010 on EU:n köyhyyden ja<br />
sosiaalisen syrjinnän vastainen teemavuosi.<br />
Köyhyysrajan alapuolella<br />
elää Euroopan unionissa 84 miljoonaa<br />
ihmistä, joista 700 000 suomessa.<br />
Eurooppalaisista 89 prosenttia odottaa<br />
maansa hallitukselta kiireellisiä toimia<br />
köyhyyden poistamiseksi. suomessa<br />
teemavuoden koordinoinnista vastaa<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.<br />
Tietoa teemavuoden tapahtumista:<br />
www.stopkoyhyys.fi<br />
ten supertähtien hyvittäminen vaikuttaa heidän<br />
käyttäytymiseensä.<br />
Kirjoittajien mukaan jaot ja erot häivytetään<br />
näkyvistä, kun korostetaan yhteenkuuluvuuden,<br />
kumppanuuden, luottamuksen ja sopimusten<br />
merkitystä. Kun ongelmat yksilöllistetään, jopa<br />
puhe syrjäytymisestä ja sen vastaisesta toiminnasta<br />
vie huomion pois eriarvoisuudesta. <br />
Sakari Hänninen, Elina Palola, Maija Kaivonurmi (toim.):<br />
Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa.<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Teema 7/2010, 218 s.
TäsTä PUHUTaaN<br />
Maaliskuussa nousi julkisuuteen Turussa huostaanotettu<br />
suomalais-venäläinen poika, jonka tilannetta<br />
saapui selvittämään Venäjän lapsioikeusvaltuutettu.<br />
Lapsi oli karannut perhekodista vanhempiensa luo.<br />
Venäjällä tapausta oli käsitelty julkisuudessa viikkokausia.<br />
Huostaanoton syynä pidettiin sitä, että lapsen<br />
äiti on venäläinen. Muun muassa Venäjän iltauutisissa<br />
haastateltiin itkevää poikaa, joka pyysi apua saadakseen<br />
elää vanhempiensa kanssa.<br />
LaINa<br />
YLE Uutiset 17.3.2010<br />
”… Huostaanotetulla pojalla on venäläinen äiti ja suomalainen isä.<br />
suomen sosiaaliviranomaisilla puolestaan on vaitiolovelvollisuus,<br />
joten huostaanoton syistä on kuultu vain äidin mielipide.<br />
Venäläisissä tiedotusvälineissä on ihmetelty, voivatko suomen<br />
sosiaaliviranomaiset huostaanottaa pienen lapsen, jos tämä<br />
kertoo vanhempiensa läpsäytelleen häntä. Venäjällä lasten<br />
vähäistä ruumiillista kuristusta ei paheksuta vaan sitä pidetään<br />
hyväksyttävänä kasvatuskeinona, jos sanat eivät tehoa. – – ”<br />
YLE Uutiset 16.3.2010<br />
”Turun kaupungin lastensuojeluviranomaisten ja seitsemänvuotiaan<br />
suomalais-venäläisen pojan vanhempien on tehtävä rauha<br />
keskenään, vaatii Venäjän presidentin lapsioikeusvaltuutettu<br />
Pavel astahov.”<br />
Helsingin sanomat 21.3.2010, pääkirjoitus<br />
”Kun julkisuus perheen ympärillä riehui pahimmillaan, suomen<br />
sosiaaliviranomaiset vaikenivat kaikilla kielillä. Perusteena oli lapsen<br />
etu, jota suomessa suojellaan muun muassa lapsen ja perheen yksityisyyttä<br />
varjelemalla. Huono puoli tässä on se, että näin Venäjällä<br />
käsitys suomen viranomaisten mielivallasta ehkä jopa vahvistui.<br />
– –<br />
olisi jo aika, että suomen lastensuojeluviranomaisilla olisi<br />
valmiudet kertoa sekä kotimaisilla että vierailla kielillä,<br />
kuinka suomessa lastensuojelutoimet perustuvat lakiin ja laki<br />
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistukseen.”<br />
NaPSITTUJa<br />
Koivukylän yläasteen kuraattori Kari Siljander,<br />
Työ, terveys, turvallisuus 3/2010<br />
”Kaikkea tutkitaan, monia oireyhtymiä löydetään – entä sitten? Mitä oikeasti<br />
tehdään nuoren elämän helpottamiseksi? Se jo auttaisi kaikkia, jos luokat<br />
olisivat pienempiä. Hermostuneisuus ja mielenterveysongelmat kärjistyvät<br />
jatkuvassa hälinässä.”<br />
Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelä, Promo 2/2010<br />
”Köyhyys ei ole välttämättä vain rahan puutetta, vaan yksin jäämistä,<br />
näköalojen kaventumista ja toivon ja luottamuksen murenemista.”<br />
laina ja palaute<br />
PaLaUTE<br />
Vaikeneminen ei kuulu<br />
tähän aikaan<br />
Viestintäpäällikkö Kristiina Koskiluoma,<br />
Sosiaalialan korkeakoulutettujen<br />
ammattijärjestö Talentia ry<br />
” Oli hyytävää seurata,<br />
miten lasta käytettiin<br />
ja annettiin käyttää<br />
hyväksi.”<br />
Lastensuojeluviranomaiset jättivät käyttämättä mediakohun tarjoaman tilaisuuden<br />
kertoa lastensuojelusta ammattilaisen näkökulman. Laeista, toimintaperiaatteista<br />
ja palveluista voi aina kertoa rikkomatta asiakkaan yksityisyyttä<br />
tai paljastamatta salassa pidettäviä asioita. Ikävä kyllä Turun sosiaaliviraston<br />
vaikeneminen vain vahvisti venäläisen osapuolen luomaa mielikuvaa ”pahiksesta”,<br />
joka käyttää kasvotonta valtaa.<br />
Vaikenemisen sijaan olisi voitu kertoa Suomen lain takaamasta lapsen koskemattomuudesta,<br />
modernista lastensuojelulaista, joka nojaa ihmisoikeuksiin<br />
ja YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja joiden toteuttamiseen on luotu<br />
kattava palvelujärjestelmä ammattitaitoisine työntekijöineen.<br />
Kuivalla maalla on helppo antaa ohjeita merihätään joutuneille. Turun ulko-<br />
ja valtapoliittinen kohu oli yllättävä, eikä sellaiseen ole totuttu. Kun pöly<br />
on laskeutunut, toivon sosiaalitoimistoissa kautta maan keskusteltavan viestinnästä<br />
yleensä ja kriisiviestinnästä erikseen. Jos kunnassa ei ole viestinnän<br />
osaamista, kannattaa ottaa viestintäkouluttaja palvelukseen ja hoitaa viestintäsuunnitelmat,<br />
tarpeellinen viestintäkoulutus ja asennevalmennus kuntoon.<br />
Asenteet haluan ottaa esiin siksi, että joissakin kunnissa työntekijöille on<br />
annettu ohje olla vaiti työstään julkisuudessa ja keskitetty julkinen puhe ylimmälle<br />
johdolle. Ei siis ihme, että viestintämyönteisyys on vähäistä ja toimittajien<br />
pelko suuri. Tällainen viestintälinjaus ei sovi nykyaikaiseen hallintokulttuuriin,<br />
eikä varsinkaan asiantuntijatyön luonteeseen, jota sosiaalityö on.<br />
Tässä kohussa myös media tuli yllätetyksi ja seurasi hämmentyneenä venäläistä<br />
operaatiota. Oli hyytävää seurata, miten lasta käytettiin ja annettiin<br />
käyttää hyväksi Venäjän valtion agendan ja kyseisen turkulaisperheen aikuisten<br />
tarpeiden ajamiseen. On korkea aika laatia journalisteille pelisäännöt lasten<br />
käsittelystä mediassa. <br />
arkkiatri risto Pelkonen, Motiivi 5.5.2010<br />
”Suuret asiakasmaksut ja korkeat omavastuuosuudet ovat epäreiluja pienituloisia<br />
kohtaan, semminkin kun koulutus- ja tuloerot ilmenevät sairastuvuudessa. ”<br />
etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin toimitusjohtaja Pentti Itkonen,<br />
Sosiaali- ja terveysviesti 2/2010<br />
”Mitä kunta on sen jälkeen, kun ehkä puolet henkilöstöstä on siirretty<br />
kuntayhtymälle eikä sosiaali- ja terveyslautakuntaakaan ole enää omassa<br />
kunnassa? Kuntalakihan on tässä hyvin viileä: kuntayhtymä on itsenäinen<br />
organisaatio, joka voi toimia niin kuin haluaa.”<br />
sosiaalitieto 5 I10 7
kärki<br />
Erja Saarinen<br />
Päihdeongelmat ovat lisääntyneet, mielenterveysongelmista on yhä enemmän haittaa ja molemmat<br />
ongelmat kietoutuvat yhteen. avunsaamisessa on kuitenkin puutteita. Nyt mielenterveys- ja<br />
päihdepalveluita kehitetään yhdessä. Kaste-ohjelma on tuonut kehittämiseen rahaa.<br />
Mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelut<br />
kehittämisen paalupaikalle<br />
KaNSaLLINeN MIeLeNTerVeYS- Ja PäIHDeSUUNNITeLMa<br />
eNSIMMäISeT MIeLeNTerVeYS- Ja PäIHDeTYÖN YHTeISeT LINJaUKSeT<br />
Tavoitteina:<br />
asiakkaan aseman vahvistaminen<br />
mielenterveyden ja päihteettömyyden edistäminen ja<br />
ongelmien ja haittojen ehkäisy<br />
palveluita kaikille ikäryhmille, painotuksena<br />
peruspalvelut ja avohoitopalvelut<br />
matalakynnyksinen yhden oven periaate hoitoon tullessa<br />
yhdistettyjen mielenterveys- ja päihdeavohoitoyksiköiden perustaminen<br />
ammattilaisten osaamisen parantaminen: muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
koulutukseen minimisisällöt molemmista osa-alueista<br />
lainsäädännön uudistaminen<br />
Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma<br />
Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:3<br />
www.stm.fi > Julkaisut > Selvityksiä-sarja<br />
8 sosiaalitieto 5 I10
kuva: iStockphoto<br />
Mielenterveyshäiriöt eivät ole lisääntyneet,<br />
mutta niistä aiheutuvat<br />
haitat ovat kasvaneet, muun<br />
muassa työelämän koventuneiden vaatimusten<br />
vuoksi. Lievän tai keskivaikean<br />
mielenterveyshäiriön kanssa ei enää selviä<br />
”normaalissa” elämässä. Tämä on lisännyt<br />
avuntarvetta.<br />
Mielenterveyshäiriöt näkyvät yhä<br />
enemmän eläkkeelle jäämisen ja nuorten<br />
syrjäytymisen syynä. Vuonna 2007<br />
työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä lähes<br />
45 prosentilla oli mielenterveyshäiriö<br />
eläkkeen perusteena.<br />
Myös hoitamisen mahdollisuudet<br />
ovat parantuneet. Ihmisiä on rohkaistu<br />
hakemaan apua sellaisiin ongelmiin, joihin<br />
ei aiemmin ollut hoitoa, lääkintöneuvos<br />
Maria Vuorilehto sanoo. Hän vastaa<br />
sosiaali- ja terveysministeriössä mielenterveys-<br />
ja päihdepalveluista.<br />
Vuorilehdosta asenteet ovat estäneet<br />
mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisen:<br />
ne eivät ole olleet paalupaikalla<br />
yhteiskunnan rahanjaossa. Viime<br />
vuosina kehittämishankkeisiin on kuitenkin<br />
saatu rahaa. Tällä erää mielenterveys-<br />
ja päihdetyötä kehitetään osana<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa,<br />
Kastetta sekä Toimiva terveyskeskus<br />
-hankkeessa.<br />
Kolmen E:n mantra<br />
Asenteita päihde- ja mielenterveystyöhön<br />
kuvaa Porin psykososiaalisten palveluiden<br />
päällikön Matti Järvisen mielestä<br />
usein kolmen E:n mantra: ei kuulu<br />
mulle, en osaa, ei kannata. Tämän takia<br />
ongelmat usein sivuutetaan tai asiakas<br />
sysätään jonkun toisen vastuulle.<br />
”Päihde- ja mielenterveysongelmat<br />
ovat aina olleet sosiaalityön ydintä, mutta<br />
onko ne nykyisin ulkoistettu erityistyöntekijöille?”<br />
Porissa psykososiaaliset palvelut kattavat<br />
sekä päihde- että mielenterveystyön.<br />
Järvinen toimi aiemmin Ulvilan<br />
sosiaalijohtajana.<br />
”Peruspalveluissa työntekijät eivät<br />
välttämättä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ja<br />
kun heillä on muutenkin kädet täynnä<br />
työtä, päihde- ja mielenterveysongelmaisten<br />
auttamiseen ei aina sitouduta.<br />
Tämä on organisaation ja johdon ongelma:<br />
palvelut pitää järjestää niin, että hen-<br />
kilökunnalla on riittävästi osaamista.”<br />
”Jokaisen tulee oikeasti kohdata asiakas,<br />
tunnistaa ongelmat ja ottaa ne puheeksi<br />
sekä tietää, mitä osaa itse tehdä.<br />
Tässä ei kannata erotella sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
työntekijöitä, koska nämä<br />
asiat kuuluvat kaikille.”<br />
”Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien<br />
selvittäminen ja puheeksiotto<br />
on paitsi interventio vanhempien tilanteeseen,<br />
myös lasten terveyttä edistävä<br />
toimenpide. Vanhempien ongelmilla on<br />
iso riski aiheuttaa vaikeuksia lapsille.”<br />
Järvinen on innostunut Kansallisen<br />
päihde- ja mielenterveyssuunnitelman<br />
linjauksista, joiden mukaan työtä vahvistetaan<br />
nimenomaan peruspalveluissa.<br />
Hän on mukana Länsi-Suomen Kaste-hankkeissa.<br />
Niissä kehitetään muun<br />
muassa päihdeongelman puheeksi ottamista<br />
peruspalveluissa. ”Tärkeää on kehittää<br />
arjen työtä, eikä luoda hankkeilla<br />
jotain perustyöstä irrallista.”<br />
Yhdestä ovesta<br />
kynnykseen kompastumatta<br />
Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma<br />
painottaa varhaista hoitoon<br />
pääsyä matalan kynnyksen palveluihin.<br />
Apua pitäisi saada yhden oven takaa molempiin<br />
ongelmiin.<br />
Maria Vuorilehto korostaa, että kunnat<br />
ovat erilaisia, eikä kaikille sopivaa<br />
mallia ole. ”Tarvitaan ennakkoluulotonta<br />
kokeilua ja kehittämistä, jota Kastehankkeet<br />
tekevät. Niissä matalan kynnyksen<br />
ja yhden oven periaate on otettu<br />
vakavasti.”<br />
”Tarvittaisiin myös palvelujärjestelmätutkimusta,<br />
koska meillä on lähes<br />
yhtä monta järjestelmää kuin kuntaakin<br />
eikä kukaan osaa sanoa, mikä malli missäkin<br />
toimii.”<br />
”Mitä isommat yksiköt, sitä monipuolisempaan<br />
palvelutarjontaan kyetään.<br />
Mutta missä tulee vastaan se raja, jolloin<br />
TYÖrYHMä SeLVITTää TUKIPaLVeLUJa PäIHDePerHeIDeN LaPSILLe<br />
LUONTeVa OSa<br />
PerUSTYÖTä<br />
Matti Järvinen<br />
näkee päihde- ja<br />
mielenterveystyön<br />
hyvän tulevaisuuden<br />
sellaisena, että sitä<br />
tekevät perustason<br />
työntekijät osana<br />
omaa työtään. se<br />
ei enää ole mitään<br />
kummallista ja kartettavaa.<br />
”Tärkeintä on suunnata huomio<br />
asiakkaiden tarpeisiin.<br />
Päihde- ja mielenterveysasioiden<br />
puheeksiottaminen on välttämätön osa<br />
ihmisen kokonaisvaltaista auttamista.”<br />
keskitetyt yksiköt ovat liian kaukana asiakkaista?<br />
Pitää muistaa, että palvelurakenne<br />
vaikuttaa myös palveluiden sisältöön.”<br />
Matti Järvinen miettii, miten asiakkaat<br />
kokevat sen, että molempiin ongelmiin<br />
haetaan apua samasta paikasta.<br />
”Kavahtaako masentunut ja ahdistunut<br />
yläasteen opettaja sitä, että alkoholistit<br />
käyvät samassa paikassa? Pelkääkö juomisestaan<br />
huolestunut ihminen, että hänet<br />
leimataan mielenterveysongelmaiseksi?<br />
Molemmat ongelmat ovat edelleen<br />
leimaavia. Tärkeää on, miten uusista palveluista<br />
osataan viestiä asiakkaille.”<br />
Päihdepalvelut<br />
lähemmäksi terveyspalveluita<br />
Jotkut ovat pelänneet toimivien matalan<br />
kynnyksen päihdepalveluiden, kuten<br />
A-klinikoiden, sulauttamista terveyskes-<br />
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan päihdeperheiden lasten riittäviä tukipalveluja.<br />
Siinä ovat edustettuina lastensuojelun, varhaiskasvatuksen, oppilashuollon ja terveydenhuollon edustajat.<br />
Työryhmän toimikausi päättyy helmikuun 2011 lopussa<br />
Hallitusohjelman päihdepolitiikan painopiste on perheiden tukemisessa. Erityistä huomiota kiinnitetään sekä<br />
lapsiperheiden että raskaana olevien naisten hoitoon ja palveluihin. <br />
sosiaalitieto 5 I10 9
”Päihde- ja<br />
mielenterveysasioissa ei<br />
