Kaupunki Kansissa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto
Kaupunki Kansissa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto
Kaupunki Kansissa - Aaltodoc - Aalto-yliopisto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Esko Jämsä (valokuvat) ja Jörn Donner (teksti): Sininen<br />
Helsinki, 2002<br />
Sininen Helsinki –kirja on siinä mielessä hyvin tyypillinen<br />
2000-luvun Helsinki-kirja, että kirjassa esitellään<br />
kaupunkia, mutta on kuitenkin etsitty jokin näkökulma,<br />
tässä näkökulmana tai kuvia yhdistävänä tekijänä sinisyys<br />
ja yö. Jörn Donnerin tekstit käyvät läpi Helsingin menneisyyttä<br />
ja historiaa hänen omien muistojensa kautta.<br />
Kirjan Helsinki on nimensä mukaisesti sininen ja postikorttimainen.<br />
Kirja on ulkoasultaan kuin konvehtirasia tai<br />
Fazerin sininen, joka on varmasti tarkoituksen mukaista.<br />
Ihmisiä ei kuvissa juurikaan näy, ainakaan läheltä. Esko<br />
Jämsä sanookin haastattelussa, että ”ei nykyään enää voi<br />
mennä spontaanisti vaikka lasten leikkipuistoihin tai takapihoille<br />
kuvaamaan, kuten esimerkiksi Simo ja Eeva Rista aikoinaan<br />
tekivät. Jos menisin sinne kameroineni, niin minuutissa olisi poliisi<br />
paikalla ja olisin raudoissa. On mennyt jotenkin vainoharhaiseksi<br />
tämä yksityisyydensuoja nykyään.” (Jämsä, 2011)<br />
Jämsä joutui jättämään kuvaamatta hetkiä, joissa on<br />
liian tunnistettavia ihmisiä. Tai sitten täytyi mennä kysymään<br />
kirjallinen kuvauslupa kuvattavalta tai käyttää<br />
38<br />
kuvissa malleina omia lapsia tai tuttuja. Kadulla saa kyllä<br />
kuvata, mutta eri asia on julkaiseminen; journalistiseen<br />
tarkoitukseen voi kuvata vapaammin, mutta kirjoissa kuvien<br />
julkaiseminen on tiukempaa. Tavallaanhan Helsinkikirjat<br />
ovat mainosta Helsingille, joten kuvat ovat lähellä<br />
mainoskuvien julkaisuoikeuksia (Jämsä, 2011). Esko<br />
Jämsän kirjat eroavat myös siinä esimerkiksi Saveksen<br />
kaupunkikirjoista, että ”ankeutta” tai köyhyyttä ei näytetä<br />
lainkaan. Jämsän mukaan se ei ole myyvää. Jämsän kirjat<br />
on tarkoitettu matkamuistoiksi ja liikelahjoiksi. Jos hän<br />
saisi taloudellisen riippumattomuuden, hän tekisi ”näkkileivänmakuisen”<br />
reportaasin vaikka asematunnelin nuorista<br />
tai Kerava by Night –kirjan. Monissa muissakin viime<br />
aikojen kaupunkikirjoissa näkee samaa; kaupunki on liian<br />
siloteltu ja karkkimainen. Jää kaipaamaan elämän rosoisuutta.<br />
Seppo Saveksen ja Esko Jämsän haastattelut kaupunkikirjoista<br />
herättivät monia mielenkiintoisia ajatuksia.<br />
Jämsän huoli siitä, että kaupunkilaisia ei voi enää kuvata<br />
samalla tavalla kuin ennen, on ymmärrettävää. Dokumentaristinhan<br />
pitäisi olla ikään kuin huomaamaton tallentaja,<br />
hetkien ikuistaja. Se, että pitää ensin kysyä kuvauslupaa<br />
ja jälkeenpäin jopa kirjallista lupaa, tekee kuvaushetkestä<br />
jäykän ja virallisen. Siinä vaiheessa kuvattava alkaa jo ehkä<br />
jännittää tilannetta liikaa. Tuntuu myös lattealta pyytää<br />
tuttuja tai omia lapsia malleiksi kuviin, se on silloin jotain<br />
muuta kuin kaupungin dokumentoimista.
Change language