ole mitään mystiikkaa.”<br />
kuksiin ja niiden erityisyyden menettämistä.<br />
”Itse en jaa tätä huolta”, Maria Vuorilehto<br />
sanoo. Hän on koulutukseltaan<br />
yleislääkäri ja psykiatri ja erityisesti perehtynyt<br />
depressioon ja lievempien mielenterveyshäiriöiden<br />
hoitoon.<br />
Vuorilehdosta A-klinikoiden moniam-<br />
matillisen työn mallista voidaan saada<br />
hyviä käytäntöjä terveyskeskustyöhön.<br />
Tärkeää on myös se, että päihdeongelmaisten<br />
hoitoon saadaan mukaan yleislääkäreitä,<br />
koska heillä on usein hoitamattomia<br />
somaattisia sairauksia.<br />
”A-klinikka voi edelleen vastata päihdehuollon<br />
erityispalveluista, mutta ehkäisevä<br />
työ sopii lähemmäksi terveydenhuollon<br />
muuta ehkäisevää työtä.”<br />
”Ylipäänsä päihdepalveluiden on suotavaa<br />
tulla lähemmäksi terveyspalveluita,<br />
joissa pitää nykyistä paremmin tunnistaa<br />
päihdeongelmat ja osata tarttua niihin,<br />
tarjota potilaille asennevapaata ongelmien<br />
ehkäisyä ja hoitoa. Esimerkiksi päihderyhmät<br />
sopisivat hyvin terveyskeskuksen<br />
toimintaan.”<br />
”Terveyskeskuksessa pitää tietää kai-<br />
aPUa ILMaN SUUrIa<br />
PONNISTUKSIa<br />
Maarit Karilaisen kokemuksen<br />
mukaan sosiaalityön asiakkailla<br />
on paljon mielenterveysongelmia,<br />
joihin he tarvitsevat<br />
tukea. Joillain masennus<br />
on edennyt niin pitkälle,<br />
etteivät he jaksa ponnistella<br />
päästäkseen psykiatrisiin<br />
palveluihin.<br />
kesta, mikä liittyy sairastamiseen. Päihde-<br />
ja mielenterveysasioissa ei ole mitään<br />
mystiikkaa”, Vuorilehto korostaa.<br />
asian ei ammatin takana<br />
Mielenterveys- ja päihdepalveluita yhdistettäessä<br />
on kuultu huolta palveluiden<br />
medikalisoitumisesta. Matti Järvisestä<br />
sosiaalialan ammattilaiset pelkäävät<br />
lääkärijohtoisuutta.<br />
”Tietysti lääkäri vie eteenpäin niitä<br />
asioita, joita hän pitää oleellisina, mutta<br />
useimmat lääkärit ovat ensisijaisesti asiakkaan<br />
eivätkä ammattikuntansa asian<br />
takana. He ymmärtävät sosiaalityön ja<br />
hoitotyön tärkeyden sekä sen, että yhteistyö<br />
ja työn kokonaisuus ovat ensisijaisia.”<br />
”Jos asiat hoidetaan asiakkaan näkökulmasta<br />
hyvin, on sama, minne palvelut<br />
organisaatiossa sijoittuvat ja minkä ammattikunnan<br />
edustajat niitä johtavat.<br />
Työn sisältö ratkaisee.”<br />
”Jos päihdetyö pohjautuu liikaa lääketieteeseen,<br />
se jää vajaaksi. Psykososiaalinen<br />
työ ja vuorovaikutushoidot ovat ratkaisevia,<br />
koska niiden avulla voidaan saada<br />
asiakas motivoituneeksi hoitoon. Lääkitystä<br />
pitää olla silloin, kun sitä tarvitaan.”<br />
Moniammatillisuus tiensä alussa<br />
Maria Vuorilehdosta moniammatillisen<br />
työn kehittämisessä ollaan vasta alussa:<br />
Erja Saarinen<br />
Terapiaa<br />
sosiaalitoimistosta<br />
10 sosiaalitieto 5 I10<br />
aPUa LaPSILLe<br />
Jos Maria Vuorilehto saisi päättää, hän pistäisi voimavaroja<br />
päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivissä<br />
perheissä kasvavien lasten auttamiseen. ”Emme voi<br />
vain hoitaa ongelmia vaan meidän pitää ehkäistä niitä<br />
suojelemalla lapsia. onneksi tämä on Kaste-hankkeissa<br />
vahvasti esillä.”<br />
Moni sosiaalityön asiakas elää keskellä kriisiä. Koetuksella on paitsi<br />
talous myös ihmissuhteet ja mielenterveys. Rauman sosiaalitoimesta<br />
saa niihinkin tukea.<br />
Kun Raumalla sosiaalityöntekijä arvioi, että asiakkaalla on vaikeassa tilanteessa<br />
kaiken muun ohella psyykkisiä ongelmia, hän voi pirauttaa sosiaalitoimen<br />
omalle psykiatriselle erikoissairaanhoitajalle Maarit Karilaiselle. Tämä<br />
tulee mukaan asiakastapaamiseen ja voi jatkaa asiakkaan kanssa vaikkapa<br />
lyhytterapiatyöskentelyä.<br />
”Asiakas arvostaa sitä, että kaikkien käytännön ja rahaongelmien keskellä joku<br />
keskittyy hänen hyvinvointiinsa terapeuttisella asenteella. Kun hän tulee näin<br />
kuulluksi, se vahvistaa luottamusta ja helpottaa muidenkin asioiden hoitamista”,<br />
Maarit Karilainen kertoo.<br />
Karilaisen asiantuntemus on aikuissosiaalityön, lastensuojelun ja vammaistyön<br />
käytettävissä asiakastapaamisiin ja konsultointiin. Hän on vastikään saanut<br />
valmiiksi psykoterapeutin opinnot.<br />
”Juju on se, että olen sosiaalityön sisällä. Syrjäytymisen uhkaaman tai kriisin<br />
keskellä elävän ei tarvitse hakeutua jonnekin muualle saadakseen apua. Kun<br />
kriisi on päällä, avun hakeminen jää helposti sikseen. Nyt asiakas voi siirtyä seuraavaan<br />
huoneeseen juttusilleni ilman lähetettä.”<br />
Karilainen toimii asiakkaan asioissa myös välittäjänä psykiatrian palveluihin:<br />
kuva: Erja Saarinen
”Terveyskeskuksessa toimivasta päihde-<br />
tai depressiohoitajasta on hyviä kokemuksia.<br />
Hän puhuu muille työntekijöille<br />
ongelmien tunnistamisen puolesta<br />
ja antaa tarvittavaa apua. Tämä helpottaa<br />
asioihin tarttumista.”<br />
”Asenneongelmat ja koulutushaasteet<br />
ovat isoja. Meidän täytyy nähdä uudella<br />
tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
yhteiset tavoitteet, vaikka niissä käytettävä<br />
kieli ja toimintatavat ovat erilaiset.<br />
Terveydenhuollon tapa toimia on toiminnallisempi<br />
ja konkreettisempi kuin<br />
sosiaalihuollon toimintatapa. Terveydenhuollossa<br />
hoidetaan asia kerrallaan<br />
kuntoon, etsitään ratkaisuja yksittäisiin<br />
ongelmiin.”<br />
Yhteistä kieltä ja yhteisiä tavoitteita on<br />
kunnissa etsitty yhdistämällä sosiaali- ja<br />
terveystoimi ja lautakunnat. Vuorilehdosta<br />
pidemmän päälle tämä on suunta<br />
kaikkialla. ”Tarvitsemme yhdistyneitä<br />
sosiaali- ja terveyskeskuksia, joissa tehdään<br />
niin kiinteää yhteistyötä, että kaikki<br />
asiakkaalle olennaiset asiat tulevat huomioitua<br />
samanaikaisesti.”<br />
Koska päihde- ja mielenterveystyö<br />
ovat olleet erillään, on selvää, että molemmilla<br />
puolilla on epäilyksiä eikä yhteentörmäyksiltä<br />
aina vältytä.<br />
”Kullakin on taustansa ja helposti ollaan<br />
puolustusasemissa. Muutoksen lä-<br />
piviemisaika voi olla pitkä. Tärkeintä on<br />
suunnata huomio asiakkaiden tarpeisiin.<br />
Päihde- ja mielenterveysasioiden<br />
puheeksiottaminen on välttämätön osa<br />
ihmisen kokonaisvaltaista auttamista”,<br />
Matti Järvinen painottaa.<br />
Koulutus ja lainsäädäntö uusiksi<br />
Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat<br />
suuria kansanterveydellisiä ja sosiaalisia<br />
ongelmia. Ne ovat esimerkiksi lastensuojelussa<br />
keskeisimmät huostaanoton syyt.<br />
Silti päihde- ja mielenterveystyön opetus<br />
on sosiaali- ja terveysalalla niukkaa.<br />
Osaamista hankitaan lähinnä työelämässä<br />
ja täydennyskoulutuksessa.<br />
Viime vuonna päättynyt Päihdetyön<br />
koulutuksen kehittämishanke laati päihdetyön<br />
koulutuksen minivaatimukset sosiaali-,<br />
terveys- ja kasvatusalan opintoihin.<br />
Vastaavien minimisisältöjen laatimista on<br />
pohdittu myös mielenterveystyöstä.<br />
Sosiaali- ja terveyspalveluita koskevaa<br />
lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan.<br />
Jo pitkälle valmisteltu terveydenhuoltolaki<br />
koskee myös päihde- ja mielenterveyspalveluita.<br />
Vielä on auki, mitä erillisille<br />
päihde- ja mielenterveyslaeille myöhemmin<br />
tapahtuu. Se tulee arvioitavaksi<br />
sitten, kun yksilön itsemääräämisoikeuden<br />
rajoittamista koskevat säännökset on<br />
saatu koottua erilliseen lakiin. <br />
”Olen luonut vuosien aikana hyvät verkostot perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon<br />
ja työterveyshuoltoon. Työni kirjataan terveydenhuollon tietojärjestelmään,<br />
jotta lääkärit näkevät kirjaukset. Tämä helpottaa yhteistyötä. Asiakas<br />
ei joudu tekemään turhia reissuja siksi, ettei tieto kulje viranomaisten välillä.”<br />
Noin puolet työajastaan Karilainen koordinoi alle 65-vuotiaiden päihde- ja<br />
mielenterveyskuntoutujien asumispalveluita. Niitä tuottavat enimmäkseen yksityiset<br />
yritykset.<br />
Asumispalvelun tarve nousee yleensä esille sairaalassa, kun potilasta kotiutetaan.<br />
Karilainen osallistuu hoitokokouksiin ja selvittelee asiakkaalle sopivia paikkoja.<br />
Kun paikka on löytynyt, hän hoitaa yhteydet asiakkaaseen ja palvelukotiin.<br />
”Pidän yllä vuoropuhelua niin, ettei yhteyksissä olla vasta sitten, kun tulee<br />
ongelmia. Seuraan aktiivisesti asiakkaan kuntoutussuunnitelman toteutumista.”<br />
Joillekin palvelukodista tulee koti loppuelämäksi – heille on iso asia se, että he<br />
selviävät sairaalan ulkopuolella. Useimpien tavoitteena on kuitenkin itsenäinen<br />
asuminen ja kuntoutukseen todella satsataan.<br />
Karilaisen työn kuva muotoutui Lapin kunnassa. Kun se liittyi 2009 alussa<br />
Raumaan, hyväksi koettua käytäntöä päätettiin jatkaa. Karilainen näkee, että<br />
myös vanhuspalveluissa olisi kovasti kysyntää vastaavalle työotteelle.<br />
”Ihmistä ei voi nähdä muusta elämäntilanteestaan irrallaan psykiatrisena<br />
probleemana. Itse olen sosiaalitoimessa valaistunut, oppinut näkemään, mitä<br />
työ täällä on. Puolin ja toisin opitaan toisiltamme. Se on työn rikkaus. Sosiaali- ja<br />
terveydenhuollon työntekijät pysyttelevät liikaa omissa lokeroissaan.”<br />
LISäTIeTOa<br />
kärki<br />
Mitä ajatuksia<br />
juttu herätti?<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
> Palaute<br />
Depressiohoitaja perusterveydenhuollossa<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2010:1<br />
www.stm.fi > Julkaisut > Esitteitä sarja<br />
Innovaatioita terveyden edistämiseen<br />
mielenterveys- ja päihdetyössä<br />
Kokemuksia Pohjanmaa-hankkeesta,<br />
Sateenvarjo-projektista ja Lapin mielenterveysja<br />
päihdetyön hankkeesta 2005–2009.<br />
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Avauksia 5/2010.<br />
www.thl.fi > Julkaisuja > Verkkojulkaisut<br />
Kaste-ohjelmasta rahoitetaan neljää päihde- ja mielenterveystyön<br />
hanketta. Aiemmin ovat saaneet rahoitusta Tervein mielin Pohjois-<br />
Suomessa ja Etelä-Pohjanmaan ja Väli-Suomen Välittäjä-hankkeet.<br />
Tänä keväänä rahoitusta sai Satakunnan ja Varsinais-Suomen Länsi<br />
2012 -hanke sekä Etelä-Suomen laaja hanke. Osa Kaste-rahoitusta<br />
saavista hankkeista on jatkoa julkaisussa esitellyille aiemmille<br />
hankkeille.<br />
Mielenterveyspalveluita ohjaavan lainsäädännön toimivuus<br />
Valtiontalouden tarkastusviraston<br />
tuloksellisuustarkastuskertomus 194/2009<br />
www.vtv.fi > Etusivu > Julkaisut ><br />
Tuloksellisuustarkastus-kertomukset<br />
Valtiontalouden tarkastusvirastolla, VTV:llä ei juuri ole hyvää<br />
sanottavaa työikäisen väestön mielenterveyspalveluiden<br />
ja niitä ohjaavan lainsäädännön ja informaatio-ohjauksen<br />
toimivuudesta: Perusterveydenhuollon yhteistyö sosiaalihuollon ja<br />
työterveyshuollon kanssa on niukkaa ja vuokralääkäreiden käyttö<br />
on hankaloittanut sitä edelleen ja lisännyt erikoissairaanhoidossa<br />
tehtäviä selvityksiä. Yhteistyö ei myöskään suju<br />
erikoissairaanhoidon ja muiden toimijoiden välillä.<br />
Hoito- ja palveluketjut eivät toimi. Asiakkaille tehdään<br />
eri paikoissa hoito- ja kuntoutussuunnitelmia aina kunkin<br />
palveluntuottajan näkökulmasta. Hoidolla ei ole yhtenäisiä<br />
tavoitteita.<br />
VTV:n mukaan mielenterveyslaki ei korjailemalla parane vaan<br />
se pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen. Se on puutteellinen,<br />
pirstaleinen ja liian yleinen. Se jättää muun muassa kokonaan<br />
huomiotta sosiaalihuollon roolin potilaan jatkohoidossa.<br />
Jan Holmberg, Tanja Hirschovits,<br />
Petri Kylmänen, eva agge (toim.):<br />
Tämä potilas kuuluu meille.<br />
Sairaanhoitajaliitto 2008.<br />
Artikkelikokoelma käsittelee mielenterveys- ja päihdeongelmilla<br />
oireilevan ihmisen kohtaamista hoitotyössä, mutta kirja on<br />
hyödyllinen myös sosiaalialan ammattilaisille.<br />
Mieli ja päihde<br />
THL:n sivuilla tietoa mielenterveys- ja<br />
päihdesuunnitelman toimeenpanosta.<br />
http://info.stakes.fi/mielijapaihde/<br />
Päihdetyö, neuvoa-antavat<br />
Tietoa ja työvälineitä päihdetyön suunnitteluun,<br />
toteutukseen ja arviointiin.<br />
http://neuvoa-antavat.stakes.fi<br />
sosiaalitieto 5 I10 11
kärki<br />
Erja Saarinen<br />
Espoossa mielenterveys- ja päihdepalvelut yhdistyivät kuutisen vuotta sitten. Tänä keväänä suuri osa<br />
työntekijöistä muutti yhteen vasta remontoituun Mielenterveys- ja päihdepalvelukeskukseen, Emppuun.<br />
Espoon Emppu<br />
edelläkävijä mielenterveys- ja päihdepalveluissa<br />
Emppu sijaitsee vuokratiloissa Matinkylässä<br />
lähellä vilkasta kauppakeskusta Isoa<br />
Omenaa, Omppua.<br />
Espoo yhdisti mielenterveys- ja päihdepalvelunsa<br />
suurista kaupungeista ensimmäisenä jo<br />
ennen yhdistämistä koskevaa valtakunnallista<br />
linjausta. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden<br />
uudelle yksikölle, Empulle, oli hankala keksiä<br />
nimi, joka ei karkottaisi jotain asiakasryhmää<br />
hakemasta apua. Ehdolla oli muun muassa mielenhyvinvointikeskus.<br />
”Asiakkaat kuitenkin haluavat, että asioista<br />
puhutaan oikeilla nimillä ja silloinhan päihteidenkin<br />
pitää näkyä nimessä”, Kari Kopra sanoo.<br />
Hän työskentelee asiantuntijana Mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelukeskuksessa.<br />
Palvelut organisoitiin hoitovaiheittain<br />
Tapaan Kari Kopran uudehkon toimistotalon<br />
kolmannen kerroksen aulassa. Tilat hohtavat<br />
valkoisina remontin jäljiltä. Tyhjennetyt muuttolaatikot<br />
odottavat käytävillä poiskuljettamista.<br />
Osa huoneista on vielä ilman kalusteita.<br />
Kerroksessa istuu keskuksen johto- ja hallintohenkilökuntaa:<br />
päällikkö, ylilääkäri Aulikki<br />
Ahlgren-Rimpiläinen sekä eri palveluvaiheiden,<br />
akuutti-, hoito- ja tukivaiheen, palvelupäälliköt.<br />
Alun perin kerros oli yhtä yhtenäistä tilaa,<br />
mutta remontissa osalle työntekijöistä erotettiin<br />
omat huoneet. Maisemakonttorissa on työpisteet<br />
sosiaalityön, mielenterveyskuntoutujien<br />
palveluohjauksen ja tukiasumisen tiimeille, jotka<br />
liikkuvat paljon talon ulkopuolella.<br />
Espoo on laaja kaupunki useine keskuksineen.<br />
Matinkylään ei pääse aivan helposti kaupungin<br />
kaikista kolkista. Kopran mielestä kuntoutukseen<br />
tulevan pitää kuitenkin olla valmis<br />
näkemään hieman vaivaa palveluun pääsemiseksi.<br />
Se kertoo hoitomotivaatiosta. Sen sijaan<br />
ensikontakti palveluihin pitää saada helposti läheltä<br />
kotia ja myös vieroitusosaston pitäisi olla<br />
vaivattoman matkan päässä.<br />
12 sosiaalitieto 5 I10<br />
aSIOIDeN HOITaMINeN eI rIITä<br />
Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille<br />
ei riitä se, että hoidetaan<br />
asioita. Tärkeintä on ihmisen<br />
kohtaaminen ja hänen pitämisensä<br />
motivoituneena hoitamaan itseään<br />
ja asioitaan, Kari Kopra tähdentää.<br />
kuvat: Erja Saarinen
Yhteisiä kuntoutusryhmiä<br />
Laskeudumme hallinnon tiloista toiseen kerrokseen,<br />
johon keskittyvät avokuntoutuspalvelut.<br />
Ne tukevat asiakkaita sen jälkeen, kun alkoholin<br />
käyttö on saatu katkaistua tai akuutti mielenterveyskriisi<br />
on ohi.<br />
Kuuden viikon kuntoutuskurssi auttaa pääsemään<br />
arkeen kiinni, se tukee elämänhallintaa.<br />
Sille voivat tulla niin päihde- kuin mielenterveyskuntoutujatkin.<br />
Suunnitteilla on myös masennusryhmiä,<br />
päihdeongelmaisten aamuryhmiä<br />
ja ryhmiä huumekuntoutujille.<br />
Kopra painottaa, ettei ryhmiä eriytetä, jos asiakkaat<br />
sopeutuvat siihen, että ryhmässä on erilaisista<br />
ongelmista kuntoutuvia:<br />
”Toisaalta omanlaisessa porukassa pysyminen<br />
antaa turvaa; tuntuu, että muut ymmärtävät<br />
minua, kun heillä on samanlainen ongelma.<br />
Toisaalta pitäisi tottua elämän monimuotoisuuteen,<br />
kuten hoidon ulkopuolellakin. Mutta pystymmekö<br />
tähän itsekään? Vaadimmeko haavoittuvassa<br />
tilanteessa olevalta asiakkaalta enemmän<br />
kuin mihin itse pystymme?”<br />
Elävä ja avoin talo<br />
Kopra viittoo valoisaan kokoushuoneeseen ja<br />
kertoo, että sitä voivat järjestöt ja seurakunta<br />
käyttää vaikkapa vertaisryhmätapaamisiin. Viereisessä<br />
keittiössä voi keittää kahvit. Pienempään<br />
toimistohuoneeseen järjestöihmiset voivat jättää<br />
tavaroitaan – kaikkea ei aina tarvitse raahata<br />
mukanaan.<br />
Viimeisimpinä töinään Kopra on valmistellut<br />
kumppanuusstrategiaa yhteistyöstä kolmannen<br />
sektorin kanssa. Kaupungin palvelut eivät riitä<br />
tukemaan kuntoutujia kaikessa tarvittavassa.<br />
Esimerkiksi ryhmätoimintaa voivat tarjota myös<br />
järjestöt tai järjestöjen ja kaupungin työntekijä<br />
yhdessä. ”Ei ole tarvetta tehdä itse, jos järjestöillä<br />
on vastaavaa osaamista ja toimintaa.”<br />
Palveluiden ja työntekijöiden ei ole tarkoitus<br />
hautautua hienoon taloon vaan talo avataan<br />
yhteistyökumppaneille ja jos mahdollista myös<br />
kuntalaisten käyttöön.<br />
”Ei ole mitään mieltä pitää tiloja vain virkamiesten<br />
käytössä virka-aikaan. Nehän ovat Espoon<br />
kaupungin tiloja, eivät virkamiesten omaisuutta.”<br />
omahoitoa ja yhteisön tukea<br />
Espooseen syntyi laajan valmistelun tuloksena<br />
kaksi vuotta sitten mielenterveys- ja päihdeohjelma.<br />
Sen painopisteitä ovat terveyden ja hyvinvoinnin<br />
edistäminen, avopainotteisen hoidon ja<br />
kuntoutuksen vaikuttavuuden ja saatavuuden<br />
parantaminen ja yhteistyö kolmannen sektorin<br />
kanssa.<br />
Kuntalaiset ja asiakkaat olivat mukana ohjelman<br />
valmistelussa. Asiakkaat ovat myös osallistuneet<br />
Empun suunnitteluun ja kehittämiseen.<br />
On kaavailtu, että he testaisivat kuntoutuskurssin<br />
sisältöä etukäteen lyhyissä jaksoissa.<br />
Omahoitomahdollisuuksien kehittäminen<br />
on yksi painopiste. Espoon omahoidon verkkosivuilla<br />
on testejä, joiden avulla voi arvioida tilannettaan.<br />
Niiltä löytyy myös itsehoito-ohjeita.<br />
Kopra kuitenkin epäilee, kuinka moni apua<br />
etsivä osaa vielä hyödyntää nettiä. Hänestä ihmisen<br />
kohtaaminen on ensisijaista. Mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelut ovat mukana suunnittelemassa<br />
perhe- ja sosiaalipalveluiden kanssa eri kaupunginosiin<br />
asukkaiden yhteisiä ”olohuoneita”, joissa<br />
olisi paitsi tilaa asukkaiden toiminnalle, myös<br />
mahdollisuus tavata eri alojen ammattilaisia.<br />
Lähellä peruspalveluita<br />
Empun toisessa kerroksessa huumeiden käyttäjien<br />
korvaushoidosta vastaavat sairaanhoitajat<br />
tapaavat potilaitaan. Vastaanottohuoneita<br />
on myös psykologille, psykiatrisille sairaanhoitajille<br />
ja ohjaajille. Suurin osa psykologeista ja<br />
psykiatrisista sairaanhoitajista pitää vastaanottoa<br />
terveysasemilla lähellä asiakkaitaan hyvässä<br />
yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa.<br />
Puhetta on ollut myös päihdetyöntekijöiden<br />
sijoittumisesta terveyskeskuksiin. Koprasta on<br />
kuitenkin tärkeää, että peruspalveluissa opitaan<br />
itse tunnistamaan ongelmia ja puuttumaan niihin.<br />
”On järkevämpää, että Empun henkilöstö<br />
kouluttaa ja antaa konsultaatiota peruspalveluiden<br />
henkilöstölle niin terveys- kuin perhe-<br />
ja sosiaalipalveluissa. Osaamisen karttuminen<br />
peruspalveluissa on tosin hankalaa, koska työntekijöiden<br />
vaihtuvuus on melko suurta.”<br />
Empun ensimmäisessä kerroksessa vahtimestarin<br />
ja lukitun oven takana ovat vieroitushoidon<br />
tilat. Paikkoja on 16. Jokaiselle on oma<br />
huone. Täällä toteutetaan laitosvieroitusta ensisijaisesti<br />
alkoholia käyttäville ja sekakäyttäjille.<br />
Laitoskuntoutusta tarjotaan vieroituksen jälkeen<br />
kaupungin omissa ja ostopalveluyksiköissä.<br />
Talokierros päättyy kellarikerrokseen, jossa<br />
on ruokala, jota käyttävät vieroituksen asiakkaat<br />
ja talon henkilökunta. Siellä on myös asiakkaille<br />
tietokonenurkkaus.<br />
Kellarissa on vielä tyhjää tilaa. Sinne on ajateltu<br />
muun muassa luovan toiminnan ryhmiä.<br />
Tilojen puolesta Empussa voidaan kehittää monenlaista<br />
uutta.<br />
espoon<br />
mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelut<br />
hallinnollisesti osa terveyspalveluita<br />
noin 150 työntekijää, heistä noin<br />
50 uudessa toimitilassa Empussa<br />
Matinkylässä, loput muun muassa<br />
omissa laitoksissa ja terveysasemilla<br />
palvelut tarkoitettu aikuisväestölle,<br />
myös ikäihmisille<br />
nuorille oma nuorisopoliklinikka<br />
noin puolet mielenterveys- ja<br />
päihdepalveluista ostetaan muilta<br />
palveluntuottajilta<br />
hoidetaan lievistä ja keskivaikeista<br />
mielenterveydenhäiriöistä kärsivät,<br />
vaikeasti oireilevat ohjataan erikoissairaanhoitoon<br />
www.espoo.fi > Espoon palvelut > Terveys ><br />
Terveyspalvelut > Mielenterveys ja päihdehoito<br />
Kitkatta yhteen?<br />
Espoon kokemusten mukaan päihde- ja mielenterveyspalveluiden<br />
yhteinen toimintakulttuuri<br />
syntyy hitaasti. Yhteistyö ei lähde sujumaan<br />
vain yhdistämispäätöksellä.<br />
Kuudessa vuodessa moni asia on parantunut,<br />
kuten hoidontarpeen arviointi, olipa kyseessä<br />
päihde-, mielenterveys- tai päihde- ja mielenterveysasiakas.<br />
Päihdepuolella oli aiemmin vaikeuksia<br />
tunnistaa mielenterveysongelmia. Mielenterveyspuolella<br />
taas ei aina osattu kysyä päihteiden<br />
käytöstä.<br />
Enää ei tarvita aina sekä päihde- että mielenterveysosaajaa,<br />
vaan keskuksen työntekijöiden<br />
osaaminen on lisääntynyt niin, että yhdellä<br />
työntekijällä on riittävästi mielenterveys- ja<br />
päihdeosaamista. Yhteinen osaaminen on kasvanut<br />
pikku hiljaa, kun on tehty rinta rinnan töitä<br />
ja kouluttauduttu yhdessä, kuten ryhmänohjaajakoulutuksessa.<br />
asiajohtaminen on onnistunut<br />
Johtaminen vaikuttaa paljon muutosten onnistumiseen.<br />
Kopra arvioi, että Espoossa asiajohtaminen<br />
on ollut tehokasta. Vuosien tiukasta<br />
taloudesta huolimatta mielenterveys- ja päihdepalveluita<br />
on kehitetty ja niille on saatu uusia<br />
tiloja. Mielenterveys- ja päihdeohjelma on ohjannut<br />
kehittämistä.<br />
<br />
sosiaalitieto 5 I10 13
”Sosiaalialan työn ymmärrys ja<br />
arvostus ovat lisääntyneet.<br />
Asiakkaiden kokemusasian-<br />
tuntijuuden hyödyntäminen<br />
palveluiden kehittämisessä<br />
lisää edelleen sosiaalialan<br />
asiantuntemuksen tarvetta.”<br />
Tunnejohtaminen ei ole onnistunut yhtä hyvin.<br />
Tällä Kopra tarkoittaa yhteishengen luomista,<br />
jotta henkilöstö tuntisi kuuluvansa yhteen ja<br />
kaikilla olisi yhteinen suunta kristallinkirkkaana<br />
mielessään.<br />
”Kun organisaatio, työnkuvat ja osin johtokin<br />
ovat muuttuneet tiheään tahtiin, on ollut haastavaa<br />
saada ihmiset osaksi muutosta. Tällöin syntyy<br />
vastahankaa.”<br />
Koprasta muutosta ei kuitenkaan olisi pitänyt<br />
hidastaa, mutta ehkä suunnitella paremmin,<br />
tehdä selvempiä päätöksiä ja viedä niitä jämäkästi<br />
eteenpäin. Pahinta on epävarmuus siitä,<br />
mihin ollaan menossa. Tärkeää on myös arvioida<br />
muutoksia ja korjata suuntaa, jos päätökset<br />
osoittautuvat vääriksi.<br />
”sosiaalista” arvostetaan<br />
Kun päihde- ja mielenterveyspalveluita yhdistetään,<br />
monet päihdehuollossa työskennelleet<br />
sosiaalialan asiantuntijat ovat olleet huolissaan<br />
hoidon medikalisoitumisesta ja sosiaalisen näkökulman<br />
häviämisestä. Kari Kopra oli juuri<br />
tällainen ihminen – sosionomi, joka johti aiemmin<br />
päihdeongelmaisille tarkoitettua Neppersin<br />
huoltokotia. Onko sosiaalialan asiantuntemus<br />
jäänyt Empussa terveydenhuollon jalkoihin?<br />
Alussa Kopraa hirvitti se, että esimiehiksi tuli<br />
lääkäreitä lääkäripainotteisessa organisaatiossa.<br />
Joissain asioissa myös edettiin enemmän lääketieteen<br />
ehdoilla.<br />
Toisaalta terveydenhuollon vahvistuminen<br />
kehitti päihdehuoltoa, jossa ei aiemmin ollut<br />
lainkaan lääkäriä ja sairaanhoitajiakin vähän.<br />
Nyt mielenterveys- ja päihdepalveluissa on sekä<br />
psykiatrian että päihdelääketieteen erikoislääkärit<br />
ja kymmeniä sairaanhoitajia.<br />
”Joskus terveyspalveluiden johtoryhmässä<br />
oma tietämys kuulostaa epätarkalta ja monisanaiselta<br />
verrattuna lääketieteen täsmällisesti<br />
esitettyyn, tieteelliseen näyttöön perustuvaan<br />
14 sosiaalitieto 5 I10<br />
tietoon. Sosiaali- ja terveyspuolella käytetään<br />
erilaista kieltä.”<br />
”Sosiaalialan asiantuntemus ei voi ongelmien<br />
luonteen vuoksi olla samalla tavalla tarkkaa kuin<br />
lääketieteen asiantuntemus. Sosiaalialan työssä<br />
ei aina pystytä ratkomaan ongelmia, esimerkiksi<br />
saamaan alkoholistia lopettamaan juomista.<br />
Tärkeää on myös kärsimyksen lievittäminen.”<br />
Kopralla ei ole huolta siitä, ettei sosiaalialan<br />
asiantuntemus näkyisi yhteisessä työssä. Pikemminkin<br />
hän kokee, että päihdehuollon moniammatillisesta,<br />
myös ihmisen arkea tukevasta työotteesta,<br />
on ollut opittavaa mielenterveyspuolella<br />
ja opeilla on myös ollut kysyntää.<br />
”Sosiaalialan työn ymmärrys ja arvostus ovat<br />
lisääntyneet. Asiakkaiden kokemusasiantuntijuuden<br />
hyödyntäminen palveluiden kehittämisessä<br />
lisää edelleen sosiaalialan asiantuntemuksen<br />
tarvetta.”<br />
”Hyvällä vuorovaikutuksella pidetään yhteistyö<br />
hedelmällisenä. Toisen näkemystä arvostava<br />
dialogi on ainoa mahdollisuus. Hankalaa on se,<br />
että ammattinimike ja koulutus ovat työntekijöillä<br />
vahvoja identiteetin rakentajia. Työtä rajataan<br />
helposti nimikkeiden mukaan.”<br />
saako Espoossa apua?<br />
Viimeaikaiset uutiset ja mielipidekirjoitukset<br />
antavat mielenterveys- ja päihdepalveluihin<br />
pääsystä synkän kuvan. Monia perinteisiä päihdepalveluita<br />
on lopetettu tai niiden toimintaa on<br />
supistettu.<br />
Espoossa katkaisuhoitoon pääsee nopeasti ilman<br />
lähetettä. Jonot psykologien ja psykiatristen<br />
hoitajien vastaanotoille ovat siedettävät. Laitoshoitoon<br />
ja mielenterveyskuntoutujien asumispalveluihin<br />
joutuu jonottamaan pitempään.<br />
Kopra uskoo, että pettymykset palveluihin<br />
johtuvat myös siitä, että pitkistä laitoshoidoista<br />
on pääosin luovuttu. Nyt päihdehoidot laitoksissa<br />
kestävät 1–3 kuukautta ja kuntoutuja yri-<br />
Mitä ajatuksia<br />
juttu herätti?<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
> Palaute<br />
YHTeISeT HOITOVaIHeeT<br />
Mielenterveys- ja päihdepalvelut on organisoitu<br />
akuutti-, hoito- ja tukivaiheen palveluiksi. Kuvassa<br />
akuuttivaiheen palvelupäällikkö Kati Gustafsson (vas.)<br />
mielenterveys- ja päihdepalvelukeskuksen päällikkö<br />
aulikki ahlgren-Rimpiläinen, asiantuntija Kari Kopra<br />
ja hoitovaiheen palvelupäällikkö Tiina ahonen.<br />
Kuvasta puuttuu tukivaiheen palvelupäällikkö outi<br />
Ristimäki.<br />
tetään saada nopeasti avohuoltoon. Pitkillä laitosjaksoilla<br />
hoidettiin aikanaan osin asunnottomuutta.<br />
Lyhyempien hoitojaksojen taustalla on<br />
myös säästöjen tavoittelu.<br />
”Jotain pystytään tarjoamaan, mutta ei ehkä<br />
sitä, mihin asiakas on tottunut. Jo palveluihin<br />
päässeet asiakkaat saavat hyvin hoitoa, mutta<br />
kaikki eivät löydä niihin helposti.”<br />
Tiedottaminen laahaa jäljessä<br />
Kopran mielestä tiedonsaannin ongelmat ovat<br />
yksi syy kriittiseen kirjoitteluun. Jos asiakas ohjataan<br />
soittelemaan moneen paikkaan, peli on<br />
menetetty.<br />
Muutosvaiheet ovat vaikeita. Vaikka muutoksista<br />
tiedotetaan, yhteistyökumppanit eivät aina<br />
pysy niissä mukana eivätkä osaa ohjata asiakkaita<br />
oikeisiin paikkoihin. Aina tiedotusaineistokaan<br />
ei pysy nopeissa muutoksissa ajan tasalla tai<br />
vanhoja esitteitä ei saada kerättyä kaikkialta pois.<br />
Apua tiedottamiseen tuo pian avautuva mielenterveys-<br />
ja päihdepalveluiden neuvontapuhelin,<br />
joka on tarkoitettu niin asiakkaille, omaisille<br />
kuin työntekijöillekin: silloin on ainakin yksi<br />
paikka, josta saa oikeat tiedot.<br />
Toisaalta Kopra muistuttaa, että mielenterveys-<br />
ja päihdepalveluiden ydin on ihmisen kohtaaminen.<br />
”Kun netti- ja puhelinpalveluita kehitetään,<br />
surettaa se, että mahdollisuudet henkilökohtaiseen<br />
kohtaamiseen vähenevät.”
” Tärkeintä on olla jonkun kanssa”<br />
kuva: Erja Saarinen<br />
Joitain vuosia sitten Kai Lehtinen hiippaili öisin<br />
postilaatikolle hakemaan postejaan. Päiväsaikaan<br />
hän pelkäsi törmäävänsä muihin ihmisiin. Öiset<br />
postilaatikkokäynnit olivat lopulta merkki siitä, että<br />
apu on tarpeen. Lehtinen otti yhteyttä terveyskeskukseen<br />
ja pääsi puoleksi vuodeksi hoitoon psykiatriseen<br />
sairaalaan vaikean masennuksen takia.<br />
”Olin aivan loppu. En jaksanut nousta sängystä,<br />
kaikki jäi hoitamatta, vuokrat ja muut. Asunto meni.<br />
Kaksi avioliittoa oli mennyt karille.”<br />
Lehtinen oli sinnitellyt vuosia työ- ja muussa elämässä<br />
sosiaalisista peloistaan ja paniikkihäiriöstään<br />
huolimatta. Pelkoja oli jo pitkään lievittänyt alkoholi.<br />
Nyt edessäni istuu mies, joka elää vilkasta sosiaalista<br />
elämää ilman alkoholia ja katsoo tulevaisuuteen<br />
hyvin myönteisesti. Miten tähän on tultu?<br />
”Sairaalassa hoidettiin sekä masennusta että<br />
päihdeongelmaa. Aloin pikku hiljaa tervehtyä. Kävin<br />
kuntopiirissä kutomassa poppanoita. Se oli virkistävää<br />
hommaa.”<br />
”Sosiaalityöntekijä ja lääkärit alkoivat parantaa<br />
elämääni. He neuvoivat tekemään edunvalvontasopimuksen,<br />
jonka teinkin omasta tahdostani.”<br />
Lehtistä ei kotiutettu sairaalasta tyhjän päälle vaan<br />
asunto ja asumisen tuki löytyivät Aspa-<strong>säätiö</strong>n kautta.<br />
”Kotini on yksiö Raisiossa tavallisessa vuokratalossa,<br />
jossa saa elää itsenäistä elämää. Kerran<br />
viikossa ohjaaja käy tarkistamassa, että kaikki on<br />
kunnossa. Hän auttaa tarvittaessa siivouksessa ja<br />
pyykinpesussa.”<br />
Mielenterveyskuntoutujien vertaisryhmässä<br />
Lehtinen käy joka viikko neljänä päivänä. Ryhmässä<br />
laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään, keskustellaan<br />
ja pidetään kilpailuja. Yhdessä tehdään retkiä.<br />
”Siellä on samanlaisia ihmisiä kuin minäkin. Tärkeintä<br />
on olla jonkun kanssa. Silloin ei tule pelkotiloja.”<br />
Lehtinen toimii Aspa-<strong>säätiö</strong>n koulutettuna vertaisarvioijana.<br />
Hän käy <strong>säätiö</strong>n asumispalveluyksiköissä<br />
ympäri Suomea arvioimassa sitä, miten paljon<br />
asukkaat voivat vaikuttaa omaan asumiseensa.<br />
”Se on minulle terapiaa ja kuntoutusta, erittäin<br />
tärkeää. Saa auttaa toista ihmistä. Siinä huomaa, että<br />
olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, vaikka toisilla<br />
arvioijilla ja asukkailla on CP-vammaa, liikuntavammaa<br />
ja muuta sellaista.”<br />
”On mielenkiintoista kysellä ihmisiltä heidän<br />
asumisestaan. Samalla omat sosiaaliset taitoni ja<br />
kykyni vaikuttaa omaan asumiseeni ja elämääni<br />
ovat parantuneet. Olen päässyt vaikuttamaan minua<br />
auttavan Aspan henkilökunnan valintaan.”<br />
”Olisi tärkeää, että mielenterveyskuntoutujat hakeutuisivat<br />
vapaaehtoistyöhön ja avustaviin töihin.<br />
Suomessa saisi olla paljon enemmän näitä mahdollisuuksia.”<br />
”Ilman vertaisryhmää ja vertaisarviointitoimintaa<br />
en olisi näin hyvässä kunnossa. Yksin olemisesta ei<br />
kärki<br />
MIeLeKäSTä TeKeMISTä<br />
Kai Lehtinen kaipaa suomeen mielenterveyskuntoutujille<br />
paljon lisää mahdollisuuksia tehdä<br />
vapaaehtoistyötä ja avustavia töitä.<br />
tulisi mitään. Nyt olen aivan eri ihminen.”<br />
”Tärkeä on myös päiväkeskus, jonne voi mennä.<br />
Naantalissa on sellainen, jossa käy mielenterveyskuntoutujia,<br />
huumemiehiä ja alkoholisteja. Ei se<br />
haittaa, vaikka on erilaisia ihmisiä, kunhan kukaan<br />
ei hääri siellä päihtyneenä. Parempi olisi kuitenkin,<br />
että mielenterveyskuntoutujille olisi omat aikansa.”<br />
Lehtisellä on terveyskeskuksessa hyvä omalääkäri<br />
ja -hoitaja, joilta saa aina apua ja jotka kannustavat<br />
eteenpäin. Enempää hoitoa, esimerkiksi terapiaa,<br />
hän ei kaipaa. Lääkeannoksia hän on onnistunut<br />
pienentämään.<br />
Sosiaalisten siteiden lisäksi tärkeää on itsenäinen<br />
asuminen – että saa päättää, milloin menee ja tulee<br />
ja mitä kodissaan tekee.<br />
Eniten Lehtistä vaivaa rahan puute: 700 euron<br />
eläkkeestä suurin osa menee vuokraan, lääkkeisiin<br />
ja vanhoihin velkoihin. ”Joskus tekisi mieli mennä<br />
jääkiekko-otteluun tai matkata tyttären perheen<br />
luo vierailulle Pohjois-Suomeen, mutta siihen ei ole<br />
mahdollisuutta. Viidellä kympillä viikossa ei tahdo<br />
edes saada diabeteksen edellyttämää sapuskaa.”<br />
”Olisin tarvinnut apua aiemmin, mutta tahtoa ja<br />
oma-aloitteisuutta ei ollut. Elin päivän kerrallaan,<br />
tein töitä, sain tilin ja ostin viinaa. Uskoin, että pystyn<br />
hoitamaan kaiken, vaikka humalapäissäni. Siinä<br />
tahtoni oli voimakas.”<br />
Lehtinen sairasti kolme kertaa alkoholin aiheuttaman<br />
haimatulehduksen, mutta häntä ei ohjattu<br />
hakemaan alkoholismiin apua. Itsekseen hän yritti<br />
useamman kerran lopettaa juomisen.<br />
Lehtisen kokemuksen mukaan päihde- ja mielenterveysongelmat<br />
kulkevat useimmilla käsi kädessä.<br />
Hänestä oli vaikeampi hakea apua päihdepalveluista<br />
kuin mielenterveyspalveluista.<br />
”Mielenterveyden järkkyminen on paha sairaus.<br />
Juominen on enemmän oma valinta, vaikka sairaus<br />
sekin on.”<br />
Joissain mielenterveyspalveluissa edellytetään,<br />
että juominen loppuu ennen kuin mielenterveysongelmia<br />
aletaan hoitaa. Se on Lehtisestä väärin:<br />
”Apua pitää aina saada. Jos ei saa, se on heitteillejättö.”<br />
<br />
Erja Saarinen<br />
sosiaalitieto 5 I10 15
näkökulma<br />
Kolumni<br />
raija Väänänen<br />
on siilinjärveläinen<br />
sosiaalityöntekijä.<br />
Takaisinveto<br />
Ajan hengen mukaan kiinnostavaa ei ole tuotteen hyvyys, vaan se,<br />
miltä se näyttää.<br />
Tavaratuotannossa tuttua on tuotteen takaisinveto markkinoilta.<br />
Uutukaiset tuotteet rikkoutuvat nopeasti ja korjauspalvelut koettelevat<br />
pinnaa: yksi vastaa yhdestä osasta, toinen toisesta. Alan ymmärtää,<br />
mitä aika- ja voimavaravarkaat ovat. Niitä on sekä tavara- että<br />
palvelutuotannossa.<br />
Erikoistuminen on arvokasta – ei kokonaisuuden hallinta. Erikoissairaanhoito<br />
on tästä hyvä esimerkki. Malli elää myös sosiaalihuollossa.<br />
Palvelujen organisoinnissa on kopioitu teollisuuden toimintatapoja.<br />
Työvaiheet paloitellaan kuin liukuhihnalle. Asiakas saa siivun palvelua<br />
sieltä ja toisen tuolta. Kantelujen ja valitusten vastaanottaja on joku<br />
kasvoton jossakin. Myös palveluissa kokonaisvastuu katoaa.<br />
Ennen vanhaan sama sosiaalityöntekijä hoiti asiakkaansa kaikki asiat,<br />
teki siis yhdennettyä sosiaalityötä. Hän tiesi, miten ongelmat, ilot ja<br />
palvelut vaikuttavat toisiinsa. Tuhoon tuomituissa pienissä kunnissa näin<br />
on vieläkin. Se on raskasta – jos henkilöstömitoitus on pielessä. SS- eli<br />
SiivunSipaisu-työntekijä hallitsee edes yhden asian. Tosin se ei tyydytä<br />
osaajaa, jolla on laaja perustietämys tuloksekkaasta ja inhimillisestä<br />
palvelusta. Sekin on raskasta.<br />
Työntekijän mieltä painavat vastaamattomat puhelut kännykässä, ulkoilua odottavat papat ja<br />
mummut ja kesken olevat asiakas-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelmat. Niitä kirjoittaessaan jo käy<br />
epäilys, kääntyykö suunnitelma käytännöksi.<br />
Tietoisuus huonosti tehdystä työstä vie voimavaroja. Sosiaalihuollossa ei ole vierasta, että hyvä palvelu<br />
määritellään hyysäämiseksi, puolesta tekemiseksi, passivoimiseksi. Myös hyvin tehdystä tulee<br />
huono omatunto.<br />
Suoritteita syntyy, kun korjataan rakennuksia ja tavaroita aina uudelleen, tilastoidaan valituksia ja<br />
kirjoitetaan suunnitelmia, jotka eivät toteudu. Voimavaroja ja aikaa kyllä palaa. Onko toiminnan ja<br />
tuottamisen perusajatus suorite – ei tulos?<br />
Laitteita suunnitellaan jo ylitoimiviksi. Onko palveluissa kyse ylitoimivuudesta? Strategiat kertovat<br />
upeista tavoitteista ja kokonaisuuksiin tähtäävistä palveluprosesseista. Julkinen liturgia on hallinnassa.<br />
Paperi- ja käytäntörealismit eivät vain kohtaa: työntekijä toimi SS:nä ja asiakas rientää luukulta luukulle.<br />
Suunnittelevatko toimintaa kuntalaisen ja työntekijän arjesta vieraantuneet?<br />
Ei ole vanhanaikaista tietää huonosti tehdyn työn olevan kalleinta. Kannattaako siis tehdä tuotetta,<br />
joka maksaa huonon laatunsa takia aina vain lisää? Kannattaako tuottaa palvelua, johon osapuolet<br />
eivät ole tyytyväisiä ja tuloksena on vain suorite?<br />
Teollisuudessa on jo muutosta ilmassa. Professori K. Palovuori on sanonut: ”Elektroniikkatuote<br />
tulee jatkossakin olemaan kokonaisuus, jonka osia ei lopulta voi suunnitella vain teoriassa, reaalimaailmasta<br />
irrallaan. Laajat perustiedot ja -taidot omaava diplomi-insinööri on silloin vahvoilla,<br />
kun teorian lisäksi tarvitaan käytäntöä.”<br />
Terveydenhuollossakin on nyt keksitty uusi (?) idea, vastuuhoitajat. He katsovat potilaan tilannetta<br />
kokonaisuutena, eivätkä hoida vain yhtä viipaletta.<br />
Entä jos otettaisiin edelleen mallia teollisuudesta ja terveydenhuollosta? Vedetään takaisin myös<br />
sosiaalihuollossa: otetaan kokonaisuudet hallintaan kuin silloin ennen.<br />
16 sosiaalitieto 5 I10<br />
LUKIJaLTa<br />
Valesosiaalityöntekijä<br />
vastaa<br />
Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna<br />
Markkula-Kivisilta esitti Sosiaalitiedossa 3/2010<br />
huolensa valesosiaalityöntekijöistä. Luettuani<br />
kirjoituksen minä, valesossu, aluksi masennuin,<br />
menin kyykkyyn ja tunsin itseni niin epäpäteväksi<br />
ja sosiaalityössä kaiken pilaavaksi tunariksi.<br />
Pikku hiljaa aloin kuitenkin ärtyä, ja oma<br />
ammatti-identiteettini ja itsekunnioitukseni<br />
nostivat päätään. Ja nyt olen todella vihainen,<br />
niin itseni kuin monien tuntemieni epäpätevien<br />
sosiaalityöntekijöiden puolesta ja haluan tuoda<br />
keskusteluun myös valesossun näkökulmaa.<br />
Ihmettelen, miten ammattitaitoiset ihmiset,<br />
joita on koulutettu poistamaan eriarvoisuutta ja<br />
ennakkoluuloja, kuitenkin ovat kärkkäitä tuomitsemaan<br />
jokaisen ns. epäpätevän työntekijän.<br />
Vaikka sosiaalityöntekijöistä on ollut huutava pula,<br />
minun on vaikea uskoa, että mihinkään kuntaan<br />
on valittu edes sijaiseksi työntekijää, jolla ei<br />
olisi minkäänlaisia edellytyksiä tehdä sosiaalityötä.<br />
Meillä epäpätevillä työntekijöillä on monenlaista<br />
koulutusta sekä työ- ja elämänkokemusta.<br />
Kunpa osaisin vastata kysymykseeni, miksi<br />
hyydyin 30 vuotta sitten viime metreillä opiskellessani<br />
Tampereella sosiaaliturvan opetusjaostossa.<br />
En saanut valmiiksi lopputyötäni, tutkielmaani,<br />
enkä suoritettua viimeisiä tenttejäni.<br />
Sain töitä, tuli perhe, oli aika, jolloin en taloudellisesta<br />
syistä voinut opiskella, vaikka olisin ehkä<br />
jaksanutkin. Minun on vaikea antaa sitä itselleni<br />
anteeksi. Vuosien varrella minua on kannustettu<br />
ja kehotettu opiskelemaan, mutta en ole saanut<br />
mitään aikaan, ennen kuin nyt – minä opiskelen<br />
ja tavoitteenani on valmistua ennen eläkeikää.<br />
Olen ollut 20 vuotta pätkätyöntekijä, suurimman<br />
osan uraani sosiaalityöntekijä pienissä<br />
kunnissa. Koska lakisääteinen pätevyys puuttuu,<br />
on ollut turha uneksia vakinaisesta virasta. Olen<br />
ollut viransijainen, virkaa tekevä, avointa virkaa<br />
hoitava sosiaalityöntekijä, joka on saanut väistyä,<br />
kun paikkaa on hakenut pätevämpi työntekijä.<br />
Minua on kannustettu valmistumaan – ei siksi,<br />
ettei minua ole pidetty pätevänä, vaan oman<br />
itseni vuoksi, jotta minut voitaisiin vakinaistaa.<br />
Koska en ole muodollisesti pätevä, palkastani<br />
vähennetään 5–10 prosenttia, vaikka teen samaa<br />
työtä kuin pätevätkin, yhtä pitkää päivää ja<br />
kannan vastuun päätöksistäni.
Koska olen tehnyt enimmäkseen kokonaisvaltaista<br />
sosiaalityötä, olen joutunut tekemään<br />
päätöksiä toimeentulotukilain, päihdehuoltolain,<br />
lastensuojelulain ja vammaispalvelulain perusteella.<br />
Olen neuvotellut asiakkaiden kanssa<br />
kuntouttavasta työtoiminnasta, selvittänyt ikäihmisten<br />
tukipalveluja, tehnyt päätöksiä omaishoidontuesta<br />
jne. Minun on ollut pakko pitää tietoni<br />
sosiaalilainsäädännöstä ajan tasalla.<br />
Jotta osaisin selvittää, neuvotella, etsiä ja<br />
löytää ratkaisuja yksin ja yhdessä asiakkaan ja<br />
yhteistyökumppaneiden kanssa, olen kehittänyt<br />
ammattitaitoani, vaikkei rahkeita yliopisto-opiskeluun<br />
ole ollut. Olen saanut täydennyskoulutusta<br />
läheisneuvonpitoon, huolen puheeksiottoon,<br />
vanhemmuuden roolikartan käyttöön, sovitteluun<br />
ja lastensuojelutarpeen alkuarviointiin. Olen<br />
lukenut ja etsinyt uusia menetelmiä, tutustunut<br />
verkostokarttoihin, nalle- ja muihin kortteihin, pelannut<br />
voimavarapeliä asiakkaiden kanssa.<br />
Olen myös kokemusasiantuntija, käynyt kovaa<br />
elämänkorkeakoulua. Pahimpina hetkinä<br />
olen selvinnyt, koska minulla on turvanani yhteisön<br />
tuki. Minulla on myös vahvat eväät nuoruus-<br />
ja opiskeluajalta; uskoa siihen, että ihminen ei ole<br />
yksin ja siihen, että vaikka elämä jättää pahojakin<br />
arpia, niiden kanssa voi elää ja tulla toimeen.<br />
Minulta ei ole viety opiskeluajan uskoa siitä, että<br />
ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen,<br />
että maailmasta tulee joskus solidaarinen<br />
ja tasa-arvoinen.<br />
Opiskeluaikana meille sanottiin, ettei tärkeää<br />
ole vain teorian soveltaminen käytäntöön vaan<br />
meillä pitäisi myös olla valmius ja kyky etsiä ja<br />
löytää tietoa sekä ylläpitää ja kehittää vuorovaikutustaitojamme.<br />
Olennaisintahan sosiaalityössä<br />
on se, miten työntekijä kohtaa asiakkaan,<br />
näkee hänen ainutlaatuisuutensa ja hänessä<br />
kasvunmahdollisuuden, hyväksyy hänen ihmisyytensä<br />
ongelmista huolimatta.<br />
Tärkeää on se, miten olemme sisäistäneet<br />
eettiset ohjeemme. Ammatillisuutemme tuo<br />
varmuuden ja suojan, jottemme mene liian<br />
lähelle asiakasta, jolloin emme voi nähdä tilannetta<br />
kokonaisvaltaisesti ja ratkaisukeskeisesti.<br />
Sosiaalityöntekijän on toimittava myös yhteisötasolla,<br />
tuotettava tietoa. Eettiset ohjeet<br />
velvoittavat sosiaalityöntekijää vaikuttamaan ja<br />
1980-luvun taitteessa opiskelleena olen saanut<br />
elämän evääksi tahdon vaikuttaa ja toimia.<br />
Sosiaalityöntekijäpulaa ei auta ongelmakeskeinen<br />
huokailu pätevien sijaisten puutteesta.<br />
En tiedä muuta ammattialaa, joka tuo niin<br />
valtavasti esiin ammattinsa negatiivisia puolia.<br />
Työmme on raskasta ja vaativaa, mutta mieluummin<br />
teen tätä työtä kuin tekisin ruumiinavauksia.<br />
Voisimmeko joskus kertoa siitä, miten päivämme<br />
eivät ole koskaan samanlaisia, miten<br />
tapaamme persoonallisia ihmisiä, joille sattuu<br />
ja tapahtuu – eivät kaikki asiakkaiden tarinat<br />
ole traagisia. Miten vuosien myötä oppii nauttimaan<br />
pienistäkin edistysaskeleista, ja näkemään<br />
uuden asiakastilanteen haasteena.<br />
Olisiko aika markkinoida sosiaalityötä uusin<br />
menetelmin? Emme ole likaisen työn raatajia<br />
emmekä syrjäytettyjen syrjäytettyjä työntekijöitä<br />
vaan vaikuttajia, yhteiskunnan heikompien<br />
tukijoita ja puolestapuhujia.<br />
En tiedä, minkä verran meissä vailla muodollista<br />
pätevyyttä olevissa on kaltaisiani opiskelunsa<br />
keskeyttäneitä. Sosiaalityöntekijöinä on<br />
sosiaaliohjaajia ja -kasvattajia, yhteisöpedagogeja,<br />
humkandeja jne. Meitä yhdistää se, että<br />
olemme opiskelleet ihmisten kohtaamista ja<br />
meillä on kykyä selvittää tuen tarvetta, ohjata ja<br />
opastaa. Sosiaalityö on asiakkaan rinnalla kulkemista<br />
toivottomuudesta toivoon.<br />
Vasta valmistunut sosiaalityöntekijä tarvitsee<br />
valtavasti tukea ensimmäisessä työpaikassaan.<br />
Luennoilla ei voi saada käsitystä arjen työn ihmeellisestä<br />
maailmasta, siitä, miten se ”vaikea”<br />
asiakas ei innostukaan meidän tarjoamistamme<br />
vaihtoehdoista saattaa elämänsä kuntoon.<br />
Pätevien työntekijöiden puutetta ei ratkaista<br />
aliarvioimalla muodollista pätevyyttä vailla olevia<br />
kollegoja. Olisiko mahdollista miettiä pätevyysvaatimuksia<br />
uusiksi? En tarkoita, että kuka<br />
tahansa, millaisella koulutuksella tahansa voisi<br />
ryhtyä työhön, mutta soveltuvuusehtoja voisi<br />
harkita yksilökohtaisesti. Ammatillista pätevyyttä<br />
on ylläpidettävä ja täydennettävä koulutuksin,<br />
työnohjauksen ja vertaistuen avulla.<br />
Sosiaalityöhön tarvitaan vahvaa osaamista ja<br />
lisää työvoimaa, jotta voimme tehdä sitä työtä,<br />
johon meidät on itse kukin tavalla tai toisella<br />
koulutettu. Aikaa pitäisi olla myös yhteisölliseen,<br />
rakenteelliseen sosiaalityöhön. Rohkeista vaikuttajista<br />
ja positiivisesti sosiaalityötä markkinoivista<br />
työntekijöistä on tässä maassa huutava pula. <br />
Marianne Mäkelä,<br />
sosiaalityöntekijä vailla muodollista pätevyyttä<br />
Sosiaalipalvelujen<br />
markkinoistuminen<br />
vaikuttaa myös<br />
alan koulutukseen<br />
<br />
”Kauhiast ihmettelen”, että sosiaalityön koulutusta<br />
koskevat visiot Sosiaalitiedon 3/2010 artikkeleissa<br />
nähdään toteutuvan yhteiskunnallisessa<br />
tyhjiössä, ikään kuin sosiaalipalvelujen markkinoistumista<br />
ei olisi ikinä tapahtunutkaan. En voi uskoa,<br />
että sosiaalityö käytäntönä voisi elää neitseellisesti<br />
entiseen malliin, edes Suomessa.<br />
Sosiaalityötä yksityistämisen ja julkisen sektorin<br />
välissä käsiteltiin esimerkiksi viime lokakuussa<br />
Slovakiassa kansainvälisessä konferenssissa. Sen<br />
järjesti European Research Institute for Social Work.<br />
Konferenssin raportissa todetaan, että useissa<br />
Euroopan maissa sosiaalipalveluita on vähitellen<br />
yksityistetty. Palveluista järjestetään julkisia tarjouskilpailuja,<br />
joissa tärkein palveluntuottajan valintakriteeri<br />
on hinta.<br />
Palveluiden tilaaja määrittelee mitä menetelmiä<br />
palveluiden tuottajat käyttävät työssään asiakkaiden<br />
kanssa. Tämä muuttaa sosiaalityön asemaa,<br />
kun sen menetelmät määritellään hinnan ja taloudellisen<br />
tehokkuuden perusteella eikä teoreettisen<br />
ymmärryksen pohjalta. Tilaaja määrittelee käytettävät<br />
menetelmät eikä asiakas tai asiakkaan tarpeet<br />
ja erityispiirteet, arvioidaan raportissa.<br />
Kongressin luennoitsijat ja osanottajat tuntuivat<br />
olevan vakuuttuneita siitä, ettei sosiaalityön<br />
palveluilla ole edessään muuta tietä kuin niiden<br />
tuotteistaminen ja markkinoistaminen, siirtyminen<br />
markkinoille ostettavaksi ja myytäväksi.<br />
Realismia sosiaalityön koulutukseen, muuten<br />
sen esimiespaikat täyttyvät kokonaan insinööreistä<br />
ja ekonomeista!<br />
Kyseinen numero oli kokonaisuudessaan monipuolinen<br />
ja antoisa. Kiitos siitä. <br />
Briitta Koskiaho,<br />
sosiaalipolitiikan professori, emerita<br />
sosiaalitieto 5 I10 17
kuva: Erkki Karén<br />
pinnan alta<br />
”<br />
Julkisen vallan käyttö ei perustu sopimukseen vaan<br />
lakiin. Sille on ominaista yksipuolisuus ja sitovuus.”<br />
Pentti Raija Huhtanen, Kananen, julkisoikeuden ylitarkastaja, sosiaali- professori, ja terveysministeriö<br />
Tampereen yliopisto<br />
Mistä puhumme, kun puhumme asiakkaasta?<br />
Mitä tapahtuu todella?<br />
Toimitus pyysi kirjoitusta asiakkaan asemasta.<br />
Jäin miettimään asiakas-termiä ja sen sivumerkityksiä.<br />
Monien oikeustieteilijöiden mielestä<br />
termi ei istu hyvin sellaiseen ympäristöön, jossa<br />
yksityinen – olkoonpa ihminen tai yhteisö – asioi<br />
julkisen viranomaisen kanssa.<br />
Sosiaalialalla asiakkaista ja asiakkuuksista lienee<br />
puhuttu iät ja ajat. Tämä näkyy nykyisin myös sosiaalihuollon<br />
lainsäädännössä, jossa asiakkaaseen<br />
viittaavat ilmaisut ovat kymmenen viime vuoden<br />
aikana vakiinnuttaneet asemansa.<br />
Termi ei ole lainsäädännössä silti uusi: sitä on,<br />
ehkä hiukan yllättäen, käytetty niinkin varhain kuin<br />
1986 säädetyssä päihdehuoltolaissa. Käyttöyhteys<br />
on tyypillinen: päihdehuollon ”asiakkaalle”<br />
tulee lain 16 §:n mukaan järjestää ”mahdollisuus<br />
osallistua hoidon suunnitteluun, toimenpiteiden<br />
valintaan ja hoitoyhteisön toimintaan”. Kysymys on<br />
siten palvelun käyttäjän itsemääräämisoikeudesta<br />
ja valinnanvapaudesta.<br />
Kuluvalla vuosikymmenellä on säädetty ainakin<br />
kaksi sosiaalihuoltoa koskevaa lakia, jotka mainitsevat<br />
asiakkaan jo nimikkeessään. Ne ovat laki<br />
sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista<br />
ja laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen<br />
sähköisestä käsittelystä. Asiakaslaissa sosiaalihuollon<br />
asiakas määritellään mutkattomasti ”sosiaalihuoltoa<br />
hakevaksi tai käyttäväksi henkilöksi” (3 §).<br />
Sosiaalihuollolla tarkoitetaan laissa niin julkista kuin<br />
yksityisen järjestämää sosiaalihuoltoa.<br />
Asiakkuuspuhetta viranomaistoiminnan yhteydessä<br />
on pidetty pulmallisena siksi, että asiakas tuo<br />
useimmille meistä ensimmäiseksi mieleen kaupassa<br />
ostoksia tekevän kuluttajan. Ostajan ja myyjän<br />
suhde on kahden muodollisesti tasa-arvoisen osa-<br />
18 sosiaalitieto 5 I10<br />
puolen välinen sopimussuhde, jossa hyödykkeitä<br />
vaihdetaan tiettyyn hintaan.<br />
Yksityisen ja viranomaisen suhde taas on tyypillisesti<br />
valtasuhde. Siinä viranomainen käyttää<br />
julkista valtaa yksityiseen nähden eli päättää hänen<br />
edustaan, oikeudestaan tai velvollisuudestaan<br />
taikka puuttuu muuten hänen oikeusasemaansa.<br />
Julkisen vallan käyttö ei perustu sopimukseen vaan<br />
lakiin. Sille on ominaista yksipuolisuus ja sitovuus.<br />
Julkisen vallan käytön voimakkuus vaihtelee tilanteittain;<br />
se ei ilmene aina samanlaisena. Lisäksi<br />
huomattava osa yksityisen ja viranomaisen välisistä<br />
kohtaamisista ei sisällä julkisen vallan käyttöä. Hyvän<br />
esimerkin tällaisesta toiminnasta tarjoaa hyvinvointipalvelujen<br />
tuottaminen, kuten potilaan hoitaminen<br />
sairaalassa tai vanhuksen avustaminen kotiaskareissa.<br />
Siihen ei liity yksipuolista ja sitovaa vallankäyttöä.<br />
Kun puhumme sosiaalihuollon tai hallinnon asiakkaasta,<br />
ilmaisemme samalla jotain yksityisen ja<br />
viranomaisen välisen suhteen luonteesta. Käsitykselle<br />
suhdetta leimaavasta vastavuoroisuudesta ja<br />
tasa-arvosta on perusteensa. Sosiaali-, terveys- ja<br />
koulutuspalvelut ovat hyvinvointivaltiossa julkisen<br />
hallinnon tärkeitä tehtäviä. Palvelujen vastaanottaminen<br />
on vapaaehtoista. Niistä peritään usein,<br />
muttei aina, maksu, joka tosin yleensä alittaa tuotantokustannukset.<br />
Palvelun käyttäjän itsemääräämisoikeus<br />
ja viranomaisen palvelutehtävä ovat vakiintuneet<br />
julkisen hallinnon johtaviksi periaatteiksi.<br />
Niiden merkitystä tähdentävät myös hallintolaki ja<br />
sosiaalihuollon asiakaslaki.<br />
Palvelusetelin kaltaiset uudet välineet vahvistavat<br />
julkisten palvelujen markkinaehtoisuutta lisäämällä<br />
ainakin periaatteessa palvelun käyttäjän<br />
valinnanvapautta.<br />
Viranomaiset eivät kuitenkaan vain jaa palveluja,<br />
eikä palvelutehtäväkään ole vailla vallankäyttöä.<br />
Päätös myöntää tai evätä palvelu tai toimeentuloturvaetuus<br />
sisältää aina julkisen vallan käyttöä,<br />
vaikkakin se on lievää. Voimakkaampaa julkisen<br />
vallan käyttäminen on silloin, kun viranomainen<br />
päättää palvelusta perittävästä asiakasmaksusta<br />
tai toimeentuloturvaetuuden takaisinperimisestä.<br />
Ankarimmillaan ja yksipuolisimmillaan julkisen<br />
vallan käyttö ilmenee silloin, kun viranomainen<br />
puuttuu yksityisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen<br />
tai rajoittaa muuten hänen perusoikeuksiaan.<br />
Esimerkkeinä voidaan mainita lapsen tahdonvastainen<br />
huostaanotto sekä sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
laitoksissa sovellettavat rajoitukset,<br />
esimerkiksi eristäminen. Tällaisista puuttumisista<br />
säädetään lastensuojelulaissa, päihdehuoltolaissa,<br />
mielenterveyslaissa ja tartuntatautilaissa. Niiden<br />
yhteydessä puhe asiakkuudesta ja asiakkaasta ei<br />
ole perusteltua, ei mielestäni siitäkään huolimatta,<br />
että tuore lastensuojelulaki näitä ilmaisuja käyttää.<br />
Asiakkaaseen viittaavien ilmaisujen pulma on<br />
siinä, että ne antavat helposti harhaanjohtavan<br />
kuvan sellaisesta toiminnasta, joka perustuu viime<br />
kädessä viranomaisen yksipuolisesti käyttämään<br />
julkiseen valtaan.<br />
Julkisen vallan käyttö ei ole paha asia, sillä se<br />
on aina sidottu yleisen eli yhteisen edun edistämiseen.<br />
Valtaa voidaan kuitenkin käyttää myös väärin.<br />
Tämän varalta oikeusjärjestys turvaa vallankäytön<br />
kohteelle erilaisia oikeussuojakeinoja. Vallankäytön<br />
hämärtyminen vaikeuttaa väärinkäytösten ja samalla<br />
niiden oikeussuojatarpeiden tunnistamista,<br />
joita vallankäytön kohteella aina on. <br />
Sosiaalitiedon Pinnan alta -palstalla www.sosiaalitieto.fi<br />
nimekkäät tutkijat ja ajattelijat pohtivat sosiaalipolitiikan suuntaa ja haasteita. Heidän näkemyksiään voi nyt tutkailla<br />
yhdessä paikassa, kun sarjan kirjoituksia on koottu lehden verkkosivuille. Uusimmat jutut löytyvät edelleen lehdestä.
Saksalaista tehokkuutta<br />
ja berliiniläistä luovuutta<br />
Tässä kaupungissa eletään toimeksiannosta toiseen, hankkeesta hankkeeseen:<br />
EU-hankkeita kehitellään saksalaisella tehokkuudella ja berliiniläisellä luovuudella..<br />
Muutama vuosi ennen muurin murtumista ja<br />
talousbuumin alkua Länsi-Berliinin vanhat talot<br />
olivat kurjimmillaan – ja talonvaltaajaliike voimakkaimmillaan.<br />
Syntyi järjestöjä, jotka tarjosivat nuorille<br />
tyhjissä taloissa sekä ammatillisen harjoittelupaikan<br />
että jonkinlaisen asunnon.<br />
Saksassa ammatillista koulutusta annetaan oppisopimuskoulutuksena,<br />
jossa nuori työskentelee<br />
esimerkiksi kolmena päivänä viikossa ja käy koulua<br />
kahtena päivänä. Usein viranomaiset osoittavat<br />
nuoren asiakkaansa sekä tarvittavan määrärahan<br />
yleishyödyllisen organisaation harjoittelupaikkaan.<br />
Määrärahojen niukkuuden takia harjoittelijoita tulee<br />
järjestöihin kuitenkin yhä vähemmän ja siksi tiloja ja<br />
asiantuntemusta käytetään hyödyksi muulla tavoin.<br />
EU-rahalla Eurooppaan<br />
Järjestöillä on taloissaan tiloja myöten kaikki, mitä<br />
EU-hankkeisiin tarvitaan – ja kun Berliini vertautuu<br />
EU:n aluekehitysrahaston luokituksessa tukialueena<br />
vaikkapa Pohjois-Pohjanmaahan, tukea myös haetaan<br />
ja saadaan. Joissakin kaupunginosissa lähes joka<br />
toimiston ovessa on vähintään yhden eurooppalaisen<br />
ohjelman logo.<br />
EU-hankkeiden toteuttaminen on työlästä, eikä<br />
kovin tehokasta. Järjestöjen yhteyteen onkin syntynyt<br />
EU:n liikkuvuusohjelmiin erikoistuneita EUagentuureja.<br />
Ne järjestävät harjoittelu- ja vaihto-ohjelmia<br />
ulkomailla. Tärkein kohderyhmä ovat organisaation<br />
omat harjoittelijat.<br />
Verkostot ovat kaikki kaikessa<br />
Kansainvälisten kumppanien löytäminen ja oman<br />
ajatuksen markkinoiminen ei ole helppoa. Verkostot<br />
ovat siinä kaikki kaikessa. EU-agentuurit muodostavat<br />
keskenään osuuskuntia. Ne järjestävät EU-ohjelmia<br />
koskevaa koulutusta ja konsultointia, ja samalla<br />
niihin kuuluvat agentuurit ja muut kumppanit, kuten<br />
ammatilliset oppilaitokset, kartuttavat verkostojaan.<br />
Berliinin osavaltio tukee agentuureja ja osuuskuntia<br />
Euroopan sosiaalirahaston varoilla: EU-rahalla<br />
agentuuri auttaa muita organisaatioita hakemaan<br />
lisää EU-rahaa!<br />
Mallissa on kuitenkin järkeä, koska sen avulla<br />
myös pienet järjestöt ja freelancetyöläiset saavat asiantuntevaa<br />
tukea hankkeilleen helposti ja ilmaiseksi.<br />
Ja pieniä järjestöjä ja freelancereita tässä kaupungissa<br />
riittää ja loppujen lopuksi ne saavat hyvin rahoitusta.<br />
Paljon tuottamatonta paperityötä<br />
EU-agentuurit edistävät verkostoitumista ja hoitavat<br />
osansa markkinoinnista, mutta opetuksen ja sosiaalityön<br />
parkkiintuneet ammattilaiset näkevät niissä<br />
liian paljon tuottamatonta paperityötä. Agentuuri<br />
rahoittaa kenties itse itsensä, mutta tuskin mitään<br />
muuta.<br />
Niin sanottu eurooppalainen lisäarvo on lähinnä<br />
idealismia. Eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan<br />
tai osallistuvan kansalaisuuden sijaan hankkeisiin<br />
osallistuvia nuoria kiinnostaa käytännön hyöty:<br />
Voiko eurooppalaisella vapaaehtoispalvelulla korvata<br />
siviilipalveluksen? Minkä ohjelman kautta saa parhaan<br />
rahoituksen välivuodelle toisessa EU-maassa?<br />
EU-agentuurit tuppaavat etääntymään organisaatioidensa<br />
käytännönläheisestä toiminta-ajatuksesta<br />
ja vahvimmasta osaamisesta. Tukeeko kaikki<br />
eurooppalaisuus lopulta harjoittelijoiden ammatillista<br />
koulutusta?<br />
Filmiprojekteja ja lähiöjalkapalloa<br />
Muutaman viikon ulkomaanohjelmalla nuoret saadaan<br />
kuitenkin irti virikkeettömästä arkiympäristöstään,<br />
tietokoneesta ja verkkopeleistä. Koska motivaatiota<br />
voi muutoin olla vaikea löytää, ohjelmat sisällytetään<br />
opetussuunnitelmaan. Moni on lähtiessään<br />
vastahakoinen, mutta takaisin tultuaan muistelee<br />
vaihto-ohjelmaansa ammattikoulutuksensa kohokohtana.<br />
EU-osuuskuntien konsulttitoiminta osoittaa, ettei<br />
rahoituksen hakeminen ole vaikeaa, jos joku auttaa<br />
konseptin hiomisessa. Idealle löytyy rahoitus, jos hakemus<br />
tehdään oikein. Berliinissä pyritään siihen, että<br />
työtä tehtäisiin kohderyhmien, sisältöjen ja hyvien<br />
ajatusten – ei pelkkien asiakirjojen – parissa.<br />
Berliinissä nuoria asiantuntijoita houkuttelevat<br />
aivan eri asiat kuin raha. Kaupungissa on rähjäistä<br />
viehätysvoimaa, erilaisille elämänkatsomuksille on<br />
tilaa, ja asumiseen on lähes kaikilla varaa. On helppo<br />
ymmärtää, miksi sosiaali- ja nuorisoalan hankkeisiin<br />
riittää kekseliäisyyttä.<br />
Oli kyse sitten ammatinvalinnan tai sosiaalisten<br />
valmiuksien tukemisesta skaala ulottuu teatteripedagogiikasta<br />
koulujen tutorityöhön, kansainvälisistä<br />
filmiprojekteista lähiöjalkapalloon. Kun luovuus ja<br />
paperityöt sovitetaan yhteen, kaikki on mahdollista.<br />
Se on berliiniläinen toiminta-ajatus, josta myös Euroopan<br />
unionin virkamiehet pitävät. <br />
kuvat: Valentina Versari<br />
tuomisia ja viemisiä<br />
eU-raHaLLa eU-raHaa<br />
saksassa EU-agentuurit auttavat EUrahalla<br />
muita organisaatioita hakemaan<br />
lisää EU-rahaa. Kuvassa Euroopan parlamentin<br />
ja komission Berliinin-infopiste<br />
Unter den Lindenillä.<br />
Kirjoittaja Matti Jämsä on<br />
filosofian maisteri. Hän työskenteli<br />
vuonna 2009 kesäkuusta<br />
joulukuuhun berliiniläisessä<br />
EU-agentuurissa eurooppalaisena<br />
vapaaehtoisena.
asiantuntija-artikkeli<br />
Hanna Heinonen & Päivi Sinko<br />
Kaikkia lastensuojelupalveluja<br />
ei voi voi ostaa yritykseltä<br />
Vuonna 2008 muu kuin julkinen sektori tuotti jo 72 prosenttia kaikesta lastensuojelun laitos- ja per-<br />
hehoidosta. Lisäksi kunnat ostavat lastensuojelun avopalveluita. Kaikkia tehtäviä ei voida kuitenkaan<br />
ulkoistaa: merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voi hoitaa vain viranomainen.<br />
Kunnan tulee huolehtia sosiaalipalvelujen,<br />
kuten sosiaalityön ja lastensuojelun,<br />
järjestämisestä asukkailleen. Sen ei ole kuitenkaan<br />
pakko tuottaa kaikkia palveluja itse. Niitä<br />
voidaan ostaa kunnan ulkopuolelta vain lain<br />
tai lakiin perustuvan valtuutuksen nojalla ja jos<br />
se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi<br />
hoitamiseksi.<br />
Hyvinvointipalvelun antaminen muun kuin<br />
viranomaisen hoidettavaksi ei saa vaarantaa asiakkaiden<br />
perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä hyvän<br />
hallinnon vaatimuksia. Kunnan tulee varmistaa,<br />
että ostettavat palvelut ovat laadultaan<br />
kunnan palveluita vastaavia. Lisäksi palveluntuottajien<br />
kanssa tehtävät sopimukset on laadittava<br />
siten, että asiakasvalinnan tekee aina kunta.<br />
Julkisen vallan käyttäjä virkavastuussa<br />
Julkisella vallalla tarkoitetaan lakiin perustuvaa<br />
toimivaltaa puuttua yksityisen henkilön oikeusasemaan,<br />
vapauteen tai etuihin joko hallintopäätöksin<br />
tai tosiasiallisin toimin. Suoraviivaisinta<br />
julkista vallankäyttöä on poliisin voimakeinojen<br />
käyttäminen. Julkinen hallintotehtävä<br />
tarkoittaa puolestaan yksityisten henkilöiden<br />
oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaa<br />
päätöksentekoa.<br />
Hanna Heinonen (oik.) työskentelee<br />
kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin<br />
laitoksella. Päivi Sinko toimii erikoissuunnittelijana<br />
Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus<br />
Palmeniassa.<br />
20 sosiaalitieto 5 I10<br />
Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä<br />
tehtäviä voi hoitaa vain viranomainen. Tällaisia<br />
ovat esimerkiksi päätökset tahdosta riippumattomista<br />
toimenpiteistä ja ylipäänsä yksilön vallan<br />
rajoittaminen huollon tai hoidon yhteydessä.<br />
Merkittävän julkisen vallan käyttäjän tulee<br />
aina olla rikosoikeudellisessa virkavastuussa:<br />
virkamiehen erityisasemaan kuuluu muita laajempi<br />
vastuu työssä tehdyistä virheistä. Taustalla<br />
on ajatus oikeusvaltiosta ja julkisen vallan demokraattisesta<br />
alkuperästä. Virkatehtävien hoitaminen<br />
vaatii korostettua julkista luotettavuutta<br />
ja objektiivisuutta, siksi oikeudellisen vastuun<br />
tulee olla laaja.<br />
Lastensuojelutyö perustuu lähes poikkeuksetta<br />
valituskelpoisiin päätöksiin ja päätöksenteko<br />
on aina julkisen vallan käyttöä. Kuntalain<br />
44 §:n mukaan julkisen vallan käyttöä edellyttäviä<br />
tehtäviä hoidetaan virkasuhteessa. Lapsi- ja<br />
perhekohtaisen lastensuojelun päätöksentekoa<br />
ei voida delegoida yksityisille palveluntuottajille.<br />
Keikkatyöntekijä ei toimi virkavastuulla<br />
Keikkalääkäreiden käyttö julkisen vallan käyttöä<br />
sisältävissä tehtävissä kunnallisessa terveydenhuollossa<br />
on lainvastaista muun muassa virkavastuun<br />
puuttumisen vuoksi. Potilaat olisivat<br />
eriarvoisessa asemassa siitä riippuen, hoitaako<br />
heitä virka- vai keikkalääkäri, koska toinen toimii<br />
virkavastuulla ja toinen ei. Näin on todennut<br />
eduskunnan apulaisoikeusasiamies asiaa koskevassa<br />
päätöksessään (711/2/09).<br />
Sosiaalihuoltoa tulee arvioida pitkälti samojen<br />
periaatteiden mukaan kuin terveydenhuoltoa.<br />
Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijävajetta<br />
ei siten voida paikata yksityisten palveluntuottajien<br />
henkilöstöllä, vaan päätöksenteosta<br />
vastaavien työntekijöiden tulee olla virkasuhteessa<br />
kuntaan.<br />
Lastensuojelun päivystys on osa-alue, jota ei<br />
voi ulkoistaa. Lapsen kiireellinen sijoitus on ai-<br />
na tahdonvastainen toimenpide ja se edellyttää<br />
päätösvaltaa, jota voi käyttää vain julkisen vallan<br />
edustaja. Yksityiset palveluntuottajat eivät<br />
myöskään voi tehdä arviota sijoituksen tarpeesta<br />
niin, että kunnallinen virkamies toimii pelkästään<br />
takapäivystäjänä ja päätöksen allekirjoittajana.<br />
Vain virkasuhteessa olevat ja lain edellyttämän<br />
kelpoisuuden omaavat sosiaalityöntekijät<br />
voivat käyttää päätösvaltaa lapsen kiireellisessä<br />
sijoituksessa.<br />
Lastensuojelussa on paljon myös hallinnollisorganisatorista<br />
valmistelutyötä, joka vaikuttaa<br />
julkisen vallan käyttöä koskevaan päätöksentekoon,<br />
ja se tulee toteuttaa kunnan viranhaltijoiden<br />
työnä. Sen sijaan yksittäinen lastensuojelun<br />
tukitoimi, esimerkiksi perhetyö, voidaan tuottaa<br />
kunnan ulkopuolella, koska siinä ei tehdä<br />
valituskelpoisia päätöksiä eikä anneta lakiin perustuvia,<br />
yksilön oikeusasemaan tai vapauteen<br />
puuttuvia määräyksiä.<br />
Kunnan sosiaalityöntekijän tehtävä<br />
lastensuojelutarpeen selvitys<br />
Kunnan viranhaltijan vastuulla olevat lastensuojelun<br />
tehtävät on määritelty laissa ja sen vuoksi<br />
myös yksityisten palveluntuottajien rooli lastensuojelussa<br />
on selkeä. Lapsi- ja perhekohtaisen<br />
lastensuojelun työprosessia johtaa lapsen asioista<br />
vastaava sosiaalityöntekijä. Hän huolehtii siitä,<br />
että lapsen etu tulee huomioiduksi prosessin<br />
kaikissa vaiheissa.<br />
Sosiaalityöntekijä päättää, käynnistääkö lastensuojeluilmoitus<br />
lastensuojelutarpeen selvityksen.<br />
Hän vastaa siitä, että lapsen tilanne selvitetään<br />
tarkoituksenmukaisesti ja tarvittavat<br />
Lastensuojelun päivystys<br />
on osa-alue, jota<br />
ei voi ulkoistaa.
piirros: Reetta Saturo<br />
lastensuojelutoimenpiteet toteutetaan asiakassuunnitelmaan<br />
kirjatulla tavalla. Hän valmistelee<br />
lapsen ja perheen yksityisyyteen puuttuvia<br />
päätöksiä ja vastaa kiireellisten toimenpiteiden<br />
toteuttamisesta.<br />
Lastensuojelutarpeen selvitys uutena ja runsaasti<br />
aikaa ja työntekijäresursseja vievänä työmuotona<br />
on herättänyt pohdintaa siitä, voidaanko<br />
se siirtää palveluntuottajien vastuulle.<br />
Selvityksen tekeminen on keskeinen osa sosiaalityöntekijän<br />
prosessinjohtamistehtävää. Se<br />
on myös lakisääteisesti hänelle määrätty velvollisuus:<br />
lastensuojelulain 27 §:n mukaan lapsen<br />
asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä<br />
selvitys lapsen tilanteesta. Tämän vuoksi selvitystä<br />
ei voi ulkoistaa.<br />
Selvitys ratkaisee, jatkuuko lapsen tai nuoren<br />
asiakkuus lastensuojelussa ja onko perhe oikeutettu<br />
lastensuojelun palveluihin. Lastensuojelutarpeen<br />
selvitys voi edellyttää myös kiireellisiä<br />
tahdonvastaisia päätöksiä lapsen tai nuoren kasvun<br />
ja kehityksen turvaamiseksi.<br />
Lastensuojelutarpeen selvitykseen ja huostaanoton<br />
tarpeen arviointiin ostetaan palveluntuottajilta<br />
vanhemmuuden arviointia. Tähän<br />
ei sinänsä liene juridista estettä. Lapsen asioista<br />
vastaava sosiaalityöntekijä on kuitenkin vastuussa<br />
koko selvityksestä tai arvioinnista ja kaikista<br />
sen yksittäisistä osa-alueista ja niiden pohjalta<br />
tehdyistä johtopäätöksistä. Jos jokin osa tuotetaan<br />
muualla, sen sisältö tulee avata ja johtopäätökset<br />
perustella huolellisesti, jotta työskentelyn<br />
laatu ja asiakkaan oikeusturva eivät vaarannu.<br />
Työparina voidaan käyttää kunnan ulkopuolista<br />
työntekijää, mutta vastuu työstä on yksin kunnan<br />
sosiaalityöntekijällä.<br />
Viranhaltija selvittää lapsen mielipiteen<br />
Yksi lastensuojelulain uudistamisen keskeinen<br />
tavoite oli lapsilähtöisen toimintatavan vahvistaminen.<br />
Tämä edellyttää tiivistä työskentelyä<br />
lapsen kanssa hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla.<br />
Laki velvoittaa lapsen asioista vastaavan<br />
sosiaalityöntekijän tai kunnan muun lastensuojelun<br />
työntekijän tapaamaan lasta riittävän<br />
usein henkilökohtaisesti lapsen mielipiteen ja<br />
toiveiden selvittämiseksi.<br />
Lapselle tulee antaa tietoa työskentelyprosessista,<br />
mahdollisen huostaanoton syistä ja<br />
sijaishuollon tavoitteista. Sosiaalityöntekijällä<br />
on kokonaisvastuu lapsen tilanteesta ja tapaamisten<br />
kautta hän valvoo lapsen edun toteutumista,<br />
esimerkiksi sijaishuollon laatua ja<br />
vaikuttavuutta. Valvontatehtävä ja -vastuu ovat<br />
julkisen vallan tehtäviä, eikä lapsen henkilökohtaisia<br />
tapaamisia voida sen vuoksi siirtää pois<br />
viranhaltijoilta.<br />
Sijaishuollon järjestäminen sen sijaan on toimintaa,<br />
jonka tuottaminen kunnan ulkopuolella<br />
ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa<br />
tai hyvän hallinnon vaatimuksia. Julkisen vallan<br />
vastuulla on valvoa sijaishuollon laatua ja<br />
Lastensuojelun julkiseen<br />
vallankäyttöön sisältyvää<br />
vastuuta näyttää<br />
olevan kunnallisessa<br />
päätöksenteossa vaikea<br />
hahmottaa.<br />
Kunnan tulee ymmärtää<br />
julkisen vallankäytön<br />
merkitys ostopalveluja<br />
hankkiessaan.<br />
lapsen edun mukaisen hoivan ja huolenpidon<br />
toteutumista sijaishuollolle asetettujen tavoitteiden<br />
mukaisesti.<br />
Vaikka sijaishuollossa olevaan lapseen voi<br />
kohdistua myös yksityisten laitosten johtajien<br />
tekemiä rajoituspäätöksiä, julkisen vallan on<br />
valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä sekä<br />
niiden vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan<br />
ja sitä kautta hoitoon ja kasvatukseen.<br />
Julkisen vallan vastuu ymmärretty heikosti<br />
Lastensuojelun julkiseen vallankäyttöön sisältyvää<br />
vastuuta näyttää olevan kunnallisessa<br />
päätöksenteossa vaikea hahmottaa. Tätä osoittaa<br />
muun muassa se, miten lastensuojelulakiin<br />
sisältyviin määräaikoihin on kunnissa suhtauduttu.<br />
Niitä ei ole nähty ehdottomina, sitovina<br />
normeina, joiden mukaan lastensuojelua tulisi<br />
hoitaa ja kehittää, vaan viitteellisinä ohjeistuksina,<br />
joista voidaan taloustilanteeseen vedoten<br />
laistaa.<br />
Ilahduttavaa on, että aluehallintovirastot<br />
ovat alkaneet entistä jämäkämmin hoitaa niille<br />
kuuluvaa valvontatehtävää ja edellyttää kunnilta<br />
asioiden laittamista kuntoon. Esimerkiksi Itä-<br />
Suomen aluehallintovirasto velvoitti Kuopion<br />
kaupungin 245 000 euron sakon uhalla huolehtimaan<br />
siitä, että lastensuojeluilmoitukset käsitellään<br />
ja lastensuojelutarpeen selvitykset tehdään<br />
lain edellyttämissä määräajoissa. (Itä-Suomen<br />
AVI:n Kuopiota koskeva määräys 9.2.2010)<br />
Kiinnostavaa olisi silti saada ylimmän laillisuusvalvojan<br />
päätös siitä, missä lastensuojelun<br />
käyttämän julkisen vallan rajat menevät ja mitä<br />
kunnilta voidaan lainsäädännön perusteella ehdottomasti<br />
edellyttää. Selvää kuitenkin on, että<br />
vastuu lain mukaan toimimisesta on kunnalla.<br />
Kunnan tulee ymmärtää julkisen vallankäytön<br />
merkitys ostopalveluja hankkiessaan. Jos kunta<br />
toimii laittomasti tai epäasianmukaisesti, voi<br />
kuka hyvänsä tehdä asiasta hallintokantelun<br />
aluehallintovirastoon.<br />
Ennakkoratkaisua kaivattaisiin myös siitä,<br />
miten vastuukysymykset määritellään lastensuojelun<br />
sijaishuollossa. Kunnallista terveydenhuoltoa<br />
koskevassa ratkaisussaan apulaisoikeusasiamies<br />
totesi, että hoitosuhteen perustuessa<br />
pakkoon, siinä linkittyvät hoidolliset ja<br />
vallankäytölliset elementit. Onko tätä suhdetta<br />
pohdittu riittävästi lastensuojelussa? <br />
sosiaalitieto 5 I10 21
asiantuntija-artikkeli<br />
Sari-Anne Paaso<br />
Lapset voisivat olla lastensuojelussa nykyistä aktiivisemmassa roolissa palautteen antajina ja työskentelyn arvioijina.<br />
Kysyttäisiinkö myös lapsilta?<br />
Työskentelyn arvioinnissa voidaan erottaa<br />
ainakin kolme eri tasoa. Lapsi voi arvioida<br />
yksittäistä tapaamista työntekijän kanssa,<br />
hän voi arvioida työprosessia ja sen vaikutuksia<br />
omaan elämäänsä tai hän voi arvioida sosiaalityön<br />
palveluja. Eri tasot vaativat erilaisia arviointikäytäntöjä<br />
ja -tapoja, koska myös arvioinnin<br />
tavoitteet ovat erilaisia.<br />
Välitön palaute<br />
Kun lapsi voi antaa palautetta yksittäisen tapaamisen<br />
lopuksi, hän saa mahdollisuuden heti<br />
kertoa omat kokemuksensa tapaamisessa käsitellyistä<br />
asioista ja työmenetelmistä. Samalla hä-<br />
YTM Sari-anne Paaso on sosiaalityöntekijä. Hän<br />
työskentelee kehittämispäällikkönä Pesäpuu ry:ssä.<br />
KIrJaLLISUUTTa<br />
Ervast & Tulensalo (2006) Sosiaalityötä lapsen<br />
kanssa. Kokemuksia lapsikeskeisen tilannearvion<br />
kehittämisestä. Soccan ja Heikki Waris-instituutin<br />
julkaisusarja 8/2006.<br />
Forsberg, Hannele (2002) Lapsen asiakkuudet ja<br />
kokemukset turvakodissa. Arviointitutkimus Lapsen<br />
aika -projektista. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu<br />
24. Helsinki: Ensi ja turvakotien liitto.<br />
Järvensivu, Marjaana (2007) Lapset<br />
lomaketutkimuksen vastaajina. Tilastokeskuksen<br />
hyvinvointikatsaus 1/2007.<br />
Nikkanen, Marko ja Möller, Sointu (2009)<br />
Lastenkoti minun mielestäni. Lasten mielipiteitä<br />
lastenkodin arjesta. Helsinki: Pelastakaa lapset ry.<br />
Möller, Sointu (2005) Arvioista sanoisin<br />
– Tutkimus lastensuojelun asiakkuuden<br />
alkuvaiheeseen liittyvän arvioinnin mallintamisesta.<br />
Tutkimuksia 1/2005. Jyväskylä: Pesäpuu ry.<br />
Oranen, Mikko (2008) Mitä mieltä? Mitä mieltä!<br />
Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä.<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun<br />
kehittämisohjelman osahankkeen raportti.<br />
Raportti 7. Ensi ja turvakotien liitto ry.<br />
Välivaara, Christine (2004) Sijoitettu lapsi<br />
tunnepyörässä. Menetelmiä ja välineitä<br />
lapsilähtöiseen lastensuojeluun. Raportit 1/2004.<br />
Jyväskylä: Pesäpuu ry.<br />
22 sosiaalitieto 5 I10<br />
nelle annetaan mahdollisuus ainakin pienimuotoisesti<br />
purkaa tapaamisen herättämiä tunteita<br />
ja kysyä, jos jokin asia jäi mietityttämään.<br />
Työntekijälle lapsen välitön palaute kertoo<br />
siitä, onko kohtaamisessa onnistuttu, onko lapsi<br />
omasta mielestään hyötynyt työskentelystä ja<br />
miten sitä pitäisi kehittää. Silloin työntekijän ei<br />
tarvitse jäädä omassa mielessään arvailemaan tai<br />
tulkitsemaan lapsen kokemusta.<br />
Lapset pitävät usein tunteet sisällään. Palautevaiheessa<br />
lapsi voikin ilmaista aikuiselle yllättäviä<br />
tunteita, jotka saattavat avata uusia työskentelypolkuja.<br />
Parhaimmillaan lapsen palaute<br />
edistää työntekijän ja lapsen vuorovaikutusta.<br />
Myös työntekijä voi antaa tapaamisen lopuksi<br />
lapselle rohkaisevaa ja lasta voimaannuttavaa<br />
palautetta.<br />
Joskus työskentely voi olla niin intensiivistä,<br />
ettei lapsella enää riitä voimia palautteen antamiseen.<br />
Lasta ei saa painostaa, mutta häntä voidaan<br />
kuitenkin suostutella ja motivoida siihen.<br />
Työntekijän tehtävänä on miettiä, miten palautetilanteen<br />
voisi rakentaa lasta innostavaksi.<br />
Vilkkaalle ja keskittymisvaikeuksista kärsivälle<br />
lapselle voi olla avuksi paikan vaihtaminen. Tai<br />
voisiko palautteen kirjoittaa musiikkia kuunnellen<br />
ja pastilleja imeskellen, jolloin tilanne voisi<br />
muodostua rauhalliseksi loppurutiiniksi?<br />
Kirjoittaminen ei aina ole lapselle luontaisin<br />
tapa ilmaista itseään. Pienempi lapsi voi antaa<br />
palautetta kuvakortteja valitsemalla tai piirtämällä,<br />
jolloin työntekijä toimii lapsen kirjurina.<br />
Työprosessin arviointi<br />
Laajempaan työskentelyprosessiin sisältyy useita<br />
tapaamisia. Kun lapsi on mukana arvioimassa<br />
työskentelyprosessia, prosessilla tulisi olla selkeä<br />
alku ja loppu, jotta lapsi ymmärtäisi, mitä hän<br />
on arvioimassa.<br />
Yksi esimerkki työprosessista on lastensuojelutarpeen<br />
selvitys. Lapsen osallisuus työskentelyssä<br />
on parhaimmillaan sitä, että hän voi olla<br />
mukana alusta lähtien koko työskentelyprosessin<br />
ajan ja arvioida työskentelyä ja sen vaikutuksia<br />
omaan elämäänsä. Tämä tarkoittaa käytännössä<br />
sitä, että lapsen kanssa työskentely ei ole<br />
irrallaan vanhempien eikä eri yhteistyökumppaneiden<br />
kanssa tehtävästä työstä.<br />
Lapsen osallisuus arvioinnissa on laajempi<br />
kysymys kuin vain yksittäisestä tapaamisesta,<br />
työskentelytavoista tai menetelmistä saatu palaute:<br />
lapsen tulisi voida olla mukana arvioimassa<br />
oman elämänsä kysymyksiä, tarpeita ja<br />
auttamisen vaikuttavuutta.<br />
Lapsiystävällinen työskentely edellyttää tiivistä<br />
yhteistyötä myös vanhempien kanssa ja hei-<br />
kuva: Panu Pälviä
dän osallisuuttaan lapsen asioiden käsittelyssä.<br />
Jotta arviointi ei olisi näennäistä eivätkä asiakkaiden<br />
kokemukset jäisi irrallisiksi, myös vanhempien<br />
on voitava osallistua arviointiin. Jos<br />
lapsen ja vanhempien näkemykset eroavat tai<br />
työntekijän näkemys poikkeaa asiakkaiden näkemyksistä,<br />
tämä tuo omat haasteensa.<br />
Palvelujen arviointia nimettömänä<br />
Yksittäisen tapaamisen tai työprosessin arvioinnin<br />
lisäksi lapsella tulisi jo lastensuojelulainkin<br />
mukaan olla mahdollisuus esittää toiveitaan<br />
työn ja palvelujen kehittämiseksi. Laki edellyttää,<br />
että ”palveluja kehitettäessä on kiinnitettävä<br />
erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja<br />
toivomuksiin”. (Lsl 417/2007, 8 §)<br />
Vaikka tämä pykälä oli jo edellisessäkin lastensuojelulaissa,<br />
se on jäänyt aika vähälle huomiolle.<br />
Palvelujen arvioinnissa tavoite on laajempi<br />
kuin yksittäistä lasta ja työntekijää hyödyttävä.<br />
Tällöin palautteen antamisen menetelmäksi sopivat<br />
esimerkiksi erilaiset ryhmämuotoiset tilanteet,<br />
joissa lapset voivat antaa palautetta jollekin<br />
ulkopuoliselle taholle nimettöminä. Silloin lapsi<br />
voi etäännyttää palautteen omasta elämästään ja<br />
puhua yleisemmällä tasolla. Tässä voitaisiin hyödyntää<br />
myös internetin mahdollisuuksia.<br />
Lastensuojelun kehittämisohjelmaan liittyneessä<br />
hankkeessa Mikko Oranen keräsi lastensuojelun<br />
asiakaslapsilta fokusryhmäkeskusteluissa<br />
kokemuksia lastensuojelusta ja sen kehittämisestä.<br />
Orasen mukaan lapset arvostivat sitä, että<br />
heitä haluttiin kuulla palautteen antajina.<br />
Päinvastoin kuin usein oletetaan, lasten ja<br />
nuorten toive ei ole päästä määräämään miten<br />
toimitaan tai tekemään päätöksiä. Orasen selvitys<br />
osoittaa, että lasten itsensä mielestä päätösvalta<br />
on riippuvainen lapsen iästä ja kyvystä<br />
ymmärtää mikä hänelle on hyväksi.<br />
Työskentelylle selvät tavoitteet<br />
Lasten palautteen keräämisessä ja hyödyntämisessä<br />
on olennaisinta työntekijän lapsikäsitys<br />
eli se, näkeekö hän lapsen kanssa tehtävän<br />
arvioinnin merkityksellisenä tai ylipäätään tarpeellisena.<br />
Jos työntekijä epäilee lapsen kyvykkyyttä<br />
arvioida työskentelyä, voi palautteen kysyminen<br />
tuntua teennäiseltä, turhalta tai jopa<br />
mahdottomalta.<br />
Palautteen keräämiseen liittyy samantapaisia<br />
kysymyksiä kuin uusien työmenetelmien käyttöönottoon<br />
muutenkin. Työntekijän on oltava<br />
”sinut” työmenetelmän tai välineen kanssa, jotta<br />
sen käyttö tuntuisi itselle luontevalta. Joskus välineen<br />
toimivuus yllättää työntekijän, vaikka hän<br />
olisikin suhtautunut siihen alun perin epäilevästi.<br />
Jotta palautteen kerääminen ei jäisi irralliseksi<br />
ja merkityksettömäksi, työskentelyn tulisi olla<br />
tavoitteellista ja suunnitelmallista. Arviointia<br />
ei voi tehdä, jos ei ole selkeästi määriteltyjä tavoitteita.<br />
Miten lapsi voisi arvioida työskentelyn<br />
onnistumista, jos hän ei tiedä niitä tavoitteita,<br />
joihin on pyritty?<br />
Tavoitteiden konkretisoimisessa riittää varmasti<br />
haastetta niin yksittäiselle työntekijälle<br />
kuin lastensuojelua toteuttaville organisaatioillekin.<br />
Kun kehitetään erilaisia palautteen keruun<br />
menetelmiä, on otettava huomioon lapsen ikä<br />
ja kielellinen käsityskyky. Pienen lapsen ajattelu<br />
on konkreettista ja hän tulkitsee käsitteet ja<br />
kysymykset kirjaimellisesti. Myöhemmin lapsi<br />
hallitsee myös abstraktimpaa ajattelua ja aikaulottuvuuksia.<br />
Ei siis riitä, että työntekijä selittää<br />
asian omasta mielestään ymmärrettävästi. Hänen<br />
on varmistettava, miten lapsi on selityksen<br />
ymmärtänyt.<br />
Kielellisten kysymysten lisäksi on tärkeää<br />
huomioida aikuisen ja lapsen valtaero ja eri-<br />
arvoisuus. Aikuislähtöisessä työskentelykulttuurissa<br />
työntekijä voi sortua tiedostamattaan<br />
johdatteluun ja tulkintaan. Lapsella taas voi olla<br />
tarve miellyttää ja myötäillä aikuisia tai hän voi<br />
pelätä vastauksen olevan aikuisen mielestä väärä.<br />
Näistä asioista on hyvä olla tietoinen, mutta<br />
niiden takia ei kuitenkaan kannata jättää kysymättä<br />
lapsen kokemusta ja siten ohittaa lapsi.<br />
otammeko palautteen vakavasti?<br />
Työntekijän on pohdittava myös sitä, miten<br />
suhtautua lapsen palautteeseen, jos tämä ei ole<br />
esimerkiksi täyttänyt palautelomaketta aikuisen<br />
näkökulmasta oikeaoppisesti. Onko lomake<br />
huono, jos lapsi haluaa kirjoittaa siihen jotain<br />
ihan muuta tai vaikka piirtää itselleen tärkeän<br />
asian? Onko meillä silloin oikeus ohittaa lapsen<br />
palaute turhana?<br />
Kysymys liittyy lapsen tiedon luonteeseen. Mikä<br />
on oikeaa tietoa? Arvostammeko lapsen tietoa<br />
sellaisenaan vai vasta sitten, jos se täyttää aikuisen<br />
määrittelemät kriteerit? Toisaalta on mietittävä,<br />
onko palautteen keräämisen tapa sopiva, jos lapsi<br />
ei ymmärrä, mitä aikuinen häneltä kysyy.<br />
Palautteen keruuta ja arviointia ei voi irrottaa<br />
muusta lapsen kanssa ja lapsen hyväksi tehtävästä<br />
työstä. Niin työskentelyä kuin lastensuojelun<br />
kehittämistäkin tulisi tarkastella ensisijaisesti<br />
siitä näkökulmasta hyödyttääkö se lasta ja<br />
hänen perhettään.<br />
Ei ole tarkoituksenmukaista eikä eettisesti<br />
perusteltua kerätä lapselta tietoa, jos sitä ei aiota<br />
oikeasti hyödyntää. Mitä siis teemme lapsilta<br />
saatavalla tiedolla? Olemmeko oikeasti valmiita<br />
muuttamaan työkäytäntöjä, jos asiakkaamme<br />
kokevat ne toimimattomiksi tai turhauttaviksi? <br />
sosiaalitieto 5 I10 23
kuva: Erja Saarinen<br />
juristin nurkkaus<br />
Helsingin sosiaaliviraston johtava lakimies<br />
Tapio räty käsittelee palstalla sosiaalihuollon<br />
ajankohtaisia lakikysymyksiä.<br />
Lakisivut tarjoavat juridista hyötytietoa<br />
sosiaalialan ammattilaisille.<br />
Juristin nurkkaus -palstan lisäksi sivuilla<br />
julkaistaan muita sosiaalialan juristien<br />
kirjoituksia, lakiuutisia ja lakitiedon<br />
verkkopalvelujen esittelyjä.<br />
Vireillä eduskunnassa -palstalle kootaan<br />
hallituksen lakiesityksiä.<br />
Kerro meille, mitä aiheita toivot sivuilla<br />
käsiteltävän: palautesosiaalitieto.fi<br />
Palstalla aiemmin julkaistuja kirjoituksia<br />
on koottu artikkelipankkiin: www.sosiaalitieto.fi<br />
>artikkelipankki > Juridiikka<br />
Henkilötietolaki 523/1999<br />
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992<br />
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja<br />
oikeuksista 812/2000<br />
Tietosuojavaltuutetun kannanotot: www.tietosuoja.fi<br />
Ajantasainen lainsäädäntö: www.finlex.fi.<br />
Kela evästää verkossa sosiaalisiin oikeuksiin<br />
Kelan verkkosivuilla on avattu uusi sosiaalisiin oikeuksiin keskittyvä palvelu, josta löytyvät<br />
perustiedot sosiaalisista oikeuksista, muutoksenhakuteistä ja valitus- ja valvontaelimistä.<br />
Sivuilla on tietoa muun muassa eri oikeusasteiden antamista päätöksistä.<br />
Sivuston on tarkoitus palvella sekä asiantuntijoita että perus- ja ihmisoikeuksista kiinnostuneita<br />
kansalaisia. Tärkeä kohderyhmä on eri organisaatioissa työskentelevät juristit. <br />
www.kela.fi > Tietoa Kelasta > Lait ja ohjeet > Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet<br />
apua julkisuus- ja henkilötietolakien soveltamiseen<br />
Julkisuus- ja henkilötietolait säätelevät kunnan toiminnan avoimuutta. Julkisuuslaki<br />
koskee lähinnä asiakirjatietoja ja niiden käsittelyä, henkilötietolaki henkilötietojen ja -rekistereiden<br />
käsittelyä. Kuntaliiton päivitetyillä verkkosivuilla käsitellään näitä lakeja ja erityisesti<br />
kunnan viranomaisten toiminnan julkisuutta, henkilötietojen käsittelyä kunnassa sekä verkkoviestinnän<br />
erityiskysymyksiä. <br />
www.kunnat.net > Lakiasiat > Julkisuus ja henkilötietojen käsittely kunnissa<br />
sosiaalihuollon asiakastietojen ja potilastietojen käsittelyä koskevassa<br />
lainsäädännössä ei ole huomioitu riittävästi niitä sosiaalihuollon palveluita,<br />
joihin sisältyy potilaan hoitoa. Nykyisellään lainsäädäntö estää yhdistettyjen<br />
asiakasrekisterien perustamisen.<br />
Tietosuoja hankaloittaa<br />
moniammatillista työtä<br />
Terveydenhuollon henkilöstö on entistä laajemmin<br />
mukana järjestämässä sosiaalihuollon<br />
palveluita tai ainakin osana moniammatillista<br />
palveluketjua.<br />
Yhdistettyjen asiakasrekisterien perustamisen<br />
tulisi olla mahdollista silloin, kun se on<br />
asiakkaan hoidolle tai huollolle välttämätöntä<br />
ja perusteltua. Kun lainsäädäntö estää tämän,<br />
joudutaan soveltamaan kahden rekisterinpitäjän<br />
välistä tiedon luovuttamista ja saamista<br />
koskevia säännöksiä. Asiaa ei voida käytännössä<br />
hoitaa edes asiakkaan suostumuksella etenkään<br />
silloin, kun on kyse toiminnasta, jossa on paljon<br />
asiakkaita.<br />
Terveydenhuollon ammattihenkilö<br />
sosiaalihuollossa<br />
Jos terveydenhuollon ammattihenkilö työskentelee<br />
kokonaan tai osittain muissa kuin potilaan<br />
tutkimukseen tai hoitoon liittyvissä tehtävissä<br />
sosiaalihuollossa, tällaisen työn perusteella tehtävät<br />
merkinnät eivät ole potilastietoja vaan sosiaalihuollon<br />
asiakastietoja.<br />
Jos terveydenhuollon ammattihenkilö tutkii<br />
tai hoitaa potilasta sosiaalihuollon toimintayksikössä,<br />
ovat hänen merkintänsä potilaslain ja<br />
potilaskirja-asetuksen mukaisesti aina potilastietoja.<br />
Tällaisia tilanteita syntyy muun muassa<br />
päihdehuollossa, lastensuojelussa, vanhustenhuollossa,<br />
perheneuvolatoiminnassa ja kehitysvammahuollossa.<br />
Esimerkiksi vanhainkodissa vanhainkodin<br />
lääkärien ja sairaanhoitajien tutkimuksen ja<br />
hoidon yhteydessä tekemät merkinnät ovat<br />
potilastietoja. Tämä merkitsee sitä, että sosiaalihuollon<br />
yksikössä asiakkaan sosiaalihuoltoon<br />
liittyvät sosiaalihuollon asiakastiedot ja potilastiedot<br />
on järjestettävä siten, että potilastiedot<br />
muodostavat sosiaalihuollon rekisterissä<br />
oman osionsa. Potilastiedot ja sosiaalihuollon<br />
asiakastiedot muodostavat tällöin sosiaalihuollon<br />
asiakaslain tarkoittamat asiakasta koskevat<br />
asiakasasiakirjat. Ne talletetaan sosiaalihuollon<br />
asiakasta koskevaan asiakasrekisteriin.<br />
Sosiaalihuollon asiakaslaissa ja potilaslaissa<br />
on omat säännöksensä tietojen salassapidosta,<br />
luovutuksesta ja niiden saannista. Jos sosiaalihuollon<br />
yksikössä toimii sosiaalihuollon ammattihenkilöitä<br />
ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä,<br />
tällöin kysymys ei kuitenkaan ole<br />
näiden tietojen osalta tiedon luovuttamisesta,<br />
vaan tietojen käyttämisestä. Asiakasrekisterin<br />
LaKIUUTISeT VIreILLä eDUSKUNNaSSa<br />
24 sosiaalitieto 5 I10<br />
TaKUUeLäKKeeT TULOSSa<br />
Laki takuueläkkeestä turvaisi Suomessa asuvan eläkkeensaajan<br />
toimeentulon, jos hänen eläkkeensä eivät<br />
muutoin riitä kohtuulliseen toimeentuloon. Täysimääräinen<br />
takuueläke olisi 685 euroa kuukaudessa. Tuen määrä<br />
sidottaisiin kansaneläkeindeksiin. Uudistuksen on määrä<br />
tulla voimaan 1.3.2011. <br />
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi takuueläkkeestä<br />
ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 50/2010)<br />
VeLKaJärJeSTeLY KOLMeVUOTISeKSI<br />
Yksityishenkilön velkajärjestelyn kestoksi tulisi pääsääntöisesti<br />
kolme vuotta nykyisen viiden vuoden sijaan. Lain on<br />
määrä tulla voimaan mahdollisimman pian. <br />
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velka-<br />
järjestelystä annetun lain 30 §:n muuttamisesta (HE 52/2010)
tietoja voidaan silloin käyttää siten, että käyttöoikeuksilla<br />
huolehditaan riittävällä tavalla siitä,<br />
missä laajuudessa mainittuja sosiaalihuollon<br />
asiakastietoja ja potilastietoja kulloinkin voidaan<br />
käyttää. (Ks. Tietosuojavaltuutetun kannanotto,<br />
TSV 23.10.2009 Dnro 1773/49/2009<br />
ja TSV 285/41/2009).<br />
Henkilötietojen käsittely<br />
sosiaalihuollon laitoksessa<br />
Laitoksessa syntyvillä sosiaalihuollon asiakastiedoilla<br />
ja potilastiedoilla on yleensä yhteisenä<br />
käyttötarkoituksena laitoshuollon antaminen.<br />
Tällöin tietoja voidaan käsitellä ja edellä kuvatulla<br />
tavalla käyttää laitoksen sisällä työtehtävien<br />
edellyttämässä laajuudessa.<br />
Tällaisena tietojen käyttämisenä ei voida<br />
kuitenkaan pitää sitä, jos terveydenhuollon<br />
ammattihenkilö on esimerkiksi terveyskeskuksessa<br />
antanut potilaslain tarkoittamaa hoitoa<br />
muutoin kuin laitoshuoltoon liittyvänä. Nämä<br />
tiedot kirjataan terveyskeskuksen potilastietoihin.<br />
Näin saatuja tietoja ei voida käyttää laitos-<br />
huollon antamiseen liittyvinä tietoina, vaan<br />
tietojen luovutukseen ja saantiin sovelletaan<br />
potilaslain ja asiakaslain säännöksiä. Tällaisia<br />
tietoja ei voida edes asiakkaan suostumuksella<br />
kirjata sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmään<br />
(esimerkiksi TSV 19.3.20009 Dnro<br />
139/41/2009).<br />
Laitoshuollossa saattaa olla myös sellainen<br />
tilanne, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö<br />
antaa potilaalle laitoshuoltoon liittyvää<br />
hoitoa terveyskeskuksessa. Epäselvää on, miten<br />
tiedot tällöin kirjataan. Voidaanko hoitotiedot<br />
kirjata potilastietoina sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmään<br />
vai kirjaako hoitava lääkäri<br />
tiedot terveyskeskuksen potilasasiakirjoihin?<br />
<br />
<br />
Myös tietosuojavaltuutettu on pitänyt tällaista<br />
tilannetta epäselvänä (TSV 23.10.2009<br />
Dnro 1777/02/2009). Kannanotossaan hän<br />
on pitänyt mahdollisena sellaista tulkintaa,<br />
että vanhainkodissa potilaita hoitava terveyskeskuslääkäri<br />
antaa potilastietoja vanhainkodin<br />
sairaanhoitajalle potilaslain 13 §:n 3<br />
momentin 2 ja 3 kohtien nojalla. Jos tällainen<br />
tulkinta on mahdollinen, epäselväksi jää kuitenkin<br />
edelleen se, voidaanko sosiaalihuollon<br />
laitoksessa olevalle työntekijälle antaa oikeus<br />
käyttää mainittuja tietoja antamalla hänelle<br />
esimerkiksi käyttöoikeudet terveyskeskuksen<br />
potilasasiakirjajärjestelmään.<br />
Rekisterinpitäjä ja<br />
yhdistetyt rekisterit<br />
Henkilötietolain 3 §:n 4 kohdan mukaan rekisterinpitäjällä<br />
tarkoitetaan yhtä tai useampaa henkilöä,<br />
yhteisöä, laitosta tai <strong>säätiö</strong>tä, jonka käyttöä<br />
varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus<br />
määrätä henkilörekisterin käytöstä tai jonka<br />
tehtäväksi rekisterinpito on lailla säädetty.<br />
Rekisterinpitäjä vastaa siitä, että henkilötietojen<br />
käsittely on lain mukaista ja päättää<br />
muun muassa tietojen luovuttamisesta, korjaamisesta<br />
ja säilyttämisestä. Henkilötietolakiin ei<br />
sisälly säännöstä henkilörekistereiden yhdistämisestä.<br />
Lain 3 §:n 2 momentissa on määritelty<br />
henkilötietojen käsittely ja henkilötietojen<br />
yhdistäminen mainitaan osaksi sitä.<br />
Sosiaalihuoltolaissa ja kansanterveyslaissa<br />
on säädetty siitä, kuka päättää sosiaalihuollon<br />
ja terveydenhuollon järjestämisestä kunnassa.<br />
Tämän mukaan esimerkiksi kunnan sosiaalihuollosta<br />
vastaava monijäseninen toimielin<br />
on sosiaalihuoltoa koskevien asiakastietojen<br />
rekisterinpitäjä.<br />
www.kuntamarkkinat.fi<br />
Asiakasta koskevia tietoja saa käyttää vain<br />
siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. Tietoja<br />
ei lähtökohtaisesti saa käyttää muuhun<br />
tarkoitukseen ilman asiakkaan suostumusta<br />
tai lainsäädännöstä johtuvaa perustetta.<br />
Esimerkiksi kaikki sosiaalihuollon rekisterit<br />
voivat olla samassa tietojärjestelmässä, mutta<br />
eri tiedostoissa siten, että kukin rekisteri muodostaa<br />
oman erillisen ja erikseen käytettävän<br />
kokonaisuutensa. Kullakin eri rekisterillä on eri<br />
käyttötarkoitus.<br />
Vaikka rekisterien rekisterinpitäjä on sama,<br />
tietoja ei saa kuitenkaan siirrellä vapaasti eri<br />
rekisterien välillä. Kutakin tarkoitusta varten<br />
kerättyjä tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen,<br />
johon ne on kerätty. Käyttö muuhun<br />
tarkoitukseen edellyttää lainsäädännöstä löytyvää<br />
oikeutusta tai henkilön suostumusta.<br />
Toiseen käyttötarkoitukseen perustetun<br />
asiakasrekisterin tietoja saa käyttää – esimerkiksi<br />
katsella – vain sosiaalihuollon erityislainsäädännössä<br />
olevien säännösten mukaisesti ja<br />
jos se on tarpeellista tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi<br />
kullakin työntekijällä saa olla oikeus päästä<br />
vain sellaisiin tietoihin, joita hän työtehtävissään<br />
tarvitsee.<br />
Jos kunta muodostaisi asiakkaan tiedoista<br />
yhteisen rekisterin tämän suostumuksella, olisi<br />
yhteisesti käytettävistä tiedoista ilmettävä,<br />
kuuluvatko ne sosiaalihuollon asiakasrekisteriin<br />
vai kansanterveyslain mukaiseen potilasrekisteriin<br />
vai molempiin. Potilastietojen osalta<br />
sovelletaan potilastietoja koskevia säännöksiä<br />
muun muassa tietojen salassapidosta, luovuttamisesta<br />
ja tietojen säilytysajasta. Sosiaalihuollon<br />
asiakastietojen osalta sovelletaan niitä koskevia<br />
säilytysaikoja ja salassapito- ja luovutussäännöksiä.<br />
<br />
Kuntatalo, Helsinki<br />
sosiaalitieto 5 I10 25
tässä numerossa<br />
Puhuminen kultaa<br />
Oppimisvaikeuksista<br />
kärsivien rikostaustaisten<br />
nuorten kuntoutus-<br />
hanke palkittiin<br />
Sininauhaliitto palkitsi<br />
Toivon teon ja<br />
Toivon tuojan<br />
REKRY<br />
Nopeat syövät hitaat<br />
Uusiin tehtäviin<br />
Avoimet virat ja toimet,<br />
ajankohtaiset koulutukset,<br />
tarkista uudet mielen-<br />
kiintoiset haasteet<br />
Työpaikka- ja koulutus-<br />
ilmoituksia myös verkossa<br />
www.sosiaalitieto.fi<br />
kuva: Erja Saarinen<br />
piirros: Heikki Pälviä<br />
oma ura<br />
Puhuminen<br />
kultaa<br />
Työtilanteet, asiakkaiden<br />
kohtalot vaikuttavat<br />
työntekijöihin ja<br />
työyhteisöihin. Reflektointi<br />
antaa mieltä tapahtuneelle,<br />
rakentaa yhteistä<br />
ymmärrystä, vie eteenpäin<br />
ammatillisessa kasvussa.<br />
Oppimisvaikeuksista<br />
kärsivien rikostaustaisten<br />
nuorten kuntoutushanke<br />
palkittiin<br />
SeLITYS VaIKeUKSILLe<br />
Rikostaustaisille nuorille on ollut tärkeää löytää<br />
selitys vaikeuksilleen; ne ovatkin johtuneet neurologisista<br />
häiriöistä eivätkä tyhmyydestä tai laiskuudesta,<br />
Mirva Gullman (vas.) ja Kati sunimento<br />
sanovat.<br />
26 sosiaalitieto 5 I10<br />
Työryhmä on kummallisen riitaisa. Yhtään<br />
kokousta ei saada kunnolla läpi. Aina tulee piikkejä<br />
ja joku pahoittaa mielensä. Ennen se oli<br />
kuulemma vielä pahempaa, jopa huudettiin toisille.<br />
Sitten oli päätetty, että ei pidetä palavereita<br />
lainkaan. Tilanne rauhottui, mutta työasioista ei<br />
keskusteltu yhtään. Kun uusi esimies tuli taloon,<br />
viikkopalaverit aloitettiin uudestaan. Ei huutamista,<br />
mutta ei rakentavaa keskusteluakaan.<br />
Esimies päättää ehdottaa ryhmälle työnohjausta.<br />
Jospa se aukaisisi tilannetta? Jospa ulkopuolinen<br />
saisi ne käyttäytymään kunnolla?<br />
Ehkä jopa puhumaan toisilleen asioista?<br />
Työnohjaus alkaa. Välillä puhutaan asiasta,<br />
välillä asian vierestä. Vähitellen jännittynyt<br />
tunnelma kevenee. Esimies on helpottunut,<br />
päästään jollakin tavalla eteenpäin. Silti riitelyt<br />
jatkuvat arjessa. Työntekijät tulevat valittamaan<br />
yhdestä ja toisesta asiasta. Ristiriitoja. Takanapäin<br />
puhumista. Painostavaa hiljaisuutta.<br />
Työnohjauksessa ruvetaan tekemään työyhteisön<br />
historiaa. Aikaa ennen nykyistä esimiestä.<br />
Aikaa ihan alusta asti. Muistellaan<br />
menneitä, luvan kanssa. Rakennetaan yhteistä<br />
tämän talon tarinaa.<br />
Aluksi historian penkomiselle ei näy mitään<br />
mieltä; kuka edes muistaa niitä tapahtumia, mitä<br />
yhteyttä niillä nyt on enää meihin?<br />
Vain viidellä prosentilla rikostaustaisista nuorista on<br />
ammatillinen tutkinto. Monien heikkoa koulutustaustaa<br />
selittävät oppimis- ja tarkkaavaisuusvaikeudet. Kriminaalihuollon<br />
tuki<strong>säätiö</strong>n Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hanke<br />
on tarttunut ongelmaan. Hanke sai sosiaalialan korkeakoulutettujen<br />
ammattijärjestön Talentian vuoden 2010<br />
Hyvä käytäntö -palkinnon, 4 000 euroa.<br />
Hankkeen kuntoutusohjaajat Mirva Gullman ja Pirjo<br />
Poutala sekä projektipäällikkö Kati Sunimento ovat<br />
tehneet työtä vankiloissa ja yhteiskuntapalveluksessa<br />
rikostaan sovittavien nuorten kanssa Etelä-Suomessa.<br />
Nuorten oppimisvaikeuksia on kartoitettu testeillä ja tarvittaessa<br />
heitä on ohjattu neuropsykologisiin tutkimuksiin.<br />
Oppimisvaikeuksien selvittämisen jälkeen asiakkaat<br />
on ohjattu opiskelemaan, työpajoille ja muuhun kuntoutukseen.<br />
Työntekijät ovat jatkaneet asiakkaan tukemista,<br />
kun hän siirtyy vankilasta toiseen tai vapautuu. Yli vuoden<br />
kestävään prosessiin on osallistunut 175 nuorta. Hanke on<br />
pysäyttänyt paitsi asiakkaat myös viranomais- ja järjestötoimijat<br />
oppimisvaikeusproblematiikan äärelle.<br />
Lupaava hyvä käytäntö -palkinnon, tuhat euroa, sai<br />
Asiakkaan äänellä -hanke. Aspa-<strong>säätiö</strong>n hankkeessa kehitetään<br />
asumispalveluiden asukkaiden mahdollisuuksia<br />
ja kykyä vaikuttaa asumispalveluihin. Palkinnot jaettiin<br />
Sosiaalialan asiantuntijapäivillä maaliskuussa. <br />
Pikku hiljaa alkaa hahmottua tapahtumia, tilanteita,<br />
jotka ovat jääneet työntekijöiden mieliin.<br />
Joista ei ole puhuttu. Jotka on pois vaiettu.<br />
Ryhmässä liikkuu paljon tunteita ja ajatuksia.<br />
Hämmennystä. Onko tämä asia noille<br />
muillekin tärkeä? Noinko se tilanne menikin?<br />
Kyyneleitä. Ymmärrystä. Senkö takia en saanut<br />
apua siinä tilanteessa?<br />
Ryhmässä leijuu jokin iso tunne: suruako se<br />
on? Surua asiakkaista, joita ei pystytty hoitamaan<br />
niin hyvin kuin olisi haluttu. Pyydettiin<br />
lisäapua eikä saatu. Olisiko kuitenkin pitänyt<br />
tehdä enemmän?<br />
Esimies kuuntelee hiljaa paikallaan. Tällaistako<br />
täällä onkin tapahtunut? Pala palalta<br />
asioihin tulee mielekkyyttä. Kehityskeskusteluissa<br />
esiin tulleet epämääräiset asiat, työntekijöiden<br />
kyyneleetkin saavat selitystä. Ymmärrys<br />
lisääntyy.<br />
Työnohjauksessa mennään eteenpäin. Tarina<br />
nivoutuu yhteen. Tehtiin se mikä pystyttiin.<br />
Rankoista tilanteista huolimatta tänne asti on<br />
jaksettu. Joku laukaisee vitsin puolikkaan. Suupieliä<br />
nousee ylöspäin. Nyt voidaan jo katsoa<br />
tulevaisuuteenkin. <br />
Kirjoittaja Kirsti Pirttijärvi on työnohjaaja ja psykoterapeutti,<br />
joka on erikoistunut asiantuntija-organisaatioiden työnohjaukseen,<br />
etenkin sosiaali-, terveys- ja opetustoimen kysymyksiin.<br />
Sininauhaliitto palkitsi<br />
Toivon teon ja Toivon tuojan<br />
Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen vuoden 2010<br />
Toivon teko -palkinnon sai Tyynelän pitkäaikainen<br />
kuntoutuksen kehittäjä ja johtaja Jyrki Koskela.<br />
Valtakunnallisen Toivon tuoja -palkinnon<br />
sai SámiSoster ry:n toiminnanjohtaja ristenrauna<br />
Magga.<br />
Palkitut valitsi kansanedustaja Ilkka Kantola.<br />
Hän pitää Koskelan erityisansiona uraauurtavaa<br />
työtä rahapeliongelman hoidon kehittämisessä<br />
ja toteuttamisessa. Se on tuonut toivoa peliriippuvuuden<br />
synnyttämään taloudelliseen näköalattomuuteen<br />
ja henkiseen epätoivoon.<br />
Ristenrauna Magga taas on työskennellyt saamelaisalueen<br />
alkuperäisväestön päihdeongelmien<br />
ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi.<br />
”Vähemmistön kysymykset, myös epätoivon ja<br />
toivon kysymykset, ovat aina vaarassa jäädä suuren<br />
enemmistön huolten ja toiveiden varjoon. Siksi<br />
erityisen arvokasta on, että toivon valoa tuodaan<br />
vähemmistön vaikeimpien ongelmien käsittelyyn<br />
ja ratkaisemiseen.” Toivon teko ja -tuoja palkinnot<br />
jaettiin nyt kolmannen kerran.
RekRy .<br />
antero Paananen<br />
Nopeat syövät hitaat<br />
Kaarinan kaupungin vs. hyvinvointipalveluidenjohtaja antero Paananen<br />
on kokenut rekrytoija. Viitisen vuotta sitten hän laati kaupungin sosiaalipalveluiden<br />
rekrytointioppaan osana johtamisen erikoisammattitutkintoaan.<br />
Miten rekrytoinnissa kannattaa lähteä liikkeelle?<br />
Ensimmäiseksi tiimien, työyksiköiden ja esimiesten<br />
kannattaa miettiä sitä, minkä alan ammattilaista nyt<br />
tarvitaan ja mihin. Vasta sen jälkeen tulevalle työntekijälle<br />
asetetaan kriteerit. Minkälaista kokemusta,<br />
koulutusta ja kielitaitoa edellytetään sekä millaisia<br />
erityistaitovaatimuksia on. Nämä helpottavat oikean<br />
henkilön löytämistä itse valintatilanteessa.<br />
onko hakuilmoituksella väliä?<br />
Siihen pitää laittaa tehtävästä hyvät perustiedot ja<br />
kaikki oleelliset tiedot, kuten valintakriteerit. Hakuilmoituksen<br />
on annettava tehtävästä rehellinen kuva.<br />
On myös muistettava huolehtia siitä, että kunnan<br />
tai organisaation verkkosivut ovat ajantasalla ja<br />
mielenkiintoiset.<br />
Millaisiin asioihin rekrytointiprosessissa<br />
kannattaa kiinnittää huomiota?<br />
On tärkeää huolehtia siitä, että prosessi on systemaattinen,<br />
standardisoitu, tasapuolinen, oikeudenmukainen<br />
ja juridisesti pitävä eli se kestää mahdollisen<br />
muutoksenhaun.<br />
Kun prosessi on hyvin valmisteltu ja aikataulutettu<br />
ja aikataulu myös pitää, se antaa hyvän ja luotettavan<br />
kuvan työnantajasta. Kuntatyönantajan kannattaa olla<br />
rekrytoinnissa ripeä. Hakijat hakevat usein monen<br />
kunnan paikkaa ja tässä nopeat syövät hitaat.<br />
Haastattelukysymykset saavat koskea vain työtä<br />
ja siinä selviytymistä. Työntekijän yksityiselämä ei<br />
kuulu rekrytoijalle. Haastattelussa esitetään samat<br />
kysymykset kaikille ja siihen käytetään myös sama<br />
aika. Tällöin haastattelu on kaikille tasapuolinen ja<br />
oikeudenmukainen.<br />
– <strong>Sosiaalitieto</strong> 5/2010<br />
Kaarinassa olemme käyttäneet haastatteluprosessissa<br />
useita menetelmiä: on ollut yksilö- ja<br />
ryhmähaastatteluja. Yksilöhaastatteluissa on voinut<br />
olla etukäteistehtäviä. Johtajien haastattelun tukena<br />
käytämme psykologisia testejä – ja niitä on käytetty<br />
myös, kun on valittu työntekijöitä joihinkin asiantuntijatehtäviin.<br />
Esimiesten haastatteluihin olemme sisällyttäneet<br />
myös kirjallisia tehtäviä, koska nykyorganisaatioissa<br />
ne ovat olennainen osa työtä.<br />
Entä valinnasta ilmoittaminen?<br />
Valintapäätöksessä kannattaa kertoa valinnan perusteet<br />
selvästi. Tämä auttaa ei-valittua ymmärtämään,<br />
miksi häntä ei valittu.<br />
Minkälaisia vinkkejä antaisit hakijalle?<br />
Perehdy etukäteen organisaatioon vaikkapa sen<br />
verkkosivujen avulla.<br />
Pukeudu haastatteluun asiallisesti. Luo katsekontakti<br />
kaikkiin haastattelijoihin haastattelun aikana.<br />
Haastattelun kuluessa mielistely ja teeskentely<br />
paljastuvat. Ole siis rehellinen. Vastaa kysymyksiin<br />
asiallisesti ja pelkistä olennaiseen. Älä innostu esitelmöimään<br />
sinulle tutuimmasta asiasta.<br />
Osoita kiinnostuksesi haettavaan työhön kysymällä<br />
siitä yksityiskohtia. Muista myös, että haastattelussa<br />
kysytään usein, mitä sinä haluaisit kysyä<br />
meiltä. Mieti kysymyksesi etukäteen.<br />
Hakijoiden ryhmähaastatteluissa pyri ”peesaamaan”<br />
toisia: kuuntele, ole aktiivisesti kiinnostunut,<br />
tee yhteenvetoja, jotka vievät dialogia eteenpäin, tee<br />
aloitteita ja kannata toisten puheenvuoroja. <br />
uusiin tehtäviin<br />
VTL Merja etholén-rönnberg on<br />
siirtynyt sosiaali- ja lähityön päälliköksi<br />
Helsingin sosiaaliviraston vanhusten<br />
palvelujen vastuualueelle. Hän toimi<br />
aiemmin sosiaalipalvelupäällikkönä,<br />
toimintakyvyn tukipalvelujen tulosaluejohtajana<br />
Kirkkonummen perusturvassa.<br />
VTT antti Parpo on valittu Kaarinan<br />
hyvinvointipalvelujen johtajaksi 31.<br />
toukokuuta lähtien. Hän on aiemmin<br />
toiminut erikoistutkijana Stakesissa ja<br />
Someron kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta<br />
vastaavana johtajana.<br />
YTM Jani Törmä on valittu Etelä-<br />
Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin<br />
sosiaalityöntekijäksi. Hän on aiemmin<br />
työskennellyt Helsingin kaupungin<br />
vanhuspalveluissa.<br />
YTM Tomi Pakanen on valittu Uudenmaan<br />
Vammaispalvelu<strong>säätiö</strong>n toimitusjohtajaksi.<br />
Hän siirtyy tehtävään<br />
Hämeenlinnan kaupungin palveluksesta,<br />
jossa hän toimii vammaispalvelujen<br />
tilaajapäällikkönä. Hän aloittaa<br />
uudessa tehtävässä elokuussa.<br />
YTM Mari Palolahti on valittu Inarin<br />
kunnan sosiaali- ja terveysjohtajaksi.<br />
Hän on aiemmin toiminut Inarissa sosiaalityön<br />
johtajana ja hoitanut avoinna<br />
ollutta sosiaali- ja terveysjohtajan virkaa.<br />
sosiaalitieto 5 I10 27
28 sosiaalitieto 5 I10
sosiaalitieto 5 I10 29<br />
Uusia ilmoituksia verkossa viikoittain • www.sosiaalitieto.fi
Uusia ilmoituksia verkossa viikoittain • www.sosiaalitieto.fi<br />
30 sosiaalitieto 5 I10
sosiaalitieto 5 I10 31<br />
Uusia ilmoituksia verkossa viikoittain • www.sosiaalitieto.fi
Edelläkävijät saavat seuraajia<br />
Nykyaikaiset sähköiset palvelut sosiaalityössä<br />
ja päivähoidossa tukevat toiminnan muutosta,<br />
tuovat joustavuutta kansalaisten asiointiin ja<br />
tehokkuutta ammattilaisten arkeen.<br />
Logican palvelut kattavat mm. sähköisen<br />
päivähoitoasioinnin ja toimeentulotukiasioinnin,<br />
kännykällä tehtävät päivähoidon kirjaamistapahtumat<br />
ja erilaiset viranomaistiedonsiirrot.<br />
www.logica.fi<br />
Tervetuloa tapaamaan asiantuntijoitamme<br />
TERVE-SOS –messuille 19.-20.5.2010<br />
osastolle J3.
Change language